1.1  Tausta

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on useita hankintalakiin liittyviä kirjauksia. Hallitusohjelman jaksossa 3.4 todetaan, että julkisten hankintojen tehokkuuden lisäämiseksi ja laadullisten kriteerien huomioon ottamiseksi julkisissa tarjouskilpaluissa hankintalakia kehitetään ohjaamaan hankintayksikköjä ottamaan huomioon kokonaistaloudellisuuden kriteereinä ensisijaisesti hinta-laatusuhdetta ja kokonaiskustannuksia ja käyttämään pelkkää hankintahintaa kriteerinä vain rajatusti.  

Hallitusohjelman mukaisesti hankintalakia tulee kehittää siten, että lisätään hankintojen vastuullisuutta. Tavoitteen edistämiseksi arvioidaan hankintalain ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisten rikkomusten poissulkemisperusteiden laajentamistarpeet sekä keinot korostaa yritys- ja verovastuullisuutta. Hallitusohjelman mukaan tarvittavat kehittämispäätökset tehdään arvioinnin pohjalta. 

Lisäksi hallitusohjelman mukaan edistetään kaksikielisiä hankintoja ja selvitetään mahdollisia ongelmakohtia lainsäädännössä. Hallitusohjelman lisäksi muutoksia tarvitaan hankintojen ilmoittamiseen liittyvän lomakeuudistuksen sekä hankintojen valvonnassa ja oikeuskäytännössä ilmenneiden muutostarpeiden myötä. 

1.2  Valmistelu

Pääministeri Marinin hallitusohjelman hankintalakiin liittyvien kirjausten perusteella toteutettiin selvitys- ja tutkimushankkeita. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hanke ”HILMI” tuotti tietoa hiili- ja ympäristöjalanjäljestä julkisissa hankinnoissa lainsäädännön ja mittaamisen näkökulmasta. Hanke selvitti, miten lainsäädäntöä ja julkisten hankintojen toimintamalleja tulisi kehittää, ja miten hankinnoille asetettujen tavoitteiden ja kriteerien toteutumista tulisi seurata ja mitata, jotta hiili- ja ympäristöjalanjälki voitaisiin ottaa kustannustehokkaasti huomioon julkisissa hankinnoissa. Lisäksi hanke esitti suosituksen hankintalakiin tehtävistä muutoksista kestävien hankintojen ja ympäristövastuun lisäämiseksi julkisissa hankinnoissa. HILMI- hanke http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-097-4.  

Suomen Kuntaliiton Julkisten hankintojen neuvontayksikkö toteutti selvityksen hankintalainsäädännön kaksikielisten julkisten hankintojen toteuttamista estävistä taikka hankaloittavia kohtia. Selvitys sisälsi suosituksia hankintalainsäädännön kehittämiseksi. https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2021/2100-kaksikielisten-hankintojen-ongelmakohdat-ja-edistamiskeinot 

Tilaisuudet  

Esitys on valmisteltu pääosin virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä. Valmistelun aikana on kuultu keskeisiä toimijoita 27.1.2021 ja 1.12.2021 pidetyissä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksissa. Esitystä on jatkovalmisteltu kuulemistilaisuuksien jälkeen virkatyönä. Esityksestä on järjestetty 21.3.2022 – 29.4.2022 välisenä aikana avoin lausuntokierros. Lausuntopalvelu.fi –palvelun kautta. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://tem.fi/lainsaadantohankkeet tunnuksella TEM072:00/2021. 

2.1  Hankinta-Suomi

Hallitusohjelmassa julkisille hankinnoille asetettujen erilaisen kehittämistarpeiden ja tavoitteiden vaikutuksellinen saavuttaminen edellyttää lainsäädäntötoimenpiteiden lisäksi myös muita toimenpiteitä. Hankintojen vaikuttavuuden edistäminen edellyttää yhteistyötä sekä ministeriöiden välillä, että kuntasektorin ja tarjoajien kanssa. Yhteisten tavoitteiden ja linjausten laatimiseksi sekä edistämiseksi valtiovarainministeriö asetti Vaikuttavat julkiset hankinnat -toimenpideohjelman (Hankinta-Suomi) laatimaan kansallisen julkisten hankintojen strategian. Strategian avulla lisätään julkisten hankintojen toimijoiden yhteistyötä ja kehittämään hankintojen vaikuttavuutta. Hankinta-Suomi -toimenpideohjelman toimikausi on 5.9.2019 – 31.12.2023 ja sitä johdetaan yhteistyössä Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa. https://vm.fi/hankinta-suomi 

Kansallisen julkisten hankintojen strategian valmistelussa on huomioitu hallitusohjelman julkisiin hankintoihin liittyvät lukuisat tavoitteet liittyen mm. tehostamiseen, kestävään kehitykseen, innovaatioihin, ilmastotavoitteisiin, sosiaalisiin näkökohtiin, osaamisen kehittämiseen, parhaiden käytäntöjen levittämiseen, ympäristönäkökohtiin, sosiaaliseen työllistämiseen, kotimaisen ruoan asemaan, teknologiseen kehitykseen, elinkaaritaloudellisuuteen, laatuun, vastuullisuuteen ja kaksikielisyyteen. Lisäksi kansallisessa julkisten hankintojen strategiassa huomioidaan myös kuntien strategiset tavoitteet. Strategia konkretisoi yhteisen näkemyksen siitä, mitä julkisin varoin tehtävissä hankinnoissa on tärkeää tavoitella. Se mahdollistaa yhdessä suunnitellut konkreettiset toimenpiteet, joilla tuetaan tavoitteisiin pääsemistä.  

Valtioneuvoston periaatepäätöksenä annettu julkisten hankintojen strategia sitouttaa toimijat yhteisiin tavoitteisiin, konkreettisiin kehittämistoimiin ja laajaan yhteistyöhön. Ministeriöt sitoutuvat toteuttamaan strategian tavoitteet omassa ja hallinnonalansa toiminnassa. Periaatepäätös sisältää strategian lisäksi sektoriministeriöiden antamat kansallista julkisten hankintojen strategiaa toteuttavat konkreettiset linjaukset ja toimenpiteet innovaatioihin sekä vastuullisiin elintarvikehankintoihin liittyen. Yhteisellä kansallisella strategialla ja laaja-alaisella yhteistyöllä saadaan pitkän aikavälin vaikuttavuutta ja voidaan saavuttaa hallitusohjelmatavoitteet lainsäädäntömuutoksia tehokkaammin. Strategian myötä julkisia hankintoja toteuttavat tahot, kuten valtio, kunnat ja seurakunnat, saavat työnsä avuksi konkreettisia työkaluja. Yritykset ja järjestöt saavat uudenlaisen kumppanuuden myötä liiketoimintamahdollisuuksia. Useat kansalaisille tärkeät palvelut tehdään julkisina hankintoina ja strategia tuo mukanaan parempia arjen asiakaskokemuksia.  

Julkisten hankintojen strategia koostuu kahdeksasta kehittämisen osa-alueesta eli strategisesta tahtotilasta ja 25:stä niitä konkretisoivasta tavoitteesta. Strategiassa kehittämisen kärkinä ovat strateginen johtaminen sekä hankintataitojen edistäminen. Hankintoja johdetaan strategisena toimintona ja hyödynnetään hankintojen potentiaali tavoitteiden saavuttamisessa. Hankinnat tehdään ammattimaisesti ja hankintaosaamista kehitetään jatkuvasti. Tiedolla johtaminen ja vaikuttavuuden arviointi tukevat strategista johtamista. Tahtotilana on, että Suomi on edelläkävijä hankintojen tiedolla johtamisessa ja vaikuttavuuden kehittämisessä. Kehittämistyön keskiössä on toimivien ja laadukkaiden tuotteiden ja palveluiden hankkiminen siten, että kaikki osapuolet ovat osallisina prosessissa ja markkinat ovat elinvoimaiset. Kilpailutukset onnistuvat ja tarjouksia saadaan riittävä määrä vain silloin kuin yritykset kokevat julkiset hankinnat houkutteleviksi. Julkisten hankintojen osana voidaan synnyttää myös innovaatioita. Haasteita ratkaistaan innovaatioilla ja hankintoja tehdään kokeilevasti ja kehitysmyönteisesti. Edellä mainittujen osa-alueiden kehittämisen avulla voidaan saavuttaa taloudellista, sosiaalista ja ekologista kestävyyttä. Hankinnoilla edistetään yhteiskuntavastuullisesti julkisen talouden kestävyyttä, edistetään sosiaalista yhteiskuntavastuuta julkishallinnon sekä yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Suomi on ekologisten julkisten hankintojen suunnannäyttäjä. 

2.2  Sosiaali- ja terveyspalvelut

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021) on säädetty kattavasti ja voimassa olevaa hankintalakia velvoittavammin palvelujen hankkimisesta yksityiseltä palvelun tuottajalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistamista koskeva hallituksen esitys (HE 241/2020) on hyväksytty eduskunnassa 21.6.2021. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaisivat nykyisten kuntien, sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien sijaan hyvinvointialueet. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy vuoden 2023 alusta lukien hyvinvointialueiden vastattavaksi. Uudistus tulee muuttamaan myös ulkoistettujen palvelujen hankinnalle asetettavia ehtoja. Hyvinvointialueilla on myös kuntia vahvemmat resurssit ja osaamista palvelujen hankinnoissa. Kuntia suurempina järjestäjätahoina hyvinvointialueilla on paremmat mahdollisuudet huolehtia asiakkaiden riittävistä ja yhdenvertaisista palveluista.  

Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan järjestämislain 12 pykälässä oleva palveluiden tuottamista ja tuottajalle asetettavia vaatimuksia koskeva säätely on monilta osin velvoittavampaa, kuin mitä hankintalaissa säädetään. Järjestämislain sääntelyllä pyritään estämään erityisesti ulkoistetuissa palveluissa havaittuja puutteita palvelujen laadussa. Hankintalaki on hankintamenettelyjä koskeva yleislaki, joten sosiaali- ja terveyspalvelujen laadusta ja muista sisältövaatimuksista on jatkossakin tarkoituksenmukaisempaa säädellä yksityiskohtaisemmin näitä palveluja koskevassa erityislainsäädännössä.  

Hyvinvointialueilla tulee olla riittävä oma palvelutuotanto. Palveluja voidaan myös ostaa hyvinvointialueen oman tuotannon täydentämiseksi tai antaa asiakkaille palveluseteli. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 3 luvussa säädetään aiempaa yksityiskohtaisemmin ja velvoittavammin ulkoistetuille palveluille asetettavista laatuvaatimuksista ja erityisesti palvelun tuottajille asetettavista ehdoista. Nämä vaatimukset ovat osin tiukempia kuin mitä hankintalaissa on edellytetty.  

Hyvinvointialueen on vastattava palvelutarpeen ja hoidon tarpeen arvioinnista hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Järjestämislain 14 § mukaan yksityisellä palveluntuottajalla on oltava hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä muut riittävät toimintaedellytykset. Yksityisen palveluntuottajan on oltava riittävän vakavarainen, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Yksityisen palveluntuottajan on lisäksi nimettävä toiminnasta vastaava vastuuhenkilö sekä toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä määrä toimintokohtaisia vastuuhenkilöitä. Hyvinvointialueen on lisäksi varmistettava, ettei yksityisen palveluntuottajan aikaisemmassa toiminnassa ole todettu vakavia tai toistuvia puutteita asiakas- ja potilasturvallisuudessa.  

Järjestämislain 15 §:ssä on lueteltu hyvin kattavasti, mitä hyvinvointialueen ja yksityisen palveluntuottajan välisessä sopimuksessa on vähintään sovittava. Näitä seikkoja ovat mm. se, miten hankittavien palvelujen sisältö, määrä ja laatu käytännössä toteutetaan sekä miten hyvinvointialue käytännössä ohjaa ja valvoo toimintaa. Merkityksellistä on myös se, että järjestämislaissa edellytetään sopimukseen otettavaksi sanktioita mahdollisen palvelun tuottajan virhetilanteen varalta ja ehdot, kuinka sopimus voidaan tarvittaessa irtisanoa. Järjestämislain 18 §:ssä säädetään hyvin kattavasti yksityisen palveluntuottajan velvollisuuksista. Palvelun tuottajan on muun ohella noudatettava hyvinvointialueen määrittelemiä palvelukokonaisuuksia ja palveluketjuja sekä toimittava yhteistyössä hyvinvointialueen ja muiden palveluntuottajien kanssa. Järjestämislaissa on säädetty myös yksityiselle palvelun tuottajalle velvoite noudattaa hallinnon yleislakeja, kuten julkisuuslakia. Myös yksityiseen palvelun tuottajaan sovelletaan rikoslain virkavastuuta koskevia säännöksiä. Yksityiseltä palvelun tuottajalta edellytetään järjestämislain 40 § mukaisesti myös kattavaa omavalvontaa. Omavalvonnassaan on erityisesti varmistettava palvelujen saatavuus, jatkuvuus, turvallisuus ja laatu osana palvelujen tuottamista. 

2.3  Hiilijalanjälki hankinnoissa

Pääministeri Marinin hallituksen hallitusohjelmassa esitetään hankintalain muuttamista siten, hiili- ja ympäristöjalanjälki sisällytetään hankintakriteereihin ympäristövaikutuksiltaan merkittävissä hankinnoissa. Lisäksi edistetään sosiaalisten, ilmasto- ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista julkisten hankintojen kautta.  

Hankintalaissa on säädetty hiilijalanjäljen huomioimisesta julkisissa hankinnoissa. Kansallisen sääntelyn taustalla on EU:n hankintadirektiivin (2014/24/EU) säännös, joka velvoittaa hankintayksikköä huomioimaan ympäristö- ja muut kestävyysnäkökohdat 69 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseessä on velvollisuus hylätä tarjous, jos se on poikkeuksellisen alhainen siksi, että se rikkoo hankintadirektiivin 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja, ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita. Hankintalaissa tämä velvoite on sisällytetty 96 §:n toiseen momenttiin. Tarjousta ei kuitenkaan ole velvollisuutta hylätä automaattisesti ympäristörikkomuksen perusteella vaan ainoastaan silloin, jos tarjous on hinnaltaan poikkeuksellisen alhainen rikkomuksen vuoksi. Lisäksi hankintayksiköllä on mahdollisuus ottaa ympäristönäkökohdat huomioon useissa eri kohdissa hankintamenettelyä. Ympäristönäkökohtien arviointi korostuu erityisesti hankinnan suunnitteluvaiheessa. Hankinnan suunnitteluvaiheessa ympäristö- tai hiilijalanjälki voidaan huomioida hankintalain 71 §:n mukaisesti hankinnan kohteen kuvauksessa. Hankintayksikkö voi määritellä ympäristövaatimukset hankinnan kohteena olevalle tavaralle, palvelulle tai urakalle. Kuormittavina tekijöinä voidaan huomioida esimerkiksi käytettävien raaka-aineiden ja kemikaalien, kuljetusten ja pakkausten ympäristövaikutuksia tai veden kulutusta, osien kulumista, huoltovälejä, päästöjä ja prosessissa syntyviä jätteitä. Hankinnan kohteena olevien tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutuksia ja päästöjä voidaan toisin sanoen tarkastella niiden koko elinkaaren ajalta. Hankintayksikkö voi näin ollen esimerkiksi vaatia, että hankittavat tuotteet on valmistettu ympäristöystävällisillä menetelmillä, kunhan vaatimus liittyy hankinnan kohteeseen. Hankinnan kohteen kuvaamisessa voidaan käyttää apuna myös hankintalain 72 §:n mukaisesti ympäristöominaisuuksiin liittyviä merkkejä.  

Hankintayksikkö voi edistää ympäristönäkökohtien toteutumista tarjoajille asetettavilla vaatimuksilla. Hankintalain 81 §:n 1 momentin 3 kohdassa todetaan, että tarjoaja voidaan poissulkea, mikäli ammattitoiminnassa on vakava virhe, jonka hankintayksikkö voi näyttää toteen. Lisäksi tarjoaja voidaan sulkea pois tarjouskilpailusta ympäristövelvoitteen rikkomisen vuoksi 81 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella, jos hankintayksikkö voi osoittaa rikkomuksen tapahtuneen. Hankintalain esitöiden (HE108/2016 vp.) mukaan samaa rikkomusta tai laiminlyöntiä voitaisiin pitää sekä 81 § 1 momentin 3 että 5 kohdassa tarkoitettuna poissulkemisperusteena, esimerkiksi rikoslain 48 luvun mukaiset ympäristörikokset soveltuvat molemmissa tilanteissa. Lisäksi 81 §:n 1 momentin 9 kohdassa annetaan mahdollisuus poissulkea tarjoaja, jonka suorituksissa on aikaisemmissa hankintasopimuksissa tai käyttöoikeussopimuksissa ollut sellaisia merkittäviä tai toistuvia puutteita, jotka ovat johtaneet sopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen, purkamiseen, vahingonkorvauksiin tai muihin vastaaviin sanktioihin.  

Hankintayksikkö voi huomioida ympäristönäkökohtia asettamalla tarjoajalle soveltuvuusvaatimuksia. Soveltuvuusvaatimuksiksi voidaan määritellä muun muassa henkilöstön osaamiskriteerejä taikka ympäristöasiat huomioivia referenssivaatimuksia. Soveltuvuusvaatimuksena voi olla esimerkiksi vaatimus ympäristöasioiden hallintajärjestelmästä, jonka avulla toimija tunnistaa oman toimintansa ympäristövaatimukset tai hiilijalanjäljen ja kertoo, miten hankinnan yhteydessä syntyvät jätteet kierrätetään asianmukaisesti tai miten hiilijalanjälki aiotaan kompensoida. Standardoidut järjestelmät auttavat tunnistamaan ja vähentämään haitallisia ympäristövaikutuksia sekä säästämään kustannuksia. Esimerkiksi ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (Eco-Management and Audit Scheme, EMAS) perustuu EU:n asetukseen (1221/2009/EY, EMAS-asetus) ja se koostuu kansainvälisen ISO 14001 -ympäristöjärjestelmästandardin mukaisesta ympäristöjärjestelmästä sekä ympäristöraportista eli EMAS-selonteosta. ISO 14001 - ja EMAS-järjestelmät huomioivat ympäristöasiat kattavasti organisaatioiden toiminnassa.  

