1.1
Laki matkapalveluyhdistelmien tarjoajista
1 luku Yleiset säännökset
1 §. Soveltamisala. Pykälässä määritellään lain soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan matkapalveluyhdistelmistä annetun lain ( / ) 1 §:ssä määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvien matkapakettien ja yhdistettyjen matkajärjestelyjen tarjoamiseen, joista käytetään yhteisnimitystä matkapalveluyhdistelmä. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät matkat, jotka kestävät alle 24 tuntia eivätkä sisällä yöpymistä ja matkapalvelut, joita markkinoidaan rajoitetulle ryhmälle matkustajia satunnaisesti ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua sekä matkapalvelut, jotka ostetaan liikematkustamista koskevan yleisen sopimuksen perusteella. Soveltamisalaan kuuluvat sekä Suomeen että ulkomaille suuntautuvien matkapalveluyhdistelmien tarjoaminen. Matkapaketti määritellään matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 3 §:ssä ja yhdistetty matkajärjestely 4 §:ssä.
Pykälän 2 momentin mukaan matkapalveluyhdistelmien tarjoamiseen rinnastetaan lentokuljetusten tarjoaminen kuluttajille tarjoajan omissa nimissä, jos kuljetuksen tarjoaa muu kuin lentoliikenteen harjoittaja. Soveltamisalaan kuuluvat sellaiset toimijat, jotka ainoastaan vuokraavat lentokaluston tai lentokaluston ja miehistön sekä myyvät tällaisiin lentoihin lippuja omissa nimissään, mutta eivät itse ole lentoliikenteen harjoittajia (niin sanotut virtuaalilentoyhtiöt).
Pykälän 3 momentissa on viittaus lakiin matkapalveluyhdistelmien tarjoajan valvonta- ja maksukyvyttömyyssuojamaksusta ( / ), jossa säädetään matkapalveluyhdistelmien tarjoajan vakuuksien valvontaa varten ja maksukyvyttömyyden varalta perittävästä maksusta.
2 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohdan mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka matkapalveluyhdistelmistä annetun lain soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka liittyy hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa, riippumatta siitä, toimiiko hän matkanjärjestäjänä, matkanvälittäjänä, yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista helpottavana tahona tai matkapalvelun tarjoajana. Määritelmä vastaa matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 5 §:n 2 kohdan määritelmää.
Pykälän 2 kohdan mukaan matkustajalla tarkoitetaan henkilöä, joka haluaa tehdä matkapalveluyhdistelmistä annetun lain soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen matkapalveluja tarjoavan elinkeinonharjoittajan kanssa tai jolla on oikeus matkustaa tällaisen sopimuksen perusteella. Sopimuksen on voinut tehdä joku muu henkilö kuin matkustaja tai jokin yhteisö. Matkustaja voi olla esimerkiksi yrityksen työntekijä, jonka matkasta yritys on sopinut matkanjärjestäjän kanssa, tai yhdistyksen jäsen, joka osallistuu matkalle yhdistyksen tekemän sopimuksen perusteella. Säännöksessä tarkoitettu matkustaja voi olla myös henkilö, jolle sopimuksen alun perin tehnyt henkilö on luovuttanut oikeutensa matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 13 §:n mukaisesti. Matkustajan määritelmä ei ole rajattu kuluttajiin, vaan myös muu henkilö, kuten liikematkustaja voi olla säännöksessä tarkoitettu matkustaja. Jos matkapalvelu on ostettu liikematkustamista koskevan yleisen sopimuksen perusteella, tätä lakia ei ehdotuksen 1 §:n 1 momentin perusteella kuitenkaan sovelleta. Määritelmä vastaa matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 5 §:n 1 kohdan määritelmää.
Pykälän 3 kohdan mukaan matkanjärjestäjällä tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, joka yhdistää matkapaketteja ja myy tai muutoin tarjoaa niitä joko suoraan tai toisen elinkeinonharjoittajan välityksellä tai yhdessä toisen elinkeinonharjoittajan kanssa, tai joka toimittaa matkustajan tiedot toiselle elinkeinonharjoittajalle matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti. Määritelmä vastaa matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 5 §:n 3 kohdan määritelmää.
Pykälän 4 kohdan mukaan yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttavalla taholla tarkoitetaan sellaista elinkeinonharjoittajaa, joka edesauttaa matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 4 §:ssä tarkoitetun yhdistetyn matkajärjestelyn syntymistä. Yhdistetyllä matkajärjestelyllä tarkoitetaan vähintään kahta erityyppistä, samaa matkaa tai lomaa varten ostettua matkapalvelua, jotka eivät muodosta matkapakettia ja joista matkustaja tekee erilliset sopimukset yksittäisten palveluntarjoajien kanssa, jos yhdistelmä täyttää matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut edellytykset. Edellytyksenä on muun muassa, että tässä kohdassa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja edesauttaa matkustajaa suorittamaan kunkin matkapalvelun erillistä valintaa ja maksamista yhden yhteydenoton aikana. Yhdistetty matkajärjestely syntyy myös silloin, kun tässä kohdassa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja edesauttaa vähintään yhden täydentävän matkapalvelun ostamista toiselta elinkeinonharjoittajalta kohdistetusti.
Pykälän 5 kohdan mukaan matkanvälittäjällä tarkoitetaan muuta elinkeinonharjoittajaa kuin matkanjärjestäjää, joka myy tai muutoin tarjoaa matkanjärjestäjän yhdistämiä matkapalveluyhdistelmistä annetun lain mukaisia matkapaketteja. Määritelmä vastaa matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 5 §:n 4 kohdan määritelmää.
Pykälän 6 kohdan määritellään matkapalveluyhdistelmien tarjoaja, joka on yläkäsite ja sisältää matkanjärjestäjän, yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttavan tahon ja sellaisen matkanvälittäjän, joka on sijoittautunut Suomeen ja joka toimii Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneen matkanjärjestäjän lukuun, joka ei ole itse asettanut matkapakettidirektiivin mukaista vakuutta muussa EU- tai ETA-valtiossa.
Pykälän 7 kohdan mukaan maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, ettei matkapalveluja suoriteta matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksuvalmiusongelmien vuoksi, niitä ei tulla suorittamaan tai ne tullaan suorittamaan vain osittain tai palveluntarjoajat vaativat matkustajia maksamaan niistä. Selkein maksukyvyttömyystilanne on konkurssi. Matkapalveluyhdistelmien tarjoaja voi tosiasiassa olla maksukyvytön myös tilanteissa, joissa sitä ei ole haettu konkurssiin. Tällöin Kilpailu- ja kuluttajavirasto arvioi edellä mainittujen seikkojen perusteella, onko elinkeinonharjoittajan maksukyvyttömyys muutoin selvästi ja riidattomasti todettavissa vai onko kyse elinkeinonharjoittajan tilapäisestä maksukyvyttömyydestä tai maksuvaikeuksista ja onko elinkeinonharjoittajan mahdollista jatkaa toimintaansa. Jos Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedossa on sellaisia seikkoja, joiden perusteella se katsoo yrityksen olevan maksukyvytön, se tekee asiasta päätöksen 11 §:n mukaisesti. Tällaisia seikkoja voivat olla muun muassa äkillisesti peruuntuneet majoitukset tai kuljetukset. Velkasaneeraustilanteet rinnastetaan maksukyvyttömyyteen, vaikka yrityksen toiminta velkojen uudelleenjärjestelyjen myötä jatkuu. Elinkeinonharjoittajan maksukyvyttömyystilanne on realisoitunut myös tilanteessa, jossa yrityksen taloudellisen tilanteen tervehdyttämiseen tähtäävässä rehabilitaatiomenettelyssä yrityksen velkoja, mukaan lukien matkustajien saatavat, leikataan.
Pykälän 8 kohdan mukaan paluukuljetuksella tarkoitetaan matkustajan kuljetusta lähtöpaikkaan tai muuhun sopimuspuolten sopimaan paikkaan. Määritelmä vastaa matkapalveluyhdistelmistä annetun lain 5 §:n 7 kohtaa.
