1.1  Tausta

Säteilyturvakeskuksesta annettu laki on vuodelta 1983 eli ajalta ennen nykyistä perustuslakia ja Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Säädöstä on muutettu viimeisten lähes 40 vuoden aikana kolme kertaa, eikä sitä ole päivitetty kokonaisuutena vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan laki uudistettavaksi kokonaisuudessaan säätämällä uusi laki Säteilyturvakeskuksesta. Sillä kumottaisiin säteilyturvakeskuksesta annettu laki (1069/1983). Samassa yhteydessä uudistettaisiin myös säteilyturvakeskuksesta annettu asetus, ja uudella asetuksella kumottaisiin vastaavasti nykyinen säteilyturvakeskuksesta annettu asetus (618/1997). 

EU:ssa annettiin 25.6.2009 neuvoston direktiivi ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (2009/71/Euratom), jäljempänä ydinturvallisuusdirektiivi. Ydinturvallisuusdirektiiviä muutettiin 8.7.2014 ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta annetun direktiivin 2009/71/Euratom muuttamisesta annetulla neuvoston direktiivillä 2014/87/Euratom, jäljempänä muutettu ydinturvallisuusdirektiivi. Uudistuksessa huomioitiin mm. vuonna 2011 tapahtuneesta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta saadut opit. Turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi ja direktiivien 89/618/Euratom, 90/641/Euratom, 96/29/Euratom, 97/43/Euratom ja 2003/122/Euratom kumoamisesta annettu neuvoston direktiivi (2013/59/Euratom), jäljempänä säteilyturvallisuusdirektiivi, annettiin 5.12.2013. Pääosin direktiivit on täytäntöönpantu kansallisesti ydinenergialailla (990/1987), jota on muutettu ydinturvallisuusdirektiivin muutoksen vuoksi ydinenergialain muuttamisesta annetulla lailla (905/2017) sekä 15.12.2018 voimaantulleella, kokonaan uudistetulla säteilylailla (859/2018). 

Direktiivit sisältävät eräitä vaatimuksia koskien toimivaltaista valvontaviranomaista ja sen henkilöstöä. Kansallinen sääntely vastaa pitkälti direktiiveissä edellytettyä oikeustilaa. Toimivaltaista valvontaviranomaista ja sen henkilöstöä koskeva sääntely sisältyy nykyisellään Säteilyturvakeskusta koskevaan lainsäädäntöön ja yleislainsäädäntöön, kuten perustuslakiin, hallintolakiin (434/2003) ja valtion virkamieslakiin (750/1994). 

Direktiivit sisältävät kuitenkin eräitä vaatimuksia, joiden osalta lainsäädännölliset toimet ovat kansallisesti yhä tarpeellisia. Tällaisia ovat valvontaviranomaisen riippumattomuutta, johtamisjärjestelmää, henkilöstön koulutusjärjestelmää sekä kansallista säteilyvaaratilanteisiin varautumista koskevat vaatimukset. Näistä koulutusjärjestelmää koskevat vaatimukset voidaan toteuttaa asetustasoisena. Valvontaviranomaisen riippumattomuuden periaate on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden (v. 1986) jälkeen muodostunut osaksi alan keskeisiä periaatteita. Riippumattomuuden painoarvo on edelleen lisääntynyt ydinturvallisuusdirektiivin ja säteilyturvallisuusdirektiivin voimaantulon myötä. Komissio on nostanut riippumattomuusvaatimukset esille osana em. direktiivien toimeenpanon tehokkuutta koskevia tiedusteluitaan ja menettelyitään. Tämän vuoksi Säteilyturvakeskuksen riippumattomasta asemasta esitetään nyt säädettäväksi osana Säteilyturvakeskuksesta annettavaa lakia. Laissa säädettäisiin myös säteilyvaaratilanteisiin varautumisesta. Säteilyturvakeskus arvioisi ja antaisi suosituksia kansallisessa varautumisessa säteilyvaaratilanteisiin. Tällä parannettaisiin varautumista ja tehostettaisiin toimintaa säteilyvaaratilanteissa. 

1.2  Valmistelu

2.1  Riippumattomuus EU-säädöksissä

Komission ehdotuksessa ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta annetun direktiivin 2009/71/Euratom muuttamisesta (COM/2013/0715 final) esitettiin, että toimivaltaisen valvontaviranomaisen riippumattomuuden säännöksiä tiukennetaan ydinturvallisuuden osalta kansainvälisen ohjeistuksen mukaisesti. Tämä toteutettiin ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta annetun direktiivin 2009/71/Euratom muuttamisesta annetulla neuvoston direktiivillä 2014/87/Euratom. 

Ydinturvallisuusdirektiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen valvontaviranomaisen riippumattomuus sen valvontaan liittyvässä päätöksenteossa on tosiasiallisesti suojattu asiattomalta vaikutukselta. Toimivaltaisella valvontaviranomaisella on oltava sellaiset oikeudelliset valtuudet, että se voi täyttää velvoitteensa mainitun artiklan 3 kohdan mukaan. Ydinturvallisuusidirektiivin 5 artiklassa edellytetään myös muun muassa taloudellista riippumattomuutta ja henkilöstön pätevyyteen liittyvää riippumattomuutta. 

Säteilyturvallisuusdirektiivin 76 artiklassa edellytetään, että toimivaltainen viranomainen on toiminnallisesti erotettu muista elimistä tai organisaatioista, joilla on yhteyksiä tässä direktiivissä käsiteltyjen toimintojen edistämiseen tai käyttöön, jotta viranomaisen riippumattomuus valvontatehtävän hoidossa on tosiasiallisesti suojattu asiattomalta vaikutukselta. Lisäksi siinä edellytetään, että toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan sellaiset oikeudelliset valtuudet sekä henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit, joita se tarvitsee täyttääkseen velvoitteensa. 

2.2  Riippumattomuus kansainvälisissä sopimuksissa ja suosituksissa

Kansainvälisissä sopimuksissa korostetaan toimivaltaisen valvontaviranomaisen riippumattomuutta. Suomi hyväksyi 5.1.1996 Wienissä 20.9.1994 tehdyn ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen (engl. Convention on Nuclear Safety; CNS). Sopimus tuli kansallisesti voimaan 24.10.1996 (SopS 74/1996). Ydinturvallisuussopimuksen 8 artiklan mukaan valvontaviranomaisella on oltava riittävät valtuudet ja pätevyys sekä rahalliset ja inhimilliset voimavarat, jotta se voi suoriutua sille määrätyistä velvollisuuksista. Lisäksi valvontaviranomaisen tehtävät on oltava tehokkaasti erotettuna sellaisten elinten tai järjestöjen tehtävistä, jotka toimivat ydinenergian käytön edistämisen tai hyödyntämisen parissa. Käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevan yleissopimuksen (SopS 36/2001) 20 artiklan 2 kohdassa edellytetään valvontatehtävien tosiasiallista riippumattomuutta muista toiminnoista, jos samat organisaatiot ovat mukana sekä käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen huollossa että niiden valvonnassa. 

Vaatimusta on painotettu myös kansainvälisissä suosituksissa. Esimerkiksi kansainvälisen atomienergiajärjestön (engl. International Atomic Energy Agency; IAEA) turvallisuusvaatimuksissa tosiasiallisen riippumattomuuden toteutumisen on katsottu vaativan sen, että valvontaviranomaisella on muun muassa riittävä auktoriteetti ja riittävän pätevä henkilöstö, pääsy riittäviin taloudellisiin resursseihin, kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä sekä vapaus ulkopuolisesta paineesta. Tosiasiallisen riippumattomuuden ei ole tarkoitus rajoittaa tarvittavaa tiivistä yhteistyötä muiden valvontaviranomaisten tai kansallisten organisaatioiden kanssa eikä myöskään valtiolle asettamia yleisiä poliittisia linjoja, jotka eivät liity valvontavaltuuksiin ja -tehtäviin. 

Vaatimus riippumattomasta viranomaisesta sisältyy yhteen IAEA:n kymmenestä turvallisuusperiaattesta (engl. Safety Fundamentals SF-1, Principle 2). Sitä tarkennetaan IAEA:n yleisissä turvallisuusvaatimuksissa (engl. General Safety Requirements, GSR 1: Governmental, Legal and Regulatory Framework for Safety, Requirement 4). Tosiasialliseen riippumattomuuteen sisältyy monta eri ulottuvuutta, joiden toteutumista on mahdollista edistää eri tavoin. Esimerkiksi IAEA:n yleisessä ohjeistuksessa (engl. General Safety Guide, GSG-12, Organization, Management and Staffing of the Regulatory Body for Safety) on tarkasteltu näitä ulottuvuuksia ja sitä, kuinka nämä voidaan ottaa huomioon valvontaviranomaisen toiminnassa. 

2.3  Säteilyvaaratilanteisiin varautuminen säteilyturvallisuusdirektiivissä

Säteilyturvallisuusdirektiivin 98 artiklassa säädetään vaatimuksista vaaratilanteisiin varautumista koskien. Jäsenvaltioiden on artiklan 1 kohdan mukaan huolehdittava siitä, että säteilyvaaratilanteita varten vahvistetaan etukäteen valmiussuunnitelmat sellaisten erityyppisten vaaratilanteiden varalta, jotka on tunnistettu potentiaalisten säteilyvaaratilanteiden arvioinnissa. Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että valmiussuunnitelmat testataan ja niitä tarkastellaan ja tarpeen mukaan tarkistetaan säännöllisesti ottaen huomioon aiemmista säteilyvaaratilanteista saadut kokemukset ja ottaen huomioon tulokset osallistumisesta kansallisen ja kansainvälisen tason valmiusharjoituksiin. 

3.1  Laki säteilyturvakeskuksesta

Säteilyturvakeskus (STUK) on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluva valtion hallintoviranomainen, josta säädetään säteilyturvakeskuksesta annetussa laissa ja asetuksessa. Säteilyturvakeskusta johtaa pääjohtaja, jonka nimittää valtioneuvosto. Säteilyturvakeskuksesta annetussa laissa on säännökset toimialasta, johtamisesta, sopimusten tekemisestä ja tilaustutkimuksista sekä kansainvälisiä asiantuntijapalveluita tarjoavasta osakeyhtiöstä. Lisäksi laissa on säännökset maksuista ja yleisestä asetuksenantovaltuudesta sekä voimaantulosta. Säännökset muun muassa Säteilyturvakeskuksen tehtävistä, organisaatiosta ja henkilöstöstä on annettu valtioneuvoston asetuksella. 

3.2  Laki säteilylain muuttamiseksi

Uudistettu säteilylaki (859/2018) on tullut voimaan 15.12.2018. Lailla on osaltaan täytäntöönpantu EU:n säteilyturvallisuusdirektiivi. Lain eräisiin sanamuotoihin on tarpeen tehdä teknisluonteisia korjauksia pääosin valvonnassa havaittujen muutostarpeitten johdosta. Lisäksi lain liitteessä säädettyjen veroluonteisten vuotuisten valvontamaksujen suuruus päivitettäisiin euromääräisesti vastaamaan vuoden 2019 alusta toteutettua Säteilyturvakeskuksen veroluonteisten maksujen kustannusrakenteen kehitystä ottaen lisäksi huomioon tulevien vuosien arvioidun kustannuskehityksen. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki Säteilyturvakeskuksesta, jolla kumottaisiin säteilyturvakeskuksesta annettu laki (1069/1983). Lakiehdotuksella selkeytettäisiin keskuksen toimialaa ja tehtäviä koskevaa sääntelyä. 

