Perustelut

Hallituksen esitys potilasturvalaiksi pyrkii lieventämään terveydenhuoltoa uhkaavan työtaistelun, hoitajien laajamittaisten joukkoirtisanoutumisten, tuhoisia vaikutuksia. Sen perusteluissa asetetaan vastakkain potilaiden ja hoitajien perusoikeudet: potilaiden oikeus elämään ja terveyteen ja toisaalta hoitajien oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, elinkeinovapauteen sekä ammatilliseen yhdistymisvapauteen.

Oikeus elämään on kaikkein tärkein perusoikeus. Se ajaa ohi kaikkien muiden oikeuksien. Sotatilassa ja siihen verrattavissa poikkeusoloissa käyttöön otettavan valmiuslain mukaan jokainen 17—65-vuotias voidaan määrätä kykyjensä ja voimiensa mukaiseen palkalliseen työhön. Siksi esimerkiksi oikeutta irtisanoutumiseen terveydenhuollon työstä voidaan rajoittaa, jos oikeus elämään on uhattuna.

Toisaalta perusoikeuden rajoittamista pidetään sallittuna vain silloin, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Tässä tapauksessa keinot ovat olemassa — asia voidaan helposti ratkaista rahalla, vieläpä valtiontalouden tilaan nähden kohtuullisella panostuksella. Suomi panostaa tällä hetkellä muita Pohjoismaita selvästi vähemmän terveydenhuoltoon. Niukka budjetti selittyy pitkälti hoitajien vertailumaita huonommalla palkalla. On myös muistettava, että nyt uhkaava joukkoirtisanoutuminen on esimakua tulevaisuudessa uhkaavasta työvoimapulasta. Palkkakorjaus on välttämätöntä, jos haluamme terveyspalveluihin ammattitaitoista työvoimaa väestön ikärakenteen vääristyessä — vielä 10 vuodenkin kuluttua. Uskon, että sovittelulautakunta löytäisi nopeasti ratkaisun, jos hallitus antaisi pelimerkkejä pöytään.

Potilasturvalain suuri ongelma on siinä, että se ei lopulta ratkaise tilannetta — se "pakottaa" vain 10—20 prosenttia irtisanoutuneista hoitajista töihin. Vainajia ja vammautuneita tulisi pakkolain vallitessakin, jos joukkoirtisanoutumiset toteutuvat. Siksi suuri paine tulisi edelleen kohdistaa siihen, että ratkaisu syntyisi nopeasti. Irtisanoutumiset eivät saisi realisoitua lainkaan. Suuri kysymys onkin, pitkittäisikö pakkotyölain hyväksyminen ratkaisun löytymistä.

Lääninhallituksen päätöstä määrätä henkilö potilasturvatyöhön ehdotetaan tehostettavaksi uhkasakolla. Mielestäni uhkasakko ei kuitenkaan ole tarpeen. Työstä kieltäytynyttä uhkaavat juridiset seuraamukset ovat jo sinänsä merkittävä uhka. Työmääräyksestä kieltäytyneet hoitajat ovat vaarassa joutua syytteeseen mahdollisesta kuolemantuottamuksesta, jos esimerkiksi teho-osaston tai päivystyspoliklinikan potilaan todetaan menehtyneen hoidon puutteen vuoksi.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan omaishoitajana toimivaa henkilöä ei voitaisi määrätä potilasturvatyöhön. Sen sijaan hoitovapaalla oleva henkilö voitaisiin säännöksen perusteella määrätä töihin. Pientä lasta perhevapaan turvin kotona hoitavalla tulee olla oikeus kieltäytyä työmääräyksestä. Tässä tarkoitettuja perhevapaita ovat äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa, erityisäitiysvapaa, hoitovapaa, osittainen hoitovapaa, tilapäinen hoitovapaa ja vaikeasti sairaan lapsen pitempiaikaisen hoidon erityishoitovapaa. Oikeus kieltäytyä työmääräyksestä tulee sisällyttää lakipykälään, jotta lainsäädäntö olisi riittävän selkeää ja tarkkarajaista.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korosti lausunnossaan, että valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa kaikin käytettävissä olevin keinoin sovinnon aikaansaamiseksi työriidassa niin, että lakia ei tarvitse panna toimeen. Tämä merkitsee myös sovinnon löytymisen taloudellisten edellytysten turvaamista. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin tulee pikaisesti tuoda korotusesitys. Tätä edellyttää myös hallitusohjelma, jossa todetaan: "Hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä, kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta."

