8.1
Laki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta
7 b §.Tarkastukset ulkomaisia tukia koskevan asetuksen perusteella. Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin lisättäisiin uusi 1 a luku. Ulkomaisia tukia koskevan asetuksen mukaisia tehtäviä koskeva uusi luku sisältäisi kaksi uutta pykälää. Uudessa 7 b §:ssä säädettäisiin asetuksen 14 artiklan 5, 6 ja 7 kohtiin perustuen Kilpailu- ja kuluttajaviraston velvollisuudesta tehdä asetuksen mukainen tarkastus Suomessa komission pyynnöstä ja viraston velvollisuudesta avustaa komissiota sen Suomessa asetuksen perusteella tekemässä tarkastuksessa. Momentissa 1 esitetään säädettäväksi komission pyynnöstä Suomessa tehtävistä tarkastuksista, joissa tulee soveltaa kansallisia tarkastusmenettelyjä koskevia sääntöjä. Komission Suomessa tekemällä tarkastuksella avustamisesta esitetään säädettäväksi 2 momentissa.
Asetuksen 14 artikla koskee unionissa tehtäviä tarkastuksia. Artiklan mukaan komissio voi toteuttaa tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä asetukseen perustuvien tehtäviensä suorittamiseksi. Tarkastusoikeus koskee siten kaikkien asetuksen mukaisten tehtävien suorittamista. Artiklassa 16 säädetään yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista, jos tutkimuksen kohteena oleva yritys kieltäytyy suostumasta unionissa tehtävään komission tarkastukseen. Artiklassa 17 puolestaan säädetään sakon ja uhkasakon määräämisen mahdollisuudesta muun muassa tilanteissa, joissa yritys tai yritysten yhteenliittymä ei suostu tarkastukseen tai se rikkoo tarkastuksen yhteydessä kiinnitetyt sinetit.
Artiklassa 15 säädetään unionin ulkopuolella tehtävistä tarkastuksista, joita koskevat erilaiset edellytykset kuin unionissa tehtäviä tarkastuksia. Jäsenvaltioita koskevat velvoitteet koskevat vain unionissa tehtäviä tarkastuksia.
Suomen kansallisten ja EU:n kilpailusääntöjen valvontaan liittyvistä tarkastuksista on säädetty kilpailulain 35–37 §:ssä. Asetus ei mahdollista tarkastuksia pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin esityksessä aiemmin todetusti. Siten kilpailulain muissa tiloissa kuin elinkeinonharjoittajien liiketiloissa tehtäviä tarkastuksia koskeva 36 § ei tule sovellettavaksi edes komission pyynnöstä tehtävien tarkastusten osalta.
Momentissa 1 säädettäisiin, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulisi toimittaa komission pyynnöstä tarkastus elinkeinonharjoittajan tiloissa asetuksen 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti noudattaen tarkastuksen suorittamisessa kilpailulain elinkeinonharjoittajien liiketiloissa tehtäviä tarkastuksia koskevia menettelysääntöjä.
Asetuksen 14 artiklan 7 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion on komission pyynnöstä tehtävä omalla alueellaan tarkastuksia tai toteutettava muita tutkimustoimenpiteitä kansallisen lainsäädäntönsä nojalla selvittääkseen, onko kyse sisämarkkinoita vääristävästä tuesta. Muut tutkimustoimenpiteet voivat olla esimerkiksi tietojen pyytämistä tai kuulemisia tarkastuksen yhteydessä.
Kilpailulain 35 §:ssä säädetään, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on velvollisuus Euroopan komission pyynnöstä toimittaa tarkastus siten kuin Euroopan unionin säädöksissä säädetään. Kilpailusääntöjä koskevan täytäntöönpanoasetuksen 1/2003 22 artiklan mukaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten on komission pyynnöstä suoritettava tarkastuksia. Artiklan 22 mukaan näiden tarkastusten suorittamisesta vastuussa olevat jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten virkamiehet sekä heidän valtuuttamansa tai nimeämänsä virkamiehet käyttävät valtuuksiaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Siten komission pyynnöstä Suomessa tehtävillä kilpailuoikeuteen liittyvillä tarkastuksilla sovelletaan kilpailulain menettelysäännöksiä. Myös käsiteltävänä olevan asetuksen mukaisen komission pyynnöstä tehtävän tarkastuksen suorittamisessa sovelletaan kilpailulain mukaisia tarkastuksia koskevia menettelysääntöjä. Alla käsiteltävät kilpailulain 35 ja 37 soveltuvat siten myös tilanteisiin, joissa Kilpailu- ja kuluttajavirasto toimittaa komission pyynnöstä asetuksen mukaisen tarkastuksen.
