2.1.1.1  Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskusvirasto, joka edistää ohjauksen ja valvonnan keinoin oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä elinympäristön ja väestön terveysriskien hallintaa. Valviran toimiala ja tehtävät on määritelty Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetussa laissa (669/2008).  

Tehtävät 

Valviran tehtävänä on huolehtia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994), sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015), hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021), työterveyshuoltolaissa (1383/2001), terveydenhuoltolaissa (1326/2010), mielenterveyslaissa (1116/1990), sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023), tartuntatautilaissa (1227/2016), terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023), sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977), terveydensuojelulaissa (763/1994), alkoholilaissa (1102/2017), tupakkalaissa (549/2016) ja vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) sille säädetystä lupahallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta. Valvira valvoo myös rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain (1015/2005) mukaisesti sovittelupalvelujen järjestämistä sekä turvakotitoimintaa valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelujen tuottajille annetun lain (1354/2014) mukaisesti. Lisäksi viraston tehtävänä on huolehtia raskauden keskeyttämistä, steriloimista, hedelmöityshoitoja sekä adoptiota koskevassa lainsäädännössä sille säädetyistä tehtävistä. Virasto hoitaa lisäksi ne edellä tarkoitetun lainsäädännön nojalla sen toimialaan liittyvät tehtävät, jotka sosiaali- ja terveysministeriö sille määrää. Valviralla on lisäksi varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaisia varhaiskasvatuksen ohjaus- ja valvontatehtäviä. Valvira valvoo varhaiskasvatusta erityisesti silloin, kun kyseessä ovat periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat sekä silloin, kun asia koskee usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata. Samoin Valviralla on elintarvikelakiin (297/2021), maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annettuun lakiin (999/2012) ja luonnonmukaisesta tuotannosta annettuun lakiin (1330/2021) liittyviä tehtäviä alkoholin osalta. Valvira on yksi toimivaltaisista viranomaisista, joka voi antaa vaaratiedotteen vaaratiedotelain (466/2012) nojalla. 

Valvira myöntää hakemuksen perusteella oikeuden harjoittaa sosiaali- tai terveydenhuollon ammattia laillistettuna ammattihenkilönä sekä merkitsee hakemuksesta oikeuden käyttää nimikesuojattua sosiaali- tai terveydenhuollon ammattinimikettä Suomessa ja ulkomailla koulutetuille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille. Valvira myös tekee päätöksen sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröimisestä silloin, kun palveluja tuotetaan useamman kuin yhden aluehallintoviraston toimialueella tai kun palveluntuottaja rekisteröidään ilman palveluyksikköä. Rekisteröinti on edellytys sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiselle. 

Valvira ohjaa ja valvoo sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa. Valvira käsittelee terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattihenkilön valvontaa koskevan asian silloin, jos se on periaatteellisesti tärkeä tai laajakantoinen, jos asia saattaa edellyttää turvaamis- tai kurinpitotoimenpiteitä taikka jos aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään asiaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta Valviralle kuuluvat myös asiat, joissa epäillään hoitovirhettä, joka on johtanut kuolemaan tai vaikeaan pysyvään vammautumiseen sekä asiat, jotka liittyvät oikeuslääkärin tekemään kuolemansyyn selvittämiseen. Valvira voi poistaa terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeuden tai rajoittaa sitä taikka antaa kirjallisen varoituksen. Valvira ohjaa aluehallintoviraston toimintaa valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen toimeenpanossa, yhteensovittamisessa ja yhdenmukaistamisessa. Valvira valvoo sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen lainmukaisuutta ja antaa valvontaan liittyvää ohjausta, jos kysymyksessä on periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat; asiat, jotka koskevat usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata; asiat, jotka liittyvät olennaisesti Valvirassa käsiteltävään muuhun valvonta-asiaan; sekä asiat, joissa aluehallintovirasto on esteellinen. 

Ympäristöterveydenhuollossa Valvira vastaa terveydensuojelulain ja tupakkalain toimeenpanosta, ohjauksesta sekä yleisesti ympäristöterveydenhuoltoon liittyvien asiantuntijatehtävien ja kehittämishankkeiden hoitamisesta. Ympäristöterveydenhuollossa Valvira ja aluehallintovirastot laativat yhteistyössä ohjeita ja linjauksia sekä järjestävät erilaisia ohjaustilaisuuksia.  

Valviralle kuuluu myös tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden markkinointikiellon valvonta ja tuotevalvonta. Valvira ylläpitää tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden vähittäismyyntilupien ja tukkumyynti-ilmoitusten rekisteriä. Valvira hyväksyy terveydensuojelulain perusteella talousteknistä ja talousvesihygieenistä sekä laitosteknistä ja allasvesihygieenistä osaamistestausta suorittavat testaajat ja valvoo testaajien toimintaa sekä myöntää testin suorittaneille todistukset. Valvira ylläpitää myös osaamistestausjärjestelmää (OSTI). Valvira voi terveydensuojelulain perusteella myös antaa määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi. Määräyksiä voidaan antaa, kun terveyshaitta ulottuu laajalle alueelle tai muutoin on erityisen merkityksellinen. Lisäksi Valvira laatii suunnitelman talousveden laadun turvaamiseksi onnettomuuksissa tai vastaavissa muissa häiriötilanteissa. 

Valvira on alkoholin valmistuksen, tukkumyynnin, verottoman käytön ja väkiviinan maahantuonnin lupa- ja valvontaviranomainen. Viraston tehtäviin kuuluvat aluehallintovirastojen lupahallinnon ja valvonnan ohjaus ja kehittäminen, alkoholihallinnon tieto- ja viestintäpalveluiden tuottaminen sekä alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun sekä mainonnan ja myynninedistämisen valvonta koko maassa. Valvira on alkoholilupa-asioiden käsittelyä ja valvontaa sekä alkoholitilastointia varten elinkeinonharjoittajista pidettävän valtakunnallisen alkoholielinkeinorekisterin (Allu) vastuullinen rekisterinpitäjä. Valvira vastaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisen alkoholituotteiden (erityisesti viinituotteiden) valvonnasta. 

Valviran tehtävänä on lisäksi valvoa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien vaatimustenmukaisuutta ja ylläpitää julkista rekisteriä sille ilmoitetuista sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmistä ja hyvinvointisovelluksista. Lisäksi Valviralle kuuluu sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) mukaisia rekisterinpitäjän tehtäviä sekä tietoturvallisten käyttöympäristöjen valvontatehtävä. Valvira saa lisäksi antaa vaaratiedotteita. 

Näiden tehtäväkokonaisuuksien lisäksi Valviran tulee useiden sosiaali- ja terveydenhuollon erityislakien sekä alkoholilainsäädännön nojalla huolehtia aluehallintovirastojen toiminnan ohjauksesta niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. 

Valviralla on toimivalta vaaratiedotteen antamiseen, koska virasto huolehtii useista sosiaali- ja terveysalan asiakokonaisuuksista, joihin liittyen saattaa myös ilmaantua tarve antaa vaaratiedote. 

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen 

Valvira on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskushallinnon virasto. Valvira solmii tulossopimuksen sosiaali- ja terveysministeriön kanssa hallituskausittain. Valviraa johtaa valtioneuvoston nimittämä ylijohtaja. 

Valvirassa on kaksi substanssiosastoa, joista yksi vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta-asioista, tietojärjestelmien valvonnasta ja sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain mukaisista valvontatehtävistä sekä palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröinneistä. Toiselle osastolle kuuluu ammattioikeuksiin, alkoholihallintoon, tupakkavalvontaan ja terveydensuojeluun liittyvät tehtävät sekä raskaudenkeskeyttämis- ja steriloimisasiat ja hedelmöityshoitoluvat. Tukipalvelut kuuluvat hallinto-osastolle (henkilöstö- ja taloushallinto sekä tietohallinto) ja ylijohtajan alaisuudessa toimivalle viestintäryhmälle. Lisäksi viraston kehittämistehtävät hoidetaan ylijohtajan alaisuudessa. Osa Valviralle kuuluvista tehtävistä ratkaistaan lautakunnissa (sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta sekä raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta). Lisäksi Valviran yhteydessä toimivat adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta. Tällä hetkellä molemmat viranomaiset on sijoitettu Valviran hallinto-osastolle. 

Taulukko 1 . Valviran henkilötyövuodet 2023-2024 

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta 

Pääosan Valviran rahoituksesta muodostaa valtion talousarviossa myönnettävä toimintamenomääräraha. Vuoden 2024 talousarviossa virastolle on osoitettu 14 734 000 euron toimintamenomääräraha (momentti 33.02.05.). Valviran talousarvio perustuu osittaiseen nettobudjetointiin. Bruttobudjetoidut tulot ovat budjetoitu momentille 12.33.02. Vuoden 2024 alusta lukien toimintamenomomentille kirjattavat tulot ovat terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattioikeuksia koskevista laillistamis- ja nimikesuojauspäätöksistä, tupakkalain mukaisista ilmoituksista, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröinneistä sekä valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan lausunnoista saatavia tuloja. Lisäksi aluehallintovirastot suorittavat rekisteröintiä koskevista maksuista Valviralle osuuden, joka kattaa palveluntuottajien rekisteröintiin liittyvistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ulkopuoliset asiantuntijat 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi käyttää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 5 §:n perusteella ulkopuolisia asiantuntijoita. Ulkopuolisista asiantuntijoista valtaosa on pysyviä asiantuntijoita. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto käyttää asiantuntijoita lääketieteen eri erikoisaloilta, sosiaalihuollon eri osa-alueilta, hoitotyön, varhaiskasvatuksen ja oikeustieteen aloilta, painottuen erityisesti lääketieteen eri erikoisaloihin. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto pyytää eri asioiden valmistelun yhteydessä asiantuntijoilta lausuntoja. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto hyödyntää asiantuntijoiden erityisosaamista, kun virasto tarvitsee tietyn erityisalan osaamista, jollaista virastossa ei ole. Niin sanottuja ad hoc -asiantuntijoita voidaan käyttää silloin, kun tarvittavaa asiantuntemusta ei ole virastolla tai sen pysyvillä asiantuntijoilla. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi käyttää asiantuntijoita esimerkiksi ammattihenkilöiden valvonnassa sekä organisaatiovalvonnan ennakkotarkastus- ja tarkastuskäynneillä. Ulkopuolisia asiantuntijoita käytetään myös asumispalveluyksiköiden tarkastuksissa, jotka ovat kotirauhan piirissä. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttäminen tarkastuksissa perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 20 ja 37 §:ään sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 92 §:ään. Lisäksi ad hoc –asiantuntijoita voidaan käyttää viraston muissa tehtävissä. Myös aluehallintovirastot käyttävät Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ulkopuolisia asiantuntijoita.  

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto laatii ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa hallintolain (434/2003) 3 §:ssä tarkoitetun hallintosopimuksen yksittäisten tehtävien hoitamisesta. Ulkopuolisen asiantuntijan hoitaessa yksittäisiä hallintosopimuksen mukaisia tehtäviä, ulkopuoliselle asiantuntijalle voidaan luovuttaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 669/2008) 5 §:n 2 momentin ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 26 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella salassa pidettäviä tietoja. Ulkopuoliset asiantuntijat voivat olla lääketieteen johtavia asiantuntijoita, jotka voivat antaa lausuntoja esimerkiksi silloin, kun kyse on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettua valvontaa. Erityisesti terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden valvontaan liittyvien asiantuntijalausuntojen valmistelu voi edellyttää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla salassa pidettävien potilasasiakirjojen tai sosiaalihuollon asiakkuuteen liittyvien asiakirjojen käsittelyä, joista erityisesti potilasasiakirjat ovat henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Ulkopuolisten asiantuntijoihin tulee sovellettavaksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n säännös vaitiolovelvollisuudesta.  

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on laatinut Toimintaohjeen ulkopuolisten asiantuntijoiden nimeämisestä ja sopimussuhteen solmimisesta V/42286/2023 .. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto perehdyttää ulkopuoliset asiantuntijat selostamalla heille keskeisimmät velvollisuudet (muun muassa tehtävässä toimiminen virkavastuulla, salassa pidettävien tietojen käsittely ja esteellisyyskysymykset) mutta myös ulkoisen asiantuntijan tehtävästä suoriutumiselle asetetuista vaatimuksista (asiantuntijalausunnon laatiminen tai muu asiantuntijatehtävä). Koska asiatuntijat ovat pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka päivittäin ovat tekemisissä salassa pidettävien asiakirjojen kanssa, on heidän perehdyttäminen salassa pidettävien tietojen käsittelyyn vaivattomampaa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjänä toimittaa asiantuntijoille salassa pidettävät ja lausunnon antamista varten tarpeelliset asiakirjat kirjattuna postilähetyksenä. Postilähetyksen mukana toimitetaan myös valmis palautuskuori ja tarkat ohjeet asiakirjojen palauttamiselle. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto rekisterinpitäjänä varmistaa, että salassa pidettävät asiakirjat palautetaan lausunnon antamisen jälkeen. Asiantuntijoilla ei ole pääsyä asiakirjoihin sähköisen yhteyden kautta.  

2.1.1.2  Ruokavirasto

Ruokavirasto aloitti toimintansa 1.1.2019, kun Elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto sekä osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskusta yhdistettiin uudeksi virastoksi. Ruokaviraston toimiala ja tehtävät on määritelty laissa Ruokavirastosta (371/2018).  

Tehtävät 

Ruokavirastolle kuuluvat tehtävät, jotka liittyvät vastuuseen Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien tukien ja korvausten hallinnoinnista, maksatuksesta ja valvonnasta sekä niiden edellyttämistä tietojärjestelmistä ja niiden turvallisuudesta (maksajavirastotehtävät). Lisäksi Ruokavirastolle kuuluvat muut kuin edellä mainituista rahastoista sekä kansallisista varoista maa-, puutarha- ja porotaloudelle, luontaiselinkeinoille, koltille sekä maaseudun kehittämistoimenpiteisiin myönnettävien tukien ja korvausten sekä maataloustuotteiden markkinajärjestelyn toimeenpanoon liittyvät tehtävät. Ruokavirasto neuvoo, ohjaa ja kouluttaa ELY-keskuksia, kuntien yhteistyöalueita ja Leader -ryhmiä tukijärjestelmien toimeenpanossa. 

Ruokaviraston toimialaan kuuluvat lisäksi elintarvikkeiden ja maa- ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuutta ja laatua, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä koskevat asiat. Ruokavirasto vastaa toimialansa valvonnan ja muiden viranomaistoimenpiteiden johtamisesta, kehittämisestä, ohjaamisesta ja suorittamisesta. Ruokavirastolle tulee CER- ja NIS2-direktiivien mukaisia valvonta- ja tukitehtäviä. 

Ruokavirastolle kuuluu valvonta- ja seurantanäytteiden laboratorioanalytiikka, eläintautien laboratoriodiagnostiikka sekä vertailulaboratoriotoiminta. Ruokaviraston tehtäviin kuuluu toimialansa riskinarviointi, tieteellinen tutkimus sekä muut tutkimukset ja selvitykset, sekä toimialansa riskinhallinta ja petostentorjunta. Lisäksi Ruokaviraston tehtäviin kuuluu elintarvikkeiden sekä eläinten, kasvien ja niistä saatavien tuotteiden viennin edistäminen ja ohjaus. Viraston tehtäviin kuuluvat maanjärjestelyyn liittyvät ja muut vastaavat tehtävät, maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmän ja sen rekistereiden ylläpito ja kehittäminen sekä tietojen luovuttaminen oman toimialansa osalta ja toimialaansa liittyvä viestintä, tiedotus, neuvonta, koulutus sekä kansainvälinen yhteistyö. Lisäksi Ruokavirastolle kuuluvat muut laissa säädetyt ja maa- ja metsätalousministeriön määräämät viraston toimialaan kuuluvat tehtävät. Lisäksi Ruokavirasto tuottaa muita tietohallinnon palveluita maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan virastoille ja laitoksille sekä muille julkisia tehtäviä hoitaville tahoille. 

Lisäksi Ruokavirasto hoitaa ne metsätaloutta, kalataloutta ja riistataloutta koskevat tehtävät, jotka sille on erikseen säädetty tai jotka maa- ja metsätalousministeriö sille erikseen määrää. Suomen vähävaraisille jaettava aineellinen apu on osa EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmaa ”Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027”. Ruokavirasto toimii välittävänä toimielimenä aineellisen avun hankkeissa. 

Ruokavirasto on ilmoitettu komissiolle EU:n metsäkatoasetuksen (EU) 2023/1115 tarkoittamaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi Suomessa. Lainsäädännöllisesti Ruokaviraston asema vahvistetaan asetuksen täytäntöönpanoa koskevan lain säätämisen yhteydessä vuoden 2024 aikana. Ruokaviraston tehtäväkenttä laajenee nykyisin sen tehtäviin kuuluvan EU:n puutavara-asetuksen (EU) N:o 995/2010 puun lisäksi kuuteen muuhun hyödykeryhmään, jotka ovat nautakarja, kaakao, kahvi, öljypalmu, kumi ja soija. 

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen 

Ruokavirasto on maa- ja metsätalousministeriön alainen keskushallinnon virasto. Ruokavirasto solmii maa- ja metsätalousministeriön kanssa vuosittain tulossopimuksen alkavan vuoden toiminnallisista tavoitteista myönnettävien määrärahojen puitteissa. Ruokavirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä pääjohtaja. 

Organisaatiossa on kolme linjaa ja kaksi toimintakokonaisuutta. Maaseutulinja vastaa Suomen maksajavirastona tukijärjestelmien ja Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman varojen maksamisen ja käytön asianmukaisesta hallinnosta ja valvonnasta. Elintarvikeketjulinja vastaa elintarvikkeiden ja maa- ja metsätalouden tuotantopanosten, rehut, lannoitevalmisteet, kasvien lisäysaineistot, metsänviljelyaineisto ja kasvinsuojeluaineet – turvallisuuden ja laadun, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvinterveyden valvonnasta. 

Laboratorio- ja tutkimuslinja vastaa eläin- ja kasvitautien diagnostiikasta, elintarvikkeiden, rehujen, lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja kasvien laboratoriotutkimuksista, valvonta- ja seurantanäytteiden laboratorioanalytiikasta, vertailulaboratoriotoiminnasta sekä riskinarvioinnista. Linja tekee myös tieteellistä tutkimusta ja pitää yllä kansallisesti tarvittavaa tutkimusinfrastruktuuria toimialoillaan. 

Sisäisten palvelujen toimintakokonaisuus vastaa henkilöstö- ja talousasioista, toimitilojen käyttäjäpalveluista sekä asiakirjahallinnosta ja tietosuojasta, oikeudellisista palveluista ja hankintatoimesta. Digitaalisten palvelujen toimintakokonaisuus vastaa keskitetystä tietohallinnon ohjauksesta ja koordinoinnista, Ruokaviraston tietojärjestelmien kehityksen ja jatkuvuuden turvaamisen tuottamisesta sekä ICT-hankinnoista ja tietoturvasta. Lisäksi toimintakokonaisuus vastaa Ruokaviraston ulkoisille asiakkaille tuotettavista IT-palveluista. 

Pääjohtajan suorassa alaisuudessa toimivat sisäinen tarkastus ja esikunta. Lisäksi Ruokavirastoon on sijoitettu elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto ja Maaseutuverkostoyksikkö. Ruokaviraston yhteydessä toimivat myös eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta ja porovahinkolautakunta. Nämä kaikki ovat itsenäisiä toimijoita. 

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta 

Pääosan Ruokaviraston rahoituksesta muodostaa valtion talousarviossa myönnettävä toimintamenomääräraha. Vuoden 2024 talousarviossa viraston toimintaan on osoitettu 79 483 000 euron nettomääräraha (momentti 30.20.01). Lisäksi noin neljännes viraston rahoituksesta saadaan maksullisen toiminnan, yhteisrahoitteisen toiminnan sekä muiden tulojen kautta. Maksullisen julkisoikeudellisen toiminnan tuotoista suurimmat liittyvät lihantarkastuksen, nautaeläinten rekisteröinnin, luomuvalvonnan ja kansallisen vierasainevalvonnan tuloihin. Lisäksi virastolla on liiketaloudellisen toiminnan tuottoja. 

2.1.1.3  Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on perustettu 1.1.2013, jolloin Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto muutettiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoksi ja erilliset virastot lakkautettiin. Samalla niiden tehtävät ja henkilöstö siirrettiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon. KKV:n toimiala ja tehtävät on määritelty Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetussa laissa (661/2012).  

Tehtävät 

Kilpailu- ja kuluttajavirasto toteuttaa kilpailu- ja kuluttajapolitiikkaa, varmistaa markkinoiden toimivuutta, panee täytäntöön kilpailulakia (948/2011 ja EU:n kilpailusääntöjä, suorittaa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016, hankintalaki), vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016, erityisalojen hankintalaki) noudattamisen valvontaa sekä turvaa kuluttajan taloudellista ja oikeudellista asemaa. Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on kuluttaja-asiamies. 

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekee esityksiä, aloitteita ja huomautuksia kilpailun edistämiseksi ja kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi, julkisten hankintojen avoimuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi sekä kuluttajapolitiikan ja kuluttajansuojan kehittämiseksi sekä huolehtii sille kilpailulaissa säädetyistä tehtävistä ja valvoo kilpailulain nojalla tehtyjen päätösten noudattamista. Se myös huolehtii sille hankintalaissa sekä erityisalojen hankintalaissa säädetyistä tehtävistä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto edistää ja toteuttaa kuluttajavalistusta ja –kasvatusta, tekee toimialaansa liittyviä tutkimuksia, selvityksiä ja vertailuja, huolehtii kuluttajaneuvonnan järjestämisestä sekä huolehtii muista sille säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä.  

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen 

Kilpailu- ja kuluttajavirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä pääjohtaja. Pääjohtaja vastaa viraston toiminnan kehittämisestä ja tuloksellisuudesta sekä tavoitteiden saavuttamisesta. 

Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on lisäksi kaksi valtioneuvoston nimittämää ylijohtajaa, joista toinen johtaa kilpailuasioiden vastuualuetta ja toinen kuluttaja-asioiden vastuualuetta. Kuluttaja-asioiden vastuualueen ylijohtaja toimii kuluttaja-asiamiehenä. 

Pääjohtaja ratkaisee Kilpailu- ja kuluttajavirastossa ratkaistavat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty muun virkamiehen ratkaistaviksi. Pääjohtaja vahvistaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston työjärjestyksen. Pääjohtaja voi ottaa yksittäistapauksessa ratkaistavakseen asian, joka työjärjestyksen nojalla muutoin olisi hänen alaisensa ratkaistava. Pääjohtaja ei voi ottaa ratkaistavakseen kuluttaja-asiamiehelle säädettyjä valvonta-asioita. 

Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontatoiminnat on sekä kilpailuasioissa että kuluttaja-asioissa järjestettävä siten, että viraston ja kuluttaja-asiamiehen riippumattomuus ja puolueettomuus näille kuuluvien valvontatehtävien hoitamisessa on turvattu. 

Kilpailu- ja kuluttajavirastolla voi olla neuvottelukunta, jonka työ- ja elinkeinoministeriö asettaa. 

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta 

Kilpailu- ja kuluttajaviraston rahoitus muodostuu valtion talousarviossa myönnettävästä toimintamenomäärärahasta. Vuoden 2024 talousarviossa virastolle on osoitettu momentille 32.01.06 nettomäärärahaa 20 309 000 euroa. Toimintamenomomentille kirjattavat tulot koskevat matkapakettien vakuusvalvonnan rekisteröintituottoja, viraston liiketaloudellisin perusteiden mukaisesti laskutettavien suoritteiden tuottoja, sekä EU-yhteisrahoitteisen, Euroopan kuluttajakeskus Suomessa hankkeen tuottoja. Matkapakettien vakuusvalvonnan valvonta- ja maksukyvyttömyyssuojamaksuista perittävät tulot kirjataan veroluonteisten tulojen momentille 11.19.09 Muut verotulot. KKV:llä ei ole valtion aluehallintoon liittyviä, lupa- tai valvontatehtävistä perittäviä tuloja. 

2.1.1.4  Turvallisuus- ja kemikaalivirasto

Tukesin toimintaa sääntelee laki Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (1261/2010). Tukesin ehkäisee henkilö-, omaisuus- ja ympäristövahinkoja sekä terveys- ja ympäristöhaittoja ja varmistaa vaatimusten mukaisten tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta. Tukes toimii työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. 

Tehtävät 

Tukesin tehtävänä on valvoa ja edistää tuotteisiin, palveluihin ja tuotantojärjestelmiin liittyvää teknistä turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta, kuluttajaturvallisuutta. kemikaaliturvallisuutta, kasvinsuojeluaineiden turvallisuutta ja laatua sekä pätevyyden toteamisjärjestelmää (akkreditointijärjestelmä). Tukesin tehtävänä on lisäksi huolehtia arviointilaitosten pätevyyden arviointiin ja akkreditointiin liittyvistä tehtävistä. Lisäksi Tukes vastaa malminetsintään ja kaivostoimintaan liittyvistä viranomaistehtävistä. Mittauslaitelain (707/2011) 34 §:n mukaan lain noudattamista valvovat Turvallisuus ja kemikaalivirasto (Tukes) ja aluehallintovirastot. Tukes ohjaa ja yhtenäistää valvontaviranomaisten toimintaa mittauslaitelain noudattamisen valvonnassa. Tukes vastaa lisäksi kaivoslain ja kemikaaliturvallisuuslain mukaisten lupien myöntämisestä. 

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen 

Tukesia johtaa valtioneuvoston nimittämä pääjohtaja. Tukesin organisaatiossa on viisi yksikköä: kemikaaliyksikkö, teollisuusyksikkö, tuoteyksikkö, FINAS-akkreditointipalvelu ja tieto- ja kehitysyksikkö.  

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa Tukesin yleishallinnollisesta ohjauksesta ja valvonnasta. Työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö sekä ympäristöministeriö ohjaavat Tukesia yhteistoiminnassa kukin omalla toimialallaan. 

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta 

Tukesin rahoitus muodostuu valtion talousarviossa myönnettävästä toimintamenomäärärahasta. (Tukes on osittain nettobudjetoitu virasto, jonka rahoituksesta 90 % muodostuu talousarviossa myönnetystä määrärahasta). Vuoden 2024 talousarviossa virastolle on osoitettu momentille 32.01.nettomäärärahaa 23 534 000 euroa. Tukesin tehtävien rahoitus on siirtynyt pääosin Tukesin toimintamenomomentille. Ympäristöministeriön toimintamenomomentilla rahoitetaan rakennustuotteiden markkinavalvonnan sekä tuotteiden ekologisen suunnittelun ja energiamerkintöjen markkinavalvonnan tehtävät, joista Tukes tekee erillisen tulossopimuksen. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö rahoittaa vaarallisten aineiden kuljetuksen valvonnan tehtäviä liikenne- ja viestintävirasto Traficomin kanssa tehtävän tulossopimuksen mukaisesti. Tämän toiminnan rahoitus laskutetaan Tukesin toimintamenomomentille sopimuksen mukaisesti. Toimintamenomomentille kirjattavat tulot perustuvat suoritteisiin ja tuotteiden valvonnasta aiheutuneiden kustannusten korvauksiin, joista säädetään työ- ja elinkeinoministeriön asetuksessa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston maksullisista suoritteista (1283/2021) ja Tukesin toimialaan kuuluvissa sektorilaeissa.” 

2.1.1.5  Väylävirasto

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan kuuluva Väylävirasto vastaa väylänpitäjänä tie-, rata- ja vesiväylien palvelutason ylläpidosta ja kehittämisestä valtion hallinnoimilla liikenneväylillä. Viraston tehtävistä säädetään Väylävirastosta annetun lain (862/2009) 2 §:ssä. Pykälän perusteella virasto vastaa ELY-keskusten toimialaohjauksesta liikennejärjestelmän toimivuuden, liikenneturvallisuuden, tie- ja liikenneolojen ja tienpidon osalta ja vastaa tienpidon yhteensovittamisesta ELY-keskuksissa. Väylävirasto osallistuu ELY-keskusten tulossopimusten laadintaan. Muita ohjauksen välineitä ovat toimintalinjat, ohjeet, laadunhallinnanmenetellyt ja sovitut toimintamallit (mm. hankinnan ohjeistus). Väylävirasto ja ELY-keskukset käyttävät myös yhteisiä väylänpidon ja taloudenhallinnan järjestelmiä. Väylävirasto osoittaa ELY-keskuksille käytettäväksi valtion väyläverkon rahoitusta ja vastaa määrärahojen seurannasta.  

Valtioneuvosto nimittää Väyläviraston pääjohtajan. Väyläviraston pääjohtaja nimittää ELY-keskusten liikenne- ja infrastruktuurivastuualueiden johtajat. Lisäksi pääjohtaja asettaa Väyläviraston ja ELY-keskusten asiantuntijoista koostuvia yhteistyöverkostoja, joiden tehtävänä on tukea linjaorganisaatioiden toimintaa ja osaltaan varmistaa asioiden riittävän laaja-alainen valmistelu sekä yhtenäiset menettelyt eri puolilla maata. 

2.1.1.6  Liikenne- ja viestintävirasto

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan kuuluva Liikenne- ja viestintävirasto hoitaa liikenteen ja sähköisen viestinnän viranomaistehtäviä. Viraston tehtävistä säädetään Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain (935/2018) 2 §:ssä. Pykälän mukaan virasto vastaa julkisen henkilöliikenteen valtion rahoituksen ja yksityistieavustusten kohdentamisesta ELY-keskuksille ja Varsinais-Suomen ELY-keskukseen keskitettyjen saariston liikenne- ja kuljetuspalveluiden rahoituksesta valtion talousarvion puitteissa sekä ELY-keskusten toimialaohjauksesta näiltä osin. Joukkoliikenteen osalta liikenne- ja viestintävirasto koordinoi valtakunnallisia joukkoliikenteen kehittämishankkeita ja yhteensovittaa toimivaltaisten viranomaisten joukkoliikennetoimintaa. Liikenne- ja viestintävirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä pääjohtaja. 

2.1.2.1  Aluehallintovirastot

Manner-Suomessa on kuusi aluehallintovirastoa. Aluehallintovirastojen toiminta-ajatuksesta, toimialasta ja tehtävistä, organisoinnista, toimivallasta, toimialueista sekä ohjauksesta ja johtamisesta säädetään aluehallintovirastoista annetussa laissa (896/2009) sekä aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (906/2009).  

Ahvenanmaan maakunnassa on aluehallintovirastoista annetussa laissa tarkoitettuna valtion monialaisena hallintoviranomaisena Ahvenanmaan valtionvirasto.  

Tehtävät 

Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Aluehallintovirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä ylijohtaja. Aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n mukaan aluehallintovirastot hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä seuraavilla toimialoilla: 1) sosiaali- ja terveydenhuolto; 2) ympäristöterveydenhuolto; 3) koulutus-, lasten päivähoito-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi; 4) oikeusturvan edistäminen ja toteuttaminen; 5) ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön alaan kuuluvat lupa- ja muut hakemusasiat; 6) pelastustoimi; 7) työsuojelun valvonta ja kehittäminen, työssä käytettävien tuotteiden tuotevalvonta sekä työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta työsuojeluviranomaisena sekä 8) kuluttaja- ja kilpailuhallinto. 

Aluehallintoviraston tehtävänä on lisäksi peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi, varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen, alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen sekä viranomaisten johtaessa turvallisuuteen liittyviä tilanteita alueella tukea toimivaltaisia viranomaisia ja tarvittaessa sovittaa yhteen toimintaa niiden kesken. Aluehallintovirastolla voi olla myös muita erikseen säädettyjä tehtäviä. 

Mainittuja erityislainsäädännössä aluehallintovirastoille osoitettuja henkilötyömäärältään merkittävimpiä tehtäviä ovat ministeriöiden toimialoittain lueteltuina: 

Oikeusministeriö 

Oikeusministeriön toimialan lainsäädännössä aluehallintovirastojen tehtävät liittyvät muun ohella vesilakiin (587/2011), joka kuuluu oikeusministeriön esittelyvastuulle, mutta vesilain ohjaustehtävät on jaettu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kesken kummankin ministeriön toimialan mukaan. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluvat eräät yhtiöoikeudelliset tehtävät, perhe- ja jäämisoikeuteen liittyvät tehtävät, löytötavaralakiin (778/1988), maksutalletuslakiin (281/1931), kuluttajansuojalakiin (38/1978), asuntokauppalakiin (843/1994), kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettuun lakiin (603/1977), pysäköinninvalvonnasta annettuun lakiin (727/2011), syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annettuun lakiin (422/1974), ryhmärakennuttamislakiin (190/2015), vaalilakiin (714/1998), valmiuslakiin (1552/2011) ja yhdistyslakiin (503/1989) liittyvät tehtävät sekä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon keskitettynä positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain (739/2022) mukaiset tehtävät.  

Sisäministeriö 

Sisäministeriön tehtäviin kuuluu sisäministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (1056/2013) 1 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan pelastustoimi ja 10 kohdan mukaan aluehallinnon yhteinen varautuminen poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin ja siihen liittyvät keskushallinnon tehtävät. Sisäministeriön toimialaan kuuluu valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 15 §:n 4 kohdan mukaan pelastustoimi ja 8 kohdan mukaan aluehallinnon yhteinen varautuminen poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin.  

Pelastuslain (379/2011) 23 §:n 1 momentin mukaan sisäministeriö johtaa, ohjaa ja valvoo pelastustointa, huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä, yhteensovittaa eri ministeriöiden ja toimialojen toimintaa pelastustoimessa ja sen kehittämisessä sekä huolehtii muista sisäministeriölle pelastuslaissa säädetyistä tehtävistä. Pelastuslain 23 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto tukee sisäministeriötä edellä mainituissa tehtävissä. Hyvinvointialueen pelastustoimen ja sen palvelujen saatavuuden tason ohjauksesta ja valvonnasta säädetään pelastustoimen järjestämisestä annetussa laissa (613/2021). Pelastustoimen järjestämislain 7 §:ssä säädetään pelastuslain 23 §:ä vastaavasti sisäministeriön ja aluehallintoviraston tehtävistä. 

Aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen -vastuualueen tehtäviin kuuluu pelastustoimen järjestämislain 14, 17 ja 18 §:n mukaisia tehtäviä, kuten asiantuntija-arvion laatiminen, pelastustoimen valvonta sekä pelastustoimen palvelujen saatavuuden ja tason valvonta toimialueellaan ja hyvinvointialueen pelastustoimen palvelutason riittävyyden valvonta. Aluehallintovirasto voi tutkia kantelun johdosta, onko hyvinvointialue toiminut voimassa olevien lakien mukaan hyvinvointialueista annetun lain (611/2021) 11 §:n 2 momentin perusteella. Aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen –vastuualue voi antaa valvonnan yhteydessä määräyksiä, joita voidaan tehostaa sakon uhalla.  

Lisäksi vastuualueen tehtäviin kuuluvat aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 1, 3 ja 4 kohdissa tarkoitetut tehtävä. Kyseisen lainkohdan 3 kohdan mukaisiin tehtäviin sisältyvät varautumisen alueelliset tehtävät. 

Pelastustoimen ja varautumisen –vastuualueelle kuuluu metsäpalojen lentotähystyksen hallinnointi ja ohjaus sekä ulkoisten pelastussuunnitelmien ja harjoitusten toteutumisen valvonta pelastuslain nojalla. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu pelastuslain nojalla myös tukea sisäministeriötä sen tehtävässä vastaa pelastustoimen valtakunnallisen tilannekuvatoiminnan järjestämisestä yhteistoiminnassa hyvinvointialueiden valtakunnallisen pelastustoimen tilannekuvan järjestämisestä vastaavan hyvinvointialueen pelastuslaitoksen kanssa. Lisäksi aluehallintoviraston pelastuslain mukaisista tehtävistä pelastustoimessa on annettu tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksessa pelastustoimesta (407/2011). 

Vastuualue hoitaa myös pelastustoimen valtionavustustehtäviä ja palosuojelurahastolaissa (306/2003) säädettyjä tehtäviä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto hengenpelastusmitalista annetun tasavallan presidentin asetuksessa (146/2011) säädettyjä tehtäviä.  

Valtiovarainministeriö 

Valtiovarainministeriö vastaa aluehallintovirastojen yleishallinnollisesta ohjauksesta. Ministeriö ohjaa aluehallintovirastojen yhteistä hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualuetta, jolle on aluehallintovirastoista annetussa asetuksessa (906/2009) säädetty erikseen virastojen hallintotehtäviä. Tehtävät koostuvat virastojen henkilöstöhallinto-, taloushallinto-, asiakirjahallinto-, tietohallinto-, toimitilahallinto- ja viestintäpalveluista. Viestintäpalveluja koskeva muutos toteutettiin asetusmuutoksella (1002/2023) 1.1.2024 lukien, jonka jälkeen vastuualue on vastannut aluehallintovirastojen yhteisistä viestintäratkaisuista, viestintäpäälliköiden siirryttyä kunkin aluehallintoviraston palvelukseen. Lisäksi vastuualue vastaa julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetussa laissa (223/2007) tarkoitetun yhteispalvelusopimuksia koskevan rekisterin ylläpidosta sekä yhteispalvelun ja siihen osallistuvien valtion viranomaisten yhteistyön valtakunnallisista kehittämistehtävistä. 

Aluehallintovirasto hoitaa valtiovarainministeriön toimialan lainsäädännössä sille säädettyjä tehtäviä. Näitä ovat panttilainauslaitoksista annetussa laissa (1353/1992) säädetyt lupa- ja valvontatehtävät (keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastolle), kuntalain (410/2015) 10 §:ssä ja hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 11 §:ssä säädetyt kantelujen käsittelytehtävät, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa (444/2017) säädetyt valvontatehtävät (keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon) ja digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa (306/2019) säädetyt valvontaviranomaistehtävät (keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon). Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) nojalla aluehallintovirasto voi myös sakon uhalla määrätä kunnan tai kotikuntakorvauksen saajan noudattamaan laissa säädettyä velvoitetta. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö 

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla merkittävimmän tehtäväkokonaisuuden muodostavat aluehallintovirastoissa hoidetut opetus- ja kulttuuritoimen (koulutus-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi sekä varhaiskasvatus) ohjaus-, valvonta- ja valtionapuviranomaistehtävät. Tehtäviä ohjataan viraston tulossopimusmekanismin kautta sekä suoraan toiminnallisesti ministeriöstä. Aluehallintovirastot järjestävät täydennyskoulutusta, arvioivat peruspalvelujen saatavuutta, osallistuvat kansainvälisten asioiden hoitamiseen sekä ohjeistavat ja tukevat turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvissä asioissa. Tehtäviin liittyy myös informaatio-ohjaus sekä muiden seuranta- ja arviointitehtävien suorittaminen. 

Aluehallintoviraston opetustoimi ja kulttuuri –vastuualueen tehtävät liittyvät kiinteästi varhaiskasvatuslaissa (540/2018), perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (714/2018), ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017), tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa (1215/2020), vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) ja taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998) valtiolle ja kunnalle säädettyjen tehtävien valvontaan, mutta myös luvan perusteella yksityiselle opetuksen ja koulutuksen järjestäjälle säädettyjen tehtävien valvontaan. Aluehallintovirasto valvoo myös oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013) säädettyä opiskeluhuollon toteutumista.  

Varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen kannalta aluehallintovirastojen opetustoimi ja kulttuuri -vastuualueen keskeisiin tehtäviin kuuluvat kuntalain 10 §:ssä, ja valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta annetun lain (634/1998) 6 §:ssä säädetyt kantelujen käsittelytehtävät opetustoimen osalta sekä varhaiskasvatuslain 51 ja 53 §:ssä säädetyt varhaiskasvatuksen lupa- ja valvontaviranomaistehtävät ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa säädetty valvontatehtävä. Opetus- ja kulttuuritoimi –vastuualueelle kuuluu hyvinvointialueiden valvonnassa erityisesti yhteisöllisen opiskeluhuollon kokonaisuus ja oppilaalle sekä opiskelijalle säädettyjen oikeuksien toteutuminen, muun terveydenhuoltoon liittyvän valvonnan jäädessä peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueelle. Nykyisin voimassa olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 64 §:n 1 momentin 5 kohdan viittaussäännöksen ja 2 momentin (yksityiset) sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 56 §:n perusteella aluehallintovirasto voi asettaa sakon uhan antamansa määräyksen tehosteeksi ((kts. SiVL 5/2010 vp https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=sivl+5/2010 ).). Aluehallintovirasto toimii perusopetuslain (628/1998) ja varhaiskasvatuslain nojalla muutoksenhakuviranomaisena. Lisäksi aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu muun muassa opetus- ja kulttuuritoimen määrärahasidonnaiset valtionavustustehtävät, yleisistä kirjastoista annetun lain (1492/2016) mukaisena valtion alueellisena hallintoviranomaisena toimiminen ja tekijänoikeuslain (404/1961) nojalla jälleen-myyntikorvauksen maksuvelvollisuuden noudattamisen valvontaa sekä muinaismuistolaissa (295/1963) säädetyt tehtävät.  

Keskitettyjen tehtävien osalta Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimi ja kulttuuri -vastuualue hoitaa hautaustoimilain (457/2003) mukaisista lupa-asioita ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimi ja kulttuuri -vastuualueella toimii ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö.  

Maa- ja metsätalousministeriö  

Maa- ja metsätalousministeriön toimialalla aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat muun ohella erityislainsäädännöissä säädetyt, kuten elintarvikelain (297/2021) ja eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023), suunnittelu-, ohjaus- ja valvontatehtävät sekä eläintautilain (76/2021) eläintautien ehkäisemistä, seurantaa ja torjuntaa koskevat suunnittelu-, ohjaus- ja valvontatehtävät toimialueellaan mutta myös muut aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut ympäristöterveydenhuollon tehtävät ja 3 momentissa tarkoitetut erikseen säädetyt tehtävät sekä vesilain ja lain vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015) mukaiset tehtävät. 

Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus määritellään terveydenhuoltolain (1326/2010) 21 §:ssä, jonka 3 momentin mukaan ympäristöterveydenhuollosta säädetään terveydensuojelulaissa (763/1994), tupakkalaissa (549/2016), elintarvikelaissa ja eläinlääkintähuoltolaissa (285/2023), joista kaksi viimeksi mainittua kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön toimialaan. Eläinlääkintähuoltolain kautta ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöön kuuluu lisäksi eläintautilain (76/2021), eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain (517/2015), eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021), eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023), eläinten kuljetuksesta annetun lain (1429/2006) ja eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) sääntely. 

Aluehallintovirasto valvoo myös helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa ATP-sopimuksen mukaisesti. Aluehallintovirastot osallistuvat valvontaan kunnallisten valvontaeläinlääkäreiden tukena ja varmistavat, että pakkokeinoja käytetään tarvittaessa. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa tehostaa antamiaan määräyksiä sakon uhalla. Aluehallintovirastot vastaavat eläinten kuljetuksesta annetun lain mukaisista hakemuksista koskien neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 mukaisia eläinkuljettajalupia.  

Eläintautilain nojalla vastustettavien eläintautien epäilyjen ja taudinpurkausten aikana aluehallintovirastot johtavat taudintorjuntaa toimialueellaan ja tekevät taudintorjuntaa koskevia hallintopäätöksiä. Aluehallintovirastot järjestävät kiireellisten eläintautitehtävien hoidon myös virka-ajan ulkopuolella. Aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat myös eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain ja eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain mukaiset ohjaus- ja valvontatehtävät, eläinlääkintähuoltolaissa säädetty eläinlääkäripalvelujen ja eläinlääkärinammatin harjoittajien valvonta, tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (1334/2022) tarkoitettujen ehdollisuuksien valvonta ja poronhoitolaissa (848/1990) tarkoitettu lain noudattamisen valvonta, minkä lisäksi virasto päättää poronhoitolain nojalla paliskuntien rajoista. 

Etelä-Suomen aluehallintovirastoon on keskitetty tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetussa laissa (497/2013) säädetyt tehtävät. 

Vesilain mukaisten lupa-asioiden käsittely on keskitetty neljän aluehallintoviraston (Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Länsi- ja Sisä-Suomi sekä Pohjois-Suomi) ympäristölupavastuualueille. Vesilaki kuuluu oikeusministeriön esittelyvastuulle, mutta vesilain ohjaustehtävät on jaettu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kesken kummankin ministeriön toimialan mukaan. Etelä-Suomen aluehallintovirasto toimii vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain (1709/2015) mukaisesti EU:n vieraslajiasetuksessa (EU) N:o 1143/2014 tarkoitettuna lupaviranomaisena eli voi poikkeustapauksissa myöntää luvan rajoituksista poikkeamiseksi EU:ssa haitalliseksi vieraslajiksi säädetyn lajien osalta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myös valvoo antamiensa lupien noudattamista. Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta kuuluu maa- ja metsätalousministeriön esittelyvastuulle, ja sen mukaisia velvoitteita hoidetaan yhteiskunnan eri sektoreilla kustakin toimialasta vastaavan ministeriön ohjauksessa. Tehtävää hoidetaan osana maa- ja metsätalousministeriön ohjaamaa ympäristöterveydenhuollon tehtäväkokonaisuutta. 

Työ- ja elinkeinoministeriö 

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialalla aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat monet valvonta- ja rekisteröintitehtävät. Aluehallintovirastot tehtäviin kuuluvat kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneistojen välitysliikkeistä annetun lain (1075/2000) mukaiset valvonta- ja rekisteröintitehtävät, kuluttajansuojalain (38/11978) mukaiset kulutusluottojen markkinoinnin valvontatehtävät, hintamerkintäasetuksen (553/2013) hinnan ilmoittamisen valvontatehtävä, kilpailulain (948/2011) mukaiset kilpailuneutraliteetin ja kilpailun valvonta sekä kilpailun edistäminen, matkapalveluyhdistelmien tarjoajista annetun lain (921/2017) mukaiset vakuuden asettamis- ja rekisteröitymisvalvontatehtävät, mittauslaitelain (707/2011) mukaiset mittauslaitteiden varmentamisen valvontatehtävät ja kotouttamisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) mukaiset ja toimialaansa kuuluvissa asioissa maahanmuuttajien kokoutumisen edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palvelujen suunnittelu-, ohjaus- ja valvontatehtävät. Lisäksi aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluvat vuoden 2025 alusta voimaan tulevan kotoutumisen edistämisestä annetun lain (681/2023) perusteella kotoutumista edistävien ja tukevien toimenpiteiden ja palvelujen suunnittelu, ohjaus ja valvonta toimialaansa kuuluvissa asioissa sekä perheryhmäkotitoiminnan ohjaus ja valvonta yhdessä Valviran, hyvinvointialueen ja ELY-keskuksen kanssa sekä vuoden 2025 alusta voimaan tulleen työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) perusteella työvoimaviranomaisen valvonta. 

Sosiaali- ja terveysministeriö  

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla aluehallintovirastojen tehtävät voidaan jakaa karkeasti sosiaali- ja terveyshuollon lupa-, rekisteröinti-, valvonta- ja ohjaustehtäviin, kattaen myös terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden toiminnan ohjauksen ja valvonnan, valtionkorvaustehtäviin, terveyden edistämiseen, ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon lupa-, valvonta- ja ohjaustehtäviin ja työsuojeluntehtäviin.  

Aluehallintovirastojen tehtävänä on huolehtia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994), sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015), hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021), työterveyshuoltolaissa (1383/2001), terveydenhuoltolaissa (1326/2010), mielenterveyslaissa (1116/1990), sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023), tartuntatautilaissa (1227/2016), terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023), sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), avioliittolaissa (234/1929), päihdehuoltolaissa (41/1986), ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä annetussa laissa (523/2015), lastensuojelulaissa (417/2007), rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetussa laissa (1201/2013), lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä annetussa laissa (1009/2008), kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977), terveydensuojelulaissa (763/1994), alkoholilaissa (1102/2017), tupakkalaissa (549/2016), hedelmöityshoidoista annetussa laissa (1237/2006), ja Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) niille säädetyistä lupa- ja rekisteröintihallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta sekä varautumistehtävistä toimialueellaan. Aluehallintovirastot valvovat toimialueellaan turvakotitoimintaa valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelujen tuottajille annetun lain (1354/2014) mukaisesti. 

Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista ja ympäristöterveydenhuollon alueellista varautumista arjen häiriötiloihin ja poikkeusolosuhteisiin sekä vastaavat poikkeusoloissa valmiuslain 86 §:n mukaisista toimeenpanotehtävistä. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu myös terveydensuojelun ohjaaminen ja valvominen alueellaan, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tukeminen ja ohjaus sekä ehkäisevän päihdetyön ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen. Lisäksi aluehallintoviraston tehtäviin kuuluu romaniasioissa ohjaaminen ja neuvonta sekä kouluttaminen ja tiedottaminen.  

Eräät sosiaali- ja terveydenhuollon valtionkorvauksia koskevat tehtävät on keskitetty Lounais-Suomen aluehallintovirastolle (terveydenhuoltolaki 63 § 2 mom. sekä sosiaalihuoltolaki 60 b § 1 mom. ja 60 c § 1 mom.). Lisäksi Lounais-Suomen aluehallintovirasto on hoitanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon liittyvää harjoittelua koskevia korvausasioita 1.1.2023 alkaen. Aluehallintovirastot hoitavat seuraavia valtion rahoitusten ja korvausten maksatuksia: Valtion korvaus yliopistotasoiseen terveyden ja sosiaalityön tutkimukseen, valtion korvaus lääkäreiden ja hammaslääkäreiden koulutuksen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin, valtion korvaus sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisen edellyttämään koulutukseen, valtion korvaus sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisesta erikoistumiskoulutuksesta, valtion korvaus sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvän ammattitaitoa edistävän harjoittelun järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin ja valtion korvaus lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.  

Aluehallintovirastot ohjaavat ja valvovat terveydensuojelua ja ympäristöterveydenhuollon järjestämistä toimialueellaan sekä arvioivat kuntien terveydensuojelun valvontasuunnitelmat ja niiden toteutumista. Aluehallintovirastot käsittelevät talousveden poikkeuslupahakemukset ja talous- ja uimavesien epidemia- ja häiriötilanneilmoitukset. Terveydensuojelulain perusteella aluehallintovirasto voi myös toimialueellaan antaa määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi. Aluehallintovirastot käsittelevät kunnallisten ympäristöterveydenhuollon viranomaisten toiminnasta tehdyt kantelut. Aluehallintovirastot ohjaavat kuntia tupakkalain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten toimeenpanossa toimialueellaan sekä arvioivat alueensa kuntien valvontasuunnitelmat ja niiden toteutumisen. Aluehallintovirastot huolehtivat myös alueellisesta toiminnasta tupakoinnin lopettamiseksi. Aluehallintovirastot osallistuvat Valviran kanssa kuntien valvontayksiköiden ohjaamiseen ja toimialakohtaisten ohjeiden laatimiseen terveydensuojelussa ja tupakkavalvonnassa.  

Aluehallintovirasto myöntää toimialueellaan alkoholilain mukaiset alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyyntiluvat sekä vähittäismyyntipaikkaa ja luovutuspaikkaa koskevat luvat sekä valvoo alueellaan alkoholijuomien anniskelua, vähittäismyyntiä, myyntikieltoa sekä alkoholijuomien mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa.  

Aluehallintovirastojen työsuojelun tehtävät muodostuvat asiakas- ja viranomaisaloitteisesta työsuojeluvalvonnasta, vakavien työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten sairauksien syiden selvittämisestä ja ehkäisemisestä, tuotevalvonnasta sekä työrikosten käsittelyyn osallistumisesta. Tehtäviin kuuluu myös eräitä lupia sekä tutkintojen tunnustamispäätöksiä. Työsuojelun vastuualueet toimivat muissa paitsi Lapin aluehallintovirastossa. Työsuojelun osalta aluehallintovirasto on toimivaltainen myös Ahvenanmaan maakunnassa. Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue on riippumaton valvontatehtävää hoitaessaan. Vastuualueen toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus työsuojelun valvontatehtävässä on turvattu. Vastuualueelle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa työsuojelun valvontatehtävien asianmukaisen hoitamisen tai riippumattomuuden. 

Työsuojelun ohjaus tapahtuu sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston suorassa, viraston muusta organisaatiosta ja tehtävistä riippumattomassa tulosohjauksessa. Myös toiminnan rahoitus on erillinen aluehallintoviraston yleisestä rahoituksesta, omana momenttinaan valtion talousarviossa.  

Työsuojelun tehtävät perustuvat pääasiassa lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006), lakiin työsuojeluhallinnosta (16/1993), lakiin työsuojeluhenkilörekisteristä (1039/2001), työturvallisuuslakiin (738/2002), työterveyshuoltolakiin (1383/2001), lakiin eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta (1016/2004) sekä alakohtaiseen erityissääntelyyn. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluvassa työlainsäädännössä tehtäviä on useita ja ne perustuvat keskeisesti työsopimuslakiin (55/2001), työntekijöiden lähettämisestä annettuun lakiin (447/2016), yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin (759/2004), opintovapaalakiin (274/1979), tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annettuun lakiin (1233/2006), merityösopimuslakiin (756/2011), vuorotteluvapaalakiin (1305/2002), työaikalakiin (872/2019), merityöaikalakiin (296/1976), työajasta kotimaan liikenteessä annettuun lakiin (248/1982), vuosilomalakiin (162/2005), merimiesten vuosilomalakiin (433/1984), nuorista työntekijöistä annettuun lakiin (998/1993) sekä työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annettuun lakiin (400/2004). Työsuojelua koskevia erityissäännöksiä on myös kaivoslaissa (621/2011), sähköturvallisuuslaissa (1135/20166) ja painelaitelaissa (1144/2016).  

Työsuojelun tehtävissä on kyse kattavasta yli sataan säädökseen perustuvasta työsuojelun ohjauksesta ja valvonnasta, jota suoritetaan suunnitelmallisena oma-aloitteisena ohjauksena ja valvontana, tarkastustoimintana ja reaktiivisena valvontana. Virasto voi käyttää tehtävissään tarvittaessa sakon uhkaa. Tehtäviin kuuluu myös eräitä lupia sekä tutkintojen tunnustamispäätöksiä, jotka ovat omakustannusarvon mukaisia maksullisia suoritteita. Lisäksi toimialan lainsäädäntöön kuuluu kemikaalilain (599/2013) mukainen valvonta, joka lukeutuu ympäristönsuojelutehtäviin. Kemikaalilain 10 §:ssä säädetään työsuojeluviranomaisen valvontavelvoitteesta sellaisessa työssä, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia. Myös eräiden muiden hallinnonalojen lainsäädäntö sisältää valvontatehtäviä työsuojeluviranomaiselle, kuten esimerkiksi ulkomaalaislaki (301/2004). 

Ympäristöministeriö  

Ympäristöministeriön toimialalla aluehallintovirastojen tehtävät jakautuvat karkeasti ympäristönsuojelulaissa (527/2014) säädettyihin lupa-, ilmoitus- ja korvausasioihin sekä vesilaissa säädettyihin lupa-, tutkimuslupa-, hallintopakko- ja erillisiin korvausasioihin, eräisiin käyttöoikeuden myöntämistä, kulkuväyläksi määräämistä, vesialueen rajan määräämistä ja valtaväylän ulottuvuuden vahvistamista koskeviksi asioiksi sekä eräiksi vesitaloushankkeisiin liittyviin erimielisyysasioihin.  

Aluehallintoviraston ympäristölupa-asioita hoitava vastuualue on lupa- ja muita hakemusasioita hoitaessaan sekä viraston kilpailuasioita hoitava vastuualue kilpailuasioita hoitaessaan riippumaton. Näiden vastuualueiden toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus edellä mainituissa tehtävissä on turvattu. Viraston ympäristölupa-asioita hoitavalle vastuualueelle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa lupa- ja muiden hakemusasioiden käsittelyn riippumattomuuden. 

Laissa eräiden ympäristö- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa (898/2009) säädetään eräiden ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupahakemusten käsittelyjärjestyksestä (ns. etusijamenettely), asioiden ratkaisukokoonpanosta sekä äänestyksestä.  

Ympäristönsuojelulain mukaiset lupatehtävät on jaettu aluehallintoviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kesken ympäristönsuojelulaissa ja ympäristönsuojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (713/2014) tarkemmin säädetyllä tavalla. 

Ympäristönsuojelulain mukaisten lupa-asioiden käsittelyssä otetaan huomioon muun muassa ympäristönsuojelulain ja jätelain (646/2011) sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset, mitä luonnonsuojelulaissa (9/2023) ja sen nojalla säädetään sekä mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään, mutta myös vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen (1022/2006) säännökset. Aluehallintovirastot käsittelevät eräissä tilanteissa myös maa-aineslain (555/1981) mukaisia lupa-asioita silloin, jos hankkeeseen sovelletaan ympäristölupahakemuksen ja maa-aineslupahakemuksen yhteiskäsittelymenettelyä ja ympäristönsuojelulain mukainen lupa kuuluu valtion lupaviranomaisen toimivaltaan.  

Aluehallintovirastot toimivat vesilain mukaisina lupaviranomaisina, jonka tehtävänä on ratkaista lupa-, tutkimuslupa-, hallintopakko- ja erilliset korvausasiat, eräät käyttöoikeuden myöntämistä, kulkuväyläksi määräämistä, vesialueen rajan määräämistä ja valtaväylän ulottuvuuden vahvistamista koskevat asiat sekä eräät vesitaloushankkeeseen liittyvät erimielisyysasiat. Ympäristönsuojelulaissa säädetään vesilain mukaisen hakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittelystä. Vesilain ohella sovellettavaksi tulee muun muassa myös koskiensuojelulaki (35/1987). Vesilaki kuuluu oikeusministeriön toimialaan, mutta vesilain ohjaustehtävät on jaettu ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kesken kummankin ministeriön toimialan mukaan. Vesilain noudattamisen valvonnasta ja sen järjestämiseen liittyvistä menettelyistä tarkempia säädöksiä voidaan antaa ympäristöministeriön asetuksella. 

Eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta annettua lakia (764/2019) voidaan soveltaa ympäristönsuojelulain, vesilain, maa-aineslain, kaivoslain (621/2011), luonnonsuojelulain, rakentamislain (751/2023, voimaan 1.1.2025) sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) mukaisen lupa-asian käsittelyyn myös aluehallintovirastossa.  

Pääsääntöisesti rakentamislain 132 §:n 2 momentin mukaan asemakaava-alueella tapahtuvaan ojittamiseen tai toisen alueelle ojittamista varten sijoitettavaan suojapenkereeseen tai pumppuasemaan sovelletaan, mitä rakentamislain 131 §:ssä säädetään. Asian ratkaisee tällöin kunnan määräämä viranomainen. Lain 132 §:n 3 momentissa on säädetty poikkeustilanteet, jolloin asemakaava-alueella tapahtuvaan ojittamiseen tai toisen alueelle ojittamista varten sijoitettavaan suojapenkereeseen tai pumppuasemaan koskeva asia ratkaistaan noudattamalla vesilain 5 luvun säännöksiä. Eräs tällainen tilanne on se, että ojitus edellyttää aluehallintoviraston lupaa tai ojitustoimituksen päätöstä. Pykälän 3 momentin mukaiset tilanteet ovat sellaisia, ettei niissä ole kyse tyypillisestä asemakaava-alueella tapahtuvasta veden johtamiseksi tarpeellisen ojan sijoittamisesta.  

Ulkoministeriön hallinnonalaan kuuluvan Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004) mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto toimii ympäristönsuojelulain ja vesi-lain mukaisena lupaviranomaisena talousvyöhykkeellä (18 §). 

Aluehallintovirastojen erikoistumistehtävät 

Aluehallintovirastojen valtakunnalliset erikoistumistehtävät ovat kootusti seuraavat: 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto: 

- Maa- ja metsätalousministeriön alaiset tehtävät 

- Eläinkoelupien esittely hankelupalautakunnalle 

- Vieraslajiasetuksen (1143/2014) 8 ja 9 artiklan mukaiset luvat ja valvonta 

- Saavutettavuuden valvonta 

- Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) mukaisten saavutettavuusvaatimusten valvonta 

- Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunta 

- Valvoo lain rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi (444/2017) noudattamista 

- Ylläpitää rahanpesun valvontarekisteriä 

- Perintätoiminnan toiminnan harjoittajien rekisteröinti ja valvonta 

- Valvoo perintätoiminnan harjoittajia ja pitää yllä perintätoiminnan harjoittajien rekisteri perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetun lain (411/2018) nojalla) 

- Panttilainauslaitosten valvonta ja luvat 

- Hengenpelastusmitalilautakunnan sihteeritehtävät 

Lounais-Suomen aluehallintovirasto: 

- Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämien valtionavustushankkeiden maksatus- ja hallinnointitehtävät 

- Aluehallintovirastojen sisäinen tarkastus 

Itä-Suomen aluehallintovirasto: 

- Hautaustoimilain mukaiset luvat ja lausunnot sekä valvonta 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto: 

- Löytötavaratoimistojen luvat ja valvonta 

- Asukasdemokratiaan liittyvä neuvonta 

- Osakaskuntien sääntöjen vahvistaminen 

- Työllisyyden kuntakokeilujen valvonta 

- Työvoimaviranomaisen valvonta 

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto: 

- Vankiterveydenhuollon ja Puolustusvoimien terveydenhuollon ohjaus ja valvonta 

- Metsäpalojen tähystyslennot 

- Peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi 

Lapin aluehallintovirasto: 

- Saamen kieleen liittyvät tehtävät 

- saamenkielisen varhaiskasvatuksen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueen kunnille myönnettävät valtionavustukset sekä saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa myönnettävät valtionavustukset 

- valtionavustukset saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi ja kehittämiseksi saamelaisten kotiseutualueella 

- Poronhoitolain mukaiset tehtävät, elintarvikelain mukaiset poroteurastamoja, valvontaa ja lihantarkastusta koskevat tehtävät sekä tietyt eläintautilaissa, eläinsuojelulaissa ja eläinten kuljetuksesta annetussa laissa tarkoitetut tehtävät poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa. 

Taulukko 2. Aluehallintovirastojen henkilötyövuodet 2022-2024 

Organisaatio  

Aluehallintovirastoista annetun lain 5 §:n mukaan aluehallintovirastojen lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.  

Aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ssä on säädetty aluehallintovirastojen nimistä, toimialueista ja toimipaikoista. Aluehallintovirastoja ovat Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Lapin aluehallintovirasto. Aluehallintovirastoilla on yhteensä 12 toimipaikkaa sekä 14 muuta työskentelypaikkaa. 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Hämeenlinnassa ja muut toimipaikat Helsingissä ja Kouvolassa. Virastossa on henkilöstöä noin 556 henkilötyövuotta (vuoden 2022 tilinpäätöstieto). 

Lounais-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Turussa. Virastossa on henkilöstöä noin 134 henkilötyövuotta (2022). 

Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat Kuopiossa ja Joensuussa. Virastossa on henkilöstöä noin 139 henkilötyövuotta (2022). 

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Vaasassa ja muut toimipaikat Tampereella ja Jyväskylässä. Virastossa on henkilöstöä noin 262 henkilötyövuotta (2022). 

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Oulussa. Virastossa on henkilöstöä noin 145 henkilötyövuotta (2022).  

Lapin aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluu Lapin maakunta. Viraston päätoimipaikka on Rovaniemellä. Virastossa on henkilöstöä noin 42 henkilötyövuotta (2022). 

Aluehallintovirastoista annetun lain 6 §:n mukaan aluehallintovirasto huolehtii sille säädettyjen tehtävien hoitamisesta toimialueellaan. Aluehallintovirasto voi kuitenkin hoitaa tehtäviä myös useamman kuin yhden viraston toimialueella, jos toimialueen laajentamisella voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta, edistää alueen suomen- ja ruotsinkielisen sekä saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumista tai turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus taikka toimialueen laajentaminen on tarkoituksenmukainen muun vastaavan syyn vuoksi. Vastuualueiden sijoittumisesta aluehallintovirastoihin ja virastojen toimialueen laajentamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Se, mitä vastuualueita kussakin aluehallintovirastossa on, vaihtelee. Lisäksi virastojen toimialueita on laajennettu valtioneuvoston asetuksella useassa virastolle kuuluvassa tehtävässä. Toimialueen laajentamisesta työsuojelun tehtävissä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella ja ympäristölupa-asioiden tehtävissä ympäristöministeriön asetuksella.  

Aluehallintovirasto jakautuu sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten vastuualueisiin. Viraston vastuualueista säädetään valtioneuvoston asetuksella.  

Kaikissa aluehallintovirastoissa on peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue sekä pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue. Näiden lisäksi Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, Itä-Suomen aluehallintovirastossa ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa on ympäristölupavastuualue ja kaikissa muissa aluehallintovirastoissa paitsi Lapin aluehallintovirastossa on työsuojelun vastuualue.  

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue, jonka toimialueena on koko maa Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue hoitaa kaikkien aluehallintovirastojen sisäisen toiminnan hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä. Aluehallintovirastojen työsuojelun tehtävien yhteisten tukipalvelujen järjestämisestä säädetään erikseen. Jokaisessa aluehallintovirastossa on lisäksi vastuualueista erillisenä toimiva johdon tuen yksikkö, joka tukee viraston johtamista ja hoitaa sellaisia viraston hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä, joita ei hoideta valtakunnallisesti aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueella. 

Aluehallintovirastoilla on yksi ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö, jonka toimialueeseen kuuluu koko maa. Yksikkö toimii Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa sen vastuualueista erillisenä yksikkönä.  

Aluehallintovirastoista annetun lain 6 a §:ssä säädetään määräyksestä tehdä tilapäisesti toisen aluehallintoviraston tehtäviä. Aluehallintoviraston virkamies voidaan toisen aluehallintoviraston pyynnöstä asettaa tilapäisesti ja virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen aluehallintoviraston käytettäväksi. Päätöksen asiasta tekee nimittävä viranomainen. Jos aluehallintovirastot eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen, voi päätöksen tehdä myös toimialaohjauksesta vastaava ministeriö. Päätöksessä on mainittava, missä laajuudessa virkamies on toisen aluehallintoviraston käytettävissä. Aluehallintovirastot ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta enenevissä määrin.  

Virkamiehen vastaanottava aluehallintovirasto voi määrätä virkamiehen tekemään 1 momentissa tarkoitetussa laajuudessa vastaanottavalle aluehallintovirastolle kuuluvia asianomaisen virkamiehen virkaa vastaavia tehtäviä. Pelastustoimen asioita hoitavan vastuualueen tehtävien ja ympäristölupa-asioita hoitavan vastuualueen tehtävien osalta määräyksen antaa kyseisen vastuualueen päällikkö. Työsuojelun tehtäviä hoitavan vastuualueen virkamiehen määräämisestä tekemään toiselle aluehallintovirastolle kuuluvia tehtäviä säädetään työsuojeluhallinnosta annetun lain 3 §:ssä. Mahdollisuutta määrätä aluehallintoviraston virkamies tekemään tilapäisesti toisen aluehallintoviraston tehtäviä on hyödynnetty erityisesti ympäristölupavastuualueen tehtävissä. 

Johtaminen 

Aluehallintovirastoa johtaa valtioneuvoston nimittämä viraston johtaja, jonka nimikkeenä on ylijohtaja. Viraston johtaja vastaa viraston toiminnan tuloksellisuudesta ja viraston yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta. Aluehallintoviraston vastuualuetta johtaa vastuualueen päällikkö. Vastuualueen päällikön nimikkeenä on johtaja. Hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen päällikön nimikkeenä on hallintojohtaja. Vastuualueen päällikkö vastaa vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta.  

Aluehallintovirastolla on johtoryhmä, joka huolehtii viraston toimintojen yhteensovittamisesta. Johtoryhmän puheenjohtajana toimii viraston johtaja. Johtoryhmän muusta kokoonpanosta määrätään viraston työjärjestyksessä. 

Aluehallintoviraston johtaja ratkaisee viraston toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty viraston muun virkamiehen ratkaistaviksi. Työsuojelun, ympäristölupa-asioiden ja pelastustoimen tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan kuuluvat asiat ratkaisee kuitenkin asianomaisen vastuualueen päällikkö, jollei niitä ole säädetty tai vastuualueen työjärjestyksessä määrätty vastuualueen muun virkamiehen ratkaistaviksi taikka jollei päätöksenteosta ole toisin säädetty. 

