1
Lakiehdotuksen perustelut
1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Oikeusapu- ja edunvalvontapiiri. Pykälän 1 momentissa säädetään, että valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiirit järjestävät oikeusapu- ja edunvalvontapalveluja, joita tuottavat piirien oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot. Voimassa olevan järjestämislain 2 §:n mukaan edunvalvontapalvelut tuottaa edunvalvonta-alueellaan valtion oikeusaputoimisto. Nyt ehdotetaan säädettäväksi, että palveluja piireissä tuottavat rinnakkain toimivat oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot. Poikkeuksena tästä olisi Ahvenenmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimisto.
Pykälän 2 momentin mukaan oikeusapupalveluiden järjestämisellä tarkoitetaan huolehtimista siitä, että oikeusapulaissa (257/2002) ja muualla laissa tai asetuksessa oikeusaputoimistojen tehtäväksi säädettyjä palveluja on tarjolla tasapuolisesti oikeusapu- ja edunvalvontapiirin alueella. Edunvalvontapalveluiden järjestämisellä tarkoitetaan huolehtimista siitä, että holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) tarkoitettuja edunvalvojan tehtäviä varten on saatavissa alueellisesti riittävä määrä edunvalvontapalveluita.
Pykälän 3 momentin mukaan oikeusapu- ja edunvalvontapalveluiden tasapuolisesta tarjonnasta oikeusapupiirin alueella vastaa oikeusapu- ja edunvalvontapiiri.
Pykälän 4 momentin mukaan oikeusministeriön asetuksella säädetään oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä ja niiden toimistoista ja toimipaikoista sekä niistä kunnista, joiden edunvalvontapalveluista oikeusapu- ja edunvalvontapiiri vastaa. Muutoksena voimassa olevaan lainsäädäntöön asetuksella ei säädettäisi enää oikeusaputoimiston vastuulla olevasta edunvalvonta-alueesta, vaan kunnista, joiden alueella oikeusapu- ja edunvalvontapiiri on vastuussa edunvalvontapalveluiden järjestämisestä. Muutoksella pyritään joustavoittamaan edunvalvontamääräysten jakamista edunvalvontatoimistojen kesken.
2 §. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisessa piirissä olisi oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja sekä tarvittava määrä muuta henkilökuntaa. Johtajaa avustavaa henkilökuntaa tai sen määrää ei ole haluttu pykälässä tarkemmin määritellä, koska tarvittava hallintotehtäviä suorittava henkilökunta voi vaihdella eri piireissä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtajan kelpoisuusvaatimuksista. Johtajalta edellytettäisiin soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa. Sovellettaessa ylemmän korkeakoulututkinnon vaatimusta otetaan huomioon asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998), jossa säädetään eräiden ammattikorkeakoulututkintojen rinnastamisesta ylempään korkeakoulututkintoon.
Toisena vaatimuksena oleva tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus tarkoittaa kokemusta, josta voidaan arvioida olevan etua viran menestykselliselle hoitamiselle. Monipuolisen kokemuksen laajuus ja painoarvo arvioidaan kussakin nimittämistilanteessa erikseen. Huomioon otettavia ovat erityisesti oikeusapu- ja edunvalvontatoimen laaja-alainen ja monipuolinen tuntemus sekä hyvän hallinnon käytäntöjen ja menettelytapojen tuntemus.
Käytännössä osoitetun johtamistaidon ja johtamiskokemuksen vaatimuksella varmistetaan se, että henkilö on käytännössä osoittanut omaavansa johtamisen valmiudet. Johtamistaito voidaan hankkia muussakin kuin varsinaisessa johtamistehtävässä, kuten esimerkiksi vaativan hankkeen johtamisesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtajan nimittämisestä. Johtajan virka olisi määräaikaisesti täytettävä virka, johon oikeusministeriö nimittää enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Toimikausi olisi uusittavissa. Valtion virkamieslain (750/1994)9 §:n 2 momentin mukaan virkaan voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy sitä vaatii. Nyt ehdotettavan rakenneuudistuksen toteuduttua jatketaan selvitystyötä yhden oikeusapuviraston muodostamiseksi. Tässä tilanteessa on perusteltua, että uudet oikeusapu- ja edunvalvontapiirien johtajien virat ovat määräaikaisia.
Henkilön oikeudesta saada toimikauden ajaksi virkavapaus sovelletaan valtion virkamieslaissa (750/1994), laissa kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003) tai muussa laissa sekä virkaehtosopimuksissa virkavapaudesta säädettyä.
