Ed. Matikainen-Kallström esitti, että valiokunta
yhtyy valtioneuvoston kantoihin. Ed. Skinnari kannatti esitystä.
Ed. Turunen esitti, että valiokunta ei hyväksy
EVM:ää ja ERVV:tä koskevia ehdotuksia.
Ed. Hirvisaari kannatti esitystä.
Ed. Hautala esitti, että valiokunta ei hyväksy
Euroopan rahoitusvakausvälineen Suomen takausvastuiden
kaksinkertaistamista ja että Euroopan vakausmekanismin
perustaminen voidaan hyväksyä vain tietyin ehdoin
(eritelty alla eriävässä mielipiteessä 2).
Pj. Vehkaperä kannatti esitystä.
Ed. Myllykoski uudisti edellä 9 §:ssä esittämänsä lausumaesityksen.
Esitystä ei kannatettu, joten se raukesi.
Äänestettäessä ed. Turusen
esityksestä ed. Matikainen-Kallströmin esitystä vastaan
ed. Matikainen-Kallströmin esitys voitti äänin
9 JAA, 4 EI ja 2 tyhjää.
Äänestettäessä ed. Matikainen-Kallströmin
esityksestä ed. Hautalan esitystä vastaan ed.
Matikainen-Kallströmin esitys voitti äänin 9
JAA, 2 EI ja 4 tyhjää.
Lausumaan jätettiin kolme eriävää mielipidettä:
Eriävä mielipide 1
(Kaj Turunen /ps, James Hirvisaari /ps
ja Teuvo Hakkarainen /ps)
Perustelut
EU:ssa solmittiin aikanaan talous- ja vakaussopimus, jossa
julkisen talouden alijäämä sai olla korkeintaan
3 prosenttia BKT:sta. Julkisen kokonaisvelan maksimimääräksi
asetettiin 60 prosenttia BKT:sta. Suomen lisäksi vain neljä muuta
maata ovat noudattaneet tätä sopimusta.
Maastrichtin sopimukseen laitettiin nykyisen Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 125 artikla, joka kieltää unionia
ja jäsenmaita ottamasta vastatakseen toisen jäsenmaan
velkaongelmia. Tämän no-bailout-kirjauksen tehtävä oli
sitoa jäsenmaiden kädet, jottei kenellekään
syntyisi kiusausta ajautua kriisiin ja antautua toisten elätettäväksi.
Tämä sopimus artikloineen rikkoutui heti, kun
euro kohtasi ensimmäisen suuren vaikeutensa, 2000-luvun
jälkipuoliskolla alkaneen talouskriisin.
EU:n poliitikkojen johtamissa talouselimissä tehtiin
ja tehdään yhä edelleen toimenpiteitä,
jotka tosiasiassa vain pahentavat Euroopan taloudellista kriisiä.
Samalla ovat myös EU:n eurossa mukana olevat jäsenvaltiotkin
joutuneet niin moraaliseen kuin lakitekniseen kriisiin.
Esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin (EVM) säännöt
ovat vaaralliset valtioiden itsemääräämisoikeudelle.
Mikäli EVM-säännöt hyväksyttäisiin sellaisinaan,
Suomen eduskunnan rooli Suomen talouden ja budjetin korkeimpana
päättävänä elimenä olisi
epäselvä. Voiko Suomi ylipäänsä jatkossa
itse laatia budjettinsa? Jos ei voi, kuka sen laatii ja millä periaatteilla?
Jos Suomi saa jatkossakin laatia itse budjettinsa, tuleeko se kuitenkin
ensin hyväksyttää EU:ssa?
Tapahtui niin tai näin, EVM:n ja ERVV:n luominen ei
ole ratkaisu euron kriisiin. Euron kriisi ratkeaa vain sillä,
että talousvaikeuksissa olevien valtioiden talous pannaan
kuntoon näiden valtioiden omilla, sisäisillä toimenpiteillä.
Samalla sijoittajien ja pankkien on kannettava vastuunsa ja osallistuttava
talouskriisin kustannuksiin, koska juuri nämä tahot
ovat suurimpia syyllisiä talouskriisin syntymiseen. Kriisiä ei
myöskään ratkaista vauhdittamalla Euroopan
liittovaltiokehitystä talouskriisin varjolla.
