Perustelut

Selonteon lähtökohdista ja tarkastelutavasta

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko on laajapohjaiseen asiantuntijatyöhönSelonteon valmisteluun on osallistunut eri vaiheissa toistasataa asiantuntijaa ja sidosryhmien edustajaa. Taustalla on lisäksi 11 erillisselvitystä, joissa on tarkasteltu mm. ilmastopolitiikkaa alueiden tai tulonjaon näkökulmasta, kahden asteen ilmastotavoitetta riskien välttämisen ja tarvittavien päästövähennysten kannalta ja skenaarioita pitkän aikavälin ilmastopolitiikan laadinnassa. Lisäksi on tarkasteltu Ison-Britannian ilmastolakiehdotusta ja alustavasti vastaavan soveltuvuutta Suomen oikeusjärjestelmään. Tarkemmin: www.vnk.fi/tulevaisuusselonteko ja osallistavaan toteutustapaan perustuva kuvaus kohti vähäpäästöistä Suomea. Siinä ei oteta kantaa eri vaihtoehtojen välillä, eikä ehdoteta yksittäisiä ohjaustoimia, vaan arvioidaan kattavasti nykytiedon pohjalta pitkän aikavälin haasteita ja vähäpäästöisyyden edellytyksiä. Niiden pohjalta on asetettu tavoitteita ja linjattu politiikan suuntaa. Ote on pohdiskeleva ja vaihtoehtoja vapaasti punnitseva. Läpi selonteon on korostettu lisäksi ajantasaisen tutkimustiedon tärkeyttä linjausten arvioinnissa ja päätöksenteossa.

Selonteko tukee ja täydentää valtioneuvoston pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa (VNS 6/2008 vp), jossa on esitetty konkreettisia politiikkatoimia vuoteen 2020 EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden täyttämiseksi. Tulevaisuusselontekoa on tarkoitettu luettavaksi lisäksi rinnan hallituksen muiden ilmasto- ja energiapolitiikkaa linjaavien asiakirjojen, kuten liikennepoliittisen selonteon tai kehityspoliittisen ohjelman, kanssa.

Selonteko on tarkoitettu myös keskustelun pohjaksi. Siinä tarkoituksessa on esitetty neljä erilaista malliskenaariota, joilla kuvataan mahdollisia polkuja kohti vähäpäästöistä Suomea. Skenaariot eivät ole suosituksia, vaan esimerkkejä erilaisista ratkaisuista. Mitään niistä ei ole tarkoitettu toteutettavaksi sellaisenaan, vaan tarkoituksena on havainnollistaa tarvittavia muutoksia ja ruokkia julkista keskustelua vähäpäästöisistä tulevaisuuspoluista.

Yhteistä malleille on se, että ne kaikki täyttävät selonteossa Suomelle asetetun yleisen tavoitteen leikata ilmastopäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta tarkastelujakson loppuun, vuoteen 2050 mennessä. Taustalla on EU:n tavoite rajoittaa maailman keskilämpötilan nousu enintään kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattunaEU:n tavoitetta tukee myös suurten talouksien Major Economies Forum, johon kuuluvat mm. Yhdysvallat, Japani, Kiina ja Intia..

Skenaariotyö osoittaa — paitsi, että päästöt voidaan leikata Suomessa kestävälle tasolle —myös, että hyvinvointi ja vähäpäästöisyys voidaan yhdistää. Lisäksi tavoitteeseen voidaan päästä hyvin erilaisin keinoin. Kannustava on myös huomio, että päästövähennysten edellyttämä teknologia on pääosin jo olemassa. Tavoitteisiin pääsy edellyttää kuitenkin toimia jo nyt. Selonteossa on todettu, että jo kymmenen vuoden viive toimien aloittamisessa voisi käytännössä estää saavuttamasta kahden asteen tavoitettaKansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut omassa perusuraskenaariossaan, että 97 prosenttia maailman energiaperäisten päästöjen kasvusta vuoteen 2030 mennessä tulee OECD:n ulkopuolisista maista. Vaikka rikkaat maat leikkaisivat päästönsä nollaan, kehitysmaiden päästöjen rajoittamaton kasvu riittäisi yksin ylittämään kahden asteen polun edellyttämän päästötason jo lähivuosikymmeninä..

