TOIMENPIDEALOITE 32/2012
vp
TPA 32/2012
vp - Arja Juvonen /ps
Tarkistettu versio 2.0
Kuntakohtaisen saattohoitosuunnitelman ja -ohjeistuksen
laatimisvelvoitteen kirjaaminen vanhuspalvelulakiin
Eduskunnalle
Peruspalveluministeri Paula Risikon koolle kutsuma
asiantuntijaryhmä ehdotti maaliskuussa 2009, että saattohoidon
koordinaatiotehtävä annettaisiin sairaanhoitopiireille
ja osittain suurille kaupungeille. Samalla ryhdyttiin päivittämään hyvän
saattohoidon kriteereitä sekä terveydenhuollon
ja sosiaalihuollon välistä työnjakoa
sujuvan ja laadukkaan saattohoitopolun varmistamiseksi.
Asiantuntijaryhmän ehdotuksesta Valtakunnallinen sosiaali-
ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) selvitti kevään
2009 aikana sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmien
nykytilannetta (Sairaanhoitopiirien ja suurten kaupunkien saattohoitosuunnitelmat,
Heini Turkia, Etene 2009). Selvitykseen osallistuneista 19 sairaanhoitopiiristä ja
18 suuresta kaupungista noin puolella oli joko valmis saattohoitosuunnitelma
tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet. Hieman yli kolmasosalla
kyselyyn vastanneista saattohoidon alueellisen hoitoketjun selvittäminen
ja saattohoitosuunnitelman laatiminen oli vireillä. Neljäsosa
vastanneista ilmoitti, että saattohoitosuunnitelman laatimista
ei ollut valmisteltu lainkaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön 3.6.2010 julkaiseman
saattohoitosuosituksen (Hyvä saattohoito Suomessa, STM:n
julkaisuja 2010:6) mukaan kolmella neljästä sairaanhoitopiiristä ja suuresta
kaupungista oli saattohoitosuunnitelma. Suosituksessa korostetaan,
että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemääräämisoikeutta
kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on
sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Hoitohenkilökunnalle,
saattohoidossa oleville ja heidän omaisilleen saattohoidon
epäkohdat, kuten riittämätön
kipulääkitys ja potilaan tahdosta piittaamaton
kohtelu, ovat edelleenkin tarpeettoman yleisiä.
Lakiluonnos ikääntyneen väestön
toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden
sosiaali- ja terveyspalveluista sivuaa saattohoitoa vain pinnallisesti.
Saattohoitoon viitataan henkilöstön ja hoitotilojen
riittävyyden yhteydessä. Tämä ei
vielä riitä saattohoidon tason parantamiseksi.
On ensiarvoisen tärkeää, että kunnan
velvollisuus saattohoitosuunnitelman ja -ohjeistuksen laatimisesta kirjataan
valmisteilla olevaan vanhuspalvelulakiin.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus sisällyttää vanhuspalvelulakiin
kirjauksen kuntien velvollisuudesta laatia omat kuntakohtaiset saattohoitosuunnitelmat
ja -ohjeistukset.
Helsingissä 28 päivänä syyskuuta
2012