Aluehallintoviraston johtaja voi ottaa ratkaistavakseen asian, jonka viraston virkamies työjärjestyksen mukaan saa ratkaista. Viraston johtaja ei kuitenkaan voi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu viraston työsuojelun tai ympäristölupa-asioiden tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan tai joka kuuluu pelastustoimen tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan ja koskee pelastuslaissa tarkoitettuja asioita. 

Aluehallintoviraston hallinnon ja toimintojen järjestämisestä sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta, lukuun ottamatta ympäristölupa-asioiden ja työsuojelun tehtäviä hoitavia vastuualueita, määrätään viraston työjärjestyksessä. Aluehallintoviraston työjärjestyksestä päättää viraston johtaja. Myös aluehallintoviraston vastuualueella voi tarvittaessa olla työjärjestys. Työjärjestyksessä voidaan antaa tarkempia määräyksiä vastuualueen toimintojen järjestämisestä sekä henkilöstön tehtävistä ja työskentelypaikkakunnista. Vastuualueen työjärjestyksestä päättää vastuualueen päällikkö. 

Ohjaus 

Aluehallintovirastojen ohjaus jakaantuu yleishallinnolliseen ohjaukseen, strategiseen suunnitteluun, tulosohjaukseen sekä toimialaohjaukseen. 

Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu lain 7 §:n mukaan valtiovarainministeriölle. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitetaan sitä, että aluehallintovirastot kuuluvat valtiovarainministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä. Tämä koskee esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta. Yleishallinnollinen ohjaus pitää sisällään myös sen, että valtiovarainministeriö vastaa aluehallintovirastojen strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen koordinoinnista sekä virastojen yhteisiä toimintoja koskevasta toimialaohjauksesta.  

Aluehallintovirastoista annetun lain 8 §:ssä säädetään virastojen strategisesta suunnittelusta ja tulosohjauksesta. Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintaa koskevien yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi sekä alueiden näkemysten huomioon ottamiseksi laaditaan virastoille ja keskuksille niiden toiminnan yleistä suunnittelua, ohjausta ja järjestämistä varten yhteinen strategia-asiakirja (strateginen suunnittelu). Lisäksi jokaiselle aluehallintovirastolle laaditaan tulossopimus (tulosohjaus). Strategia-asiakirja ja tulossopimukset laaditaan hallituksen toimikaudeksi, ja niiden sisältö tarkistetaan tarvittaessa vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio. 

Valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö laativat strategia-asiakirjan yhdessä oikeusministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön sekä yhteistyössä aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa. Jos strategia-asiakirjan sisällöstä ei saavuteta yksimielisyyttä ministeriöiden kesken, ratkaisee asian valtioneuvosto. 

Valtiovarainministeriö laatii aluehallintovirastojen tulossopimukset yhdessä oikeusministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön ja lain 10 §:ssä tarkoitettujen aluehallintovirastoja ohjaavien keskushallinnon virastojen sekä yhteistyössä aluehallintovirastojen ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa. 

Aluehallintovirastojen toiminnan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista sekä suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamista varten perustettavista ryhmistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. 

Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yhteisessä strategia-asiakirjassa on oma osuutensa työsuojelun tehtävien suunnittelua ja ohjausta varten. Sosiaali- ja terveysministeriö laatii erilliset tulossopimukset aluehallintovirastojen työsuojelun tehtävien ohjausta varten. Aluehallintovirastojen työsuojelun tehtäviä koskevan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista voidaan antaa tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. 

Aluehallintovirastojen toimialaohjauksesta säädetään lain 10 §:ssä. Toimialaohjauksella tarkoitetaan virastojen sektorikohtaista operatiivista toimintaa koskevaa ohjausta, josta vastaavat toimialoittain asianomaiset ministeriöt tai näiden sijasta keskushallinnon virastot. Aluehallintovirastojen toimintaa ohjaavat omilla toimialoillaan oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö sekä se keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty (toimialaohjaus). Valtiovarainministeriö huolehtii viraston yhteisiä toimintoja ja muita viraston yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toimialaohjauksesta. Aluehallintovirastojen toimialaohjauksen menettelytavoista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella. 

Rahoitus 

Aluehallintovirastojen toimintamenot budjetoidaan valtiovarainministeriön pääluokan momentille aluehallintoviraston toimintamenot (mom. 28.40.01, siirtomääräraha 2 v., jatkossa AVI-momentti) ja sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan momentille työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenot (mom. 33.02.07, siirtomääräraha 2 v., jatkossa TS-momentti). 

TS-momentilta maksetaan työsuojelun vastuualueiden henkilöstömenot ja matkamenot sekä eräät muut esimerkiksi työsuojelun vastuualueiden tiettyihin kehittämistoimenpiteisiin liittyvät verrattain vähäiset menot. AVI-momentilta maksetaan virastojen kaikki muut menot pl. edellä mainitut. 

AVI-momentille on osoitettu vuoden 2024 valtion talousarviossa 70 493 000 euron nettomäärärahaa. Nettoutettavia tuloja momentille arvioidaan kertyvän 16 038 000 euroa. Tuloista hieman yli puolet kertyy peruspalvelut, oikeusturva ja luvat –vastuualueen julkisoikeudellisista suoritteista ja hieman alle puolet ympäristölupavastuualueiden julkisoikeudellisista suoritteista. Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen tuloista merkittävimpiä ovat alkoholihallinnon sekä yksityisen terveydenhuollon ja yksityisten sosiaalipalvelujen julkisoikeudelliset maksutulot. TS-momentille on osoitettu vuoden 2023 valtion talousarviossa 29 663 000 euron nettomääräraha. Nettoutettavia tuloja momentille arvioidaan kertyvän 232 000 euroa. 

Momenttien mukainen jakautuminen ohjauksessa jatkuu tulossopimustasolle. Valtiovarainministeriön koordinoimassa prosessissa valmisteltavissa tulossopimuksissa osoitetaan virastoille määrärahat AVI-momentilta kaikkien muiden paitsi työsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osasto puolestaan osoittaa aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueille valmisteltavissa omissa tulossopimuksissaan määrärahat TS-momentilta työsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Neuvotteluprosessit käydään erillään toisistaan, vaikkakin valtiovarainministeriön edustaja osallistuu työsuojelun vastuualueiden ja sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osastojen välisiin tulosneuvotteluihin. Esimerkiksi aluehallintovirastojen ylijohtajat eivät kuitenkaan näihin neuvotteluihin osallistu. AVI-momenttia koskevasta osuudesta neuvoteltaessa osallistuvat tulosneuvotteluihin kaikki aluehallintovirastoja ohjaavat ministeriöt sekä kunkin aluehallintoviraston ylijohtaja ja vastuualuejohtajat mukaan lukien työsuojelun vastuualueen johtaja. 

Aluehallintovirastojen tulossopimuksissa AVI-momentin mukaiset määrärahat on jaettu sopimuksen liitteessä aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:n 3 momentin mukaisesti hallinnonaloittain. Jako on kuitenkin laskennallinen ja perustuu varsinaisen tulossopimuksen puolella olevaan henkilötyövuosikehykseen.  

Alueelliset ja valtakunnalliset yhteistyörakenteet 

Aluehallintovirastot toimivat useissa alueellisissa verkostoissa ja foorumeissa, joissa luodaan yhteistä strategista tilannekuvaa ja -ymmärrystä, vaihdetaan tietoa sekä sovitaan tarvittaessa yhteisistä toimenpiteistä. Aluehallintovirastojen johto tapaa kuntien, maakuntien liittojen ja hyvinvointialueiden johtoa. Aluehallintovirastot osallistuvat myös maakuntien yhteistyöryhmiin (MYR) ja vastaavat alueellisten valmiustoimikuntien ja turvallisuusfoorumien kokoontumisesta sekä valmiusharjoitusten järjestämisestä. Pohjois-Suomen ja Lapin aluehallintovirastot tekevät siviilivarautumiseen liittyvää yhteistyötä Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan kanssa. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto puolestaan tekee siviilivalmiuteen liittyvää yhteistyötä Merenkurkun yli. 

Aluehallintovirastot ovat edustettuina muun muassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen alueellisissa neuvottelukunnissa, ELY-neuvottelukunnissa ja alueellisissa romaniasiain neuvottelukunnissa. Ne myös järjestävät tapaamisia alueiden kansanedustajien kanssa.  

Aluehallintovirastot kuuluvat Euroopan valtion aluehallintojen yhdistykseen (European Association of State Territorial Representatives, EASTR), jossa niitä edustaa ylijohtaja.  

Aluehallintovirastot osallistuvat myös erilaisiin valtakunnallisiin verkostoihin ja foorumeihin. Ilmastotyössä ELY-keskusten kanssa, sisäisen turvallisuuden kansallisessa yhteistyöryhmässä, maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnassa, lapsiasianeuvottelukunnassa, alueiden uudistumisen neuvottelukunnassa, maaseutupolitiikan neuvostossa ja matkailufoorumissa aluehallintovirastoja edustaa ylijohtaja. Tammikuussa 2025 on asetettu uusi Työllisyyden edistämisen valtakunnallinen neuvottelukunta. Lisäksi aluehallintovirastoilla on edustaja muun muassa valtakunnallisessa romaniasiain neuvottelukunnassa, yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnassa, rikoksentorjuntaneuvostossa sekä poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnassa. 

2.1.2.2  Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset

Manner-Suomessa on viisitoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY-keskus). ELY-keskuksista yhdeksässä on kolme vastuualuetta elinkeinot, työvoima ja osaaminen – vastuualue (E-vastuualue), ympäristö ja luonnonvarat – vastuualueet (Y-vastuualue), ja liikenne ja infrastruktuuri – vastuualue (L-vastuualue). Kolmen vastuualueen ELY-keskuksia ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskukset. Kahden vastuualueen ELY-keskuksia, E- ja Y-vastuualueet, ovat Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun ELY-keskukset. ELY-keskuksia, joissa on ainoastaan E-vastuualue, ovat Pohjanmaan ELY-keskus ja Satakunnan ELY-keskus. Puuttuvan vastuualueen tehtävien hoitamisesta ELY-keskuksen alueella säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä.  

ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen tukipalvelut sekä valtaosa valtionavustusten ja korvausten maksatuksia koskevista palveluista on koottu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskukseen ( jäljempänä kehittämis- ja hallintokeskus tai KEHA-keskus tai KEHA ). Kehittämis- ja hallintokeskus aloitti toimintansa 1.1.2015. Se hoitaa viidentoista ELY-keskuksen ja viidentoista TE-toimiston kaikki talous- ja henkilöstöhallinnon, toimialariippumattoman tietohallinnon ja eräiden toimialojen toimialasidonnaiset tietohallinnon palvelut (erotuksena Valtorin toimialasidonnaisista palveluista) asianhallinnan ja virastopalvelujen tehtävät sekä yhteiset viestintäpalvelut ja kehittämistehtäviä. Näiden tukipalvelujen lisäksi se hoitaa TE-toimistojen puolesta kaikkien tukien ja korvausten maksamista, maksamisen keskeytystä, takaisinperintää ja takaisinperinnän kohtuullistamista koskevat tehtävät, sekä ELY-keskusten ja TE-toimistojen ohella valtionavustusten ja korvausten valvontatehtäviä.  

Vuonna 2022 ELY-keskuksissa oli yhteensä 3295 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla palkattuja noin 2675 htv), joihin sisältyvät kehittämis- ja hallintokeskuksen noin 558 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla 531 htv). ELY-keskusten henkilöstömäärät vaihtelivat keskuksittain noin 46 henkilötyövuoden (Satakunta) ja 296 henkilötyövuoden (Varsinais-Suomi) välillä (vaihtelu toimintamenoilla palkattujen osalta on 39 - 232 htv). Viidentoista E-vastuualueen henkilöstövoimavarat olivat yhteenlaskettuina 883 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 720 htv), kolmentoista Y-vastuualueen 1 014 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 716 htv) ja yhdeksän L-vastuualueen voimavarat 419 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 418 htv). Vastuualueiden ulkopuolisissa ELY-keskusten yksiköissä oli noin 330 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla noin 198 htv). ELY-keskusten valtakunnallisissa yksiköissä (työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus, ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus) oli yhteensä 649 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 623 htv).  

Tehtävät 

ELY-keskukset edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n mukaan ELY-keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä seuraavilla toimialoilla: 1) yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistäminen; 2) innovaatiot ja kansainvälistyvä liiketoiminta; 3) työmarkkinoiden toimivuus, työvoiman saatavuus ja työllisyys; 4) koulutus, osaaminen ja kulttuuri; 5) maahanmuutto, kotouttaminen ja hyvät etniset suhteet (vuoden 2025 alusta lukien maahanmuutto, kotoutumisen edistäminen ja hyvät väestösuhteet); 6) maatilatalous, kalatalous, maaseudun kehittäminen, eläintunnistusjärjestelmä sekä maa- ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuus ja kasvinterveys; 7) energia ja sen tuotanto; 8) liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot, maanteiden pito sekä julkisen liikenteen järjestäminen; 9) ympäristönsuojelu, alueiden käyttö, rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö sekä vesivarojen käyttö ja hoito; 10) palkkaturva-asiat; ja 11) eräät edellä mainittuihin tehtäviin liittyvät rakennerahasto- ja aluekehitystehtävät. ELY-keskusten tehtävänä on lisäksi 1) ohjata ja valvoa 3 luvussa tarkoitettuja työ- ja elinkeinotoimistoja; 2) valmistella liikenteen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointia; 3) valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa, tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa sekä parantaa ympäristötietoutta, ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta. ELY-keskuksen muista tehtävistä säädetään erikseen. ELY-keskusten tehtävänä on 1.1.2025 alkaen 1) alueellinen työllisyyden edistäminen ja työelämän kehittäminen; (23.3.2023/382) aiemman työ- ja elinkeinotoimistojen ohjauksen ja valvonnan sijaan. 

Erityislainsäädännössä ELY-keskuksille osoitettuja henkilötyömäärältään merkittävimpiä tehtäviä ovat vastuualueittain lueteltuina:  

Elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualue 

Opetus- ja kulttuuriministeriö  

Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) säädetään ammatillisen koulutuksen järjestäjien sekä ELY-keskusten yhteistyöstä työvoimakoulutuksen järjestämisen osalta. Lain 98 §:n mukaan työvoimakoulutuksessa opiskeluoikeus alkaa ja päättyy koulutuksen järjestäjän ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston sopimana ajankohtana. Opiskeluoikeuden päättymiseen työvoimakoulutuksessa sovelletaan lisäksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2023) 5 luvun 5 §:ää. Lain 124 §:n mukaan työvoimakoulutuksen tarjontaa suunniteltaessa koulutuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä työ- ja elinkeinotoimiston sekä elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.  

Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö tekee yhteistyötä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa elinikäisen ohjauksen (ELO) kehittämisessä valtakunnallisesti. ELO-yhteistyössä ELY-keskuksilla on keskeinen rooli alueidensa ohjaustyön kehittämisen koordinaatiossa. ELY-keskukset vastaavat alueellisesta elinikäisen ohjauksen (ELO) kehittämisestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi. ELY-keskukset ja niiden koordinoimat laaja-alaiset, alueelliset ELO-yhteistyöryhmät edistävät verkostoyhteistyön keinoin ohjauspalveluiden saatavuutta ja laatua. ELO-toiminta on maakunnissa strategista ja monitasoista työtä, jota ELY-keskuksissa pystytään edistämään myös erilaisin hankkein. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen toimintaa. Palvelukeskus on itsenäinen viranomainen, ja sitä koskeva laki jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta (682/2021) tuli voimaan 1.9.2021. 

ELY-keskukset hoitavat myös EU-rakennerahastojen toimeenpanotehtäviä OKM:n hallinnonalan osalta. Tehtävä hoidetaan TEM:n johdolla osana aluekehittämis- ja rakennerahastolain (756/2021) säätelyä. 

Kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain (166/2019) 4 §:n 2 momentin mukaan kulttuurin ja taiteen edistämisen tehtäviä alueilla hoitavat ELY-keskukset sekä Museovirasto ja Taiteen edistämiskeskus niitä koskevan lainsäädännön mukaisesti.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat hoitaneet perustamisestaan saakka kulttuuritehtäviä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät ovat kattaneet kulttuuri- ja luovien alojen sekä luovan talouden tehtäviä. ELY-keskusten rooli sekä valtakunnallisena että alueellisena kulttuuri- ja luovien alojen hankerahoittajana on merkittävä. Hämeen ELY-keskus on toiminut rahoittavana viranomaisena kulttuuri- ja luovien alojen valtakunnallisissa Euroopan sosiaalirahaston teemoissa usealla ohjelmakaudella. Muut ELY-keskukset ovat rahoittaneet myös alueellisia Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman hankkeita sekä Euroopan unionin maaseuturahaston hankkeita. Lisäksi ELY-keskukset ovat rahoittaneet mm. yritystoimintaan, osaamiseen, työllisyyteen ja kotoutumiseen liittyneitä hankkeita. 

Maa- ja metsätalousministeriö 

Viljelijätukihallinnon tehtävät 

ELY-keskusten tehtävänä on viljelijätukien tarkastusten, paikan päällä tehtävien valvontojen, tiettyjen ehdollisuuden osa-alueiden valvontojen ja koordinointien ja laadunarviointien suorittaminen omalla toimialueellaan, vuosittaisen viljelijäkoulutuksen järjestäminen, sidosryhmäyhteistyö, viljelijöiden ohjeistaminen tukiasioissa sekä peltolohkorekisterin ristiintarkastusten ja tukiehtojen ristiintarkastusten perusteella tehtävien selvitysten ja tarkastusten suorittaminen. ELY-keskukset tekevät tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain nojalla päätöksen mm. eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetussa laissa tarkoitetusta maatilojen neuvontapalvelujen korvauksen, luonnonmukaisen tuotannon korvauksen tarkoitetun ja ei-tuotannollisten investointien korvauksen myöntämisestä, maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetussa laissa tarkoitetusta puutarhatuotteiden sekä metsämarjojen ja -sienten varastoinnin tuen, kasvihuonetuotannon tuen, porotalouden tuen ja mehiläistalouden tuen myöntämisestä sekä eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetussa laissa tarkoitetusta ympäristösopimusten korvauksen myöntämisestä. 

Rahoituskaudella 2023-2027 ELY-keskukset vastaavat viljelijöiden selvityspyyntöihin lähettämien paikkaan sidottujen valokuvien käsittelystä ja käsittelyyn osallistuvien kuntien yhteistyöalueiden kouluttamisesta. ELY-keskukset suorittavat myös komission edellyttämiä IACS-järjestelmien laadunarviointeja sekä tarpeen mukaan pinta-alamonitoroinnin nopeita kenttäkäyntejä. 

Viljelijätukien osalta ELY-keskukset hallinnoivat myös mm. ympäristösopimuksia ja luonnonmukaisen tuotannon sitoumuksia (hallintoviranomaistehtävä). Näiden osalta ELY-keskukset tekevät päätökset sopimusten ja sitoumusten myöntämisestä ja siirtämisestä sekä tähän liittyen uutena toimena pinta-alaperusteisiin sopimuksiin liittyvät pakolliset maastokatselmoinnit (hallintoviranomaistehtävä) ja valmistelevat niiden maksatuksia (maksajavirastotehtävä). Lisäksi ELY-keskukset hoitavat sopimusten valvonta- ja takaisinperintätehtäviä (maksajavirastotehtävä). ELY-keskusten tehtäviin kuuluu myös päätöksen tekeminen kunnan tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain nojalla tekemistä päätöksistä tehdyistä oikaisuvaatimuksista. Tehtävät on eriytettävä asianmukaisesti. 

Maaseudun kehittämistukiin liittyvät tehtävät 

Maksajavirastotehtävien lisäksi ELY-keskuksille on siirretty myös hallintoviranomaisen tehtäviä. ELY-keskukset toimeenpanevat maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023-2027 annetun lain (1325/2022) nojalla myönnettäviä maaseudun kehittämistukia. Kehittämistukien osalta ELY-keskukset tekevät tukien myöntöpäätökset ja maksupäätökset sekä näihin liittyvät hallinnolliset tarkastukset. Rahoituskaudella 2023-2027 investointitukiin liittyviin maksuhakemuksiin tehdään hallinnollinen tarkastuskäynti paikan päällä investointikohteessa vain riskiperusteisesti. Lisäksi ELY-keskukset tekevät takaisinperintäpäätökset kaikkien maaseudun kehittämistukien osalta. Ruokavirasto (maksajavirasto) vastaa perintätoimenpiteistä, myös viljelijätuissa YT-alueiden ja ELY-keskusten tekemien takaisinperintäpäätösten osalta. 

Maa- ja porotalouden rakennetukilakien sekä kolttalain mukaisiin tukiin ja poronhoitoon liittyvät tehtävät 

ELY-keskusten tehtävänä on toimeenpanna maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007), porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (986/2011) ja kolttalain (253/1995) mukaisia tukia kuten esimerkiksi investointitukia. Lapin ELY-keskus on kahden viimeksi mainitun lain osalta toimivaltainen viranomainen. Maa- ja porotalouden rakennetukilakien sekä kolttalain mukaisiin tukiin liittyvien tehtävien osalta ELY-keskukset hoitavat vastaavia tehtäviä kuin edellä Maaseudun kehittämistukiin liittyvät tehtävät- kohdassa on selvitetty. Näitä ovat muun muassa tukien myöntö- ja maksupäätökset sekä näihin liittyvät hallinnolliset tarkastukset kuten myös tukien takaisinperintäpäätökset. ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu lisäksi päättää porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain (987/2011) mukaisten korvausten maksamisesta silloin, kun lain korvausjärjestelmä on poikkeuksellisten sää- tai luonnonolosuhteiden vuoksi otettu käyttöön valtioneuvoston päätöksellä. 

Poronhoitolain mukaan Lapin ELY-keskus myöntää määrärahaa Paliskuntain yhdistyksen toimintaan sekä valtakunnan rajalle rakennettavan poroesteaidan rakentamiseen ja ylläpitoon. 

Maa- ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuuteen, kasvinterveyteen ja luonnonmukaiseen maataloustuotantoon liittyvät tehtävät  

ELY-keskukset valvovat maatalouden tuotantopanoksia eli rehuja (rehulaki 1263/2020), lannoitevalmisteita (lannoitelaki 711/2022), kasvinsuojeluaineita (laki kasvinsuojeluaineista 1563/2011), siemeniä (siemenlaki 600/2019) ja taimiaineistoja (taimiaineistolaki 1205/1994). Lisäksi ELY -keskukset valvovat kasvinterveyttä (kasvinterveyslaki 1110/2019) ja suorittavat hukkakauravalvontaa (laki hukkakauran torjunnasta 185/2002) sekä laativat tarvittaessa hukkakauran torjuntasuunnitelmia. Rehujen, lannoitevalmisteiden ja kasvien lisäysaineistojen osalta ELY-keskukset suorittavat myös markkinavalvontaa.  

Luonnonmukaisten maataloustuotteiden tuotantoa ELY-keskukset valvovat luonnonmukaisesta tuotannosta annetun lain (1330/2021) mukaisesti. ELY-keskukset valvovat myös luomukeruualueita ja luomutuotteiden markkinoille saattamista, sekä jalostamattomien maataloustuotteiden käsittelyä tuotannon yhteydessä.  

Eläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin liittyvät tehtävät 

ELY-keskukset valvovat toimialueellaan eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevien säännösten noudattamista eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) perusteella.  

Markkinajärjestelyyn ja saariston kehitykseen liittyvät tehtävät 

ELY-keskuksille kuuluu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaiseen maataloustuotteiden markkinajärjestelyyn liittyviä valvontatehtäviä, erityisesti interventiovarastoinnin osalta. Asiasta säädetään maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetussa laissa (999/2012). 

Varsinais-Suomen ELY-keskukselle kuuluvat saariston kehityksen edistämisestä annetussa laissa (494/1981) tarkoitetut saariston yhteysalusliikenteen hankintaan ja avustuksiin sekä palvelutason määrittelyyn liittyvät tehtävät. Asiasta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (382/2023) 5§:n 6 kohdassa. 

Kalatalouden tehtävät 

Kalataloushallinto on kaksiportainen muodostuen maa- ja metsätalousministeriöstä sekä ELY-keskuksista. Kalataloustehtäviä ei hoideta keskusvirastossa muutamaa yksittäistä tehtävää lukuun ottamatta. Kalatalouden tehtävät sijoittuvat E-vastuualueille ja ne on osoitettu keskittämistehtävinä kolmelle ELY-keskukselle: Varsinais-Suomi, Pohjois-Savo ja Lappi. Jokaisella näistä on useita toimipisteitä niin, että lähes kaikkien maakuntien alueella on sijoitettuna vähintään yksi kalatalousvirkamies.  

Kalataloushallinnon tehtävät perustuvat Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan ja sen kansalliseen toimeenpanoon liittyvään lainsäädäntöön sekä mm. kalastuslakiin, vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin sekä rajajokiin liittyvään lainsäädäntöön. 

Elinkeinokalatalouden tehtävät liittyvät koko arvoketjuun: kaupalliseen kalastukseen ja kalankasvatukseen sekä kalanjalostukseen ja kalakauppaan. Valtaosa tehtävistä perustuu EU:n asetuksiin, jotka ovat jäsenmaissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. EU:n yhteinen kalastuspolitiikka käsittää kalastuksen säätelyn, valvonnan ja markkinajärjestelyn sekä kalataloustietojen keruun ja rahoitustukijärjestelmän (Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto, EMKVR). 

Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvonnasta valtakunnallisena keskittämistehtävänä, koska koko Itämeren kattavaa ja kansainvälistä yhteistyötä vaativaa kalastuksenvalvontaa ei voi hajauttaa pieniin alueellisiin yksiköihin.  

Kalakantojen hoidon ja vapaa-ajankalatalouden tehtävät koostuvat lupa-, valvonta- ja edistämistehtävistä sekä kalastuksen järjestämiseen esim. kalastuksen rajoittamiseen liittyvistä hallintopäätöksistä. Esimerkkeinä tehtävistä voidaan mainita kalastuksen järjestämiseen, kalastuksen rajoittamiseen, kalakantojen hoitoon, kalatalousvelvoitteiden valvontaan ja toimeenpanoon sekä kalastonhoitomaksuvarojen jakamiseen liittyvät tehtävät. Tehtävien lainsäädännöllinen perusta on kalastuslaissa, vesilaissa, ympäristönsuojelulaissa, laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä, rajajokisopimuksissa ja niiden kansalliseen toimeenpanoon liittyvissä valtuuslaeissa.  

Vesilakiin ja ympäristösuojelulakiin perustuvia tehtäviä ovat kalatalouden yleisen edun valvonta, kalatalousvelvoitteiden toteuttamissuunnitelmien ja kalataloudellisten tarkkailusuunnitelmien hyväksyminen ja toteutuksen valvonta sekä kalatalousmaksujen periminen ja käyttösuunnitelmien hyväksyminen ja toteuttaminen. ELY-keskusten kalatalousviranomaiset käyttävät puhevaltaa yleisen kalatalousedun osalta vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa hankkeissa. 

Myös Euroopan unionin lainsäädännöstä tulee suoraan vapaa-ajankalataloutta ja kalakantojen hoitoa velvoittavaa lainsäädäntöä. Lisäksi useissa direktiiveissä, mm. vesipuitedirektiivi ja meristrategiadirektiivi, on velvoitteita, jotka välillisesti tuovat tehtäviä alueelliselle kalataloushallinnolle. 

Tehtäviin kuuluu myös 118 kalatalousalueen ohjaus, valvonta ja toiminnan rahoittaminen sekä ohjata ja valvoa valtion varoin tehtävää kalatalouden neuvontatyötä. 

Työ- ja elinkeinoministeriö 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n mukaan ELY-keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan sekä innovaatioiden ja kansainvälistyvän liiketoiminnan edistämiseksi (897/2009). Edellä todetun mukaisia erikseen säädettyjä tehtäviä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla ovat 3 §:n 1 ja 2 kohdan perusteella ovat yrityksen kehittämisavustukseen ja yritysten toimintaympäristön kehittämisavustukseen liittyvät toimeenpanotehtävät perustuen lakiin valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 (758/2021) ja valtioneuvoston asetus valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 (895/2021). Alueelliseen kuljetustukeen liittyvät toimeenpanotehtävät perustuvat valtioneuvoston asetukseen alueellisesta kuljetustuesta vuosina 2023‒2025 (1015/2022). 

Yrityksen kehittämisavustusta ja toimintaympäristön kehittämisavustusta koskevat yritysrahoituspalvelut (sekä EU:n osarahoittama, että kansallinen) on keskitetty neljään ns. Rakennerahasto-ELY-keskukseen (Häme, Keski-Suomi, Etelä-Savo ja Pohjois-Pohjanmaa) perustuen valtioneuvoston asetukseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (1373/2018). Alueellista kuljetustukea koskevat toimeenpanotehtävät on keskitetty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen perustuen valtioneuvoston asetukseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista. 

ELY-keskukset toimivat yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan sekä innovaatioiden ja kansainvälistyvän liiketoiminnan edistämiseksi alueellaan myös verkostotyön, neuvonnan ja aktivoinnin muodossa. ELY-keskuksille määrättyjä tehtäviä edistetään yhteistyössä sidosryhmien ja muiden toimijoiden kanssa erilaisten vakiintuneiden verkostojen ja työryhmien tai tilannekohtaisten prosessien (ml. äkilliset rakennemuutostilanteet) avulla. ELY-keskukset aktivoivat ja tukevat yritysten t&k- ja innovaatiotoimintaa sekä puhtaaseen siirtymään liittyvää kehittämistyötä. ELY-keskukset tarjoavat osana Team Finland -verkostoa kansainvälistymispalveluja kasvu- ja kansainvälistymishaluisille pk-yrityksille. ELY-keskus tarjoaa osin yhteistyössä muiden kumppanien kanssa yrittäjyyden ja yritysten kehittämisen tueksi valtakunnallisesti keskitettyinä yhteisinä puhelin- ja digitaalisina palveluina neuvontaa (Pk-yritysten rahoitusneuvonta, Team Finland –yhteydenottopalvelu, Yritys-Suomi-puhelinpalvelu ja Oma Yritys-Suomi verkkopalvelu ja Yrittäjän talousapu). 

ELY-keskukset edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. ELY-lain mukaan ELY-keskusten tehtävänä on ohjata ja valvoa työ- ja elinkeinotoimistoja. Tehtävä lakkaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain muuttamisesta annetun lain (382/2023) voimaantulon jälkeen. ELY-keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä muun muassa yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistämisen, työmarkkinoiden toimivuuden, työvoiman saatavuuden ja työllisyyden toimialoilla sekä palkkaturva-asioiden toimialoilla. Edellä mainittuihin tehtäviin sisältyy esimerkiksi yritysten neuvonta-, rahoitus- ja kehittämispalveluja. Lisäksi ELY-keskukset muun muassa hankkivat julkisia työvoima- ja yrityspalveluja yhteistyössä työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa sekä suunnittelevat, koordinoivat ja seuraavat työllisyysmäärärahan käyttöä alueellaan. ELY-keskukset osallistuvat myös yhdessä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston Ruotsinkielisen sivistystoimen palveluyksikön kanssa elinikäisen ohjauksen kehittämiseen. ELY-keskuksilla on toimialueillaan vastuu myös kotoutumisen alueellisesta kehittämisestä, yhteistyöstä, yhteensovittamisesta ja seurannasta sekä kuntien tukemisesta ja neuvonnasta kotoutumisen edistämisessä. ELY-keskukset myös sopivat kuntien kanssa erityisesti kiintiöpakolaisten ohjaamisesta kuntiin. 

ELY-keskusten tehtävänä on jatkossa alueellinen työllisyyden ja työelämän edistäminen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain muuttamisesta annetun lain voimaantulon jälkeen. Tehtävään sisältyisi elinkeinoelämän ja yritysten koulutus- ja osaamistarpeiden seuranta ja ennakointi osana valtakunnallista tiedolla johtamisen kokonaisuutta sekä työelämän laadun kehittäminen, alueellisten työmarkkinoiden kokonaiskuvan ylläpitäminen ja kansainvälisen rekrytoinnin alueelliseen yritysyhteistyöhön osallistuminen sekä eräät muut työllisyyttä tukevat toimenpiteet, jotka liittyvät ELY-keskusten alueellisen elinvoiman edistämistehtävään. Edellä mainittujen tehtävien tarkoituksena on tukea myös työvoimaviranomaisten toimintaa työvoimapalvelujen järjestämiseksi yhteistyössä KEHA-keskuksen, maakuntien liittojen ja muiden toimijoiden kanssa. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaa jatkossa työllisyyden edistämisen yhteistyö- ja seurantakeskustelujen järjestämisestä toimialueellaan sijaitseville työvoimapalveluiden järjestämisestä vastaaville työvoimaviranomaisille.  

Yrittäjien oleskeluluvan osapäätöstehtävä on keskitetty Uudenmaan ELY-keskukseen. Maahanmuuttovirasto tekee päätöksen luvan myöntämisestä. 

Uusi kotoutumisen edistämisestä annettu laki tulee voimaan 1.1.2025 ja kumoaa voimassa olevan, samannimisen lain. ELY-keskuksen rooli alueellisena kotoutumisen ja hyvien väestösuhteiden edistämisen toimijana on keskeinen. Vuoden 2025 alkaen voimaantulevan kotoutumislain 55 §:ssä säädetään ELY-keskuksen tehtävistä, joita ovat kotoutumisen ja asettautumisen edistämisen alueellinen kehittäminen, yhteistyö, yhteensovittaminen ja seuranta sekä valvoa työvoiman ulkopuolella oleville kotoutuja-asiakkaille tarkoitettujen kunnan kotoutumispalveluiden saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta. ELY-keskusten tehtävänä on myös tukea ja neuvoa kuntia ja hyvinvointialueita kotoutumisen edistämisessä, pakolaisten kuntaan ohjaamisen alueellisen strategian laatiminen ja toimeenpano sekä pakolaisten vastaanotosta maksettavista korvauksista sopiminen kunnan ja hyvinvointialueen kanssa. Lisäksi ELY-keskusten tehtäviin kuuluu ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten perheryhmäkotien ja muiden asumisyksikköjen perustamisesta sopiminen, ohjaus ja valvonta sekä ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten edustajien toiminnan ohjaus ja valvonta. ELY-keskusten tehtävänä on myös edistää hyvien väestösuhteiden ja väestöryhmien välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. ELY-keskukset voivat lisäksi toimia valtionapuviranomaisena kotoutumisen edistämiseen liittyvissä tehtävissä.  

ELY-keskusten elinikäisen ohjauksen (ELO) kehittäminen on alueellinen koordinointitehtävä, joka perustuu valtakunnallisen ELO-foorumin laatimaan elinikäisen ohjauksen strategiaan (2020-2028). ELO-foorumia johdetaan sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä että opetus- ja kulttuuriministeriöstä.  

Tehtäväkenttä pohjautuu yllä kuvattuun työelämän alueelliseen kehittämistoimintaan. Tehtäväkenttä tarkentuu vuonna 2024 saatujen kokemusten pohjalta sekä alueuudistuksen edetessä.  

Liikenne ja infrastruktuuri –vastuualue 

Liikenne- ja viestintäministeriö 

ELY-keskuksissa hoidetaan alueellisia liikennetehtäviä, joita ovat liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus ja tie- ja liikenneolot, alueellinen tienpito, yksityisteiden avustukset, liikennepalveluiden kehittäminen, julkinen henkilöliikenne ja saaristoliikenne. Liikennejärjestelmän toimivuus –tehtävässä (alueellinen liikennejärjestelmätyö) ELY-keskuksen tehtävänä on varmistaa valtakunnallisten tavoitteiden toteutuminen, tieverkon pitkäjänteinen kehittäminen sekä liikenteen turvallisuus-, sujuvuus- ja ympäristöhaittojen minimointi. Alueellisen tienpidon tehtävät sisältävät teiden hoitoa, kunnossapitoa, parantamista ja pienempiä tiehankkeita. Käytännön tienpidon suorittavat urakoitsijat ostopalveluna. Liikenneturvallisuuden ja tie- ja liikenneolojen tehtävässä ELY-keskukset edistävät liikenneturvallisuutta tienpidon toimilla ja tekemällä yhteistyötä mm. Liikenneturvan, poliisin, pelastuslaitoksen ja kuntien kanssa.  

Alueellisessa liikennejärjestelmätyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä on varmistaa valtakunnallisten tavoitteiden toteutuminen, tieverkon pitkäjänteinen kehittäminen sekä liikenteen turvallisuus, sujuvuus ja ympäristöhaittojen minimointi. Liikenneturvallisuutta ELY-keskukset edistävät tienpidon toimilla ja tekemällä yhteistyötä Liikenneturvan, poliisin, pelastuslaitoksen ja kuntien kanssa. Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat alueensa tienpidon tehtävien hoitamisesta Väyläviraston ohjauksen mukaisesti. ELY-keskusten tienpidon tehtäviin kuuluvat alueellinen teiden hoito, kunnossapito, parantaminen ja pienemmät teiden rakentamishankkeet. Väylävirasto vastaa maantieverkon omistajan tehtävistä ja merkittävistä hankkeista. 

Tehtäväkokonaisuuden mukaisia tehtäviä hoidetaan pääsääntöisesti yhdeksässä ELY-keskuksessa liikenne- ja infrastruktuuri vastuualueilla. Kuitenkin tienpitoon kuuluvat kunnossapidon ja rakentamisen hankinnat hoidetaan neljässä ELY-keskuksessa. Valtakunnallisesti yhteen ELY-keskukseen keskitettyjä tehtäviä ovat tienpidon luvat (Pirkanmaa), vahingonkorvaukset ja ajoneuvojen siirrot (Lappi), Saaristoliikenne (Varsinais-Suomi), teiden hoitourakoiden kilpailutus (Varsinais-Suomi), liikenteen asiakaspalvelut (Pirkanmaa) sekä museo- ja perinneasiat (Pirkanmaa). 

ELY-keskukset myöntävät yksityistielain (560/2018) mukaiset harkinnanvaraiset valtionavustukset tiekunnille yksityisteiden tienpitoon. ELY-keskukset vastaavat alueellisen ja paikallisen julkisen henkilöliikenteen ostoista ja kehittämisestä. Julkisen henkilöliikenteen valtionavustukset perustuvat lakiin liikenteen palveluista (320/2017), valtionavustuslakiin (688/2001) ja niiden nojalla annettuun asetukseen liikenteen palvelujen valtionavustuksista (509/2018) sekä valtion talousarvion kirjauksiin. Joukkoliikenteen toimivaltaisina viranomaisina toimii yhdeksän ELY-keskusta, joille Liikenne- ja viestintävirasto kiintiöi joukkoliikenteen määrärahan. ELY-keskukset ostavat määrärahojensa puitteissa kuntien välistä liikennettä, jolla turvataan maaseutualueiden välttämättömiä yhteyksiä. ELY-keskukset hankkivat alueensa joukkoliikennettä kilpailutetuilla sopimuksilla, joiden rahoitukseen kunnat voivat osallistua. ELY-keskukset tekevät yhdessä alueensa kuntien kanssa joukkoliikenteen palvelutasosuunnitelman, jossa tarkastellaan liikkumistarpeita kuntien välillä ja määritellään tavoiteltava liikennepalvelujen tarjonta seuraavalle 4-5 vuodelle. Lisäksi ELY-keskukset voivat myöntää valtionavustuksia alueensa pienille toimivaltaisille viranomaisille ja muille kunnille.  

Varsinais-Suomen ELY-keskukseen on keskitetty saariston vakituisen väestön kuljetuspalveluista huolehtiminen. Tehtävä sisältää 12 yhteysaluereitin kilpailutukset, saaristoliikenteen tukemisen ja laiturien omistamisen ja kunnossapidon. Samaan ELY-keskukseen on keskitetty myös tienpitoon kuuluva maantielauttojen hoito. 

Ympäristö ja luonnonvarat –vastuualue 

Ympäristöministeriö 

Ympäristönsuojelulain mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. ELY-keskukset valvovat aluehallintovirastojen myöntämiä ympäristölupia ja ilmoituspäätöksiä sekä suorittavat rekisteröintejä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset valvovat kunnan myöntämiä ympäristölupia, muita päätöksiä ja rekisteröintejä. ELY-keskukset toimivat lisäksi maa-aineslain mukaisina valvovina viranomaisina myös silloin, kun hankkeeseen sovelletaan ympäristölupahakemuksen ja maa-aineslupahakemuksen yhteiskäsittelymenettelyä ja ympäristönsuojelulain mukainen lupa kuuluu valtion lupaviranomaisen toimivaltaan. Ympäristönsuojelulain mukaan valvonnan tulee olla laadukasta, säännöllistä ja tehokasta ja perustua ympäristöriskien arviointiin. ELY-keskusten on säännöllisen valvonnan järjestämiseksi laadittava valvontasuunnitelma, jossa kuvataan alueen erityispiirteet, valvonnan tarpeet, valvonnan voimavarat ja keinot sekä valvonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö. Ympäristöministeriö on antanut vuonna 2016 ELY-keskuksille ohjeet valvonnan järjestämisestä (YM4/401/2016). Valvontaan kuuluu valvontasuunnitelman mukaisten määräaikaistarkastusten lisäksi muut tilanteen edellyttämät tarkastukset, toiminnanharjoittajien kanssa käytävät neuvottelut, määräaikaisraporttien tarkastukset ja lupahakemuksista annettavat lausunnot. Valvonnan tavoitteena on varmistaa, että toiminnanharjoittajat noudattavat ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä ympäristöluvan lupamääräyksiä kuten päästörajojen noudattamista. Määräaikaistarkastuksista ja muista valvontatoimenpiteistä voidaan periä maksu, jonka suuruudesta määrätään valtioneuvoston asetuksella ELY-keskusten maksullisista suoritteista. ELY-keskuksella on myös ympäristönsuojelulain nojalla pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen liittyviä tehtäviä, kuten vastaanottaa, tarkastaa ja tehdä päätös maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta sekä valvoa päätösten toteuttamista. ELY-keskus tukee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa. Lisäksi ELY-keskuksella on ohjaus- ja edistämistehtävä laissa mainittujen tehtävien osalta, yleinen valvontatehtävä ja velvollisuus käyttää yleisen edun puhevaltaa lain mukaisessa päätöksenteossa. 

Jätelain mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Jätelain tarkoituksena on edistää kiertotaloutta ja luonnonvarojen käytön kestävyyttä, vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle, varmistaa toimiva jätehuolto sekä ehkäistä roskaantumista. Jätelailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/98/EY) jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (jätedirektiivi), useita muita jätelajikohtaisia direktiivejä sekä viimeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/904 tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä (kertakäyttömuovidirektiivi). Jätelain mukaisesti valvontaviranomaisen on määräajoin tarkastettava sellaiset laitokset ja yritykset, joiden toiminnassa harjoitetaan jätteen laitos- tai ammattimaista käsittelyä, syntyy vaarallista jätettä, harjoitetaan jätteen ammattimaista kuljettamista tai keräystä, toimitaan jätteen välittäjinä tai toteutetaan jätteen kansainvälisiä siirtoja. Lisäksi ELY-keskuksissa tehdään ennakkovalvontaa esimerkiksi hyväksymällä jätteen ammattimaisia kuljettajia ja välittäjiä jätehuoltorekisteriin. Jos toiminta edellyttää ympäristölupaa, tarkastukset kuitenkin suoritetaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupavalvonnassa. Jätelain mukainen alueellinen yhteistyöryhmä, joka on ELY-keskuksen perustama, toimeenpanee ja seuraa valtakunnallista jätesuunnitelmaa sekä kehittää ja edistää kiertotalousohjelman toimeenpanoa ja kiertotalousmarkkinoita. ELY-keskuksella on lisäksi ohjaus- ja edistämistehtävä laissa mainittujen tehtävien osalta, yleinen valvontatehtävä ja velvollisuus käyttää yleisen edun puhevaltaa lain mukaisessa päätöksenteossa. Lisäksi eräitä jätelain mukaisia valvontatehtäviä on keskitetty yhdelle ELY-keskukselle: Pirkanmaan ELY-keskus valvoo jätelain 6 luvun mukaista tuottajavastuusääntelyä sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskus hyväksyy keskitetysti Suomen ulkopuolelle sijoittautuneet jätteen kuljettajat ja välittäjät jätehuoltorekisteriin. 

ELY-keskukset vastaavat pääosin luonnonsuojelulain mukaisten päätösten tekemisestä, toimeenpanosta ja valvonnasta. Ne edistävät luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä sekä maiseman suojelua alueellaan, vastaavat niille erikseen säädetyistä viranomaistehtävistä, valvovat luonnonsuojelulain säännösten noudattamista ja käyttävät luonnonsuojelun yleisen edun puhevaltaa. ELY-keskukset tekevät luonnonsuojelulain nojalla päätöksiä muun muassa Natura 2000 -alueita, luonnonsuojeluohjelmia, yksityismaiden luonnonsuojelualueita, lajien ja luontotyyppien suojelua, luontovahinkoja, luonnonsuojelulaista poikkeamista (lupa) sekä valvontaa ja pakkokeinoja koskevissa asioissa. Keskeisiä ovat luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja alueiden hankintaan liittyvät tehtävät. ELY-keskukset vastaavat myös EU-sääntelyn asettamien velvoitteiden toimeenpanosta ja valvonnasta sekä lausunnonantotehtävistä esimerkiksi kaavoituksen ja ympäristöllisten lupien osalta. Lisäksi ne toimivat tukiviranomaisena luonnon monimuotoisuuden suojelua ja hoitoa koskevissa tuki- ja avustusasioissa. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistämisen tehtäviin kuuluu myös luonnon monimuotoisuutta koskeva yleinen viestintä, neuvonta ja tietoisuuden lisääminen. 

Vesilain mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Vesilaki on oikeusministeriön esittelyvastuulla, ja sen mukaisia tehtäviä ohjaavat maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö toimialoillaan. Vesilain noudattamisen valvonnasta ja sen järjestämiseen liittyvistä menettelyistä tarkempia säädöksiä voidaan vesilain mukaan antaa ympäristöministeriön asetuksella.  

ELY-keskuksen valvontatehtävään kuuluu vesilain ja sen nojalla annettujen alemmanasteisen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta (laillisuusvalvonta), yleisen edun valvonta vesiasioissa, vesilain mukaisten ilmoitusasioiden käsittely, vesitaloushankkeen vaikutusten tarkkailuun liittyvien suunnitelmien vahvistaminen. 

ELY-keskus on vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004), jäljempänä myös vesienhoitolaki) ja sen nojalla annettujen asetusten mukainen vesienhoitoviranomainen jota ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat toimialoillaan. ELY-keskukselle kuuluu vesienhoidon suunnittelu- ja edistämistehtävät ja merenhoidon alueelliset tehtävät, jotka perustuvat EU:n sääntelyyn. EU:n direktiiveistä keskeisimpiä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/56/EY) yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2006/118/EY) pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (pohjavesidirektiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla (2008/105/EY), muutettuna direktiivillä. ELY-keskukset on raportoitu EU:n komissiolle vesipuitedirektiivin mukaisiksi viranomaisiksi. Lisäksi ELY-keskuksilla on velvollisuus edistää vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden toteuttamista. Vesienhoidon perustoimenpiteet perustuvat myös useisiin EU:n direktiiveihin kuten yhdyskuntajätevesidirektiiviin, uimavesidirektiiviin, juomavesidirektiiviin sekä nitraattidirektiiviin. ELY-keskuksella on myös vesienhoitolakiin perustuva vesienhoitoa ja merenhoitoa koskevan tuen järjestämistehtävä.  

ELY-keskukset toimivat yleisinä maa-aineslain mukaista toimintaa alueellaan ohjaavina ja valvovina viranomaisina.  

ELY-keskukset toimivat ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) annetussa laissa (252/2017) tarkoitettuina yhteysviranomaisina. Yhteysviranomainen vastaa YVA-menettelyn järjestämisestä ja ohjauksesta. Sen tärkeimpiä tehtäviä on järjestää YVA-menettelyyn liittyvät ennakkoneuvottelut, järjestää arviointiohjelmaan ja arviointiselostukseen liittyvät kuulemiset, antaa lausunto arviointiohjelmasta sekä antaa perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. ELY-keskus tekee myös päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa. ELY-keskus toimii ympäristöministeriön hallinnonalalla useiden valtionavustuslain mukaisten valtionavustusten valtionapuviranomaisena. Esimerkiksi pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemisesta annetun lain (246/2019) mukaan Pirkanmaan ELY-keskuksen tehtävänä on pilaantuneiden alueiden pilaantuneisuuden selvittämisen ja puhdistamisen tukeminen tai järjestäminen. 

Lisäksi ELY-keskuksen ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluvia tehtäviä ovat myös eräät viranomaistehtävät laissa ympäristövahinkorahastosta (1262/2022), laissa eräille ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta (383/2009), laissa kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986), laissa hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista (416/2012), laissa vapaaehtoisesta osallistumisesta ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (121/2011), maastoliikennelaissa (1710/1995) ja ulkoilulaissa (606/1973). 

ELY-keskuksissa on myös ympäristöministeriön perustama ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus, jossa neuvotaan asiakkaita ELY-keskusten ympäristöön liittyvissä tehtävissä ja palveluissa, aluehallintovirastojen ympäristö- ja vesilupa-asioissa, annetaan yleisneuvontaa ympäristöasioissa ja sähköisen asioinnin käytössä. Toiminnasta 1 htv kohdentuu maa- ja metsätalousministeriön tehtäviin. Lisäksi ELY-keskuksissa tehdään ympäristöministeriön ohjauksessa ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen pois lukien maankäyttösektorin ilmastotoimet, liittyvää ilmastotyötä (valvontaa, ohjausta ja kehittämistehtäviä) sekä ilmastotyön rahoittamista (avustukset). 

ELY-keskus edistää kunnan alueiden käytön suunnittelun järjestämistä (alueidenkäyttölaki (132/1999), 31.12.2024 saakka maankäyttö- ja rakennuslaki). ELY-keskuksen on valvottava, että kaavoituksessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon vaikutuksiltaan valtakunnalliset ja merkittävät maakunnalliset asiat. Valvontatehtävään liittyvän valitusoikeuden lisäksi ELY-keskus voi kunnan hyväksyttyä yleiskaavan tai asemakaavan tehdä kunnalle kirjallisen oikaisukehotuksen, jos kaava on laadittu ottamatta huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita tai muutoin vastoin lain säännöksiä ja on yleisen edun mukaista saattaa asia uudelleen kunnassa päätettäväksi.  

Rakentamislaissa (751/2023, voimaan 1.1.2025) säädetään rakennusten ja rakennuskohteiden suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä. Rakentamislain mukaan ELY-keskuksen tehtävänä on edistää rakennustoimen järjestämistä ja valvoa rakentamislain 4 §:ssä säädetyllä tavalla rakentamista. Rakentamislaissa on nimenomaisesti säädetty siitä, milloin ELY-keskuksella on valitusoikeus kunnan viranomaisen rakentamislain nojalla tekemästä päätöksestä.  

ELY-keskus toimii rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaisena valvontaviranomaisena. Lain 4 §:n 2 momentin mukaan rakennusperinnön säilyttämistä tämän lain nojalla edistävät ja valvovat ELY-keskukset ja Museovirasto. ELY-keskuksen valvontatehtävään sisältyy tarkastusoikeus, suojelusta ja poikkeamisesta päättäminen sekä alueen rakennetun kulttuuriympäristön tilan ja kehityksen seuranta. ELY-keskukset päättävät myös suojelusta poikkeamisesta. Lisäksi ELY-keskukset myöntävät rakennusperinnön hoidon avustuksia kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten omistajille.  

Ympäristöasioiden yleisen edun puhevaltaa käyttää tällä hetkellä ELY-keskus. Ympäristöasioiden yleisen edun valvonta perustuu voimassa olevaan ympäristölainsäädäntöön, kuten ympäristönsuojelulakiin, vesilakiin, jätelakiin ja luonnonsuojelulakiin. Kokonaisuuteen kytkeytyvät myös alueiden käytön lainsäädännöstä johtuvat kaavoituksen valvontakysymykset ja rakentamisen valvontakysymykset.  

Yleisen edun valvonnan voidaan katsoa edustavan yleisesti kaikkia haitankärsijöitä ja sillä tavoitellaan yksityistä intressiä laajemman kokonaisuuden valvontaa. Haitankärsijänä ei ole lainkaan tai pelkästään yksityishenkilö tai henkilöryhmä vaan kohteena on yleisempi kokonaisuus. Yleisen edun valvonta tarkoittaa erityisesti sellaisia etuja, jotka ovat yhteisiä tai joille ei suoranaisesti löydy puolestapuhujaa. Esimerkiksi ympäristöllä ei ole tahoa, joka voisi puhua ympäristön puolesta sen pilaantumista aiheuttavissa asioissa. Yleisesti esimerkiksi kaikkien alueen asukkaiden etu voi olla sellainen yleinen etu, jonka valvominen on osa viranomaisten yleisen edun valvonnan tehtävää. 

Yleisen edun valvonta on osa ympäristönsuojelulain mukaista viranomaistoimintaa ja laillisuusvalvontaa, sillä ympäristönsuojelulain kokonaisuudessa se nivoutuu kiinteästi yhteen ympäristönsuojelulain periaatteisiin, ympäristön pilaantumiseen, mukaan lukien terveyshaittojen aiheutumisen ehkäisemiseen, jolloin pilaantumisen kohteena ja ympäristönsuojelulain mukaisen suojan kohteina ovat ympäristö ja ihmiset. Ympäristönsuojelulaissa yleisen edun valvonta on olennainen osa lain mukaista viranomaistoimintaa, päätöksentekoa ja valvontaa. Yleisen edun valvonta on osa kaikkia toimia ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan saakka. Vastaavasti yleinen etu on sisäänrakennettu luonnonsuojelulain tavoitteisiin, päätöksentekoon ja muutoksenhakuun. 

ELY-keskusten valvontatehtävien hoitaminen on järjestettävä siten, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan, kun tehtävänä on valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa, tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa sekä parantaa ympäristötietoutta, ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta (laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 4 §:n 3 mom.). 

Ulkoministeriön hallinnonalaan kuuluvan Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004) mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisena yhteysviranomaisena sekä luonnonsuojelulaissa, ympäristönsuojelulaissa, vesilaissa ja jätelaissa tarkoitettuna valvontaviranomaisena talousvyöhykkeellä toimii ELY-keskus. Toimivaltainen ELY-keskus on se, jonka toimialueen kohdalla hanke talousvyöhykkeellä sijaitsee (18 §).  

Maa- ja metsätalousministeriö 

Vesitalous 

ELY-keskusten vesitaloustehtäviä ovat vesivarojen käytön ja hoidon viranomais-, asiantuntija-, edistämis- ja valvontatehtävät liittyen vesihuoltoon, vedenhankintaan ja viemäröintiin, vesistöjen säännöstelyyn, tulvariskien hallintaan, maankuivatukseen ja kasteluun, patoturvallisuuteen, vesistöjen kunnostukseen, valtion velvoitteisiin vesilain mukaisena luvanhaltijana sekä rajavesistöasioihin. ELY-keskukset hoitavat vesitaloustehtäviä vesistöalueittaisessa yhteistyössä, ja monissa niistä toimivalta on keskitetty valtakunnallisesti. 

Vesitaloustehtävät perustuvat seuraaviin säädöksiin: vesilaki ja valtioneuvoston asetus vesitalousasioista (1560/2011), laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010), patoturvallisuuslaki (494/2009) ja valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta (319/2010), vesihuoltolaki (119/2001), valtioneuvoston asetus vesihuollon tietojärjestelmästä ja tiedottamisesta (6/2023) sekä valtioneuvoston asetustalousveden tuotantoketjun riskienhallinnasta ja omavalvonnasta (7/2023), laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä ja valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006), laki Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta (722/2010), laki Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta (1331/1991) sekä toimialaan kuuluvat tukiasetukset. 

Vesilain mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. ELY-keskuksen valvontatehtävään kuuluu vesilain ja sen nojalla annettujen alemman asteisen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta (laillisuusvalvonta), yleisen edun valvonta vesiasioissa, vesilain mukaisten ilmoitusasioiden käsittely, vesitaloushankkeen vaikutusten tarkkailuun liittyvien suunnitelmien vahvistaminen sekä kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman hyväksymisasiat ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelman vahvistamisasiat. 

ELY-keskusten tehtävät liittyen vesihuollon varmistamiseen, patoturvallisuuteen ja tulvariskien hallintaan ovat yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisia strategisia tehtäviä. Vesihuollon toimintavarmuus on yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeinen huoltovarmuuskysymys, ja patoturvallisuus varmistaa osaltaan energiantuotantoa. 

Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ELY-keskuksia vesitaloustehtävissä valtion talousarviossa asetettavien vaikuttavuustavoitteiden, tulosohjauksen, resurssiohjauksen, informaatio-ohjauksen sekä muun vuorovaikutuksen keinoin. 

Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat –vastuualueella toimii ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus (Y-aspa), jossa neuvotaan asiakkaita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvissä tehtävissä ja palveluissa sekä aluehallintovirastojen ympäristö- ja vesilupa-asioissa, ja annetaan yleisneuvontaa ympäristö- ja luonnonvara-asioissa ja sähköisen asioinnin käytössä. 

Ilmasto- ja vieraslajitehtävät 

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus hoitaa maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa valtakunnallisesti keskitettynä tehtävänä ilmastolain (423/2022) 10 §:n mukaisten valtioneuvoston selonteon kansallisesta ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta sekä ilmastolain (423/2022) 12 §:n mukaisten valtioneuvoston selonteon maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta toimeenpanoon liittyvää alueellista koordinointia, seurantaa ja edistämistehtäviä. Tehtäväkokonaisuuteen kuuluvat myös määrärahasidonnaiset valtionaputehtävät. Poikkihallinnollisena koordinaatiotehtävä on sijoitettu ELY-keskuksen ylijohtajan suoraan alaisuuteen. Ilmastolaki kuuluu ympäristöministeriön esittelyvastuulle, maankäyttösektorin hillintätoimet ja sopeutuminen kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön ohjausvastuulle, ja lain mukaisia velvoitteita hoidetaan yhteiskunnan eri sektoreilla kustakin toimialasta vastaavan ministeriön ohjauksessa. 

ELY-keskuksen vieraslajitehtävänä on vastata haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemistä ja hallintaa koskevan EU:n vieraslajiasetuksen (1143/2014) ja kansallisen vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain (1709/2015) noudattamisen valvonnasta sekä päättää vieraslajien torjuntaa koskevista nopeisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä. Kainuun ELY-keskus hoitaa maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa valtakunnallisesti keskitettynä tehtävänä vieraslajilainsäädännön mukaisten valvonta- ja edistämistehtävien tehtävien koordinointia ja mahdollisia valtionaputehtäviä.  

Sisäministeriö 

Ulkomaalaislain (301/2004) 72 b §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus seuraa yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa alueensa työmarkkinatilannetta ja tekee päätöksen, jossa annetaan linjaukset ulkomaisen työvoiman käytön yleisistä edellytyksistä sen alueella. Ulkomaalaislain 79 a §n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee osapäätöksen yrittäjän oleskelulupahakemukseen. 

Henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetussa laissa (615/202) säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeudesta käsitellä ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään tallentamiaan tietoja lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi sekä ELY keskuksen tiedonsaantioikeuksista ja tietojenluovutusmahdollisuudesta. 

Pelastuslain 22 b §:n mukainen suunnitelma alueella sattuvan öljyvahingon varalta on toimitettava tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Pelastuslain 22 c §:n mukainen sataman pitäjän ja rannikkoalueen toiminnanharjoittajan laatima suunnitelma alueella sattuvan öljyvahingon ja aluskemikaalivahingon varalta on toimitettava tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Pelastuslain 111 a §:n mukaan öljyvahinkojen jälkitorjuntaa johtaa asianomaisen kunnan määräämä viranomainen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja sovittaa yhteen jälkitorjuntatöitä, jos torjunta ulottuu usean kunnan alueelle. Öljyvahinkojen jälkitorjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluu ympäristöministeriölle. 

Taulukko 3. ELY-keskusten henkilötyövuodet 2023-2024 

Keskitetyt ja erikoistumistehtävät  

ELY-keskusten keskitetyt ja erikoistumistehtävät ovat kootusti seuraavat: 

Uudenmaan ELY: 

- Yrittäjän oleskeluluvat 

- Palkkaturvalain toimeenpanon tehtävät ja merimiesten palkkaturva-asiat 

- TE-toimistojen oikeudellinen ohjaus 

- Meluntorjunnan asiantuntija- ja kehittämistehtävät 

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät Uudenmaan, Hämeen ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten alueilla 

- Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella 

- Kuntien lähivirkistysalueiden kehittämisen ja kunnostuksen tukitehtävät  

- Valtakunnallinen työpolitiikan hankintojen kehittämistoimi (sis. HHJ-järjestelmän pääkäyttäjän tehtävän) 

- Kunta- ja järjestö-Helmi-avustustehtävät 

- Kotoutumisentuki.fi ylläpito- ja kehittäminen 

- FEC-koulutusten hankinta 

Varsinais-Suomen ELY: 

- Maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankinta Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten toimialueilla.  

- Maanteiden hoitourakoiden kilpailuttamista ja hankintapäätöstä koskevat tehtävät 

- Rakennusperintölain mukaisten asioiden käsittelyn koordinointi ja kehittäminen ELY-keskuksissa 

- Saariston yhteysalusliikenteen hankintaan, avustuksiin ja palvelutason määrittelyyn liittyvät tehtävät 

- Maantielautta-liikenteen hankintaan ja palvelutason määrittelyyn liittyvät tehtävät 

- Tieliikennelaissa tarkoitetut etuajo-oikeuteen yhteysaluksilla ja lautoilla liittyvät tehtävät 

- Kalankasvatuksen ympäristönsuojelun asiantuntijatehtävät, Saaristomeren biosfäärialueen hallinnointi 

- Kansallinen yritysasiakkuus –koordinaatio 

- Kokemäenjoen vesistöalueen tulva- ja kuivuusriskien hallintatehtävät 

- Lajisuojelua ja lintuja koskevat lupatehtävät 

- Merenhoidon suunnittelun koordinointi 

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät sekä hyvien etnisten suhteiden edistämiseen liittyvät tehtävät Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskusten alueilla 

- Kokka kohti Suomea ESR-hanke 

- Kasvihuonetuotannon tuki ja puutarhatuotteiden varastointituki (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kaakkois-Suomi, Pirkanmaa, Häme, Etelä-Savo) 

- Biokaasulaitoksille kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannon edistämiseen vuosina 2024–2026 myönnettävästä tuesta (81/2024) annetussa valtioneuvoston asetuksessa ELY-keskukselle säädetyt tehtävät  

- Maatalousmaan kipsikäsittelytuen järjestämistehtävät 

- Vesiensuojelun tehostamisohjelma: Maa- ja metsätalouden vesienhallinta 

- Valtakunnalliset kalataloustehtävät: 

- Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa (1048/2016) tarkoitetut tehtävät 

- Yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetussa laissa (1188/2014) tarkoitetut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle säädetyt tehtävät  

- Kaupallisen kalastajan rekisteröintiä koskevat tehtävät 

- Kalastuslain (379/2015) 77 §:ssä tarkoitetut kalojen maahantuontia koskevat tehtävät  

- Kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinti 

- Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 76–80 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi myönnettävien tukien myöntämiseen, seurantaan ja valvontaan liittyvät tehtävät 

- Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1139 22–23 ja 32–34 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi myönnettävien tukien myöntämiseen, seurantaan ja valvontaan liittyvät tehtävät  

- Kaupallisen kalastuksen vakuutustukitehtävät 

- Avustuksen myöntäminen ja maksaminen kaupalliselle kalastukselle ja kalankasvatukselle vahinkoja aiheuttavien halliurosten poistamisesta aiheutuviin kustannuksiin  

- Sisävesiltä saatujen kaupallisen kalastuksen saaliiden ilmoittamisvelvollisuuteen liittyvät tehtävät 

- Kalataloustehtävät Uudenmaan, Satakunnan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten toimialueilla: 

- kalastuslaissa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetussa laissa (997/2021), vesilaissa, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja ympäristönsuojelulaissa säädetyt kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvät tehtävät  

Hämeen ELY: 

- Rakennerahastotoiminnan hallinnointi Etelä-Suomen alueella 

- OKM:n hallinnonalan valtakunnallisen ESR-kokonaisuuden Luovaa Osaamista hallinnointi 

- Maatalouden ja maaseudun kehittämisen toimeenpanotehtävät, valtakunnallisten hankkeiden toimeenpano ja koordinointi 

- Vantaanjoen vesistöalueen tulvariskien hallintatehtävät  

- TEM:n hallinnonalan valtakunnallisen ESR-kokonaisuuden, Yhteistyöllä muutosturvaa hallinnointi 

- Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän valvonta ja kuormitus -osion koordinointi-, ylläpito- ja kehittämistehtävä 

- Valtakunnallisen Maahanmuuttaneiden toimiva arki -ESR+-teemakokonaisuuden välittävän toimielimen tehtävät 

- Kotoutumisen edistämiseen liittyvät valtakunnalliset valtionapuviranomaisen tehtävät 

Pirkanmaan ELY: 

- Ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus 

- Liikenteen asiakaspalvelukeskus 

- Valtaosa tienpidon luvista: viestintä- ja sähköjohtojen-, maakaasu- ja kaukolämpö- sekä vesihuoltoputkien sijoittaminen, palvelukohdeopasteet ja tienvarsimainokset, kioski- ja myyntisopimukset, tilapäiset luvat ja liikennejärjestelyt, tiealueeseen kohdistuvat luvat, yhdysteiden ja vähäliikenteisten seututeiden liittymäluvat sekä suoja- ja näkemäalueelle rakentaminen 

- Tienpitoviranomaisen perinnetoimintaan liittyvät tehtävät 

- Jätehuollon tuottajavastuuvalvonta 

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät sekä etnisten suhteiden alueellisen neuvottelukunnan asettaminen ja koordinointi Pirkanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueilla 

- Valtakunnallinen pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus- ja kunnostusohjelman toteutus 

- Öljysuojarahaston JASKA-hankkeen toimeenpano 

- Pilaantuneisuuden selvittämistä tai puhdistamista koskevat avustukset 

- Muut ympäristönhoitotöiden toteuttamiseen liittyvät tehtävät Pirkanmaan ja Hämeen ELY-keskusten toimialueilla 

- Pientalojen öljy- ja maakaasulämmityksestä luopumista koskevat avustukset 

- Käytöstä poistettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden selvitys- ja kunnostushankkeen toteuttaminen 

- Erikoistumistehtävä ilmastolain (423/2022) 11 §:n mukaisen kansallisen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman alueelliseen toimeenpanoon 

Kaakkois-Suomen ELY: 

- Maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankinta Kaakkois-Suomen, Uudenmaan ja Hämeen ELY-keskusten toimialueilla 

- Metsäteollisuuden ja siihen liittyvän kemianteollisuuden ympäristökysymyksiä koskevat asiantuntijatehtävät 

- Kemikaalilain mukaisten valvontakysymysten asiantuntijatehtävät 

- Tulvariskien hallinta Kymijoen ja Vuoksen vesistöalueilla 

- Päijänteen ja sen alapuolisen Kymijoen säännöstelytehtävät 

- Saimaan ja Vuoksen juoksutustehtävät 

- Suomen ja Venäjän väliseen rajavesistöjä koskevaan sopimukseen liittyvät tehtävät 

- Kansainvälisten jätteenkuljettajien rekisteröintiin liittyvät tehtävät 

- Valtakunnallisen työpolitiikan hankintojen kehittämien 

Etelä-Savon ELY: 

- TE-asiakaspalvelukeskus: Henkilöstöasiakkaiden TE-puhelinpalvelut, Yritys-Suomi-puhelinpalvelu, Yritys-Suomi Talousapu-neuvontapalvelu 

- Rakennerahastotoiminnan hallinnointi Itä-Suomen alueella 

- EAKR:n ja ESR+:n osarahoittamien valtakunnallisten teemojen välittävän toimielimen tehtävät Etelä-Savon ELY-keskuksessa (TEM, OKM) 

- Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Vuoksen vesienhoitoalueella 

- Saimaannorpan suojelu 

- Rakennuttaminen, hankehallinta, hankinnat 

- Keskitetyt avustukset (kaupunkivedet ja haitalliset aineet, erikseen määritellyt ohjelmat tai tarkoitukset, joilla edistetään vesihuollon tai vesiliiketoiminnan kehittämistä, kokeiluja, kumppanuuksia tai vientiä vesilaitosten kansainvälistyminen, vesilaitosten koronarahoitus) 

- Vesihuoltotehtävät (ml. vesihuoltolain mukaiset ELY-tehtävät, NIS2-direktiivistä johtuvat vastuuviranomaisen tehtävät vesihuollon osalta)  

- Kyberturvallisuusdirektiivin (NIS2) toimeenpano ja vastuuviranomaisen tehtävät jätehuollon osalta 

Pohjois-Savon ELY: 

- Kalataloustehtävät Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen ELY-keskusten toimialueilla:  

- kalastuslaissa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetussa laissa, vesilaissa, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja ympäristönsuojelulaissa säädetyt kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvät tehtävät  

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten alueilla 

- Mehiläistalouden kansalliset, pesäkohtaiset tuet 

- Vuoden 2024 loppuun saakka valtakunnallinen kehittämis- ja koordinaatiotehtävä valtakunnallisen kansainvälisen rekrytoinnin mallissa sekä yhteishankintakoulutuksen valtakunnallinen hankinta ammatillista kielitaitoa parantavassa työpaikkasuomi/-ruotsi- koulutuksissa. 