Selonteko osoittaa vääjäämättömästi myös sen, miten eri politiikkalohkot ovat sidoksissa toisiinsa; siirtyminen vähäpäästöiseen yhteiskuntaan edellyttää, että ilmastonäkökulma otetaan osaksi kaikkea politiikkaa (ilmastopolitiikan valtavirtaistaminen). Päätöksenteossa eri politiikkatavoitteet on siis sovitettava yhteen osaoptimoinnin tai mosaiikkimaisen ohjauksen sijasta. Silloin on mahdollista ottaa arvioinnissa huomioon myös toimien sivuhyödyt tai -haitat, jotka voivat olla merkittäviä toimenpiteiden taloudellisuutta arvioitaessa. Elinkaariajattelu ja kustannustehokkuus edellyttävät myös hyötyjen ja haittojen vertailua aikaulottuvuus huomioon ottaen.

Selonteossa on kiinnitetty niin ikään johdonmukaisesti huomiota kansainvälisen yhteistyön välttämättömyyteen ja tavoitteelliseen asenteeseen yhteistyön onnistumiseksi. Suomi ja EU nähdään edelläkävijän roolissa ja luomassa esimerkin voimaa. Selonteossa korostuu myös vastuu oman osuuden hoitamisesta perusteena sille, että myös nousevat taloudet voidaan suostutella hyväksymään päästörajoituksia.

Globaaleihin ilmastotalkoisiin tarvitaan joka tapauksessa kaikki. Lisäksi, kun kaikilla mailla on suhteellisesti samaa luokkaa oleva päästörajoitusvelvoite, vältetään myös päästöjen rajoittamisesta maiden väliselle kilpailukyvylle tulevia haittoja. — Merkkejä edistyksestä on myös EU:n ulkopuolella, vaikkei Kööpenhaminan ilmastokokouksessa päästykään tavoiteltuun laajapohjaiseen, kansainvälisesti sitovaan sopimukseen.

Valiokunnan mielestä selonteon lähtökohdat ja avoin tarkastelutapa luovat erinomaisen perustan ja tarvittavan näkemyksellisen tahtotilan olennaisia ja vaikuttavia jatkotoimia varten. Valiokunta yhtyy myös näkemykseen, jonka mukaan siirtyminen vähäpäästöiseen yhteiskuntaan edellyttää yhteisymmärrystä yli hallituskausien ja puoluerajojen.

Rajaus

Valtioneuvoston selonteko on lähetetty mietinnölle tulevaisuusvaliokuntaan ja lausunnolle useaan erikoisvaliokuntaan. Koska ote selonteossa on kokonaisvaltainen ja ratkaisut edellä kuvatuin tavoin sidoksissa toisiinsa, samat näkökohdat nousevat todennäköisesti esiin eri lausuntovaliokunnissa. Yksittäisten osa-alueiden erottelu erillistarkasteluun ei ehkä ole perinteisessä mielessä edes järkevää. Jotta kuitenkin vältettäisiin tarpeeton päällekkäisyys, valiokunta tarkastelee selontekoa seuraavassa lähinnä ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista esitettyjen näkökohtien valossa.

Tärkeää on silti muistaa, että taloudelliset vaikutukset ovat usein myös seurausta valinnoista ja että juuri valintoihin voidaan vaikuttaa. Käytännön ratkaisut kotimaisten päästövähennystavoitteiden kannalta keskeisessä asemassa olevilla aloilla, energiantuotannossa, liikenteessä, alueiden suunnittelussa ja rakentamisessa, ovat siten merkittäviä myös kokonaistaloudellisten vaikutustensa vuoksi.

Päästöjä leikkaamalla vähennetään myös riippuvuutta tuontienergiasta ja saavutetaan ympäristöön ja terveyteen liittyviä merkittäviä sivuhyötyjä.

Päästövähennysten kustannuksista

Kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu yleisesti, että päästövähennysten kustannukset tulisivat olemaan 1—5 prosenttia BKT:stä vuonna 2050. Esimerkiksi kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut, että lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen maksaisi enimmillään alle 3 prosenttia maailman BKT:sta vuonna 2030 ja alle 5,5 prosenttia vuonna 2050. Pohjoismaiden ministerineuvoston tilaamassa tutkimuksessa päädytään Pohjoismaiden osalta tätä pienempään määrään, noin 1 prosenttiin BKT:sta vuonna 2050. — Selonteossa on suhteutettu näitä määriä mm. siihen, että Suomen väestön ikääntymisen kustannukseksi on arvioitu tulevaisuudessa noin 6 prosenttia BKT:sta.

