Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä esitetty lasten ja nuorten maksuttoman hammashoidon ja terveyskeskuksen lääkärissä käyntien maksuttomuuden ikärajojen yhdenmukaistaminen 18 vuoteen on tarkoituksenmukainen muutos.

Valiokunta toteaa, että terveydenhuollon asiakasmaksujen rahoitusosuus on Suomessa edelleen OECD-maiden suurimpia. Maksut kasautuvat palveluja paljon käyttäville henkilöille, joille kasautuu myös muita sairaudesta tai terveydenhoidosta johtuvia menoja. Maksukatto on tämän vuoksi perusteltu, ja valiokunta pitää asianmukaisena sitä, ettei maksukaton rajaa esitetä nostettavaksi. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, ettei maksukaton ja asiakasmaksujen vaikutuksia ole toistaiseksi riittävästi arvioitu.

Eduskunta edellytti vastauksessaan hallituksen esitykseen laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muutta-misesta (HE 77/1999 vp, EV 107/1999 vp) hallituksen seuraavan sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja ja maksukattoa koskevan järjestelmän toteutumista etuineen ja haittoineen ja niiden sosiaali- ja terveyspoliittisia vaikutuksia sekä ryhtyvän tarvittaviin lainsäädäntötoimenpiteisiin. Huomiota edellytettiin kiinnitettävän palvelujärjestelmän rahoituksen kokonaisuuteen. Eduskunta edellytti hallituksen antavan kokemuksista ja kehittämistarpeista selvityksen viimeistään vuoden 2001 keväällä.

Valiokunta toteaa, ettei selvitystä ole vielä annettu, ja kiirehtii sen saamista eduskunnan käsiteltäväksi. Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston asettamassa kansallisessa projektissa terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi edellä mainitut seikat tulisi niin ikään ottaa huomioon. Valiokunta korostaa, että julkisen ter-veydenhuollon asiakasmaksuja ja sairausvakuutuslain mukaisia omavastuita tulee tarkastella samanaikaisesti, jotta voidaan ottaa huomioon niiden keskinäisen suhteen palvelujen käyttöä ohjaava vaikutus. Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1).

Hallituksen esityksessä todetaan, että maksuja on tarkoitus korottaa siten, että maksukertymä kasvaa noin 6 prosenttia. Hallituksen esityksen liitteenä olevassa luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi yksittäisten maksujen korotukset vaihtelevat kuitenkin prosenttimääriltään huomattavasti siten, että suurimmat korotukset — sarjahoidon, kotisairaanhoidon ja hammashoidon perusmaksun osalta — ovat 18,9 prosenttia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korotusten erilainen suuruus johtuu tavoitteesta saada maksut pyöristetyiksi tasaeuroiksi. Valiokunta katsoo, että tasaeuroja koskeva vaatimus maksuissa ei ole perusteltu — varsinkaan, kun käteislaskutus käytännössä vähenee. Valiokunnan käsityksen mukaan erityisesti sarjahoidosta samoin kuin muun henkilön kuin lääkärin tai hammaslääkärin kotikäynnistä perittävän maksun korotus on kohtuuton ottaen huomioon muun muassa vastaavista hoidoista sairausvakuutuksen perusteella maksettavan omavastuun suuruus. Alentamalla sarjahoitojen osalta maksullisten hoitokertojen enimmäismäärää asiakkaalle tulevaa maksurasitusta voidaan vähentää. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusluonnoksen 8 §:ssä tarkoitetun terveyskeskuksen järjestämässä päivystyksessä tapahtuneesta käynnistä peritään maksu silloinkin, kun tarpeellisia laboratorio- ja röntgentutkimuksia ei terveyskeskuksessa päivystysaikana tehdä. Tämä on epäkohta, joka jatkossa tulee pyrkiä korjaamaan.

Valiokunta toteaa, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan käyttövaroiksi jätettävä vähimmäismäärä jää vajaan 6 prosentin tarkistuksen jälkeenkin alhaiseksi. Valiokunta katsoo, että käyttövaran vähimmäismäärää tulisi jatkossa nostaa.

Eduskunta edellytti vastauksessaan hallituksen esitykseen laiksi toimeentulotuesta (HE 134/2000 vp, EV 112/2000 vp) että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua asetusta muutetaan siten, että maksukaton kertymiseen ei vaikuta se, onko maksun suorittamiseen myönnetty toimeentulotukea. Työmarkkinatuella, pienellä työttömyyskorvauksella tai pienellä eläkkeellä olevalle henkilölle, joka joutuu sairaalaan, tulee terveydenhuollon maksujen takia tarve ja oikeus toimeentulotukeen. Kun maksu, johon on saatu toimeentulotukea, ei kerrytä maksukattoa, henkilö sairastuessaan on aina toimeentulotuen tarpeessa. Tällaisesta aiheutuu tarpeetonta riippuvuutta toimeentulotuesta. Valiokunta ehdottaa edelleen, että asetusta muutettaisiin siten, että toimeentulotuen saanti ei olisi esteenä maksukaton kertymiselle.