Kilpailulain elinkeinonharjoittajien liiketiloissa tehtäviä tarkastuksia koskevan 35 §:n mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja aluehallintoviraston virkamiehellä on oikeus kilpailulain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi sekä ilmoitettavien yrityskauppojen arvioimiseksi toimittaa kaikki tarvittavat tarkastukset elinkeinonharjoittajan hallinnassa olevissa liike- ja varastotiloissa, maa-alueilla ja kulkuneuvoissa. Pykälän mukaan virasto voi toimittaa datan tilapäisten kopioiden tarkastuksen omissa toimitiloissaan.
Kilpailulain tarkastusmenettelyä koskevassa 37 §:ssä säädetään muun muassa, että elinkeinonharjoittajan ja elinkeinonharjoittajan yhteenliittymän on päästettävä tarkastusta suorittava virkamies tai valtuutettu henkilö hallinnassaan oleviin liike- ja varastotiloihin, maa-alueille ja kulkuneuvoihin. Tarkastusta toimittavalla virkamiehellä on myös oikeus tallennusvälineestä riippumatta tutkia elinkeinonharjoittajan ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän liikekirjeenvaihto, kirjanpito, tietojenkäsittelyn tallenteet, muut asiakirjat ja data, joilla voi olla merkitystä kilpailulain noudattamisen valvonnassa, ja ottaa niistä jäljennöksiä. Lisäksi pykälän mukaan tarkastusta toimittava virkamies voi pyytää elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän edustajilta taikka henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista sekä tallentaa saamansa vastaukset. Kilpailulain tarkastuksiin liittyvät toimivaltuudet ovat vastaavanlaisia kuin asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaiset toimivaltuudet.
Momentissa 2 säädettäisiin, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulee komission pyynnöstä avustaa komissiota tarkastuksen suorittamisessa 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Pykälässä viitattaisiin virka-avun osalta poliisilain 9 luvun 1 §:än.
Komission suorittaessa tarkastusta 14 artiklan 5 kohdan perusteella, komissiota avustavilla henkilöillä on asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaiset valtuudet. Kyseisen kohdan mukaan tarkastukseen valtuutetuilla virkamiehillä on oikeus päästä kaikkiin yrityksen tiloihin, alueille ja kulkuneuvoihin, tutkia kirjanpitoa, saada käyttöönsä kaikki tarkastusyksikön saatavilla olevat tiedot sekä ottaa jäljennöksiä kirjanpidosta ja asiakirjoista. Lisäksi virkamiehellä on oikeus pyytää yrityksen edustajalta tai henkilöstön jäseneltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä ja tallentaa vastaukset sekä sinetöidä yrityksen tilat ja kirjanpito tarkastuksen ajaksi siltä osin kuin on tarpeen tarkastuksen tekemiseksi. Kilpailu- ja kuluttajaviraston avustaessa komission Suomessa tekemässä tarkastuksessa, tarkastukseen sovelletaan komission tarkastuksia koskevia asetuksen menettelysääntöjä. Tämä vastaisi sovellettavien menettelysääntöjen osalta kilpailulain 35 §:ää, jonka mukaan ”Kilpailu- ja kuluttajavirasto avustaa komissiota tarkastusten suorittamisessa siten kuin niistä säädetään Euroopan unionin säädöksissä”. Jos yritys rikkoisi tarkastukseen liittyviä asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisia menettelysääntöjä komission Suomessa tekemällä tarkastuksella, jolla Kilpailu- ja kuluttajavirasto avustaisi komissiota, komissio voisi määrätä yritykselle sakkoja 17 artiklan perusteella.
Asetuksen 14 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos komission virkamiehet tai muut sen valtuuttamat mukana olevat henkilöt toteavat, että yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa 14 artiklassa tarkoitettua tarkastusta, sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, on annettava heille tarvittavaa apua ja pyydettävä tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat tehdä tarkastuksensa.