Suomessa ei ole juuri arvioitu pitkän aikavälin päästövähennysten määrällisiä talousvaikutuksia. Arviointiin liittyy myös paljon epävarmuuksia yksin pitkän aikajänteen vuoksi, ja tulokset riippuvat mm. tarkastelun laajuudesta ja arviointimenetelmästä. VTT on kuitenkin päätynyt selvityksissään siihen, että suorat lisäkustannukset päästöjen leikkaamisesta 60 prosentilla olisivat enimmillään noin 0,6 prosenttia BKT:sta vuonna 2050. Selonteossa eri skenaarioiden taloudellisia vaikutuksia talouden eri osatekijöihin on arvioitu vain sanallisestiTaulukko 13: Arvio skenaarioiden taloudellisista vaikutuksista, s. 165..

Selonteossa on todettu useisiin kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen, että ilmastonmuutoksen torjunta- ja sopeutumistoimet tulevat merkittävästi halvemmaksi kuin rajoittamattoman ilmastonmuutoksen aiheuttamat tuhotEsimerkiksi Ison-Britannian hallituksen tilaamassa Sternin raportissa arvioidaan, että rajoittamattoman lämpenemisen kustannukset voivat nousta 5—11 prosenttiin maailman taloudesta, kun mukaan lasketaan sekä rahalliset että ei-rahalliset haitat. Kun mahdolliset palautekytkennät ja ilmastovaikutusten epätasaiset alueelliset vaikutukset otetaan lukuun, seuraamukset voivat olla tätäkin suuremmat.. Tästä näkökulmasta taloudelliset uhraukset ovat paitsi välttämättömiä myös järkeviä. Kustannuksiin voidaan vaikuttaa ratkaisevasti oikeilla valinnoilla ja kokonaisvaltaisella edullisuustarkastelulla, kuten edellä on jo todettu. Selonteosta ilmenee myös, että merkittävä osa globaaleista päästövähennyksistä voidaan toteuttaa melko alhaisin tai jopa negatiivisin kustannuksinKansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan yli puolet globaalisti tarvittavista energiasektorin päästövähennyksistä voidaan saavuttaa tehokkuutta parantamalla.. Nämä seikat luovat valiokunnan mielestä lähtökohtiin nähden positiivisen kimmokkeen edetä päästövähennystyössä.

Kotimaisista toimista

Selonteossa avainaloille asetetut tavoitteet edellyttävät, että Suomessa tulee siirtyä vaiheittain lähes päästöttömään energiatuotantoon. Lisäksi rakennuskannan energiakuluista pitää leikata vähintään 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Samassa ajassa autokannan päästöjä pitää leikata alle viidennekseen. Tähän voidaan päästä vain lisäämällä merkittävästi energian säästöä ja energiatehokkuutta kaikilla aloilla riippumatta siitä, millä energialähteillä tarve tyydytetään.

Tarvittavat muutokset ovat niin suuria, että ilmastopolitiikan kustannustehokkuus tulisi nostaa keskeiseksi politiikkatavoitteeksi. Valinnat kustannustehokkaiden ja nykyistä vaikuttavampien ohjauskeinojen, kuten uudenlaisten veroporrastusten tai nopeutettujen poistojen, hyväksi ovat jatkossa entistä tärkeämpiä. Niiden selvittelyä ja käyttöönottoa on syytä edistää johdonmukaisesti ja ennakkoluulottomasti. Verojärjestelmää tulee vastaavasti myös perata ilmastonsuojelun näkökulmasta, kuten on tarkoitus.

Ilmastonsuojelu tarjoaa Suomelle myös hyvät mahdollisuudet edistää kestävään teknologiaan perustuvan vihreän talouden kasvua ja kilpailukykyä, lisätä vientiä ja luoda uusia työpaikkojaEsimerkiksi tuulivoimateollisuus voisi tuottaa alan oman selvityksen mukaan vuonna 2020 noin 18 000 henkilötyövuotta.. Odotukset uusiutuvan energian ja vähäpäästöisen teknologian kehitysharppauksista ja avautuvista markkinoista ovat suuret mutta kilpailu samalla kovaa. Joidenkin tutkimusten mukaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa lisäävillä julkisilla panostuksilla on myös merkittäviä työllisyysvaikutuksia perinteisten talouden elvytyskeinojen rinnalla. Näistä syistä tukitoimissa tulisi suosia rohkeasti vihreää kasvua tukevia hankkeita.

