8.1
Laki sähköisen viestinnän palveluista
3 §. Määritelmät. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi määritelmä, kohta 4 a. Ehdotetaan, että julkisesti säännellyllä satelliittipalvelulla tarkoitettaisiin voimassaolevan lain 271 a §:n alkuosaa vastaavasti korkean tietoturvan suojattua palvelua, joka toteutetaan Galileo-ohjelman mukaisesti satelliittipaikannusjärjestelmällä. Korkean tietoturvan suojatulla palvelulla viitataan PRS-palvelun luonteeseen suljettuna, vain tietylle valtuutetuille käyttäjille suunnattuna palveluna, jonka käytöstä ja käyttäjäryhmistä säädetään EU:ssa annetulla säännöstöllä ja joka sietää avoimia satelliittipalveluita paremmin häiriöitä, häirintää, harhautusta ja kybervaikuttamista.
271 a §.Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun vastuuviranomainen. Voimassa olevassa 271 a §:ssä säädetään julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoamisesta. Säännöksen mukaan julkisesti säännellyllä satelliittipalvelulla tarkoitetaan korkean tietoturvan suojattua palvelua, joka toteutetaan Galileo-ohjelman mukaisesti satelliittipaikannusjärjestelmällä. Pykälässä säädetään myös palvelun käyttäjistä. Palvelua voidaan tarjota 250 §:ssä tarkoitetuille käyttäjäryhmille sekä muille yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisille toimijoille. Liikenne- ja viestintäministeriö päättää niistä käyttäjäryhmistä, joilla on oikeus käyttää palvelua. Lisäksi säännöksessä valtuutetaan Liikenne- ja viestintävirasto antamaan satelliittipalveluteknologian valmistusta, hankintaa, avaintenhallintaa ja käyttöä koskevia tarkempia määräyksiä. Pykälästä esitetään siirrettäväksi tekstiä uuteen 271 e §:ään, joka koskisi PRS-palvelun käyttämistä. Pykälän otsikko muutettaisiin ehdotettua sisältöä vastaavaksi.
Ehdotetaan, että pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa pykälää vastaavalla tavalla Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä vastata PRS-palvelun kansallisesta kokonaisuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1104/2011/EU, joka koskee PRS-palvelun käyttöehtoja Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässä mukaisesti, josta käytettään jatkossa nimitystä PRS-päätös. PRS-vastuuviranomaisen tehtäviin kuuluvat esimerkiksi PRS-palvelun vastaanotinten ja -turvamoduulien kehittämiseen, valmistukseen ja käyttöön liittyvä ohjaus- ja valvontatehtävä, yhteydenpito Galileon turvallisuuden valvontakeskuksen kanssa sekä valtuutettujen käyttäjien tekninen ryhmittely niiden hallinnoimiseksi.
PRS-päätöksessä käytetään nimitystä competent PRS authority. Suomessa tästä viranomaisesta on päädytty käyttämään nimitystä julkisesti säännellyn satelliittipalvelun vastuuviranomainen tai PRS-vastuuviranomainen. Jokaisessa PRS-palvelua käyttävässä maassa on oma PRS-vastuuviranomaisensa, joten joissakin yhteyksissä on tarpeen ilmaista, että kyseessä on Suomen kansallinen PRS-vastuuviranomainen. Kansallisella kokonaisuudella tarkoitettaisiin sitä osaa PRS-palvelusta, joka edellä mainituissa EU-säädöksissä osoitetaan kansallisten PRS-viranomaisten vastuulle.
Lain 304 §:n 12 kohdan mukaan sen lisäksi, mitä muualla viestintäpalvelulaissa säädetään, Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on toimia julkisesti säännellyn palvelun käyttöehdoista Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässä tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1104/2011/EU mukaisena julkisesti säännellyn satelliittipalvelun vastuuviranomaisena. Tämä säännös ehdotetaan kumottavaksi myöhemmin esitettävällä tavalla ehdotetun 271 a §:n kanssa päällekkäisenä. Virastolain 3 §:ää ehdotetaan täydennettäväksi siten, että viraston Kyberturvallisuuskeskukselle osoitettaisiin tehtävä vastata osaltaan PRS-palvelun järjestämisestä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta periä PRS-palvelun käyttäjältä korvaus palvelun käytöstä. Maksun suuruudesta säädettäisiin valtion maksuperustelaissa (150/1992). Talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen valmistelussa on esitetty, että PRS-palvelun käyttömaksu olisi käyttäjille omakustannushintaa alempi. Valtion maksuperustelain 6 §:n mukaan viranomaisen suoritteesta perittävän maksun lähtökohtaisesta omakustannusarvoa vastaavasta hinnasta voidaan poiketa perustellusta syystä. Saman lain 7 §:n mukaan valtion talousarviossa voidaan osoittaa määräraha liiketaloudellisin perustein hinnoiteltujen suoritteiden hintojen alentamiseksi, mikä onkin suunniteltu tehtäväksi myös PRS-palvelun käyttömaksujen alentamiseksi alle omakustannusarvon. Mainitun lain 8 §:n mukaan asiasta päätetään asianomaisen ministeriön asetuksella.
Ehdotetaan, että voimassaolevan pykälän valtuutussäännöstä täsmennettäisiin ja siirrettäisiin se uudeksi 3 momentiksi. Ehdotetaan, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoamisesta ja käyttämisestä sekä käyttövaltuuksien, salausavainten ja asiaankuuluvien turvallisuusluokiteltujen tietojen hallinnasta, teknisistä vaatimuksista, turvallisuutta, varautumista, valmiutta ja jatkuvuutta koskevista vaatimuksista, laitetiloista ja laitteista sekä palvelun tuottamista tukevista tietojärjestelmistä. Koska kysymys on laissa säädettyä tarkentavista ja ennen kaikkea teknisistä yksityiskohdista määräämisestä, katsotaan, että Liikenne- ja viestintävirasto PRS-palvelun vastuuviranomaisena olisi tarkoituksenmukainen taho antamaan asiaa koskevan alemman asteisen säädöksen.
271 b §.Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoaminen. Voimassaolevassa 271 b §:ssä säädetään satelliittipalveluteknologian valmistuksesta, ja pykälä ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 271 f §:ksi. Ehdotettavassa 271 b §:ssä ehdotetaan säädettäväksi julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoamisesta. Pykälän otsikko muutettaisiin ehdotettua sisältöä vastaavaksi.
Ehdotetaan, että 1 momentissa säädettäisiin Suomen Erillisverkot Oy:n tehtävästä vastata julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoajan tehtävästä, ja sitä kutsuttaisiin julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoajaksi. Edellä viitatussa talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksessä käytetään käsitettä palveluoperaattori, mutta on harkittu lain selkeyden vuoksi parhaaksi käyttää käsitettä palvelun tarjoaja. Turvallisuusverkkolaissa käytetty käsite palvelun tuottaja ei sovi tähän yhteyteen, koska selkeää ”tuottajaa” ei ole, sillä osa PRS-palvelun ”tuottamisesta” tapahtuisi EU:ssa, osa Liikenne- ja viestintävirastossa ja osa Suomen Erillisverkot Oy:ssä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoajan tehtävistä. Momentin 1 kohdan mukaan PRS-palvelun tarjoajan on tarjottava, ylläpidettävä ja kehitettävä PRS-palvelun kansalliset infrastruktuuripalvelut. PRS-palvelun infrastruktuuripalveluilla tarkoitetaan tietojärjestelmiä, joiden välityksellä satelliitista saatavaa PRS-signaalia kyetään hyödyntämään. Momentin 2 kohdan mukaan PRS-palvelun tarjoajan olisi edelleen vastattava PRS-palvelun käyttövaltuuksien hallinnasta sekä salausavainten ja muiden asiaankuuluvien turvallisuusluokiteltujen tietojen välittämisestä pääkäyttäjille. Pääkäyttäjiä ovat käyttäjäorganisaatiot. Salausavain taas on kryptologinen elementti, jolla salattuna välitetty tieto saadaan tulkittua.
