YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

Ehdotusten perustelut

1. Laki eduskunnan virkamiehistä

1 luku. Yleisiä säännöksiä

1 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään lain soveltamisalasta. Laintasoiset säännökset eduskunnan virkamiehistä ja virkasuhteista ilmenevät tästä laista. Lisäksi eduskunnan työjärjestyksessä (40/1999) ovat säännökset eduskunnan pääsihteerin ja Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan valitsemisesta.

Momentin mukaan laissa säädetään myös eduskunnan virkamiesten palvelussuhteen ehtojen määräytymisestä ja työrauhan turvaamisesta. Palvelussuhteen ehdoista sovitaan vastaisuudessa työnantajan ja virkamiehiä edustavien yhdistysten välillä virkaehtosopimuksin nykyisen neuvottelumenettelyn sijaan. Palvelussuhteen ehtojen määräytymisestä säädetään 10 luvussa. Työrauhan turvaamisessa on kysymys muun muassa voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevista sallituista työtaistelutoimenpiteistä, työrauhavelvoitteesta, suojelutyöstä ja työtaistelukiellosta. Työrauhaa ja työriitoja koskevat säännökset ovat 11 ja 12 luvussa. Myös 13 luku koskee osittain työrauhan turvaamista.

Valtion virkamieslaissa (750/1994) käytetään valtiota yleiskäsitteisenä työnantajana. Vastaavaan tapaan eduskunnan virkamiesten työnantaja on eduskunta. Työnantajana eduskuntaa edustaa kansliatoimikunta tai eduskunnan virasto siten kuin tässä laissa jäljempänä säädetään.

Virkasuhteen määritelmä sisältyy pykälän 2 momenttiin. Virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jossa toisaalta eduskunta on työnantajana ja toisaalta virkamies työn suorittajana.

Lakia eduskunnan virkamiehistä ei sovelleta 3 momentin nojalla ylimpiin laillisuusvalvojiin kuuluviin eduskunnan oikeusasiamieheen ja apulaisoikeusasiamiehiin. Tämä tarkoittaa, että lain säännökset eivät koske heidän palvelussuhdettaan.

2 §.

Pykälän 1 momentti sisältää eduskunnan virkamieslain tavoitesäännöksen. Lain tavoitteena on turvata eduskunnan ja sen virastojen tehtävien hoitaminen sekä virkamiehelle oikeudenmukainen asema suhteessa työnantajaan.

Eduskunnan virastoiksi määritellään 2 momentissa eduskunnan kanslia, valtiontilintarkastajien kanslia, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia sekä eduskunnan yhteydessä oleva Valtiontalouden tarkastusvirasto. Laki eduskunnan virkamiehistä koskee näiden virastojen virkamiehiä.

2 luku. Virkojen perustaminen, siirtäminen, lakkauttaminen ja muuttaminen

3 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään virkojen perustamisesta, lakkauttamisesta ja muuttamisesta. Eduskunnan kanslian, valtiontilintarkastajien kanslian ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian virkojen osalta päätösvalta kuuluu kansliatoimikunnalle samoin kuin Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan viran osalta. Tarkastusviraston muiden virkojen perustamisesta, lakkauttamisesta ja muuttamisesta päättää pääjohtaja.

Virkaa perustettaessa päätetään 2 momentin nojalla viran nimestä ja palkkauksesta. Samalla voidaan päättää, että virkaan kuuluva työaika tai työmäärä määräytyy erityisten perusteiden mukaan.

4 §.

Pykälän 1 momenttiin sisältyy yleissäännös virkojen perustamisesta palkkauksiin käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa.

Valtion talousarviossa eriteltävien virkojen luetteloa on pykälän 2 momentissa lyhennetty voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna.

5 §.

Virka voidaan pykälän nojalla siirtää viraston sisällä muuhun yksikköön kuin mihin se on perustettu sekä muu kuin valtion talousarviossa eriteltävä virka myös toiseen eduskunnan virastoon. Lukuunottamatta avoinna olevaa virkaa, virka voidaan siirtää vain virkamiehen suostumuksella.

Ainakin eduskunnan kansliassa on vielä virkoja, jotka on perustettu johonkin kanslian yksikköön. Tämän vuoksi tarvitaan edelleen säännöstä viran siirtämisestä viraston sisällä. Myös eduskunnan kanslian virat on 1980-luvun alun jälkeen perustettu niin sanotuiksi kanslian yhteisiksi viroiksi.

3 luku. Nimittäminen ja kelpoisuusvaatimukset

6 §.

Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke sisältää informatiivisen viittauksen perustuslaissa säädettyihin yleisiin nimitysperusteisiin. Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Perustuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) mukaan taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen tai työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja. Kyvyllä viitataan yleisesti tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilön ominaisuuksiin, kuten luontaiseen lahjakkuuteen, järjestelykykyyn, aloitteellisuuteen ja muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin. Koetellulla kansalaiskunnolla tarkoitetaan yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viranhoidon kannalta merkityksellisiä ansioita sekä nuhteetonta käytöstä. Sanalla kansalaiskunto ei viitata Suomen kansalaisuuteen. Yleisiä nimitysperusteita on tulkittava yhteydessä asianomaisen viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusvaatimuksiin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi ja tehtäväpiiri sekä virkaan kuuluvat konkreettiset työtehtävät.

Virkamieheltä vaadittavasta iästä ehdotetaan säädettäväksi 6 §:n 2 momentissa. Eduskunnan virkamiehen tulee olla pääsäännön mukaan täyttänyt 18 vuotta. Ehdoton alaikäraja on 15 vuotta. Tällöin edellytyksenä on, että oppivelvollisuutensa suorittaneen henkilön nimittämistä voidaan virkamiehen tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta pitää sopivana.

Virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta säädetään jäljempänä 16 §:ssä. Samaa periaatetta on 6 §:n 3 momentin nojalla noudatettava myös virkamiestä nimitettäessä.

7 §.

Valtionhallinnossa julkisesta hakumenettelystä säädetään valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 7 ja 7 a §:ssä. Julkinen hakumenettely on yksi julkisen hallinnon perusteisiin liittyvä olennainen seikka, jolla turvataan hallinnon uskottavuutta, oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta ja parhaan mahdollisen henkilöstön saamista julkisyhteisön palvelukseen. Tämän vuoksi asiasta on syytä säätää laissa.

Virkaan nimittämisen edellytyksenä on 7 §:n 1 momentin nojalla julkinen hakumenettely, jollei tässä laissa toisin säädetä. Hakuaika on vähintään 14 kalenteripäivää. Laissa säädetään vain hakuajan vähimmäispituudesta. Lähtökohta on, että hakuaika on riittävän pitkä, siten että virasta tai tehtävästä kiinnostuneilla henkilöillä on tosiasiallinen mahdollisuus hakea sitä.

Pykälän 2 momentin mukaan nimittämisestä päättävä voi perustellusta syystä päättää hakuajan jatkamisesta, uudesta hakumenettelystä tai viran täyttämättä jättämisestä. Ilmoitettaessa uudesta hakumenettelystä on mainittava, otetaanko aikaisemmat hakemukset huomioon. Momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä muun muassa silloin, kun virkaan ei ole ollut riittävän päteviä tai riittävästi päteviä hakijoita. Hakuajan jatkaminen, uusi hakumenettely tai viran täyttämättä jättäminen ei saa kuitenkaan perustua epäasiallisiin syihin.

Virkaan, joka on ollut julkisesti haettavana, voidaan 3 momentin nojalla nimittää vain henkilö, joka on hakenut sitä kirjallisesti ennen hakuajan päättymistä ja silloin täyttää kelpoisuusvaatimukset. Hakemukseen on liitettävä selvitys hakijan kelpoisuudesta.

Erityisestä syystä voidaan 4 momentin perusteella nimittää virkaan kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö ilman julkista hakumenettelyä. Kysymykseen voi tulla lähinnä määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn virkamiehen, joka on hoitanut tehtävää menestyksekkäästi, nimittäminen virkaan ilman julkista hakumenettelyä.

8 §.

Virkamieslainsäädännön peruslähtökohta on virkamiehen tehtävän luonne huomioon ottaen, että virkaan nimitetään toistaiseksi ja että pysyviä tehtäviä hoitaa vakinainen henkilöstö. Virkamiehen nimittäminen virkaan määräajaksi tai määräaikaiseen virkasuhteeseen muodostaa poikkeuksen tästä pääsäännöstä ja on mahdollista vain erityisten edellytysten vallitessa.

Pykälän 1 momentin mukaan virkamies voidaan nimittää virkasuhteeseen määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos työn luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Virkamiestä ei tällöin nimitetä virkaan, vaan määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Pykälän 2 momentin nojalla virkamies voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi virkaan, jos viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy sitä vaatii.

Perustellusta syystä virkamies voidaan 3 momentin perusteella nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen ilman julkista hakumenettelyä. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa nimittäminen määräaikaiseen virkasuhteeseen ilman julkista hakumenettelyä silloin, kun nimitettävän voidaan arvioida kykenevän selviytymään menestyksekkäästi kyseessä olevista tehtävistä. Ohjeena säännöksen soveltamisessa voidaan pitää sitä, että kysymys on lyhyehköstä, enintään vuoden määräajasta. Yhden vuoden määräaika voi koostua yhdestä tai useammasta yhteenlasketusta määräaikaisesta nimityksestä.

9 §.

Perustuslain 125 §:n 1 momentin mukaan lailla voidaan säätää, että määrättyihin julkisiin virkoihin ja tehtäviin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Lakiehdotuksen 9 §:ssä säädetään kansalaisuusvaatimus koskemaan nimittämistä 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun valtion talousarviossa eriteltävään virkaan tai siihen kuuluvien tehtävien hoitamista tarkoittavaan määräaikaiseen virkasuhteeseen.

10 §.

Pykälässä säädetään nimitystoimivallasta. Pykälän 1 momentista ilmenee, että eduskunnan pääsihteerin valitsemisesta säädetään eduskunnan työjärjestyksessä (40/2000). Muihin eduskunnan kanslian virkoihin ja määräaikaisiin virkasuhteisiin, joiden erityisistä kelpoisuusvaatimuksista säädetään eduskunnan kanslian ohjesäännössä, nimittää kansliatoimikunta. Pääsihteeri nimittää muut eduskunnan kanslian virkamiehet.

Pykälän 2 momentissa säädetään, että valtiontilintarkastajien kanslian virkamiehet nimittää valtiontilintarkastajat.

Vastaavasti 3 momentin mukaan eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian virkamiehet nimittää eduskunnan oikeusasiamies.

Pykälän 4 momentista käy ilmi, että eduskunta valitsee Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan ja että valitsemisesta säädetään tarkemmin eduskunnan työjärjestyksessä. Pääjohtajan toimikausi on kuusi vuotta, ja se jatkuu, kunnes seuraavassa vaalissa valitun pääjohtajan toimikausi alkaa. Virkaan valittu on suoraan lain nojalla virkavapaalla valtion tai eduskunnan virasta.

Valtiontalouden tarkastusviraston muut virkamiehet nimittää 5 momentin nojalla viraston pääjohtaja.

11 §.

Pykälän 1 momentista ilmenee, että virkamieheltä vaadittavasta erityisestä kelpoisuudesta säädetään tämän lain lisäksi eduskunnan kanslian osalta eduskunnan kanslian ohjesäännössä (320/1987) ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian osalta eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännössä (209/2002) sekä määrätään valtiontilintarkastajien kanslian osalta ja Valtiontalouden tarkastusviraston osalta asianomaisen viraston työjärjestyksessä.

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan kelpoisuusvaatimukset ehdotetaan otettavaksi Valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 10 §:n 2 momentin sisältöisenä pykälän 2 momenttiin.

12 §.

Pykälässä säädetään virkamieheltä vaadittavasta kielitaidosta. Pykälän 1 momentin mukaan eduskunnan virkamieheltä, jolta edellytetään erityisenä kelpoisuusvaatimuksena ylempää korkeakoulututkintoa, vaaditaan suomen tai ruotsin kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä näistä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Ammattikorkeakoulussa suoritettu tutkinto ei ole tässä laissa tarkoitettu ylempi korkeakoulututkinto.