Eurooppa voisi siis vielä parantua taudistaan
puhdistamalla ylivelkaisuutensa euro-järjestelmästään ja
noudattamalla omia sopimuksiaan. Tekemällä nämä toimenpiteet
avoimesti ja rehellisesti markkinat ja ongelmavaltiot kärsivät
lyhytaikaisen kolhun, mutta voivat ajan myötä toipua
aloittaakseen taloudellisesti puhtaalta pöydältä.
Sen sijaan velkamaiden tukeminen, Suomen takausten kasvattaminen
ja pysyvä puskurirahasto sekä yhteisten pelisääntöjen
rikkominen pankkien ja muiden velkojien pelastamiseksi eivät
sitä tee. Heti, kun pelisääntöjä muutetaan
yhden kerran liikaa tai rahat loppuvat, tuloksena on rahoitusmarkkinoiden
sekaantuminen, siitä seuraava paniikki ja pitkäaikainen
talouslama sekä luottamuksen menetys muun maailman silmissä.
Tästä eivät kärsi pelkästään
yksittäiset ylivelkaantuneet eurovaltiot, vaan koko Eurooppa mukaan
lukien kriisiin syytön Suomi.
Mielipide
Edellä olevan perusteella katsomme, että emme
voi yhtyä talousvaliokunnan enemmistön kantaan,
ja toteamme, että Suomi hyväksymällä suunnitellut EVM-
ja EVRR-mekanismit samalla todellisuudessa on mukana pitemmällä tähtäimellä syventämässä
euro-alueen
kriisiä vaarantaen oman kansansa hyvinvoinnin sekä vauhdittaa
Euroopan unionin liittovaltiokehitystä ja antaa Brysselille
sellaista päätösvaltaa, joka kuuluu Euroopan
unionin jäsenvaltioiden itsenäiseen päätöksenteko-oikeuteen.
Eriävä mielipide 2
(Lasse Hautala /kesk ja Mirja Vehkaperä /kesk)
Perustelut
1. Väliaikainen Euroopan rahoitusvakausväline ERVV
(U 5/2011 vp)Suomen vastuullista linjaa euromaiden talouskriisien
hoitamisessa on jatkettava. Suomen on samalla pidettävä tiukka
linjansa väliaikaisen rahoitusvakausvälineen osalta.
Tämän mukaisesti Suomen ei tule sitoutua
takausvastuiden yli kaksinkertaistamiseen nyt esitetyllä tavalla.
Aiempien linjausten mukaisesti Suomi edellyttää jatkossa
turvaavia vakuuksia saatavilleen.
2. Pysyvä Euroopan vakausmekanismi EVM (U 6/2011
vp)
Suomen vastuullista linjaa euromaiden talouskriisien hoitamisessa
on jatkettava. Suomen on pidettävä tiukka linjansa
pysyvän vakausmekanismin osalta.
Aiempien linjausten mukaisesti Suomen on pidettävä välttämättömänä,
että rahoitusmarkkinoiden kansainväliseen kriisinhallintaan
on olemassa mekanismeja paitsi maailmanlaajuisesti (IMF) myös
Euroopan mittakaavassa (EVM).
Suomi hyväksyy pysyvän Euroopan vakausmekanismin
(EVM) perustamisen seuraavilla jo aiemmin linjatuilla ehdoilla:
— EVM:n perustamisen yhteydessä hyväksytään velkajärjestelyä edesauttavat
yhteistoimintalausekkeet.
— EVM:n lainoilla on ensisijainen asema verrattuna
yksityisen sektorin lainoihin.
— EVM täyttää kokonaisuudessaan
muutkin Suomen siihen esittämien aiempien kantojen mukaiset pankkien
ja sijoittajien vastuuseen liittyvät yksityiskohdat.
— EVM:n rakenne ei saa olla sellainen, että euromaat
siirtyisivät valtioiden veloissa yhteisvastuuseen, vaan
jokaisen valtion tulee vastata omasta julkisesta taloudestaan ja
omista veloistaan.
Suomen on esitettävä sijoittajavastuun
täsmennystä siten, että sijoittajavastuu
toteutuisi nyt esitettyä paremmin ennen pysyvän
mekanismin voimaantuloa syntyneiden velkojen osalta.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitämme, että talousvaliokunta
ei kannanotossaan hyväksy Euroopan rahoitusvakausvälineen
Suomen takausvastuiden kaksinkertaistamista ja ottaa edellä kuvatut
ehdot huomioon Suomen päättäessä osallistumisestaan Euroopan
vakausmekanismin perustamiseen.