PRS-päätöksen 4 artiklan mukaan satelliittipalveluun liittyviä EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja käsittelevien luonnollisten ja oikeushenkilöiden tulee noudattaa neuvoston päätöstä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä (2013/488/EU). Neuvoston päätös turvallisuussäännöistä on kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain (588/2004) 2 §:n mukainen kansainvälinen tietoturvallisuusvelvoite ja EU:n turvallisuusluokiteltu tieto edellä mainitun lain mukaista erityissuojattavaa tietoaineistoa. Lain 6 §:n mukaan erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa, jollei kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu. Lakia sovelletaan sen 1 §:n mukaan viranomaisiin sekä elinkeinonharjoittajiin sekä elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan muun muassa silloin, kun elinkeinonharjoittaja on sopimusosapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa. Näin ollen turvallisuussääntöjen vähimmäisvaatimuksia ja perusperiaatteita noudatetaan Suomessa silloin, kun käsitellään EU:n turvallisuusluokiteltua tietoa. PRS-päätöksen vaatimus turvallisuussääntöjen noudattamisesta on näin ollen jo Suomessa voimassaolevaa sääntelyä.
Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan PRS-palvelun tarjoajan varautumisvelvollisuudesta. Sen olisi huolehdittava osaltaan PRS-palvelun valmiussuunnittelusta sekä etukäteisvalmisteluin ja muilla toimenpiteillä varauduttava huolehtimaan toiminnan mahdollisimman häiriöttömästä jatkumisesta poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa. Valmiussuunnittelun keinoin varaudutaan siihen, että yhteiskunta pysyy toimintakykyisenä normaaliolojen häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi PRS-palvelun tarjoajalle osoitetusta niin kutsutusta erottamisvaatimuksesta, jonka mukaan PRS-palvelun tarjoajan on erotettava PRS-toiminta toiminnallisesti ja taloudellisesti muusta toiminnastaan. Turvallisuusverkkolain 6 §:n 2 momentissa säädetään vastaavasta erottamisvaatimuksesta, jonka mukaan Suomen Erillisverkot Oy:n on erotettava turvallisuusverkkolaissa tarkoitettu toiminta hallinnollisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti muusta toiminnastaan. Tässä ehdotuksessa kuitenkaan hallinnollinen erottamisvaatimus ei ole tarpeen, koska PRS-toiminta toteutettaisiin osana yhtiön emoyhtiötä. Näin ollen myöskään turvallisuusverkkolain 6 §:n 1 momenttia vastaava mahdollisuus toiminnan järjestämiseen tehtävän hoitamiseen tarkoitetussa tytäryhtiössä ei ole tarpeen. On myös huomattava, että julkisen hallintotehtävän siirtämistä koskevan perustuslain 124 §:n ja siihen liittyvän perustuslakivaliokunnan käytännön valossa mahdollisuutta järjestää PRS-palvelun tarjoaminen tytäryhtiön kautta, ei tule ”varmuuden vuoksi” lakiin kirjata. Aiheesta on tarkemmin luvussa 13 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
PRS-toiminta olisi toteutettava siten, että se olisi taloudellisesti ja toiminnallisesti erotettava yhtiön muista toiminnoista, esimerkiksi Virve-toiminnoista. Taloudellisella erottamisella tarkoitetaan toimintojen kirjanpidon eriyttämistä esimerkiksi siten, että PRS-toimintaan osoitettua määrärahaa ei voida käyttää esimerkiksi Virve-palvelutuotantoon. Toiminnallinen erottaminen puolestaan tarkoittaa esimerkiksi henkilöstön varaamista PRS-toimintoihin kaikissa tilanteissa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että jos turvallisuusverkkolain 6 §:n 2 momentin mukaisesti turvallisuusverkkotoimintaan erotettu henkilöstö ei ole käytettävissä esimerkiksi Virve-palvelutuotantoon, ei henkilöstöä voitaisi korvata PRS-palvelun tarjoamiseen varatusta henkilöstöstä siten, että se vaarantaa PRS-palvelun tarjoajan tehtävien toteutumisen. Toimintojen erottaminen olisi tärkeää, jotta PRS-palvelun käyttäjät pystyvät luottamaan palvelun käytettävyyden säilymiseen myös niissä tilanteissa, joissa palveluntarjoajan muut palvelut olisivat tilapäisesti poissa käytöstä. Tarjoajan olisi varauduttava tällaisiin tilanteisiin etukäteissuunnittelulla sekä osoittamalla PRS-palveluun sen käytön edellyttämät riittävät toiminalliset resurssit, mukaan lukien henkilöresurssit. Erottamisvaatimus olisi näin kiinteästi yhteydessä edellä 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun valmiussuunnitteluun.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäviksi siitä, ettei PRS-palvelun tarjoajan tarkoituksena olisi tuottaa liiketaloudellista voittoa PRS-palvelun tuottamisella. PRS-palvelun kansallisella käyttöönotolla tuetaan yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa asetettuja kokonaisturvallisuuden tavoitteita ja se on osa Suomen kansallisen kyberturvallisuuden varmistamista. PRS-palvelulle halutaan saada Suomessa mahdollisimman laaja, kansallisesti erikseen nimetyt ja valtuutetut julkishallinnon ja huoltovarmuuskriittiset infrastruktuurikäyttäjät käsittävä käyttäjäkunta. Lisäksi PRS-palvelun tarjoajan tehtävä on julkinen hallintotehtävä. Näistä syistä pidetään tehtävän itsekannattavuutta eli omakustannusperiaatetta lähtökohtaisesti parempana kuinPRS-palvelun tarjoajalle annettavaa oikeutta kohtuulliseen tuotto-odotukseen.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta tarjota, ylläpitää ja kehittää julkisesti säännellyn satelliittipalvelun infrastruktuuripalveluja maanpuolustuksen tarpeisiin sekä vastata niihin liittyvästä käyttövaltuuksien, salausavainten ja asiaankuuluvien turvallisuusluokiteltujen tietojen hallinnasta sekä salausavainten ja asiaankuuluvien turvallisuusluokiteltujen tietojen välittämisestä PRS-palvelun käyttäjille.
