1.1
Laki kasvinterveyden suojelemisesta
Laki kasvinterveyden suojelemisesta (702/2003) (jäljempänä kasvinterveyslaki) koskee toimenpiteitä, joilla pyritään säilyttämään hyvä kasvinterveyden tila ja joihin kasvintuhoojien torjumiseksi ja leviämisen estämiseksi voidaan ryhtyä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kasvinterveyden suojelemisesta (17/08) säädetään kasvintuhoojakohtaisesti, mitkä kasvintuhoojat ovat hävitettäviä kasvintuhoojia ja mitkä torjuttavia kasvintuhoojia. Mainituilla säädöksillä on pantu täytäntöön neuvoston direktiivi kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen ja siellä leviämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 2000/29/EY (jäljempänä kasvinterveysdirektiivi).
Kasvinterveyslain 30 §:n nojalla voidaan toimijalle myöntää korvauksia kasvintuhoojan hävittämiseksi annetun torjuntapäätöksen täytäntöönpanosta aiheutuneisiin välittömiin ja välttämättömiin kustannuksiin kokonaan tai osittain, jos kasvintuotannolle aiheutuneet vahingot ovat poikkeuksellisen suuret. Toimijalla tarkoitetaan viljelijää, jolla kasvi on ollut tuotannossa. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että toimijalle on aiheutunut hävittämistoimenpiteistä huomattavia kustannuksia, joilla on toimijan elinkeinolle kohtuuttoman suuri merkitys tai joiden korvaaminen on toimijan elinkeinon jatkamisen kannalta tarpeellista. Toimijalle olisi tällöin aiheutunut torjuntatoimenpiteistä ennalta arvaamatonta ja suurta vahinkoa. Korvausta voidaan myöntää vain siltä osin kuin toimijalle ei makseta korvausta vakuutuksesta tai rahastosta.
Kasvinterveyslain 30 a §:n mukaan metsässä kasvaviin puihin kohdistuneesta, hävitettävää kasvintuhoojaa koskevasta torjuntapäätöksestä maanomistajalle ja maanvuokraoikeuden, testamenttiin perustuvan käyttöoikeuden, lesken hallintaoikeuden, eläkeoikeuden tai muun vastaavan oikeuden sekä hakkuuoikeuden haltijalle aiheutuneet kustannukset ja vahingot korvataan siltä osin kuin ne ylittävät säännöllisestä metsänhoidosta tai tavanomaisesta puutavaran korjuusta aiheutuvat kustannukset. Metsällä tarkoitetaan aluetta, johon sovelletaan metsälakia (1093/1996).
Korvausten maksamisesta päättää Elintarviketurvallisuusvirasto.
1.2
Euroopan unionin valtiontukia koskevat säännökset
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan mukaan sellainen valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, on soveltumaton yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Valtiontukien osalta sovelletaan ennakkoilmoitusmenettelyä, jossa komissio arvioi tukimuodon soveltuvuuden yhteismarkkinoille. Poikkeukset ennakkoilmoitusmenettelystä koskevat vähämerkityksellistä eli de minimis -tukea sekä ryhmäpoikkeusten piiriin kuuluvia tukia. Lisäksi komissio voi vahvistaa etukäteen suuntaviivoja, joissa esitettyjä kriteerejä se soveltaa tutkiessaan ilmoitettujen tukien soveltuvuuden yhteismarkkinoille. EU:n valtiontukisäännökset ovat kansallisesti suoraan sovellettavaa oikeutta.
Euroopan unionin maa- ja metsätalousalan valtiontukia koskevat säännökset on uudistettu vuosille 2014—2020. Uudet valtiontukisäännöt ovat aikaisempaa yksityiskohtaisemmat. Maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskeva komission ryhmäpoikkeusasetus sekä valtiontuen suuntaviivat luovat puitteet sille, millaisia tukia ja missä määrin Euroopan komissio tulee hyväksymään jäsenmaissa säännösten voimassaoloaikana.
Kasvintuhoojien vuoksi maksettavia tukia koskevasta ryhmäpoikkeuksesta säädetään maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 702/2014 (ryhmäpoikkeusasetus). Samalla on annettu Euroopan unionin suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014—2020 (2014/C 204/01, valtiontuen suuntaviivat). Uusien säännösten soveltaminen on alkanut heinäkuun alusta 2014. Valtiontuen suuntaviivoja muutettiin osittain marraskuussa 2015 komission ilmoituksella (2015/C 390/05).
Komission ryhmäpoikkeusasetus koskee Suomessa maa- ja puutarhatalouden toimijoille maksettavia tukia. Sen sijaan metsänomistajille tukea voidaan Suomessa myöntää vain valtiontuen suuntaviivojen puitteissa, koska näitä tukia ei Suomessa rahoiteta maaseuturahastosta.
Ryhmäpoikkeusasetuksen 26 artikla vastaa pitkälti aiemmin voimassa olleen ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksiä. Yhteismarkkinoille soveltuviksi katsotaan tietyt kasvintuhoojien ennaltaehkäisy-, valvonta- ja hävittämiskustannukset sekä kasvintuhoojan aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi tarkoitettu tuki. Tukea maksetaan ainoastaan kasvintuhoojista, joita varten on olemassa unionin tai kansallisten lakien muodossa vahvistetut säännökset ja osana unionin, kansallisen tai alueellisen tason julkista ohjelmaa, joka koskee kyseisen kasvintuhoojan ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä, osana toimivaltaisen viranomaisen määräämää kiireellistä toimenpidettä tai osana kasvintuhoojien hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi kasvinterveysdirektiivin mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä. Kasvintuhoojien hävittämiseen tuki maksetaan toimijalle suorana tukena.