Poliisilain 9 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään, että poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Lisäksi momentissa säädetään, että poliisin on annettava virka-apua muulle viranomaiselle myös laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi, jos virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkatehtäviään. Koska käsiteltävänä olevassa esityksessä säädettäisiin Kilpailu- ja kuluttajaviraston velvollisuudesta avustaa komissiota tarkastuksen suorittamisessa, poliisilla olisi velvollisuus antaa virka-apua virastolle sille laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi, jos virastoa estetään suorittamasta tehtävää. Tämän vuoksi Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetussa laissa ei olisi tarpeen erikseen säätää Kilpailu- ja kuluttajaviraston oikeudesta saada virka-apua poliisilta. Momenttiin esitetään kuitenkin selvyyden vuoksi sisällytettävän informatiivinen viittaus edellä selostettuun poliisilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin säännökseen.
Pykälässä säädettäisiin siten kilpailulain tarkastussääntöjä vastaavasti, että ”Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä.” Virka-apua koskevan pyynnön tekee tarvittaessa Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
7 c §.Tietojenvaihto ulkomaisia tukia koskevan asetuksen perusteella. Pykälässä säädettäisiin Kilpailu- ja kuluttajaviraston roolista kansallisena yhteysviranomaisena ja oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä toiselta kansalliselta viranomaiselta ja hankintayksiköltä tieto asetuksen 13 artiklan 5 kohdan ja 35 artiklan 1 kohdan perusteella ja luovuttaa tieto edelleen komissiolle. Pykälässä säädettäisiin siten, minkä kansallisen viranomaisen kautta komission tietopyynnöt välitettäisiin Suomessa ja minkä viranomaisen kautta Suomen tietojenantovelvollisuuden alaan kuuluvat tiedot voitaisiin toimittaa komissiolle tilanteissa, joissa komission tiedossa ei ole mille kansalliselle viranomaiselle tai 3 momentin mukaiselle hankintayksikölle tietopyyntö tulisi osoittaa.
Komission tietopyyntöjä koskeva 13 artikla soveltuu suoraan esimerkiksi yrityksille tehtävien tietopyyntöjen lisäksi myös jäsenmaille tehtäviin komission tietopyyntöihin. Artiklan 13 kohdan 5 mukaan komission pyynnöstä jäsenvaltioiden on annettava sille kaikki tarvittavat tiedot asetuksella komissiolle annettujen tehtävien suorittamiseksi. Komissio voi siten pyytää mitä tahansa tietoa, joka on asetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseksi komissiolle tarpeen. Tietopyyntö voi koskea myös liikesalaisuuksia ja muuta ei julkista tietoa.
Oma-aloitteista tietojen toimittamista komissiolle koskee 35 artikla, joka soveltuu niin ikään myös jäsenvaltioihin. Artiklan 35 kohdassa 1 säädetään, että jos jäsenvaltio katsoo, että ulkomainen tuki saattaa olla olemassa ja voi vääristää sisämarkkinoita, jäsenvaltion on toimitettava kyseistä tukea koskevat tiedot komissiolle. Komissio voi näiden tietojen perusteella päättää aloittaa 10 artiklan mukaisen alustavan tarkastelun taikka pyytää 21 artiklan 5 kohdan tai 29 artiklan 8 kohdan mukaista ilmoitusta eli pyytää tekemään keskittymästä tai hankintamenettelystä ilmoituksen siitä riippumatta, etteivät ilmoittamisen kynnysarvot täyty.
Artikloissa 13 ja 35 on viitattu vain yleisesti jäsenvaltion velvollisuuteen yksilöimättä kansallista toimivaltaista viranomaista tai muuta tahoa.
Momentissa 1 säädettäisiin, että Euroopan komission tietopyyntöihin perustuvasta tiedonsaantioikeudesta asetuksen perusteella säädetään asetuksen 13 artiklassa. Artikla 13 koskee yleisesti komission tietopyyntöjä ja artiklan 5 kohta jäsenvaltioiden velvollisuutta antaa kaikki tarvittavat tiedot komissiolle asetuksen tehtävien suorittamiseksi.
