1
Lakiehdotusten perustelut
1.1
Valmisteverotuslaki
4 §.Toimivaltaiset viranomaiset. Pykälässä määriteltäisiin toimivaltaiset viranomaiset valmisteverotuksessa. Säännöstä sovellettaisiin laajasti kaikkeen valmisteverotukseen. Valmisteverotuslain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan kannettaessa valmisteveroa energiatuotteista, sähköstä, alkoholista, alkoholijuomista ja valmistetusta tupakasta. Lisäksi lakia sovelletaan muista tuotteista kannettaviin valmisteveroihin tai sen kaltaisiin veroihin asianomaiseen verolakiin sisältyvän säännöksen perusteella. Näihin lakeihin sisältyviä toimivaltasäännöksiä selkeytettäisiin sisällyttämällä niihin nimenomainen viittaus ehdotettavaan valmisteverotuslain 4 §:ään.
Ehdotettavan 4 §:n 1 momentin nojalla valmisteverotus siirtyisi Verohallinnon tehtäväksi. Verohallinto vastaisi valmisteverotuksen toimittamisesta, yleisestä verovalvonnasta ja muista viranomaistehtävistä. Verohallinnolle kuuluisi myös yleinen valmisteverotuksen johtaminen, vaikkei siitä nimenomaisesti säädettäisi. Tullilla säilyisi kuitenkin valmisteverotuksen valvontatehtävä. Se toimisi tässä tehtävässään itsenäisesti, mutta tarvittaessa myös Verohallinnon toimeksiannosta tai yhteistyössä sen kanssa. Verotuksen valvontaan katsotaan kuuluvan laajasti erilaisia toimia verovelvollisten maksukäyttäytymisen seurannasta ja kirjanpidon tarkastamisesta tavara- ja matkustajaliikenteen valvontaan sekä varastojen ja tuotteiden tarkistamiseen. Lain tasolla työnjaon tarkka määrittely on hankalaa. Aukkotilanteiden välttämiseksi valmisteverotuksen valvonta kuuluisi molempien viranomaisten tehtäviin. Momentissa valvontatehtävä on muotoiltu toisistaan poikkeavalla tavalla, jotta se noudattaisi näitä viranomaisia koskevassa muussa lainsäädännössä omaksuttua kirjoitustapaa valvontatehtävästä. Verohallinnon ja Tullin yhteistoimintamallissa ja ohjeistuksessa sovittaisiin tarkemmin toimivallan jaosta ja käytännön valvontatehtävistä. Lähtökohtaisesti Verohallinnon verovalvonta olisi asiakirjapainotteista kun taas Tullin valvontatehtävässä korostuisi fyysinen valvonta. Lainsäädäntöön myös jätettäisiin eräitä säännöksiä, joissa Tullilla on valvontaan liittyvä erityinen toimivalta. Tällainen säännös sisältyy valmisteverotuslain 19 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan Tulli voi antaa tarkempia määräyksiä menettelystä, jota on noudatettava hankittaessa ja toimitettaessa tuotteita alusten verottomaan muonitukseen, minkä lisäksi Tullilla on oikeus rajoittaa alukseen toimitettavien verottomien tuotteiden määriä. Vastaava säännös sisältyy ulkomaan liikenteessä olevissa matkustaja-aluksissa myytävien tavaroiden verottamisesta eräissä tapauksissa annettuun lakiin (397/1969).
Laissa säädetyn Tullin valvontatehtävän tulisi olla riittävän kattava myös, jotta esityksen tavoite jättää valmisteverotukseen liittyvä rikostorjunta Tullin tehtäväksi täyttyisi. Rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 1 luvun 2 §:ssä säädetään tullirikoksen määritelmästä. Sen mukaan tullirikos on rikos, jolla rikotaan tullilain tai muun lain säännöksiä, joiden noudattamisen valvonta tai täytäntöönpano on Tullin tehtävänä. Mainitun lain mukaan Tullin tehtävänä on tullirikosten estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja tullirikoksista epäiltyjen syytteeseen saattaminen. Laissa säädetään Tullin toimivaltuuksista tullirikostorjunta- ja esitutkintaviranomaisena. Tullille säädettyyn valvontatehtävään sovellettaisiin lisäksi tullilaissa säädettyjä Tullin toimivaltuuksia. Mainittujen lakien soveltamista koskevat viittaussäännökset sisältyisivät pykälän 4 momenttiin.
Pykälän 2 momentissa mainittaisiin kokonaisuuden takia, että lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa valmisteverotuksen vastuuviranomainen olisi kuitenkin edelleen Tulli. Toimivalta koskisi tällöin sekä verotuksen toimittamista että verotuksen valvontaa. Tulli antaisi näissä tapauksissa myös esimerkiksi valmisteverotusta koskevat ennakkoratkaisut sekä päätökset huojennushakemuksiin.
Verohallinnon ja Tullin sisäisestä toimivallasta ja tehtävien jaosta säädettäisiin tarkemmin näiden viranomaisten hallinnosta annetuissa laeissa. Tätä koskeva informatiivinen säännös sisältyisi pykälän 3 momenttiin.
4 a §.Tietojenvaihto Tullin ja Verohallinnon välillä. Lakiin lisättävässä uudessa pykälässä säädettäisiin Tullin ja Verohallinnon oikeudesta saada toisiltaan tietoja niille 4 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Kattava tietojenvaihto olisi välttämätöntä verotuksen sekä tehokkaan verovalvonnan toteuttamiseksi. Tietojenvaihto voisi olla oma-aloitteista tai pyynnöstä tapahtuvaa, ja se voisi tapahtua tietojärjestelmän avulla tai muulla tavalla sähköisesti. Säännös täydentäisi valmisteverotuslain (1469/1994) tietojen salassapitoa ja luovuttamista koskevia säännöksiä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Tullin oikeudesta antaa Verohallinnolle tarpeellisia tietoja oma-aloitteisesti. Tulli saisi antaa Verohallinnolle verotettavaa tuotetta, veronalaista toimintaa, valvontahavaintoja ja muita valmisteverotukseen liittyviä tehtäviä, esimerkiksi valtiontukien myöntämistä, varten tarpeellisiksi arvioimiaan tietoja. Verotettavaa tuotetta koskevia tietoja olisivat muun muassa valmisteveron alaisia tuotteita koskevat sitovat tariffitiedot. Valvontahavainnot voisivat koskea muun muassa verotonta varastoa, matkustajatuontia tai tuotteiden siirtämistä väliaikaisessa verottomuusjärjestelmässä. Tullin arvio tietojen tarpeellisuudesta perustuisi sillä valmisteverotuksen valvontaviranomaisena olevaan asiantuntemukseen sekä yhteistyöhön Verohallinnon kanssa.
Pykälän 2 momentti koskisi Verohallinnon oikeutta saada pyynnöstä Tullilta tarvitsemiaan tietoja. Verohallinto voisi pyytää Tullilta tietoja valmisteverotuksen toimittamista, lupaharkintaa, verovalvontaa sekä muita sille säädettyjä valmisteverotukseen liittyviä tehtäviä varten. Esimerkiksi kun Verohallinnolla on käsittelyssä veronpalautushakemus, jolla haetaan palautusta viennin perusteella, tarvitsee Verohallinto hakemuksen käsittelyä varten tietoja vientimenettelystä ja tuotteiden poistumisesta unionin alueella.
Pykälän 3 momentti koskisi Tullin oikeutta saada tietoja Verohallinnon tietojärjestelmistä ja rekistereistä. Tältä osin sovellettaisiin vuonna 2015 voimaantullutta henkilötietojen käsittelystä Tullissa annettua lakia. Tullilla on oikeus saada Verohallinnon tietojärjestelmistä tarvittavat tiedot verovelvollista koskevine tunnistetietoineen muun muassa verotusta, perintää ja tullirikostorjuntaa varten. Esityksen 17. lakiehdotuksessa ehdotetaan, että tietoja voitaisiin käyttää myös lain 2 §:ssä määriteltäväksi ehdotettuun verovalvontaan.
Pykälässä tarkoitettu tietojenvaihto voisi tapahtua myös teknisen käyttöoikeuden avulla tai muutoin sähköisesti, mistä säädettäisiin 4 momentissa.
6 §.Muut määritelmät. Valmisteverotuksen siirtyessä pääosin Tullilta Verohallinnon tehtäväksi pykälän 13 kohtaa muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
9 §.Tuotteiden tuhoutuminen väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Verovelvollisen on osoitettava valmisteveron alaisten tuotteiden tuhoutuminen tai hävittäminen tavalla, jonka veroviranomainen hyväksyy. Pykälän 2 momentissa käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen, koska tehtävään voisi liittyä myös tuotteiden tarkistamista tai muuta valvontaa, jonka voisi suorittaa Verohallinnon ohella Tulli. Käytännössä esimerkiksi Tullin liikkuva valvonta voisi Verohallinnon pyynnöstä käydä tarkastamassa, ovatko tuotteet tuhoutuneet säännöksessä tarkoitetulla tavalla.
10 §.Tuotteiden hävittäminen. Edellä 9 §:n muutosta vastaavasti pykälässä käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen.
11 §.Sääntöjenvastainen menettely väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Pykälä liittyy valmisteverotuksen väliaikaisen verottomuuden järjestelmään, jossa tuotteita voidaan siirtää jäsenvaltioiden välillä verotettaviksi vasta siinä jäsenvaltiossa, jossa ne luovutetaan kulutukseen. Toimivaltainen viranomainen pykälän 3 ja 5-7 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa olisi Suomen osalta Verohallinto.
16 §.Verosta tehtävät vähennykset. Viitaten 9 §:n perusteluihin myös 16 §:n 2 momentissa käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen.
21 §.Toiminnan luvanvaraisuus. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos. Pykälässä mainitut luvat antaisi Verohallinto.
24 §.Verottoman varaston luvan myöntämisen edellytykset. Koska valmisteverotuksen valvonta kuuluisi sekä Verohallinnon että Tullin toimivaltaan, pykälän 1 momentissa käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen.
26 §.Luvan myöntämisen muut edellytykset. Lupaharkinta siirtyisi Verohallinnolle, joten pykälän 4 momentin säännös Tullin oikeudesta saada Verohallinnolta tietoja lupaharkintaa varten olisi tarpeeton. Tullilla olisi kuitenkin jatkossakin oikeus saada vastaavat tiedot henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain perusteella. Momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että Tulli antaisi jatkossa Verohallinnolle tämän pyynnöstä hakijan luotettavuutta koskevan lausunnon. Koska luvan edellytykseksi on tässä laissa säädetty hakijan luotettavuus, Tulli voisi lausuntoa varten käyttää henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain 16 §:n nojalla henkilörekisterinsä tietoja. Pykälän 4 momenttiin sisältyvä maininta siitä, että tietojen saamisesta rikosrekisteristä säädetään rikosrekisterilaissa, on informatiivisena säännöksenä tarpeeton.
27 §.Luvan sisältö. Valmisteverolupien hallinnointi kuuluisi kokonaisuudessaan Verohallinnolle. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
28 §.Vakuudet. Valmisteverotuksen vakuuksista päättäisi Verohallinto. Pykälän 4 momenttia tarkistettaisiin tätä vastaavasti.
29 §.Luvan peruuttaminen ja varoitus. Valmisteverotuksen lupiin liittyvä toimivalta olisi Verohallinnolla. Pykälän 2-4 momenttia tarkistettaisiin vastaavasti.
30 §.Valmisteverotuksen rekisterit. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että valmisteverovelvollisia ja verottomia varastoja koskevien rekisterien pitäjä olisi Verohallinto. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin, että Verohallinto ylläpitää rekisteriä 98 b §:ssä tarkoitetuista tuensaajista. Ehdotus liittyy valmisteverotuslain muuttamisesta annettuun lakiin (479/2016), joka tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2016. Muutoslailla valmisteverotuslakiin lisättiin uusi 98 a §, jossa säädetään valtiontukea saavan yrityksen velvollisuudesta ilmoittaa tukiviranomaiselle tietyt yritystä koskevat tiedot valtiontukisääntelyssä edellytetyn valtion julkaisuvelvoitteen toteuttamiseksi. Uudessa 98 b §:ssä säädetään ilmoitusvelvollisuuteen sovellettavasta menettelystä. Yritysten, jotka saavat valmisteverotukseen liittyviä valtiontukia, on rekisteröidyttävä Verohallinnolle silloin kun kyse on muusta kuin hakemuksesta veronpalautuksena maksettavasta tuesta.
31 §.Veroilmoituksen antaminen. Pykälässä toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin Verohallinto.
32 §.Veroilmoituksen antamistapa. Pykälässä säädetään valmisteveroilmoitusten antamistavasta. Pykälän 1, 2 ja 4 momentissa toimivaltaiseksi viranomaiseksi muutettaisiin Verohallinto. Tullauksen yhteydessä kannettava valmistevero ilmoitettaisiin tulli-ilmoituksella kuten nykyisinkin. Siihen sovellettaisiin 3 §:n mukaan muutoinkin tullia koskevia menettelysäännöksiä.
33 §.Verotuspäätös. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi muutettaisiin pykälän 1 momentissa Verohallinto.