Pykälän 2 momentin mukaan suomen ja ruotsin kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa vaaditaan virassa, jonka pääasiallisiin tehtäviin kuuluu:

1. kääntää perustuslain 51 §:ssä mainittuja eduskunnan asiakirjoja ruotsin kielelle; tai
2. kääntää eduskunnan toimintaan liittyviä muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ruotsin tai suomen kielelle; tai
3. avustaa ruotsinkielisten eduskunnan vastausten ja kirjelmien laadinnassa; tai
4. tulkata täysistunnoissa ja valiokuntien kokouksissa.

Pykälän 3 momentista ilmenee, että kansliatoimikunnan päätöksellä voidaan määrätä poikkeuksista 1 ja 2 momentissa säädetyistä suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista, jos työtehtävät sitä edellyttävät tai eri kielten käyttämistä edellyttävien työtehtävien jako eduskunnassa ja sen virastoissa sen sallii taikka vaatimuksista poikkeamiselle on muu erityisen painava syy. Lisäksi momentin nojalla kansliatoimikunta voi yksittäistapauksessa erityisestä syystä myöntää erivapauden kielitaitoa koskevasta kelpoisuusvaatimuksesta.

Muille kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille virkamiehille asetettavista suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista määrätään 4 momentin nojalla kansliatoimikunnan päätöksellä.

Pykälän 5 momentissa säädetään, että suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta säädetään julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (xx/2003) ja sen nojalla annetulla asetuksella.

13 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään, että valtion talousarviossa eriteltävään virkaan tai siihen kuuluvien tehtävien hoitamista tarkoittavaan määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettäväksi esitettävällä henkilöllä on velvollisuus ennen nimittämistä ilmoittaa taloudelliset ja muut viran tehtävien kannalta merkittävät sidonnaisuutensa nimitystoimivaltaa käyttävälle. Ilmoitettavia sidonnaisuuksia ovat elinkeinotoiminta, omistukset yrityksissä ja muu merkittävä varallisuus sekä sellaiset kyseessä olevaan virkaan kuulumattomat tehtävät, 23 §:ssä tarkoitetut sivutoimet ja muut luottamustehtävät, jotka voivat vaikuttaa henkilön edellytyksiin hoitaa täytettävänä olevan viran tehtäviä.

Nimitysharkinnan tulee perustua vain säädettyihin nimitysperusteisiin. Nimitysharkinta on voitava tehdä ilman, että tieto mahdollisista sidonnaisuuksista vaikuttaa hakijoiden ansioiden keskinäiseen vertailuun. Tämän vuoksi sidonnaisuudet ehdotetaan selvitettäviksi vasta sen jälkeen, kun nimitysharkinta muilta osin on tehty. Tästä seuraa, että ilmoitus sidonnaisuuksista voidaan pyytää lähtökohtaisesti vain nimitettäväksi esitettävältä, nimitysperusteiden valossa ansioituneimmalta hakijalta. Näin saavutetaan myös mahdollisimman suuri yksityisyyden suoja siten, ettei sellaisten virkaa hakeneiden, joita ei esitetä nimitettäväksi, ole tarpeettomasti tehtävä ilmoitusta. Käytännössä nimitettäväksi esitettävä henkilö saattaa ennen nimitystä vaihtua, jolloin joudutaan pyytämään selvitys myös tältä henkilöltä.

Sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuus on perusteltua asettaa samanlaiseksi kuin valtion virkamieslaissa. Jotta nimitettäväksi esitettävä henkilö voi ilmoittaa vain ne seikat, jotka voivat vaikuttaa hänen edellytyksiinsä hoitaa virkatehtäviään, nämä tehtävät on määriteltävä etukäteen. Myös tehtävien hoitamisen kannalta keskeisten sidosryhmien selvittäminen on tarpeellista. Näiden selvittäminen ja tiedottaminen ilmoitusvelvolliselle henkilölle kuuluu työnantajan tehtäviin.

Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat pykälän 1 momentin nojalla elinkeinotoiminta, omistukset yrityksissä sekä muu merkittävä varallisuus. Varallisuustiedoista ilmoitettavia ovat merkittävät omistukset kotimaisissa ja kansainvälisissä yrityksissä sekä huomattavat taloudelliset vastuut. Se seikka, milloin on kysymyksessä merkittävä omistus tai huomattava taloudellinen vastuu, jää ratkaistavaksi kussakin yksittäistapauksessa. Ratkaisuun vaikuttaa myös virkatehtävien sisältö.

Virkamiesten omistamien asuntojen ilmoittamisessa noudatetaan samanlaista menettelyä kuin valtion virkamiehilläkin on. Eduskunnan virkamiesten ei siten ole ilmoitettava tavanomaisena pidettävää asuntoa. Talousarviossa eriteltäviin virkoihin nimitettävien tulee kuitenkin ilmoittaa ne omistuksessaan olevat asunnot, joista heillä on tuloja. Tällöin voi olla kysymys elinkeinotoiminnasta tai muusta erityisestä varallisuudesta.

Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuus tulee sovellettavaksi myös henkilöön, joka esitetään nimitettäväksi 8 §:n 1 momentin nojalla määräaikaiseen virkasuhteeseen hoitamaan niin sanottuun erittelyvirkaan kuuluvia tehtäviä.

Pykälän 1 momentissa säädetään lisäksi, että kyseessä olevaan virkaan tai virkasuhteeseen nimitetyn virkamiehen on ilmoitettava sidonnaisuuksiaan koskevista mahdollisista muutoksista. Samoin virkamiehille asetetaan velvollisuus muutoinkin viranomaisen pyynnöstä antaa uusi selvitys.

Pykälän 2 momentissa säädetään taloudellista asemaa koskevien tietojen salassapitovelvollisuudesta.

Pykälän 3 momentin mukaan tarkemmat määräykset ilmoituksen antamisesta annetaan kansliatoimikunnan päätöksellä. Tarkoitus on määrätä ainakin ilmoituksen vastaanottajasta ja ilmoituksen antamistavasta.

14 §.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että virkaan tai määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen edellytyksenä on, että henkilö antaa asianomaisen viraston pyynnöstä virkasuhteen hoitamisen kannalta tarpeelliset terveystiedot.

Työkyky on luettavissa perustuslain nimitysperusteissa määritellyn kyvyn osatekijäksi. Se on tämän vuoksi haettavana olevan viran tehtävien hoitamista ajatellen olennainen seikka, jonka perusteella voidaan osaltaan ennakoida selviytymistä tehtävistä tulevaisuudessa. Tämän vuoksi nimittävällä viranomaisella tulee olla tarpeen mukaan mahdollisuus ennen nimittämistä varmistua virkaa hakeneen henkilön työkyvystä. Tarve selvityksen pyytämiseen harkitaan jokaisessa nimitystilanteessa erikseen. Tästä aiheutuvat kustannukset ehdotetaan suoritettaviksi asianomaisen eduskunnan viraston varoista.

15 §.

Lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentista ilmenee, että nimityspäätöksessä voidaan määrätä enintään kuuden kuukauden koeajasta. Koeajan tarkoituksena on antaa molemmille osapuolille, työnantajalle ja virkamiehelle, aikaa harkita, vastaako virkasuhde etukäteisodotuksia. Pykälän 1 momentin mukaan virkasuhde voidaan purkaa päättymään välittömästi ilman 29 ja 36 §:ssä virkasuhteen päättämiselle säädettyjä perusteita. Koeaikanakaan virkasuhdetta ei saa purkaa syrjivin tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisin perustein.

Purkamisen perusteen tulee olla sellainen henkilöön tai hänen työsuoritukseensa liittyvä syy, jonka vuoksi työnantajalla on peruste katsoa, että virkamiehen toiminta ei vastaa työnantajan asettamia vaatimuksia.

Pykälän 2 momentista ilmenee, että 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun niin sanottuun erittelyvirkaan ei voida nimittää koeajaksi.

4 luku. Työnantajan ja virkamiehen yleiset velvollisuudet

16 §.

Pykälässä säädetään työnantajaa koskevasta virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta. Kiellettyä on henkilön asettaminen eri asemaan muihin nähden ilman hyväksyttävää perustetta. Kiellettyjen syrjintäperusteiden luettelo 16 §:ssä on identtinen perustuslain 6 §:n 2 momentin perusteluiden kanssa.

17 §.

Työnantaja ei saa pykälän mukaan kieltää virkamiestä liittymästä eikä kuulumasta yhdistykseen eikä painostaa tätä liittymään johonkin yhdistykseen tai kieltää siitä eroamasta. Säännös perustuu perustuslain yhdistymisvapautta koskevaan 13 §:n 2 momenttiin. Toisaalta ehdotetun lain 21 §:ssä on rajoitettu eräiden virkamiesten toimintaa eduskuntaan palvelussuhteessa olevia edustavassa yhdistyksessä.

18 §.

Virkamiehen keskeinen oikeus on saada virkasuhteeseen liittyvät palkka- ja muut taloudelliset etuudet ja oikeudet sellaisina kuin ne hänelle kuuluvat. Pykälän 1 momentissa on asetettu työnantajalle nimenomainen velvollisuus huolehtia tästä. Jäljempänä 63 §:n 1 momentissa säädetään virkamiehen muutoksenhakuoikeudesta, jos virkamies katsoo, ettei hän ole saanut asianmukaisesti palvelussuhteeseen perustuvaa taloudellista etuutta.

Pykälän 2 momentissa on selvyyden vuoksi työnantajalle asetettu velvollisuus antaa virkamiehelle tämän pyynnöstä viivytyksettä palkkatodistus, josta ilmenevät palkan suuruus ja sen määräytymisen perusteet. Momentti vastaa eduskunnan virastoissa noudatettua käytäntöä.

19 §.

Eduskunnan virkamiehen on pykälän 1 momentin mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Lisäksi virkamiehen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuteen kuuluu tyypillisesti oikeus määrätä, miten, missä ja milloin työt tehdään, sekä oikeus työnteon ja työn tulosten laadun valvontaan.

Pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Säännöksessä korostetaan virkamiehen kulloisenkin aseman ja tehtävän asettamia vaatimuksia virkamiehen käyttäytymiselle.

20 §.

Pykälä sisältää tärkeän virkamiehiä koskevan eettisen normin. Virkamies ei saa sen mukaan vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen taikka eduskuntaan tai sen virastoon.

21 §.

Pykälässä rajoitetaan 46 §:n 2 momentissa tarkoitettujen työnantajaa edustavien virkamiesten oikeutta toimia eduskuntaan palvelussuhteessa olevia edustavassa yhdistyksessä. Työnantajan edustajilla on 17 §:n mukaan oikeus kuulua tällaiseen yhdistykseen, mutta heillä ei ole 21 §:n nojalla oikeutta toimia yhdistyksessä sellaisessa asemassa, joka muodostaa ristiriidan työnantajan edustajan tehtävien kanssa. Koska säännös merkitsee rajoitusta virkamiehen perusoikeuksiin kuuluvaan yhdistymisvapauteen, tulee säännöstä tulkita ahtaasti. Rajoitus voi siten koskea lähinnä vain toimimista yhdistyksen puheenjohtajana, hallituksessa tai muissa sellaisissa tehtävissä, jotka liittyvät yhdistyksen toimintaan neuvottelu- ja sopijaosapuolena virkaehtosopimusasioissa tai muissa työmarkkinakysymyksissä.

22 §.

Pykälä koskee virkamiehen vaitiolovelvollisuutta. Vaitiolovelvollisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) ja eduskunnan työjärjestyksessä. Myös erityislainsäädännössä saattaa olla säännöksiä, jotka voivat tulla sovellettaviksi eduskunnan virkamiehiin.

23 §.

Pykälässä säädetään sivutoimista ja niiden vastaanottamisessa edellytettävästä lupa- ja ilmoitusmenettelystä. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa yhtäältä se, että virkamies käyttää virka-aikansa pääsäännön mukaan vain virkatehtävien hoitamiseen, ja toisaalta se, ettei sivutoimi ole luonteeltaan sellainen, että siitä aiheutuva sidonnaisuus voi vaikuttaa haitallisesti virkatoimintaan tai luottamukseen virkamieheen tai työnantajaan.

