Perustelut

Kataisen—Urpilaisen hallitus leikkaa vaalikaudella kuntien valtionosuuksia yhteensä 3,8 miljardia euroa vuoden 2011 tasoon verrattuna. Vuonna 2014 leikkaus on 1,1 miljardia euroa, mikä on 362 miljoonaa euroa enemmän kuluvaan vuoteen verrattuna. Hallitus heikentää merkittävällä tavalla kuntien mahdollisuuksia ihmisille tärkeiden terveys- ja muiden peruspalveluiden tuottamiseen. Valtio on vetäytymässä vastuustaan. On kannatettavaa, että perustuslakivaliokunta tutkii tulevan tilanteen perustuslainmukaisuuden. Niin suuret kaupungit kuin pienet kunnatkin pakotetaan tekemään ikävät palvelutason heikennykset ja palvelujen leikkauspäätökset eli se työ, johon hallitus on kykenemätön.

Kunnat ovat saamassa koko vaalikaudella yhteensä 145 miljoonaa euroa uusien sosiaali- ja terveyspalvelujen lakisääteisten palvelujen kehittämiseen. Tällä summalla on tarkoitus hoitaa mm. vanhuspalvelulaki, lastensuojelun laatukriteerien voimaan saattaminen sekä yksi koko vaalikauden mittavimmista uudistuksista, sosiaalihuoltolain uudistaminen. Samojen eurojen tulisi riittää luvattuihin parannuksiin vammaispalveluissa, palvelurakenteiden kehittämistyöhön ja perusterveydenhuollon vahvistamiseen sekä oppilashuollon parantamiseen ja lapsiperheiden kotipalveluihin. Rahamäärä on täysin riittämätön todelliseen tarpeeseen ja varsinkin annettuihin lupauksiin nähden. Ristiriita käytettävissä olevien resurssien ja voimassa olevan velvoittavan lainsäädännön välillä on käymässä kestämättömäksi.

Vanhuspalvelulain täytäntöönpano, koko sosiaalihuoltolain uudistaminen, lastensuojelun ja perheiden palvelujen edellyttämät panostukset sekä hallitusohjelmankin lupaama omaishoidon tuen kriteerien yhtenäistäminen eivät voi toteutua tavoitteissa asetetuilla tavoilla ilman riittäviä euroja. Hallitus sysää omaa vastuutaan seuraavalle hallitukselle.

Omaishoidon tuki

Vanhuspalvelut ovat kokonaisuus, jonka yhtenä olennaisena osana on omaishoidon kehittäminen. Edellytämme, että omaishoidon tuen maksatuksen siirto Kelan vastattavaksi tehdään viipymättä. Vain näin voidaan taata yhdenmukaiset kriteerit koko maahan. Kansallisesti asettamamme tavoite laitoshoidon vähentämiseksi ei onnistu ilman riittäviä resursseja ja tarvittavia päätöksiä.

Esitämme talousarvioon lisättäväksi 30 miljoonan euron lisämäärärahaa omaishoidon tuen Kelaan siirtämisen toteuttamiseksi.

Lastensuojelun tilanteen parantaminen edellyttää tekoja

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan ottanut kantaa yhteen maamme tulevaisuuden kannalta keskeiseen asiaan: on panostettava lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kyse on koko hyvinvointiyhteiskunnan perustojen vahvistamisesta sekä lapsen ja nuoren osalta elämän kokoisesta asiasta.

Lastensuojelun laatukriteerit on saatava voimaan välittömästi. Osaaminen lapsi- ja perhetyössä on turvattava. Riittävästä osaajien koulutuksesta on huolehdittava. Työkäytäntöjä on kehitettävä. Selvityshenkilö Aulikki Kananojan työryhmän 54 toimenpide-ehdotusta on saatava toimeenpantaviksi kiireellisinä.

Lasten ja lapsiperheiden pahoinvointiin on kyettävä puuttumaan. Ennakoivaan työhön panostaminen on välttämätöntä. Lapsiperheiden kotipalvelut on palautettava. Tähän esitämme varattavaksi 10 miljoonan euron lisämäärärahan.

