Perustelut

Olen ehdottanut valiokunnassa, että ed. Tennilän rinnakkaisaloite (LA 11/2009 vp laki valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin) otettaisiin valiokunnan käsittelyn pohjaksi, ja tehnyt muutosehdotukseni valiokunnan mietintöön mainitsemani lakialoitteen sisällön mukaisesti.

Valiokunnan mietinnössä esitetään pääomasijoituksen muodoksi suomalaisen talletuspankin liikkeelle laskeman pääomalainan merkitsemistä. Ehdotin valiokunnan käsittelyssä, että pääomalainan asemasta valtio merkitsisi talletuspankin osakkeita.

Valtion toimenpiteitä markkinoiden vakauttamiseksi tarvitaan finanssikriisissä, jotta pankkien asunto- ja yritysvelalliset eivät yksin joutuisi luottolaman uhreiksi.

Pankkituen kokonaismäärään tulevina vuosina vaikuttaa myös se, millä tavalla tuki on ohjattu pankeille. Useissa Euroopan maissa pankkituki on toteutettu merkitsemällä valtion nimiin pankin etuoikeutettuja osakkeita suunnatun osakeannin tapaan.

Mielestäni valtion suora omistus pankeissa minimoi valtion pankkituen kautta veronmaksajille mahdollisesti koituvia kokonaistappioita ja samalla valtion suora omistus osakepääomaan on pankkien asiakkaiden pelastamiseksi vähintään yhtä hyvä pankkituen muoto kuin hallituksen esittämä pääomalaina. Pääomatuen tarvetta ei arvioitaisi yksittäisen pankin näkökulmasta, vaan valtion tehtävänä olisi arvioida koko rahoitusmarkkinoiden tilaa. Tästä syystä aloitteeseen on kirjattu valtiolle myös oikeus määrätä pankki toteuttamaan valtiolle suunnattu osakeanti, ellei pankki hanki pääomasijoitusta muualta.

Osakeomistus ulkomaisten pankkien suomalaisissa tytärpankeissa ei toisi osuutta koko konsernista, mutta antaisi valtiolle osakkuusaseman kautta oikeuden tytäryhtiön myöhempään arvonnousuun.

Ehdottamamme malli mahdollistaisi valtion osallistumisen osakkeiden arvonnousuun, jos valtio myöhemmin päättäisi luopua niistä maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän ja talouden ahdingon hellittäessä. Muiden kuin osakemuotoisten pankkien tapauksessa pankin liiketoiminta siirrettäisiin ensin osakeyhtiömuotoiselle perustettavalle pankille, jonka osakkeita merkitsisivät valtio sekä tarkoituksenmukaisessa laajuudessa muu omistaja.

Valtionomistus antaisi valtiolle mahdollisuuden käyttää omistajaohjausta tarkoituksenmukaisella tavalla ja laajuudessa yhteiskuntamme hyväksi.

Viimeisen vuoden kokemus on opettanut, että pahimmillaan valvomaton ja suitsimaton sekä äärimmäiseen riskinottoon kannustava rahoitusjärjestelmä ei ole vakaalla pohjalla, vaan johtaa kansantalouden vakaviin häiriöihin, jopa syvään lamaan, ja siirtää kustannukset veronmaksajien kannettaviksi. Vaikka onkin selvää, että tarvitaan kansainvälistä sääntelyä ja valvontaa, ehdotan kuitenkin tähän lakiin erityistä säännöstä kannustinjärjestelmien järkevöittämiseksi.

Vastalauseessa ehdotettu lakiehdotus koskisi sekä toiminnaltaan terveitä ja vakavaraisia talletuspankkeja että niitä, jotka kokonaisuudessaan tulisivat valtiolle.

Perustelut

Hallituksen esitys valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin merkitsee veronmaksajien riskilainan antamista pankille, mikäli se ajautuu vaikeuksiin. Seuraava askel kriisipankin osalta on sen ottaminen Valtion vakuusrahaston toimesta valtion haltuun.

Lakiesitys tarkoittaa tosiasiassa pääomalainaa, jonka takaisinmaksulla ja korolla on heikko turva. Valtio ei saa vastinetta lainalle eikä todellista päätösvaltaa tuettavassa pankissa.

