Perustelut

Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan tarpeesta terävöittää EU:n teollisuuspolitiikkaa koskevia linjauksia. Valtioneuvoston tavoin valiokunta korostaa vahvan ja kilpailukykyisen eurooppalaisen teollisen perustan merkitystä taloudellisen kasvun ja työllisyyden kannalta. Nollakasvun aikana EU tarvitsee kunnianhimoisen ja aikaisempaa selkeämmän vision elinkeino- ja innovaatiopolitiikasta, joka kannustaa yrityksiä hakeutumaan kohti korkeamman arvonlisän tehtäviä globaaleissa arvo- ja jakeluverkoissa. Eurooppalaisen teollisuuden on löydettävä paikkansa globaalissa työnjaossa, jotta EU pysyisi jatkossakin mukana kasvavassa kansainvälisessä kilpailussa. Euroopan teollista kilpailukykyä on rapauttanut tuottavuuden laskun lisäksi myös strategisesti välttämättömien investointien vähyys ja EU:n vahingoksi kasvanut energian hinnanero EU:n ja sen keskeisten kauppakumppanien välillä.

Valiokunta katsoo, että parhaimmillaan EU on jäsenmaittensa teollisen valmistuksen etuja vahvistava tekijä. Vaikka komission tiedonanto luo pohjaa tuleville toimille, joilla Euroopan teollisuuden kilpailukykyä voidaan vahvistaa, valiokunta arvioi, että komission tavoitteleman kokonaisvaltaisen teollisuuspoliittisen toimintamallin tosiasiallinen sisältö jää vielä tässä tiedonannossa vaillinaiseksi.

Valiokunta toteaa, että Euroopan tulee luoda teollisuudelle ja sitä ympäröivälle teknologialle ja palveluliiketoiminnalle globaalisti kilpailukykyinen ympäristö. Toimenpiteiden kohteena ei tule olla pelkästään valmistava teollisuus, vaan myös teollisuuden verkottunut luonne tulisi huomioida nykyistä paremmin. Komission esittämää valmistavan teollisuuden 20 %:n BKT-tavoitetta tulee pitää vain suuntaa antavana mittarina, koska tällainen määrällinen tavoite itsessään ei ole omiaan takaamaan aitoa tuottavuuden kasvua. Määrän ohella on tavoiteltava laatua eli panostettava korkeaa arvonlisää tuottaviin aloihin palvelusektori mukaan lukien. Valiokunta painottaa, että toimiva palvelusektori on edellytys kilpailukykyiselle teolliselle pohjalle, ja vastaavasti elinvoimainen teollinen pohja luo puitteet palvelusektorin kasvulle. Tämä kytkös jää tiedonannossa liian vähälle huomiolle.

Valiokunta toteaa, että eurooppalaisen teollisuuspolitiikan keskeisenä tehtävänä on tarjota yrityksille varmuus nykyistä selkeämmästä ja vakaammasta, globaaliin muuttuvaan toimintaympäristöön sopeutuvasta politiikasta. Ilman selkeätä näkemystä tulevasta suunnasta vaarana on, että tuotannon ja investointien lisäksi muutkin toiminnot — kuten tutkimus- ja kehitystoiminta sekä suunnittelu — siirtyvät Euroopasta nopeasti kasvaviin talouksiin. Teollisen tuotannon vähentyessä myös TK-toiminnan toimintaedellytykset vaikeutuvat.

Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että valtioneuvoston tavoitteena on maaliskuun Eurooppa-neuvostossa tiedonannon pohjalta käytävässä keskustelussa nostaa ja terävöittää EU:n teollisuuspolitiikkaa koskevaa tavoitetasoa. Yhtä tärkeätä on vaikuttaa tulevan komission ohjelman sisältöön. Tulevissa keskusteluissa valiokunta peräänkuuluttaa laaja-alaista otetta innovaatiopainotukset mukaan lukien.

Valiokunta korostaa, että onnistunut eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen edellyttää EU:n politiikkasektorien keskinäistä johdonmukaisuutta ja keskitetympää päätöksentekoa komissiossa. Kilpailukyvyn perusedellytyksiä ovat myös tiukka kilpailu- ja valtiontukisääntely sekä tasapuoliset globaalit kilpailuolosuhteet takaava kauppapolitiikka ja jäsenvaltioiden omaa innovaatiotoimintaa täydentävä innovaatiopolitiikka, jossa innovaatiopainotukset tulisi kohdistaa nykyistä enemmän puhtaisiin ja kestävää kehitystä tukeviin ratkaisuihin, kuten cleantech ja biotalous, sekä muihin strategisesti korkeaa arvonlisää tuottaviin aloihin, kuten luovat alat, ICT ja digitaaliset palvelut.

Valiokunta ottaa erillisessä lausunnossaan kantaa valtioneuvoston kirjelmiin E 17/2013 vp (ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuosille 2020—2030) ja E 18/2014 vp (energian hinnat ja kustannukset Euroopassa), mutta korostaa tässä EU:n teollisuuspolitiikan tulevaa suuntaa koskevassa lausunnossaan tarvetta huomioida keskeisesti teollisuuden kilpailukyky ilmasto- ja energiapoliittisia linjauksia tehtäessä ja päästökaupasta päätettäessä. Lisäksi EU tarvitsee tarkoituksenmukaisempaa, vakaampaa ja innovaatiomyönteisempää lainsäädäntöä, joka huomioi nykyistä paremmin myös työllisyyden kannalta keskeiset pk-yritykset. Sääntelytaakkaa on seurattava säännöllisesti ja sitä on oltava valmius myös purkaa. Myös inhimilliseen pääomaan, osaamiseen ja ammattitaitoon tulee panostaa ja työntekijöiden tarpeista lähteviä joustojärjestelmiä kehittää.