Pykälän 3 momentin mukaan oikeusministeriö nimittää oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtajan. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja tekee piirin muut virkanimitykset, jollei nimitystoimivallasta oikeusministeriön asetuksella muuta säädetä.
Oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja vahvistaa 4 momentin mukaan piirin työjärjestyksen ja ratkaisee muut piiriä koskevat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty muun virkamiehen ratkaistaviksi.
3 §. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirin muut virat. Pykälässä säädettäisiin piirin muista viroista. Virat olisivat piirin virkoja. Nimityspäätöksessä määriteltäisiin viranhaltijan toimipaikka piirissä. Oikeusaputoimistossa olisi johtava julkinen oikeusavustaja ja tarvittava määrä muita julkisia oikeusavustajia sekä muuta henkilökuntaa. Edunvalvontatoimistossa olisi johtava yleinen edunvalvoja ja tarvittava määrä muita yleisiä edunvalvojia sekä muuta henkilökuntaa. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Voimassa olevan järjestämislain 2 §:n mukaan oikeusaputoimistossa voi olla johtavan yleisen edunvalvojan virka. Nyt ehdotetun säännöksen mukaan jokaisessa edunvalvontatoimistossa olisi Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimistoa lukuun ottamatta johtava yleinen edunvalvoja. Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimistossa olisi vain johtava julkinen oikeusavustaja sekä tarvittava määrä muuta henkilökuntaa.
4 §. Sopimus oikeusapu- ja edunvalvontapalveluiden tuottamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta ostaa oikeusapu- ja edunvalvontapalveluita. Palveluiden ostaminen olisi mahdollista, jos se palveluiden alueellisen saatavuuden tai muun syyn vuoksi on tarpeen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan järjestämislain 2 §:n 3 momenttia. Pykälää ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että palveluiden ostamisesta päättäisi oikeusapu- ja edunvalvontapiiri oikeusministeriön kanssa neuvoteltuaan. Pykälään ehdotetaan lisäksi lisättäväksi mahdollisuus sopia edunvalvontapalveluiden tuottamisen ohella myös oikeusapupalveluiden tuottamisesta. Oikeusapupalveluiden tuottaminen ostopalvelusopimuksella tulisi lähtökohtaisesti kyseeseen kansainvälistä suojelua hakevien oikeusapupalveluiden tuottamiseksi.
Oikeusapupalveluiden tarjoamista ja tuottamista on jouduttu arvioimaan syksystä 2015 alkaen uudelleen kansainvälistä suojelua hakevien määrän kasvaessa, Oikeusapupäätöksen saaneiden hakijoiden määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2014, mikä työmäärän lisäys on aiheuttanut huomattavaa painetta oikeusaputoimistoille. Oikeusapupalveluiden saatavuus ja laajuus on suunniteltu ja mitoitettu nykyistä paljon pienemmälle hakijamäärälle. Oikeusapupalveluiden tuottamismahdollisuuksia onkin arvioitava uudelleen uusien olosuhteiden mukaisesti.
Kansainvälistä suojelua hakevien oikeusapupalvelut määritellään Euroopan neuvoston menettelydirektiivissä (2013/32/EU), joka antaa kansallisella tasolla mahdollisuuksia säätää vähimmäispalvelujen järjestämisestä eri tavoin muun ohella antamalla tehtäviä esimerkiksi valtiosta riippumattomille järjestöille. Annettaessa uusi laki valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä on tarpeen samalla turvata se, että tulevaisuudessa voidaan nopeasti muuttuvassa yllättävässäkin tilanteessa valita sujuvin ja tehokkain oikeusapupalvelujen tuottamistapa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin palveluiden tuottamista koskevasta sopimuksesta. Momentin mukaan sopimuksen palveluntuottajan kanssa tekisi oikeusapu- ja edunvalvontapiiri. Sopimus voitaisiin tehdä määräajaksi tai toistaiseksi. Jos sopimus on tehty määräajaksi, se päättyy määräajan umpeutuessa, jollei toisin sovita.
