Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain
(TyövoimapL) 8 luvun 1 §:n mukaan
työvoimatoimisto voi ohjata tai osoittaa henkilöitä työkokeiluun,
työharjoitteluun ja työelämävalmennukseen.
Toimenpiteen järjestäjä voi olla julkinen laitos
tai yksityinen yritys. Kysymyksessä on osallistuminen työhön
ilman työsuhdetta ja ilman palkkaa. Työn teho
riippuu kustakin työpaikasta, yrityksen johdon käyttäytymisestä sekä luottamusmiesten
mahdollisuuksista puuttua työn teettämiseen.
Tässä esityksessä ei puututa palkattomaan
työhön osoitettuun eikä yrityksen saamaan
rahalliseen tukeen valtion varoista.
Palkatonta työtä voi tarkastella seuraavista
näkökulmista:
- sosiaalipoliittinen (ml. työpoliittinen)
tarkastelu, jossa huomio on työttömien saamisessa mukaan
työelämään sekä yritysten
intressissä saada sopivaa työvoimaa. Kysymyksessä on nuorten,
vajaakuntoisten ja muuten työttömien tuettu osallistuminen
työhön ja jatkomahdollisuuksien selvittäminen;
- valtiontaloudellinen tarkastelu, jossa vertaillaan valtion
sosiaalipoliittisia tulonsiirtoja, kulutusta, verotuloja ja kansantalouden
kehitystä;
- eettinen tarkastelu, jossa on pohdittavana hyvän
politiikan sisältö, esimerkiksi onko oikein, että yritys
saa ilmaista työvoimaa käytettäväkseen
tai onko oikein pakottaa työtön avustusten menettämisen
uhalla ilmaiseen työhön;
- puoluepoliittinen tarkastelu, jonka tavoitteena on saada
myönteistä propagandaa harjoitetun politiikan
tueksi mm. puhdistamalla työttömyystilastoja;
- oikeudellinen (valtiosääntöinen,
kilpailuoikeudellinen ja työoikeudellinen) tarkastelu, josta
nyt on kysymys.
Perustuslaki ja kansainväliset sopimukset
Pakkotyö ja pakollinen työ on selvästi
kielletty sekä perustuslaissa (7 ja 18 §) että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa,
kuten YK:n (KPS-sopimus, 8 artikla), EN:n (EIS, 6 artikla) ja ILO:n
(ssop. nro 29) sopimuksissa. Esimerkiksi ILO:n pakollista työtä koskevan
sopimuksen nro 29 artiklassa 2 on määritelty
pakollinen työ tarkoittamaan kaikkea työtä ja
palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja
johon tämä ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut.
Rangaistuksella tarkoitetaan muutakin haitallista seuraamusta kuin
varsinaista rikosoikeudellista rangaistusta.
Perusoikeusnäkökulmasta olennainen tulkintakysymys
on se, onko työkokeiluun, työelämävalmennukseen
tai työharjoitteluun määrääminen
kiellettyä työhön pakottamista, kun kieltäytymisestä voi
seurata työttömyysturvalain mukaisten etujen menettäminen
työttömyysturvalain 8 luvun 4 a §:n
nojalla.
Työsopimusoikeudellisesti on kysyttävä,
kohdellaanko työntekijöitä työsopimuslain
2 luvun 2 §:n ja muitten syrjinnän
kieltävien säännösten vastaisesti,
kun toinen saa samasta työstä palkkaa mutta toinen
ei. Lisäksi voi kysyä, onko palkattoman työvoiman
käyttäminen työehtosopimuksen vähimmäismääräysten
tai työsopimuslain 2 luvun 10 §:ssä tarkoitetun
kohtuullista palkkaa koskevan velvollisuuden vastaista.
Kilpailuoikeudellisesti on kysyttävä, puuttuuko
valtio yritysten väliseen kilpailuun rikkomalla neutraliteettinsa,
kun se ohjaa joillekin yrityksille ilmaista työvoimaa,
mutta ei kaikille. TyövoimapL 8 luvun 2 §:n
1 momentin 3)-kohdan mukaan työmarkkinatoimenpide ei saa
vääristää elinkeinonharjoittajien
välistä kilpailua.
Kaikkiin kysymyksiin on vastattavissa myönteisesti,
jos kysymyksessä on nimenomaan työnantajaa hyödyttävä työnteko
eikä vain työpaikkaan tai työhön
tutustuminen. Kysymyksessä on pakollinen työ,
jos kieltäytymisestä on seurauksena taloudellista
vahinkoa ja jos velvollisuus on tehdä työtä työnantajan
johdon alaisena. Työn teettäminen ilman palkkaa
on syrjintää, minkä lisäksi
sillä aiheutetaan palkkatyöläisille työn
vähenemisriski. Myös työn normaali kulku
esimerkiksi urakkatyössä voi vaikeutua, jos tuotannossa
on mukana palkattomia työntekijöitä.
Kun työnantaja saa työn tuloksen hyödykseen,
se merkitsee aina kilpailun vääristymistä.
Vääristymä on sitä suurempaa,
mitä ammattitaitoisempaa ja tehokkaampaa työvoimaa
yritykselle järjestetään valtion kustannuksella.
Lainsäätäjän tarkoitus on
alun perin ollut hyvä eli pyrkimys estää työelämästä syrjäytyminen. Keinoksi
valittu työvoiman ohjaaminen vastikkeetta käytettäväksi
on kuitenkin tähän tarkoitukseen huono, ellei
työvoiman käyttöä valvota kunnolla
ja ellei työmarkkinatoimenpiteitä muuteta selvästi
työn opettamiseksi. Varsinainen tuotannollinen työ merkitsee
tulonsiirtoa yhtiöille monien tukien lisäksi.
Konkreettiset tapaukset on saatava testatuiksi laillisuusvalvojien,
valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tutkimuksilla.
Kilpailun vapautta ja syrjintää valvovien viranomaisten
tehtäväksi pitää antaa tapaukset, joissa
kilpailu vääristyy tai työntekijöitä pannaan
eriarvoiseen asemaan esim. vajaatyökykyisyyden, iän
tai pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja käynnistää tutkimushankkeen,
jossa selvitetään työmarkkinatoimenpiteenä teetettävän
palkattoman työn yhteensopivuutta kansainvälisten
ihmisoikeussopimusten (EN/EIS ja ILO) pakollista työtä koskevien
määräysten ja perustuslain kanssa. Erityisesti
tarvitaan palkattoman työn perusoikeudellista, työsopimusoikeudellista
ja kilpailuoikeudellista perusteellista arviointia ja lainsäädännön
kehittämistarpeiden kartoittamista.