Pääministeri Marinin hallitusohjelman keskeisenä tavoitteena on tehdä toimia, joiden avulla Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Tarkoitus on, että päästövähennystoimet toteutettaisiin sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisesti niin, että kaikki pysyvät mukana. Keskeisenä tavoitteena ja keinona on, että sähkön- ja lämmöntuotanto olisi lähes päästötöntä 2030-luvun loppuun mennessä, huoltovarmuusnäkökulmat huomioiden.  

Samaan aikaan EU on aloittanut vihreän kehityksen ohjelman (Green deal) kasvustrategian valmistelun, jonka tavoitteena on ilmastoneutraali EU 2050. Tätä strategiaa on tarkoitus toteuttaa mm. auttamalla yrityksiä globaaleiksi johtajiksi puhtaissa tuotteissa ja teknologiassa ja esimerkiksi teollisuutta kannustetaan puhtaaseen kierotalouteen. Vihreän kehityksen ohjelman kautta halutaan tulevaisuudessa puhdasta, kohtuuhintaista ja toimitusvarmaa energiaa koko EU:n alueella. EU:n vihreän kehityksen ohjelman tueksi on valmistumassa teollisuuspolitiikkastrategia, kiertotalouden toimintasuunnitelma ja kansallisten energia- ja ilmastostrategioiden arviointi. 

Toteutuneet investoinnit ovat ainoa keino, joilla näihin tavoitteisiin voidaan päästä. Investointien kohdentaminen oikein, oikeudenmukaisesti ja vaikuttavasti on tärkeää. Näitä toimia tehdessä on ymmärrettävä päätösten vaikutusten laajuus ja kokonaisuus. Suomessa tähän kokonaisuuteen vaikuttaa merkittävästi mm. verotuksen kokonaisuudistus, energiaverotus, sähkövero ja sähkönsiirtohintojen tulevaisuuden kehittyminen. Yritysten investointihalukkuuteen ja -mahdollisuuksiin vaikuttaa merkittävästi myös se ilmapiiri, jossa päätöksiä tehdään. 

Vakaa ja kilpailukykyinen investointiympäristö sekä EU:n sisällä että globaalisti on tavoitteiden onnistumisessa avainasemassa. Suomen vientiteollisuuden kehittyminen on moneen kilpailijamaahan verrattuna ollut hidasta. Kilpailuetuinamme ovat kuitenkin olleet yhteiskunnan toimivuus, vakaa toimintaympäristö ja koulutuksen hyvä laatu. 

Kilpailijamaissamme hallitusohjelmissa on otettu vahvemmin kantaa teollisuuden kilpailukyvyn merkitykseen ja on ymmärretty sen pitkäjänteisyyden tärkeys. Teollisuutemme kaipaa ennustettavuutta, pitkäjänteisyyttä ja konkreettisuutta meiltä poliittisilta päätöksentekijöiltä mm. vero-, energia-, kehitys- ja koulutuspolitiikkaan.