Sivutoimiin liittyvä menettely on erilainen riippuen siitä, hoidetaanko sivutointa työ- vai vapaa-aikana. Pykälän 1 momentissa kielletään virkamiestä ilman lupaa vastaanottamasta tai pitämästä sellaista sivutointa, jonka hoitaminen edellyttää työajan käyttämistä siihen. Työnantaja voi kuitenkin antaa hakemuksesta luvan tällaiseen sivutoimeen. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Se voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä.

Pykälän 2 momentista ilmenevät ne seikat, jotka työnantajan on otettava huomioon sivutoimilupaa koskevaa päätöstä harkitessaan. Virkamies ei saa ensinnäkään tulla sivutoimen vuoksi esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen virkamiehelle kuuluvien tehtävien hoidossa tai muutoin haitata virkamiehen tehtävien asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

Pykälän 3 momenttiin sisältyvät työajan ulkopuolella hoidettavaa sivutointa koskevat säännökset. Tällaiseen sivutoimeen ei tarvitse hakea sivutoimilupaa, mutta siitä on tehtävä työnantajalle ilmoitus. Työnantaja voi kieltää tällaisen sivutoimen pitämisen, mutta vain 2 momentissa mainituilla perusteilla.

Pykälän 4 momentissa on sivutoimen määritelmä. Sivutoimella tarkoitetaan virkaa sekä palkattua työtä ja tehtävää, josta virkamiehellä on oikeus kieltäytyä, samoin kuin ammattia, elinkeinoa ja liikettä. Olennaista sivutoimelle on, että siitä saadaan taloudellista korvausta ja että virkamies ottaa sen vastaan tai ryhtyy siihen oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Näin ollen sivutoimen käsitteen piiriin eivät kuulu esimerkiksi kunnalliset luottamustehtävät.

Pykälän 5 momentissa säädetään, että sivutointa koskevassa ilmoituksessa tai lupahakemuksessa annetut tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista ovat salassa pidettäviä.

24 §.

Pykälä koskee virkasuhteen kestäessä suoritettavia terveystarkastuksia. Virkamiehelle asetetaan laissa velvollisuus antaa työnantajan pyynnöstä virkamiehen tehtävän hoitamisen kannalta tarpeellisia terveydellisiä tietoja. Lisäksi virkamies voidaan määrätä hänen terveydentilansa toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin, jos se on tarpeen tehtävän hoitamisen edellytysten selvittämiseksi. Työnantajan määräämistä tarkastuksista ja tutkimuksista aiheutuvat kustannukset suoritetaan asianomaisen eduskunnan viraston varoista.

25 §.

Pykälän nojalla virkamies voidaan määräajaksi siirtää työskentelemään muun työnantajan kuin eduskunnan palveluksessa, jos siirto parantaa virkamiehen edellytyksiä virkatehtävien suorittamiseen tai edistää virkamiehen palvelussuhteen jatkumista tai virkamiehen työllistymistä. Edellytyksenä on, että vastaanottava työnantaja ja virkamies ovat antaneet siirtoon suostumuksensa. Virkamies on tämän määräajan virkasuhteessa siihen eduskunnan virastoon, josta hänet siirretään.

5 luku. Virkavapaus

26 §.

Pykälässä säädetään virkavapaudesta, jolla tarkoitetaan virkamiehen työnteon keskeyttämistä virkasuhteen säilyessä. Virkavapauden myöntäminen on yleensä työnantajan harkinnassa, jollei virkavapaus synny suoraan lain nojalla tai jollei siihen ole oikeutta eduskunnan virkamiehiä koskevan virkaehtosopimuksen perusteella.

Pykälän 1 momentista ilmenee, että yleensä virkavapaus myönnetään virkamiehen omasta hakemuksesta. Virkavapaus voidaan myöntää kuitenkin myös hakemuksetta, jos virkamies ei ole voinut hakea sitä ennen työnteon keskeytymistä tai jos keskeytymisen syystä on muutoin saatu riittävä selvitys, esimerkiksi lääkärintodistus. Virkamies voi olla virkavapaana myös suoraan lain nojalla. Lakiin perustuvia virkavapauksia on ennen kaikkea sosiaalilainsäädännön alueella, esimerkiksi vanhempainloma.

Lakiin suoraan perustuvista virkavapauksista on 2 momentissa lueteltu eräitä valtion palvelukseen liittyviä erityisiä tehtäviä. Momentin mukaan virkamies on virkavapaana sen ajan, jonka hän on kansanedustajana, valtioneuvoston jäsenenä tai Suomesta valittuna Euroopan parlamentin jäsenenä taikka suorittamassa palvelusta asevelvollisena. Lisäksi virkamies on virkavapaana sen ajan, jonka hän on suorittamassa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa (194/1995) tarkoitettua varusmiespalvelusta vastaavaa vapaaehtoista asepalvelusta. Momentista ilmenee myös edellä todettu pääsääntö, jonka mukaan virkavapauden myöntäminen on työnantajan harkintavallassa, jollei laista, virkaehtosopimuksesta tai virkasopimuksesta muuta johdu.

Virkavapaus voidaan myöntää 3 momentin mukaan myös osittaisena. Virkavapaana oleva virkamies voidaan suostumuksellaan erityisestä syystä määrätä suorittamaan joitakin virkatehtäviä.

6 luku. Varoitus

27 §.

Pykälässä säädetään varoituksen antamisesta, joka on varsinaisen kurinpitomenettelyn poistuttua ainoa sisäinen seuraamustyyppi irtisanomisen ja virantoimituksesta pidättämisen ohella, kun virkamies toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä. Varoitus tulee antaa kirjallisesti ja siitä päätettäessä on noudatettava 70 §:n 2 momentin säännöstä virkamiehen kuulemisesta. Varoituksen antamista koskevaan päätökseen on virkamiehellä oikeus 63 §:n 2 momentin nojalla hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

7 luku. Virkasuhteen päättäminen

28 §.

Virkasuhde voidaan 1 momentin mukaan sekä työnantajan että virkamiehen puolelta irtisanoa päättymään tietyn irtisanomisajan kuluttua tai, jos niin on virkaehtosopimuksessa tai virkasopimuksessa sovittu, irtisanomisaikaa noudattamatta.

Pykälän 2 momentista ilmenee, että työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Momentissa on lueteltu syyt, joita ei ainakaan voida pitää irtisanomiseen oikeuttavina perusteina.

Pykälän 3 momentti edellyttää, että irtisanominen on tehtävä kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut työnantajan tietoon.

Työnantajan irtisanomisoikeutta voidaan 4 momentin mukaan rajoittaa lisäksi virkaehtosopimuksella tai virkasopimuksella siten, että työnantaja saa käyttää oikeuttaan vain sopimuksessa mainituilla perusteilla.

Pykälän 5 momentissa työnantajaa kielletään irtisanomasta virkasuhdetta raskauden perusteella. Säännökseen sisältyy lisäksi käännetty todistustaakka irtisanotun virkamiehen ollessa raskaana. Irtisanomiskielto millä tahansa perusteella on yleisesti voimassa erityisäitiysvapaan, äitiysvapaan, isyysvapaan tai vanhempainvapaan taikka hoitovapaan aikana.

Pykälän 6 momentin nojalla määräajaksi nimitetyn virkamiehen virkasuhde päättyy ilman irtisanomista, kun määräaika on kulunut loppuun, jollei palvelussuhde irtisanomisen johdosta ole päättynyt sitä ennen.

29 §.

Pykälässä säädetään niistä viroista, joihin liittyvä irtisanomissuoja on 28 §:n 2 momentissa säädettyjä, virkamiehestä johtuvia perusteita väljempi. Ehdotetussa 29 §:ssä luetellut virkamiehet voidaan irtisanoa silloin, kun siihen on virkasuhteen luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy.

30 §.

Pykälässä säädetään virkamiehen taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuvan irtisanomisen perusteet. Työnantajalla on 1 momentin 1 kohdan nojalla oikeus irtisanoa virkamies, jos se virasto tai yksikkö, jossa virkamies työskentelee, lakkaa. Momentin 2 kohdan mukaan irtisanomisperuste on olemassa sekä silloin, kun virkamiehen tehtävät ovat vähentyneet, että silloin, kun työnantajan mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä ovat vähentyneet. Vähentymisen tulee olla olennaista. Tilapäinen vähentyminen ei ole irtisanomisperuste.

Käytettäessä edellä todettuja taloudellisia ja tuotannollisia syitä irtisanomisen perusteena, on lisäksi sovellettava 2 momentin säännöksiä. Momentissa on lueteltu ne perusteet, jotka eivät ainakaan muodosta irtisanomisen perustetta. Irtisanomisperustetta ei 2 momentin 1 kohdan nojalla ole, jos irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä työnantajan toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia. Perustetta irtisanomiseen ei 2 momentin 2 kohdan mukaan myöskään ole, jos irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleen järjestelyt eivät tosiasiallisesti vähennä tarjolla olevia tehtäviä tai muuta tehtävien laatua. Jos irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu kone- tai laitehankinnat, ei irtisanomisperustetta 2 momentin 3 kohdan mukaan ole, jos virkamies olisi ammattitaitoonsa nähden voitu tai voitaisiin työnantajan toimesta kouluttaa näiden koneiden ja laitteiden käyttöön. Momentin 4 kohdan mukaan perustetta irtisanomiselle ei ole, jos irtisanomisen syyksi on ilmoitettu henkilöstön vähentämisestä aiheutuva kustannussäästö, mutta säästö on niin vähäinen, että sitä ei voida pitää työnantajan ja virkamiehen olosuhteet huomioon ottaen irtisanomisen todellisena syynä. Tällöin joudutaan tekemään kokonaisarviointi virkamiehen ja työnantajan intressien välillä.

Pykälän 3 momentin mukaan työnantajalla ei ole oikeutta irtisanoa virkamiestä 1 momentissa mainituilla taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin taikka jos virka 5 §:n nojalla siirretään toiseen virastoon.

Irtisanomisoikeutta rajoittavat säännökset 28 §:n 4 ja 5 momentissa koskevat 30 §:n 5 momentin mukaan myös taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita. Näin ollen esimerkiksi työnantajan irtisanomisoikeutta voidaan rajoittaa virkaehtosopimuksella pykälässä säädetystä, ei kuitenkaan tilanteessa, jossa eduskunnan virasto lakkautetaan.

31 §.

Pykälän 1 momentin perusteella irtisanomisen toimittava työnantaja ja virkamies voivat sopia keskenään siitä, että virkasuhde päättyy välittömästi, eikä vasta sovitun tai 33 §:ssä säädetyn irtisanomisajan päätyttyä. Virkamiehellä on kuitenkin aina oikeus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen, jos työnantaja on irtisanonut virkamiehen. Sopimuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä tilannekohtaista sopimusta, ei yleisempää palvelussuhteen ehtoja koskevaa virkasopimusta. Tällainen sopimus saattaa olla perusteltu tilanteissa, joissa virkamiehen luottamukselliset tehtävät ja irtisanomisen syy tekevät käytännössä mahdottomaksi sen, että virkamies jatkaisi virkatehtävissään irtisanomisajan loppuun.

Irtisanomisen peruuttaminen on 2 momentin mukaan mahdollista, jos se tapahtuu irtisanomisajan kuluessa ja toinen osapuoli on antanut siihen suostumuksensa.

32 §.

Pykälään sisältyvät erityissäännökset irtisanomisen toimittamisesta ja irtisanomisajasta koskien 8 luvun mukaisesti lomautettua virkamiestä. Kun lomautettu virkamies itse irtisanoutuu virkasuhteestaan, eivät häntä 32 §:n 1 momentin mukaan koske normaalit irtisanomisajat, vaan virkasuhde voidaan irtisanoa päättymään milloin tahansa lomautusaikana. Jos lomautuksen päättymisaika on virkamiehen tiedossa, ei hän kuitenkaan saa irtisanoa virkasuhdetta päättymään viimeisen viikon aikana ennen lomautuksen päättymistä.