Sektoritutkimuksen määrärahojen leikkaus johtaa irtisanomisiin

Päätöksenteon tulee pohjautua riittävään asiantuntemukseen ja huolelliseen valmisteluun. Sektoritutkimuslaitosten tutkimustyö sekä tuki päätöksenteolle on merkittävällä tavalla vaarantumassa. Edelleenkin kohdentamaton 30 miljoonan euron leikkaus sosiaali- ja terveysministeriön alaisten tutkimuslaitosten toimintamäärärahoihin tarkoittaa tämänhetkisen tiedon mukaan noin 1 000 henkilön irtisanomista. Vaikutukset ulkopuolisen rahoituksen saatavuuteen lisäävät tätä irtisanottavien määrää. Laitosten lakisääteisten tehtävien toteuttaminen on merkittävällä tavalla vaarantumassa.

Raha-automaattiyhdistyksen tuoton siirto vaarantaa arpajaislain toteutumisen ja kolmannen sektorin järjestöjen tulevaisuuden.

Vuoden 2014 budjetissa RAY:n tuotoista on tarkoitus osoittaa 20 miljoonaa euroa budjetin yleiskatteiselle momentille. Kehyskauden lopulla summa olisi 30 miljoonaa euroa.

RAY:n pelitoiminnan tuoton käyttäminen muuhun kuin arpajaislaissa nimenomaisesti säädettyyn toimintaan on suuri riski rahapelitoiminnan yksinoikeusjärjestelmän kannalta. Keskusta pitää hallituksen linjausta avata RAY:n tuottojen käyttö budjetin katteeksi kestämättömänä eikä hyväksy sitä.

Rakenteelliset uudistukset:

1) Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus ja järjestäminen — kotikunta-maakuntamalli ratkaisuksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja rahoitusta koskevalla uudella lainsäädännöllä on kiire. Odottaminen maksaa — hoitojonot pitenevät.

Keskusta uudistaisi rakenteita järjestämällä palvelut kokonaisuutena — paremmin. Me esitämme umpisolmun avaamiseksi kotikunta-maakuntamallia, jossa kunnat yhteisesti toimien vastaavat terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelujen järjestämisestä. On määriteltävä lähi-, maakunnalliset ja laajempaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut. Säädetään lähipalvelulaki.

Tarvitsemme kokonaisuudistuksen, jossa hallinto ja rahoitusratkaisut päätetään samanaikaisesti. On asetettava kansalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollolle vuoteen 2025 saakka. Järjestäjä ja tuottaja on erotettava toisistaan, jolloin hyödynnetään julkisten palvelujen lisäksi myös yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuotanto. Raha seuraa asiakasta hoitoketjun eri vaiheissa. Rahoituksessa on siirryttävä monikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä yksikanavaiseen malliin, joka on nykytilannetta yksinkertaisempi ja läpinäkyvämpi. Julkinen raha tulee koota yhdelle maakunnalliselle toimijalle. On edettävä kokeilujen kautta kohti valtakunnallista ratkaisua.

Keskustan esittämän kotikunta-maakuntamallin avulla koko maassa sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten kasvuvauhti saadaan hidastumaan. Tästä on näyttöjä Kainuusta, jossa kustannuksia hillittiin asiakastyytyväisyydestä tinkimättä. Rahoitusmallin uudistamisella on järjestelmän muutoksen kautta saatavissa olemassa olevista euroista lisää euroja ihmisten hoitoon ja hoivaan.

Organisaatiopäätösten lisäksi on kyettävä sisältöjen ja toiminnan uudistustyöhön. Varovaistenkin arvioiden mukaan esimerkiksi tietojärjestelmien yhdenmukaistamisella on saatavissa merkittävä määrä euroja varsinaiseen hoito- ja hoivatyöhön. Kotikunta-maakuntamalli mahdollistaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamisen, koska vastuu potilaan hoidon kokonaisuudesta on selkeästi yhdellä maakunnallisella toimijalla.

2) Kotihoidon tuen leikkaus esimerkkinä kokonaiskuvan puutteesta.