35 §.Oikaisu veronsaajan hyväksi. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi muutettaisiin pykälän 1 momentissa Verohallinto.
36 §.Jälkiverotus. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi muutettaisiin pykälän 1 momentissa Verohallinto.
41 §.Päätöksen tiedoksianto. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi muutettaisiin pykälän 2 momentissa Verohallinto. Pykälän 3 momenttiin sisältyvä edunvalvonnan käsite muutettaisiin 107 §:n muutosta vastaavasti oikeudenvalvonnaksi.
44 §.Virhemaksu. Pykälässä säädetään virhemaksun määräämismahdollisuudesta muun muassa niissä tilanteissa, joissa valmisteverolainsäädäntöön tai sen nojalla annettuihin määräyksiin tai päätöksiin perustuva ilmoitus- tai muu velvollisuus on laiminlyöty. Ilmoitus- ja muita velvollisuuksia sisältyy muun muassa nestemäisten polttoaineiden valmisteverolain nojalla annettuun asetukseen nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta (1547/1994) sekä nykyisiin Tullin antamiin määräyksiin valmisteverotuksen sähköisestä ilmoittamisesta ja valmisteverotuksen tietokoneistetun valvontajärjestelmän käytöstä. Tullin antamat määräykset uudistettaisiin Verohallinnon määräyksiksi. Koska myös Tullille jäisi valmisteverotuksen valvontaan liittyvä toimivalta, virhemaksu voisi tulla sovellettavaksi rikottaessa myös Tullin antamiin päätöksiin tai määräyksiin perustuvaa velvollisuutta. Virhemaksun suuruuteen vaikuttavista tekijöistä säädetään 45 §:ssä, johon ei ehdoteta muutoksia.
47 §.Veronkanto. Pykälää täsmennettäisiin siten, että viittauksessa veronkantolakiin mainittaisiin erikseen maksamista koskevat säännökset. Siltä osin kuin valmisteverotuslaissa ei ole maksupaikkoja, veron maksamisen ajankohtaa, maksun suorittamisen ajankohtaa, maksamista maksu- tai eräpäivän jälkeen tai maksujen siirtoajankohtaa koskevia säännöksiä, sovellettaisiin veronkantolain säännöksiä. Pykälästä poistettaisiin lisäksi maininta Tullista veronkantoviranomaisena.
47 a §.Kuittaus. Pykälän 1 ja 2 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin Tullin lain 3 §:n 1 momentin nojalla kantamien valmisteverojen kuittauksesta. Tullin kantamien valmisteverojen kuittauksessa sovellettaisiin tullilain kuittaussäännöksiä.
47 b §.Kuittauksen esteet. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että toimivaltaiseksi viranomaiseksi muutettaisiin Verohallinto. Verohallinto käyttäisi kuittaukseen veroja ja muita maksuja, joten 2 momentin 1 kohdasta poistettaisiin maininta erehdyksessä suoritetusta tullista.
47 d §.Kuittausjärjestys. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että valmisteveron palautus käytettäisiin ensisijaisesti Verohallinnon kantamien verojen ja maksujen suoritukseksi. Verohallinnossa käynnissä olevasta uuden tietojärjestelmän vaiheittaisesta käyttöönotosta johtuen valmisteveron palautukset käytettäisiin valmisteverojen jälkeen ensin suorittamattomalle autoverosaatavalle ja sen jälkeen Verohallinnon muille veroille veronkantolaissa säädetyssä järjestyksessä. Palautus käytettäisiin saatavan suoritukseksi veronkantolain mukaisesti ensin koroille, sen jälkeen sanktioille ja viimeiseksi veron pääomalle.
Jos palautusta ei käytettäisi Verohallinnon saatavalle, se käytettäisiin 2 momentin mukaan toisen viranomaisen, kuten Tullin, saatavan suoritukseksi.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että palautuksen käyttäminen ulkomaan veron suoritukseksi perustuisi vieraan valtion kanssa tehtyyn virka-apusopimukseen tai Euroopan unionin perintädirektiiviin.
Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin siitä, kuinka Verohallinnon kantaman muun veron palautus käytettäisiin suorittamatta olevalle valmisteverolle. Palautuksen käyttämisessä sovellettaisiin veronkantolain 38 §:ää. Tämä tarkoittaisi, että valmisteverosaatava rinnastuisi käyttöjärjestyksessä toisen viranomaisen saatavaan.
47 e §.Tarkemmat määräykset kuittauksesta. Pykälään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
48 §.Veronlisäys ja viivekorko. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin säätämällä toimivaltaiseksi viranomaiseksi Verohallinto. Pykälän 3 momenttiin sisältyy erityissäännös veronlisäyksen ja viivekoron laskemistavasta valmisteverolle niissä tapauksissa, joissa verotus muutoin toimitetaan 3 §:n 1 momentin perusteella tullia koskevien menettelysäännösten mukaan ja Tullin toimesta. Momenttiin ei ehdoteta muutoksia. Sama koskee 49 §:ssä tarkoitetun palautuskoron laskentatapaa.
53 §.Väliaikaisesti rekisteröity vastaanottaja. Muiden valmisteverolupien tavoin pykälässä tarkoitettujen oikeuksien myöntäminen ja vakuuksien hallinnointi kuuluisi Verohallinnolle. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten toimivaltaisen viranomaisen osalta.
54 §.Suora luovutus. Pykälässä tarkoitettu tehtävä kuuluisi Verohallinnolle. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
55 §.Vakuus valmisteveron alaisten tuotteiden siirroista. Valmisteverotukseen liittyvien vakuuksien hallinnointi kuuluisi Verohallinnolle. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin tätä vastaavasti.
58 §.Tuotteiden lähettäminen tietokoneistetun järjestelmän valvonnassa. Valmisteverotuksen tietokoneistetun järjestelmän hallinnointi ja siihen liittyvät viranomaistehtävät kuuluisivat Verohallinnolle. Pykälään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskevat muutokset. Valmisteverotuksen valvonnan toteuttamiseksi Tullilla olisi kuitenkin pääsy järjestelmään.
62 §.Energiatuotteiden siirrot. Edellä 58 §:n perusteluihin viitaten pykälän 2 momentissa toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin Verohallinto.
63 §.Lähetyksen jakaminen. Edellä 58 §:n perusteluihin viitaten pykälässä toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin Verohallinto.
64 §.Vastaanottaminen. Edellä 58 §:n perusteluihin viitaten pykälässä toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin Verohallinto.
Samalla pykälän sanamuotoja selkiytettäisiin oikeustilaa muuttamatta.
Pykälän 4 momentissa nykyisin säädetty menettely ei ole käytössä, koska komissio ei ole sitä hyväksynyt. Toimivaltainen viranomainen, joka esityksen mukaan olisi Verohallinto, ei siten lähetä asiakirjoja lähtöjäsenvaltion viranomaisille vaan tekee vastaanottoraportin tietokoneistettuun valvontajärjestelmään. Momenttia muutettaisiin sisällöllisesti tätä vastaavasti.
65 §.Vientiraportti. Pykälässä tarkoitettu vientiraportti liittyy valmisteverotuksen tietokoneistettuun valvontajärjestelmään, jota koskevat viranomaistehtävät kuuluisivat Verohallinnolle. Verohallinnon laatima vientiraportti perustuisi vahvistukseen, jonka antaisi tullilainsäädännössä tarkoitettu poistumistoimipaikka tai se toimipaikka, jossa muodollisuudet suoritettiin, kun tuotteet siirrettiin unionin ulkopuolelle, todistuksena siitä, että tuotteet on viety unionin alueelta. Viittaus täytäntöönpanoasetukseen muutettaisiin viittaukseksi tullilainsäädäntöön.
68 §.Vastaanottoraportin ja vientiraportin korvaavat asiakirjat. Pykälässä säädetään paperilomakkeiden käyttöön perustuvasta varamenettelyjärjestelmästä, jota voidaan käyttää sähköisen valvontajärjestelmän sijasta. Säännös on tarpeen säilyttää, vaikka paperilomakkeita käytetään nykyisin harvoin. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin pykälän 1 ja 2 momentissa Verohallinto.
70 §.Tarkemmat määräykset tietokoneistetun järjestelmän käyttöönotosta ja käytöstä. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin pykälän 1 momentissa Verohallinto. Tullin nimissä annetut määräykset uusittaisiin Verohallinnon nimiin.
74 §.Yksityishenkilön hankinnat. Pykälässä säädetään niin sanotulla etäostolla hankittujen tuotteiden verottamisesta Suomessa. Säännös koskee toisista EU:n jäsenvaltioista hankittuja tuotteita. Valmisteverotus ja vakuuksien hallinnointi kuuluisivat näissä tapauksissa Verohallinnon tehtäviin, joten pykälän 3 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
78 §.Menettely kulutukseen luovutettujen tuotteiden kaupallisissa siirroissa. Valmisteverotuksen toimittaminen ja vakuuksien hallinnointi kuuluisi pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa Verohallinnon tehtäviin, mikä edellyttää pykälän 2 momentin muuttamista. Samalla momentin sanamuotoa selkiytettäisiin. Lisäksi pykälän otsikko muutettaisiin informatiivisemmaksi.
80 §.Menettely etämyynnissä. Etämyynnillä hankittujen tuotteiden valmisteverotus ja sitä koskevien vakuuksien hallinnointi kuuluisivat Verohallinnon tehtäviin, mikä edellyttää pykälän 1 momentin muuttamista. Samalla momentin sanamuotoa selkiytettäisiin.
81 §.Kulutukseen luovutettujen tuotteiden tuhoutuminen kuljetuksen aikana. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin 9 §:n muutosta vastaavasti. Lisäksi momentin sanamuotoa selkiytettäisiin.
83 §.Valmisteveron palauttaminen tai peruuttaminen. Pykälän 5 ja 6 momenttia muutettaisiin säätämällä toimivaltaiseksi viranomaiseksi Verohallinto.
92 §.Valtuutetun varastonpitäjän kirjanpitovelvollisuus. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin säätämällä toimivaltaiseksi viranomaiseksi Verohallinto. Lisäksi momentin ensimmäisen virkkeen sanamuotoa korjattaisiin.
93 §.Muun verovelvollisen, etämyyjän ja rekisteröidyn lähettäjän kirjanpitovelvollisuus. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin säätämällä toimivaltaiseksi viranomaiseksi Verohallinto.
96 §.Tarkastus. Pykälässä säädetään valmisteverotukseen liittyvästä tarkastustoimivallasta ja siihen liittyvästä tiedonsaantioikeudesta. Koska tarkastus on yksi valmisteverotuksen valvontakeinoista, joka kuuluisi sekä Verohallinnon että Tullin toimivaltaan lain 4 §:ssä säädettävällä tavalla, pykälän 1, 2 ja 5 momenttia muutettaisiin käyttämällä termiä toimivaltainen viranomainen. Viranomaisten välinen työnjako määriteltäisiin yhteistoimintamallissa ja käytännön ohjeistuksessa. Lisäksi 2 momentin säännöstä verovelvollisen velvollisuudesta esittää varastonsa ja muut tilansa viranomaiselle päivitettäisiin. Koska kotirauhan suojaama piiri määritellään eri tavoin perustuslaissa kuin esimerkiksi rikoslaissa, tarkastusoikeuden rajaus muotoiltaisiin perustuslakivaliokunnan kannanottojen mukaisesti koskemaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyjä tiloja (muun muassa PeVL 40/2010).
97 §.Muut tarkastusvaltuudet. Lain 4 ja 96 §:n perusteluihin viitaten pykälän 1 momentissa käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen. Samalla pykälän otsikkoa muutettaisiin poistamalla siitä termi tulliviranomainen. Lisäksi 2 momentin säännöstä verovelvollisen tiloihin kohdistuvasta tarkastusoikeudesta päivitettäisiin 96 §:ään ehdotettua muutosta vastaavasti.
98 §.Muu tietojenantovelvollisuus. Lain 4 ja 96 §:n perusteluihin viitaten pykälän 1 ja 2 momentissa käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen. Lisäksi 1 momentin sanamuotoa tarkistettaisiin.
100 §.Sivullisen tietojenantovelvollisuus. Lain 4 ja 96 §:n perusteluihin viitaten pykälän 1 momentissa käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen.
101 §.Vastuu tarkastuksesta aiheutuvista kustannuksista. Lain 4 ja 96 §:n perusteluihin viitaten pykälässä käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen. Lisäksi pykälän sanamuotoa tarkistettaisiin.
102 §.Uhkasakko. Lain 4 ja 96 §:n perusteluihin viitaten pykälässä käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen.
103 §.Haltuunotto. Pykälässä säädetään valmisteveron alaisten tuotteiden haltuunotosta ja sen edellytyksistä. Tulli voisi edelleen valvovana viranomaisena ottaa haltuun tuotteita, joiden osalta on epäselvyyttä verovelvollisuudesta, veronalaisuudesta tai maahantuonnin tarkoituksesta. Kyse voisi olla myös Verohallinnon verotustoimivaltaan kuuluvista tuotteista. Myös Verohallinto voisi ottaa haltuunsa verotarkastuksen yhteydessä esimerkiksi varastossa olevat valmisteveron alaiset tuotteet, joiden verokohtelusta on epäselvyyttä. Pykälän 1 momentissa käytettäisiin siten termiä toimivaltainen viranomainen. Tullin ja Verohallinnon yhteistoimintamallissa ja käytännön ohjeistuksessa määriteltäisiin tarkemmin toimivaltajaosta.