Jos työnantaja irtisanoo lomautetun virkamiehen ennen lomautuksen päättymistä, on virkamies oikeutettu 2 momentin nojalla irtisanomisajan palkkaan myös lomautuksen ajalta. Oikeutta irtisanomisajan palkkaan lomautuksen ajalta ei kuitenkaan ole, jos virkamies on hakenut muutosta irtisanomispäätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta, joka on kumonnut työnantajan päätöksen.

Pykälän 3 momentissa säädetään lomautetun virkamiehen oikeudesta irtisanomisajan palkan tai sen osan menetyksestä aiheutuneen vahingon korvaukseen hänen irtisanoessaan virkasuhteen yhtäjaksoisen vähintään 200 kalenteripäivää jatkuneen lomautuksen jälkeen. Tavoitteena on säännellä virkasuhteen päättymistilannetta pitkään jatkuneen lomautuksen aikana lähtökohtaisesti samalla tavoin riippumatta siitä, onko työnantaja irtisanonut virkasuhteen tuotannollisesta tai taloudellisesta syystä taikka onko virkamies itse päättänyt irtisanoa virkasuhteen. Ehdotettua säännöstä sovelletaan niissä tilanteissa, joissa lomautus on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää. Virkamiehen oikeus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen määräytyy eduskunnan virkasuhteessa noudatettavan irtisanomisajan mukaan.

33 §.

Pykälässä säädetään eduskunnan virkasuhteessa noudatettavista irtisanomisajoista ja niiden määräytymismenettelystä. Irtisanomisajat määräytyvät käytännössä yleensä virkaehtosopimuksella, mutta estettä ei ole sille, että työnantaja ja yksittäinen virkamies sopivat myös virkasopimuksella keskenään palvelussuhteen ehdoista. Irtisanomisajan pituudeksi voidaan 1 momentin mukaan sopia enintään kuusi kuukautta ja tätä enimmäisaikaa on noudatettava siitäkin huolimatta, että olisi sovittu pitemmästä irtisanomisajasta.

Irtisanomisajan ei tarvitse olla samanpituinen työnantajan irtisanoessa virkamiehen ja tämän itsensä irtisanoutuessa, vaan työnantajalle voidaan 2 momentin nojalla määrätä virkaehtosopimuksella tai sopia virkasopimuksella pitempi irtisanomisaika kuin virkamiehelle. Sen sijaan ei voida sopia siitä, että työnantajan irtisanomisaika on virkamiehen irtisanomisaikaa lyhyempi.

Pykälän 3 momentissa säädetään noudatettavista irtisanomisajoista niiden tilanteiden varalta, jolloin ei yksittäisen virkamiehen osalta ole voimassa olevaa virkaehtosopimusta tai virkasopimusta noudatettavista irtisanomisajoista. Irtisanomisaikojen vähimmäispituus määräytyy sen mukaan, kuinka pitkään virkamiehen palvelussuhde on yhteensä keskeytyksettä jatkunut eduskuntaan tai valtioon. Kun palvelussuhde on jatkunut enintään yhteensä viisi vuotta, on irtisanomisaika kaksi kuukautta. Vastaavasti irtisanomisaika on neljä kuukautta, jos palvelussuhde on jatkunut yhteensä yli viisi vuotta, mutta enintään 12 vuotta. Irtisanomisaika on kuusi kuukautta, jos palvelussuhde on jatkunut yhteensä yli 12 vuotta.

Virkamiehen itsensä irtisanoutuessa tilanteessa, jossa hänen osaltaan ei ole voimassa olevaa sopimusta sovellettavasta irtisanomisajasta, noudatetaan 4 momentin säännöksiä. Pääsääntönä sen mukaan on yhden kuukauden irtisanomisaika. Irtisanomisaika on kuitenkin vain 14 päivää, jos palvelussuhde eduskuntaan tai valtioon on jatkunut keskeytyksettä yhteensä enintään vuoden. Mikäli palvelussuhde eduskuntaan tai valtioon on jatkunut keskeytyksettä yhteensä yli kymmenen vuotta, irtisanomisaika on kaksi kuukautta.

34 §.

Pykälä sisältää erityissäännöksen virkasuhteen yksipuolisesta muuttamisesta osa-aikaiseksi. Virkasuhde voidaan muuttaa osa-aikaiseksi lakkauttamalla virka ja siirtämällä virkamies osa-aikaiseen virkaan. Osa-aikaistamisen edellytyksenä on, että 30 §:n 1 momentissa mainitut taloudelliset tai tuotannolliset irtisanomisperusteet ovat olemassa, jolloin osa-aikaistaminen voi tapahtua 33 §:n mukaan määräytyvän irtisanomisajan päättymisestä lukien.

35 §.

Pykälässä on suojasäännös niitä tilanteita varten, joissa irtisanominen on tapahtunut taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla. Jos eduskunnan virasto tarvitsee 24 kuukauden kuluessa irtisanomisajan päättymisestä työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin kuin irtisanotulla virkamiehellä on ollut, kyseisen viraston on tiedusteltava paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä eduskunnan virkamiehiä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä. Jos työvoimaviranomainen voi osoittaa tällaisen henkilön, tulee viraston tarjota tehtävää tai virkaa ensisijassa tälle, jos hän täyttää viran tai virkasuhteen kelpoisuusvaatimukset. Tällöin virka saadaan täyttää haettavaksi julistamatta.

Jos virasto laiminlyö tahallaan tai huolimattomuudesta 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, tämän on 2 momentin nojalla korvattava virkamiehelle aiheuttamansa vahinko.

36 §.

Virkamiehen virkasuhde voi päättyä myös sen purkamiseen, jolla tarkoitetaan virkasuhteen päättymistä välittömästi. Virkasuhde on purettavissa, jos virkamies törkeästi rikkoo tai laiminlyö virkavelvollisuuksiaan. Koska purkaminen on irtisanomiseen verrattuna tuntuvasti ankarampi virkasuhteen päättämismuoto, sitä voidaan soveltaa vain sellaisissa tapauksissa, joissa virkasuhteen ja työskentelyn jatkuminen irtisanomisajan ei ole mahdollista, eikä 43 §:ssä säädettyä virantoimituksesta pidättämistä voida pitää riittävänä toimenpiteenä.

37 §.

Jos virkasuhteen purkamisen edellytykset ovat olemassa, tulee työnantajan 1 momentin mukaan purkaa virkasuhde kahden viikon kuluessa siitä, kun työnantaja sai tiedon purkamisen aiheesta. Jos purkamisen syy on luonteeltaan jatkuva, lasketaan sanottu määräaika siitä, kun työnantaja sai tiedon sen lakkaamisesta. Jos purkamista ei voida toimittaa pätevän syyn vuoksi, esimerkiksi virkamiestä ei voida poissaolon vuoksi 70 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla kuulla, saadaan purkaminen toimittaa kahden viikon kuluessa esteen lakkaamisesta.

Jos virkavelvollisuuksien vastainen menettely on laadultaan sellainen, että se on johtanut poliisiviranomaisen käynnistämään esitutkintaan tai muuhun, esimerkiksi sisäiseen, selvitykseen, voidaan purkamispäätöstä joutua lykkäämään esitutkinnan tai selvityksen valmistumisen ajaksi. Tällöin voidaan purkaminen 3 momentin mukaan toimittaa kahden viikon kuluessa esitutkinnan tai selvityksen valmistumisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa purkamisen aiheen ilmaantumisesta.

38 §.

Pykälässä säädetään eduskunnan virkamiesten eroamisiästä ja virkasuhteen päättymisestä eroamisiän saavuttamisen johdosta. Eduskunnan virkamiesten eroamisikä on 1 momentin mukaan 65 vuotta.

Pykälän 2 momentissa säädetään, että virkasuhde päättyy ilman irtisanomista sen kuukauden päättyessä, jonka kuluessa virkamies saavuttaa eroamisiän. Työnantaja voi kuitenkin painavasta syystä ennen eroamisiän saavuttamista ja virkamiehen suostumuksella päättää viranhoidon jatkamisesta määräajan, kuitenkin enintään yhden vuoden, minkä jälkeen virkasuhde päättyy ilman irtisanomista. Säännöstä on tarkoitus soveltaa vain poikkeustapauksissa. Työnantaja voisi päättää virkamiehen oikeudesta jatkaa tehtävässään, jos virkasuhteen päättyminen eroamisiän täyttymisen johdosta aiheuttaisi huomattavaa haittaa tehtävien asianmukaiselle hoitamiselle. Painava syy edellyttää myös, että tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen ei ole ennakolta voitu varautua.

Pykälän 3 momentti koskee virkamiehen mahdollisuutta jatkaa määräaikaisessa virkasuhteessa eroamisiän saavuttamisen jälkeen silloin, kun virkamiehen toimikausi perustuu voimassa olevaan säännökseen.

8 luku. Lomauttaminen

39 §.

Pykälässä säädetään työnantajalle asetettavista vaatimuksista, jotka liittyvät virkamiehen lomauttamiseen. Lomautuksen johdosta virkamiehen virantoimitus ja palkanmaksu keskeytetään määräajaksi tai toistaiseksi virkasuhteen pysyessä muutoin voimassa.

Lomauttamisen edellytyksenä on 1 momentin mukaan se, että työnantajalla olisi oikeus irtisanoa virkamies taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla. Virkamies voidaan tällöin lomauttaa 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen eikä lomautuksen kestolle ole asetettu enimmäispituutta.

Pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa lomautuksen edellytykset ovat lievemmät kuin 1 momentissa. Virkamies voidaan lomauttaa enintään 90 päivän ajaksi, jos virkamiehen tehtävät ja työnantajan mahdollisuudet tarjota työtehtäviä ovat tilapäisesti vähentyneet. Lisäksi edellytetään, että työnantaja ei voi kohtuudella järjestää virkamiehelle muita tehtäviä tai työnantajan tarpeeseen sopivaa koulutusta samassa virastossa. Virkaehtosopimuksella ei voida sopia 2 momentissa tarkoitetun lomautuksen enimmäisajan pidentämisestä.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainituista säännöksistä voidaan sopia toisin virkamiehen kanssa 3 momentin nojalla työnantajan tai virkamiehen aloitteesta. Lomauttamisesta voidaan sopia myös virkaehtosopimuksella tai 59 §:ssä tarkoitetulla yhteistoimintasopimuksella.

40 §.

Lomautetun virkamiehen taloudellisen aseman turvaamiseksi on pykälän 1 momentissa annettu virkamiehelle oikeus vastaanottaa muuta, ulkopuolista työtä lomautuksen aikana.

Pykälän 2 momenttiin sisältyvät säännökset virkamiehen asumiseen liittyvien etujen turvaamisesta lomautusaikana. Jos virkamiehen käytössä on palvelussuhteen perusteella työnantajan omistama tai ulkopuoliselta vuokraama asunto, säilyttää virkamies asumisoikeutensa lomautusaikanakin. Tärkeän syyn vaatiessa voidaan virkamiehelle osoittaa käytettäväksi muukin soveliaana pidettävä asunto, johon muuttamisesta aiheutuvat kustannukset työnantaja on velvollinen suorittamaan.

41 §.

Pykälässä säädetään työnantajan velvollisuuksista ennen lomautustoimenpiteeseen ryhtymistä. Työnantajan on tehtävä ennakkoilmoitus luottamusmiehelle ja virkamiesyhdistykselle virkamiehen lomautuksen välttämättömyyden tultua työnantajan tietoon välittömästi ja mikäli mahdollista viimeistään kolme kuukautta ennen lomautuksen alkamista. Jos lomautus koskee vähintään 10 virkamiestä, ilmoitus on lisäksi tehtävä työvoimaviranomaiselle. Ennakkoilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, arvioitu alkamisaika ja kesto sekä lomautettavien virkamiesten arvioitu lukumäärä ammattiryhmittäin.

42 §.