Laissa säädettäisiin Säteilyturvakeskuksen riippumattomasta asemasta sen valvontatoiminnassa ja kannanotoissa. Sääntelyllä ei muutettaisi olemassa olevaa oikeustilaa, vaan kyse olisi nykyisen tosiasiallisen riippumattomuuden kirjaamisesta lakiin. Kyse on tältä osin ydinturvallisuusdirektiivin ja säteilyturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanosta, jotka molemmat edellyttävät säteily- ja ydinturvallisuudesta vastaavaan valvontaviranomaisen riippumattomuutta sen valvontatoimintaan liittyvässä päätöksenteossa. Varsinaisen valvontatoiminnan ja siihen liittyvän päätöksenteon lisäksi esitettäisiin säädettäväksi, että keskus olisi riippumaton toimialallaan tekemissään muissa kannanotoissa, kuten lausunnoissaan ja aloitteissaan. 

Esityksessä ehdotetaan, että aiemmin asetuksella säädetyt Säteilyturvakeskuksen tehtävät sisällytettäisiin lakiin (2 §), ja niihin tehtäisiin eräitä, lähinnä lakitekniseen muotoiluun liittyviä muutoksia, joilla keskuksen tehtäviä selkeytettäisiin lain tasolla. Esimerkiksi Säteilyturvakeskuksen pelastuslakiin ja vaarallisten aineiden kuljetuksiin sekä mittauspalveluiden tuottamiseen liittyviä tehtäviä koskeva sääntely on tarpeen sisällyttää lakiin. Uutena tehtävänä Säteilyturvakeskukselle säädettäisiin säteilyvaaratilanteisiin varautumisen kansallisten järjestelyjen arviointi ja niitä koskevien suositusten antaminen. Sääntelyllä pitkälti kuitenkin vain kirjattaisiin lakiin olemassa oleva käytäntö. Esityksellä ei muutoin ehdotettaisi uusia tehtäviä Säteilyturvakeskukselle. 

Säteilylain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa säteilylakiin ehdotetaan eräitä täsmennyksiä. Näitä olisivat esimerkiksi kansainvälistä tiedonvaihtoa koskeva sääntely säteilyturvallisuuspoikkeamissa sekä säteilyvaaratilanteissa. Luonnonsäteilylle altistumisen rajoittamista koskevaa sääntelyä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että altistuksen rajoittamiseksi tarvittavat toimet olisi jatkossa tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Lisäksi Säteilyturvakeskuksen perimien valvontamaksujen maksuliikenteeseen liittyvää sääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi Säteilyturvakeskuksen perintätehtävän helpottamiseksi. Säteilylain liitteessä ehdotetaan päivitettäväksi toiminnanharjoittajilta perittävät veroluonteiset valvontamaksut vastamaan euromääräisesti Säteilyturvakeskuksen toiminnan ennakoitua kustannuskehitystä. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Laki Säteilyturvakeskuksesta oli lausuntokierroksella sisällöllisesti suppeammassa kuin nyt esitetyssä muodossa. Lausuntokierroksella olleessaan laki sisälsi lähinnä perustuslain 119 §:n edellyttämän vähimmäissääntelyn Säteilyturvakeskuksen toimialasta ja asemasta sekä tehtävistä. Muilta osin virastoa koskevista asioista kuten johtamisesta, ratkaisuvallasta ja henkilöstöstä oli ehdotettu säädettäväksi asetuksella. Syynä suppeampaan esitysmuotoon oli se, että jo nykyisellään direktiiveistä aiheutuu vaatimuksia Säteilyturvakeskuksen organisaatiota koskevaan lainsäädäntöön, minkä vuoksi olisi ollut odotettavissa Säteilyturvakeskuksen toimialan vuoksi, että myös jatkossa EU-lainsäädännöstä saattaa aiheutua tällaisia velvoitteita, jotka merkitsevät muutostarpeita organisaatiolainsäädäntöön. Kansallinen täytäntöönpano määräajassa olisi helpottunut, kun sääntelyn viemistä lakitasolle olisi vältetty tilanteissa, joissa se ei ole perustuslain mukaan tarpeellista. Perusteluna esityksessä ehdotetulle sääntelytavalle on sen joustavuus. Koska ehdotettu organisaatiolainsäädännön sääntelytekninen toteutustapa olisi kuitenkin poikennut usean muun valtionhallinnon organisaation kohdalla valitusta lakiteknisestä toteutustavasta, suositteli valtiovarainministeriö lausuntokierroksella johtamisesta ja ratkaisuvallasta ml. työjärjestyksestä säätämistä laissa. 

Lausuntokierroksen johdosta valittiin organisaatiolainsäädännön toteuttamistapa, jossa lakitason sääntelyä lisättiin ja asetustasoista sääntelyä supistettiin ottaen huomioon, että perustuslain 119 §:ssä jätetään jossain määrin harkintavaltaa valittavan säädöstason suhteen. Koska kyse on enemmänkin säädösteknisestä valinnasta, ei sillä olisi juurikaan taloudellisia, yhteiskunnallisia tai muita keskeisiä vaikutuksia. 

Vaihtoehtona olisi ollut lisäksi, että vanhentuneisuudesta huolimatta nykyinen Säteilyturvakeskuksesta annettu laki jätettäisiin sellaisenaan voimaan tai lakia muutettaisiin ainoastaan riippumattomuutta koskevilta osin. Lain uudistamatta jättäminen olisi jossain määrin ongelmallista ottaen huomioon, että keskuksen tehtävistä säädetään nykyisellään lain sijaan asetustasolla. Lisäksi säteily- ja ydinturvallisuusdirektiivien tehokas kansallinen toimeenpano edellyttää keskuksen johtamisjärjestelmästä ja henkilöstön koulutusjärjestelyistä säätämistä. Tämä merkitsee myös muutoksia säteilyturvakeskuksesta annettuun asetukseen. Asetusmuutokset olisi mahdollista toteuttaa ilman lakitason uudistusta. Koska organisaatiolainsäädäntö muodostavat kokonaisuuden, on tarkoituksenmukaista uudistaa sekä laki että asetus samassa yhteydessä. 

6.1  Lausuntopalautteen huomioon ottaminen

Esityksen vaikutusarvioon jaksoon 4.2.2 (vaikutukset viranomaisten toimintaan) on täydennetty esitetyn Säteilyturvakeskuksen riippumattomuuden vaikutuksia viraston ohjaukseen, eritoten tulosohjaukseen. Lisäksi esityksen taloudellisiin vaikutuksiin on täydennetty euromääräisesti esityksen suorat vaikutukset valtion talousarvioon, eli kuinka paljon Säteilyturvakeskukselle tuloutettaisiin lisää keskuksen perimiä valvontamaksuja nykytilaan nähden sekä, millä tasolla Säteilyturvakeskuksen toimintamenoissa on valvontamaksut aiemmin huomioitu ja miten ne ovat toteutuneet sekä, miten tilanteen arvioidaan kehittyvän tulevaisuudessa sekä se, miten asia on huomioitu budjettirahoituksessa. 

Säteilyturvakeskuksesta annettavaan lakiin on siirretty Säteilyturvakeskuksesta annettavasta valtioneuvoston asetuksesta pääosin johtamista ml. johtamisjärjestelmää ja työjärjestystä sekä ratkaisuvaltaa koskevat säännökset. Säteilyturvakeskuksen tehtäväksi säädettäisiin lisäksi arvioida ja antaa suosituksia kansallisista järjestelyistä, jotka koskevat säteilyvaaratilanteisiin varautumista sekä tietojen antamista näitä tarkoituksia varten salassapitosäännösten estämättä. Lisäksi esityksen perusteluihin on täsmennetty Säteilyturvakeskuksen riippumattomuutta, valmiutta koskevaa varautumista sekä kansainvälistä yhteistyötä koskevia perusteluita. 

Lausuntojen perusteella esityksestä on poistettu laki STUK International Oy:stä. Säteilyturvakeskuksesta annettavassa laissa ehdotetaan siirtymäsäännöstä, jonka mukaan ennen tämän lain voimaantuloa tehdyt sopimukset ja sitoumukset pysyvät voimassa, ellei muuta erikseen sovita. Esitetyllä siirtymäsäännöksellä, joka koskee kaikkia vireillä olevia Säteilyturvakeskuksen tekemiä sopimuksia ja sitoumuksia, turvattaisiin myös mm. se, että yhtiön tehtävän määrittely voidaan toteuttaa yhtiöjärjestyksellä, eikä erillisen lain säätäminen olisi tarpeen. 

Säteilyturvakeskuksesta annettavan lain 5 §:ää (sopimukset ja asiantuntijat) on täsmennetty siten, että asiantuntijoita käytettäisiin yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamisessa. Säteilylain 127 §:n 3 momentin sanamuotoa on lievennetty oikeusministeriön lausunnon mukaan siten, että Säteilyturvakeskus ”voi” myöntää luvan edellytysten täyttyessä, eli Säteilyturvakeskukselle jäisi asiassa harkintavaltaa. Säteilylain 147 §:n 2 momenttia on tarkennettu Säteilyturvakeskuksen ehdotuksen mukaisesti. Säteilylain muuttamisesta annettavan lain 189 §:n 4 momentin perusteluita on täydennetty sen suhteen, miksi verovelvollisen kuulematta jättämisestä on tarpeen säätää erityislailla yleislain soveltamisen sijaan. 

Useat toiminnanharjoittajat vastustavat korotuksia veroluonteisiin vuotuisiin valvontamaksuihin säteilylain liitteessä. Valtiovarainministeriö puolestaan toteaa lausunnossaan, että veroluonteisia vuotuisia valvontamaksuja on tarpeen tarkistaa vastaamaan kustannustason nousua, koska maksujärjestelmän kantava periaate on kustannusvastaavuuden toteuttaminen. Tällä hetkellä perityt vuotuiset valvontamaksut ovat lievästi alijäämäisiä valvonnasta aiheutuviin kustannuksiin nähden. Esityksen jatkovalmistelussa ei kuitenkaan ehdoteta korotuksia veroluonteisiin maksuihin lausuntokierroksella olleeseen esitykseen nähden, koska uusien korotusten esittäminen maksuihin olisi edellyttänyt uutta lausuntokierrosta. Mahdollisista tarkistuksista veroluonteisiin valvontamaksuihin olisi tarkoitus laatia uusi hallituksen esitys ensi vaalikaudella. 

7.1  Laki Säteilyturvakeskuksesta

1 §.Toimiala ja asema. Pykälässä säädettäisiin Säteilyturvakeskuksen toimialasta ja hallinnollisesta asemasta. Säteilyturvakeskuksen hallinnollinen asema sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa vastaisi nykyistä säteilyturvakeskuksesta annetun lain 1 §:ssä säädettyä. Pykälä sisältäisi keskuksen riippumatonta asemaa valvontatoiminnassa koskevan uuden 2 momentin. 

Pykälän 1 momentin mukaan Säteilyturvakeskus olisi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimiva valtion hallintoviranomainen, joka edistää ja valvoo säteilyturvallisuutta ja ydinenergian käytön turvallisuutta. Verrattuna aikaisempaan oikeustilaan sääntelyyn tehtäisiin lähinnä lakiteknisiä, sääntelyn sanamuotoihin liittyviä muutoksia, joilla ei ole tarkoitus muuttaa Säteilyturvakeskuksen toimialaa. Sääntelyä myös yksinkertaistettaisiin siten, että siinä ei enää mainittaisi tutkimusta ja viestintää osana keskuksen toimialaa, vaan näistä säädettäisiin jatkossa yksinomaan osana keskuksen tehtäviä. 

