Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Valiokunta toteaa, että esitys selkeyttää asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista. Uudistuksella laki saatetaan nykyistä paremmin vastaamaan kansainvälistymisen ja lisääntyneen liikkuvuuden asettamia vaatimuksia. Lainsäädäntö selkeytyy, koska soveltamisalalaki koskisi entistä suurempaa osaa Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemaa asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä. Samalla myös lain toimeenpano helpottuu, kun aiemman hakemusmenettelyn sijasta useissa tilanteissa Suomen sosiaaliturvan soveltaminen ratkeaa suoraan lain nojalla.

Valiokunta toteaa, etteivät ehdotetut muutokset vaikuta henkilön oikeuteen saada julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, sillä oikeus niihin ratkaistaan jatkossakin kotikuntalain, EY-säännösten ja sosiaaliturvasopimusten perusteella.

Opiskelijoiden asema

Ehdotetun soveltamisalalain 3 a §:n 3 momentin mukaan henkilön ei voida katsoa muuttavan Suomeen vakinaisesti asumaan, jos hän muuttaa maahan yksinomaan opiskelutarkoituksessa. Säännös merkitsisi, etteivät opiskelijat kuuluisi soveltamisalalain 1 §:ssä tarkoitetun asumiseen perustuvan sosiaaliturvan piiriin. Opiskelijoilla ei olisi oikeutta esimerkiksi kansaneläkkeeseen, perhe-eläkkeeseen, lapsilisään, äitiysavustukseen, asumistukeen, lapsen hoitotukeen, vammaistukeen eikä maahanmuuttajan erityistukeen. Lain 2 a §:n mukaan opiskelijalla tarkoitettaisiin henkilöä, joka on ammatillisessa tai tutkintoon johtavassa koulutuksessa.

Ehdotuksen lähtökohtana on, että opiskelun takia maahan tuleminen on luonteeltaan tilapäistä ja että opiskelijan sosiaaliturva opiskelun ajan säilyy yleensä hänen kotimaassaan. Suomeen tulevien opiskelijoiden pääseminen asumiseen perustuvan sosiaaliturvan piiriin ratkaistaan nykyisin sen mukaan, onko henkilö Suomessa asuva. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan opiskelijoiden oleskelua pidetään yleensä tilapäisenä eikä heidän katsota asuvan Suomessa soveltamisalalain tarkoittamalla tavalla eikä heillä siten ole oikeutta asumiseen perustuvaan sosiaaliturvaan.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettuun lakiin lisättäväksi ehdotettu 3 a §:n 3 momentti ei ole sopusoinnussa perustuslain 19 §:n 2 momentin kanssa. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan sääntelylle olisi oltava hyväksyttävä peruste. Valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävä peruste perustuslakivaliokunnan mukaan olisi ainakin se, että ehdotus vastaa eurooppalaista sääntelyä ja rakentuu siten tavallaan vastavuoroisuuden varaan.

Yhteisölainsäädännössä opiskelijoiden oleskeluoikeutta koskeva lainsäädäntö asettaa oleskeluoikeuden edellytykseksi sairausvakuutuksen ja riittävät varat oleskelua varten, jotta henkilöt eivät oleskelunsa aikana joudu turvautumaan vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään (opiskelijoiden oleskeluoikeudesta annettu neuvoston direktiivi 93/96/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella).

Euroopan unionin alueella jäsenvaltiosta toiseen liikkuviin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä sovelletaan sosiaaliturva-asetusta 1408/71 (neuvoston asetus sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammtinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (ETY) N:o 1408/71). Asetusta sovelletaan myös opiskelijoihin. Asetuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat säännökset eli lainvalintasäännökset eivät kuitenkaan koske työelämän ulkopuolella olevia opiskelijoita eivätkä määrää, minkä jäsenval-tion lainsäädännön alaisuuteen opiskelija kuuluu. Opiskelijan kuuluminen sosiaaliturvan piiriin ratkeaa siten kansallisen lainsäädännön mukaan. Usein kansallisen lainsäädännön perusteella opiskelija pysyy työntekijän perheenjäsenenä kotimaansa sosiaaliturvajärjestelmässä. Eräissä jäsenmaissa on erityisjärjestelmiä opiskelijoille. Opiskelijoiden kuuluminen kotimaansa sosiaaliturvaan noudattaa myös yhteisön lainsäädännön periaatetta yhden valtion lainsäädännön soveltamisesta.