2 luku Maksukyvyttömyyssuoja ja vakuudet
3 §. Vakuuden asettaminen. Pykälällä pannaan täytäntöön matkapakettidirektiivin V ja VI lukujen sekä VII luvun 20 artiklan säännökset maksukyvyttömyyssuojasta. Maksukyvyttömyyssuoja toteutetaan siten, että matkapalvelun tarjoaja asettaa vakuuden, joka kattaa matkustajien suorittamat tai heidän puolestaan suoritetut ennakkomaksut ja paluukuljetuskustannukset, jos sopimukseen on sisältynyt kuljetus.
Ennakkomaksujen arvioinnissa on otettava huomioon etukäteen maksettujen maksujen ja loppumaksujen sekä matkapaketin tai yhdistetyn matkajärjestelyn välisen ajan pituus. Tämä tarkoittaa sitä, että vakuuden on katettava riittävän suuri prosenttiosuus matkapalvelun tarjoajan liikevaihdosta matkapakettien ja yhdistettyjen matkajärjestelyjen osalta. Hyväksyttävään vakuuden määrään voi vaikuttaa esimerkiksi myytyjen matkapakettien tyyppi, matkustajien kuljetusmuoto, matkakohde sekä oikeudelliset rajoitukset tai elinkeinonharjoittajan sitoumukset, jotka koskevat ennalta suoritettujen maksujen määriä, jotka se voi hyväksyä, ja maksujen ajoitusta ennen matkapaketin alkamista. Vaikka tarvittava vakuus voidaan laskea viimeisimpien yritystietojen perusteella, elinkeinonharjoittaja on velvollinen mukauttamaan maksukyvyttö-myyssuojaa riskein kasvaessa mukaan lukien matkapakettien myynnin merkittävä kasvu.
Tehokkaassa maksukyvyttömyyssuojassa ei kuitenkaan tarvitse ottaa huomioon erittäin vähäisiä riskejä, joita ovat esimerkiksi useiden suurimpien matkajärjestäjien samanaikainen maksukyvyttömyys, jos tämä vaikuttaisi suhteettomasti suojan kustannuksiin ja heikentäisi sen tehokkuutta.
Pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 17 artiklan 1 kohdan 1 alakohta. Momentissa säädetään, että Suomeen sijoittautuneella matkanjärjestäjällä on velvollisuus asettaa vakuus, joka turvaa matkustajien etukäteen suorittamien tai heidän puolestaan suoritettujen maksujen palauttamisen siltä osin kuin sopimuksen mukaisia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Jos matkapakettisopimukseen sisältyy matkustajan kuljetus, vakuuden on katettava myös matkustajan paluukuljetus, vaikka siitä ei olisi peritty ennakkomaksuja.
Pykälän 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan säännökset yhdistettyjä matkajärjestelyjä koskevasta maksukyvyttömyyssuojasta. Momentissa säädetään, että Suomeen sijoittautuneen yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttavan tahon on asetettava vakuus kaikkien matkustajilta saamiensa maksujen palauttamisen takaamiseksi siltä osin kuin yhdistetyn matkajärjestelyn osana olevaa matkapalvelua ei suoriteta sen maksukyvyttömyyden vuoksi. Jos elinkeinonharjoittaja vastaa matkustajan kuljetuksesta, vakuuden on katettava myös matkustajan paluukuljetus, vaikka siitä ei olisi peritty ennakkomaksuja. Momenttiin sovelletaan soveltuvin osin 17 artiklan 2-5 kohtia.
Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 17 artiklan 1 kohdan 2 alakohta ja osin 19 artiklan 1 kohta. Momentissa täsmennetään, että direktiivin lakisääteisiä vaatimuksia, jotka koskevat maksukyvyttömyyssuojaa, on sovellettava myös Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin.
Momentin mukaan Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneen matkanjärjestäjän, joka myy tai tarjoaa myytäväksi matkapaketteja Suomessa tai muutoin suuntaa millä tavalla tahansa tällaista toimintaa Suomeen, on asetettava vakuus pykälän 1 ja 2 momentin mukaisesti, jos mainittu elinkeinonharjoittaja ei ole asettanut matkapakettidirektiivin mukaista vakuutta muussa EU- tai ETA-valtiossa. Sama koskee myös tahoa, joka edesauttaa yhdistettyjen matkajärjestelyjen hankkimista Suomessa.
Pykälän 4 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 20 artiklan säännökset matkanvälittäjiä koskevista erityisistä velvoitteista, jos matkanjärjestäjä on sijoittautunut Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle. Momentissa säädetään, että Suomeen sijoittautuneen matkanvälittäjän, joka toimii Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneen matkanjärjestäjän lukuun, on asetettava vakuus sekä oman että päämiehensä maksukyvyttömyyden varalta pykälän 1 ja 2 momentin mukaisesti, jos matkanjärjestäjä ei ole itse asettanut matkapakettidirektiivin 17 artiklan mukaista vakuutta. Tässä tapauksessa matkanvälittäjään sovelletaan matkanjärjestäjiä koskevia sekä matkapaketin toteuttamiseen että maksukyvyttömyyssuojaan liittyviä velvoitteita, jollei matkanvälittäjä osoita matkanjärjestäjän toimivan kyseisten säännösten mukaisesti.
Pykälän 5 momentissa säädetään, että ehdotuksen 3 §:n 1-4 momenteissa tarkoitettu vakuus asetetaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Kilpailu- ja kuluttajavirasto päättää vakuuden hyväksymisestä ehdotuksen 4 §:n mukaisesti.
4 §. Vakuuden hyväksyttävyys. Pykälä sisältää säännökset Kilpailu- ja kuluttajavirastolle asetettavan vakuuden hyväksymisestä ja vakuudenantajan kelpoisuudesta sekä vakuuden määrästä ja laadusta.
Pykälän 1 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto päättää, hyväksytäänkö vakuus. Vakuudeksi voidaan hyväksyä takaus, muu vakuussitoumus tai vakuutus. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi hyväksyä vakuutena muun muassa pankkitakauksen tai luottovakuutuksen. Säännöksessä mainitulla muulla vakuussitoumuksella tarkoitetaan esimerkiksi matkapalveluyhdistelmien tarjoajien ylläpitämän rahaston tai säätiön kautta tarjottua vakuusjärjestelyä. Lisäksi säännös antaa mahdollisuuden alan järjestöjen tarjoamien vakuusjärjestelyjen hyväksymiselle.
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan vakuudenantajalla on oltava kotipaikka EU- ETA-valtiossa. Sijaintivaatimus on tarpeen sen vuoksi, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi tosiasiallisesti valvoa vakuudenantajan maksukykyä ja vakavaraisuutta.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan vakuudenantajan on oltava Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan kykenevä suoriutumaan maksuvelvollisuudestaan. Vakuudenantajan maksukyvyn ja vakavaraisuuden arviointi on osoittautunut käytännössä tärkeäksi, koska pelkkä lupa toimia rahoituslaitoksena Euroopan unionin alueella tai Euroopan talousalueella ei anna riittävää kuvaa rahalaitoksen vakavaraisuudesta. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtiin sisältyvät vakuudenantajaa koskevat edellytykset on käytännöstä saatujen kokemusten perusteella tarkoituksenmukaista kirjoittaa säännökseen.
Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan vakuudeksi voidaan hyväksyä vain sellainen takaus, muu vakuussitoumus tai vakuutus, jonka mukaisen vastuumäärän arvioidaan riittävän ehdotuksen 3 pykälässä tarkoitettuihin suorituksiin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto arvioi vakuuden riittävyyden kunkin elinkeinonharjoittajan osalta erikseen. Arvio vakuuden määrästä perustuu elinkeinonharjoittajan Kilpailu- ja kuluttajavirastolle toimittamaan selvitykseen. Vakuuden on oltava riittävä kattamaan kaikki ennakoitavissa olevat maksut, jotka matkustajat ovat suorittaneet tai jotka on suoritettu matkustajien puolesta matkapalveluyhdistelmistä huippusesonkina ottaen huomioon tällaisten maksujen saamisen ja loman tai matkan päättymisen välinen aika sekä tarvittaessa ennakoitavissa olevat paluukuljetusten kustannukset riippumatta siitä, onko niistä suoritettu ennakkomaksuja vai ei.
