Kun koronatilanteen johdosta todettujen poikkeusolojen rajoitukset tulivat voimaan ja ravitsemusalan toiminta kiellettiin huhtikuun alusta toukokuun loppuun asti, ja ne ajoivat nopeasti koko ravintola-alan syvään ahdinkoon. Valmistelun hitaudessa on näkynyt, ettei sosiaali- ja terveysministeriössä ole ollut kykyä ymmärtää alan ihmisiä ja yrityksiä sekä alan laajempaa merkitystä Suomelle. Sääntelytaakkaa olisi pitänyt pystyä lieventämään, edes väliaikaisesti, jotta alan toimintaedellytykset olisivat helpottuneet.  

Viime kaudella tehdyn alkoholilain uudistuksen yhteydessä nousi esiin, että työllisyys- ja elinkeinovaikutukset jäävät sivurooliin, kun elinkeinoja koskevaa sääntelyä tehdään korostuneesti kontrollin ja rajoittamisen kautta. Alkoholipolitiikan tavoitteena on hillitä alkoholin kulutuksesta aiheutuvia haittoja. Siinä valtiolla on käytössä erilaisia keinoja, jotka liittyvät hintoihin, yleiseen saatavuuteen sekä elinkeinotoiminnan suoraan ja epäsuoraan sääntelyyn. Ravintoloiden toiminnan ja anniskelualan sääntely tulisikin siirtää sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta työ- ja elinkeinoministeriöön. 

Sääntelyllä on oltava tasapainoinen tavoite: sekä ehkäistä terveyshaittoja että mahdollistaa elinkeinotoiminta. Edellytyksenä sille, että anniskelualan ja ravintoloiden toiminnan sääntely siirrettäisiin työ- ja elinkeinoministeriöön on, että näiden alojen lainvalmistelussa vastuuministeriön yhteistyö toimii saumattomasti sekä sosiaali- ja terveysministeriön että sisäministeriön kanssa.