Pohjois-Karjalan ELY: 

- Pohjois-Karjalan biosfäärialueen hallinnointi osana UNESCO:n Ihminen ja biosfääri –ohjelmaa 

- Metsitystukihakemuksiin liittyvä ELY-keskusten lausuntomenettelyn koordinointi ja ohjaus 

- rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen koordinointi, valtakunnallinen erikoistumistehtävä 

Keski-Suomen ELY: 

- Rakennerahastotoiminnan hallinnointi Länsi-Suomen alueella 

- ESR:n osarahoittamien valtakunnallisten teemojen välittävän toimielimen tehtävät Keski-Suomen ELY-keskuksessa (TEM) 

- Ympäristökasvatuksen yhteensovittamis- ja asiantuntijatehtävät 

- Maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen kilpailuttamista, sopimuskauden aikaa ja takuuaikaa koskevat ELY-keskukselle kuuluvat tehtävät Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten toimialueilla 

Etelä-Pohjanmaan ELY: 

- Maa- ja metsätalouden vesienhallinnan asiantuntijatehtävät 

- Peruskuivatuksen ja ojitustoimitusten asiantuntijatehtävät 

- Valtion vesistörakenteiden valtakunnallinen ylläpito 

- Valtakunnallinen hydrologinen tiedontuotanto 

- Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella 

- Uusiutuvan energian yhteyspisteviranomaisen tehtävä 

- Biomassojen ravinteiden kierrätystä edistävän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan sekä investointien tukemisen toimeenpanotehtävät 

- Vuoden 2025 alusta lukien ympäristövahinkorahastolaissa tarkoitettu maksunkantoviranomainen; ympäristövahinkomaksujen kantaminen sekä maksuvelvollisuuteen ja sen toteuttamiseen vaikuttavien tietojen tallettaminen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään 

Pohjanmaan ELY-keskus: 

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueilla 

- Kasvihuonetuotannon tuki ja puutarhatuotteiden varastointituki (Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu, Lappi) 

Pohjois-Pohjanmaan ELY: 

- Rakennerahastotehtävät Pohjois-Suomessa 

- EAKR:n ja ESR:n osarahoittamien valtakunnallisten teemojen välittävän toimielimen tehtävät 

- Turvetuotannon ympäristönsuojelun koordinointi- ja asiantuntijatehtävät 

- Rakennettujen vesistöjen kunnostuksen koordinointi 

- Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella 

- Tulvariskien hallinta Oulujoen vesistöalueella 

- Metsitystukilausunnot kolmen pohjoisen ELY-keskuksen alueella 

- Vesiensuojelun tehostamisohjelma; Maa- ja metsätalouden vesienhallinta 

- Maa- ja metsätalouden vesienhallinnan asiantuntijapalvelutehtävät sekä maaperän, valuma-alueiden tai vesistöjen vesitalouden hallintaa edistävien ohjelmien keskitetyt avustukset 

- Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja maankäyttösektorin ilmastotehtävät: ilmastolain (423/2022) 10 §:ssä tarkoitetun kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman sekä 12 §:ssä tarkoitetun maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toimeenpanoon liittyvät valtionavustuslaissa tarkoitetut valtionapuviranomaisen tehtävät sekä toimeenpanoon liittyvät alueelliset koordinointi-, seuranta- ja edistämistehtävät  

- Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyvät tehtävät ja muut erikseen määrättävät tehtävät Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten alueilla 

- Tulvasuojelu ja peltojen vesitalouden hallinta 

- Alueellisen kuljetustuen myöntäminen ja maksaminen 

Kainuun ELY: 

- Patoturvallisuuden viranomais- ja kaivospatojen asiantuntijatehtävät 

- Kaivannaistoiminnan ympäristöturvallisuuden asiantuntija- ja kehittämistehtävät 

- Valtionapuviranomaisen tehtävät myönnettäessä avustusta hankkeeseen, jonka tarkoituksena on edistää haitallisista vieraslajeista aiheutuvien riskien hallintaa, Valtakunnallinen vieraslajikoordinaattorin tehtävä 

Lapin ELY: 

- Pohjois-Suomen kalatalous: 

- kalastuslaissa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetussa laissa, vesilaissa, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja ympäristönsuojelulaissa säädetyt kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvät tehtävät  

- Rajajokien (Tenojoki, Näätämönjoki, Tornionjoki) kalataloustehtävät 

- Maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankinta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten toimialueilla 

- Arktisten alueiden ympäristöyhteistyön asiantuntijatehtävät sekä Etelämantereen ympäristösuojelun lupa- ja valvontatehtävät 

- Tien kunnossapitoon liittyvät vahingonkorvausasiat sekä maantiealueille jätettyjen ajoneuvojen siirtoasiat 

- Porotalouden rakennetuet ja muut kansalliset tuet 

-Kolttalain mukaiset tuet 

-Inarijärven säännöstelysopimuksen toimeenpanotehtävät yhteistyössä Norjan ja Venäjän viranomaisten kanssa 

-Tenojoen kalastussäännön toimeenpanotehtävät yhteistyössä Norjan viranomaisten kanssa 

-Vesienhoidon suunnittelun koordinointi Kemijoen vesienhoitoalueella, Tornionjoen kansainvälisellä vesienhoitoalueella ja Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen kansainvälisellä vesienhoitoalueella  

-Rajajokisopimuksen toimeenpano yhteistyössä Ruotsin viranomaisten kanssa 

-Rajavesistösopimuksen toimeenpano yhteistyössä Norjan viranomaisten kanssa 

-Yhteistyö Ruotsin ja Norjan kanssa tulvariskien hallinnassa 

-Metsämarjojen ja -sienten varastointituet 

-Kaivoserikoistumisen koordinaatio 

Organisaatio  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ELY-keskusten lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen toimipaikasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ssä on säädetty ELY-keskusten lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista. ELY-keskuksia ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ELY-keskukset. Vastuualueiden sijoittumisesta ELY-keskuksiin säädetään asetuksen 3 §:ssä.  

Uudenmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Uudenmaan maakunta. Viraston toimipaikka on Helsingissä. Uudenmaan ELY-keskuksessa on elinkeinot, työvoima ja osaaminen – vastuualue (E-vastuualue) sekä ympäristö ja luonnonvarat – vastuualue (Y-vastuualue), joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, ja liikenne ja infrastruktuuri – vastuualue (L-vastuualue), jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Hämeen ELY-keskuksen toimialueella. 

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan maakunnat (itsehallintoon kuulumattomien asioiden osalta). Viraston päätoimipaikka on Turussa ja sivutoimipaikka Porissa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella ja Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuulumattomien tehtävien osalta Ahvenanmaalla sekä ja L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Satakunnan ELY-keskuksen toimialueella. 

Satakunnan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Satakunnan maakunta. Viraston toimipaikka on Porissa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Hämeen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Lahdessa ja sivutoimipaikka Hämeenlinnassa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Pirkanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pirkanmaan maakunta. Viraston toimipaikka on Tampereella. ELY-keskuksessa on E-, Y- ja L-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Kouvolassa ja sivutoimipaikka Lappeenrannassa. ELY-keskuksessa on E-, Y- ja L-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Etelä-Savon ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Etelä-Savon maakunta. Viraston toimipaikka on Mikkelissä. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Savon maakunta. Viraston toimipaikka on Kuopiossa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, sekä L-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon ELY-keskusten toimialueilla. 

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Karjalan maakunta. Viraston toimipaikka on Joensuussa. ELY-keskuksessa on E ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Keski-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Keski-Suomen maakunta. Viraston toimipaikka on Jyväskylässä. ELY-keskuksessa on E-, L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Etelä-Pohjanmaan maakunta. Viraston päätoimipaikka on Seinäjoella ja sivutoimipaikat Vaasassa ja Kokkolassa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, sekä L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella. 

Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Vaasassa ja sivutoimipaikka Kokkolassa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakunta. Viraston päätoimipaikka on Oulussa ja sivutoimipaikka Ylivieskassa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, ja L-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Kainuun ELY-keskuksen toimialueella. 

Kainuun ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Kainuun maakunta. Viraston toimipaikka on Kajaanissa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Lapin ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Lapin maakunta. Viraston päätoimipaikka on Rovaniemellä ja sivutoimipaikka Kemissä. ELY-keskuksessa on E-, L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. 

Muita valtakunnallisesti koottuja substanssitehtäviä 

ELY-keskuksissa hoidetaan tehtäviä, jotka on keskitetty valtakunnallisesti yhteen ELY-keskukseen. Suuri osa näistä tehtävistä on volyymiltaan vähäisiä etenkin niillä alueilla, joilta se on siirretty koottua tehtävää hoitavan toisen ELY-keskuksen tehtäväksi.  

ELY-keskusten toiminnan käynnistymisen jälkeen yhteen ELY-keskukseen on koottu tehtäviä seuraavasti. 

Työ- ja elinkeinotehtävissä: 

- Elinkeinojen kehittämiseen liittyviä tehtäviä Pirkanmaan ELY-keskuksessa (1.1.2017 alkaen siirretty TEKES:iin, lukuun ottamatta Team Finland-koordinaatiotehtäviä) 

- Innovaatio- ja keksintötoimintaa ja liiketoiminnan kansainvälistymistä koskevat kehittämis- ja koordinaatiotehtävät  

- Energiatuen myöntämisen tehtävät  

- Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus Etelä-Savon ELY-keskuksessa 

- ̵Palkkaturvalain toimeenpanon tehtävät ja merimiesten palkkaturvalain tehtävät Uudenmaan ELY-keskuksessa 

Liikennetehtävissä: 

- Tienpidon vahingonkorvaukset ja romuautojen siirrot Lapin ELY-keskuksessa 

- Maantielaki: Tien kunnossapitoon liittyvät vahingonkorvausasiat  

- Ajoneuvojen siirtäminen maanteillä: Omistajatietojen selvittäminen sekä siirto- ja korvauspäätökset  

- Tienvarsiteknologiaan liittyvät valmistelu-, suunnittelu- ja valvontatehtävät ja näihin liittyvät puite- ja huoltosopimuksia koskevat tehtävät Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa 

Ympäristötehtävissä: 

- ̵Maatalouden ympäristönsuojelun koordinointi- ja asiantuntijatehtävät (Varsinais-Suomen ELY-keskus) 

Luonnonvaratehtävissä: 

- Peltojen vesitalouden hallintaan, peruskuivatukseen ja ojitukseen liittyvät asiantuntijatehtäviä hoidetaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. 

- Rakennettujen vesien hoidon asiantuntijatehtäviä hoidetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. 

Johtaminen 

ELY-keskuksen johtamisesta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 9 §:ssä. Sen mukaan ELY-keskusta johtaa keskuksen johtaja, jona toimii keskuksen yhden vastuualueen päällikkö oman toimensa ohella. Keskuksen johtaja vastaa keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta ja keskuksen yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta. Valtioneuvosto määrää keskuksen johtajan määräajaksi työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä. 

ELY-keskuksen vastuualuetta johtaa vastuualueen päällikkö. Vastuualueen päällikkö vastaa vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta. 

ELY-keskuksella on johtoryhmä, joka huolehtii keskuksen toimintojen yhteensovittamisesta. Johtoryhmän puheenjohtajana toimii keskuksen johtaja. Suomen metsäkeskuksen määräämä toimihenkilö osallistuu asiantuntijajäsenenä johtoryhmän työhön silloin, kun johtoryhmässä käsitellään asioita, jotka koskevat metsätaloutta. Johtoryhmän muusta kokoonpanosta määrätään keskuksen työjärjestyksessä.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 9 §:n mukaan ELY-keskuksen johtaja ratkaisee keskuksen toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty keskuksen muun virkamiehen ratkaistaviksi. ELY-keskuksen johtaja voi ottaa ratkaistavakseen asian, joka koskee keskuksen yhteisiä toimintoja sekä asian, joka koskee keskuksen yhteistä rakennerahasto-ohjelmatyötä. Keskuksen johtaja ei voi kuitenkaan ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu keskuksen vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan. 

Ohjaus 

ELY-keskusten ohjaus jakaantuu yleishallinnolliseen ohjaukseen, strategiseen suunnitteluun ja - tulosohjaukseen sekä toimialaohjaukseen. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 6 §:n mukaan ELY-keskusten sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitetaan sitä, että ELY-keskukset kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä. Tämä koskee esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta. Yleishallinnollinen ohjaus pitää sisällään myös sen, että työ- ja elinkeinoministeriö vastaa ELY-keskusten strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen koordinoinnista sekä virastojen yhteisiä toimintoja koskevasta toimialaohjauksesta. KEHA-keskus kuuluu ELY-keskusten virastoverkostoon ja on itsenäinen työnantajavirasto (oman henkilöstönsä työnantajavirasto). ELY-keskukset ja KEHA-keskus muodostavat kuitenkin yhden kirjanpitoyksikön. Valtion talousarvioissa niiden toimintamenot ovat samalla momentilla 32.01.02, jolta työ- ja elinkeinoministeriö jakaa toimintamenot kullekin ELY-keskukselle ja kehittämis- ja hallintokeskukselle. KEHA-keskukselle on lisäksi jaettu myös momentin 32.01.03. (työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot) määrärahoja. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 7 §:ssä säädetään virastojen strategisesta suunnittelusta ja tulosohjauksesta. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten yhteisen strategia-asiakirjan (strateginen suunnittelu) lisäksi jokaiselle ELY-keskukselle laaditaan tulossopimus (strateginen tulosohjaus). Strategia-asiakirja ja tulossopimukset laaditaan hallituksen toimikaudeksi, ja sopimusten sisältö täydennetään ja tarkistetaan tarvittaessa vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio. Valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö laativat strategia-asiakirjan yhdessä muiden ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ohjaukseen osallistuvien ministeriöiden ja keskusvirastojen kanssa ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa. Jos strategia-asiakirjan sisällöstä ei saavuteta yksimielisyyttä ministeriöiden kesken, ratkaisee asian valtioneuvosto. 

ELY-keskusten toiminnan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista sekä suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamista varten perustettavista ryhmistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. 

ELY-keskusten toimialaohjauksesta säädetään lain 8 §:ssä. ELY-keskusten toimintaa ohjaavat omilla toimialoillaan sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö tai keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty (toimialaohjaus). Työ- ja elinkeinoministeriö huolehtii ELY-keskuksen yhteisiä toimintoja ja muita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toimialaohjauksesta. ELY-keskusten toimialaohjauksen menettelytavoista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella. 

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta 

ELY-keskusten toiminnan rahoitus muodostuu talousarviossa myönnetyistä määrärahoista, edelliseltä vuodelta siirtyneistä määrärahoista sekä maksullisen, yhteistoiminnan ja yhteisrahoitteisen toiminnan tuotoista. 

Toimintaa rahoitetaan n. 150 talousarviotililtä (6 eri pääluokan momenteilta). Määrärahoista on käytössä arviomäärärahoja sekä 2- ja 3-vuotisia siirtomäärärahoja. Joidenkin määrärahojen osalta käytössä on myös valtuutus. Talousarvion toteumalaskelmalla määrärahojen ja valtuuksien osalta raportoidaan vähintään kerran vuodessa määrärahojen ja valtuuksien käytöstä. ELY-keskusten vuoden 2023 talousarviomäärärahat olivat kirjanpitoyksikön kirjanpidossa yhteensä 1740 milj. euroa. Kaikki määrärahat eivät näy kehittämis- ja hallintokeskuksen kirjanpitoyksikön kirjanpidossa, vaikka varsinainen toiminta on ELY-keskuksissa. L-vastuualueen osalta määrärahojen käyttötietoja näkyy myös Liikenneviraston kirjanpidossa ja Ruokaviraston ohjaamien tehtävien osalta Ruokaviraston kirjanpidossa, joihin tapahtumat siirretään. Palkkoja maksetaan n. 15 eri momentilta. 

ELY-keskusten toimintamenot budjetoidaan työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan momentille 32.01.02 ELY-keskusten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v). Momentilta maksetaan myös KEHA-keskuksen oman toiminnan menoja. Momentin nettomääräraha vuoden 2025 talousarviossa on 237 401 000 euroa.  

Maksullisen toiminnan tuotot olivat vuonna 2023 noin 9,8 milj. euroa. Yhteisrahoitteisen toiminnan tuotot olivat 8,0 milj. euroa. Maksullisen toiminnan tulot kertyvät pääosin seuraavista L-vastuualueen suoritteista; tiestön käyttö- ja työluvat ja Lapin ELY-keskukseen valtakunnallisesti keskitetyt siirtoajoneuvokäsittelyn maksut. Lisäksi tuottoja kertyy Y-vastuualueella ympäristönsuojelun valvontamaksuista, ympäristö- ja luonnonsuojelulain mukaisista päätöksistä, vastuualueen hallinnoimiin rekistereihin kirjattavista ilmoituksista, erilaisista poikkeamis-, kielto- ja rajoituspäätöksistä ja ympäristövaikutusten arviointi (YVA) -lausunnoista. E-vastuualueen julkisoikeudellisten suoritteiden tuotot koostuivat pääosin kalastuslain ja -asetuksen mukaisista päätöksistä ja luvista sekä maataloustuen oikaisuvaatimuspäätöksistä. Yhteisrahoitteisen toiminnan tulot sisältävät pääosin ELY-keskuksen itse toteuttamien hankkeiden sekä L- ja Y-vastuualueiden yhteisrahoitteisten hankkeiden tuotot. 

Taulukko 4. Julkisoikeudellisten suoritteiden tuotot v. 2023 (9,8 milj. euroa) jakautuivat vastuualueittain seuraavasti: 

Vuoden 2023 tilinpäätöksen mukaan maksullisesta toiminnasta suurin osa, 9,8 milj. euroa (99,9 %), muodostui valtion maksuperustelain mukaisista julkisoikeudellisista suoritteista. Tuotoista noin 9 700 euroa oli maksuperustelain mukaisia liiketaloudellisesti hinnoiteltuja suoritteita. Erityislakien perusteella määrättävistä maksuista tai hinnoiteltavista suoritteista saadut tuotot olivat vielä vähäisempiä. 

Työ- ja elinkeinoministeriö osoittaa toimintamenomäärärahat vuosittain kullekin ELY-keskukselle yhtenä kokonaiseränä. Toimintamenomäärärahan jako ELY-keskuksille toteutetaan ohjaavien tahojen kesken yhteisesti sovittujen jakokriteerien pohjalta. ELY-keskukset laativat vuosittain toimintamenomäärärahan käyttösuunnitelman sekä henkilöstösuunnitelman vastuualueittain. Menettely tuo joustavuutta resurssien kohdentamiseen ja joustavampaa käyttöä yli vastuualueiden ja hallinnonalojen. Toimintamenojen käyttösuunnitelma ja henkilöstösuunnitelma perustuvat ELY-keskuksen strategisiin ja toiminnallisiin tulostavoitteisiin. Vastuualuekohtaiset suunnitelmat liitetään strategisiin tulossopimuksiin ja niiden vuosittaisiin tarkisteisiin ELY-keskuksista annetun asetuksen 18 §:n mukaisesti. 

2.1.2.3  Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus

KEHA-keskus hoitaa ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen yhteisiä henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä ja muita vastaavia palvelu- ja yleishallintotehtäviä sekä antaa yleishallinnollisia ohjeita ja ohjaa niiden soveltamista ELY-keskuksissa ja työ- ja elinkeinotoimistoissa.  

KEHA-keskuksen toimipaikasta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 26 §:ssä. Sen mukaan KEHA-keskuksen toimipaikka on Mikkelissä, ja KEHA-keskuksen henkilöstön virkapaikkoja ovat kaikki ELY-keskukset ja TE-toimistot. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksen virkapaikkoja voi olla muissa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan virastojen toimipaikoissa.  

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään tarkemmin KEHA-keskuksen tehtävistä. Asetuksen mukaan KEHA-keskus hoitaa muun muassa ELY-keskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen kirjanpitoyksikkö- ja talousjärjestelmätehtävät, henkilöstöhallinnon tehtävät, tietohallinnon ohjaustehtävät, palvelut ja palveluhankinnat sekä yhteiset viestintäpalvelut ja viestintäpalveluhankinnat. Lisäksi KEHA-keskus hoitaa ELY-keskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen yhteiset valmiustehtävät, yleishallinnon tehtävät, yhteiset sisäiset koulutus- ja kehittämistehtävät ja niiden hankinnat sekä tietyt tukien ja avustusten maksamista, käytön valvontaa ja takaisinperintää koskevat tehtävät. Lisäksi KEHA-keskus toimii siviilipalveluslain (1446/2007) 7 §:n 3 momentin mukaisesti siviilipalveluskeskuksena. Siviilipalveluskeskus on kehittämis- ja hallintokeskuksen erillisyksikkö. 

KEHA-keskukselle kuuluu myös ELY-keskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen hallintoasioiden esittelytehtäviä. KEHA-keskus muun muassa esittelee kullekin ELY-keskukselle ja työ- ja elinkeinotoimistolle ratkaistavaksi toimintamenojen käyttösuunnitelman sekä tietyt kanteluasioita koskevat vastaukset sille tai niille ELY-keskuksille tai työ- ja elinkeinotoimistoille, joita kantelu koskee. Lisäksi KEHA-keskus esittelee virkanimitykset ja työsuhteeseen ottamista koskevat päätökset sekä muut kuin virkavapautta koskevat palvelussuhteeseen liittyvät päätökset sille ELY-keskukselle tai työ- ja elinkeinotoimistolle, jota päätös koskee. 

Lisäksi KEHA-keskus antaa ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen henkilöstöjen tasapuolisen kohtelun, asiakkaiden tasapuolisen kohtelun ja tehtävien valtakunnallisesti yhdenmukaisen hoitamisen kannalta tarpeelliset ohjeet tehtäväkseen säädetyissä kehittämis- ja hallintoasioissa sekä avustusten maksamista, käytön valvontaa ja takaisinperintää koskevissa tehtävissä. 

KEHA-keskus tukee ELY-keskusten ELO-työtä (Elinikäisen ohjauksen verkosto- ja kehittämisyhteistyö), ja KEHA-keskuksessa toimii lisäksi monialaisten palveluiden tukirakenne. Monialainen työ käsittää tässä yhteydessä nuorille suunnatut Ohjaamot, työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP), maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalvelut sekä työvoimalle tarkoitetut matalan kynnyksen työllistymistä tukevat palvelupisteet.  

Kehittämis- ja hallintokeskuksen maksatustehtävät 

KEHA-keskus hoitaa lisäksi julkisen vallan käytön piiriin kuuluvia maksatustehtäviä. KEHA-keskus hoitaa ELY-keskuksen suoraan valtionavustuslain nojalla myöntämän valtionavustuksen maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:n mukaiset tehtävät. KEHA-keskus hoitaa ELY-keskuksen lisäksi myös valtionavustuslain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä. Lisäksi KEHA-keskus voi hoitaa ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen erityislainsäädännön nojalla myöntämien avustusten maksamista, niiden käytön valvontaa ja takaisinperintää sekä valtion korvauksia koskevia tehtäviä siten kuin niistä erikseen säädetään. 

KEHA-keskus maksaa työ- ja elinkeinotoimiston myöntämät julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaiset tuet ja korvaukset sekä seuraa valtion virastoille tai laitoksille osoitettujen määrärahojen käyttöä. Näihin tukiin ja avustuksiin kuuluvat palkkatuet, starttirahat, lisätuet ja yritysten kehittämispalvelua koskevat avustukset. KEHA-keskus hoitaa myös näiden avustusten takaisinperintää koskevat tehtävät. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksella on muissa laeissa säädettyjä valtionavustusten maksatustehtäviä.  

KEHA-keskus maksaa erityislainsäädännön nojalla eräitä valtion korvauksia. KEHA-keskus maksaa valtion talousarvion rajoissa korvauksia kunnille kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisista toimenpiteistä ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaisen toiminnan järjestämisestä ja varustamoille merimiesten matkakustannuksista, jotka maksetaan valtion varoista korvattavista merimiesten matkakustannuksista annetun lain (1068/2013) nojalla. Muita valtion korvausten maksamista koskevia tehtäviä KEHA-keskuksella ovat maantielain (503/2005) mukaisten maantietoimituksessa tienpitoviranomaisen maksettavaksi määrättyjen korvausten ja tilusjärjestelykorvausten maksaminen sekä ratalain (110/2007) mukaisten ratatoimituksessa ja yksityistietoimituksessa radanpitäjän maksettavaksi. 

KEHA-keskus ei kuitenkaan hoida esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön toimialan maaseudun kehittämisen ja maa- ja elintarviketalouden tukien maksatuksia, vaan ne hoidetaan Ruokavirastossa. 

Kehittämis- ja hallintokeskuksen tietohallintotehtävät 

KEHA-keskus hoitaa myös ELY-keskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen ja aluehallintovirastojen. Tietohallintopalveluina KEHA-keskus kehittää, tuottaa ja hankkii sähköisiä palveluja ja tietojärjestelmiä sekä hoitaa muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Nämä tietohallintopalvelut ovat toimialasidonnaisia tietohallintopalveluja erotuksena toimialariippumattomista perustietotekniikan palveluista, joita Valtori-palvelukeskus hoitaa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) nojalla. Lisäksi KEHA-keskukselle on säädetty tehtäviä myös muualla lainsäädännössä, kuten rekisterinpitäjyyteen liittyvät tehtävät julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa.  

KEHA-keskus ei kuitenkaan hoida monia ELY-keskusten toimialakohtaisia tietohallintotehtäviä lainkaan. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtävien toimialakohtaiset tietohallintopalvelut hoidetaan Ruokavirastossa, Luonnonvarakeskuksessa ja Suomen ympäristökeskuksessa. 

TE-palvelu ja KOTO 2024 –uudistusten vaikutukset KEHA-keskuksen tehtäviin 

Julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirtyi työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Hallituksen esitys julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden uudelleen järjestämisestä (HE 207/2022) sisältää muutoksia myös KEHA-keskuksen tehtäviin.  

Esityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetusta laista kumotaan työ- ja elinkeinotoimistoja koskevat säännökset, mutta KEHA-keskus hoitaa jatkossakin ELY-keskusten yhteisiä henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä ja muita vastaavia palvelu-, yleishallinto- ja tietohallintotehtäviä sekä nykyistä vastaavasti valtionavustusten maksamista ja takaisinperintää koskevia tehtäviä. KEHA-keskus vastaa jatkossakin työvoimapalveluiden valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista, mutta jatkossa KEHA-keskus tarjoaa palvelut työ- ja elinkeinotoimistojen sijaan kuntien ja työllisyysalueiden työvoimaviranomaisille. KEHA-keskus vastaa myös työvoimapalvelujen valtakunnallisia sähköisiä palveluja koskevasta neuvonnasta.  

KEHA-keskuksen hoidettavaksi tulee lisäksi myös kokonaan uusia työvoimapalveluihin liittyviä tehtäviä. KEHA-keskuksen tehtävänä on jatkossa seurata ja arvioida työvoimapalvelujen tuloksellisuutta ja toimivuutta sekä tuottaa niitä koskevaa tietoa. KEHA-keskus tuottaa tietoa työ- ja elinkeinoministeriölle alueellisten työllisyyden edistämisen yhteistyö- ja seurantakeskustelujen sekä ministeriön oman analyysitoiminnon ja politiikkavalmistelun tueksi. Myös työvoimaviranomaiset voivat hyödyntää KEHA-keskuksen tuottamaa tietoa työvoimapalvelujen järjestämisessä. 

KEHA-keskuksen tehtäviin kuuluu jatkossa myös kansainvälisen rekrytoinnin edistäminen. KEHA-keskus tarjoaa valtakunnallisesti palveluja, joilla edistetään työperäistä maahanmuuttoa ja työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta. KEHA-keskuksen kansainvälisen rekrytoinnin tehtävät ovat osa niin sanottua Work in Finland -toimintoa, jota KEHA-keskus hoitaa yhdessä Business Finland Oy:n kanssa.  

Uutena tehtävänä KEHA-keskukselle siirtyivät myös palkkaturva-asiat, joita se hoitaa keskitetysti koko Suomen alueella. Palkkaturvatehtävät on nykyisin keskitetty Uudenmaan ELY-keskukseen. Lisäksi KEHA-keskukselle siirrettiin nykyisin Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistoon keskitetyt harkintaa vaativat työttömyysturvatehtävät.  

KEHA-keskuksen tehtäväksi tulee antaa tietoa ja neuvontaa työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä työnhakijoille ja viranomaisille. KEHA-keskuksen työttömyysturvaneuvontatehtävät vastaisivat pääasiassa nykyisen työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksen ja Uudenmaan ELY-keskuksen Oikeudellisen tuen työttömyysturvaan liittyviä neuvontatehtäviä. Lisäksi KEHA-keskus tulee tarjoamaan työvoimaviranomaisille, sekä kotoutumisen edistämislain osalta kunnille ja muille toimijoille, oikeudellista neuvontaa sekä tukimateriaalia ja kouluttaa merkittävistä lainsäädännön muutoksista työvoimapalvelujen järjestämislakiin, työttömyysturvalakiin ja lakiin kotoutumisen edistämiseen sekä työllistymisen monialaisesta edistämisestä annettuun lakiin liittyen.  

Vuoden 2025 alusta voimaan tulevan kotoutumislain kokonaisuudistuksen myötä KEHA-keskuksen vastuulle on tulossa maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen ja asettautumiseen liittyviä tehtäviä. KEHA-keskuksen tehtävänä on seurata ja arvioida kotoutumisen edistämisen tuloksellisuutta ja toimivuutta sekä tuottaa sitä koskevaa tietoa. Lisäksi KEHA-keskuksella on kotoutumisen edistämisen valtakunnallinen osaamisen ja palveluiden kehittämisen ja palveluiden yhteensovittamisen tuki, kotoutumislain toimeenpanoon liittyvä oikeudellinen neuvonta sekä muu kuntien ja muiden kotoutumisen edistämisen toimijoiden tukeminen kotoutumisen ja asettautumisen edistämisessä valtakunnallisella tasolla. Jatkossa KEHA-keskuksen tehtävänä on myös vastata kotoutumislain mukaisen perustietoaineiston yhteensovittamisesta, kääntämisestä ja jakelusta. Lisäksi KEHA-keskus vastaa valtakunnallisen tietovarannon ja asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämisestä ja ylläpidosta. KEHA-keskus vastaa myös kotoutumislaissa säädetyistä korvaushakemusten käsittelyyn ja maksamiseen liittyvistä tehtävistä ja voi toimia valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:ssä tarkoitetussa tehtävässä valtionapuviranomaisena kotoutumisen edistämiseen liittyvien tehtävien osalta. KEHA-keskus hoitaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi myös valtionavustuslain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä. 

2.2.2.1  Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) ja aluehallinnonvirastojen työnjakoa ja yhteistyötä on vuosien varrella selvitetty eri yhteyksissä (viimeisimpinä Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:26, Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenjärjestelymahdollisuudet ja Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:36: Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportti). Selvityksissä on todettu, että Valviran ja aluehallintovirastojen valvontatehtävien hoitamisen yhdenmukaisuuteen liittyviä haasteita, tehtävien päällekkäisyyksiä tai epäselvyyksiä työjaossa tai ohjaussuhteissa ei ole mahdollista ratkaista pelkästään nykyrakenteessa tehtävänjaon muuttamisella, vaan ne edellyttävät myös rakenteiden muuttamista.  

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenjärjestelymahdollisuudet - työryhmän työ vaiheistettiin kahteen osaan. Selvitystyön ensimmäisessä vaiheessa työryhmän työ rajattiin koskemaan Valviran tehtäviä kokonaisuudessaan sekä aluehallintovirastojen tehtäviä, joita hoidetaan peruspalvelut, oikeusturva ja luvat (POL)-vastuualueilla sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa. Työryhmän loppuraportin mukaan selvitystyön ensimmäisen vaiheen kehittämistarpeet liittyvät erityisesti virastojen lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien hoitamisen sekä johtamisen valtakunnallisuuteen, nykyrakenteen toimivaltojen päällekkäisyyteen tai rinnakkaisuuteen sekä tehtävien ohjauksen haasteisiin. Virasto- ja tehtäväkokonaisuus on hajautunut, virastojen työnjaossa on päällekkäisyyttä ja rinnakkaisuutta, joista aiheutuu haasteita tehtävien hoitamiselle, ohjauksen yhteensovittaminen ministeriöissä on haastavaa ja virastoilta edellytetään erityistä panostusta niiden välisen yhteistyön rakentamiseen sekä koordinaatioon. Myöskään valvontavirastojen asiakkaan näkökulmasta tehtävien hallinnollinen rakenne tai myöskään oikeuksien toteutuminen ja ratkaisukäytännöt eivät aina näyttäydy selkeinä tai yhdenmukaisina. Selvityksessä nostettiin esille myös muissa tehdyissä selvityksissä esille noussut ratkaisukäytäntöjen vaihtelevuus alueellisesti sekä valtakunnallisesti. 

Sote-uudistus ja sen myötä syntynyt uusi hyvinvointialuerakenne ovat asettaneet koko palvelujärjestelmän valvonnalle uusia tarpeita ja vaatimuksia, jotka edellyttävät toiminnalta ja sen johtamiselta kykyä valtakunnallisuuteen. Valvonnan painopistettä tulisi suunnata järjestämisvelvollisuuden laillisuusohjaukseen sekä omavalvontatehtävän valvontaan aiemmat aluerajat ylittävästi. Hyvinvointialueiden järjestämistehtävän tuki edellyttää yhdenmukaista laillisuusvalvontaa sekä yhdensuuntaista kansallista ohjausta ja tukea kaikilta ohjaukseen kytkeytyviltä tahoilta. Edelleen viime vuosien poikkeukselliset tapahtumat, kuten koronapandemia, ovat osoittaneet, kuinka laajasti tehtävien suorittamisessa ja asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamisessa tarvitaan toiminnan valtakunnallista yhteensovittamista, yhdenmukaisuutta, samoin kuin valtakunnallisesti koottua ohjausta. Nykyinen hajautunut rakenne ei tue tätä, vaan ennemminkin aiheuttaa hallinnollista taakkaa.  

Nykytilan kehittämistarpeet kytkeytyvät vahvasti myös ajantasaisen ja systemaattisen tiedon käytön edistämiseen sekä yhteisen tietopohjan kehittämiseen. Nykyrakenteessa haasteena on se, ettei yhteistä tietoa ole riittävässä määrin ja reaaliaikaisesti saatavissa järjestelmistä, koska virastoissa on erilliset asianhallintajärjestelmät. Tämä aiheuttaa haasteita ja lisäkustannuksia myös yhteisten rekisterien kehittämiseen, kun integraatiot tulee rakentaa molempiin järjestelmiin. Vuoden 2024 alusta lukien yhteisiä valvontatietoja voidaan kuitenkin hyödyntää nykyistä laajemmin, kun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien rekisteri Soteri otetaan käyttöön. Rekisteri ja sen tiedon kustannustehokas hyötykäyttö edellyttävät kuitenkin edelleen jatkokehitystä niin Valvirassa kuin aluehallintavirastoissa.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon laillisuusvalvonnan lisäksi Valviralle ja aluehallintovirastoille kuuluu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (ml. ehkäisevä päihdetyö) ohjaus ja valvonta. Nykyrakenteessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valvonnan ja ohjauksen kokonaisuus on jakautunut useille eri toimijoille. Valvonnan ja siihen sisältyvän ohjauksen valtakunnallista yhdenmukaisuutta tulisi parantaa sekä kiinnittää erityistä huomiota eri toimijoiden välisten yhteistyörakenteiden sekä niitä tukevien toimintamallien varmistamiseen tehtävien hoidossa. Virastorakenteen valtakunnallistaminen voisi mahdollistaa ohjaus- ja valvontaresurssien tasapuolisemman jakautumisen alueille. Olennaista on myös riittävä aluetuntemus kuntien ja hyvinvointialueiden tukemiseksi. Kehittämiskohteena voisi olla eri alueilla toimivien henkilöiden osittainen erikoistuminen tiettyihin asiantuntemusteemoihin, joissa he voisivat konsultoida tarvittaessa muitakin kuin omia alueitaan. Tämä mahdollistuisi nykyistä paremmin valtakunnallisessa organisaatiorakenteessa.  

Edellisten lisäksi Valvirassa on terveydensuojelun valtakunnallinen ohjaus, tupakkalain valvonnan valtakunnallinen ohjaus ja valvonta, alkoholihallinnon valtakunnalliset lupa ja valvontatehtävät sekä aluehallinnon ohjaus. Aluehallintovirastossa on puolestaan POL-vastuualueella terveydensuojelun ja tupakkalainvalvonnan alueellinen ohjaus ja kuntien valvontayksiköiden valvonta (ympäristöterveydenhuolto) sekä alkoholihallinnossa alueellinen lupahallinto ja valvonta. Myöskään näissä osittain päällekkäisissä tehtävissä nykyinen rakenne ja usealle eri toimijalle hajautettu ohjaus- ja johtamisjärjestelmä eivät tue optimaalisella tavalla rajallisten voimavarojen käyttöä tai valtakunnallista yhdenmukaisuutta tehtävien hoidossa. Ympäristöterveydenhuollossa nykyinen usealle itsenäiselle virastolle hajautunut rakenne ei myöskään tue erikoistumista eri valvonnan sektorien valtakunnalliseen ohjaamiseen. Alueellinen ohjaus ei ole enää niin merkittävässä roolissa, koska kunnallisten ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden koot ovat kasvaneet ja osaaminen eri valvonnan sektoreille on syventynyt. Tällöin myös ohjauksessa olisi tarpeen nykyistä enemmän painottaa erikoistumista.  

Valviran toiminnasta on tehty myös ulkoinen arviointi vuonna 2015 sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Arvioinnista laaditun raportin mukaan Valviran kokonaisvaikuttavuus on varsin hyvä ottaen huomioon käytettävissä olevat voimavarat, tehtäväkentän laajuus, käsiteltävien asioiden määrän lisääntyminen sekä saatavilla olevat rekisteri- ja tilastotiedot. Raportin mukaan vaikuttavuutta voidaan entisestään lisätä muuttamalla työtapoja ja tehostamalla valvontaan käytettävissä olevien voimavarojen käyttöä. Arvioinnin mukaan myös valvonnan tietopohjaa olisi hyvä vahvistaa. Arvioinnissa todettiin, että Valviran toimintaa voitaisiin edelleen kehittää siihen suuntaan, että Valvira saisi entistä paremmat mahdollisuudet kohdentaa valvontaansa riskien perusteella sekä priorisoida käsiteltävät asiat. Useiden sosiaali- ja terveydenhuollon erityislakien, alkoholilainsäädännön sekä ympäristöterveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön nojalla Valviran tulee huolehtia aluehallintovirastojen toiminnan ohjauksesta niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Käytännössä tehtävä on ongelmallinen, koska aluehallintovirastot ovat itsenäisiä virastoja, jotka ratkaisevat asiat kuitenkin itsenäisesti ja myös vastaavat tekemistään ratkaisuista. Valviralla ei ole välineitä aluehallintovirastojen ohjaamiseen, eikä Valvira voi muuttaa aluehallintovirastojen päätöksiä. Arvioinnin mukaan Valviran ohjaussuhteita aluehallintovirastoihin olisi selkiytettävä. 

Valvontatehtävien päällekkäisyys aluehallintovirastojen ja Valviran kesken on joissakin tapauksissa johtanut tehtävien ”pallotteluun” Valviran ja aluehallintoviraston välillä. Eriäviä näkemyksiä on ollut joissakin tapauksissa myös sen määrittelyssä, mikä on periaatteellisesti merkittävää ja laajakantoista. Koska virastot ovat itsenäisiä ja myös virastojen asianhallintajärjestelmät toisistaan erillisiä, pelkästään asioiden mahdollisen yhtäaikaisen vireilläolon eri virastoissa selvittäminen on jossain tapauksissa ollut runsaasti resursseja ja aikaa vievää.  

Sosiaali- ja terveysministeriö on virastoihin kohdistuvassa ohjauksessaan arvioinut, että virastot ovat toimineet sinänsä tuloksellisesti niin toiminnan vaikuttavuuden edistämiseksi kuin valvonnan kohdentamisen ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi, mutta samalla todennut, että toimenpiteitä toiminnan kehittämiseksi tavoitteiden saavuttamiseksi sekä voimavarojen yhteisen käytön hyödyntämiseksi ja toimintatapojen kehittämiseksi on edelleen syytä määrätietoisesti jatkaa. Ohjauksessaan ministeriö on myös arvioinut, että tavoitteiden saavuttaminen täysimääräisesti nykymuotoisessa eri toimijoille hajautetussa rakenteessa ja ohjaussuhteissa on lähestulkoon mahdotonta. Valvonnan yhdenmukaisuuden vaatimus on entisestään korostunut hyvinvointialueiden käynnistettyä toimintansa. Myös toimintaympäristön poikkeukselliset tapahtumat sekä julkisen talouden kestävyysvaje ja talouden niukkenevat resurssit edellyttävät virastoilta toimintavarmuuden parantamista sekä tätä tukien voimavarojen tehokkaampaa käyttöä ja vaikuttavampaa kohdentamista, mitä nykyinen usealle toimijalle hajautunut rakenne ei edistä. 

Virkamiesten sijoittuminen 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla on 20.3.2024 päivätyn tiedon mukaan päätoimipaikka Helsingissä ja Rovaniemellä. Helsingin päätoimipaikassa työskentelee yhteensä 181 virkamiestä, joista 35 on määräaikaisia. Rovaniemen toimipaikassa työskentelee yhteensä 27 virkamiestä, joista 9 on määräaikaista. 

2.2.2.2  Aluehallintovirastot

Nykyiset kuusi aluehallintovirastoa ovat virastojen perustamisesta lähtien olleet virastoina kooltaan ja tehtäviltään varsin erilaisia. Toteutettujen toimialueiden laajennusten edellytyksenä on aluehallintovirastoista annetun lain mukaan ollut, että toimialueen laajentamisella voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta, edistää alueen suomen- ja ruotsinkielisen sekä saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumista tai turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus taikka toimialueen laajentaminen on tarkoituksenmukainen muun vastaavan syyn vuoksi.  

Virastojen vastuualuekohtaisten toimialuelaajennusten lisäksi osa aluehallintovirastojen tehtävistä koottiin valtakunnallisesti hoidettaviksi jo virastojen perustamisvaiheessa. Esimerkiksi hautaustoimilaissa (457/2003) tarkoitetut lupa- ja valvonta-asiat hoidetaan valtakunnallisesti Itä-Suomen aluehallintovirastossa. Lisäksi aluehallintovirastoilla on valtakunnallinen ruotsinkielinen opetustoimen yksikkö, joka on sijoitettu organisatorisesti osaksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoa. Aluehallintovirastojen toimialueiden laajentaminen virastojen perustoimialueita laajemmiksi ja toimintojen valtakunnallinen kokoaminen on perustunut keskeisimmin tarpeeseen tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta sekä turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus. 

Toimialueiden valtakunnallistamista on katsottu tarpeellisena jatkaa myös virastojen perustamisen jälkeen. Hallitus antoi helmikuussa 2013 eduskunnalle selonteon aluehallinnon uudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta (VNS 1/2013 vp). Selonteossa linjattiin, että aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten toimivaltaa muutetaan osassa tehtäviä valtakunnalliseksi. Joiltakin osin virastoissa todettiin jo olevan käytössä toimintatapa, jossa asiantuntemusta ja resursseja on koottu joko valtakunnalliseksi tai viraston maantieteellistä toimialuetta laajemmaksi tehtäväkokonaisuudeksi, mutta aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa oli selonteon mukaan tarpeen tarkastella myös uusia mahdollisuuksia määritellä viraston toimivalta joissakin tehtävissä alueellisen jaotuksen sijaan valtakunnalliseksi toimivallaksi. ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen hallinnollisten tehtävien hoitaminen ja niihin liittyvät ns. erikoistumisyksiköt tulisi selonteon mukaan koota toisaalta yhden ELY-keskuksen ja toisaalta yhden aluehallintoviraston alaisuuteen henkilöstön kuitenkin työskennellessä alueellisesti hajautettuna. Selonteossa arvioitiin, että tehtävien kokoamisella voidaan vähentää henkilöstötarvetta hallinnollissa tehtävissä ja myös yhtenäistää toimintaa. 

Selonteossa arvioidun mukaisesti aluehallintovirastoissa toteutettiin 1.3.2015 lukien aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalveluiden kokoaminen yhdeksi valtakunnalliseksi hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueeksi. Vastuualue toimii organisatorisesti osana Etelä-Suomen aluehallintovirastoa, mutta sen henkilöstö on sijoitettuna kaikkiin aluehallintovirastoihin ja vastuualueen tehtävänä on tuottaa hallinto- ja kehittämispalvelut tasapuolisesti kaikille aluehallintovirastoille. Virastojen hallinto- ja kehittämispalveluiden kokoamisen tavoitteena oli mahdollistaa vähenevien hallinnon resurssien joustavampi ja tehokkaampi käyttö ja lisätä toiminnan yhdenmukaisuutta. 

Koko vastuualuetta tai laajempia tehtäväkokonaisuuksia koskevien toimialueiden laajentamisten lisäksi aluehallintovirastoilla on lukuisia yksittäisiä tehtäviä, jotka yksi aluehallintovirasto hoitaa valtakunnallisesti. Tällaisia ovat muun muassa rahanpesun rekisteröinti- ja valvontatehtävät, perintätoimen valvontatehtävät, aluehallintovirastojen sisäinen tarkastus, sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtionavustusten hallinnointiin liittyvät valtakunnalliset tehtävät, vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) ja terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987) tarkoitetut aluehallintovirastojen valvontatehtävät, saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa myönnettäviin valtionavustuksiin liittyvät tehtävät, liikuntarakentamisen tutkimus- ja kehittämishankkeisiin liittyvät tehtävät, työllisyyden edistämisen kuntakokeilun valvontatehtävä sekä 1.1.2025 lukien työvoimaviranomaisen valvontatehtävä. 

Virastorajojen välistä resurssien ja asiantuntemuksen käytettävyyden joustoa on haettu aluehallintovirastoista annettuun lakiin säädetyllä 6 a §:llä, joka tuli voimaan 1.1.2014. Säännöksellä mahdollistettiin se, että aluehallintoviraston virkamies voidaan toisen aluehallintoviraston pyynnöstä asettaa tilapäisesti ja virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen aluehallintoviraston käytettäväksi. Virkamiehen vastaanottava aluehallintovirasto voi määrätä virkamiehen tekemään päätöksessä määrätyssä laajuudessa vastaanottavalle aluehallintovirastolle kuuluvia asianomaisen virkamiehen virkaa vastaavia tehtäviä. Säännöksen tavoitteena oli mahdollistaa aluehallintovirastojen henkilöstöresurssien joustavampi ja tehokkaampi käyttö erityisasiantuntemusta vaativien hallintoasioiden käsittelyssä sekä tilapäisten ruuhkatilanteiden purkamisessa. Jo aiemmin vastaavan kaltaisen menettelyn mahdollistavaa sääntelyä oli sisältynyt virastojen työsuojelun tehtäviä ja ympäristölupatehtäviä koskevaan lainsäädäntöön. Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueella on vuosien saatossa säädöksen mahdollistamaa virkamiehen asettamista toisen viraston käyttöön hyödynnetty enenevissä määrin. Säännöksen käyttö on jäänyt toiminnan kokonaisvolyymin näkökulmasta vähäiseksi edellä todettua ja ympäristölupatehtäviä lukuun ottamatta. 

Valtion keskus- ja aluehallinnon virastoselvitys -hankkeessa (VIRSU-hanke) aluehallinnon selvitysryhmän raportissa (Valtiovarainministeriön julkaisuja 4/2015) analysoitiin muun muassa aluehallintovirastojen tehtäviä ja niiden hoitamista parhaiten palvelevaa rakennetta asiakas-, organisaatio- ja sidosryhmänäkökulmista. Selvitysryhmä katsoi, että hallinnon rakenne tulisi nähdä ennen kaikkea käytännöllisenä kysymyksenä siten, että rakenteella on ennen kaikkea tehtävien hoitoa palveleva rooli. Näistä lähtökohdista keskeiseksi kysymykseksi analyysissa muodostui, minkälainen rakenne parhaiten tukee valtion – ja laajemmin tarkasteltuna julkishallinnon – tehtävien hoitamista.  

VIRSU-hankkeen aluehallinnon selvitysryhmän raportissa päädyttiin aluehallintovirastojen tehtävien osalta yleisarvioon, jonka mukaan aluehallintovirastojen tehtävissä ratkaisujen ja palvelujen tulee olla valtakunnallisesti yhdenmukaisia ja asiakkaiden palvelutarpeisiin liittyy useiden toimialojen palveluja. Lisäksi aluehallintovirastojen tehtävien nähtiin usein edellyttävän niiden hoitamista käytännössä alueellisesti ja tehtävien tuloksellista hoitamista edistävän tehtävien vastuuttamisen monialaiselle viranomaiselle. Johtopäätöksenä oli myös, että aluehallintovirastojen tehtäviin liittyvän päätöksenteon tulisi useimmissa tapauksissa olla valtakunnalliseen toimivaltaan sidottua ja että tehtävien ensisijaiset sidosryhmät ovat alueellisia. 

Virastojen tehtävien kannalta nykyistä virastorakennetta on myös arvosteltu sen suhteen, että kuuden itsenäisen viraston malli on omiaan tuottamaan alueellisia eroavaisuuksia ratkaisukäytännöissä. Hallitusohjelman toimeenpano aluehallintovirastoissa -hankkeessa (HAVI-hanke, Aluehallintovirastojen julkaisuja 1/2016) sekä muun muassa Valviran ja aluehallintovirastojen työnjakoa ja yhteistyötä kehittäneen työryhmän muistiossa vuodelta 2014 nousivat esille tällaiset erot. Erityisesti yrityksissä koettiin, että ratkaisukäytännöt vaihtelevat alueellisesti sekä valtakunnallisesti. 

Aluehallintovirastojen erillisyys on käytännössä johtanut siihen, että toimintakäytännöt ovat jossakin määrin eriytyneet ja samanlaisissa asioissa on eri aluehallintovirastoissa tehty erilaisia päätöksiä. Myös aluehallintovirastojen aktiivisuus esimerkiksi valvontakäytännöissä vaihtelee. Se, että aluehallintovirastoilla on alueelliset toimipaikat, on asiakasnäkökulmasta katsoen myönteinen asia. Kuitenkin yhdenmukaisuutta eri aluehallintovirastojen toimintakäytännöissä tulisi vahvistaa. 

Myös aluehallintovirastojen tehtävien suhde niitä ohjaaviin keskushallinnon virastoihin on osoittautunut paikoin ongelmalliseksi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa aluehallintovirastoissa ohjaa Valvira. Samoin Valvira ohjaa aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi varhaiskasvatuksen ohjauksessa ja valvonnassa. Käytännössä tehtävä on ongelmallinen, koska aluehallintovirastot ovat itsenäisiä virastoja, jotka ratkaisevat asiat itsenäisesti ja myös vastaavat tekemistään ratkaisuista. Valviran ohjausrooli on kuitenkin jäänyt melko ohueksi, eikä se ole pystynyt estämään päätöksenteon eriytymistä. Valviralla ei ole ollut välineitä aluehallintovirastojen ohjaamiseen, eikä Valvira voi muuttaa aluehallintovirastojen päätöksiä. Vastaavasti virastojen toimivaltajako toisaalta valtakunnallisiin tehtäviin, toisaalta alueellisiin tehtäviin on aiheuttanut tulkinnallisia ongelmia. Aluehallintovirastojen ja Valviran työnjakoa ja yhteistyötä on kuvattu tarkemmin edellä Valviraa koskevassa kohdassa 2.2.1.1. 

Nykyinen organisaatiorakenne on osoittautunut erityisen haasteelliseksi eräissä tehtäväryhmissä. Esimerkiksi nykyisellään valtion virastojen rajat (AVI:t, ELY:t) vaikeuttavat tehokasta toimintaa ympäristöllisissä tehtävissä.  

Alueelliset varautumistehtävät 

Kukin varautumisvelvollinen vastaa valmiuslain (1552/2011) nojalla omiin lakisääteisiin tehtäviin liittyvästä varautumisestaan sekä sen yhteensovittamisesta yhteistoimintatahojen kanssa. Lisäksi valmiuslain mukaan varautumista johtaa ja valvoo valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Kukin ministeriö yhteensovittaa varautumista omalla toimialallaan. Varautumisen yhteensovittamisesta valtioneuvostossa säädetään erikseen.  

Aluehallintovirastoilla ei ole toimivaltuuksia suhteessa muiden viranomaisten varautumistehtäviin. Aluehallintovirastot eivät siis varsinaisesti ja tosiasiallisesti yhteensovita alueellista varautumista. Käytännössä aluehallintovirastot ovatkin edistäneet alueellista varautumisen yhteensovittamista, ja varautumisen yhteensovittaminen perustuu tosiasiassa yhdessä sopimiseen.  

Alueellisten toimijoiden ja alueellisten viranomaisten rooli ja merkitys varautumisessa on keskeinen. Aluehallintovirastoilla on alueellinen tuntemus, valmiit yhteistyörakenteet ja kyky luoda alueellista tilannekuvaa ja -tietoisuutta varautumisen tilasta. Aluehallintovirastot järjestävät vuosittain alueellisia valmiusharjoituksia ja maanpuolustuskursseja, mikä mahdollistaa näkökulman alueellisiin ja paikallisiin tehtäviin ja yhteistoimintaan. Aluehallintovirastot toteuttavat osin eri tavoin alueellisen valmiussuunnittelun yhteensovittamisen ja kuntien valmiussuunnittelun tukemisen tehtäviä. Keskeisenä toiminnan muotona korostuu kuitenkin alueelliset verkostot ja harjoitustoiminta. Aluehallintovirastojen varautumistehtävät koostuvat useista tehtävistä ja toiminnoista ja toteutetut toimintatavat myös hieman vaihtelevat aluehallintovirastoittain.  

Aluehallintovirastoilla on verkostojen, asiakasrajapinnan ja sidosryhmien kautta laaja-alainen ymmärrys kunkin toiminta-alueen erityispiirteistä ja tarpeista. Tämä ymmärrys on keskeistä lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtävissä onnistumisessa alueilla. Alueellinen ja paikallinen tuntemus, tunnettuisuus ja pitkäaikainen yhteistyö luovat vahvan verkostoitumiskyvyn, josta on merkittävä hyöty aluehallintovirastojen perustoiminnassa. Aluehallintovirastojen toimialuekohtaiset verkostot ja keskeisten toimijoiden henkilökohtainen tuntemus ovat olleet avainasemassa silloin, kun on pitänyt luoda uudenlaisia yhteistyömalleja nopeasti muuttuvissa tilanteissa kriisin aikana. Aluehallintovirastoista annetussa laissa säädettyä yhteensovittamistehtävää ei ole laissa tarkemmin määritelty, mutta sillä on tarkoitettu aluehallintovirastoista annetun lain 4 pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua varautumisen yhteensovittamista alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestämistä. Esimerkiksi alueellisista valmiustoimikunnista, niiden asettamisesta, tehtävistä ja johtamisesta taikka varautumisen tilaa koskevan alueellisen tilannekuvan ja –-tietoisuuden seuraamisesta ei ole nimenomaisia säännöksiä.  

Paikallista ja alueellista turvallisuussuunnittelua koskeva velvoittava sääntely on hyvin vähäistä tällä hetkellä. Aluehallintovirastoilla on tehtävänä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen, mutta se ei vastaa varsinaisesti turvallisuussuunnittelusta. Myöskään kuntia velvoittavaa säädöstä turvallisuussuunnittelun tekemisestä ei ole. Lisäksi pelastuslain 42 §:n mukaisesti pelastuslaitoksen tulee osallistua paikalliseen ja alueelliseen turvallisuussuunnittelutyöhön. Paikallisen ja alueellisen turvallissuunnittelun toteutus käytännössä hiipui vuoden 2014 jälkeen niin toiminnan kuin siihen osoitettujen resurssien osalta, kun sisäisen turvallisuuden ohjelmat lopetettiin. Vuonna 2019 työtä on käynnistetty uudestaan sisäministeriön turvallisuussuunnittelun kansallisten linjausten julkaisun myötä. 

Turvallisuuskomitea antoi 22.6.2022 suosituksen alueellisen ja paikallisen varautumisen yhteensovittamisen edistämiseksi. Turvallisuuskomitea nosti esiin, että tarvittaessa alueellisen ja paikallisen varautumisen kehittämiseksi on arvioitava myös lainsäädännön muutostarpeita tehtävien ja vastuiden selkiyttämiseksi. Tulevaisuudessa tulisi harkita nykyisten alueellisten valmius- ja turvallisuusfoorumeiden roolin yhtenäistämistä ja kehittämistä huomioiden maantieteelliset vastuualueet. Alueellisen ja paikallisen varautumisen kehittäminen edellyttää koko yhteiskunnan poikkileikkaavaa ja yhteensovittavaa toimintamallia myös jatkossa. 

Työsuojelu 

Nykyisin työsuojeluviranomaisen valvontatoimivalta on rajattu aluehallintoviranomaisen maantieteelliseen alueeseen. Nykyisen kaltainen maantieteellisiin rajoihin perustuva toimivalta voi erityisesti alueiden reunoilla johtaa epätarkoituksenmukaiseen organisoitumiseen. Mahdolliset erot valvonnan toteutuksessa tai lainsäädännön tulkinnoissa voivat myös johtaa työnantajan kannalta vaikeisiin tilanteisiin. 

Työsuojelun vastuualueiden toimintaa on jo usean vuoden ajan kehitetty kohti valtakunnallisuutta mm. seuraavin toimenpitein: lupa-asioiden ja hätätyöilmoitusten käsittely on keskitetty sekä työsuojeluhallinnon substanssiin liittyvä tietohallinto, viestintä ja koulutus on keskitetty, tietyt uudet valvontatehtävät (tilaajavastuu, lisäeläkkeet) on alusta asti organisoitu valtakunnallisiksi tehtäviksi, puhelinneuvonta on organisoitu valtakunnallisesti ja viranomaisaloitteinen valvonta suunnitellaan valtakunnallisesti. (Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenjärjestelymahdollisuudet, STM 2021:26). 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi lausunnossaan valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta (TyVL 3/2013 vp), että työsuojelun vastuualueet poikkeavat valvottavien määrän ja maantieteellisen alueen laajuuden puolesta huomattavasti toisistaan, mikä vaikeuttaa tasalaatuisen palvelun tuottamista sekä työsuojelutarkastajien osaamisen varmistamista ja kehittämistä maan eri osissa. Valiokunta piti tärkeänä, että työsuojeluvalvonnan toiminta-alueiden ja toimivallan uudelleen organisoinnin mahdollisuudet sekä työsuojelualueiden valtakunnalliset erikoistumismahdollisuudet selvitetään. 

Työsuojeluhallinnossa on toteutettu valtakunnallinen moniviranomaisyhteistyön kehittämiseen tähtäävä hanke. Sen havainnot ja kokemukset ovat osoittaneet, että valtakunnalliselle viranomaisyhteistyön kehittämiselle ja koordinoinnille on laajaa yhteiskunnallista tarvetta. Viranomaisyhteistyön toteuttamisessa on suuria alueellisia eroja määrässä sekä yhteistyöviranomaisissa. (Oman toiminnan analyysi – runkokausi 2020–2022, Aluehallintovirasto 2023). 

Työsuojeluvalvonnan painopiste on työpaikoilla tapahtuvissa tarkastuksissa. Siksi työsuojeluviranomaisen alueellinen ja paikallinen läsnäolo on tärkeää. Se mahdollistaa sujuvan ja kustannustehokkaan valvonnan toteuttamisen lähellä työpaikkoja ja asiakkaita. Alueellinen läsnäolo ja paikallistuntemus auttavat myös valvonnan suuntaamisessa ja yhteistyössä alueellisten toimijoiden ja sidosryhmien kanssa.  

Ympäristöterveydenhuolto 

Aluehallintovirastot ovat suoriutuneet nykyisistä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ympäristöterveydenhuollon tehtävistään pääsääntöisesti hyvin. Maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston, aluehallintovirastojen ja kuntien muodostama neliportainen hallintorakenne ei kuitenkaan ole riittävän joustava ja ketterä eläintautien torjuntatilanteissa, laajemmissa elintarvike- tai rehupuolen poikkeustilanteissa tai eläinten lääkitsemisen valvonnassa eikä sillä voida varmistaa yhtenäistä lainsäädännön toimeenpanoa ja valvontaa eri puolilla maata. Erikoistuminen on nykyisessä rakenteessa mahdollista, mutta se edellyttää erityissäännöksien voimaansaattamista suhteessa lähtökohtaan, jossa kaikissa virastoissa hoidetaan kaikkia tehtäviä. Kaikissa virastoissa ei myöskään ole riittävää oikeudellista tukea yksityiskohtaisen substanssilainsäädännön tulkitsemiseksi ja hallintopäätösten valmistelemiseksi. Joissakin aluehallintovirastoissa on myös ollut vaikeuksia rekrytoida uusia asiantuntijoita, ja pienet yksiköt ovat haavoittuvaisia sairastapausten yhteydessä ja sijaistaminen on vaikeampi järjestää. Osittain aluehallintovirastojen hoitamat tehtävät ovat myös päällekkäisiä Ruokaviraston hoitamien tehtävien kanssa (mm. kuntien elintarvikevalvonnan ja sivutuotevalvonnan ohjaus ja ympäristöterveydenhuollon kanteluiden käsittely), minkä vuoksi resurssien käyttö ei ole tehokasta. 

Kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät 

Aluehallintovirastojen kilpailu- ja kuluttaja-asioihin liittyviä tehtäviä ovat muun muassa kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun valtioneuvoston asetuksen (533/2013) mukainen hinnan ilmoittamisen valvonta markkinoinnissa, mittauslaitelain (707/2011) mukainen noudattamisen valvonta yhdessä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) kanssa, matkapalveluyhdistelmistä annetun lain (901/2017) mukainen matkapakettien eli matkapalveluyhdistelmiä tarjoavien matkanjärjestäjien rekisteröitymisen valvonta, kilpailulain (948/2011) mukainen kilpailuolosuhteiden selvittäminen ja kilpailun edistäminen yhdessä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa ja kuluttajansuojalain (38/1978) mukainen kuluttajaluottojen markkinoinnin valvonta sekä EU-yhteistyö ja kilpailu- ja kuluttajapoliittisten selvitysten tekeminen yhteistyössä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävien hoitaminen eri aluehallintovirastoissa on pirstaloitunutta, mikä osaltaan on voinut heikentää tehtävien tehokkainta ja vaikuttavuudeltaan parasta tapaa hoitaa ja organisoida tehtäviä. Lainsäädäntö on monimutkaistunut, jonka vuoksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston käytännön ohjaaminen on viime aikoina korostunut. Tehtäväkokonaisuus on pieni, minkä vuoksi riittävän osaamisen ylläpitäminen on hankalaa.  

Ympäristötehtävät 

Ympäristötehtävät on keskitetty neljään aluehallintovirastoon ja kolmeentoista ELY-keskukseen. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten ympäristötehtävät kytkeytyvät toisiinsa monin eri tavoin, aina lupa-asian ennakollisista menettelyistä jälkivalvontaan saakka. Kytköstä kuvataan myös esityksen kohdassa 2.2.1.3. 

Nykyinen alueellinen toimivalta ja tehtävien jakautuminen aiheuttaa ympäristöllisten lupa- ja valvontatehtävien sujuvalle hoitamiselle pullonkaulan. Lupa- ja valvontaviranomaisten määrä ympäristötehtävissä eri aluerajoin, alueellinen toimivalta sekä aluehallintovirastoja ja ELY-keskuksia koskeva tehtäväjako ei ole tarkoituksenmukainen erityisesti lupamenettelyn sujuvuuden ja investointien käynnistymisen, asiakkaan, asiantuntijuuden hyödyntämisen tai yhden luukun palveluiden näkökulmasta ja aiheuttaa haasteita myös hakijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi.  

Alueellisen toimivallan aluehallintovirastot sekä ELY-keskukset toimivat samojen ympäristöön vaikuttavien toimintojen ympärillä, aluehallintovirastojen myöntäessä ympäristö- ja vesitalousluvat ja ELY-keskusten vastatessa alkuvaiheen YVA-menettelystä ja luonnonsuojelulain mukaisista menettelyistä ja ohjauksesta, jälkivalvonnasta sekä osallistumisesta viranomaisroolissa lupamenettelyyn sen eri vaiheissa. Viranomaisten välistä yhteistyötä, erityisesti lupa- ja valvontaviranomaisen yhteistyötä, on kuitenkin pyritty tiivistämään, viimeisimpänä ympäristönsuojelulakiin säädetty pykälä viranomaisten yhteistyöstä lupa-asian käsittelyssä (YSL 44 b §). Esimerkiksi YVA-menettelyn ja lupamenettelyn suhteessa on tunnistettu haasteita siinä, että YVA-menettelyssä ei ole välttämättä pystytty parhaalla mahdollisella tavalla ennakoimaan myöhemmin järjestettävän lupamenettelyn vaatimuksia. Lisäksi ja osittain myös edellä mainitusta syystä YVA-menettely ja sen tulokset eivät aina ole parhaalla mahdollisella tavalla tulleet huomioiduksi ja hyödynnetyksi lupamenettelyssä, vaikkakin säännöksillä on mahdollistettu menettelyllistä, kuten kuulemisten yhteensovittamista.  

Virastojen alueellisesti rajattu toimivalta ja työmäärään nähden riittämätön henkilöstömäärä aiheuttaa ympäristöhallinnon lupa- ja valvontatehtäville selkeitä haasteita. Valtion lupa- ja valvontatehtävistä sekä niihin liittyvistä ohjaustehtävistä vastaavien virastojen tehtäviä, niiden mahdollista päällekkäisyyttä tai sijoittumista eri virastoihin sekä virastojen organisatorisia ratkaisuja on selvitetty useasti edellisten hallituskausien aikana vuodesta 2012 lähtien. Selvityksille on yhteistä, että virastojen alueellisesti rajattu toimivalta ja työmäärään nähden riittämätön henkilöstömäärä aiheuttaa ympäristöhallinnon lupa- ja valvontatehtäville selkeitä haasteita. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten nykyinen alueellinen toimivalta ja tehtäväjako ei myöskään ole optimaalinen lupamenettelyiden ja muiden hallinnollisten menettelyjen sujuvuuden, asiantuntijuuden, asiakkaan tai yhden luukun palveluiden näkökulmasta. 

Virkamiesten sijoittuminen 

Kuudella aluehallintovirastolla on 18.3.2024 päivätyn tiedon mukaan palveluksessa yhteensä 1329 virkamiestä, joista suurimman osan virkapaikka on Helsingissä (276 virkamiestä), Turussa (147), Oulussa (145), Tampereella (139), Vaasassa (120) ja Hämeenlinnassa (109). Muissa toimipaikoissa virkamiesten määrä vaihtelee 60 virkamiehestä vähimmillään seitsemään. Ympäristölupavastuualueen virkamiehistä (155 virkamiestä yhteensä) suurimman osan virkapaikka on Vaasassa (37 virkamiestä), Oulussa (27), Helsingissä (21), Hämeenlinnassa (20) ja Turussa (11). Muissa toimipaikoissa virkamiesten määrä vaihtelee seitsemästä virkamiehestä vähimmillään yhteen. 

