Yleisperustelut
Hallituksen esityksen tavoitteena on korkeakouluopintojen aloittamisiän
alentaminen ja opiskelupaikkojen parempi kohdentuminen. Näin
pyritään saavuttamaan koulutusjärjestelmän
tehostuminen, työmarkkinoille siirtymisen nopeuttaminen,
työllisyysasteen kohoaminen ja koulutuksen tasa-arvoisuuden
parantaminen. Valiokunta kannattaa hallituksen esitykseen sisältyvien
lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin
ja muutosesityksin.
Hallitus esittää, että korkeakoulujen
tutkintoon johtavaan koulutukseen haettaisiin korkeakoulujen yhteisessä valtakunnallisessa
yhteishaussa. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan nykyisin
pelkästään tutkintoon johtavaan korkeakoulukoulutukseen
hakeutumiseen on viisi erillistä valtakunnallista väylää sekä erityisesti
yliopistojen maisteritason opintojen osalta lukuisia korkeakoulu-,
tiedekunta- ja jopa hakukohdekohtaisia hakuväyliä.
Valiokunta kannattaa lämpimästi hallituksen esitystä sujuvoittaa korkeakouluopintoihin
pääsyä ja selkeyttää hakumahdollisuuksia,
mikä on hakijoiden kannalta tärkeää.
Korkeakouluopintoihin sijoittuminen nopeutuu, kun tiedot koulutustarjonnasta
ovat kattavasti saatavilla selkeänä kokonaisuutena sekä hakijan
että opinto-ohjauksen tarpeisiin. Nämä muutokset
voivat samalla osaltaan myös ehkäistä nuorten
syrjäytymistä koulutuksesta ja työelämästä.
Toistuva opintoihin hakeutuminen voi vähentyä,
kun subjektiivisesti parhaan koulutusvaihtoehdon löytymiselle
on paremmat edellytykset kuin erillisten hakuväylien tapauksessa.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että korkeakoulututkintoon
johtavan koulutustarjonnan kokoaminen samaan yhteishakuun vahvistaa
myös duaalimallia, kun hakijoille syntyy parempi kokonaiskuva
korkeakouluopintojen tarjonnasta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että kaikkien korkeakoulujen hakukohteet esitetään yhtäläisesti
samassa palvelussa, jolloin hakija voi vertailla ammattikorkeakouluja
ja yliopistoja korkeakoulutasoisina koulutusväylinä,
joilla on erilaiset tavoitteet. Näin hakijan on helpompi valita
itselleen sopivana joko työelämälähtöisempi
ammattikorkeakouluväylä tai teoreettisempi yliopistoväylä.
Hakijan tarpeita ja tilannetta vastaava koulutus voi jatkossa paremmin löytyä yhteisten
hakupalvelujen avulla koko korkeakoulusektorilta.
Esityksen mukaan yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin
ehdotetaan lisättäväksi myös säännökset,
joiden mukaan osa haettavista opiskelupaikoista voitaisiin varata
ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville henkilöille.
Tavoitteena on, että mahdollisimman moni ensimmäistä korkeakoulututkintoon
johtavaa opiskelupaikkaansa hakeva tulisi valituksi korkeakouluun. Hallituksen
esityksen mukaan tavoitteena on siten vaikuttaa koulutuksen tasa-arvoisuuden
lisääntymiseen, kun periytyväksi havaittu
korkeakoulutus olisi yhä useamman saatavilla.
Tutkintoon johtavan koulutuksen yhteishaun ohella hallitus esittää korkeakouluille
ja muille koulutuksen järjestäjille mahdollisuutta
esittää myös muu koulutustarjonta samassa
keskitetyssä verkkopalvelussa. Osaamisen päivittämiseen ja
elinikäiseen oppimiseen tarkoitettujen muun kuin tutkintoon
johtavan koulutuksen mahdollisuuksien esille tuominen vähentää yhteishaussa opiskelupaikoista
kilpailevien joukkoa.
Valiokunta on huolissaan siitä, että etenkin opiskelumahdollisuuksiaan
miettivillä nuorilla on ajoissa riittävästi
tietoa tämän uudistuksen vaikutuksista heidän
tuleviin valintoihinsa. Valiokunta pitääkin välttämättömänä,
että uudistuksesta tiedotetaan tehokkaasti. Tärkeää on
tiedottaa mm. siitä, miten järjestelmä toimii.
