Perustelut
Rakennuksen energiatodistus
EU:n direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta edellyttää,
että rakennuksen energiatodistus on käytettävissä rakennuksen
osto- ja vuokraustilanteessa. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön
lailla rakennuksen energiatodistuksesta. Energiatodistuksen avulla
on mahdollista vertailla rakennusten energiatehokkuutta. Energiatodistus
perustuu ainoastaan rakennuksen ominaisuuksiin. Käyttäjien
osuus energiankulutuksessa otetaan huomioon rakennuksen käyttötarkoituksen
mukaisella vakioidulla standardikulutuksella. Todistuksessa otetaan
huomioon muun muassa lämmöneristys, ikkunat, ilmanvaihto
ja lämmitys. Koska vertailun kohteena ovat rakennuksen
ominaisuudet ja käytön osuus on vakioitu, asukkaiden
energiankulutustottumukset eivät vaikuta energialuokkaan.
Energiatehokkuusluokan avulla kuvataan rakennuksen kokonaisenergian
kulutusta asteikolla A—G. Energiatehokkuusluokan määrittää laskennallinen
energialuku, joka koostuu rakennuksen vuotuisesta ostoenergian tarpeesta
neliömetriä kohti. Laskennassa painotetaan erilaisia energiamuotoja
kertoimilla, suosien uusiutuvia energiamuotoja. Energiatodistuksesta
on luettavissa myös laskennallinen energiankulutus ilman
eri energiamuotojen painotuksia. Lisäksi vanhan kohteen
todistuksesta on nähtävissä toteutunut
energiankulutus.
Energialuokkaa voi parantaa esimerkiksi lämmöneristystä lisäämällä,
ilmanvaihdon lämmön talteenotolla tai uusiutuvan
energian käytöllä. Energiatodistus sisältää ammattilaisten
laatimia säästösuosituksia, joiden avulla
voi parantaa energiatehokkuutta. Energiatodistus on ollut Suomessa
käytössä vuodesta 2008 lähtien
kaikessa uudisrakentamisessa sekä vuodesta 2009 myynti-
ja vuokraustilanteissa suurissa rakennuksissa sekä uusissa
pientaloissa.
Jatkossa energiatodistus tarvitaan myös vanhan pientalon
myynnin tai vuokrauksen yhteydessä. Vuonna 2013 uudistetun
lain mukaan uudistetut energiatodistukset tulevat käyttöön
vaiheittain. Ennen vuotta 1980 rakennetuille pientaloille energiatodistus
tarvitaan myynnin ja vuokrauksen yhteydessä vasta 1.7.2017
alkaen. Lisäksi muutamille muille rakennustyypeille on siirtymäaikoja:
rivi- ja ketjutaloja sekä liike- ja toimistorakennuksia
uudet säädökset koskevat 1.7.2014 alkaen
ja hoitoalan rakennuksia sekä kokoontumis- ja opetusrakennuksia
1.7.2015 alkaen.
Energiatodistus on voimassa 10 vuotta. Ympäristöministeriön
hintaseurannan mukaan energiatodistus maksaa nykyisin
olemassa olevalle omakotitalolle 150—300 euroa. Pätevöityneitä todistuksen
laatijoita on yli 1 800.
Jos kiinteistö on arvoltaan hyvin vähäinen, vuokra
on pieni tai kohdetta ei esitellä julkisesti, energiatodistus
voidaan laatia valmiin lomakkeen avulla niin kutsutun kevennetyn
menettelyn kautta. Energiatodistusta ei tarvita muun muassa loma-asunnoille,
suojelluille tai pienille, alle 50 m2:n kokoisille rakennuksille.
Energiatodistus voi parhaimmillaan lisätä rakennusten
arvoa ja edistää niiden energiatehokkuusremontteja,
auttaa vertailemaan samantyyppisten rakennusten energiankulutusta
ja hyödyttää siten kotitalouksia niiden
tehdessä usein elämänsä suurimpia
hankintapäätöksiä. Energiatehokkuus
on myös kiinteistön omistajan etu, kun se opastaa
tarkoituksenmukaisiin korjaustoimenpiteisiin, jotka maksavat säästyneinä kustannuksina
itsensä nopeasti takaisin ja tuottavat siten taloudellista
etua. Valiokunta korostaa kunnollisen neuvonnan merkitystä energiatodistuksen
tavoitteiden saavuttamisessa siten, että se palvelisi kuluttajaa
parhaiten.
Energiamuodon kertoimet
Energiamuodon kerroin kuvastaa sitä, paljonko jalostamatonta
luonnon energiaa (vesivoima, tuuli, maalämpö,
auringon säteily, uraani, hiili, turve, puu, maakaasu, öljy
jne.) tarvitaan sen ostetun energian tuottamiseen, jota rakennukseen ostetaan.
