Perustelut

Valtioneuvoston jäsenille maksetaan esityksen 1. lakiehdotuksen 1 §:n mukaan tehtävän asianmukaisen hoitamisen vaatima palkkio, joka suuruudeltaan vastaa eduskunnan varapuhemiehelle maksettavaa palkkiota kuitenkin niin, että pääministerin palkkio vastaa puhemiehelle maksettavan palkkion suuruutta. Sääntelyn uudistaminen on asiallisesti tarpeen, koska ministerin palkkiota ei enää valtionhallinnossa toteutetun palkkauudistuksen jälkeen voida nykyiseen tapaan sitoa palkkaluokkiin.

Ehdotetussa säännöksessä viitataan edustajanpalkkiosta annettuun lakiin, jossa nykyisin säädetään kansanedustajan — ja siten myös eduskunnan puhemiehen ja varapuhemiesten — palkkion määräytymismenettelystä mutta ei palkkion suuruudesta. Edustajanpalkkioiden määrät vahvistaa mainitun lain 1 §:n nojalla eduskunnan puhemiehistön valitsema palkkiotoimikunta. Näin ollen toimikunta vahvistaa ehdotetun lain perusteella välillisesti myös valtioneuvoston jäsenille maksettavan palkkion suuruuden.

Edustajanpalkkiolainsäädäntöä uudistettaessa perustuslakivaliokunta katsoi olevan pitkälti lainsäätäjän harkinnassa, kuinka tarkasti edustajanpalkkiosta säädetään lailla. Valtiosäännöstä ei johtunut estettä sille, että lailla säädetään vain edustajanpalkkion määräytymismenettelystä mutta ei sen suuruuden perusteista (PeVL 15/2000 vp, s. 2/I, PeVL 2/2003 vp, s. 1).

Valtioneuvoston jäsenten palkkion kytkeminen ehdotetulla tavalla edustajanpalkkioiden määräytymismenettelyyn ei valiokunnan mielestä ole perustuslain kannalta ongelmallista. Palkkion sitominen puhemiehen ja varapuhemiesten palkkioon turvaa — etenkin, kun otetaan huomioon ehdotetun 1 §:n sisältämä sääntely kokonaisuudessaan (ks. PeVL 15/2000 vp, s. 2/I) — asianmukaisesti valtioneuvoston toimintaedellytyksiä. Ehdotetun lain perusteella ministerille maksettava palkkio on suuruusluokaltaan nykyistä vastaava.

Esityksen 1. lakiehdotus sisältää lisäksi asianmukaisia säännöksiä muun ohella palkkion maksamisen alkamis- ja päättymisajankohdasta, ministerin oikeudesta vuosilomaan rinnastettavaan vapaaseen, virkamatkojen korvaamisesta, tapaturmakorvauksesta sekä sairaanhoito- ja terveydenhoitopalveluista, pääministerin asuntoedusta samoin kuin tehtävien hoitamisesta aiheutuneiden ylimääräisten kohtuullisten kustannusten korvaamisesta ministerille. Valtioneuvoston kanslia päättää mainittujen kustannusten korvaamisesta sekä määrää valtioneuvoston jäsenten virka-autopalveluista samoin kuin kuljetus- ja turvallisuusjärjestelyistä. Näiltä osin kysymys on säännöksissä mainittujen asioiden käytännön järjestelyihin liittyvästä päätös- ja määräysvallasta.

Valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvän maksuttoman matkustamisen ja pääministerin tehtävään liittyvän asuntoedun vapauttaminen verosta esityksessä ehdotetulla tavalla on perusteltua.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.