Selkeää tietoa tulee antaa mm. poissaolevaksi
ilmoittautuneiden asemasta myöhemmissä hauissa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan mikäli
hakija vastaanottaa opiskelupaikan ja ilmoittautuu poissaolevaksi,
ei hän seuraavana vuonna hakiessaan olisi enää niiden
hakijoiden joukossa, joille paikkoja voidaan varata. Vastaavasti
mikäli henkilö luopuu kokonaan opiskeluoikeudestaan,
hän ei pääse takaisin niiden hakijoiden
joukkoon, joille paikkoja voidaan varata.
Valiokunta on useissa mietinnöissään
ja lausunnoissaan kantanut huolta opintojen ohjauksesta. Valiokunta
korostaa, että myös tämä uudistus
ja erityisesti se, että osa aloituspaikoista varataan ensimmäistä opiskelupaikkaa
hakeville, lisää tarvetta opintojen ohjaamiseen
sekä toisella asteella että korkeakouluissa.
Ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien kiintiö
Hallitusohjelman mukaan korkeakouluopintoihin pääsyä sujuvoitetaan
ja opiskelijavalinnan päävalinnat varataan hakijoille,
joilla ei ole
aiempaa vastaavan tasoista tutkintoa
tai opiskeluoikeutta. Hallitusohjelman kirjaus ehdotetaan toteutettavaksi
vaiheittain. Tässä ensimmäsessä vaiheessa
hallitus esittää lisättäväksi
yliopistolain 36 §:n 3 momenttiin ja ammattikorkeakoululain
22 §:n 3 momenttiin säännökset,
joiden nojalla korkeakoulut voivat varata osan haettavista opiskelijapaikoista
henkilöille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet
Suomen korkeakoulujärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa
tai vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa.
Valiokunnan saaman tiedon mukaan korkeakoulut eivät aikataulusyistä ole
ottamassa kiintiötä käyttöön
lain voimaantullessa. Valiokunta kiirehtiikin hallituksen esityksen
antamista toisen vaiheen toteuttamiseksi, jotta järjestelmästä saadaan
pysyvät ratkaisut mahdollisimman nopeasti.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta
antoi hallituksen esityksestä lausunnon. Perustuslakivaliokunta
totesi lausunnossaan mm., että kysymys on sellaisista
koulutuspoliittisista tavoitteista, joiden saavuttamiseksi valiokunta
on katsonut yliopistolla olevan mahdollisuus kohtuullisessa määrin
suosia tiettyjä yleisin kriteerein määriteltyjä hakijaryhmiä,
kuten vastavalmistuneita ylioppilaita. Valiokunta totesi edelleen,
että ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien
erikoiskohtelua on arvioitava myös perustuslain 16 §:n
2 momentin kannalta. Se velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle
yhtäläisen mahdollisuuden saada kykyjensä ja
erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta.
Perustuslakivaliokunnan mukaan yksilön kannalta tämä oikeus merkitsee
elinikäisen koulutuksen periaatteen tunnustamista. Ehdotetulla
sääntelyllä on etenkin yliopisto-opintojen
osalta liityntä myös perustuslain 16 §:n
3 momentissa turvattuun tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen
vapauteen. Käytännössä kysymys
on siitä, käytetäänkö kiintiötä ja
kuinka suuri kiintiö on.
Sivistysvaliokunta pyysi maaliskuussa 2013 perustuslakivaliokunnalta
uuden lausunnon siitä, täyttävätkö valiokunnan
harkinnassa olleet sanamuodot perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisen
edellytyksen. Lausuntojen sisältöä ja niiden
huomioon ottamista selvitetään jäljempänä yksityiskohtaisissa
perusteluissa.
Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että opetus-
ja kulttuuriministeriö valmistelee toisen vaiheen uudistuksen
niin, että perustuslakivaliokunnan valtiosääntöiset
huomautukset yhdenvertaisuuden toteutumisesta otetaan huomioon
jo hallituksen esityksessä. Sivistysvaliokunta pitää ensisijaisena,
että kaikkien hakijoiden oikeusturva toteutuu.