Ostoenergia tarkoittaa energialaskennassa rakennukseen tuotavaa
energiaa. Esimerkiksi omasta metsästä hankittu
puu, jolla rakennusta lämmitetään, rinnastetaan
energialaskennassa ostoenergiaan. Jos ostetaan öljyä,
kaasua tai puuta, josta tuotetaan rakennuksen tarvitsemaa lämpöä,
kerroin on 1, koska primäärienergiaa
käytetään sellaisenaan.
Rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain 10 §:n
mukaan rakennuksen kokonaisenergiankulutus määritetään
painottamalla laskennallista ostoenergiankulutusta energiamuotojen kertoimilla.
Energiamuotojen kertoimia käytetään uudisrakentamisen
sekä korjaus- ja muutostöiden energiatehokkuuden
ohjaamisessaValtioneuvoston asetus rakennuksissa käytettävien energiamuotojen
kertoimien lukuarvoista (9/2013), ympäristöministeriön
asetus rakennusten energiatehokkuudesta (2/2011) ja ympäristöministeriön
asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja
muutostöissä (4/2013).. Kun kerrotaan
ostettu energia energiamuodon kertoimella, saadaan kokonaisenergiatarkastelussa käytetty
mittari, E-luku.
Energiamuotojen kertoimien suhteet perustuvat Suomen 2000-luvun
kokonaisenergiantuotannon tilastojen perusteella määritettyyn
ns. kokonaisprimäärienergiakertoimeen. Yksinomaan tuon
laskennan perusteella kaukolämmön kerroin olisi
0,9 ja sähkön 2,2.
Rakennusten energiatehokkuutta laskettaessa käytettävien,
maankäyttö- ja rakennuslain nojalla säädettävien
energiamuodon kertoimien määrittämisessä on
kuitenkin otettu huomioon uusiutuvan energian käytön
edistäminen sekä lämmitystapa energiantuotannon
yleisen tehokkuuden kannalta.
Muotokertoimien valinnan perusteena on siis tarve lisätä uusiutuvien
energialähteiden käyttöä ja
vähentää fossiilisten polttoaineiden
käyttöä. Fossiilisten polttoaineiden
kerroin on siksi perusarvossa 1, ja uusiutuvien polttoaineiden kertoimelle
on annettu niiden käyttöä edistävä arvo
0,5. Kaukolämmön kertoimeksi on annettu 0,7, joka
vastaa sähkön ja lämmön yhteistuotannon
uusiutumatonta primäärienenergiakerrointa tuon
lämmitystavan energiantuotannon yleisen tehokkuuden perusteella.
Kaukojäähdytyksen arvo on 0,4, joka perustuu muun
muassa tehokkaaseen lämpöpumpputekniikkaan sekä meriveden
hyödyntämiseen talvella. Sähkön
kerroin on 1,7, joka vastaa kaukolämmön ja sähkön
välistä suhdetta. Kansalaisaloitteen perustana
on näkemys siitä, että energiatodistus "rankaisee" esimerkiksi
sähkölämmitystaloa, koska sen kulutus
kerrotaan sähkön kertoimella 1,7, jolloin ero laskennalliseen
kulutuslukuarvoon kasvaa huomattavasti.
Valiokunta pitää kertoimia tarkoituksenmukaisina
uusiutuvan energian edistämisen kannalta, mutta niiden
käyttö energiatodistuksessa ei ole kuluttajan
kannalta selkeää ja ymmärrettävää,
vaan tarkoituksenmukaisempaa olisi vertailla rakennusten laskennalliseen
kulutukseen perustuvia arvoja keskenään.
Laskennallinen ja toteutunut energiankulutus
Valiokunta pitää lähtökohtaisesti
tarkoituksenmukaisempana vertailla rakennusten energiankulutusta
keskenään eikä niissä asuvien
kulutustottumuksia. Myös laskennalliseen kulutukseen perustuva
todistus täytyy voida laatia siten, että se on
informatiivinen, helposti ymmärrettävä ja edullinen.
Toteutuneeseen kulutukseen perustuvat tiedot ovat erittäin
tärkeitä myös, ja ne ilmoitetaankin aina,
kun ne ovat saatavilla. Yksinomaan toteutuneeseen kulutukseen perustuvat
arvot johtaisivat kuitenkin asukkaiden määrän
ja kulutustottumusten eikä itse rakennusten ominaisuuksien
vertailuun.
Ruotsissa energiatodistus perustuu toteutuneeseen kulutukseen,
mutta sielläkään järjestelmä ei
ole yksinkertainen ja todistusten hintataso vastaa Suomen tasoa.
Ruotsissa lämmitysenergiankulutus korjataan ensin
normaalivuoteen, lisätään siihen arvioitu
lämpimän käyttöveden lämmittämiseen
kuluva energiamäärä ja arvioitu kiinteistösähkön
määrä, joista yhdessä syntyy energiatodistuksessa
ilmoitettava luku.