Toimialan yhteydessä käytettäisiin jatkossa säteilyturvallisuuden ja ydinenergian käytön turvallisuuden käsitteitä. Kyse on käsitteistä, joita ei ole määritelty lainsäädännössä, mutta joita alalla tyypillisesti käytetään. 

Säteilyturvallisuudella tarkoitettaisiin tässä säteilyturvallisuutta laajassa, koko säteilylain soveltamisalan kattavassa merkityksessä. Käsite kattaisi säteilyn käytön ja muun säteilytoiminnan osalta säteilyturvallisuuden (engl. safety) ja siihen liittyvät turvajärjestelyt (engl. security). Säteilyturvallisuuden käsitteeseen sisältyisivät lisäksi työntekijöiden, potilaiden ja väestön säteilysuojelu säteilytoiminnassa, vallitsevissa altistustilanteessa ja säteilyvaaratilanteissa. Lisäksi säteilyturvallisuus käsitteenä kattaisi säteilystä aiheutuvat ympäristöhaitat. Käsite kattaisi sekä ionisoivan että ionisoimattoman säteilyn. 

Ydinenergian käytön turvallisuudella tarkoitettaisiin tässä vastaavasti ydinenergian käyttöön liittyvää turvallisuutta laajassa, koko ydinenergialain soveltamisalan kattavassa merkityksessä. Se kattaisi ydin- ja säteilyturvallisuuden (engl. safety), jonka lähtökohtana on, että ydinenergian käytöstä ei saa aiheutua työntekijöiden tai väestön terveyttä vaarantavia säteilyhaittoja eikä muuta vahinkoa ympäristölle tai omaisuudelle. Ydinenergian käytön turvallisuus sisältäisi myös ydinmateriaalivalvonnan (engl. safeguards), jonka tavoitteena on varmistua siitä, että ydinmateriaalit pysyvät ydinenergialaissa ja -asetuksessa sekä kyseisiä ydinmateriaaleja koskevissa luvissa tarkoitetussa rauhanomaisessa käytössä. Lisäksi ydinenergian ja säteilyn käytön turvallisuus kattaisi turvajärjestelyt (engl. security), joilla tarkoitetaan tarvittavia turvaamistoimenpiteitä ydin- tai säteilyturvallisuutta vaarantavalta toiminnalta ydinlaitoksessa ja sen alueella sekä muussa paikassa tai kulkuvälineessä, jossa ydinenergian tai säteilyn käyttöä harjoitetaan. 

Säteilyturvakeskuksella olisi nykytilaa vastaavasti myös eräiden muiden ministeriöiden hallinnonalaan liittyviä tehtäviä. Keskeisimpänä näistä olisivat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan liittyvät tehtävät sen vastatessa ydinenergia-alan ylimmästä johdosta ja ohjauksesta ydinenergialain 54 §:n 1 momentin nojalla Säteilyturvakeskukselle on lisäksi säädetty tehtäviä ulkoministeriön, sisäministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonaloihin liittyen ydinenergialaissa, pelastuslaissa ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa. Milloin hallinnonalan rajat ylittäviä tehtäviä olisi, edellyttäisi Säteilyturvakeskuksen tehtävien hoitaminen ministeriöiden välistä yhteistyötä, mikä vastaisi nykytilaa. Voimassa olevan Säteilyturvakeskuksesta annetun lain 1 §:ään ei sisälly sääntelyä muiden ministeriöiden rooleista, eikä tällaista ehdoteta nytkään lakiin sisällytettäväksi. 

Pykälän 2 momentin mukaan Säteilyturvakeskuksella olisi toimialaansa liittyvissä kannanotoissaan ja valvontatoiminnassaan riippumaton asema. Säteilyturvakeskuksen riippumattomasta asemasta sen valvontatoimintaan liittyvässä päätöksenteossa ei nykyisellään säädetä nimenomaisesti. Käytännössä valvontatoiminnan riippumattomuus toteutuu osin organisaatiolainsäädännön ja osin Säteilyturvakeskuksen valvontatoiminnan oikeudellisia valtuuksia koskevan sääntelyn eli etenkin ydinenergialain ja säteilylain valvontatoimivaltaa, -keinoja ja -oikeuksia koskevan sääntelyn perusteella. Osaltaan valvontaviranomaisen riippumatonta asemaa turvaavat perustuslain 21 § sen edellyttäessä asian käsittelyä lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa sekä hallintolain 6 §:n vaatimukset tasapuolisesta ja puolueettomasta viranomaistoiminnasta sekä toimivallan käyttämisestä yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. 

Ydinenergian käytön turvallisuus ja säteilyturvallisuus ovat aloja, joiden kansallinen sääntely perustuu pitkälti kansainvälisiin sopimuksiin, säädöksiin ja suosituksiin. Näissä kansainvälisissä instrumenteissa painotetaan vahvasti valvontaviranomaisen riippumattomuutta yhtenä perustavaa laatua olevana osa-alueena säteily- ja ydinturvallisuuden toteuttamisessa. Myös ydinturvallisuusdirektiivin 5 artiklan 2 kohdassa ja säteilyturvallisuusdirektiivin 76 artiklan 1 kohdassa edellytetään toimivaltaisen valvontaviranomaisen riippumattomuutta sen valvontatehtävän hoidossa. Kansainvälisiä sopimuksia, säädöksiä ja suosituksia kuvataan tarkemmin esityksen yleisperusteluissa. 

Säteilyturvakeskuksen riippumatonta asemaa koskeva uusi säännös esitetään lisättäväksi lakiin kansainvälisten velvoitteiden ja suositusten sekä direktiiveissä edellytetyn riippumattomuussääntelyn toteuttamiseksi selkeämmällä tavalla. Osaltaan esitetty sääntely merkitsisi siten kyseisten direktiivien kansallista toimeenpanoa. Kysymys ei olisi keskuksen aseman muuttamisesta, vaan tosiasiallisesti toteutuvan tilanteen ilmaisemisesta ja vahvistamisesta lain tasolla. 

IAEA:n tarkkailijat, jotka ovat järjestön jäsenvaltioiden ydin- ja säteilyturvallisuusviranomaisten edustajia, tekevät kansainvälisten säteilysuojelunormien ja ydinturvallisuutta koskevan sääntelyn ja järjestelmän vertaisarviointeja, IRRS-vertaisarviointeja (engl. Integrated regulatory review service). Varsinainen vertaisarviointi pidettiin viimeksi vuonna 2012 ja sen seuranta vuonna 2015. Arvioitsijat eivät arviossaan täysin luottaneet Säteilyturvakeskuksen aseman riippumattomuuden varmistavan normiperustan riittävyyteen. 

Arvioitsijat suorittivat IRRS seuranta-arvioinnin (engl. IRRS Follow up) 9–16.6.2015. Arvioinnista on laadittu erillinen seurantaraportti Linkki IRSS-seuranta-arvioinnin raporttiin (2015): https://www.stuk.fi/documents/12547/281526/final-follow-up-irrs-report-finland2015.pdf/6bb93ceb-46e2-48a1-8268-4182f3bb13fc?t=1444399261575. Uusi IRSS seuranta-arviointi on alkanut IAEA:n ja Suomen välillä. Tarkempi arviointi suoritetaan syksyn 2022 aikana. 

Suomi on pannut IRSS-seuranta-arvioinnin seurantaraportin suosituksia täytäntöön muuttamalla kansallista lainsäädäntöään eräiltä osin. Laki ydinenergialain muuttamisesta (676/2015) sisälsi valvontaviranomaisen riippumattomuutta koskevia muutoksia, joilla mm. yleisten turvallisuusmääräysten antovalta siirrettiin 1.1.2016 lukien Säteilyturvakeskukselle. Säteilyturvakeskus voi yksityiskohtaisten turvallisuusvaatimusten (YVL-ohjeet) ohella antaa yleisiä turvallisuusmääräyksiä ydinenergialain 7 q §:n nojalla. Määräykset koskevat ydinenergialain 2 a luvussa säädettyjen periaatteiden ja vaatimusten teknisluonteisia yksityiskohtia, jotka on lueteltu 7 q §:ssä. Muutoksella edistettiin Säteilyturvakeskuksen riippumatonta ja itsenäistä asemaa turvallisuutta valvovana viranomaisena. 

Säännös kattaisi keskuksen riippumattomuuden sen toimialaan liittyvässä valvontatoiminnassa ja kannanotoissa. Valvontatoiminnalla tarkoitettaisiin Säteilyturvakeskuksen viranomaisena suorittamaa ennakollista valvontaa ja toiminnan aikaista valvontaa, ja niiden yhteydessä syntyneitä hallintopäätöksiä ja muita hallintotoimia, kuten tarkastuksia. Valvontatoiminnan riippumattomuudesta säätäminen ei kuitenkaan vielä kattaisi riittävällä tavalla keskeisintä ydinenergian käytön ja säteilyturvallisuuden kannalta merkityksellistä keskuksen toimintaa. Ydinlaitoksen periaatepäätöstä ja rakentamislupaa varten keskuksen laatimat turvallisuusarviot ovat ensisijaisen tärkeä väline ydinenergian käytön turvallisuutta ajatellen. Vastaava koskee myös määräajoin tehtäviä ydinlaitosten turvallisuusarvioita. Osin nämä voidaan katsoa valvontatoimintaan kuuluviksi, mutta osin turvallisuusarviot ovat varsinaista valvontatoimintaa laajempia hallintotoimia. Tämän vuoksi säännös kattaisi valvontatoiminnan lisäksi keskuksen riippumattomuuden sen toimialaan liittyvissä kannanotoissa. Kannanotoilla tarkoitettaisiin turvallisuusarvioiden lisäksi erilaisia muita keskuksen toimialaan kiinteästi liittyviä hallintotoimia, kuten lausuntoja ja aloitteita sekä neuvontaa ja viestintää. 

Riippumattomasta asemasta säätämisen tarkoituksena olisi suojata Säteilyturvakeskusta ja sen henkilöstöä mahdolliselta asiattomalta vaikuttamiselta ja sen yrityksiltä. Tosiasiallista riippumattomuutta turvaisivat edelleen perustuslakiin, hallintolakiin, valtion virkamieslainsäädäntöön sekä Säteilyturvakeskusta koskevaan lainsäädäntöön sisältyvät säännökset. Tällaisia olisivat esimerkiksi asioiden ratkaisuvaltaa, henkilöstön nimittämistä, kelpoisuutta ja esteellisyyttä sekä virkasuhdetta koskeva sääntely. Lisäksi riippumattomuutta turvaa keskuksen johtamisjärjestelmän osana annetut, keskuksen henkilöstön toimintaa ohjaavat määräykset ja ohjeet. Riippumattomuutta turvaavaa sääntelyä on kuvailtu laajemmin esityksen yleisperusteluissa. 

2 §.Tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Säteilyturvakeskuksen tehtävistä. Pykälässä säädettäisiin Säteilyturvakeskuksen keskeisimmistä tehtävistä, ja se toimisi osaltaan informatiivisena viittauksena Säteilyturvakeskuksen tehtäväkokonaisuudesta. Sisällöltään pykälä vastaisi pitkälti voimassa olevan säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:ssä säädettyä. Pykälään tehtäisiin lähinnä lakitekniseen muotoiluun liittyviä muutoksia, joilla perustehtävät selkeytettäisiin laissa. 