2.2.2.3  Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset

ELY-keskusten nykytilalle leimaa antavaa on samojen tehtävien hoitaminen huomattavasti vähäisemmin henkilötyövuosin kuin ELY-keskusten toiminnan alkaessa. ELY-keskusten toiminnan tehostaminen aloitettiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kaudella, kun hallitus kohdensi ELY-keskusten toimintamenoille 500 henkilötyövuotta vastaavat säästöt, mutta myöhensi vuosien 2014 – 2015 säästöt toteutettaviksi vuosina 2016 – 2017. Tällöin työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti kuudesta hankkeesta koostuvan niin sanotun Iskukykyinen ELY-keskus -kokonaisuuden, jonka tarkoituksena oli turvata ELY-keskusten tehtävien laadukas hoitaminen resurssien vähenemisestä huolimatta. Kokonaisuuden muodostivat erilliset hankkeet ohjaus- ja suunnittelujärjestelmän yksinkertaistamiseksi, toiminnan ja palveluiden sähköistämiseksi, ELY-keskusten ja TE-toimistojen yhteisen kehittämis- ja hallintoyksikön (KEHA-keskus) perustamiseksi, asiakaspalvelun toimintamallin luomiseksi, erikoistumisten ja keskittämisten lisäämiseksi sekä ELY-keskusten maksullisten suoritteiden hintatason tarkistamiseksi (yhteinen maksupolitiikka). 

Kevään 2014 ja 2015 kehyspäätöksissä ELY-keskusten toimintamenoille kohdistettiin aikaisempien säästötavoitteiden lisäksi yhteensä 33 miljoonan euron lisäsäästöt toteutettaviksi vuosina 2015 – 2018. Uusi säästötavoite aikaisemman lisäksi merkitsi 700 henkilötyövuoden vähentämistavoitetta ELY-keskusten virastoverkostossa, jossa 80 – 85 prosenttia kuluista aiheutuu palkkaus- ja muista henkilöstömenoista. Tämän lisäksi Euroopan unionin rakennerahastojen teknisen tuen säästöt rakennerahastokaudella 2014 – 2020 aiheuttivat yhteensä 56 miljoonan euron säästöpaineen. Henkilöstön vähentämistavoite merkitsi käytännössä 17 prosentin vähentämistavoitetta ELY-keskusten valtakunnalliseen henkilötyövuosien määrään ELY-keskusten lakisääteisten tehtävien säilyessä entisellään. 

Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman mukaan ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ohjausjärjestelmää tuli tehostaa ja toimintaa kehittää keskusten alkuperäisen määrän ja rakenteen pohjalta. Lakisääteisten tehtävien laadukas hoitaminen toteutettiin lähinnä keskittämällä voimakkaasti eräitä keskeisiä substanssitehtäviä sekä perustamalla palvelukeskustyyppinen kehittämis- ja hallintokeskus hoitamaan ELY-keskusten ja TE-toimistojen tukitehtäviä sekä tukien ja avustusten maksatus- ja takaisinperintätehtäviä. Vuosien 2010 ja 2022 välillä ELY-keskusten henkilötyövuosikehys on laskenut 4 306 htv:sta 2 645 htv:een Ei sisällä KEHA-keskuksen eikä TE-aspan henkilötyövuosia. .  

Toimintamenojen niukkenemisesta johtuen ELY-keskusten palveluprosesseja on jatkuvasti kehitetty ja tehtävien hoitamista koottu yhä harvempien ELY-keskusten vastuulle. Laaja-alaisia tehtäviä hoidetaan nykyisin kaikissa volyymiltaan merkittävissä tehtävissä yhtä ELY-keskusta laajemmalla toimialueella. 

Tehtävien keskittäminen on edellyttänyt ELY-keskusten palvelujen sähköistämistä ja virkamiehiltä uudenlaista työskentelykulttuuria ja johtamista. Valtaosa tehtävien keskittämisestä on toteutettu siten, että virkamiehet on virkoineen siirretty siihen ELY-keskukseen, jolle tehtävät on keskitetty, mutta virkamiesten virkapaikat ovat säilyneet entisellään tehtävää aikaisemmin hoitaneessa ELY-keskuksessa. Virastoverkoston virkamiehet ovat laajalti oppineet niin sanottuun monipaikkaiseen työskentelyyn, jossa työtoverit ja esimies työskentelevät fyysisesti etäällä toisissa ELY-keskuksissa.  

Supistuneista resursseista huolimatta ELY-keskusten sidosryhmä- ja asiakastyytyväisyys ovat säilyneet korkealla tasolla. Tämä ilmenee myös työ- ja elinkeinoministeriön syksyllä 2023 teettämästä ELY-keskusten virastokokonaisuutta koskevasta ulkoisesta arvioinnista (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten virastokokonaisuuden arviointi: Näkökulmia ohjaukseen, johtamiseen ja vaikuttavuuteen, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2024:1 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165364). Arvioinnissa tarkasteltiin ELY-keskusten kokonaisuutta ohjauksen, johtamisen ja organisoinnin sekä vaikuttavuuden näkökulmista. 

Arvioinnin mukaan ELY-keskusten ohjausjärjestelmä on kompleksinen, raskas ja hajautunut. Sitä leimaavat käytäntöjen erilaisuus ja moninaisuus. Ohjaus- ja johtamisjärjestelmässä on tunnistettu haasteita, mutta niistä huolimatta ELY-keskukset ovat onnistuneet asiakkaiden ja sidosryhmien mukaan pääosin hyvin. Toimintojen keskittäminen on pienentänyt ELY-keskusten alueellista itsenäisen viraston roolia ja vahvistanut ministeriöiden ohjausta. E-, L- ja Y-vastuualueet toimivat hyvin itsenäisesti eikä eri vastuualueiden välisiä synergioita ole syntynyt siinä määrin kuin tavoiteltiin ELY-virastokokonaisuutta rakennettaessa. ELY-keskusten tulostavoitemittarit mittaavat pääosin suoritteita eikä mittareiden tulosnäkymän perusteella tehdä systemaattista kehittämistyötä. 

Arvioinnissa todettiin, että ELY-keskusten ohjausmalli heijastuu sekä ELY-keskusten väliseen että niiden sisäiseen johtamiseen. Ohjauksen hallinnonalakohtaisuus näkyy ELY-keskusten johtamisjärjestelmässä vastuualueiden vahvana asemana. Vastuualueita ja eri tehtäväkokonaisuuksia ohjaavien ministeriöiden ohjauksen yksityiskohtaisuus vähentää johtamisen liikkumavaraa sekä vastuualuetasolla että ELY-keskustasolla. Johtamisjärjestelmän painottuminen vastuualueille selkeyttää vastuualueiden työnjakoa, mutta vähentää johtamisen liikkumavaraa vastuualueiden välisissä tehtävissä. Vaikka ELY-keskusten OTO-ylijohtajuusmallissa on ilmeisiä ongelmia, on sen käytännössä koettu toimineen pääasiassa hyvin. 

Poikkihallinnollisen yhteistyön keskeisenä haasteena pidettiin sitä, että ELY-keskusten ohjauskäytännöt, organisaatiorakenne, johtamismalli ja rahoitus on suunniteltu tiukasti keskushallinnon hallinnonalarajojen mukaisesti. Nykyinen johtamisjärjestelmä mahdollistaa ELY-keskusten toimimisen, mutta ohjausjärjestelmää ja johtamisjärjestelmää kehittämällä ELY-keskukset voisivat saavuttaa paremmin vaikuttavuustavoitteensa. 

Arvioinnin johtopäätöksinä suositeltiin, että ohjausjärjestelmää kehitettäisiin siten, että se tukisi nykyistä paremmin ELY-keskusten asiakaslähtöisyyttä ja toimijuutta sekä vahvistaisi alueellista ja paikallista osallisuutta. Edelleen ministeriöiden välistä yhteistyötä ELY-keskusten ohjauksessa tulisi tiivistää ja ohjauskeinot tulisi sovittaa nykyistä yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. ELY-keskusten (tai niiden seuraajien) itsenäisyyttä ja sisäistä yhtenäisyyttä tulisi vahvistaa vaikuttavuuden kehittämiseksi. ELY-keskusten rakennetta tulisi myös yksinkertaistaa ja erillisten virastojen määrää vähentää. Tavoitteenasetanta tulisi kytkeä selvemmin tuloksiin ja vaikutuksiin ja kohdentaa sille tasolle, joissa ELY-keskus ja sen asiantuntijat toimivat. ELY-keskusten vaikuttavuusajattelua ja vaikuttavuudella johtamista tulisi systematisoida. 

Ennakointi 

Työmarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi ja kohtaannon edistämiseksi tarvitaan laadukasta ennakointitietoa työvoima- ja osaamistarpeista. Nykyisellään ELY-keskukset tuottavat alueellista ennakointitietoa yhden tai useamman maakunnan alueella ja tavoitteena on, että tieto palvelee mahdollisimman hyvin myös työssäkäyntialueita. Ennakointitietoa työvoima- ja osaamistarpeista on tarpeen tuottaa seutu- ja maakuntakohtaisesti. 

Jatkuva oppiminen ja elinikäinen ohjaus 

TE-palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä uusille työllisyysalueille ja työvoimakoulutuksen hankintatehtävän siirtyessä nykyisiltä ELY-keskuksilta kuntien tehtäväksi, elinvoimakeskusten rooli painottuu alueellisten työvoima- ja osaamistarpeiden ennakointiin sekä tilannekuvan ylläpitämiseen alueellisista palvelutarpeista ja palveluiden saatavuudesta. Tässä työssä elinvoimakeskukset toimivat yhteistyössä ja tukevat työllisyysalueita niiden työssä vaikuttavien, oikea-aikaisten ja alueelliseen tarjontaan vastaavien palveluiden järjestämisessä henkilö- ja työnantaja-asiakkaille. 

Maahanmuutto 

ELY-keskusten rooli työperusteisen maahanmuuton edistämisessä vaihtelee alueittain. Kaikilla ELY-keskuksilla on työperusteisen maahanmuuton tehtäviä, mutta niitä on keskitetty erityisesti Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksille sekä Uudenmaan TE-toimistolle. Alueellinen erikoistuminen on ollut hyödyllistä erityisesti osaamisen ja asiantuntemuksen kehittymisen näkökulmasta. Alueellisesti maahanmuuton edistämistoimien volyymi riippuu paljolti määräaikaisesta tai hankerahoituksesta. Samalle alueelle on voitu saada rahoitusta useasta paikasta, esimerkiksi korkeakoululle opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Talent Hub -toimintaan työ- ja elinkeinoministeriöstä. Toisilla alueilla taas edistämistoimia tehdään huomattavasti kevyemmillä voimavaroilla. Suurta vaikutusta on myös erityisesti suurten kaupunkien aktiivisuudella. Edellä kuvattu todetaan myös valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tarkastuksessa (13/2022) liittyen työperusteiseen maahanmuuttoon. Tarkastuksen tueksi tehdyissä kartoituksissa monet ELY-keskukset kokivat työperusteisen maahanmuuton tehtävät yleistasoisiksi ilman selvää tavoitteenasettelua. Vastuunjakoa ja koordinaatiota on myös tarpeen selkiyttää sekä konkretisoida ELY-keskusten toiminnan vaikuttavuuden seurantaa ja mittarointia. Näihin haasteisiin haetaan ratkaisuja erityisesti ELY-keskusten ja Work in Finland -toiminnon yhteistyöstä sekä valtion ja kuntien yhteistyön tiivistämisestä kansainvälisen rekrytoinnin tukipalveluissa. 

Liikenne ja infrastruktuuri –vastuualueen tehtävät 

ELY-keskuksissa hoidetaan alueellisia liikennetehtäviä, joita ovat liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus ja tie- ja liikenneolot, alueellinen tienpito, yksityisteiden avustukset, liikennepalveluiden kehittäminen, julkinen henkilöliikenne ja saaristoliikenne.  

Tienpidon tehtävissä olennaista on valtakunnallinen kokonaisuuden hallinta, yhdenmukainen tienpito sekä verkon jatkuvuus, laatutaso ja resurssien tehokas käyttäminen. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on suosittanut Liikenneverkon elinkaaren hallintaa koskeneessa tuloksellisuustarkastuskertomuksessaan 12/2020, että valtioneuvosto arvioi ELY-keskusten liikennetoimialan tarkoituksenmukaisuutta ja tieverkon hallinnan siirrosta Väylävirastoon koituvat hyödyt.  

ELY-keskukset käyttävät julkisen liikenteen määrärahoja ensisijaisesti kuntien välisen liikenteen ostoihin. Jäljelle jäävästä määrärahasta myönnetään valtionavustuksia. ELY-keskukset myöntävät julkisen liikenteen valtionavustukset pienille toimivaltaisille tieliikenteen viranomaisille ja muille kunnille. Liikenne- ja viestintävirasto vastaa sen sijaan julkisen henkilöliikenteen tuista suurille ja keskisuurille kaupungeille. ELY-keskusten myöntämissä valtionavustuksissa alueensa kunnille ja kuntaviranomaisille kuntien omiin joukkoliikennehankintoihin ja kehittämiseen sekä ELY-liikenteen hankinnoissa on suurta alueellista vaihtelua. Hallitusohjelma sisältää julkisesti järjestettyjen liikennepalveluiden kehittämisen kokonaisuutena yhteistyössä kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa. Samalla hallitusohjelman mukaan tavoitteena on varmistaa, että palveluiden järjestämiseen suunnatuista resursseista saadaan mahdollisimman suuri lisäarvo. Kuljetusten yhdistäminen edellyttää yhteistä tietopohjaa ja digitalisaation hyödyntämistä. 

Maaseudun kehittäminen sekä maa- ja elintarviketalous 

Maaseudun kehittämisen sekä maa- ja elintarviketalouden tehtävien tavoitteena on parantaa ihmisten, eläinten ja kasvien terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta, maaseudun elinvoimaisuutta sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvan elinkeinotoiminnan kilpailukykyä. ELY-keskukset edistävät maatalouden kannattavuutta ja kilpailukykyä mm. tukemalla sukupolvenvaihdoksia ja rahoittamalla kilpailukykyä sekä ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistäviä investointeja. Viljelijätukien toimeenpanoon liittyviä tehtäviä ovat esimerkiksi tarkastuksiin, valvontaan sekä viljelijätukihakemusten vastaanottoon ja neuvontaan liittyvät tehtävät. ELY-keskuksilla on laaja-alainen kehittämis- ja edistämistehtävä alueen maaseudun kehittämisen painopisteiden kokoamisessa osana CAP-suunnitelmaa sekä yhteensovitustehtävä muuhun alueiden kehittämiseen. Maaseudun kehittämisen toimeenpanotehtäviä ovat tukien myöntö- ja maksupäätökset sekä hallinnolliset tarkastukset. 

Maaseudun kehittämisen sekä maa- ja elintarviketalouden tehtäviä hoidetaan kaikissa viidessätoista ELY-keskuksessa. Lisäksi maatalouden tehtäviä hoidetaan noin kuudellakymmenellä kuntien muodostamalla yhteistyöalueella. Tehtävät ovat unionin lainsäädännössä säädeltyjä tukihakemusten käsittely-, valvonta- ja laadunarviointitehtäviä. EU-säädökset edellyttävät tehokasta kansallista hallinto- ja valvontajärjestelmää ja ELY-keskusten tekemät valvonnat ovat siksi hyvin tärkeitä. Puutteet valvonnoissa voivat aiheuttaa EU-tukien maksamisen keskeyttämisen ja jopa rahoituskorjauksia. Ruokaviraston maaseutulinja akkreditoituna maksajavirastona ohjaa tehtäviä ja maksaa noin kahden miljardin euron maaseutu- ja maataloustuet maatiloille ja muille tahoille. 

Ruokaviraston elintarvikeketjulinja ohjaa tehtäviä maatalouden tuotantopanosten (rehut, lannoitevalmisteet, kasvinsuojeluaineet, kasvien lisäysaineisto) lisäksi kasvinterveyden ja luonnonmukaisen maataloustuotannon, eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin, hukkakauravalvonnan, kasvisten kaupan pitämisen valvonnan sekä kasveista saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniaa alkutuotannossa koskevan valvonnan osalta. Tarkastukset (ml. näytteenotto) toimivat lähtökohtaisesti hyvin alueellisuuden varmistaen. Valvonnan teemoituksella on voitu kohdentaa resursseja tarvittaviin kohteisiin. Luomuvalvonnan osalta nähdään tärkeänä parantaa valvonnan vaikuttavuutta ja vähentää vaiheittain ostopalveluiden käyttöä valvonnan kustannuksia vähentäen. Myös tarkastusten toteutus tarkoituksenmukaiseen aikaan tulisi varmistaa. 

Vesitaloustehtävät 

Vesitaloustehtävissä keskeinen aluejako ovat vesistöalueet, joilla säännöstelyä ja tulvariskien hallintaa hoidetaan ylimaakunnallisesti. Tehtävien hoitoa on keskitetty kolmelle yhteistyöalueelle, jotka noudattavat vesistöalueita. Lisäksi vesihuoltoon ja patoturvallisuuteen liittyvien turvallisuus-kriittisten tehtävien hoito on keskitetty valtakunnallisesti voimavarojen kokoamiseksi, toimintatapojen yhdenmukaistamiseksi sekä nopean reagointikyvyn varmistamiseksi. ELY-keskusten Y-vastuualueiden vesitaloustehtävien voimavarat ovat merkittävästi vähentyneet vuoden 2010 ALKU-uudistuksen jälkeen. Tehtävien hoidossa on päädytty ELY-kohtaiseen erikoistumiseen, jotta tehtävissä tarvittava erityisosaaminen olisi kaikkien alueiden käytettävissä. Voidaan todeta, että ELY-keskusten nykyinen aluejako ei sovellu näiden tehtävien hoitoon ja että jatkossa tehtävät tulee järjestää merkittävästi suurempien alueiden hoidettaviksi. Nykyiset keskittämiset on syytä jatkossakin säilyttää. 

Vesitaloustehtäviin kuuluvat valtion vesilain mukaisten lupien haltijan ja vesistörakenteiden omistajan tehtävät, joita hoidetaan vesitaloustehtävien yhteisellä hydrologisen erityisosaamisen voimavaralla, eikä niiden hoitamista näin ollen voi eriyttää muista vesitaloustehtävistä. Nämä aktiivista vesilain mukaisten lupien mukaista käyttötoimintaa ja lupien ajantasaisena pitoa sisältävät tehtävät on jatkossakin järjestettävä vesilain mukaisesta luvituksesta riippumattomasti. 

Kalataloustehtävät 

Kalataloushallinnon kaksiportaisuuden johdosta ELY-keskukset vastaavat hyvin monenlaisista kalatalouden tehtävistä, jotka perustuvat laaja-alaiseen lainsäädännölliseen pohjaan. 

Kalataloustehtävien keskittäminen kolmeen ELY-keskukseen on toiminut hyvin. Keskittämiseen päädyttiin tehtävien hoidon riittävän asiantuntemuksen takaamiseksi ja mm. sijaisuuksien hoitamisen varmistamiseksi. Aiemmin pienemmissä yksiköissä oli liian isoja asiakokonaisuuksia yhden virkamiehen vastuulla ja hallinto oli haavoittuvainen. 

Kalatalouden tehtävien pitäminen yhtenäisenä kokonaisuutena aluehallinnossa on tärkeää hallinnon toimintakyvyn ja tuottavuuden kannalta. Nykyinen kolmen kala-asioita hoitavan ELY-keskuksen malli turvaa niukkojen henkilöresurssien joustavan käytön ja tehtävien hoitoon tarvittavan osaamisen säilymisen. Kalatalouden asiantuntijoiden tehtävänkuvat ELY-keskuksissa muodostuvat useista eri kalatalouden tehtävistä, jolloin asiantuntijoiden työpanosta käytetään joustavasti ja kustannustehokkaasti. 

ELY-keskusten hallinnoiman pienen EMKVR-ohjelman varoja ei voi myöskään jakaa pieniin osiin, sillä se vaarantaisi merkittävien hankkeiden joustavan rahoitusmahdollisuuden. Kolmelle ELY-keskukselle jaettuna varojen käyttö on joustavaa ja tarkoituksenmukaista. 

Kalatalouden tehtävien vastuu on valtioneuvoston ohjesäännön mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä, mutta aluehallinnon henkilöresurssit ovat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan virastoissa ELY-keskuksissa. Tämä on koettu epäkohdaksi.  

Ympäristötehtävät 

Ympäristötehtävät on keskitetty kolmeentoista ELY-keskukseen ja neljään aluehallintovirastoon. Nykyinen alueellinen toimivalta ja tehtävien jakautuminen aiheuttaa ympäristöllisten lupa- ja valvontatehtävien sujuvalle hoitamiselle pullonkaulan. ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ympäristötehtävät kytkeytyvät toisiinsa monin eri tavoin, aina lupa-asian ennakollisista menettelyistä jälkivalvontaan saakka. Kytköstä kuvataan myös esityksen kohdassa 2.2.1.2.  

ELY-keskusten Y-vastuualueiden voimavarat ovat merkittävästi vähentyneet vuoden 2010 ALKU-uudistuksen jälkeen. Erityisen merkittävästi ELY-keskusten henkilöstöä vähennettiin neljän vuoden ajanjaksolla vuosien 2013–2017 välisessä vertailussa, jolloin ELY-keskusten henkilötyövuodet vähenivät yli tuhannella vuoden 2013 noin 4 000:stä vuoden 2017 noin 2 950:een. Voimavarojen niukkuus on saattanut pidentää ympäristöllisten menettelyjen käsittelyaikoja. Kokonaisuutena arvioiden aluehallinnon virastot ympäristötoimialalla ovat kuitenkin saavuttaneet toiminnalliselle tuloksellisuudelle asetut tavoitteet hyvin sekä pidemmällä aikavälillä että viime vuosina. Joissakin ympäristötehtävissä on jouduttu useampana vuonna laskemaan tulostavoitteita ja sopeuttamaan toimintaa voimavarojen niukkuudesta johtuen. Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportti, Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:36. 

ELY-keskusten vesienhoidon ja merenhoidon lakisääteisissä EU-direktiiveihin perustuvissa suunnittelu- ja toimeenpanotehtävissä korostuvat valtakunnallinen yhdenmukaisuus ja liittymäpinta lupamenettelyihin. Vesienhoidon ja merenhoidon alueelliseen tietoon ja yhteistyöhön perustuvat suunnittelujärjestelmät ovat olleet toimintakykyisiä huolimatta ELY-keskusten vähenevistä voimavaroista ja tehtävien vaativuudesta.  

ELY-keskusten alueidenkäytön tehtävät ovat pääosin alueidenkäyttölain (31.12.2024 saakka maankäyttö- ja rakennuslaki) mukaisia valvonta- ja edistämistehtäviä. Alueidenkäyttölain säännökset eri viranomaisten rooleista korostavat kuntien valtaa ja vastuuta maankäytössä. ELY-keskusten tehtävinä painotetaan valtakunnallisten tavoitteiden turvaamista, neuvotteluyhteistyötä sekä neuvonta- ja asiantuntija-avun antamista kunnille. Valvontatehtävän tarkoitus on turvata valtakunnallisten ja maakunnallisesti merkittävien asioiden huomioiminen kaavoituksessa ja muussa alueidenkäytössä. Vuonna 2017 voimaan tulleella maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella ELY-keskusten kaavoitusta koskeva ohjaustehtävä poistettiin ja valvontatehtävä rajattiin edellä mainittuun valtakunnallisiin ja maakunnallisesti merkittäviin asioihin. Samalla lakimuutoksella ELY-keskuksen maankäyttö- ja rakennuslain mukainen valitusoikeus rajattiin koskemaan valvontatehtävän mukaisia asioita. Rajausta valtakunnallisiin tai maakunnallisesti merkittäviin asioihin ei ole muiden lakien mukaisissa ELY-keskuksen valvontatehtävissä. ELY-keskus voi valittamalla vaikutuksiltaan paikallisesta kaavasta näin ollen kuitenkin turvata esim. luonnonsuojelulain mukaisen arvon säilymisen. Alueidenkäytön lainsäädäntöä uudistetaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaisesti. Ympäristöministeriö asetti työryhmän, jonka toimikausi kesti 30.9.2024 asti ja jonka tehtävänä oli valmistella uusi alueidenkäyttölaki hallituksen esityksen muotoon. Tavoitteena on, että hallitus voi antaa lakiesityksen eduskunnalle kevätistuntokaudella 2025. Alueidenkäyttölain uudistuksen yhteydessä tarkastellaan myös ELY-keskuksen alueidenkäytön tehtäviä. 

ELY-keskusten rakennusperinnön ja kulttuuriympäristön hoidon tehtävä on osa alueidenkäytön kokonaisuutta ja sitä hoidetaan jaetuin resurssein alueidenkäytön yhteydessä. Tehtäviin kuuluu kulttuuriympäristön hoito sekä rakennusperinnön säilyttämisen edistäminen ja valvonta. ELY-keskukset tekevät rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010, rakennusperintölaki) mukaisia rakennussuojelu- ja poikkeamispäätöksiä sekä myöntävät avustuksia rakennusperinnön hoitoon. Lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskukseen on sijoitettu valtakunnallinen erikoistumistehtävä rakennusperintölain mukaisten asioiden koordinointiin ja kehittämiseen. Rakennusperinnön suojelemisesta annettua lakia on 1.1.2021 muutettu siten, että ELY-keskusten tekemien rakennussuojelupäätösten alistamisesta ympäristöministeriön vahvistettaviksi ja samalla ministeriön asemasta ensimmäisenä valitusasteena on luovuttu. Alistusmenettely on ollut käytössä muun muassa lain yhdenmukaisen soveltamisen ja valtion korvausvastuiden ennakoimisen turvaamiseksi. Vuosina 2011-2019 ELY-keskusten tekemistä päätöksistä ministeriön käsittelyssä muuttui n. 20 prosenttia. Lisäksi useisiin pysytettyihin päätöksiin on ministeriössä tehty teknisiä korjauksia. Alistusmenettelyn avulla on siten ollut mahdollista linjata lain soveltamista ja valvoa suojelupäätösten teknistä laatua. Rakennussuojelupäätösten osalta valtakunnallinen toimivalta yhtenäistäisi soveltamiskäytäntöä. Yhdenmukainen rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain ja maankäyttö- ja rakennuslain soveltaminen on keskeistä oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta. Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota soveltamiskäytännön yhtenäisyyteen ja siihen, ettei lain soveltaminen eriytyisi alueellisesti (PeVL 38/2020 vp ja PeVL 6/2010 vp). Ympäristövaliokunta on painottanut, että rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain toimeenpanossa tulee huolehtia siitä, ettei rakennussuojeluasioissa synny eri puolilla maata toisistaan poikkeavia tulkintakäytäntöjä. Siksi on tärkeää varmistaa, että ELY-keskusten voimavarat, ohjeistus ja koulutus ovat riittävällä tasolla päätösten yhdenmukaisuuden ja alueellisen tasavertaisuuden turvaamiseksi (YmVM 9/2020 vp). 

Ympäristöministeriö on selvittänyt erityisesti ympäristöllisten lupamenettelyiden kehittämistä useissa tutkimus- ja selvityshankkeissa. Valtion lupa- ja valvontaviranomaistoimintojen mahdollinen yhdistäminen on esitetty yhtenä keinona edistää investointien viivytyksetöntä lupakäsittelyä (Investointien tehokas lupamenettely säädetyn aikarajan puitteissa -selvitys; Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushanke 2020:29 https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-927-1 ). Myös asiakkaiden kannalta ympäristötehtävien kokoamisen yhteen virastoon on arvioitu selkeyttävän tilannetta ja helpottavan asiointia (Rainio 2012). Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportissa valtakunnallisen viraston perustaminen nähtiin mahdollisuutena sekä poikkihallinnolliseen että valtakunnallisesti yhdenmukaiseen toimintaan ja lupamenettelyjen ja muiden hallinnollisten hyväksymismenettelyjen sekä valvonnan valtakunnallisen organisointitavan vaikuttavan positiivisesti yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden sekä menettelyjen sujuvuuden ja käsittelyaikojen näkökulmista. Valtion aluehallinnon virastorakenteen ja tehtävienjaon selvityshankkeen loppuraportti, Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:36. 

Eduskunta on vastauksessaan EV 188/2022 vp ottanut kantaa ympäristöllisten menettelyjen nykytilaan ja kehittämiseen. Eduskunnan vastaukseen sisältyvässä ympäristövaliokunnan mietinnössä (YmVM 13/2022 vp) todetaan, että ympäristöllisten menettelyjen sujuvoittamisessa keskeistä on viranomaisten riittävien resurssien ja digitalisaation tehokkaan hyödyntämisen ohella selkeä hallinnollinen rakenne, jossa voidaan tehokkaasti edistää korkeatasoisen asiantuntemuksen kehittymistä ja hyödyntämistä toiminnan sijainnista riippumatta. Tämä edellyttää valiokunnan mukaan lupa- ja valvontatehtävien osaamisen yhdistämistä yhteen valtakunnallisen viraston malliin. Valiokunta on pitänyt hyvänä ympäristöministeriön pyrkimystä rakenteellisiin uudistuksiin ympäristöllisten menettelyjen yhdentämiseksi kohti yhden luukun lainsäädäntöä ja lupaa, kun se on esittänyt perustettavaksi valtakunnallisen toimivallan omaavan lupa-, ohjaus- ja valvontaviranomaisen, johon yhdistettäisiin ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ympäristövastuualueen tehtävät. Rakenne- ja lainsäädäntömuutosten lisäksi olisi valiokunnan mukaan tarpeen vauhdittaa erityisesti vihreän siirtymän investointien lupien ja muiden menettelyiden viranomaiskäsittelyä digitalisaation ja riittävien henkilövoimavarojen turvin. Eduskunnan ympäristövaliokunta on vastaavasti myös lausunnoissaan 1/2023 vp ja 2/2023 vp korostanut ympäristölupamenettelyn toimivuuden ja sujuvuuden kannalta olennaisina tekijöinä ajanmukaisen lainsäädännön ohella hallinnollista selkeyttä, viranomaisten riittäviä resursseja ja digitalisaation tehokasta hyödyntämistä ja todennut, että keskittämällä hallinto yhteen valtakunnalliseen ympäristöviranomaiseen toiminnassa olisi mahdollista saavuttaa toiminnallisia ja menettelyllisiä etuja. Ympäristöllisillä lupamenettelyillä on valiokunnan mukaan merkittävä rooli paitsi ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamisessa myös vihreän siirtymän investointien toteutumisen ja ennakoitavan toimintaympäristön, talouskasvun ja ympäristöriskien hallinnan kannalta. Valiokunta on korostanut, että yhden valtakunnallisen viraston mallissa voidaan tehokkaasti edistää korkeatasoisen asiantuntemuksen kehittymistä ja hyödyntämistä toiminnan sijainnista riippumatta. 

Rahoitustehtävät  

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan kansalliset yritystuet, joita ELY-keskukset myöntävät valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 annetun lain (758/2021) nojalla, on keskitetty neljään rakennerahastoasioista vastaavaan ELY-keskukseen. Keskittämisratkaisu on lisännyt toiminnan oikeusvarmuutta ja yhtenäisiä menettelytapoja sekä mahdollistanut kustannuksiltaan tehokkaampia rahoituspalveluja yritysasiakkaille. Keskittäminen mahdollisti poikkeustilanteessa nopealla aikataululla järjestettyjen nk. koronatukien nopean toimeenpanon sujuvin sijaisjärjestelyin ja yhteisen työjonon avulla. Työ- ja elinkeinoministeriön v. 2020 teettämän ulkoisen arvioinnin perusteella yrityksen kehittämisavustuksen myöntämis- ja maksamisprosessit toimivat pääsääntöisesti hyvin. Valtaosa yrityksistä kokee hakuprosessin sujuvaksi ja yritykset ovat pääosin erittäin tyytyväisiä ELY-keskusten tarjoamaan tukeen sen osalta. 

Virkamiesten sijoittuminen 

Viidellätoista elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksella on 18.3.2024 päivätyn tiedon mukaan palveluksessa yhteensä 2868 virkamiestä, joista 571 virkamiestä on palkattu erillisrahoituksella. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksien henkilöstö jakaantuu seuraavasti:  

- Etelä-Pohjanmaan ELY:n palveluksessa on 247 virkamiestä, joista merkittävin osa on Seinäjoella (131) ja Vaasassa (77)  

- Etelä-Savon ELY:n palveluksessa on 259 virkamiestä, joista merkittävin osa on Mikkelissä (132).  

- Hämeen ELY:n palveluksessa on 115 virkamiestä, joista merkittävin osa on Hämeenlinnassa (66).  

- Kaakkois-Suomen ELY:n palveluksessa on 180 virkamiestä, joista merkittävin osa on Kouvolassa (130) 

- Kainuun ELY:n palveluksessa on 79 virkamiestä, joista merkittävin osa on Kajaanissa (72) 

- Keski-Suomen ELY:n palveluksessa on 219 virkamiestä, joista merkittävin osa on Jyväskylässä (171) 

- Lapin ELY:n palveluksessa on 186 virkamiestä, joista merkittävin osa on Rovaniemellä (161) 

- Pirkanmaan ELY:n palveluksessa on 253 virkamiestä, joista merkittävin osa on Tampereella (240) 

- Pohjanmaan ELY:n palveluksessa on 72 virkamiestä, joista merkittävin osa on Vaasassa (56) 

- Pohjois-Karjalan ELY:n palveluksessa on 99 virkamiestä, joista kaikki ovat Joensuussa  

- Pohjois-Pohjanmaan ELY:n palveluksessa on 295 virkamiestä, joista merkittävin osa on Oulussa (217) 

- Pohjois-Savon ELY:n palveluksessa on 148 virkamiestä, joista merkittävin osa on Kuopiossa (134) 

- Satakunnan ELY:n palveluksessa on 44 virkamiestä, joista kaikki ovat Porissa 

- Uudenmaan ELY:n palveluksessa on 311 virkamiestä, joista merkittävin osa on Helsingissä (275) 

- Varsinais-Suomen ELY:n palveluksessa on 316 virkamiestä, joista merkittävin osa on Turussa (217) 

ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksella on 18.3.2024 päivätyn tiedon mukaan palveluksessa yhteensä 672 virkamiestä, joista erillisrahoituksella 67 virkamiestä. Suurimmalla osalla virkamiehistä virkapaikka on Helsingissä (108 virkamiestä), Tampereella (67), Turussa (60), Jyväskylässä (53), Oulussa (41). Muissa toimipaikoissa virkamiesten määrä vaihtelee 37 virkamiehestä vähimmillään yhteen.  

Ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueen palveluksessa on 18.3.2024 päivätyn tiedon perusteella yhteensä 1104 virkamiestä, joista suurimman osan virkapaikka on Tampereella (114), Turussa (108) Helsingissä (101), Oulussa (94), Rovaniemellä (70), Jyväskylässä (66), Vaasassa (63), Kouvolassa (56), Kuopiossa (53), Seinäjoella (53), Joensuussa (51) ja Mikkelissä (47). Muissa toimipaikoissa virkamiesten määrä vaihtelee 41 virkamiehestä vähimmillään yhteen. 

2.2.2.4  Ahvenanmaan valtionvirasto

Asunto-osakeyhtiölaissa, ryhmärakennuttamislaissa, osakeyhtiölaissa, vaalilaissa, asuntokauppalaissa, yhdistyslaissa, kuluttajansuojalaissa, maksutalletuslaissa, kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa, turvallisuustutkintalaissa, laissa avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä, laissa asumisoikeusyhdistyksistä, eurooppayhtiölaissa, eurooppaosuuskuntalaissa, osuuskuntalaissa, tekijänoikeuslaissa, yhteisaluelaissa, laissa kilpailu- ja kuluttajavirastosta, mittauslaitelaissa, kilpailulaissa, lastensuojelulaissa, kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa ja alkoholilaissa säädetään aluehallintovirastoille tehtäviä, joista Ahvenanmaan maakunnassa vastaa Ahvenanmaan valtionvirasto. Näihin lakeihin on tarpeen lisätä säännös siitä, että aluehallintovirastoille säädetystä Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta tehtävästä Ahvenanmaan maakunnassa vastaa Ahvenanmaan valtionvirasto. 

Kuluttajaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista (566/2020) annetun lain 2 § 2 momentin 5 kohdassa säädetään aluehallintovirastoille toimivalta, kun kyse on kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/6/EY ja kulutusluottodirektiivin noudattamisen valvonnasta sekä siltä osin kuin ne valvovat asuntoluottodirektiivin noudattamista, sellaisina kuin ne on kansallisesti pantu täytäntöön sovellettaviksi tulevissa laeissa. Käytännössä on todettu, että tehtävä on tarkoituksenmukaisinta hoitaa aluehallintoa ylemmällä tasolla, Kilpailu- ja kuluttajavirastoissa. Tästä johtuen ehdotetaan, että kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista annetun lain 2 § 2 momentin 5 kohta kumotaan. Tämä ei muuta Ahvenanmaan valtionviraston voimassa oleviin kuluttajansuojalakiin, Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin, kilpailulakiin eikä mittauslaitelakiin perustuvia kuluttaja- ja kilpailuhallinnon tehtäviä.  

Valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvaan lainsäädäntöön kuuluvat myös hautaustoimilaki ja lääkitsemislaki, joihin ei kuitenkaan ehdoteta muutoksia tässä yhteydessä. Lääkitsemislain osalta maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistellaan erillisiä ratkaisuja aluehallintouudistuksen aikataulussa. Hautaustoimilain mukaiset aluehallintoviranomaisen tehtävät myös Ahvenanmaan maakunnan osalta siirtyvät Itä-Suomen aluehallintovirastolta Lupa- ja valvontavirastolle. Lisäksi pidetään välttämättömänä, että Lupa- ja valvontavirasto hoitaisi Ahvenanmaan valtionviraston vastuulle kuuluvat työsuojelutehtävät, lääkelain mukaiset tietyt lupatehtävät sekä laissa panttilainauslaitoksista säädetyt lupa- ja valvontatehtävät.  

Ahvenanmaan valtionviraston alueellisen varautumisen tehtävistä ei säädetä muualla kuin aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa. Tämän vuoksi ehdotettavassa Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevassa laissa olisi säännökset alueellisen varautumisen tehtävistä. Muilta osin on katsottu, että erillislainsäädännössä on säädetty riittävästi Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvista tehtävistä. Erillislaeissa aluehallintovirastoille säädetyt tehtävät säädetään uudelle perustettavalle Lupa- ja valvontavirastolle tai muulle valtakunnan viranomaiselle erikseen. 

Alueelliseen varautumiseen kuuluvat tehtävät Ahvenanmaan maakunnassa 

Itsehallintolain mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat valmius poikkeusolojen varalta (27 § 34 kohta) ja väestönsuojelu (27 § 28 kohta). Ahvenanmaan valtionvirasto on valmiuslain (1152/2011) 12 §:ssä tarkoitettu valtion hallintoviranomainen, jonka tulee valmiussuunnitelmilla ja poikkeusolojen toimintaan varautumisella sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa, Voimassa olevan aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan aluehallintovirastojen tehtäviin kuuluu varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen sekä alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen. Ahvenanmaan erityisaseman vuoksi Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviin kuuluu siviilivalmiuskoulutuksen - ei maanpuolustuskurssien - järjestelyihin osallistuminen. Valtionviraston väestönsuojelutehtävistä säädetään tarkemmin pelastuslaissa (379/2011). 

Ahvenanmaan valtionviraston varautumisen tehtävistä säädetään lisäksi tasavallan presidentin sopimusasetuksessa (TPA 900/2000) poikkeusoloihin varautumista koskevien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa. Sopimusasetuksen 1 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnassa niistä valtakunnan viranomaisille kuuluvista valmistelevista hallintotehtävistä, jotka kuuluvat väestönsuojeluun, huoltovarmuuteen tai yleiseen poikkeusoloihin varautumiseen, huolehtivat valtakunnan ja maakunnan viranomaiset yhdessä. Sopimusasetuksen mukaan tehtäviä varten on valmiusasioiden yhteistyövaltuuskunta, jota johtavat maaherra ja maaneuvos.  

Aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohtaa vastaava säännös alueellisen varautumisen yhteistyötehtäviä on tarkoitus säätää perustettavan Lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi. Valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvien vastaavien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnan alueella säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastosta annettavassa laissa.  

Viranomaisten yhteistyöstä 

Ahvenanmaan valtionviraston nykyiset tehtävät Ahvenanmaan maakunnassa kattavat valtakunnan alueelle perustettavien Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten eräät tehtävät sekä Digi- ja väestötietovirastolle (DVV), kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV), Liikenne- ja viestintävirastolle (Traficom), Patentti- ja rekisterihallinnolle (PRH) sekä Ruokavirastolle kuuluvia tehtäviä.  

Viranomaisten yhteistyöstä säädetään hallintolaissa. Ahvenanmaan valtionvirasto vastaa Digi- ja väestötietovirastolle kuuluvista väestökirjanpidon tehtävistä Ahvenanmaan maakunnassa. Näillä tehtävillä on merkitystä erityisesti kansalaisten perusoikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen kannalta. Tähän liittyvästä Digi- ja väestötietoviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston välisestä yhteistyöstä on katsottu tarpeelliseksi selkeyssyistä ehdottaa säännöstä Digi- ja väestötietovirastosta annettuun lakiin. Lisäksi viranomaisten välisestä virka-avusta säädetään ehdotettavassa laissa erikseen. 

Valtionviraston rahoitus 

Nykyisin Ahvenanmaan valtionviraston toiminta rahoitetaan aluehallintovirastojen toimintamenomomentilta ja viraston määrärahasta neuvotellaan ja päätetään tulosohjausprosessissa. Viraston toiminnan rahoituksen järjestäminen valtion talousarviossa muuttuisi siten, että viraston määrärahat eriytettäisiin omaksi toimintamenomomentikseen valtion talousarviossa v. 2026 alkaen. Jatkossa määräraha määräytyisi talousarvion perusteella. Valtionvirasto jatkaisi omana kirjanpitoyksikkönään. 

4.1.2.1 

Taulukossa 7 kuvataan nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävien siirtosuunnista perustettavien virastojen kesken. Aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät siirtyvät eräitä edellä 3.5 luvussa todettuja poikkeuksia lukuun ottamatta Lupa- ja valvontavirastoon. 

4.1.2.2  Lupa- ja valvontavirasto ja siihen koottavat tehtävät

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki Lupa- ja valvontavirastosta. Viraston keskeisinä tehtävinä olisivat erikseen säädetyt lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus-, lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtävät sekä yleisen edun valvonta. Virasto olisi oikeudelliselta luonteeltaan valtakunnallinen ja monialainen valtion keskushallintoviranomainen, joka turvaisi alueilla vuorovaikutuksessa toimien perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Viraston toimialueena olisi koko maa, jollei erikseen toisin säädetä. Virastolla olisi toimipaikat jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella, joiden lisäksi virastolla voisi olla muitakin toimipaikkoja ja työntekopaikkoja.  

Virastoon koottaisiin pääasiassa nykyisten aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvat tehtävät. Sosiaali- ja terveysalalla tehtävät koostuisivat sosiaali- ja terveydenhuollon, mukaan lukien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, terveydensuojelun sekä alkoholi- ja tupakkahallinnon ja adoptioasioiden hallinnon lupa- ja rekisteröinti-, ohjaus-, valvonta- ja rahoitustehtävistä sekä eräistä muutoksenhakuviranomaistehtävistä. 

Ehdotuksessa ympäristöhallinnon viranomaisrakennetta muutettaisiin niin, että valtion lupa- ja valvontatehtävät kuuluisivat samalle viranomaiselle, jolla olisi valtakunnallinen toimivalta. Ympäristöalalla lupa- ohjaus- ja valvontatehtäviä ovat keskeisesti ympäristönsuojelutehtävät mukaan lukien ympäristövahinkojen ja -haittojen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvät tehtävät, luonnon monimuotoisuuden suojelun viranomaistehtävät sekä korvausasiat, vesilain lupa- ja valvontatehtävät, ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA) kytkeytyvät tehtävät, alueiden käytön valvonta ja kunnan alueiden käytön suunnittelun tukeminen sekä rakentamisen valvonta, ohjaus ja rakennussuojelu, vesien ja merenhoidon järjestäminen ja vesien tilan seuranta, ilmastotoimien koordinointi, jätelain mukaiset tehtävät sekä muut ympäristöministeriön toimialaerikoistumistehtävät, joihin kuuluu myös korvausten maksua koskevia tehtäviä. Virastolle kuuluisivat myös ympäristölainsäädäntöön perustuvat yleisen edun valvonnan tehtävät.  

Virastoon koottaisiin myös aluehallintovirastojen hoitamat opetusta, koulutusta, kirjastoja, liikuntaa, nuorisoa ja hautaamista koskevat lupa-, valvonta-, ohjaus- ja rahoitustehtävät ja muutoksenhakuviranomaistehtävät sekä aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston varhaiskasvatustehtävät. Lisäksi virasto hoitaisi nykyisin aluehallintovirastoille kuuluvat työsuojelutehtävät.  

Nämä erityislainsäädännössä säädetyt tehtävät on kuvattu tarkemmin nykytilan kuvauksessa. Voimassa olevan valtion virkamieslain 5 a §:n sääntelyn perusteella valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Vastaavalla tavalla siirtyvät myös määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt virkamiehet, mutta myös työsopimussuhteiset työntekijät. Henkilöstövaikutuksia on kuvattu kattavammin jäljempänä.  

Laissa säädettäisiin viraston tehtävänä olevasta varautumisen alueellisen yhteistyön järjestämisestä. Varautumisen alueellinen yhteistyö olisi järjestettävä varautumisen yhteistyöalueilla, joilla tarkoitettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 35 §:ssä tarkoitettujen yhteistyöalueiden kanssa maantieteellisesti yhtenäisiä alueita. Pelastuslain (379/2011) 2 a §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla myös pelastustoiminnan yhteistyöalueet vastaavat edellä mainittuja yhteistyöalueita. 

Laissa säädettäisiin nykyistä tarkemmin, mitä varautumisen alueellinen yhteistyö sisältäisi. Yhteys alueellisen varautumisen ja pelastustoimen välillä säilyisi, koska pelastustoimen ohjaus- ja valvonta-asiat siirtyisivät myös Lupa- ja valvontavirastoon ja molempia tehtäväkokonaisuuksia hoidettaisiin samalla osastolla. Tehtävän hoitaminen maantieteellisellä varautumisen yhteistyöalueella varmistaisi valtakunnallisen viraston alueellisen läsnäolon ja yhteistoiminnan toteutumisen alueellisten viranomaisten ja toimijoiden kanssa. 

Tehtävien siirrossa ei muuteta toimialakohtaista varautumista tai sen yhteensovittamista. 

Yhteys alueellisen varautumisen ja pelastustoimen välillä ja alueellinen läsnäolo ja toimintakyky turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueisiin perustuen. Erityistä huomiota kiinnitetään varautumisvastuiden aukottomaan toteutumiseen ja yhteistoiminnan toteutumiseen alueellisten viranomaisten kanssa.  

Lisäksi laissa säädettäisiin alueellisista valmiustoimikunnista ja niiden tehtävistä. Alueellisten valmiustoimikuntien asettamisesta, kokoonpanosta ja tehtävistä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. 

Viraston tehtävät organisoitaisiin pääjohtajan alaisuudessa toimiville osastoille, joita johtavat osastopäälliköt, sekä pääjohtajan välittömässä alaisuudessa toimiville ja osastojen ulkopuolisille toimintayksiköille ja yksiköille. Osastoilla ja toimintayksiköissä voi olla työjärjestyksen määräyksellä perustettuja yksiköitä, joita johtavat yksikön päälliköt. Virastoa johtaisi pääjohtaja, jonka välittömässä alaisuudessa toimisivat osastojen osastopäälliköt. Pääjohtajan alaisuudessa toimisivat myös osastojen ulkopuoliset toimintayksiköt ja yksiköt sekä niiden päälliköt. Osastoilla ja toimintayksiköissä voisi olla yksiköitä, joita johtaisi yksikön päälliköt.  

Virastossa olisi sosiaali- ja terveysalan osasto, varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin osasto, ympäristöosasto, työsuojeluosasto, pelastustoimen ja varautumisen osasto sekä yleinen osasto. Osastojen tehtäviin kuuluisivat toimialan erityislaeissa säädettyjä tehtäviä.  

Yleinen osasto hoitaisi viraston yhteisiä toimintoja, viraston sisäiseen hallintoon liittyviä tehtäviä ja muita tehtäviä, jotka eivät luonteensa vuoksi kuulu muulle osastolle tai toimintayksikölle. Yleinen osasto hoitaisi viraston yhteiset henkilöstö- ja taloushallinnon tehtävät ja muut vastaavat palvelu- ja yleishallintotehtävät sekä antaisi valtakunnallisen yhdenmukaisuuden kannalta tarpeelliset ohjeet viraston osastoille ja toimintayksiköille. Yleinen osasto hoitaisi viraston kirjanpitoyksikkö- ja talousjärjestelmätehtävät, henkilöstöhallinnon tehtävät, asiakirjahallinnon ja –hallinnan sekä tiedonhallinnan tehtävät, tietohallinnon ohjaustehtävät, palvelut ja palveluhankinnat. Viraston viestintä olisi sijoitettu yleiselle osastolle, lukuun ottamatta työsuojeluosaston viestintää, ellei viestintää organisoida viraston työjärjestyksen määräyksellä pääjohtajan alaisuudessa toimivaan yksikköön.  

Yleisellä osastolla olisi valmiuspäällikkö, joka vastaisi viraston valmiusasioista yhteistyössä osastojen kanssa. Yleinen osasto hoitaisi viraston yleishallinnon tehtävät, yhteiset sisäiset koulutus- ja kehittämistehtävät ja niiden hankinnat. Lisäksi yleinen osasto avustaisi viraston osastoja virkanimityksissä ja työsuhteeseen ottamista koskevissa asioissa sekä muissa palvelussuhteeseen liittyvissä asioissa. Lähtökohtana olisi, että viraston osastot esittelisivät virkamiehiään koskevat nimitykset ja muut asiat itsenäisesti. Yleisellä osastolla olisi tietosuojavastaava, ja osasto vastaisi tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä siltä osin kuin se kuuluu viraston vastuulle. 

Virasto hankkisi perustietotekniikkapalvelut keskitetysti pääosin Valtorilta. Tietohallintopalveluina viraston yleinen osasto kehittäisi, tuottaisi ja hankkisi sähköisiä palveluja ja tietojärjestelmiä sekä hoitaisi muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Tietojärjestelmien kehittämisestä ja tuotannosta voisi vastata myös jokin toinen virasto. Siirtymäkauden ajan virasto turvautuisi muun muassa aluehallintovirastoille palveluja tuottavaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseen.  

Viraston yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaisi valtiovarainministeriö, joka huolehtisi myös viraston hallintoa ja muita yhteisiä toimintoja sekä muista viraston yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisista toimenpiteitä koskevasta ohjauksesta. Virastoa ohjaisivat omilla toimialoillaan oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö (toimialaohjaava ministeriö). 

Valtiovarainministeriö vastaisi viraston ohjauksen koordinoinnista ja yhteensovittamisesta sekä ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä. Valtiovarainministeriö asettaisi suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamiseksi ohjausryhmän, jossa olisi edustus jokaisesta toimialaohjaavasta ministeriöstä. Valtiovarainministeriö vastaisi myös viraston toimintaan tarkoitettujen määrärahojen talousarvio- ja kehysehdotusten yhteensovittamisesta ja valmistelusta. Toimialaohjaavat ministeriöt tekisivät toimialaansa koskevat ehdotukset valtiovarainministeriölle. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi määrärahoja koskevien talousarvio- ja kehysehdotusten yhteensovittamisesta ja valmistelusta työsuojelun toimialan osalta. 

Toimialaohjaavat ministeriöt laativat virastolle tulossopimuksen yhteistyössä viraston kanssa. Valtiovarainministeriö vastaisi viraston tulostavoitteiden yhteensovittamisesta ja valmistelusta sekä tulosohjauksen yhteensovittamisesta. Toimialaohjaavat ministeriöt vastaisivat oman toimialansa osalta tulossopimuksen sisältöehdotusten tekemisestä valtiovarainministeriölle. Toimialaohjaavan ministeriön vaatimuksesta tulossopimukseen tulisi sisällyttää toimialaa koskeva erillinen osio. Sosiaali- ja terveysministeriö laatisi työsuojelun toimialaa koskevan erillisen osion viraston tulossopimukseen. 

Nimitystoimivallassa noudatettaisiin pääsääntöisesti yksi yli yhden –periaatetta, lukuun ottamatta työsuojeluosastoa, jonka johtaja nimittäisi alaisuudessaan toimivat virkamiehet ja ottaisi palvelukseen muun henkilöstön. Valtioneuvosto nimittäisi pääjohtajan ja osastopäälliköt virkaan enintään viideksi vuodeksi, lukuun ottamatta työsuojeluosaston osastopäällikköä, joka nimitettäisiin virkaan. Poikkeuksen muodostaisivat myös pääjohtajan välittömässä alaisuudessa ja osastojen ulkopuolisten toimintayksiköiden johtajat, jotka valtiovarainministeriö määräisi tehtävään enintään viideksi vuodeksi. Valtiovarainministeriöllä olisi myös toimivalta peruuttaa antamansa tehtävään määräyksen. Pääjohtaja nimittäisi muiden osastojen yksikön päälliköt kuin työsuojeluosaston. Ehdotus sisältäisi säännökset osastopäällikön viran, yksikön päällikön viran ja toimintayksikön johtajan erityisistä kelpoisuusvaatimuksista.  

Aluehallintovirastojen välillä on ollut jo usean vuoden ajan toistuvasti suuria eroja asioiden käsittelyajoissa. Erot ilmentävät epäyhdenmukaisuutta myös virastojen menettelytavoissa ja asiakkaiden saamassa palvelussa. Virastoissa on viime vuosina tehty huomattaviakin toimenpiteitä toiminnan yhdenmukaistamiseksi ja tehostamiseksi sekä osaamisen hyödyntämiseksi virastojen kesken, mutta raportoinnissa näkyvät erot käsittelyajoissa eivät ole poistuneet. Nykytilan keskeisimpinä ongelmina asiakkaiden ja palvelujen tuottajien näkökulmasta ovat muun muassa aluehallintovirastojen erot asioiden käsittelyajoissa, keskenään erilaiset tulkinta- ja ratkaisukäytännöt ja alueellinen toimivalta. Esimerkiksi vuonna 2021 kaikkien eri kantelujen käsittelyn mediaaniaika (kuukautta) oli parhaimmillaan 0,8 kuukautta, mutta huonoimmillaan 8 kuukautta. Erot ovat kaventuneet vuoteen 2023 mennessä, jolloin lyhyimmillään käsittelyaika oli 0,8 kuukautta ja pisimmillään 2,6 kuukautta. Myös ympäristöluvituksessa ja sosiaali- ja terveydenhuollon luvissa on havaittavissa merkittäviä eroavaisuuksia käsittelyajoissa eri aluehallintovirastojen kesken. Aluehallintovirastojen tilipäätös 2023. Eri aluehallintovirastojen välillä on eroavaisuuksia ratkaisukäytännöissä, mitä esimerkiksi luvanhakijat ovat pitäneet ongelmallisena, mikä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että alueesta riippuen samankaltaisissa tapauksissa lupa on voitu jonkun aluehallintoviraston toimesta myöntää, mutta toinen aluehallintovirasto on hylännyt lupahakemuksen tai samankaltaisiin ympäristölupapäätöksiin on annettu erilaisia lupamääräyksiä. Myös Valviran pyrkimykset aluehallintovirastojen ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseen ovat osoittautuneet haasteelliseksi. Alueellinen toimivalta on puolestaan tarkoittanut eräissä tehtävissä sitä, että asiakkaiden ja palvelujen tuottajien on haettava eri aluehallintovirastojen toimialueilla harjoitettavaan luvanvaraiseen toimintaan lupia eri aluehallintovirastoilta (esimerkiksi alkoholijuomien anniskelu ja vähittäismyynti), mikä on lisännyt asiakkaiden ja palvelujen tuottajien hallinnollista taakkaa. Myös valvonnankohteena olevasta toiminnasta tehty kantelu ja sen käsittely on hajautunut useisiin eri virastoihin. Nykytilassa aluehallintovirastojen näkökulmasta ongelmana on myös maksullisten suoritteiden kustannusvastaavuus. Esimerkiksi aluehallintovirastojen ympäristöluvat vastuualueen maksullisten julkisoikeudellisten suoritteiden katteellisuus vaihteli 2023 vaihdellut parhaimmillaan 51,1 prosentista aina 33,2 prosenttiin, keskimääräisen kustannusvastaavuuden ollessa 40,1 prosenttia. Asetettu tavoite oli 55 prosenttia.  

Nykytilan haasteena on myös ollut Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävien päällekkäisyys ja rinnakkaisuus, mikä on aiheuttanut käytännössä ongelmia valvonnan sujuvuudelle ja vaikuttavuudelle, ja voi johtaa asioiden käsittelyn viivästymiseen muun muassa asioiden siirtojen vuoksi. Haasteita on tunnistettu myös muun muassa eri toimijoiden väliseen tiedonkulkuun liittyen. 

Valtion aluehallintouudistuksen myötä viraston johdon, erityisesti viraston osastojen osastopäälliköiden, tehtävänä on laatia virastolle valtakunnalliset käsittelyprosessit, joiden voidaan arvioida nopeuttavan asioiden käsittelyä. Perusteltua olisi, että valtakunnallisten käsittelyprosessien kehittämisen lähtökohdaksi otettaisiin sen aluehallintoviraston prosessit, jotka ovat nykytilassa mittareilla mitattuna tehokkaimmat. Valtakunnallisessa virastossa virkamiesten kohdentaminen esimerkiksi tehtäviin, jotka ovat ruuhkautuneet, on nykytilaan nähden merkittävästi vaivattomampaa, minkä osaltaan voidaan arvioida nopeuttavan asioiden käsittelyä. Erityisesti viraston osastojen osastopäälliköiden tehtävänä on myös varmistaa, että viraston ratkaisukäytäntö on yhdenmukainen koko maassa, mikä osaltaan vahvistaa asiakkaiden ja palvelujen tuottajien yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta alueesta riippumatta. Merkittävimpänä riskinä on, että viraston johto epäonnistuu valtakunnallisten käsittelyprosessien laadinnassa esimerkiksi siten, että virastossa valtakunnallisten käsittelyprosessien kehittämisen lähtökohdaksi otetaan sen aluehallintoviraston käsittelyprosessit, joissa työn tuottavuus on heikointa. Viraston johto voi myös epäonnistua viraston ratkaisukäytännön yhdenmukaistamisessa tai tämä voi tapahtua hyvin hitaasti, sillä virastoon yhdistyy useita nykyisin päätöksenteossaan itsenäisiä virastoja omine toimintakulttuureineen ja toimintatapoineen. Koko maan kattavan toimivallan omaavan viraston etuna on, että asiakas ja palvelun tuottaja voi hakea esimerkiksi lupaa yhdellä kertaa, yhdeltä viranomaiselta, eri alueilla harjoitettavaan toimintaan. Kun lupa- ja valvontatehtävät siirretään yhdelle valtakunnalliselle toimijalle, vähenee viranomaisten välisen koordinaation tarve ja toiminnan voidaan arvioida sen johdosta sujuvoituvan ja tehostuvan. Valtakunnallisessa virastossa on nykytilaa paremmat mahdollisuudet nostaa maksullisten suoritteiden kustannusvastaavuutta toimintaa tehostamalla muun muassa ympäristöalalla. 

4.1.2.3  Elinvoimakeskukset ja niihin koottavat tehtävät

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta. Elinvoimakeskukset olisivat oikeudelliselta luonteeltaan valtion aluehallintoa ja toimisivat alueellisesti. Virastoihin koottaisiin pääasiassa nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät lukuun ottamatta Lupa- ja valvontavirastolle siirtyviä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvia tehtäviä sekä liikenne ja infrastruktuuri –vastuualueelta julkisen henkilöliikenteen aluehallinnon tehtävät, jotka siirrettäisiin Liikenne- ja viestintävirastoon (Traficom). ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueen tehtävistä luonnon monimuotoisuuden edistämis- ja rakennusperinnön hoitoavustuksiin liittyvät tehtävät, alueidenkäytön, vesien ja merenhoidon toimeenpanon edistämis- ja neuvontatehtävät siirtyisivät elinvoimakeskuksiin. Elinvoimakeskukset hoitaisivat jatkossa elinkeinoihin, työllisyyteen, maahanmuuttoon ja kotoutumiseen, kulttuuriin, maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen, liikenteeseen, alueidenkäytön edistämiseen, vesitalouteen, luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja vesien hyvän tilan edistämiseen sekä kalatalouteen liittyviä tehtäviä alueillaan.  

Nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävistä elinkeinot, työvoima ja osaaminen –vastuualueen sekä liikenne ja infrastruktuuri –vastuualueiden tehtävät koottaisiin kymmeneen virastoon. Nämä olisivat lähtökohtaisesti monialaisia, useiden hallinnonalojen tehtäviä hoitavia itsenäisiä virastoja. Tehtävien keskittäminen olisi keskusten välillä edelleen mahdollista tietyin laissa säädetyin edellytyksin. Elinvoimakeskusten palvelujen tuottaminen turvataan molemmilla kansalliskielillä. Virastoja johtaisivat päätoimiset ylijohtajat, jotka valtioneuvosto nimittäisi. Keskuksen ylijohtaja vastaisi keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta ja keskuksen yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta työ- ja elinkeinoministeriölle ja muille toimialaohjauksesta vastaaville ministeriöille ja keskushallinnon virastoille. Valtioneuvosto nimittäisi keskuksen ylijohtajan työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä. Työ- ja elinkeinoministeriö pyytäisi asiassa ennen esityksen tekemistä lausunnot tai kuulisi muutoin muita keskuksia ohjaavia ministeriöitä ja keskushallinnon virastoja.  

Elinvoimakeskusten yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaisi työ- ja elinkeinoministeriö. Keskusten toimintaa ohjaisivat ja valvoisivat omilla toimialoillaan opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö tai keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty. Keskuksia ohjaavia keskusvirastoja olisivat Ruokavirasto ja Väylävirasto. Kysymys olisi keskusten sektorikohtaista toimintaa koskevasta ohjauksesta ja hallinnonalan toiminnan valvonnasta. Toimialaohjauksella toteutettaisiin osaltaan perustuslain 68 §:n 1 momentissa kullekin ministeriölle toimialallaan kuuluvaa vastuuta hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.  

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi virastojen ohjauksen koordinoinnista ja yhteensovittamisesta sekä ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä. Työ- ja elinkeinoministeriö asettaisi suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamiseksi yhteensovittamisryhmän, jossa olisi edustus jokaisesta toimialaohjaavasta ministeriöstä ja keskushallinnon virastosta sekä elinvoimakeskusten ja Työllisyys, kehittämis- ja hallintokeskuksen edustajat. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi myös viraston toimintaan tarkoitettujen määrärahojen talousarvio- ja kehysehdotusten yhteensovittamisesta ja valmistelusta. Laki sisältäisi säännökset elinvoimakeskuksille laadittavasta yhteisestä strategia-asiakirjasta sekä elinvoimakeskusten strategisista tulossopimuksista. 

Elinvoimakeskuksen osastoja johtaa osastopäällikkö, jonka nimittäisi elinvoimakeskuksen ylijohtaja. Nimittäminen valmisteltaisiin tiiviissä yhteistyössä osaston pääasiallista toimialaa ohjaavan ministeriön kanssa. Osastopäällikkö vastaisi keskuksen ylijohtajalle osaston toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta osana viraston tuloksellisuutta. Elinvoimakeskuksen ylijohtaja nimittäisi osastopäällikön suorat alaiset osastopäällikön esityksestä. Elinvoimakeskuksen osaston muun henkilöstön nimittäisi osastopäällikkö.  

Elinvoimakeskusten läsnäolo maakunnissa varmistetaan. Keskusten päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Sivutoimipaikkojen tarkemmasta sijainnista määrättäisiin elinvoimakeskuksen työjärjestyksessä. Keskusten osastorakenteesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Rakenne voisi jossain määrin vaihdella keskuskohtaisesti. Laissa säädettäisiin kriteereistä, jotka keskuksen osastorakenteen tulisi täyttää. Osastojen koon tulisi olla riittävä toiminnan tulokselliseksi järjestämiseksi. Kaikille keskuksille yhteiset tehtävät tulisi lähtökohtaisesti organisoida samalla osastojaolla. Laissa säädetyt perusteet huomioon ottaen voidaan arvioida, että keskukseen voitaisiin perustaa kolmesta neljään osastoa, keskuksen koosta ja keskusten välisestä tehtävänjaosta riippuen. Edelleen mahdollistettaisiin elinvoimakeskusten erikoistuminen ja keskinäinen työnjako.  

Elinvoimakeskusten toimintamenot budjetoitaisiin yhdelle momentille yleishallinnollisen ohjaajan pääluokkaan. Valtakunnallisen viraston talousarvio- ja kehysehdotuksen valmistelun lähtökohtana toimii viraston tekemä ehdotus ja kehysmenettelyn ollessa voimassa, edellinen kehyspäätös. Elinvoimakeskusten osalta talousarvio- ja kehysehdotusten valmistelun lähtökohtana toimisi toimintamenomomenttia koskien ohjaavien tahojen tekemät ehdotukset ja, kehysmenettelyn ollessa voimassa, edellinen kehyspäätös. Toimintamenomäärärahat osoitettaisiin kullekin elinvoimakeskukselle yhtenä kokonaiseränä. Virastojen tulisi tuottaa osastokohtaiset käyttösuunnitelmat määrärahajaon jälkeen. Ratkaisu tukisi keskuksen poikkihallinnollista johtamista ja johtamista esimerkiksi poikkeustilanteissa. Elinvoimakeskuksille laadittaisiin yhteinen strategia hallituskausittain, millä tuettaisiin vaikuttavaa, poikkihallinnollista, monialaista ja asiakaslähtöistä tehtävien toimeenpanoa tiiviissä alueellisissa kumppanuuksissa. Poikkihallinnollinen strategia tukisi jokaiselle elinvoimakeskukselle valmisteltavaa omaa, koko keskusta koskevaa strategista tulossopimusta.  

Aluehallinnon uudistuksen aikataulun ja häiriöttömän siirtymän takaamiseksi uudistuksen voimaantuloon mennessä varmistetaan ensisijaisesti toimialasidonnaisten digipalveluiden käytettävyys uusissa viranomaisissa niiden aloittaessa toimintansa ja tätä seuraavassa siirtymävaiheessa noudattaen periaatetta, jossa nykyisiin järjestelmiin ja niitä koskeviin vastuisiin tehdään alkuvaiheessa vain välttämättömät muutokset. Uudistuksessa varmistetaan säädöksillä, että elinvoimakeskukset sekä Lupa- ja valvontavirasto voivat hankkia ja käyttää niitä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen digi- ja maksatuspalveluja, joita KEHA-keskus tällä hetkellä tuottaa muutoksen kohteena oleville virastoille ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksella on mahdollisuus niitä mainittujen virastojen käyttöön tuottaa.  

Elinvoimakeskuksia koskevan lakiesityksen lukuun 3 on koottu valtaosa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskevista säännöksistä nykyisestä ELY-keskuksia koskevasta laista. Osa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta koskevista säännöksistä on koottu lukuun 4 (Erinäiset säännökset) ja voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiä koskevaan lukuun 5. Säännöksiin esitetään tehtäväksi vain välttämättömät aluehallinnon uudistuksesta aiheutuvat muutokset edellä selostetun siirtymää koskevan linjauksen mukaisesti.  

Esityksen mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinvoimakeskusten yhteiset henkilöstö- ja taloushallinnon sekä sisäisen tarkastuksen tehtäviä ja muut vastaavat palvelu- ja yleishallintotehtävät sekä antaisi valtakunnallisen yhdenmukaisuuden kannalta tarpeelliset ohjeet elinvoimakeskuksille. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinvoimakeskusten kirjanpitoyksikkö- ja talousjärjestelmätehtävät, henkilöstöhallinnon tehtävät, tietohallinnon ohjaustehtävät, palvelut ja palveluhankinnat sekä viestintäpalvelut ja viestintäpalveluhankinnat. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinvoimakeskusten yhteiset valmiustehtävät, mutta elinvoimakeskuksilla olisi omat valmiuspäälliköt, jotka vastaisivat elinvoimakeskusten omasta valmiustoiminnasta ja sidosryhmäyhteistyön koordinoinnista. Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi elinvoimakeskusten yleishallinnon tehtävät, yhteiset sisäiset koulutus- ja kehittämistehtävät ja niiden hankinnat sekä tietyt tukien ja avustusten maksamista, käytön valvontaa ja takaisinperintää koskevat tehtävät sekä eräät hallintoasioiden esittelytehtävät (toimintamenojen käyttösuunnitelma sekä tietyt kanteluasiat). Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus esittelisi virkanimitykset ja työsuhteeseen ottamista koskevat päätökset sekä muut kuin virkavapautta koskevat palvelussuhteeseen liittyvät päätökset sille elinvoimakeskukselle, jota päätös koskee. Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus voisi sopimuksen perusteella tuottaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tietojärjestelmäpalveluja ja hoitaa palvelujen digitalisaatiota edistäviä tehtäviä. 

