Perustelut

Yleistä

Sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkastelee lausunnossaan valtioneuvoston periaatepäätöksiä niiden sosiaali- ja terveyspoliittisten vaikutusten osalta. Valiokunta tuo lausunnossaan esiin asiantuntijalausuntoihin perustuvia sosiaali- ja terveyspoliittisia näkökohtia, jotka toisaalta puoltavat periaatepäätösten mukaisten hankkeiden toteuttamista ja toisaalta ovat niitä vastaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ota lausunnossaan kantaa siihen, olisiko hakemuksia koskevat periaatepäätökset kumottava vai jätettävä voimaan. Valtioneuvoston päätös hakemuksiin suostumisesta perustuu ydinenergialain 5 §:n mukaisesti yhteiskunnan kokonaisedun arviointiin. Valtioneuvoston on kokonaisetua arvioidessaan otettava huomioon rakentamisesta aiheutuvat edut ja haitat kiinnittäen erityistä huomiota muun muassa ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutuksiin sekä ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestämiseen. Edellä mainitun yhteiskunnan kokonaisedun arviointiin vaikuttavat olennaisesti muutkin kuin tässä lausunnossa esiin tuotavat sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät näkökohdat.

Nyt käsiteltävät periaatepäätökset uusien ydinvoimalaitosyksiköiden rakentamisesta perustuvat valtioneuvoston Suomen sähkömarkkinoiden toimivuudelle asettamiin tavoitteisiin. Tavoitteet ovat sähkönsaannin turvaaminen, sähkön hinnan pitäminen kohtuullisena, sähkönhankinnan riittävän omavaraisuuden turvaaminen sekä sähkön tuotannon ympäristövaikutusten pitäminen hyväksyttävinä. Valtioneuvosto toteaa, että uusien ydinvoimalaitosyksiköiden rakentaminen auttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja edistää sähkömarkkinoiden toimivuutta.

Terveysriskeistä

Lähtökohtaisesti kaikki energian tuottamisen muodot sisältävät tuotantoketjun varrella jonkinlaisia terveysriskejä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ydinvoimaan perustuvan energiatuotannon ensisijaisena etuna sitä, että sen avulla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Tämä merkitsee sekä hiilidioksidin että muiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentymistä. Kansanterveyden kannalta fossiilisten polttoaineiden käyttö on huonoin tapa tuottaa energiaa, koska niiden polton tuottamat pienhiukkaset muodostavat selkeän vaaran ihmisten terveydelle. Korvattaessa kivihiilellä tuotettavaa energiaa ydinvoimalla tuotetulla, vähenee ilmaan joutuvien pienhiukkasten määrä.

Tutkimusten mukaan puun pienpoltosta, energialaitoksista ja muista lähteistä, kuten liikenteestä, peräisin olevat pienhiukkaset muodostavat suuren terveysriskin. Ne aiheuttavat Euroopassa noin 350 000 ylimääräistä kuolemaa vuodessa. Suurin osa näistä on sydänkuolemia, mutta noin 15 prosenttia kuolemista aiheutuu keuhkosyövästä.

Fossiilisia polttoaineita käyttävä tuotantolaitos aiheuttaa terveydellistä haittaa koko toimintansa ajan. Ydinvoimaan perustuva tuotanto sisältää terveysriskejä polttoaineen eli uraanin hankintavaiheessa, voimalaonnettomuuden sattuessa sekä käytetyn polttoaineen käsittely- ja varastointivaiheessa. Sen sijaan normaalikäytössä ydinvoimalaitos on terveyden kannalta lähes riskitön. Valiokunta käsittelee seuraavassa ydinvoiman terveysriskejä polttoaineen elinkaaren mukaisesti.

Uraanin louhinta ja ydinpolttoaineen valmistus

Uraanin louhinnasta aiheutuvat terveysriskit vastaavat muusta kaivostoiminnasta aiheutuvia riskejä. Uraanikaivosten terveysvaikutukset ovat samanlaisia kuin esimerkiksi hiilen tai rautamalmin kaivamisesta aiheutuvat riskit. Pitkäaikaisriskiä uraanin kaivamisessa aiheuttaa eniten radonkaasu, jota uraanikaivoksesta joutuu ilmaan ja ympäristöön. Uraanimalmin räjäytys, murskaus ja jauhatus lisäävät radonin vapautumista, samoin radioaktiivista pölyä voi levitä kaivosalueelle. Pölyämistä estetään kastelulla tai peittämällä kasoja kestävillä maakerroksilla.