Pykälän 1 momentin 1−4 kohta sisältäisi viittaukset niihin erityislakeihin, joissa säädetään keskuksen tehtävistä. Näistä keskeisimmät ovat vuonna 2018 kokonaisuudessaan uudistettu säteilylaki sekä ydinenergialaki, jonka kokonaisuudistamistarpeeseen on kiinnitetty huomiota perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 22/2020 vp) ja työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa ydinlaitosten elinkaaren sääntelyä koskevassa loppuraportissa (2020:43). Uutta olisi se, että laissa viitattaisiin pelastuslakiin ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettuun lakiin. Eräistä muista lainsäädäntöön tai kansainvälisiin sopimuksiin perustuvista keskeisistä tehtävistä säädettäisiin 5−7 kohdassa. Momentin 8−12 kohdat koskisivat eräitä viranomaistoimintaan liittyviä yleistehtäviä, minkä lisäksi ne kattaisivat viraston tutkimus- ja kehitystoiminnan ja liiketaloudellisen palvelutoiminnan. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan keskukselle kuuluisivat ydinenergialaissa (990/1987) säädetyt tehtävät. Tehtävät sisältyvät pääosin ydinenergialain 55 §:ään. Osin tehtävistä säädetään myös muualla ydinenergialaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä. Ydinenergialailla ja sen nojalla annetuilla säädöksillä, määräyksillä ja YVL-ohjeilla on täytäntöönpantu useita eri ydinenergian käytön turvallisuuteen liittyviä kansainvälisiä sopimuksia, kuten edellä mainitut ydinturvallisuus- ja ydinjätesopimus ja EU-direktiivejä, kuten ydinturvallisuusdirektiivi muutoksineen, yhteisön kehyksen perustamisesta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja turvallista huoltoa annettu neuvoston direktiivi 2011/70/Euratom sekä radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta annettu neuvoston direktiivi 2007/117/Euratom. Säteilyturvakeskus vastaa kyseisten sopimusten ja säädösten valvonnasta ydinenergialaissa säädetyn mukaan. Keskuksella on myös eräitä ydinvastuulain (484/1972) valvontaan liittyviä tehtäviä, joiden osalta valvontavastuu ei perustu ydinvastuulaissa säädettyyn, vaan valvontavastuu on toteutettu ydinenergialain luvitusta koskevan sääntelyn osana. Ehdotettua 1 kohtaa vastaava säännös sisältyy voimassa olevaan säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 1 kohtaan. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan Säteilyturvakeskukselle kuuluisivat säteilylaissa (859/2018) säädetyt tehtävät. Säteilyturvakeskuksella on säteilylain 14 §:n 1 momentin nojalla lain noudattamisen valvonnan yleisvaltuus, jollei muualla toisin säädetä. Lisäksi keskuksen eräistä muista tehtävistä säädetään erikseen säteilylain 14 §:n 2−7 momentissa. Säteilylaki ja sen nojalla annetut säädökset ja määräykset on uudistettu vuonna 2018 voimaan tulleella kokonaisuudistuksella, jonka lähtökohtana on ollut säteilyturvallisuusdirektiivin täytäntöönpano. Säteilylailla on täytäntöönpantu lisäksi useita kansainvälisiä sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä. Sääntely vastaa nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 2 kohtaa. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan keskukselle kuuluisivat vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa säädetyt tehtävät. Lain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä (194/2002), valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä (195/2002), asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa (666/1998) ja asetus vaarallisten aineiden ilmakuljetuksesta (210/1997). Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on valvoa, että vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitetut pakkaukset ja säiliöt täyttävät laissa ja sen nojalla säädetyt ja määrätyt vaatimukset siltä osin, kuin kyse on radioaktiivisista aineista eli vaarallisten aineiden luokasta 7. Vastaavaa tehtävää ei sisälly voimassa olevaan säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen tehtäväpykälään. Käytännössä Säteilyturvakeskus on hoitanut tehtävää suoraan vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain nojalla. 

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan keskukselle kuuluisivat pelastuslaissa säädetyt tehtävät. Pelastuslain 46 § koskee yhteistyötä pelastustoiminnassa. Pykälän mukaan valtion ja kunnan viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset ovat velvollisia osallistumaan pelastuslaitoksen johdolla pelastustoiminnan suunnitteluun siten kuin 47 §:ssä säädetään sekä toimimaan onnettomuus- ja vaaratilanteissa niin, että pelastustoiminta voidaan toteuttaa tehokkaasti. Tässä tarkoituksessa Säteilyturvakeskus valvoo ydinenergian ja säteilyn käytön turvallisuutta ja turva- ja valmiusjärjestelyjä sekä säteilytilannetta, ylläpitää tehtäviensä edellyttämää valmiutta normaalista poikkeavien säteilytilanteiden varalta, ilmoittaa, varoittaa ja raportoi poikkeavista säteilytilanteista, arvioi säteilytapahtumien turvallisuusmerkitystä sekä antaa suojelutoimia koskevia suosituksia. Aiemmin tehtävä on sisältynyt nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 3 kohtaan siten, ettei se ole sisältänyt nimenomaista pelastuslakia koskevaa viittausta. 

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan Säteilyturvakeskukselle kuuluisivat säteilyvaaratilanteiden valmius- ja asiantuntijatehtävät. Kohta kattaisi siten käytännössä muut, kuin jo pelastuslain nojalla Säteilyturvakeskuksen tehtäväksi säädetyt säteilylain 4 §:n 1 momentin 31 kohdassa tarkoitettuihin säteilyvaaratilanteisiin liittyvät tehtävät. Säteilyvaaratilanteessa noudatetaan pelastuslainsäädäntöä niin kauan kuin tilanteen hoidossa on kyse pelastustoiminnasta. Pelastustoiminnan päätyttyä suojelu- ja puhdistustoiminnan vastuista ja velvollisuuksista säädetään pääasiassa terveydensuojelulaissa (763/1994), ympäristönsuojelulaissa (527/2014) sekä jätelaissa (646/2011). Säteilylain säännöksillä säteilyvaaratilanteesta täydennetään näitä lakeja väestön ja työntekijöiden säteilysuojelun osalta niin säteilyvaaratilanteen varhaisvaiheessa kuin jälkivaiheessa. Myös tällöin Säteilyturvakeskus arvioisi 4 kohtaa vastaavasti tilanteen turvallisuusmerkitystä sekä antaisi suojelutoimia koskevia suosituksia. Koska Säteilyturvakeskuksen asiantuntijarooli ei rajoittuisi pelkästään säteilyvaaratilanteiden aikaiseen toimintaan, vaan kattaa myös niihin varautumisen, pitää Säteilyturvakeskus jatkuvasti yllä valmiutta näiden tehtävien toteuttamiseksi. Vastaavan tehtävän sisältävä säännös sisältyy nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 3 kohtaan. Säteilyvaaratilanteisiin varautumista koskevasta tehtävästä säädettäisiin 2 momentissa. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan keskukselle kuuluisivat säteilytilannetiedon keräämiseen ja säteilytilannekuvan ylläpitoon liittyvät tehtävät. Suomessa on automaattinen ulkoisen säteilyn valvontaverkko, johon kuuluu noin 260 mittausasemaa. Valvontaverkkoa käytetään reaaliaikaisen kansallisen säteilytilannetiedon keräämiseen ja kansallisen säteilytilannekuvan ylläpitoon. Mittaustulokset jaetaan viranomaiskäyttäjille suljetun verkkosivuston sekä Krivat-portaalin kautta. Mittaustulokset ovat kansalaisten nähtävillä Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilla osoitteessa: https://www.stuk.fi/aiheet/sateily-ymparistossa/sateilytilanne-tanaan sekä saatavilla avoin data-portaalin kautta. Velvoite jatkuvatoimiseen säteilyvalvontaan perustuu Euratom-sopimuksen 35 artiklaan sekä pelastuslain 46 §:ssä säädettyyn velvoitteeseen. Vastaava säännös sisältyy nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 3 kohtaan. 

Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaan Säteilyturvakeskukselle kuuluisivat toimialansa kansalliset mittanormaalien ylläpitotehtävät. Säteilymittausten luotettavuuden varmistamiseksi tarvittavista kansallisista mittanormaaleista säädetään mittausyksiköistä ja mittanormaalijärjestelmästä annetussa laissa (1156/1993). Kansallisen mittanormaalin on oltava jäljitettävissä joko suoraan tai kansainvälisesti hyväksytyn mittanormaalin välityksellä mittayksikön määritelmään. Mittanormaalien ylläpito on olennainen osa säteilyturvallisuuden varmistamista kansallisella tasolla ja edellytys mittaustulosten kansainväliselle verrattavuudelle. Säteilyyn liittyvien mittanormaalien ylläpito edellyttää säteilyfysiikan ja säteilyn mittaustekniikan syvällistä osaamista, joten on tarkoituksenmukaista, että säteilymittausten luotettavuuden varmistamiseksi tarpeellisia kansallisia mittanormaaleja ylläpidettäisiin nimenomaan Säteilyturvakeskuksessa. Vastaava säännös sisältyy nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 4 kohtaan. 

Pykälän 1 momentin 8 kohdassa mainittaisiin keskuksen tehtävinä toimialaansa liittyvä tutkimus-, kehittämis- ja selvitystoiminta. Toimialan tutkimus- ja selvitystoiminta kattaisi sekä tieteelliset tutkimukset että muut tutkimukset ja selvitykset. Keskuksen tutkimustoiminta on niin sanottua sektoritutkimusta, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan ministeriön alaista soveltavaa tutkimustoimintaa erotuksena yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimustoiminnasta. Keskus ohjaa säteily- ja ydinturvallisuuteen liittyvää tutkimusta, kuten Kansallista ydinturvallisuuden tutkimusohjelma SAFIR (engl. Safety of Nuclear Power Plants – Finnish National Research Programme) ja Kansallista ydinjätehuollon tutkimusohjelmaa (KYT), jotka yhdistyvät SAFER2028-ohjelmaksi. Säteilyturvakeskuksella on säteilylain 14 §:n nojalla säteilytutkimukseen liittyviä lakisääteisiä tehtäviä, mutta muilta osin sen rooli on nykyisellään pitkälti ohjaava. Tutkimus- ja selvitystyön lisäksi Säteilyturvakeskuksessa tehdään toimialaan liittyvää kehitystyötä esimerkiksi valvontamenetelmiin ja laboratoriotoimintaan liittyen. Vastaava tutkimus- ja kehitystoimintaa koskeva säännös sisältyy nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 5 kohtaan. Selvyyden vuoksi lain sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että lakiin lisättäisiin selvitystoiminta. 

Pykälän 1 momentin 9 kohdassa säädettäisiin viestinnästä ja koulutuksesta keskuksen tehtävinä. Kohdassa nostettaisiin korostetusti esille viranomaisen velvollisuuksiin yleisestikin kuuluva toimialansa viestintä, koska keskuksella on sen lakisääteisiä valvontatehtäviä laajempia viestintätehtäviä säteilyriskeihin ja -turvallisuuteen liittyen. Tällaisia ovat esimerkiksi auringon UV-säteilyyn liittyvät kampanjat ja asuntojen ja muiden oleskelutilojen radoniin liittyvistä riskeistä viestiminen. Kohdassa mainittaisiin myös koulutus, jolla tarkoitettaisiin viranomaisena järjestettävää koulutusta. Tällaista on esimerkiksi yhteistyössä Maanpuolustus-koulutusyhdistyksen (MPK) ja Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) vapaaehtoiselle säteilymittausjoukkueelle annettava koulutus, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen kansallista säteilymittausvalmiutta. Vastaava säännös sisältyy nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 6 kohtaan. 