Ilmoitus 41 §:ssä tarkoitetusta lomautuksesta annetaan 42 §:n 1 momentin mukaan virkamiehelle henkilökohtaisesti ja lisäksi asianomaiselle virkamiesyhdistykselle. Momentti sisältää säännökset ilmoituksen sisällöstä, lomautuksesta annettavasta todistuksesta sekä ilmoituksen tiedoksiannosta luottamusmiehelle ja työvoimaviranomaisille.

Pykälän 1 momentissa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan 2 momentin mukaan ole, jos työnantajalla ei muusta syystä ole lomautusaikaan kohdistuvaa palkanmaksuvelvollisuutta.

Työnantajan oikeudesta virkamiehen suostumuksin muuttaa lomautusajankohtaa tai peruuttaa se säädetään 3 momentissa.

9 luku. Virantoimituksesta pidättäminen

43 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään virantoimituksesta pidättämisen edellytyksistä. Työnantajan harkintavallassa on, pidättääkö se virkamiehen virantoimituksesta.

Virantoimituksesta pidättäminen on mahdollista 1 momentin 1 kohdan nojalla rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi, jos näillä voi olla vaikutusta virkamiehen edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä.

Virantoimituksesta voidaan momentin 2 kohdan mukaan pidättää, jos virkamies kieltäytyy 24 §:ssä tarkoitetuista terveystarkastuksista tai tutkimuksista taikka kieltäytyy antamasta pykälän mukaisesti terveydentilaansa koskevia tietoja.

Myös virkamiehen sairaus saattaa 3 kohdan perusteella johtaa virantoimituksesta pidättämiseen, jos sairauden laatu on sellainen, että se haittaa olennaisesti viranhoitoa.

Momentin 4 kohdassa säädetään virkamiehen pidättämisestä virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen, jos irtisanomisen perusteena oleva teko tai laiminlyönti osoittaa virkamiehen siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa. Sama koskee tilannetta, jossa irtisanomisperusteen johdosta virantoimituksen jatkaminen irtisanomisajan voisi vaarantaa turvallisuutta.

Virantoimituksesta pidätetyllä virkamiehellä ei yleensä ole oikeutta palkkaan tai muuhun taloudelliseen korvaukseen, jollei virkaehtosopimuksessa toisin sovita. Kuitenkin virantoimituksesta pidättämisen tapahtuessa 1 momentin 4 kohdan nojalla välittömästi irtisanomisen jälkeen, on 2 momentin nojalla virkamiehellä kuitenkin oikeus irtisanomisajan palkkaan.

Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, että virantoimituksesta pidättämisestä päättäneen tulee seurata virantoimituksesta pidättämisen perusteita ja tarvittaessa olosuhteiden muututtua tehdä asiassa uusi päätös. Lisäksi virantoimituksesta pidättämisen jatkaminen tulee ottaa viipymättä uudelleen ratkaistavaksi virkamiehen sitä vaatiessa.

10 luku. Palvelussuhteen ehtojen määräytyminen

44 §.

Pykälä sisältää perussäännökset eduskunnassa noudatettavasta virkaehtosopimusjärjestelmästä. Virkaehtosopimuksilla voidaan sopia vain palvelussuhteen ehdoista, joihin kuulumattomat asiat luetellaan pykälässä. Lisäksi pykälässä on lueteltu sellaiset palvelussuhteeseen liittyvät asiat, joista ei saada sopia. Säännökset koskevat vain virkamiesten palvelussuhteen ehtoja ja niihin sovellettavaa järjestelmää, joten niitä ei voida soveltaa työsuhteessa oleviin työntekijöihin, joiden osalta ovat voimassa työehtosopimuslain (436/1946) säännökset.

Pykälän 1 momentista ilmenee, että eduskunnan eri virastoissa työskentelevien virkamiesten palvelussuhteen ehdoista on voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksilla sovitaan. Momentin mukaan palvelussuhteen ehtoja eivät ole eduskunnan ja sen virastojen järjestysmuodon perusteet tai muu virkakoneiston järjestely, viran perustaminen tai lakkauttaminen, eduskunnan ja sen virastojen tehtävät tai sisäinen työnjako, työnjohtaminen, työmenetelmät eikä virkasuhteen syntyminen taikka sen lakkaaminen, lukuun ottamatta irtisanomisaikaa ja irtisanomisen perusteita.

Koska sopia voidaan vain palvelussuhteen ehdoista, jäävät 1 momentissa luetellut asiat jo määritelmän mukaan virkaehtosopimusjärjestelmän ulkopuolelle. Selvää on, että eduskunnan asemasta, tehtävistä, organisaatiosta ja vastaavista kysymyksistä ei voida sopia. Sopia ei myöskään saa virkojen perustamisesta ja lakkauttamisesta, jolla tarkoitetaan paitsi itse järjestelytointa myös virkasuhteen laatua toistaiseksi tai määräajaksi voimassa olevaan sekä viran sijoittelua palkka- tai vaativuusluokkaan. Sama koskee eduskunnan tai sen virastojen tehtävien saavuttamiseksi tarpeellista työnantajan oikeutta määrätä työn organisoinnista, johtamisesta, työmenetelmistä ja muusta vastaavasta. Momentissa on kuitenkin määritelty palvelussuhteen ehdoiksi irtisanomisajan ja irtisanomisen perusteet.

Pykälän 2 momentissa säädetään asioista, joista ei saa sopia. Näitä ovat virkojen kelpoisuusehdot ja nimitysperusteet sekä virkamiehen velvollisuudet. Sopia ei myöskään saa eläkkeistä, perhe-eläkkeistä tai niihin verrattavista muista eduista. Esimerkiksi eläkkeiden myöntämisen perusteet ja suuruus eivät kuulu sovittaviin asioihin. Edelleen sopia ei saa virkasuhdeasuntojen vuokrista eikä eduskunnan tai sen virastojen omaisuuden käyttämisestä, kuten työtiloista ja työvälineistä. Eduskunnan ja sen virastojen omaisuuden käytöstä määräävät eduskunta ja sen virastot yksipuolisesti lukuun ottamatta yhteistoimintatehtävissä toimivan henkilön, kuten esimerkiksi pääluottamusmiehen työtiloja ja työvälineitä.

Sopimuksenvaraisuuden ulkopuolelle jäävät myös kaikki sellaiset asiat, joista ei voida sopia työehtosopimuksillakaan työntekijöiden kanssa. Lähinnä tällä tarkoitetaan sellaisia työoikeudellisilla normeilla säädettyjä asioita, joista ei voida sopia työntekijän kannalta heikentävästi.

Pykälän 4 momentissa on yleissäännös siitä, että asiasta, josta ei ole voimassa virkaehtosopimusta, on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään taikka virkamiehen kanssa virkasopimuksella sovitaan. Asiat, joista ei ole sovittu tai voimassa lain ensisijaista tai täydentävää säännöstä, jäävät lähtökohtaisesti työnantajan määräysvaltaan. Lisäksi momentissa säädetään suoraan lain nojalla mitättömiksi kaikki sellaiset virkaehtosopimuksen määräykset, jotka ovat 1 tai 2 momentin vastaisia.

45 § .

Pykälän 1 momentti mahdollistaa virkaehtosopimuksen tarkistamisen ja muuttamisen osittain ilman, että on tarpeen tehdä kokonaan uusi virkaehtosopimus. Lisäksi 1 momentissa määritellään pääsopimukseksi ja yleissopimukseksi sellaiset erilliset virkaehtosopimukset, joiden tarkoituksena on määrätä virkaehtosopimusjärjestelmässä noudatettavista asioista. Pääsopimuksella tarkoitetaan neuvottelumenettelyä ja työrauhan turvaamista tai muuta sellaista menettelyä koskevaa virkaehtosopimusta. Yleissopimuksella puolestaan tarkoitetaan virkamiesasioiden hoitamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevaa virkaehtosopimusta.

Yleissopimuksella ei saa 2 momentin mukaan poiketa muualla laissa säädetyistä menettelytavoista. Muutoin 1 momentissa tarkoitetuista sopimuksista on voimassa, mitä virkaehtosopimuksista säädetään.

46 § .

Pykälässä määritellään virkaehtosopimusten neuvottelu- ja sopimusosapuolet. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan eduskuntaa edustavana työnantajapuolena on kansliatoimikunta. Virkamiesten puolelta osapuolena on 2 kohdan mukaan sellainen rekisteröity yhdistys, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu eduskunnan virkamiesten etujen valvominen virkasuhteissa. Kansliatoimikunnalle annetaan laissa lisäksi yleisten työmarkkinaoikeudellisten periaatteiden mukaisesti oikeus harkita, minkä henkilöstöyhdistysten kanssa on tarkoituksenmukaista käydä neuvotteluja ja tehdä virkaehtosopimuksia.

Pykälän 2 momentissa annetaan kansliatoimikunnalle oikeus määrätä ne henkilöt, joiden tehtäviin kuuluu edustaa työnantajaa virkaehtosopimusneuvotteluissa.

47 § .

Pykälään sisältyvät virkaehtosopimuksia koskevat muotomääräykset. Siinä säädetään lisäksi virkaehtosopimukseen sidotut tahot sekä virkaehtosopimusten vaikutukset niiden ulkopuolelle jäävien virkamiesten palvelussuhteen ehtoihin.

Virkaehtosopimus on 1 momentin mukaan tehtävä kirjallisesti. Sopimus voidaan myös tehdä merkitsemällä sen sisältö yhteiseen ja sovitulla tavalla oikeaksi todettuun pöytäkirjaan.

Virkaehtosopimukseen ovat 2 momentin nojalla sidottuja kansliatoimikunta ja eduskunnan virastot sekä virkamiesten puolella ne virkamiesyhdistykset, jotka ovat tehneet virkaehtosopimuksen tai siihen myöhemmin yhtyneet. Lisäksi virkaehtosopimukseen ovat sidottuja ne virkamiehet, jotka ovat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat olleet edellä mainittujen virkamiesyhdistysten jäseniä.

Virkamiehen kanssa tehty 49 §:ssä tarkoitettu sopimus palvelussuhteen ehdoista syrjäyttää 3 momentin perusteella virkaehtosopimuksen määräykset sopimuksesta ilmenevällä tavalla. Lisäksi momentissa säädetään virkaehtosopimuksen vaikutuksista virkamiesyhdistykseen kuulumattomien tai muutoin virkaehtosopimusten ulkopuolella olevien virkamiesten osalta. Kansliatoimikunta ei saa määrätä virkaehtosopimuksen soveltamisalalla, mutta sopimuksen ulkopuolella olevan virkaehtosopimuksen tarkoittamaa työtä suorittavan virkamiehen palvelussuhteen ehtoja ristiriitaisiksi virkaehtosopimuksen kanssa. Poikkeuksen tästä muodostavat vain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetut työnantajan edustajat ja 49 §:ssä tarkoitetun sopimuksen palvelussuhteen ehdoista tehneet virkamiehet.

Pykälän 4 momentin mukaan 2 ja 3 momentissa säädettyä on kuitenkin noudatettava ainoastaan sikäli kuin kansliatoimikunta, eduskunnan virasto, virkamiesyhdistys tai virkamies ei ole sidottu aikaisempaan toisin ehdoin tehtyyn virkaehtosopimukseen taikka jos virkaehtosopimuksessa itsessään ei ole sen sitovuuspiiriä rajoitettu.

48 § .

Pykälässä säädetään virkaehtosopimuksen irtisanomisesta ja sen lakkaamisen vaikutuksista. Määräaikainen virkaehtosopimus päättyy ilman irtisanomista määräajan päättyessä, jollei virkaehtosopimuksessa ole sovittu toisin. Pykälän 1 momentin mukaan toistaiseksi tehdyn virkaehtosopimuksen voi sopimukseen osallinen irtisanoa päättymään kolmen kuukauden kuluttua, jollei irtisanomisajasta ole toisin sovittu. Pitkäksi, yli neljän vuoden määräajaksi tehty virkaehtosopimus muuttuu neljän vuoden kuluttua toistaiseksi voimassa olevaksi virkaehtosopimukseksi. Momentin säännökset koskevat myös pääsopimusta, kuitenkin siten, että irtisanomisaika on tällöin pidempi, kuusi kuukautta.