Hallitus on osana rakenteellisia uudistuksiaan muuttamassa pienten lasten kotihoidon tuen maksatuksen perusteita. Kotihoidon tuen maksamisen edellytyksenä ollaan alle kolme vuotiaasta lapsesta maksettavaa kotihoidon tukea jakamassa tasan isän ja äidin kesken. Kyse on tasa-arvon nimissä toteutettavasta kotihoidon tuen tason leikkaamisesta.

Päivähoitojärjestelmäämme ja varhaiskasvatuksen kokonaisuuteen kohdistuu nyt monta uudistusta, joiden yhteisvaikutuksia ja toimivuutta päivähoidon henkilökunnan ja päiväkotien arjen kannalta ei ole arvioitu riittävästi. Hallituksen rakenneuudistukseen sisältynyt esitys kotihoidon tuen kiintiöittämisestä molemmille vanhemmille, päivähoitomaksun tuntiperustaisuus sekä eduskunnan käsittelyssä paraikaa oleva joustava hoitoraha, kaavailut subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta sekä mahdolliset muut uuden varhaiskasvatuslain mukanaan tuomat päivähoidon uudistukset myllertävät nyt suomalaista päivähoitojärjestelmää perusteellisesti. Uudistuksista puuttuu kokonaisnäkemys.

Laadukkaan ja vaikuttavan perhepolitiikan kannalta on ongelmallista, että lasten, nuorten ja perheiden asiat ovat hajallaan eri ministeriöissä eikä yhteistyö hallinnonalojen välillä ole riittävää ja saumatonta. Tämä näkyy käytännössä lainsäädännön valmistelutyössä olevina ongelmina, jotka näkyvät lopputuloksissa, esim. säädettävänä olevassa oppilashuoltolaissa. Keskusta toistaa esityksensä siitä, että paremman perhepolitiikan varmistamiseksi lasten, nuorten ja perheiden asioiden yhteen kokoamiseksi ryhdytään valmistelemaan perheministeriön perustamista.

3) Parempi työkyky, pidemmät työurat.

Vuoden takaisen valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä työmarkkinajärjestöt sopivat työurien pidentämiseen liittyvästä valmistelutyöstä. On ilmeistä, että jo päätetyillä keinoilla ei saavuteta sitä, että vuonna 2025 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä olisi 62,4 vuotta. Keskustan mielestä hallituksen tulee myös omilla toimillaan — ei vain työmarkkinajärjestöjen esittämin keinoin ja aikatauluin — löytää ratkaisuja edistää työkykyisyyttä ja pidentää työuria.

Eräs kiireellisistä toimista on kuntoutuksen kokonaisuudistus. Keskusta näkee, että kuntoutusjärjestelmiä uudistamalla ennaltaehkäistään työkyvyttömyyttä. Osatyökykyisten voimavarat on otettava nykyistä paremmin käyttöön.

Työurien pidentämisen välttämättömyydestä on laaja yksituumaisuus. Nopeampi pääsy työelämään, työssä jaksaminen sekä eläkepoliittiset ratkaisut muodostavat kokonaisuuden, jonka osalta on edettävä.

Hallitus on useita kertoja luvannut päätöksiä toimenpiteiksi pidentää työuria. Nämä toimet ja linjaukset ovat edelleen odottamassa parempaa tulevaisuutta. Käynnisteillä olevan toimenpideohjelman lisäksi tarvitaan välttämättömiä lainsäädäntöuudistuksia osatyökykyisten sijoittumiseksi nykyistä paremmin työmarkkinoille. Vähintä on, että valmistelu käynnistettäisiin pikaisesti. Sosiaaliturvan ja palkan sekä verotuksen yhteensovittamistyö vaatii uuden otteen. Tavoitteena on oltava kannustava ja yksinkertainen sosiaaliturva.

Työelämän joustomahdollisuuksia tulee kehittää: lyhennetyt työviikot ja työpäivät voivat olla toimiva ratkaisu niille, jotka haluavat panostaa lastensa tai omien iäkkäiden vanhempiensa hoitamiseen.