Sopimuksen ehdoista ei ole katsottu tarpeelliseksi ottaa säännöksiä lakiin. Ne jäävät siten osapuolten sovittaviksi. Käytännössä lienee välttämätöntä sopia ainakin toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen irtisanomisajasta, tuotettavien palveluiden määrästä, alueesta, jolla palvelut tuotetaan ja maksettavan korvauksen määräytymisen perusteista. Lisäksi voi olla tarpeen sopia palvelun laatuun vaikuttavista seikoista esimerkiksi henkilöstövoimavarojen vähimmäismäärästä. Ostettavan palvelun tulee luonnollisesti täyttää ne laatuvaatimukset, jotka holhoustoimesta annetussa laissa asetetaan edunvalvojan toiminnalle tai oikeusapulaissa tai tässä laissa oikeusavustajan toiminnalle.
Pykälän 3 momentin mukaan sopimuksia koskevat oikeusriidat ratkaistaisiin hallinto-oikeudessa hallintoriita-asioina siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Säännös vastaisi voimassa olevan järjestämislain 3 §:n 2 momenttia.
Pykälän 4 momentin mukaan muu palveluntuottaja kuin edunvalvontatoimisto voi kieltäytyä edunvalvontatehtävästä, jos sen vastaanottaminen olisi selvästi vastoin palvelun tuottamisesta tehtyä sopimusta.
5 §.Virka-avun antaminen. Pykälässä säädettäisiin julkisten oikeusavustajien ja yleisten edunvalvojien velvollisuudesta antaa toisilleen pyynnöstä virka-apua sekä oikeusaputoimistojen velvollisuudesta vahvistaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeusapuhakemukseen tarvittavat Suomessa asuvien henkilöiden tulo- ja varallisuustiedot. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 11 §:ää. Uutena pykälään lisättäisiin maininta siitä, että myös yleisten edunvalvojien tulee antaa toisilleen pyynnöstä virka-apua.
6 §. Yleinen ohjaus ja valvonta. Säännös vastaisi valtion oikeusaputoimista annetun lain 14 §:ää ja järjestämislain 1 §:n 1momenttia. Julkisten oikeusapupalveluiden sekä yleisten edunvalvontapalveluiden järjestämisen yleinen ohjaus ja valvonta kuuluisivat oikeusministeriölle.
2 luku. Oikeusaputoimistot
7 §. Julkisen oikeusavustajan kelpoisuus. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 3 §:n 2 momenttia. Koska aiempi oikeustieteen kandidaatin tutkinto on muuttunut oikeustieteen maisterin tutkinnoksi, muutettaisiin kelpoisuuteen vaadittavan tutkinnon nimike. Kelpoisuusvaatimuksena julkisen oikeusavustajan virkaan olisi muu ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto. Tämä sanamuoto kattaisi nykyisen oikeustieteellisen ylemmän loppututkinnon eli oikeustieteen maisterin ja sitä edeltäneen oikeustieteen kandidaatin tutkintonimikkeet.
Selvyyden vuoksi pykälässä täsmennettäisiin, että ylemmällä oikeustieteellisellä tutkinnolla tarkoitetaan muuta kuin vuoden 2011 alusta käyttöön otettua kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkintoa (MICL). Kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterilla ei välttämättä ole samanlaisia tietoja kansallisesta oikeusjärjestyksestä kuin oikeustieteen maisterilla, minkä vuoksi tämän tutkinnon suorittamista ei pidettäisi riittävänä koulutuksena julkisen oikeusavustajan virkaan.
Jos ulkomailla oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö haluaa kelpoisuuden julkisen sektorin virkaan, johon on säädöspohjaisena kelpoisuusvaatimuksena oikeustieteellisen alan tutkinto, hän voi hakea päätöstä tutkintonsa rinnastamisesta ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta annetun lain (1385/2015) nojalla.
8 §. Julkisen oikeusavustajan valvonta.Pykälä vastaa voimassa olevaa valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 6 §:ää.
9 §. Julkisen oikeusavustajan muu toiminta.Pykälä vastaa voimassa olevaa valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 7 §:ää.
10 §. Muut kuin oikeusapulaissa tarkoitetut asiakkaat.Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 8 §:ää. Pykälää sovelletaan tilanteisiin, joissa kyse ei ole oikeusapulain mukaisen oikeusavun antamisesta. Näissä tapauksissa palveluista peritään täysi korvaus. Pykälään lisättäisiin selvennyksenä, että täydellä korvauksella tarkoitetaan korvausta, joka vastaa paikkakunnalla perittävää keskimääräistä asianajo-palkkiota.
