Perustelut
         
         Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Suomen perustuslakia
            vaalipiirijakoa koskevilta osin. Ehdotetulla lailla muutetaan perustuslain
            25 §:n 2 momenttia siten, että vaalipiirien vähimmäismääräksi
            tulee yhdeksän ja enimmäismääräksi kaksitoista.
            Tämän lisäksi Ahvenanmaan maakunta muodostaa
            edelleen oman vaalipiirinsä.
         
         
         Esitys pohjautuu pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen
            hallitusohjelmaan, jossa sitoudutaan perustuslain muutokseen siten,
            että vaalipiirien määräksi Manner-Suomessa
            kirjataan 6—12. Esitystä on valmisteltu oikeusministeriön
            asettamassa parlamentaarisessa työryhmässä,
            jossa olivat edustettuina kaikki eduskuntaryhmät. Työryhmän
            ehdotus 9—12 vaalipiiristä ei ollut yksimielinen,
            vaan siihen jätettiin kolme eriävää mielipidettä. 
         
         
         Perustuslain asettamilla vaatimuksilla vaalipiirien vähimmäis-
            ja enimmäismäärästä turvataan
            yhtäältä alueellista edustavuutta vaaleissa ja
            toisaalta otetaan huomioon poliittisen suhteellisuuden toteutuminen.
         
         
         Perustuslain esitöiden mukaan lähtökohtana on
            sellainen vaalipiirijako, joka kokonaisuutena täyttää perustuslaissa
            asetetun vaalien suhteellisuuden vaatimukset ja takaa vaalijärjestelmän samankaltaisen
            toiminnan koko maassa. Lisäksi vaalipiirijaon tulee turvata
            poliittisen suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden toteutuminen
            (HE 1/1998 vp, s. 81/II).
         
         
         Perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen kiinnittänyt
            huomiota siihen, miten vaalijärjestelmä turvaa
            vaalien suhteellisuutta ja alueellista edustavuutta. Vuonna 1998
            eduskunta edellytti perustuslakivaliokunnan lausumaehdotuksen pohjalta
            (PeVM 5/1998 vp, PeVM 10/1998 vp) kahteen
            otteeseen, että hallitus selvittää suhteellisuuden
            toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevat ongelmat ja tarvittaessa
            valmistelee vaalilainsäädännön
            muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen
            kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi (EV
               89/1998 vp ja EV 262/1998 vp).
            Perustuslakivaliokunta on myös korostanut poliittisen ja
            alueellisen suhteellisuuden toteutumista eduskuntavaaleissa ja katsonut,
            että suhteellisuuden entistä parempi toteutuminen
            voi osaltaan parantaa myös politiikan uskottavuutta ja
            lisätä kansalaisten kiinnostusta vaaleja kohtaan
            (PeVM 5/1998 vp, s. 3/II, ks.
            myös PeVM 10/1998 vp ja PeVM
               11/2010 vp).
         
         
         Demokratiapoliittista selontekoa koskevassa mietinnössään
            (PeVM 3/2014 vp) perustuslakivaliokunta
            katsoi suomalaisen vaalijärjestelmän huolehtivan
            kohtuudella alueellisesta edustavuudesta. Nykymuodossaan se ei kuitenkaan
            toteuta kovin hyvin suhteellisuutta, ja ns. piilevässä äänikynnyksessä vaalipiirien
            välillä oleva ero on kasvanut 1970-luvulta lähtien
            vaalipiirien kokoerojen suurentuessa. Suhteellisuuden toteutumiseen
            ja piilevään äänikynnykseen
            liittyvät ongelmat ovat olleet tiedossa jo parin vuosikymmenen
            ajan, mutta tehokkaista toimenpiteistä niiden korjaamiseksi
            ei ole päästy riittävään
            yksimielisyyteen puolueiden kesken. Maaliskuussa 2013 hyväksyttiin
            kuitenkin vaalilain muutos, jolla nykyiset Kymen ja Etelä-Savon
            vaalipiirit yhdistetään uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi
            sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit uudeksi
            Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Uutta vaalipiirijakoa on tarkoitus
            soveltaa ensimmäisen kerran vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. 
         
         
         Kyseisen vaalipiirijaon muutoksen myötä vaalipiirien
            määrä on nykyisin 12, joka on perustuslain
            mukainen vähimmäismäärä.
            Nykyisen perustuslain 25 §:n asettamissa rajoissa ei vaalipiirien
            yhdistäminen enää ole mahdollista, ellei samalla
            jokin vaalipiiri jaeta kahdeksi eri vaalipiiriksi. 
         
         
         Esityksen perustelujen mukaan Suomen kaltaisessa, maantieteelliseltä alueeltaan
            laajassa maassa vaalipiirien vähimmäismäärä ei
            voi asettua nykyiseen vaalipiirien lukumäärään
            nähden merkittävästi pienemmäksi,
            ilman että alueellinen edustavuus heikkenee ja vaalijärjestelmän sisältö muuttuu
            olennaisella tavalla. Perusteluissa katsotaan kuitenkin, että yhdeksän
            vaalipiirin alaraja turvaa riittävällä tavalla
            alueellisen edustavuuden säilymisen.
         
         
         Vaalipiirien enimmäismäärän
            on puolestaan turvattava vaalien poliittista suhteellisuutta. Nykyisissä väestöltään
            pienimmissä vaalipiireissä on edelleen poliittisen
            suhteellisuuden kannalta korkeahkoja piileviä äänikynnyksiä.
            Perustelujen mukaan vaalipiirijaon muuttamisen tarvetta ei siten
            voida sulkea pois näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
         
         
         Edellä esitetyistä syistä ja saamansa
            selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.