Keskustan tavoitteena on työntekoon kannustava ja yksinkertainen sosiaaliturva. Työnteon on kaikissa tapauksissa lisättävä käteen jäävien tulojen määrää. Tämä tarkoittaa paikoin tukien maksamista työhön hakeutumisesta huolimatta. Uudistustyö on välttämätöntä tilanteessa, jossa perusturvan tason riittävyys ja väliinputoamistilanteiden välttäminen edellyttävät toimenpiteitä.

4) Nopeat eläkepoliittiset päätökset välttämättömiä.

Hallitus on yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa valmistellut eläkeuudistusta. Hallituksen sisäiset näkemyserot tarkoittavat sitä, että seuraavista eduskuntavaaleista on tulossa eläkevaalit. Todellisuudessa välttämättömät päätökset ollaan siirtämässä seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle.

Eläkkeellesiirtymisikä tulee sitoa eliniänodotteeseen, ja samalla on varmistettava pääsy varhennetulle eläkkeelle joissain tapauksissa. Eläkeiän korottaminen on tehtävä riittävän hitaasti ja pienin askelin, jotta yksittäiset ikäluokat eivät joudu kohtuuttomaan tilanteeseen.

Työkyvyttömyyden arvioinnista on siirryttävä varhaiseen tukemiseen ja työkykyisyyden arviointiin. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrää on vähennettävä, työterveyshuoltoon panostettava, kuntoutusta järkevöitettävä ja huomio siirrettävä työelämän laatuun ja käytäntöihin, erityisesti johtamiseen.

Työkyvyttömyyseläke on voitava muuttaa nykyistä joustavammin osaeläkkeeksi. Työttömiksi jääneiden mahdollisuudesta laadukkaaseen ja säännölliseen terveydenhuoltoon ja kuntoutukseen pitää huolehtia.

Ammatinvaihto myöhemmällä iällä tulisi mahdollistaa nykyistä joustavammin, mikäli esimerkiksi fyysinen kunto ei enää vastaa alan vaatimuksia. Myös jo eläkkeelle siirtyneiden työelämään palaamista tai lyhytjaksoista työntekoa on helpotettava ja siihen kannustettava.

5) Terveydenhuollon tietojärjestelmien yhdenmukaistaminen.

Keskustan esittämä kotikunta-maakuntamalli mahdollistaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamisen, koska vastuu potilaan hoidon kokonaisuudesta on selkeästi yhdellä maakunnallisella toimijalla.

Varovaistenkin arvioiden mukaan tietojärjestelmien paremmalla yhteensopivuudella on mahdollisuus saada merkittävä määrä euroja varsinaisen hoito- ja hoivatyön käyttöön. Pidemmällä aikavälillä kustannukset saadaan joka tapauksessa moninkertaisesti takaisin, kun lääkäreiden ja hoitajien työaikaa vapautuu monenkertaisen tietokonetyön sijasta olennaiseen eli potilastyöhön.

Perustelut

Kuntien rahoitus turvattava

Kuntatalouteen suunnitellut valtionosuusleikkaukset osuvat kipeästi kuntien talouteen. Tällä hetkellä kuntien tehtävät ja käytettävissä olevat rahat eivät ole tasapainossa. Kunnille on sysätty vuosi vuoden jälkeen ilman asianmukaista rahoitusta lisää tehtäviä ja vaatimuksia valtiovallan toimesta. Nyt hallituksessakin on havahduttu siihen, että tämä tie on kestämätön. Budjettiriihen yhteydessä sovitusta rakennepaperista ilmenevästi hallitus on aloittamassa kuntien tehtävien karsinnan. Kuntien talous on luonnollisesti saatava tasapainoon, ja kuntien tehtävissä sekä byrokratiassa on takuulla karsittavaa. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan hyväksy sellaista tehtäväkarsintaa, joka johtaa eriarvoistumisen kasvuun.

Perussuomalaiset haluavat muistuttaa, että julkiset palvelut vaikuttavat eriarvoisuuteen tällä hetkellä jopa enemmän kuin 1990-luvulta lähtien kasvaneet tuloerot. Julkisten palveluiden saatavuus on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisen tasa-arvon mittareista. Suomen terveydenhuolto on viime vuosina luisunut OECD:n tutkimuksen mukaan kohti suurempaa epätasa-arvoa. Rikkaiden ja köyhien terveyserot ovat Suomessa jo nyt länsimaiden jyrkimpiä. Hallituksen leikkaukset tulevat vain pahentamaan tilannetta.

