Yksityiskohtaiset perustelut

Operaation mandaatti ja voimankäyttösäännökset

UNIFILin tehtävinä ovat vuodesta 1978 (päätöslauselmat 425 ja 426) olleet Israelin vetäytymisen vahvistaminen, kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttaminen sekä Libanonin hallituksen avustaminen sen auktoriteetin palauttamiseksi Etelä-Libanonissa. Vahvennettu UNIFIL-operaatio jatkaa näiden päätöslauselmien mukaisten tehtävien suorittamista. Päätöslauselmassa 1701 operaation uusia tehtäviä ovat: vihollisuuksien loppumisen valvonta; Libanonin armeijan tukeminen sen levittäytyessä Etelä-Libanoniin, toimien koordinointi yhteistyössä Libanonin ja Israelin hallitusten kanssa; pakolaisten auttaminen paluumuutossa ja humanitaarisen avun toimittaminen alueen siviileille; Libanonin armeijan avustaminen sinisen linjan ja Litani-joen välisen alueen muodostamisessa alueeksi, jolla ei ole laitonta aseellista toimintaa; sekä Libanonin hallituksen avustaminen sen pyynnöstä laittomien aseiden maahan pääsyn estämisessä.

Puolustusvaliokunta toteaa, että aiemmissa Libanonia koskevissa päätöslauselmissa vuosilta 1978, 1982, 2004 ja 2006 ei ole viitattu mihinkään tiettyyn peruskirjan lukuun YK:n toiminnan oikeutuksen pohjana. Myöskään päätöslauselma 1701 (2006) ei ota kantaa siihen, toimitaanko peruskirjan VI:n vai VII:n luvun pohjalta.

Puolustusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan viime kädessä ei ole merkittävää se, viitataanko päätöslauselmassa YK:n peruskirjan tiettyyn lukuun. Operaation menestyksellisen läpiviemisen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat kriisin osapuolten sitoutuminen tulitaukoon, selkeä operaatiokonsepti ja -suunnitelma, voimankäyttövaltuudet ja uskottava johtovaltio. Johtovaltio-ongelma ratkesi Ranskan lupautuessa johtovaltiorooliin helmikuun 2007 loppuun saakka. Tämän jälkeen vetovastuun ottaa Italia. Puolustusvaliokunta pitää erittäin tärkeänä sitä, että johtovaltioroolissa toimii maa, jolla on tähän rooliin riittävät sotilaalliset resurssit sekä uskottavat aiemmat näytöt kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista. Ranska ja Italia täyttävät selkeästi nämä kriteerit.

Puolustusvaliokunta pitää hyvänä myös sitä, että unionimaista tulevien johtovaltioiden lisäksi myös EU kokonaisuutena on mukana voimakkaalla panoksella kriisin ratkaisemisessa. Tämä vahvistaa myös EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan uskottavuutta. Suomen on EU-puheenjohtajamaana luontevaa olla mukana operaation toteuttamisessa. Osallistumista puoltaa myös suomalaissotilaiden pitkä kokemus Libanonin olosuhteista sekä suomalaisten nauttima arvostus ja luottamus alueella. Puolustusvaliokunta haluaa tuoda myös esiin sen seikan, että YK:lle onnistuminen uudistetussa UNIFIL-operaatiossa on ensiarvoisen tärkeää; UNPROFOR-operaation (United Nations Protection Force) epäonnistuminen entisessä Jugoslaviassa 1992—1995 oli takaisku maailmanjärjestölle kriisinhallintatoimijana. Onnistuminen Libanonissa nostaisi YK:n uskottavuutta toimijana myös muissa maailman kriisipesäkkeissä.

Asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että voimankäyttövaltuuksien osalta vahvennetun UNIFIL-operaation lähtökohtana on se, että operaatiolla on kaikkien osapuolten suostumus ja myötävaikutus. UNIFIL ei tule riisumaan Hizbollahia aseista, vaan tukee Libanonin hallitusta ja armeijaa, joilla on päävastuu kaikkien päätöslauselman mukaisten tehtävien toteuttamisessa. Puolustusvaliokunta toteaa, että operaation menestymisen mahdollisuuksia parantaa se, että Libanonin hallitus teki 7.8. päätöksen 15 000 sotilaan lähettämisestä Etelä-Libanoniin.

Puolustusvaliokunta ei hyväksy YK:n henkilökuntaan kohdistuvaa väkivaltaa. Valiokunta yhtyy Suomen hallituksen vaatimukseen, että Israel antaa mahdollisimman pian täydellisen selvityksen suomalaisen ja kolmen muun YK:n sotilastarkkailijan kuolemaan johtaneesta iskusta. YK:n oma selvitys tapahtumista on parhaillaan valmistumassa.