Pykälän 2 momentin mukaan vakuuden on oltava tosiasiallinen, ja sen on katettava kohtuudella ennakoitavissa olevat kustannukset eli ennakkomaksut ja paluukuljetuskustannukset. Vakuuden on oltava käytettävissä maksutta.
Pykälän 3 momentin mukaan matkustajien on saatava hyöty maksukyvyttömyyssuojasta asuinpaikastaan, matkalle lähtöpaikasta taikka matkapaketin tai matkapalvelun myyntipaikasta riippumatta sekä riippumatta siitä, missä EU- tai ETA-valtiossa maksukyvyttömyyssuojasta vastaava taho sijaitsee.
5 §. Vakuuden ehdot. Pykälässä säädetään seikoista, jotka ehdotuksen 4 §:ssä tarkoitetun vakuuden ehdoista on ainakin käytävä ilmi. Ehdotuksen mukainen vakuusjärjestelmä perustuu matkapalveluyhdistelmien tarjoajien rahoitusmarkkinoilta hankkimiin yksittäisiin vakuuksiin. Vakuuksien hankkimiskustannukset riippuvat paljolti siitä, minkälaisia ehtoja vakuuksiin liittyy. Näin ollen on tarkoituksenmukaista säätää vakuuksiin liitettävistä vähimmäisehdoista, jolloin elinkeinonharjoittajat saavat tietoonsa vakuuksiin liittyvät hankintakustannukset mahdollisimman tarkasti.
Pykälän 1 kohdan mukaan vakuuden ehdoissa on käytävä ilmi, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi vaatia maksuvelvoitteiden täyttämistä heti, kun matkapalveluyhdistelmän tarjoaja on maksukyvytön. Matkapakettidirektiivin 17 artiklan kohdan 5 mukaan maksujen palautus kunkin suorittamattoman matkapalvelun osalta on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä matkustajan pyynnön jälkeen, minkä vuoksi on tärkeää, että vakuuden on oltava käytettävissä mahdollisimman pian. Myös matkustajien paluukuljetus edellyttää vakuuksien nopeaa realisoimista ja käyttämistä. Jos matkapaketti perustuu reittilentoihin, joissa matkustajan maksama matkan hinta on ennen matkan alkua siirtynyt kuljetusyhtiölle, on kuljetusyhtiö velvollinen kuljettamaan asiakkaan sopimuksen mukaan.
Pykälän 2 kohdan mukaan vakuuden ehdoista on käytävä ilmi, että vakuus päättyy aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto on saanut vakuudenantajalta kirjallisen ilmoituksen vakuuden päättymisestä. Kohdan tarkoituksena on antaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle riittävä aika reagoida niihin tilanteisiin, joissa elinkeinonharjoittajan antama vakuus on päättymässä odottamattomasti. Jos elinkeinonharjoittaja on jatkamassa toimintaansa, mutta sen vakuus irtisanotaan, tulee elinkeinonharjoittajan kyetä hankkimaan uusi vakuus ennen irtisanomisajan päättymistä. Siinä tapauksessa, ettei elinkeinonharjoittaja kykene hankkimaan uutta vakuutta, on sen lopetettava toimintansa tai vaihtoehtoisesti Kilpailu- ja kuluttajaviraston on kiellettävä elinkeinonharjoittajaa jatkamasta toimintaa, johon vaaditaan vakuus.
Pykälän 3 kohdan mukaan vakuuden ehdoista on käytävä ilmi, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi irtisanoa vakuuden kuukauden kuluttua siitä, kun se on todennut, ettei vakuudenantaja kykene täyttämään maksuvelvollisuuttaan. Vakuudenantajan maksukyvyn seuraaminen on tärkeää, koska matkustajien oikeus täysimääräiseen korvaukseen vakuuksista maksukyvyttömyystapauksissa on turvattava. Viranomaisen on kyettävä reagoimaan, jos vakuudenantajan maksukyky heikkenee.
Pykälän 4 kohdan mukaan vakuuden ehdoista on käytävä ilmi, että vakuus kattaa matkustajien vakuudenvoimassaoloaikana syntyneet saatavat ja sellaiset saatavat, jotka ovat syntyneet ennen kuin vakuus on alkanut. Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan antaman vakuuden tulee kattaa kaikki ne saatavat, jotka ovat syntyneet elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan aloittamisesta sen toiminnan päättymiseen asti.. Elinkeinonharjoittaja toimii harvoin siten, ettei sille määrättyyn vakuuteen tule muutoksia tai ettei se vaihda vakuuden antavaa rahoituslaitosta toimintansa aikana. Annettujen vakuuksien tulee muodostaa yhtäjaksoinen ketju. Ketjun tarkoituksena on varmistaa, ettei kenenkään matkustajan saatava, riippumatta saatavan syntymisajankohdasta, jää suojan ulkopuolelle. Näin ollen tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittaja tekee vakuuteen muutoksia, uuden korvaavan vakuuden tulee myös kattaa sellaiset saatavat, jotka ovat syntyneet ennen uuden vakuuden voimassaolon alkamispäivää. Muussa tapauksessa elinkeinonharjoittajan tulee säilyttää aiemmin antamansa vakuudet voimassa siihen asti, kunnes se on toimittanut Kilpailu- ja kuluttajavirastolle selvityksen siitä, ettei korvattavaan vakuuteen liity enää korvattavia saatavia.
Pykälän 5 kohdan mukaan vakuuden ehdoissa on mainittava, että vakuudesta suoritettavat maksut tulee suorittaa veloituksetta Kilpailu- ja kuluttajaviraston yksilöimille pankkitileille. Matkapakettidirektiivin artiklan 17 kohdan 4 mukaan vakuuden on oltava käytettävissä maksutta, joten vakuudesta matkustajille suoritettaviin saataviin ei voida sisällyttää vakuuden käytöstä mahdollisesti aiheutuvia maksuja. Ehdotuksen 10 §:n 2 momentin mukaan matkustajan on esitettävä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle kuuden kuukauden määräajassa vaatimus vakuuden käyttämisestä, minkä jälkeen Kilpailu- ja kuluttajavirasto ilmoittaa vakuudenantajalle maksujen saajien pankkitilit.
6 §. Maksukyvyttömyyssuojan vastavuoroinen tunnustaminen. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 18 artiklan säännökset maksukyvyttömyyssuojan vastavuoroisesta tunnustamisesta. Palvelujen vapaa liikkuvuus ja sijoittautumisvapaus edellyttävät, että EU- ja ETA-valtiot tunnustavat matkanjärjestäjän tai yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttavan elinkeinonharjoittajan sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännön mukaisen maksukyvyttömyyssuojan.
Pykälän mukaan muuhun EU- tai ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautunut matkanjärjestäjä, joka myy tai tarjoaa myytäväksi matkapaketteja Suomessa tai muutoin suuntaa tällaista toimintaa Suomeen, ei ole velvollinen asettamaan vakuutta Suomessa, jos tämä on asettanut vakuuden sijoittautumismaansa lainsäädännön mukaisesti. Sama koskee myös tahoa, joka edesauttaa yhdistettyjen matkajärjestelyjen hankkimista Suomessa.
7 §. Vakuuden alentaminen. Pykälässä säädetään vakuuden alentamiseen liittyvästä menettelystä, vakuuden alentamisen edellytyksistä ja alennetun vakuuden määrästä. Vakuus asetetaan matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömyystilanteita varten. Pykälässä säädettyjen edellytysten täyttyessä elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada vakuutta alennettavaksi tilanteessa, jossa sen riski maksukyvyttömyydestä on pieni.