Lisäksi kuntien valtionosuuksien leikkaukset yhdistettyinä väestön ikääntymisestä johtuviin kustannuspaineisiin ja kuntien tehtävien lisäämiseen aiheuttavat kunnille painetta sekä nostaa veroprosenttejaan että leikata palveluistaan. Kuntien palveluita tarvitsevat eniten vähäosaiset, lapset, nuoret ja vanhukset. Hallitus vaikeuttaa tietoisesti päätöksillään heidän asemaansa tietäessään, että kunnilta loppuvat vaihtoehdot talouspaineiden edessä. Hallituksen toimet käytännössä pakottavat kuntia liittymään yhteen. Pakkoliitokset ja liiallinen keskittäminen vievät sosiaali- ja terveyspalvelut kuntalaisilta yhä kauemmaksi, eivätkä perussuomalaiset tue tällaista palvelujen heikentämistä. Perussuomalaiset olisivatkin valmiita panostamaan kuntien valtionosuuksiin 300 miljoonaa euroa hallitusta enemmän.

Esitämme lisäyksenä 300 miljoonaa euroa valtionosuuden korottamiseen kuntien peruspalveluihin.

Kokonaisvaltaista perhepolitiikkaa

Lapsissa ja nuorissa on Suomen tulevaisuus, ja heidän arvonsa tulisi nähdä myös poliittisessa päätöksenteossa. Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että Suomessa ei ole selkeää ja kestävää lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittista ohjelmaa, joka ohjaisi pitkäjänteisesti päätöksentekoa. Perussuomalaiset ovat tästä syvästi huolissaan.

Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden ja niiden vaikuttavuuden kokonaiskuvasta ei kenelläkään ole tietoa, saati vastuuta. Palvelut on jaettu useille eri sektoreille, toimijoille, hallintokunnille ja rahoituskanaville. Palveluja säädellään lukuisilla eri laeilla ja asetuksilla, joita lukuisat eri ammattilaiset pyrkivät parhaansa mukaan tulkitsemaan ja toteuttamaan — aivan liian usein toisistaan irrallaan. Totaalisesti pirstaloitunut järjestelmä vaatisi perusteellisen remontin.

Lapsiperheköyhyys ja sen suorat sekä välilliset vaikutukset näkyvät ja kuuluvat. Yhä useampi nuori jää eläkkeelle tai putoaa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle. Ylisukupolvinen pahoinvointi ja syrjäytyminen lisääntyvät. Puhumme kymmenistätuhansista nuorista, joista ei tiedetä, mitä he tekevät ja missä he ovat — eivät ainakaan osana yhteiskuntaa. Lasten ja nuorten mielialalääkkeiden käyttö jatkaa sekin kasvuaan. Koulumaailmassa on vaikeuksia niin oppilailla kuin opettajilla ja muullakin henkilökunnalla. Myös päiväkoti-ikäisten ongelmat kasvavat. Kuitenkin hallitus entisestään kurjistaa tilannetta sen sijaan, että aidosti pyrittäisiin kestäviin ratkaisuihin, joilla lapset, nuoret ja perheet voisivat yhteiskunnassamme paremmin.

Äitiyspakkaus sekä sitä vastaava äitiysavustus on pysynyt samanarvoisena yli kymmenen vuoden ajan. Yleinen kustannustason nousu vaarantaa äitiyspakkauksen sisällön pysymisen korkeatasoisena. Suurin merkitys äitiyspakkauksen sisällöllä on vähävaraisten perheiden lasten hyvinvoinnille, sillä äitiyspakkauksella voidaan vähentää lapsiperheiden välistä eriarvoisuutta.

