Kanta-Hämeessä sijaitsevan Jokioisten kartanon myyntiä on valmisteltu Senaatti-kiinteistöjen toimesta useamman vuoden ajan. Jokioisten kartano sisältää päärakennuksen, 60 erillisrakennusta sekä 186 hehtaarin maa-alueet. Koska alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä, on eduskunnalta haettu valtuutusta kartanon myynnistä hallituksen esityksen mukaisesti ja se on myönnetty vuoden 2019 viimeisen lisätalousarvion yhteydessä. Valtion omaisuuden myynnissä on kuitenkin kartanon osalta vaarana, että historiallisesti merkittävä alue muuttuu peruuttamattomasti, kun/jos alue paloitellaan. 

Kartanoalueella on pitkä ja paikallisesti merkittävä historia. Se perustettiin 1560-luvulla, ja nykyinen päärakennus on peräisin 1790-luvulta. Kartano ja 32 000 hehtaaria maata siirtyivät valtion omistukseen vuonna 1917. Tämän jälkeen päärakennuksessa on toiminut muun muassa Maatalouden tutkimuskeskus sekä Luonnonvarakeskus.  

Museovirasto on vuonna 2015 antamassaan lausunnossa ollut halukas säilyttämään kartanon sekä siihen kuuluvat maa-alueet valtion omistuksessa. Museovirasto toivoi, että rakennuksille löydettäisiin luontevaa julkista käyttöä, ja katsoi, ettei tämänhetkinen suojelutaso ole riittävää, jos kartano päädytään myymään. Lausunnossa todettiin myös seuraavaa: "Ensisijaisena ratkaisuna on selvittää Luonnonvarakeskuksen toimintojen jatkaminen ja kehittäminen, tarvittaessa myös jo tyhjennettyjä rakennuksia hyödyntäen. Ratkaisuissa on erityisesti otettava huomioon kartanon päärakennuksen sekä muiden erityistä arvoa omaavien rakennusten kestävän ja ekonomisen käytön turvaaminen. Rakennusten ja maa-alueiden ohella on huomioitava alueella sijaitsevan geenivaraston turvaaminen, siis säilyttäminen valtion omistuksessa. Mikäli uhkana kaikesta huolimatta on rakennusten jääminen pysyvämmin tyhjilleen, on kaikissa tapauksissa varmistettava, etteivät omistusten tai käyttäjien muutokset heikennä rakennusten, puiston ja muun lähiympäristön ominaisluonteiden ja erityispiirteiden säilymistä."  

Määräraha käytettäisiin Jokioisten kartanon alueen kehittämiseen niin, että se voitaisiin säilyttää jatkossakin julkisessa omistuksessa.