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hankkisi elinvoimakeskusten perustietotekniikkapalvelut keskitetysti pääosin Valtorilta. Osan perustietotekniikkapalveluista (mm. pilviympäristöt) Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hankkisi Valtorin kautta, mutta kehittäisi ja ylläpitäisi niitä itse. Periaate vastaisi nykytilaa KEHA-keskuksen ja ELY-keskusten välillä. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaisi jatkossa myös elinvoimakeskusten tietohallintopalvelut. Tietohallintopalveluina Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus kehittäisi, tuottaisi ja hankkisi sähköisiä palveluja ja tietojärjestelmiä sekä hoitaisi muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Tietojärjestelmien osalta niiden kehittämisestä ja tuotannosta voisi vastata myös jokin toinen virasto. Käytäntö olisi sama kuin nykyisin.  

Vuonna 2024 julkaistun ELY-keskusten virastokokonaisuuden arvioinnin perusteella yhtenä ELY-keskusten kehityskohteena tunnistettiin johtamisjärjestelmään liittyvät asiat. Arvioinnissa todettiin muun muassa, että aluehallintoa uudistettaessa tulee vahvistaa ELY-keskusten sisällä toimialojen välistä synergiaa, resurssien ja rahoituksen parempaa koordinaatiota ja strategista johtamista sekä vahvistaa eri virastojen välistä yhteistyötä sekä niiden johtamisjärjestelmiä ja muita sisäisiä yhteisiä toimintatapoja. Arvioinnin mukaan samassa yhteydessä on syytä arvioida, onko tarkoituksenmukaista, että keskuksen ylijohtajan tehtävää hoidetaan oman toimen ohella siten, että ylijohtaja valitaan vastuualueiden johtajien joukosta. Ylijohtajalla ei ole normaalia päällikköviraston johtamismandaattia yli muiden vastuualueiden. Mallin on todettu luovan ilmeisiä riskejä virastojen johtamiseen yhtenäisenä ja itsenäisenä toimijana. Valtion aluehallintouudistuksen myötä elinvoimakeskuksia johtaisivat päätoimiset ylijohtajat, jotka valtioneuvosto nimittää. Muutoksen arvioidaan vahvistavan elinvoimakeskusten kokonaisjohtamista. 

Virastoarvioinnissa todettiin myös, että aluehallinnon tehokkaan toimivuuden ja prosessien sujuvuuden näkökulmasta olisi oleellista, että ELY-keskukset rakentuisivat yhdenmukaiselle rakenteelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ELY-keskusten toimialueet tulisi määritellä yhdenmukaisesti ja lähtökohtaisesti niiden toiminnot olisivat samoja. Arvioinnin mukaan olisi suositeltavaa, että ELY-keskusten (tai niiden seuraajien) rakennetta yksinkertaistettaisiin ja erillisten virastojen määrää vähennettäisiin. Vaikka yhteistyö ELY-keskusten sisällä on vuosien mittaan parantunut, on toisaalta vuosien myötä tullut yhä vaikeammaksi puhua missään mielessä yhtenäisestä ELY-virastokokonaisuudesta. Aluehallinnon tehokkaan toimivuuden ja prosessien sujuvuuden näkökulmasta olisi oleellista, että ne rakentuisivat yhdenmukaiselle rakenteelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ELY-keskusten toimialueet tulisi määritellä yhdenmukaisesti ja lähtökohtaisesti niiden toiminnot olisivat samoja. Valtion aluehallintouudistuksen myötä elinvoimakeskuksia olisi vähemmän kuin nykyisiä ELY-keskuksia. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin keskusten nimien ja toimialueiden lisäksi keskusten yhtenäisestä osastorakenteesta. Jokaisessa elinvoimakeskuksessa olisi jatkossa vähintään kolme osastoa. Keskusten lukumäärän vähentämisen arvioidaan vaikuttavan siten, että perustettavat elinvoimakeskukset ovat vahvoja toimijoita. Elinvoimakeskuksilla olisi kuitenkin useita keskitettyjä tehtäviä, mikä tarkoittaa sitä, että elinvoimakeskukset olisivat keskenään erilaisia ja eri kokoisia. Jatkossa keskitettyjen tehtävien määrää pyritään rajoittamaan laissa säädetyin kriteerein ja tarkastelemaan mahdollisuuksia keskitettyjen tehtävien vähentämiseen. 

4.1.2.4  Ahvenanmaan valtionvirasto

Esityksessä ehdotetaan, että säädetään laki Ahvenanmaan valtionvirastosta. Laissa säädettäisiin valtionviraston toimipaikasta Ahvenanmaan maakunnassa, valtionviraston ohjauksesta, hallinnon järjestämisestä, tehtävistä ja maaherrasta valtionviraston johtajana. Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi sille nykyisinkin kuuluvia tehtäviä. 

Esityksessä ehdotetaan muutoksia asunto-osakeyhtiölakiin, ryhmärakennuttamislakiin, osakeyhtiölakiin, vaalilakiin, asuntokauppalakiin, yhdistyslakiin, kuluttajansuojalakiin, maksutalletuslakiin, turvallisuustutkintalakiin, lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä, lakiin asumisoikeusyhdistyksistä, eurooppayhtiölakiin, eurooppaosuuskuntalakiin, osuuskuntalakiin, tekijänoikeuslakiin, yhteisaluelakiin, lakiin Kilpailu- ja kuluttajavirastosta, mittauslaitelakiin, kilpailulakiin, lastensuojelulakiin, lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta ja alkoholilakiin. Näissä laeissa aluehallintovirastoille säädetyt valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat tehtävät ehdotetaan säädettäviksi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluviksi tehtäviksi.  

Lääkitsemislakiin tarvittavat muutokset valmistellaan erikseen vastuuministeriön johdolla aluehallintouudistuksen aikataulussa.  

Lounais-Suomen aluehallintovirastolle säädetyt työsuojelun ja lääkehuollon tehtävät Ahvenanmaan maakunnan osalta siirtyvät uuden Lupa- ja valvontaviraston tehtäviksi siten kuin erikseen tullaan säätämään. Esityksessä ehdotetaan, että Digi- ja väestötietovirastosta annetun lain 3 §:ään lisätään säännös Digi- ja väestötietoviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston yhteistyöstä. Muutoksella tuetaan asteista etenemistä kohti entistä digitaalisempaa palveluiden tuottamista kehittämällä tietojärjestelmien sekä sähköiseen asioinnin, asianhallinnan ja arkistoinnin palvelujen toimivuutta yhteistyössä. Kehitystyö ajoittuu useamman vuoden ajalle ja sitä toteutetaan käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. 

4.1.2.5  Muille valtion viranomaisille siirtyvät tehtävät

Uudistuksen yhteydessä aluehallintovirastojen kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät siirrettäisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia, elintarvikkeita sekä poronhoidon valvontaa koskevat tehtävät Ruokavirastoon sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien julkisen henkilöliikenteen tehtävät Liikenne- ja viestintävirastoon.  

Metsäpalojen tähystysten hallinnointi- ja ohjaustehtävät siirrettäisiin sisäministeriöön. Metsäpalojen tähystystoiminnan hoitaminen sisäministeriössä tehostaa toimintaa metsäpaloihin varautumisessa ja tähystystoiminnan hoitamisessa sekä vähentää valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Metsäpalot edellyttävät enenevissä määrin pelastustoimelta kansainvälistä yhteistyötä. Sisäministeriö voi pyytää tarvittaessa pelastustoimeen kuuluvaa kansainvälistä apua Euroopan unionilta, toiselta valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä. 

4.2.1.1  Vaikutukset kotitalouksiin

Hallituksen esityksen mukaisella tehtävien uudelleen organisoinnilla ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin. 

4.2.1.2  Vaikutukset julkiseen talouteen

Hallituksen esityksen mukainen tehtävien uudelleen organisointi rajoittuu valtionhallinnon sisälle, eikä sillä ole tunnistettavissa selkeitä taloudellisia vaikutuksia julkisen hallinnon muihin toimijoihin kuten kuntiin ja hyvinvointialueisiin. 

Valtionhallinnon sisällä uudistuksella on tunnistettavissa budjettiteknisiä vaikutuksia määrärahasiirtoina valtion talousarvion pääluokkien ja momenttien välillä sekä muutoksen aiheuttamina kertaluonteisina muutoskustannuksina kohdistuen valtiovarainministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkiin. Nämä muutoskustannukset katetaan kehyksen puitteissa kyseisten hallinnonalojen määrärahoja muutoksen toteuttamiseen kohdistamalla. Myös Ruokavirastolle, Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ja Liikenne- ja viestintävirastolle arvioidaan aiheutuvan jossain määrin muutoskustannuksia. Lisäksi muutos osaltaan mahdollistaa kyseessä oleviin viranomaisiin ja tehtäviin kohdistuvien valtionhallinnon tuottavuusohjelman ja muiden toimintamenosäästöjen mukaisten säästöjen käytännön toteuttamisen. 

Esityksellä uudistettaisiin erityisesti lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien hoitoa kokoamalla nämä tehtävät valtakunnallisesti toimivaan virastoon. Suomeen liittyvä investointikiinnostus kytkeytyy erityisesti puhtaan kohtuuhintaisen sähkön saantiin sekä lupamenettelyn sujuvuuteen. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton ylläpitämä vihreän siirtymän investointien dataikkuna, joka sisältää euromääräiset investointitiedot yritysten vihreiden investointien hankeaihioista vuosilta 2021-2035, arvioi helmikuussa 2024 investointiaihioiden kokonaismääräksi 229 miljardia euroa mainitulla aikavälillä (lähde: https://ek.fi/tutkittua-tietoa/vihreat-investoinnit/, viitattu 14.2.2024). Näistä investoinneista kaikki eivät tule toteutumaan, mutta eri ympäristöllisissä menettelyissä on kymmenien mrd. eurojen investoinnit (ml. YVA-menettelyt). Valtiovarainministeriö on arvioinut taloudellisessa katsauksessaan kesäkuussa 2023, että mikäli vihreän siirtymän investointeja toteutuisi tällä vuosikymmenellä esim. noin 18 mrd. euron edestä, tarkoittaisi se joka tapauksessa 3 mrd. euron lisäystä investointeihin vuosittain eli noin prosentin suhteessa BKT:hen. Investointien käynnistymisellä on merkittäviä vaikutuksia myös verotuloihin ja työllisyyteen. 

Nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten muutos elinvoimakeskuksiksi toteutetaan julkisen talouden näkökulmasta neutraalisti. Eräiden liikennetehtävien jakautuminen nykyisen yhdeksän ELY-keskuksen sijasta kymmeneen elinvoimakeskukseen aiheuttaa nykytilanteeseen verrattuna kustannuksia, joiden voidaan arvioida olevan suuruudeltaan joidenkin henkilötyövuosien laajuisia ja suhteessa virastouudistuksen kokonaisuuteen vähäisiä. Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvät tehtävät siirtyvät henkilöstö- ja muine voimavaroineen ja elinvoimakeskuksiin siirtyvät tehtävät samoin. Toimintojen ja esimerkiksi rahoitusprosessien kehittämisellä voidaan lisätä tehokkuutta ja vastata osaltaan valtion tuottavuusohjelman tavoitteisiin keskipitkällä aikavälillä. 

Ahvenanmaan valtionviraston tehtävät eivät lisäänny eivätkä vähene uudistuksessa. Ehdotuksilla ei arvioida olevan suoria taloudellisia vaikutuksia. 

4.2.1.3  Määrärahojen siirrot momenttien välillä

Hallituksen esityksen mukaisten tehtävien uudelleenorganisoinnin kohteena olevien viranomaisten yhteenlasketut toimintamenomäärärahat ovat valtion vuoden 2024 talousarviossa yhteensä noin 330 miljoonaa euroa. Tämä on noin 2,1 % valtion vuoden 2023 toiminnan menojen nettokertymästä (15,8 miljardia euroa). Toiminnan tuottoja kyseessä oleville momenteille nettoutetaan talousarvion mukaan vuonna 2024 noin 52,2 miljoonaa euroa. Kululajeista selkeästi suurin on henkilöstökulut, joka muodostaa noin 68 prosenttia kyseessä olevien viranomaisten yhteenlasketuista vuosittaisista bruttokuluista. Alla olevassa taulukossa on esitetty kyseessä olevien viranomaisten toimintamenomäärärahat talousarvion 2024 ja julkisen talouden suunnitelman 2025–2028 mukaisina. Määrärahat eivät sisällä hallitusohjelman mukaisen tuottavuusohjelman eivätkä muita hallituksen linjaamia säästöpäätöksiä sillä näiden kohdennus tapahtuu talousarviossa 2025 ja julkisen talouden suunnitelmassa 2026-2029. 

Taulukko 8. Nykyisten virastojen toimintamenomomenttien määrärahat 2024-2028 

Uudistuksessa Lupa- ja valvontaviraston toimintamenot kootaan kahdelle toimintamenomomentille. Pääosa toiminnan rahoituksesta kootaan valtiovarainministeriön pääluokkaan vuosien 2026–2029 kehyksen yhteydessä perustettavaksi ehdotettavalle Lupa- ja valvontaviraston toimintamenomomentille. Tälle momentille siirretään valtion vuoden 2024 talousarvion mukaisen rakenteen perusteella tarkasteltuna aluehallintoviraston toimintamenomomentin 28.40.01 (siirtomääräraha 2 v) määrärahat pois luettuna sisäministeriön, Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Ruokaviraston sekä Ahvenanmaan valtionviraston toimintamenomomenteille siirrettävät määrärahat. Lisäksi momentille siirretään ELY-keskusten toimintamenomomentilta 32.01.02 (siirtomääräraha 2 v) ELY-keskuksista ja KEHA-keskuksesta uuteen virastoon siirrettäviä tehtäviä vastaavat toimintamenomäärärahat sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran toimintamenomomentin 33.02.05 (siirtomääräraha 2 v) määrärahat. Edellä kuvattujen siirtojen yhteisvaikutuksena Lupa- ja valvontaviraston momentille siirtyy arviolta noin 120 miljoonaa euroa määrärahaa. Lopullinen määräraha tarkentuu valtion talousarvion valmistelussa. 

Valtiovarainministeriön pääluokan momentin ohella Lupa- ja valvontaviraston toimintaa tullaan rahoittamaan myös sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan momentilta. Momentilta rahoitetaan viraston työsuojelun toimialan henkilöstömenot, matkamenot sekä eräät muut verrattain vähäiset menot. Ratkaisu kahdesta toimintamenomomentista toimii jatkumona aiemmin vuonna 2010 aluehallinnon uudistuksen yhteydessä linjatulle ratkaisulle varmistaen viraston rahoitus- ja ohjausmallin yhteensopivuuden Suomen ratifioiman ILO:n yleissopimuksen ja Euroopan komission työsuojeluvalvonnalle asettamien vaatimusten kanssa. Momentti vastaa suoraan valtion vuoden 2024 talousarvion sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan Työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenomomenttia 33.02.07 (siirtomääräraha 2 v), jonka nettomääräraha on vuoden 2024 talousarvion tasossa 29,6 miljoonaa euroa. Lopullinen määräraha tarkentuu valtion talousarvion valmistelussa. 

Elinvoimakeskuksien toimintamenot kootaan yhdelle toimintamenomomentille työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan. Momentille periytyvät valtion vuoden 2024 talousarvion mukaisen rakenteen perusteella tarkasteltuna elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten toimintamenomomentin 32.01.02 (siirtomääräraha 2 v) määrärahat pois luettuna Lupa- ja valvontavirastoon siirrettäviä tehtäviä sekä Liikenne- ja viestintävirastoon siirrettäviä tehtäviä vastaavat määrärahat. Elinvoimakeskuksien momentille siirtyy niiden ensimmäistä toimintavuotta 2026 varten arviolta 190 miljoonaa euroa määrärahaa. Lopullinen määräraha tarkentuu valtion talousarvion valmistelussa. 

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ympäristöterveydenhuollon tehtävät (noin 60 henkilötyövuotta) siirretään aluehallintovirastoista Ruokavirastoon. Tehtävien hoitamista varten järjestetään tarkoituksenmukainen toimipisteverkko käyttäen hyväksi mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia toimipisteverkostoja. Valtion talousarvion näkökulmasta tehtävien siirto tarkoittaisi määrärahasiirtoja aluehallintovirastojen toimintamenoista (mom. 28.40.01) Ruokaviraston toimintamenoihin (mom. 30.20.01). Määrärahan siirto koskisi muun muassa aluehallintovirastoista siirtyvän henkilöstön palkka- ja matkamenoja, osuutta muista yleiskustannuksista sekä hallinto- ja tukipalveluista. Valmistelun edetessä tulee lisäksi selvitettäväksi käytössä olevien tietojärjestelmien hallintaan ja siirron jälkeiseen käytettävyyteen liittyvät erilliskysymykset, joiden ratkaisusta voi aiheutua määrärahatarpeita. Aluehallintovirastojen nyt ylläpitämät, alueellisesti hajautetut eläintautivalmiusvarastot siirtyisivät Ruokaviraston omistukseen sellaisenaan, sijoitettuna sinne, mihin läänineläinlääkäritkin sijoitetaan. 

Aluehallintovirastoissa ja Ruokavirastossa hoidetaan vähäisessä määrin päällekkäisiä ympäristöterveydenhuollon tehtäviä, jotka poistuisivat siirron myötä. Päällekkäisyyttä on ollut elintarvikevalvonnan ohjauksessa sekä eläinlääkintähuoltoa ja eläinlääkärin ammatinharjoittamista koskevien kanteluiden käsittelyssä. Vuonna 2022 Ruokavirastossa ratkaistiin 64 kantelua ja vastaavasti vastaanotettiin 57 uutta kantelua eläinlääkäreistä. 

Kuntatalouteen siirrolla ei olisi vaikutuksia, mutta eräiden valtion tehtävien hoidosta kunnille maksettavat korvaukset (mom. 30.20.20) siirtyisivät maksettavaksi Ruokavirastoon. Korvaukset voitaisiin hoitaa keskitetysti, jolla voidaan saada synergiaetua niiden hallinnointiin sekä yhtenäistää korvauslinjauksia. 

Kalataloustehtävien siirtäminen elinvoimakeskuksiin kokonaisuudessaan mahdollistaa nykyisten kalataloustehtävien hoitamisen olemassa olevilla henkilöstöresursseilla ja tarvittavan osaamisen säilyttämisen tehtävien hoidossa. Tehtävien hoitaminen edellyttää jatkossakin kalataloustehtävien keskittämistä. 

Tehtäväsiirto aluehallintovirastoista Kilpailu- ja kuluttajavirastoon edellyttää arvion mukaan noin 10 henkilötyövuoden siirtoa aluehallintovirastoista kilpailu- ja kuluttajavirastoon sekä tätä vastaavaa määrärahasiirtoa aluehallintovirastojen toimintamenoista Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintamenoihin. 

Metsäpalojen tähystystoiminnan siirto aluehallintovirastoista sisäministeriölle edellyttää arvion mukaan kahden henkilötyövuoden siirtoa aluehallintovirastoista sisäministeriöön sekä tätä vastaavaa määrärahasiirtoa aluehallintovirastojen toimintamenoista sisäministeriön toimintamenoihin. 

Tehtäväsiirto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista Liikenne- ja viestintävirastoon edellyttää arvion mukaan noin 26 henkilötyövuoden siirtoa elinvoima-, liikenne- ja ympäristökeskuksista Liikenne- ja viestintävirastoon sekä tätä vastaavaa määrärahasiirtoa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenoista Liikenne- ja viestinviraston toimintamenoihin. 

4.2.1.4  Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten toimeenpanon kustannukset vuosina 2024-2026

Lupa- ja valvontaviraston toimeenpanoa valmistelemaan on maaliskuussa 2024 asetettu toimeenpanohanke. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi on budjetoitu vuosina 2024–2026 yhteensä 7,7, miljoonaa euroa. Kustannukset muodostuvat toimeenpanon johtamisesta ja koordinoinnista, ICT:n ja digitaalisten työvälineiden ja palveluiden muutoksista sekä ratkaisuista, hallinnollisista ratkaisuista ja järjestelmistä, henkilöstön muutoksen tuesta, johdon rekrytoinnista sekä uuden viraston viestintäprojektista. Toimeenpanon kustannukset rahoitetaan valtiovarainministeriön pääluokkaan varatuista määrärahoista. Kustannuksista merkittävimpiä ovat toimialasidonnaisten ja toimialariippumattomien tietojärjestelmien muutostarpeista aiheutuvat kustannukset sekä hallinnollisten järjestelmien ja viestintäratkaisujen muutostarpeista aiheutuvat kustannukset. 

Lupa- ja valvontaviraston käyttämät toimialariippumattomat ICT-palvelut tuotetaan Valtorin toimesta. Toimialariippumattomiin palveluihin liittyen käytössä on Valtorin tuotteistamia uusia yhteisiä palveluita, sekä virastokohtaisia palveluita mm. asianhallinnassa, dokumentinhallinnassa ja raportoinnissa. Näiden yhdenmukaistaminen aiheuttaa lisäkustannuksia, joiden määrän arvioidaan kuitenkin olevan pieni verrattuna toimialasidonnaisiin ICT- ja digipalveluihin. Suurimmat muutoskustannukset on arvioitu syntyvän asianhallintajärjestelmän muutostarpeista ja käyttäjähallintaan liittyvistä muutoskustannuksista. Näitä muutoksia on valmisteltava jo ennen uudistuksen voimaantuloa ja uuden viraston toiminnan aloittamista ja siten kustannuksiakin syntyy jo ennen vuotta 2026. Toimialasidonnaisten palveluiden osalta käytössä on lukuisia sähköisiä rekisterejä, järjestelmiä ja palveluja sekä sähköisen asioinnin ja käsittelyn sekä niihin liittyvien tukipalveluiden tuottamisen ratkaisuja. Esimerkiksi ympäristötehtävissä KEHA-keskuksen lisäksi toimialasidonnaisia järjestelmiä ja palveluja tuottavat Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus. Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi näiden olemassa olevien ratkaisujen käyttöä on tarkoitus jatkaa uudessa virastossa sen ensimmäisinä toimintavuosina ja järjestelmien uusintaa, sulauttamista ja muuta kehittämistä toteuttaa voimaantulosta alkavan siirtymäajan puitteissa kustannustehokkaasti eri järjestelmien elinkaaret huomioiden. Tämä toimeenpanohankkeessa sovellettava periaate ns. sellaisenaan siirrosta aiheuttaa kuitenkin myös kustannuksia. Yhteensä uudistuksen edellyttämän Lupa- ja valvontaviraston ICT- ja digipalvelukokonaisuuden toteuttamisen kustannuksiksi on arvioitu noin 4,3 miljoonaa euroa. 

Lupa- ja valvontaviraston perustaminen edellyttää talous- ja henkilöstöhallinnon KIEKU-järjestelmän osalta uuden KIEKU-järjestelmän käyttöönottoprojektin toteuttamista. Virastojen KIEKU-käyttöönottoprojektit kestävät noin vuoden ja Palkeet laskuttaa käyttöönottoprojektin kustannukset. Yksistään tämän työn kustannusarvio on 482 000 euroa. Vastaavasti uuden viraston laskujen ja asiakirjojen kierrätys ja arkistointijärjestelmä Rondo ja matkahallintajärjestelmä M2 on perustettava. Lisäksi uudelle virastolle tulee luoda intra- ja internet-sivustoratkaisut. Näiden hallinnollisiin järjestelmiin ja ratkaisuihin sekä viestinnän ratkaisuihin liittyvien eri toimien kustannuksiksi on arvioitu noin 1,4 miljoonaa euroa. 

Elinvoimakeskusten toimeenpanoa on valmisteltu osana elinvoimakeskus-asiantuntijasihteeristöä vuoden 2024 alusta lukien ja toimeenpanoa valmistelemaan on lokakuussa 2024 asetettu valtakunnallinen toimeenpanohanke. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi on budjetoitu vuosina 2024-2026 yhteensä 3,5 miljoonaa euroa. Elinvoimakeskusaluekohtaisesta valmistelusta vastaavat ELY-keskukset. Kustannukset muodostuvat toimeenpanon johtamisesta ja koordinoinnista, elinvoimakeskusten yhteisen asiakaspalvelumallin rakentamisesta, tietohallinnon ja digityöympäristön välttämättömistä muutoksista, tietojärjestelmämuutoksista ja tiedonhallintaan liittyvistä muutoksista, taloushallinnon järjestelmämuutoksista, muutosviestinnästä sekä henkilöstön muutosvalmennuksesta. Merkittävimmät kustannukset muodostuvat tietojärjestelmien, digityöympäristön ja järjestelmätoimittajien muutoskustannuksista, joiden arvioidaan olevan noin 1,4 miljoonaa euroa. 

Toimeenpanohankkeiden kustannukset tarkentuvat toimeenpanon edetessä ja lopulliset vaikutukset tarkentuvat valtion talousarvion valmistelun yhteydessä. 

4.2.1.5  Valtionhallinnon hallitusohjelman tuottavuusohjelman toteuttaminen ja muu linjattu toimintamenojen sopeutustarve

Hallitusohjelmassa on linjattu valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta, jolla tuetaan hallituksen julkisen talouden kestävyystavoitetta. Tuottavuusohjelman toimintamenoja vähentävä vaikutus on vuoden 2027 tasossa 243 miljoonaa euroa jääden pysyvästi kehyksiin. Valtion aluehallinnon uudistuksen ja tuottavuusohjelman suhteesta hallitusohjelmassa on linjattu, että uudistamisessa huomioidaan valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja toimintamenojen sopeutustarve. 

Tuottavuusohjelman mukaiset euromääräiset säästöt on kohdistettu uudistuksen kohteena olevien aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä KEHA-keskuksen ja Valviran toimintamenomomenteille julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2025-2028. 

Alla olevassa taulukossa on kuvattu tuottavuusohjelman mukaiset säästöt nykyisten virastojen mukaisella toimintamenomomenttirakenteella. 

Taulukko 9. Tuottavuusohjelman (JTS2025-2028) mukaiset säästöt nykyisten virastojen mukaisella toimintamenomomenttirakenteella 

Uudistuksen myötä yllä olevassa taulukossa esitetyt säästöt ja myöhemmin tarkentuvat muut virastokohtaiset lisäsopeutussäästöt periytyvät siirtyvien tehtävien mukaisten määrärahojen suhteessa uudistuksessa perustettavien uusien virastojen toimintamenomomenteille. Momenttikohtaiset vaikutukset tarkentuvat ja päätetään valtion talousarvion 2026 ja julkisen talouden suunnitelman 2026-2029 valmistelun yhteydessä.  

Virastoille, joita uudistus koskee, ei ole tuottavuusohjelman ja valtionhallinnolle yleisesti asetettujen toimintamenosäästöjen lisäksi asetettu suoraan uudistukseen kytkeytyen erillisiä toimintamenojen säästötavoitteita. Tämä on perusteltua, sillä lyhyellä muutaman vuoden aikavälillä uudistuksen toteuttaminen väistämättä nostaa kustannustasoa muutoksen edellyttämän lisätyön ja välttämättömien toimenpiteiden myötä. Pidemmällä aikavälillä vaikutus on kuitenkin arvioitavissa kustannusten näkökulmasta positiiviseksi, sillä uudistus luo nykyistä paremmat rakenteelliset edellytykset parantaa valtionhallinnon toiminnan tuottavuutta, kun nykyisin useassa eri viranomaisessa hoidetuissa tehtävissä poistetaan hallinnollisia päällekkäisyyksiä ja yhtenäistetään toimintatapoja. Uuden rakenteen mahdollistamilla valvonnan ja asiakasohjauksen yhteisillä toimintamalleilla ja muilla toiminnallisilla uudistuksilla on mahdollista saavuttaa säästöjä.  

Uudistus mahdollistaa esimerkiksi hallintopalvelujen tarjoamisen yhdessä kokonaisuudessa laajemmalle kokonaisuudelle. Monelta osin prosesseina yleisluontoiset skaalautuvat talous-, henkilöstö- ja toimitilahallinto sekä asianhallintatoiminnot ja muut yhteiset tai rinnakkaiset toiminnot on mahdollista toteuttaa tuottavammin kuin nykyisin. Digitalisaation edistämiseksi on mahdollista luoda paitsi toimialakohtaisia niin myös toimialojen yhteisiä järjestelmä- ja tiedonhallintaratkaisuja, mikä parantaa yhteentoimivuutta ja on kustannustehokkaampaa. Valtakunnallisten tietovarantojen tietojen voidaan arvioida olevan jatkossa nykyistä vertailukelpoisempia ja paremmin analysoitavissa, mikä mahdollistaa paremman tilannekuvan toiminnan suunnittelun pohjaksi. Suurempi virastokokonaisuus mahdollistaa myös isommat ja vaikuttavammat investoinnit sähköisiin järjestelmiin sekä tekoälyn ja robotiikan hyödyntämiseen. 

Nämä toiminnalliset kehittämistoimet vaikuttavat pidemmällä aikavälillä kustannuksia alentavasti, vaikka toimeenpanoa välittömästi seuraavina vuosina 2026-2028 kustannukset todennäköisesti kertaluonteisista muutoskustannuksista johtuen hetkellisesti kasvavat. 

Kaikki edellä mainitut kustannusvaikutukset ovat arvioita ja lopulliset vaikutukset tarkentuvat valtion talousarvion valmistelun yhteydessä. 

4.2.5.1  Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvät viranomaistehtävät ja vaikutukset organisaatioon

Viraston ohjauksessa siirtyminen kuuden aluehallintoviraston ja Valviran ohjauksesta yhteen usean ministeriön yhteiseen tulosohjaukseen ja strategiatyöhön mahdollistaa ohjaustoiminnan kokonaisuuden tehostumisen. Samoin valtion alue- ja keskushallinnon nykyisten päällekkäisten tehtävien purkaminen ja siitä johtuva keskushallinnon virastojen ja aluehallintovirastojen välisen ohjausrakenteen poistuminen keventävät viranomaisten välistä ohjauskokonaisuutta. Nykyisin aluehallintovirastojen ohjaukseen kuuluvia tehtäviä, kuten virastojen toiminnan yhdenmukaisuuden ohjaus, siirtyy uudessa virastorakenteessa viraston sisäisen johtamisen piiriin kuuluvaksi. Viraston ohjauksen ja toisaalta viraston sisäisen johtamisen välinen jako selkeytyy uudessa virastorakenteessa. Viraston sisäinen organisoituminen sektorikohtaisiksi toimialoiksi edistää vuorovaikutteista ministeriön ja toimialan välistä ohjausta. Ehdotettu ohjausmalli voi sisältää riskin, mikäli eri ministeriöt ehdottavat virastolle keskenään ristiriidassa olevia tulostavoitteita tai tulostavoitteita, joihin ei ole varattu määrärahaa, jolloin on mahdollista, ettei virasto saavuta asetettuja tulostavoitteita. Myös tulostavoitteet, jotka edellyttävät viraston perustehtäviin kohdennettujen resurssien uudelleen kohdentamista osastorajat ylittävällä tavalla viraston sisällä, voi johtaa siihen, ettei virasto saavuta asetettuja tulostavoitteita. On olemassa riski, että vahvasti tietyn toimialaohjaavan ministeriön ohjauksessa olevan osaston toimintaa aletaan ohjata ohi viraston pääjohtajan ja laissa säädettyjen ohjauksen yhteensovittamismekanismien. Riskin välttäminen edellyttää viraston sisäistä vahvaa johtamis- ja toimintakulttuuria, yhteistyötä sekä ohjaavien tahojen tiivistä vuorovaikutusta.  

Valtakunnallinen monialainen virastorakenne mahdollistaa eri toimialojen välisen vuorovaikutuksen, yhteensovituksen ja yhteistyön lisääntymisen. Virastolla on mahdollisuus poikkihallinnollisesti yhteen sovittaa esimerkiksi valvontatoimintaa niin strategisesti, operatiivisesti kuin prosessuaalisesti ja asiallisesti, eli hyödyntää esimerkiksi yhteisiä tarkastuskäyntejä, käsitellä samassa menettelyssä saman valvottavan useampia asioita. Monialainen virastorakenne mahdollistaa asiantuntemuksen verkostomaisen hyödyntämisen viraston sisällä siten, että tarvittavaa asiantuntijaresurssia voidaan joustavasti kohdentaa toimialojen erityistarpeiden ja työtilanteiden mukaan eikä sitä tarvitse hankkia viraston ulkopuolelta.  

Valtakunnallinen toimivalta on edellytys viraston toimintaa ja asiakkaita palvelevan digitalisaation täysimääräiselle käyttöönotolle, sillä tietoteknisten ratkaisujen hyödyntäminen edellyttää uusien valtakunnallisesti yhdenmukaisten toimintaprosessien luomista ja käyttöönottoa. Tehtävien kokoaminen valtakunnalliseen viranomaiseen luo nykyistä selvästi paremmat edellytykset toimintatapojen, ratkaisukäytäntöjen, palvelumallien ja palvelutason yhtenäisyydelle koko maassa. Toimintatapojen muutoksen saavuttaminen edellyttää uudessa virastossa toiminnan ja prosessien johtamisen määrätietoista kehittämistyötä sekä resurssien varmistamista kehittämiselle. Viraston toimipaikkaverkko on tarkoitus muodostaa siten, että se ottaa huomioon henkilöstön toiminnallisesti tarkoituksenmukaisen sijoittumisen.  

Ehdotetun lain mukaisesti virastolla olisi toimipaikka kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla. Virastolla tulee olemaan myös muita työnteon paikkoja. Viraston toimipaikoista määrättäisiin viraston työjärjestyksessä paitsi päätoimipaikasta, josta säädettäisiin. Vaikka toimivalta päättää sijoittumisesta olisi säädetty virastolle itselleen, valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain (728/2021) mukaan ministeriö voi kuitenkin sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, pidättää itselleen toimialaansa kuuluvan viranomaisen päätösvallan yksiköiden ja toimintojen sijoittumista sekä yksiköissä annettavan palvelun laajuutta, aukioloa tai muuta palvelun saatavuutta koskevassa asiassa. Ennen valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista ja yksikössä annettavan asiakaspalvelun saatavuutta koskevan päätöksen tekemistä tulee arvioida, miten ne edistävät valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetussa laissa tai siinä säädetyssä valtakunnallisessa suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumista. Lain mukaan valtion palveluiden saatavuus tulee järjestää sekä yksiköt ja toiminnot sijoittaa siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asioinnin keinoja käyttäen eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet (yhdenvertaisuus, kielelliset oikeudet ja muut perusoikeudet) turvaavalla tavalla. Valtion palveluiden saatavuutta ja yksiköiden ja toimintojen sijoittamista koskevien päätösten ja suunnitelmien tulee lisäksi vahvistaa elinvoimaisuutta, turvallisuutta ja valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa.  

Toimipaikkaverkosta määrätään viraston työjärjestyksessä, jota koskeva ehdotus laaditaan virastouudistushankkeen toimeenpanohankkeessa. Työjärjestyksen vahvistaa viraston toimiva johto. Laissa säädetyt tavoitteet ohjaavat virastoverkkoa koskevaa päätöksentekoa. Virasto toimisi valtakunnallisesti, mutta alueellisissa toimipaikoissa laajalla toimipaikkaverkostolla. Esitettyjen lainmuutosten taikka virastouudistuksen itsessään ei arvioida aiheuttavan välitöntä muutostarvetta nykyiseen toimipaikkaverkostoon. Osa viraston tehtävistä edellyttää alueellista läsnäoloa. Viraston toimipaikkaverkko on tarkoitus muodostaa siten, että se ottaa huomioon henkilöstön toiminnallisesti tarkoituksenmukaisen sijoittumisen. Kaikissa toimipaikoissa ei tehtäisi kaikkien viraston toimialojen tehtäviä vaan henkilöstö sijoittuisi jatkossakin eri toimipaikkoihin ja työntekopaikkoihin tehtävien hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Kattavan alueellisen toimipaikkaverkon tarpeellisuus korostuu tehtävissä, jotka edellyttävät paikan päällä tehtävää tarkastustoimintaa. Tällaisia tehtäviä sisältyy esimerkiksi työsuojeluvalvontaan, ympäristövalvontaan ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen palvelutuotannon valvontaan. 

Uusi valtakunnallinen virastorakenne edellyttää myös erilaisten yhteistyörakenteiden ja yhdyspintojen arviointia ja uudelleen rakentamista. Uudistuksen ei voida arvioida vaikuttavan kielteisesti eri viranomaisten keskinäisiin ja kuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön, koska yhteistyötä koskevaa sääntelyä ei ehdoteta muutettavaksi uudistuksen yhteydessä. Lupa- ja valvontaviraston johdon on kuitenkin perusteltua arvioitava yhteistyön muotoja ja niiden tarkoituksenmukaisuutta suhteessa viraston tehtävien tulokselliseen hoitamiseen nähden ja tarpeen mukaan luopua sellaisista yhteistyönmuodoista, jotka eivät tue viraston toimintaa tai virastolle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.  

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on hoitanut työllisyyden edistämisen kuntakokeilun valvontatehtävää lakiin työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta (1269/2020) perustuen. Työllisyyden kuntakokeilujen valvonta on valtakunnallinen erikoistumistehtävä, joka on sijoitettu Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon POL-vastuualueen oikeus-turvayksikköön. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilu päättyi 31.12.2024 ja julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi valtion työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille ja kuntien muodostamille yhteistoiminta-alueille 1.1.2025 alkaen. Uudistuksen myötä työvoimapalveluiden järjestämisestä toimialueellaan vastaa kunnan tai kuntayhtymän työvoimaviranomainen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto vastaisi 1.1.2025 alkaen työvoimaviranomaisen valvontatehtävää lain työvoimapalveluiden järjestämisestä perusteella. Työvoimaviranomaisen valvontatehtävä ei olisi suoranaisesti uusi tehtävä, koska se jatkaisi pääosin työllisyyden edistämisen kuntakokeilun valvontatehtävää. Valvonnan keskittämisellä yhdelle aluehallintovirastolle pyritään varmistamaan valvonnan yhtenäisyyttä ja osaamista. Työvoimaviranomaisen valvonta on käytännön toimintaympäristöltään hyvin erilainen tehtävä kuin aluehallintoviraston muut tehtävät. Hallinto-osasto voisi hoitaa tehtäviä, jotka eivät luonteensa vuoksi kuulu muulle osastolle. Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaohjauksessa olevaa valvontatehtävää hoidettaisiin viraston hallinto-osastolla. 

Ympäristötehtävät 

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanotehtäviä hoidettaisiin uudistuksen jälkeen Lupa- ja valvontavirastossa, elinvoimakeskuksissa, maakuntien liitoissa ja kunnissa. Näiden viranomaisten yhteistyö on keskeinen edellytys uudistuksen onnistuneelle toteuttamiselle. Uudistuksessa syntyy selkeä toimivallanjako ympäristötehtävissä Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten välille; Lupa- ja valvontavirasto vastaa ympäristöllisistä lupa-, valvonta- ja ohjaustehtävistä ja elinvoimakeskusten tehtävänä on erityisesti ohjelma- ja hanketyöllä vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja parantaa ympäristön ja vesistön hyvää tilaa sekä edistää ilmastotyötä esimerkiksi EU-rahoituksen ja aluekehityksen puitteissa.  

Valtion ympäristöllisten lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien kokoamisella ja yhdistämisellä valtakunnallisesti toimivaltaiseen Lupa- ja valvontavirastoon luodaan edellytykset näiden tehtävien nykyistä asiakaslähtöisemmälle, sujuvammalle, kustannustehokkaammalle ja yhdenmukaisemmalle toimeenpanolle. Tehtävien kokoaminen mahdollistaa hallitusohjelman mukaisen etenemisen kohti yhden luukun mallia, jossa asiointi ja lupien haku tapahtuisi keskitetysti ja digitaalisesti yhden, toimivan ja käyttäjälähtöisen lupaprosessin kautta. Perustettavalla viranomaisella on jatkossa vastuullaan lupaprosessin eteneminen ja koordinointi tarvittavine selvityksineen. Tämä viranomainen vastaisi myös siitä, että luvan hakijalla on mahdollisuus etukäteen keskustella lupamenettelyihin liittyvistä velvollisuuksista, selvitystarpeista ja reunaehdoista. 

Hallitusohjelman mukaan nykyisellään valtion virastojen rajat (AVI:t, ELY:t) vaikeuttavat tehokasta toimintaa. Nykyisin 13 ELY–keskuksessa ja 4 aluehallintovirastossa hoidettavien ympäristötehtävien kokoaminen yhteen valtakunnallisesti toimivaltaiseen virastoon parantaa mahdollisuuksia hyödyntää voimavaroja ja asiantuntemusta koko maassa tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Valtakunnallisen viraston malli mahdollistaa resurssien joustavamman kohdentamisen ja työn tasaisemman jakautumisen. Lisäksi valtakunnallisen viraston malli mahdollistaa nykyistä laajemmin erikoistumisen kulloinkin tarvittaviin asiantuntijuusaiheisiin.  

Ympäristötehtävien osalta perustettava Lupa- ja valvontavirasto hoitaisi jatkossa nykyisten aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten toimivaltaan kuuluvia lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä sekä niihin kytkeytyviä muita tehtäviä. Näitä ovat EU-ympäristölainsäädäntöön sekä kansallisesti erityisesti ympäristönsuojelulain, vesilain, jätelain, luonnonsuojelulain, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain, alueidenkäyttölain, maa-aineslain, rakentamislain, rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain sekä eräiden muiden ympäristöä koskevien lakien mukaiset tehtävät sekä ympäristöasioiden yleisen edun valvonnan tehtävät. Lupa- ja valvontavirastolle siirrettäisiin samalla ympäristöministeriöltä jätelaissa säädetty akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksiin liittyvä viranomaistehtävä. 

Hallitusohjelman mukaisesti sujuva lupamenettely sekä siitä syntyvä puhdas siirtymä ja talouskasvu varmistetaan huolehtimalla lupaviranomaisten hyvästä asiakaspalvelukyvystä ja johtamisesta, toimivista digitaalisista järjestelmistä sekä riittävästä resursoinnista. Valtakunnallinen toimivalta onkin edellytys myös viraston toimintaa ja asiakkaita palvelevan digitalisaation täysimääräiselle käyttöönotolle, sillä tietoteknisten ratkaisujen hyödyntäminen edellyttää uusien valtakunnallisesti yhdenmukaisten toimintaprosessien luomista ja käyttöönottoa. Tehtävien kokoaminen valtakunnalliseen viranomaiseen luo nykyistä selvästi paremmat edellytykset toimintatapojen, ratkaisukäytäntöjen, palvelumallien ja palvelutason yhtenäisyydelle ja jatkokehittämiselle koko maassa. Toimintatapojen muutoksen saavuttaminen edellyttää uudessa virastossa toiminnan ja prosessien johtamisen määrätietoista kehittämistyötä sekä resurssien varmistamista kehittämiselle.  

Uudistus mahdollistaa ympäristöllisten menettelyjen yhden luukun palvelujen toteuttamisen valtion hallinnossa. Ympäristöllisten menettelyjen yhden luukun palveluja koskevaa lainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan ja tätä koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle samanaikaisesti valtion aluehallinnon uudistusta koskevan ehdotuksen kanssa keväällä 2025 (YM63:00/2023). Yhden luukun palvelujen toteutuessa keskeiset ympäristöön liittyvät lupamenettelyt, kuten ympäristölupa, vesilain mukainen lupa, luonnonsuojelulain mukaiset poikkeamispäätökset sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tehtävät hoidettaisiin yhdessä viranomaisessa ja lupia haettaisiin yhdestä paikasta. 

Hallitusohjelman mukainen virasto- ja samanaikaisesti käynnissä oleva yhden luukun lainsäädäntöuudistus mahdollistavat siirtymisen kohti aikaisempaa yhdennetympää menettelyä ja lupaa. Lupamenettely ja valvonta muodostavat uudessa virastossa ennakko- ja jälkivalvonnan jatkumon yhtenäisenä kokonaisuutena. Valtakunnallinen toimivalta ympäristötehtävissä edistää toiminnan suunnitelmallisuutta, läpinäkyvyyttä ja valvonnan yhdenmukaistumista sekä paikkariippumattomien ja alueellisten prosessien arviointia, kehittämistä ja yhdentämistä. Maan parhaat asiantuntijat voidaan osoittaa hankkeen sijaintipaikasta riippumatta kulloisenkin hankkeen käsittelyyn. Kun keskeisten ympäristötehtävien hoitaminen toteutetaan jatkossa valtakunnallisen viranomaisen toimesta, saavutetaan tätä kautta koko maahan yhtenäisemmät käytännöt, mikä edistää yhdenvertaisuutta esimerkiksi toiminnanharjoittajien kannalta. Ympäristötehtävissä valtakunnallinen viranomainen on omiaan takaamaan lupatehtävien asianmukaisen hoitamisen ja ympäristön tilan heikentymättömyyden, kun näitä tehtäviä hoidetaan valtakunnallisesti yhtenäisillä toimintatavoilla. Ympäristölupa-asioissa ja vesilain mukaisissa asioissa sekä näiden lakien mukaisten lupien valvonnassa tarvitaan monialaista asiantuntemusta, mikä on nykyistä paremmin turvattavissa valtakunnallisessa virastossa kuin hajautetussa hallinnossa. Lupa- ja valvontavirasto myös toimisi jatkossa tehokkaana luvituksen yhteyspisteenä ja mahdollistaisi sen, että toiminnanharjoittaja voisi asioida vain yhden valtion lupaviranomaisen kanssa. 

Ympäristöasioiden osalta siirtyminen aluehallintovirastoista ja ELY-keskuksista yhteen lupa-, ohjaus- ja valvontaviranomaiseen parantaa toiminnan sujuvuutta ja sillä osaltaan saavutetaan merkittäviä synergiaetuja, kun lupa- ja valvontatehtävät ovat hallinnollisesti samassa viranomaisessa. Muutos lähentää ympäristötoimialan lupa- ja valvontatoimea ja mahdollistaa tiiviimmän yhteistyön ennakko- ja jälkivalvontatehtävissä sekä vahvistaa asioiden kokonaisvaltaisempaa käsittelyä. Samalla myös tiedonkulku tehostuu ja viranomaisilta pyydettävien lausuntojen määrä vähenee. Muutos edellyttää viraston sisäisiä ennakollisia menettelyjä eri tehtäväkokonaisuuksien yhteensovittamiseksi. 

Luonnonsuojelun osalta viranomaistehtävät ja korvaustehtävät sekä toisaalta luonnon monimuotoisuuden hyvän tilan edistämistehtävät jakautuisivat Lupa- ja valvontavirastoon ja elinvoimakeskuksiin. Lupa- ja valvontavirasto vastaisi valtaosasta luonnonsuojelulain mukaisten oikeusharkintaa edellyttävien päätösten tekemisestä, kun taas elinvoimakeskuksille siirtyisivät luonnon monimuotoisuuden ja hoidon edistämiseen liittyvät tukiviranomaistehtävät sekä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön sekä maiseman suojelun edistämistehtävät alueellaan. Tehtäväjakoa voidaan pitää edellä mainituin yhden luukun palveluiden kehittämiseen liittyvin perustein luontevana ja Lupa- ja valvontaviraston lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien kokonaisuutta hyvin tukevana. Toisaalta jakautumisen voidaan katsoa myös jossakin määrin vaikuttavan viranomaistyön vaikuttavuuteen: yksittäisen elinvoimakeskusten luonnonsuojelun henkilöresurssin arvioidaan jäävän verrattain pieneksi, mikä voi vaikuttaa osaamisen tasoon ja työn määrään organisaatiossa. Uudistus vaatii myös tältä osin uudenlaisen yhteistyön kehittämisen muodostettavien virastojen välille, jotta vapaaehtoisen luonnonsuojelun keinot tukisivat mahdollisimman hyvin säädösperusteista luonnonsuojelua. 

Vastaavasti kuin luonnonsuojelulakiin perustuvilla viranomaistehtävillä, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen tehtävillä on kiinteä liittymäpinta ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisiin lupa- ja valvontatehtäviin. Tämän vuoksi tehtävät osoitettaisiin Lupa- ja valvontavirastolle. Vesienhoidon tavoitteiden asettamisella ja toimenpiteiden suunnittelulla on vaikutusta merenhoitoon ja Itämeren tilan parantamiseen, minkä vuoksi tehtävät tulee tehdä keskitetysti samassa viranomaisessa. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistehtäväkokonaisuuden keskittäminen Lupa- ja valvontavirastoon takaisi valtakunnallisen yhdenmukaisuuden ja toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun. Vesienhoidon järjestämiseen liittyvät tarkastelut toistuvat kuuden vuoden välein vesienhoitosuunnitelmien tarkistamista varten. Eri vesienhoidon osatehtävillä on kiinteä yhteys toisiinsa ja niitä ei voi erottaa toisistaan. Vesien ja meren hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi suunniteltujen toimenpiteiden edistämis- ja neuvontatehtävät siirtyisivät elinvoimakeskuksiin, joilla olisi tehtävän hoitoa varten parhaat edellytykset toimia alueen sidosryhmien ja toimijoiden kanssa.  

Virastouudistuksen myötä ympäristölainsäädännössä korostuu yleisen edun valvonnan ja siihen limittyvän laillisuusvalvonnan toteutumisedellytysten erityisen järjestämisen tarve. Aluehallintovirastolle kuuluvien lupatehtävien ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle kuuluvien laillisuus- sekä yleisen edun valvontatehtävien osoittaminen Lupa- ja valvontaviraston hoidettavaksi merkitsee muutosta viranomaisjärjestelmään. Yleisen edun valvontaan liittyy keskeisesti kysymys oikeudesta hakea muutosta viranomaisen tekemään päätökseen. Kansallisesti yleistä etua valvovan viranomaisen muutoksenhakuoikeudesta on säädetty oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa sekä useissa aineellisissa laeissa. Yleisen edun valvontaa koskevat näkökohdat saattavat eräissä tilanteissa edellyttää yleistä etua valvovan tahon mahdollisuutta saattaa lupaviranomaisen antaman päätöksen lainmukaisuus muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi. Koska viranomainen ei voi hakea muutosta omaan päätökseensä, edellyttää viraston sisäisestä muutoksenhakuoikeudesta säätäminen asiassa puhevaltaa käyttävän tahon järjestämistä muodollisesti asian ratkaisevasta viranomaisesta erilleen. Tämä toteutettaisiin säätämällä Lupa- ja valvontavirastolaissa yleistä etua ympäristöä koskevassa päätöksenteossa ja muutoksenhaussa valvovasta yksiköstä. Yleisen edun valvontayksikön sisäisen muutoksenhakuoikeuden käyttämisen erityislaatuisuuden korostamiseksi laissa ehdotetaan valitusoikeuden rajaamista tiettyihin laissa yksilöityihin tilanteisiin. Yksiköllä olisi lisäksi mahdollisuus tulla kuulluksi lupahakemuksesta ja saattaa siten käsityksensä lupaviranomaisen tietoon ennakollisesti jo lupamenettelyvaiheessa, joka vähentäisi tarvetta turvautua muutoksenhakuun. Lähtökohtaisesti nykyisten ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ympäristötehtävien kokoaminen samaan viranomaiseen ja yhden luukun luvan kehittäminen edistävät merkittävällä tavalla ympäristöllisen päätöksenteon ja yleisen edun intressien yhteensovittamista ja ovat siten omiaan kokonaisuutena vähentämään muutoksenhaun tarvetta. 

Vesitaloustehtävät 

ELY-keskusten Y-vastuualueiden vesitaloustehtävät siirtyvät pääosin elinvoimakeskuksiin, vesilain lupa- ja valvontatehtävät siirtyvät valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon. Vesitaloustehtävissä tarvittavaa erityisosaamista (mm. hydrologia) on vahvistettava tehtävien jakautuessa eri organisaatioihin. 

Kalataloustehtävät 

ELY-keskusten nykyisin E-vastuualueilla hoidettavat kalataloustehtävät siirtyvät keskitettyinä tehtävinä elinvoimakeskuksiin. Yleisen kalatalousedun valvonta ja osallistuminen ympäristö- ja vesitalouslupaprosesseihin on alueellisen kalatalousviranomaisen keskeinen perustehtävä. Koska elinvoimakeskuksen kalatalousviranomainen vastaisi kalastuksesta ja kalakannoista, hoitaisi se myös jatkossa niitä koskevan yleisen edun valvonnan. 

Työsuojelun tehtävät  

Työsuojelun tehtävät ehdotetaan organisoitavaksi omaksi osastokseen, jota johtaisi osastopäällikkö. Ratkaisuvalta työsuojeluosaston tehtävissä olisi osastopäälliköllä tai muulla virkamiehellä sen mukaan kuin osaston työjärjestyksessä määrätään. Osaston henkilöstön nimittäisi osastopäällikkö. Työsuojeluosaston osastopäällikkö nimitettäisiin virkaansa muista toimialojen johtajista poiketen toistaiseksi. Lakiehdotuksen 4 §:n mukaan työsuojelun tehtäviä hoitava osasto on riippumaton työsuojelun tehtäviä hoitaessaan. Osaston toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus näissä tehtävissä on turvattu. Työsuojeluosastolle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa näiden tehtävien asianmukaisen hoitamisen tai riippumattomuuden. 

Työsuojelun tehtävien ohjaus järjestettäisiin muista viraston tehtävistä poikkeavalla tavalla. Sosiaali- ja terveysministeriö laatisi työsuojeluosastoa koskevan erillisen osion viraston tulossopimukseen. Nykytilaa vastaavasti työsuojelun toimintamäärärahat tulisivat omalta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan sijoittuvalta toimintamenomomentiltaan. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi työsuojeluosaston toimintaan tarkoitettua määrärahaa koskevan talousarvio- ja kehysehdotuksen valmistelusta. Työsuojelun erityisasema huomioitaisiin myös viraston johtamismallissa. 

Edellä mainitut ehdotukset työsuojeluosaston ja sen toiminnan organisoimiseksi Lupa- ja valvontavirastossa varmistavat, että työsuojeluviranomaisen tehtävien hoidon riippumattomuus on turvattu Suomen ratifioiman (SopS 44/1949) kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen (yleissopimuksen nro 81) edellyttämin tavoin. 

Viraston henkilöstön työsuojeluvalvonta ehdotetaan järjestettäväksi erityisratkaisulla, jossa sosiaali- ja terveysministeriön nykyistä rajoitettua roolia toimia työsuojeluviranomaisena laajennettaisiin siten, että se toimisi työsuojeluviranomaisena myös silloin, kun työsuojeluvalvonta kohdistuu Lupa- ja valvontavirastoon. Tosiasiallisesti virastoon voidaan arvioida kohdistuvan työsuojeluvalvontaa arviolta muutamia kertoja vuodessa. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi valvonnan toteuttamiseksi määrätä tapauskohtaisesti harkiten viraston työsuojelun toimialan tarkastajan suorittamaan valvonta- ja tarkastustehtävän virastossa. Määräämismenettelystä säädettäisiin Lupa- ja valvontavirastosta annettavassa laissa. Tarkastajat toimisivat tässä tehtävässään sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston johdon ja valvonnan alla. Lisäksi erikseen säädettäisiin, ettei palvelussuhde virastoon tee näitä tarkastajia hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla esteelliseksi asiassa, joka koskee viraston työsuojeluvalvontaa. Viranomaisaloitteisen työsuojeluvalvonnan kohdistamisesta virastoon päättäisi sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osasto.  

Ehdotetulla ratkaisulla mahdollistetaan se, että Lupa- ja valvontaviraston virkamiehet, mukaan lukien työsuojelun toimialan virkamiehet, voivat muiden työntekijöiden tavoin turvautua työsuojeluviranomaiseen työsuojeluvalvontaa, ohjausta ja neuvontaa edellyttävissä asioissa eikä työsuojeluviranomaisena toimi virkamiesten työnantaja. Ehdotettu ratkaisu on lisäksi toiminnallisesti tarkoituksenmukaisella tavalla järjestettävissä eikä se rakenteellisella raskaudellaan ja jäykkyydellään tarpeettomasti sido työsuojeluvalvontaa valtakunnan tasolla käytettävissä olevaa kokonaisresurssia, vaan mahdollistaa tavanomaisen työsuojeluvalvonnan järjestämisen tehokkaasti ja tuottavasti. Lisäksi malli mahdollistaa sen, että työsuojelutarkastajien eri tehtävien erityisasiantuntemus olisi käytettävissä myös virastoon kohdistuvassa työsuojeluvalvonnassa. 

Työsuojeluosaston valtakunnallinen toimivalta Lupa- ja valvontavirastossa edistäisi yhtenäisiä toimintatapoja käytännön tarkastustoiminnassa sekä tarkastustoiminnan ratkaisukäytännön yhdenmukaisuutta valtakunnallisesti. Valtakunnallinen työsuojeluosasto olisi organisoitu saman johdon alle ja annetut toimintatapa- ja tulkintaohjeet olisivat yhteiset kaikille tarkastajille. Tarkastustoiminnassa tulee huomioida hyvän hallinnon periaatteet, kuten asiakkaiden tasapuolinen kohtelu sekä oikeutettujen odotusten suoja, mikä ohjaa tarkastustoimintaa tekeviä huomioimaan saman viranomaisen vastaavanlaisia aikaisempia ratkaisuja omassa ratkaisutoiminnassaan. Valtakunnan tasolla yhtenäisempi tarkastustoiminta ja ratkaisukäytäntö palvelisi sekä työnantajien että työntekijöiden etua, kun valvonnan toteutus ja lainsäädännön tulkinta olisi nykyistä yhdenmukaisempaa ja ennakoitavampaa. Kokemukset epäyhtenäisestä ja alueellisesti poikkeavista ratkaisukäytännöistä ovat olleet erityisesti useammalla alueella toimiville työnantajille haastavia. Lisäksi valtakunnallinen organisoituminen edistäisi palvelun tasalaatuisuutta ja käsittelyaikojen yhdenmukaistumista työpaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta.  

Organisoituminen valtakunnalliseksi yksiköksi varmistaisi myös, että henkilöstön erityisasiantuntemusta olisi mahdollista käyttää nykyisiä toimialuerajoja laajemmin, kun henkilö- ja osaamisresurssit olisivat tarvittaessa käytettävissä valtakunnallisesti. Paikkariippumatonta valvontaa voitaisiin hoitaa siellä, missä on resurssia ja osaamista parhaiten saatavilla. Esimerkiksi epäasialliseen kohteluun tai häirintään liittyvä viranomaisvalvonta voidaan paikkariippumattomana valvontana keskittää erityisasiantuntemusta omaaville tarkastajille. Lisäksi esimerkiksi kemiallisten tekijöiden valvonnan osaamista voidaan käyttää valtakunnallisesti vaativien erityiskohteiden valvonnassa, johon alueellisesti ei ole osaamista tarjolla. Valtakunnallinen organisoituminen edistäisi henkilö- ja osaamisresurssin tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa käyttöä ja kehittämistä valtakunnallisesti. Valtakunnallisessa virastossa tiettyjä valvontatehtäviä voisi keskittää tarpeen mukaan nykyistä helpommin tehostaen viranomaistoimintaa myös tulevaisuudessa. Tehtävien keskittäminen muutamille asiantuntijoille näkyisi asiakkaille entistä yhtenäisempinä ja tasalaatuisempina tarkastuskertomuksina ja viranomaispäätöksinä.  

Lisäksi työsuojeluviranomaisen toiminnan valtakunnallinen järjestäminen sekä lupa- ja valvontaviraston poikkihallinnollisuus vahvistaisi työsuojeluviranomaisen tekemää viranomaisyhteistyön tasalaatuisuutta, selkeyttä ja tuloksellisuutta. Sujuva viranomaisyhteistyö esimerkiksi Verohallinnon, Maahanmuuttoviraston ja poliisin kanssa on keskeistä työsuojeluviranomaisen työn tuloksellisuuden kannalta.  

Riskinä uudistuksessa voidaan nähdä, että viiden työsuojelun vastuualueen toimintatapojen yhtenäistäminen voi olla käytännössä haastavaa. Sen onnistuminen vaatii johdon lisäksi koko henkilöstön sitoutumista yhteisiin toimintatapoihin ja tulkintakäytäntöihin, sekä valmiutta muuttaa omia toimintatapoja. Muutos ei välttämättä tapahdu nopeasti. Toisaalta tulee huomioida, että työsuojeluviranomaisen jotkut tehtävät, kuten asiakaspalvelu, on jo valtakunnallisesti organisoitu ja esimerkiksi lupatehtäviä on jo keskitetty tietyille aluehallintovirastoille. Näin ollen siirtyminen valtakunnallisiin toimintatapoihin ei ole välttämättä suuri haaste, koska työsuojeluviranomaisella on jo kokemusta valtakunnallisesta toiminnasta.  

Haasteena voi myös olla, että toimintatapoja yhtenäistäessä tulee määritellä valtakunnallisten palvelujen toimitusaika- ja laatutavoitteet. Tämä voi merkitä sitä, että joidenkin palvelujen käsittelyajat voivat pidentyä aikaisemmasta alueellisesta toimintamallista poiketen.  

Varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri -toimialan tehtävät 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla virastouudistuksen vaikutukset viranomaisten toimintaan ovat monella tavalla myönteisiä. Aluehallintovirastojen ratkaisukäytännöissä on ollut havaittavissa jossakin määrin eriytynyttä ohjausta ja päätöksentekoa siten, että eri alueilla on tehty erilaisia tulkintoja lainsäädännöstä. Valtakunnallisessa virastossa johtaminen ja ohjaus selkeytyvät. Tämä antaa mahdollisuuden esimerkiksi oikeusturvaan ja valvontaan kuuluvien prosessien kehittämiseen ja yhteensovittamiseen. Tämä selkeyttää, yhdenmukaistaa ja tehostaa päätöksentekoa. Myös henkilöstöresursseja voidaan kohdentaa paremmin todellisten tarpeiden mukaisesti yhtenäisessä valtakunnallisessa virastossa.  

Virastouudistus antaa myös mahdollisuuden kirkastaa viraston perustehtävää ja keskittyä aiempaa selkeämmin viraston lakisääteisiin perustehtäviin, joka varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen osalta on lupa-, oikeusturva- ja valvontaviranomaisena toimiminen. Ohjausta ja toimintaa voidaan niin ikään yhteen sovittaa paremmin siten, että ohjaus jatkossa kohdennettaisiin esimerkiksi kanteluista nouseviin kysymyksiin.  

Kirjastojen osalta aluehallintovirastot ovat yhdenmukaistaneet prosessejaan ja toimivat jo nyt hyvinkin valtakunnallisesti, kuitenkin myös alueellista tuntemustaan maksimaalisesti hyödyntäen. Valtakunnallinen Lupa- ja valvontavirasto tukee jo tapahtunutta kehitystä esimerkiksi henkilöstöresurssien hyödyntämisessä ja toimintaprosessien yhdenmukaistamisessa. Esityksellä ei siten tältäkään osin arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. 

Jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtionavustustehtävät, jotka ovat kuuluneet aluehallintovirastoille, siirtyisivät valtakunnalliselle virastolle. Keskittäminen yhteen virastoon aikaisemman kuuden viraston sijasta selkeyttää, yhdenmukaistaa ja tehostaa valtionavustusten myöntämiseen liittyvää päätöksentekoa ja valmistelua. Koska valtakunnallinen virasto toimisi kuitenkin monipaikkaisesti, voitaisiin alueellinen asiantuntemus turvata valtionavustushakemusten käsittelyssä jatkossakin.  

Nykyisin liikunnan sekä nuorisotyön ja -politiikan aluehallinnon tehtävistä ovat vastanneet aluehallintovirastot. Kyseiset valtioneuvoston asetuksella säädettävät tehtävät siirtyisivät lähtökohtaisesti valtakunnalliselle virastolle, joten uudistuksella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan tai alueellisesti hoidettavien valtionhallinnon tehtävien toteuttamiseen.  

Sosiaali- ja terveystoimialan tehtävät 

Valviran ja aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveysalalla on sekä päällekkäisyyttä että rinnakkaisuutta, joka on aiheuttanut käytännössä ongelmia valvonnan sujuvuudelle ja vaikuttavuudelle. Erillisistä asianhallintajärjestelmistä johtuen virastot ovat saattaneet tehdä päällekkäistä työtä, ja asioiden selvittäminen ja siirtäminen virastojen välillä on aiheuttanut hallinnollista taakkaa ja viivästyttänyt asioiden käsittelyä. Kun lupa- ja valvontatehtävät siirretään yhdelle valtakunnalliselle toimijalle, vähenee viranomaisten välisen koordinaation tarve ja toiminnan voidaan arvioida sen johdosta sujuvoituvan ja tehostuvan. Valtakunnallisessa virastossa myös tehtävissä toimivia henkilöresursseja voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin. Valtakunnalliset tietojärjestelmät puolestaan helpottaisivat ajantasaisen ja vertailukelpoisen tiedon hankintaa ja laajentaisivat valvonnan tietopohjaa. Selkeä ja yhdenmukainen valtakunnallinen rakenne tukee myös tehtävien vaikuttavampaa hoitamista yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kuten hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa sekä suhteessa niihin. Tämä edellyttää kuitenkin aiemmin todetuin tavoin paitsi viraston toimintatapojen kehittämistä myös yhteistyörakenteiden ja yhdyspintojen arviointia ja tarvittaessa uudelleen rakentamista. 

Pelastustoimi ja varautuminen –toimialan tehtävät 

Aluehallintovirasto on valvonut pelastustointa sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan sekä oma-aloitteisesti että kanteluihin perustuen. Valvontatehtävien kokoaminen yhteen monialaiseen virastoon toisi synergiaetuja. Aluehallintovirastojen pelastustoimen ja varautumisen alueellisten tehtävien kokoaminen yhteen valtakunnalliseen virastoon parantaisi ja yhdenmukaistaisi hyvinvointialueiden ohjausta entisestään ja säästäisi sekä voimavaroja että resursseja. Pelastustoimen valtionavustuksiin liittyvät sekä palosuojelurahastolain mukaiset tehtävät, kuten myös hengenpelastusmitalien myöntämiseen liittyvät tehtävät, on tarkoituksenmukaista siirtää uuteen Lupa- valvontavirastoon. 

Alueellinen varautuminen 

Varautumisen alueelliset yhteistyötehtävät voidaan nähdä valtion kokonaisetua ajavana tehtäväkokonaisuutena. Säätämällä tehtäväkokonaisuudesta riittävän tarkkarajaisesti vältytään varautumisen ja eri viranomaisia koskevan muun hallinnonala- ja toimialakohtaisen sääntelyn (ml. valtioneuvostolle ja ministeriöille kuuluvat ohjaus-, valvonta- ja yhteensovitustehtävät sekä johtamisvastuut erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa) kanssa päällekkäiseltä tai ristiriitoihin johtavalta toiminnalta. Tehtävien siirrossa ei muuteta toimialakohtaista varautumista tai sen yhteensovittamista.  

Varautumisen alueellisen yhteistyön järjestämistehtävien täsmentäminen lainsäädännön tasolla vahvistaisi varautumisvastuiden yhteensovittamista ja varmistaisi varautumisen yhteistoiminnan toteutumista alueellisten viranomaisten kanssa. Tämä toteuttaisi erityisesti hallitusohjelman kirjausta siitä, että erityistä huomiota kiinnitetään varautumisvastuiden aukottomaan toteutumiseen ja yhteistoiminnan toteutumiseen alueellisten viranomaisten kanssa. Valtakunnallisen toimiala- ja tehtäväkohtaisen yhteensovittamisen lisäksi alueellisten tehtäväkokonaisuuksien mahdollisimman hyvä hoitaminen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa edellyttää eri toimijat yhteen kokoavaa yhteistoimintaa sekä yhteensovittamisen rakenteita. Yhteistoiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi kunkin alueellisen ja paikallisen toimijan tilanneymmärrykseen ja varautumiseen liittyvien tietojen jakamista eri toimijoiden kesken, yhteistä harjoittelu-, koulutus- ja suunnittelutoimintaa sekä yhteisesti merkittävien riskien arvioimista. Esityksen mukainen varautumisen alueellinen yhteistoiminta edistää laaja-alaisesti eri toimijoiden varautumisen kokonaisuutta ja yhteensopivuutta aluetasolla. Eri toimijat yhteen kokoavaa yhteistoimintaa sekä yhteensovittamisen rakenteita vahvistettaisiin säätämällä alueellisista valmiustoimikunnista ja niiden tehtävistä.  