Pykälän 1 momentin mukaan matkapalveluyhdistelmien tarjoaja voi hakea Kilpailu- ja kuluttajavirastolta asettamansa vakuuden alentamista. Jos hakija hakemuksessaan osoittaa, että se täyttää pykälässä säädetyt vakuuden alentamisen edellytykset, Kilpailu- ja kuluttajaviraston on alennettava vakuutta. On tarkoituksenmukaista, että alentaminen tapahtuu matkapalveluyhdistelmien tarjoajan omasta hakemuksesta, koska elinkeinonharjoittaja itse tuntee parhaiten taloudellisen tilanteensa ja pystyy arvioimaan, täyttääkö sen yritystoiminta alentamisen edellytykset. Koska vakuuden alentamisesta aiheutuu matkapalveluyhdistelmien tarjoajalle velvollisuuksia ja kustannuksia, on sen voitava itse arvioida alentamisesta saamansa hyödyt ja aiheutuvat kustannukset. Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan on täytettävä kaikki pykälän 1 momentin 1-3 kohdissa mainitut edellytykset saadakseen vakuuden alentamisen hyödykseen. Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömyysriskiä arvioidaan tarkastelemalla sen oman pääoman suhdetta matkustajien saataviin ja sen maksuvalmiutta.
Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään sen arvioimisesta, onko yrityksellä riittävästi pääomaa veloistaan eli matkustajien saatavista suoriutumiseen. Kohdan mukaan matkapalveluyhdistelmien tarjoajan oman pääoman on oltava suurempi kuin viranomaisen sille määräämän vakuuden arvo. Vakuuden arvo taas määrätään siten, että vakuus riittää 3 §:ssä mainittuihin matkustajien saatavien maksamiseen. Tällä tavalla matkapalveluyhdistelmien tarjoajan taloudellisesta tilasta saadaan kuva, jossa huomioidaan alan ominaispiirteet.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädetään yrityksen maksuvalmiudesta. Kohdan mukaan matkapalveluyhdistelmien tarjoajan tilinpäätöksen mukaisen vaihto- ja rahoitusomaisuuden arvon on oltava yhtä suuri tai suurempi kuin tilinpäätöksen mukainen lyhytaikainen vieras pääoma. Tilinpäätöksen on mikäli mahdollista oltava vahvistettu. Edellytyksen tulee täyttyä sekä sinä tilikautena, jona hakemus tehdään, että kahtena edellisenä tilikautena. Maksuvalmiuden tunnuslukuna käytetään niin sanottua current ratio -arvoa, joka mittaa yrityksen mahdollisuutta selviytyä lyhytaikaisista veloistaan rahoitus- ja vaihto-omaisuudellaan. Yrityksen tilinpäätös osoittaa vaihto- ja rahoitusomaisuuden arvon ja lyhytaikaisen vieraan pääoman määrän. Yrityksen maksuvalmius on hyväksyttävä, kun mainittujen erien suhdeluku on vähintään yksi.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään siitä, onko matkapalveluyhdistelmän tarjoaja huolehtinut yhteiskunnalle tulevista velvoitteistaan. Saadakseen vakuuden alentamisen hyväkseen edellytetään, ettei matkapalveluyhdistelmän tarjoaja ole viiden viimeisen tilikauden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt hoitaa veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksuihin sekä Tullin perimiin maksuihin liittyviä velvollisuuksiaan. Merkitystä tulee antaa laiminlyöntien toistuvuudelle sekä verojen ja maksujen osalta euromäärälle.
Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, kuinka paljon vakuutta voidaan alentaa. Vakuutta alennetaan sillä euromäärällä, jolla matkapalveluyhdistelmien tarjoajan oma pääoma ylittää sille määrätyn vakuuden. Jos esimerkiksi vakuus olisi 50 000 euroa ja omaa pääomaa olisi 75 000 euroa, vakuutta voitaisiin alentaa 25 000 eurolla. Alennetun vakuuden on kuitenkin aina oltava vähintään 50 prosenttia hyväksytyn vakuuden määrästä.
8 §. Alennetun vakuuden valvonta. Pykälän 1 momentissa säädetään alennetun vakuuden valvonnasta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo, että vakuuden alentamisen ehdotuksen 7 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät myös alentamisen jälkeen. Pykälän 1 momentin mukaan matkapalveluyhdistelmien tarjoajan, jonka vakuutta on ehdotuksen 7 §:n mukaisesti alennettu, on toimitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle kaksi kertaa vuodessa tilintarkastajan vahvistama laskelma oman pääoman määrästä ja selvitys maksuvalmiudesta current ratio -tunnusluvun avulla sekä perusteltu selvitys toiminnasta 3 §:ssä tarkoitetun vakuuden arvioimiseksi. Ehdotuksen 19 §:ssä säädetyn velvollisuuden lisäksi alennetun vakuuden hyväkseen saavan elinkeinonharjoittajan on toimitettava taloudellista tilaansa koskevat tiedot yhden kerran vuodessa. Yrityksen taloudellisen tilan seuraaminen kaksi kertaa vuodessa on välttämätöntä, koska alan luonteen mukaisesti myynnin volyymin vaihteleminen jopa kuukausittain voi olla huo-mattavaa.
Pykälän 2 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston on poistettava ehdotuksen 7 §:n mukainen vakuuden alentaminen, jos matkapalveluyhdistelmien tarjoaja laiminlyö 1 momentissa mainittujen tietojen toimittamisen tai ei enää täytä ehdotuksen 7 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä.
9 §. Maksukyvyttömyyden toteaminen ja vakuuden käyttäminen. Pykälässä säädetään matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömyyden toteamisesta ja vakuuden käyttämisestä matkustajille maksettaviin korvauksiin ja paluukuljetuskustannuksiin ehdotuksen 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on todettava matkapalveluyhdistelmien tarjoaja maksukyvyttömäksi ja tehtävä maksukyvyttömyydestä päätös ennen kuin se voi päättää vakuuden käyttämisestä. Maksukyvyttömyys on määritelty ehdotuksen 2 §:n 7 kohdassa. Maksukyvyttömyyspäätökseen ja päätökseen vakuuden käyttämisestä sovelletaan hallintolain (434/2003) säännöksiä muun muassa asianosaisen kuulemisesta ja päätöksen tiedoksiantamisesta.
10 §. Saatavien maksaminen matkustajille ja paluukuljetusten järjestäminen. Pykälän 1 momentin mukaan vakuudesta korvataan matkustajille heidän etukäteen matkapalveluyhdistelmien tarjoajalle suorittamansa maksut, kun sopimuksen mukaisia palveluja ei suoriteta matkapalveluyhdistelmän tarjoajan maksukyvyttömyyden vuoksi. Matkustajalle voidaan korvata majoituskustannuksia tilanteessa, jossa matkustaja joutuu maksamaan välttämättömiä ja kohtuullisia ylimääräisiä majoituskustannuksia ennen paluukuljetusta. Vakuudesta maksetaan myös kotiutettavien matkustajien paluukuljetuksesta aiheutuvat kustannukset, jos sopimukseen sisältyy kuljetus. Pykälän 2 momentissa säädetään määräajasta, jona matkustajan on haettava korvausta. Matkustajan on esitettävä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle vaatimus vakuuden käyttämisestä saatavansa suorittamiseen kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin hän on saanut tiedoksi päätöksen, jolla Kilpailu- ja kuluttajavirasto on todennut matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömäksi 9 §:n mukaisesti. Kilpailu- ja kuluttajavirasto antaa maksukyvyttömyyspäätöksen tiedoksi matkustajille hallintolain 62 §:n yleistiedoksiantona.
Pykälän 3 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjestää tarvittaessa matkustajien paluukuljetuksen ja maksaa kuljetuskustannukset vakuuksista. Käytännössä Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjestää esimerkiksi lentokoneiden vuokrauksen ja muut tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla matkakohteisiin jääneet matkustajat voidaan kotiuttaa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on toimitettava paluukuljetuksen järjestämiseen liittyvät tiedot ja ohjeet matkustajalle henkilökohtaisesti. Tiedottamisen on tapahduttava viivytyksettä sen jälkeen, kun matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömyys on todettu. Jos Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ei ole käytössään matkustajan yhteystietoja, on viraston julkaistava paluukuljetukseen liittyvät tiedot verkkosivuillaan tai vastaavalla yleisön helposti saatavilla olevalla tavalla.