Yleisperustelut

Ihmishengen turvaaminen on ensisijaista kaikissa tilanteissa. Potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana annetun hallituksen esityksen mukaan kriittisistä toiminnoista irtisanoutuvien osuus olisi monissa sairaanhoitopiireissä korkea, 40—100 prosenttia. Eräissä yksiköissä jopa koko koulutettu hoitohenkilöstö kuuluu joukkoirtisanoutumisen piiriin. Jos irtisanoutumiset konkretisoituvat, on kansalaisten perustuslaillinen oikeus elämään vaarassa. Emme kuitenkaan voi yhtyä hallituksen esittämiin keinoihin turvata tämä perustuslaillinen oikeus, sillä pahimmillaan nämä toimet voivat johtaa terveydenhoitoalan yhä pahenevaan henkilöstöpulaan alan vetovoimaisuuden kärsiessä ja siten syvään kriisiin terveydenhuollossa. Hallituksen tulee kaikin käytettävissä olevin keinoin edistää sovinnon aikaansaamista erityisesti lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia, jotta irtisanomisilta vältytään, jotta potilasturvallisuus voidaan taata ja jotta kunnat voivat turvata kilpailukykyiset palkat ja työolot terveydenhuollossa myös tulevaisuudessa.

Sosialidemokraatit vetoavat neuvotteluosapuoliin sovun löytymiseksi ja vastustavat hallituksen antamaa lakiesitystä nyt esitetyssä muodossa.

Perusteena hallituksen ehdottamalle laille potilasturvallisuuden varmistamisesta on sosiaali- ja terveysalan ammattiliitto Tehy ry:n työtaistelu. Vahvistamalla kuntataloutta hallitus olisi voinut edesauttaa sovintoa terveydenhuoltoalan työtaistelussa. Hallitus sekaantui ennenkuulumattomalla tavalla työmarkkinaneuvotteluihin lupaamalla tukea korotetulla valtionosuudella kuntasektorin palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Hallitusohjelman mukaan korotettu valtionosuus riippuu siitä, kuinka selkeästi palkkaratkaisu kohdennetaan koulutetuille naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Hallituksen vetäytyminen rahoitusvastuusta ratkaisevalla hetkellä on laukaissut Tehy ry:n nyt käsillä olevat poikkeukselliset työtaistelutoimenpiteet.

Tämän vuoksi hallituksen esitys laiksi potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana on sosialidemokraattien mielestä hätiköity. Lakiesitys on myös syntynyt poikkeuksellisella tavalla. Konfliktin työnantajapuoli, Kunnallinen työmarkkinalaitos, on pyytänyt maan hallitukselta tällaisen lainsäädännön laatimista. Siten maan hallitus toteuttaa tällä lakiesityksellä toisen osapuolen toiveen ja vahvistaa samalla työnantajapuolen asemaa. Hallituksen olisi ensisijaisesti tullut ohjata osapuolet neuvotteluratkaisuun. Nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys ei ratkaise itse ongelmaa eli palkkakiistaa vaan asettuu työnantajaosapuolen puolelle ja sekoittaa maassamme perinteisesti vallinnutta osapuolten välistä rauhoitettua neuvottelutilannetta. Esityksellä ei myöskään voida taata potilasturvallisuutta. Siten sosialidemokraatit katsovat, että maan hallituksen nyt valitsema keino puuttua työriitaan on virhe.