Itse hankinta voidaan tehdä parhaan hinta-laatusuhteen taikka pelkän hinnan tai edullisimpienkustannusten perusteella. Mikäli perusteeksi valitaan hinta, hankinnan kohteen kuvaukseen voidaan sisällyttää ympäristövaatimuksia. Tällöin hankintayksikön määrittelemät vähimmäisvaatimukset täyttävät palvelut, tuotteet tai urakkatarjoukset kilpailevat keskenään vain hinnalla. Hankintalain 93 § ja 94 §:ien mukaisesti hankintayksikkö voi asettaa ympäristönäkökohdat kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiksi. Tällöin vertailuperusteet voivat olla esimerkiksi energian ja vedenkulutuksen todisteellinen vähentäminen ja kuljetuskaluston päästöt ja niiden vähentäminen. Vertailuperusteiden tulee kuitenkin liittyä hankinnan kohteeseen. Liityntä voi olla mihin tahansa tavaran, palvelun tai urakan vaiheeseen. Näin ollen on siis esimerkiksi mahdollista ottaa huomioon ympäristönäkökohdat valmistusmateriaalien hankinnasta aina tuotteen käytön jälkeiseen aikaan. Elinkaarilaskelmaa käyttämällä hankintayksikön on mahdollista huomioida hankinnan kohteen suorat sekä ulkoiset ympäristövaikutukset. Olennaista näiden ympäristövaikutusten huomioimiselle on, että niiden kustannukset hankintayksikölle taikka muulle hankinnan kohteen käyttäjälle ovat tiedossa. Hankintamenettelyn avoimuus sekä tarjoajien tasapuolinen kohtelu kuitenkin edellyttävät, että kustannusten laskemisen perusteiden arviointimenetelmät perustuvat puolueettomasti todennettaviin ja syrjimättömiin perusteisiin. Ympäristönäkökulmat voidaan huomioida hankintasopimuksissa ja sopimuskauden aikana. Ne on aina ilmoitettava hankinta-asiakirjoissa hankintamenettelyn alussa. 

Hallitus asetti Hiili- ja ympäristöjalan laskemista koskevan HILMI-hankkeen selvittämään tarvittavia toimenpiteitä (https://tietokayttoon.fi/-/hiili-ja-ymparistojalanjalki-hankinnoissa-lainsaadanto-ja-mittaaminen-hilmi-). Työryhmäraportissa (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162672 ) esitettiin useita suosituksia, joilla voidaan korostaa ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien tärkeyttä sisällyttämällä ne hankintalakiin lain muiden tavoitteiden rinnalle. Työryhmä suositteli, että velvoite huomioida olemassa olevaa sääntelyä vieläkin vahvemmin ja ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat nostetaan nimenomaisesti hankintalain tavoitteisiin, 2 §:n 1 momenttiin, lain muiden tavoitteiden rinnalle. Muutoksella haluttaan vahvistaa ympäristönäkökohtien huomioimista osana hankintaprosessia. Lisäksi työryhmä suositteli, että hankintalain 81 §:n 1 momentin 5 kohdan mukainen ympäristörikoksia koskeva harkinnanvarainen poissulkemisperuste tulisi muuttaa pakolliseksi poissulkuperusteeksi siten, että rikoslain 48 luvun mukaiset ympäristörikokset lisättäisiin pakollisiksi poissulkemisperusteiksi. Työryhmä esitti, että näillä muutoksilla lisättäisiin hankintayksikön selvittämisvelvollisuutta pakollisten soveltuvuusvaatimusten osalta. Vaatimus voidaan toteuttaa tehokkaasti sähköisen hankintamenettelyn avulla, ja ulottaa selvitysvelvoite koskemaan myös toimittajien käyttämiä alihankkijoita. Muutos tukisi myös ympäristörikosten torjuntaa ja harmaan talouden torjuntaa.  

Lisäksi HILMI-työryhmä suositteli elinkaarikustannusten käytön kehittämistä. Työryhmä esitti, että hankintayksiköille asetetaan muussa julkisten varojen käyttöä koskevassa lainsäädännössä (kuten kuntalaissa) velvollisuus laatia ympäristövaikutuksiltaan merkittävimpiin tuoteryhmiin kuuluville hankinnoille selkeä budjetti, jossa lasketaan hankinnan elinkaarikustannus, joka otetaan huomioon hankinnan suunnitteluvaiheessa ja mahdollisuuksien mukaan myös kilpailutuksessa.  

Hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia olisi tarpeen muuttaa siten, että työryhmän johtopäätökset ja suositukset tulisi huomioiduksi hankintadirektiivien mahdollistamalla tavalla.  

2.4  Hankintojen vastuullisuus ja harmaan talouden torjunta

2.5  Laatu hankinnoissa

Pääministeri Marinin hallituksen hallitusohjelmassa edistetään laadun toteutumista hankinnoissa. Voimassa oleva hankintalaki ja erityisalojen hankintalaki mahdollistavat sen, että hankintayksikkö voi huomioida hankinnan laadulle asetettavia vaatimuksia monin eri tavoin, ja laatu voi liittyä lukuisiin hankinnassa huomioitaviin tekijöihin. Laatu voi liittyä palvelua tarjoavaan yritykseen, kuten yrityksen henkilöstön ammattitaitovaatimuksiin, kokemukseen, yrityksen vakavaraisuuteen tai yhteiskuntavastuun toteutumiseen. Laatu liittyy myös hankinnan kohteeseen. Palvelujen hankinnassa kaikkein keskeisimmät laatuvaatimukset liittyvät ostettavan palvelun sisältöön ja sen määrittelyyn, joista voidaan antaa pakottavaa sääntelyä tuote- tai palvelukohtaisessa erityislainsäädännössä, viranomaisten muussa ohjauksessa tai esimerkiksi valvontaan liittyvässä oikeuskäytännössä. Laatu liittyy myös siihen kieleen, jolla hankittava palvelu tuotetaan.  

Voimassa oleva hankintalaki mahdollistaa hankintojen laadun huomioon ottamisen tarjousten vertailussa käytettävän kokonaistaloudellisen edullisuuden myös esimerkiksi osana palveluja koskevan hankintasopimuksen valvontaa. Viranomaisen ja yksityisen toimijan välisessä suhteessa keskeisessä asemassa on osapuolten välinen sopimus palvelujen tuottamisesta. Viranomainen vastaa myös ostopalvelusopimuksella tuotettavasta palvelusta kuten omastaan. Näin ollen sopimukseen on otettava muun ohella riittävät määräykset palvelutason seurannasta, sanktioista sekä menettelystä tilanteissa, joissa toiminta ei vastaa hankintayksikön ja lainsäädännön asettamia vaatimuksia ja palvelun laatu ei ole sopimuksen mukaista. Lainsäädännön lisäksi osapuolten vastuista ja velvollisuuksista tulee siten sopia myös ostopalvelusopimuksessa, jotta hankintayksiköllä on tosiasiallinen mahdollisuus varmistua siitä, että yksityiseltä toimijalta hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, mitä viranomaisen toiminnalta edellytetään.  

Laatu voi toteutua hankintaan tarjoajille asetettujen vaatimusten lisäksi tarjoajille ja näiden alihankkijoille asetettavilla pakollisilla ja harkinnanvaraisilla poissulkemisperusteilla. Hankintalain 80 §:ssä ja erityisalojen hankintalain 84 §:ssä luetellaan tarjoajien pakolliset poissulkemisperusteet sellaisista vakavista rikkomuksista, joihin syyllistynyt tarjoaja on suljettava tarjouskilpailusta. Tällaisia vakavia rikkomuksia ovat mm. veropetokset, korruptio ja rahanpesu. Hankintayksiköllä on myös hankintalain 81 §:n ja erityisalojen 85 §:n mukaan mahdollisuus oman harkintansa mukaisesti sulkea pois tarjoaja, joka on syyllistynyt muihin rikkomuksiin, kuten sellaisten verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntiin, joilla on vaikutusta tarjoajan luotettavuuteen ja joiden olemassaolon hankintayksikkö voi näyttää toteen. Arvioinnissa on tällöin huomioitava suhteellisuusperiaate. Pakolliset ja harkinnanvaraiset poissulkemisperusteet voidaan kohdistaa myös tarjoajan alihankkijaan.  

Laatuseikat voivat ilmetä myös hankittavaa palvelua koskevan palvelun tuottajan toimiluvasta. Esimerkiksi eräiden sosiaalipalvelujen tuottaminen yksityisesti edellyttää viranomaisen lupaa, tilojen ja laitteiden tarkastusta sekä omavalvontasuunnitelmaa. 

Laatutekijät voivat liittyä yhä enenevässä määrin tuotteiden teknisten ominaisuuksien ohella myös hankintojen ekologiseen kestävyyteen. Hankinnoilla voidaan tukea ympäristö- ja vastuullisuustavoitteiden saavuttamista sekä samalla tuottaa taloudellisesti tarkoituksenmukaisilla toimintatavoilla laadukkaita palveluita käyttäjille. Hankintalainsäädäntö kannustaa ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisen julkisissa hankinnoissa. Ekologinen kestävyys voidaan ottaa huomioon hankinnan kohteen vähimmäisvaatimuksissa, vertailuperusteissa ja sopimusehdoissa. Ekologisesti kestävillä hankinnoilla tuetaan vähähiilisiä ja kiertotalouden mukaisia ratkaisuja. Tällöin hankittavissa tavaroissa, palveluissa tai rakennusurakoissa on pienemmät elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset kuin tavanomaisissa vaihtoehdoissa. Ruokahankinnoissa myös elintarviketurvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä vastuullisuus on tärkeää, ja se edistää osaltaan myös ekologista kestävyyttä. (Esimerkkinä voidaan mainita lain ajoneuvojen energia- ja ympäristövaikutusten huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa (1509/2011) velvoittaa julkisia hankintayksiköitä huomioimaan tieliikenteen moottoriajoneuvojen energiatehokkuuden, hiilidioksidipäästöt ja säännellyt pakokaasupäästöt ajoneuvojen ja henkilökuljetuspalveluiden hankinnoissa.)  