Valtakunnallinen virasto ja toimialaministeriöiden toiminnan- ja tulosohjauksen vahvistuminen mahdollistaisivat varautumisen yhteensovittamisen toteuttamisen valtakunnallisesti nykyistä yhdenmukaisemmin suoraan sisäministeriön ohjauksessa. Tehtävässä ei olisi kyse johtamisesta, vaan yhdessä tekemisestä, jonka tarkoituksena olisi optimoida eri toimijoiden vastuulla olevaa toimintaa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tehtäväkokonaisuus edistäisi kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaisesti viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen valmiussuunnittelua ja muuta varautumista. 

Varautumisen yhteistyöalueet olisivat yksi alueellista varautumista selkiyttävä ja alueellista läsnäoloa tukeva muutos ja se toteuttaisi hallitusohjelman kirjausta siitä, että valtakunnallisen viraston alueellinen läsnäolo ja toimintakyky turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueisiin perustuen ja erityistä huomiota kiinnitetään varautumisvastuiden aukottomaan toteutumiseen ja yhteistoiminnan toteutumiseen alueellisten viranomaisten kanssa. Yhteys alueellisen varautumisen ja pelastustoimen välillä säilyisi, mikä on voimavarojen, osaamisen ja toiminnan synergian näkökulmasta kannatettavaa.  

Rahapelitoiminnan valvonta 

Sisäministeriössä on valmisteilla hallitusohjelman mukainen hallituksen esitys rahapelijärjestelmän uudistamiseksi ja osin kilpailulle avaamiseksi lisenssimallilla. Lainsäädäntöhankkeessa (SM053:00/2023) valmistellun hallituksen esityksen mukaan valmisteilla olevan uuden rahapelilain mukaisena lupa- ja valvontaviranomaisena toimisi Lupa- ja valvontavirasto. Poliisihallitus vastaisi viranomaistehtävistä kuitenkin rahapelilaissa säädettävän siirtymävaiheen ajan. Hallituksen esitys rahapelilaiksi on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2025. Valtiovarainministeriö on 17.10.2024 asettanut uuden rahapelijärjestelmän mukaisen lupa- ja valvontatoiminnan toimeenpanoa koskevan hankkeen (Dnro VN/19168/2024), jonka tehtävänä on tarkoitus muun muassa laatia tarkempi hankesuunnitelma lupa- ja valvontatehtävien organisoimiseksi ja siirtämiseksi toimivaltaiselle viranomaiselle sekä suunnitella ja tehdä väliaikaisen toimintamallin lisäksi ehdotus lupa- ja valvontatoimintaa koskevan toimintayksikön organisaatiorakenteesta. Toimeenpanohankkeen asettamispäätöksen mukaan hankkeessa on huomioitava ja yhteensovitettava rahapelijärjestelmän uudistamisen lainsäädäntöhanke ja valtion aluehallinnon uudistamisen lainsäädäntöhanke, kuten myös näissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset. 

Lupa- ja valvontaviraston päätoimipaikka  

Lausuntomenettelyn jälkeisessä jatkovalmistelussa on arvioitu viraston päätoimipaikan sijoittumista. Viraston päätoimipaikaksi on päätetty jatkovalmistelussa esittää Tamperetta. Arvioinnin lähtökohtana ollut nykyinen aluehallintovirastojen toimipaikkaverkosto, joka tulee olemaan Lupa- ja valvontaviraston alueellisen läsnäolon perusta. Tampereella sijaitsee nykyisin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston henkilötyövuosina mitattuna suurin toimipaikka. Alueellisen läsnäolon varmistaminen edellyttää laajaa toimipisteverkkoa. Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain tavoitteiden mukaisesti valtion palvelut ja toiminnot tulee järjestää siten, että koko maan kattavasti valtion tehtävät hoidetaan tuloksellisesti ja palvelun saatavuus vastaa eri asiakasryhmien palvelutarpeeseen perusoikeudet turvaavalla tavalla. Viraston on lain mukaan toimittava alueiden kanssa vuorovaikutuksessa. Tampereen maantieteellinen sijainti on keskeinen suhteessa viraston toimipaikkoihin nähden, minkä lisäksi Tampereella on erinomaiset julkiset liikenneyhteydet. Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain tavoitteiden mukaisesti toimipaikan sijainnin tulee vahvistaa valtion kilpailukykyä työnantajana maan eri osissa. Tampereen voidaan arvioida olevan myös ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden näkökulmasta hyvä valinta. Päätoimipaikan on myös perusteltua sijaita toimipaikassa, jossa jo on laajasti viraston toimintaa. Tampereella sijaitsee nykyisin henkilötyövuosina mitattuna aluehallintovirastojen kolmanneksi suurin toimipaikka ja siihen tulee yhdistymään merkittävä osa nykyisen ELY-keskuksen Y-vastuualueen toimintaa. Tampereesta arvioidaan tulevan Lupa- ja valvontaviraston toiseksi suurin toimipaikka. Tampereen toimipaikka kehittyy seuraavien vuosien aikana yhteensä 2000 valtion eri virastojen virkamiehen yhteiseksi työympäristöksi. Yleisesti ottaen päätoimipaikan sijoittumisella arvioidaan olevan vain vähäisiä vaikutuksia alueen elinvoimaan. Päätoimipaikkaa koskevan päätös ei juurikaan johda virkojen siirtämiseen. Päätoimipaikalla ei pääsääntöisesti ole suurta merkitystä oikeudellisessa mielessä. 

Päätoimipaikan ohella säädettäisiin tarkemmin yhden toimipaikan sijainnista. Hämeenlinnan toimipaikkaan voitaisiin pidemmällä aikavälillä koota esimerkiksi viraston omia yhteisiä hallinnon tukipalveluita, joita Hämeenlinnassa jo aluehallintovirastojen eräiden yhteisten tukipalvelutoimintojen osalta on. Lisäksi voitaisiin koota Hämeenlinnassa jo oleviin valtio työntekopaikkoihin esimerkiksi Lupa- ja valvontavirastolle suunnattuja KEHA:n tukipalveluita. Tukipalveluiden kokoamisessa huomioidaan erityisesti viraston laatiman valmiussuunnitelman mukainen kriittisten toimintojen jatkuvuuden hallinnan kannalta välttämätön henkilökunta. Tukitoimintojen kokoamista toteutettaisiin pidemmällä aikavälillä, eläköitymisen ja muun vastaavan poistuman kautta, ottaen huomioon valtion talouden säästöt.  

4.2.5.2  Elinvoimakeskuksiin siirtyvät tehtävät ja vaikutukset organisaatioon

Nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten E- ja L-vastuualueiden tehtävät, lukuun ottamatta julkisen henkilöliikenteen tehtäviä, siirtyisivät elinvoimakeskuksien hoidettavaksi samoin kuin Y-vastuualueen tehtävät, jotka eivät siirry Lupa- ja valvontavirastoon ja joita olisivat vesitaloustehtävien (pl. vesilain lupa- ja valvontatehtävät sekä eräät muut vesilain tehtävät) lisäksi luonnon monimuotoisuuden hyvän tilan edistämistehtävät ja ympäristöhankkeiden toteuttaminen, alueidenkäytön, ilmastotyön ja kiertotalouden edistäminen, rakennusperinnön hoitoavustukset, öljylämmitysavustukset, vesien ja merenhoidon toimenpiteiden edistäminen, neuvonta ja toteuttaminen sekä ympäristökasvatus. Näitä elinvoimakeskuksiin koottavia tehtäviä on kuvattu tarkemmin nykytilan kuvauksessa ja nykytilan arvioinnissa.  

Tehtävien hoitoa myös keskitettynä on pidettävä välttämättömänä, kun esimerkiksi tehtävien luonne, riippumattomuus, jääviyskysymykset tai maantieteelliset seikat puoltavat joko tehtävien keskittämistä. Elinvoimakeskuksia tulisi olemaan 10 nykyisiin 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen verrattuna. Virastojen määrän supistuminen mahdollistaa virastojen ohjauksen tehostamista ja parantaa virastojen kykyä palvella asiakkaita myös kielelliset oikeudet turvaten.  

Suuri osa ELY-keskusten Y-vastuualueiden tehtävistä siirtyy uudistuksessa valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon. Elinvoimakeskuksiin koottavien erinäisten tehtävien haasteena voisi olla, että tehtäviä hoitavien virkamiesten määrä jää organisaatiossa varsin vähäiseksi. Edellä kuvattu haaste voisi liittyä erityisesti elinvoimakeskuksiin koottaviin Y-vastuualueen tehtäviin, jotka eivät siirry valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon. Tällä voi olla vaikutuksia yksittäisen elinvoimakeskuksen osaamiseen ja kykyyn hoitaa sille asetettuja tehtäviä. Haasteen merkityksellisyyden arvioinnissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että kymmeneen elinvoimakeskukseen yhdistetään 15 nykyistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta, jolloin yksittäisiä elinvoimakeskuksiin koottavia tehtäviä hoitava henkilöstömäärä tulisi nousemaan olennaisesti nykyisestään. Elinvoimakeskukset voivat työnjohto- ja valvontaoikeudella jakaa tehtäviä nykytilaa paremmin nykyistä suuremmalle määrälle virkamiehiä, mikä puolestaan tasoittaa virkamiesten työmäärää. Lisäksi on myös huomattava hallintolain 10 §:ssä säädetty velvoite viranomaisten välisestä yhteistyöstä, jonka perusteella elinvoimakeskukset voivat tehdä yhteistyötä, minkä lisäksi elinvoimakeskuksia koskevaan lakiin ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuus asettaa elinvoimakeskuksen virkamies enintään kolmen vuoden ajaksi toisen elinvoimakeskuksen käytettäväksi. Nykyistä suuremmat elinvoimakeskukset voivat tarjota virkamiehille parempia uralla etenemismahdollisuuksia sekä asiantuntijana että esihenkilönä. Näillä keinoilla elinvoimakeskukset voivat mahdollistaa virkamiesten mahdollisuudet laajentaa omaa osaamistaan. Näillä keinoilla voidaan osaltaan ennalta ehkäistä edellä todettuja mahdollisia haasteita.  

Uudistuksen ei voida arvioida vaikuttavan kielteisesti elinvoimakeskuksia ohjaavien eri viranomaisten keskinäiseen yhteistyöhön, koska ohjausta ja yhteistyötä koskevaa sääntelyä ei ehdoteta muutettavaksi nykyisestä ELY-keskusten sääntelystä merkittävästi uudistuksen yhteydessä. Elinvoimakeskusten toimeenpanohankkeen yhteydessä on tarkastelussa ohjauksen kehittämisen kokonaisuus, jossa tarkastellaan muun muassa ohjaavien tahojen yhteistyötä ja yhteistyömenettelyjä ja niiden vaikuttavuuden lisäämistä. Ehdotettu ohjausmalli voi sisältää riskin, mikäli ohjaavat tahot ehdottavat virastolle keskenään ristiriidassa olevia tulostavoitteita tai tulostavoitteita, joihin ei ole varattu määrärahaa, jolloin on mahdollista, ettei virasto saavuta asetettuja tulostavoitteita.  

TE-palvelu-uudistuksella, joka tuli voimaan vuoden 2025 alussa, on arvioitavissa olevan vaikutusta jatkossa myös elinvoimakeskusten ja kuntien väliseen yhteistyöhön, jossa valtion ohjauksen rooli ja työvälineet muuttuvat suhteessa työvoimaviranomaisiin. Toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi elinvoimakeskusten johdon on perusteltua arvioida yhteistyön muotoja ja niiden tarkoituksenmukaisuutta suhteessa keskusten tehtävien tulokselliseen hoitamiseen nähden. 

4.2.5.3  Vaikutukset Ahvenanmaan valtionvirastoon

Esityksellä ei arvioida olevan vaikutuksia Ahvenanmaan valtionvirastoon tai sen organisaatioon. Viranomaisten yhteistyötä ja matalan kynnyksen yhteydenpitoa myös ruotsin kielellä tulisi tukea tulosohjauksen keinoin. Viranomaisten väliseen yhteistyöhön olisi kiinnitettävä erityistä huomiota toimeenpanon suunnittelussa. 

4.2.5.4  Muihin organisaatioihin siirtyvien tehtävien vaikutukset

Ruokavirastoon siirtyvät tehtävät 

Ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirto aluehallintovirastoista Ruokavirastoon edellyttää n. 60 henkilön integroimista Ruokaviraston organisaatioon ja sijoittamista lähtökohtaisesti Ruokaviraston tai valtion muihin toimitiloihin nykyisille paikkakunnilleen. Asiantuntijuus paranee ja erikoistuminen tehostuu, kun resurssit voidaan paremmin jakaa eri tehtäviin. Samalla Ruokavirasto saa joustavuutta resurssien käyttöön. Pöytäkirjat ja asioiden käsittelyajat yhtenäistyvät valtakunnallisesti, mikä osaltaan parantaa kansalaisten ja toimijoiden yhdenvertaisuutta.  

Ruokavirastoon siirtyvien tehtävien osalta on huolehdittava siitä, että aluehallintoviraston nyt tekemä elintarvikevalvonnan ohjaus ja arviointitehtävät sijoittuvat Ruokavirastossa tehokkaasti ja synergiassa elintarvikevalvonnan yleisen ohjauksen ja yleisen auditoinnin kanssa. Sama koskee aluehallintovirastojen elintarvikevalvonnan operatiivisia tehtäviä. 

Aluehallintovirastoista Ruokavirastoon siirtyvien eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tehtävien osalta Ruokaviraston on järjestettävä alueellinen läsnäolo. Alueellisen eläintautivalmiuden ylläpito on yksi keskeisimpiä aluehallintovirastojen eläinlääkintähuollon sektorin tehtäviä. Valmiuden ylläpito edellyttää alueellisen tuotantorakenteen ja toimijoiden sekä alueellisten erityispiirteiden tuntemista ja huomioon ottamista. Alueellisten eläintautivalmiusvarastojen ylläpito ja kunnaneläinlääkärien kouluttaminen ovat osa alueellista varautumista. Aluehallintovirastoilla on myös muilla eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sektoreilla merkittävä rooli alueensa kuntien ja kunnan viranhaltijoiden ohjauksessa ja koulutuksessa. Tämä edellyttää tiiviiden alueellisten kontaktien säilymistä. Siirtyvät tehtävät edellyttävät muutoksia Ruokaviraston nykyisiin organisaatio- ja toimipaikkaratkaisuihin. Kustannusvaikutusta ei voi arvioida vielä. 

Alueellisen asiantuntemuksen säilyttämisestä on huolehdittava myös tulevaisuudessa henkilöstön vaihtuessa. 

Tehtävien siirto ei aiheuta muutoksia asiakkaiden velvoitteisiin, mutta palvelun tuottaja muuttuu. Tämä edellyttää Ruokavirastolta palveluiden löydettävyydestä ja saatavuudesta huolehtimista. Muutoksia vaaditaan muun muassa verkkosivuihin, lomakkeisiin ja sähköiseen asiointiin.  

Tehtävien siirrossa on varmistettava vaadittava henkilöresurssi ja osaaminen, joko henkilöstön siirtona tai määrärahoina. Varsinaisten ympäristöterveydenhuollon tehtävien lisäksi on huomioitava myös siirtyvien oikeudellisten ja hallinnollisten tehtävien resursointi. Aluehallintovirastojen eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tehtäviin sisältyy esimerkiksi hallintopäätöksiä, kanteluiden käsittelyä, uhkasakkojen ja seuraamusmaksujen asettamista. Lisäksi tehtäviin sisältyy hallinnollisia tukitehtäviä kuten asiakirjahallinnan tehtäviä sekä laskujen käsittelyä ja maksatusten hoitamista.  

Vaikutukset ovat vähäiset Ruokaviraston ohjaamiin maaseudun kehittämisen ja maatalouden tehtäviin sekä niihin sisältyviin maksajavirastotehtäviin. Uudistus mahdollistaa maksajavirastotehtävien kokoamisen maksajavirastosopimuksen mukaisesti selkeäksi, tehokkaaksi ja yhtenäiseksi rakenteeksi, joka selkeyttää vastuuta tehtävien hoidosta ja ohjaussuhteista.  

Muutoksella ei katsota olevan suuria vaikutuksia Ruokaviraston elintarvikelinjan ohjaaman valvonnan toimeenpanoon ELY-keskuksissa. Resurssien jakautumista eri sektoreilla uusiin Elinvoimakeskuksiin pitäisi kuitenkin tarkastella uudelleen. Esimerkiksi kasvinterveyden valvonnassa uuden lainsäädännön ja tehdyn riskinarvioinnin perusteella valvonnan alueellinen jakautuminen on muuttumassa. Lisäksi luomutarkastuksiin liittyvää laskutusta ja siihen liittyvää työnjakoa Ruokaviraston ja Elinvoimakeskusten välillä on hyvä tarkastella uudistuksen yhteydessä uudelleen. 

Vaikutukset kuntien tehtäviin ympäristöterveydenhuollossa ovat periaatteessa vähäiset. Elintarvikevalvonnan osalta aluehallintovirastojen tekemä ohjaus ja arviointityö siirtyisi Ruokaviraston tehtäväksi. Tämä on toivottu uudistus ja selkeyttää ohjaus- arviointityötä myös kuntien näkökulmasta. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osalta aluehallintoviranomaisten tehtävä on ollut operatiivinen ja vastuujako kunta-aluehallintovirasto muuttuisi kunta-Ruokavirasto kohtaiseksi. Tämä ei sinänsä vaikuta kuntien viranomaisten toimintaan mutta on huomioitava muutos niiden toimintaympäristössä. Kuntien ohjaus yhdenmukaistuu ja päätöksenteko tehostuu, kun ohjaus ja päätökset tehdään samassa viranomaisessa. 

Hyvinvointialueiden osalta ei ole suoranaisia muutoksia. On kuitenkin huomioitava, että varautumisen suhteen hyvinvointialueiden ja kunnallisten ympäristöterveydenhuollon yksiköiden välille on hyvinvointialuekohtaisesti muodostunut erilaisia yhteistyömuotoja, joissa aluehallintovirastojen ympäristöterveydenhuollon viranomaiset ovat osittain mukana.  

Ruokaviraston tulee huolehtia osaltaan yhteistyön jatkumisesta aluehallintovirastoista Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvien terveydensuojelun asiantuntijoiden kanssa, jotta kuntien yhdenmukainen ohjaus esimerkiksi säteilyvaara- tai vesiepidemiatilanteessa onnistuu. 

Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyvät tehtävät 

Kilpailu- ja kuluttaja-asioiden kannalta tehtävien kokoaminen Kilpailu- ja kuluttajavirastoon poistaa nykyisen virastorakenteen keskinäiset ohjaussuhteet ja tehostaa toimintaa. Resurssit, joita töiden teettäminen aluehallintovirastoilla on vaatinut, voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisemmin laajempien kokonaisuuksien johtamiseen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi hyödyntää asiantuntijaresurssit tiedon keräämisen sijasta tiedon analysointiin. 

Liikenne- ja viestintävirastoon siirtyvät tehtävät 

ELY-keskusten julkisen henkilöliikenteen tehtävien siirtämisellä Liikenne- ja viestintävirastoon mahdollistettaisiin resurssien entistä tehokkaampi käyttö. Tehtävän keskittäminen mahdollistaisi hankintojen yhdistämisen nykyistä paremmin liikkumistarpeiden näkökulmasta ja yhtenäistäisi toimintatapoja ja prosesseja. Myös sidosryhmien suuntaan tilanne olisi selkeä ja ennustettava, kun valtion vastinpareja olisi yksi. Tarkoituksena on lisäksi tukea yhteisen tietopohjan ja digitalisaation kehittämistä. Tämä mahdollistaisi julkisesti järjestettyjen liikennepalveluiden kehittämisen kokonaisuutena. Henkilöstölle tulisi lisää mahdollisuuksia oman asiantuntemuksen kehittämiseen ja erikoistumiseen. Liikenne- ja viestintävirasto jatkaa alueellista liikennejärjestelmäsuunnittelua ja käytännön suunnittelua yhdessä kuntien, hyvinvointialueiden, oppilaitosten ja elinkeinoelämän kanssa.  

Sisäministeriöön siirtyvät tehtävät 

Metsäpalojen tähystystoiminnan hoitaminen sisäministeriössä tehostaa valtion ja pelastustoimen kokonaistoimintaa metsäpaloihin varautumisessa ja tähystystoiminnan hoitamisessa sekä sitä myöten vähentää siitä valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Metsäpalot edellyttävät enenevissä määrin pelastustoimelta kansainvälistä yhteistyötä sekä rajat ylittäviä toimintamalleja metsäpaloihin varautumiseksi. Sisäministeriö voi pyytää tarvittaessa pelastustoimeen kuuluvaa kansainvälistä apua Euroopan unionilta, toiselta valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä. Metsäpalojen ehkäisy, havaitseminen ja sammuttaminen muodostavat kokonaisuuden, joka vaatii yhtenäisen suunnitelmallisuuden lisäksi maa- ja ilmatoiminnan yhteensovittamista pelastustoimessa. 

4.2.5.5  Vaikutukset muihin valtion viranomaisiin, kuntiin ja hyvinvointialueisiin

Uudistus ei sinänsä vaikuta valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden viranomaisten toimintaan mutta on huomioitava muutos niiden toimintaympäristössä. Lupa- ja valvontavirastoon kootaan laajasti kuntiin ja hyvinvointialueisiin kohdistuvia valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä. Muutos nykytilaan tulee olemaan merkittävä, sillä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimialalla on tällä hetkellä vastaavissa tehtävissä seitsemän itsenäisen toimivallan virastoa, ympäristötoimialalla 17 ja työsuojelun toimialalla viisi. Virastorakenteen tiivistymisen ja toimintojen kokoamisen myötä viranomaisten välisen koordinaation tarve vähenee ja prosessien kehittäminen helpottuu. Lupa- ja valvontavirastolla on valtakunnallinen toimivalta, joten se pystyy organisoimaan prosessinsa valtakunnallisesti, soveltamaan toiminnassaan yhtenäisiä ratkaisukäytäntöjä sekä kohdistamaan resursseja ja hyödyntämään erityisasiantuntemusta joustavasti. Ohjaus ja valvonta selkeytyvät kuntien ja hyvinvointialueiden näkökulmasta. Ohjaus- ja valvontakäytännöistä arvioidaan tulevan yhdenmukaisempia. Käytännön kehitystyö uusissa rakenteissa tulee vaatimaan aikaa. Kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävät eivät esityksen myötä muutu.  

Jatkossa kukin elinvoimakeskus toimisi usean maakunnan alueella, valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla. Näin ollen tulevat elinvoimakeskukset osallistuvat toimialueellaan usean aluekehittämisviranomaisena toimivan maakunnan liiton kanssa alueen kehittämiseen ja sen suunnitteluun. Muutos ei kaikille keskuksille ole suuri, sillä jo nykyisin osa ELY-keskuksista toimii usean maakunnan alueella. 

Elinvoimakeskusten tehtävillä on lukuisia yhtymäpintoja kuntien tehtävien kanssa, joten muutoksella on vaikutuksia kuntien toimintaympäristöön, koska kunnat ovat keskeisiä elinvoimakeskusten yhteistyötahoja. Lisäksi elinvoimakeskuksilla ja kunnilla on alueiden elinvoiman edistämiseen liittyviä tehtäviä omassa roolissaan. Useiden elinvoimakeskusten toimialueet laajenevat, mikä edellyttää uusien yhteistyömallien kehittämistä. Esimerkiksi tulisi tunnistaa tarve tehdä yhteistyötä paikallisten yrityspalvelutoimijoiden, kuten esimerkiksi kuntien kehitysyhtiöiden kanssa. Lisäksi joukkoliikennetehtävien siirtyminen Liikenne- ja viestintävirasto Traficomiin luo yhteistyötarpeen Traficomin, kuntien ja elinkeinokeskusten välille. 

4.2.5.6  Valtion aluehallinnon uudistamisesta aiheutuvat vaikutukset hallintotuomioistuimiin

Lupa- ja valvontavirasto 

Lupa- ja valvontavirasto on toimivallaltaan valtakunnallinen virasto, jonka päätöksistä haettaisiin muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 10 §:n 3 ja 4 momenttien tarkoittamin tavoin alueelliselta hallinto-oikeudelta. Aluehallintovirastojen päätöksistä muutoksenhaku on nykyisin ohjautunut pääsääntöisesti oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 1 momentin perusteella sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä on hallintopäätöksen tehneen viranomaisen toimialue. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja valtakunnallisesti yhteen aluehallintovirastoon keskitetyissä tehtävissä muutoksenhaku on ohjautunut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 3 ja 4 momenttien perusteella. Aluehallintovirastojen päätöksistä tehdyt valitukset siten ohjautuvat nykyisin lähes kaikkiin alueellisiin hallinto-oikeuksiin. Vaikka viraston päätöksistä tehtyjä valituksia ohjautuisi kaikkiin hallinto-oikeuksiin, voidaan kuitenkin arvioida, että erityisesti Helsingin hallinto-oikeuteen tulisi nykyistä enemmän valitusasioita käsiteltäväksi. Ympäristönsuojelulain ja vesilain lupapäätöksistä tehdyt valitukset ohjautuisivat jatkossakin valtakunnallisesti Vaasan hallinto-oikeuteen. Valtakunnallisella virastolla olisi paremmat mahdollisuudet pyrkiä yhdenmukaistamaan erityislainsäädännön tulkinta- ja soveltamiskäytäntöä sekä tätä kautta yhtenäistämään ratkaisukäytäntöjä, jolla voidaan arvioida olevan muutoksenhakutarvetta vähentävä vaikutus pidemmällä aikavälillä.  

Elinvoimakeskukset 

Elinvoimakeskukset ovat nykytilaa vastaavalla tavalla toimivallaltaan alueellisia virastoja, joiden päätöksiin haettaisiin muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 10 §:n 1 tai 2 momentin perusteella joko siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä on hallintopäätöksen tehneen viranomaisen toimialue tai jos päätöksen tehneen viranomaisen toimialue on useammassa kuin yhdessä tuomiopiirissä, siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä viranomaisen päätoimipaikka sijaitsee. Elinvoimakeskusten päätöksistä tehtyjen valituksien voidaan arvioida ohjautuvan nykytilaa vastaavalla tavalla eri hallinto-oikeuksiin.  

Esityksellä ei edellä todetun vuoksi ole arvioitu olevan merkittäviä vaikutuksia hallintotuomioistuimiin. 

Ahvenanmaan valtionvirasto 

Ahvenanmaan valtionviraston tekemistä päätöksistä tehdyt valitukset ohjautuvat nykytilaa vastaavalla tavalla Ahvenanmaan hallintotuomioistuimeen. Esityksellä ei edellä todetun vuoksi ole arvioitu olevan vaikutuksia Ahvenanmaan hallintotuomioistuimeen.  

4.2.5.7  Tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi

Yleistä 

Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019), jäljempänä tiedonhallintalaki , 8 §:n 2 momentin mukaan toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava 5 §:n 3 momentin mukainen arviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. Lisäksi ministeriön on arvioitava suunniteltujen säännösten vaikutukset asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon. Momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 284/2018 vp) mukaan pykälän 2 momentin mukaan toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava myös tiedonhallinnan muutosten arviointi, kun lainvalmisteluun liittyy tiedonhallintaa koskevia säännöksiä. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että lainsäädännön valmisteluvaiheessa tunnistetaan tiedonhallintaan kohdistuvien säännösten vaikutukset viranomaisten toimintaan ja että arvioinnin perusteella voidaan ryhtyä suunnittelemaan kohdealueen tiedonhallinnan muutoksia tarkemmin. Arvioinnin avulla lainvalmistelussa tunnistetaan nykytila ja suoritetaan arvio tavoitetilasta valmisteltavan lain näkökulmasta.  

Tiedonhallintayksikön on ylläpidettävä viranomaisen käsittelyssä olevista ja olleista asioista asiarekisteriä, johon rekisteröidään asiaa, asiankäsittelyä ja asiakirjoja koskevat tiedot. Asiarekisteri on looginen kokonaisuus, joka koostuu tiedonhallintayksikössä muodostuvista asiankäsittelyn metatiedoista riippumatta siitä, missä tietojärjestelmässä ne muodostuvat. 

Valtion aluehallinnon uudistamishankkeen tiedonhallinnan muutosvaikutusten arvioinnista laaditaan erillinen selvitys, joka täydentyy lausuntokierroksen aikana ja valmistuu ennen valtion aluehallinnon uudistamishanketta koskevan hallituksen esityksen antamista eduskunnalle kuitenkin viimeistään ennen valtion aluehallinnon uudistusta koskevan lainsäädännön toimeenpanoa. 

Tiedonhallinnan järjestäminen ja tiedonhallinnan vastuut 

Virastojen johto vastaa tiedonhallintalaissa tiedonhallintayksikölle säädettyjen velvollisuuksien toteuttamisesta, jotka liittyvät tiedonhallinnan vastuiden määrittelyyn, ajantasaisten ohjeiden ylläpitoon, koulutuksen tarjoamiseen, asianmukaisiin työvälineisiin ja valvonnan järjestämiseen sekä tiedonhallintamallin ylläpitoon ja muutosvaikutusten arviointiin. Johto vastaa myös siitä, että tietoturvallisuutta ja varautumista koskevat vaatimukset toteutuvat ja asianhallinta on järjestetty lainmukaisella tavalla. Tiedonhallintalain 4 §:n 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan johdolla tarkoitetaan valtion viraston tai laitoksen päällikköä, joka on tyypillisesti virkanimikkeeltään pääjohtaja tai ylijohtaja. 

Tiedonhallinnan järjestämiseen liittyviä arviointikohteita ovat tiedonhallintayksikön johtaminen, säännösten toteutumisen valvonta, tiedonhallintamallin ylläpito, tietoturvallisuuden varmistaminen, riskien arviointi, häiriötilanteisiin varautuminen sekä tietovarannot. 

Tiedonhallintayksiköt 

Nykytila 

Tiedonhallintayksikön on ylläpidettävä viranomaisen käsittelyssä olevista ja olleista asioista asiarekisteriä, johon rekisteröidään asiaa, asiankäsittelyä ja asiakirjoja koskevat tiedot. Viranomaisen on rekisteröitävä viipymättä sille saapunut tai sen laatima asiakirja asiarekisteriin. Tiedonhallintayksikön on huolehdittava siitä, että asiarekisterin tai sen osan julkisista merkinnöistä on mahdollista tuottaa tiedot tiedonsaantia koskevien pyyntöjen yksilöimiseksi.  

Aluehallintouudistus kohdistuu 23 tiedonhallintayksikköön (aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus). Lisäksi aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueella ja työsuojelun vastuualueella on omat kirjaamonsa ja nämä vastuualueet vastaavat itsenäisesti tiedonhallinnastaan näiltä osin.  

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa tai sen yhteydessä toimii useampi toimielin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta ja raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta ovat osa virastoa, joka toimii mainittujen lautakuntien osalta tiedonhallintayksikkönä ja rekisterinpitäjänä. Adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta ovat puolestaan tiedonhallintalain määritelmien perusteella omia viranomaisia, jotka vastaavat tiedonhallintaa koskevista velvoitteista itsenäisesti, viraston toimiessa tiedonhallintayksikkönä. Lisäksi adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta toimivat rekisterinpitäjinä käyttämiensä rekisterien osalta.  

Kukin aluehallintovirasto on itsenäinen tiedonhallintayksikkönsä, mutta aluehallintovirastojen kirjaamistoiminto on keskitetty Etelä-Suomen aluehallintoviraston hallinto- ja kehittämispalvelut –vastuualueelle, joka huolehtii kaikkien kuuden aluehallintoviraston kirjaamistoimintojen tuottamisesta eräin poikkeuksin. Käyttövaltuuksien hallinnalla asioiden näkyvyyttä rajoitetaan sekä eri aluehallintovirastojen mutta myös eri vastuualueiden välillä. Jokaisessa aluehallintovirastossa, jossa toimii työsuojeluvastuualue tai ympäristölupavastuualue, on näillä vastuualueilla kuitenkin oma aluehallintovirastokohtainen kirjaamotoimintonsa. Aluehallintovirastojen muut vastuualueet käyttävät yhteistä kirjaamistoimintoa. Aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualue ja työsuojelun vastuualue toimivat rekisterinpitäjinä käyttämiensä erityistehtäviin liittyvien rekisterien osalta ja vastaavat rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista. Osassa työsuojelun rekistereistä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet toimivat yhteisrekisterinpitäjinä.  

Muutos 

Nykyiset seitsemän tiedonhallintayksikköä lakkautetaan, eli aluehallintovirastot ja Valvira, ja perustetaan yksi uusi tiedonhallinnan järjestämisestä vastaava virasto Lupa- ja valvontavirasto. Esityksessä ehdotetaan, että kuuden aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvat tarkoituksenmukaiset lupa- ja valvontatehtävät siirtyvät uudelle lupa- ja valvontavirastolle, joka jatkossa toimisi virastolle lainsäädännössä kuuluvissa tehtävissä tiedonhallintalain tarkoittamana tiedonhallintayksikkönä ja rekisterinpitäjänä, eräin jäljempänä mainituin poikkeuksin. Lupa- ja valvontaviraston yleinen osasto vastaisi viraston henkilöstö-, taloushallinto- ja tietohallinnosta sekä muista tehtävistä hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla. Ne henkilörekisterit, joissa eri aluehallintovirastojen vastuualueet ovat toimineet yhteisrekisterinpitäjinä ja ne henkilörekisterit, joissa aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ovat toimineet yhteisrekisterinpitäjinä, lakkaavat yhteisrekisterinpitäjyydet uudistuksen seurauksena. Uudistuksessa kumotaan kyseessä olevia virastoja koskevat lait. Henkilörekisterit siirtyvät uudistuksen yhteydessä Lupa- ja valvontavirastoon, jolloin joko virasto tai sen osastot toimivat rekisterinpitäjänä.  

Nykytilaa vastaavalla tavalla adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta toimisivat rekisterinpitäjänä käyttämiensä rekisterien osalta. Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosasto hoitaisi asioiden kirjaamisen ja muut kirjaamopalvelunsa ja toimisi rekisterinpitäjänä työsuojelutehtävissä käyttämiensä operatiivisten rekisterien osalta. Muiden viraston käytössä olevien rekisterien osalta rekisterinpitäjä määräytyy yleisten henkilötietojen suojaa koskevien säännösten perusteella. Viraston työjärjestyksen määräyksellä voidaan osoittaa osastoille tehtäviä mutta myös vastuut tehtävien edellyttämistä rekistereistä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston käytössä on useita rekistereitä, joista jatkossa vastaisi lupa- ja valvontavirasto.  

ELY-keskukset, eli viisitoista tiedonhallintayksikköä, lakkautetaan. Valtion aluehallinnon uudistuksen myötä viidentoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät koottaisiin pääsääntöisesti, lukuun ottamatta muihin organisaatioihin siirrettäviä tehtäviä, kymmeneen elinvoimakeskukseen, jotka toimisivat laissa määriteltyinä tiedonhallintayksikköinä ja joissa kunkin viraston johdolla olisi vastuu tiedonhallintalain velvoitteiden toteuttamisesta omassa virastossaan. Suurin osa ELY-keskusten Y-vastuualueiden tehtävistä siirtyisi kuitenkin lupa- ja valvontavirastoon ja ELY-keskusten L-vastuualueiden julkisen henkilöliikenteen tehtävät Liikenne- ja viestintävirastoon. ELY-keskusten yhteisiä henkilöstö-, talous- ja tietohallinnon tehtäviä hoitava kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) hoitaisi jatkossa elinvoimakeskusten yhteiset henkilöstö-, taloushallinto- ja tietojärjestelmäpalvelut, mutta osa keskuksen tehtävistä siirtyisi välittömästi tai siirtymäajan puitteissa Lupa- ja valvontavirastoon. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus toimisi omana tiedonhallintayksikkönään, minkä lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus tuottaisi ja ylläpitäisi palveluna tulevien elinvoimakeskusten yhteistä tiedonhallintamallia. Tiedonhallintamallia ylläpidetään palvelujen, asiankäsittelyn ja tietoaineistojen hallinnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi, tiedonsaantia koskevien oikeuksien ja rajoitusten toteuttamiseksi, moninkertaisen tietojen keruun vähentämiseksi, tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuuden toteuttamiseksi sekä tietoturvallisuuden ylläpitämiseksi. 

Vaikutukset 

Virastojen vastuulla olevat tehtävät ja näin ollen tehtävien suorittamisen edellyttämät tiedot eivät uudistuksen myötä laajene tai muutu, mutta tehtävien toteuttamisvastuu ja siitä seuraava tietojen käsittely ja hallinta organisoidaan erilaiseen virastorakenteeseen. Vaikutukset kohdistuvat uusien virastojen johdon vastuisiin huolehtia tiedonhallintalain tiedonhallintayksikölle säädettyjen velvollisuuksien toteuttamisesta. Näitä vastuita selvitetään ja laaditaan asianmukaiset suunnitelmat ennen uusien virastokokonaisuuksien käynnistymistä virastouudistuksen toimeenpanohankkeessa, jossa tulee suunnitella uusien virastojen osalta vastuiden määrittely, ajantasaisten ohjeiden ylläpito, koulutuksen tarjoaminen, asianmukaiset työvälineet ja valvonnan järjestäminen sekä tiedonhallintamallin ylläpito ja muu muutosvaikutusten arviointi. Samoin tulee suunnitella vaikutukset asianhallinnan järjestämiseen, asiarekisterin ylläpito ja asiakirjajulkisuuskuvauksen ylläpito sekä vaikutukset tietoturvallisuutta ja varautumista koskevien vaatimusten toteuttamiseen, toimintaympäristön seuranta ja riskien arviointi, tietoturvallisuus- ja varautumistoimenpiteiden mitoittaminen.  

Kirjanpitoyksiköt 

Kirjanpitoyksiköitä ovat toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena virastot, laitokset ja muut toimielimet. Kirjanpitoyksikön muodostamisesta määrää valtiovarainministeriö asianomaista ministeriötä kuultuaan. Kirjanpitoyksiköt vastaavat maksuliikkeestään, kirjanpidostaan ja tilinpäätöksestään sekä laativat viraston tai laitoksen toimintakertomuksen. Valtiokonttori määrää kuitenkin ne maksuliikettä, kirjanpitoa ja sen yhteydessä järjestettävää muuta seurantaa ja tilinpäätöksen laatimista koskevat tehtävät, jotka hoidetaan keskitetysti ja joista vastaa keskitettyjä taloushallintotehtäviä hoitava virasto tai laitos. Keskitetyistä taloushallintotehtävistä vastaavalla virastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada kirjanpitoyksiköihin kuuluvilta virastoilta, laitoksilta ja muilta toimielimiltä tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät salassa pidettävät asiakirjat lukuun ottamatta joitakin turvallisuusluokiteltuja tietoja, joista on säädetty erikseen.  

Muutosvaikutus 

Lupa- ja valvontavirastosta on tarkoitus muodostaa itsenäinen kirjanpitoyksikkö, johon liittyviä tehtäviä hoidetaan voimassa olevien säännösten perusteella Etelä-Suomen aluehallintovirastossa kaikkien aluehallintovirastojen osalta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa sekä kehittämis- ja hallintokeskuksessa kaikkien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueiden osalta. Uudistuksen yhteydessä kirjanpitoyksikön tehtäviin liittyvät tiedonsaantioikeudet siirtyisivät kirjanpitoyksikön tehtäviä hoitaville Lupa- ja valvontaviraston virkamiehille. 

ELY-keskukset ja KEHA-keskus ovat yksi kirjanpitoyksikkö ja tarkoituksena on, että jatkossa elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus muodostavat kokonaisuutena itsenäisen kirjanpitoyksikön. 

Asiakirjajulkisuus ja asiakirjajulkisuuden toteuttaminen 

Asiakirjajulkisuuteen liittyviä arviointikohteita ovat asiakirjajulkisuuskuvauksen ylläpidosta vastaava, asianhallinnasta vastaava ja asiakirjojen antamisesta vastaavat. 

Asiarekisterien ylläpito 

Nykytila 

Kuuden aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston käytössä on paperiaineistojen lisäksi erilliset asianhallintajärjestelmät sekä operatiiviset tietojärjestelmät. Yksistään kuudella aluehallintovirastolla on käytössään yli 50 tietojärjestelmää ja muut järjestelmät mukaan luettuna yhteensä noin 80 tietojärjestelmää sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla on käytössään noin 13 tietojärjestelmää, jotka sisältävät asiarekisteritietoja. Viidellätoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksella on paperiaineiston lisäksi seitsemän asiarekisteriä, joiden lisäksi niiden käytössä on 48 tietojärjestelmää, joissa on asiarekisterin tietoja. Kuudella aluehallintovirastolla on käytössään omat asiarekisterinsä. 

Muutos 

Jatkossa lupa- ja valvontavirasto toimisi tiedonhallintayksikkönä ja se vastaisi virastoon koottavien tehtävien edellyttämistä paperiaineistoista, asianhallintajärjestelmistä, operatiivisista tietojärjestelmistä sekä useista kymmenistä tietojärjestelmästä, jotka sisältävät asiarekisteritietoja. Lupa- ja valvontavirasto vastaisi jatkossa nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle kuuluvien tarkoituksenmukaisten lupa- ja valvontatehtävien edellyttämistä tietojärjestelmistä, jotka siirtyvät koottavien tehtävien mukana Lupa- ja valvontavirastoon. Kymmenen elinvoimakeskusta ja kehittämis- ja hallintokeskus vastaisivat paperiaineistoista, asianhallintajärjestelmästä ja noin 48 tietojärjestelmästä, joissa on asiarekisterin tietoja. Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimiva adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta vastaavat käyttämistään asiarekistereistä. Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus ylläpitävät tietojärjestelmiä, joissa myös voi olla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiarekisteritietoja. Ympäristöministeriö toimii ympäristönsuojelun tietojärjestelmän valvontaosion (YLVA) järjestelmään tallennettujen henkilötietojen osalta rekisterinpitäjänä. 

Vaikutus 

Valtaosa asiarekistereistä siirtyy uusiin virastorakenteisiin sellaisenaan. Uuden viraston (tiedonhallintayksikkö) on määriteltävä siirtyvät tietojärjestelmät, joissa asiarekisterin tietoja ylläpidetään osaksi tiedonhallintayksikön asiarekisteriä, ja tarkistettava ylläpitoon liittyvät vastuut ja tarvittavat ohjeistukset ja kuvaukset. Osa tietoaineistoista ja asiakirjoista siirretään ja konvertoidaan uusien virastojen ylläpitämiin tietojärjestelmiin. Kyseiset asiat tarkentuvat virastouudistuksen toimeenpanon valmistelun yhteydessä. Pidemmän aikavälin tavoitteena on yhdenmukaistaa toimintatapoja, asioista ylläpidettävää asiarekisteriä ja tietojen käsittelyssä käytettäviä tietojärjestelmiä. Tämä yhdenmukaistaa ja tehostaa asiakirjojen ja tietoaineistojen hallintaa ja mahdollistaa asioiden käsittelyn yhdenmukaisen seurannan viraston tehtävissä.  

ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen nykyiseen yhteiseen asiarekisteriin (Uspa) täytyy määritellä uudet organisaatiorakenteet ja siirtää vireillä olevat asiat uusiin organisaatioihin. ELY-keskusten ympäristöasioita on vuodenvaihteessa 2024/2025 vireillä arviolta 200 000 kpl. Näistä suurin osa siirtyy Lupa- ja valvontavirastoon. Tällä hetkellä julkiset asiakirjat ovat nähtävissä sekä ELY-keskuksien että aluehallintovirastojen käyttäjille. Organisaatiouudistus vaatii käyttövaltuuksien määrittelemistä uudelleen. Asiakirjojen näkyvyydet käsittelijöille pitää myös erikseen tarkastella. Salassa pidettävien asiakirjojen näkyvyys on nykyisin rajattu käsittelijäoikeuksilla.  

Tietopyyntöjen vastaanotto, asiakirjojen antaminen ja asiakirjajulkisuuskuvauksen ylläpito 

Nykytila 

Kuusi aluehallintovirastoa, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus vastaavat vireille tulleiden tietopyyntöjen käsittelystä ja päättämisestä.  

Tällä hetkellä tietopyyntöjen käsittelyn käytännöt virastoissa (aluehallintovirastot, Valvira sekä ELY:t ja KEHA-keskus) eroavat toisistaan.  

Aluehallintovirastoissa tietopyynnön käsittelystä on vastannut hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen tietopalvelutoiminto, mikäli tietopyyntö on kohdistunut asiaan/asioihin, joiden käsittely on päättynyt. Vireillä olevien asioiden osalta tietopyynnöt on ohjattu kirjaamosta niille vastuualueille tai yksiköihin, joiden vastuulla on ollut käsitellä kyseinen substanssiasia. Kuitenkin työsuojelu- ja ympäristölupavastuualue ovat vastanneet substanssiasioitaan koskevien tietopyyntöjen käsittelystä riippumatta tiedustellun asian käsittelyvaiheesta. Mikäli tietopyyntö on koskenut useamman aluehallintoviraston asioita, on se tapauksesta riippuen joko käsitelty jokaisessa aluehallintovirastossa erikseen tai (erityisesti mikäli pyyntö on koskenut päättyneitä asioita), siihen vastaamisen on koordinoinut hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue. Tutkimuslupa-asiat, jotka ovat koskeneet kahta tai useampaa aluehallintovirastoa, on ratkaissut Valtiovarainministeriö lukuun ottamatta toisiolain mukaisia asioita, joissa toimivalta on siirretty Findatalle myös silloin, kun tutkimuslupa on koskenut vain yhtä aluehallintovirastoa. Sosiaali- ja terveysministeriö on ratkaissut tutkimuslupa-asiat, jotka ovat koskeneet kahden tai useamman aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueita. 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa tietopyynnön käsittelystä on vastannut se osasto, jonka vastuulla on ollut käsitellä kyseinen substanssiasia. Mikäli tietopyyntö on käsitellyt koko Valviran toimintaa, se on ohjattu hallinto-osastolle, jossa tietopyynnön on käsitellyt viraston lakimies. Hallinto-osasto on myös vastannut tutkimuslupien myöntämisestä julkisuuslain tai toisiolain nojalla – tosin toisiolain mukaiset asiat on siirretty ilmoituksella Findatalle.  

Asiakirjajulkisuuskuvausta on ylläpidetty aluehallintovirastoissa hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen toimesta yhteisenä kuudelle aluehallintovirastolle. Nykyiset virastot ovat laatineet omat asiakirjajulkisuuskuvaukset nykyisistä tietovarannoistaan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston osalta asiakirjajulkisuuskuvaukset on laadittu ja julkaistu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston verkkosivuilla, myös adoptiolautakunnan ja valtakunnallisen lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan osalta.  

Muutos 

Uudistuksen myötä virastojen ja niiden kirjaamoiden määrä vähenee nykyisestä. Tulevissa elinvoimakeskuksissa olisi edelleen jokaisessa omat kirjaamonsa, mutta nykyisten viidentoista ELY-keskuksen sijasta muodostetaan kymmenen elinvoimakeskusta, miltä osin kirjaamojen määrä lukumääräisesti vähenisi.  

Uudistuksen jälkeen vireille tulleet tietopyynnöt käsitellään ja niistä päätetään Lupa- ja valvontavirastossa, kymmenessä elinvoimakeskuksessa ja kehittämis- ja hallintokeskuksessa. Lupa- ja valvontavirastoa koskevan lainsäädännön toimeenpanohankkeessa tarkoituksena on yhdenmukaistaa käytäntöjä, koska tietopalvelutoiminnon järjestämisestä nykykäytännöt poikkeavat toisistaan kaikissa virastoissa. Virastojen kirjaamot vastaisivat tietopyyntöjen kirjaamisesta ja tietopyyntöjen käsittelystä sekä tarpeen mukaan tietopyynnön ohjaamisesta viraston osastolle asian käsitelleen virkamiehen käsiteltäväksi, mikäli tietopyynnön kohteena oleva asiakirja on joko kokonaisuudessaan taikka osin salassa pidettävä. Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimiva adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta vastaavat niiden asioita koskevien tietopyyntöjen käsittelystä, kuten myös työsuojeluosasto.  

KEHA-keskus ylläpitää ELY-keskusten, TE-toimistojen ja KEHA-keskuksen kuvausta asiakirjajulkisuudesta. Tulevaisuudessa jokaisella elinvoimakeskuksella olisi oma kirjaamo ja näiden palveluista vastaisi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus.  

Vaikutus 

Suurelta osin asiakirjojen vastaanoton ja luovuttamisten menettelyt siirtyvät sellaisenaan uuteen virastorakenteeseen. Ympäristötoimialan osalta Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvät tietoaineistot ja niiden rekisteröintitiedot joudutaan käymään kattavasti läpi, suunnittelemaan tietojen siirto sekä rekisteröimään ne käytettävään asiarekisteriin, ellei toimeenpanon suunnittelussa päädytä järjestämään ennen tehtävien siirtoa syntyneiden tietoaineistojen säilyttäminen ja hallinta toisin. Pidemmällä aikavälillä virastouudistus mahdollistaa toimintatapojen, asiarekisterin ja tietojen käsittelyssä käytettävien tietojärjestelmien vahvemman yhdenmukaistamisen.  

Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten perustamisen toimeenpanohankkeen yhteydessä on arvioitava, millä tavoin tietopalvelu hoidetaan ja miten tietopalvelun vastuut uudessa virastossa jakautuvat ja millä tavoin tietovarannot kuvataan virastojen asiakirjajulkisuuskuvaukseen. Lupa- ja valvontavirastolle laadittaisiin uusi asiakirjajulkisuuskuvaus, johon kootaan tiedot kaikista tietovarannoista, jotka liittyvät viraston säädettyihin tehtäviin. Vastaavalla tavalla elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus laatisivat uudet asiakirjajulkisuuskuvaukset, joihin koottaisiin tiedot kaikista tietovarannoista, jotka liittyvät elinvoimakeskuksien ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviin.  

Asiakirjojen julkisuus, salassapito ja suoja 

Nykytila 

Aluehallintovirastoissa erityisesti peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueella terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävissä muodostuvat asiakirjat ovat usein salassa pidettäviä ja sisältävät tietoja erityisistä henkilötietoryhmistä tai sosiaalihuollon asiakkuudesta. Samoin salassa pidettäviä tietoja käsitellään esimerkiksi ympäristöterveydenhuollossa, elinkeinovalvonnassa, alkoholivalvonnassa, vahingonkorvausasioissa, oikeudellisten etujen valvonnassa, haasteiden ja tiedoksiantojen vastaanotossa, ampumayhdistyslupa-asioissa, oikeusturva-asioissa, oikeudellisten palvelujen asioissa sekä valtion edustaminen oikeusistuimissa ja muissa viranomaisissa -tehtävissä. Salassa pidettäviä asioita käsitellään myös opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueella, pelastustoimi ja varautuminen -vastuualueella sekä ympäristölupavastuualueella. Työsuojelun vastuualueen tehtävissä syntyy erityisesti työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 10 §:n perusteella salassa pidettävää tietoa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävissä muodostuvat asiakirjat ovat usein salassa pidettäviä. Yleisimmät salaamisperusteet ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 6, 20, 21 (Tukija), 25 ja 32 kohdissa. Merkittävin osa asioista sisältää myös arkaluonteisia henkilötietoja, erityisesti tietoja henkilön terveydentilasta tai sosiaalihuollon asiakkuudesta. Usean viraston yhdistyessä muutoksia tulee tietoaineistojen käyttöoikeuksiin ja käsittelyyn. Näiden yhteensovittaminen tietojärjestelmätasolla vaatii määrittelyä ja käyttöoikeuksien tarkastelua/periyttämistä. Samoin tulee arvioitavaksi, millä tavoin vanhojen tietoaineistojen näkyvyys rajataan, ts. onko pääsyoikeutta toisen viraston vanhoihin aineistoihin vai ei ja millä tavalla aineistojen käyttöoikeuksia voidaan periyttää. 

ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueiden tehtävissä muodostuvista asiakirjoista osa sisältää tietoja liike- ja ammattisalaisuudesta tai henkilön terveydentilasta ja ovat siten salassa pidettäviä. Ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristön tilaa koskevat tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia. 

Muutos 

Lainsäädännössä virastoille osoitetut tehtävät ja niihin liittyvät velvollisuudet eivät virastouudistuksen myötä muutu. Tarkoituksena olisi, että Lupa- ja valvontavirastossa menettely jatkuisi nykytilaa vastaavalla tavalla. Myös ELY-keskuksissa ja KEHA:ssa on toimittu vastaavalla tavalla ja tämä menettely jatkuisi nykytilaa vastaavalla tavalla elinvoimakeskuksissa ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa. 

Tietovarantojen ylläpito, tiedonsaantioikeudet ja rekisterinpito 

Tietovarannot ja rekisterit 

Nykytila 

ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen tietovarannot, rekisterit ja tietovastuulliset on luetteloitu. Myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa on tiedonhallintamalli. Ruokaviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston vastuulla on tietovarantoja ja rekistereitä. Ympäristötehtävissä käytettävien tietovarantojen ja -järjestelmien ylläpidosta vastaavat tällä hetkellä KEHA-keskuksen lisäksi myös Suomen ympäristökeskus ja Metsähallituksen luontopalvelut. 

Henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella aluehallintovirastot, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja kehittämis- ja hallintokeskus toimivat kukin rekisterinpitäjinä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa on useita rekistereitä, joissa se on yhteisrekisterinpitäjä aluehallintovirastojen kanssa (esim. Soteri). Näiden osalta yhteisrekisterinpitäjyys lakkaa. Lisäksi Ympäristöterveydenhuollon valtakunnalliseen tietojärjestelmän (VATI-järjestelmä) osalta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on yhteisrekisterinpitäjä kuntien kanssa. Aluehallintovirastot ovat ympäristöterveydenhuollossa Ruokaviraston kanssa yhteisrekisterinpitäjiä tietyissä rekistereissä, joihin liittyvät tehtävät keskitetään uudistuksessa Ruokavirastoon, jolloin yhteisrekisterinpitäjyys lakkaa. 

Muutos 

Lupa- ja valvontaviraston tiedonhallintamalliin on koottava edeltäjävirastojen tietovarantojen ja -aineistojen sekä rekisterien kuvaukset ja yhdenmukaistettava ne. Tiedonhallintamallin ylläpidon tekninen toteutus ja ylläpitovastuu ja ylläpitokäytäntö on määriteltävä uudessa virastossa.  

Ympäristötehtävissä käytettävien tietovarantojen ja tietojärjestelmien tulee olla käytettävissä sekä elinvoimakeskuksissa että Lupa- ja valvontavirastossa. Näiden järjestelmien osalta on tärkeää selkeyttää ylläpito ja tiedonsaantioikeudet. Näitä tietovarantoja ja -järjestelmiä ylläpitävät ja kehittävät tällä hetkellä KEHA:n lisäksi Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus.  

ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat –vastuualueet ovat eräiden ympäristönsuojelujärjestelmien osalta yhteisrekisterinpitäjiä. Tarkoituksenmukaista on, että yhteisrekisterinpitäjyyksiä puretaan mahdollisimman paljon ja uusi Lupa- ja valvontavirasto olisi toimialaansa kuuluvien rekisterien osalta jatkossa rekisterinpitäjä, vaikka tiettyjen rekisterien osalta rekisterinpitäjänä toimivat edellä mainitut Lupa- ja valvontaviraston osastot tai toimielimet.  

KEHA-keskukseen nimitetty tietosuojavastaava seuraa henkilötietojen käsittelyä ELY-keskuksessa ja auttaa tietosuojasäännösten noudattamisessa sekä toimii rekisteröityjen ja tietosuojavaltuutetun toimiston yhteyshenkilönä. Tietosuojavastaava koordinoi tietosuojatyön kehittämistä. Lisäksi KEHA-keskus vastaa siitä, että tietoturvan ja tietosuojan vaatimukset toteutetaan koskien digitaalisten palveluiden (tietojärjestelmät, alustat ja muut sähköiset palvelut) tuottamista ja kehittämistä. 

Muutoksen jälkeen Lupa- ja valvontavirasto, elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus toimisivat rekisterinpitäjinä sekä Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimivat adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta toimisi jatkossa itsenäisinä rekisterinpitäjinä. Myös Lupa- ja valvontaviraston ympäristöosasto ja työsuojeluosasto toimisivat jatkossakin oman toimialan operatiivisten tietojärjestelmien rekisterinpitäjänä. Uudistuksen jälkeen perustettujen virastojen tulisi huolehtia rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista, siltä osin kuin vastuu ei kuulu toimielimille tai rekisterinpitäjänä toimiville osastoille.  

Tiedonsaantioikeudet 

Virastojen tehtävistä säädetään noin 280 erityislaissa, joissa merkittävässä osassa on säädetty tiedonsaantioikeutta koskevia säännöksiä. Ottaen huomioon virastojen laaja-alaiset tehtävät ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena arvioida tehtäviä koskevissa laeissa säädettyjä tiedonsaantioikeuksia koskevia asioita, koska näitä erityislakeja ei ole tarkoitus muuttaa valtion aluehallinnon uudistamisen yhteydessä. Tehtäviä koskeviin lakeihin on pääsääntöisesti tarkoitus tehdä vain uutta virastorakennetta koskevat teknisluonteiset muutokset. Lupa- ja valvontavirastoa koskevaan lakiin on tarkoitus säätää erinäisiä tiedonhallintaan liittyviä säännöksiä, jotka arvioidaan erikseen jäljempänä.  

Tietojärjestelmät ja -palvelut 

Lupa- ja valvontaviraston käynnistymiseen mennessä on riskienhallinnan vuoksi ja uudistuksen kiireinen aikataulu huomioon ottaen tarkoitus tehdä tietojärjestelmiin ainoastaan välttämättömät vähimmäismuutokset, jotta toimintaa voidaan jatkaa keskeytyksettä.  

Toimialariippumattomat konsernipalvelut (TORI): nykytila ja muutokset 

Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet tuottaa virastoille lainsäädännön ja Valtiokonttorin antamien määräysten perusteella talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja. Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori puolestaan tuottaa virastoille lainsäädännön perusteella toimialariippumattomia palveluja. Esimerkiksi aluehallintovirastojen digitaalisessa asiointipalvelussa käytetään Valtorin tarjoamaa TOIMI/Service Now –ratkaisua. Nämä kahden viraston tuottamat palvelut muodostavat niin sanotut konsernipalvelut. Konsernipalvelujen tuottamisessa käytetään lukuisia henkilöstö- ja taloushallinnon tietojärjestelmiä sekä muita tietojärjestelmiä.  

Virastot käyttäisivät edelleen konsernipalveluja ja näihin liittyviä tietojärjestelmiä. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia näiden konsernipalvelujen osalta. Lupa- ja valvontaviraston käyttämät toimialariippumattomat ICT-palvelut tuotetaan Valtorin toimesta. Toimialariippumattomiin palveluihin liittyen käytössä on Valtorin tuotteistamia uusia yhteisiä palveluita sekä virastokohtaisia palveluita mm. asianhallinnassa, dokumentinhallinnassa ja raportoinnissa. Konsernipalveluja koskeviin tietojärjestelmiin on tehtävä uutta virastoa koskevat muutokset, jotka koskevat muun muassa viraston organisaatiorakennetta, hyväksymisketjuja, henkilöstön sijoittumista virastoon, ja monia muita vastaavia muutoksia. 

Toimeenpanohankkeessa tulee arvioitavaksi eri virastojen henkilöstöhallinnon prosessien eroavaisuuksia ja luoda uusille virastoille prosessit yhteen henkilöstöhallinnon tietojärjestelmään siirryttäessä. Hyvin suunnitelluilla prosesseilla on merkitystä tietojärjestelmien sisältöihin. Toimeenpanohankkeessa aloitetaan erillinen hanke Palkeiden ja Valtorin kanssa, koska uuden viraston perustaminen edellyttää muutoksia henkilöstöhallinnon tietojärjestelmiin varsinkin, kun uusi virasto muodostuu virkamiehistä, joiden palkat määräytyvät kolmen eri tarkentavan virkaehtosopimuksen perusteella. 

Toimialasidonnaiset tietojärjestelmät (TOSI) ja –palvelut – nykytila ja muutokset 

Toimialasidonnaisten palveluiden osalta käytössä on lukuisia sähköisiä rekisterejä, järjestelmiä ja palveluja sekä sähköisen asioinnin ja käsittelyn sekä niihin liittyvien tukipalveluiden tuottamisen ratkaisuja. Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi näiden olemassa olevien ratkaisujen käyttöä on tarkoitus jatkaa uudessa virastossa sen ensimmäisinä toimintavuosina ja järjestelmien uusintaa, sulauttamista ja muuta kehittämistä toteuttaa voimaantulosta alkavan siirtymäajan puitteissa kustannustehokkaasti eri järjestelmien elinkaaret huomioiden.  

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla on käytössään noin 13 tietojärjestelmää, jotka sisältävät asiarekisteritietoja ja asianhallintajärjestelmän. Näiden lisäksi on useita tietojärjestelmiä muun muassa tukitoimintojen toteuttamiseen (esimerkiksi Palkeet ja Valtori). Ruokavirasto tuottaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle ympäristöterveydenhuollon keskitettyä toiminnanohjaus- ja tiedonhallintajärjestelmää. 

KEHA-keskus hoitaa ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen tietohallintopalveluja (toimialasidonnaisia digipalveluita). Tietohallintopalveluina KEHA-keskus kehittää, tuottaa ja hankkii sähköisiä palveluja, muita digitalisaatiota edistäviä palveluita ja tietojärjestelmiä sekä hoitaa muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Nämä tietohallintopalvelut ovat toimialasidonnaisia erotuksena toimialariippumattomista perustietotekniikan palveluista, joita Valtori hoitaa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) nojalla. KEHA-keskuksen lisäksi myös Syke tarjoaa merkittävän määrän TOSI-järjestelmiä lupa- ja valvontavirastolle (n. 40 järjestelmää). Näiden järjestelmien käyttötarve jatkuu toistaiseksi Lupa- ja valvontavirastossa. 

Pääosa aluehallintovirastojen keskeisistä toimialasidonnaisista digipalveluista tulee aluehallintovirastoille KEHA-keskuksen kautta joko KEHA-keskuksen omana tuotantona tai KEHA-keskuksen hankkimina. Näitä palveluja on yhteensä kymmeniä ja esimerkkejä niistä ovat asianhallinta- ja sen integraatiot (USPA+TOJ+SOTE valvonnan lisä- ja tilastotiedot), ympäristö- ja vesilupien käsittely (eLUPA), opetus- ja kulttuurialan valtionavustuspalvelu (VADI), alkoholihallinnon mobiilitarkastus (Wirta) sekä henkilöstö- ja talousresurssien suunnittelujärjestelmä (Ressu). 

Ympäristöä ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevia tietoja varten on ympäristönsuojelun tietojärjestelmä. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muodostuu tiedoista, jotka talletetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, aluehallintovirastojen, Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön ylläpitämiin tietojärjestelmiin, rekistereihin ja tiedostoihin. Luonnonsuojelun tietojärjestelmä muodostuu luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevista tiedoista. Luonnonsuojelun tietojärjestelmä koostuu tiedoista, jotka tallennetaan tai on tallennettu ympäristöministeriön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon (ylläpitäjät) ylläpitämiin tietojärjestelmiin, rekistereihin ja asianhallintajärjestelmiin. Vesien ja merenhoitoon liittyviä tietojärjestelmiä ja –varantoja ylläpitää Suomen ympäristökeskus. Pinta- ja pohjavesien sekä Itämeren tietovarantoihin tallennetaan vesien- ja merenhoidon järjestämisessä tarvittavat muun muassa fysikaalis-kemialliset ja biologiset laatutiedot. Tietoja ovat tuottaneet ja keränneet pääasiassa ympäristöhallinto, erityisesti Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset. Vesien tietojärjestelmän ensisijaisia käyttäjiä ovat lupa- ja valvontaviranomaiset sekä vesienhoitoviranomaiset. Muita käyttäjiä ovat mm. tutkimuslaitokset ja lupien lupamääräyksiin perustuvia velvoitetarkkailuja toteuttavat kaupalliset toimijat. Tiedot ovat myös muiden yritysten sekä kansalaisten käytettävissä muun muassa hankkeiden suunnittelussa niissä tarvittavien lähtötietojen kokoamisessa. Käynnissä on vesitietojärjestelmiä koskeva uudistushanke. 

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen tietojärjestelmistä Ruokavirasto omistaa maksajaviraston substanssitietojärjestelmät, joita ELY-keskukset käyttävät viljelijätukien ja maaseudun kehittämistukien toimeenpanotehtävissä. ELY-keskukset käsittelevät ja ratkaisevat tuki- ja maksuhakemuksia, valvovat tukiehtojen täyttymistä, hyväksyvät seurantatietoja ja hoitavat tukien takaisinperintään liittyviä tehtäviä. Ruokavirasto ylläpitää ja kehittää tietojärjestelmiä sekä niihin liittyvää sähköistä asiointia. Keskeiset järjestelmät ovat Tukisovellus ja Hyrrä-verkkopalvelu. Tukisovelluksessa hallinnoidaan viljelijätukia ja Hyrrä-verkkopalvelussa yritys-, hanke- ja rakennetukia sekä neuvontakorvausta. 

Uudistus ei aiheuta muutoksia tietojärjestelmiä koskeviin vastuisiin. Ruokavirasto omistaa mainitut tietojärjestelmät myös jatkossa substanssilaeissa säädetyn mukaisesti. Aluehallinnon uusi virastorakenne edellyttää kuitenkin muutosten tekemistä toimialasidonnaisiin tietojärjestelmiin. 

Kalatalouden tietojärjestelmät tulisivat uudistuksen jälkeenkin sijoittumaan toimialalaeissa säädetyn mukaisesti Ruokavirastoon.  

Ruokaviraston elintarvikelinjan ohjaaman valvonnan toimeenpanon tiedonhallintaan ja tietovarantoihin muutoksella on jonkin verran vaikutusta, kun valvonnan resurssit jakaantuvat uusiin elinvoimakeskuksiin. 

SDG-asetuksen velvoittaman rajat ylittävän sähköisen asioinnin toteutus aluehallintovirastoista siirtyvien lupapalveluiden osalta aiheuttaa Ruokavirastolle kustannuksia. Uudistus ei aiheuta muutoksia tietojärjestelmiä koskeviin vastuisiin. Ruokavirasto omistaa mainitut tietojärjestelmät myös jatkossa toimialalaeissa säädetyn mukaisesti. Aluehallinnon uusi virastorakenne edellyttää kuitenkin muutosten tekemistä toimialasidonnaisiin tietojärjestelmiin. Muun muassa Pääsynhallinta-järjestelmään tehdään muutoksia. Pääsynhallinta-järjestelmällä hallinnoidaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan viranomaistietojärjestelmien käyttöoikeuksia. Tukisovellukseen tehtävät keskeiset muutokset liittyvät tukien käsittelyyn, koodistoon, tukilaskentaan, tukipäätöksiin sekä tuensaajien siirtoon uudelle käsittelyalueelle. Tukien käsittelyyn liittyviä muutoksia on tehtävä vastaavalla tavalla Hyrrä-verkkopalveluun. Lisäksi Hyrrä-verkkopalveluun on muun muassa uudistettava sekä kartta-, alue- ja paikkatiedon että alueellisten myöntövaltuuskiintiöiden sovelluslogiikka. Tietojärjestelmiin tehtävät muutokset tarkentuvat toimeenpanon edetessä.  

Tietoturvallisuus ja varautuminen 

Nykytila 

Aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ovat vastanneet itsenäisinä virastoina tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta organisaatiossaan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastossa on oma tietoturvavastaava ja tietosuojavastaava. Myös aluehallintovirastoilla on oma tietoturvavastaava ja tietosuojavastaava.  