Pykälän 2 momentin mukaan virkaehtosopimuksen irtisanominen on tehtävä kirjallisesti.

Pykälän 3 momentissa säädetään virkaehtosopimuksen niin sanotusta jälkivaikutuksesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että virkaehtosopimuksessa olevia palvelussuhteen ehtoja on noudatettava siitä huolimatta, että virkaehtosopimus on lakannut olemasta voimassa. Jälkivaikutus päättyy vasta, kun uusi sopimus on tehty ja tullut voimaan, jollei toisin ole sovittu tai 44 §:n 3 momentista muuta johdu.

49 § .

Pykälän 1 momentin nojalla kansliatoimikunta voi tehdä virkamiehen kanssa kirjallisen sopimuksen palvelussuhteen ehdoista. Valtiontalouden tarkastusvirastossa toimivalta kyseisen sopimuksen tekemiseen on pääjohtajalla alaisensa virkamiehen kanssa. Virkamiehen kanssa tehtävällä sopimuksella sovittavat asiat ehdotetaan rajattavaksi asioihin, joista voidaan sopia 44 §:n mukaan virkaehtosopimuksella. Virkasopimuksella yksilöllisesti sovittavia asioita ovat erityisesti virkamiehen palkkausta, työaikaa, vuosilomaa, kustannusten korvausta ja irtisanomisaikaa koskevat kysymykset. Virkaehtosopimuksessa sovittuja palvelussuhteen ehtoja huonommista ehdoista ei voida sopia.

Palvelussuhteen ehdoista sovitaan pääsääntöisesti virkaehtosopimuksella. Työnantajaa edustavana näissä asioissa neuvottelu- ja sopimusosapuolena on kansliatoimikunta. Tämän vuoksi on perusteltua, että kansliatoimikunnalle kuuluu toimivalta tehdä yksittäisen virkamiehen kanssa sopimus palvelussuhteen ehdoista. Perustellun poikkeuksen pääsäännöstä muodostaa eduskunnan yhteydessä oleva Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka itsenäisenä tilivirastona päättää talousarvionsa puitteissa myös virkojen perustamisesta, lakkauttamisesta ja muuttamisesta.

Sopimusoikeudellisten tulkintaongelmien välttämiseksi säädetään 2 momentissa, että virkamiehen irtisanomista ja virkasuhteen purkamista pidetään samalla virkasopimuksen irtisanomisena.

11 luku. Työrauha ja työriidat

50 §.

Pykälässä säädetään sallituista työtaistelutoimenpiteistä. Pykälän 1 momentin mukaan muuhun voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työnsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä.

Myös työnsulku ja lakko ovat työtaistelutoimenpiteinä 2 momentin mukaan kiellettyjä, jos niillä pyritään vaikuttamaan muihin kuin 44 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin tai jos laissa niin erikseen säädetään. Vaikka määrätyistä asioista voitaisiin tehdä pääsopimus tai yleissopimus siitä huolimatta, että ne eivät ole muutoin sopimuksenvaraisia asioita, koskee työtaistelukielto niitäkin asioita.

Pykälän 3 momentissa ovat työnsulun ja lakon määritelmät. Työnsululla tarkoitetaan työnantajan toimeenpanemaa työnseisausta, jonka tarkoituksena on vastapuolen painostaminen työriidassa keskeyttämällä työnseisauksen piiriin kuuluvien virkamiesten kaikkien virkatehtävien suorittaminen. Lakolla puolestaan tarkoitetaan vastaavasti virkamiesyhdistyksen toimeenpanemaa työnseisausta. Osittaisen työnseisauksen toimeenpaneminen siten, että vain osa virkatehtävistä keskeytetään, on kiellettyä.

Virkamies saa 4 momentin mukaan osallistua lakkoon vain siihen ryhtyneen virkamiesyhdistyksen päätöksen perusteella. Lain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetuilta työnantajan edustajiksi määrätyiltä virkamiehiltä työtaistelutoimenpiteet ovat kiellettyjä.

51 §.

Pykälässä säädetään noudatettavasta työrauhavelvoitteesta, jolla tarkoitetaan velvollisuutta pidättyä työtaistelutoimenpiteestä virkaehtosopimuksen voimassaoloaikana. Pääsäännön mukaan virkaehtosopimukseen sidottu ei saa sopimuksen voimassa ollessa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassa olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi. Tätä työrauhavelvoitetta voidaan virkaehtosopimuksin laajentaa.

Pääsopimuksen, yleissopimuksen tai jonkin vain erityiskysymyksiä käsittelevän virkaehtosopimuksen voimassaololla ei kuitenkaan ole työrauhavelvoitevaikutusta siten, että uuteen muita kysymyksiä koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi toimeenpantavaan työtaisteluun ei saisi ryhtyä, jollei toisin ole sovittu.

52 §.

Virkamiesyhdistyksellä on aktiivinen työrauhavelvoite. Yhdistys on 1 momentin nojalla velvollinen valvomaan, että virkamiehet pidättyvät 50 §:ssä tarkoitetuista kielletyistä työtaistelutoimenpiteistä.

Virkaehtosopimukseen sidottu yhdistys on lisäksi 2 momentin mukaan velvollinen huolehtimaan siitä, että virkamiehet, joita sopimus koskee, eivät riko 51 §:n mukaista työrauhavelvoitetta eivätkä virkaehtosopimuksen määräyksiä.

Pykälän 3 momentissa on laajennettu edellä mainittuja velvoitteita niin, että yhdistys ei saa edes tukea tai avustaa kiellettyjä työtaistelutoimenpiteitä eikä muullakaan tavoin myötävaikuttaa niihin. Yhdistykselle on päinvastoin asetettu velvollisuus pyrkiä tällaisten työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseen.

53 §.

Pykälä sisältää säännökset työtaistelun piiriin kuulumattoman virkamiehen oikeuksista työtaistelutilanteessa. Tällainen virkamies ei ole 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan työnsulun ja lakon alaisia tehtäviä.

Toisaalta työtaistelun ulkopuolella olevan virkamiehen on täytettävä tavanomaiset virkavelvollisuutensa, minkä lisäksi hän on velvollinen tekemään suojelutyötä. Työtaistelun piiriin kuuluva virkamies voi tehdä suojelutyötä 50 §:n 2 momentin säännösten estämättä.

Jos työtaistelutoimenpiteen johdosta eduskunnan tai sen viraston omaisuus tai turvallisuus erityisesti vaarantuu, on pykälän 2 momentin nojalla osapuolten tiedon siitä saatuaan viivytyksettä ryhdyttävä toimenpiteisiin omaisuuden suojelemiseksi tai turvallisuuden takaamiseksi. Vahinkoedellytyksenä säännöksessä mainitaan erityinen uhka eduskunnan turvallisuudelle. Tällä tarkoitetaan uhkaa paitsi eduskunnan tai sen virastojen fyysiselle turvallisuudelle myös tärkeille tietoturvallisuuden alaan liittyville eduille.

54 § .

Eduskunnan kanslian tehtävänä on luoda eduskunnalle edellytykset hoitaa sille valtioelimenä kuuluvat tehtävät.

Eduskunnan kanslia jakaantuu keskuskansliaan ja hallinto-osastoon. Lisäksi kansliassa on valiokuntasihteeristö, suoraan puhemiehen ja pääsihteerin alaisena kansainvälisten asiain yksikkö sekä tieto- ja viestintäyksikkö. Kanslian ja sen yksiköiden tehtävistä säädetään eduskunnan kanslian ohjesäännössä (722/2000).

Keskuskanslian tehtävänä on huolehtia eduskunnan täysistuntoihin liittyvistä valmistelu-, täytäntöönpano- ja palvelutehtävistä, valtiopäiväasiakirjojen ja rekisterien valmistamisesta ja julkaisemisesta sekä asiakirjojen jakelusta ja varastoinnista. Valiokuntasihteeristö huolehtii valiokuntien tarvitsemista sihteeripalveluista sekä valiokunnissa käsiteltävien asioiden valmistelusta ja siihen liittyvien avustavien toimintojen järjestämisestä. Valiokuntasihteeristöön kuuluvan eduskunnan EU-sihteeristön tehtävänä on koordinoida eduskunnan EU-toimintaa ja yhteyksiä EU:n toimielimiin. Hallinto-osasto huolehtii eduskunnan hallintoasioista, taloudesta, kiinteistöstä, tietotekniikasta, henkilöstöhallinnosta sekä valtiopäivätoimintaa tukevien palveluiden, kuten puhelunvälitystoiminnan ja kuljetusten järjestämisestä sekä eduskunnan turvallisuudesta. Kansainvälisten asiain yksikkö avustaa puhemiestä, pääsihteeriä sekä eduskunnan toimielimiä ja toimintayksiköitä kansainvälisten asiain hoitamisessa. Tieto- ja viestintäyksikön tehtävänä on huolehtia eduskunnan kirjasto- ja tietopalveluista sekä eduskuntatiedotuksesta.

Pykälässä kielletään keskuskanslian, valiokuntasihteeristön ja hallinto-osaston virkamiesten osallistuminen työtaistelutoimenpiteeseen. Näissä eduskunnan kanslian toimintayksiköissä työskentelee noin 340 virkamiestä. Yhteensä eduskunnan virastoissa on noin 620 virkamiestä, joista noin puolta työtaistelukielto koskee.

Mainittujen kanslian toimintayksiköiden virkamiesten tehtävät ovat keskeisiä eduskunnan valtiopäivätoimintojen edellytysten turvaamisessa. Virkamiehet huolehtivat muun muassa useiden perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä säädettyjen menettelyjen edellyttämistä toimista ja avustavat eduskunnan toimielimiä ja yksittäisiä kansanedustajia perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä tarkoitettujen tehtävien hoitamisessa. Osa työtaistelukiellon piirissä olevista virkamiehistä ylläpitää muulla tavoin eduskunnan valtiopäivätoiminnan edellytyksiä. Esimerkiksi tietohallintotoimiston virkamiesten työpanos on tietotekniikan laajan hyväksikäytön vuoksi välttämätön eduskunnan valtioelintoimintojen suorittamisessa.

Eduskunta on ylin valtioelin, jonka toiminnan tulee olla turvattu kaikissa olosuhteissa ja jonka toiminnan häiriöttömyyteen ja ennustettavuuteen on voitava luottaa. Keskuskanslian, valiokuntasihteeristön ja hallinto-osaston virkamiesten työpanos tässä valtiopäivätoiminnan turvaamisessa on olennainen ja välttämätön. Käytännössä eduskunta ei selviydy tehtävistään ilman näiden virkamiesten toimintaa. Onkin selvää, että keskuskanslian, valiokuntasihteeristön ja hallinto-osaston virkamiesten työtaistelutoimenpide estäisi tai ainakin vakavasti häiritsisi eduskunnan toimintaa valtioelimenä. Jo työtaistelun uhka voisi heikentää luottamusta eduskunnan kykyyn toimia ylimpänä päättäjänä.

Kieltämällä mainittujen virkamiesten osallistuminen työtaistelutoimenpiteeseen rajoitetaan näiden virkamiesten oikeutta ammatillisen järjestäytymisvapauden puitteissa toimia etujensa valvomiseksi. Työtaistelutoimenpiteet ovat olennainen osa ammatillisten järjestöjen toimintaa, ja tällaisissa järjestöissä toimiminen jää vajavaiseksi, ellei siihen kuulu oikeutta osallistua työtaistelutoimintaan. Koska eduskunnan valtioelintoiminnan turvaamisella on kuitenkin selvä ja voimakas yhteiskunnallinen tarve, on rajoitettu puuttuminen työtaisteluoikeuteen perusteltua. Työtaistelukielto on pykälässä rajoitettu vain niihin eduskunnan kanslian virkamiehiin, joiden työpanos on välttämätön eduskunnan valtioelintoiminnan häiriöttömyyden turvaamiseksi. Työtaistelutoimenpiteiden kieltämistä kokonaan tämän rajatun ryhmän osalta on pidettävä tarpeellisena, jotta ei voi syntyä epävarmuutta mahdollisten työtaistelutilanteiden vaikutuksesta eduskunnan kykyyn hoitaa valtioelintehtäviään. Kiellolla ei muutoin rajoiteta yhdistymisvapautta ja mahdollisuutta toimia ammatillisissa järjestöissä.