Taloudellisten ohjauskeinojen rinnalla tulee selvittää myös muita ohjauskeinoja, kuten syöttötariffeja, tai tarjota ilmastomerkin kaltaisia, helposti saatavilla olevia tietoja arjen ekovalintojen tueksi. Paras ohjausvaikutus saadaan tyypillisesti kokonaisvaltaisella otteella, jossa yhdistyy laaja kirjo toisiaan tukevia toimia. Tärkeää on siis käyttää keinovalikoimaa, joka koostuu tarpeen mukaan kannustavista ja hillitsevistä toimista ja niin taloudellisesta kuin normi- ja informaatio-ohjauksesta. Päätöksenteon tulisi olla kaikissa olosuhteissa johdonmukaista ja pitkäjänteistä, jotta yritysten toimintaympäristö säilyy vakaana ja ennustettavana.

Kehitysmaiden päästövähennysten kustannuksista

Valtiovarainministeriö on arvioinut, että Suomen osuus kehitysmaiden ilmastorahoituksesta voi olla noin 100 miljoonaa euroa vuonna 2020 ja että tarve kasvaa tämän jälkeen. Globaalit kustannukset ovat moninkertaisetKehitysmaat tarvitsevat YK:n kehitysohjelman UNPD:n arvion mukaan lisärahoitusta päästöjen rajoittamiseen 25—50 mrd. Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Maailmanpankki on arvioinut rahoitustarpeeksi 10—40 mrd. dollaria vuonna 2030 ja IEA 65 mrd. dollaria niin ikään vuonna 2030. .

Kansainvälisissä yhteyksissä mahdollisina rahoituslähteinä on mainittu päästöoikeuksien huutokaupan lisäksi mm. globaali hiilivero. Se tai muu yhteinen tuotteen hintaan vaikuttava ilmastolisä olisi myös omiaan estämään ns. hiilivuotoa ja vähentämään epäsuotuisaa kansainvälistä kilpailua. Kansainvälinen yhteistyö on myös tässä mielessä tärkeää. Joka tapauksessa uusia innovatiivisia rahoituslähteitä on tarpeen luoda, jotta kehitysmaiden ilmastorahoituksesta koituvista velvoitteista voidaan selvitä.

Taantuman merkityksestä

Tulevaisuusselonteko on laadittu globaalin taantuman ilmettyä. Se on siten myös tältä osin ajantasaisiin näkymiin perustuva esitys. Selonteossa tähdennetään kuitenkin, ettei talouskriisi ole tehnyt ilmastonsuojelusta vähemmän kiireellistä tai tärkeää eikä taantuma ole kestävä syy lykätä päästövähennyksiä.

Päinvastoin, vain torjumalla ilmastokriisi ihmiskunta ja taloudet voivat välttyä ilmastonmuutoksen laukaisemilta monin verroin pahemmilta talousseuraamuksilta tulevaisuudessa, kuten edellä on jo todettu.

Samanaikaisiin kriiseihin voidaan hakea myös yhtäaikaisia ratkaisuja. Tältä osin selonteossa on mainittu esimerkkeinä rakennusten energiaremontit sekä investoinnit uusiutuvaan energiaan ja rataverkostoon. Niillä kaikilla voidaan yhtä aikaa leikata päästöjä, elvyttää taloutta ja saada aikaan myönteisiä rakenteellisia muutoksia tulevaisuutta varten. Valiokunnan mielestä tällaisia ratkaisuja tulisi edistää vastaisissa valinnoissa.

Lopuksi

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen sekä entistä enemmän myös turvallisuuskysymysSelonteossa on todettu, että monet ilmastonmuutoksen haitoista, esimerkiksi ruoka- ja vesipula, köyhyys ja ilmastopakolaisuus, voivat kärjistää tai jopa laukaista konflikteja erityisesti köyhissä ja hauraissa maissa. Päinvastaiseen suuntaan voi vaikuttaa toisaalta ilmastonsuojelu, joka lisää keskinäistä riippuvuutta. . Ongelma voidaan ratkaista vain laajamittaisella kansainvälisellä yhteistyöllä. Sen lisäksi on huolehdittava kansallisten päästötavoitteiden toteutumisesta.

Selonteon tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta mahdollisia saavuttaa. Tavoitteena tulee siis olla vähäpäästöinen Suomi. Selonteko itsessään on edistyksellinen ja vastuullinen selvitys ilmastomuutoksen aiheuttamista haasteista selviämiseksi. Sen edustama tahtotila ja näkemys on perusteltua omaksua johdonmukaisesti osaksi poliittista kulttuuria ja käytännön päätöksentekoa. Näin voidaan edetä kohti ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää Suomea.