Potilasturvatyö

Esityksen mukaan määräys potilasturvatyöhön voitaisiin antaa riippumatta siitä, onko henkilö työ- tai virkasuhteessa muuhun työnantajaan. Mielestämme määräystä ei tällaisessa tilanteessa voi antaa ilman henkilön suostumusta. Yhteiskunnassamme sopimusvapaus rakentuu yksilön itsemääräämisoikeuden ja elinkeinovapauden varaan. Julkisen vallan tulee kunnioittaa sopimusvapautta. Puuttuminen työtaistelun ulkopuolella olevien henkilöiden perusoikeuteen solmia sopimuksia tulee tehdä tätä oikeutta mahdollisimman vähän rajoittaen. Siksi lain 3 §:n 3 momenttia on muutettava siten, että terveydenhuollon ammattihenkilön ollessa työ- tai virkasuhteessa muuhun työnantajaan hänet voidaan velvoittaa potilasturvatyöhön vain hänen suostumuksellaan.

Menettely potilasturvatyöhön määrättäessä

Lain 4 § sisältää säännökset menettelystä potilastyöhön määrättäessä. Esityksen mukaan määräyksen antaminen perustuisi terveydenhuollon toimintayksikköä ylläpitävän kunnan tai kuntayhtymän esitykseen. Hallituksen esityksessä on siten unohdettu henkilöstön mielipiteen tosiasiallinen huomioiminen työmääräysesitystä tehtäessä. Katsomme, että lain tarkoittamien velvoitteiden kohteena olevan henkilöstön tulee olla mukana päätettäessä, mikä työ on kiireellistä ja mikä ei.

Esitämmekin 4 §:n 1 momenttia muutettavaksi siten, että potilasturvatyöhön annettava määräys perustuisi terveydenhuollon toimintayksikköä ylläpitävän kunnan tai kuntayhtymän ja sosiaali- ja terveysalan ammattiliitto Tehy ry:n paikallisen ammattiosaston väliseen neuvottelutulokseen. Esityksen tulisi olla perusteltu, ja siinä on oltava selvitys niistä toimenpiteistä, joita on muutoin tehty potilasturvallisuuden varmistamiseksi, sekä perustelut sille, miksi nämä muut toimenpiteet eivät ole riittäviä potilaiden hengen turvaavan tai vakavaa vammautumista ehkäisevän hoidon varmistamiseksi. Lisäksi siinä on oltava selvitys siitä, mitä hakemuksen tarkoittamat työt olisivat.

Aiemmissa terveydenhuoltoalan työtaisteluissa on paikallisesti pystytty sopimaan virkasuhteisia koskevan suojelutyön määrästä ja tarpeesta. Kansalaisten henki ja terveys on siten saatu kaikissa olosuhteissa turvattua. Ei ole syytä olettaa, että Tehyn ammattiosastojen vastuullinen toiminta ei toteutuisi tälläkin kertaa. Kun otetaan lisäksi huomioon, että potilasturvatyöhön velvoittaminen on erittäin poikkeuksellinen toimi oikeusjärjestyksessämme, ei ole syytä eikä mahdollisuutta antaa työnantajalle yksipuolista oikeutta tehdä esitystä potilasturvatyöstä.

Paikallisen neuvottelun ja asian selvittämisen tärkeyttä lisää myös se, että lääninhallituksella ei voi asian kiireellisyyden johdosta olla aikaa yksityiskohtaisesti selvittää potilasturvatyön tarpeellisuutta yksittäistapauksissa. Paras tieto tilanteesta on paikallisilla toimijoilla. Ei ole syytä epäillä, etteikö paikallisesti asiasta päästäisi sopuun. Paikallisen sopimisen johdosta esityksiä potilasturvatyöstä ei todennäköisesti jouduttaisi tekemään lääninhallituksessa lainkaan. Asia sovittaisiin kokonaisuudessaan paikallisesti.

Valiokunnan ehdotuksen mukaan 4 §:n 1 momenttiin tulisi lisätä kunnan velvollisuus varata ammattijärjestölle mahdollisuus tulla kuulluksi kunnan tai kuntayhtymän tehdessä potilasturvatyötä koskevaa esitystä. Esityksessä ei kuitenkaan mainita, minkä ajan kuluessa lausunto tulee antaa. Pykälään olisi mielestämme tullut tehdä tätä koskeva tarkennus. Ammattijärjestöllä on oltava aito mahdollisuus lausunnon antamiseen.