Haltuunoton edellytyksiin ja pykälässä säädettyyn mahdollisuuteen myydä tuotteet edelleen tullihuutokaupassa tietyin edellytyksin ei tehtäisi muutoksia.
104 §.Ennakkoratkaisu. Valmisteverotuksen ennakkoratkaisun antaminen siirtyisi Verohallinnolle. Tulli antaisi edelleen ennakkoratkaisun valmisteverosta niissä valmisteverotuslain 3 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, joissa verotustoimivalta muutoinkin säilyisi Tullilla. Pykälän 1 momenttiin otettaisiin maininta Tullin toimivallasta näissä tilanteissa. Verohallinto antaisi kuitenkin tarvittaessa tukea valmisteverotuksen aineellisen soveltamisen osalta, mikä olisi tarpeen valmisteverotuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi erityisesti tilanteessa, jossa lainsäädäntö muuttuu.
Pykälän 1 momentin sanamuotoa tarkistettaisiin lisäksi sisällöllisesti nykyistä käytäntöä vastaavasti siten, että ennakkoratkaisu voitaisiin antaa paitsi tietystä tuotteesta suoritettavasta valmisteverosta myös verovelvollisen tietyn toiminnan veronalaisuudesta.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
Pykälän 4 momenttiin sisältyvä edunvalvonnan käsite muutettaisiin 107 §:n muutosta vastaavasti oikeudenvalvonnaksi.
105 §. Huojennus ja maksunlykkäys. Pykälän 1-4 momenttia muutettaisiin säätämällä toimivaltaiseksi viranomaiseksi myös huojennusasioissa Verohallinto. Valmisteveroja koskeva huojennustoimivalta kuuluisi Tullille niissä tapauksissa, joissa valmisteverotuksen toimittaminen säilyisi Tullilla 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin maininta Tullin toimivallasta näissä tilanteissa. Lisäksi 3 momentin ensimmäisen virkkeen sanamuotoa tarkennettaisiin.
106 §.Oikaisu verovelvollisen hyväksi. Valmisteverotuksen oikaisutoimivalta siirtyisi Verohallinnolle, mikä edellyttää pykälän 1 momentin muuttamista.
107 §.Valtion oikeudenvalvonta. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että edunvalvonnan asemasta käytettäisiin termiä oikeudenvalvonta. Tällä täsmennettäisiin, että pykälässä säädettäisiin erityisesti valtion oikeudenvalvonnasta verotuksessa ja verotusta koskevassa muutoksenhaussa.
Valtion oikeutta valvoisi valtion oikeudenvalvoja. Valmisteverotuksen siirtyessä pääosin Tullilta Verohallinnon tehtäväksi siten kuin 4 §:ssä ehdotetaan, valtion oikeudenvalvoja olisi Verohallinnon toimivaltaan kuuluvissa asioissa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Tullin toimivaltaan kuuluvissa asioissa valtion oikeutta valvoisi Tullin hallinnosta annetussa laissa tarkoitettu Tullin muista yksiköistä riippumattomassa asemassa olevan valtion edun- ja oikeudenvalvonnasta vastaavan yksikön tulliasiamies.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön suorittamaan oikeudenvalvontaan sovellettaisiin Verohallinnosta annetun lain 24–26 §:n sekä Verohallinnosta annetun asetuksen (278/2008) oikeudenvalvontaa koskevia säännöksiä vastaavasti kuin muussakin Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvassa oikeudenvalvonnassa. Muusta valtion puhevallan käytöstä kuin oikeudenvalvonnasta säädetään Verohallinnosta annetun lain 5 luvun muissa pykälissä.
Pykälään lisättäisiin valtion oikeudenvalvojan kuulemista koskeva uusi 2 momentti. Kuuleminen tapahtuisi samalla tavalla kuin päätös annetaan oikeudenvalvojalle tiedoksi 41 §:n 3 momentin mukaan.
107 a §.Oikaisuvaatimus. Pykälän 1 momentin mukaan tämän lain nojalla annettuun päätökseen haettaisiin muutosta oikaisuvaatimuksella päätöksen tehneeltä viranomaiselta eli joko Verohallinnolta tai Tullilta. Oikaisuvaatimusmenettely ei kuitenkaan koskisi huojennusta tai maksunlykkäystä koskevia päätöksiä, ennakkoratkaisua eikä niitä asioita, jotka on ratkaistava veronpalautusta koskevien säännösten nojalla. Näitä ovat nykyiseen tapaan lain 83 §:n mukaiset palautukset sekä valmisteverotusta koskevien erityislakien mukaiset palautukset, kuten alustoimituksia, diplomaattien tekemiä hankintoja sekä energiaveroja koskevat veronpalautuspäätökset.
Lain siirtymäsäännösten mukaan vireillä olevat oikaisuvaatimusasiat siirtyisivät lain voimaan tullessa Verohallinnon käsiteltäviksi. Verovelvollinen saisi kuitenkin toimia hänelle ennen lain voimaantuloa annetun valitusosoituksen mukaan ilman oikeudenmenetyksiä.
Oikaisuvaatimuksen määräajaksi muussa kuin veron määräämistä tai palauttamista koskevassa asiassa samoin kuin valtion oikeudenvalvojaa sitovaksi määräajaksi muutettaisiin pykälän 2 momentissa 60 päivää, mikä olisi yhtenäinen muun Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvan muutoksenhaun vastaavan määräajan kanssa. Siten esimerkiksi virhemaksua koskevaan päätökseen olisi haettava muutosta 60 päivän määräajassa silloinkin, kun virhemaksu on määrätty veron määräämisen yhteydessä.
107 b §.Valitus hallinto-oikeuteen. Pykälän 1 ja 2 momentteihin sisältyvä edunvalvonnan käsite muutettaisiin 107 §:n muutosta vastaavasti oikeudenvalvonnaksi. Vastaavasti kuin 107 a §:ssä valituksen määräajaksi muutettaisiin 60 päivää, mikä olisi yhtenäinen muun Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvan muutoksenhaun vastaavan määräajan kanssa.
107 c §.Kuuleminen valitusta käsiteltäessä. Lain uudessa 107 c §:ssä säädettäisiin kuulemisesta valitusta käsiteltäessä. Pykälä vastaisi sanamuodoltaan ja sitä sovellettaisiin vastaavasti kuin verotusmenettelystä annetun lain 69 §:ää.
Pykälän 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen, käytännössä hallinto-oikeuden, olisi varattava valituksen johdosta 107 §:ssä tarkoitetulle valtion oikeudenvalvojalle ja valtion oikeudenvalvojan tekemästä valituksesta verovelvolliselle tilaisuus vastineen antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus vastaselityksen antamiseen.
Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallintotuomioistuin voisi kuitenkin ratkaista valituksen kuulematta valtion oikeudenvalvojaa, jos veron määrä voisi verovelvollisen vaatimuksesta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia olisi tulkinnanvarainen tai epäselvä.
108 §.Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että valitusoikeus valtion puolesta olisi 107 §:ssä tarkoitetulla oikeudenvalvojalla. Ennakkoratkaisua koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä muutoksenhakuaika olisi muuta Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvaa verotusta vastaavasti 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että hallinto-oikeuden päätöksen johdosta palautettavan veron suorittaisi Verohallinto.
Pykälän 4 momenttiin sisältyvä edunvalvonnan käsite muutettaisiin 107 §:n muutosta vastaavasti oikeudenvalvonnaksi. Lisäksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin Verohallinto.
111 §.Esitutkinta. Valmisteverotuslain 111 §:ään sisältyvä säännös esitutkinnasta kumottaisiin tarpeettomana. Valmisteverorikosten esitutkintaan sovelletaan rikostorjunnasta Tullissa annettua lakia, jossa säädetään Tullin toimivaltuuksista esitutkintalaissa (805/2011), pakkokeinolaissa (806/2011) ja poliisilaissa säädettyjä toimivaltuuksia vastaavasti. Jos rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa ei toisin säädetä, tullirikosasian tutkinnassa noudatetaan lisäksi, mitä esitutkintalaissa, pakkokeinolaissa ja muualla laissa esitutkinnasta ja pakkokeinoista säädetään. Tulli toimii tällöin esitutkintalaissa tarkoitettuna esitutkintaviranomaisena.
1.2
Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta
9 a ja 11 a §. Valmisteverotuslakia sovelletaan yleisenä menettelylakina kannettaessa valmisteveroa muun ohella energiatuotteista. Mainitun lain 4 §:ssä säädetään toimivaltaisista viranomaisista. Valmisteverotuksen viranomaistehtävien siirtyessä Verohallinnolle on tarpeen muuttaa valmisteverotuslain ohella myös niitä asianomaisia valmisteverolakeja, joihin sisältyy toimivaltasäännöksiä. Nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 9 a §:n 5 momenttia ja 11 a §:n 2 ja 3 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
12 §. Pykälässä tarkoitettu ilmoitus annettaisiin Verohallinnolle, joka voisi antaa tarvittaessa valvontatehtävästä toimeksiannon Tullille.
12 a §. Valmisteverotuksen valvontatehtävä kuuluisi sekä Verohallinnolle että Tullille. Pykälää muutettaisiin tätä vastaavasti.
13 §. Pykälän mukaan, kun eduskunnalle on annettu esitys lain muuttamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että tuotteista kannetaan esityksen mukainen vero. Säännös kumottaisiin vanhentuneena. Lähtökohta on, että verotasojen muutosten voimaantulosta säädetään laissa.
1.3
Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta
3 ja 18 §. Lain 3 §:ää muutettaisiin viittaamalla toimivaltaisten viranomaisten osalta valmisteverotuslain 4 §:ään.
Lain 18 §:ssä säädetään toimivaltaisesta viranomaisesta verotettaessa mäntyöljyä. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
6 §. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
8 a §. Pykälässä säädetään energiaintensiivisen teollisuuden energiaverojen palautuksesta. Valmisteverotuksen viranomaistehtävien siirtyessä Verohallinnolle pykälän 3 ja 4 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta. Lisäksi pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus kumottuun 8 §:ään, ja pykälän 3 momenttiin sisältyvä asetuksenantovaltuus poistettaisiin tarpeettomana.
9 §. Pykälässä säädetään sähköverovelvollisten rekisteröitymisestä. Valmisteverotuksen viranomaistehtävien siirtyessä Verohallinnolle pykälää muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
15 §:n edellä oleva otsikko. Lain 15 §:n edellä olevaan otsikkoon tehtäisiin lakitekninen tarkennus.
16 ja 17 §. Valmisteverotuksen viranomaistehtävien siirtyessä Verohallinnolle pykäliä muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
21 a §. Pykälään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskevat muutokset.
24 §. Maakaasun verotukseen sovelletaan nykyisin valmisteverotuslain säännöksiä tullia koskevien menettelysäännösten sijasta. Pykälä kumottaisiin siten vanhentuneena.
25 §. Pykälä kumottaisiin vanhentuneena.
1.4
Laki maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta
3 §.Toimivaltainen viranomainen. Lain mukaan maataloudelle palautetaan kevyestä ja raskaasta polttoöljystä sekä biopolttoöljystä energiasisältöveron osuus. Lisäksi maatalouden käyttämästä sähköstä maksettua sähköveroa palautetaan alemmalle sähköveroluokka II tasolle. Kasvihuoneilla on oikeus hankkia sähköä tietyin edellytyksin suoraan alemmalla sähköverokannalla, jolloin niillä ei ole oikeutta palautukseen lain 1 §:n 3 momentin mukaan. Palautuksen toimeenpano ja valvonta kuuluvat Verohallinnon tehtäviin jo nykyisin, joten lain toimivaltasäännöksiin ei ole tarpeen tehdä muutoksia. Pykälän 2 momentti ja siinä oleva viittaus 1 §:n 3 momenttiin kumottaisiin kuitenkin vanhentuneena. Jos kasvihuoneet saavat tuen hankkimalla sähkön alemmalla verokannalla, valvonta kuuluisi ehdotetun valmisteverotuslain 4 §:n mukaan Verohallinnolle ja Tullille kuten muukin valmisteverotuksen valvonta.
15 §.Tietojen antaminen Verohallinnolle ja eräille muille viranomaisille. Koska tässä laissa tarkoitettu maatalouden energiaveropalautusten myöntäminen ja sen valvonta kuuluvat kokonaisuudessaan Verohallinnon tehtäviin eikä Tulli enää hoitaisi myöskään energiaverotusta, pykälästä poistettaisiin tarpeettomana säännös tietojen vaihdosta Tullin ja Verohallinnon välillä. Tarvittaessa verotuksen valvontaan liittyviä tietoja Tullin ja Verohallinnon välillä voitaisiin vaihtaa valmisteverotuslain tiedonsaantisäännösten nojalla. Tämä voisi koskea niitä tilanteita, joissa kasvihuoneet hankkivat sähköä suoraan alemmalla verokannalla. Lisäksi pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus nestemäisten polttoaineiden valmisteverolain 10 a §:ään, joka on kumottu.