Radonkaasua vapautuu kaikessa kaivostoiminnassa, myös hiilivoimaloiden kivihiilen tai tuulivoimaloihin tarvittavan rautamalmin ja kuparin kaivamisessa. Syntyvän radonin määrään vaikuttaa ensisijaisesti kallioperän radonpitoisuus. Esimerkiksi Suomen kallioperä on varsin radonpitoinen, mikä aiheuttaa merkittävän radonongelman maamme kaikissa kaivoksissa. Sisäilmassa oleva radon aiheuttaa suomalaisille muun muassa 100—500 keuhkosyöpäkuolemaa vuodessa.

Uraanin louhintatavat ovat viime vuosina kehittyneet, mikä on merkinnyt louhintaan liittyvien terveysriskien, erityisesti säteilyaltistuksen, vähentymistä. Aiemmin uraanikaivostyöläisten säteilyannokset olivat huomattavan korkeita ja heillä on ollut tilastollisesti merkittävää keuhkosyövän lisääntymistä. Aiempina vuosikymmeninä myös kaivos- ja rikastusjätteestä on huolehdittu huonosti, mistä syystä monin paikoin toteutetaan nyt mittavia jälkihoitohankkeita.

Uraanin kaivaminen vaatiikin työturvallisuuden sekä ympäristön säteilyrasituksen valvontaa ja seurantaa. Lisäksi pysyvästi radioaktiivinen rikastushiekka samoin kuin suljettavan kaivoksen radioaktiiviset muut materiaalit on loppusijoitettava turvallisesti. Useat uraanikaivoksista sijaitsevat maissa, joissa sekä työturvallisuudesta että ympäristön suojelusta huolehditaan asianmukaisesti. Valiokunta kuitenkin toteaa, että uraania kaivetaan myös sellaisissa maissa, joissa työsuojelun taso ei ole kovin korkea eikä ympäristönsuojelusta huolehdita tavalla, joka suojaisi lähialueen luontoarvoja.

Ydinpolttoainetta tarvitaan määrällisesti huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi kivihiiltä, mikä vähentää polttoaineen kuljetuksia ja sitä kautta kuljetusten terveysriskejä. Ydinpolttoaineen valmistuslaitoksessa kaasumainen uraaniyhdiste muunnetaan uraanioksidijauheeksi, josta puristetaan polttoainetabletteja. Polttoaineen valmistuksesta ei aiheudu merkittäviä radioaktiivisuuspäästöjä eikä kerry suuria jätemääriä. Kuitenkin polttoaineen valmistuslaitoksiinkin liittyy onnettomuusriski, jota ei kokonaan voida sulkea pois.

Ydinvoimalan käyttö

Ydinvoimalaitosten käyttöön liittyvät säteilyhaitat ovat olleet erittäin vähäiset niin Suomessa kuin muissakin maissa. Kivihiili- tai turvevoimaloiden polttoaineesta peräisin olevat radioaktiivisten aineiden päästöt niiden normaalitoiminnan aikana ovat selvästi suuremmat kuin vastaavankokoisissa ydinvoimaloissa.

Suomen ydinvoimaloista sekä ilmaan että veteen joutuva radioaktiivisuuden määrä on vähäinen myös luonnon omaan radioaktiivisuuteen verrattuna. Säteilyannokset ydinvoimalaitosten ympäristössä asuville ovat vuosittain samaa luokkaa kuin annokset, joita jokainen suomalainen saa jokaisen tunnin kuluessa koko elämänsä ajan. Säteilyturvakeskuksen mukaan keskimääräinen säteilyannos on noin 3,7 millisievertiä vuodessa, josta 54 prosenttia aiheutuu sisäilman radonista. Suomessa toiminnassa olevien ydinvoimaloiden säteilyaltistus on häviävän pieni, ja siihen liittyvät terveysriskit on arvioitu merkityksettömiksi jopa eniten altistuvissa väestöryhmissä.