Uhkasakko

Lakiehdotuksen 7 §:ssä säädetään uhkasakon määräämisestä potilasturvatyöhön määrätylle henkilölle. Yksilö vastaisi mahdollisesta kieltäytymisestään työhön pakottamistilanteessa itse. Kunnallisen virkaehtosopimuslain puolella suojelutyön suorittamatta jättämisestä sanktiona on hyvityssakko, joka kohdennetaan viranhaltijayhdistyksen, ei yksittäisen virkamiehen maksettavaksi. Katsomme, että työsopimuspuolella ei ole perusteltua mennä virkaehtosopimuspuolta pidemmälle rangaistussäännöksen ankaruudessa yksittäisen työntekijän kannalta.

Mielestämme uhkasakko ei ylipäänsä ole välttämätön potilasturvatyön suorittamiseksi. On myös todettava, että työtä tehdäkseen ihmisellä on oltava työhön motivaatiota ja ymmärrystä. Ihmistä ei voida pakottaa työhön sakon uhalla. Kuten sosialidemokraatit perustuslakivaliokunnan lausuntoon tekemässään eriävässä mielipiteessä huomauttivat, myöskään se, että uhkasakon uhalla pakotettaisiin työtaistelun ulkopuolinenkin terveydenhoitoalan ammattilainen työhön, ei vastaa kansainvälistä ihmisoikeuskäytäntöä.

Edellä mainitulla 4 §:n neuvotteluvelvollisuudesta säätämisellä saavutetaan työtaistelun välttämättömien rajoitusten määrittelyssä sopimus, jota molemmat osapuolet ovat sitoutuneet noudattamaan. Näin ollen katsomme, että uhka-sakkoa koskeva pykälä tulisi tarpeettomana kokonaan poistaa.

Lain nimi

Vastustamme lain voimaantuloa esitetyssä muodossa. Jos laki kuitenkin päätetään säätää, sen nimi tulee muuttaa. "Laki suojelutyön järjestämisestä terveydenhuollon joukkoirtisanoutumistilanteessa" kuvaa paremmin lain tarkoitusta.

Perustelut

Hallituksen esitys laiksi potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana on yhteiskunta- ja työmarkkinapoliittisesti äärimmäisen poikkeuksellinen toimenpide. Sen lisäksi esitys on sisällöllisesti kiireellä ja huonosti valmisteltu. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan hallituksen esitykseen ehdottamat muutokset parantavat toki merkittävästi lain yksityiskohtaista sisältöä, mutta eivät poista lakiesityksen perusongelmaa: se ei vähennä potilasturvallisuutta vaarantavan työtaistelu-uhan todennäköisyyttä vaan pikemminkin lisää sitä.

Esityksen ajankohta ja valmistelun yksipuolisuus

Kun hallitus antaa lakiesityksensä työtaistelu-uhan tässä vaiheessa, se vaikeuttaa sovintoneuvotteluita ja lisää uusien irtisanoutumisten todennäköisyyttä. Esityksen antamisen ajankohta osoittaa hallituksen täydellistä kyvyttömyyttä ja haluttomuutta ratkaista asia sopimalla. Esitys perustuu pakkoon, ei neuvotteluiden edistämiseen.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on ehdottanut hallitukselle työtaisteluun puuttumista lainsäädännön avulla. Hallitus asettuu nyt tällä pakkolailla selkeästi työnantajien puolelle. Käytetyt menettelytavat ja esityksen sisältö osoittavat, että pakkolain tärkein tavoite on murtaa Tehyn työtaistelu. Lakiesitys ei ratkaise itse ongelmaa eli palkkakiistaa mutta ei takaa potilasturvallisuuttakaan.

Kaikille suomalaisille on selvää, että mahdollisten joukkoirtisanomisten toteutuessa kansalaisten henki ja terveys on turvattava. Yhdenkään osapuolen tarkoitus ei ole vaarantaa ihmishenkiä. Siksi hoitajiin kohdistunut syyllistäminen loukkaa heidän ammattietiikkaansa. Hehän joutuvat muutenkin jokaisena työpäivänään vastaamaan potilaidensa turvallisuudesta.

