Perustelut

Euroopan yhdentymisen perustavanlaatuinen poliittinen tavoite on edistää rauhaa ja vakautta Euroopassa. Unionin laajentuminen on keskeisimpiä välineitä tämän hankkeen toteuttamisessa, ja sen vaikuttimena on kokonaisvaltainen poliittinen arvio laajentumisen merkityksestä Euroopalle. EU:n laajentuminen on merkittävästi vakauttanut Eurooppaa kylmän sodan päättymisen jälkeen ja on samalla lisäämässä EU:n omaa elinvoimaisuutta sekä painoarvoa maailmassa.

EU:n laajentuminen perustuu selkeille periaatteille. Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa vuonna 1993 hyväksyttiin ehdot, jotka edellyttävät jäsenyydeltä perustavanlaatuisten poliittisten kriteerien täyttämistä (mm. demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeudenmukainen kohtelu), taloudellista kypsyyttä sekä kykyä omaksua jäsenyyden velvoitteet. Nämä ns. Kööpenhaminan kriteerit muodostavat unionin laajentumispolitiikan perustan.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Eurooppa-neuvoston linjausten mukaisesti Kööpenhaminan poliittisten kriteerien täyttyminen on liittymisneuvottelujen aloittamisen ennakkoehto ja kaikkien kriteerien täyttyminen varsinaisen liittymisen edellytys. Liittymisneuvottelujen aloittamisen edellytykset ja jäsenyyden toteutumisen ehdot ovat selkeitä, ja niiden tulee olla kaikille ehdokasvaltioille samat.

Liittymisprosessin yleisperiaatteena on hakijamaiden yhdenvertainen kohtelu ja kunkin hakijamaan eteneminen omien ansioiden mukaisesti. Komissio on keskeisessä asemassa hakijamaiden valmiuksien systemaattisessa ja tasapuolisessa arvioinnissa, mm. vuotuisten edistymisraporttien muodossa.

Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Turkkia pitää kohdella yhdenvertaisesti muiden hakijamaiden kanssa ja Turkille annetuista sitoumuksista on pidettävä kiinni.

Turkin liittymisneuvottelujen aloittaminen

Helsingin Eurooppa-neuvosto joulukuussa 1999 antoi Turkille ehdokasvaltion aseman, mistä seuraa liittymisneuvottelujen aloittaminen ehtojen eli Kööpenhaminan poliittisten kriteerien täyttyessä. Joulukuun 2004 Eurooppa-neuvosto päätti, että liittymisneuvottelut voidaan aloittaa Turkin kanssa 3. lokakuuta 2005, mikäli Turkki toimeenpanee komission yksilöimät olennaiset toimenpiteet. Komissio arvioi, että näiden ehtojen toteutuessa Turkki täyttää jäsenyyden poliittiset edellytykset ja liittymisneuvottelut voidaan aloittaa.

Ulkoasiainvaliokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että Turkille asetettujen ehtojen täytyttyä EU-jäsenyyteen tähtäävät liittymisneuvottelut voidaan aloittaa Turkin kanssa komission esittämän neuvottelukehyksen mukaisella tavalla. Liittymisperspektiivi on jo tähän mennessä aikaansaanut merkittäviä uudistuksia Turkissa. Jäsenyyden kannustava vaikutus on ollut selvästi todettavissa. Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että ei ole olemassa periaatteellisia syitä, jotka estäisivät Turkkia liittymästä unioniin ja sen muodostamaan arvoyhteisöön.

Samalla ulkoasiainvaliokunta toteaa, että liittymisneuvottelujen aloittamiselle asetettujen edellytysten täyttyminen ei merkitse sitä, että mm. ihmisoikeuksia koskevat olosuhteet Turkissa olisivat tyydyttävät. Ulkoasiainvaliokunta on seurannut tiiviisti Turkin ihmisoikeustilanteen kehittymistä (UTP 17/2004 vp). Valiokunnan saamien selvitysten mukaan Turkki on edennyt hyvin lainsäädäntönsä kehittämisessä, mutta vakavia puutteita esiintyy erityisesti lainsäädännön käytännön toimeenpanossa ja systemaattisessa valvonnassa. Komission Turkkia koskevissa edistysmisraporteissa todettuihin epäkohtiin pitää puuttua määrätietoisesti. Valiokunta korostaa, että Turkin edistyminen erityisesti toimivan demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion toteuttamisessa on suoraan kytköksissä liittymisneuvottelujen etenemiseen.

Ulkoasiainvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, että Kyproksen tunnustamista ei voi pitää Turkin liittymisneuvottelujen aloittamisen ehtona. On selvää, että Turkin edellytetään tunnustavan Kyproksen tasavallan ennen kuin Turkki voi liittyä unionin jäseneksi. Unionissa ei voi olla jäsenvaltioita, jotka eivät tunnusta toisiaan. Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että luontevat olosuhteet tunnustamiselle syntyvät saaren jakokiistan ratkaisemisesta YK-neuvotteluissa, joihin kiistan osapuolet ovat sitoutuneet.

Ulkoasiainvaliokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että Turkin liittymisneuvottelujen tavoitteena on unionin jäsenyys. Turkin liittymisneuvotteluille asetettava neuvottelukehys toteaa sen yleisen periaatteen, että neuvottelut eivät johda jäsenyyteen, ellei hakijamaa ole jäsenyyden ehtoihin kykenevä. Mikäli Turkki ei kykenisi täyttämään jäsenyydelle asetettuja ehtoja, niin Turkin ja EU:n suhteet tulee järjestää mahdollisimman tiiviillä tavalla. Jäsenyyden saavuttaminen on pitkälti Turkin omista ponnisteluista kiinni.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Turkin kehittäminen EU-jäsenyyden mitat täyttäväksi maaksi edellyttää myös EU:n ja sen jäsenmaiden toimia. Liittymistä edeltävä tuki on tärkeässä asemassa. Vuorovaikutusta Turkin yhteiskunnan kanssa on kehitettävä kaikilla aloilla. Ulkoasiainvaliokunta pitää erityisen tärkeänä vuorovaikutuksen kehittämistä kansalaisyhteiskunnan alalla, kuten komission esittämässä neuvottelukehyksessä on todettu.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa sen tosiasian, että Turkki olisi EU:n jäsenmaana kiistattomasti unionin suurimpien jäsenmaiden joukossa ja sen liittymisellä on merkittävä vaikutus unioniin. Samalla ulkoasiainvaliokunta toteaa, että pitkien — joidenkin arvioiden mukaan 10—15 vuotta kestävien — liittymisneuvottelujen myötä jäsenyyden ehdot täyttävä Turkki on hyvin erilainen jäsenvaltio kuin nykyhetken Turkki. EU:n normien täyttäminen on Turkkia perustavanlaatuisesti muuttava prosessi, ja jäsenyyden ehdot täyttävä Turkki olisi unionia vahvistava tekijä.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa erikseen, että Turkin liittyminen Euroopan unioniin vahvistaisi unionin ulkoista toimintaa merkittävällä tavalla. On tärkeää, että liittymisprosessin osana Turkki osallistuu täysipainoisesti yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja yhdenmukaistaa politiikkaansa sen linjausten mukaiseksi. Turkin keskeinen asema mm. Lähi-idässä on nähtävä vahvuutena unionin kannalta.

EU:n jatkolaajentuminen

Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että EU:n toiminnalla on selkeä poliittinen tuki kansalaisten keskuudessa. Perustuslaillista sopimusta kohdanneet vastoinkäymiset useassa Euroopan maassa ovat osoitus tarpeesta käydä entistä perusteellisempaa julkista keskustelua unionin toiminnasta ja tavoitteista. Unionin keskeisiä hankkeita koskeva varhainen ja avoin keskustelu on omiaan luomaan kestävän pohjan unionin politiikan eteenpäinviemiselle kansalaisten luottamuksen pohjalta.

Laajentuminen on keskeinen Eurooppaa ja Euroopan unionia muovaava prosessi, jonka vaikutukset ovat kauaskantoiset. Romania ja Bulgaria ovat allekirjoittaneet liittymissopimuksen, ja niiden on määrä tulla jäseniksi 1.1.2007. Turkin kanssa on määrä aloittaa liittymisneuvottelut. Neuvottelujen aloittamiseen Kroatian kanssa on olemassa valmiudet, kun Kroatia on ensin täyttänyt aloittamiselle asetetut ehdot. Länsi-Balkanin valtiot ovat unionin laajentumispolitiikan piirissä. Myös Ukraina pitää EU-jäsenyyttä tavoiteltavana.

Edellä todetun perusteella ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että unionin laajentumispolitiikasta käydään perusteellinen poliittinen keskustelu, jotta kansalaiset saisivat entistä selkeämmän käsityksen laajentumispolitiikan tavoitteista, sen mahdollisista rajoista ja unionin naapuruuspolitiikan kokonaisuudesta.