Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt perustuslaista tehdyn sopimuksen omaan toimialaansa kuuluvilta osin valtioneuvoston Euroopan unionin perustuslakisopimuksesta antaman selonteon yhteydessä. Valiokunta antoi selonteon johdosta lausuntonsa ulkoasiainvaliokunnalle (StVL 5/2006 vp). Sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialan kannalta keskeiset asiat ovat hallituksen esityksessä asiallisesti samansisältöisinä kuin valtioneuvoston selonteossa.

Selonteon johdosta antamassaan lausunnossa valiokunta suhtautui myönteisesti sopimukseen sisältyvään uudistukseen, joka merkitsee liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön muuttumista jatkossa määräenemmistöllä säädettäväksi (artikla III—136). Yksimielisyysvaatimuksesta luopumisen johdosta artiklaan lisättiin menettely, jolla yksittäinen jäsenmaa käytännössä voi estää säädösmuutoksen, jos lakiesitys voi vaikuttaa maan sosiaaliturvajärjestelmän perusteisiin taikka sen rahoituksen tasapainoon. Tällöin asia voidaan viedä Eurooppa-neuvostoon, jossa päätös tehdään yhteisymmärryksessä. Suojamekanismilla voi olla merkitystä erityisesti asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmämme kannalta.

Myös kansanterveyttä koskeviin määräyksiin tulleet oikeusperustan laajennukset ovat Suomen kannalta myönteisiä (artikla III—278). Suomen ajaman linjan mukaisesti lääkkeistä, lääkinnällisistä laitteista, rajatylittävien vakavien terveysuhkien valvonnasta sekä alkoholin ja tupakan väärinkäyttöä ehkäisevistä toimenpiteistä voidaan jatkossa säätää eurooppalailla tai puitelailla kansanterveysperustaisesti. Laajennettu toimivalta ei kuitenkaan merkitse lainsäädännön yhtenäistämistä.

Peruslähtökohtana sopimuksessa säilyy se, että sosiaaliturvajärjestelmän perusperiaatteiden määrittäminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Tästä lähtökohdasta valiokunta suhtautuu edelleen varauksellisesti sosiaalipolitiikkaa koskeviin artikloihin lisättyyn komission oikeuteen tehdä aloitteita, joilla on tarkoitus avointa koordinaatiomenetelmää muistuttavilla menettelyillä käyttää unionin toimivaltaa vahvistamalla suuntaviivoja ja indikaattoreita, järjestämällä tietojen vaihtoa parhaista käytännöistä sekä valmistelemalla säännöllistä seurantaa ja arviointia (artikla III—213). Aloiteoikeus koskee myös sosiaaliturvaa.

Valiokunta toistaa edelleen myös varauksellisuutensa sen suhteen, missä määrin kansanterveysartiklaan tehdyillä täsmennyksillä (artiklan 7 kohta) voidaan tosiasiallisesti suojata verorahoitteista terveyspalvelujärjestelmäämme unionin toimivallalta. Täsmennyksen mukaan jatkossa jäsenvaltioiden velvollisuudet terveyspolitiikan määrittelyssä sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämisessä ja tarjoamisessa tulee ottaa huomioon kaikessa unionin toiminnassa, ei ainoastaan kansanterveyden alalla. Lisäksi artiklassa vielä todetaan, että terveyspalveluiden ja sairaanhoidon hallinnointi sekä niihin osoitettujen määrärahojen kohdentaminen kuuluvat jäsenvaltioiden tehtäviin. Kansallinen toimivalta on kuitenkin artiklassa määritelty suppeasti, esimerkiksi palveluiden rahoitusta artiklassa ei ole mainittu. Lisäksi artiklan määräykset ovat alisteisia liikkumisvapautta koskeville artikloille. Samoin valiokunta suhtautuu edelleen varauksellisesti siihen, ovatko yhteistä kauppapolitiikkaa koskeviin artikloihin tehdyt muutokset (artikla III—315) riittäviä kansallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen kannalta. Artiklaan lisätty yksimielisyysvaatimus tilanteissa, joissa sopimus voi vakavasti haitata palvelujen järjestämistä jäsenvaltiossa, on turvalauseke, jonka käyttökynnys on arvioitu äärimmäisen korkeaksi.

Kokonaisuudessaan valiokunta pitää uutta perustuslakisopimusta aiempiin perustamissopimuksiin verrattuna kuitenkin selkeästi parempana kokonaisuutena. Perusoikeuskirjan sisällyttäminen osaksi perustuslakia sekä sosiaalisen suojelun takaamisen ja syrjäytymisen torjumisen nostaminen horisontaalisesti noudatettaviksi periaatteiksi toteutettaessa unionin politiikkaa avaavat mahdollisuuksia nostaa sosiaaliset kysymykset aivan uudella tavalla unionin asialistalle. Selonteosta antamassaan lausunnossa valiokunta katsoi perustuslakisopimuksen myönteisen vahvuuden olevan siinä, että sillä tosiasiallisesti voidaan vahvistaa sosiaalisen Euroopan arvopohjaa.

Edellä olevan perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta viitaten muilta osin selonteosta antamaansa lausuntoon toteaa, että hallituksen esitys Euroopan unionin perustuslaista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on valiokunnan toimialaan kuuluvilta osin hyväksyttävissä.