Pykälän mukaan oikeusaputoimisto voi tietyissä tilanteissa antaa oikeudellista apua muullekin kuin oikeusapulaissa tarkoitettuun oikeusapuun oikeutetulle henkilölle, jos siihen on palvelun hakijan kannalta tai oikeusaputoiminnan asianmukaisen järjestämisen kannalta perusteltua syytä. Tällainen syy voi olla esimerkiksi silloin, kun asianajopalveluja ei ole paikkakunnalla tarjolla.
Toimeksiannon kestäessä päämiehen taloudelliset olosuhteet voivat muuttua niin, että toimeksiannon alussa oikeusapuun oikeutettu ei sitä toimeksiannon aikana enää olekaan. Tarkoituksenmukaisinta tällöin usein on, että oikeusaputoimisto voi hoitaa päämiehen asian alusta loppuun.
Pykälä mahdollistaa oikeusaputoimiston asiakkaaksi pääsemisen myös niille, jotka tulojensa puolesta olisivat oikeutettuja oikeusapuun omavastuuosuutta vastaan, mutta joilla on oikeusturvavakuutus. Toimeksiannon alussa ei välttämättä voida tietää, onko asia sellainen, että oikeusturvaetuus kattaa sen. Oikeudenkäynnit kehittyvät usein siten, että asiakas tulee ensin avustajan luo kysymään neuvoa, sen jälkeen asiassa otetaan yhteys vastapuoleen, voidaan käydä sovintoneuvotteluja ja lopulta nostetaan kanne. Toisaalta sama asia voi päättyä joko neuvontaan tai sovintoon lyhyen neuvottelun jälkeen niin, ettei asiaa viedäkään tuomioistuimen käsiteltäväksi. Olisi asiakkaiden kannalta tarkoituksenmukaista, että asian tutkimisen aloittava oikeusaputoimisto voisi myös hoitaa asian. Toisaalta oikeusapua voi laajaan asiaan saada silloinkin, kun oikeusturvavakuutuksen enimmäismäärä ylittyy. Koska yleensä on ennakolta vaikea arvioida, missä asioissa näin käy, on tarkoituksenmukaisinta, että oikeusaputoimistot voivat hoitaa mainittujen oikeusavun hakijoiden asian alusta loppuun.
Siltä osin kuin oikeusturvavakuutus kattaa näiden asioiden hoitamisen, oikeusaputoimistot antavat asianajopalvelunsa täyttä korvausta vastaan esittäen laskut vakuutusyhtiölle, joissa asiakkaalla on oikeusturvavakuutuksensa. Näin menetellään myös niissä tilanteissa, joissa oikeusaputoimiston asiakas, jolla on asian kattava oikeusturvavakuutus, saa oikeusavun korvauksetta.
Oikeusaputoimistojen tehtävä on tarjota oikeusapulain mukaisia oikeusapupalveluja henkilöille, jotka täyttävät niiden saamiseksi oikeusapulaissa asetetut edellytykset. Tästä seuraa, ettei täyden korvauksen asiakkaiden avustaminen koskaan saa haitata oikeusapulain mukaisten palvelujen antamista.
11 §. Julkisen oikeusavustajan esteellisyys.Pykälä vastaa voimassa olevan valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 9 §:ää. Julkisia oikeusavustajia koskevat samat esteellisyyssäännökset kuin asianajajia. Saman oikeusaputoimiston oikeusavustajat ovat esteellisiä avustamaan vastapuolia.
Pykälän 2 momentissa todetaan selkeyden vuoksi, että saman oikeusapu- ja edunvalvontapiirin eri oikeusaputoimistoissa työskentelevät julkiset oikeusavustajat eivät ole esteellisiä edustamaan vastapuolia, jolleivät he yksittäisessä asiassa ole esteellisiä. Kaikki julkiset oikeusavustajat hoitavat itsenäisesti, luottamuksellisesti ja riippumattomasti asiakkaiden antamia toimeksiantoja.
12 §. Oikeusavun hakijan ohjaus erityistilanteissa. Pykälä vastaisi voimassa olevaa valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:ää. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä tilanteista, jolloin julkinen oikeusavustaja olisi velvollinen ohjaamaan oikeusavun hakijan toisen valtion oikeusaputoimiston tai yksityisen avustajan puoleen.
Pykälän 2 momentin mukaan ns. ulkoprosessuaalisessa asiassa eli muussa kuin tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa 1 momentin mukaisissa tilanteissa hakija ohjataan toiseen oikeusaputoimistoon, jos lähin oikeusaputoimisto on kohtuullisen asiointimatkan päässä. Muussa tapauksessa hakija ohjattaisiin yksityisen avustajan puoleen.