Pykälän 4 momentin mukaan matkustajalla ei ole oikeutta korvaukseen tämän lain nojalla, jos hänelle palautetaan ehdotuksen 3 §:n mukaisia vakuudella turvattuja saatavia jonkin muun lain tai sopimuksen perusteella. Matkustajalla voi maksukyvyttömyystilanteissa olla myös toinen taho, joka on velvollinen palauttamaan hänen maksamansa ennakkomaksut. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun matkustaja on maksanut matkansa luottokortilla. Näissä tilanteissa matkustajalla on oikeus hakea korvausta kahdesta paikasta eli luotonantajalta ja tämän lain nojalla asetetusta vakuudesta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun (KHO 2015:236) mukaan valmismatkalain nojalla asetettu vakuus on asetettu turvaamaan valmis-matkalaissa mainittuja matkustajien saatavia eikä suojaamaan liiketoiminnan realisoitunutta riskiä. Näin ollen jos matkustaja saa korvausta toisaalta, menettävät hän ja mahdolliset saatavan siirronsaajat oikeutensa hakea korvausta vakuudesta. Ehdotettu laki matkapalveluyhdistelmien tarjoajista korvaa valmismatkalain.
Matkustajalla ei pykälän 4 momentin mukaan myöskään ole oikeutta tämän lain mukaiseen korvaukseen paluukuljetuksesta, jos hän ilman perusteltua syytä jättää noudattamatta Kilpailu- ja kuluttajaviraston paluukuljetuksista antamia ohjeita. Matkustaja, joka esimerkiksi ostaa oman paluulennon järjestetyn yhteiskuljetuksen sijaan, ei voi saada korvausta itse ostamastaan lennosta, koska hänelle on jo järjestetty paluukuljetus. Jos matkustajalla on perusteltu syy toiminnalleen, hän ei menetä oikeuttaan korvaukseen. Perusteltu syy voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun matkustaja ei ole saanut tietoa Kilpailu- ja kuluttajaviraston järjestämästä paluukuljetuksesta tai hän ei liikenteellisten tai välimatkoihin liittyvien syiden vuoksi pääse ajoissa järjestetylle paluulennolle. Kilpailu- ja kuluttajavirasto arvioi, onko esitetty syy hyväksyttävä. Matkustajan on pyrittävä toimimaan siten, että hänen aiheuttamansa kustannukset olisivat mahdollisimman pienet.
11 §. Paluukuljetusten ja saatavien maksaminen valtion varoista. Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, milloin matkustajien paluukuljetuksista aiheutuvia kustannuksia ja matkustajille maksettavia muita saatavia voidaan maksaa valtion varoista. Direktiivin mukaan maksukyvyttömyyssuojan on oltava käytettävissä heti, kun matkapalveluja ei matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksuvalmiusongelmien vuoksi suoriteta. Matkustajien paluukuljetusten nopea toteutuminen ja matkustajien etukäteen suorittamien maksujen palauttaminen ilman aiheetonta viivästystä matkustajan pyynnön jälkeen on turvattava. Vakuudet ovat pääsääntöisesti pankkitakauksia, joiden nopea realisoiminen voi olla ongelmallista. Nopeiden paluukuljetusten ja riittävän nopean maksujen palauttamisen turvaamiseksi valtion talousarvioon otetaan uusi siirtomääräraha, jota Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi käyttää talousarvion rajoissa paluukuljetusten maksamiseen ja maksujen palauttamiseen. Matkustajien maksujen palautuksia voidaan maksaa talousarvion rajoissa valtion varoista myös tapauksissa, joissa asetettu vakuus ei riitä kaikkien saatavien maksamiseen tai matkustajien saatavien maksaminen vakuuksista viivästyisi aiheettomasti matkustajan esittämän korvauspyynnön jälkeen sen vuoksi, että vakuuksien realisointi ei ole mahdollista kohtuullisessa ajassa.
Valtion talousarvioon ehdotetaan otettavaksi siirtomääräraha, jossa varataan 1 miljoonaa euroa edellä mainittujen kustannusten maksamiseen. Jos korvaustarve nousee jonakin vuonna yli momentille varatun määrärahan, on summaa mahdollista korottaa lisätalousarviossa.
Samaan aikaan tämän ehdotuksen kanssa ehdotetaan, että laki valvonta- ja maksukyvyttömyyssuojamaksusta tulee voimaan. Tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvilta elinkeinonharjoittajilta perittäisiin maksukyvyttömyyden varalta maksukyvyttömyyssuojamaksuna noin 250 000 euroa vuosittain. Ensimmäisenä vuonna perittäisiin kuitenkin noin 125 000 euroa, koska laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2018. Maksukyvyttömyyssuojamaksun määrä olisi 0,024 prosenttia elinkeinonharjoittajan edellisen päättyneen tilikauden matkapalveluyhdistelmien myynnin liikevaihdosta.
Pykälän 2 momentin mukaan valtion maksamat paluukuljetusten kustannukset ja matkustajille maksetut muut korvaukset korvataan valtiolle vakuuksista.
12 §. Velvollisuus ilmoittaa vakuuteen vaikuttavista muutoksista. Pykälässä säädetään matkapalveluyhdistelmien tarjoajan ilmoitusvelvollisuudesta tilanteessa, jossa harjoitettavan toiminnan laatu tai laajuus muuttuu. Ilmoitusvelvollisuuden syntyminen edellyttää lisäksi, että muutos voi vaikuttaa velvollisuuteen asettaa vakuus, vakuuden määrään tai vakuuden hyväksyttävyyteen. Säännös koskee sekä matkapalveluyhdistelmien tarjoajaa, jonka toiminta ei edellytä vakuuden asettamista että matkapalveluyhdistelmien tarjoajaa, joka on jo asettanut vakuuden. Jos ensin mainitun elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan laadussa tai laajuudessa tapahtuu muutoksia, jotka voivat vaikuttaa velvollisuuteen asettaa vakuus, tulee asiasta ilmoittaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Mikäli vakuuden jo asettaneen matkapalveluyhdistelmien tarjoajan toiminnan laajuudessa tapahtuu esimerkiksi sellaisia muutoksia, joiden perusteella asetettu vakuus ei ole enää riittävä tai hyväksyttävä, elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava asiasta Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Ehdotuksen 22 §:ssä säädetään pakkokeinoista sellaista elinkeinonharjoittajaa vastaan, joka ei noudata tämän pykälän mukaisia vakuuden asettamista tai vakuuteen liittyvää ilmoitusvelvollisuutta koskevia säännöksiä.
3 luku Vakuudenasettamisvelvollisten rekisteröinti
13 §. Rekisteri vakuudenasettamisvelvollisista ja rekisteri-ilmoitus. Pykälässä säädetään vakuudenasettamisvelvollisista matkapalveluyhdistelmien tarjoajista pidettävästä rekisteristä. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisena toimii Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Se pitää rekisteriä ehdotetussa laissa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi. Rekisteriin merkitään matkapalveluyhdistelmien tarjoaja, joka on ehdotuksen 3 §:n mukaan velvollinen asettamaan vakuuden. Rekisteri matkapalveluyhdistelmien tarjoajista on julkinen.
Pykälän 2 momentissa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta. Ehdotuksen mukaan elinkeinonharjoittaja, joka aikoo tarjota matkapalveluyhdistelmiä ja joka on velvollinen asettamaan vakuuden, on velvollinen tekemään rekisteri-ilmoituksen Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Ilmoituksessa on mainittava ehdotuksen 15 §:n 1 momentin 1-6 kohdassa tarkoitetut tiedot. Ilmoitukseen on lisäksi liitettävä ote kaupparekisteristä tai muusta vastaavasta julkisesta rekisteristä, selvitys rekisteröinnistä perittävän maksun suorittamisesta ja perusteltu selvitys toiminnasta vakuuden arvioimiseksi. Perustellulla selvityksellä tarkoitetaan otetta kirjanpidosta, joka on järjestetty ehdotuksen 25 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla siten, että suoritetut ennakkomaksut käyvät ajantasaisesti ilmi kirjanpidosta. Ehdotuksen 25 §:n 2 momentin mukaisesti edellä mainittuun selvitykseen on liitettävä tilintarkastajan lausunto, jossa tilintarkastaja vahvistaa selvityksissä esitettyjen tietojen asianmukaisuuden.