Pääsääntöisesti vastuunjako Suomen Erillisverkot Oy:n ja Puolustusvoimien välillä perustuisi niiden palvelemiin loppukäyttäjätahoihin. Puolustusvoimat palvelisi pääsääntöisesti sellaisia maanpuolustuksellisia loppukäyttäjätarpeita, joissa hyödynnetään Puolustusvoimien operoimia erillisiä vastaanottimia esimerkiksi aseteknologiassa. Yhtiö puolestaan palvelisi siviilitoimijoita sekä sellaisia puolustushallinnon käyttäjä, jotka käyttävät yhtiön tuottamaa Virve-palvelua. Näin ollen siviilitoimijoiden palvelun tarjoaisi yhtiö, kun taas puolustushallinnon palvelut tarjoaisi joko Puolustusvoimat tai yhtiö esimerkiksi sen mukaan, käytetäänkö PRS-päätelaitteessa myös Virve 2 -palvelua.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siitä, että PRS-palvelun kansalliseen palvelutuotantoon välittömästi kuuluvien laitetilojen ja laitteiden sekä kansallisen palvelutuotannon välittömästi käyttämien tietoliikenneyhteyksien olisi sijaittava Suomessa. PRS-palvelutuotantoon välittömästi kuuluvalla laitetilalla tarkoitetaan tilaa, jossa sijaitsevat PRS-palvelun kansallisen tietojärjestelmän aktiivilaitteet (palvelimet ja tietoliikennelaitteet). Säännös ei koskisi päätelaitteita, esimerkiksi Virve 2 –palvelun sisältäviä puhelimia, jotka voitaisiin viedä ulkomaille esimerkiksi virkatehtävän yhteydessä. Momentin toisen virkkeen mukaan PRS-palveluun liittyvät palvelut, hallinta ja valvonta olisi tuotettava Suomessa. Momentti koskisi niin PRS-palvelun tarjoajaa eli Suomen Erillisverkot Oy:tä kuin Puolustusvoimia silloin kun se tarjoaa PRS-palvelua maanpuolustuksen tarpeisiin.
PRS-palvelu olisi yksi yhteiskunnan kriittisistä palveluista ja sillä turvattaisiin satelliittipaikannukseen perustuva häiriötön sijainti- ja aikatieto niille viranomaistoimijoille ja yritykselle, joiden toiminta on siitä riippuvaista ja joiden vastuulla on varautuminen eriasteisiin yhteiskunnan häiriö- ja poikkeustilanteisiin. PRS-palvelun teknisen infrastruktuurin eli palvelinten ja tietoliikenneyhteyksien sijoittaminen Suomen alueelle antaa vastuuviranomaisille mahdollisuuden varmistua siitä, että palveluun kohdistuvat riskit ovat hallittavissa kansallisen keinovalikoiman kautta ja infrastruktuuriin ja sen sisältämiin tietoihin sovelletaan vain Suomen lakia.
Esityksen valmistelussa on harkittu mahdollistettavaksi PRS-palvelutuotannon ja -infrastruktuurin siirtäminen esimerkiksi poikkeusoloissa pois Suomen alueelta. Turvallisuusverkkolain 5 §:n 2 momentissa mahdollistetaan turvallisuusverkkoon välittömästi kuuluvien laitteiden ja palvelujen sijoittaminen myös Suomen ulkopuolelle, jos se on toiminnallisista syistä välttämätöntä. PRS-palvelun osalta tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan esitetä säädettäväksi, sillä PRS-palvelu ei vielä ole käytössä yhdessäkään maassa, joten olisi ennenaikaista pohtia palvelutuotannon siirtämistä toiseen maahan. Asiaa tulisi tarkastella uudelleen siinä vaiheessa, kun PRS-palvelun käyttöönotto on Euroopassa laajamittaista ja esimerkiksi siirtoon liittyvät riskitekijät pystytään arvioimaan riittävällä tavalla.
PRS-palvelun tuottaminen ja hallinta sisältävät PRS-käytön edellyttämän salausavaintiedon jakamisen loppukäyttäjätahoille, käyttäjätietojen muutosten tai niiden tarpeiden välittämisen PRS-viranomaiselle sekä palvelun teknisen toimivuuden jatkuvan varmistamisen. PRS-vastuuviranomaisen valvontatehtävä koostuu päätelaitteiden turvallisen käytön ja hallussapidon varmistamisesta. Tämä koskee erityisesti avainnettuja itsenäispäätelaitteita (controlled item). Galileo-järjestelmää koskevassa turvallisuussäännöstössä (EGNSS Programme Security Instructions ja sen liite Security Classification Guide) ja sitä täydentävissä PRS-palvelua koskevissa ohjausasiakirjoissa määritellään kullekin palvelukomponentille turvallisuustasot, jotka pitää ottaa huomioon myös kansallisessa toteutuksessa.
Siltä osin kuin PRS-palvelu tulee käyttöön Ahvenanmaan maakunnassa, olisi kiinteän omaisuuden hallinnan ja käytön osalta otettava huomioon Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 61 §:ään sisältyvät valtion maata ja rakennuksia koskevat säännökset. Tällaista kiinteää omaisuutta ei kuitenkaan odoteta rakennettavaksi Ahvenanmaan maakuntaan.
Pykälän 7 momentissa säädetäisiin valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä PRS-palvelun kansallisen tuotannon ylläpidosta ja käytön ensisijaisuus-, kiireellisyys- ja tärkeysmäärittelystä. Asetuksenantovaltuus vastaisi osaltaan turvallisuusverkkolain 14 §:n 3 momenttiin sisältyvää säännöstä, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä turvallisuusverkon palvelutuotannon ja käytön ensisijaisuus-, kiireellisyys- ja tärkeysmäärittelystä, minkä lisäksi asiasta voidaan antaa pykälän 4 momentin nojalla myös valtiovarainministeriön määräys.
PRS-palvelun luotettavuuden, ennustettavuuden sekä toimintavarmuuden näkökulmasta pidetään tärkeänä, että palvelun ylläpidosta ja käytön ensisijaisuus-, kiireellisyys- ja tärkeysmäärittelystä voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella sen sijaan, että siitä säädettäisiin esimerkiksi Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä. Esitettävää valtioneuvoston asetuksenantovaltuutta perustellaan ennen kaikkea sillä, että se olisi säädöshierarkiassa samalla tasolla kuin turvallisuusverkkolain mukaisia palveluita koskeva valtuutus alemman asteisen sääntelyn antamiseen. Mikäli esimerkiksi PRS-palvelun ensisijaisuudesta määrättäisiin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä mutta turvallisuusverkkolain mukaisten palveluiden tärkeys PRS-palveluita tärkeämmäksi valtioneuvoston asetuksella, olisi näiden mahdollinen ristiriita ratkaistava luonnollisesti valtioneuvoston asetuksen ensisijaisuudella. Koska valtuudessa on kysymys PRS-palvelun ensisijaisuus-, kiireellisyys- ja tärkeysmäärittelystä, mitkä liittyvät keskeisesti sen asemaan kriittisenä ja myös kriisioloissa luotettavan palveluna, puoltaa se osaltaan alemman näistä säätämistä asetuksella, jonka antaa valtioneuvosto.