Ydinvoimaloissa työskentelevien säteilyannos ei ole Suomessa ylittänyt asetettua vuosiannosrajaa. Säteilyannosten perusteella voidaan arvioida, että työntekijöiden säteilyannoksesta aiheutuva syöpäriski on matalampi kuin esimerkiksi lentäjien ja lentokonematkustamon henkilökunnan saamat säteilyannokset ja niistä aiheutuva syöpäriski.

Ydinvoimaonnettomuus

Ydinvoimalaitoksessa tapahtuvaa onnettomuuden mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois edes tekniikan kehittyessä. Tähänastiset onnettomuudet ovat aiheutuneet inhimillisestä virheestä. Vaikka riski matemaattisten laskelmien mukaan on pieni, siihen tulee kuitenkin varautua. Ennen kaikkea varautuminen merkitsee sitä, että ympäristön asukkaita suojataan mahdollisessa vaaratilanteessa niin, että heidän säteilyaltistuksensa jää mahdollisimman vähäiseksi.

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus aiheutti 30 välitöntä kuolemaa pelastustoimiin osallistuneille, jotka altistuivat erittäin voimakkaalle säteilylle. Onnettomuus aiheutti noin 4 000 kilpirauhassyöpää, jotka pääosin olivat hoidettavissa leikkauksilla. Kilpirauhassyöpään kuolleita oli noin 20. Valiokunta huomauttaa, että useista tutkimuksista huolimatta onnettomuuden pitkäaikaisvaikutuksista on toisistaan merkittävästi poikkeavia arvioita.

Uudemman teknologian ydinvoimalaitoksissa Tshernobylin onnettomuuden laajuista onnettomuutta ei enää pidetä mahdollisena. Vanhemmille laitoksille on tehty parannuksia, joilla varmistetaan reaktorin suojarakennuksen säilyminen ehjänä myös reaktorin sulamisen jälkeen. Uusien eurooppalaisten ydinvoimalaitosten edellytetään kestävän paitsi reaktorin sulamisen myös muiden oletettujen onnettomuuksien aiheuttamat rasitukset rikkoontumatta. Uusimpaan teknologiaan perustuvien laitosten rakentaminen mahdollistaa lisäksi riskialttiimpien vanhojen laitosten alasajon.

Käytetty polttoaine

Käytetystä polttoaineesta kaksi kolmasosaa on tällä hetkellä välivarastoissa. Jos polttoainetta jälleenkäsitellään, täytyy ainetta ensin varastoida viisi vuotta. Jälleenkäsittely on aiempina vuosikymmeninä aiheuttanut paljon päästöjä meriveteen, mutta niitä on paremman tekniikan ansiosta pystytty rajoittamaan. Jätteen jälleenkäsittelyyn liittyy myös onnettomuuden riski.

Silloin kun polttoaine on tarkoitettu ilman jälleenkäsittelyä suoraan loppusijoitettavaksi, sitä on säilytettävä muutaman vuosikymmenen ajan lämmöntuotannon vähentämiseksi. Käytettyä polttoainetta on toistaiseksi vain välivarastoitu odoteltaessa loppusijoitukseen tarkoitetun tekniikan kehittymistä.

Polttoaineen välivarastoinnista ei aiheudu merkittäviä radioaktiivisuuspäästöjä eikä kerry suuria jätemääriä. Toistaiseksi Suomessa välivarastointiin käytetään vesialtaita. Kehittyneempi kuivavarastointi soveltuu vesialtaita paremmin pitkäaikaisempaan varastointiin. Varastointi ei kuitenkaan voi olla lopullinen ratkaisu, koska se on kriisitilanteessa vaarallinen. Käytetyssä ydinpolttoaineessa on plutoniumia, joka soveltuu erottamisprosessin jälkeen myös ydinaseiden valmistukseen.