14 §. Rekisteröinnin edellytykset. Pykälässä säädetään vakuudenasettamisvelvollisten rekisteröinnin edellytyksistä. Edellytysten täyttyessä Kilpailu- ja kuluttajaviraston on merkittävä rekisteröimistä pyytävä vakuudenasettamisvelvollisista pidettävään rekisteriin. Ehdotettujen edellytysten tarkoituksena on parantaa matkapalveluyhdistelmien tarjoajien luotettavuutta ja matkustajien taloudellista turvallisuutta. Pykälän 1 kohdan mukaan rekisteröinti edellyttää, että ilmoituksen tekijä on täyttänyt ehdotuksen 3 §:n mukaisen velvollisuuden vakuuden asettamisesta. Vakuuden on oltava Kilpailu- ja kuluttajaviraston hyväksymä.
Pykälän 2 kohdan mukaan ilmoituksen tekijä ei saa olla konkurssissa. Jos ilmoituksentekijä on luonnollinen henkilö, hänen on oltava täysi-ikäinen. Ilmoituksen tekijänä ei voi olla myöskään henkilö, jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi rekisteröinnin yhteydessä todeta konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä, onko ilmoituksentekijä asetettu konkurssiin. Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 67 §:n 4 momentin nojalla Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on oikeus saada holhousasioiden rekisteristä henkilön toimintakelpoisuuden rajoittamista koskevat tiedot.
Pykälän 3 kohdan mukaan ilmoituksen tekijältä edellytetään, että hän on hoitanut julkiset velvollisuutensa. Rekisteröinnin edellytyksenä on, ettei ilmoituksen tekijä ole kolmen edeltävän vuoden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt verojen tai lakisääteisten eläke,- tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksujen tai Tullin perimien maksujen hoitamista. Laiminlyöntien toistuvuutta ja määrää on arvioitava samoin kuin ehdotuksen 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Edellytyksen tarkoituksena on parantaa matkapalveluyhdistelmien tarjoajien luotettavuutta ja torjua osaltaan harmaata taloutta.
15 §. Rekisteriin merkittävät tiedot ja muutoksista ilmoittaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään tiedoista, jotka merkitään rekisteriin. Momentin 1 kohdan mukaan rekisteriin merkitään luonnollisen henkilön täydellinen nimi ja henkilötunnus tai sen puuttuessa syntymäaika sekä toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- tai yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste ja yhteystiedot.
Momentin 2 kohdan mukaan rekisteriin merkitään oikeushenkilön toiminimi, mahdollinen aputoiminimi, yritys- tai yhteisötunnus tai muu vastaava tunniste ja yhteystiedot.
Momentin 3 kohdan mukaan rekisteriin merkitään luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön käyttämä markkinointinimi. Elinkeinonharjoittajat käyttävät usein markkinoinnissaan epävirallisia markkinointinimiä. Niiden käyttö voi aiheuttaa sekaannusta, koska matkustajat voivat hakea elinkeinonharjoittajan tietoja rekisteristä markkinointinimellä eivätkä virallisella toimi tai aputoiminimellä. Markkinointinimen merkitseminen rekisteriin helpottaa matkustajia löytämään rekisteristä oikeat tiedot.
Momentin 4 kohdan mukaan rekisteriin merkitään tieto siitä, toimiiko vakuudenasettamisvelvollinen matkanjärjestäjänä, Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneen matkanjärjestäjän matkanvälittäjänä vai yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttavana tahona. Tietojen perusteella matkustaja voi tarkistaa virallisesta rekisteristä, missä ominaisuudessa elinkeinonharjoittaja toimii alalla.
Momentin 5 kohdan mukaan rekisteriin merkitään tieto siitä, tarjoaako elinkeinonharjoittaja lentokuljetuksia ehdotuksen 1 §:n 2 momentin mukaisesti.
Momentin 6 kohdan mukaan rekisteriin merkitään tiedot vakuuden antajasta ja vakuusmäärästä. Tiedot palvelevat sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastoa sen valvontatehtävässä että matkustajia heidän tarkistaessaan matkanjärjestäjän luotettavuutta.
Momentin 7 kohdan mukaan rekisteriin merkitään rekisteröitävälle annettava rekisteritunnus ja rekisteröinnin päivämäärä.
Momentin 8 kohdan mukaan rekisteriin merkitään rekisteristä poistamisen syy ja ajankohta, kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt päätöksen rekisteristä poistamisesta ehdotuksen 17 §:n perusteella.
Pykälän 2 momentin mukaan rekisteriin merkitään tiedot niistä, joita on ehdotuksen 22 §:n 1 momentin perusteella kielletty tarjoamasta matkapalveluyhdistelmiä tai jatkamasta niiden tarjoamista ilman hyväksyttävää vakuutta, jos toiminnan harjoittamiseen vaaditaan vakuus. Tiedot on kuitenkin poistettava rekisteristä kolmen vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona kielto on annettu. Kieltojen merkitsemisellä pyritään tehostamaan lain noudattamista ja noudattamisen valvontaa.
Pykälän 3 momentin mukaan rekisteriin merkityn on ilmoitettava rekisteritietojen muutoksista viipymättä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Muutosilmoitukseen on liitettävä tilintarkastajan vahvistama selvitys matkustajien korvausvaatimuksista ja muista maksuvelvoitteista, jotka voivat tulla suoritettaviksi vakuudesta, jos muutosilmoitus koskee matkapalveluyhdistelmien tarjoamisen lopettamista.
16 §. Tietojen luovuttaminen rekisteristä. Pykälässä säädetään rekisteritietojen luovuttamisesta. Ehdotetulla sääntelyllä pyritään siihen, että vakuudenasettamisvelvollisten matkapalveluyhdistelmien tarjoajien tiedot ovat helposti kaikkien saatavilla. Matkustajilla tulee olla mahdollisuus tarkistaa matkanjärjestäjän tietoja ja luotettavuutta ennen sopimuksen tekemistä. Tästä syystä pidetään tarpeellisena, että rekisteritietoja saa luovuttaa tulosteena tai saattaa ne yleisesti saataville sähköisen tietoverkon kautta tai luovuttaa ne muutoin sähköisessä muodossa.
Rekisteriin talletetaan myös luonnollisia henkilöitä koskevia henkilötietoja, kuten nimi ja henkilötunnus. Vakuudenasettamisvelvollisten rekisteri on siis osittain henkilörekisteri. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa luovuttaa tietoja tulosteena tai sähköisesti vain, jos luovutuksensaajalla on henkilötietolain mukaan oikeus käsitellä pyydettyjä henkilötietoja. Tällaisen ehdon toteuttamista ei voida soveltaa annettaessa tietoja sähköisen tietoverkon kautta. Rajoituksen toteuttaminen ei ole myöskään tarpeen yksityisyyden suojan vuoksi, jos sähköisen tietoverkon kautta ei luovuteta rekisteröityjen henkilötunnuksia.
Ehdotuksen mukaan henkilötietojen luovuttaminen tulosteena tai saattaminen yleisesti nähtäville sähköisen tietoverkon kautta tai luovuttaminen muutoin sähköisessä muodossa on sallittua. Henkilötunnuksen saa kuitenkin luovuttaa vain annettaessa tietoja tulosteena tai teknisenä tallenteena. Luovuttamisen edellytyksenä on tällöin se, että luovutuksensaajalla on henkilötietolain 13 §:n tai muun lain mukaan oikeus käsitellä henkilötunnuksia koskevia tietoja.
17 §. Rekisteristä poistaminen. Pykälän mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston on poistettava vakuudenasettamisvelvollinen rekisteristä, jos rekisteröity ei enää täytä ehdotuksen 14 §:ssä säädettyjä rekisteröinnin edellytyksiä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on poistettava rekisteröity esimerkiksi silloin, kun elinkeinonharjoittajan asettama vakuus ei ole enää hyväksyttävä tai käy ilmi, että elinkeinonharjoittaja on toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt verojen tai muiden ehdotuksen 14 §:n 3 kohdassa mainittujen maksujen hoitamisen kolmen edeltävän vuoden aikana. Rekisteristä on poistettava myös elinkeinonharjoittaja, joka on lopettanut toimintansa. Ennen poistamispäätöksen tekemistä Kilpailu- ja kuluttajaviraston on kuultava elinkeinonharjoittajaa hallintolain 34 §:n mukaisesti.