Sen lisäksi, että pykälässä kielletään tiettyjen virkamiesten työtaistelutoimenpiteet, pykälässä kielletään työnantajaa kohdistamasta työtaistelutoimenpiteitä näihin virkamiehiin.

Eduskunnan kanslian kansainvälisten asiain yksikön ja tieto- ja viestintäyksikön sekä eduskunnan muiden virastojen virkamiesten tehtävien luonne ei edellytä puuttumista näiden virkamiesten oikeuteen osallistua työtaistelutoimenpiteeseen.

12 luku. Seuraamukset virkaehtosopimuksen sekä 10 ja 11 luvun säännösten rikkomisesta

55 §.

Virkaehtosopimuksen määräysten sekä sitä koskevien 10 ja 11 luvun säännösten rikkomisen pääasiallisena seuraamuksena on hyvityssakko.

Pykälän 1 momentissa säädetään virkaehtosopimuksen määräysten rikkomisesta. Virkaehtosopimukseen sidottu, joka tietoisesti rikkoo tai jonka perustellusti olisi pitänyt tietää rikkovansa sopimuksen määräyksiä, voidaan tuomita hyvityssakkoon. Hyvityssakon tuomitsee työtuomioistuin.

Hyvityssakko voidaan määrätä työnantajalle, virkamiesyhdistykselle ja yksittäiselle virkamiehelle, jotka 47 §:n mukaan ovat sidottuja virkaehtosopimukseen. Tahallisuus tai tuottamus on syyksiluettavuuden edellytyksenä. Tuottamuksen osalta vaaditaan kuitenkin lisäksi perustellun vilpittömän mielen puutetta.

Pykälän 2 momentissa säädetään hyvityssakosta 10 ja 11 luvun säännösten rikkomisen yhteydessä. Työnantajan on maksettava vahingonkorvauksen sijasta hyvityssakkoa, jos työnantaja menettelee 50 tai 51 §:n säännösten vastaisesti eli jos työnantaja käyttää muuta työtaistelutoimenpidettä kuin työnsulkua tai jos työnantaja rikkoo työrauhavelvoitetta vastaan. Vastaavasti vahingonkorvauksen korvaava hyvityssakko voidaan langettaa virkamiesyhdistykselle, jos se rikkoo tai jättää noudattamatta, mitä 50—52 §:ssä säädetään, eli jos yhdistys käyttää muuta työtaistelutoimenpidettä kuin lakkoa, rikkoo työrauhavelvoitetta vastaan tai laiminlyö valvontavelvollisuutensa jäseniinsä nähden.

Hyvityssakon määrää koskevat säännökset sisältyvät 3 momenttiin. Hyvityssakon enimmäismäärä on työnantajan osalta 12 000 euroa, yhdistyksen osalta 5 000 euroa ja virkamiehen osalta 100 euroa.

56 §.

Pykälän 1 momentin mukaan on hyvityssakkoa tuomittaessa otettava huomioon kaikki asiassa esille tulleet seikat, joista säännöksessä on esimerkkiluettelo. Hyvityssakko voidaan jättää erityisestä syystä tuomitsematta.

Hyvityssakko tuomitaan 2 momentin mukaan maksettavaksi vahinkoa kärsineelle, jollei virkaehtosopimuksessa toisin määrätä. Jollei vahinkoa ole syntynyt, hyvityssakko määrätään maksettavaksi vaatimuksen tehneelle taholle. Jos hyvitykseen oikeutettuja on useita, jaetaan hyvityssakko säännöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla.

57 §.

Pykälässä säädetään erityisseuraamuksesta rikottaessa virkaehtosopimusta olennaisesti. Työtuomioistuimessa voidaan 1 momentin mukaan julistaa virkaehtosopimus heti purkautuneeksi, jos sopimuksen olennaisen rikkomisen vuoksi ei muilta sen osapuolilta voida kohtuudella vaatia sopimuksen jatkamista.

Vastaavasti 2 momentin mukaan, jos virkaehtosopimus on yhdistyksen kanteen johdosta purkautunut, voi muukin sopimukseen osallinen yhdistys irtisanoa sopimuksen omalta osaltaan kahden viikon kuluessa.

Irtisanottu virkaehtosopimus lakkaa 3 momentin perusteella heti olemasta voimassa.

58 §.

Pykälässä olevan pääsäännön mukaan ei virkamiehen osallistumista työtaistelutoimenpiteeseen ole pidettävä virkarikoksena tai perusteena virkasuhteen purkamiseen, jos osallistuminen tapahtuu virkamiesyhdistyksen päätöksen perusteella. Pääsäännöstä on tehty poikkeus niiden työtaistelutoimenpiteiden osalta, jotka 54 §:n mukaan ovat eduskunnan valtiosääntöisiin tehtäviin kohdistuvina kiellettyjä.

13 luku. Yhteistoimintajärjestelmät

59 §.

Eduskunnassa ovat käytössä työsuojelu- ja yhteistoimintajärjestelmät. Myös luottamusmiesjärjestelmän toteuttamisesta on osapuolten välillä syntynyt neuvottelutulos. Lakiehdotuksen 59 §:n tarkoituksena on luoda lakisääteinen pohja edellä mainittujen järjestelmien kehittämiselle. Pykälä mahdollistaa vastaisuudessakin sen, että Valtiontalouden tarkastusvirasto voi säilyttää oman erillisen yhteistoimintajärjestelmän.

14 luku. Erinäisiä säännöksiä virkaehtosopimusasioissa

60 §.

Virkamiesten yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen liittyen pykälässä kielletään työnantajaa estämästä virkamiestä osallistumasta ilman erittäin pakottavaa syytä virkamiesyhdistyksen edustajana 10 ja 11 luvussa tarkoitettuihin neuvotteluihin.

61 §.

Pykälässä säädetään selvyyden vuoksi, että työtaistelun piiriin kuuluvalle virkamiehelle ei makseta palkkaa ja muita taloudellisia etuja siltä ajalta, kun työnteko on estynyt. Niitä ei myöskään makseta työnsulun piiriin kuuluvalle. Virka-asunnon käyttöoikeus ei kuitenkaan lakkaa työtaistelun aikana.

62 §.

Pykälässä on erityinen muutoksenhakukielto, joka koskee virkaehtosopimusjärjestelmään kuuluvia sopimuksenvaraisuuteen liittyviä 44 §:ssä säädettyjä asioita. Virkamies ei 62 §:n mukaan saa valittamalla hakea muutosta 44 §:ssä tarkoitetussa asiassa taikka saattaa sitä oikaisuvaatimuksin käsiteltäväksi, jos hänellä tai virkamiesyhdistyksellä on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa.

15 luku. Muutoksenhaku virkasuhdeasioissa

63 §.

Pykälään sisältyvät säännökset niistä säännönmukaisista muutoksenhakukeinoista, jotka virkamiehellä ovat käytettävissään hänen ollessaan tyytymätön työnantajan häntä koskevaan päätökseen virkasuhdeasioissa.

Pykälän 1 momentin perusteella virkamies saa tehdä työnantajalle kirjallisen oikaisuvaatimuksen, jos hän katsoo, ettei työnantaja ole antanut hänelle palvelussuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta sellaisena kuin se olisi hänelle ollut suoritettava. Oikaisuvaatimusta ei kuitenkaan saa tehdä asiassa, joka kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Tällainen asia koskee esimerkiksi voimassa olevan virkaehtosopimuksen sisältöä tai tulkintaa.

Varsinainen muutoksenhakua koskeva säännös on pykälän 2 momentissa, jossa luetelluissa asioissa virkamiehellä on oikeus hakea muutosta valittamalla suoraan korkeimmalta hallinto-oikeudelta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetyssä järjestyksessä. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että työnantajan tekemien, säännöksessä lueteltuja asioita koskevien päätösten osalta noudatetaan hallintolainkäyttölain 22 §:n mukaista 30 vuorokauden pituista yleistä valitusaikaa ja että päätökseen on liitettävä valitusosoitus. Momentin mukaan muutoksenhakuoikeus koskee työnantajan päätöstä varoituksen antamisesta, lomauttamisesta, irtisanomisesta, virkasuhteen purkamisesta tai virkamiehen sivutointa koskevassa asiassa. Lisäksi muutoksenhakuoikeus koskee 1 momentissa tarkoitetun oikaisuvaatimuksen johdosta annettua päätöstä. Momentissa velvoitetaan korkein hallinto-oikeus käsittelemään valitus kiireellisenä.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että virkamiehen nimittämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Pykälän 4 momentissa säädetään, että päätös virkamiehen lomauttamisesta tai virkamiehen pidättämisestä virantoimituksesta tulee noudatettavaksi valituksesta huolimatta, jollei korkein hallinto-oikeus toisin päätä.

Virkasuhteen jatkuvuusperiaatteesta säädetään pykälän 5 momentissa. Sen mukaan virkasuhde ei katkea, jos virkamiehen irtisanomisen tai virkasuhteen purkamisen todetaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä tapahtuneen muulla kuin tässä laissa säädetyllä perusteella.

16 luku. Erinäisiä säännöksiä virkasuhdeasioissa

64 §.

Virkamiehellä, joka ilman 8 §:ssä tarkoitettua perustetta on nimitetty määräajaksi tai joka ilman pätevää syytä on toistuvasti peräkkäin nimitetty määräajaksi, on 64 §:n nojalla oikeus saada työnantajalta vähintään kuuden ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus virkasuhteen päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä eduskunnan virkamieheksi.

Pykälän 2 momentin mukaan korvausta on haettava kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. Asia saatetaan vireille hallintoriita-asiana Helsingin hallinto-oikeudessa.

65 §.

Pykälässä ovat säännökset aiheettomasti maksetun palkan tai muun palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden takaisinperinnästä. Pykälän 1 momentti koskee takaisinperinnän järjestämistä virkamiehen palvelussuhteen jatkuessa seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä, jolloin aiheettomasti maksettu palkka tai muu etuus vähennetään virkamiehen palkasta.

Takaisinperinnän enimmäismäärä kunkin palkanmaksun yhteydessä on 2 momentin mukaan sama kuin lain mukaan ulosmitattavissa oleva palkan osa. Takaisinperinnän peruste ja takaisinperittävä määrä on ilmoitettava virkamiehelle takaisinperintää aloitettaessa.

66 §.

Aiheettomasti maksetun etuuden vanhentumisaika on huomattavasti lyhyempi kuin yleinen 10 vuoden saatavan vanhentumisaika. Takaisinperintä on säädetty pykälässä aloitettavaksi tai pantavaksi vireille perintätavasta riippumatta kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton suoritus on tapahtunut, uhalla, että oikeus etuuteen on menetetty.

67 §.

Erityinen takaisinperintä on mahdollista, jos virkamies laiminlyö sairausvakuutuuslain (364/1963) mukaan työnantajalle suoritettavan päivä- tai äitiysrahan tai muun etuuden hakemiseksi tarpeelliset määräykset. Työnantaja voi periä virkamieheltä virkavapauden ajalta maksamansa palkan takaisin kyseistä etuutta vastaavalta osalta.

68 §.

Pykälässä säädetään virkasuhteessa aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Säännöksessä viitataan vahingonkorvauslakiin (412/1974), jossa ovat erityissäännökset muun muassa julkisyhteisön korvausvelvollisuudesta julkista valtaa käytettäessä, virkamiehen korvausvelvollisuudesta ja korvausvastuun jakaantumisesta sekä jakamisesta vahingon kolmannelle aiheuttaneen virkamiehen ja työnantajan kesken.

Työtaistelutoimenpiteestä johtuvan työn keskeytymisen aiheuttamasta vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään 2 momentissa. Korvausvelvollisuuden sijaan tulevasta hyvityssakosta säädetään 55 ja 56 §:ssä. Pääsäännön nojalla ei työnantajan eikä toisaalta virkamiehen henkilökohtaisesti ole suoritettava vahingonkorvausta lainkaan.

