Tuoreet tilastot osoittavat kuntien taloudellisen tilanteen
kärjistyneen odottamattomalla tavalla. Peräti
194 kunnassa, joissa asuu yli miljoona ihmistä, tulot eivät
riittäneet edes juoksevien menojen kattamiseen. Samaan
aikaan muutamassa kunnassa menee poikkeuksellisen hyvin yhteisöveron
hurjan kasvun vuoksi.
Lipposen hallitukset ovat omilla toimillaan syventäneet
kuntien välistä eriarvoisuutta. Lipposen II hallituksen
ohjelmassa luvattiin puuttua näihin ongelmiin. Tästä huolimatta
hallitus on seurannut tilanteen kärjistymistä hämmästyttävällä välinpitämättömyydellä.
Odotukset olivat suuret, kun selvitysmies Pekkarinen ryhtyi
laatimaan ehdotusta kuntien peruspalvelujen turvaamiseksi. Selvitysmies
esitti kuluvan vuoden alussa toimenpiteitä kuntatalouden
vakauttamiseksi ja tasapainottamiseksi. Erillinen työryhmä on
tehnyt omat ehdotuksensa arvonlisäveron palautus- ja takaisinperintäjärjestelmän
muuttamisesta. Hallitus ei ole kuitenkaan kyennyt tekemään
päätöksiä esitysten pohjalta.
Hallituksen toimettomuus uudistusten toteuttamisessa on ollut
suuri pettymys. Se on asettanut uuden selvitystyöryhmän.
Kuntien palvelujen turvaaminen edellyttäisi kuitenkin välittömiä toimenpiteitä.
Kunnat — odottaessaan valtion toimenpiteitä kuntatalouden
tasapainottamiseksi — ovat joutuneet tekemään
lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä. Koulujen
lakkauttamiset ja opettajien sekä sosiaali- ja
terveydenhuollon henkilöstön lomautukset ja irtisanomiset
näyttävät tulevan viime päivien
uutisten perusteella uudelleen ajankohtaisiksi.
Tappiollisen tilinpäätöksen tekee
viime vuodelta yli kaksi kolmasosaa kaikista kunnista. Taloudellinen
tilanne on kärjistynyt suuressa osassa kuntia niin, että niillä on
vaikeuksia tasapainottaa taloutensa kuntalain edellyttämällä tavalla.
Syitä nykytilanteeseen on monia. Suurimpia ovat kohtuuttomat
valtionosuus- ja verotuloleikkaukset, Lipposen I hallituksen valtionosuusuudistukset
ja yhteisöveron jakoperusteiden muutos. Nämä hallituksen
toimenpiteet leikkasivat epäoikeudenmukaisesti kuntien
tuloja.
Valtionosuudet ovat pienentyneet rajuimmin juuri niissä kunnissa,
joiden verotulot ovat kasvaneet vähiten tai jopa alentuneet.
Verotulojen ja valtionosuuksien yhteismäärä olikin
vuonna 1999 yli 300 kunnassa reaalisesti alempi kuin vuosikymmenen
alussa. Se osoittaa selkeästi valtion kuntasäästöjen
mittavirheet.
Yhteisöveron jakoperusteiden muutos jyrkensi puolestaan
useimpien maaseutu- ja metsävaltaisten pienten kuntien
syöksykierrettä. Se vahvisti muutoinkin voimakasta
keskittymistä ja hallitsematonta muuttoliikettä.
Väestökato on rapauttanut kuntien tulopohjaa.
Vaikeuksiin ovat joutuneet myös monet muuttovoittokunnat,
joilla on suuri tarve palveluiden rakentamiseen.
Kuntien taloudellinen ahdinko on jo vakavasti vaurioittanut
monien kuntien palveluja. Terveyspalvelut ruuhkautuvat, leikkausjonot
kasvavat, eikä kunnilla ole varaa palkata hoitohenkilöstöä riittävästi.
Sairaaloista joudutaan potilaat kotiuttamaan liian aikaisin ja pitkäaikaissairaat
jäävät usein vaille asianmukaista hoitoa.
Viime vuosikymmenellä lakkautettiin keskimäärin
80 peruskoulua vuodessa, pahimmillaan jopa 136 koulua. Nyt lakkautusuhan
alla ovat myös pienet lukiot. Lakkautusten ja säästöjen seurauksena
opetusryhmistä on tullut liian suuria. Erityis- ja tukiopetus
sekä kerhotunnit on leikattu lähes olemattomiin.
Voimavarojen puuttuessa opettajat on asetettu kohtuuttoman
tehtävän eteen.
Hallitusohjelmassa luvattiin jo kaksi vuotta sitten turvata
peruspalvelut. Erityisesti pääministeri Lipponen
korosti hallituksen alkutaipaleella, että nyt on kuntapalveluiden
vuoro. Hallituksen politiikka on kuitenkin ollut päinvastaista.
Kehyspäätöksellään
hallitus uhkaa leikata puolet kuntien ensi vuoden valtionosuuksien
indeksitarkistuksesta. Hallituksen teot ja toimettomuus ovat vakavassa
ristiriidassa hallitusohjelman sekä ministereiden puheiden
ja lupausten kanssa.