Yksityiskohtaiset perustelut

9 §.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että pykälän 2 momentissa oleva asetuksenantovaltaa koskeva säännös on väljyydessään vastoin perustuslakia. Perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Ehdotetun 9 §:n 2 momentin nojalla asetus voitaisiin antaa kunnan ja valtion välisen tehtävänjaon tarkentamiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan tavallisen lain säätämisjärjestyksen edellytyksenä on, että 2 momentin valtuussäännös poistetaan lakiehdotuksesta tai sitä täsmennetään olennaisesti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa valtuussäännöksen poistamista tarpeettomana laista.

11 §.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että pykälässä oleva säännös, joka valtuuttaa sosiaali- ja terveysministeriön antamaan ohjeita eräiden erityisryhmien terveystarkastuksista on tarpeeton, koska viranomainen voi laissa säädetyn tehtävänsä alalla antaa ohjeita ilman eri valtuutustakin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että ohjeidenantovaltuus poistetaan ja raskaana olevien terveystarkastuksista säädettäisiin vastaisuudessa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa ohjeidenantoon oikeuttavat tarpeettomat valtuussäännökset poistettaviksi myös 20 §:n 4 momentista, 23 §:n 5 momentista ja 33 §:n 2 momentista.

12 §.

Pykälän 1 momentin osalta perustuslakivaliokunta on katsonut, että kuntiin kohdistuvasta velvollisuudesta toimeenpanna pakollinen rokotus ei voi määrätä valtioneuvoston päätöksellä, koska perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Valtioneuvosto voi sitten päättää vain tämän tehtävän toteuttamisen tavasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi niin, että kuntaan kohdistuva velvoite käy selkeästi ilmi laista ja valtioneuvoston päätösvalta rajautuu yleisen pakollisen rokotuksen toteuttamistapaan.

Perustuslakivaliokunnan huomautuksen johdosta valiokunta ehdottaa 2 momentin säännöstä selkeytettäväksi sen tarkoitusta vastaavaksi, eli kiiretapauksessa ministeriö voisi tehdä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen väliaikaisena.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisena pykälän 3 momentin sanamuodon täsmentämistä sen selventämiseksi, että puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa rokotussuoja on tarkoitus antaa kaikille varusmiehille. Sen sijaan ministeriö päättää asiallisesti vain kunkin ikäluokan rokotusohjelman sisällöstä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöksen sanamuotoa tarkistettavaksi tämän mukaisesti. Koska puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa pakollisia rokotuksia on erityisen leviämisvaaran vuoksi tarpeen toimeenpanna laajemmin perustein kuin pykälän 1 momentissa tarkoitettuja väestön yleisiä rokotuksia, valiokunta katsoo perustelluksi, että puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa toimeenpantavista rokotuksista säädetään erillisessä pykälässä. Tämän mukaisesti valiokunta ehdottaa 12 §:n 3 momentin poistettavaksi ja lakiin lisättäväksi uuden 12 a §:n.

15 §.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei säännöksestä selvästi ilmene, millaisiin tartuntatauteihin viranomaisen toimivalta ulottuu. Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisena säännöksen täsmentämistä. Esityksen perustelujen mukaan säännöksessä on kyse kiiretilanteesta, jossa yleisvaarallisten tartuntatautien leviämisen estämiseksi käytettävissä olevia toimenpiteitä määräaikaisesti sovelletaan uuden, ennalta tuntemattoman vakavan tartuntataudin leviämisen estämiseksi silloin, kun tautia ei ole ehditty eikä ehditä määritellä laissa tarkoitetuksi yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi. Koska pykälässä tarkoitetut viranomaisen toimenpiteet tulevat kyseeseen vain yleisvaarallisen tartuntataudin kriteerit täyttävän tartuntataudin kohdalla, sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännökseen muutosta, jonka mukaan taudin tulee täyttää 4 §:n 2 momentissa säädetyt yleisvaarallisen tartuntataudin edellytykset. Pikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei kuitenkaan edellytä sitä, että tauti olisi ehditty valtioneuvoston asetuksella nimetä yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa säännöstä täydennettäväksi niin, että siinä säädetään tavaran siirtämistä koskevien rajoitusten enimmäispituudesta. Rajoitusten enimmäisajaksi ehdotetaan kahden kuukauden määräaikaa, jota tarvittaessa voitaisiin jatkaa hallinto-oikeuden päätöksellä enintään kolmella kuukaudella.

20 §.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetut tehtävät nimetään valtioneuvoston asetuksella.

22 §.

Pykälän 1 momentti ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi. Vastaavasti 39 §:stä poistetaan viittaus po. momenttiin.

23 a §.

Esityksen perustelujen mukaan Kansanterveyslaitos täydentää tartuntatauti-ilmoituksiin perustuvia valtakunnallisen tartuntatautirekisterin tietoja väestötietojärjestelmästä saatavilla erinäisillä henkilötiedoilla. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että tällaisesta rekisteritietojen täydentämismahdollisuudesta tulee perustuslain 10 §:n 1 momentin takia säätää lailla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa pykälän 4 momenttiin lisättäväksi säännöksen, joka oikeuttaa Kansanterveyslaitoksen täydentämään valtakunnallisen tartuntatautirekisterin tietoja väestörekisterijärjestelmästä tiedoilla potilaan asuinkunnasta, syntymämaasta, kansalaisuudesta ja mahdollisesta kuolemasta.

Pykälän 4 momentissa säädetään velvollisuudesta muuttaa valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin merkityt henkilötunnukset sellaiseen muotoon, ettei niiden perusteella voida tunnistaa yksittäisiä henkilöitä. Perustuslakivaliokunta katsoo, että olisi aiheellista harkita velvollisuuden ulottamista koskemaan muitakin rekistereitä. Tämä tarkoittaisi henkilötunnusten muuttamista tunnistamattomaan muotoon sairaanhoitopiirien ylläpitämissä alueellisissa lääkkeille erityisen vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekistereissä. Näiden rekistereiden käyttötarkoituksen kannalta on välttämätöntä, että sairaalaan hoitoon otettava potilas pystytään yksilöimään, jotta voidaan varmuudella todeta juuri kyseisen potilaan olevan taudinkantaja. Henkilön tunnistaminen on edellytys oikea-aikaisten eristystoimien ja tutkimusten käynnistämiselle. Koska rekisteröidyn yksiselitteinen yksilöiminen on tärkeää laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi, sosiaali- ja terveysvaliokunta ei tältä osin ehdota säännökseen muutosta.