13 §. Oikeusavustajan ratkaisuvalta.Pykälä vastaa voimassa olevan valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 12 §:ää. Koska voimassa olevan pykälän 1 momentissa mainittu valitusoikeus koskee ainoastaan oikeusapulain 10 §:n 2 momentin mukaiseen pyyntöön annettua päätöstä, ehdotetaan lain selkeyden vuoksi 1 momentin asianomaisia kohtia siirrettäväksi omaksi 2 momentiksi ja nykyinen 2 momentti siirrettäväksi 1 momenttiin.
14 § Selvitys tietojen suojauksesta. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 13 §:ää. Pykälää muutettaisiin siten, että selvityksen esittäisi jatkossa oikeusapu- ja edunvalvontapiiri.
3 luku. Edunvalvontatoimistot
15 §.Yleisen edunvalvojan kelpoisuus ja tehtävät. Pykälän 1 momentissa säädetään yleisen edunvalvojan kelpoisuusvaatimuksista. Yleisellä edunvalvojalla tulee olla sellainen taito, kokemus ja koulutus, jota tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää. Mainittuja kelpoisuusvaatimuksia sovelletaan sekä edunvalvontatoimiston palveluksessa olevaan yleiseen edunvalvojaan että muun palveluntuottajan yleiseen edunvalvojaan.
Lisäksi 1 momentissa säädetään oikeusapu- ja edunvalvontapiirin edunvalvontatoimiston palveluksessa olevan yleisen edunvalvojan viran koulutusvaatimuksesta. Johtavan yleisen edunvalvojan virkaan vaatimuksena olisi soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja yleisen edunvalvojan virkaan soveltuva korkeakoulututkinto. Säännös vastaa valtion oikeusaputoimistoista annetun oikeusministeriön asetuksen (390/2002) 1a §:ää. Lain soveltamisen selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi säännös ehdotetaan otettavaksi nyt ehdotettavaan lakiin.
Momentissa säädetään ainoastaan tutkinnon vähimmäistasosta. Yleisen edunvalvojan tehtävä edellyttää laaja-alaisesti erilaisten taitojen hallintaa, mistä syystä yksittäisen tutkinnon määritteleminen kelpoisuusvaatimukseksi ei ole mahdollista. Lisäksi palvelun laatua voidaan lisätä sillä, että toimistossa on asiantuntemusta eri aloilta.
Korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetussa asetuksessa (464/1998) tarkoitettuja tutkintoja. Näitä ovat muun muassa yliopistossa suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot sekä ammattikorkeakouluissa suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot.
Soveltuvia tutkintoja voivat olla esimerkiksi oikeustradenomin, oikeusnotaarin, tradenomin (AMK tai ylempi AMK) tai sosionomin (AMK tai ylempi AMK) tutkinnot.
Johtavan yleisen edunvalvojan kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto. Kysymyksessä on johtavan virkamiehen tehtävä, jolloin ylempi korkeakoulututkinto on perusteltu. Korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun asetuksen perusteella virkaan on kelpoinen myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Soveltuvia tutkintoja voivat olla esimerkiksi oikeustieteen, kauppatieteen tai yhteiskuntatieteen maisterin tai esimerkiksi tradenomin (ylempi AMK) tai sosionomin (ylempi AMK) tutkinto.
Ostopalveluntuottajien palveluksessa olevilta edunvalvojilta edellytettävästä vähimmäiskelpoisuudesta voidaan sopia palveluntuottajan ja oikeusapu- ja edunvalvontapiirin välisellä ostopalvelusopimuksella.
Pykälän 2 momentissa säädetään yleisen edunvalvojan tehtävistä. Yleiseen edunvalvojaan sovelletaan, mitä holhoustoimesta annetussa laissa säädetään edunvalvojasta, jollei tässä laissa toisin säädetä. Säännös vastaa nykyisen järjestämislain 4 §:n 2 momenttia.
16 §.Yleisen edunvalvojan määrääminen tehtävään. Pykälässä säädetään yleisen edunvalvojan tehtävään määräämisestä.