UNIFIL-operaation voimankäyttövaltuuksia on viimeksi tarkistettu helmikuussa 2001 Israelin vetäytyessä Etelä-Libanonista. Päätöslauselma 1701 (2006) valtuuttaa UNIFILin ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin tehtäviensä toteuttamiseksi. Kuolettavan voiman käyttö on mahdollista itsepuolustuksen lisäksi sen varmistamiseksi, että UNIFILin operaatioaluetta ei käytetä minkäänlaisiin vihamielisiin tarkoituksiin; jos UNIFIL-joukkoja estetään suorittamasta päätöslauselman mukaisia tehtäviään; YK:n henkilöstön ja humanitaaristen järjestöjen työntekijöiden turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen varmistamiseksi; tai siviilien suojelemiseksi fyysiseltä väkivallalta tai sen uhkalta.

Saadun selvityksen mukaan voimankäyttösäännökset perustuvat YK:n mallivoimankäyttösäännöille ja ne vastaavat sisällöllisesti myös EU- ja Nato-operaatioissa käytössä olevia voimankäyttösääntöjä laajentaen kuitenkin voimankäyttövaltuuksia etenkin liikkumavapauden ja materiaalin turvaamisessa.

Puolustusvaliokunta pitää UNIFILin laajennettuja voimankäyttövaltuuksia perusteltuina. Vuodesta 1978 käynnissä olleen UNIFIL-operaation puutteelliset voimankäyttövaltuudet ovat johtaneet UNIFILin uskottavuuden rapautumiseen vuosien myötä. Puolustusvaliokunta toteaa, että laajennettujen voimankäyttövaltuuksien lisäksi vahvennetun UNIFIL-operaation toteuttamista edesauttavat 1980- ja 1990-lukujen tilanteeseen nähden myös se, ettei Libanonissa ole enää käynnissä sisällissotaa, ja lisäksi kriisin osapuolia on selkeästi vähemmän. Vihollisuuksien puhkeamista uudestaan vähentää merkittävästi myös se tekijä, että sekä Israelin armeija että Hizbollah-järjestö ovat kurinalaisia organisaatioita. 14.8.2006 solmittu tulitauko onkin pitänyt suhteellisen hyvin.

Keskeiset riskitekijät suomalaisjoukkojen osalta

Arvioitaessa keskeisiä riskitekijöitä suomalaisen vahvennetun pioneerikomppanian käytön osalta nousevat yli muiden tulitauon pitävyys sekä räjähtämättömien ampumatarvikkeiden ja miinojen raivaaminen maastosta. Selonteossa mainitaan lisäksi, että liikennettä Etelä-Libanonissa on pidettävä merkittävänä riskitekijänä suomalaisjoukkojen joutuessa toimimaan maantieteellisesti suhteellisen laajalla alueella. Puolustusvaliokunta toteaa, että tulitauon pitävyyttä pitemmällä aikavälillä on vaikea arvioida, mutta saadun selvityksen mukaan lyhyellä aikavälillä ei ole viitteitä siitä, että vihollisuudet puhkeaisivat nopeasti uudestaan. Konfliktin suoranaisten osapuolten lisäksi myös kansainvälinen yhteisö tukee voimakkaasti tulitauon säilymistä ja UNIFILin vahventamista. Erityisen tärkeää on, että sekä Syyria että Iran ovat antaneet tukensa YK:n toimille Etelä-Libanonissa. Puolustusvaliokunta toteaa edelleen, että vihollisuuksien mahdollisesti puhjetessa uudestaan suomalaisjoukot eivät luonteensa vuoksi suoranaisesti joutuisi osallistumaan niiden hillitsemiseen.

Puolustusvaliokunta pitää nimenomaan pioneerien lähettämistä operaatioon järkevänä myös sen vuoksi, että pioneerijoukoilla on selkeä toimenkuva ja ajallisesti rajattu tehtävä. Valtioneuvosto esittää selonteossaan Suomen osallistumisen jatkumista vuoden 2007 loppuun saakka, tilanne kuitenkin huomioiden. Puolustusvaliokunta toteaa, että ennalta asetettu kotiuttamisaikataulu on tärkeä, jotta vältytään joutumasta samanlaiseen tilanteeseen kuin vuosina 1982—2001, kun UNIFILin suomalaispataljoonan (FINNBATT) toimikautta jatkuvasti pidennettiin.