Eriävä mielipide 3
(Myllykoski /vas)
Perustelut
Positiivista on, että Euroopan unionissa halutaan painottaa
ennaltaehkäiseviä toimia, joilla voidaan ennakoida
ja torjua jäsenmaiden talouskriisejä. Ongelmana
on kuitenkin, että kukaan ei tunnu tietävän,
mitä toimia taloudellisissa vaikeuksissa olevilta EU-mailta
odotetaan. Mitkä ovat ne talouden vakauttamisen mekanismit,
joista puhutaan? Velvoitetaanko kriisissä olevia jäsenmaita
heikentämään julkisia palveluita, leikkaamaan
sosiaaliturvaa vai romuttamaan eläkejärjestelmänsä?
U 34/2010 vp Euroopan komission lainsäädäntöehdotuksista
Euroopan unionin ja euroalueen talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi
on osa isompaa kokonaisuutta, johon liittyvät kiinteästi myös
U 5/2011 vp luonnoksesta Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevan
puitesopimuksen muuttamisesta (Euroopan rahoitusvakausväline),
U 6/2011 vp luonnoksesta Euroopan vakausmekanismin perustamista
koskevaksi valtiosopimukseksi (Euroopan vakausmekanismi) ja E 13/2011
vp EU:n talouskriisin hoidosta. Näitä kaikkia
tulisikin siksi käsitellä yhtenä kokonaisuutena.
Keskeinen periaate Euroopan unionissa on ollut, että kukin
jäsenmaa vastaa itse omista sitoumuksistaan. On väärin
velvoittaa euromaiden kansalaiset vastuuseen yksittäisen
jäsenvaltion huonosta taloudenhoidosta. Jo tehdyillä tukipäätöksillä on
pelastettu pankkien ja rahoituslaitosten omistajat ja sijoittajat.
Vaikeuksiin itsensä ajaneiden unionimaiden tukemisen asemesta
pankkien isäntävaltioiden olisi tullut varautua
pankkien nopeaan haltuunottoon ja pääomittamiseen.
Näin voitaisiin parhaiten varmistaa, että luottamus
rahoitusjärjestelmään säilyy
eikä synny moraalikadon ongelmaa, joka liittyy eräiden
maiden ja niiden rahoittaneiden tahojen toimintaan.
Myös Suomen eduskuntavaalien tulos tukee käsitystä,
että kansa vastustaa suurpääoman ehdoilla harjoitettua
politiikkaa. Tukea hakevan maan taloudelle asetetut ehdot vaikeuttavat
maan selviytymistä. Esimerkiksi Kreikalle asetetut vaatimukset verojen
korotuksista ja eräistä säästötoimista
tukahduttavat talouskasvua ja vaikeuttavat Kreikan selviytymistä.
Kreikka on lisätuen tarpeen edessä.
Euroopan vakausmekanismin sijaan tulisi vastuuttaa velkojat
joustamaan takaisinmaksuajoissa ja koroissa. Vain siten pankkien
ja muiden rahoituslaitosten omistajat ja sijoittajat voidaan saattaa
vastuuseen, joka ei mitenkään kuulu minkään
jäsenmaan kansalaisille. Jokaiseen jäsenmaahan
tulisi myös rakentaa sellainen talousohjelma, joka turvaa
talouden kasvun ja työllisyyden sekä antaa edellytykset selviytyä sitoumuksista.
Tarjolla oleva luonnos Euroopan vakausmekanismiksi ei takaa
sitä, etteivätkö korkeilla koroilla jättivoittoja
tehneiden pankkien vastuut siirtyisi sellaisinaan veronmaksajien
harteille, mikä ainoastaan syventää kulloinkin
kyseessä olevan maan ongelmia ja siirtää välttämättömät
ratkaisut eteenpäin. Palkkojen, työttömyysturvan
ja eläkkeiden leikkaaminen yhdistettynä veronkorotuksiin
estää mahdollisuuden synnyttää positiivista
kierrettä ja elvyttää taloutta.
Mielipide
Edellä olevan perusteella katson, että en
voi yhtyä talousvaliokunnan enemmistön kantaan
hyväksyä Euroopan komission lainsäädäntöehdotukset
Euroopan unionin ja euroalueen talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi
enkä voi hyväksyä Euroopan vakausmekanismin
perustamista.
Asian käsittely valiokunnassa todettiin päättyneeksi.