Koska PRS-palvelu ja Virve 2 -palvelu olisivat kiinteästi yhteydessä toisiinsa saman palveluoperaattorin, osin yhteisten käyttäjien ja yhteisten päätelaitteiden näkökulmasta, on turvallisuusverkkolain ja esitetyn sääntelyn mukaisissa palvelun ylläpidon ja käytön ensisijaisuus-, kiireellisyys- ja tärkeysmäärittelyissä huomioitava molempien lakien ja palveluiden yhteensovittamistarpeet. Yhteensovittamisesta ei kuitenkaan nähdä tarpeelliseksi esittää säännöstä, sillä hallintolain 10 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Tämän viranomaistoimintaa ohjaavan yleislain säännöksen katsotaan riittävällä tavalla varmistavan viranomaisten yhteistyön ja eri lakien nojalla annettavien säädösten välisen yhteensovittamisen.
271 c §.Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoajan henkilöstö. Voimassa olevan lain 271 c §:ssä säädetään vientivalvonnasta. Ehdotetaan, että vientivalvontaa koskevat säännökset siirrettäisiin uuteen 271 g §:ään, ja 271 c §:ssä säädettäisiin PRS-palveluntarjoajan henkilöstön nuhteettomuudesta sekä rikosoikeudellisesta virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta. Pykälän otsikko muutettaisiin ehdotettua sisältöä vastaavaksi.Selvennykseksi huomautetaan, että pykälä koskisi vain PRS-palvelun tarjoajan henkilöstöä, sillä Puolustusvoimien henkilöstölle tehdään tarvittavat turvallisuusselvitykset sekä heitä koskevat virkavastuu ja vahingonkorvausvastuu määräytyvät muiden säädösten perusteella eikä niitä ole tarpeen toistaa nyt esitettävässä laissa. Yhtiön henkilöstön rikosoikeudellinen virkavastuu ja vahingonkorvauslain soveltuminen ovat tarpeen kirjata pykälään, koska rikoslaki ja vahingonkorvauslaki eivät ole hallinnon yleislakeja.
Pykälänmukaan PRS-palvelun tarjoajan palveluksessa olevalta henkilöltä, joka suoritta PRS-palveluun liittyviä tehtäviä, vaaditaan tehtävien edellyttämää nuhteettomuutta ja luotettavuutta, mikä voidaan selvittää turvallisuusselvityslain (726/2014) mukaisesti. Lisäksi PRS-palvelun tarjoajan palveluksessa olevaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan julkisesti säänneltyyn satelliittipalveluun liittyviä tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.
271 d §. Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun alihankinta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 271 d §, jossa säädettäisiin PRS-palvelun tarjoajan alihankinnasta. Selvyyden vuoksi korostetaan, että säännökset koskevat ainoastaan PRS-palvelun tarjoajaa, ei Puolustusvoimia, joka ei omassa palveluntarjonnassaan käyttäisi alihankkijoita.
Pykälän 1 momentin mukaan PRS-palvelun tarjoaja voisi käyttää tehtävässään alihankkijaa. Alihankinnan laajuuden tulisi rajoittua vain välttämättömään. PRS-palvelun tarjoamisen hallinnan, ohjauksen ja valvonnan olisi säilyttävä PRS-palvelun tarjoajalla, eikä PRS-palvelun turvallisuus tai palvelun tarjoamisen jatkuvuus saa vaarantua. Alihankkijan käyttämisestä olisi ilmoitettava etukäteen Liikenne- ja viestintävirastolle, jotta se voi toteuttaa alihankkijaa koskevat valvontavelvollisuutensa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että PRS-palvelun tarjoaja vastaisi alihankkijan työstä kuin omastaan. PRS-palvelun tarjoajan olisi lisäksi varmistettava, että alihankkijalla on riittävät taloudelliset edellytykset, tekninen suorituskyky ja ammatillinen pätevyys alihankinnan toteuttamiseen. Sen olisi myös varmistettava, että alihankinta ei vaaranna kansallista turvallisuutta. Alihankkijan olisi täytettävä PRS-palvelun turvallisuutta, valmiutta, varautumista ja jatkuvuutta koskevat vaatimukset. Alihankkijan toimeksiantosopimuksessa olisi erityisesti varmistettava normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeustilanteiden hallintamenettelyt. Tällä varmistetaan PRS-palvelun jatkuvuus kaikissa tilanteissa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että alihankkijan palveluksessa olevaan henkilöön, joka suorittaa PRS-julkisesti säänneltyyn satelliittipalveluun liittyviä tehtäviä, vaadittaisiin tehtävien edellyttämää nuhteettomuutta ja luotettavuutta, joka voidaan selvittää turvallisuusselvityslain mukaisesti. Alihankkijan palveluksessa olevaan henkilöön sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan PRS-palveluun liittyviä tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädettäisiin vahingonkorvauslaissa. Säännöksellä varmistettaisiin se, että PRS-palvelun tarjoajaa koskevia vaatimuksia noudatettaisiin riippumatta siitä, hoitaako PRS-palvelun tarjoaja tehtävän itse vai käyttääkö se alihankkijaa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovallasta, jonka nojalla virasto voisi antaa tarkempia määräyksiä julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoajan alihankinnan käyttämisestä ja alihankkijasta.
271 e §. Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun käyttäminen. Lakiin lisättäisiin uusi 271 e §, jossa olisivat säännökset PRS-palvelun käyttäjistä ja käyttöoikeuden hakemisesta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että PRS-palvelua voidaan tarjota viestintäpalvelulain 250 §:ssä tarkoitetuille käyttäjäryhmille sekä muille yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisille toimijoille. Liikenne- ja viestintäministeriölle annettaisiin valtuus päättää niistä käyttäjäryhmistä, joilla on oikeus käyttää palvelua. Ehdotettu 1 momentti vastaisi voimassa olevassa 271 a §:ssä säädettyä.
Koska lain 250 §:ssä luetellut viranomaisverkkojen käyttäjät eivät vastaa täysin ennakoituja PRS-palvelun käyttäjiä, olisi pykälässä tarpeen mahdollistaa PRS-palvelun käyttäminen 250 §:ssä lueteltujen lisäksi myös muille yhteiskunnan häiriöttömän toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta keskeisille suomalaisille julkishallinnon toimijoille ja huoltovarmuuskriittisille yrityksille, jotka toiminnassaan tarvitsevat Euroopan ulkopuolisista satelliittipaikannusjärjestelmistä riippumattomia häiriöttömiä ja varmistettuja aika- ja sijaintipalveluita. Näitä voisivat olla esimerkiksi 250 §:ssä mainittujen raideliikenteen turvallisuudesta vastaavien tahojen ohella myös muiden liikennemuotojen turvallisuudesta vastaavat toimijat sekä esimerkiksi pankki-, tietoliikenne- ja energiasektori. Nykyaikainen yhteiskunta tarvitsee toimiakseen aika- ja paikkapalveluita, joiden käyttötarve tulee tulevaisuudessa vain lisääntymään. Tästä syystä ei ole mahdollista vielä tyhjentävästi kuvata kaikkia mahdollisia tulevia PRS-palvelun käyttäjäryhmiä ja käyttäjiä. Tarvetta ja kehitystä tarkennetaan liikenne- ja viestintäministeriön tekemillä käyttäjäryhmäpäätöksillä.