Lastensuojelu on Suomessa kriisissä, sillä viimesijaisista toimenpiteistä eli huostaanotoista ja kodin ulkopuolisesta sijoittamisesta on tullut ensisijaisia toimenpiteitä. Perussuomalaisten mielestä tilanne on täysin kestämätön. Perussuomalaiset ovat esittäneet lastensuojelukertoimen muuttamista varhaisen puuttumisen kertoimeksi, joka painottaisi nimenomaan varhaista puuttumista ja ennalta ehkäisevää työtä. Lisäksi katsomme, että lastensuojelun määrärahat tulisi jatkossa osin korvamerkitä. Ennalta ehkäisevänä, varhaiseen puuttumiseen perustuvana toimintamallina lastensuojelussa tulisi tarjota avohuollon tukitoimia, joilla perheiden tilanteeseen ja ongelmiin voitaisiin puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Eräänä merkittävänä ongelmana nostamme esiin päihdeäitien hoitoon tarvittavat resurssit, joiden avulla voitaisiin vaikuttaa niin lasten kuin koko perheidenkin tulevaisuuteen positiivisella tavalla. Päihdeongelmat ovat suuri ongelma niin inhimillisesti yksilön tasolla kuin koko yhteiskunnankin mittakaavassa.

Lapsille ja nuorille on myös turvattava nykyistä paremmat mielenterveyspalvelut, jotta ongelmiin voidaan puuttua riittävän ajoissa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämisen lähtökohdan tulee olla ennalta ehkäisevässä työssä, sillä epäkohtiin puuttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestävin ratkaisu. Lastensuojelun Keskusliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman selvityksen mukaan pitkäaikaisen kodin ulkopuolelle sijoittamisen kustannukset ovat kymmenkertaiset verrattuna lastensuojelun avopalveluihin.

Oppilashuollon ja koulujen sosiaalityön resursseja tulisi myös lisätä etenkin nyt, kun oppilashuoltolakia ollaan uudistamassa. Uusi laki tuo lisävelvoitteita myös kunnille, ja niihin on varattava riittävät määrärahat. Oppilashuoltolain tavoitteet ovat kannatettavia mutta saavuttamattomia, mikäli niihin ei varata riittäviä resursseja.

Perussuomalaiset myös edellyttävät, että määrärahojen käyttöä ja vaikuttavuutta kunnissa seurataan jatkossa huomattavasti aiempaa tarkemmin samoin kuin muidenkin rahoituskanavien kautta tulevaa rahoitusta.

Esitämme lisäyksenä 30 miljoonaa euroa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämiseen.

Lapsilisien indeksikorotukset toteutettava

Hallitus on jäädyttänyt lapsilisien indeksikorotukset, vaikka lapsilisä on yksi tärkeimmistä lapsiperheiden tulonsiirroista. Varhaislapsuuteen sijoittaminen on myös kansantaloudellisesti kannattavaa, joten säästöillä lapsilisien indeksikorotusten jäädyttämistä ei voida perustella. Lapsilisät ovat aikojen saatossa jääneet jälkeen ansiotason ja elinkustannusten kehityksestä noin 20—25 %, mutta tästä huolimatta hallitus näkee parhaaksi jäädyttää lapsilisien indeksikorotukset ja siten vähentää lapsiperheiden tulonsiirtoja 38 miljoonalla eurolla. Perussuomalaiset pitävät tätä lyhytnäköisenä ja kansantaloudelle haitallisena päätöksenä. Lapsilisien reaaliarvon alentuminen koskettaa kipeimmin pienituloisia lapsiperheitä, ja vastuuta kantavien päättäjien olisi syytä tiedostaa, että lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen ja lisää paitsi terveyseroja myös sosiaalisen osattomuuden kokemusta.

Hallitusohjelmassaan hallitus on luvannut kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja, mutta teot puhuvat toista. Perussuomalaiset muistuttavat, että lapsiperheissä valtaosa tuloista menee kulutukseen, joten lapsilisät auttavat myös osaltaan pitämään talouden rattaat pyörimässä.

Esitämme lisäyksenä 38 miljoonaa euroa lapsilisien indeksikorotuksen toteuttamiseen.

Omaishoitajia tuettava

Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä, joka mahdollistaa lukuisten suomalaisten kotona asumisen laitostumisen sijaan. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 omaishoitotilannetta, joista noin 60 000:n kohdalla hoidettava olisi laitoshoidossa ilman omaishoitoa. Sairaanhoidollisissa toimenpiteissä läheistään auttaa päivittäin noin 30 000 omaista. Työelämässä on noin 250 000 omaistaan samanaikaisesti hoitavaa henkilöä. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan omaishoidon tukea sai esimerkiksi vuoden 2010 aikana kuitenkin vain 37 500 henkilöä.