Pykälän 1 momentin 10 kohdan mukaan keskukselle kuuluisi sen toimialaan liittyvien asiantuntija- ja mittauspalveluiden tuottaminen. Palveluiden tuottamisella tarkoitettaisiin valtion maksuperustelain (150/1992) 7 §:n mukaisten muiden suoritteiden mukaisia palveluita. Kyse olisi markkinaehtoisesti tuotetuista ja liiketaloudellisesti hinnoitelluista suoritteista, joita keskus tuottaa asiakkaan tilauksesta sopimukseen perustuen, ja joiden tulokset luovutetaan asiakkaalle tämän omassa toiminnassaan hyödynnettäväksi. Toimialaan liittyvillä palveluilla tarkoitettaisiin lähinnä sellaisia palveluita, jotka ovat hyödyksi säteily- ja ydinturvallisuudelle tai lisäävät tietoisuutta näistä. Keskuksen asiantuntija- ja mittauspalveluita tuotetaan Säteilyturvakeskuksessa siten, että kohdassa tarkoitettua palvelutoimintaa ja keskuksen valvontatoimintaa on eriytetty toisistaan päätöksentekoon ja organisaatiorakenteeseen liittyvin ratkaisuin. Momentin 10 kohtaa vastaava kohta sisältyy nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 7 kohtaan. Uutta olisi, että laissa säädettäisiin asiantuntija- ja mittauspalveluista aiemman asiantuntijapalvelutehtävän sijaan. Mittauspalveluiden sisältyminen asiantuntijapalvelukäsitteeseen on jossain määrin tulkinnanvaraista, minkä vuoksi oikeustilaa olisi tarpeellista selkeyttää. 

Asiantuntijapalvelut kattaisivat sekä keskuksen toimialaan liittyvät kansainväliset että kansalliset asiantuntijapalvelut. Säteilyturvakeskus on tuottanut kansainvälisiä asiantuntijapalveluita pääosin STUK International Oy:lle, joka on myynyt säteily- ja ydinturvallisuusviranomaisen perustamiseen ja säteily- ja ydinturvallisuussäännöstön tuottamiseen ja henkilöstön kouluttamiseen liittyvää asiantuntijapalvelua Saudi-Arabialle. Asiantuntijapalvelun tarjoamisen tavoitteena on sekä säteily- ja ydinturvallisuuden parantaminen globaalisti että keskuksen oman osaamisen kehittäminen. Kysymys on liiketaloudellisesta palvelutoiminnasta. Kansalliset asiantuntijapalvelut kattavat esimerkiksi koulutuspalveluita. 

Mittauspalvelut kattaisivat varsinaiset säteilymittaukset, kuten radonmittaukset ja säteilymittauksiin läheisesti liittyvät palvelut, kuten radioaktiivisuusmääritykset ja kalibroinnit. Sisäilman radonmittausten kansallisen saatavuuden varmistaminen on erityisen tärkeää suomalaisten säteilyturvallisuuden kannalta, koska radonista aiheutuva säteily muodostaa Suomessa suurimman osan vuosittaisesta säteilyannoksesta ja sen arvioidaan aiheuttavan vuosittain noin 300 keuhkosyöpätapausta. Keskuksen radonmittauspalvelun tuottamisen tarkoituksena on turvata sisäilman radonmittausten saatavuus Suomessa silloinkin, jos markkinoilla ei ole kaupallisia palveluntarjoajia. Tämä on tärkeää, sillä radonista aiheutuva säteily voidaan todeta vain mittaamalla. 

Pykälän 1 momentin 11 kohdan mukaan Säteilyturvakeskuksen tehtäviin kuuluisi toimialansa kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen sekä vaikuttaminen. Säännös kattaisi voimassa olevan asetuksen 1 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisen kansainvälisen yhteistyön, minkä lisäksi lainkohdassa mainittaisiin nimenomaisesti myös kansallinen yhteistyö. Osallistumisen lisäksi mainittaisiin myös vaikuttaminen, jossa yhteistyö toimisi vaikuttamisen välineenä. 

Säteilyturvakeskus osallistuisi ja vaikuttaisi toimialallaan kansallisesti tekemällä yhteistyötä muiden kansallisten viranomaisten, yliopistojen, ja tutkimuslaitosten sekä muiden alan toimijoiden kanssa. Säteilyturvakeskus toimii yhteistyössä muiden viranomaisten, kuten terveydensuojeluviranomaisen ja kunnan työsuojeluviranomaisten kanssa. Kansallista yhteistoimintaa keskuksella on myös tutkimuslaitosten, yliopistojen ja muiden alan toimijoiden, kuten Suomen Akatemian ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. 

Säteilyturvakeskus osallistuisi edelleen laajasti kansainvälisiin asiantuntijaverkostoihin ja vaikuttaisi niissä valmisteltaviin suosituksiin, säädöksiin, sopimuksiin ja muihin kannanottoihin. Keskus osallistuisi ja vaikuttaisi esimerkiksi Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen puitteissa tehtävään työhön sekä pohjoismaiseen mukaan lukien lähialueilla tapahtuvaan yhteistyöhön mm. Suomen lähialueen ydin- ja säteilyturvallisuuttaa edistävän ohjelman kautta. Tällaista olisi esimerkiksi EU:n, YK:n alaisen Kansainvälisen atomienergiajärjestön (International Atomic Energy Agency; IAEA), Länsi-Euroopan turvallisuusviranomaisten muodostama ryhmä (Western European Nuclear Regulators Association; WENRA), Euroopan säteilysuojeluviranomaisten yhdistys (Heads of the European Radiological Protection Competent Authorities; HERCA), kansainvälinen säteilysuojelutoimikunnan (International Commission on Radiological Protection; ICPR), YK:n alaisen ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellisen komitean (United Nations Scientific Committee on the Effects of Atomic Radiation; UNSCEAR), OECD:n alaisen ydinenergiajärjestön (Nuclear Energy Agency; NEA) tai muun kansainvälisen organisaation, elimen tai valtion kanssa tehtävä yhteistyö Säteilyturvakeskuksen toimialaan liittyvissä asioissa. 

Pykälän 1 momentin 12 kohdassa säädettäisiin siitä, että keskuksen tehtävänä olisi antaa toimialaansa koskevia oikeussääntöjä erikseen säädetyn toimivaltansa puitteissa ja tehdä toimialansa lainsäädäntöön liittyviä kehittämisehdotuksia. Oikeussääntöjen antamisesta ei ole nykyään säädetty organisaatiolainsäädännössä keskuksen tehtävänä, vaikka normiantovaltuudet ovat erityislakien nojalla olleet pitkään tosiasiallisesti olemassa ja alaa normittava säännöstö on rakentunut pitkälti juuri kyseisille keskuksen antamille säännöksille. Tehtävän keskeisyyden ja merkittävien resurssivaikutusten vuoksi oikeussääntöjen antamisesta esitetään nyt nimenomaisesti säädettäväksi valvontaa koskevien lakien lisäksi myös Säteilyturvakeskuksen tehtävänä. Lainkohdan tarkoituksena ei ole perustaa keskukselle valtaa antaa oikeussääntöjä, vaan oikeus oikeussääntöjen antamiseen perustuisi edelleen laissa oleviin nimenomaisiin valtuuksiin. Oikeussääntöjen antamisessa sovellettaisiin lisäksi perustuslain 80 §:stä johtuvia reunaehtoja. Kohdan sääntely vastaisi voimassa olevan säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 8 kohtaan sisältyvää tehtävää. 

Keskus on sääntelyn kohteeseen liittyvistä erityisistä syistä valtuutettu ydinenergialain 7 r ja 7 q §:n nojalla ja säteilylain nojalla antamaan oikeussääntöjä määrätyistä ydinenergian käytön turvallisuuteen ja säteilyturvallisuuteen liittyvistä asioista. Säteilyturvallisuus ja ydinenergian käytön turvallisuus ovat perinteisesti aloina olleet hyvin kansainvälisiä ja erityisosaamista vaativia. Keskuksen toimialaan liittyvä kansallinen sääntely perustuu pitkälti kansainvälisiin kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin ja suosituksiin. Sittemmin sääntely on lisääntynyt Euroopan unionin antamien säädösten myötä. Osa kansainvälistä säädöksistä, sopimuksista ja suosituksista on luonteeltaan yleisiä, osa yksityiskohtaisia ja teknisluonteisia. Toimialaan liittyvä sääntely on lisäksi sellaista erityisosaamista vaativaa, jota kansallisista viranomaisista ainoastaan Säteilyturvakeskuksella on olemassa. 

Suomen kansallista lainsäädäntöä voi olla tarpeen kehittää kansainvälisten suositusten edellyttämällä tavalla myös muilta osin kuin Säteilyturvakeskuksen oikeussääntöjä antamalla. Myös tältä osin kyse on erityisasiantuntemusta edellyttävästä toiminnasta, jollaista Suomen viranomaisista on tarvittavassa laajuudessa ainoastaan Säteilyturvakeskuksella. Tämän vuoksi keskuksen tehtäväksi säädettäisiin lainsäädännön kehittämisehdotusten tekeminen. Tämä vastaisi nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 8 kohtaa. Tehtävä tukisi osaltaan IAEA:n turvallisuussuositusten täyttämistä, jotka edellyttävät, että kansallinen valvontaviranomainen ryhtyy sen omassa tai toisen jäsenvaltion valvontatoiminnassa tehtyjen havaintojen perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin ydinturvallisuuden parantamiseksi. Säännöksessä olisi kyse kehittämisehdotuksista, jotka ilmaistaisiin sille ministeriölle tai viranomaiselle, jolle kyseisen säädöksen tai määräyksen valmisteluvastuu kuuluisi. Ehdotettu sääntely ei merkitsisi keskukselle aloiteoikeutta, eli oikeutta tehdä eduskunnalle aloitetta lain säätämiseksi. 

Kysymys olisi keskeisestä tehtävästä, joka toteuttaisi säteilyturvallisuuden ja ydinenergian käytön turvallisuuden edistämistä, joka kuuluisi keskuksen toimialaan valvonnan ohella esitetyn 1 §:n mukaan. Säädettäväksi esitetty tehtävä perustuisi lisäksi osin ylikansalliseen sääntelyyn. Esimerkiksi ydinturvallisuusdirektiivin 5 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että valvontaviranomaiselle annetaan oikeudelliset valtuudet joko ehdottaa kansallisia ydinturvallisuusmääräyksiä, määritellä ne tai osallistua niiden määrittelyyn. Tehtävästä säätäminen edistäisi myös keskuksen toiminnan riippumattomuutta. 