Momentissa 2 säädettäisiin, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto toimisi kansallisena yhteysviranomaisena asetuksen 13 artiklan 5 kohdan osalta tilanteissa, joissa komission tiedossa ei ole mille kansalliselle viranomaiselle tai 3 momentin mukaiselle hankintayksikölle tietopyyntö tulisi osoittaa. Kilpailu-ja kuluttajavirasto toimisi yhteysviranomaisena myös asetuksen oma-aloitteista tietojen toimittamista koskevan 35 artiklan 1 kohdan osalta tilanteissa, joissa muu kansallinen viranomainen tai 3 momentissa tarkoitettu hankintayksikkö ei toimita tietoa tai asiakirjaa suoraan komissiolle.
Niitä kansallisia viranomaisia tai hankintayksikköjä, joita komission jäsenmaalle osoittama tietopyyntö koskee, ei voida etukäteen määritellä tyhjentävästi. Siksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, minkä kansallisen viranomaisen kautta komission tietopyynnöt välitettäisiin Suomessa ja Suomen tietojenantovelvollisuuden alaan kuuluvat tiedot toimitettaisiin komissiolle tilanteissa, joissa komission tiedossa ei ole oikeaa kansallista viranomaista tai hankintayksikköä.
Momentissa 3 säädettäisiin, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada asetuksen 13 artiklan 5 kohdassa ja 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja toiselta viranomaiselta, hankintalain 5 §:n mukaiselta hankintayksiköltä ja erityisalojen hankintalain 5 §:n mukaiselta hankintayksiköltä ja luovuttaa tiedot edelleen komissiolle.
Asetuksessa viitataan julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä hankintaviranomaisiin ja hankintayksiköihin. Käsiteltävänä olevassa esityksessä viitataan vain hankintayksiköihin, jotka kattavat kansallisen määrittelyn mukaisesti myös hankintaviranomaiset. Esityksessä viitataan myös muihin kansallisiin viranomaisiin, joilla tarkoitetaan muita kuin julkisiin hankintamenettelyihin liittyviä viranomaisia kuten esimerkiksi virastoja.
Hankintayksiköitä ovat hankintalain 5 §:n mukaan 1 valtion, hyvinvointialueiden, hyvinvointiyhtymien, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset; 2) evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset, 3) valtion liikelaitokset, 4) julkisoikeudelliset laitokset sekä 5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.
Erityisalojen hankintalain 5 §:n mukaisia viranomaishankintayksikköjä ovat yhtä tai useaa lain 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, valtion liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä edellä mainittujen tahojen muodostamat yhteenliittymät. Pykälän mukaan muita hankintayksikköjä ovat lisäksi lain 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat julkiset yritykset sekä viranomaisen myöntämän erityis- tai yksinoikeuden nojalla toimivat yksiköt.
Kansallinen yhteystaho olisi lähinnä tekninen yhteystaho tietopyyntöjen ja tietojen välittämiselle komission ja Suomen välillä, eikä yhteystaho esimerkiksi muokkaisi tai kontrolloisi lähetettävän tiedon sisältöä. Kansallisesta yhteystahosta säätäminen ei poistaisi kunkin kansallisen viranomaisen vastuuta omalta osaltaan täyttää asetuksen mukaiset velvoitteensa. Vastuu komissiolle toimitettavien tietojen oikeellisuudesta olisi tietoja antavalla viranomaisella tai hankintayksiköllä, ei tiedot komissiolle välittävällä Kilpailu- ja kuluttajavirastolla. Kun Kilpailu- ja kuluttajavirasto välittäisi komission Suomelle osoittaman tietopyynnön oikeaksi katsomalleen toiselle kansalliselle viranomaiselle tai hankintayksikölle, se viittaisi pyynnön yhteydessä suoraan sovellettavan asetuksen 13 artiklan 5 kohtaan ja tässä esityksessä ehdotettavaan Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain käsiteltävänä olevaan pykälään. Komission tietopyyntö voi koskea usean eri kansallisen viranomaisen tai hankintayksikön hallussa olevaa tietoa ja tällöin virasto välittäisi tietopyynnön usealle eri viranomaiselle tai hankintayksikölle.