16 §.Verohallinnon ja eräiden muiden viranomaisten oikeus oma-aloitteeseen tietojen antamiseen. Lain 3 ja 15 §:n perusteluihin viitaten pykälän 1 momentista poistettaisiin tarpeettomana säännös tietojen vaihtamisesta Tullin ja Verohallinnon välillä.
1.5
Laki makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta
1 §.Soveltamisala. Valmisteverotuksen viranomaistehtävien siirtyessä Verohallinnolle pykälän 5 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
1.6
Laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta
11 §. Pykälän mukaan, kun eduskunnalle on annettu esitys lain muuttamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että tuotteista kannetaan esityksen mukainen vero. Säännös kumottaisiin vanhentuneena. Lähtökohta on, että verotasojen muutosten voimaantulosta säädetään laissa.
1.7
Laki eräiden juomapakkausten valmisteverosta
1 §.Soveltamisala. Valmisteverotuksen viranomaistehtävien siirtyessä Verohallinnolle pykälän 3 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
2 §.Toimivaltainen viranomainen. Pykälää muutettaisiin viittaamalla toimivaltaisten viranomaisten osalta valmisteverotuslain 4 §:ään.
7 §.Tuottajarekisteriin hyväksyminen. Valmisteverotuksen viranomaistehtävää hoitaisi Verohallinto, mikä edellyttää pykälän muuttamista toimivaltaisen viranomaisen osalta.
8 §.Viranomaisten tietojenvaihto. Pykälässä säädetään tietojenvaihtomahdollisuudesta ympäristö- ja veroviranomaisten välillä. Juomapakkausten verotus siirtyisi muun valmisteverotuksen tavoin Verohallinnon tehtäväksi. Valvonta kuuluisi kuitenkin edelleen myös Tullille. Koska pykälässä tarkoitettu tietojenvaihto voisi koskea sekä Verohallintoa että Tullia, pykälässä käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen.
1.8
Laki tupakkaverosta
9 §. Tupakkatuotteiden valmisteverotuksen siirtyessä muun valmisteverotuksen tavoin Verohallinnon tehtäväksi pykälän 2 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
11 §. Pykälässä säädetään tupakkatuotteiden vähittäismyyntipäällyksiin kiinnitettävistä hintalipukkeista, joista käy ilmi tuotteen vähittäismyyntihinta. Hintalipukkeet hankkii ja kustantaa pääsääntöisesti tupakkaverovelvollinen itse. Tietyissä tapauksissa hintalipukkeet toimittaa verovelvolliselle omakustannushintaa vastaan viranomainen. Tehtävä kuuluisi Verohallinnolle, joten 2 momentissa toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin Verohallinto.
13 §. Pykälässä säädetään menettelystä laskettaessa tupakkatuotteiden vähittäismyyntihinnan painotettua keskiarvoa. Sitä varten tarvittavat tiedot keräisi Verohallinto, joka myös vahvistaisi painotetun keskiarvon vuosittain. Pykälää muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
1.9
Jäteverolaki
2 §.Toimivaltainen viranomainen. Pykälää muutettaisiin viittaamalla toimivaltaisten viranomaisten osalta valmisteverotuslain 4 §:ään.
9 §. Rekisteröitymisvelvollisuus. Jäteverotuksen siirtyessä Verohallinnon hoidettavaksi pykälää muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
10 §.Ilmoitusvelvollisuus. Jäteverotuksen siirtyessä Verohallinnon hoidettavaksi pykälää muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
12 §.Viranomaisten tietojenvaihto. Pykälässä säädetään tietojenvaihtomahdollisuudesta ympäristö- ja veroviranomaisten välillä. Jäteverotus siirtyisi muun valmisteverotuksen tavoin Verohallinnon tehtäväksi. Valvonta kuuluisi kuitenkin edelleen myös Tullille. Koska pykälässä tarkoitettu tietojenvaihto voisi koskea sekä Verohallintoa että Tullia, pykälässä käytettäisiin termiä toimivaltainen viranomainen.
1.10
Laki Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön
27 §. Pykälän 3 momentin viittaus korjattaisiin vastaamaan nykyistä valmisteverotuslakia ja 4 momenttiin tehtäisiin lakitekninen muutos.
28 §. Pykälässä säädetään Ahvenanmaan alusliikenteen verottomasta muonituksesta ja verovapaasta myynnistä. Pykälän viittaukset korjattaisiin vastaamaan nykyistä valmisteverotuslakia.
29 §. Pykälässä säädetään pohjoismaisen muonitussopimuksen edellyttämistä verottomista myyntirajoituksista Ahvenanmaan liikenteessä. Pykälän viittaus korjattaisiin vastaamaan nykyistä valmisteverotuslakia.
30 §. Pykälässä säädetään verovapaan myynnin edellytyksistä ja tuontioikeutta vastaavista määrällisistä myyntirajoituksista Ahvenanmaan liikenteessä sellaiselle matkustajalle, joka matkustaa Suomen sisäisessä liikenteessä eli Ahvenanmaan ja muun Suomen välillä. Pykälän 1 momentin viittaus korjattaisiin vastaamaan nykyistä valmisteverotuslakia. Pykälän 2 momenttiin sisältyy säännös aluksen henkilökunnan velvollisuudesta valvoa myyntimääriä siten, että matkustajan matkalippuun merkitään matkustajan tekemät ostokset. Tulli voi kuitenkin hakemuksesta antaa luvan myynnin valvomiseen muulla luotettavalla tavalla. Muonituksen valvonnan jäädessä Tullin tehtäväksi momenttia ei muutettaisi.
31 §. Pykälässä olevan viittaussäännöksen nojalla verovelvollinen valmisteveroista on myös se, joka on hankkinut verotta tuotteita vastoin muonituksen tai verovapaan myynnin verottomuuden ehtoja. Pykälän viittaus korjattaisiin vastaamaan nykyistä valmisteverotuslakia.
1.11
Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä
4 §.Toimivaltaiset viranomaiset ja tietojen salassapito. Laissa säädetään liikennepolttoaineiden jakeluyhtiöiden velvollisuudesta saattaa markkinoille tietty määrä moottoribensiiniä ja dieselöljyä korvaavia biopolttoaineita, minkä valvonta kuuluu nykyisin Tullille. Tehtävän siirtyessä Tullilta Verohallinnon hoidettavaksi kokonaisuudessaan pykälään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos. Lisäksi pykälän 2 momentin salassapitoa koskeva viittaussäännös valmisteverotuslain (1469/1994) salassapitosäännöksiin päivitettäisiin.
6 §.Jakelijoiden väliset sopimukset. Pykälää muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
7 §.Ilmoittamisvelvollisuus. Pykälässä säädetään jakelijan ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta. Verohallinto voisi tarvittaessa määrätä sisäisestä työnjaostaan ja siitä, mihin toimipisteeseen ilmoitus annetaan.
10 §.Ylivoimainen este. Pykälässä säädetään työ- ja elinkeinoministeriön mahdollisuudesta alentaa tai poistaa jakeluvelvoite ylivoimaisen esteen sattuessa. Sitä koskeva hakemus tehdään työ- ja elinkeinoministeriölle. Pykälän 2 momentin mukaan hakemuksen jäljennös on toimitettava nykyisin Tullille. Momenttia muutettaisiin siten, että jäljennös olisi toimitettava Verohallinnolle. Lisäksi 2 momentin viittaus 7 §:n määräaikaa koskevaan momenttiin päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa lakia.
11 §.Seuraamusmaksu. Pykälässä säädetään seuraamusmaksusta, joka määrätään jakeluvelvoitteen laiminlyönnistä. Tehtävän siirtyessä Verohallinnolle pykälän 1 ja 2 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta. Pykälän 3 momenttiin ei ehdoteta muutoksia.
12 §.Virhemaksu. Pykälässä säädetään virhemaksun määräämisestä niissä tilanteissa, joissa jakelija on laiminlyönyt jakeluvelvoitetta koskevan ilmoitus- tai kirjanpitovelvollisuutensa. Tehtävän siirtyessä Verohallinnolle pykälän 1 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta. Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta muutoksia.
13 §.Muutoksenhaku. Muutoksenhakusäännöstä tarkistettaisiin eräiden hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten tarkistamisesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 230/2014 vp) esitettyjen linjausten mukaisesti. Tarkoituksena on, että oikaisuvaatimus olisi käytössä mahdollisimman laajasti, mutta sen ulkopuolelle jäisivät asiat, joissa on asian laadun ja oikeusturvan kannalta tarpeen, että hallintopäätökseen haetaan muutosta valittamalla suoraan hallinto-oikeuteen. Tarkoituksena on myös ottaa käyttöön nykyistä laajemmin valituslupa muutoksenhaussa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituslupasäännösten soveltuvuuden arvioinnissa kiinnitettäisiin huomiota erityisesti asian laatuun ja merkitykseen sekä siihen, voidaanko korkeinta hallinto-oikeutta edeltäviä oikeussuojakeinoja pitää useimmissa tapauksissa riittävinä.
Pykälän 1 momentin nojalla työ- ja elinkeinoministeriön tekemään päätökseen saisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lain 10 §:n nojalla työ- ja elinkeinoministeriö voi tehdä päätöksen ylivoimaista estettä koskevassa asiassa. Oikaisuvaatimuksen ja valitusluvan käyttöön otolle ei voida katsoa olevan estettä.
Pykälän 2 momentin nojalla Verohallinnon lain 11 §:n nojalla tekemään seuraamusmaksua koskevaan päätöksen saisi hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Oikaisuvaatimus- tai valituslupamenettelyä ei otettaisi käyttöön, koska ne saattaisivat aiheettomasti pidentää käsittelyn kokonaiskestoa ja kyseessä on asianosaisen oikeusturvan ja elinkeinon harjoittamisen kannalta erityisen merkittävä asia. Seuraamusmaksuja on lain voimassaolon aikana määrätty vain muutamia, ja ne ovat olleet huomattavan suuria.
Pykälän 2 momentin nojalla Verohallinnon lain 12 §:n nojalla tekemään virhemaksua koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta siten kuin valmisteverotuslaissa säädetään muutoksenhausta muuhun kuin veron määräämistä tai palauttamista koskevaan asiaan.
Tämä merkitsisi muun ohella sitä, että ensiasteen muutoksenhaku Verohallinnon päätöksiin tapahtuisi Verohallinnolle tehtävällä oikaisuvaatimuksella, jonka määräaika olisi 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista tai, jos kysymyksessä olisi valtion oikeudenvalvojan muutoksenhaku, päätöksen tekemisestä. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä haettaisiin valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta ja edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos se myöntäisi valitusluvan.
1.12
Laki yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta
9 §.Polttoainemaksun määrääminen. Laissa säädetään polttoainemaksusta, jonka Tulli määrää, jos yksityisessä huvialuksessa käytetään kiellon vastaisesti moottoribensiiniä tai dieselöljyä lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta. Polttoainemaksun määräämisen siirtyessä Verohallinnon tehtäväksi pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
11 §.Aluksen maastavientikielto. Pykälässä tarkoitettu tehtävä siirtyisi Verohallinnolle.
12 §.Polttoainemaksun suorittaminen. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
13 §.Viranomaiset. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu polttoaineen käytön valvonta jäisi edelleen Tullin, poliisin ja Rajavartiolaitoksen tehtäväksi, joiden olisi väärinkäytöstilanteessa tehtävä asiasta ilmoitus Verohallinnolle polttoainemaksun maksuunpanoa varten. Valvovilla viranomaisilla olisi edelleen oikeus suorittaa sellaisia polttoaineen ja aluksen tarkastuksia, jotka ovat tarpeen käytettävän polttoaineen lajin selvittämiseksi. Käytännössä lakia valvottaisiin pääasiassa ottamalla näytteitä alusten polttoainesäiliöistä. Tarvittaessa näytteet lähetettäisiin tullilaboratorioon tutkittaviksi nykyistä käytäntöä vastaavasti.
14 §.Käyttökielto. Pykälään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos. Nykyiseen tapaan polttoainemaksun suorittamatta jättämisestä seuraisi aluksen käyttökielto. Tätä varten ei tarvita viranomaisen päätöstä. Polttoainemaksun määrännyt Verohallinto voisi pyytää poliisilta tai Tullilta virka-apua aluksen käytön estämiseksi.
Pykälän 2 momentin nojalla maksun määrännyt viranomainen voisi erityisistä syistä peruuttaa käyttökiellon.
16 §.Polttoainemaksua koskevien tietojen julkisuus ja tietojen antaminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
17 §.Ennakkoratkaisu. Pykälää muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta. Pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin siten, ettei päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisu, voisi hakea muutosta myöskään oikaisuvaatimuksella. Lisäksi 2 momenttia muutettaisiin siten, että ennakkoratkaisua koskeva asia olisi käsiteltävä kiireellisenä myös tuomioistuinvaiheessa.
18 §.Oikaisu maksunsaajan hyväksi. Pykälään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
19 §.Oikaisu maksuvelvollisen hyväksi. Pykälään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
20 §.Oikaisuvaatimus. Pykälän 1 momentin mukaan muutosta haettaisiin oikaisuvaatimuksella Tullin asemesta Verohallinnolta. Oikaisuvaatimusmenettelyä sovellettaisiin polttoainemaksua koskevien päätösten lisäksi kaikkiin muihinkin tämän lain nojalla annettuihin päätöksiin, ei kuitenkaan ennakkoratkaisuihin, joihin haettaisiin muutosta nykyiseen tapaan valittamalla hallinto-oikeuteen.