Tuotteen tai palvelun laatutekijät voivat liittyä myös laajemmin hankintojen vastuullisuuteen ja harmaan talouden torjuntaan. Vastuullisuuteen liittyvät laatutekijät voivat ilmetä monin eri tavoin. Ekologisesta näkökulmasta vastuullisuus tarkoittaa ilmaston ja ympäristön huomioimista hankintakriteereissä, ruokajärjestelmän kestävyyttä (kasvispainotteinen ruokavalio, lähi- ja luomuruoka), erilaisten hankintojen hiili- ja ympäristöjalanjäljen huomioimista, kiertotalouden edistämistä hankinnoissa, liikenteen aiheuttaman kuormituksen huomioimista sekä energian käytön minimoimista tuotteiden valmistamisessa ja käytössä. Sosiaalinen kestävyys ja vastuullisuus tarkoittaa mm. mahdollisuutta huomioida sosiaalisista syistä tapahtuva työllisyyden edistäminen hankinnoissa (pitkäaikaistyöttömät, erityisryhmät, oppisopimuskoulutus osana hankintoja), työoikeudellisten rikkomusten huomioiminen poissulkemisperusteena. Yritysvastuu ja verovastuullisuus on mahdollista huomioida jo nyt isommissa hankinnoissa, mutta velvoitteita ei ole pakko selvittää pienemmissä hankinnoissa. Sosiaalisella kestävyydellä voidaan tarkoittaa mitä myös mm. eettisyyden huomioimista ja muita vastaavia laatutekijöitä. Harmaan talouden torjuminen on myös keskeinen osa vastuullisuuden huomioimista.  

Hankintalain 93 §:ssä on säännökset tarjouksen valinnasta kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella. Vastaavat säännökset ovat myös hankintalain 12 luvussa koskien tarjousten valintaa sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa, kansallisissa hankinnoissa sekä käyttöoikeussopimuksissa. Hankintalain mukaan hankintayksikön on valittava tarjouksista kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Hankintayksikkö voi hankinta kohtaisesti määritellä laadun painoarvon kokonaistaloudellista edullisuutta määritellessä. Jos hankintayksikkö käyttää muissa kuin tavarahankinnoissa kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena ainoastaan halvinta hintaa, sen on esitettävä tätä koskevat perustelut hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä taikka hankintamenettelyä koskevassa erillisessä kertomuksessa. 

Hankintayksiköiden tulee huomioida laatutekijät jo hankintaa suunniteltaessa. Tuotteita ja palveluja taikka urakoita suoraan koskevien ehtojen lisäksi onnistuneen ja laadukkaan hankinnan toteutus voi ilmetä esimerkiksi tavasta, jolla markkinoiden vuoropuhelu toteutetaan ja kuinka palvelua käyttäviä asiakkaita kuullaan. Laatunäkökohtia liittyy myös esimerkiksi siihen, kuinka hankintoja toteutetaan eri osissa siten, että myös pienemmät toimijat pääsevät mukaan hankintoihin ja alalle jää tilaa terveelle kilpailulle.  

Hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia olisi tarpeen muuttaa siten, että hankintojen laadun huomioimista voidaan vielä lisätä hankintadirektiivien mahdollistamalla tavalla.  

2.6  Kaksikielisyys hankinnoissa

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman mukaan hankinnoissa edistetään kaksikielisiä hankintoja. Hankintojen kaksikielisyys voi liittyä sekä hankittavan palvelun laatuun kuin hankintojen ilmoittamisen kieleen. Velvollisuudesta ilmoittaa hankinnoista sekä ilmoitusmenettelystä säädetään EU-kynnysarvon ylittävien hankintojen osalta hankintalain 7 luvussa. EU-kynnysarvot ylittävien hankintojen ilmoittamista koskevassa 60 §:ssä ei ole yksilöity ilmoittamisessa käytettävää kieltä. Kansallisen kynnysarvon ylittävien hankintojen, sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen ja muiden erityisissä palveluhankintojen sekä käyttöoikeussopimusten osalta hankintalain III osassa kansallisia hankintamenettelyjä koskevien säännösten mukaisesti hankintailmoitus on julkaistava suomen- tai ruotsinkielellä. Jos hankintayksikkö on viranomainen, sen tulee noudattaa toiminnassaan hallinnon yleislakeja kuten kielilakia. Kansalliset säännökset sekä hankintojen ilmoittamista koskeva Hilma-järjestelmä eivät ole mahdollistaneet hankintojen ilmoittamista samanaikaisesti useammalla eri kielellä.  

Suomen Kuntaliitto ry:n Julkisten hankintojen neuvontayksikön työ- ja elinkeinoministeriölle laatima kaksikielisyyttä koskeva selvitys valmistui alkuvuodesta 2021. Selvitys pohjautui hankintayksiköille ja tarjouskilpailuihin osallistuville yrityksille tehtyyn kyselyyn. Sen tavoitteena oli arvioida sekä hankintayksiköiden että tarjoajien näkemyksiä hankintalainsäädännössä olevista kohdista, jotka estävät kaksikielisten julkisten hankintojen toteuttamisen tai hankaloittaa sitä. 

Hankintayksiköiden suurimmat ongelmat liittyvät selvityksen perusteella julkisten hankintojen sähköisessä ilmoituskanava Hilmassa julkaistavien ilmoitusten kieleen. Keskimäärin joka kuudennella hankintayksiköllä on tarve julkaista samasta hankintailmoituksesta kaksi eri kieliversiota. Nämä tahot olivat lähes poikkeuksetta kaksikielisiä kuntia tai valtion viranomaisia. Joka kolmannella kansallisia hankintoja tehneistä hankintayksiköistä esiintyy usein tarve julkaista kansallisia hankintailmoituksia englannin kielellä. 

Tarjoajaehdokkaat jäävät kyselyn vastausten perusteella erittäin harvoin pois kilpailutuksesta vain sen vuoksi, että hankinta-asiakirjat ovat yksikielisiä. Selvityksen mukaan tarjoajat eivät ole myöskään kokeneet, että hankintalain säännökset estäisivät niitä nauttimasta kielilain mukaisista oikeuksistaan. 

Selvityksessä annetiin suosituksia hankintalainsäädännön ja Hilma-ilmoituskanavan kehittämiseksi. Suositusten mukaan ilmoituspohjien kielivaihtoehtoja tulisi lisätä ja ottaa käyttöön ilmoitusten kieliversioita. Hilma-ilmoituskanavan kehittämisestä vastaa valtionvarainministeriö. 

Hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia olisi tarpeen muuttaa siten, että hankintayksiköillä olisi tosiasialliset mahdollisuudet noudattaa kielilain vaatimuksia silloin, kun ne toiminnassaan noudattavat hallinnon yleislakeja.  

2.7  Hankintojen ilmoittaminen

Hankintalain 59 §:ssä säädetään velvollisuudesta tehdä hankintailmoitukset vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 842/2011 kumoamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1986, jäljempänä vakiolomakeasetus, vahvistettuja vakiolomakkeita käyttäen. Vakiolomakkeiden tietosisältö vastaa hankintadirektiivissä ja sen liitteissä vaadittua tietosisältöä. Käytännössä vakiolomakkeiden käyttö tapahtuu täyttämällä julkisten hankintojen ilmoituskanava Hilmassa olevat sähköiset ilmoituslomakkeet.  

Hankintadirektiiveissä edellytetään, että tiettyjä käyttöoikeusurakoita ja palvelujen käyttöoikeussopimuksia koskevat ilmoitukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Perusteena julkisista hankinnoista ilmoittamisen muuttamiselle on täytäntöönpanoasetuksessa esitetty jäsenvaltioiden muuttuneet tarpeet ja teknologioiden kehitys. Perusteena asetuksessa esitetään myös sähköisen hallinnon ”yhden kerran periaate”, jonka avulla voidaan vähentää hallinnollista rasitetta ja parantaa tietojen luotettavuutta sekä helpottaa sellaisten ilmoitusten vapaaehtoista julkaisemista, jotka alittavat EU:n kynnysarvon tai perustuvat puitejärjestelyihin. Vahvistetut vakiolomakkeet tulisi täyttää automaattisesti käyttämällä tietoja aiemmista ilmoituksista, teknisistä eritelmistä, tarjouksista, sopimuksista, kansallisista hallinnollisista rekistereistä ja muista tietolähteistä. 

Euroopan komissio on antanut 23.9.2019 täytäntöönpanoasetuksen 2019/1780 vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1986 kumoamisesta. Euroopan komission antama täytäntöönpanoasetus perustuu hankintadirektiiveissä esitettyyn velvollisuuteen ilmoittaa hankinnoista julkisesti. Täytäntöönpanoasetusta sovelletaan 14.11.2022 lähtien. Täytäntöönpano-asetuksen (EU) 2015/1986 mukaisia vakiolomakkeita ei voida enää käyttää 25.11.2023 jälkeen.  

Hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia olisi tarpeen muuttaa vastaamaan hankintojen ilmoittamista koskevaa muutosta, sillä valtionvarainministeriöllä ei ole tarvittavia hallinnollisesti tarkoituksenmukaisia valtuuksia.  

2.8  Muut menettelyyn liittyvät seikat

Neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/66/EY (jäljempänä ”oikeussuojadirektiivi”) edellyttää, että 2 d artiklan mukaan kielto tehdä hankintasopimus muutoksenhaun lykkäävän vaikutuksen vastaisesti sekä tehottomuusseuraamuksen määrääminen tällä perusteella koskevat tilanteita, joissa hankintayksiköllä on velvollisuus noudattaa odotusaikaa. Voimassa olevan hankintalain 130 §:n 1 momentin 3 kohdan ja erityisalojen hankintalain 121 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan odotusaikaa ei tarvitse noudattaa, jos sopimus koskee dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtävää hankintaa. Voimassa oleva hankintalain 130 §:n 1 momentin 3 kohta ja erityisalojen hankintalain 121 §:n 1 momentin 3 kohta eivät ole oikeussuojadirektiivin mukaisia.  

