Perustelut

Työeläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Turvaavuus edellyttää käytännössä, että sijoitukset hajautetaan riittävästi eikä sijoitustoiminnassa oteta liiallisia riskejä. Tästä syystä eläkevarojen sijoittamista korkean riskin sijoitustuotteisiin on lainsäädännössä rajoitettu. Toisaalta laissa säädetty tuottavuusvaatimus edellyttää, että sijoituksille saadaan tuotto, joka ei vain turvaa varojen arvon säilymistä vaan myös kasvattaa varojen reaaliarvoa. Työeläkevarojen parempien sijoitustuottojen saamisen välttämättömänä edellytyksenä on, että sijoituksia voidaan tehdä myös riskipitoisiin kohteisiin. Näin voidaan paitsi kattaa eläkevastuut myös pitää eläkemaksut kohtuullisella tasolla.

Työeläkeyhtiöiden kate- ja vakavaraisuussäännöksiä muutettiin vuoden 2007 alusta. Tällöin lakiin säädettiin velvoite sijoitusten arviointiin niiden oikeudellisen muodon sijasta niiden todellisen riskin perusteella. Tosiasiallisten riskien esiintuominen antaa sekä eläkelaitokselle että valvontaviranomaiselle aiempaa paremmat tiedot laitosten todellisesta vakavaraisuudesta.

Nyt ehdotetut muutokset tähtäävät siihen, että kunkin yhtiön vakavaraisuusrajan laskennassa erilaisten sijoitusten riskillisyys otettaisiin entistä täsmällisemmin huomioon. Esimerkiksi euromääräisten joukkovelkakirjojen riskiluokitus perustuu jatkossa velkakirjan tai sen liikkeellelaskijan luottoluokitukseen eikä enää velallisen oikeudelliseen muotoon tai sijaintipaikkaan. Näillä teknisluonteisilla mittareiden ja luokittelun muutoksilla pyritään parantamaan tosiasiallisten riskien ennakoitavuutta.

Uudistus vaikuttaa jonkin verran eri yhtiöiden nykyisiin vakavaraisuusvaatimuksiin. Sijoitusjakaumasta riippuen vakavaraisuusraja joillakin vähän nousee ja joillakin vähän laskee. Keskimäärin raja nousee yhdellä prosenttiyksiköllä. Kaikki eläkelaitokset täyttävät edelleen uusillakin mittareilla lasketut vakavaraisuusvaatimukset.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eläkevastuiden täydennyskertoimen samoin kuin siirtyvän toimintapääoman määräytymisen reaaliaikaisuutta lisätään siirtymällä neljännesvuosittaiseen tarkasteluun. Esitys on perusteltu, koska rahamarkkinoilla tapahtuvat muutokset tulevat näin lyhyemmällä aikavälillä huomioon otetuiksi.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi osoitti, etteivät yksityisalojen työeläkelaitosten vastuuvelkaa ja vakavaraisuutta määrittävät säännökset ole riittävän joustavia huomioimaan rahoitusmarkkinoilla tapahtuvia äkillisiä muutoksia. Säännöksiä tarkistettiin väliaikaisella lailla, jonka voimassaoloa on jatkettu vuoden 2012 loppuun. Väliaikaisen lain voimassaolon aikana on tarkoitus valmistella sosiaali- ja terveysministeriön asettaman vakavaraisuussääntelyä selvittäneen asiantuntijatyöryhmän selvityksen pohjalta muutosehdotukset pysyvän lainsäädännön mukaisiin vakavaraisuussäännöksiin. Kokonaisuudistuksen tavoitteena on työeläkelaitosten riskinkantokyvyn parantaminen pitkällä tähtäimellä sekä poikkeustilanteiden hallintaan varautuminen. Nyt esitetyt muutokset ovat ensimmäinen osa valmisteilla olevaa uudistusta.

Valiokunta pitää esitettyjä muutoksia kannatettavina. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että vakavaraisuussääntelyn uudistamista edelleen jatketaan. Myös vakavaraisuussäännösten muutosten mahdolliset vaikutukset vakuutuskannan luovutuksia koskevaan sääntelyyn on asianmukaista arvioida uudistuksen jälkeen. Valiokunta on jo aiemmin todennut, että vakavaraisuussääntelyä koskevat muutokset on perusteltua tehdä mahdollisimman ennakoidusti ja riittävällä siirtymäajalla, jotta eläkelaitoksille jää aikaa saattaa sijoitustensa riskillisyys sääntelyn edellyttämälle tasolle (StVM 3/2010 vp).

Valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 6 §:ssä olevien viittaussäännösten tarkistamista.