Omaishoitajista vain joka kymmenes hakee reilun kolmensadan euron rahallista korvausta työlleen. Niinpä omaishoidon kustannukset koko maassa ovat edelleen vajaa sata miljoona euroa, kun kaikkien näiden hoidettavien ihmisten sijoittaminen laitoksiin maksaisi arvioiden mukaan noin 2,8 miljardia euroa. Yksittäiselle kunnalle jokainen omaishoidettava tuo säästöä 30 000—50 000 euroa vuodessa.

Ikääntyvässä Suomessa omaishoidon merkitys kasvaa, eikä sen inhimillistä ja taloudellista arvoa ole täysin haluttu ymmärtää. Vaikka toimiva omaishoito on koko yhteiskunnan etu, hallitukset ovat toistuvasti laiminlyöneet sen kehittämisen ja tukemisen. Omaishoidon tuki on aivan liian alhaisella tasolla, ja siihen on saatava tasokorotus viipymättä. Perussuomalaiset esittävätkin lisäresursseja omaishoidon tuen korottamiseksi. Nykyisellään omaishoitoa tuetaan kunnissa hyvin vaihtelevan tasoisesti, minkä vuoksi omaishoitajat ja -hoidettavat ovat eriarvoisessa asemassa asuinkunnasta riippuen. Jos omaishoidon tuki olisi Kelan vastuulla, kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu voitaisiin nykyistä paremmin taata koko maassa. Perussuomalaiset ovatkin pitkään vaatineet hallitukselta toimia tuen siirtämiseksi Kelan vastuulle ja edellyttävät, että asiaa ryhdytään aktiivisesti selvittämään.

Omaishoitajan arki on usein vaativaa ja raskasta. Työntekijäryhmänä omaishoitajat ovat kuitenkin väliinputoajia, joiden asemassa on huomattavasti parantamisen varaa. Omaishoitajilla tulee olla oikeus säännöllisiin vapaisiin ja terveystarkastuksiin sekä nykyistä paremmat mahdollisuudet toimintakyvyn ylläpitämiseen liikunnan ja virkistystoiminnan avulla. Perussuomalaiset esittävätkin lisää resursseja omaishoitajien toimintakyvyn tukemiseen.

Esitämme lisäyksenä 25 miljoonaa euroa omaishoitajien toimintakyvyn tukemiseen ja omaishoidon tuen tasoon tehtävään tasokorotukseen.

Vanhusten hoitopalveluihin lisää käsipareja

Perussuomalaiset haluavat Suomesta maan, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä vanhenemista. Ihmisarvoiseen ikääntymiseen kuuluvat paitsi hyvä hoito ja hoiva myös mahdollisuus itsenäiseen, sosiaaliseen ja virikkeelliseen elämään. Vanhuus ei saa olla elämänvaihe, jossa ihminen muuttuu pelkäksi toimenpiteiden kohteeksi ja hänen elämänsä taloudelliseksi rasitteeksi. Itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus omaan elämäntapaan kuuluvat myös vanhuksille, ja tätä tulee yhteiskunnan kunnioittaa.

Suurten ikäluokkien vanheneminen kasvattaa tulevina vuosina hoivan ja hoidon tarvetta merkittävästi. Haasteina ovat palvelujen säilyttäminen jokaisen ulottuvilla sekä riittävän ja ammattitaitoisen henkilökunnan saaminen hoiva- ja hoitoalalle. Kotihoitoa painottava tulevaisuudenkuva on inhimillinen, mutta laitoshoidon ja ympärivuorokautisen hoidon tarvettakaan ei voi kiistää. Riittävästä laitoshoidosta on huolehdittava, koska huonokuntoisimmat potilaat eivät tule toimeen kotihoidossa.