Pykälän 2 momentin mukaan Säteilyturvakeskuksen tehtävänä olisi arvioida säteilyvaaratilanteisiin varautumista koskevia kansallisia järjestelyjä ja antaa niitä koskevia suosituksia. Säännös olisi uusi. Sääntelyllä kirjattaisiin voimassa olevaa käytäntöä lakiin sekä selkeytettäisiin julkisen hallinnon ja Säteilyturvakeskuksen asemaa säteilyvaaratilanteisiin varautumisessa. Lisäksi sääntelyllä pantaisiin täytäntöön säteilyturvallisuusdirektiivin vaatimuksia ja otettaisiin paremmin huomioon varautumista koskevia kansainvälisiä suosituksia. 

Eri harjoitustilanteet, ulkomailla tapahtuneet onnettomuustilanteet sekä joulukuussa 2020 tapahtunut Olkiluodon 2-yksikön häiriötilanne osoittavat, että vakavat säteilyvaaratilanteet tai sellaisen uhka eskaloituvat välittömästi valtakunnallisiksi, jopa kansainvälisiksi tapahtumiksi, jotka edellyttävät laajaa viranomaisyhteistyötä kaikilla hallinnon tasoilla. Tällä hetkellä säteilyvaaratilanteisiin varautuminen painottuu alueelliseen yhteistoimintaan laitospaikkojen mukaan. Tälle on määritelty omat mekanisminsa ja vastuunsa. Valtakunnallisessa varautumisessa on kuitenkin havaittu tarvetta selkeyttää tilannetta. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että Säteilyturvakeskuksen tehtäviin, jotka koskevat säteilyvaaratilanteita, kuuluu myös niihin varautumisen arviointi ja suositusten antaminen. Kansallista varautumista säteilyvaaratilanteisiin vahvistettaisiin, erityisesti koordinaatiota eri viranomaisten ja toimijoiden kesken. Uuden säännöksen tavoitteena on parantaa valmiutta kokonaisuudessaan, ei sinällään arvioida yksittäisten organisaatioiden valmiusjärjestelyjen asianmukaisuutta. Kysymys ei täten olisi toimivallasta ohjata varautumista vaan antaa asiantuntija-apua esittämällä arvioita ja antamalla suosituksia. Suomessa olevien laitospaikkojen määrä kasvanee tulevaisuudessa, mikä osaltaan lisää tätä tarvetta. Samoin ydinenergian käyttö lähialueilla on tarpeen ottaa huomioon. Säteilyturvakeskus toimii jo nykyisin asiantuntijana eri varautumisen työryhmissä sekä muun muassa tuottaa arvioita säteilyriskeistä. 

Säteilyturvallisuusdirektiivin 98 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että säteilyvaaratilanteita varten on olemassa vahvistetut valmiussuunnitelmat. Valmiussuunnitelmia on testattava, tarkasteltava ja tarvittaessa tarkistettava säännöllisesti. Säteilyvaaratilanteisiin varautumista käsitellään myös IAEA:n suosituksessa General Safety Requirements No. GSR Part 7:n 4.10 luvussa. Sen mukaan hallituksen on perustettava säteilyvaaratilanteiden valmiusvaiheen kansallinen koordinointimekanismi, joka toimii yhteen onnettomuustilanteiden hallinnan kanssa. 

Ehdotettu tehtävänmäärittely toimisi myös lainsäädännöllisenä perusteena viranomaisten väliselle yhteistyölle. 

Momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi myös siitä, että Säteilyturvakeskuksella olisi oikeus saada tässä momentissa tarkoitetun tehtävänsä hoitamiseksi viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta välttämättömät tiedot salassapitosäännösten estämättä. Henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat tiedot sekä onnettomuuksiin tai poikkeusoloihin varautumista sekä väestönsuojelua koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n mukaisesti. Tämän lisäksi Säteilyturvakeskuksen valvottavana olevien tahojen osalta valvonnan toimivaltuuksia ja tietojensaantioikeuksia koskevia säännöksiä sisältyy niihin lakeihin, joissa toiminnasta säädetään, kuten ydinenergialakiin ja säteilylakiin. 

Pykälän 3 momentin mukaan keskuksen tehtävänä olisi huolehtia muista toimialaansa liittyvistä sille erikseen säädetyistä tehtävistä tai sosiaali- ja terveysministeriön sille lainsäädännön tai kansainvälisen sopimuksen nojalla määräämistä tehtävistä. Pykälän 1 momentin tehtäväluetteloa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi. Pykälän 3 momentin perusteella keskuksen tulisi huolehtia myös niistä muista toimialansa tehtävistä, jotka sille erikseen säädetään. Säännös kattaisi siten sellaiset tehtävät, joista ei säädetä 1 momentin 1–12 kohdan nojalla, mutta jotka on osoitettu keskukselle muutoin sitovasti lainsäädännössä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kansainvälisen sopimuksen toimeenpanoon liittyvät ja Säteilyturvakeskukselle kansallisesti säädetyt sopimuksen valvonta-, yhteys- ja raportointitehtävät. Vastaava säännös sisältyy nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 1 §:n 9 kohtaan. 

3 §.Johtaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Säteilyturvakeskuksen johtamisesta. 

Pykälän 1 momentin mukaan Säteilyturvakeskusta johtaisi pääjohtaja, jonka valtioneuvosto nimittää. Pääjohtaja vastaisi siitä, että keskuksen tehtävät hoidetaan taloudellisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että pääjohtajalla on vastuu siitä, että toiminta on järjestetty taloudellisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Säteilyturvakeskus nimittää tai ottaa palvelukseen muun virka- tai työsopimussuhteisen henkilöstön. Perustuslain 126 §:n mukaan valtioneuvosto nimittää valtion virkoihin, jollei nimittämistä ole säädetty muun viranomaisen tehtäväksi. Säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 9 §:n mukaan henkilöstön nimittää tai ottaa pääjohtaja. Ehdotettu säännös merkitsisi siten muutosta nykytilaan. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Säteilyturvakeskuksella olisi johtamisjärjestelmä, joka sisältää työjärjestyksen ja muut keskuksen laadukkaan toiminnan, johtamisen ja hyvän turvallisuuskulttuurin varmistamiseksi tarpeelliset määräykset ja ohjeet. Vaikka Säteilyturvakeskuksella on ollut vuodesta 1997 johtamisjärjestelmä, järjestelmää koskevasta velvoitteesta ei ole tähän mennessä säädetty kansallisessa lainsäädännössä. Ydinturvallisuusdirektiivin 8 b artiklan 2 alakohdassa kuitenkin edellytetään säteilyturvallisuusviranomaiselta johtamisjärjestelmää osana turvallisuuskulttuurin vahvistamista, minkä vuoksi asiasta olisi tarpeen säätää laissa. 

4 §.Ratkaisuvalta. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että pääjohtaja ratkaisee Säteilyturvakeskukselle kuuluvat asiat, jollei muuta säädetä tai työjärjestyksessä määrätä. Asiat ratkaistaan esittelystä, jollei muuta säädetä tai työjärjestyksessä toisin määrätä. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että työjärjestyksessä annettaisiin tarkemmat määräykset keskuksen organisaatiosta, asioiden ratkaisemisesta sekä hallinnon, toimintojen ja työskentelyn järjestämisestä. Sääntely vastaisi näiltä osin nykyisen säteilyturvakeskuksesta annetun asetuksen 5 §:n 2 momenttia ja 14 §:n 1 momenttia. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että pääjohtaja vahvistaisi työjärjestyksen. 

5 §.Sopimukset ja asiantuntijat. Pykälän mukaan Säteilyturvakeskus voisi käyttää asiantuntijoita ja tehdä sopimuksia viranomaisten, yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamisesta. Pykälässä tarkoitettu sopimusten tekeminen mahdollistaisi sekä toimeksiantajana että työn suorittajana toimimisen. Lisäksi sillä tarkoitettaisiin laaja-alaisesti erilaisia sopimuksia, mukaan lukien yhteistyösopimukset. 

Pykälässä tarkoitetuille asiantuntijoille ei ole tarkoitus antaa julkisia hallintotehtäviä, vaan kysymys olisi puhtaasti asiantuntijuuden hankkimista viraston ulkopuolelta esim. tutkimuksia ja selvityksiä varten. Tämän vuoksi virkavastuusta heidän osaltaan ei olisi tarpeen säätää erikseen perustuslain 124 §:n valossa. Näitä tehtäviä suorittavan salassapitovelvollisuuteen kuitenkin sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, mihin lisättäisiin laissa informatiivinen viittaus. Säteilylain 181 §:ssä on erityissäännös ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisestä apuna valvontatoiminnassa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta koskien Säteilyturvakeskuksen pysyviä asiantuntijoita. Pysyvistä asiantuntijoista säädettäisiin tarkemmin keskusta koskevassa asetuksessa. Lain 6 § on aiemmin sisältänyt yleisvaltuutuksen asetuksen antamiseen, mikä on kattanut myös Säteilyturvakeskuksen pysyvät asiantuntijat. Täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten vuoksi sääntelyä täsmennettäisiin. 

6 §.Voimaantulo ja siirtymäsäännös. Pykälän 1 momenttiin sisältyisi tavanomainen voimaantulosäännös. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että ennen tämän lain voimaantuloa tehdyt sopimukset ja sitoumukset pysyvät voimassa, ellei muuta erikseen sovita. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin säteilyturvakeskuksesta annetun lain (1069/1983) kumoamisesta. 

7.2  Säteilylaki

51 §.Turvallisuuslupahakemus. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että johtamisjärjestelmästä olisi liitettävä turvallisuuslupahakemukseen ainoastaan lain 29 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Esitetyllä muutoksella täsmennettäisiin turvallisuusluvan hakijan velvoitetta toimittaa tietoja hakemuksen yhteydessä, koska lupahakemuksen käsittelyn kannalta ei ole tarkoituksenmukaista esittää lupahakemuksessa säteilytoiminnan johtamisjärjestelmää tai mahdollisesti vielä laajempaa johtamisjärjestelmää kokonaisuudessaan vaan pelkästään 29 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot siitä. Muutoksella kevennettäisiin lähtökohtaisesti toiminnanharjoittajan hallinnollista taakkaa, vaikkakaan nykyiselläänkään Säteilyturvakeskus ei ole edellyttänyt tietoja koko johtamisjärjestelmästä hakemuksen yhteydessä. 

54 §.Vakuuden asettaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että pykälässä määriteltäisiin nimenomaisesti Säteilyturvakeskus vakuuden vastaanottajaksi. Lisäksi momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa vakuutta ei tarvitsisi asettaa tietyissä muille toiminnoille rinnasteisissa tilanteissa. Koska vakuus asetetaan joka tapauksessa kaikissa tilanteissa, kun vakuutta edellyttävä säteilylähde on Suomessa (käyttö, hallussapito, säilyttäminen varastointi) ei ole tarkoituksenmukaista asettaa käytännössä rinnakkaista vakuutta erikseen kauppaa, tuontia, vientiä tai siirtoa varten. Ehdotetut selkeytykset ovat tarpeen, sillä käytännössä on aiheutunut toiminnanharjoittajien keskuudessa epätietoisuutta siitä, mitä vakuuksia on asetettava. Nykyinen sääntely saattaa jossakin tilanteessa tarpeettomasti johtaa kahden vakuuden asettamisen vaatimukselle samalle umpilähteelle. 

56 §.Tuotteen säteilyturvallisuuden osoittaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 ja 3 momentti. 