4 luku Valvonta ja pakkokeinot
18 §. Valvonta. Pykälän mukaan ehdotetun lain noudattamista valvovat Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja aluehallintovirasto. Valvonta liittyy vakuudenasettamisvelvollisuutta koskevien säännösten noudattamiseen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo ensisijassa asetettujen vakuuksien riittävyyttä ja oikeaanosuvuutta mukaan lukien alennetut vakuudet. Aluehallintovirasto valvoo esimerkiksi valvontakampanjoin sitä, että kaikki vakuudenasettamisvelvolliset elinkeinonharjoittajat täyttävät velvollisuutensa.
19 §. Valvontaviranomaisen oikeus saada tietoja. Pykälän 1 momentissa säädetään matkapalveluyhdistelmien tarjoajan velvollisuudesta antaa salassapitosäännösten estämättä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sekä aluehallintovirastolle niiden pyynnöstä valvontaa varten välttämättömät asiakirjat ja tiedot. Vaikka asiakirjoihin tai tietoihin sisältyisi esimerkiksi liike- tai ammattisalaisuuksia, asiakirjat ja tiedot on annettava valvontaviranomaisille, jos ne ovat välttämättömiä valvonnan toteuttamista varten.
Pykälän 2 momentin mukaan matkapalveluyhdistelmän tarjoajan on toimitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle vahvistettu tilinpäätöksensä yhden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilinpäätöksen yhteydessä on toimitettava myös matkapalveluyhdistelmien tarjonnan laatuun ja laajuuteen liittyvät tilintarkastajan vahvistamat tiedot päättyneeltä tilikaudelta vakuuden arvioimista varten. Näillä luvuilla tarkoitetaan muun muassa matkapalveluyhdistelmien myynnin liikevaihtoa ja matkustajilta kerättyjä ennakkomaksuja.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto tarvitsee edellä mainittujen asiakirjojen lisäksi muita tietoja vakuuden riittävyyden arvioimiseksi. Tämän vuoksi matkapalveluyhdistelmien tarjoajan on annettava perusteltu selvitys toiminnastaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston asettamina määräaikoina. Selvityksen perusteella Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi päätellä, onko elinkeinonharjoittajan toiminnassa tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat vakuuden määrään.
20 §. Tiedonsaanti viranomaiselta. Pykälän mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ja aluehallintovirastolla on salassapitovelvollisuuden ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada maksutta toiselta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta valvonnan kannalta välttämättömät tiedot. Valvontaviranomaisella on lisäksi edellä mainittu tiedonsaantioikeus ehdotuksen 14 §:ssä säädettyjen rekisteröinnin edellytysten ja 17 §:ssä säädettyjen rekisteristä poistamisen edellytysten selvittämiseksi ja valvomiseksi. Pykälän mukaan tiedot voidaan luovuttaa valvontaviranomaisille myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Viimeksi mainittu on tarpeen erityisesti sen varmistamiseksi, että valvontaviranomaiset voivat hyödyntää Harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä.
21 §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädetään valvontaviranomaisen salassapitovelvollisuutta koskevasta poikkeuksesta. Keskeisimmät salassapitosäännökset sisältyvät viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999). Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ja aluehallintovirastolla on pykälän perusteella oikeus antaa liike- tai ammattisalaisuuden tai elinkeinonharjoittajan taloudellisten etujen suojaamiseksi salassa pidettäväksi säädettyjä tietoja toiselle viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle sen tehtäviä varten. Edellytyksenä on, että tietojen saaminen on viranomaisen tai julkista tehtävää hoitavan tehtävien suorittamisen kannalta välttämätöntä. Salassa pidettäviä tietoja voidaan antaa myös syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi tai syytteeseen panemiseksi.
22 §. Pakkokeinot. Pykälä sisältää pakkokeinoja koskevat säännökset. Pykälän 1 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston on kiellettävä elinkeinonharjoittajaa tarjoamasta ehdotetun lain mukaisia matkapalveluyhdistelmiä, jos vakuudenasettamisvelvollinen elinkeinonharjoittaja ei ole asettanut lainkaan ehdotuksen 3 §:ssä tarkoitettua vakuutta. Kieltopäätös on annettava myös tilanteessa, jossa asetettu vakuus ei enää täytä 4 §:n mukaisia hyväksyttävyyden edellytyksiä.
Pykälän 2 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi kehottaa matkapalveluyhdistelmien tarjoajaa määräajassa täyttämään velvollisuutensa tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittaja laiminlyö ehdotuksen 12 §:ssä tarkoitetun velvollisuuden ilmoittaa vakuuteen vaikuttavista muutoksista, 13 §:n 2 momentissa tarkoitetun rekisteri-ilmoituksen tekemisen, 19 §:ssä tarkoitetun asiakirjojen toimittamisvelvollisuuden tai 25 §:ssä tarkoitetun tilintarkastajaa ja kirjanpitoa koskevien säännösten noudattamisen.
Pykälän 3 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi asettaa pykälässä tarkoitetun kiellon tai kehotuksen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee sen asettanut viranomainen eli Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Muuten uhkasakon asettamisesta ja tuomitsemisesta noudatetaan, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Viittaus koskee myös uhkasakon määrää. Uhkasakkolain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Uhkasakon määrään vaikuttavat näin ollen ainakin harjoitetun elinkeinotoiminnan laajuus ja liikevaihdon suuruus sekä elinkeinonharjoittajan suhtautuminen valvontaviranomaisen sille ehdotetun lain nojalla aiemmin antamiin kehotuksiin. Uhkasakkolain 23 §:ssä säädetään uhkasakolla tehostetun kiellon tiedoksiantamisesta. Tarkoituksenmukaisin tiedoksiantotapa lienee yleensä saantitodistusmenettely. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi päätöksessään asettaa elinkeinonharjoittajalle määräajan, jonka kuluessa sen tulee toimeenpanna kieltopäätöksen vaatimat muutokset.
Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on harkintavalta sen suhteen, tulisiko lainvastaisesti ilman vakuutta tai ilman hyväksyttävää vakuutta harjoitettavaan matkapalveluyhdistelmien tarjoamiseen puuttua uhkasakolla tehostetulla kiellolla vai olisiko asia syytä saattaa tutkittavaksi mahdollisena rikoslain 30 luvun 3 b §:n mukaisena rikkomuksena.
23 §. Pakkokeinot eräissä rajat ylittävissä tapauksissa. Pykälän mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi ryhtyä ehdotuksen 22 §:ssä tarkoitettuihin pakkokeinoihin myös kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/27/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon merkityn ulkomaisen viranomaisen tai järjestön hakemuksesta, jos matkapakettiyhdistelmien tarjoaja toimii Suomessa ilman ehdotuksen 3 §:ssä tarkoitettua vakuutta.
24 §. Kieltokanteen vireillepano ulkomailla. Pykälään on informaatiosyistä otettu viittaussäännös rajat ylittävää kieltomenettelyä koskevaan lakiin, jossa säädetään Kilpailu- ja kuluttajaviraston vireillepano-oikeudesta toisessa EU- tai tai ETA-valtiossa.
5 luku. Erinäiset säännökset
25 §. Tilintarkastaja ja kirjanpito. Pykälässä säädetään tilintarkastajasta ja kirjanpidon järjestämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan matkapakettiyhdistelmän tarjoajalla, joka on ehdotuksen 3 §:n mukaan vakuudenasettamisvelvollinen, on oltava tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettu tilintarkastaja. Koska momentissa säädetty velvollisuus valita tilintarkastaja on tiukempi kuin tilintarkastuslaissa säädetään, säännöksessä mainitaan selvyyden vuoksi, että momentissa tarkoitetulla matkapakettiyhdistelmien tarjoajalla on oltava hyväksytty tilintarkastaja, vaikka se ei olisi tilintarkastuslain nojalla tilintarkastusvelvollinen.
