Voimassa olevan lainsäädännön mukaan käräjäoikeus ei voi määrätä alle 18-vuotiasta vakavasta väkivaltarikoksesta epäiltyä mielentilatutkimusta varten Rikosseuraamuslaitoksen ulkopuoliseen hoitolaitokseen. Näin ei voida toimia edes tilanteessa, jossa objektiivisesti arvioiden on ilmeistä, että epäilty on Rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolisen mielenterveyshoidon tarpeessa eikä vankisairaalassa tarjottava hoito ole riittävää. 

Käytännössä sanottu siirto on mahdollinen vain siten, että alaikäinen epäilty määrätään ensin vankisairaalaan, jossa lääkäri toteaa, ettei tutkintavangille voida tarjota vankisairaalassa hänen tarvitsemaansa hoitoa, jolloin henkilö siirretään hoidettavaksi Rikosseuraamuslaitoksen ulkopuoliseen hoitolaitokseen. Näin myös usein toimitaan. Tilanne, jossa lainsäädäntö käytännössä pakottaa hoidosta päättävän henkilöstön toimimaan tällä tavalla asianmukaisen hoidon turvaamiseksi, ei ole tarkoituksenmukainen. 

Käytäntö, jossa epäilty on pakko siirtää ensin vankilaan ennen hoitoon pääsyä, on ongelmallinen niin turvallisuusviranomaisten kuin epäillynkin näkökulmasta. Poliisilla ja Rikosseuraamuslaitoksella on ensinnäkin tilojen ja resurssien riittämättömyyden vuoksi vaikeuksia järjestää alle 18-vuotiaalle epäillylle poliisi- ja tutkintavankeuslain mukaisia aikuisista tutkintavangeista erillisiä tiloja. Toiseksi siellä, missä on useita alle 18-vuotiaita tutkintavankeja jouduttu sijoittamaan samoihin tiloihin, on ilmennyt vakavia turvallisuusongelmia. Mielenterveysongelmista kärsivälle epäillylle taas aiheutuu merkittävää haittaa siitä, ettei hänen etunsa mahdollisimman nopeasta hoitoon pääsystä toteudu. 

Mielenterveyden ongelmista kärsivien nuorten ensisijainen sijoituspaikka ei ole vankila, vaan hoitolaitos, jossa he saavat kunnollisen hoidon. Lainsäädäntömuutoksin on luotava selkeä prosessi, jolla korjataan nykytila siten, että mielenterveysongelmista kärsivä alle 18-vuotias vakavasta väkivaltarikoksesta epäilty voidaan tarvittaessa sijoittaa suoraan hoitolaitokseen siten, että turha vankilan kautta kiertäminen loppuu. Asian korjaaminen vaatinee lainsäädäntömuutoksia ainakin oikeudenkäymiskaareen, tutkintavankeuslakiin ja mielenterveyslakiin. Lainsäädäntömuutosten lisäksi tarvitaan lisäresursseja siten, että tutkintavankien mielenterveystutkimusten odotusaikoja voidaan nykyisestä lyhentää.