Uudessa 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että muun turvallisuuslupaa edellyttävän säteilylaitteen kuin terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetussa laissa (629/2010) tarkoitetun terveydenhuollon laitteen säteilyturvallisuus voitaisiin osoittaa noudattamalla soveltuvaa standardia. Monet säteilylaitteet valmistetaan kansainvälisten standardien mukaisiksi, joissa määritellään myös keskeiset säteilylaitteen turvallisuuteen vaikuttavat ominaisuudet. Nämä koskevat esimerkiksi vuotosäteilyn suuruutta, turvakytkimiä, varoitusvaloja ja merkintöjä. Siksi on tarkoituksenmukaista, että laitteen säteilyturvallisuus voidaan osoittaa noudattamalla soveltuvaa standardia. Tämä vähentää myös valvontaviranomaisen hallinnollista taakkaa, kun ei ole tarpeen määrätä erikseen säteilylaitteen käytönaikaista turvallisuutta koskevista vaatimuksista ja tarkastella näiden vaatimusten täyttymistä myönnettäessä laitteen käytölle turvallisuuslupa. Terveydenhuollon laitteet rajattaisiin pois momentin soveltamisalasta, koska terveydenhuollon laitteiden standardinmukaisuudesta säädetään mainitussa laissa erikseen. 

Uudessa 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Säteilyturvakeskus antaisi määräykset 2 momentissa tarkoitetuista soveltuvista standardeista. Muun turvallisuuslupaa edellyttävän säteilylaitteen kuin terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetussa laissa tarkoitetun terveydenhuollon laitteen säteilyturvallisuus voitaisiin osoittaa noudattamalla soveltuvaa standardia. Uuden momentin sääntelyn avulla Säteilyturvakeskuksen määräyksistä voitaisiin poistaa useita vaatimuksista, jotka muutoksen myötä tulisivat tarpeettomiksi. 

58 §.Tuotteen säteilyturvallisuuden arviointi. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus esityksellä ehdotettuun 56 §:n uuteen 2 momenttiin. Ehdotettu lisäys on tarpeen, jotta valvontaviranomainen voisi ryhtyä momentissa tarkoitettuihin toimenpiteeseen myös siinä tapauksessa, että säteilylaiteen turvallisuutta arvioitaisiin 56 §:n 2 momentin nojalla. 

64 §.Muiden säteilymittausten hyväksyntä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi rakennustuotteista, talousvedestä ja 151 §:ssä tarkoitetuista materiaaleista aiheutuvasta väestön altistuksesta tehdyt säteilymittaukset hyväksymismenettelyn ulkopuolelle. Mittaukset tehdään laskennallisesti aktiivisuuspitoisuusmääritysten tuloksista. Maahan tuotavien rakennustuotteiden ja 151 §:ssä tarkoitettujen materiaalien osalta on yleistä, että aktiivisuuspitoisuudet on määritetty ulkomaisessa laboratoriossa. Säteilyturvakeskuksen hyväksynnän vaatiminen mittauksille näissä tapauksissa ei ole tarkoituksenmukaista. Mainitut aktiivisuuspitoisuusmääritykset tehdään yleisesti ottaen hyvin ja oikein sekä Suomessa että maailmalla eikä Säteilyturvakeskuksen valvonnassa ole tullut eteen tilanteita, joissa määritysten oikeellisuutta olisi ollut syytä epäillä. Tämän vuoksi itse hyväksyntämenettely on tarpeettoman raskas prosessi. Jos kuitenkin ilmenisi epäilyksiä tulosten oikeellisuudesta, asiaan voidaan puuttua valvonnallisin keinoin sen varmistamiseksi, että mittaukset täyttävät 59 §:n 1 momentissa säädetyt säteilymittausten luotettavuutta koskevat vaatimukset. 

70 a §.Sähköisesti säteilyä tuottavan laitteen yksilöinti. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 70 a §, jonka mukaan toiminnanharjoittajan olisi huolehdittava siitä, että sähköisesti säteilyä tuottava laite, jonka käyttö edellyttää turvallisuuslupaa, on yksilöity. Yksilöivä tunnus on merkittävä laitteeseen riittävän pysyvällä tavalla. Valvonnan kannalta olisi tarpeen, että sähköisesti säteilyä tuottava laite yksilöidään siten, että se voidaan tunnistaa muiden samanlaisten laitteiden joukosta. Yleensä laitevalmistajat yksilöivät laitteen esimerkiksi valmistusnumerolla. Jollei tällaista yksilöintiä jo ole, niin toiminnanharjoittajan tulisi huolehtia laitteen yksilöimisestä. Muutosehdotuksen myötä valvontaa voidaan jatkossa tarpeen mukaan kohdentaa tehokkaammin yksittäisiin laitteisiin. 

71 §.Kirjanpito- ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan muutettavaksi sen 1, 2 ja 4 momenttia. 

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentissa ”luvasta poistaminen” korvattaisiin ilmaisulla ”vaarattomaksi tekeminen.” Lain 49 §:n 1 momentin 7 kohdassa säädetyissä tilanteissa terveydenhuollon ja eläinlääketieteen röntgenlaite voidaan poistaa luvasta, jos sen käyttö lopetetaan, vaikkakin sitä pidettäisiin edelleen hallussa. Nykyisen 71 §:n 1 momentin mukaan sallittua on tällaisten laitteiden poistaminen kirjanpidosta, kun viisi vuotta on kulunut niiden poistamisesta käytöstä. Säteilyturvallisuuden kannalta ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista, että täysin toimintakuntoisia säteilylaitteita päätyisi kirjanpidon ulkopuolelle. Tästä syystä kirjanpidon ulkopuolella voisivat olla vain ne laitteet, jotka on tehty vaarattomiksi, eikä niitä enää voitaisi käyttää. Muutosehdotuksella varmistettaisiin se, ettei valvonnassa olisi tältä osin ”aukkoa”. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan selkeytettäväksi toiminnanharjoittajan Säteilyturvakeskukselle toimittamien tietojen aikamääreitä. Tiedot olisi toimitettava ”vuosittain” ”kalenterivuoden aikana” toiminnanharjoittajan vastaanottamista, luovuttamista ja hallinnassaan olevista säteilylähteistä. Mainituilla ilmaisuilla täsmennetään nykyistä sanamuotoa, jonka mukaan toiminnanharjoittajan on ”kalenterivuosittain” tehtävä mainitut ilmoitukset. Lisäksi momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi tilanteet, jolloin tietoja ei tarvitsisi toimittaa. Toiminnanharjoittajan ei tarvitsisi toimittaa tietoja vastaanotetuista tai hallinnassa olevista sähköisesti säteilyä tuottavista säteilylähteistä, jotka liittyvät kauppaan tai valmistukseen. Momentissa on tarpeen rajata tietojen toimittamisvelvoitteen ulkopuolelle tietyt tilanteet, koska suuri osa Suomessa valmistetuista sähköisesti säteilyä tuottavista laitteista viedään tai siirretään muihin valtioihin ja näiden, sekä kulloinkin hallussa olevien valmistuneiden laitteiden osalta Säteilyturvakeskuksella ei ole erityistä valvonnallista tarvetta saada toiminnanharjoittajilta tietoja säännöllisesti. Valvonnan kannalta oleellista on toimittaa tiedot Suomeen luovutetuista laitteista. Sama koskee sähköisesti säteilyä tuottavien säteilylaitteiden kauppaa harjoittavia yrityksiä. Lisäyksen tarkoitus on siten poistaa toiminnanharjoittajilta velvoite, joka ei ole valvonnan kannalta välttämätön ja keventää näin ollen toiminnanharjoittajien hallinnollista taakkaa. 

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi Säteilyturvakeskuksen valtuutta antaa tarkempia määräyksiä siten 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen ”tietojen toimittamisesta”, jotta niiden nojalla voitaisiin jatkossa määrätä ajankohdasta, mihin mennessä tiedot on vuosittain toimitettava. 

84 §.Uudelleenkäytön, kierrättämisen, hyödyntämisen ja loppukäsittelyn edellytykset. Pykälän soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että 85 §:ssä tarkoitettuja vapauttamisrajoja voitaisiin soveltaa myös 78 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin jätteisiin. Tällä hetkellä vapauttamisrajoja sovelletaan vain säteilytoiminnasta peräisin oleviin jätteisiin. Lain 78 §:n 3 momentissa säädetään jätteistä, jotka eivät ole laissa tarkoitettua radioaktiivista jätettä, mutta joiden jätehuollossa säteilyturvallisuus on tarpeen huomioida. Kyseisessä lainkohdassa tarkoitettuja jätteitä ja materiaaleja syntyy esimerkiksi luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa ja suojelutoimien toteuttamisessa. Altistusta luonnonsäteilylle aiheutuu esimerkiksi teollisuudessa muodostuvista tuhkista, kaivannaisjätteistä, metallinjalostuksen jätesakoista sekä vedenkäsittelylietteistä. Suojelutoimissa syntyviä jätteitä ovat esimerkiksi ympäristön puhdistamisessa syntyvä jäte ja puhdistamisessa käytetyt varusteet. 

127 §.Päästöt ja niiden raja-arvot. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Säteilyturvakeskus voisi myöntää 2 momentissa tarkoitetuille päästöille luvan, jos väestön altistus on toiminnan luonne ja laajuus sekä käytettävissä olevat keinot päästöjen rajoittamiseksi huomioon ottaen mahdollisimman pieni ja päästöistä aiheutuvan altistuksen ennakoitu määrä on annosrajoitusta pienempi. 

Nykyisessä 3 momentissa Säteilyturvakeskus puolestaan velvoitetaan asettamaan päästöille raja-arvot. Tällaisten raja-arvojen asettaminen edellyttää toimintakohtaisten selvitysten ja arviointien tekemistä. Nykyinen momentin muotoilu jättää täten tulkinnan varaa sen suhteen, onko toiminnanharjoittaja velvollinen tekemään kyseiset selvitykset ja arvioinnit (kuten ehdottomasti tulee olla) vai tuleeko Säteilyturvakeskuksen tehdä ne, jotta se voisi asettaa raja-arvot. Viimeksi mainittu tulkinta siirtäisi selkeästi toiminnanharjoittajan vastuuta Säteilyturvakeskukselle. Tällaisen tulkinnan välttämiseksi on tarpeen muuttaa momenttia sellaiseen muotoon, että Säteilyturvakeskuksen tehtävä on luvan myöntäminen, jolloin on selvää, että toiminnanharjoittajan velvoitteeksi jää kaikki selvitykset. Momenttia sovelletaan esimerkiksi turvallisuuslupaa edellyttävään kaivos- ja rikastustoimintaan. 

129 §.Säteilyturvallisuuspoikkeamiin varautuminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi kolmas virke ”Suunnitelman mukaisia toimia on harjoiteltava toimintaan liittyvien riskien mukaisesti”. Ottaen huomioon, että toiminnanharjoittajalla on oltava ajantasainen suunnitelma toimista poikkeamien varalle, on tarpeen täsmentää, millä intensiteetillä toiminnanharjoittajan on varauduttava harjoittelemalla suunnitelman mukaisiin toimiin. Lisäyksellä täytäntöönpantaisiin säteilyturvallisuusdirektiivin 17 artiklan 3 kohdan vaatimus. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan täsmennettäväksi Säteilyturvakeskuksen valtuutta antaa tarkemmat määräykset suunnitelman mukaisten toimien harjoituksista toimintaan liittyvien riskien mukaisesti. Tarkoituksena on, että harjoittelun tarve ja laajuus sidottaisiin lain 27 §:ssä säädettyihin säteilytoimintaa koskeviin luokituksiin. 