Hankintalakia ja erityisalojen hankintalakia olisi tarpeen muuttaa vastaamaan oikeussuojadirektiivin vaatimuksia.  

4.1  Keskeiset ehdotukset

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteita, joilla parannetaan julkisten hankintojen laatua, tehostetaan ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioimista hankinnoissa sekä edistetään kaksikielisten hankintojen ilmoittamista. Ympäristötavoitteiden toteuttamiseksi esityksessä ehdotetaan muutettavan hankintalain tavoitteita koskevaa 2 §:ää siten, että lain tavoitteena korostettaisiin ympäristölle ystävällisten hankintojen toteuttamista.  

Muutoksella lisättäisiin hallitusohjelman mukaisesti hankintayksikön selvittämisvelvollisuutta pakollisten soveltuvuusvaatimusten osalta. Esityksessä esitetään lisättävän rikoslain 48 luvun mukaisia törkeitä ympäristörikoksia ehdokkaiden tai tarjoajien pakollisiksi poissulkemisperusteiksi hankintalain 80 § 2 momenttiin. Samalla selkeytettäisiin voimassa olevan hankintalain tulkinnanvaraisuutta alihankkijoiden poissulkemisen osalta. Ehdotuksessa selkeytettäisiin alihankkijoiden poissulkemisperusteiden hankintalain 80 §:n 3–5 momentin osalta sekä selkeytettäisiin alihankkijoiden poissulkemismenettelyä koskevaa 78 §:ää. Esitettävät muutokset tukisivat myös ympäristörikosten torjuntaa ja harmaan talouden torjuntaa. 

Ehdotuksessa esitetään toteutettavaksi pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa olevia hankintalain muuttamista koskevia kirjauksia laadun huomioimisesta hankintamenettelyssä. Hankintalain 93 § 1 momenttia, 106 § ja 122 § 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että niissä korostettaisiin aiempaa enemmän laadun merkitystä. Hankintayksikölle asetettaisiin myös velvollisuus perustella hankintapäätöksessä, miten se on ottanut laadun huomioon kulloisessakin hankintamenettelyssä. Ehdotuksessa esitetään täydennettävän hankintalain 146 §:ää siten, että laadun perusteluvelvollisuudesta ei olisi valitusoikeutta.  

Hankintalain ilmoittamista koskevaa 101 § esitettäisiin muutettavaksi siten, että hankintailmoitus voitaisiin julkaista kielilain mukaisesti. Lisäksi mahdollistettaisiin hankintailmoituksen julkaiseminen samanaikaisesti useammalla eri kielellä. Muutoksella huomioitaisiin hallitusohjelman kirjaus hankintojen kaksikielisyyden edistämisestä ja selvennetään hankintalaissa ollutta tulkinnanvaraisuutta. Hankintojen ilmoittamista koskevaa 59 §:ää muutettaisiin siten, että annettaisiin valtiovarainministeriölle asetuksenantovaltuus hankintojen ilmoittamisen osalta. Muutoksella huomioitaisiin Euroopan komission hankintojen ilmoittamista koskeva vakiolomakeuudistus.  

Esityksessä esitettäisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle hankinnan valvontaan liittyvän 141 §:n 2 momentin muuttamista markkinaoikeudelle tehtävän esityksen määräajan osalta. Muuttamalla määräajat vuoden pituiseksi parannettaisiin hankintojen valvontaa.  

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa julkisille hankinnoille asetetaan lukuisia tavoitteita liittyen mm. kestävään kehitykseen, ilmastotavoitteisiin, sosiaalisiin näkökohtiin sekä hankintojen laatuun, vastuullisuuteen ja kaksikielisyyteen. Koska kansallisten hankintalakien säännökset perustuvat EU hankintadirektiiveihin, julkisiin hankintoihin liittyviä yhteiskunnallisia sekä tehostamis-, vaikuttavuus- ja laatutavoitteita ei kuitenkaan ole mahdollista edistää pelkästään lainsäädännön keinoin. Valtionvarainministeriön 2019 asettaman Vaikuttavat julkiset hankinnat -toimenpideohjelman (Hankinta-Suomi), jonka toimenpitein voidaan lisätä hankintojen vaikuttavuutta ja saavuttaa hankinnoille asetettavia yhteiskunnallisia tavoitteita vaikutuksellisemmin kuin ainoastaan hankintalainsäädäntöä muuttamalla.  

Laatunäkökohtien painottamista ja huomioimista voidaan edistää Hankinta-Suomen toimenpitein esimerkiksi neuvontaan ja ohjaukseen panostamalla sekä hyviä käytäntöjä jakamalla. Laadun toteutumista hankinnoissa voidaan myös edistää osoittamalla asianmukaista tukea hankintayksiköiden sopimusseurannan ja sopimuskauden aikaisen toiminnan tueksi. Tukea olisi perusteltua osoittaa sinne, missä tosiasiallisesti valvotaan hankintojen laatua ja sen toteutumista. 

Hankintojen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää hankintalain lisäksi kuitenkin varsin monipuolisella valikoimalla muita ohjauskeinoja. Hankintojen laatuun ja ympäristövaikutuksiin voidaan vaikuttaa erityislainsäädännöllä, joissa asetetaan hankinnan kohteelta edellytettyjä vaatimuksia turvallisuuteen ja teknisiin ominaisuuksiin liittyen. Usein voi olla huomattavasti tehokkaampaa vaikuttaa hankintojen ympäristövaikutuksiin muilla keinoilla kuin hankintalailla. Tuotteiden ympäristövaikutuksia sääntelevät ohjauskeinot tarjoavat myös hankintojen näkökulmasta tärkeän valikoiman ohjauskeinoja. 

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Ympäristöystävällisten hankintoja koskevaa lainsäädäntö muissa Euroopan unionin jäsenmaissa  

Itävallassa ja Alankomaissa on yleinen velvoite ottaa ympäristönäkökohdat huomioon kaikissa hankinnoissa. Itävallan hankintalaki (BGBI I Nr. 65/2018, Bundesvergabegesetz 2018) velvoittaa kaikki hankintaviranomaiset ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon ja tarkentaa, että huomiota tulee kiinnittää erityisesti ekologisiin näkökohtiin, kuten energia- ja materiaalitehokkuuteen, jätteiden ja päästöjen vähentämiseen, ja maaperän suojeluun (20 § kohta 5). Säännös ei määrää, missä vaiheessa hankintamenettelyä ympäristönäkökohdat on huomioitava, vaan listaa esimerkiksi tekniset eritelmät, kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteet ja hankintasopimuksen erityisehdot mahdollisina kohtina. Alankomaissa hankintaviranomaisille on asetettu yleinen velvoite tuottaa niin paljon yhteiskunnallista arvoa kuin mahdollista (Aanbestedingswet 2012, artikla 1.4, kohta 2). Tämän on tulkittu tarkoittavan hinta-laatusuhteen tapauskohtaista arviointia hankinnoissa. Alankomaissa on oikeuskäytäntöä tämän yleisen velvollisuuden rikkomisesta, mutta kansallinen tuomioistuin on ratkaissut kaikki tähänastiset tapaukset hankintaviranomaisen hyväksi. Säännöksellä on vaikutuksia hankintoja kestävämpään suuntaan, vaikka tilastotietoa asiasta ei ole. Artiklaa 1.4(2) on tulkittu Alankomaiden oikeuskäytännössä myös niin, että valittajat ovat pyrkineet osoittamaan, ettei hankintaviranomainen ole tuottanut niin paljon yhteiskunnallista arvoa kuin mahdollista, mutta nämä tapaukset eivät ole myöskään menestyneet. Tämä tulkintalinja saattaa johtaa artiklan 1.4(2) sisällöllisen velvoittavuuden kasvamiseen Alankomaissa. Liettuassa on asetettu konkreettisempi yleinen velvoite ympäristönäkökohtien huomioimiseksi. Hallitus antoi vuonna 2010 määräyksen (resolution no 1133), että vuosina 2017 ja 2018 tehtävistä julkisista hankinnoista vähintään 45 prosentissa ja vuosina 2019 ja 2020 tehtävistä julkisista hankinnoista vähintään 50 prosentissa on oltava mukana ympäristökriteerejä (SWD (2019) 125 final). Alankomaissa puolestaan on luovuttu vaatimuksista, joiden mukaan tietyn osuuden hankinnoista tulee täyttää kestävyyskriteerit.  

Ruotsissa hankintadirektiivin artikla 18(2) implementoitiin osaksi kansallista lainsäädäntöä osittain yleisellä velvoitteella ottaa huomioon kestävyysnäkökohdat, jos hankinnan luonne antaa siihen aihetta (SFS 2016:1145, lag om offentlig upphandling (LOU) 4 luku 3 §), osittain lisäämällä uusia pykäliä lukuun 17 (1–5 §§).90 Luvun 17 ensimmäisessä pykälässä todetaan, että kestävyysnäkökohdat voidaan ottaa huomioon, jos ne liittyvät hankinnan kohteeseen. Luvun 17 pykälät 2–5 sisältävät työehtoja (esimerkiksi minimipalkka, työaika) koskevia pakottavia määräyksiä.  