KEHA-keskus vastaa keskitetysti ELY-keskusten ja KEHA-keskuksen tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä virastokokonaisuuden osalta. ELY-keskukset vastaavat itsenäisinä virastoina tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta organisaatioissaan. Jokaisella ELY-keskuksella on myös oma tietoturvavastaavansa. KEHA-keskuksen tehtävään nimetty tietoturvavastaava tukee ELY-keskuksia tietoturvallisuusasioiden yleisessä johtamisessa sekä vastaa ELY-keskusten tietoturvallisuudesta vastaavien henkilöiden ryhmän ohjauksesta. Tietosuojavastaava koordinoi tietosuojatyön kehittämistä. Lisäksi KEHA-keskus vastaa siitä, että tietoturvan ja tietosuojan vaatimukset toteutetaan koskien digitaalisten palveluiden (tietojärjestelmät, alustat ja muut sähköiset palvelut) tuottamista ja kehittämistä. 

Muutokset 

Jatkossa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi keskitetysti tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä. Elinvoimakeskukset vastaisivat itsenäisinä virastoina tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta organisaatioissaan. Jokaisella elinvoimakeskuksella tulisi olla oma tietoturvavastaavansa. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävään nimetty tietoturvavastaava tukisi ja ohjaisi elinvoimakeskuksia tietoturvallisuusasioissa. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukseen nimitetty tietosuojavastaava toimisi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen ja elinvoimakeskusten tietosuojavastaavana sekä koordinoisi tietosuojatyön kehittämistä. Nykytilaa vastaavasti Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi digitaalisten palvelujen vaatimuksien mukaisuudesta sekä niiden tuottamisesta ja kehittämisestä. 

Jatkossa lupa- ja valvontavirasto vastaa tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta omassa organisaatiossaan. Lupa- ja valvontaviraston yleinen osasto vastaisi keskitetysti tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä virastokokonaisuuden osalta eräin poikkeuksin. Yleisellä osastolla olisi tietosuojavastaava, ja osasto vastaisi tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä siltä osin kuin se kuuluu viraston vastuulle. Sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimivat itsenäiset toimielimet vastaisivat omasta tietoturvasta ja tietosuojasta sekä sen johtamisesta ja toteuttamisesta. Yleiselle osastolle sijoitettu tietosuojavastaava seuraisi henkilötietojen käsittelyä virastossa ja auttaisi tietosuojasäännösten noudattamisessa sekä toimisi rekisteröityjen ja tietosuojavaltuutetun toimiston yhteyshenkilönä, siltä osin kuin virasto toimii henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjänä. Tietosuojavastaava koordinoisi tietosuojatyön kehittämistä. Lisäksi yleinen osasto vastaisi osaltaan siitä, että tietoturvan ja tietosuojan vaatimukset toteutettaisiin koskien digitaalisten palveluiden (tietojärjestelmät, alustat ja muut sähköiset palvelut) kehittämistä. Lupa- ja valvontavirastolle ei säädetä uusia tehtäviä valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä, joten nykytilan mukaisia tietoturvallisuutta ja varautumista koskevia vaatimuksia voidaan toteuttaa uuden viraston käynnistäessä toimintaansa. Kaikkien itsenäisten rekisterinpitäjien on kunkin nimettävä tietosuojavastaava, mutta tämä voi olla useammalle rekisterinpitäjälle yhteinen. 

Vaikutukset 

Uusien virastojen tehtävät eivät muutu, vaan ne jakautuvat uudessa virastorakenteessa uudella tavalla. Uusia tehtäviä tai tehtäväyhdistelmiä ei synny siten, että muodostuisi tarve käsitellä aiemmasta poiketen salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltavia tietoja. Tehtäviä koskevat vaatimukset tai tehtävien järjestäminen eivät muutu siten, että olisi tarve arvioida toiminnan jatkuvuuden turvaavia toimenpiteitä eri tavoin kuin nykyisin. Tietoturvallisuutta ja varautumista koskevissa vaatimuksissa ei synny merkittäviä muutoksia. Kyse on voimassa olevien vaatimusten toteuttamisesta uusissa virastoissa. 

Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten käynnistymisen yhteydessä on tarkoitus toimia nykyisten käytäntöjen mukaisesti. Virastojen tulee voimassa olevan yleislainsäädännön mukaisesti arvioida varautumistarpeitaan toiminnan käynnistymisen jälkeen. Koska tehtäväkokonaisuus säilyy ennallaan, uusien virastojen ei arvioida olevan varautumisen näkökulmasta kriittisempiä toimijoita kuin nykyiset virastot eikä niihin ole välttämätöntä kohdistaa tiukempia tai laajempia vaatimuksia varautumisen osalta. 

Ahvenanmaan valtionvirasto 

Ahvenanmaan valtionvirastosta on tarkoitus säätää erikseen, sillä valtion aluehallinnon uudistusta koskevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan kumottavaksi aluehallintovirastoista annettu laki. Lakiehdotuksen mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto jatkaisi toimintaansa nykytilaa vastaavalla tavalla. Ahvenanmaan valtionvirastosta muodostettaisiin kirjanpitoyksikkö. Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviin ei ehdoteta muutoksia. Virasto käyttäisi ja kehittäisi nykytilaa vastaavalla tavalla sen käytössä olevia tietojärjestelmiä. Tämän vuoksi on arvioitu, ettei ehdotetulla Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevan lain säätämisellä ole vaikutuksia Ahvenanmaan valtionviraston tiedonhallintaan tai tietojärjestelmiin. 

Muihin organisaatioihin siirtyvien tehtävien vaikutukset tiedonhallintaan 

Ruokavirasto 

Tiedonhallinnan osalta tulee muutoksia rekisterinpitäjyyteen sekä tiedon tuottamista, säilyttämistä, käyttämistä, luovuttamista, arkistointia ja tuhoamista koskeviin vastuisiin. Esimerkiksi osa siirtyvistä tietoaineistoista on Arkistolaitoksen seulontapäätöksen mukaisesti pysyvästi säilytettävää tietoa ja siihen liittyvät vastuut siirtyvät aluehallintovirastoista Ruokavirastoon. Vastuiden osalta on vielä tarkemmin arvioitava erityisesti yhteisrekisterinpitäjyyteen liittyviin tehtäviin kohdistuvat vaikutukset ja kustannukset.  

Tietoaineistojen ja rekistereiden tietosisältöihin ei oletettavasti ole tulossa merkittäviä muutoksia. Tietojen ylläpidon prosessit muuttuvat Ruokaviraston prosesseiksi. Ruokavirastoon siirtyvien tietoaineistojen määrä on suuri ja tietoja eri muodoissa ja järjestelmissä. Tiedon siirtyminen, yhdenmukaisuus, yhdisteltävyys ja tuotannon jatkuvuus on turvattava. Tehtävien vaikutukset resursseihin ja kustannuksiin on arvioitava. Tiedonsaanti- ja luovutusoikeuksien osalta ei oletettavasti tule muutoksia muutoin kuin vaihtuvien organisaatioiden osalta.  

Ruokaviraston toteuttamiin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tehtävien substanssijärjestelmiin ei todennäköisesti ole tulossa suuria muutoksia lukuun ottamatta aluehallinnon uuden toimialuejaon vaatimat muutokset. Aluehallintovirastoissa on kuitenkin käytössä myös muita kuin Ruokaviraston toteuttamia järjestelmiä kuten KEHA-keskuksen hallinnoima USPA-asianhallintajärjestelmä, jonne on kertynyt arkistotietoa tehdyistä valvonnoista. Aluehallintovirastot ovat keränneet tietoa myös kuntien tekemistä valvonnoista raportointia varten. Tiedon siirtyminen aluehallintouudistuksen yhteydessä on varmistettava. Erikseen tulee selvittää, mitä sellaisia aluehallintovirastojen tietojärjestelmiä ja sähköisen asioinnin palveluita on käytössä, joille ei ole vastaavia järjestelmiä Ruokavirastossa. Näille pitää kehittää vastaavat järjestelmät, jollei järjestelmät ole siirrettävissä Ruokavirastoon.  

Aluehallintovirastoilla on ollut käytössä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tehtävien osalta omia lomakkeita, jotka ovat olleet saavutettavia ja käytettäviä asiakkaille. Aluehallintovirastojen internetsivut ovat tarjonneet ohjausta ja neuvontaa asiakkaille, sivustot ovat saavutettavat. Näiden hyödynnettävyys Ruokaviraton toiminnassa tulee selvittää. Valtori ylläpitää aluehallintovirastoille koe-eläintoiminnan hankelupien hallinnointiin ServiceNow-järjestelmää. Tehtävien siirtyessä Ruokavirastoon on joko toteutettava vastaava järjestelmä tai selvitettävä olemassa olevan järjestelmän käyttömahdollisuuksia. 

Aluehallintoviranomaiset käyttävät pääosin Ruokaviraston ylläpitämiä Ympäristöterveydenhuollon järjestelmiä elintarviketurvallisuuden tehtävissään sekä USPA-asianhallintajärjestelmää. Uudistus tulee aiheuttamaan järjestelmiin tarvittavia aluemuutoksia sekä USPA-tietojen siirtoja. Myös poroteurastuksen valvontatehtävien ja niihin liittyvän laskutuksen siirtyminen Ruokaviraston tehtäväksi tulee aiheuttamaan muutoksia. 

Kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävien tiedonhallinta 

Kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävien siirtäminen Kilpailu- ja kuluttajavirastoon edellyttää rekisterien siirtämistä. Siirtyvien rekisterien määrä on vähäinen. Aluehallintoviraston toiminnan aikana kertynyt asiakirja-aineisto jää Lupa- ja valvontavirastolle ja KKV:n virkamiesten tiedonsaantioikeus on turvattava. Aineistoa voidaan lainata tai sopia sen luovuttamisesta tai sitten hoitaa normaalin tietopalvelun kautta.  

Julkisen henkilöliikenteen tehtävien tiedonhallinta 

Liikenne- ja viestintävirastoon 2026 siirtyvät julkisen henkilöliikenteen (joukkoliikenteen) tehtävät aiheuttavat muutoksia Liikenne- ja viestintäviraston tiedonhallinnan rekisterinpitäjyyteen sekä tiedon tuottamisen, säilyttämisen, käyttämisen, arkistoinnin ja tuhoamisen vastuisiin. Kuten Ruokaviraston kohdalla, myös Liikenne- ja viestintävirastoon siirtyvistä tietoaineistoista osa on mahdollisesti Arkistolaitoksen seulontapäätöksen mukaisesti pysyvästi säilytettävää aineistoa, jonka säilyttämisen ja siirtämisen vastuut siirtyvät Liikenne- ja viestintävirastolle. Mikäli aineistoissa on mukana yhteisrekisterinpitäjyyden aineistoja, niiden siirtyminen edellyttää tarkempaa arviointia vaikutuksista ja kustannuksista. Tarkoituksena on selvittää joukkoliikenteen tiedonhallinta, tietoaineistot, tiedon omistajuus sekä tiedon tuottamiseen liittyvä kokonaisuus kuten asiakaspalvelun järjestäminen.  

Siirtyvien aineistojen tietosisältöihin ei siirron yhteydessä oleteta kohdistuvan muutostarpeita ja ne siirtyvät Liikenne- ja viestintäviraston ylläpidettäviksi. Siirtyvät tietoaineistot sijaitsevat useassa eri järjestelmässä ja siirtyvää tietoa arvioidaan olevan runsaasti. Näitä järjestelmiä ovat esim. valtakunnallinen liikennelupajärjestelmä Vallu, joka on mahdollisesti korvautumassa OSSI-järjestelmällä, KEHA-keskuksen Yleinen avustusjärjestelmä YA, Cloudia kilpailutusten ja sopimusten hallinnointi, USPA asianhallintajärjestelmä, Handi taloushallintajärjestelmä, Kieku henkilöstöasioiden hallinnointiin sekä Taimi työtila dokumenttien hallinnointiin. Myös Liikenteen asiakaspalvelukeskuksen neuvontapalveluiden joukkoliikenteen osuus ja ELY-keskusten joukkoliikenteen nettisivut kuuluvat osaltaan siirrettävään kokonaisuuteen. Suurin osa tietoaineistosta on tuotantokäytössä myös siirron jälkeen, joka luo erityisiä paineita tiedon jatkuvan käytettävyyden turvaamiselle. ELY-joukkoliikenteen tietojärjestelmiä ylläpitävän KEHA:n rooli tulee täsmentää tunnistaen, että siirto ulottuu myös KEHA:n toimintoihin. 

Liikenne- ja viestintäviraston tiedonhallintavelvoitteiden täyttäminen siirtyvän aineiston suhteen edellyttää selkeää resursointia sekä vastaanottavalta että luovuttavalta osapuolelta ja siirron kustannusten tarkkaa arviointia. Tietopyyntöjen ja tietoluovutusten osalta siirrolla ei oletettavasti ole merkittävää vaikutusta palveluihin. 

Siirto tulee vaikuttamaan olennaisesti Liikenne- ja viestintäviraston tietojärjestelmiin. Siirtyvien tietoaineistojen migraatiot Liikenne- ja viestintäviraston asianhallintajärjestelmään, dokumentinhallintajärjestelmään sekä säilytettävien aineistojen siirto Liikenne- ja viestintäviraston palvelimille aiheuttaa muutoksia myös sen tiedonohjaukseen. Tämän lisäksi KEHA-keskuksen USPA-asianhallinnan arkistossa olevien valvontatietojen siirtotarve on selvitettävä.  

Tiedonhallinnan muutoksen riskit ja niiden hallinta uudistuksessa 

Lupa- ja valvontavirasto 

Lupa- ja valvontavirastoon siirrettävät tehtävät muodostavat nykyisellään hyvin monimutkaisen kokonaisuuden tiedonhallinnan näkökulmasta. Tehtäviä hoidetaan aluehallintovirastoissa, ELY-keskuksissa, KEHA-keskuksessa ja Valvirassa yhteensä 23 virastossa ja rekisterinpitäjiä on vielä tätä useampia. Lupa- ja valvontaviraston toiminnan kannalta oleellisia järjestelmiä ylläpidetään ja kehitetään kaikissa edellä mainituissa toimijoissa sekä lisäksi Suomen ympäristökeskuksessa ja Metsähallituksessa. Erilaisia järjestelmiä, joissa käsitellään toiminnan kannalta oleellisia tietoja ja monissa myös henkilötietoja, on tunnistettu yhteensä noin 200. Yhdistyvillä virastoilla on käytössään kaksi keskeistä asianhallintajärjestelmää (USPA ja Sampo), joiden käyttö järjestelmäkytköksineen jatkuu mahdollisimman muuttumattomana uudessa virastossa. Lupa- ja valvontavirastolle laadittavassa tiedonohjaussuunnitelmassa yhdistetään eri virastojen toiminnot tavalla, joka vaatii mahdollisimman vähän uudenlaisten järjestelmäkytkösten luomista. Tiedonohjaussuunnitelmassa pyritään mahdollisuuksien mukaan myös huomioimaan edellytykset sille, että Lupa- ja valvontavirasto voisi tulevaisuudessa ottaa käyttöönsä myös yhden yhteisen asianhallintajärjestelmän ilman merkittäviä muutoksia tiedonohjaussuunnitelmakokonaisuuteen. 

Tunnistettuja riskejä näin laajamittaisessa tiedonhallintakokonaisuuden muutoksessa järjestelmämuutosten ohella ovat tiedonhallintayksiköiden ja rekisterinpitäjien vastuiden määrittelyyn liittyvät epäselvyydet. Lupa- ja valvontavirastossa toimii itsenäisiä tiedonhallintayksiköitä, joiden osalta tulee selkiyttää kysymykset tiedonhallintalain mukaisten velvollisuuksien toteuttamisesta. Myös tietyt toisille viranomaisille siirtyvät tehtävät (esim. Ruokavirasto) ovat kokonaisuudessaan laajoja. 

Riskinä on myös tunnistettu nykyisten tietojärjestelmien ja ICT-palveluiden tuottajien (Valtori, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, KEHA ja alihankkijat) resurssit tarvittaviin tietojärjestelmä- ja ICT-muutoksiin ja erityisesti KEHA:n osalta yhteisten alustapalvelujen vastuukysymykset ja kustannusten jyvitys. 

Tehtävien moninaisuudesta ja nykyisen rakenteen moniulotteisuudesta aiheutuvia riskejä pyritään viraston toimeenpanohankkeessa hallitsemaan usein toisiaan täydentävin keinoin. Uudistus on tarkoitus toimeenpanna ja saattaa voimaan vuoden 2026 alussa mahdollisimman pienin keskeisiin järjestelmiin toteutettavin muutoksin. Ensisijaisena tavoitteena on varmistaa järjestelmien toiminta ja käytettävyys sekä sitä kautta toiminnan ja asiakaspalvelun jatkuvuus muutoksen yli. Lisäksi toimeenpanohankkeen organisoinnissa ja resursoinnissa on pyritty kiinnittämään huomiota riskien hallintaan. Toimeenpanohankkeen osana toimii oma tietohallintoryhmänsä, jossa on edustus kaikista keskeisistä toimijoista ja toimeenpanohankkeen hanketoimistossa sekä tiiviissä yhteistyössä tietohallintoryhmän kanssa työskentelee täysiaikaisesti ICT-projektipäällikkö. Samoin toimeenpanohankkeeseen osana toimii oma ryhmänsä uuden viraston asianhallinnan ja arkistoinnin valmistelua varten. Toimeenpanohankkeessa on lisäksi asetettu lokakuun 2024 alusta tiedonohjaussuunnitelmaprojekti, jota vetää täysiaikaisesti rooliin nimetty projektipäällikkö tukenaan virastojen edustajista muodostuva projektiryhmä. Toimialariippumattomien ja toimialasidonnaisten tietoteknisten järjestelmien välttämättömiin muutoksiin sekä talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmiin tarvittaviin muutoksiin on varattu useita miljoonia euroja rahoitusta hankkeen toimeenpanorahoituksen budjetista. Talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeissa ja Valtorissa on perustettu ja resursoitu omat projektinsa viraston perustamiseksi tarvittavien muutosten toteuttamiseksi. 

Riskienhallintakokonaisuutta ajatellen on samalla kuitenkin muistettava, että yhdistyvien virastojen tehtävät eivät muutu, vaan ne jakautuvat uudessa virastorakenteessa uudella tavalla. Uusia tehtäviä tai tehtäväyhdistelmiä ei synny siten, että muodostuisi tarve käsitellä aiemmasta poiketen salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltavia tietoja. Myöskään tehtäviä koskevat vaatimukset tai tehtävien järjestäminen eivät muutu siten, että olisi tarve arvioida toiminnan jatkuvuuden turvaavia toimenpiteitä eri tavoin kuin nykyisin. Tietoturvallisuutta ja varautumista koskevissa vaatimuksissa ei synny merkittäviä muutoksia. Kyse on enemmänkin voimassa olevien vaatimusten toteuttamisesta uudessa virastossa 

Lisäksi toimeenpanohankkeen aikana mallinnetaan viraston tarkemman suunnittelutyön ja toimeenpanon edetessä ja rinnalla kokonaisarkkitehtuuria ensin toiminta-arkkitehtuurista lähtien ja asteittain tieto-, tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuurin tarkempiin kuvauksiin edeten. Tarkoituksena on luoda toimeenpanohankkeen aikana ja uuden viraston toiminnan aloittamiseen mennessä mahdollisimman pitkälle hyödynnettävissä olevat arkkitehtuuriperiaatteet ja kokonaisarkkitehtuurin hallintamalli sekä keskeisimpiä kuvauksia viraston kokonaisarkkitehtuurista eri arkkitehtuurinäkökulmista. Tavoitteena on tarjota viraston johdolle toiminnan aloittamishetkestä alkaen mahdollisimman hyvät edellytykset toiminnan systemaattiseen ja hallittuun kehittämiseen sekä tiedonhallintaan. 

Tietojärjestelmämuutosten viivästyksistä aiheutuvat seuraamukset Lupa- ja valvontavirastolle 

Tietojärjestelmämuutoksiin liittyy merkittäviä riskejä, jotka voivat vaikuttaa sekä hallinnon asiakkaiden palvelukokemukseen että viranomaisten tehtävien hoitamiseen. Keskeiset riskit liittyvät viivästyksiin, teknisiin ongelmiin, riippuvuuksiin eri järjestelmien välillä sekä vastuiden ja koordinoinnin epäselvyyksiin. 

Tietojärjestelmämuutosten viivästyminen voi aiheuttaa huomattavia haittoja. Asiakkaiden näkökulmasta palveluiden saatavuus ja toimivuus voivat heikentyä, mikä johtaa usein tyytymättömyyteen. Esimerkiksi aluehallinnon sähköisen asiointipalvelun tai sosiaali- ja terveyspalvelutuottajien keskusrekisterin viivästyminen voi vaikeuttaa sujuvaa asiointia ja tehdä hallinnollisista prosesseista monimutkaisempia. Viranomaisten työn kannalta viivästykset voivat puolestaan haitata perustavanlaatuisten tehtävien hoitamista, kuten päätöksenteon oikea-aikaisuutta ja tiedonhallintaa. Asianhallintajärjestelmien toiminnalliset puutteet voivat viivästyttää esimerkiksi vesi- ja ympäristölupien käsittelyä, mikä heijastuu suoraan yhteiskunnan toimintaan. Muutoksia voidaan osin joutua tekemään myös uuden viraston aloittamisen jälkeen, mikä voi hankaloittaa sujuvaa tehtävien hoitamista. 

Tietojärjestelmien omistajuus ja käyttöoikeudet vaihtelevat nykytilassa virastojen ja toimialojen välillä, ja tärkeimpiä järjestelmiä ovat muun muassa asianhallintajärjestelmät, vesi- ja ympäristölupaprosessien käsittelyjärjestelmät sekä aluehallinnon sähköiset asiointipalvelut. Asianhallintajärjestelmät ovat keskeisiä viranomaisten päätöksenteossa ja asiakirjojen hallinnassa, mutta niihin liittyy riskejä erityisesti yhteensopivuuden ja integraatioiden osalta. Vesi- ja ympäristölupajärjestelmien viivästykset voivat vaikeuttaa lupaprosessien sujuvuutta ja hidastaa elinkeinoelämän toimintaa. Sosiaali- ja terveyspalvelutuottajien keskusrekisterin viivästykset taas voivat vaikeuttaa palveluntuottajien hallinnointia ja valvontaa. 

Myös useat samanaikaiset muutoshankkeet muodostavat riskin toimeenpanolle. Keskeisin näistä on TE-palvelu-uudistus, jossa työllisyyspalvelut ja niitä hoitavat yli 4 000 virkamiestä siirretään kuntiin ja joka työllistää erityisesti KEHA-keskusta. Tämä muodostaa resurssiriskin Lupa- ja valvontaviraston toimeenpanon kannalta, sillä aluehallintovirastot tukeutuvat hyvin laajasti KEHA:n ylläpito- ja kehitysvastuulla oleviin tietojärjestelmiin. Esimerkiksi aluehallintovirastojen nykyinen asianhallintajärjestelmä on KEHA:n tarjoama. 

Toimialariippumattomat järjestelmät, kuten viestintäratkaisut (Teams, sähköposti, kalenteri), ovat olennaisia viranomaisten työssä. Näiden järjestelmien toimintahäiriöt voivat lamauttaa sisäisen ja ulkoisen viestinnän, mikä hankaloittaa tehokasta työskentelyä. Lisäksi tiedontallennusratkaisut, kuten Tiimeri ja verkkolevyt, ovat kriittisiä tiedonhallinnan ja turvallisuuden kannalta, ja niiden häiriöt voivat johtaa tiedon menetykseen tai vaikeuttaa tiedon käytettävyyttä. Myös työvälineiden, kuten mobiilipäätelaitteiden ja videoneuvotteluratkaisujen, käyttöoikeudet ja tietoturva ovat erityisen tärkeitä, etenkin etätyöskentelyn yleistyessä. Tavoitteena on yhtenäistää eri virastojen toimialariippumattomat ratkaisut yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Kyseiset palvelut tarjoaa nykyisille virastoille sekä uudelle Lupa- ja valvontavirastolle Valtori ja siten Valtorin riittävät resurssit ja osaaminen ovat onnistumiselle kriittisen tärkeitä ja siten samalla merkittävin riski. 

Tietojärjestelmämuutoksiin liittyy monimutkaisia riippuvuuksia, vastuunjakoa ja koordinaatiota, jotka voivat jäädä epäselviksi. Vaikka kaikkia yksityiskohtia ei voida ennakoida, on olennaista kiinnittää huomiota järjestelmien välisten riippuvuuksien hallintaan, selkeään omistajuuteen ja vastuiden määrittelyyn sekä resursoinnin riittävyyteen. Riskiä hallitaan tekemällä keskeisimmistä selvitettävistä tietojärjestelmäkokonaisuuksista sekä näihin toteutettavista muutoksista erilliset sopimukset virastojen välillä. Lisäksi muutosten aikataulut ja budjetit pyritään laatimaan realistisesti, jotta vältetään yllätykset ja niiden vaikutukset budjettiin ja toiminnallisiin tavoitteisiin. Tietojärjestelmämuutoksiin on varattu erillisrahoitusta ja varaus vie valtaosan Lupa- ja valvontaviraston toimeenpanoon kaiken kaikkiaan varatuista yli 7 miljoonan euron kertaluonteisista toimeenpanon määrärahoista. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että tietojärjestelmämuutosten viivästyksillä voi olla toteutuessaan merkittäviä haitallisia vaikutuksia sekä hallinnon asiakkaille että viranomaisten perustehtävien hoitamiseen. Riskien tehokas hallinta, konkreettisten kehitysvaiheiden suunnittelu ja vastuunjako sekä riittävä resursointi niin määrärahoina ja henkilötyövuosina kuin osaamisenakin ovat keskeisiä riskien hallitsemiseksi ja onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. 

Elinvoimakeskukset 

Syksyllä 2024 vaikuttaa siltä, että tieto- ja viestintäteknisten muutosten valmisteluun sekä läpivientiin on hyvät edellytykset ja riittävästi valmisteluaikaa. Riskejä ja erityisiä huomioitavia asioita on tunnistettu, mutta kokonaisuutena arvioiden riskitasot ovat varsin maltilliset. 

Siirtymässä pääosa tietojärjestelmien ja muiden digipalveluiden käytöstä jatkuu mahdollisimman paljon ”as-is” -periaatteella ja on siksi suurelta osin muutosten hallintaa, eikä uuden rakentamista. Järjestelmämuutoksia tarvitaan elinvoimakeskusten aluejaon muuttuessa, jotta asioita voidaan kohdentaa järjestelmissä oikealle alueelle. Lisäksi uuden viraston visuaaliset muutokset sekä toiminnan uudelleenjärjestelyt vaativat muutoksia sekä järjestelmiin että yhteisiin alustoihin. Riskinä on, että tarvittavia muutoksia ei ehditä toteuttamaan, jos päätökset organisaatiosta ja sen rakenteesta jäävät kovin myöhäiseksi. Onkin keskeistä, että vuoden 2025 ensimmäisellä vuosipuoliskolla olisi tarkempia tietoa uusien virastojen tehtävistä, organisaatioista ja aluejaoista, jotta tietotekniset muutokset ehditään riittävän ajoissa valmistella. 

Elinvoimakeskuksiin siirryttäessä on turvattava tiedon saatavuus ja järjestelmien käytön jatkuvuus. Erityisen keskeistä on varmistaa sähköisen asioinnin eli ulkoisten asiakkaiden prosessien sujuvuus. Osa ELY-keskuksen tehtävistä siirtyy TEM-hallinnonalalta toiselle hallinnonalalle toiseen virastoon ja sen myötä uudessa virastossa on huolehdittava mm. käyttäjien tehtävien mukaiset käyttöoikeudet tietojärjestelmiin. Riskinä tähän liittyen on, että jää tunnistamatta, mitä käyttöoikeuksia elinvoimakeskuksen käyttäjille tarvitaan siitä huolimatta, että ko. tehtäväalueen tehtäviä siirtyy ELY-keskuksiin verrattuna muualle. Lisäksi on varmistettava, että siirtyvän tehtävän myötä järjestelmässä oleva historiatieto pysyy eheänä ja on saatavilla, mikäli siihen on tehtävän uudella toimijalla oikeus.  

Määrättyjen ympäristö- ja joukkoliikennetehtävien siirtyessä toiselle hallinnonalalle ja toisiin virastoihin on myös näiden tarvitsemien järjestelmän ylläpito ja tuki turvattava. Vähäisenä riskinä on näiden järjestelmien sopimusten vastuisiin liittyvät epäselvyydet.  

Tietojärjestelmien on oltava ELY-keskusten käytössä normaalisti vuoden 2025 loppuun saakka ja lopulliset muutokset voidaan tehdä vuodenvaihteessa, jotta uudet elinvoimakeskukset voivat jatkaa järjestelmien käyttöä 2026 alusta lähtien uusilla käyttöoikeuksilla ja mahdollisilla rakenteisilla (alueet ja organisaatiot) muutoksilla. Tämä tuo aikatauluriskiä vuoden vaihteeseen, mutta sitä voidaan hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla hallita.  

Samanaikaisesti on käynnissä Lupa- ja valvontaviraston toimeenpanohanke ja nämä kaksi hanketta vaikuttavat osin samoihin digipalveluihin ja joilla on samoja ICT-palvelutoimittajia. Näissä on riskinä, järjestelmätoimittajilla saattaa olla kriittisiä asiantuntijariippuvuuksia näiden kahden hankkeen välillä. Tunnistettu kriittinen resurssi on Valtori, joka toteuttaa toimialariippumattomat tietotekniset muutostyöt kahteen suureen toimeenpanohankkeeseen ja niillä on vaikutusta moneen organisaatioon. Tiivis ja sujuva yhteistyö hankkeiden välillä sekä huolellinen suunnittelu onkin tärkeää koko muutoksen läpiviennin ajan. Valtori on lisäksi tarkoitus kytkeä kiinteästi mukaan elinvoimakeskusten valmisteluun.  

Elinvoimakeskusten ja Lupa- ja valvontaviraston organisointiin liittyvien välttämättömien tieto- ja viestintäteknisten muutosten lisäksi tulee huolehtia KEHA-keskuksen kaikkien asiakkaiden palvelujen normaalista tuottamisesta ja kehittämisestä myös muutosten aikana, jotta turvataan henkilöstölle ja asiakkaille käyttäjäystävälliset, toimintaa tukevat ja turvalliset tieto- ja viestintätekniset palvelut. Riskinä on, että resurssit ei riitä sekä kaikkeen tarvittavaan muutos-, tuotanto- ja kehitystyöhön vaan töitä on vahvasti priorisoitava. 

Tietojärjestelmämuutosten viivästyksistä aiheutuvat seuraamukset elinvoimakeskuksille 

Tietojärjestelmämuutoksessa on luotava uudet käyttövaltuudet muun muassa aluejaon muuttumisen vuoksi. Käyttövaltuuksiin tehtävillä muutoksilla on vaikutuksia järjestelmien käyttöön ja sen myötä vaikutuksia myös järjestelmien saatavuuteen. Muutosten myötä viranomaistehtävissä tarvittavat käyttövaltuudet voivat olla esimerkiksi liian laajat tai liian suppeat, ja väärin määritellyt käyttövaltuudet tuovat riskin tietojärjestelmän ja tietosisällön luotettavuudelle.  

Tietojärjestelmämuutosten viivästyminen voi myös vaarantaa lakisääteisissä käsittelyn määräajoissa pysymisen. Esimerkiksi avustushakemukset ovat kokonaisuutena rahallisesti sekä määrällisesti suuria ja käsittely joudutaan tekemään usein tiukallakin aikataululla. Riskinä tietojärjestelmien puutteellisessa toiminnassa on avustusten ruuhkautuminen ja kohtuuttoman pitkät käsittelyajat, mikäli järjestelmien käytössä on pidemmän aikaa käyttökatkoa siirtymän aikana. Viivästyminen voi aiheuttaa avustusten hakijalle jopa taloudellisia ongelmia. 

Tietojärjestelmämuutosten aiheuttamien mahdollisten riskien hallitsemiseksi on varmistettava tarvittaviin tietojärjestelmiin pääsy saumattomasti sekä oikeat käyttövaltuudet, vaikka viranomaisen työnantaja, organisaatio ja alueellinen toimialue vaihtuvat. Järjestelmien muutokset on suunniteltava ja toteutettava niin, että ne aiheuttavat mahdollisimman lyhyen katkon viranomaisen toiminnalle. Pääsy ja järjestelmien toimivuus on testattava huolellisesti. On kartoitettava prosessit, joissa on lakisääteisiä tai muita huomioitavia määräaikoja vaativia tehtäviä, jotta voidaan huomioida tarvittavat resurssit, mikäli häiriötilanne vaatii manuaalista työtä. Tärkeää on myös tehdä tiivistä yhteistyötä virastojen toimeenpanohankkeiden välillä, koska kyseiset muutoshankkeet vaikuttavat vahvasti samoihin tietojärjestelmiin ja muutos tapahtuu samassa aikataulussa. 

Uudistuksen kustannukset toimialariippuvaisten ja toimialasidonnaisten palvelujen osalta 

Kehittämis- ja hallintokeskukselta virastoihin siirtyvät osuudet 

Kehittämis- ja hallintokeskuksen tällä hetkellä Y-vastuualueille tarjoamien ICT- ja digipalveluiden kustannukset ja niitä vastaavien määrärahojen siirtäminen Lupa- ja valvontavirastolle. Siirto sisältää sekä toimialariippumattomia (TORI) että toimialasidonnaisia (TOSI) palveluita. Lupa- ja valvontaviraston Y-järjestelmä- ja alustatehtävien siirtäminen edellyttää myös tehtäviä hoitavien virkamiesten ja rahoituksen siirron, mikä osaltaan varmistaa tiedonhallinnan jatkuvuuden virastossa.  

Toimialariippumattomat palvelut, joiden kustannukset on mahdollista jakaa toimijoittain. Näitä ovat erityisesti Valtorin palvelut. KEHA-keskuksen kustannus yht. n. 6,9 milj. euroa, joista erotetaan Lupa- ja valvontaviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston osuus. Toimialariippumattomat palvelut, joiden kustannuksia ei ole vielä tällä hetkellä mahdollista jakaa toimijoittain käytettävissä olevien tietojen vajavaisuuden vuoksi, mutta joiden osalta tietopohjaa täsmennetään ja se mahdollistanee kustannusten jaon lähitulevaisuudessa. KEHA-keskuksen kustannus yht. n. 2,7 milj. euroa, kustannusosuudet eivät KEHA-keskuksen mukaan erotettavissa toimijoittain. 

Toimialasidonnaiset palvelut ja järjestelmät, joiden kustannukset on mahdollista eriyttää kirjanpidosta ja joiden hallinnointi ja ylläpito siirtyvät joko heti uudistuksen voimaantullessa 1.1.2026 tai viimeistään 31.12.2028 mennessä KEHA-keskukselta Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontavirastolle siirtyvä kustannusosuus noin 0,54 milj. euroa, Liikenne- ja viestintävirastolle siirtyvä noin 0,37 milj. euroa. Yhteiset ja monikäyttöiset alustat, joiden kustannuksia ei ole mahdollista jakaa toimijoittain käytettävissä olevilla tiedoin nyt eikä todennäköisesti myöskään lähitulevaisuudessa. KEHA-keskuksen kokonaiskustannuksesta ei ole saatu tietoa, kustannusosuudet eivät KEHA-keskuksen mukaan erotettavissa toimijoittain. 

Epävarmuudet muutoskustannuksien osalta 

Suurimmat epävarmuudet muutoskustannuksissa liittyvät tietojärjestelmiin. Toimeenpanohankkeessa on pyritty valmisteluun osallistuvien nykyisten virastojen asiantuntijoiden toimesta arvioimaan hankkeen aikana tarvittavia määrärahoja. Ennakoimattomia kustannuksia saattaa kuitenkin ilmetä valmistelun edetessä tarkemmalle ja konkreettisemmalle tasolle. Lisäksi kustannustarpeita on suhteutettu hankkeen varmistettuun budjettiin eli joidenkin ehdotettujen ei-kriittisten tarpeiden osalta määrärahoja on priorisoitu ja tehty päätökset siitä, että niitä ei voida toteuttaa. Toimeenpanohankkeessa priorisoidaan ja toteutetaan vain viraston häiriöttömän käynnistymiseen liittyvät välttämättömät toimet. Tämä voi vaikuttaa valmistelun laatuun ja siihen, että kaikkia sinänsä hyviksi katsottuja ja tunnistettuja kehittämistarpeita ei pystytä vielä hankkeen aikana toteuttamaan vaan ne siirtyvät toteutettavaksi viraston toiminnan aloittamisen jälkeen.  

Valtorin toimialariippumattomien järjestelmien ja laitteiden muutoskustannuksiin liittyy useita epävarmuustekijöitä, jotka johtuvat projektin laajuudesta, osapuolten määrästä, osapuolten nykyratkaisujen erilaisuuksista ja käytettävissä olevista resursseista. Budjettia on arvioitu käytettävissä olevien tietojen perusteella, mutta vastaavia projekteja on ollut toistaiseksi vähän, eikä aiempaa kokemusta varsinkaan vastaavan laajuisista muutoksista juuri ole. Tiukka aikataulu, YT-menettelyt ja resurssien rajallisuus lisäävät riskejä. 

ELY-keskusten ympäristövastuualueen toimialasidonnaisten tietojärjestelmien muutoskustannusten arviointi on ollut haastavaa, koska ei ole vielä täysin selvää, mitä tarvittavat järjestelmämuutokset tarkalleen sisältävät. Epäselvyyttä tarpeista ja kustannusten suuruudesta on esimerkiksi käyttöoikeuksien, toimintalogiikan muutosten, aluerajojen poistamisen sekä muuttamisen, diaarimuutosten ja pääsynhallinnan osalta. Myös eräät muut tarpeet, kuten uudet testiympäristöt ja niiden aikataulut, ovat toistaiseksi osin avoinna. Lisäksi vastuukysymykset eivät monitoimijaympäristössä ole täysin yksiselitteisiä: vastuu muutoksista kuuluu viimekädessä kunkin tietojärjestelmäkokonaisuuden omistajalle, joita ovat SYKE, Metsähallitus ja KEHA-keskus, mutta muutoksien tekemisen vaatima sisällöllinen ohjaus hajautuu laajaan kenttään eri virastoja, mikä vaikeuttaa koordinaatiota ja hidastaa muutosten toimeenpanoa. Uusi Lupa- ja valvontavirasto ei ole uudistuksen voimaan tultua edellä tarkoitettujen järjestelmien ja alustapalveluiden ainoa käyttäjä. Yhteistyötä ja sovittamista tulee näin ollen tehdä siis myös ns. kolmansien osapuolten kanssa. 

Elinvoimakeskusten tehtävien toteuttamiseen tarkoitettuja tietojärjestelmiä on paljon. Lisäksi toimintaympäristö on kompleksinen mm. tietojärjestelmäintegraatioiden vuoksi. Muutostarpeiden arviointi on toimintaympäristöstä johtuen haastavaa, koska myös kerrannaisvaikutuksia joudutaan arvioimaan yhteisiä digitaalisia alustoja tai liitännäistietojärjestelmiä hyödyntävien tietojärjestelmien osalta. Aluehallintouudistus aiheuttaa kaikkiin tietojärjestelmiin välttämättömiä toimenpiteitä, jotta tehtävien hoitaminen muodostettavissa virastoissa on mahdollista. Jokaisen tietojärjestelmän tarvitsemat muutokset on arvioitava erikseen ja muutosten toteuttamiseen tarvitaan KEHA-keskuksen asiantuntijoiden lisäksi useiden eri järjestelmätoimittajien työtä. Vielä ei tiedetä tarkkaan järjestelmäkohtaisia muutoskustannuksia, koska tarvittavien muutosten arviointi on kesken. Lisäksi suuri muutostarve kohdistuu digityöympäristön ja perustietotekniikan palveluihin, kuten työasemat, käyttäjävaltuudet, sähköposti. Perustietotekniikan palveluista vastaa Valtori, joka tekee tarkemman kustannusarvion toteutuksesta.  

Välttämättömät muutokset uusien elinvoimakeskusten toimintavarmuuden ja toiminnan kannalta on toteutettava, joten rahoitukseen liittyvät riskit ovat mahdollisia. Riskinä on, että muutoksiin varattu rahoitus ei riitä. Kustannusten hallitsemiseksi muutokset on suunniteltava niin, että järjestelmiin ei tehdä välttämättömiin toimenpiteisiin kuulumattomia kehitystoimenpiteitä, vaan ainoastaan ne muutokset, joilla elinvoimakeskusten toiminta on turvattu. Mikäli kaikesta huolimatta kustannukset ylittyvät, tullaan käymään neuvottelut järjestelmien omistajien kanssa siitä, onko heillä mahdollista osallistua muutoskustannuksiin. 

4.2.5.8  Tietosuoja

Tietosuoja-asetuksessa on vahvistettu säännöksiä rekisterinpitäjän vastuusta, joka liittyy tämän suorittamaan tai rekisterinpitäjän puolesta suoritettuun henkilötietojen käsittelyyn. Rekisterinpitäjän vastuulla on erityisesti varmistaa, että henkilötietojen käsittelytoimet ovat asianmukaisia ja tehokkaita ja sen on voitava osoittaa, että käsittelytoimet ovat tietosuoja-asetuksen mukaisia. Rekisterinpitäjän on kaikessa henkilötietojen käsittelyssä otettava huomioon käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin liittyvät riskit.  

Tietosuoja-asetuksessa säädetään rekisteröidyn oikeuksista, joihin kuuluvat muun muassa oikeus saada tieto henkilötietojen käsittelystä, rekisteröidyn oikeus tutustua itseään koskeviin henkilötietoihin sekä oikeus epätarkkojen ja virheellisten henkilötietojen oikaisemiseen tai poistamiseen. Rekisteröity käyttää näitä oikeuksiaan suhteessa rekisterinpitäjään. Ottaen huomioon rekisterinpitäjän roolin sen varmistamisessa, että rekisteröity voi tosiasiallisesti käyttää oikeuksiaan, lainsäädäntöä voidaan ehdottaa tarkennettavaksi niissä tilanteissa, joissa voisi syntyä epäselvyyttä rekisterinpitäjästä.  

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat, tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot tarkoittavat henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja –vapauksien kannalta. Tietosuoja-asetuksen mukaisesti näitä tietoja on suojeltava erityisen tarkasti, huomioiden, että niihin liittyvän käsittelyn asiayhteys voi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja –vapauksille. Tietosuoja-asetuksen lähtökohtana on, että tällaisia henkilötietoja ei saa käsitellä, jollei käsittelyä ole nimenomaisesti sallittu tietosuoja-asetuksessa säädetyillä perusteilla. Jos erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelykiellosta poiketaan lailla, on poikkeuksista säädettävä nimenomaisesti joko unionin tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Useimmat tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan poikkeamisperusteet myös edellyttävät erityisiä suojatoimia rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyn yhteydessä. Lisäksi jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön lisäehtoja, mukaan lukien rajoituksia, jotka koskevat geneettisten tietojen, biometristen tietojen tai terveystietojen käsittelyä. 

Perustuslakivaliokunta on tarkistanut kantaansa henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn lakitasoisuuden, kattavuuden ja yksityiskohtaisuuden vaatimuksista (PeVL 17/2018 vp, ks. PeVL 14/2018 vp.). Perustuslakivaliokunnan mielestä lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Valiokunnan käsityksen mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely mahdollistaa myös viranomaistoiminnan sääntelyn osalta nykyistä kansallista sääntelymallia huomattavasti yleisemmän, henkilötietojen suojaa ja käsittelyn perusteita sääntelevän lakitasoisen sääntelyn. (PeVL 14/2018 vp, s. 4.) Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn kohdalla. (PeVL 14/2018 vp, s. 5) 

Perustuslakivaliokunnan mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on, tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa, edelleen syytä arvioida sääntelyn laintasoisuuden näkökulmasta. Tietosuoja-asetusta yksityiskohtaisemman sääntelyn tarve tulee kuitenkin perustella myös tietosuoja-asetuksen puitteissa tapauskohtaisesti. Tällöin on syytä kiinnittää huomiota myös asetuksessa omaksuttuun riskiperusteiseen lähestymistapaan. Valiokunta painottaa, että myös arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevassa sääntelyssä on syytä pyrkiä selkeään ja ymmärrettävään lainsäädäntöön (PeVL 14/2018 vp, s. 6). Perustuslakivaliokunnan mukaan arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityiskohtaista ja kattavaa (PeVL 17/2018 vp, s. 7). 

Vaikka EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen johdosta kansallisessa lainsäädännössä tulee tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan valitun erityisten henkilötietoryhmien käsitteen vuoksi välttää arkaluonteisten tietojen käsitteen käyttämistä sääntelyn selvyyden vuoksi (PeVL 14/2018 vp, s. 9), pitää perustuslakivaliokunta edelleen perusteltuna kuvata valtiosääntöisesti tiettyjä henkilötietoryhmiä nimenomaan arkaluonteisiksi. (PeVL 15/2018 vp, s. 39, PeVL 17/2018 vp, s. 6) Perustuslain säädöshierarkkisen aseman vuoksi on selvää, että valiokunnan käytännössä arkaluonteisiksi esimerkiksi käsittelyn aiheuttamien riskien ja uhkien perusteella arvioidut tiedot eivät alaltaan tyhjentävästi samaistu henkilötietolain sääntelyyn (PeVL 15/2018 vp, s. 41, PeVL 17/2018 vp, s. 7) 

Lupa- ja valvontavirasto 

Lähtökohtaisesti Lupa- ja valvontavirasto toimisi henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjänä ja vastaisi rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista. Eräät osastot ja toimielimet kuitenkin määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, jonka perusteella nämä toimivat rekisteriensä osalta rekisterinpitäjinä. Ehdotetun valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä ei ole tarkoitus muuttaa henkilötietojen käsittelyä, vaikka tehtäviä koottaisiin uuteen Lupa- ja valvontavirastoon. Edellä todetulla tavalla (s. 128) on tarkoituksena, että Lupa- ja valvontavirasto toimisi lähtökohtaisesti toimialaansa kuuluvien rekisterien rekisterinpitäjänä, lukuun ottamatta eräitä osastoja ja toimielimiä, jotka määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Esimerkiksi aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston yhteisrekisterinpitäjyydet ja aluehallintoviraston eri vastuualueiden yhteisrekisterinpitäjyydet purkaantuvat virastoja koskevien lakien kumoutuessa, ja vastuut rekisterinpidosta siirtyvät pääsääntöisesti tehtävien myötä uudelle Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan osaston yhteydessä toimivat adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta toimisivat jatkossa itsenäisinä rekisterinpitäjinä. Myös Lupa- ja valvontaviraston ympäristöosasto ja työsuojeluosasto toimisivat jatkossakin oman toimialan operatiivisten tietojärjestelmien rekisterinpitäjänä. Henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot eivät muutu esityksen johdosta eikä myöskään käsiteltävien henkilötietojen joukko laajene. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asioita käsittelevät jatkossakin sosiaalihuollon ja terveydenhuollon sekä oikeustieteellisen koulutuksen saaneet henkilöt, jonka johdosta tietoturvaan liittyvien riskien voidaan arvioida olevan vähäisiä. Viraston oikeus käsitellä henkilötietoja perustuu lähtökohtaisesti kansallisissa erityislaeissa säädettyihin tehtäviin, jolloin sillä voidaan katsoa olevan oikeus käsitellä henkilötietoja yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtien perusteella. Henkilötietojen käsittely edellä todettujen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtien perusteella edellyttävät 6 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan perusteella, että käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Henkilötietojen käsittely perustuu tehtäviä koskeviin lakeihin. Suurempi virasto mahdollistaa valtakunnallisien käsittelyprosessien kehittämisen, jonka seurauksena toiminnan voidaan arvioida muuttuvan tietoturvallisemmaksi. Suuremmalla virastolla on nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää valtakunnallisten käsittelyprosessien lisäksi sisäisen valvonnan mekanismeja, joilla osaltaan voidaan varmistua, että henkilötietojen käsittelijät käsittelevät henkilötietoja viraston rekisterinpitäjänä antamien ohjeiden mukaisesti.  

Ehdotetun Lupa- ja valvontavirastosta annettavan lain perusteella Lupa- ja valvontavirasto voisi käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan ja virasto voisi tarpeen mukaan siirtää avustavia teknisluoteisia tehtäviä yksityiselle taholle. Erityisesti ulkopuoliset asiantuntijat käsittelisivät yksittäisiä tehtäviä suorittaessaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttämistä on kuvattu tarkemmin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskevassa nykytilan kuvauksessa. Myös avustavia tehtäviä hoitavat voisivat käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja hoitaessaan kirjaamiseen liittyviä avustavia teknisluonteisia tehtäviä. Viraston tehtäviin rekisterinpitäjänä kuuluisi perehdyttää nykytilaa vastaavalla tavalla ulkopuoliset asiantuntijat ja avustavia tehtäviä hoitavat henkilötietojen käsittelyyn. Viraston tulisi rekisterinpitäjänä huolehtia ja valvoa siitä, että ulkopuoliset asiantuntijat ja avustavia tehtäviä hoitavat yksityiset toimijat noudattavat viraston rekisterinpitäjänä antamia velvoittavia ohjeita henkilötietojen käsittelystä. Virasto rekisterinpitäjänä viime kädessä vastaa siitä, että sen toiminnassa noudatetaan henkilötietojen suojaa koskevaa sääntelyä ja että viraston asiakkaat pääsevät käyttämään rekisteröidyille säädettyjä oikeuksiaan. Virasto voisi jatkossakin nykytilaa vastaavalla tavalla käyttää ulkopuolia asiantuntijoita esimerkiksi ammattihenkilöiden valvonnassa. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttäminen tarkastuksissa perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 20 ja 37 §:ään sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 92 §:ään. Myös varhaiskasvatuslain (540/2018) 56 §:n, lääkelain (395/1987) 71 §:n, sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) 31 §:n säännökset mahdollistavat ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisen tarkastuksissa.  

Elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus 

Valtion aluehallinnon uudistamista koskevissa laeissa ehdotetut elinvoimakeskukset toimisivat henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn perusteella rekisterinpitäjänä ja vastaisivat rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista. Elinvoimakeskukset vastaisivat itsenäisinä virastoina tietoturvan ja tietosuojan johtamisesta ja toteuttamisesta organisaatioissaan. Ehdotus ei aiheuttaisi muutosta henkilötietojen käsittelylle eikä se laajentaisi käsittelyä henkilötietojen osalta. Myöskään elinvoimakeskusten henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset tai keinot eivät muuttuisi ehdotuksen johdosta. Elinvoimakeskusten oikeus käsitellä henkilötietoja perustuisi lähtökohtaisesti kansallisissa erityislaeissa säädettyihin tehtäviin tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseen, jolloin niillä voidaan katsoa olevan oikeus käsitellä henkilötietoja yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtien perusteella.  

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi elinvoimakeskuksien osalta keskitetysti tietoturvallisuuden ja tietosuojan tuesta, ohjauksesta ja kehittämisestä. Lisäksi Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi siitä, että tietoturvan ja tietosuojan vaatimukset toteutetaan koskien digitaalisten palveluiden (tietojärjestelmät, alustat ja muut sähköiset palvelut) tuottamista ja kehittämistä. Ehdotuksella ei siis olisi vaikutuksia Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen nykyiseen rooliin, tehtäviin ja vastuisiin. 

4.2.5.9  Henkilöstövaikutukset

Valtion aluehallinnon uudistamisessa on kyse valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelystä, jossa noudatetaan valtion virkamieslakia (750/1994), jäljempänä virkamieslaki , jonka 5 a—5 c §:n mukaan virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon kuin tehtävät siirtyvät. Mikäli virkamiehen tehtäviin kuuluu yli puolet siirtyviä tehtäviä, tulisi hänen virkansa siirtää tehtävät vastaanottavalle virastolle. Virkamiehen siirtymistä tehtäviensä perusteella arvioidaan virkamiehen taustaviran perusteella, mikäli virkamies on nimitettynä määräaikaiseen virkasuhteeseen taikka jos virkamies toimii uudistuksen yhteydessä lakkaavissa henkilöjohtamista (esihenkilötehtävät) sisältävissä tehtävissä. Siirtyvien tehtävien edellyttämät talous-, henkilöstö- ja muut sisäisen hallinnon resurssit siirtyisivät vastaavassa suhteessa tehtävät vastaanottavalle virastolle. Tehtävien hoitamisen edellyttämät toimintamenomäärärahat siirtyvät joka tapauksessa tehtävät vastaanottavalle virastolle, vaikka virkoja ja niihin nimitettyjä virkamiehiä ei siirtyisi tehtäviensä mukana. Virka voitaisiin siirtää ilman virkamiehen suostumusta, jos virka siirretään virkamiehen oman työssäkäyntialueen sisällä tai hänen työssäkäyntialueelleen. Työssäkäyntialueella tarkoitetaan 31.12.2024 saakka voimassa olevan virkamieslain 5 a §:n 3 momentin sääntelyn perusteella julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 1 luvun 9 §:n mukaista aluetta. Uuden virkamieslain 5 a §:n 3 momentin tullessa voimaan 1.1.2025 lukien, määritellään työssäkäyntialue työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain 10 §:n tarkoittamalla tavalla. Henkilön työssäkäyntialue ulottuu 80 kilometrin etäisyydelle hänen tosiasiallisesta asuinpaikastaan. Määräaikaisessa virkasuhteessa työskentelevät virkamiehet siirtyisivät uuteen virastoon määräaikaisen virkasuhteensa keston ajaksi. Myös työsopimussuhteiseen henkilöstöön sovellettaisiin virkamieslain 5 a—5 c §:n säännöksiä.  

Esimerkiksi jos virkamiehen tehtäviin on kuulunut henkilöjohtamista ja virkamies ei tule valituksi henkilöjohtamistehtävään, hänen virkansa tehtävät voivat muuttua asiantuntijatehtäväksi. Myös tilanteessa, jossa virkamies on hoitanut osittain toiseen organisaatioon siirtyviä tai jääviä tehtäviä, hänen tehtävänkuvaansa muutetaan vastaamaan työnantajan tarpeita. Esimerkkinä tällaisesta ovat luonnonsuojelun tehtävät, joissa sama virkamies on hoitanut sekä vapaaehtoista luonnonsuojelun toteutusta, joka on jatkossa elinvoimakeskusten tehtävä, että oikeusvaikutteista luonnonsuojelun toteutusta, joka on jatkossa Lupa- ja valvontaviraston tehtävä. Näiden virkamiesten tehtävänkuvat muuttuvat virastouudistuksessa. Lisäksi esimerkkinä todettakoon, että Valviran aluehallintovirastojen ohjaustehtävissä olevien virkamiesten tehtävät loppuvat virastouudistuksen yhteydessä, jolloin heidän tehtävänkuvanmukaiset aluehallintovirastojen ohjaustehtävät voivat muuttua esimerkiksi lupa- ja valvontatehtäviksi. Myös tilanteissa, joissa virkamiehen tehtävät jakaantuvat viraston osaston eri yksiköille, voi tapahtua tehtävänkuvassa muutoksia. Edellä todetuissa tapauksissa muutokset voivat vaikuttaa virkamiehen tehtävän vaativuustason mukaiseen palkkaukseen viraston käytössä olevan palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaisesti. Pidemmällä aikavälillä virkamiesten tehtävänkuvat voivat muuttua osana normaalia uralla etenemistä tai resurssien uudelleen kohdentamista. 

Henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan virkamieslain 5 a §:n nojalla tehtävien siirroissa, mitä niistä virkaehtosopimuksissa sovitaan tai laissa säädetään. Valtion virkamiehiin sovellettavat yleiset palvelussuhteen ehdot sisältyvät pääosin keskustason virkaehtosopimuksiin. Virkamiehen siirtyminen valtion sisäisissä organisaatiomuutoksissa ei näin ollen aiheuta muutoksia virkamiehen yleisiin palvelussuhteen perusteisiin. Palvelussuhde-etuuksien määräytymisen kannalta palvelussuhde jatkuu valtiolla yhdenjaksoisena. Virastoon siirtyvien henkilöiden palkkataso turvataan siten kuin siitä on sovittu valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan liitteessä. 

Uudistuksen yhteydessä aluehallintovirastojen kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät siirrettäisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja elintarvikkeita koskevat tehtävät Ruokavirastoon sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien julkisen henkilöliikenteen tehtävät Liikenne- ja viestintävirastoon. Lisäksi metsäpalojen tähystyksen hallinnointi- ja ohjaustehtävät siirrettäisiin sisäministeriöön. 

Henkilöstöön liittyvien muutosten toteuttamisen lähtökohtana on hyvä ja laadukas henkilöstöpolitiikka. Muutostilanteessa noudatetaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia (1233/2013) ja henkilöstön edustajat ovat mukana muutostilanteen valmistelussa ja toteuttamisessa. Muutoksen johtaminen edellyttää koko henkilöstön osallistamista muutokseen. Muutoksen johtaminen edellyttää henkilöstön tiedonsaannista ja vaikutusmahdollisuuksista huolehtimista. Hyvän henkilöstöpolitiikan noudattamisella voidaan varmistaa muutoksen onnistunut valmistelu ja toteuttaminen, huolehtia henkilöstön työhyvinvoinnista sekä motivaatiosta muutoksen keskellä. Ammattitaitoinen, hyvinvoiva, motivoitunut, sitoutunut ja tuloksellisesti toimiva henkilöstö on myös jatkossa tärkein edellytys vaikuttavien ja tuloksellisten palveluiden tuottamiselle. 

Digitalisoituminen on tuonut mukanaan mahdollisuuksia järjestää uudella tavalla palveluja, hallintoa ja tehtäviä. Valtionhallinnon monipaikkaisuuden edistämistä koskevat linjaukset hyväksyttiin valtiovarainministeriössä 24.5.2021. Linjausten mukaan paikkasidonnainen ja monipaikkainen työ ovat valtiolla samanarvoisia työtapoja. Mahdollisuus tehdä työtä monipaikkaisesti sekä sovittaa joustavasti työ ja yksityiselämä yhteen edistävät valtionhallinnosta uudistumista ja parantavat kilpailukykyä työnantajana. 

Taulukko 10. Henkilötyövuodet ja toimintojen sijoittuminen uuteen virastorakenteeseen. Kyseessä on arvio, joka perustuu vuoden 2023 tietoihin. 

KEHA-keskuksen henkilöstö ja toiminnot eivät sisälly yllä olevaan taulukkoon. Ne siirtyisivät uudistuksessa siirtyvien tehtävien suhteessa tehtävät vastaanottaviin virastoihin. 

Hallituksen 15.-16.4.2024 neuvottelema julkisen talouden suunnitelma vuosille 2025-2028 vaikeuttaa virastoon siirtyvän henkilöstön määrän arviointia. Siirtyvän henkilöstön määrää on vaikea arvioida, koska päätöstä säästöjen kohdentumisesta eri organisaatioihin ei ole tehty. Valtion aluehallinnon uudistuksella ei tavoitella henkilöstövähennyksiä. 

Lupa- ja valvontavirasto 

Virastoon siirtyisivät lähes kaikki kuuden aluehallintoviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston virkamiehet mutta myös uuteen virastoon siirtyviä tehtäviä hoitavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen virkamiehet, lukuun ottamatta Ruokavirastoon, Kilpailu- ja kuluttajavirastoon sekä sisäministeriöön siirtyviä tehtäviä hoitavia virkamiehiä. KEHA-keskus tuottaa tällä hetkellä palveluita kaikille ELY-keskusten vastuualueille. Ympäristöhallinnon lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät ja näihin kytkeytyvät KEHA-keskuksen tehtävät (yleishallinnolliset tehtävät eli henkilöstöhallinto-, talous-, toimitila-, asianhallinta- ja perustietotekniikkapalvelujen sekä tietohallintopalvelujen järjestämistehtävät) siirtyvät osaksi Lupa- ja valvontavirastoa tehtäväjaon mukaisesti. Nykyisin KEHA-keskuksen toimialasidonnaisten digitaalisten palvelujen kehittämisen ja tuottamisen tavoitetila selvitetään siirtymäajan puitteissa ja niiden järjestäminen sekä mahdolliset henkilöstösiirrot toteutetaan selvityksen pohjalta tehtävien päätösten ja aikataulujen mukaisesti.  

Viraston henkilöstömäärä olisi arviolta yhteensä 2150 henkilötyövuotta myös substanssin suhteessa siirtyvät henkilötyövuodet huomioiden. Tässä vaiheessa ei voida esittää tarkkoja lukuja viraston henkilöstön kokonaismäärästä eikä myöskään siirtyvän henkilöstön määrästä eläköitymisten, irtisanoutumisten, määräaikaisten virkasuhteiden päättymisen ja muiden syiden takia. Viraston perustaminen johtaa ylimmän johdon virkojen määrän vähenemiseen. Nykyisten aluehallintovirastojen virkamiehiä olisi tästä noin 1206 henkilötyövuotta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston virkamiehiä olisi arviolta noin 206 henkilötyövuotta ja nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen ja vastuualueelle palveluja tuottavien kehittämis- ja hallintokeskuksen virkamiehiä olisi arviolta noin 740 henkilötyövuotta myös substanssin suhteessa siirtyvät henkilötyövuodet sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen osalta noin 30 henkilötyövuoden arvio siirtyvästä henkilötyövuosimäärästä huomioiden. Henkilöstövaikutukset on arvioitu vuoden 2023 tietojen perusteella. Henkilöstömäärä tarkentuu vasta kun uusi virasto aloittaa toimintansa.  

Viraston toimintoja järjestettäessä henkilöstölle pyritään löytämään aikaisempia tehtäviä vastaavia tehtäviä. Pääsääntöisesti henkilöstö jatkaa aiemmissa tehtävissään. Toimintojen uudelleenjärjestelyn myötä henkilöstön tehtävänkuviin ja työrooleihin saattaa tulla kuitenkin myös muutoksia, jotka voivat vaikuttaa myös virkamiehen palkkaukseen. Aluehallintovirastoista annetun lain ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain kumoamisen myötä päättyvät näiden organisaatioiden sekä osastopäälliköiden tai vastaavien virat mutta myös yksikön päälliköiden tehtävät. Uudessa virastossa on tarkoitus järjestellä uudelleen organisaatiorakenne ja täyttää rakenteen edellyttämät johtajien ja yksikön päälliköiden virat. Henkilöjohtamista sisältävät tehtävät, joita on tehty virkaan sisältyvinä tehtävinä tai tehtävään annetun määräyksen perusteella ovat muutoksen kohteina. Tehtävään annetut määräykset päättyvät virastolakien kumoutuessa. Muutoksen kohteena ovat myös ne Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston virat, joiden tehtäviin kuuluvat nykyisten aluehallintovirastojen ohjaustehtävät. Lähtökohtaisesti virkaan sisältyviä esihenkilötehtäviä tehneille virkamiehille, samoin kuin esimerkiksi aluehallintovirastojen ohjaustehtäviä hoitaneille virkamiehille, pyritään tarjoamaan saman tasoisia tehtäviä. Virkamieslain 5 c §:n nojalla, jos viran tehtävät muuttuvat uudelleenjärjestelyn yhteydessä olennaisesti, viran tilalle voidaan perustaa uusi virka ja virka voidaan täyttää ilman haettavaksi julistamista nimittämällä siihen uudelleenjärjestelyn kohteena oleva viraston virkaan nimitetty virkamies. Viraston virat ovat viraston yhteisiä.  

Esityksen tavoitteena on, että viraston henkilöstö jatkaisi työskentelyä alueilla. Henkilöstön siirtymisiä paikkakunnalta toiselle pyrittäisiin välttämään. Viraston tehtäviä hoidetaan monipaikkaisesti eri puolilla Suomea. Esityksen mukaan virastolla olisi päätoimipaikan lisäksi toimipaikka kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla, joiden lisäksi virastolla voisi olla muita työntekopaikkoja, sen mukaan, mitä viraston työjärjestyksellä määrättäisiin. Tämä mahdollistaa monipaikkaisuuden säilymisen ja joustavan muutoksen myös työntekijälähtöisestä näkökulmasta. Digitaalisten ja muiden valtakunnallisten toimintatapojen ja prosessien kehittyessä virastossa, tehtäviä voitaisiin osoittaa virkatehtäviä nykytilaa tasaisemmin ja hyödyntäen viraston osaamisverkostoa. Valtakunnallinen virasto voisi avata henkilöstölle parempia mahdollisuuksia vaihtaa työskentelypaikkaa henkilön itse niin tahtoessa esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa. Viraston virat ovat yhteisiä virkoja ja virasto voi päättää niiden sijoittamisesta. Henkilöstölle voi lisäksi avautua uudistuksessa mahdollisuuksia siirtyä työskentelemään pysyvästi myös johonkin muuhun viraston toimipaikkaan, kuin missä henkilö on työskennellyt. Uusi virasto voi tarjota virkamiehilleen paremmat mahdollisuudet laajentaa tehtäviä. 

Virasto loisi mahdollisuuksia henkilöstön osaamisen uudenlaiseen ja valtakunnalliseen hyödyntämiseen sekä varmistaisi osaamisen säilymisen tehtävien hoitoon. Samalla muutos edellyttäisi henkilöstön osaamisen kehittämistä vastaamaan uudenlaista toimintaympäristöä sekä mahdollisia uusia tehtäviä ja toimintatapoja. Entistä suurempi organisaatio antaisi henkilöstölle myös paremmat mahdollisuudet oman osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä uralla etenemiseen sekä asiantuntijoina että esihenkilöinä. Virastossa olisi nykyisiä organisaatioita paremmat mahdollisuudet työn tasaamiseen ja sijaisjärjestelyihin valtakunnallisesti, minkä voidaan arvioida heijastuvan työhyvinvointiin ja jaksamiseen. Suurempi virasto tarjoisi myös nykyistä paremmat mahdollisuudet turvata työpaikkojen säilyminen esimerkiksi tehtävien lakatessa. Tarkoituksena on, että virasto neuvottelisi uudesta palkkausjärjestelmästä. 

Elinvoimakeskukset ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus 

Perustettaviin elinvoimakeskuksiin siirtyisi ELY-keskusten muut kuin Lupa- ja valvontavirastoon sekä Liikenne- ja viestintävirastoon siirtyvät tehtävät. Elinvoimakeskuksiin jäisi ELY-keskusten E-vastuualueiden tehtävät kokonaisuudessaan, L-vastuualueiden liikenteen toimivuuteen ja turvallisuuteen sekä tienpitoon liittyvät tehtävät, Y-vastuualueiden luonnon monimuotoisuuden, vesien hyvän tilan ja ilmastotyön edistämiseen, kulttuuriympäristön hoitoon sekä ympäristökasvatukseen liittyvät tehtävät, Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelmaan sekä Euroopan unionin maataloustuki- ja maaseuturahastoon liittyvät toimeenpanotehtävät sekä pääosin kaikkiin edellä mainittuihin tehtäväkokonaisuuksiin liittyvät muut ELY-keskusten tehtävät elinvoimakeskukseen jäävien substanssitehtävien suhteessa. ELY-keskusten edellä mainittuja tehtäviä hoitava virka- ja työsuhteinen henkilöstö sekä vastaavat virat ja tehtävät siirtyvät elinvoimakeskuksiin. Elinvoimakeskusten henkilöstömäärä olisi yhteensä 2014 henkilötyövuotta myös substanssin suhteessa siirtyvät henkilötyövuodet huomioiden. Henkilöstövaikutukset on arvioitu vuoden 2023 kustannuslaskennan tietojen perusteella. Tässä vaiheessa ei voida esittää tarkkoja lukuja viraston henkilöstön kokonaismäärästä eikä myöskään siirtyvän henkilöstön määrästä eläköitymisten, irtisanoutumisten, määräaikaisten virkasuhteiden päättymisen ja muiden syiden takia, mutta myös sen vuoksi, ettei elinvoimakeskuksien toimialueista ole vielä säädetty valtioneuvoston asetuksella. Esityksen tavoitteena on, että viraston henkilöstö jatkaisi työskentelyä alueilla. Henkilöstön siirtymisiä paikkakunnalta toiselle pyrittäisiin välttämään. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain kumoamisen myötä päättyvät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten päälliköiden virat sekä osastopäälliköiden tai vastaavien virat mutta myös yksikön päälliköiden tehtävät. Elinvoimakeskuksissa on tarkoitus järjestellä uudelleen organisaatiorakenne ja täyttää rakenteen edellyttämät osastopäälliköiden ja yksikön päälliköiden virat. Henkilöjohtamista sisältävät tehtävät, joita on tehty virkaan sisältyvinä tehtävinä tai tehtävään annetun määräyksen perusteella ovat muutoksen kohteina. Tehtävään annetut määräykset päättyvät virastolakien kumoutuessa. Lähtökohtaisesti virkaan sisältyviä esihenkilötehtäviä tehneille virkamiehille pyritään tarjoamaan saman tasoisia tehtäviä. 