Kilpailu- ja kuluttajavirastolle 8 §:n ja 19 §:n mukaan toimitettaviin selvityksiin, laskelmiin ja tietoihin on pykälän 2 momentin mukaan liitettävä pykälän 1 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan lausunto. Tilintarkastaja vahvistaa lausunnossaan, että selvitykset, laskelmat ja muut toimitetut tiedot ovat asianmukaisia.
Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että kaikki ennen matkapalveluyhdistelmän alkamista suoritetut maksut, jotka koskevat matkapalveluyhdistelmiä ja niihin liittyviä palveluja, käyvät ajantasaisesti ilmi kirjanpidosta. Muilta osin kirjanpidosta säädetään kirjanpitolaissa (1336/1997).
26 §. Rangaistussäännökset. Pykälän 1 momentissa on viittaus rikoslain (39/1889) 30 luvun 3 a §:ään, jossa säädetään rangaistus matkapalvelurikoksesta ja 30 luvun uuteen 3 b §:ään, jossa säädetään matkapalvelurikkomuksesta.
Jos Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehostanut 22 §:n nojalla määrättyä kieltoa tai kehotusta uhkasakolla, päällekkäisyyksien estämiseksi pykälän 2 momentissa säädetään, ettei rikkojaa tällöin voida tuomita samasta teosta rangaistukseen, jos uhkasakko on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu maksettavaksi.
27 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin mukaan ehdotuksen 17, 22 ja 23 §:ssä tarkoitettuihin Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksiin haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Oikaisuvaatimusmenettelyä ei näissä asioissa käytetä, koska se saattaisi aiheettomasti pidentää asioiden käsittelyn kokonaiskestoa. Näissä päätöksissä on kyse rekisteristä poistamisesta sekä kielloista ja kehotuksista.
Muuhun Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätökseen saa 2 momentin mukaan vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään. Yleiset säännökset oikaisuvaatimuksesta ovat hallintolain 7 a luvussa. Oikaisuvaatimussääntelyn piiriin kuuluvat esimerkiksi ehdotuksen 4 §:n mukainen vakuuden hyväksyttävyyttä koskeva päätös, 9 §:n mukainen maksukyvyttömyyden toteamista koskeva päätös, ja 14 §:n rekisteröinnin edellytyksiä koskeva päätös. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.
Pykälän 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Pykälän 4 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston 4, 9 ja 17 §:n nojalla annettavaa päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Muutoksenhaku 4, 9 ja 17 §:n nojalla annettavaan päätökseen merkitsisi asiallisesti sitä, ettei matkustaja saisi ehdotuksessa tarkoitettua suojaa. Matkustajien taloudellisen turvallisuuden varmistaminen edellyttää, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätökset voidaan viivytyksettä panna täytäntöön.
28 §. Keskusyhteyspiste. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 18 artiklan 2-4 kohdat. Pykälän 1 momentin mukaan maksukyvyttömyyssuojan vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvänä keskusyhteyspisteenä Suomessa toimii Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Keskusyhteyspisteen tehtävänä on helpottaa EU- ja ETA-valtioiden välistä hallinnollista yhteistyötä ja näissä valtioissa toimivien matkapalveluyhdistelmien tarjoajien valvontaa mainitussa artiklassa tarkoitetut tiedon antamiseen liittyvät velvollisuudet täyttämällä.
Keskusyhteyspiste helpottaa EU- ja ETA-valtioiden välistä hallinnollista yhteistyötä ja EU- ja ETA-valtioissa toimivien matkapalveluyhdistelmien tarjoajien valvontaa. Keskusyhteyspisteen on ilmoitettava yhteystietonsa kaikille muille EU- ja ETA-valtioille sekä komissiolle. Sen on annettava toisten keskusyhteyspisteiden käyttöön kaikki tarpeelliset tiedot kansallisista maksukyvyttömyyssuojaa koskevista vaatimuksista sekä tiedot yhdestä tai useammasta tahosta, joka vastaa maksukyvyttömyyssuojasta sen alueelle sijoittautuneiden yksittäisten matkapalveluyhdistelmien tarjoajan osalta. Yhteyspisteen on annettava toisille mahdollisuus käyttää kaikkia saatavilla olevia luetteloita niistä matkapalveluyhdistelmien tarjoajista, jotka täyttävät maksukyvyttömyyssuojaan liittyvät velvoitteet. Kaikkien luetteloiden on oltava julkisesti saatavilla, myös verkossa.
Pykälän 2 momentissa säädetään selvityksistä, joita Kilpailu- kuluttajaviraston on pyydettävä toiselta EU- tai ETA-valtiolta, jos se epäilee matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömyyssuojaa. Selvitys pyydetään siltä valtiolta, johon matkapalveluyhdistelmien tarjoaja on sijoittautunut. Jos Kilpailu- ja kuluttajavirasto saa vastaavan selvitys pyynnön toiselta EU- tai ETA-valtiolta, sen on vastattava pyyntöön mahdollisimman pian. Asian kiireellisyys ja monitahoisuus voidaan ottaa huomioon vastausajassa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on joka tapauksessa annettava ensimmäinen vastaus viimeistään 15 arkipäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
29 §. Neuvottelukunta. Pykälän 1 momentin mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhteydessä voi toimia matkapalveluyhdistelmäasiain neuvottelukunta, jonka työ- ja elinkeinoministeriö asettaa. Neuvottelukunnan toimikausi on kolme vuotta.
Pykälän 2 momentin mukaan neuvottelukunnan tehtävänä on seurata matkailualan kehitystä ja ehdotetun lain soveltamista ja valvontaa. Neuvottelukunta voi antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä ja aloitteita lainsäädännön ja valvonnan kehittämiseksi. Neuvottelukunta toimii neuvoa-antavana elimenä matkapalveluyhdistelmien tarjoamista koskevissa kysymyksissä.
Pykälän 3 momentissa säädetään neuvottelukunnan kokoonpanosta ja jäsenten kelpoisuudesta. Neuvottelukunnalla on puheenjohtaja ja vähintään viisi muuta jäsentä, joista yksi on varapuheenjohtaja. Varapuheenjohtajalla ja muilla jäsenillä on henkilökohtainen varajäsen. Neuvottelukunnan jäsenten tulee olla matkapalveluyhdistelmäasioihin hyvin perehtyneitä.
Pykälän 4 momentin mukaan neuvottelukunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan lisäksi vähintään kolme muuta jäsentä.
6 luku Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
30 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädetään lain voimaantulosta ja 2 momentissa valmismatkaliikkeistä annetun lain kumoamisesta. Tarkoitus on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti matkapalveluyhdistelmiä koskevan lakiehdotuksen sekä matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömyyssuoja- ja valvontamaksua koskevan lakiehdotuksen kanssa. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2018.
31 §. Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitus 3 §:ssä tarkoitetun vakuuden asettamisesta ja vakuudenasettamisvelvollisten rekisteriin merkitsemistä koskeva 13 §:n 2 momentin mukainen rekisteri-ilmoitus voidaan ottaa käsiteltäväksi ennen tämän lain voimaantuloa. Vakuus voidaan kuitenkin hyväksyä ja ilmoituksen tekijä voidaan merkitä rekisteriin vakuudenasettamisvelvollisista vasta tämän lain tullessa voimaan.
Pykälän 2 momentin mukaan elinkeinoharjoittaja, joka lain voimaan tullessa on merkittynä valmismatkaliikkeistä annetun lain mukaiseen valmismatkaliikerekisteriin ja joka on tämän lain mukaan vakuudenasettamisvelvollinen sekä on asettanut tämän lain mukaan hyväksyttävän vakuuden, siirretään tämän lain mukaiseen rekisteriin vakuudenasettamisvelvollisista.
Pykälän 3 momentin mukaan elinkeinonharjoittaja, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa ehdotuksen 1 §:ssä tarkoitettua toimintaa, joka edellyttää 3 §:ssä tarkoitettua vakuuden asettamista ja 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua rekisteriin merkitsemistä, ja joka asettaa vakuuden sekä tekee rekisteri-ilmoituksen kahden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta, saa jatkaa toimintaansa siihen saakka, kunnes päätös vakuuden hyväksymisestä ja rekisteriin merkitsemisestä on tehty.