Pykälän 2 ja 3 momentteja muutettaisiin siten, että valtion muutoksenhakuoikeus siirtyisi Tullin tulliasiamieheltä Verohallinnon Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle. Muiden kuin polttoainemaksuja koskevien päätösten osalta oikaisuvaatimuksen määräajaksi säädettäisiin 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimuksen määräajaksi muutettaisiin myös Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön osalta 60 päivää. Tämä olisi yhtenäinen muun Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvan muutoksenhaun vastaavan määräajan kanssa.
Pykälän 4 momentin mukaan oikaisuvaatimus toimitettaisiin Tullin asemesta Verohallinnolle. Momenttiin sisältyvä kuulemista koskeva säännös kumottaisiin. Asianosaisten kuulemiseen sovellettaisiin hallintolain kuulemista koskevia säännöksiä. Kun muutoksenhakijana olisi verovelvollinen, valtion oikeudenvalvojaa kuultaisiin käytännössä vain poikkeuksellisesti silloin, kun kysymys on erityisestä laintulkintakysymyksestä. Sen sijaan jos muutoksenhakijana olisi valtion oikeudenvalvoja, verovelvollista kuultaisiin aina, kuten nykyisinkin.
Pykälään lisättävän uuden 5 momentin mukaan oikaisuvaatimus olisi käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä niin kuin perustuslaissa edellytetään.
21 §.Valitus hallinto-oikeuteen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin sen johdosta, että oikaisuvaatimusmenettely ulotettaisiin ennakkoratkaisuja lukuun ottamatta kaikkiin tämän lain nojalla annettuihin päätöksiin.
Pykälän 2 ja 3 momenttia muutettaisiin siten, että muutoksenhakijaksi valtion puolesta säädettäisiin Tullin tulliasiamiehen asemasta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Valituksen määräajaksi muutettaisiin 60 päivää, mikä olisi yhtenäinen muun Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvan muutoksenhaun vastaavan määräajan kanssa.
21 a §.Kuuleminen valitusta käsiteltäessä. Lain uudessa 21 a §:ssä säädettäisiin kuulemisesta valitusta käsiteltäessä. Pykälä vastaisi sanamuodoltaan ja sitä sovellettaisiin vastaavasti kuin verotusmenettelystä annetun lain 69 §:ää.
Pykälän 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen, käytännössä hallinto-oikeuden, olisi varattava valituksen johdosta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle ja oikeudenvalvontayksikön tekemästä valituksesta maksuvelvolliselle tilaisuus vastineen antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus vastaselityksen antamiseen.
Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallintotuomioistuin voisi kuitenkin ratkaista valituksen kuulematta oikeudenvalvontayksikköä, jos polttoainemaksun määrä voisi maksuvelvollisen vaatimuksesta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia olisi tulkinnanvarainen tai epäselvä.
22 §.Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että muutoksenhakijaksi valtion puolesta säädettäisiin Tullin tulliasiamiehen asemasta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Ennakkoratkaisua koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä muutoksenhakuaika olisi muuta Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvaa verotusta vastaavasti 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista.
23 §.Muutoksenhaun ja Verohallinnon tekemän oikaisun johdosta maksettava korko. Pykälän otsikkoon sekä sen 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
24 §.Valtion oikeudenvalvonta. Valtion oikeudenvalvojaksi säädettäisiin Verohallinnosta annetussa laissa tarkoitettu Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.
27 §.Aiheettoman suorituksen palauttaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
28 §.Polttoainemaksun huojentaminen ja maksunlykkäys. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi säädettäisiin Tullin sijasta Verohallinto. Pykälän 3 momentiksi lisättäisiin säännös muutoksenhakukiellosta.
1.13
Laki öljysuojarahastosta
5 §.Öljysuojamaksun suuruus. Öljysuojamaksun kantamisesta vastaisi Verohallinto, joten pykälään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
7 §.Maksun kantaminen. Pykälän 1 momenttiin sisällytettäisiin toimivaltaisten viranomaisten osalta viittaussäännös valmisteverotuslain 4 §:ään. Maksun kantaminen kuuluisi Verohallinnon tehtäviin. Valvontatehtävä olisi sekä Verohallinnolla että Tullilla. Verohallinto voisi antaa tarkempia määräyksiä öljysuojamaksun kantomenettelystä. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädetään maksun määräytymisen ajankohdasta, jota ei muutettaisi vaikka maksun kantaminen siirtyisi Verohallinnolle. Pykälän 2 ja 3 momentista poistettaisiin tarpeettomina maininnat sovellettavasta menettelystä, koska maksumenettelyä koskeva 7 a § on lisätty lakiin tammikuun 1 päivänä 2010 voimaantulleella lailla.
7 a §.Maksumenettely. Pykälän viittaus korjattaisiin voimassaolevaan valmisteverotuslakiin.
8 §.Pääomarajat. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos.
9 §.Maksua koskevien tietojen antaminen. Öljysuojarahaston hoidon sekä toiminnan ja talouden suunnittelun kannalta olisi edelleen tärkeää, että ympäristöministeriöllä ja rahaston hallituksella olisi mahdollisuus saada öljysuojamaksun kertymää ja muita maksua koskevia tietoja käyttöönsä. Pykälään sisällytettäisiin säännös, jonka mukaan Verohallinto, ja tarvittaessa myös Tulli valvovana viranomaisena voisivat antaa ministeriölle ja rahaston hallitukselle näille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarpeellisia öljysuojamaksua koskevia tietoja valmisteverotuslain salassapitoa koskevien säännösten estämättä. Koska öljysuojamaksun maksumenettelyssä noudatetaan yksinomaan valmisteverotuslain säännöksiä, viittaus tullilain salassapitosäännöksiin poistettaisiin.
1.14
Laki öljysuojarahastosta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain muuttamisesta
7 §.Maksun kantaminen. Pykälää muutettiin lailla 1791/2009. Pykälä säädettiin tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Voimaantuloa koskevaa asetusta ei ole kuitenkaan annettu. Lakiteknisistä syistä lakia 1791/2009 muutettaisiin siten, että 7 §:ään tehtäisiin vastaavat muutokset kuin tämän esityksen 13. lakiehdotuksessa. Muutoslaki tulisi voimaan samanaikaisesti lain (1791/2009) 7 §:n kanssa.
1.15
Autoverolaki
2 §. Pykälä koskee Suomessa rekisteröimätöntä ajoneuvoa, jota käyttää muualla kuin Suomessa vakinaisesti asuva henkilö. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että Verohallinto säädettäisiin toimivaltaiseksi viranomaiseksi Suomessa tapahtuvan verottoman käyttöajan pidentämiseen.
11 g §. Pykälässä säädetään ajoneuvojen hintatietojen ilmoittamisesta ja verotusarvojen vahvistamisesta. Toimivaltaiseksi viranomaiseksi muutettaisiin Verohallinto. Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin Verohallinnon valtuutta antaa tarkempia määräyksiä hintatietojen ilmoittamisesta sekä lisättäisiin valtuus antaa tarkempia määräyksiä verotusarvotilastojen julkaisemisesta.
14 §. Pykälä koskee ajoneuvon uudelleen verottamista, jos ajoneuvoa on muutettu niin, että rekisteritietoihin sisältyvää tyyppikoodia olisi muutettava. Pykälän 2 momentissa veron maksuunpano on säädetty Liikenteen turvallisuusviraston tehtäväksi. Momentti kumottaisiin, sillä Liikenteen turvallisuusviraston verotustehtäviä koskevat säännökset koottaisiin veroviranomaisten tehtäviä koskevaan 54 §:ään.
30 §. Rekisteristä poistetun ajoneuvon uudelleen verottamisesta säädetään 30 §:ssä. Pykälän 2 momentissa veron maksuunpano on säädetty Liikenteen turvallisuusviraston tehtäväksi. Momentti kumottaisiin ja Liikenteen turvallisuusviraston verotustehtäviä koskevat säännökset koottaisiin veroviranomaisten tehtäviä koskevaan 54 §:ään.
32 §. Lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun väliaikaisen verottoman käyttöajan pidentämisestä päättäisi Verohallinto.
34 b §. Pykälässä säädetään ulkomailla työskentelevän henkilön oikeudesta käyttää ajoneuvoa verottomasti työtehtävien hoitamiseen Suomessa. Pykälän 2 momenttiin sisältyvät maininnat Tullista muutettaisiin Verohallinnoksi.
34 c §. Pykälä koskee ulkomaisen työnantajan omistaman työsuhdeauton käyttöä Suomessa veroa suorittamatta. Pykälän 4 momenttiin sisältyvät maininnat Tullista muutettaisiin Verohallinnoksi.
34 e §. Vuoden 2017 alussa voimaantulevassa säännöksessä (laissa 561/2016) Tulli on valtuutettu antamaan tarkempia määräyksiä autoveron vientipalautukseen ja ennakkopalautukseen liittyvistä menetellyistä ja tietojen antamisesta. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että valtuus määräysten antamiseen olisi Verohallinnolla.
35 §. Veroviranomainen voi määrätä pykälän 1 momentissa tarkoitetun käytön muista ehdoista ja rajoituksista tai antaa rekisteröidylle asiamiehelle yksittäistapauksessa oikeuden erityisestä syystä muuhunkin kuin tässä pykälässä tarkoitettuun tilapäiseen käyttöön verotta. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että veroviranomaista koskevat maininnat korvattaisiin Verohallinnolla ja valtuus antaa oikeus ajoneuvon tilapäiseen käyttöön verotta laajennettaisiin koskemaan myös muita kuin rekisteröityjä asiamiehiä.
35 a §. Lain 35 a §:ssä tarkoitettu käyttöönottoilmoitus annettaisiin Verohallinnolle.
35 b §. Pykälä koskee ajoneuvon myyntitarkoituksessa tapahtuvan koeajon tai esittelyn verottomuutta. Tullia koskevat maininnat 1 ja 2 momentissa korvattaisiin Verohallinnolla. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin Verohallinnolle valtuus antaa tarkempia määräyksiä kirjanpitovelvollisuuden toteuttamistavasta.
35 c §. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus ajoneuvon lyhytaikaisesta verottomasta käytöstä annettaisiin Verohallinnolle.
36 §. Verohallinto säädettäisiin toimivaltaiseksi viranomaiseksi pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa.
37 §. Autoveroilmoitus säädettäisiin annettavaksi Verohallinnolle. Lisäksi Verohallinto voisi antaa tarkempia määräyksiä ilmoituksen antamisesta.
38 §. Verotuksen toimittaminen säädettäisiin Verohallinnon tehtäväksi. Lisäksi maininta ajoneuvon rekisteriasioiden hoitajasta muutettaisiin ajoneuvoliikennerekisterin pitäjäksi ajoneuvoliikennerekisteristä annettua lakia (541/2003) vastaavasti. Lisäksi pykälästä poistettaisiin velvollisuus antaa rekisteröintiluvasta tieto verovelvolliselle.
39 §. Verohallinto säädettäisiin toimivaltaiseksi hyväksymään ajoneuvojen valmistaja tai maahantuoja rekisteröidyksi asiamieheksi. Verohallinto myös päättäisi rekisteröintiin liittyvistä vakuuksista sekä rekisteröinnin peruuttamisesta. Verohallinnolla olisi lisäksi oikeus antaa tarkempia määräyksiä rekisteröityjen asiamiesten konekielisten ilmoitusten muodosta. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan Tulli antaisi jatkossa Verohallinnolle tämän pyynnöstä hakijan luotettavuutta koskevan lausunnon. Koska rekisteröityä asiamiestä koskevan luvan edellytykseksi on tässä laissa säädetty hakijan luotettavuus, Tulli voisi lausuntoa varten käyttää henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain 16 §:n nojalla henkilörekisterinsä tietoja.
40 §. Pykälän 2 momentin mukaan rekisteröity asiamies ilmoittaa ajoneuvot verotettaviksi jaksolta, jonka pituuden Tulli päättää. Tulli päättää myös autoveroilmoituksen antamisen ajankohdan. Momenttia muutettaisiin siten, että Verohallinto määräisi autoveroilmoituksen antamisen ajankohdan ja ilmoitusjakson pituuden.
45 §. Voimassa olevan säännöksen mukaan veroviranomaisella on verotusta ja sen valvontaa varten oikeus saada käyttöönsä ajoneuvoliikennerekisterissä olevat tiedot. Pykälään lisättäisiin maininta myös eräiden muiden tahojen tiedonsaantioikeudesta. Tullilla, poliisilla, rekisteröinnin suorittajalla ja katsastuksen suorittajalla olisi 79 §:n nojalla velvollisuus ilmoittaa veroviranomaiselle, jos rekisterissä tai käytössä havaitaan olevan ajoneuvon, josta veroa ilmeisesti ei ole maksettu, tai jonka rakennetta, käyttötarkoitusta tai omistusta on muutettu siten, että ajoneuvosta voitaisiin joutua suorittamaan veroa. Tätä ilmoitusta varten mainituilla tahoilla olisi myös oikeus saada käyttöönsä ajoneuvoliikennerekisterissä olevat tiedot.