Saksassa puolestaan on yleinen velvoite, että laatu-, innovaatio-, ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat pitäisi ottaa huomioon hankinnassa (Gesetz gegen Wettbewerbsbeschränkungen, artikla 97(3)). Niiden huomioon ottaminen ei ole pakollista (Vergaberechtsmodernisierungsverordnung 58 §) Saksassa pyritty edistämään hankintojen ympäristöystävällisyyttä lainsäädännön keinoin, nojautumatta kuitenkaan kansallisiin pakollisiin tuotekohtaisiin kriteereihin. Epäreilun kilpailun vastaiseen lakiin on otettu yleinen toteamus siitä, että hankinnoissa on otettava huomioon ympäristölliset tekijät. Kiertotaloutta koskevan lain mukaan keskushallinnon on hankinnoissaan tarkasteltava, miten resurssitehokkuus, kuten tuotteiden kestävyys, korjattavuus ja kierrätys voisivat toteutua. Lisäksi substanssilainsäädännössä kuten puhtaiden ajoneuvojen hankinnassa voidaan edellyttää, että esimerkiksi energiankulutus ja tietyt nimetyt ympäristövaikutukset otetaan hankinnassa huomioon joko teknisessä erittelyssä tai vertailuperusteissa.  

Norjassa puolestaan parlamentti on antanut periaatepäätöksen, jonka mukaan aina kun hankinnoissa vertailuperusteina voidaan käyttää ympäristötekijöitä, niiden painoarvon tulisi olla vähintään 30 prosenttia. Myös Sloveniassa hankintayksiköiden tulee huomioida ympäristö hankinnoissaan. Lainsäädännössä on täsmennetty, että huomioon otettavia näkökohtia ovat ainakin energiatehokkuus, uusiutuvan tai vähähiilisen energian käyttö, vedenkäytön tehokkuus, resurssitehokkuus, päästöjen ja muiden haittojen ehkäisy, tuotteen kestävyys, kierrätys, korjaamiskelpoisuus ja jätteet.  

Tanskassa hankintayksikkö, joka ei aseta sosiaalisia kriteerejä, on velvollinen selittämään miksi. Vastaavaa vaatimusta ei Tanskassa ole ympäristökriteereille.  

7.1  Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

2 §.Lain tavoitteet. Pykälässä säädettäisiin lain tavoitteista ja korostettaisiin julkisten hankintojen toteuttamista aikaisempien tavoitteiden lisäksi myös ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi.  

Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että korostettaisiin julkisten hankintojen toteuttamista muiden tavoitteiden lisäksi myös ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Tällä korostettaisiin voimassa olevan lain tavoitetta toteuttaa ympäristölle kestäviä hankintoja. Ympäristö- ja sosiaalisilla näkökohdilla tarkoitettaisiin erityisesti hankintadirektiivin 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita. Direktiivin 18 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä varmistaakseen, että toimittajat noudattavat hankintasopimuksia tehdessään sovellettavia ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu unionin oikeudessa, kansallisessa lainsäädännössä tai direktiivin liitteessä X luetelluissa kansainvälisissä säännöksissä. Ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä edistävien näkökulmien huomioon ottaminen voisi ilmetä esimerkiksi tarjouspyynnössä asetettuna vaatimuksena työ- ja ympäristölainsäädännön noudattamisesta koko tuotantoketjussa, vaatimuksena tuotteiden kestävyydestä, kierrätettävyydestä, tuotteiden uudelleenkäyttömahdollisuuksina, taikka hiili- ja ympäristöjalanjäljen huomioimisena tuotteille, joille se on saatavilla. Hankintayksikkö voisi lisäksi edistää hankintojen ympäristövaikutusten toteutumista esimerkiksi käyttämällä elinkaarikustannuslaskentaa erityisesti ympäristövaikutuksiltaan merkittävissä tuoteryhmissä kuten rakentamisessa ja rakennusten energianhankinnoissa, matkustamisessa, elintarvikkeissa, puhtaanapidossa ja puhdistusaineissa sekä elektroniikkahankinnoissa. Lisäksi hankintayksiköt voisivat edistää hankintojen ympäristövaikutusten toteutumista kiinnittämällä huomiota hankinnan laatuominaisuuksiin. Sosiaalisesti kestäviä hankintoja edistävillä toimenpiteillä hankintayksikkö voisi edistää esimerkiksi perusoikeuksien kuten kielellisten oikeuksien, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteiden toteutumista. Sosiaalisia näkökohtia olisivat myös toimenpiteet heikommassa asemassa olevien suojelemiseksi sekä syrjäytymisen estämiseksi käytettävä positiivinen syrjintä tai muut kannustavat toimet. Hankintayksikkö voisi edistää sosiaalisesti kestävien hankintojen toteuttamista hankinnan kohteelle asetettavilla vaatimuksilla esimerkiksi siten, että käyttäjien tarpeet ja esteettömyys huomioidaan tai tarjousten vertailuun käytettävin laadullisin kriteerein.  

Taloudellista kestävyyttä edistävillä toimenpiteillä hankintayksikkö voisivat edistää julkisen talouden tasapainoa ja hankintayksikön omaa kustannustehokasta toimintaa. Taloudellista kestävyyttä olisivat myös toimenpiteet harmaan talouden ja kartellien torjumiseksi sekä verovastuullisuuden ja huoltovarmuuden varmistamiseksi. Näitä toimenpiteitä olisivat esimerkiksi tarjoajien ja näiden alihankkijoiden poissulkemisperusteita koskeva arviointi sekä markkinoiden kanssa käytävät vuoropuhelut. Hankintojen tarkoituksenmukaisin järjestämistapa ja hankinnan sisällön määrittäminen jäisivät kuitenkin hankintayksiköiden harkintavaltaan ja vastuulle.  

59 §. Velvollisuus käyttää EU-vakiolomakkeita ja yhteistä viitenimikkeistöä (CPV). Pykälässä säädettäisiin Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2015/1986 sekä valtiovarainministeriön asetuksenantovaltuudesta.  

Pykälän 1 momenttia tarkennettaisiin Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 842/2011 kumoamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1986, jäljempänä vakiolomakeasetus, viittaussäännösten osalta. Euroopan komissio on antanut 23.9.2019 täytäntöönpanoasetuksen 2019/1780 vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1986 kumoamisesta. Euroopan komission antama täytäntöönpanoasetus perustuu hankintadirektiiveissä esitettyyn velvollisuuteen ilmoittaa hankinnoista julkisesti. Euroopan komission täytäntöönpanoasetusta sovelletaan 14.11.2022 lähtien. Täytäntöönpano-asetuksen (EU) 2015/1986 mukaisia vakiolomakkeita ei voida enää käyttää 25.11.2023 jälkeen. Ehdotettavalla muutoksella saatetaan kansallisesti voimaan Euroopan komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1780.  

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin valtiovarainministeriön 60 §:n tehtäviin liittyvistä määräyksenantovaltuuksista. Momentin mukaan valtiovarainministeriö voisi antaa määräyksiä yksityiskohtaisemmin uusista sähköisistä hankintojen ilmoittamisen tietokentistä sekä sähköisistä ilmoituslomakkeista. Kyseessä olevat muutokset olisivat teknisiä ja tultaisiin toteuttamaan direktiivin sallimissa rajoissa. Ilmoitusvelvoitteita ja sähköisiä menettelytapoja koskevien säännösten sisältöön on odotettavissa muutoksia hankintojen tietotarpeen sekä Euroopan komission toteuttamien muutosten johdosta. Valtiovarainministeriön asetuksella täsmennettäisiin myös EU:n täytäntöönpanoasetuksesta tulevia velvoitteita siten, että myös yksityiset kilpailuttamisjärjestelmien tarjoajat saisivat yksiselitteisen kuvauksen siitä, minkälaisia tietokenttiä järjestelmän tulee sisältää, jotta se täyttää hankintalaista ja EU:n sääntelystä tulevat velvoitteet. Esimerkiksi hankintojen ilmoituslomakkeet ovat jatkuvan kehitystyön kohde, eikä lomakkeiden sisällöstä olisi tarkoituksenmukaista säätää lailla, mutta lomakkeita olisi käytettävä yhtenäisellä tavalla Hankintailmoitukset.fi-palvelussa. Valtiovarainministeriön asetuksella varmistettaisiin myös eri järjestelmien direktiivien mukaisuus eli se, että kaupalliselta toimijalta ostettu kilpailutusjärjestelmä on EU:n ja kansallisen sääntelyn mukainen. 

78 §.Alihankkijoiden poissulkeminen. Pykälässä selkeytettäisiin alihankkijoiden poissulkemista silloin, kun tarjoajaan kohdistuu pakollinen tai harkinnanvarainen poissulkemisperuste.  

Pykälän 1 momenttia selkeytettäisiin alihankkijoita koskevien pakollisten ja harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden osalta. Hankintayksiköllä olisi edelleen harkintavalta, arvioiko se alihankkijoiden soveltuvuusvaatimuksen hankintalain 80 §:n ja 81 §:n mukaisesti. Silloin, kun hankintayksikkö on päättänyt tarkastaa alihankkijan poissulkemisperusteet ja pakollinen poissulkemisperuste havaitaan, tulisi hankintayksikön vaatia alihankkija korvattavaksi. Muutoksella selkeytettäisiin voimassa olevan lain sanamuotoa siten, että alihankkijaan sovellettaisiin tällöin, mitä mainituissa pykälissä säädetään ehdokkaasta ja tarjoajasta. Muutos vastaisi hankintalain 80 §:ään tehtyä muutosta.  