Vanhusten hoidon suurimpia epäkohtia on henkilöstön riittämätön määrä. Hoitotyö edellyttää hyvän ammattitaidon lisäksi riittävästi käsipareja. Kaikki ikääntyvät yksilöllisesti, ja palveluiden tarve on jokaisella erilainen. Riittävällä henkilökunnan määrällä ja ammattitaidolla tuetaan henkilökunnan työssä jaksamista ja varmistetaan se, että laitoshoitopaikat eivät ole vain säilöönottopaikkoja. Perussuomalaiset esittävätkin lisäresursseja etenkin sellaisiin hoitoisuudeltaan raskaisiin hoivapaikkoihin, joissa työntekijöiden tarve on tällä hetkellä suurin.

Esitämme lisäyksenä 25 miljoonaa euroa hoitoisuudeltaan vaativiin vanhuspalveluihin.

Lastensairaalalle löydyttävä rahoitus

Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä lastensairaalan tämänhetkistä kuntoa ja sen lapsille ja henkilökunnalle aiheuttamia ongelmia ja vaaroja. Lasten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat eivät mielestämme voi olla ns. "omantunnon kysymyksiä", mutta näin kuitenkin on kipeästi tarvitun lastensairaalan kohdalla: kun valtion budjetista ei tarvittavaa määrärahaa löydy, varoja kerätään kansalaisiin vedoten erilaisilla hyväntekeväisyyskampanjoilla. Arvostamme hyväntekeväisyyttä, mutta lapsille sitä kautta kerätyt varat tulisi kohdistaa ennemminkin lisänä heidän hoitoonsa kuin kaikkein välttämättömimmän eli sairaalarakennuksen rahoittamiseen. Katsomme, että puuttuvat varat lastensairaalaan on löydyttävä valtion budjetista.

Esitämme 30 miljoonan euron määrärahaa uuden lastensairaalan rahoituksen turvaamiseen.

Sotiemme veteraanien ja invalidien hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää

Veteraanikuntoutukseen esitetään lisättäväksi resursseja eduskuntaryhmien yhteisellä talousarvioaloitteella. Sotiemme veteraanien ja invalidien hyvinvoinnista huolehtiminen on vähintä mitä voimme tehdä, ja perussuomalaiset ovatkin hyvillään siitä, että yhteinen tahto tässä asiassa näyttää vihdoin löytyneen. Ensimmäiset askeleet sotiemme veteraanien ja invalidien hyvinvoinnin edistämiseksi on otettu, mutta paljon voidaan ja tulee vielä tehdä.

Esitämme tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä veteraanien hyvinvoinnin edelleen edistämiseksi.

Muuta

Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten asiakastietojärjestelmien kehittämiseen ohjattua rahoitusta on selkiytettävä ja sen käyttöä seurattava. Momentin 33.01.25 lisäksi myös momentilta 33.03.63 olisi mahdollista käyttää varoja sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten asiakastietojärjestelmien kehittämiseen. Kuinka määrärahoja ohjataan kokonaisuutena, ei käy selväksi.

Raha-automaattiyhdistys ry:n tuottovarat täytyy palauttaa avustustoiminnan käyttöön järjestöille. RAY:n kokonaistuotosta jo 40 % menee muualle kuin lainmukaiseen yleishyödylliseen tarkoitukseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tekemän hyvinvointityön merkitys yhteiskunnassa koetaan yhä tärkeämmäksi. Nykyisistä kuntapäättäjistä yli 60 % pitää järjestöjen toimintaa kunnassaan hyvin tärkeänä, ja tulevaisuudessa niiden roolin arvioidaan jopa kasvavan.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimukseen kohdistettavat leikkaukset tulevat vähentämään tutkimusta useissa eri laitoksissa. Leikkaukset uhkaavat jo monin paikoin lakisääteisten tehtävien hoitoa ja ne johtavat henkilöstön vähentämiseen ja sitä kautta suoraan myös tutkimuksen vähenemiseen. Erityisesti Säteilyturvakeskuksen toiminnan turvaamiseen on kiinnitettävä huomiota. Katsomme, että leikkauksilla ei tule vaarantaa sosiaali- ja terveysalaan liittyvää tutkimusta ja tutkimuslaitosten lakisääteisiä tehtäviä.