Elinvoimakeskuksia koskevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan, että kehittämis- ja hallintokeskus jatkaisi toimintaansa suhteessa elinvoimakeskuksiin lähes nykytilaa vastaavalla tavalla. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa jatkossakin elinvoimakeskusten tehtäviin liittyvät kehittämis- ja hallintotehtävät. Lisäksi tulevien elinvoimakeskusten toimintaan liittyvät maksatuspalvelut säilytetään keskitettyinä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävinä. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hankkii perustietotekniikkapalvelut keskitetysti Valtorilta elinvoimakeskusten käyttöön vastaavasti kuin nykytilassa. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus - elinvoimakeskukset -kokonaisuus vastaa itse digipalveluidensa järjestämisestä. Edellä todettuun perustuen muutoksella ei tältä osin ole vaikutuksia Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen henkilöstöön muutoin kuin Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvien tehtäväkokonaisuuksien osalta.  

Lakiehdotuksen mukaan elinvoimakeskusten määrästä, toimialueista sekä päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetusluonnokset ovat tämän hallituksen esityksen liitteinä. Elinvoimakeskuksia on jatkossa vähemmän kuin ELY-keskuksia, joten virastojen toimialueet muuttuvat nykyisestä. Virastoilla tulee kuitenkin valtion aluehallintona olemaan päätoimipaikkojen lisäksi useampia muita toimipaikkoja. Niinpä henkilöstön virkapaikkojen arvioidaan säilyvän pääsääntöisesti ennallaan. Nykyistä laajemmat keskusten toimialueet loisivat kuitenkin henkilöstölle mahdollisuuksia oman osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä uralla etenemiseen sekä asiantuntijoina että esihenkilöinä. Suuremmissa elinvoimakeskuksissa olisi jonkin verran nykyisiä organisaatioita paremmat mahdollisuudet työn tasaamiseen ja sijaisjärjestelyihin. Lisäksi elinvoimakeskuksilla, joista osa tulee olemaan henkilömäärältään suhteellisen pieniä, tulisi olemaan myös nykyisin ELY-keskuksilla oleva mahdollisuus (ELY-laki 5a§, ns. ristiinesittelymahdollisuus) asettaa virkamies enintään kolmen vuoden määräajaksi virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen keskuksen käytettäväksi tehtäviin määräämismenettelyä hyödyntämällä työn tasaamiseen ja sijaisuusjärjestelyihin valtakunnallisesti. 

Uudistuksen yhteydessä elinvoimakeskusten organisaatiot uudistuvat ja sen myötä täytetään keskusten ylijohtajien ja osastopäälliköiden virat. Myös esihenkilötehtävät organisoidaan ja täytetään elinvoimakeskusten aloittaessa toimintansa. Elinvoimakeskuksia johtaisivat päätoimiset ylijohtajat, jotka valtioneuvosto nimittäisi. ELY-keskusten ylijohtajat ovat hoitaneet ylijohtajan tehtävää tehtävään määrättyinä oman toimensa ohella. 

Henkilöstö jatkaa pääsääntöisesti nykyisissä tehtävissään uudessa organisaatiossa. Virkamieslain 5 c §:n nojalla, jos viran tehtävät muuttuvat uudelleenjärjestelyn yhteydessä olennaisesti, viran tilalle voidaan perustaa uusi virka ja virka voidaan täyttää ilman haettavaksi julistamista nimittämällä siihen uudelleenjärjestelyn kohteena oleva viraston virkaan nimitetty virkamies. Viraston virat ovat viraston yhteisiä. Tehtäviin ja työrooleihin saattaa kuitenkin tehtäviä uudelleen järjestettäessä tulla muutoksia, joilla on vaikutusta henkilöstön palkkaukseen. Näissä tilanteissa palkkataso turvataan siten kuin siitä on sovittu valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan liitteessä. ELY-keskuksilla ja KEHA-keskuksella on yhteinen palkkausjärjestelmä eikä uutta henkilöstöä siirry uudistuksen yhteydessä muista virastoista tähän kokonaisuuteen. Palkkausjärjestelmän kehittämistarpeet arvioidaan hankkeen toimeenpanon yhteydessä. 

Ahvenanmaan valtionvirasto 

Koska Ahvenanmaan valtionvirastosta on tarkoitus säätää aluehallintovirastoista annetun lain kumoutuessa, ei Ahvenanmaan valtionvirastosta säätämistä pidetä uuden viraston perustamisena. Lakiehdotukset eivät vähennä Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä eikä valtakunnanviranomaisten määrää, joiden kanssa se tekee yhteistyötä valtion palvelujen yhdenvertaiseksi järjestämiseksi Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan valtionviraston virkoihin nimitetyt virkamiehet jatkavat viraston palveluksessa, samoin kuin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimitetyt virkamiehet määräaikaisen virkasuhteen keston ajan. Tehostuvan yhteistyön muiden valtionhallinnon virastojen kanssa voidaan arvioida tehostavan valtionviraston toimintaa sekä yhdenmukaistavan viraston ratkaisukäytäntöjä muiden vastaavia tehtäviä hoitavien organisaatioiden kanssa. Valtionvirasto on soveltanut toiminnassaan aluehallintovirastojen palkkausjärjestelmää koskevaa tarkentavaa virkaehtosopimusta. Aluehallintovirastoista annetun lain kumoutuessa päättyvät myös palkkausjärjestelmää koskevat tarkentavat virkaehtosopimukset. Valtionviraston tulisi neuvotella uudesta palkkausjärjestelmää koskevasta virkaehtosopimuksesta. 

4.2.6.1  Perus- ja ihmisoikeuksien arvioiminen

Lupa- ja valvontaviraston keskeisimpänä tehtävänä on toimia lupa- ja valvontaviranomaisena. Viraston valvontatehtävät kytkeytyvät kiinteästi perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin ja toisaalta myös perustuslaissa turvattujen oikeuksien toteutumisen valvontaan. Näistä oikeuksista on säädetty perustuslain 6 (Yhdenvertaisuus), 10 (Yksityiselämän suoja), 16 (Sivistykselliset oikeudet), 17 (Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin), 18 (Oikeus työhön ja elinkeinonvapaus), 19 (Oikeus sosiaaliturvaan), 20 (Vastuu ympäristöstä) ja 21 §:ssä (Oikeusturva). Virasto osaltaan toteuttaa lupahallinnon ja valvonnan keinoin perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle säädettyä velvollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, koska sen tehtävänä on valvoa ja edistää edellä mainittujen perusoikeuksien toteutumista. Viraston keskeisimmät valvontatehtävät painottuvat sosiaali- ja terveydenhuollon ja terveydensuojelun, varhaiskasvatuksen, opetuksen, koulutuksen, pelastustoimen, työsuojelun ja ympäristöasioiden valvontaan, jonka voidaan arvioida tehostuvan uudessa virastossa.  

Viraston keskeisimmät asiaryhmät muodostavat kanteluasiat, valvonta-asiat ja luvanvaraiseksi säädetyn elinkeinon harjoittamiseen oikeuttavat luvat sekä rekisteröinnit. Kanteluasioita ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon, varhaiskasvatukseen, opetustoimeen ja kuntien yleiseen toimialaan liittyvät kantelut. Varhaiskasvatuksessa kantelut kohdentuvat esimerkiksi henkilöstömitoitukseen ja henkilöstön kelpoisuuksiin, lapsen tukeen, varhaiskasvatusympäristön turvallisuuteen ja lapsen varhaiskasvatusoikeuteen. Perusopetuksessa kantelut kohdentuvat esimerkiksi oppimisen tukeen, työntekijöiden käytökseen, kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ja hyvään hallintoon. Valvonta-asioita ovat esimerkiksi yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarjoajaan tai alkoholijuomien anniskeluun kohdistuva valvonta, jossa valvontaviranomainen voi käyttää järeämpiä keinoja, kuten peruuttaa lupa määräajaksi tai pysyvästi. Myös varhaiskasvatuksen toiminnassa ilmenneet epäkohdat voivat käynnistää valvontatoimet. Joissakin tilanteissa valvontaviranomainen voi velvoittaa valvonnankohteen korjaamaan toimintaansa hallintopakon, kuten sakon uhalla. Lupa-asioita ovat esimerkiksi alkoholijuomien anniskeluluvat ja vähittäismyyntiluvat, ympäristöluvat ja löytötavaratoimiston pitämiseen oikeuttavat luvat sekä yksityisen päiväkotitoiminnan palveluntuottajien luvat. Lupa-asioihin rinnastettavia ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien ja niiden palveluyksiköiden rekisteröinnit, jotka ovat edellytys palvelujen tuottamiselle. Edellä todetut ovat hallintoasioita, joiden käsittelystä säädetään lähtökohtaisesti hallintolaissa. Myös tehtäviä koskevissa aineellisoikeudellisessa lainsäädännössä voi olla asioiden käsittelyä koskevia säännöksiä. Koska tarkoituksena ei ole uudistuksen yhteydessä muuttaa asioiden käsittelyä koskevaa sääntelyä, voidaan perustellusti arvioida, ettei uudistus vaikuta kielteisellä tavalla prosesseihin. Uudistus sen sijaan mahdollistaa kehittämään valtakunnalliset asioiden käsittelyprosessit, joiden voidaan arvioida jouduttavan asioiden käsittelyä ja yhdenmukaistamaan ratkaisukäytännön eri asiaryhmissä sekä eri puolilla Suomea, mikä osaltaan lisää hakijoiden yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi nykytilassa viraston asiakas, jonka tarkoituksena on harjoittaa luvanvaraista elinkeinoa kahden eri aluehallintoviraston toimialueella, on voinut joutunut asioimaan kahdessa eri viranomaisessa, kuten esimerkiksi alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyyntitoiminnan osalta. Uudistuksen jälkeen hallinnon asiakas saa palvelun yhdeltä viranomaiselta. Edellä luvussa 4.2.5.7 Tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi on kuvattu tarkemmin tiedonhallinnan muutoksen riskit ja niiden hallinta. 

Nykytilassa on koettu ongelmalliseksi alueellinen toimivalta, jonka seurauksena esimerkiksi tarkastuksia tai valvontaa ei ole voinut tehdä se aluehallintovirasto, joka olisi tarkastuksenkohdetta lähimpänä. Lupa- ja valvontavirasto voi organisoida lupa- ja valvonta-asioiden käsittelyä alueellisesti, josta on lyhyin matka tehdä lupa-asioihin liittyvät tarkastukset ja valvontaa. Virasto voisi organisoida tarkastuksien ja valvonnan suorittamisen siten, että ne voidaan tehdä ajankäytöllisesti mahdollisimman tehokkaasti ja näin ollen myös vähin kustannuksin. Lupa- ja valvontavirasto valtakunnallisen toimivallan omaavana virastona voi järjestää lupa-, rekisteröinti-, tarkastus- ja valvontatehtävien hoitamisen nykytilaa paremmin, jolloin näiden asioiden käsittelyaikojen voidaan arvioida lyhentyvän. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että luvanvaraisen elinkeinon harjoittamiseksi haettu lupa voitaisiin myöntää nykyistä joutuisammin. Myös valvontaa on mahdollista tehostaa osoittamalla valtakunnallisesta työjonosta tehtävät virkamiehille, mikä puolestaan tasaa eri alueilla olevia ruuhkia esimerkiksi kantelujen osalta. Virastolla olisi nykytilaa paremmat mahdollisuudet hyödyntää yksittäisten virkamiesten syvällistä asiantuntemusta palvelemaan koko viraston tehtävien hoitamista.  

Valtakunnallinen virasto voi kehittää toiminnan tehokkuutta ja laatua, mikä mahdollistaa viraston käytössä olevien resurssien kohdentamisen koko valtakunnan alueella tarpeiden mukaisesti ja joustavasti työnjohto- ja valvontaoikeutta käyttämällä. Viraston tulisikin kehittää lupaprosesseja siten, että lupa-asioita käsitellään yhdenmukaistetuilla prosesseilla käsittelypaikasta riippumatta ja luvanhakijoiden kanssa keskustellaan ennakoiden ja tarpeen mukaan lupa-asioihin liittyvistä velvollisuuksista, selvitystarpeista ja reunaehdoista. Palvelujen laadullinen paraneminen näkyy kansalaisille ja yrityksille asioinnin sujuvoitumisena.  

Viraston perustamisella ja tehtävien kokoamisella on tarkoitus edesauttaa viraston toiminnan tehokasta järjestämistä, minkä voidaan arvioida parantavan viraston edellytyksiä lainmukaisten perustehtävien laadukkaalle ja tehokkaalle hoitamiselle ja kehittämiselle. Tämä edesauttaisi osaltaan julkisen vallan mahdollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, mitä perustuslain 22 § edellyttää, ja parantaisi jokaisen oikeutta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa viranomaisessa, mitä perustuslain 21 §:n 1 momentti edellyttää. Uudistuksen voidaan arvioida nopeuttavan kanteluasioiden käsittelyaikoja ja tasaavan niitä eri puolilla maata. Virasto osaltaan toteuttaa lupahallinnon ja valvonnan keinoin perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle säädettyä velvollisuutta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Lupahallinnon ja valvonnan keinoin virasto edistää edellä mainittujen perusoikeuksien toteutumista. Viraston keskeisimmät lupahallinto- ja valvontatehtävät painottuvat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja terveydensuojelun, varhaiskasvatuksen, opetuksen, koulutuksen, pelastustoimen, työsuojelun ja ympäristöasioihin, jonka voidaan arvioida tehostuvan uudessa virastossa. Näitä asioita käsitellään myös jäljempänä 12.1 kohdassa.  

Elinvoimakeskusten tehtävät liittyvät alueellisiin kehittämis-, rahoitus- ja toimeenpanotehtäviin, joilla edistetään eri alueiden elinvoimaa. Kansalaisten perusoikeuksien kannalta merkityksellisiä tehtäviä ovat elinkeinotoiminnan edellytysten ja alueellisen työllisyyden edistämiseen sekä turvalliseen elin- ja luonnonympäristöön ja liikkumiseen liittyvät tehtävät. Perusoikeuksien edistämisen edellyttämät keinot ovat yleensä kulloisistakin tarpeista ja alueellisista olosuhteista riippuvaisia ja siten harkinnanvaraisia säännösten ja resurssien puitteissa. Keskittämällä toimeenpanoa ja rahoitusvälineitä elinvoimakeskuksiin pystytään jatkossa keskittymään entistä enemmän nimenomaan alueelliseen elinvoimaan liittyviin kehittämis- ja rahoitustehtäviin. Elinvoimakeskusten osittain laajentuvilla toimialueilla tulee mahdollisuus yhdenmukaistaa toimintamalleja ja säännösten tulkintaa. Elinvoimakeskusten asiakkaita ovat yritykset, kunnat, erilaiset yhteisöt sekä yleisesti kansalaiset esimerkiksi liikenneturvallisuuden tai luonnonsuojelun toimien kohderyhminä. Toisaalta kattavalla alueellisella läsnäololla kaikissa maakunnissa voidaan turvata riittävä alueellisten olosuhteiden tuntemus ja niiden huomioiminen toimien määrittelyssä ja kohdentamisessa.  

Kalataloustehtäviä hoitavien elinvoimakeskusten tehtävänä olisi valvoa yleistä etua kalatalousasioissa. Virasto käyttäisi puhevaltaa yleisen kalatalousedun osalta vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa hankkeissa. Vesitaloustehtäviä hoitavien elinvoimakeskusten tehtävänä olisi valvoa yleistä etua viraston hoidettaviksi säädetyissä vesitalousasioissa, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä vesistörakenteista ja edistää maa- ja metsätalouden vesienhallintaa. Niistä tehtävistä, joissa virasto valvoisi yleistä etua sille laeissa hoidettaviksi säädetyissä vesitalousasioissa, säädettäisiin vesilaissa, tulvariskien hallinnasta annetussa laissa, patoturvallisuuslaissa ja vesihuoltolaissa sekä rajavesistöjä koskevissa laeissa ja valtiosopimuksissa. Vesilain mukaisissa lupa- ja valvontatehtävissä yleisen edun valvonta kuuluisi Lupa- ja valvontavirastolle. 

Valtion aluehallintouudistuksen riskit perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta on arvioitu pieniksi, koska uudistuksen yhteydessä virkamiehistä suurimmalla osalla tehtävänkuvat eivät tule muuttumaan ja näin ollen he jatkavat pääasiassa samojen tehtävien hoitamista kuin ennen uudistusta ja toisaalta uudistuksessa ei myöskään muuteta sisällöllisesti virastojen tehtäviä koskevia aineellisoikeudellisia lakeja. Virastolakeihin ehdotettavilla siirtymäsäännöksillä varmistetaan osaltaan uudistuksen toimeenpano. Lisäksi aluehallintovirastojen ja Valviran tulosohjauksessa painotetaan paitsi uudistuksen toimeenpanoa ja tätä tukevaa ennakoivaa kehittämistä, myös perustehtävien hoitamista ja jatkumista häiriöttömästi uudessa virastossa. Epäonnistuessaan uudistus voi aiheuttaa ensi vaiheessa viivästyksiä virastojen asioiden käsittelyssä, mikä voi heijastua viraston kaikkiin asiakasryhmiin esimerkiksi siten, että haettua lupaa ei pystytä myöntämään keskimääräisessä käsittelyajassa tai että kansalaisen vireille panemaa kanteluasiaa ei saada ratkaistuksi keskimääräisessä käsittelyajassa. Myös valvontaa koskevassa päätöksenteossa voi olla viivästyksiä viraston alkuvaiheessa. Riskinä on myös asioiden käsittelyn ruuhkautuminen. Myös lakkaaviin virastoihin ja uuteen virastoon kohdistuvat säästöt voivat lisätä edellä todettuja riskejä, vaikka valtakunnallisella virastolla on nykytilaa paremmat mahdollisuudet kohdentaa virkamiehiä niihin tehtäviin, jotka ovat ruuhkautuneet tai jotka edellyttävät voimavarojen kohdentamista. Myös virastojen johdon epäonnistuminen valtakunnallisten asioiden käsittelyprosesseissa ja organisaatiokulttuurin luomisessa sisältää riskejä siitä, että virasto omaksuisi epätoivottuja ja tehottomia toimintatapoja. Kuten edellä 3.1 luvussa on todettu, uudistuksen yhteydessä tarkoituksena on säilyttää virastojen nykyinen toimipaikkaverkosto, jolloin voidaan perustellusti arvioida, ettei uudistus aiheuta kielteisiä vaikutuksia eri asiakasryhmille suunnattujen palvelujen saatavuuteen tai saavutettavuuteen. Edellä luvussa 4.2.5.7 Tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi on kuvattu tarkemmin tiedonhallinnan muutoksen riskit ja niiden hallinta.  

Lapsiin kohdistuvat vaikutukset 

Lastensuojelun, sosiaalihuollon peruspalvelujen, vammaispalvelujen, terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen valvonta on jakautunut eri toimijoille (hyvinvointialueet, aluehallintovirastot, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri) ja valvontaa koskeva sääntely on monimutkainen, johtuen osittain palvelu- ja tuottajarakenteen moninaisuudesta.  

Esimerkiksi lastensuojelussa valvontamekanismit ja -menettelyt ovat osittain erilaiset lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon palveluissa. Valvonta toteutuu eri tavoin myös lastensuojelun perhe- ja laitoshoidossa sekä Valtion koulukodeissa. Muun muassa lastensuojelun valvonnan jakautumisen haasteisiin on kiinnitetty huomiota monissa yhteyksissä. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2019 koskevassa lausunnossaan (TrVL 1/2021) todennut käsityksenään, että valvonnan jakautuminen eri toimijoille ja asian monimutkainen sääntely vaikeuttavat tehokasta ohjaus- ja valvontatoimintaa sekä lisäävät riskiä siitä, että valvontaa jää myös tekemättä. Tarkastusvaliokunta on painottanut toimivaa valvontaa tärkeänä osana lasten perusoikeuksien toteutumista. Myös perustuslakivaliokunta on oikeusasiamiehen vuoden 2018 kertomusta (K 11/2019 vp) käsitelleessä mietinnössään (PeVM 2/2019 vp) todennut, että lasten perusoikeuksien toteutuminen lastensuojelussa edellyttää käytännössä myös lastensuojelulaitosten toiminnan riittävää valvontaa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa julkisen ja yksityisen palvelutuotannon valvontaa on vastikään yhdenmukaistettu vuoden 2024 alussa voimaan tulleella lailla sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Laissa on säädetty yhdenmukaisen ennakollisen valvonnan lisäksi palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvonnasta sekä palvelunjärjestäjän velvollisuudesta valvoa sille palveluja tuottavia palveluntuottajia. Omavalvontavelvoitetta koskeva sääntely korostaa palvelunjärjestäjien ja palveluntuottajien omaa vastuuta toiminnan asianmukaisesta ja laadukkaasta järjestämisestä ja tuottamisesta. Tavoitteena on varmistaa palvelujen laatu ja palvelujen käyttäjien oikeuksien toteutuminen ennakolta ja siten ehkäistä ennalta tilanteet, joiden perusteella valvontaviranomaisen pitäisi jälkikäteisen valvonnan keinoin puuttua toimintaan. Omavalvontaa koskeva sääntely ei kuitenkaan korvaa viranomaisten vastuulla olevaa laillisuusvalvontaa. Nyt ehdotettavien muutosten voidaan arvioida vaikuttavan myönteisellä tavalla lapsiin ja nuoriin siltä osin, kun valvontalain mukaisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen viranomaisvalvonnasta ja siihen sisältyvästä ennakollisesta valvonnasta sekä ohjauksesta vastaisi jatkossa yksi valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto. Ehdotuksilla ei muutoin muuteta edellä kuvattua sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan kokonaisuutta tai lastensuojelun valvontaa, jota koskevaa erityissääntelyä on edelleen myös lastensuojelulaissa.  

Lasten ja nuorten palveluissa on nykyisin alueellisia eroja muun muassa sosiaalipalveluissa, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, lastensuojelussa sekä vammaisten lasten ja perheiden palveluissa. Valtakunnallisen yhdenmukaisen ohjauksen ja valvonnan voidaan arvioida edistävän palveluiden alueellista yhdenvertaisuutta. 

Lasten asiat voivat myös olla moninaisia. Esimerkiksi lasten sosiaali- ja terveydenhuollon asiat voivat liittyä myös varhaiskasvatukseen tai perusopetukseen. Kantelun tekeminen lapsen ja nuoren asiassa eri valvontaviranomaisiin edellyttää kantelun tekijältä monialaisessa asiassa enemmän tietoa, taitoa ja työtä, kun kantelijan on tunnistettava oikea viranomainen ja kohdennettava asiansa kullekin valvovalle viranomaiselle oikein. Kantelun tekemisen voidaan arvioida tältä osin helpottuvan monialaisessa valtakunnallisessa virastossa. 

Aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston nykyisten tehtävien kokoamisen yhteen valtakunnalliseen valvovaan viranomaiseen voidaan arvioida osaltaan yhdenmukaistavan ohjausta ja valvontaa sekä valvonta- ja tulkintakäytäntöjä lapsiin ja perheisiin kohdistuvien palveluiden osalta. Toisaalta uudistuksessa ei oteta kantaa palveluiden valvonnan sisällölliseen sääntelyyn eikä eri viranomaisten valvontavastuisiin. Näitä kysymyksiä on tarkoitus arvioida erikseen osana kunkin toimialan aineellisoikeudellisia uudistuksia, esimerkiksi osana lastensuojelulainsäädännön kokonaisuusuudistusta. 

Opetustoimen kanteluiden ja oikaisuvaatimusten käsittelyn voidaan arvioida jossain määrin tehostuvan ja ajoittaisten ruuhkahuippujen tasoittuvan valtakunnallisessa organisaatiossa, joka mahdollistaa työn organisoimisen valtakunnallisiin työjonoihin. Oikeusturvakeinojen käytön nopeutuminen vaikuttaisi lasten ja nuorten sivistyksellisien oikeuksien käytännön toteutumiseen. Valtakunnallisessa virastossa yhdenmukainen lain tulkinta eri puolilla maata vahvistaa asiakkaiden oikeusturvaa ja tekee hallintotoiminnasta nykyistä ennakoitavampaa. 

4.2.6.2  Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo

Valtakunnallisten ja yhtenäisten valvonnan linjausten ja käytäntöjen voidaan arvioida vahvistavan kansalaisten alueellista yhdenvertaisuutta. Valtakunnallinen virasto voi tuottaa palveluja vaikuttavammin, yhdenvertaisemmin, tehokkaammin, laadukkaammin ja saavutettavammin. Yhtenäiset ja tehokkaat käsittelyprosessit sekä yhdenmukainen lain tulkinta eri puolilla maata vahvistavat asiakkaiden oikeusturvaa ja tekevät hallintotoiminnasta nykyistä ennakoitavampaa. Myös tällä hetkellä maan eri osissa vallitsevat erot kantelujen käsittelyajoissa ja kantelujen perusteella annetuissa päätöksissä yhdenmukaistuvat, mikä sekin osaltaan vahvistaa kansalaisten yhdenvertaisuutta ja parantaa oikeusturvaa perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla. Valtakunnallinen ja yhdenmukainen laillisuusvalvonta ja –ohjaus voi myös osaltaan vahvistaa palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja turvallisuutta. 

Elinvoimakeskusten nykyisiä ELY-keskuksia osittain laajemmat toimialueet edistävät asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua ja palvelujen saatavuuden tehostamista. Laajemmilla toimialueilla palvelujen tuottamista ja asioiden käsittelyä on mahdollista sujuvoittaa esimerkiksi ruuhkatilanteissa töiden järjestelyillä keskuksen sisällä.  

Esityksen ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan kohdistuvan samalla tavalla naisiin ja miehiin eikä uudistuksella arvioida olevan merkittäviä sukupuolivaikutuksia. 

Uusien virastojen muodostamisen vaikutukset työntekijöiden palkkatasa-arvoon 

Valtion aluehallinnon uudistamista koskevien lakien toimeenpanoon liittyviin henkilöstösiirtoihin uusiin virastoihin sovelletaan valtion virkamieslain 5 a—5 c §:n säännöksiä. Muutoksessa noudatettaisiin myös naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia (609/1986), jäljempänä tasa-arvolaki . Uudet virastot toimivat työnantajina. Työnantajaa koskee tasa-arvolain kielto soveltaa palkka- ja muita palvelussuhteen ehtoja siten, että työntekijä tai työntekijät joutuvat sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan kuin yksi tai useampi työnantajan samassa tai samanarvoisessa työssä oleva työntekijä. Tasa-arvolain 6 b §:n mukaisella palkkakartoituksella tulisi selvittää, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja. Eräät muutostilanteet, kuten liikkeenluovutus, voivat olla hyväksyttävä peruste palkkaerolle tietyn siirtymävaiheen ajan. Uusien työnantajien on ryhdyttävä toimenpiteisiin perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi kohtuullisessa ajassa.  

4.2.6.3  Vaikutukset kielellisiin oikeuksiin

Oikeudesta käyttää suomen ja ruotsin kieltä 

Perustuslain mukaisesta oikeudesta käyttää suomea tai ruotsia säädetään kielilaissa (423/2003). Valtion viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä. Viranomaisen velvollisuudet riippuvat kielilainsäädännössä siitä, onko viranomainen yksikielinen vai kaksikielinen. Kaksikielisen viranomaisen tulee muun muassa palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi sekä käyttää yhteydenotoissaan asiakkaan kieltä. Erilaiset säännökset koskevat lisäksi muun muassa asian käsittelykieltä. Lisäksi valtion viranomaisten henkilöstöltä vaadittavat kielitaitovaatimukset julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003) määräytyvät sen mukaan, onko kysymyksessä yksi- vai kaksikielinen viranomainen. Kielilain 5 §:n 1 momentin mukaan kielellisen jaotuksen perusyksikkönä on kunta. Lain 6 §:ssä säädetään perusteista, joilla viranomaiset jakautuvat yksikielisiin ja kaksikielisiin viranomaisiin. Kielilain 6 §:n perusteella viranomaisen alueellisen yksikön tai muun alueellisen organisaation kielellinen asema määräytyy sen virka-alueen kielellisen aseman mukaan. Kuntien kielellisestä asemasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvosto on antanut asetuksen kuntien kielellisestä asemasta vuosina 2023-2033 (1385/2022).  

Viranomaisten kielellinen asema nykytilassa 

Lupa- ja valvontavirastoon koottavia tehtäviä nykyisin hoitavista viranomaisista ovat kielilaissa tarkoitetuin tavoin kaksikielisiä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä aluehallintovirastoista Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Lounais-Suomen aluehallintovirasto ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä valtakunnallisesti kaikissa aluehallintovirastoissa hoitava ja Etelä-Suomen aluehallintovirastoon organisatorisesti kuuluva hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue on niin ikään kaksikielinen. Ympäristötehtäviä hoitavista ELY-keskuksista ovat kaksikielisiä Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Uudenmaan ELY-keskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus, joka on hoitanut ympäristötehtävät myös Satakunnassa. ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintotehtäviä hoitava KEHA-keskus on keskushallinnon viranomaiseksi luokiteltavana viranomaisena niin ikään kaksikielinen. 

Kielilain tarkoittamalla tavalla yksikielisiä suomenkielisiä viranomaisia ovat aluehallintovirastoista Itä-Suomen aluehallintovirasto, Lapin aluehallintovirasto ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sekä Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyviä ympäristö- ja palkkaturvatehtäviä hoitavista ELY-keskuksista Etelä-Savon ELY-keskus, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Kainuun ELY-keskus, Keski-Suomen ELY-keskus, Lapin ELY-keskus, Pirkanmaan ELY-keskus, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Pohjois-Savon ELY-keskus ja Satakunnan ELY-keskus. Valtion lupa- ja valvontavirastoon ei ehdoteta siirrettäväksi sellaisia ELY-keskusten tehtäviä, joita on nykyisin organisoitu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 34 §:n tarkoittamiin ruotsinkielisiin palveluryhmiin.  

Nykyisistä ELY-keskuksista kaksikielisiä ovat Kaakkois-Suomen, Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan keskukset. Yksikielisiä ovat siten loput 11 ELY-keskusta.  

Esityksen luvussa 2.2.2 kielellisten oikeuksien toteutumista nykytilassa on kuvailtu ruotsinkielisten palvelutarpeen määrää sekä arvioitu henkilöstön kielitaitoa. Ruotsinkielisten palveluiden ja henkilöstön kielitaidon on arvioitu vastaavan kysyntää.  

Uusien perustettavien viranomaisten kielellinen asema 

Esityksessä ehdotetaan, että Lupa- ja valvontavirasto olisi valtakunnallinen keskushallintoviranomainen, jonka toimialueena on koko maa, jollei erikseen toisin säädetä. Viraston tulee hoitaa tehtäviään molemmilla kansalliskielillä perustuslain ja kielilain mukaisesti. Lupa- ja valvontaviraston henkilöstö sijoittuisi monipaikkaisesti eri puolille maata ja sen palvelut kohdistuisivat koko maahan. Lupa- ja valvontavirasto olisi kaksikielinen.  

Esityksessä ehdotetaan, että elinvoimakeskukset ovat alueellisesti toimivia viranomaisia. Elinvoimakeskukset ovat, virka-alueesta riippuen, yksi- tai kaksikielisiä. Elinvoimakeskusten asiakaspalvelut tuotettaisiin valtakunnallisissa asiakaspalvelukeskuksissa, digitaalisten palvelujen osalta Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa ja alueellisissa toimipaikoissa. Elinvoimakeskuksien toimialueista on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää perustettavaksi kymmenen elinvoimakeskusta, joista kaksikielisiä olisivat Pohjanmaan, Uudenmaan, Kaakkois-Suomen ja Lounais-Suomen elinvoimakeskukset. Yksikielisiä olisivat Sisä-Suomen, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Itä-Suomen, Pohjois-Suomen sekä Lapin elinvoimakeskukset. Elinvoimakeskukset olisivat siten kielilain 6 §:n 3 momentin tarkoittamia alueellisia yksiköitä, joiden kielellinen asema määräytyy sen alueella olevien kuntien perusteella. Jos alueella on ainoastaan yksikielisiä kuntia, virasto olisi yksikielinen. Jos alueella on erikielisiä kuntia ja vähintään yksi kaksikielinen kunta, virasto olisi kaksikielinen. 

Elinvoimakeskusten asiakaspalvelut tuotettaisiin valtakunnallisissa asiakaspalvelukeskuksissa, digitaalisten palvelujen osalta Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa ja alueellisissa toimipaikoissa. Elinvoimakeskuksista ja Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta ehdotetun lain 23 pykälässä säädettäisiin elinvoimakeskuksen kielivähemmistön palveluyksiköstä. Ehdotettu säännös koskisi perustuslain 17 §:ssä tarkoitettuja suomen, ruotsin ja saamen kieliä tasapuolisesti. Pykälä sisältäisi myös asiaa koskevan asetuksenantovaltuuden. Kielilain 6 §:n 2 momentin mukaan voidaan erityisistä syistä virka-alueen kielivähemmistön tarpeita varten perustaa yksikielisiä yksiköitä tai osastoja. Ehdotettu pykälä täydentäisi ja täsmentäisi edellä mainittua kielilain säännöstä asiasta. Myös ehdotetun lain 4 § sisältää kielivähemmistöjä koskevan säännöksen, jonka mukaan eräänä keskuksen toimialueen laajentamisperusteena voisi olla alueen kielivähemmistöjen oikeuksien edistäminen. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, että alue- ja rakennepolitiikan välittävän toimielimen tehtäviä hoitavilla elinvoimakeskuksilla voisi olla ruotsinkielinen palveluryhmä kyseisten tehtävien hoitamista varten. Palveluryhmän henkilöstön virkapaikkoja voisi olla kaikissa elinvoimakeskuksissa. Lisäksi myös valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin, että Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen ruotsinkielistä asiakaspalvelua varten elinvoimakeskuksessa voisi olla palveluryhmä, johon kuuluvan henkilöstön virkapaikka voisi olla muussa virastossa. 

Kielilainsäädännöstä johtuvat velvoitteet eivät muutu ehdotetussa viranomaisrakenteen uudelleenorganisoinnissa niiden tehtävien hoidon osalta, jotka siirtyvät Lupa- ja valvontavirastoon Valvirasta, eivätkä niiden tehtävien osalta, jotka siirtyvät kaksikielisissä virastoissa hoidettavien aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten y-vastuualueiden tehtävien osalta. Lisäksi kaikkien aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten hallintopalvelutehtävistä ovat vastanneet myös nykyisin oikeudelliselta asemaltaan kaksikieliset viranomaiset. Sen sijaan kolmesta nykyisestä aluehallintovirastosta uuteen virastoon siirtyvien tehtävien osalta viranomaisen kielellinen asema muuttuu yksikielisestä viranomaisesta kaksikieliseksi viranomaiseksi. 

Nykyisin aluehallintovirastoilla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon sijoitettu viraston vastuualueista erillinen aluehallintovirastojen ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö, jonka toimialueena on koko maa. Yksiköstä on säädetty valtioneuvoston asetuksella aluehallintovirastoista annetun lain 18 §:n nojalla. Palveluyksikön tehtävänä on hoitaa aluehallintovirastojen toimialaan kuuluvat ruotsinkielisen koulutustoimen ja varhaiskasvatuksen tehtävät perustamis- ja investointihankkeita koskevia tehtäviä lukuun ottamatta. Lisäksi palveluyksikkö toimii asiantuntijana ruotsinkielistä väestöä koskevissa kirjastotoimeen ja perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (629/1998), taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998) ja lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/1973) tarkoitettuihin investointihankkeisiin liittyvissä asioissa sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialaan kuuluvissa ruotsinkielistä väestöä koskevissa koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa. Palveluyksikön henkilöstö on sijoittuneena kaksikielisten aluehallintovirastojen toimipaikkoihin. Esityksessä ehdotetaan, että Lupa- ja valvontaviraston varhaiskasvatuksen-, koulutuksen ja kulttuurin osastolla olisi nykytilaa vastaavalla tavalla ruotsinkielinen yksikkö, jonka henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksessa muun muassa kielitaidon osalta. Tarkoituksena on, että myös jatkossa opetus- ja kulttuuritoimen toimialan tehtävissä toteutettaisiin kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien tason pysyttämiseksi nykyisellään organisatorinen ratkaisu, jossa tietyt opetus- ja kulttuuritoimen toimialan tehtävät organisoitaisiin kielellisin perustein toimialan sisälle omaksi yksikökseen. Ruotsinkielinen yksikkö palvelisi tehtävässään ruotsinkielistä väestöä koko maassa. 

Perustuslain 122 §:n mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia ja tämän vuoksi on pidetty perusteltuna säätää virastolaissa Lupa- ja valvontaviraston toimipaikoista jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella. Lisäksi virastolla olisi laissa säädetty päätoimipaikka. Lisäksi virastolla voisi olla viraston työjärjestyksellä määrättäviä muita toimipaikkoja ja työntekopaikkoja. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi viraston toimintaa velvoittavasti, että viraston toimintaa järjestettäessä on huolehdittava kielellisten oikeuksien toteutumisesta, millä osaltaan voidaan turvata kielellisten oikeuksien toteutuminen toimipaikoista ja työntekopaikoista määrättäessä.  

Arvio kielellisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä 

Kielellisten oikeuksien voidaan arvioida parantuvan erityisesti niiden ruotsinkielisten asiakkaiden kohdalla, jotka ovat nykyisin asuneet yksikielisen alueellisen viranomaisen toimialueella. Mahdollisuus järjestää viranomaistoimintoja joustavasti alueellisten toimialuerajojen estämättä loisi nykyistä paremmat edellytykset myös kielellisten näkökohtien huomioon ottamiseen toimintoja järjestettäessä. Viraston palveluja tuotettaisiin valtakunnallisesti. Lupa- ja valvontaviraston asiakkailla olisi oikeus kääntyä minkä tahansa viraston toimipaikan puoleen ja saattaa asiansa vireille riippumatta heidän asuinkunnastaan. Jotta kielelliset oikeudet toteutuisivat parhaimmalla mahdollisella tavalla, voisi virasto ohjata asiakkaan vireille paneman asian viraston sisällä nykytilaa laajemmalle joukolle kielitaitoisia virkamiehiä, mitä voidaan pitää kielellisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta perusteltuna. Lupa- ja valvontaviraston käytössä olisivat edelleen puhelinpalvelut, joista annetaan asiakkaille menettelyllisen neuvonnan lisäksi neuvontaa työsuojelun toimialan asioissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Valtakunnallinen puhelinpalvelu puolestaan mahdollistaa, ettei asiakkaan välttämättä tarvitse matkustaa viraston toimipaikkoihin neuvontapalveluja saadakseen, vaan neuvontapalvelut ovat asiakkaiden käytettävissä toimipaikasta riippumatta.  

Esityksellä ei voida arvioida olevan kielteisiä vaikutuksia eri alueiden kielisuhteisiin eikä kielivähemmistöihin kuuluvien vaikutusmahdollisuuksiin. Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 6 §:n 1 momentin mukaan valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Koska moniin Lupa- ja valvontaviraston virkoihin on tarkoitus säätää erityiseksi kelpoisuusvaatimukseksi ylempi korkeakoulututkinto, voidaan sen arvioida edistävän kielitaitoa.  

Vaikka nykyisistä alueellisista viranomaisista ehdotetaan muodostettavaksi valtakunnallinen viranomainen, säilyvät viraston toimipaikat ja toiminta alueilla. Aivan kuten nykyisinkin, tulee työnantajan julkisyhteisöjen henkilöstöltä edellytettävästä kielitaidosta annetun lain 3 §:n mukaisesti varmistaa, että viraston henkilöstöllä on myös käytännössä tehtävien edellyttämä kielitaito. Kaikkien työntekijöiden ei tarvitse osata molempia kieliä, mutta tehtävät on järjestettävä niin, että palvelu turvataan molemmilla kielillä. Tämä velvoite ja tosiasiallinen kyky antaa palvelua myös ruotsin kielellä korostuvat erityisesti niillä alueilla, joilla nykyisinkin on toiminut kaksikielinen alueellinen viranomainen. Palvelujen antaminen sekä suomeksi että ruotsiksi tulee varmistaa tehtävien organisoinnissa kielelliset näkökulmat huomioon ottamalla, henkilöstön koulutuksella sekä edellyttämällä, että tehtäviä hoitavilla henkilöillä on käytännössä tehtävien edellyttämä kielitaito. Erityisesti Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Lounais-Suomessa ja Uudellamaalla viraston on myös jatkossa rekrytoinneissa huolehdittava siitä, että alueella toimeenpantaviin tarkastus- ja valvonta- ja muihin tehtäviin rekrytoidaan myös henkilöstöä, jolla on tosiasialliset edellytykset palvella asiakkaita myös ruotsiksi. Rekrytointitilanteissa on kiinnitettävä huomiota rekrytoitavan tosiasialliseen kielitaitoon ja rekrytointitapaan, jotta kielitaitoista henkilöstöä on siellä missä sitä tarvitaan. 

Esityksen luvussa 2.2.2 kielellisten oikeuksien toteutumista nykytilassa on kuvailtu ruotsinkielisten palvelutarpeen määrää sekä arvioitu henkilöstön kielitaitoa. Ruotsinkielisten palveluiden ja henkilöstön kielitaidon voidaan vastaisuudessakin arvioida vastaavan kysyntää. Kielitaitoisten virkamiesten palkkaamisen valtakunnalliseen virastoon voidaan arvioida helpottuvan, sillä valtakunnallinen virasto mahdollistaa henkilöstölle paremmat mahdollisuudet oman osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen, mutta myös uralla etenemiseen sekä asiantuntijoina että esihenkilöinä. Valtakunnallisessa virastossa olisi nykyisiä organisaatioita paremmat mahdollisuudet työn tasaamiseen ja sijaisjärjestelyihin valtakunnallisesti. Suurempi virasto tarjoaisi myös nykyistä paremmat mahdollisuudet turvata työpaikkojen säilyminen tehtävien lakatessa tai siirtyessä toiseen organisaatioon. Lisäksi valtakunnallinen virasto voisi tarjota henkilöstölleen parempia mahdollisuuksia vaihtaa virkapaikkaa esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa. 

Elinvoimakeskuksista lähes puolet olisivat kaksikielisiä virastoja. Toimialueiltaan ne kattaisivat vähintään samat maakunnat, joilla nykyisin kaksikieliset ELY-keskukset toimivat. Koska elinvoimakeskusten asiakaspalvelut tuotettaisiin jatkossakin valtakunnallisissa asiakaspalvelukeskuksissa, digitaalisten palvelujen osalta Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa ja alueellisissa toimipaikoissa, ei myöskään kielipalveluihin tulisi käytännössä muutoksia. Liikenteen asiakaspalvelukeskus palvelisi jatkossakin valtakunnallisesti elinvoimakeskuksien liikenneasioissa suomen ja ruotsin kielillä, joten kielellisten oikeuksien toteutumiseen ei tältä osin olisi tulossa muutoksia. Suhteessa ruotsinkielisen asioinnin määrään ruotsin kielen osaaminen liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa on vahvaa. Liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa ei ole käyntiasiointia. 

Valtakunnallinen TE-puhelinpalvelujen asiakaspalvelukeskus siirtyi TE24-uudistuksen myötä vuoden 2025 alusta lukien osaksi KEHA-keskusta ja palvelee jatkossa kuntien työvoimaviranomaisia ja heidän asiakkaitaan, joten elinvoimakeskuksien henkilö- ja yritysasiakkaille ei jatkossa toistaiseksi olisi valtakunnallista molemmilla kansalliskielillä asiakkaita palvelevaa työvoima- ja elinkeinopalvelujen asiakaspalvelukeskusta. Elinvoimakeskus-toimeenpanohankkeen hankesuunnitelmaluonnoksen mukaan elinvoimakeskusten toimeenpanovaiheessa on tavoitteena rakentaa elinvoimakeskusten yhteinen asiakaspalvelumalli, jossa huomioidaan palvelujen tarve ja tarjoaminen kaikissa elinvoimakeskusten palveluissa ja palveluihin liittyvät vaatimukset myös molemmilla kansalliskielillä niiden elinvoimakeskusten toimialueilla, joilla on kaksikielisiä kuntia. 

Ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus, joka palvelee asiakkaita ympäristöasioissa valtakunnallisesti ja molemmilla kansalliskielillä, siirtyy tehdyn tehtäväjakolinjauksen mukaisesti osaksi Lupa- ja valvontavirastoa. Lupa- ja valvontavirasto- ja elinvoimakeskus –toimeenpanohankkeiden aikana on tarkoitus selvittää, palvelisiko ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus jatkossa asiakkaita vain Lupa- ja valvontaviraston ympäristöasioissa vai palvelisiko se jatkossa myös elinvoimakeskusten asiakkaita ympäristöasioissa. Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvien ympäristöasioiden osalta kielellisten oikeuksien toteutumiseen ei siten olisi tulossa muutoksia. Elinvoimakeskusten ympäristöasioiden osalta kielellisten oikeuksien toteutuminen tultaisiin huomioimaan toimeenpanovaiheen aikana elinvoimakeskusten yhteisen asiakaspalvelumallin rakentamisessa ja selvittämällä ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksen mahdollisuudet palvella jatkossa ympäristöasioissa myös elinvoimakeskusten asiakkaita. 

Esityksessä ehdotettu Ahvenanmaan valtionviraston toimialueena on ainoastaan Ahvenanmaan maakunta. Ahvenanmaan maakuntaa koskevat kielisäännökset sisältyvät Ahvenanmaan itsehallintolakiin (1144/1991), jonka 36 §:n mukaan maakunta on ruotsinkielinen. Ahvenanmaan osalta kielellisiin oikeuksiin ei aiheutuisi muutoksia esityksen johdosta. 

Kielellisten oikeuksien arvioinnin yhteydessä valtion aluehallinnon uudistuksella ei ole arvioitu olevan vaikutuksia muiden kieliryhmien osalta. 

Oikeudesta käyttää saamen kieltä 

Esitykseen sisältyy saamen kielilain (1086/2003) muutos, jolla lain soveltamisala laajennettaisiin koskemaan valtakunnallista Lupa- ja valvontavirastoa ja elinvoimakeskuksia. 

Saamen kielilain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla saamen kielilakia sovelletaan muun muassa valtion piiri- ja paikallishallinnon viranomaisiin, jonka alueella Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnat sijaitsevat. Lainkohdan nojalla laki tulee sovellettavaksi voimassa olevien säännösten mukaan Lapin aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimintaan edellä todetuilla toimialueilla. 

Esityksessä ehdotetaan, että nykyiset aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset lakkaavat. Aluehallintovirastojen, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristövastuualueiden tehtävät siirtyvät perustettavalle valtakunnalliselle Lupa- ja valvontavirastolle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien E- ja L-vastuualueiden tehtävät, lukuun ottamatta julkisen henkilöliikenteen tehtäviä, puolestaan siirtyvät perustettaville alueellisille elinvoimakeskuksille.  

Koska Lupa- ja valvontaviraston virka-alueena olisi koko maa, saamen kielilakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Lupa- ja valvontavirasto saatettaisiin saamen kielilain soveltamisalan piiriin samalla tavoin kuin eräiden toimialueeltaan valtakunnallisten viranomaisten ja laitosten osalta on tehty. Tästä syystä ehdotetaan, että saamen kielilain 2 §:n 1 momentin 7 kohtaan lisätään uutena virastona Lupa- ja valvontavirasto. Saamen kielilain 2 §:n 1 momentin 3 kohtaa olisi tarkoitus muuttaa siten, että siinä mainittaisiin ainoastaan alueellisesti toimivat elinvoimakeskukset. Lisäksi saamen kielilain 27 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Lupa- ja valvontavirastossa voi saamelaisten kotiseutualueella olla saamen kielen avustaja vastaavasti kuin esimerkiksi Lapin aluehallintovirastossa on nykyisin voinut olla. Lapin elinvoimakeskuksen toimialue vastaisi nykyistä Lapin ELY-keskuksen toimialuetta, eikä elinvoimakeskukseen jatkossa kuuluvien tehtävien saamen kielen palvelujen suhteen tulisi muutosta. 

Viranomaisilla on velvoite laatia ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet, opasteet ja yleisölle tarkoitetut lomakkeet täyttöohjeineen saamelaisten kotiseutualueella myös saamen kielellä eikä tähän uudistuksen myötä olisi tulossa muutoksia. Velvoite tultaisiin huomioimaan elinvoimakeskusten yhteisessä asiakaspalvelumallissa. 

Liikenteen asiakaspalvelukeskuksessa varaudutaan jatkossakin siihen, että tarvittaessa konsultoidaan Lapin elinvoimakeskuksen tulkkaus- ja käännöspalveluiden tarpeesta. 

Kielellisten oikeuksien arvioinnin yhteydessä valtion aluehallinnon uudistuksella ei ole arvioitu olevan vaikutuksia muiden kieliryhmien osalta. 

4.2.6.4  Vaikutukset saamelaisten asemaan

Edellä luvussa 1.2 on kuvattu, että valtion aluehallintouudistuksesta on 30.8.2024 käyty saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaiset neuvottelut. Neuvotteluissa nousivat esille alueellinen läsnäolo, paikallistuntemus, ympäristöasiat ja elinvoiman edistäminen. Nämä seikat ovat nousseet esille myös valtion aluehallintouudistusta koskevan lainsäädännön valmistelun yhteydessä. Uudistukselle asetetut tavoitteet on kuvattu tarkemmin luvussa 3.1, joista ilmenee toimipaikkaverkoston säilyttäminen mutta myös alueellisten erityispiirteiden tuntemuksen säilyttäminen. Ympäristöasiat puolestaan kytkeytyvät kiinteästi sisällöllisiin uudistuksiin, kuten yhden luukun periaate –lainsäädäntöhankkeeseen. Valtion aluehallintouudistuksessa ei olla esittämässä sisällöllisiä muutoksia elinkeinojen ja elinvoiman edistämiseen. Edellä todetulla perusteella voidaan uudistuksen vaikutuksien arvioida jäävän vähäisiksi suhteessa saamelaisten asemaan nähden. 

5.3.2.1  Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien organisointi

Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtävät on organisoitu pohjoismaissa toisistaan poikkeavasti. Missään muussa Pohjoismaassa ei ole ympäristöterveydenhuollon valvonnan ja alkoholihallinnon tehtäviä organisoitu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan yhteyteen. Lisäksi missään muussa Pohjoismaassa tai tiettävästi missään muussakaan maassa sosiaali- ja terveysalan valvontaa ei ole organisoitu samaan virastoon muiden toimialojen valvonnan kanssa. Jos tarkastellaan pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan tehtäviä, organisoitumisissa on myös eräitä samankaltaisuuksia. Täysin Suomen valvontaviranomaisjärjestelmää vastaavaa organisointia ei ole missään muussa Pohjoismaassa. Norjan Statens Helsetilsyn – Fylkesmenn (county governor) –malli muistuttaa perusperiaatteiltaan Valviran ja aluehallintovirastojen muodostamaa Suomen nykytilan mukaista ratkaisua. Norjassa Helsetilsynet edustaa keskusvirastoa ja itsenäiset Fylkesmenn –virastot aluehallintoa, jotka toimivat Helsetilsynetin ohjauksessa. Myös kyseisen mallin, keskusvirasto ja aluehallinto -rakenne, keskeiset haasteet, muun muassa päällekkäinen toimivalta, epäselvänä näyttäytyvä tehtäväjako sekä usean itsenäisen viranomaisen muodostama valvontakokonaisuus, muistuttavat Suomen nykytilan mallin haasteita.  

Tanskassa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta on eriytetty toisistaan. Terveydenhuollon valvonnasta vastaavalla Sundhetstyrelsellä on laajasti tehtäviä, jotka Suomessa hoitavat eri viranomaiset (sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Valvira ja aluehallintovirastot). Sosiaalihuollon yleisestä ohjauksesta ja valvonnasta vastaa toukokuussa tapahtuneen muutoksen seurauksena Social- og Boligstyrelsen ja se toimii sosiaali- ja asuntoministeriön yhteydessä, mutta sosiaalihuollon kanteluista vastaa saman ministeriön alainen kanteluasioiden virasto (Ankestyrelsen). Tanskassa ei ole Suomen aluehallintovirastoja vastaavaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaista.  

Ruotsin Inspektion för vård och omsorg (IVO) -virasto on varsin selkeä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä keskus- että alueellinen valvontaviranomainen. IVO on yksi yhtenäinen viranomainen, jolla on kuusi alueellista osastoa. Osastoilla on viraston työjärjestyksessä määriteltyjä omia valtakunnallisia erikoistumistehtäviä (esimerkiksi lasten ja nuorten palveluiden valvonnan koordinointi). IVO:n tehtävänä on organisaatioiden ja ammattihenkilöiden valvonnan ohella myöntää sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiolupia. IVO:n tehtäviin ei kuitenkaan kuulu Suomessa Valviran tehtävänä olevat ammattioikeushakemusasiat, jotka Ruotsissa käsittelee Socialstyrelsen. 

5.3.2.2  Työsuojelun valvonnan tehtävien organisointi

Työsuojeluvalvonta on organisoitu Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa keskenään samankaltaisella tavalla, joka poikkeaa Suomen työsuojeluviranomaisen organisoitumisesta. Toisin kuin Suomessa muissa Pohjoismaissa työsuojeluvalvonnasta vastaava viranomainen on organisoitu erilliseksi virastoksi. 

Ruotsi 

Ruotsissa työympäristövirasto eli Arbetsmiljöverket toimii työsuojeluasioiden hallintoviranomaisena. Virasto on työministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen viranomainen. Arbetsmiljöverket valvoo työpaikoilla työympäristöä koskevien sääntöjen noudattamista tekemällä työpaikkatarkastuksia ja tarpeellisia päätöksiä. Keskustoimiston lisäksi viraston valvontaosastolla on alueellisia toimipisteitä jokaisella 5 alueella.  

Norja  

Norjan työtarkastusviranomainen (Arbeidstilsynet) on työministeriön alainen valtion virasto, joka keskittyy työsuojeluun. Arbeidstilsynet valvoo työympäristölain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Keskustoimiston lisäksi valvontaosastolla on 20 paikallisyksikköä 4 eri alueella.  

Tanska  

Tanskan työtarkastusviranomainen (Arbejdstilsynet) on työministeriön alaisuudessa toimiva virasto. Arbejdstilsynetin päätehtävät ovat tarkastusten tekeminen yrityksissä, työsuojeluun liittyvien sääntöjen laatiminen ja neuvontatyö. Keskustoimiston lisäksi virastolla on kolme alueellista valvontakeskusta. 

5.3.2.3  Ympäristöllisten lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien organisointi

Pohjoismaiden ympäristöllisten lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien organisointia on kuvattu Pohjoismaiden ministerineuvoston julkaisussa Nordic Environmental Permitting Processes vuodelta 2023 (https://pub.norden.org/temanord2023-522/index.html). Yleisesti voidaan todeta toimivallan jakautuvan kunnallisten ja alueellisten tai valtakunnallisten viranomaisten kesken. Ruotsissa, kuten Suomessa voimassa olevan lain mukaan, vastuu lupia koskevasta päätöksenteosta on erillään lupien myöhemmästä valvonnasta tai täytäntöönpanosta. Tanskassa, Norjassa ja Islannissa puolestaan ympäristölakien valvonta ja täytäntöönpano luvanvaraisen toiminnan osalta kuuluu pääsääntöisesti lupaviranomaiselle. 

Ruotsissa lääninhallituksilla (Länsstyrelser) on yleisvastuu ympäristöllisissä asioissa, ja alueelliset lupalautakunnat (Miljöprövningsdelegationen) toimivat ympäristölle vaarallisten toimintojen osalta lupaviranomaisina. Kunnat toimivat jossain määrin ympäristölain mukaisina päätöksentekijöinä. Maa- ja ympäristöoikeudet (Mark- och miljödomstolar) toimivat lupaviranomaisina laitoksille ja toiminnoille, joilla katsotaan olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia, sekä vesitoiminnoille. Myös kansallisilla viranomaisilla, kuten Naturvårdsverket ja Kemikalieinspektionen, on toimivaltaa ympäristöllisessä päätöksenteossa. Kansalliset virastot voivat antaa valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevia yleisiä ohjeita ja suosituksia muille viranomaisille. Varsinainen luvanhaltijoihin kohdistuva valvonta ja täytäntöönpano kuuluu kuitenkin alue- tai paikallisviranomaisille. 

Tanskan ympäristönsuojeluvirasto (Miljøstyrelsen) päättää monimutkaisimpien teollisuuslaitosten ja -toimintojen luvista. Muuna lupaviranomaisena ja YVA-viranomaisena toimii pääsääntöisesti kunnanhallitus tai kunta. Valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaa sama viranomainen, joka on myöntänyt kyseisen luvan, eli kunta tai ympäristönsuojeluvirasto. Ympäristönsuojeluvirasto valmistelee ministerin hyväksyttäväksi lakisääteiset säännöt ja ohjeet. 

Norjassa pilaantumisen torjunnan hallinnosta vastaavat suurelta osin ympäristökeskus (Miljødirektoratet) ja maaherra (statsforvaltaren), vaikka myös kunnilla on joitain tehtäviä. Pilaantumisen torjuntalain mukaiset luvat myöntää yleensä ympäristökeskus, vaikka alueellista tai paikallista merkitystä omaavaa toimintaa koskeva toimivalta on siirretty maaherralle. YVA-menettely on osa kaavoitus- tai lupamenettelyä. Norjan valvonta- ja täytäntöönpanoviranomainen on sama kuin kyseisen luvan myöntänyt viranomainen, mutta joissain tapauksissa toiminnanharjoittajia valvoo maaherra. Maaherra valvoo myös kuntien viranomaisia niillä alueilla, joissa kunnilla on valvonta- ja täytäntöönpanotoimivaltaa. 

Islannissa vastuu ympäristölainsäädännön valvonnasta ja täytäntöönpanosta jakautuu keskus- ja paikallistasolle. Kansallisesti toimivaltaisia viranomaisia ovat esimerkiksi ympäristökeskus, elintarvike- ja eläinlääkintävirasto ja Energiavirasto. Paikallistasoon kuuluvat kunnat sekä kuntien toimielimet ja toimikunnat. Valvonta ja täytäntöönpano luvanvaraisen toiminnan osalta kuuluu pääsääntöisesti lupaviranomaiselle.  

5.3.2.4  Elinvoimatehtävien organisointi

Yrityspalvelujärjestelmät  

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisusarjassa on julkaistu Yrityspalvelut 2024+ raportti (Yritykset 2022:21), jossa on tarkasteltu muun muassa Tanskan ja Ruotsin yrityspalvelujärjestelmien hallinnollisia rakenteita.  

Raportin mukaan Tanskassa tehtiin vuonna 2018 suurempi yrityspalvelu-uudistus, koska aiemmassa järjestelmässä oli paljon päällekkäisyyttä paikallisten, alueellisten ja valtion yrityspalveluiden välillä. Aiemmista kolmesta tasosta siirryttiin kahden tason malliin, jossa on kansallinen keskitetty ja alueellinen palvelu. Muutos oli merkittävä, koska 79 kunnallisesta ja viidestä alueellisesta toimipisteestä siirryttiin kuuteen keskitettyyn toimipisteeseen ja kansallisen tason päätöksentekoon. Kunnilla ei siis erikseen ole yrityspalveluita, mutta kuntien omista tavoitteista on johtunut, etteivät palvelut ole kuitenkaan loppuneet täysin. On huomattavaa, että kunnilla ei myöskään saa olla omia digitaalisia verkkoyrityspalveluita, vaan nämä tarjotaan keskitetysti. Sen sijaan kunnat rahoittavat alueellisia palveluita ja tarjoavat yrityskohtaista neuvontaa. Uudistuksen tarkoituksena on ollut keskittää voimavaroja ja vähentää päällekkäisyyttä siirtämällä henkilöstöä kunnista alueelliselle tasolle. Alueelliset palvelut antavat neuvontaa sekä etänä että konttorilla, ja niillä on palveluksessaan eri alojen kuten esim. myynnin ja kansainvälistymisen asiantuntijoita.  

Yrityspalvelukokonaisuutta ohjaa Tanskassa kansallinen johtokunta (board), jossa kaikki toimijat ovat edustettuina. Mukana on yritysten lisäksi kuntien, alueiden ja yritysjärjestöjen edustajia. Puheenjohtaja on kuitenkin aina yritysten edustaja. Johtokunta ohjaa rahoitusta ohjelmilla, joiden painotuksista myös päätetään johtokunnan kuukausittaisissa kokouksissa. Johtokunta ottaa ohjelmien teemoissa huomioon alueelliset ja paikalliset tarpeet ja päättää myös pääsykriteereistä. Rahoituksesta puolet kohdistuu Kööpenhaminan pääkaupunkiseudulle, jossa myös puolet maan väestöstä asuu. Yrityspalvelu-uudistuksessa EU-rahoituksen ohjaus siirrettiin johtokunnalle. EU-rahoituksessa on suurempia rajoituksia siirroissa eri ohjelma-alueille. Ministeriöt ovat mukana ehdotuksien esittäjinä, mutta niillä ei ole äänioikeutta. Malli on siis yrityspainotteinen. Rahoituksen lisäksi yrityksiä tuetaan myös veroeduilla, joita ei tarvitse hakea erikseen. Suurin osa yrityspalveluista on maksuttomia. Haasteina yrityspalveluissa ovat, että vain kuusi prosenttia yrityksistä käyttää niitä ja että pienet ja keskisuuret teollisuusyritykset painottuvat. Lisäksi suuri osa tuesta ohjautuu yrityksille, jotka jo aiemmin ovat käyttäneet palveluja. Ohjelmien vaikuttavuuden arviointi ei myöskään ole hyvällä tasolla, koska yhtenäistä raportointijärjestelmää ja yhtenäisiä raportointikriteerejä ei käytetä. Valtionhallinnon ja kuntien tarjoamien yrityspalveluiden sisältö on vahvasti säänneltyä nyt tehdyssä yrityspalvelumuutoksessa. Erona Suomeen on, että kunnat eivät ole itsenäisiä toimijoita tarjonnassaan, vaan niiden toiminta on yrityspalvelutarjonnan osalta tarkkaan määritelty. Niillä ei esimerkiksi saa olla omia digitaalisia yrityspalveluja, ja neuvontapalvelut on keskitetty alueellisiin palvelupisteisiin.  

Ruotsin yrityspalvelut jakautuvat Suomen tavoin kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen tasoon. Suomen Business Finlandia vastaava Business Sweden toimii yhteistyössä kahdeksantoista alueellisen Team Sweden organisaation kanssa, jotka tarjoavat neuvonta- ja muita palveluja. Se tekee myös yhteistyötä alueellisten investointien edistämistoimistojen (IPA) kanssa. Kaikilla kahdeksallatoista alueellisella Teamilla on omia kehittämisohjelmiaan. Esimerkiksi eteläisimmän Ruotsin, Skånen, organisaatiolla on kaksitoista erilaista teemaohjelmaa puhtaasta teknologiasta tieto- ja viestintäteknologialaan. 

Työvoimapalvelut 

Julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirtyi työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Hallituksen esitys julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden uudelleen järjestämisestä (HE 207/2022 vp) sisältää muutoksia myös KEHA-keskuksen tehtäviin. Edellä todetussa hallituksen esityksessä kohdassa 5.2 on käsitelty työvoimapalveluja koskeva ulkomainen lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot.  

5.3.2.5  Liikennetehtävien organisointi

Ruotsissa tieverkoston omistaa ja sen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa liikennevirasto (Trafikverket). Virasto vastaa myös liikenneturvallisuuden kehittämisestä ja liikenteenohjauskeskuksista. 

Norjassa, Tanskassa ja Virossa tieverkoston omistaa ja sen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa tievirasto. Norjassa kuitenkin monien teiden hallinnointia on Public Private Partnership -kumppanuusmallin myötä ulkoistettu yksityisille yrityksille muutamien kymmenien vuosien määräajoiksi. Tanskassa joitakin siltoja sekä Juutinrauman moottori- ja rautatietä hallinnoivat valtio-omisteiset yhtiöt osana moniportaista yhtiöjärjestelyä. 

Alankomaissa tieverkoston hallinnointi on jakaantunut neljään tasoon: suurinta osaa moottori- ja pikateistä hallinnoi liikennevirasto (Rijkswaterstaat). Muita valtateitä ja muutamia moottoriteitä hallinnoivat maakunnat. Alemman tason tieverkkoa hallinnoivat kunnat. 

Englannissa ylätason tieverkoston omistaa ja sen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa valtio-omisteinen yhtiö (Highways England). Yhtiö vastaa muun muassa strategisesti tärkeiden valtateiden toiminnasta ja ylläpidosta sekä tieliikenteenohjauksesta. Alemman tason julkiset tiet ovat pääosin maakuntien hallinnassa. 

Portugalissa tieverkoston omistaa ja sen suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa valtio-omisteinen yhtiö (Infraestruturas de Portugal) toimilupasopimuksella, joka päättyy vuonna 2099. Yhtiön tehtävänä on myös liikenteen ohjaus. Yhtiö on ulkoistanut osan ylläpito- ja kehittämistehtävistä yksityisille yhtiöille pitkillä kumppanuussopimuksilla. Osa tieverkosta on suoraan valtion tai paikallisviranomaisten vastuulla. 

5.3.2.6  Maaseututehtävien organisointi

EU-säädöksistä tulee EU:n rahoittamien tukien osalta hoidettavat tehtävät ja velvoitteet, sekä toimielimet, jotka jäsenmaiden on nimettävä. Kukin jäsenmaa järjestää oman hallintojärjestelmänsä mukaisesti toimeenpanon siten, että EU-säädösten vaatimukset täyttyvät. Tämän vuoksi eri EU:n jäsenmaissa tehtävien organisointi vaihtelee. Osassa EU:n jäsenmaissa hallintojärjestelmä on hajautetumpaa, kuten esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Puolassa. Osassa EU:n jäsenmaista hallintojärjestelmä on keskitetympi, kuten esimerkiksi Tanskassa ja Virossa. Euroopan komissio ja EU:n tilintarkastustuomioistuin valvovat, ettei jäsenmaiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä ole puutteita. Mikäli puutteita ilmenee, niistä voi seurata rahoitusoikaisuja. 

Kukin jäsenvaltio on tehnyt oman yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmansa. Tarpeiden perusteella jäsenvaltio määrittää kehittämisen tavoitteet, valitsee näihin vastaavat toimenpiteet ja määrittää rahoituksen. Eri jäsenvaltioiden julkistamat yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat suunnitelmat löytyvät kootusti: https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries/key-policies/common-agricultural-policy/cap-strategic-plans_en . Strategiasuunnitelmissa on myös kerrottu toimeenpanevista viranomaisista ja muista tahoista. 

Ruotsissa yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan suunnitelman hallinto- ja maksajaviranomaistehtävistä vastaa Ruotsin maatalousvirasto. Maatalousvirasto on maatalouden, kalastuksen ja maaseudun hallintoviranomainen. Ruotsissa alueellisena valvontaviranomaisena toimii 21 lääninhallitusta. Lääninhallitusten tehtäväalueisiin kuuluu mm. elintarvikkeiden valvonta, eläinten hyvinvointi ja yleiset eläinlääkintäasiat, maatalous ja maaseutu, eläinlääkärien toiminnan valvonta ja eläintautien vastaisten toimenpiteiden johtaminen ja yhteensovittaminen sekä kalastus. Maaseudun kehittämiseen liittyvät toimeenpanotehtävät on uudella rahoituskaudella siirretty Ruotsissa maakunnille (Region). Joitakin maaseudun kehittämistehtäviä on kuitenkin edelleen myös lääninhallituksilla. 

Tanskassa maksajavirastotehtäviä hoitaa ruoka-, maatalous- ja kalastusministeriön alainen maatalousvirasto. Ministeriön alla toimii myös eläinlääkintä- ja elintarvikevirasto sekä kalastusvirasto. Virastot suorittavat sektoreillaan muun muassa valvontatehtäviä. Tanskassa on hyvin keskitetty toimeenpanomalli. 

Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan suunnitelman hallintoviranomainen Virossa on maaseutuministeriö. Suunnitelman maksajavirastotehtäviä Virossa hoitaa Viron maatalousrekistereiden ja tiedon lautakunta (PRIA). Hallintojärjestelmä Virossa on keskitetty.