Ydinjätteen loppusijoitus on tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi. Loppusijoitusta tarvitaan sekä uraanin kertakäyttöön että jälleenkäsittelyyn perustuvissa polttoainekierroissa, eikä näköpiirissä oleva tekniikan kehitys poista tarvetta hyvin pitkäaikaiseen ydinjätteen loppusijoitukseen.

Valtioneuvoston periaatepäätös hyväksyä ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentaminen laajennettuna nojautuu Säteilyturvakeskuksen tekemiin arvioihin hankkeen turvallisuudesta. Käyttöön otettavaksi hyväksytty loppusijoitusratkaisu perustuu käytetyn polttoaineen kapselointiin ja hautaamiseen peruskallioon yli 400 metrin syvyyteen.

Käytetty ydinjäte on radioaktiivista jätettä, jonka aktiivisuus pysyy korkeana vähintään muutaman sadan vuoden ajan. Jätteen aiheuttamat vakavammat riskit liittyvätkin kaukaiseen tulevaisuuteen. Siitä, miten kapselit, joihin jäte varastoidaan, kestävät kymmenien ja satojen vuosituhansien kuluessa, ei voi olla täyttä varmuutta. Kaukaisessa tulevaisuudessa kapselien kestävyydelle aiheutuvaa riskiä ei voida luotettavasti ennakoida. Pahimmassa tapauksessa radioaktiivinen aine voisi kapselin rikkoutuessa päätyä pohjaveteen, jos kapselissa oleva keraaminen aine, johon jäte on sitoutunut, alkaisi kapselin rikkoutumisen jälkeen liueta. Pohjaveden mukana radioaktiiviset aineet saattaisivat päätyä maan pinnalle. Toisaalta peruskalliota pidetään tutkimusten perusteella varsin muuttumattomana, ja on selvää, että maan pinnalla oleva jäte muodostaa suuremman riskin myös luonnonkatastrofien sattuessa. Valiokunta korostaa kuitenkin myös ylisukupolvisten terveysvaikutusten arvioinnin merkitystä.

Lopuksi

Kaikkeen energiatuotantoon sisältyy ihmisen terveyteen liittyviä riskejä, niin myös ydinvoimaan. Ydinvoimaloiden samoin kuin hiili- tai turvevoimaloiden ympäristöön vapautuu pieniä määriä säteilyä. Säteilyyn liittyy aina myös pienillä pitoisuuksilla syövän riski. Ydinvoima ei ihmisen terveyden kannalta siten ole riskitöntä. Eri energian tuotantomuotojen paremmuus perustuu riskien vertailuun. Ydinvoimaloiden terveyshaittojen on osoitettu olevan pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvat haitat.

Valiokunta toteaa, että ydinvoiman lisärakentamisen terveysvaikutusten kannalta keskeisin kysymys on se, väheneekö fossiilisten polttoaineiden tuotanto ja käyttö ydinvoiman lisärakentamisen seurauksena. Tämä riippuu monista muista päätöksistä enemmän kuin siitä, miten käsillä oleviin hakemuksiin suhtaudutaan.

Valiokunta hyväksyy valtioneuvoston lähtökohtaiset tavoitteet energian saannin turvaamisesta ja energiantuotannon omavaraisuudesta. Sähkön saannin vakaus on terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Paitsi teollisuuden myös kotitalouksien kannalta sähkön saannin häiriöttömyys on elintärkeää. Lukuisat terveyteen ja sosiaaliseen turvallisuuteen vaikuttavat tekijät ovat riippuvaisia sähköenergian saatavuudesta. Tästä syystä sähkön tuotantorakenteen tulee olla myös monipuolinen, koska suurten laitosten häiriötilanteet edellyttävät muita toimivia järjestelmiä toimintavarmuuden turvaamiseksi. Uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvat energian tuotantomuodot ovat hajautetumpia kuin ydinvoimatuotanto. Lisäksi uraanivarojen hiipumisella saattaa olla vaikutusta ydinvoimaloiden tuotantokapasiteettiin.

Valiokunta korostaa, että uusiutuville luonnonvaroille perustuvaa sähköntuotantoa on tarpeen voimallisesti kehittää siitä huolimatta, että sähköntuotanto ydinvoimalupapäätösten myötä lähivuosikymmeninä olisi varmistettu.