46 §. Pykälässä säädetään omistajan ilmoitusvelvollisuudesta silloin kun verosta vapaan tai alennettuun veroon oikeutetun ajoneuvon rakennetta, omistusta tai käyttötarkoitusta on muutettu siten, että ajoneuvo tai sen käyttötarkoitus ei enää täytä verottomuuden tai alennetun veron edellytyksiä.
Pykälän 3 momentin mukaan poliisiviranomaisen on estettävä ajoneuvon käyttö, jos ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty. Säännöstä muutettaisiin siten, että velvollisuus ajoneuvon käytön estämiseen olisi Tullilla ja poliisilla.
50 §. Pykälään sisältyvät autoveron huojentamista ja maksunlykkäyksen myöntämistä koskevat säännökset. Pykälän 1 ja 3 momenttia muutettaisiin siten, että Verohallinto käsittelisi Tullin sijasta huojennus- ja maksunlykkäysasiat.
51 §. Verohallinto säädettäisiin toimivaltaiseksi viranomaiseksi käsittelemään invaliditeetin perusteella tehdyt autoveron palautushakemukset.
52 §. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin toimivaltaisen viranomaisen osalta.
54 §. Veroviranomaisia autoverotuksessa olisivat Verohallinto ja Liikenteen turvallisuusvirasto. Tullin autoverotustehtävä siirtyisi Verohallinnolle. Verohallinto vastaisi autoverotuksen toimittamisesta, veronkannosta ja verovalvonnasta sekä muista viranomaistehtävistä. Verohallinnon toimivalta koskisi yleisesti autoverotustehtäviä siltä osin kuin toisin ei säädetä. Verohallinnolle kuuluisi myös yleinen autoverotuksen johtaminen, vaikkei siitä nimenomaisesti säädettäisi.
Liikenteen turvallisuusvirasto huolehtisi edelleen ajoneuvon ensimmäisen rekisteröinnin jälkeen tapahtuvasta autoverotuksesta silloin kun veroa kannettaisiin ajoneuvon rakenteen, käyttötarkoituksen tai omistuksen muutokseen perusteella. Säännöstä selkeytettäisiin mainitsemalla erikseen ne pykälät, joiden tarkoittamissa tilanteissa Liikenteen turvallisuusvirasto hoitaa verotuksen, veronkannon, verovalvonnan ja muut viranomaistehtävät.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin muista autoverotusta valvovista viranomaisista. Vaikka Tulli ei enää hoitaisi autoverotuksen toimittamista, Tullilla kuitenkin säilyisi verotuksen valvontatehtävä. Myös poliisi valvoisi nykyiseen tapaan autoverotusta. Näiden valvontaviranomaisten tehtävä olisi osittain päällekkäinen Verohallinnon ja Liikenteen turvallisuusviraston suorittaman verovalvonnan kanssa. Valvontatehtävien päällekkäisyys olisi kuitenkin perusteltua, sillä valvontatoimenpiteiden tarkka luetteleminen ja työjaon yksityiskohtainen kuvaaminen lain tasolla olisi vaikeaa ja voisi jättää käytännön valvontatyötä haittaavia aukkoja toimivaltuuksiin. Tullin ja poliisiin rooli painottuisi käytännössä enemmän liikenteessä suoritettavaan valvontaan kun taas veroviranomaisten työn painopiste olisi asiakirjoihin ja tietojärjestelmiin pohjautuvassa valvonnassa. Tulli voisi kuitenkin yhä tehdä omia selvityksiä esimerkiksi ajoneuvojen väliaikaisen verottoman käytön edellytysten täyttymisestä. Tarkemmasta työnjaosta, valvontatehtävien toteutuksesta ja siihen liittyvästä ohjeistuksesta sovittaisiin veroviranomaisten ja valvontaviranomaisten kesken. Tullille säädettyyn valvontatehtävään sovellettaisiin lisäksi tullilaissa ja rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa säädettyjä toimivaltuuksia.
Pykälän edellä olevaa väliotsikkoa tarkistettaisiin.
55 §. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että termi edunvalvonta muutettaisiin oikeudenvalvonnaksi. Muutoksella täsmennettäisiin, että pykälässä säädetään erityisesti valtion oikeudenvalvonnasta verotuksessa ja verotusta koskevassa muutoksenhaussa. Valtion oikeudenvalvojaksi säädettäisiin Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvassa verotuksessa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Liikenteen turvallisuusviraston tehtävänä olevassa verotuksessa oikeudenvalvontatehtävät hoitaisi nykyiseen tapaan Liikenteen turvallisuusviraston veroasiamies.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön suorittamaan oikeudenvalvontaan sovellettaisiin mainitun lain 24–26 §:ien sekä Verohallinnosta annetun asetuksen (278/2008) oikeudenvalvontaa koskevia säännöksiä vastaavasti kuin muussakin Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvassa oikeudenvalvonnassa.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin 1 momenttia vastaavasti siten, että käsite edunvalvoja muutettaisiin oikeudenvalvojaksi. Viittaus 69 ja 70 §:iin poistettaisiin tarpeettomana, koska 69 §:n 5 momentin kuulemista koskevasta säännöksestä luovuttaisiin ja 70 §:n 4 momentin sijaan tulleeseen 70 a §:n 2 momenttiin ei erityissäännöksenä olisi tarpeen viitata.
Pykälän edelle lisättäisiin sen sisältöä kuvaava väliotsikko.
63 §. Pykälässä säädetään veron perinnästä ulosottotoimin sekä ajoneuvon käyttökiellosta ja haltuunotosta.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että veroviranomainen voisi pyytää virka-apua poliisin lisäksi myös Tullilta ajoneuvon käytön estämiseksi.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että ajoneuvo voitaisiin määrätä otettavaksi Verohallinnon ja Liikenteen turvallisuusviraston lisäksi poliisin tai Tullin haltuun. Lisäksi ehdotetaan, että haltuun otetun ajoneuvon huutokauppaan ei enää sovellettaisi tullihuutokaupan säännöksiä. Myöskään huutokaupalla ajoneuvosta saatua hintaa ei enää käytettäisi tullimaksujen kattamiseen ennen autoveroa.
67 §. Pykälä koskee autoverosta annettavaa ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisun antaisi 1 momentin mukaan Verohallinto tai Liikenteen turvallisuusvirasto näiden viranomaisten välisen toimivallan jaon mukaisesti.
69 §. Pykälä koskee oikaisuvaatimusmenettelyä. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että oikaisuvaatimusmenettelyä sovellettaisiin veron määräämistä ja palauttamista koskevien päätösten lisäksi kaikkiin muihinkin tämän lain nojalla annettuihin päätöksiin. Oikaisuvaatimusta ei kuitenkaan saisi tehdä ennakkoratkaisusta eikä päätöksistä, joista valittaminen on erikseen kielletty. Tällaisia päätöksiä ovat huojennusta ja maksunlykkäystä koskevat päätökset sekä 52 §:n mukainen käyttökiellon peruuttamista koskeva päätös.
Oikaisuvaatimusmenettelyä sovellettaisiin myös 32 §:ssä tarkoitettuun väliaikaisen verottoman käytön määräajan pidentämistä koskevaan päätökseen, 33 §:ssä tarkoitettuun asuinpaikkapäätökseen, 34 c §:ssä tarkoitettuun työsuhdeajoneuvoa koskevaan päätökseen, 35 a §:ssä tarkoitettuun käyttöönottoilmoituksen vahvistamatta jättämistä koskevaan päätökseen, 36 §:ssä tarkoitettuun päätökseen ajoneuvon maastavientiä varten annetusta määräajasta, 39 §:ssä tarkoitettuun rekisteröidyn asiamiehen lupapäätökseen, 43 §:ssä tarkoitettuun peruutusta ja peruutusmaksua koskevaan päätökseen sekä 63 §:ssä tarkoitettuihin ajoneuvon käytön estoa ja ajoneuvon haltuunottoa koskeviin päätöksiin.
Lain siirtymäsäännösten mukaan vireillä olevat oikaisuvaatimusasiat siirtyisivät lain voimaan tullessa Verohallinnon käsiteltäviksi. Verovelvollinen saisi toimia hänelle ennen lain voimaantuloa annetun valitusosoituksen mukaan ilman oikeudenmenetyksiä.
Pykälän 2 momentin sanamuotoa muutettaisiin 55 §:n sääntelyä vastaavasti siten, että edunvalvoja muutettaisiin oikeudenvalvojaksi.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin 55 §:n sääntelyä vastaavasti siten, että valtion puolesta oikaisuvaatimuksen tekijäksi säädettäisiin valtion oikeudenvalvoja eli Tullin oikeudenvalvontayksikön asemasta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö samalla kun Liikenteen turvallisuusviraston tehtäväalaan kuuluvassa verotuksessa oikeustila jäisi tältä osin ennalleen.
Pykälän 1 momentin muutoksesta johtuen oikaisuvaatimuksen määräajaksi säädettäisiin muissa kuin veron määräämistä tai palauttamista koskevissa asioissa 60 päivää päätöksen tiedoksiannosta. Kun virhemaksu lain 59 a §:n mukaan rinnastetaan veroon, myös erilliseen virhemaksua koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta kolmen vuoden määräajassa.
Oikaisuvaatimuksen määräajaksi muutettaisiin 60 päivää myös valtion oikeudenvalvojan osalta. Tämä olisi yhtenäinen muun Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvan muutoksenhaun vastaavan määräajan kanssa.
Pykälän 5 momenttia muutettaisiin siten, että kuulemista koskevasta säännöksestä luovuttaisiin. Asianosaisten kuulemiseen sovellettaisiin hallintolain kuulemista koskevia säännöksiä. Kun muutoksenhakijana olisi verovelvollinen, valtion oikeudenvalvojaa kuultaisiin käytännössä vain poikkeuksellisesti silloin, kun kysymys on erityisestä laintulkintakysymyksestä. Sen sijaan jos muutoksenhakijana olisi valtion oikeudenvalvoja, verovelvollista kuultaisiin aina, kuten nykyisinkin. Momenttia muutettaisiin lisäksi siten, että siihen siirrettäisiin 6 momentin säännös oikaisuvaatimuksen käsittelystä ilman aiheetonta viivytystä. Pykälän 6 momenttiin otettaisiin kumottavaksi ehdotetun 74 §:n asiasisältö kuitenkin siten muutettuna, että velvollisuus maksaa vero säädetyssä ajassa muutoksenhausta huolimatta käsittäisi valituksen lisäksi myös oikaisuvaatimuksen. Periaate koskisi siten kaikkia muutoksenhaun vaiheita ja se soveltuisi myös veron liitännäisseuraamuksiin, kuten veronkorotukseen ja viivästysseuraamuksiin.
70 §. Pykälässä säädetään muutoksenhausta hallinto-oikeuteen. Pykälää muutettaisiin vastaamaan sitä, että lain 69 §:n muutoksella oikaisuvaatimusmenettely ulotettaisiin koskemaan kaikkia tämän lain nojalla annettuja päätöksiä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuteen valitettaisiin vain oikaisuvaatimuksen johdosta tehdyistä päätöksistä sekä ennakkoratkaisuista. Muutosta haettaisiin pääsääntöisesti siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiiriin verovelvollisen kotikunta kuului ajankohtana, jona veroviranomainen teki alkuperäisen hallintopäätöksen.
Pykälän 2 ja 3 momentteja muutettaisiin 55 §:n sääntelyä vastaavasti siten, että edunvalvojan käsite muutettaisiin oikeudenvalvojaksi.
Muiden kuin veron määräämistä ja palauttamista koskevien päätösten valituksen määräajaksi muutettaisiin 60 päivää, mikä olisi yhtenäinen muun Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvan muutoksenhaun vastaavan määräajan kanssa.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että sen asiasisältö siirrettäisiin uuden 70 a §:n 2 momentiksi, ja momenttiin otettaisiin 5 momentin asiasisältö.
70 a §. Lakiin lisättävässä uudessa pykälässä säädettäisiin kuulemisesta valitusta käsiteltäessä. Pykälän 1 momentti vastaisi asiasisällöltään verotusmenettelystä annetun lain 69 §:ää ja ehdotettavaa valmisteverotuslain 107 c §:ää.
Pykälän 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen olisi varattava valituksen johdosta 55 §:ssä tarkoitetulle valtion oikeudenvalvojalle ja valtion oikeudenvalvojan tekemästä valituksesta verovelvolliselle tilaisuus vastineen antamiseen sekä tarvittaessa muutoksenhakijalle tilaisuus vastaselityksen antamiseen.
Pykälän 2 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä 70 §:n 4 momenttia. Momenttiin tehtäisiin tekninen muutos, jolla sen sanamuoto yhtenäistettäisiin verotusmenettelystä annetun lain ja valmisteverotuslakiin ehdotetun sääntelyn kanssa.
71 §. Pykälä koskee muutoksenhakua hallinto-oikeuden päätökseen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin 55 §:n sääntelyä vastaavasti siten, että edunvalvonnan käsite muutettaisiin oikeudenvalvonnaksi. Ennakkoratkaisua koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä muutoksenaika olisi muuta Verohallinnon tehtäväalaan kuuluvaa verotusta vastaavasti 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista.