Korvausvelvollisuus saattaa kuitenkin syntyä, jos työtaistelutoimenpide on 10 tai 11 luvun virkaehtosopimuksia sekä työrauhaa ja työriitoja koskevien säännösten vastainen. Lisäksi edellytetään, että keskeytyksestä aiheutunut haitta on huomattava. Vaikka korvausvelvollisuus edellä sanotun mukaisesti olisi muutoin olemassa, ei henkilökohtaista korvausvelvollisuutta virkamiehelle kuitenkaan synny, jos työtaistelutoimenpiteeseen on ryhdytty virkamiesyhdistyksen päätöksen perusteella.

Mitä 2 momentissa säädetään virkamiehen vapauttamisesta henkilökohtaisesta korvausvelvollisuudesta, ei kuitenkaan 3 momentin mukaan sovelleta 54 §:ssä tarkoitetun kielletyn työtaistelutoimenpiteen yhteydessä.

69 §.

Pykälän 1 momentin mukaan eduskunnan virkamies katsotaan eronneeksi virastaan siitä ajankohdasta, josta hänet on nimitetty toiseen eduskunnan virkaan tai valtion virkamieslaissa tarkoitettuun virkaan, jollei muualla laissa toisin säädetä. Sen sijaan valtion virkamieslaissa tarkoitettuun määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittäminen ei katkaise eduskunnan virkamiehen virkasuhdetta.

Työnantaja voi 1 momentista poiketen myöntää virkavapautta eduskunnan virkamiehelle, joka on nimitetty määräajaksi tai koeajaksi valtion virkamieslaissa tarkoitettuun valtion virkaan. Mikäli eduskunnan virkamies nimitetään esimerkiksi Suomen Pankin virkamieheksi, virkavapauden myöntäminen on 26 §:n 2 momentin yleissäännöksen nojalla työnantajan harkinnassa.

Jos eduskunnan virkaan määräajaksi tai määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetty on ennestään nimitettynä eduskunnan virkaan, hän on 3 momentin nojalla virkavapaana tästä virasta sen ajan, jonka hän on ensiksi tarkoitetussa virassa tai määräaikaisessa virkasuhteessa.

70 §.

Virkamiehen irtisanominen ja virkasuhteen purkaminen on tehtävä pykälän 1 momentin nojalla kirjallisesti.

Virkamiehelle on 2 momentin mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin hänet pidätetään virantoimituksesta tai irtisanotaan 28 tai 29 §:n nojalla, hänen virkasuhteensa puretaan tai hänelle annetaan varoitus.

Pykälän 3 momentista ilmenee, että virkamiesyhdistystä ja luottamusmiestä on kuultava ennen kuin virkamiehen lomauttamisesta, irtisanomisesta tai virantoimituksesta pidättämisestä taikka virkasuhteen purkamisesta tehdään päätös.

71 §.

Pykälässä säädetään keskeisistä työnantajalle kuuluvista toimivaltuuksista. Pykälän 1 momentista ilmenee päätösvallan käyttäjä, viran siirtämistä viraston sisällä, virkamiehen siirtämistä 25 §:n nojalla, virkasuhteen muuttamista osa-aikaiseksi, kirjallisen varoituksen antamista, virkamiehen lomauttamista, virantoimituksesta pidättämistä, virkamiehen irtisanomista ja virkasuhteen purkamista koskevassa asiassa.

Eduskunnan kansliassa päätösvaltaa edellä mainituissa asioissa käyttää kansliatoimikunta niiden virkamiesten osalta, jotka kansliatoimikunta nimittää, sekä eduskunnan pääsihteeri muiden virkamiesten osalta. Valtiontilintarkastajien kansliassa päätösvaltaa käyttävät valtiontilintarkastajat, Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa eduskunnan oikeusasiamies ja Valtiontalouden tarkastusvirastossa pääjohtaja.

Pykälän 2 momentista ilmenee, että myös virkavapauden osalta päätösvallasta on voimassa, mitä 1 momentissa säädetään. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, että eduskunnan kansliassa, jossa on noin 420 virkamiestä, myös lakisääteiset ja lyhyet virkavapaudet tulevat kansliatoimikunnan tai pääsihteerin päätettäviksi. Tämän vuoksi eduskunnan kansliassa jäävät noudatettaviksi kanslian ohjesäännön 20 §:n säännökset hallintojohtajan toimivallasta virkavapauden myöntämistä koskevassa asiassa.

Pykälän 3 momentista ilmenee, että viran siirtämisestä toiseen eduskunnan virastoon päättää kansliatoimikunta.

Pykälän 4 momentti koskee eduskunnan pääsihteeriä ja Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaa. Eduskunnan täysistunto päättää pääsihteerin ja pääjohtajan irtisanomisesta ja virkasuhteen purkamisesta. Sen sijaan kansliatoimikunnalle kuuluu toimivalta virkavapauden myöntämistä, virkamiehen siirtämistä 25 §:n nojalla, virkasuhteen muuttamista osa-aikaiseksi, varoituksen antamista, virkamiehen lomauttamista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevassa asiassa. Ennen kuin täysistunto tekee päätöksensä irtisanomista ja virkasuhteen purkamista koskevassa asiassa, kansliatoimikunnan on annettava asian johdosta lausuntonsa.

Keskeinen työnantajalle kuuluva päätösvalta ilmenee suoraan eduskunnan virkamieslaista. Lisäksi 76 §:n nojalla kansliatoimikunta voi antaa tarkempia määräyksiä lain toimeenpanosta pykälässä yksilöidyistä asioista. Lisäksi asian luonteesta johtuu, että virastokohtaisia normeja muun muassa työnantajalle kuuluvasta toimivallasta voidaan antaa virastokohtaisissa hallinnollisissa säännöksissä ja määräyksissä. Valtion virastoissa tällaiset normit sisältyvät yleensä virastokohtaisiin työjärjestysten määräyksiin. Vastaavia säännöksiä on eduskunnan kanslian ohjesäännössä ja eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännössä sekä määräyksiä valtiontilintarkastajien ja Valtiontalouden tarkastusviraston työjärjestyksessä.

72 §.

Pykälän 1 momentissa säädetään työnantajan velvollisuudesta antaa virkamiehelle pyynnöstä työtodistus sekä työtodistuksen sisällöstä.

Työtodistuksen vaatiminen ei saa 2 momentin mukaan aiheuttaa työnantajalle kohtuutonta haittaa, kun palvelussuhteen päättymisestä on kulunut yli 10 vuotta tai kun uutta työtodistusta pyydetään kadonneen tai turmeltuneen työtodistuksen tilalle.

Työtodistukseen ei saa 3 momentin mukaan panna mitään sellaista merkintää tai antaa sitä sellaisessa muodossa, jonka tarkoituksena on antaa virkamiehestä muita tietoja kuin mitä työtodistuksen sanamuodosta käy ilmi.

73 §.

Jollei neuvotteluja palvelussuhteen ehtojen tulkintaa koskevasta erimielisyydestä ole vaadittu tai jollei muuta vaatimusta virkasuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden suorittamisesta ole tehty kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana suoritus olisi pitänyt tehdä, on oikeus etuuteen menetetty.

74 §.

Pykälästä ilmenee, että eduskunnan virkamiehen oikeudesta eläkkeeseen sekä hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä säädetään erikseen.

75 §.

Pykälän mukaan eduskunnan virkamiehen kuoltua suoritetaan hänen omaisilleen valtion varoista ryhmähenkivakuutusta vastaavana etuna taloudellista tukea noudattaen soveltuvin osin, mitä kulloinkin voimassa olevassa eduskunnan virkaehtosopimuksessa määrätään.

Tuen myöntää ja maksaa 2 momentin mukaan hakemuksesta Valtiokonttori noudattaen soveltuvin osin valtion palveluksessa olleen henkilön kuoltua suoritettavan taloudellisen tuen myöntämisestä ja maksamisesta voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

76 §.

Voimassa olevan lain täytäntöönpanosta annetaan tarkempia määräyksiä kansliatoimikunnan 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleella päätöksellä. Myös säädettävään lakiin ehdotetaan otettavaksi valtuussäännökset.

Pykälässä ehdotetaan, että kansliatoimikunta voi antaa tarkempia määräyksiä virkasuhteeseen liittyvästä hakumenettelystä, virkasuhteeseen nimittämistä koskevasta menettelystä, virkamiehen sivutointa koskevan asian ratkaisemisesta, päätösvallasta ja menettelystä ikälisän tai muun säännönmukaisen palveluslisän myöntämistä koskevassa asiassa sekä kustannuksista, jotka aiheutuvat 14 ja 24 §:ssä tarkoitetuista tarkastuksista ja tutkimuksista.

17 luku. Voimaantulo

77 §.

Pykälän 1 momentti koskee lain voimaantuloaikaa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty.

Voimassa olevaan eduskunnan virkamiehistä annetun lain kumoamisesta säädetään 2 momentissa.

Ennen uuden lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen toimeenpanon edellyttämiin toimenpiteisiin 3 momentin säännöksen nojalla. Samanaikaisesti on tarpeen tulla voimaan eduskunnan virastoissa sovellettavat tähän lakiin perustuvat virkaehtosopimukset.

78 §.

Pykälästä ilmenee, että ennen tämän lain voimaantuloa suoritetut kielitutkinnot rinnastetaan lain nojalla 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin tutkintoihin.

2. Eduskunnan päätös eduskunnan kanslian ohjesäännön muuttamisesta

20 §.

Pykälään ehdotetaan tehtäväksi tekninen muutos.

32 §.

Eduskunnan pääsihteerin ja apulaispääsihteerin kelpoisuusvaatimuksia ehdotetaan muutettavaksi pykälän 1 momentin 1 kohdassa siten, että virkaan vaadittava tutkinto on oikeustieteen kandidaatin tutkinto tai muu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Ammattikorkeakoulututkinto ei ole ohjesäännössä tarkoitettu ylempi korkeakoulututkinto.

Pykälän 1 momentin 6 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi henkilöstöpäällikön viran kelpoisuusvaatimukset.

Momentin 7 a kohdan muutokset johtuvat eduskunnan kirjaston viroissa tapahtuneista nimikemuutoksista. Kohtaan sisältyvät lisäyksenä verkkopalveluasiantuntijan kelpoisuusvaatimukset.

Momentin uudessa 10 kohdassa ovat kansainvälisten asiain yksikön apulaisjohtaja, kansainvälisten asiain neuvoksen ja kansainvälisten asiain sihteerin viran kelpoisuusvaatimukset.

Työterveyslääkärin viran kelpoisuusvaatimukset sisältyvät uuteen 11 kohtaan ja intendentin viran uuteen 12 kohtaan. Momentin 8 ja 9 kohdan muutokset ovat uusista 10—12 kohdista johtuvina teknisiä.

33 §.

Muutoksenhakua virkasuhdeasioissa koskevat säännökset ehdotetaan otettavaksi eduskunnan virkamieslakiin, minkä vuoksi 33 § ehdotetaan kumottavaksi.

34 §.

Pykälän mukaan toimistopäällikön sijaisena toimii apulaistoimistopäällikkö. Toimistopäälliköiden ja heihin rinnastettavien virkamiesten sijaisista ehdotetaan säädettäväksi tapahtuneet nimikemuutokset huomioon ottaen.

35 §.

Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi maininta eduskunnan kanslian johtosäännöstä tarpeettomana.

Voimaantulosäännös.

Päätös on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti eduskunnan virkamieslain kanssa.

3. Eduskunnan päätös valtiontilintarkastajien johtosäännön 8 §:n muuttamisesta

Säädettävän eduskunnan virkamieslain 49 §:n mukaan toimivalta virkasopimuksen tekemiseen valtiontilintarkastajien kanslian virkamiesten osalta kuuluu kansliatoimikunnalle, minkä vuoksi johtosäännön 8 §:ää on tarpeen muuttaa.

Voimaantulosäännös.

Päätös on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti eduskunnan virkamieslain kanssa.