Suomessa pankkitukea jaettiin 1990-luvun alussa kymmeniä miljardeja silloisia markkoja. Tukivaroja saatiin vain osittain takaisin. Tuella ehkäistiin pankkien konkurssit ja pelastettiin pankkien omistajien edut. Tuhannet asiakkaat sen sijaan ajautuivat syviin vaikeuksiin. Eräissä muissa maissa valtio otti kriisipankkeja haltuunsa ja turvasi näin sekä yksityis- että yritysasiakkaiden aseman. Laman jälkeen valtio myi nämä pankit, eivätkä veronmaksajat ja pankin asiakkaat joutuneet kärsimään.

Mahdollisiin pankkien vakavaraisuusongelmiin varauduttaessa Suomessa tulee käyttää Valtion vakuusrahastosta annetun lain mukaista menettelyä. Se vastaa esitettyä paremmin sekä pankkien asiakkaiden että veronmaksajien etuja. Siksi hallituksen esitys valtion pääomasijoituksista talletuspankkeihin tulee hylätä. Hylkäystä puoltaa myös se, että Suomen pankkitoiminnasta noin 70 % on ulkomaisessa omistuksessa eikä ole perusteltua tukea edes välillisesti veronmaksajiemme varoin pankkien ulkomaisia omistajia.

Perustelut

Pankeille pääomatukea myönnettäessä ehtojen tulee olla tiukkoja. Erityisesti olisi pitänyt huolehtia siitä, että ehdot ovat Suomen valtion edun mukaisia niissä tapauksissa, joissa laina annetaan enemmistöltään ulkomaisessa omistuksessa oleville pankeille. Hallitus ei ole onnistunut määrittelemään esityksessä suomalaista pankkia niin, että pankkien pääomatuen siirtyminen ulkomaille voitaisiin estää. Pankin asiakkaitten eduista ei ole esityksessä huolehdittu. Esityksessä olisi pitänyt olla selkeät ja tiukat ehdot, joilla pankeille syntyneitä kustannuksia ja tappioita ei siirretä asiakkaiden maksettavaksi mm. palvelumaksujen ja lainamarginaalien muodossa. Niin ikään esitys ei turvaa millään lailla kriisipankkien yksityisasiakkaiden tai yritysten asemaa. Näissä tapauksissa asiakkaiden luottoja ei saisi irtisanoa.

Esitykseen sisältyy joukko kohtia, joihin ei valiokuntakuulemisessa saatu riittävää selkeyttä. Pääomasijoitusten määräksi arvioidaan esityksessä 4 miljardia euroa, vaikka 2 miljardinkin määrää voidaan pitää riittävänä. Eduskunta ei saa antaa etukäteen liian suurta valtuutusta, koska hallituksen 4 miljardista suurin osa voi mennä Nordealle ja Danske Bankille ja ulkomaille. Valtion edustus tukea saavien pankkien hallituksessa pitää toteuttaa välittömästi tukipäätöksen jälkeen eikä vuoden viiveellä, kuten hallitus esittää.

Hallituksen talouspolitiikalla talouden kriisi on syventynyt ja sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa. Tehokkain toimi myös pankkien toimintaympäristön tervehdyttämisen kannalta on pankkien asiakkaiden taloudellisen tilanteen korjaaminen. Nyt tarvitaan todellisia elvyttäviä toimia kotimaisen kysynnän vahvistamiseksi sekä työttömyyden kasvun hillitsemiseksi. Rahaa tulee ohjata infran rakentamiseen, sosiaali-, terveys- ja koulurakennusten aikaansaamiseksi ja peruskorjaamiseksi. Tämä on myös parasta pankkien toimintaympäristön elvytystä.

On tärkeää kiinnittää huomiota finanssivalvonnan laatuun ja resursseihin. Tältäkin osalta lakiesitys jää puutteelliseksi. Haasteet ovat jatkossa suuret, joten tarvitaan jatkuvaa ja kattavaa valvontaa kotimaassa sekä hyvää kansainvälistä valvontayhteistyötä. Erityisesti systeemiriskien torjunnassa kansainvälistä yhteistyötä sekä keskuspankkien että valtiovarainministeriöiden kesken on lisättävä. Finanssivalvonnan henkilöstöresursseja on välittömästi vahvistettava ja turvattava valvonnan rahoitus. Hallituksen olisi pitänyt tehdä selkeitä muita korjaavia toimia, mm. vakavaraisuutta vahvistavia toimia alan kansainvälisissä yhteistyöjärjestöissä.