73 §. Pykälä koskee veron palauttamista tai maksuunpanoa hallinto-oikeuden päätöksen perusteella. Pykälän 1 ja 2 momenttia muutettaisiin 54 §:n sääntelyä vastaavasti siten, että toimivaltainen veroviranomainen suorittaisi säännöksissä mainitut tehtävät.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin lisäksi 55 §:n sääntelyä vastaavasti siten, että edunvalvojan käsite muutettaisiin oikeudenvalvojaksi.
74 §. Pykälän mukaan autovero on valituksesta huolimatta maksettava säädetyssä ajassa. Pykälä kumottaisiin ja sen asiasisältö siirrettäisiin 69 §:n 6 momentiksi kuitenkin siten muutettuna, että säännös koskisi myös oikaisuvaatimusta.
75 §. Pykälässä säädetään, että valtioneuvostolla on oikeus määrätä vero kannettavaksi eduskunnalle annetun autoveron muuttamisesta koskevan esityksen mukaisesti. Säännös kumottaisiin vanhentuneena, sillä veromuutosten voimaantulosta säädetään lailla.
78 §. Pykälä koskee tilannetta, jossa valtion edunvalvoja katsoo, että verovelvollisen maksettavaksi tulisi määrätä veroa. Valtion edunvalvojan termi muutettaisiin oikeudenvalvojaksi. Oikeudenvalvojan pyynnöstä tehtävän päätöksen antajaksi säädettäisiin toimivaltainen veroviranomainen.
79 §. Pykälän 1 momentissa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta Tullille tai Liikenteen turvallisuusvirastolle, jos rekisterissä tai käytössä havaitaan olevan ajoneuvon, josta ei ole suoritettu veroa. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että ilmoitus tulisi antaa veroviranomaiselle. Lisäksi termi rekisteröintiasioiden hoitaja muutettaisiin rekisteröinnin suorittajaksi ja katsastuksen toimittaja muutettaisiin katsastuksen suorittajaksi ajoneuvolakia (1090/2002) vastaavasti. Ilmoitusvelvollisia olisivat myös Tulli ja poliisi.
Pykälän 2 momentin sanamuotoa selkeytettäisiin. Tulli ja poliisi voisivat estää ajoneuvon käytön ja ottaa rekisterikilvet ja rekisteröintitodistuksen haltuun. Käytön estosta tulisi ilmoittaa asianomaiselle veroviranomaiselle.
80 §. Veroviranomaisilla, Tullilla ja poliisilla olisi oikeus tarkastaa ajoneuvoja ja tiloja sekä oikeus pysäyttää ajoneuvo tarkastusta varten.
84 §. Säännös koskee tietojen antamiseen liittyvän uhkasakon määräämistä. Uhkasakon voisivat määrätä Verohallinto ja Liikenteen turvallisuusvirasto.
87 a §. Lakiin lisättävässä uudessa pykälässä säädettäisiin Tullin ja veroviranomaisten oikeudesta saada toisiltaan tietoja niille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Kattava tietojenvaihto olisi välttämätöntä verotuksen sekä tehokkaan verovalvonnan toteuttamiseksi. Tietojenvaihto voisi olla oma-aloitteista tai pyynnöstä tapahtuvaa, ja se voisi tapahtua tietojärjestelmän avulla tai muulla tavalla sähköisesti. Säännös täydentäisi autoverolain tietojen salassapitoa ja luovuttamista koskevia säännöksiä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Tullin oikeudesta antaa Verohallinnolle ja Liikenteen turvallisuusvirastolle tarpeellisia tietoja oma-aloitteisesti. Tiedot voisivat koskea verotettavaa ajoneuvoa, valvontahavaintoja ja muita veroviranomaisen toimivaltaan kuuluvaa autoverotukseen liittyvää tehtävää varten annettuja tietoja. Valvontahavainnoilla tarkoitettaisiin muun muassa Tullin teknisissä tienvarsitarkastuksissa sekä muulla tavalla saamia verovalvontaa koskevia havaintoja ja tietoja.
Pykälän 2 momentti koskisi Verohallinnon ja Liikenteen turvallisuusviraston oikeutta saada pyynnöstä Tullilta lakisääteisten tehtäviensä hoitamista varten tarvitsemiaan tietoja. Verohallinto voisi pyytää Tullilta tietoja verotuksen toimittamista, lupaharkintaa, verovalvontaa sekä muita sille säädettyjä autoverotukseen liittyviä tehtäviä varten.
Pykälän 3 momentti koskisi Tullin oikeutta saada tietoja Verohallinnon ja Liikenteen turvallisuusviraston tietojärjestelmistä ja rekistereistä. Tältä osin sovellettaisiin vuonna 2015 voimaantullutta henkilötietojen käsittelystä Tullissa annettua lakia. Sen mukaan Tullilla on oikeus saada Verohallinnon tietojärjestelmistä tarpeelliset tiedot verovelvollista koskevine tunnistetietoineen muun muassa verotusta, perintää ja tullirikostorjuntaa varten. Esityksen 17. lakiehdotuksessa ehdotetaan, että tietoja voitaisiin käyttää myös lain 2 §:ssä määriteltäväksi ehdotettuun verovalvontaan. Tullilla on oikeus saada ajoneuvoliikennerekisteristä tullivalvontaa, verotusta, perintää sekä tullirikostorjuntaa varten tarvittavat tiedot.
Pykälässä tarkoitettu tietojenvaihto voisi tapahtua myös teknisen käyttöoikeuden avulla tai muutoin sähköisesti, mistä säädettäisiin 4 momentissa.
88 §. Pykälään sisältyvä maininta tulliviranomaisesta muutettaisiin Verohallinnoksi.
1.16
Laki Tullin hallinnosta
2 §.Tehtävät. Lain 2 §:ssä säädetään Tullin tehtävistä. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta autoverotuksesta huolehtimisesta kokonaan, koska Tullille ei jäisi autoverotustehtäviä lainkaan erikseen säädettävää valvontatehtävää lukuun ottamatta. Valmisteverotustehtäviä Tullilla säilyisi siten kuin Tullin tehtävistä kyseisissä verolaeissa tarkemmin säädetään, mikä huomioitaisiin säännösehdotuksen sanamuodossa. Vaikka maahantuonnin arvonlisäverotuksessa ei vielä tässä vaiheessa ehdoteta muutoksia, ehdotetaan myös maahantuonnin arvonlisäverotuksesta kirjattavaksi samalla tavoin kuin valmisteverotuksesta siten, että Tulli toimittaa maahantuonnin arvonlisäverotusta sen mukaan kuin erikseen säädetään. Tämä ei kuitenkaan käytännössä vaikuttaisi Tullin arvonlisäveronkantotehtävään, koska siitä säädetään erikseen arvonlisäverolaissa.
1.17
Laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa
2 §.Määritelmät. Verotustehtävien siirtäminen pois Tullilta luo Tullin verovalvontatehtävien osalta uudenlaisen tilanteen, jossa Tullille olisi säädetty verotuksen valvontatehtäviä sellaisen verotuksen valvomiseksi, jota se ei itse toimita. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi verovalvonnan määritelmä, jonka mukaan verovalvonnalla tarkoitettaisiin Tullin tehtäväksi erikseen säädetyn, tiettyä verolajia koskevan, valvontatehtävän suorittamista. Verovalvontaan sisältyisi myös kaupallisen liikenteen riskianalyysitoiminta. Verovalvonta –termiä käytettäisiin lain 3 ja 5 §:ssä tarkentamaan, että asianomaisiin tietojärjestelmiin saataisiin tallentaa ja niissä käsitellä myös määritelmässä tarkoitetun verovalvonnan, jossa verotuksen toimittaminen ei kuulu Tullin toimivaltaan, tietoja. Lisäksi termiä käytettäisiin 13 §:ssä tarkentamaan, että Tullilla olisi oikeus saada pykälän mukaisesti tietoja myös verovalvontaa varten. Tarkoituksena ei siis ole laajentaa Tullin tietojensaanti- ja tietojenkäsittelyoikeuksia vaan varmistaa, että ne säilyisivät ennallaan Tullille edelleen jäävää verovalvontatehtävää varten.
3 §.Rikostorjunnan tietojärjestelmä. Rikostorjunnan tietojärjestelmä on Tullin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä, automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri. Rikostorjunnan tietojärjestelmä saa sisältää henkilöistä vain sellaisia tietoja, joita on tarpeen käsitellä Tullille laissa säädettyjen valvonta- ja rikostorjuntatehtävien suorittamiseksi. Pykälän 3 momentin 1 kohdan b alakohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että järjestelmään saadaan tallettaa myös tiedot 2 §:ssä määriteltäväksi ehdotetun verovalvonnan toimenpiteistä.
5 §.Tullivalvonnan tietojärjestelmä. Tullivalvonnan tietojärjestelmä olisi kuten nykyisinkin Tullin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettu pysyvä, automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidettävä henkilörekisteri. Tullivalvonnan tietojärjestelmän tarkoituksena on tehostaa valvontaa varmistamalla osaltaan tullien, verojen ja maksujen oikeellisuutta, tavaroiden tuonti- ja vientirajoitusten noudattamista sekä muiden tullitoimenpiteiden oikeaa kohdentamista. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että järjestelmään voidaan kerätä, tallettaa ja muutoinkin käsitellä myös 2 §:ssä määriteltäväksi ehdotetun verovalvonnan suorittamiseksi tarpeellisia tietoja.
13 §.Tullin oikeus saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä. Pykälässä säädettäisiin nykyistä säännöstä vastaavasti Tullin oikeudesta saada henkilö- ja muita tietoja määrätyistä tietojärjestelmistä ja rekistereistä. Tullilla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus saada pykälässä tarkoitetuista tietojärjestelmistä ja henkilörekistereistä kaikki tarvitsemansa tiedot säännöksessä yksilöityjen tehtäviensä suorittamiseksi. Pykälän 1 momentin asianomaisia kohtia esitetään tarkennettavaksi lisäämällä niihin, että tietoja voitaisiin käyttää myös lain 2 §:ssä määriteltäväksi ehdotettuun verovalvontaan. Tietoa pyytäessään Tulli suorittaisi pyydettäviä tietoja koskevan tarpeellisuusharkinnan siitä, että tieto on tarpeellinen kyseiseen käyttötarkoitukseen. Momentin 2 kohtaa täydennettäisiin lisäksi siten, että Tulli voisi saada tarvittavia tietoja Verohallinnon tietojärjestelmien lisäksi myös Verohallinnon rekistereistä.
17 §.Tietojen luovuttaminen muille viranomaisille. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään Tullin oikeudesta luovuttaa tietoja Verohallinnolle. Kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että tietoja voidaan luovuttaa Verohallinnolle myös valtion edun- ja oikeudenvalvontaa varten. Koska Tulli suorittaisi verovalvontaa ja epäiltyjen rikosten esitutkintaa myös tietyn Verohallinnon toimitettavaksi kuuluvan verotuksen osalta, tulisi Verohallinnon voida saada Tullilta valtion edun- ja oikeudenvalvontaa varten tarvitsemiaan tietoja.
1.18
Laki Verohallinnosta
28 §.Menettely rikosasiassa. Jotta Tullilta Verohallinnon kannettavaksi siirtyviä veroja koskevien verorikosepäilyjen tutkinta suoritettaisiin Tullissa, jossa olisi edelleen esitutkintaan tarvittavat resurssit ja osaaminen, lisättäisiin pykälän 1 momenttiin säännös, jonka mukaan Verohallinnon tulisi tehdä siirtyviä verolajeja koskevat rikosilmoitukset Tullille. Rikostorjunnan yleisviranomaisena toimivan poliisin ajantasaisen tiedonsaannin varmistamiseksi tulisi Tullille tehtävät rikosilmoitukset antaa samanaikaisesti myös poliisille tiedoksi. Kun Verohallinto tekee samaa verovelvollista koskevia rikosilmoituksia eri verolajeista sekä poliisille että Tullille, se kertoisi tämän rikosilmoituksissaan, jotta esitutkintaviranomaiset osaavat huomioida mahdollisen tarpeen sopia yhteistyöstä tai tutkinnan keskittämisestä.
30 §.Verotuskustannukset ja niiden jakautuminen. Esityksessä ehdotetaan Verohallinnon tehtäväalaan siirrettäväksi auto- ja valmisteverot. Koska valtion verojen osuus Verohallinnon toimittamista veroista kasvaa, osuudet verotuskustannuksista on määriteltävä uudelleen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että valtio perisi vuodesta 2017 lähtien kunnilta yhteensä 29,9 prosentin, evankelisluterilaisen kirkon seurakunnalta 3,3 prosentin osuuden ja Kansaneläkelaitokselta 5,7 prosentin osuuden verotuskustannuksista. Uudet kustannusosuudet on laskettu siten, että vuoden 2016 vahvistettuihin verotuskustannuksiin lisätään Tullilta siirrettävä määräraha valtion kustannusosuuteen muiden veronsaajien kustannusten pysyessä ennallaan.