Hallintolain 21 §:n mukaan viranomaisen, jolle on erehdyksestä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle. Hallintolain 21 § soveltuu myös tapauksessa, jossa kansallinen viranomainen, jonka komissio on identifioinut ja lähettänyt sille tietopyynnön, osoittautuu vääräksi viranomaiseksi. Tietopyynnön virheellisesti saaneen viranomaisen tulisi siirtää tietopyyntö oikeaksi katsomalleen toiselle kansalliselle viranomaiselle ja ilmoittaa siirrosta komissiolle.
Viranomaisten välistä yhteistyötä koskevan hallintolain 10 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Tietopyynnön saaneen Suomen viranomaisen tulee siten muutoinkin tehdä yhteistyötä muiden kansallisten viranomaisten kanssa oikean kansallisen viranomaisen identifioimiseksi ja sujuvan komission ja Suomen välisen tiedonkulun varmistamiseksi.
Jos kansallinen viranomainen tai hankintayksikkö ei reagoisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston sille välittämään komission tietopyyntöön tai ei toimittaisi tietoa kohtuullisessa ajassa muistutusviestistä huolimatta, Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi ilmoittaa komissiolle käsityksensä siitä, mikä kansallinen viranomainen tai hankintayksikkö on oikea taho vastaamaan tietopyyntöön ja kertoa, että tietopyyntö on tuloksetta välitetty tälle viranomaiselle tai hankintayksikölle. Oikeita yhteystahoja voi olla useampia. Koska komissio on asetuksen yksinomainen soveltaja, kansallinen yhteystaho ei toimisi yleisenä kansallisena neuvontatahona asetuksen soveltamiseen liittyvien tapauskohtaisten substanssikysymysten osalta. Ehdotettavan kansallisen yhteyspisteen perustamista ei asetuksen artiklatekstissä edellytetä, mutta komissio on suhtautunut myönteisesti yhteyspisteen perustamiseen sujuvan tiedonkulun varmistamiseksi. Komission ja yritysten väliset tietopyynnöt ja vastaukset niihin eivät kulkisi kansallisen yhteystahon kautta, vaan suoraan komission ja yritysten välillä.
Kansallisen yhteystahon nimeäminen ei estäisi eikä vapauttaisi yrityksiä ja hankintayksiköitä vastaamasta suoraan komissiolle yksilöidysti niille osoitettuihin tietopyyntöihin, jotka eivät välittyisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston kautta. Jos komission tietopyyntö kohdistuisi suoraan hankintayksikölle, hankintayksikkö toimittaisi tiedon tai asiakirjan suoraan komissiolle. Vastaavasti toimittaisiin, jos komission tietopyyntö kohdistuisi suoraan johonkin kansalliseen viranomaiseen. Jos komission tietopyyntö tulisi kansalliselle viranomaiselle tai hankintayksikölle Kilpailu- ja kuluttajaviraston kautta, vastaus komissiolle toimitettaisiin Kilpailu- ja kuluttajaviraston kautta.
Selvyyden vuoksi voidaan todeta, että 30 artiklan mukaisissa tilanteissa hankintayksikön ja komission välillä tieto ei kulkisi kansallisen yhteystahon kautta.
Komissio saattaa kysyä Suomelta esimerkiksi yritysten markkinoilla toimimiseen tai yleisesti markkinoihin tai julkisiin hankintamenettelyihin liittyen tilastotietoja tai muita tietoja, joita Suomessa voi antaa jokin ministeriö vai virasto. On mahdollista, että komissio pyytää kansallisen yhteystahon kautta esimerkiksi hankintayksikön julkisessa hankintamenettelyssä vastaanottamia tarjouksia. Komissio voi pyytää jäsenmaalta tietoja myös 36 artiklan mukaisiin markkinatutkimuksiin, joita komissio voi tehdä tietystä alasta, tietyntyyppisestä taloudellisesta toiminnasta tai tiettyyn tukivälineeseen perustuvan tuen käytöstä. On mahdollista, että komissio pyytäisi jäsenvaltiolta tietoja myös ulkomaisen tuen myönteisistä tai kielteisistä vaikutuksista asetuksen 6 artiklan mukaisesti tekemänsä tasapainotestin tueksi.