Valtiontuen suuntaviivojen uuden 594 kohdan mukaan metsissä olevien puiden kasvintuhoojien ja kasvitautien käsittelemiseen ja leviämisen estämiseen sekä niiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki katsotaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki täyttää suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja suuntaviivojen II osan 2.8 jaksoon sovellettavat yhteiset säännökset ja jos tällaisten toimenpiteiden ensisijaisena tavoitteena on edistää metsäekosysteemien, luonnon monimuotoisuuden ja perinteisten maisemien säilyttämistä tai ennallistamista.
Tukea voidaan myöntää suuntaviivojen 594 a) kohdan mukaan kasvintuhoojien leviämisen estämiseen sekä niiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Tukikelpoisia ovat mm. ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja tällaisten toimien edellyttämät tuotteet, laitteet ja materiaalit. Muut kuin kemialliset torjuntamenetelmät olisi asetettava etusijalle. Kohdan b) mukaan tukea voidaan myöntää puiden tuhoamisesta aiheutuviin kustannuksiin tuhoutuneen tavaran markkina-arvoon saakka, kun kyseistä tautia tai kasvintuhoojaa torjutaan viranomaisten määräyksestä. Kasvunmenetyksen arvoa laskettaessa voidaan ottaa huomioon tuhoutuneen puuston potentiaalinen kasvu tavanomaiseen kaatoikään asti.
Ryhmäpoikkeusasetuksen I luvussa säädetään eräitä yleisempiä tukien maksamiseen liittyviä rajauksia. Maatalousalan tukea voidaan asetuksen mukaan lähtökohtaisesti myöntää vain mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset). Valtiontuen suuntaviivoissa tätä rajausta ei ole. Artiklan 26 mukaista tukea voidaan maksaa vain maatalouden alkutuotantoa harjoittaville toimijoille, ei sen sijaan yrityksille, jotka jalostavat tai pitävät kaupan maataloustuotteita.
Tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos sillä on kannustava vaikutus. Ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 5 d) kohdan ja valtiontuen suuntaviivojen 75 kohdan r) alakohdan mukaisesti kasvintuhoojien hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen sekä niiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitetulta tuelta ei kuitenkaan edellytetä kannustavaa vaikutusta.
Unionin säännösten mukaan tukea ei voida maksaa yritykselle, jolle on annettu perintämääräys tuen sääntöjenvastaisuutta ja sisämarkkinoille soveltumattomuutta koskevan aiemman komission päätöksen perusteella (Deggendorf-ehto). Kyseinen ehto perustuu ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 5 kohdan a) alakohtaan sekä valtiontuen suuntaviivojen 27 kohtaan. Taustalla on unionin oikeuskäytäntö (T-244/93 ja T-486/93). Asiaa tarkastellaan myös sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokkaasta täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa annetun komission tiedonannon (2007/C272/05) 4.2 luvussa. Käytännössä ehdolla tarkoitetaan sitä, että tuen saajalle ei voida maksaa uutta valtion tukea ennen kuin komission takaisinperintäpäätökseen perustuva saatava on maksettu takaisin.
Tukea ei lähtökohtaisesti voida maksaa myöskään vaikeuksissa oleville yrityksille. Rajausta ei kuitenkaan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 6 kohdan ja valtiontuen suuntaviivojen 26 kohdan mukaisesti sovelleta maksettavaan tukeen silloin, kun toimija on joutunut vaikeuksiin kasvintuhoojan aiheuttamien vahinkojen vuoksi.
Ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklassa edellytetään, että tukijärjestelmän tekstiin sisällytetään nimenomainen viittaus ryhmäpoikkeusasetukseen.
1.3
Nykytilan arviointi
Vuonna 2014 marraskuussa maa- ja metsätalousministeriö toimitti komissiolle ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä II vahvistetun vakiomallin mukaisen yhteenvedon maatalousalalla kasvintuhoojien vuoksi maksettavia tukia koskevista tiedoista. Komissio toi vastauksessaan joulukuussa 2014 esiin Suomen tukijärjestelmiin liittyviä puutteita, jotka koskevat erityisesti edellä mainittujen ryhmäpoikkeusasetuksen I luvun yleisten vaatimusten huomioon ottamista tukijärjestelmiä koskevissa säännöksissä. Vastauksessa mainittiin puutteina muun muassa Deggendorf-ehdon, vaikeuksissa olevia yrityksiä koskevien rajausten, uuteen ryhmäpoikkeusasetukseen kohdistuvan viittauksen sekä pk-yrityksiä koskevien rajausten puuttuminen lainsäädännössä.
Käytännössä Deggendorf-ehdon mukaisia perintäpäätöksiä ei ole kohdistettu Suomessa alkutuotantoa harjoittaviin toimijoihin, eikä ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisista toimijoista yksikään ylitä liiketoimintansa laajuuden osalta pk-yrityksille määriteltyjä kynnysarvoja. Säännösten puuttumisella ei ole ollut olennaista merkitystä.
Metsätalousalalla metsän puiden kasvintuhoojista maksettavia korvauksia koskeva yleisten suuntaviivojen kohta oli keväällä 2015 komissiosta saatujen tietojen mukaan uudistettavana ja suuntaviivojen muutoksen odotettiin valmistuvan syksyllä 2015. Komission ilmoituksella (2015/C 390/05) suuntaviivoja muutettiin marraskuussa 2015 siten, että metsän puiden kasvintuhoojien hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää näiden suuntaviivojen mukaisesti ja tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.