Liikenne- ja viestintäministeriö on antanut 25.2.2019 toistaiseksi ainoan PRS-käyttäjäryhmäpäätöksen, jonka mukaan PRS-palvelun käyttöön ovat oikeutettuja PRS-viranomainen sekä PRS-testaustoimintaan osallistuvat tahot.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin PRS-palvelun käyttöön oikeuttavaan valtuutuspäätökseen liittyvästä hakemusmenettelystä. Ehdotetaan, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi hakemuksesta valtuuttaa käyttämään PRS-palvelua Suomen valtion tai kunnan viranomaisen, laitoksen, liikelaitoksen tai muun julkisyhteisön taikka suomalaisen oikeushenkilön tai ulkomaisen elinkeinonharjoittajan Suomessa olevan sivuliikkeen. Tarkoituksena olisi, että hakijan määritelmää ei rajattaisi hakijan organisaatiomuotoon vaan tarvittaessa hakija voisi myös itse määritellä, onko sopiva hakija, esimerkiksi poliisin osalta Poliisihallitus vai yksittäinen poliisilaitos. Muita julkisyhteisöjä voisivat olla esimerkiksi perustettavat hyvinvointialueet, mikäli ne eivät organisaatiomuodoltaan istuisi muihin säännöksessä mainittuihin organisaatiomuotoihin. Säännöksen luetteloa ei siten ole tarkoitettu tyhjentäväksi. Tarkoituksena olisi myös, että yksityishenkilö tai viranomaisen taikka oikeushenkilön palveluksessa oleva yksittäinen työntekijä tai muu henkilö ei voisi itsenäisesti valtuutusta hakea, vaan sen tekisi aina työnantajana tai muuna määräysvaltaa omaavana oikeushenkilö tai viranomainen, vaikka tiedossa olisi, että palvelua tulisi käyttämään tietty organisaatiota edustava henkilö. PRS-palvelun käyttöoikeus olisi organisaatiokohtainen, ei henkilökohtainen. PRS-palvelun valtuutettua käyttäjää kutsuttaisiin julkisesti säännellyn satelliittipalvelun käyttäjäksi.
Jotta hakija voisi valtuutuksen saada, sen tulee kuulua liikenne- ja viestintäministeriön päättämään käyttäjäryhmään. Jos hakija on muu kuin viranomainen, tulisi sen antaa käyttötapauskuvaus, joka on säännöksessä tarkoitettu hakijan antama selvitys sen PRS-palveluun liittyvästä käyttötarpeesta sekä sen mahdollisuuksista palvelun turvalliseen ja asianmukaiseen käyttöön. Lisäksi käyttötapauskuvauksessa hakija selvittää, miksi ja miten se katsoo, että sen julkisesti säännellyn satelliittipalvelun käyttö edistää Suomen kokonaisturvallisuutta. Käyttötapauskuvauksessa hakija osoittaa valtuutuspäätöksen antavalle viranomaiselle perusteet siitä, millä perusteilla PRS-palvelun käyttömahdollisuutta tarvitaan ja miten PRS-palvelua on tarkoitus käyttää. Lisäksi hakijan käytöllä olisi oltava Suomen kokonaisturvallisuutta edistävä vaikutus. Hakijan olleessa viranomainen riittäisi ainoastaan hakemus ilman käyttötapauskuvauksen perusteluita.
Viranomaisliittymää hakiessaan on hakijan saatava viranomaisen puolto hakemukselleen. Viranomaisliittymän myöntää palveluoperaattorina toimiva Suomen Erillisverkot Oy. Toisin kuin Virve-hakemusprosessissa, jossa viestintäpalvelulain 250 §:n 2 momentin mukaisesti viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoaja myöntää yksittäiset viranomaisliittymät viranomaisille ja niiden esityksestä muille käyttäjille, PRS-käyttövaltuuden hakemisprosessiin ei esitetä vaatimusta viranomaisen puollosta, koska päätöksen käyttöoikeudesta tekee viranomainen (Liikenne- ja viestintävirasto), ei yksityinen taho. Hallintolain (434/2003) 10 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä lain 31 §:n 1 momentin mukaan huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Näin ollen PRS-viranomaisen on tarvittaessa pyydettävä toiselta viranomaiselta lausuntoa hakemuksesta, jos asian riittävä ja asianmukainen selvittäminen sitä vaatii.
Viranomaisten yhteistyötilanteissa voisi olla tarpeen jakaa PRS-vastaanottimia osallistuvien viranomaisten ja mahdollisesti myös muiden yhteistyötahojen kesken. Tällöin olisi tärkeää huomioida se, että julkisesti säännellyn satelliittipalvelun käyttäjä vastaa hallussaan olevista PRS-vastaanottimista ja -teknologiasta. Jos se väliaikaisesti luovuttaa PRS-vastaanottimen organisaatioonsa kuulumattomalle henkilölle, sen tulee varmistaa laitteen asianmukainen ja turvallinen käyttö. Tällainen käyttö tapahtuisi aina julkisesti säännellyn satelliittipalvelun käyttäjäksi valtuutetun vastuulla. Selvyyden vuoksi todetaan, että PRS-laite itsessään ei sisällä turvallisuusluokiteltua tietoa mutta luonnollisesti on tärkeää, että laitteet pysyvät niiden käyttäjiensä hallinnassa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin PRS-palvelun käyttöön oikeuttavasta valtuutuksesta. Ehdotetaan, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa valtuutuspäätöksessään sellaisia rajoituksia ja ehtoja, jotka ovat tarpeen palvelun turvalliselle käytölle. Tällainen rajoitus tai ehto voisi koskea esimerkiksi käyttäjälle annettavaa koulutusta tai PRS-laitteiden käyttöä. Valtuutuspäätös voidaan antaa määräaikaisena, jos siihen on erityinen syy. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että PRS-palvelun käyttö liittyy hankintasopimukseen, joka on tehty määräaikaiseksi.
Momentissa kiellettäisiin Liikenne- ja viestintävirastoa valtuuttamasta PRS-palvelun käyttäjäksi sellaista hakijaa, jonka perustellusta syystä epäillään rikkovan valtuutuksen saatuaan PRS-palvelua koskevaa sääntelyä (unionilainsäädäntö, kansallinen lainsäädäntö, PRS-vastuuviranomaisen määräykset) tai valtuutuspäätökseen liitettyjä ehtoja taikka vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta. Perusteltu syy voisi olla esimerkiksi yrityksen tai sen taustalla vaikuttavien henkilöiden saamat rikostuomiot esimerkiksi tietomurtorikoksista tai muista vastaavista rikoksista. Hakemus voitaisiin evätä myös siitä syystä, että hakijan epäillään vaarantavan kansallista turvallisuutta. Tällöin hakemuksen epäämisen kynnyksenä olisi vaarantamisen ilmeisyys.
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi PRS-palvelun käyttäjälle annettavasta huomautuksesta ja varoituksesta sekä PRS-palvelun käyttöön oikeuttavan valtuutuspäätöksen peruttamisesta. Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa huomautuksen tai varoituksen PRS-palvelun käyttäjälle, jos tämä rikkoo PRS-palvelua koskevaa sääntelyä tai Liikenne- ja viestintäviraston valtuutuspäätöstä.