Yhdenmukaisesti sen lähtökohdan kanssa, että opiskelijan sosiaaliturvasta huolehtii hänen kotimaansa, soveltamisalalain 7 §:ssä säädetään Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden asemasta. Päätoimisesti ulkomailla opiskelevat henkilöt voivat Kansaneläkelaitoksen päätöksellä pysyä Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä ulkomailla oleskelusta huolimatta, jos heillä on kiinteät siteet Suomeen.

Suomeen tulevia opiskelijoita koskeva ehdotettu sääntely noudattaa lähtökohdiltaan edellä kuvattua eurooppalaista sääntelyä. Perustuslakivaliokunta on katsonut sääntelyn vastaavuuden muodostavan hyväksyttävän perusteen 3 a §:n 3 momentin mukaiselle sääntelylle.

Valiokunta huomauttaa, että sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 mukaan opiskelijoilla on oikeus välttämättömään sairaanhoitoon opiskelumaassaan. Ehdotettu 3 a §:n 3 momentin säännös ei myöskään estä opiskelijoita saamasta sosiaali- ja terveyspalveluja sekä etuuksia, joiden saaminen perustuu siihen, että henkilöllä on kotikuntalain tarkoittama kotikunta Suomessa. Tällöin on kyse esimerkiksi julkisista terveyspalveluista, lasten päivähoidosta, lasten kotihoidon tuesta ja elatustuesta.

Valiokunta toteaa vielä, että yksinomaan opiskelutarkoituksessa maahan tulleen henkilön olosuhteet voivat muuttua opiskelun aikana esimerkiksi avioliiton solmimisen, perheen perustamisen, työnteon tai muun syyn johdosta siten, että hänet katsotaan Suomessa asuvaksi opiskelustaan huolimatta.

Taiteilijoiden asema

Soveltamisalalain mukaan oikeus asumisperusteiseen sosiaaliturvaan on yleensä vain Suomessa vakinaisesti asuvalla henkilöllä, joka pääasiassa myös oleskelee Suomessa. Oikeus sosiaaliturvaan yli vuoden ulkomailla oleskelevalla on vain laissa erikseen mainituilla henkilöryhmillä. Hallituksen esityksessä tällaisten henkilöiden määrää ehdotetaan vähennettäväksi.

Soveltamisalalain 7 §:n tavoitteena on turvata sellaisten henkilöiden sosiaaliturva, joiden työ tai opiskelu edellyttää pitkäaikaista oleskelua ulkomailla. Valiokunta on asian käsittelyn yhteydessä selvittänyt, tulisiko apurahaa saavat taiteilijat lisätä 7 §:n 3 kohtaan henkilöryhmäksi, joihin sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista hakemuksesta jatketaan yli vuoden ulkomailla oleskelun. Opetusministeriön asettama taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittänyt toimikunta (OPM 22:2000) on katsonut, että ulkomailla apurahan turvin työskenteleviä taitelijoita voidaan pitää samassa asemassa olevina kuin apurahalla tieteellistä toimintaa harjoittavia henkilöitä. Toimikunnan näkemyksen mukaan soveltamisalalain 7 §:ää tulisi muuttaa siten, että sitä voidaan soveltaa taiteenharjoittajaan samoin edellytyksin kuin tällä hetkellä tieteenharjoittajaan. Asumisperusteista sosiaaliturvaa selvittänyt työryhmä (STM 2003:22) ei kuitenkaan ehdottanut taiteilijoiden sisällyttämistä soveltamisalalain 7 §:ään.

Apurahansaajien sosiaaliturvaa on edelleen selvitetty sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka on vastìkään jättänyt ehdotuksensa (STM 2004:9). Työryhmä on ehdottanut apurahansaajien työeläketurvan, työttömyysturvan, tapaturmaturvan sekä sairausvakuutuksen järjestämisen uudistamista. Ehdotuksesta annettavien lausuntojen perusteella on tarkoitus valmistella asiaa koskevat lainmuutokset. Työryhmä ei tosin ole ehdottanut soveltamisalalain muuttamista.

Valiokunta toteaa, että taiteenharjoittajien voidaan sinänsä katsoa jonkin verran poik-keavan lain 7 §:ssä luetelluista henkilöryhmistä lähinnä siten, ettei taiteilijoilla yleensä ole selkeää työsopimukseen, koulutuspaikkaan, tutkimussuunnitelmaan tai -sopimukseen rinnastettavaa syytä oleskella maassa tiettyä ennalta sovittua tai määrättyä aikaa, vaan heillä on vapaampi mahdollisuus valita työskentelypaikkansa. Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että soveltamisalalain muutostarvetta arvioidaan vielä uudelleen samassa yhteydessä, kun apurahansaajien muut sosiaaliturvaa koskevat lainmuutokset valmistellaan. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).