130 §.Välittömät toimet säteilyturvallisuuspoikkeamassa. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka mukaan Säteilyturvakeskus vastaa tarvittavasta kansainvälisestä tiedonvaihdosta, jos kadonnut säteilylähde on saattanut kulkeutua Suomesta ulkomaille tai ulkomailta Suomeen. Nykyinen 6 momentti siirtyisi uudeksi 7 momentiksi. Momentin lisäyksellä täytäntöönpannaan säteilyturvallisuusdirektiivin 99 artiklan vaatimus. 

133 §.Säteilyvaaratilanteesta tiedottaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan Säteilyturvakeskus ilmoittaa säteilyvaaratilanteesta ja sen uhkasta kansainvälisiin tiedonvaihtojärjestelmiin sekä valtioille, joihin tilanne voi vaikuttaa. Nykyinen 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi. Momentin lisäyksellä täytäntöönpannaan säteilyturvallisuusdirektiivin 99 artiklan vaatimus. 

137 §.Siirtyminen säteilyvaaratilanteesta vallitsevaan altistustilanteeseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan siirtymisessä vallitsevaan altistustilanteeseen on tehtävä yhteistyötä niiden valtioiden kanssa, joihin tilanne on vaikuttanut, jos säteilyvaaratilanne vaikuttaa useaan valtioon. Momentin lisäyksellä täytäntöönpannaan säteilyturvallisuusdirektiivin 99 artiklan vaatimus. 

147 §.Säteilyaltistuksen rajoittaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan täsmennettäväksi selvityksen tekemiseen velvollisen velvoitetta toteuttaa toimenpiteet luonnonsäteilyaltistuksen rajoittamiseksi ”ilman aiheetonta viivytystä”. Aikamääreen tarkentaminen on tarpeen, jotta toimenpiteiden aloittamista ei aiheettomasti viivytettäisi. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan toimenpiteiden riittävyys on todettava vastaavilla mittauksilla tai laskelmilla, joilla 146 §:ssä tarkoitettu säteilyaltistus selvitettiin, tai muulla luotettavalla tavalla. Toimenpiteiden riittävyyttä koskevan selvityksen tulokset on viipymättä ilmoitettava Säteilyturvakeskukselle. Momentti on tarpeen, jotta valvontaviranomainen tietää, että säteilyaltistusta on rajoitettu viitearvoa pienemmäksi. Valvontaviranomaisen on voitava varmistua siitä, että tehdyt toimenpiteet ovat vaikuttaneet tarkoitetulla tavalla ja tilannetta ei voida perustella muuttuneeksi pelkästään esittämällä toisen tyyppisten mittausten ja laskelmien tuloksia. Muu luotettava tapa toimenpiteiden riittävyyden toteamiseksi voi olla esimerkiksi radonkorjauksen jälkeen tehty mittaus radonpurkilla, vaikka alun perin on tehty sekä purkki- että jatkuvatoiminen mittaus. 

Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan Säteilyturvakeskukselle on viipymättä ilmoitettava selvitysvelvollisuuden lakkaamisesta perusteluineen, jos toimintaan ei 1 momentissa tarkoitetun toimenpiteen seurauksena enää sovelleta 146 §:n 1 momentissa tarkoitettua selvitysvelvollisuutta. Selvitysvelvollisuus voi päättyä myös siihen, että selvityksen tekemiseen velvollinen muuttaa pois ko. kiinteistöstä. 

149 §.Altistus luonnonsäteilylle työpaikalla. Pykälän 2 momentin toisessa virkkeessä ehdotetaan, ettei pykälää myöskään sovellettaisi lain 89 §:n 2 momenttiin, joka koskee työntekijän aiemman työperäisen altistuksen selvittämistä ennen säteilytyön aloittamista, jos ainoastaan avaruussäteilystä aiheutuva työperäinen altistus on viitearvoa suurempi. Rajaus on tarpeen, koska lentohenkilöstön aiempaa säteilyaltistusta ei voida käytännössä selvittää silloin, kun kyse on ulkomaalaisista työntekijöistä. 

155 §.Työpaikan radonpitoisuuden selvittäminen. Pykälän 1 momentin 4 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi ”elintarvikehuoneisto”, sillä vaatimuksen ei ole tarkoituksenmukaista koskea kaikkia elintarvikehuoneistoja, joiden käyttämä vesi ei ole peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta ja pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa. Tässä muodossa velvoite koskee nykyisin esimerkiksi kaikkia kahvinmyyntipisteitä (mm. kahvilat ja kioskit) riippumatta niiden sijaintipaikasta ja veden alkuperästä (esimerkiksi 4. kerros ja vetenä kaupungin vesijohtovesi). Kuitenkin työnantajan on selvitettävä työtilana ja työskentelypaikkana toimivan elintarvikehuoneiston radonpitoisuus, jos tilat sijaitsevat momentin 1−3 kohdassa säädetyissä paikoissa. Näin ollen vaatimuksen poistaminen ei heikennä tosiasiallisesti työntekijöiden säteilyturvallisuutta. Muutoin momentti pysyisi ennallaan. 

Pykälän 2 momentista, jossa säädetään tilanteista, joissa selvitystä ei tarvitse tehdä, ehdotetaan poistettavaksi viittaus enintään 20 tunnin työaikaan. Jos selvitystä ei näissä tilanteissa koskaan tarvitsisi tehdä, se johtaa siihen, että merkittävä altistus voi jäädä huomioimatta, jos työntekijä työskentelee useissa työpisteissä, joissa on erittäin korkea radonpitoisuus (esimerkiksi 10 000 Bq/m3 tai suurempi). Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi vesilaitosten tuotantotilat ja maanalaisten tilojen vuotovesipumppaamot. 

Lisäksi momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, että radonpitoisuuden selvitysvelvoitteesta olisivat vapaat vain sellaiset maanpinnan tasosta katsotut toiset kerrokset ja niiden yläpuoliset tilat, jotka ovat kokonaan maanpinnan yläpuolella. Muutoin rakennuksen kerrosta koskevan säännöksen muutos olisi luonteeltaan kielellinen. 

Pykälän 3 momentti pysyisi ennallaan. 

Pykälän 4 momentti, jonka mukaan työntekijälle aiheutuva säteilyannos voi ilman korjaavia toimenpiteitä olla työntekijän annosrajaa suurempi, työnantajan on viipymättä järjestettävä työntekijöille henkilökohtainen annostarkkailu, ehdotetaan poistettavaksi. Momentti on johtanut tarpeettomiin mittauksiin, joiden toteuttaminen on aiheuttanut tarpeetonta taakkaa niin mittausvelvolliselle kuin valvontaviranomaiselle. Kun suuri radonpitoisuus on todettu, säteilyannosten määrittäminen ja seuraaminen eivät itsessään suojele työntekijöitä säteilyltä. Säteilyannosten seuraamisen sijaan työntekijöitä suojellaan tehokkaimmin siten, että toimintaa harjoittava vähentää radonille altistumista ja toimien tehokkuuden osoittamiselle asetetaan tiukka määräaika. Momentin poistaminen myös selkeyttäisi lain tulkintaa, koska tällöin radonista aiheutuvia säteilyannoksia määritettäisiin vain turvallisuusluvan alaisessa toiminnassa. 

189 §.Valvontamaksu ja sen perusteet. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan selkeytettäväksi valvontamaksun muodostumisen ajankohtaa. Valvontamaksu muodostuisi toimintakohtaisesta perusmaksusta ja säteilylähdekohtaisesta lisämaksusta nimenomaan niiden tietojen perusteella, jotka ovat Säteilyturvakeskuksen rekisterissä kyseisen vuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä. 

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi toinen virke, jonka mukaan maksuunpano voitaisiin toimittaa ilman, että toiminnanharjoittajalle varataan tilaisuus tulla kuulluksi. Maksut perustuvat toiminnanharjoittajan toimintaan ja tämän käyttämiin ja hallussa pitämiin säteilylähteisiin. Toiminnanharjoittajilla on velvollisuus pitää toimintaansa ja säteilylähteitään koskevat tiedot ajan tasalla ilmoittamalla niistä Säteilyturvakeskukselle tai hakemalla lupaa toiminnan muuttamiseen. Maksuunpano toimitettaisiin lisäksi kunakin kalenterivuonna 1.1. rekisterissä olevien tietojen perusteella. Merkitystä maksuun ei olisi sillä, jos tiedot eivät ole toiminnanharjoittajasta johtuvasta syystä ajan tasalla. Ennen hallintopäätöksen tekemistä asianosaiselle on lähtökohtaisesti varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti. Saman pykälän 2 momentin 5 kohdassa on poikkeussäännös, jonka mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta. Ehdotettu erityissääntely olisi tarpeen, koska kuulemista ei ole tarkoituksenmukaista soveltaa rekisteritietojen perusteella tapahtuvaan mekaaniseen massamenettelyyn, vaan kuuleminen rajautuisi yksittäisiin poikkeustilanteisiin. Veroluonteisten maksujen määrääminen perustuu rekisteritietoihin, ja toiminnanharjoittajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että rekisteritiedot ovat ajan tasalla. Jos maksuunpano toimitettaisiin lain nojalla lähtökohtaisesti ilman kuulemista, vältettäisiin kuulematta jättämistä koskevaa harkintaa ja perustelemista vuosittain sekä mahdollisia väitteitä menettelytapavirheistä. Muutos keventäisi myös hallinnollista taakkaa. Säteilyturvakeskus voisi säännöksestä huolimatta varata toiminnanharjoittajalle tilaisuuden tulla kuulluksi ennen maksun määräämistä, jos se yksittäisissä tapauksissa harkitaan tarpeelliseksi. Vastaavaa erityissääntelyä on ajoneuvoverolain (1281/2003) 15 §:ssä, jonka nojalla ajoneuvovero pannaan maksuun rekisteritietojen perusteella verovelvollista kuulematta. Maksujen oikaisemisesta ja muutoksenhausta säädetään 194–196 §:ssä. 

190 §.Maksuvelvollisuuden voimassaolo ja maksun erääntyminen. Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi maksun erääntymistä koskeva ajankohtarajoitus, jonka mukaan maksu erääntyy aikaisintaan huhtikuun viimeisenä päivänä. Lisäksi momentissa lyhennettäisiin maksupäätöksen lähettämistä koskevaa määräaikaa 30 päivästä 21 päivään. Muutoksilla puretaan sääntelyä ja mahdollistetaan laskun ja päätöksen lähettäminen samalla kertaa mahdollistaen yleisesti käytössä olevan 14 päivän maksuajan noudattamisen. 

193 §.Maksujen periminen ja korko. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan viivästysmaksun korottamista viidestä eurosta kymmeneen euroon. Viivästysmaksun suuruus päivitettäisiin siten vastaamaan valtion maksuperustelainsäädännön viivästysmaksua. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan päivitettäväksi viite uuteen veronkantolakiin (11/2018) sekä täsmennettäisiin momentin terminologiaa vastaamaan veronkantolakia. Momentissa korvattaisiin termi ”palautuskorko” termillä ”hyvityskorko”. Lisäksi momentissa ehdotetaan täsmennettäväksi, että hyvityskorko maksettaisiin maksun suorittamispäivää seuraavasta päivästä siihen päivään, jona palautettava määrä veloitetaan Säteilyturvakeskuksen tililtä. Hyvityskorko laskettaisiin päiväkohtaisesti todellisten kalenteripäivien mukaan.