80 §.Pakolliset poissulkemisperusteet. Pykälässä säädettäisiin uusista poissulkemisperusteista ja selkeytettäisiin alihankkijoihin kohdistuvia toimenpiteitä, silloin kun alihankkijaan kohdistuu pakollinen poissulkemisperuste. 

Pykälän 1 momenttia selkeytetään alihankkijoihin kohdistuvien toimenpiteiden osalta. Käytännön hankintatoiminnassa on ilmennyt epäselvyyksiä hankintalain 78 §:ssä mainittujen toimenpiteiden ja 80 §:n 1 momentin sanamuodon välillä. Hankintadirektiivin 57 artiklaan perustuvan 78 §:n mukaisesti on hankintayksikön harkintavallassa, soveltaako se alihankkijoihin pakollisia tai harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita. Niin ikää EU hankintadirektiivin 71 artiklan 6 b-kohdan mukaan hankintaviranomaiset voivat tarkistaa tai jäsenvaltiot velvoittaa niitä tarkistamaan, onko perusteita alihankkijoiden poissulkemiseksi. Edelleen direktiivin mukaan pakollisen poissulkuperusteen johdosta hankintaviranomaisen on edellytettävä talouden toimijaa korvaamaan alihankkija. Muutos vastaisi ehdotetun lain 78 §n muutosta.  

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan tarjouskilpailusta olisi suljettava myös ehdokas tai tarjoaja, jonka johto- tai valvontahenkilö on tuomittu rikosrekisteristä ilmenevällä tavalla rikoslain 48 luvun 2 §:n törkeästä ympäristön turmelemisesta tai 5a §:n törkeästä luonnonsuojelurikoksesta. Muutos perustuisi hankintadirektiivin 57 artiklan 4 kohdan a alakohtaan, jonka mukaan hankintaviranomaiset voivat sulkea talouden toimijan pois hankintamenettelystä tai jäsenvaltiot voivat vaatia sen poissulkemista, kun hankintaviranomainen voi asianmukaisesti osoittaa hankintadirektiivin 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien velvoitteiden rikkomisen. Hankintadirektiivin 18 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä varmistaakseen, että talouden toimijat noudattavat hankintasopimuksia toteuttaessaan sovellettavia ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu unionin oikeudessa, kansallisessa lainsäädännössä tai direktiivin liitteessä X luetelluissa kansainvälisissä ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisissa säännöksissä.  

Hankintalaissa ympäristöoikeuden säännösten rikkominen rikoslain 48 luvun edellä kuvattujen rikosten tunnusmerkistön täyttävällä tavalla tuotaisiin pakollisten poissulkemisperusteiden joukkoon hankintadirektiivin 57 artiklan 4 kohdan sallimalla tavalla. Tämä on vahvistettu Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa ratkaisukäytännössä kuten C-395/18, TIM, EU:C:2020:58, kohta 34, C-178/16, Impresa di Costruzioni Ing. E. Mantovani ja RTI Mantovani e Guerrato, EU:C:2017:1000, kohta 31, C-171/15, Connexxion Taxi Services, EU:C:2016:948, kohta 29, C 358/12 Consorzio Stabile Libor Lavori Pubblici, EU:C:2014:2063, kohta 36 ja C-226/04, La Cascina ym., EU:C:2006:94, kohta 23. Säännösten tarkoituksena olisi tehostaa ympäristönäkökulmien toteumista julkisissa hankinnoissa. Kuten muissakin pakollisissa poissulkemisperusteissa, rikoslain 48 luvun rikokset tulisi näyttää toteen lainvoimaisella tuomiolla, minkä ohella rikoksen tulisi olla merkittynä rikosrekisteriin. Toisin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa poissulkemisperusteissa, 2 momentin rikosnimikkeiden osalta ei otettaisi huomioon tarjoajan itse saamia tuomioita kuten yhteisösakkoja. Muutos vastaisi tältä osin voimassaolevan hankintalain 80 § 2 momentin työrikoksiin liittyvää tarjoajien poissulkemista.  

93 §.Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin laadun merkityksestä kokonaistaloudellisen edullisuuden valintaperusteena. 

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä korostettaisiin aiempaa enemmän laadun merkitystä tarjousten valintaperusteena. Kokonaistaloudellisesti edullisin olisi tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinta-laatusuhteeltaan paras taikka kustannuksiltaan edullisin. Kokonaistaloudellisesti edullisin voisi myös olla sellainen hinnaltaan edullisin tarjous, joka täyttää hankintayksikön hankinnan kohteelle sekä tarjoajalle asettamat vaatimukset. Hankintayksikkö voisi asettaa hankinnan laatua koskevia vaatimuksia monin eri tavoin. Laatuvaatimuksia voitaisiin esimerkiksi asettaa ns. vähimmäisehtona, jolloin kaikkien tarjousten olisi täytettävä nämä ehdot tai pisteytettävinä ehtoina. Laatuvaatimuksia voisi sisältyä myös hankinnan sopimusehtoihin. Lisäksi voi liittyä palvelua tarjoavaan yritykseen, esimerkiksi yrityksen henkilöstön ammattitaitovaatimuksiin, kokemukseen, yrityksen vakavaraisuuteen tai yhteiskuntavastuun toteutumiseen. Palveluiden hankinnassa kaikkein keskeisimmät laatuvaatimukset liittyvät kuitenkin ostettavan palvelun sisältöön ja sen määrittelyyn, joista annetaan usein pakottavaa sääntelyä tuote- tai palvelukohtaisessa erityislainsäädännössä, viranomaisten muussa ohjauksessa tai esimerkiksi valvontaan liittyvässä oikeuskäytännössä.  

Hankintayksikön olisi edelleenkin mahdollista ostaa myös hinnaltaan halvin tuote, jos tuotteen laatu ja muut valintakriteerit on huomioitu hankintayksikön vaatimusten mukaisesti. Laatuvaatimuksia voidaan asettaa ns. vähimmäisehtona, jolloin kaikkien tarjousten olisi täytettävä nämä ehdot tai pisteytettävinä ehtoina. Laatuvaatimuksia voisi sisältyä myös hankinnan sopimusehtoihin.  

Hankintayksikön tulisi huomioida laatutekijät jo hankintaa suunniteltaessa. Tuotteita ja palveluja taikka urakoita suoraan koskevien ehtojen lisäksi onnistuneen ja laadukkaan hankinnan toteutus voisi ilmetä esimerkiksi tavasta, jolla markkinoiden vuoropuhelu toteutetaan ja kuinka palvelua käyttäviä asiakkaita kuullaan. Laatunäkökohdat voisivat liittyä myös esimerkiksi siihen, kuinka hankintoja toteutetaan eri osissa siten, että myös pienemmät toimijat pääsevät mukaan hankintoihin ja alalle jää tilaa terveelle kilpailulle.  

101 §.Hankinnasta ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta julkaista hankintailmoitus samanaikaisesti useammalla eri kielellä.  

Pykälän 1 momenttia selkeytettäisiin siten, että hankintayksikön olisi mahdollista julkaista hankintailmoitus samanaikaisesti sekä suomen- että ruotsin kielellä. Hankintayksiköllä olisi myös edelleen mahdollisuus julkaista hankintailmoitus ainoastaan suomen- tai ruotsin kielellä.  

Säännös olisi poikkeus kielilaista, jonka 32 §:n 2 momentin mukaan kaksikielisen viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet tulee antaa suomen ja ruotsin kielellä. Poikkeus on perusteltavissa sillä, että hankintailmoituksia jo nyt julkaistaan vain yhdellä kielellä ja että laajojen hankintailmoitusten kääntäminen ei aina ole tarkoituksenmukaista. Viranomaisten tulisi kuitenkin edelleen noudattaa kielilain 32 §:n 3 momentin toista virkettä, jonka mukaan viranomaisen tulee kuitenkin huolehtia sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeista. 

Pykälän 2 momenttia esitetään muutettavan siten, että hankintailmoitus voitaisiin julkaista samanaikaisesti myös useammalla eri kielellä. Käytännön hankintatoiminnassa on ilmennyt tarpeita julkaista hankintoja koskevat ilmoitukset samanaikaisesti useammalla eri kielellä esimerkiksi suomeksi ja englanniksi. Näitä tahoja olivat olleet kaksikieliset kunnat, valtion viranomaiset ja tutkimuslaitokset. Muutoksella mahdollistettaisiin kielilain soveltaminen hankintayksikön toteuttaessa kielilain 25 §:n mukaisesti viranomaistehtävää sekä sujuvoitettaisiin kansallisia hankintoja koskevaa ilmoittamisvelvollisuutta. Kielilain 32 §:n 2 momentin mukaan kaksikielisen viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet tulee antaa suomen ja ruotsin kielellä. Lain 3 momentin mukaan ”Viranomaisten laatimien selvitysten, päätösten tai muiden vastaavien tekstien julkaiseminen ei velvoita kääntämään niitä sellaisinaan. Viranomaisen tulee kuitenkin huolehtia sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeista.” 

Kielilakia ovat velvollisia noudattamaan useat hankintayksiköt kuten kaksikieliset kunnat, valtion keskushallintoviranomaiset, valtion viranomaiset, joiden virka-alueeseen kuuluu erikielisiä kuntia tai vähintään yksi kaksikielinen kunta sekä kuntayhtymät, joihin kuuluu erikielisiä kuntia tai vähintään yksi kaksikielinen kunta. 

Hankintayksiköllä, joka ei kuulu kielilain velvoitteiden piiriin olisi myös mahdollisuus julkaista hankintailmoitus ainoastaan suomen- tai ruotsin kielellä. 

