Jo ennestään ennätyskorkea energian hinta nousi aivan uudelle tasolle Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja länsimaiden asettaessa Venäjälle pakotteita sekä pyrkiessä vähentämään energiariippuvuutta Venäjästä. Samalla on ymmärretty omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys uudella tavalla. Suomen riippuvuus Venäjältä tuodusta energiasta on turvallisuuspoliittisestikin erittäin ongelmallista. Venäläistä energiaa voidaan korvata joko tuomalla sitä muualta tai panostamalla entistä enemmän kotimaisiin energialähteisiin. 

Suomi on kylmä maa pitkillä etäisyyksillä, ja tarve lämmitys- ja liikennepolttoaineille on meillä suurempi kuin monella muulla Euroopan maalla. Voisimme olla polttoaineen suhteen paljon nykyistä omavaraisempia, jos nostaisimme biopolttoaineiden tuotantokapasiteettia tai vähintäänkin ylläpitäisimme valmiutta käynnistää laajamittainen nestemäisten polttoaineiden tuotanto tilanteessa, jossa öljyn ja kaasun tuonti maahamme tyrehtyy.  

Yhtenä keinona valmistaa kotimaista nestemäistä polttoainetta on turvautua niin sanottuun Fischer-Tropsch-prosessiin. F-T-prosessissa raaka-aineena voidaan käyttää biomassaa, kuten haketta, jolloin prosessissa syntyvä polttoaine on hiilineutraalia, mutta myös turvetta voidaan käyttää raaka-aineena. Turpeen käyttö varmistaisi osaltaan prosessin toimivuutta, tehostaisi sitä ja vähentäisi investoinnin riskejä. Tilanteessa, jossa öljyn ja kaasun hinta nousee, turpeesta osin tai kokonaan tehdyn polttoaineen kilpailukyky vain paranee. Sopivaa tuotantopinta-alaa Suomessa on valmiina valtavasti. Turpeen käyttö tähän tarkoitukseen voi olla myös järkevää, koska on uhkana, että turvealueet jäävät maankäyttösektorilla muutoin päästölähteiksi vuosikymmenien ajaksi. Samaan päädytään helposti myös turvetuotannosta poistuneita alueita taitamattomasti ennallistamalla.