Jos PRS-palvelun käyttäjä huomautuksesta tai varoituksesta huolimatta edelleen rikkoo PRS-palvelua koskevaa sääntelyä tai valtuutuspäätöstä, voisi Liikenne- ja viestintävirasto peruttaa valtuutuksen hallintolain mukaisesti väliaikaisesti tai pysyvästi. Valtuutus voitaisiin peruuttaa myös välttämättömässä tilanteessa maanpuolustuksen tai PRS-palvelun turvallisuuden vuoksi.
Ennen valtuutuksen peruuttamista olisi asianosaista kuultava. Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Asia voidaan kuitenkin ratkaista asianosaista kuulematta, jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle. Liikenne- ja viestintävirasto voi valtuutuksen peruuttamista koskevassa päätöksessään määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Tämä on tarpeen peruutuksen tehokkaalle täytäntöönpanolle, koska muutoksenhaun takia peruuttaminen voisi muutoin viedä jopa vuosia. Valtuutuksen peruuttamista koskevassa menettelyssä noudatetaan hallintolakia.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuudesta, jonka nojalla se voisi antaa tarkempia määräyksiä PRS-palveluun liittyvästä hakemusmenettelystä, hakemuksen sisällöstä ja muista hakemiseen liittyvistä asioista.
271 f §. Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun teknologian valmistus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 271 f §, joka kuitenkin vastaisi pääasiassa voimassa olevan lain 271 b §:ssä säädettyä. Pykälällä pantaisiin täytäntöön PRS-päätöksen 5 artiklan 5 kohdassa jäsenvaltiolle asetetut velvoitteet.
Pykälässä ehdotetaan säädettävän siitä, että Suomen alueella oleva yritys saa valmistaa PRS-palvelun toteuttamiseen tarvittavaa teknologiaa vain eurooppalaisten satelliittipaikannusjärjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunnan luvalla. Teknologialla tarkoitettaisiin esimerkiksi laitteita, tekniikkaa ja ohjelmistoja. Lupaa haettaisiin kirjallisesti Liikenne- ja viestintäviraston kautta. Voimassa oleva lain mukaan satelliittipalveluteknologian valmistus myös viranomaisissa edellytti hyväksyntälautakunnan lupaa. Tämä ei vastaa hyväksyntälautakunnan lupatoimintaa, eikä PRS-päätöstä 5 artiklan 5 kohtaa. Näin ollen ehdotetaan, että vain yritykset tarvitsisivat hyväksyntälautakunnan luvan julkisesti säännellyn satelliittipalvelun teknologian valmistukseen.
271 g §.Julkisesti säännellyn satelliittipalvelun vientivalvonta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 271 g §. Pykälä vastasi pääasiassa voimassaolevan lain 271 c §:ä, jossa säädetään PRS-palvelun vientivalvonnasta. Pykälällä pantaisiin täytäntöön PRS-päätöksen 5 artiklan 6 kohdassa ja 9 artiklassa jäsenvaltiolle asetetut velvoitteet.
Pykälän 1 momentin mukaan julkisesti säännellynsatelliittipalvelun käyttöön, kehittämiseen ja valmistukseen liittyvän teknologian vienti EU:n ulkopuolelle on sallittua ainoastaan sellaisiin maihin, jotka on asianmukaisesti valtuutettu käyttämään satelliittipalvelua EU:n kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, jollei muualla toisin säädetä. Komission delegoidun päätöksen artiklassa 15 säädetään lukuisista ehdoista, joita ei niiden suuren määrän ja lukuisten viittausten näkökulmasta ole perusteltua toistaa informatiivisena säännöksenä ehdotettavassa pykälässä. Viennin osalta edellytyksenä olisi ulkoministeriön myöntämä lupa. Ulkoministeriön olisi kuultava PRS-vastuuviranomaista eli Liikenne- ja viestintävirastoa ennen luvan myöntämistä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että PRS-palvelun käyttöön, kehittämiseen ja valmistukseen liittyvää teknologiaa saisi siirtää EU:n jäsenmaihin vain ulkoministeriön luvalla. Ulkoministeriön olisi kuultava Liikenne- ja viestintävirastoa ennen luvan myöntämistä.
Pykälän 3 momentin mukaisesti Tulli valvoisi PRS-teknologian vientiä, välitystä ja siirtoja. Tulli hoitaa monia tavaran maasta vientiin ja tuontiin liittyviä valvontatehtäviä, joten on tarkoituksenmukaista, että juuri Tulli hoitaisi – kuten nykyään – PRS-palveluun liittyvää vientivalvontaa, eikä esimerkiksi Liikenne- ja viestintävirasto, vaikka sille onkin annettu PRS-palveluun liittyviä muita valvontatehtäviä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, että vienneissä tavaranhaltijan tulisi esittää edellä mainittu ulkoministeriön myöntämä lupa ilmoitettaessa tavaroita Tullille. Myös luvan mukaisten tavaroiden olisi tällöin oltava Tullin tarkastettavissa. EU:n sisäisissä siirroissa tavaranhaltijan tulee esittää ulkoministeriön myöntämä lupa Tullille tavaroiden poistuessa maasta rajatullitoimipaikassa. Myös luvan mukaisten tavaroiden on tällöin oltava Tullin tarkastettavissa.
289 §. Tietoyhteiskuntamaksu. Pykälässä säädetään tietoyhteiskuntamaksusta. Sen 1 ja 2 momentti ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tietoyhteiskuntamaksua korotettaisiin 0,015 prosenttiyksiköllä 1.1.2023 alkaen, jolloin tietoyhteiskuntamaksu olisi 0,135 prosenttia tietoyhteiskuntamaksunalaisen teleyrityksen Suomessa harjoittamasta teletoiminnan liikevaihdosta maksun määräämistä edeltävältä tilikaudelta. Tietoyhteiskuntamaksua ei peritä yrityksiltä, joiden Suomessa harjoittaman teletoiminnan liikevaihto on alle 300 000 euroa edeltävältä tilikaudelta. Tietoyhteiskuntamaksun korotuksen tarkoituksena on kattaa Liikenne- ja viestintävirastolle sijaintitietopalvelusta aiheutuvat vuosittaiset toiminta- ja ylläpitokustannukset verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä annetun lain (276/2016) perusteluiden mukaisesti.
Ehdotetun tietoyhteiskuntamaksun korotuksen myötä maksukertymä lisääntyisi vuoden 2021 liikevaihtotietojen perusteella nykyisestä noin 400 000 euroa vuodessa, mikäli teleyritysten liikevaihdon kasvu pysyy nykyisenkaltaisena. Euromääräisesti merkittävin osa ehdotetusta tietoyhteiskuntamaksun korotuksesta eli noin 350 000–370 000 euroa kohdistuisi kolmeen suurimpaan teleyritykseen, DNA Oyj:n, Elisa Oyj:n ja Telia Finland Oyj:n. Teleyritysten osalta sijaintitietopyynnöistä suurin osa kohdistuu näiden kolmen verkkoinfraan ja niiden infrasta tulee eniten tietoa ylläpidettäväksi sijaintitietopalveluun. Siten on perusteltua, että ne kattavat suurimman osan myös kustannuksista. Muihin, noin sataan tietoyhteiskuntamaksunalaisiin teleyrityksiin tietoyhteiskuntamaksun korotuksen vaikutus olisi kokonaisuudessaan noin 30 000–50 000 euroa vuodessa eli muutamia satoja tai tuhansia euroja teleyritystä kohden yrityksen liikevaihdosta riippuen. Tietoyhteiskuntamaksua sovelletaan myös Ahvenanmaalla toimiviin teleyrityksiin, joiden osalta korotuksen vaikutus on reilusti alle 4 000 euroa vuodessa. Tietoyhteiskuntamaksujen arvioitu tuotto on noin 4 miljoonaa euroa. Ehdotettu tietoyhteiskuntamaksun korotus nostaisi tuoton noin 4,4 miljoonaan euroon vuodesta 2023 alkaen.
