Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä hallituksen esityksen tavoitetta parantaa työttömien mahdollisuuksia palata työelämään helpottamalla heidän pääsyään päihdekuntoutukseen. Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksellä parannetaan kuntoutujien välistä yhdenvertaisuutta ja samalla turvataan perustuslain edellyttämää oikeutta toimeentuloon. Työttömien hakeutuminen tarpeenmukaiseen päihdekuntoutukseen helpottuu, kun yksilökohtaisen kuntoutuksen edellytyksenä oleva vaatimus kuntoutukseen hakeutumisesta työpaikan hoitoonohjausjärjestelmän tai työterveyshuollon kautta poistetaan. Valiokunta pitää hyvänä, että ohjautumistavalle ei enää aseteta erityisvaatimuksia vaan ohjautuminen voi tapahtua yhtä hyvin niin terveydenhuollon, sosiaalihuollon kuin päihdehuollon erityispalvelujenkin kautta. Kun kuntoutusrahan saaminen ei enää jatkossa ole sidottu siihen, mitä kautta kuntoutukseen ohjautuminen on tapahtunut, parantuu kuntoutujan ja hänen perheensä toimeentulo kuntoutuksen ajalta ja siten kynnys hoitoon hakeutumiseen madaltuu.

Lakiehdotuksen mukaan kuntoutusrahaan oikeuttaa vain kuntoutus, joka on tarpeellista päihdeongelmaisen työelämään pääsemiseksi, työelämässä pysymiseksi tai työelämään palaamiseksi. Tästä syystä tulee kuntoutuksen tarpeellisuuden perusteluihin kiinnittää erityistä huomiota kuntoutusrahahakemusta tehtäessä. Valiokunta toteaa, että hakemuksen laatimisesta olisi hyvä ohjeistaa hoitohenkilökuntaa.

Nykyisen lainsäädännön perusteella kuntoutusrahaan oikeuttavana kuntoutusmuotona pidetään vain ympärivuorokautista laitoskuntoutusta. Päihdehuollon kuntoutusta tehdään kuitenkin enenevästi myös erityyppisissä kuntouttavissa päiväkeskuksissa, joissa on mahdollisuus saada kokopäiväistä kuntoutusta. Päiväkuntoutus voi olla perusteltua esimerkiksi laitoskuntoutuksen jatkeena tai erillisenä kuntoutusjaksona.

Valiokunta pitää tarpeellisena lainsäädännön kehittämistä niin, että kuntoutusrahaan oikeuttavaksi hyväksyttäisiin myös kokopäiväinen avohuollon kuntoutus. Se paitsi helpottaisi päihdeongelmaisen mahdollisuuksia hakeutua päihdekuntoutukseen myös samalla vähentäisi kuntoutuksen järjestämiskustannuksia. Päihdekuntoutuspalvelujen lisääntynyt tarve jää nykyisin liian usein tyydyttämättä kuntoutuspalvelujen kustannuksiin kunnissa varattujen riittämättömien määrärahojen vuoksi.