Valiokunta pitää myös tärkeänä,
että hallituksen esityksessä todetun mukaisesti
kehitetään mm. joustavia siirtymäjärjestelyjä korkeakoulujen
sisällä ja välillä niille opiskelijoille,
jotka opintojensa aikana tai tutkinnon suoritettuaan haluavat siirtyä jatkamaan
opintojaan. Opiskelijoiden tasapuolisen kohtelun edellytyksenä on muun
muassa, että siirto-opiskelijan käsite ja menettelytavat
selkiytetään.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. lakiehdotus
36 §.
Ensimmäisessä lausunnossaan perustuslakivaliokunta
totesi, että ehdotettu sääntely voi käytännössä estää korkeakoulututkinnon
suorittaneen jatkamasta itsensä kehittämistä suorittamalla
toinen tutkinto tai korkeakouluopiskelijan vaihtamasta opiskelualaa,
jos kiintiö on hyvin suuri. Valiokunta totesi, että se
on aikaisemmin yliopistojen kielikiintiöiden osalta tähdentänyt, että kiintiösäännösten
soveltamisessa tulee estää kiintiön kasvaminen
niin suureksi ja eri ryhmiin sovellettavien valintaperusteiden erojen muodostuminen
niin merkittäväksi, että muodollisesta
yhdenvertaisuudesta poikkeamista ei enää voitaisi
pitää hyväksyttävänä.
Korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai korkeakoulun opiskelupaikan
vastaanottaneiden asema ei saa muodostua kohtuuttomasti heikommaksi
kuin ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien, sekä toisen
korkeakoulututkinnon suorittaminen ja opiskelualan vaihtaminen tulee
olla jatkossakin mahdollista. Jotta lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä,
oli perustuslakivaliokunnan mukaan 1. lakiehdotuksen 36 §:n
3 momenttia ja 2. lakiehdotuksen 22 §:n 3 momenttia täsmennettävä niin,
ettei hakijoiden eri asemaan asettaminen muodostu käytännössä kohtuuttomaksi.
Perustuslakivaliokunta katsoo uudessa lausunnossaan (PeVL 13/2013
vp), että sekä yliopistolain 36 §:ää että ammattikorkeakoululain 22 §:ää olisi
syytä täsmentää maininnalla
niistä seikoista, jotka otetaan huomioon valintayksikkökohtaista
kohtuullisuutta arvioitaessa. Tällaisia seikkoja voivat
saadun selvityksen mukaan olla ainakin eri henkilöryhmiin
kuuluvien hakijoiden osuus kaikista hakijoista sekä mahdollisuus
siirtyä opintoihin käyttäen yhteishaun
ulkopuolisia väyliä. Säännökseen
voidaan tällöin sisällyttää myös
tavanomainen rinnastettavuuslauseke, joka osoittaa, että lista
ei välttämättä ole tyhjentävä.
Sivistysvaliokunta on tehnyt pykälään
perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaiset muutokset.
Perustuslakivaliokunta totesi myös lausunnoissaan,
että säännös on vaikeaselkoinen,
ja huomautti, että lisäksi sääntelyä voidaan
selkeyttää siten, että hallituksen esitykseen
sisältyvä uusi kiintiösäännös
sekä nyt lisättävä kiintiöiden
kohtuullisuutta korostava säännös kirjoitetaan
yhteen ja erotetaan omaksi momentikseen. Sivistysvaliokunta on selkeyttänyt
säännöksen kirjoitusasua.
Voimaantulo- ja soveltamissäännös.
Korkeakoulujen uuden yhteishaun mahdollistavaa tietojärjestelmäkokonaisuutta
on toteutettu omana hankkeenaan rinnakkain SADe-ohjelman oppijan
palvelukokonaisuudessa tuotettavien muita koulutusasteita palvelevien
tietojärjestelmäpalveluiden kanssa. Hakujärjestelmien
kokonaisuutta tullaan käyttämään
ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen sekä korkeakoulujen hakujen
järjestämiseen. Ensimmäisenä se
on tarkoitus ottaa käyttöön toisen asteen
yhteishaussa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön valiokunnalle 16.4.2013
toimittaman muistion mukaan uusien haku- ja valintapalveluiden
rakentaminen on osoittautunut alun perin arvioitua merkittävästi työläämmäksi.