Esitys on valmisteltu vastoin kansainvälisen työjärjestö ILO:n suosituksia ilman kolmikantavalmistelua siitäkin huolimatta, että esitys koskettaa työelämälainsäädännön ydinalueita. ILO:n mukaan työntekijäjärjestöllä tulee olla oikeus osallistua työtaistelutilanteessa vähimmäispalveluiden määrittelemiseen yhdessä työnantajien ja julkisten viranomaisten kanssa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lisäämä työntekijäpuolen kuulemisvelvoite ei tätä vaatimusta riitä täyttämään. Esitimme valiokunnassa, että asiasta pitäisi sopia yksimielisesti, mutta valiokunnan enemmistö päätyi vain kuulemisvelvollisuuteen.

Pakkotyö on ILO:n pakkotyön kieltoa koskevan sopimuksen nro 29 mukaan sallittua muun muassa force majeure -tilanteessa. Joukkoirtisanoutuminen ei tällainen ole. Tehyn toimethan ovat olleet kaikkien tiedossa viikkoja. Jos pakkotyö on sopimuksen mukaan sallittua, pakkotyöhön voidaan sopimuksen mukaan määrätä vain 18—45-vuotiaita miehiä. Ihmisoikeussopimuksen vastaista lakia ei voi säätää edes perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

Uhkasakkovelvoite ja pakkotyö

Hallituksen esityksen 7 §:ssä esitetään, että lääninhallituksen päätöstä potilasturvatyöhön määräämisestä voidaan tehostaa uhkasakolla. Professori Tiitinen toteaakin, että ehdotus näyttää arveluttavalta, eikä kaukana ole ajatus pakkotyöstä. Kannatin uhkasakon poistamista valiokunnassa, mutta valiokunnan enemmistö päätti toisin.

Uhkasakko kohdistuisi nimenomaan yksittäisiin Tehyn jäseniin. Joukkoirtisanoutuminen on kuitenkin Tehyn toimeenpanema kollektiivinen työtaistelutoimi, ja sen tulee kantaa vastuu toimenpiteen seurauksista, minkä järjestö itse toteaa omassa lausunnossaan.

Potilasturvatyö voidaan laittaa myös uhkasakon uhalla käytäntöön, vaikka asianomainen henkilö itse ei kokisi olevansa pystyvä tehtävää suorittamaan. Ratkaisun tekee viranomaistaho, ja henkilön on pakko lähteä osoitettuun tehtävään. Pakotettu henkilö kuitenkin kantaa henkilökohtaisesti oikeudellisen vastuun, jos työssä sattuu hoitovirhe. Jos henkilö ei lähde työhön, johon hänet pakotetaan, jonkin henkilökohtaisen syyn takia ja sen seurauksena hoitoa tarvitseva potilas kuolee, hän voi joutua syytteeseen kuolemantuottamuksesta. Tällainen henkilöön kohdistuva pakottaminen ilman perusteellista käsittelyä ja laajaa harkintaa loukkaa törkeästi yksilön oikeusturvaa ja voi olla mahdollinen vain poikkeusolojen aikana, esimerkiksi sotatilan tai suuren luonnonkatastrofin vallitessa. Esitimme valiokunnassa, että potilasturvallisuustyöhön voitaisiin määrätä vain työntekijän omalla suostumuksella, mutta valiokunnan enemmistö valitsi pakon.

Lakiesitys loukkaa perusoikeuksien rajoituksilta vaadittavaa suhteellisuusperiaatetta.