Samalla pykälää selkeytettäisiin siten, että hankintayksikkö voisi lisäksi julkaista ilmoituksesta käännöksen muulla hankintayksikön valitsemalla Euroopan unionin virallisella kielellä. Hankintojen ilmoittamisen sähköisen Hilma-järjestelmän teknisten edellytysten tulee lisäksi mahdollistaa hankintailmoituksista useampien kieliversioiden julkaiseminen ja tämä tulee huomioida Hilma järjestelmän kehityksessä. 

106 §. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin laadun merkityksestä kokonaistaloudellisen edullisuuden valintaperusteena. 

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä korostettaisiin aiempaa enemmän laadun merkitystä. Laatu voisi liittyä lukuisiin hankinnassa huomioitaviin tekijöihin. Muutos vastaisi ehdotetun hankintalain 93 §:n muutosta.  

122 §. Kokonaistaloudellisen edullisuuden valinta. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin laadun merkityksestä kokonaistaloudellisen edullisuuden valintaperusteena. 

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä korostettaisiin aiempaa enemmän laadun merkitystä. Laatu voisi liittyä lukuisiin hankinnassa huomioitaviin tekijöihin. Muutos vastaisi ehdotetun hankintalain 93 §:n muutosta.  

123 §. Hankintaa koskeva päätös. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin hankintapäätöksen sisällöstä.  

Pykälän 2 momenttia esitettäisiin muutettavaksi siten, että hankintayksikön tulisi hankintapäätöksessään perustella, kuinka se on huomioinut laatuseikat kulloisessakin hankinnassa. Ilmoitusvelvollisuus olisi informatiivinen. Ehdotetulla muutoksella ei muutettaisi hankintalain 124 §:n mukaista hankintakertomusta koskevaa sääntelyä. Hankintapäätöksen perusteluissa olisi riittävää kertoa vain keskeisimmät toimet, joilla hankintayksikkö on huomioinut laadun toteutumisen tarjouskilpailussa. Erityisen laajoissa, kymmeniä tai satoja tuotteita sisältävissä hankinnoissa hankintayksikön ei tarvitsisi yksilöidä erikseen, miten laatu on huomioitu kunkin tuotteen tai yksittäisen palvelun osalta vaan hankintayksikkö voisi kuvata tämän yleisemmällä mutta hankinnan luonteeseen nähden riittävän kuvaavalla tasolla.  

141 §.Kilpailu- ja kuluttajaviraston esitys markkinaoikeudelle. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin kilpailu- ja kuluttajaviraston hankintavalvonnan uusista määräajoista.  

Pykälän 2 momenttia säädettäisiin markkinaoikeudelle tehtävän esityksen uudesta määräajasta siten, että kilpailu- ja kuluttajaviraston on mahdollista tehdä 1 momentissa tarkoitettu esitys markkinaoikeudelle 12 kuukauden kuluessa hankintasopimuksen tekemisestä.  

Hankintadirektiivin 83 artiklan 2 kohdan ja käyttöoikeussopimusdirektiivin 45 artiklan 2 kohdan mukaan valvontaviranomaisilla tai -rakenteilla on oltava valtuudet ilmoittaa ongelmista kansallisille tarkastusviranomaisille, tuomioistuimille tai muille asianmukaisille viranomaisille tai rakenteille, jos valvontaviranomaiset tai -rakenteet havaitsevat omasta aloitteestaan tai asiasta tietoja saatuaan erityisiä rikkomuksia tai järjestelmään liittyviä ongelmia. Oikeussuojadirektiivin (2007/66/EY) edellyttää, että määräaika seuraamusten esittämiselle on vähintään kuusi kuukautta, mutta seuraamusten esittämiselle asetettua enimmäisaikaa ei ole direktiivillä säännelty.  

Vuoden määräaika mahdollistaa direktiivien edellyttämän valvontatoiminnan erityisesti silloin kun tosiseikkojen riittävä selvittäminen ja asianosaisten kuuleminen vaatii useita kuukausia tai tilanteessa, jossa hankintasopimuksen tai sopimusmuutoksen tekemisestä on kulunut yli 6 kuukautta. 

146 §.Muutoksenhaun kohde ja rajoitukset. Pykälää täydennettäisiin uudella 4) kohdalla.  

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta, jonka mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi ei voitaisi saattaa hankintalain nojalla hankintayksikön päätöstä tai ratkaisua siitä, että kuinka hankintayksikkö on 123 §:ssä huomioinut laadun kyseisessä hankinnassa. Tällainen hankintayksikön tarkoituksenmukaisuusharkintaan liittyvä ratkaisu koskee viime kädessä hankinnan sisältöä eivätkä hankintamenettelyn syrjimättömyyttä tai avoimuutta, eikä niitä koskevien ratkaisujen oikeudellinen arviointi soveltuisi voimassa olevaan ja tämän ehdotuksen mukaiseen julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmään.  

7.2  Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

2 §.Lain tavoitteet. Pykälän 1 momenttia esitettäisiin muutettavan siten, että korostettaisiin julkisten hankintojen toteuttamista muiden tavoitteiden lisäksi myös ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että muutos vastaa ehdotetun hankintalain 2 §:n 1 momenttia.  

63 §. Velvollisuus käyttää EU-vakiolomakkeita ja yhteistä hankintanimikkeistöä (CPV). Pykälän 1 momenttia muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 842/2011 kumoamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1986, jäljempänä vakiolomakeasetuksen, viittaussäännösten osalta. Muutos vastaisi ehdotetun hankintalain 59 §:n 1 muutosta.  

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa valtionvarainministeriölle annettaisiin asetuksenantovaltuus säätää yksityiskohtaisemmin uusista sähköisistä hankintojen ilmoittamisen tietokentistä sekä sähköisistä ilmoituslomakkeista. Ilmoitusvelvoitteita ja sähköisiä menettelytapoja koskevien säännösten sisältöön on odotettavissa muutoksia hankintojen tietotarpeen sekä Euroopan komission toteuttamien muutosten johdosta. Lisäksi hankintojen ilmoituslomakkeet ovat jatkuvan kehitystyön kohteena. 

64 §.Hankintailmoituksen julkaiseminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin hankintojen ilmoittamista koskevien vakiolomakkeiden osalta. Muutos perustuisi Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/1780 vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1986 kumoamisesta (sähköiset lomakkeet) tehtyyn muutokseen ja vastaisi ehdotetun hankintalain 60 §:n muutosta. 

82 §.Alihankkijoiden poissulkeminen. Pykälässä selkeytettäisiin alihankkijoiden poissulkemista silloin, kun tarjoajaan kohdistuu pakollinen tai harkinnanvarainen poissulkemisperuste. Muutoksella selkeytettäisiin voimassa olevan lain sanamuotoa sitä, että alihankkijaan sovellettaisiin, mitä mainituissa pykälissä säädetään ehdokkaasta ja tarjoajasta. Muutos vastaisi hankintalain 78 §:ään tehtyä muutosta.  

84 §.Pakolliset poissulkemisperusteet. Pykälän 2. momenttia täydennettäisiin siten, että tarjouskilpailusta olisi suljettava myös ehdokas tai tarjoaja, jonka johto- tai valvontahenkilö on tuomittu rikosrekisteristä ilmenevällä tavalla rikoslain 48 luvun 2 §:n törkeästä ympäristön turmelemisesta ja 5a §:n törkeästä luonnonsuojelurikoksesta. Muutos vastaisi ehdotetun hankintalain 80 §:ää.  

91 §.Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta. Pykälän ensimmäistä momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä korostettaisiin aiempaa enemmän laadun merkitystä tarjousten valintaperusteena. Muutos vastaa ehdotetun hankintalain 93 §:ää.  

113 §.Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan kuitenkin tarkennettavaksi siten, että siinä korostettaisiin aiempaa enemmän laadun merkitystä. Muutos vastaa ehdotetun hankintalain Muutos vastaa ehdotetun erityisalojen hankintalain 91 §:n ja hankintalain 93 §:n muutosta. 

114 §. Hankintaa koskeva päätös. Pykälän 2. momenttia esitetään muutettavaksi siten, että hankintayksikön tulisi hankintapäätöksessä perustella, kuinka se on huomioinut laatuseikat hankinnassa. Muutos vastaa ehdotetun hankintalain 123 §:n muutosta.  

7.3  Rikosrekisterilaki

6 b §. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi kohta 9, jonka mukaan rikosrekisteriotteeseen merkitään tiedot lainvoimaisesta päätöksestä, jolla henkilö on tuomittu rikoslain 48 luvun 2 §:n törkeästä ympäristön turmelemisesta ja 5a §:n törkeästä luonnonsuojelurikoksesta. Muutos perustuu hankintadirektiivin 57 artiklan 4 kohdan a alakohtaan, jonka mukaan hankintaviranomaiset voivat sulkea talouden toimijan pois hankintamenettelystä tai jäsenvaltiot voivat vaatia sen poissulkemista, kun hankintaviranomainen voi asianmukaisesti osoittaa hankintadirektiivin 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien velvoitteiden rikkomisen. Hankintadirektiivin 18 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä varmistaakseen, että talouden toimijat noudattavat hankintasopimuksia toteuttaessaan sovellettavia ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita, jotka on vahvistettu unionin oikeudessa, kansallisessa lainsäädännössä tai direktiivin liitteessä X luetelluissa kansainvälisissä ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisissa säännöksissä. Ehdotetun muutoksen sisältämä rikosnimikkeiden lista vastaisi ehdotetun hankintalain 80 §:n 2 momentissa listattuja rikosnimikkeitä.