Arviointia ja johtopäätökset
Toteutuneen ostoenergiankulutuksen ilmoittaminen energiatodistuksessa
Kansalaisaloitteessa ehdotetaan toteutuneen ostoenergiankulutuksen
ilmoittamisen säätämistä pakolliseksi
laskennallisen kulutuksen ohella. Valiokunta toteaa, että voimassaolevan
lain mukaan toteutunut ostoenergiankulutus on ilmoitettava, jos
tieto on saatavilla. Valiokunta katsoo, että pakolliseksi
säätäminen saattaisi aiheuttaa hankaluuksia
tilanteessa, jossa ostoenergiankulutustietoa ei syystä tai
toisesta ole. Voimassa oleva velvoite ilmoittaa tieto, jos se on
saatavilla, on riittävä ja joustavampi todistuksen
hankkijan kannalta.
Energiamuodon kertoimet kokonaisenergiankulutuksen määrittämisessä
Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että ennen vuotta
2008 rakennettujen pientalojen osalta ei oteta huomioon energiamuotojen
kertoimia. Valiokunta toteaa, että aikaisemmin vapaaehtoinen energiamuotokertoimien
käyttäminen tuli pakolliseksi uudelleenlaaditulla
energiatehokkuusdirektiivillä vuonna 2010. Kansalaisaloitteen
ehdotusta ei siten ole mahdollista toteuttaa, ilman että direktiiviä vastaavasti
muutettaisiin. Valiokunta viittaa tältä osin asuntoministerin
EU:n komissiolle lähettämään
kirjeeseen, jossa esitetään energiatodistuksen
tekemistä vapaaehtoiseksi ennen direktiivin hyväksymistä rakennettujen
omakotitalojen osalta. Ympäristövaliokunta tukee
esityksiä direktiivin muuttamiseksi.
Johtopäätökset energiatodistuksen
muutostarpeesta
Valiokunta toteaa johtopäätöksenään,
että kansalaisaloitteen sisältämien ehdotusten
hyväksyminen ei ole edellä perustelluin syin mahdollista.
Valiokunta on kuitenkin kansalaisaloitteen kanssa yhtä mieltä siitä,
että energiatodistuksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen
ja edullinen sekä helposti ymmärrettävä.
Energiatodistusta tulee muuttaa, jotta sen käyttökelpoisuus
ja ymmärrettävyys paranee ja sillä voidaan myös
saavuttaa tavoitteena olevat ympäristöhyödyt.
Valiokunta katsoo, että E-luokan perustuminen energiamuodon
kertoimeen on seikka, joka tekee pientalojen luokituksesta kansalaisten kannalta
vaikeasti ymmärrettävän. Koska direktiivi
edellyttää energiamuodon kertoimien huomioimista
energiatodistuksessa, niitä ei voida kokonaan poistaa.
Valiokunta kuitenkin katsoo, että todistusta voidaan kehittää sisällöllisesti
siten, että siinä olisi mahdollisesti kaksi indikaattoria,
ensimmäinen laskennalliseen kulutukseen perustuva, joka
määräisi E-luokan, ja toinen rinnalle
otettava tieto energiamuodon kertoimella kerrottu tulos.
Monissa maissa energiatodistus sisältää kaksi indikaattoria,
esimerkiksi Ranskassa ja Irlannissa lisänä on
hiilidioksidi-indikaattori. Nuo mallit eivät välttämättä sovi
Suomeen, mutta muutoin kahteen lukuun perustuvaksi muuttamista tulee
selvittää.
Toinen mahdollisuus energiatodistuksen sisällön
muuttamiseen varsinkin olemassaolevien omakotitalojen osalta on
sidoksissa direktiivin muuttamismahdollisuuksiin. Mahdollisuudet
direktiivin muuttamiseen tulee selvittää nyt,
kun laajemminkin on käynnissä hanke tarpeettoman yksityiskohtaisen
EU-sääntelyn purkamisesta.
Valiokunta hylkää siten kansalaisaloitteeseen sisältyvät
lakiehdotukset, mutta katsoo, että energiatodistusta tulee
kehittää sisällöllisesti siten,
että se on informatiivinen, helppotajuinen ja edullinen.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta edellyttää,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin pientalojen energiatodistuksen
sisällölliseksi muuttamiseksi edellä kuvatulla
tavalla kansalaisaloitteen perimmäisen tavoitteen
toteuttamiseksi (Valiokunnan lausumaehdotus 1) ja aloitteellisesti
pyrkii direktiivin muuttamiseen vapaaehtoiseksi vanhojen omakotitalojen
osalta (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Lakialoite
Koska valiokunta ehdottaa kansalaisaloitteeseen sisältyvien
lakiehdotusten hylkäämistä, myös
kansalaisaloitteen kanssa identtinen lakialoite ehdotetaan
hylättäväksi.