Potilasturvallisuudella perustellen hallitus puuttuu terveydenhuollon hoitohenkilökunnan ja kuntatyönantajan väliseen työriitaan ja asettuu sen osapuoleksi, ilman että hallitus olisi ollut valmis löytämään keinoja välttää työmarkkinakonfliktin laajeneminen joukkoirtisanoutumiseksi. Hallituksen tarttuminen työvelvollisuuslakiin ensimmäisenä toimenpiteenä osoittaa, että asiassa ei varmistuttu siitä, ettei potilasturvalain tarkoitus (potilaiden hengen turva) ollut toteutettavissa perusoikeuksiin vähemmin puuttuvin keinoin. Päinvastoin työmarkkinakonfliktin kulku kuluvana vuonna osoittaa kiistatta, että hallitus on omilla ratkaisuillaan luonut nimenomaan hoitohenkilökunnalle oikeutetun odotuksen palkkatasa-arvoerästä (hallitusohjelman kirjaus ja vaalilupaukset), mutta on myöhemmillä ratkaisuillaan sittemmin pettänyt nämä odotukset. Nyt tilanteen kärjistäminen hallituksen omin toimin johtaa sovintoratkaisun vaikeutumiseen ja potilasturvallisuuden heikkenemiseen. Kaiken lisäksi esityksen valmistelusta vastannut ministeri on itse eduskunnassa esityksen lähetekeskustelussa myöntänyt, että lakiesitys potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana (HE 153/2007 vp) ei edes ratkaise potilasturvallisuusongelmaa ("tällä laillahan ei ratkaista tätä itse ongelmaa eikä tälläkään lailla pystytä täysin takaamaan potilasturvallisuutta"). Vaikka lailla onnistuttaisiinkin akuuteissa tilanteissa vähentämään potilasturvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa pakottamalla 12 500 irtisanoutuneesta 1 500—2 500 hoitajaa töihin, on selvää, että yli 10 000 hoitajan poissaolo johtaa väistämättä jatkossa terveydenhuollon kriisiin ja potilasuhreihin. Siksi on välttämätöntä, että työtaistelu voidaan välttää. Se onnistuu vain hallituksen rahallisella väliintulolla kuntien valtionosuuksia lisäämällä.Samaan aikaan kun potilasturvalaki on tuotu eduskunnan käsittelyyn, on eduskunnan valiokunnissa käsiteltävänä lakiesitys sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuslain muuttamisesta, jossa hallitus ehdottaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin 2,11 prosenttiyksikön alenemaa (nykyisestä 33,88 prosentista vuonna 2008 31,77 prosenttiin, HE 83/2007 vp) ilman, että tähän olisi mitään valtiontaloudellisesti pakottavia syitä. Puheena olevan esityksen vaikutus kuntataloudelliseen tulorahoitukseen on jopa suurempi kuin työtaistelun kohteena olevien henkilöstöryhmien vaatimien palkkojen tasokorotusten aiheuttamat kustannuslisät. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Nyt hallitus nojaa omissa perusteluissaan tähän perustuslailliseen toimeksiantoon perustellakseen työvelvollisuutta tarkoittavaa esitystään. Mielestäni hallituksella olisi mahdollisuus toimia paremmin perustuslain 22 §:n velvoitteen toteuttamiseksi ja terveydenhuollon työtaisteluun osallistuvien perusoikeuksiin vähemmän puuttuvin keinoin peruuttamalla ehdottamansa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien leikkaus ja turvaamalla kuntien palkanmaksukyky.

Edellä esitettyihin syihin perustuen emme voi hyväksyä hallituksen esitystä. Tällä esityksellä hallitus puuttuu työtaistelutilanteeseen työnantajapuolen toivomalla tavalla eikä ole tosiasiallisesti edistämässä sovintoratkaisua vaan päinvastoin vaikeuttaa tilannetta.Hallituksen lakiesitys perustuu erittäin kyseenalaisiin ja väärin ajoitettuihin esityksiin, joista monet ovat perustuslain ja työlainsäädännön asiantuntijoiden mukaan paljon korjauksia vaativia ja osa täysin torjuttavia. Työtaistelutilanteessa tulee asioista sopia yhdessä henkilöstön kanssa eikä käyttää pakkoa, joka erityisen huonosti sopii terveydenhoidon ammatti-ihmisten työhön.

Vaadimme hallitusta tulemaan vastaan ja sopimaan työ- ja palkkaehdoista terveydenhoitoalan henkilöstön kanssa. Tarvitsemme osaavaa ammattityövoimaa nyt ja lähitulevaisuudessa. Maan hallitus on vastuussa tilanteesta ja velvollinen osoittamaan tarvittavat taloudelliset voimavarat, jotta sovintoratkaisu syntyy.