Koska tietoyhteiskuntamaksu määräytyy maksuvelvollisen tulojen mukaan eikä kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti, on kyseessä veroluonteinen maksu, jonka perusteista on säädettävä lailla (ks. esim. PeVL 49/2006 vp, s. 2). Tietoyhteiskuntamaksun maksuvelvollisuus olisi edelleenkin sidoksissa teletoimintailmoitusvelvollisuuteen tai toimilupaan (HE 98/2020 vp, s. 272).
Pykälän 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, minkä seurauksena voimassa olevat 5 ja 6 momentti siirtyisivät nykyisessä sanamuodossaan 4 ja 5 momenteiksi.
304 §.Liikenne- ja viestintäviraston erityiset tehtävät. Pykälässä säädetään sellaisista Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä, joista ei säädetä muualla viestintäpalvelulaissa. 18-kohtaisesta luettelosta ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana 12 kohdassa säädetty PRS-vastuuviranomaisen tehtävä, sillä PRS-vastuuviranomaisen tehtävistä ehdotetaan säädettävän PRS-palvelua koskevan 32 a luvun 271 a §:ssä. Muutoksella selkeytettäisiin lakia poistamalla tarpeeton toisto. Voimassaolevan pykälän 13-18 kohdat siirtyisivät 12-17 kohdiksi. Samalla korjattaisiin suomenkielisen lakitekstin kirjoitusvirheet kohdissa 14 ja 15.
325 §. Tekninen turvallisuus- ja toimivuustarkastus sekä taloudellinen tarkastus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta tehdä teleyrityksessä tekninen turvallisuus- tai toimivuustarkastus taikka taloudellinen tarkastus. Pykälän PRS-palveluun liittyvää tarkastusoikeutta koskevat säännökset siirrettäisiin sääntelyn selkeyttämiseksi omaksi pykäläkseen, 325 a §:ksi. Teleyrityksiin kohdistuviin tarkastuksiin ei ehdoteta muutoksia. Niitä koskevan pykälän otsikko kuitenkin muutettaisiin.
Pykälän 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus tehdä teleyrityksessä tekninen turvallisuus- tai toimivuustarkastus taikka taloudellinen tarkastus viestintäpalvelulain ja sen nojalla annetuissa säännöksissä, määräyksissä ja päätöksissä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi.
Pykälän 2 momentin mukaan teknisen turvallisuus- ja toimivuustarkastuksen kohteena voisi olla myös viranomaisverkko ja viranomaisviestintään liittyvän viestintäpalvelun tarjoaja.
Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus teettää tekninen turvallisuus- ja toimivuustarkastus riippumattomalla asiantuntijalla. Asiantuntijaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen hoitaessaan tämän pykälän mukaisia tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädettäisiin vahingonkorvauslaissa. Riippumattomalla asiantuntijalla teetetyn teknisen turvallisuus- ja toimivuustarkastuksen kohteena oleva teleyritys vastaisi tarkastuksen kustannuksista.
Pykälän 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla ja sen lukuun toimivalla olisi teknisen turvallisuus- tai toimivuustarkastuksen taikka taloudellisen tarkastuksen yhteydessä oikeus päästä teleyrityksen laitetiloihin ja muihin tiloihin sekä saada tutkittavakseen, sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, valvontatehtävän kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot.
Pykälän 5 momentin mukaan tarkastusta ei saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa.
325 a §.Julkisesti säänneltyyn satelliittipalveluun liittyvä tarkastus. Edellä kuvatulla tavalla Liikenne- ja viestintäviraston tarkastusoikeutta koskevan pykälän PRS-palveluun liittyvää tarkastusoikeutta koskevat säännökset siirretäisiin sääntelyn selkeyttämiseksi uudeksi omaksi pykäläkseen.
Pykälän 1 momentissa ehdotetun mukaisesti Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus tehdä julkisesti säännellyn satelliittipalvelun tarjoajassa, sen alihankkijassa, Puolustusvoimissa, julkisesti säännellyn satelliittipalvelun käyttäjässä ja julkisesti säännellyn satelliittipalvelun teknologian valmistajassa tarkastus sen selvittämiseksi, noudattaako se julkisesti säänneltyä satelliittipalvelua koskevaa sääntelyä. Ehdotus vastaisi voimassaolevan lain 325 §:n 1 momentin mukaista tarkastusoikeutta, mutta ehdotuksessa tarkastuksen kohteiden ryhmää laajennettaisiin kattamaan PRS-teknologiaa valmistavan ja PRS-palvelua käyttävän yrityksen lisäksi myös muut PRS-palvelun parissa toimivat. Tarkastus voisi kohdistua sekä viranomaiskäyttäjiin että yksityisiin käyttäjäorganisaatioihin.
Pykälän 2 momentin mukaan PRS-palveluun liittyvä tarkastus tulisi suorittaa ensisijaisesti tietopyynnöllä, jos valvontatehtävän tavoite voidaan siten saavuttaa. Jos tietopyyntö ei ole riittävä keino tarkastuksen tavoitteen saavuttamiseksi, olisi Liikenne- ja viestintävirastolla oikeus päästä tarkastuksen kohteena olevan tiloihin sekä saada tutkittavakseen, sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, valvontatehtävän kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot. Tarkoituksena on, että tarkastustoiminnassa noudatettaisiin niin sanottua lievemmän keinon periaatetta eli ensisijaisesti olisi pyrittävä tekemään tarkastusmahdollisimman vähän kajoavin keinoin. Jos kuitenkin tietopyyntö tai esimerkiksi asiakirjojen toimittaminen PRS-viranomaiselle eivät ole valvonnan tarkoituksen ja tavoitteen näkökulmasta riittäviä, olisi PRS-viranomaisella oikeus tehdä tarkastus esimerkiksi PRS-käyttäjän sellaisiin toimitiloihin, joissa säilytettään PRS-aineistoja tai laitteita.
Ehdotettava PRS-palvelua koskeva tarkastusoikeus koskisi kaikkia PRS-palvelun parissa toimivia, joita olisivat PRS-palvelun tarjoaja, sen alihankkija, käyttäjä, valmistaja ja Puolustusvoimat. Säännös siten koskisi myös viranomaistoimijoita. Tällainen laaja tarkastusoikeus katsotaan välttämättömäksi EU:n PRS-säädösten valossa. Komission delegoidun päätöksen 6(6) artiklan mukaan jäsenvaltion nimeämän PRS-vastuuviranomaisen on tehtävä tarkastuksia kaikille kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille PRS-osia ja PRS-tietoa käsitteleville tahoille päätöksessä säädettyjen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. PRS-vastuuviranomaisen on laadittava raportit tällaisista tarkastuksista. Myös päätöksen 5(4) artiklan mukaan PRS-vastuuviranomaisen on varmistettava, että PRS-palvelun käyttö on päätöksen mukaista. Siten PRS-vastuuviranomaisella on oltava kattavat keinot PRS-säännösten noudattamisen valvomiseksi, ja se on myös velvollinen raportoimaan käytettävissä olevista keinoistaan komissiolle.