Haku- ja valintapalveluiden toteuttamisessa keskitytään
ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaun tietojärjestelmiin,
jotta palvelut voidaan ottaa käyttöön nuorisotakuun
toimeenpanon edellyttämällä tavalla syksyn
2013 toisen asteen yhteishaussa. Näiden hakupalveluiden
kiireellisestä toteutusaikataulusta johtuen korkeakoulujen
uuden yhteishaun käyttöönotto tulee ministeriön
mukaan siirtää syksyyn 2014. Valiokunta yhtyy
ministeriön näkemykseen siitä, että aikataulun
tarkistaminen on välttämätöntä,
jotta sekä toisen asteen että korkeakoulujen uudistettavien
hakupalveluiden virheetön toiminta voidaan varmistaa. Sen
vuoksi valiokunta ehdottaa voimaantulosäännökseen
muutosta, jonka mukaan lakia sovelletaan ensimmäisen
kerran otettaessa opiskelijoita keväällä 2015
alkavaan koulutukseen. Korkeakoulujen syksyn 2013 ja kevään
2014 yhteishaut toteutetaan siten nykykäytännön
mukaisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erillisinä yhteishakuina.
Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaisesti
korkeakoulut voivat syksyn 2014 yhteishaussa varata opiskelupaikkoja ns.
ensikertalaisille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet
korkeakoulututkintoa tai vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa
opiskelupaikkaa. Syksyn 2014 yhteishaussa ensikertalaisiksi ei katsota
henkilöitä, jotka ovat hakeneet korkeakouluun
kevään 2014 yhteishaussa ja ottaneet opiskelupaikan
vastaan syksyllä 2014 alkavasta koulutuksesta.
2. lakiehdotus
20 §.
Voimassa olevan ammattikorkeakoululain 20 §:n mukaan
ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan muun muassa
ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut lukion oppimäärän
tai ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa
laissa (672/2005) tarkoitetun tutkinnon. Hallitus esittää,
että pelkän lukion oppimäärän
suorittaminen ei enää toisi kelpoisuutta ammattikorkeakouluopintoihin.
Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan
yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektorien toisistaan poikkeaviin
kelpoisuussäännöksiin ei ole perusteita
vaan ylioppilastutkintoa tulisi pitää hakukelpoisuuden
perustana myös ammattikorkeakouluissa. Hallituksen esityksessä lähdetään
siitä, että jatkossa ammattikorkeakoulu voisi
harkintansa perusteella ottaa opiskelijaksi henkilön, jolla
se katsoo olevan muutoin riittävät tiedot ja taidot
opintoja varten, esimerkiksi henkilön, joka on suorittanut
ainoastaan lukion oppimäärän.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että ehdotettu
muutos, jossa pelkän lukion oppimäärän
suorittaminen ei enää tuottaisi kelpoisuutta ammattikorkeakouluopintoihin, tulee
syrjäyttämään lukuisia nuoria
vuosittain. Tässä ryhmässä on
runsaasti mm. maahanmuuttajataustaisia nuoria.
Valiokunnan mielestä pelkän lukion oppimäärän
mahdollisen kelpoisuuden määrittelyä ei myöskään
ole tarkoituksenmukaista jättää yksittäisen
ammattikorkeakoulun harkintaan. Menettely voisi johtaa hakijoiden
epätasa-arvoiseen kohteluun ammattikorkeakoulusta riippuen.
Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että säännös
jätetään nykyiseen muotoonsa. Tämä tarkoittaa,
että edelleenkin myös lukion oppimäärän
suorittanut olisi suoraan lain nojalla kelpoinen ammattikorkeakouluopintoihin.
22 §.
Valiokunta on tehnyt pykälään edellä yleisperusteluissa
ja 1. lakiehdotuksen 36 §:n perusteluissa todetut perustuslakivaliokunnan lausunnon
mukaiset muutokset.
Voimaantulo- ja soveltamissäännös.
Edellä 1. lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa
todettuun viitaten valiokunta on tehnyt 2. lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen
vastaavat muutokset.