1.19
Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta
1 §.Lain soveltamisala. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 3 momentti, jossa lain soveltamisalan ulkopuolelle rajattaisiin autoverotusta ja valmisteverotusta koskevat asiakirjat ja tiedot. Autoverotusta koskevien tietojen ja asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta säädetään autoverolaissa, ja valmisteverotusta koskevien tietojen ja asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta valmisteverotuslaissa 1469/1994, nykyiseen valmisteverotuslakiin lisättäväksi ehdotetussa uudessa 4 a §:ssä sekä eräissä verolajikohtaisissa valmisteverolaeissa.
Verohallinnon sisällä tietojen luovutus olisi kuitenkin mahdollista sen mukaan kuin lain 10 §:ssä säädetään. Lisäksi, sen mukaan kuin lain 16 §:ssä säädetään, Verohallinto saisi antaa salassapitosäännösten estämättä valtiovarainministeriölle myös valmiste- ja autoverotusta koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen verolainsäädännön ja valtion talousarvion laadintaa varten.
3
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Valmiste- ja autoverotusta koskeva toimivalta siirtyisi tuolloin Tullilta Verohallinnolle lukuun ottamatta tullauksen yhteydessä toimitettavaa valmisteverotusta. Myös näiden veromuotojen valvontatehtävä jäisi edelleen myös Tullille.
Lakeihin ehdotettavien siirtymäsäännösten mukaan Verohallinnosta tulisi toimivaltainen viranomainen myös ennen vuotta 2017 vireille tulleiden valmiste- ja autoverotusasioiden osalta. Tämä tarkoittaisi, että vuodenvaihteessa Tullissa käsiteltävinä olevat valmiste- ja autoverotusta koskevat asiat, muun muassa hakemusasiat, oikaisuvaatimukset, jälkiverotusasiat sekä verotarkastukset, siirtyisivät Verohallinnon hoidettaviksi. Tämä olisi luontevaa, koska tehtävien siirron myötä valmiste- ja autoverotuksen asiantuntijat siirtyisivät Verohallintoon eikä Tulliin enää jäisi näiden verotusmuotojen asiantuntijoita hoitamaan kesken olevia asioita. Verohallinnolle siirtyisivät myös valmiste- ja autoverotusta koskevat Tullin tekemät sopimukset ja sitoumukset, jollei niiden sisällöstä johtuisi muuta. Säännös koskisi esimerkiksi Tullin ja toisen viranomaisen välisiä yhteistyösopimuksia sekä Tullille annettuja valmiste- ja autoverovakuuksia koskevia sitoumuksia. Sopimukset ja sitoumukset eivät kuitenkaan siirtyisi Verohallinnolle, jos toisin sovittaisiin. Koska Tulli toimisi jatkossakin tietojärjestelmien teknisenä ylläpitäjä, tietojärjestelmiä koskevat sopimukset eivät siirtyisi Verohallinnolle, jollei tästä sovittaisi erikseen.
Siirtymäsäännösten mukaan poikkeuksen toimivallan siirtymistä koskevaan pääsääntöön muodostaisivat ne Tullin vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat asiat, jotka perustuvat Tullin ennen vuotta 2017 tekemiin verotuspäätöksiin. Nämä vahingonkorvausasiat jäisivät Tullin hoidettaviksi. Kyse olisi käytännössä ensisijaisesti eri vaiheessa olevista sekä mahdollisesti tulevaisuudessa vireille tulevista autoverotusta koskevista vahingonkorvauskanteista. Näitä koskeva toimivalta ei siirtyisi Verohallinnolle ensinnäkään siksi, että Tullille vuosien varrella kertynyt kyseisten vahingonkorvausasioiden asiaosaaminen jäisi siirron yhteydessä Tullin edunvalvontatoimintoon. Toiseksi kyse on myös mittavasta paperiarkistosta ja sen fyysisestä siirtämisestä paikasta toiseen. Verotustoimivallan myötä Verohallinnolle on tarpeen siirtää Tullista valmiste- ja autoverotusasioiden arkistot 10 vuoden ajalta. Jos myös vastuu ennen vuotta 2017 tehtyihin verotuspäätöksiin liittyvistä vahingonkorvausasioista siirtyisi Verohallinnolle, tulisi siirrettäväksi 30 vuoden arkistoaineisto. Tällaisen paperimäärän siirtäminen ei olisi tarkoituksenmukaista.
Toimivallan siirtymistä koskevasta pääsäännöstä poikettaisiin myös asianomistajan puhevallan osalta tietyissä lain voimaan tullessa kesken olevissa rikosasioissa ja niihin liittyvissä vahingonkorvausasioissa. Jos rikosasiassa olisi käytetty asianomistajapuhevaltaa esitutkinnassa tai tuomioistuimessa, mutta asiasta ei olisi vielä annettu lainvoimaista tuomiota, tulliasiamies käyttäisi puhevaltaa kyseisessä asiassa lain voimaan tulon jälkeenkin. Siirtymäsäännös ei perustuisi verotuspäätöksen tekemiseen, vaan rangaistus- tai korvausvaatimuksen esittämisen ajankohtaan. Verohallinnolla ei olisi heti lain voimaan tullessa resursseja ottaa vastaan muutamaa sataa kesken olevaa rikosasiaa, joihin tulliasiamiehet ovat jo perehtyneet ja joita koskeva asiakirja-aineisto voi olla runsas. Verohallinto käyttäisi asianomistajan puhevaltaa niissä rikosasioissa, joissa tulliasiamies ei olisi vielä sitä tehnyt. Tehtävien hoitamisen kannalta olisi lisäksi tarkoituksenmukaista, että Tullilla säilyisi toimivalta periä ennen lain voimaantuloa annettuihin lainvoimaisiin vahingonkorvaustuomioihin perustuvia saatavia. Kun lain voimaantulon jälkeen annettaisiin uusia vahingonkorvaustuomioita tai tuomio tulisi lainvoimaiseksi, vahingonkorvaussaatavat siirtyisivät Verohallinnon perittäviksi myös silloin, kun tulliasiamies on jatkanut puhevallan käyttämistä tuomioistuimessa. Verohallinto voisi valtion viranomaisena periä myös näitä tuomiosaatavia, sillä korvaukset vaaditaan ja tuomitaan maksettavaksi Suomen valtiolle.
Jotta esitetty tehtäväsiirto ei aiheuttaisi verovelvollisille oikeudenmenetyksiä hakemusasioissa, joissa hakemus on jätettävä määräajassa, hakemuksen katsottaisiin saapuneen oikeaan aikaan, jos se olisi määräajan sisällä jätetty Verohallinnon sijaan virheellisesti Tullille. Tällaisia hakemuksia olisivat esimerkiksi tukityyppistä veronpalautusta koskevat hakemukset.
Tullin ennen muutoslakien voimaantuloa antamat valmiste- ja autoverotusta koskevat päätökset, luvat ja rekisteröinnit jäisivät voimaan entisin ehdoin.
Muussa lainsäädännössä viittaus Tulliin tarkoittaisi muutoslakien voimaantulon jälkeen viittausta Verohallintoon, silloin kun kyse olisi Verohallinnolle siirtyneistä tehtävistä.
Tullin ennen vuotta 2017 tekemiin valmisteverotusta ja autoverotusta koskeviin päätöksiin haettaisiin muutosta ennen muutoslakien voimaan tuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti mutta kuitenkin niin, että Tullin sijaan toimivaltainen viranomainen olisi Verohallinto. Ennen muutoslakien voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä sovellettaisiin kaikissa muutoksenhakuprosessin vaiheissa jäljempänä selostettavaa oikaisuvaatimusta ja sen jälkeistä valitusmenettelyä koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta siitä riippumatta, onko muutoksenhaku tullut vireille ennen muutoslakien voimaantuloa vai sen jälkeen. Näin meneteltäisiin myös hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Muutoksenhaussa, joka kohdistuu lain voimaantulon jälkeen tehtyihin Verohallinnon tai Tullin päätöksiin, sovellettaisiin ehdotettujen lakien säännöksiä. Päätöksellä tarkoitettaisiin tässä ensiasteen verotuspäätöksiä sekä jälkiverotus- ja muita ensiasteen muutosverotuspäätöksiä samoin kuin oikaisuvaatimuksen johdosta annettuja päätöksiä. Uusia säännöksiä sovellettaisiin Verohallinnon tekemään, oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen myös silloin, kun Tulli on tehnyt oikaisuvaatimuksen kohteena olevan päätöksen ennen lain voimaantuloa, ja siitä riippumatta, onko oikaisuvaatimus tehty ennen lain voimaantuloa vai sen jälkeen.
Oikaisuvaatimuksen voisi tehdä ja valituskirjelmän voisi toimittaa ennen vuotta 2017 annetun muutoksenhakuosoituksen mukaisesti Tullille ilman oikeudenmenetystä säädetyssä määräajassa. Tulli siirtäisi asian toimivaltaiselle viranomaiselle eli Verohallinnolle.
Asiaa voidaan havainnollistaa seuraavin esimerkein.
1) Tulli tekee joulukuussa 2016 valmisteveron virhemaksua koskevan erillispäätöksen, johon liitetään vanhan lain mukainen muutoksenhakuosoitus. Oikaisuvaatimuksen määräaika on 30 päivää. Verovelvollinen tekee oikaisuvaatimuksen Verohallinnolle tammikuussa 2017. Verohallinto antaa maaliskuussa 2017 oikaisuvaatimukseen päätöksen, johon liitetään uuden lain mukainen muutoksenhakuosoitus hallinto-oikeudelle. Valituksen määräaika on 60 päivää. Valituskirjelmä on jätettävä hallinto-oikeuteen ja oikeudenkäynnin osapuolten kuuleminen tapahtuu siten kuin ehdotetussa valmisteverotuslain 107 c §:ssä säädetään.
Jos hallinto-oikeus valituksen johdosta muuttaisi virhemaksua koskevaa päätöstä, Verohallinto toteuttaisi muutoksen. Verohallinnon päätökseen haettaisiin muutosta uuden lain säännösten mukaan, koska Verohallinnon päätös tehtäisiin tämän lain voimaantulon jälkeen. Oikaisuvaatimusaika olisi siten 60 päivää. Myös muutoksenhaussa oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen noudatettaisiin kaikilta osin uuden lain valitusmenettelyä koskevia säännöksiä.
2) Tulli tekee elokuussa 2016 autoverotusta koskevan verotuspäätöksen, johon liitetään vanhan lain mukainen muutoksenhakuosoitus. Oikaisuvaatimuksen määräaika on kolme vuotta päätöstä seuraavan vuoden alusta, aina kuitenkin vähintään 60 päivää. Verovelvollinen tekee oikaisuvaatimuksen Tullille joulukuussa 2016. Verohallinto antaa maaliskuussa 2017 oikaisuvaatimukseen päätöksen, johon liitetään uuden lain mukainen muutoksenhakuosoitus hallinto-oikeudelle. Valituksen määrä-aika on 3 vuotta alkuperäistä verotuspäätöstä seuraavasta vuodesta, aina kuitenkin vähintään 60 päivää. Valituskirjelmä on jätettävä hallinto-oikeuteen ja oikeudenkäynnin osapuolten kuuleminen tapahtuu siten kuin lain 70 a §:ssä säädetään.
Jos hallinto-oikeus valituksen johdosta kumoaisi ja palauttaisi asian uudelleen käsiteltäväksi ja Verohallinto tekisi uudelleen käsittelypäätöksen vuonna 2018, tähän päätökseen haettaisiin muutosta oikaisuvaatimuksella Verohallinnolta. Oikaisuvaatimusaika olisi siten kolme vuotta uudelleen käsittelyä koskevan päätöksen tekemisvuotta seuraavan vuoden alusta eli vuoden 2019 alusta laskettuna, aina kuitenkin vähintään 60 päivää tiedoksisaannista. Myös muutoksenhaussa oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen noudatettaisiin kaikilta osin uuden lain valitusmenettelyä koskevia säännöksiä.
3) Verohallinto tekee tammikuussa 2017 valmisteveron jälkiverotusta koskevan päätöksen, joka kohdistuu vuoteen 2015. Päätökseen liitetään uuden lain mukainen muutoksenhakuosoitus, jossa oikaisuvaatimuksen määräaika on kolme vuotta jälkiverotuspäätöstä seuraavasta vuodesta eli vuoden 2018 alusta laskettuna, aina kuitenkin vähintään 60 päivää tiedoksisaannista. Myös muutoksenhaussa oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen noudatettaisiin kaikilta osin uuden lain valitusmenettelyä koskevia säännöksiä.
Valmisteverotuslain siirtymäsäännökset koskisivat myös niitä valmisteveroja, joihin asianomaisen valmisteverolain nojalla sovelletaan valmisteverotuslakia. Asianomaisissa valmisteveroja koskevissa muutoslaeissa säädettäisiin siten vain voimaantulosta.
Biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain ja yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta annetun lain muutoslakeihin otettaisiin soveltuvin osin samat siirtymäsäännökset kuin valmisteverotuslain ja autoverolain muutoslakeihin.
Tulli ja Verohallinto voisivat ryhtyä siirron vaatimiin täytäntöönpanotoimiin ennen lain voimaantuloa ilman asiaa koskevaa siirtymäsäännöstäkin. Täytäntöönpanotoimia olisivat muun muassa valmiste- ja autoverotuksen yleisvakuuksien määräämistä koskevat toimet.