Suuri riski suomalaisjoukkoja kohtaan tulee räjähtämättömistä ampumatarvikkeista ja miinoista, joita maastosta löytyy merkittäviä määriä. Puolustusvaliokunta toteaa, että päävastuu räjähtämättömien ampumatarvikkeiden raivaamisesta on vakiintuneen käytännön mukaisesti kohdemaan viranomaisilla. Libanonin hallituksen ja armeijan rajallisten resurssien vuoksi on kuitenkin selvää, että suomalaisjoukot joutuvat osallistumaan aktiivisesti myös raivaustehtäviin ennen kuin varsinaiset rakennustehtävät voidaan aloittaa. Suomalaisjoukkojen asianmukaiseen varustamiseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota puolustusvoimissa. Tässä yhteydessä puolustusvaliokunta haluaa tuoda esiin, että sinänsä toimiminen operaatioalueella, jossa on paljon räjähtämättömiä ammuksia ja miinoja, ei ole uusi asia suomalaisille. Suomi osallistui heti Daytonin rauhansopimuksen solmimisen jälkeen joulukuusta 1995 lähtien Nato-johtoiseen IFOR-operaatioon Bosnia ja Hertsegovinassa pioneeripataljoonalla. Myös Naton Kosovon KFOR-operaatiossa 1999 Suomi oli heti alusta lähtien mukana jalkaväkipataljoonalla. Räjähtämättömät ammukset tai miinat eivät ole kummassakaan operaatiossa aiheuttaneet suomalaisille henkilövahinkoja. Puolustusvaliokunta korostaa, että UNIFIL-operaatioon osallistumisen riskejä voidaan merkittävästi pienentää joukon hyvällä koulutuksella, varustuksella, suorituskyvyllä ja oikealla asenteella.

Operaation rahoitus

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2004 todetaan, että Suomen osallistumisessa sotilaalliseen kriisinhallintaan tulee suuntaa-antavina kriteereinä käyttää noin 100 miljoonan euron tasoa, jolla summalla kyetään ylläpitämään noin 1 000 henkilöä samanaikaisesti eri operaatioissa. Valtioneuvosto toteaa selonteossaan, että aikavälillä 1998—2005 toteutuneet vuosimenot vaihtelivat 60,3 miljoonan euron ja 101,8 miljoonan euron välillä keskiarvon ollessa noin 84,3 miljoonaa euroa. Libanon-selonteossa todetaan, että kriisinhallinnan vaikean ennustettavuuden vuoksi on olennaista, että 100 miljoonan euron ohjearvo voidaan myös tilapäisesti ylittää. Puolustusvaliokunta yhtyy tähän valtioneuvoston kantaan: Libanonin UNIFIL-operaatio on luonteeltaan sellainen missio, jossa Suomen tulee olla mukana yhdessä muiden unionimaiden kanssa. Tässä yhteydessä valiokunta haluaa todeta, että vuodesta 2007 tulee muodostumaan Suomen sotilaallisten kriisinhallintaresurssien puolesta haasteellinen vuosi, sillä tammikuussa 2007 alkaa 160 suomalaissotilaan puoli vuotta kestävä valmiusjakso Saksa—Hollanti—Suomi-taisteluosastossa.

Valtioneuvosto on arvioinut, että vahvennetun pioneerikomppanian ja esikuntaupseerien perustamis-, lähettämis- ja ylläpitämiskustannukset YK-operaatiossa olisivat noin 16,5 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja vuonna 2007 puolestaan noin 26,9 miljoonaa euroa. Toisin kuin EU- tai Nato-johtoisissa operaatioissa osa kustannuksista saataisiin takaisin; YK korvaa aikanaan Suomen kansallisia kuluja noin 6,7 miljoonalla eurolla vuodessa.

Saadun selvityksen mukaan Libanon-operaation kustannuksia ei ole mahdollista kattaa ulkoasiain- tai puolustusministeriön kehysten puitteissa vaan rahoitus on hoidettava lisäbudjetin kautta. Asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, että sotilaalliseen kriisinhallintaan vuodelle 2006 varatut taloudelliset resurssit ulkoasiainministeriön pääluokassa on jo sidottu kokonaan. Puolustusministeriön pääluokassa arvioidaan olevan käytettävissä noin 4,5 miljoonaa euroa Libanon-operaatioon. Puolustusvaliokunta pitää erittäin tärkeänä sitä, että operaation tarvitsema lisärahoitus hoidetaan vuonna 2006 lisäbudjetin kautta. Vuoden 2007 osalta UNIFIL-operaation kustannukset puolustushallinnolle tulee lisätä puolustusministeriön hallinnonalan talousarvioesitykseen.