Ehdotettavaa PRS-toimijan tiloihin ja asiakirjoihin koskevaa tarkastusoikeutta tarkastuksen kajoavuuden näkökulmasta muistuttava tarkastusoikeus on edellä 325 §:ssä säädetyn teleyritykseen kohdistuvan tarkastuksen lisäksi voimassa olevan lain 326 §:ssä, joka koskee radiolaitteeseen liittyvää tarkastusta. Sen mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus toimittaa tarkastus, jotta se voi valvoa lain ja sen nojalla annettujen säädösten noudattamista. Tarkastus voidaan suorittaa paikassa, jossa on esimerkiksi radiolupaa tai pätevyys- tai kelpoisuustodistusta edellyttävä radiolähetin taikka kaupan pidettävä tai markkinoille saatettava radiolaite. Tarkastus voidaan tehdä myös paikkaan, jossa on radiolaite, jonka on todettu tai jonka todennäköisin syin epäillään toimineen tai toimivan säännösten tai määräysten vastaisesti tai aiheuttavan häiriön.
Voimassa olevaan lakiin sisältyvää radiolaitteeseen liittyvää tarkastusoikeutta ei ole rajattu koskemaan vain esimerkiksi kaupallisia toimijoita, mutta 324 §:n mukaisesti se ei kuitenkaan koske puolustusvoimia eivätkä rajavartiolaitosta niiden harjoittaessa sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää radioviestintää eikä niiden yksinomaan sotilaallisessa maanpuolustustarkoituksessa hallussa pitämiä radiolaitteita. Säännöstä sovelletaan siten muihin viranomaistoimijoihin, kuten nyt ehdotettavaa tarkastusoikeutta.
On huomioitava, että ehdotettava tarkastusoikeus olisi rajoitettu koskemaan PRS-palveluun liittyvien säännösten noudattamisen valvontaa. Tarkastus voi siten koskea vain sellaisia paikkoja, jotka liittyvät PRS-palvelun käyttöön, valmistukseen tai muuhun vastaavaan. Viranomaisvalvonnan tarkoituksenmukaiseksi toimittamiseksi suhteellisuusperiaate huomioiden, pidetään tärkeinä tarkastustoimintaan liittyvää yhteistyötä sekä lievempien keinojen ensisijaista käyttämistä. Jos siis mahdollinen PRS-palveluun liittyvä tarkastettava asia voidaan selvittää esimerkiksi tietopyynnöllä, nähdään asianmukaiseksi käyttää tilojen fyysistä tarkastamista vähemmän kajoavaa tapaa tarkastuksen suorittamiseksi.
Pykälän 3 momentin mukaan tarkastusta ei saisi suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Momentti vastaisi voimassaolevan lain 325 §:n 6 momenttia. Pysyväisluonteisten asuintilojen rajaus tarkastuksen ulkopuolelle nähdään perustelluksi perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun kotirauhan toteutumisen kannalta. Lähtökohtaisesti tarkastettavaa aineistoa tai laitteita ei pitäisi sijaita yksityishenkilöiden kotona, ja jos näin olisi, voitaisiin tarkastus suorittaa tietopyynnöllä tai esimerkiksi toimittamalla tarkastettava asia PRS-viranomaiselle.
Ehdotetaan, että toisin kuin voimassaolevassa laissa, jatkossa PRS-palveluun liittyvää tarkastusta ei voisi teettää ulkopuolisella, riippumattomalla asiantuntijalla, vaan sen tekisi jatkossa yksinomaan Liikenne- ja viestintävirasto. Muutosta perustellaan tarkastuksen kohteiden joukon laajentumisella kattamaan myös viranomaistoimijat, joten pidetään tärkeänä, että tarkastuksen tekee viranomainen.
350 §.Viittaukset rikoslakiin. Pykälässä säädetään viestintäpalvelulain rikoslakiviittauksista.
PRS-päätöksen 15 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on säädettävä päätöksen mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Hallituksen esityksen eduskunnalle laeiksi tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräitä tuoteryhmiä koskevista ilmoitetuista laitoksista annetun lain muuttamisesta (HE 67/2016 vp) valmistelussa päädyttiin siihen, että silloisen tietoyhteiskuntakaaren ja rikoslain säännösten voitiin katsoa kattavan riittävältä osin PRS-palveluun liittyvät väärinkäytökset ja rikokset, eikä seuraamuksista säädetty erikseen.
Tätä esitystä valmistelevassa arviomuistiossa kuitenkin todetaan, että seuraamuksista olisi tarpeen säätää erikseen. Taustalla vaikuttaa oikeudellinen kehitys, jossa nykyään painotetaan rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta eli sitä, että rangaistavasta teosta olisi säädettävä nimenomaisisesti ja yksiselitteistesti. Esityksen jatkovalmistelussa on kuitenkin päädytty siihen, ettei voimassaolevaa informatiivista viittauspykälää ole tarpeen muuttaa muuten kuin lisätä siihen viittaus törkeään tietomurtoon. Samalla pykälää korjattaisiin teknisesti sen kieliasun osalta.
Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, että rangaistus suojauksen purkujärjestelmärikoksesta säädetään rikoslain 38 luvun 8 b §:ssä. Momenttia ei ehdoteta muutettavan.
Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, että rangaistus viestintäsalaisuuden loukkaamisesta säädetään rikoslain 38 luvun 3 §:ssä, törkeästä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta 4 §:ssä, rangaistus tietomurrosta rikoslain 38 luvun 8 §:ssä ja törkeästä tietomurrosta 8 a §:ssä. Rangaistus tämän lain 136 §:n 4 momentissa ja 160 §:n 5 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava mainitun lain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. PRS-palveluun liittyvä infrastruktuuri ja laitteet ovat rikoslain 38 luvun 8 §:n mukainen tietojärjestelmä. Niiden oikeudettomasta käytöstä tulevat sovellettavaksi rikoslain 38 luvun 8§:n tietomurtoa ja 8 a §:n törkeää tietomurtoa koskevat säännökset.
PRS-palveluun liittyy salassa pidettäviä tietoja. Palveluun liittyvien tietojen luovuttamiseen salassapitovelvollisuuden vastaisesti tulevat sovellettavaksi rikoslain 38 luvun 1 §:n ja 2 §:n salassapitorikosta ja –rikkomusta koskevat säännökset.
PRS-palvelun toiminnan estämisestä tai sille vakavan häiriön aiheuttamisesta tulee sovellettavaksi rikoslain 38 luvun 7 a §:n säännökset tietojärjestelmän häirinnästä.
PRS-palvelu on suojattu. Näiden suojauksien purkamiseen tarkoitettuihin järjestelmiin liittyviin tekoihin tulevat sovellettavaksi rikoslain 38 luvun 8 b §:n säännökset suojauksen purkujärjestelmärikoksesta ja sähköisistä palveluista annetun lain 347 §:n säännökset suojauksen purkujärjestelmärikkomuksesta.