Edellä nykytilan arviointia koskevassa jaksossa 3.2.2 käsiteltyjen syiden ja erityisesti selkeyden vuoksi tiedonkulusta kansallisen yhteyspisteen kautta esitettäisiin säädettäväksi kansallisesti salassapidon murtavalla vaikutuksella. Salassapitosäännösten estämättä –muotoilu esitetyn pykälän 3 ja 4 momenteissa tarkoittaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tai muun lain salassapitosäännöksiä. Asetuksen 13 artiklan mukainen tietojenantovelvollisuus komissiolle koskee myös salassapidettävää tietoa asetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kaikki tarvittavat tiedot asetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseksi.
Artiklan 35 kohdan 1 perusteella luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt ja yhdistykset voivat toimittaa komissiolle halussaan olevia tietoja ulkomaisista tuista, jotka voivat vääristää sisämarkkinoita. Tämän suoran toimittamismahdollisuuden lisäksi tietoa olisi siis mahdollista toimittaa komissiolle oma-aloitteisesti myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston kautta.
Koska salassapidettävien tietojen luovuttamisesta ja toisaalta saamisesta ei tule säätää kaksinkertaisesti, pykälässä ei esitetä säädettäväksi, että muilla kansallisilla viranomaisilla ja hankintayksiköillä olisi oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä asetuksen mukaista tietoa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, joka välittäisi ne edelleen komissiolle. Viraston oikeus saada 3 momentin mukaisia tietoja tarkoittaa kuitenkin, että muulla kansallisella viranomaisella ja momentissa 3 tarkoitetulla hankintayksiköllä olisi oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä asetuksen 13 artiklan 5 kohdan ja 35 artiklan 1 kohdan perusteella Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tieto, jonka virasto välittäisi edelleen komissiolle. Muulla kansallisella viranomaisella tai hankintayksikölle olisi siten oikeus luovuttaa myös ei –julkista tietoa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, joka välittäisi tiedon tai asiakirjan eteenpäin komissiolle.
Virasto toimisi myös komission niiden mahdollisten ilmoitusten kohteena, joissa asetuksen 13 artiklan 7 kohdan mukaan komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle, jos luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön suostumukseen perustuva haastattelu tapahtuu Suomessa.
Tietojen toimittamista komissiolle koskevassa asetuksen 35 artiklassa ei säädetä tietojen toimittamisesta komissiolle tasapainotestin tekemistä varten. Artiklassa 35 säädetään tietojen toimittamisesta tilanteissa, joissa epäillään sellaisen ulkomaisen tuen olemassaoloa, joka voi vääristää sisämarkkinoita. Asetuksen 21 johdantokohdassa todetaan, että jäsenvaltiot sekä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat toimittaa tietoja ulkomaisen tuen myönteisistä vaikutuksista, jotka komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon tasapainotestiä tehdessään. Asetuksen 6 artiklan mukaista tasapainotestiä tehdessään komissio on jo todennut, että asiassa on kyse sisämarkkinoita vääristävästä ulkomaisesta tuesta. Tasapainotestiä tehdessään komission olisi selvitettävä muun muassa unionin politiikan tavoitteisiin liittyviä laajempia myönteisiä vaikutuksia. Asetuksen johdantokohdan 21 mukaan kyseisiä politiikan tavoitteita voivat olla erityisesti ympäristönsuojelun ja sosiaalinormien korkea taso sekä tutkimuksen ja kehityksen edistäminen. Julkisissa hankintamenettelyissä komission olisi otettava huomioon vaihtoehtoisten hankintalähteiden saatavuus. Viraston kautta olisi mahdollista välittää komissiolle myös esimerkiksi Suomen näkemyksiä ulkomaisen tuen myönteisistä tai kielteisistä vaikutuksista. Tämä ei estäisi esimerkiksi yrityksiä toimittamasta suoraan komissiolle omia näkemyksiään myönteisistä vaikutuksista. Yritys voi toimittaa näkemyksiään tuen myönteisistä vaikutuksista jo esimerkiksi ilmoituslomakkeen yhteydessä.
Momentin 4 mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei saisi käyttää 3 momentin perusteella saamiaan tietoja muihin tarkoituksiin kuin asetuksessa tarkoitetun komission tiedonsaantioikeuden toteuttamiseen. Virasto ei saisi siten käyttää asetuksen perusteella tietoonsa tulleita tietoja kilpailu- eikä hankintavalvonta-asioiden tutkinnassa.