Voimassa olevan järjestämislain 6 §:n mukaan määräys edunvalvojan tehtävään annetaan asianomaisen oikeusaputoimiston tai muun palvelun tuottajan yleiselle edunvalvojalle eikä tehtävän hoitajalle henkilökohtaisesti. Jos palvelun tuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja, määräyksessä tulee osoittaa, mitä yleisen edunvalvojan virkaa tai tehtävää määräys koskee. Yleisen edunvalvojan viran tai tehtävän hoitajan vaihtumisen takia annettuja edunvalvojan määräyksiä ei siis tarvitse muuttaa. Käytännössä on kuitenkin aiheutunut ongelmia tilanteissa, joissa on tullut tarpeelliseksi vapauttaa yleinen edunvalvoja tehtävästä ja määrätä tilalle toinen yleinen edunvalvoja. Nämä tilanteet on voimassa olevan lainsäädännön mukaan käsiteltävä tuomioistuimessa. Tarvittaessa päämiestä edustaa asian käsittelyssä tehtävään määrätty prosessiedunvalvoja.
Ehdotetun 16 §:n 1 momentin mukaan määräys edunvalvojan tehtävään annettaisiin asianomaisen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin yleiselle edunvalvojalle eikä tehtävän hoitajalle henkilökohtaisesti. Oikeusapu- ja edunvalvontapiirien yleisiä edunvalvojia ovat edunvalvontatoimistojen yleiset edunvalvojat ja muun palvelun tuottajan yleiset edunvalvojat. Säännöksellä pyritään joustavoittamaan menettelyä vaihdettaessa yleistä edunvalvojaa. Koska määräys olisi annettu piirin yleiselle edunvalvojalle, ei edunvalvojan vaihtaminen piirin sisällä enää edellyttäisi tuomioistuimen päätöstä asiasta.
Oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtajan vahvistamassa piirin työjärjestyksessä määrättäisiin, mille edunvalvontatoimistolle tai muulle palvelun tuottajalle edunvalvontamääräys tulee toimittaa. Menettely mahdollistaa resurssien ja tehtävien tasapuolisen jakamisen piirissä. Menettely edellyttää, että työjärjestys tai sen asianomainen kohta on annettu tuomioistuimille ja holhousviranomaisille tiedoksi.
Pykälän 2 momentissa säädetään niistä perusteista, joiden mukaisesti edunvalvontamääräykset voidaan työjärjestyksessä jakaa oikeusapu- ja edunvalvontapiirin palvelun tuottajien kesken. Näitä ovat päämiehen kotikunta, kieli, asian laatu tai muut vastaavat seikat, kuten tehdyt ostopalvelusopimukset. Tarkempia säännöksiä edunvalvontamääräysten jakamisesta voidaan antaa oikeusministeriön asetuksella.
Pykälän 3 momentissa on otettu huomioon ne poikkeukselliset tilanteet, joissa päämiehen etu erityisestä syystä vaatii muun kuin 1§:n 4 momentissa tarkoitetun piirin yleisen edunvalvojan määräämistä yleiseksi edunvalvojaksi. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, kun päämiehen asiointimatka muodostuisi 1 momentin mukaisesti kohtuuttoman pitkäksi. Momentti mahdollistaisi poikkeuksellisesti muun kuin lähtökohtana olevan päämiehen kotikunnan mukaisen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin yleisen edunvalvojan määräämisen yleiseksi edunvalvojaksi. Ennen määräyksen antamista muuta oikeusapu- ja edunvalvontapiiriä tulee sopivalla tavalla kuulla.
Pykälän 4 momentin mukaan työjärjestyksessä määrätyn mukaisesti määräyksen vastaanottanut palvelun tuottaja, eli edunvalvontatoimisto tai muu palvelun tuottaja, määrää, mitä yleisen edunvalvojan virkaa tai tehtävää määräys koskee, mikäli palvelun tuottajalla on useampi kuin yksi yleinen edunvalvoja. Holhousrekisteriin merkitsemistä varten palvelun tuottajan tulee viipymättä ilmoittaa holhousviranomaiselle ja päämiehelle määräyksen vastaanottamisesta ja palvelun tuottajan antaman määräyksen muuttamisesta. Lisäksi tulee ilmoittaa edunvalvojan nimike ja järjestysnumero.
Holhoustoimesta annetun lain 5 §:ssä säädetään, että edunvalvojaksi voidaan määrätä tehtävään sopiva henkilö, joka antaa tähän suostumuksensa. Koska 1 momentin mukaan edunvalvontamääräys annettaisiin piirin yleiselle edunvalvojalle, ehdotetun pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että määrättäessä edunvalvojaksi oikeusapu- ja edunvalvontapiirin edunvalvontatoimiston yleinen edunvalvoja suostumusta ei ole tarpeen pyytää. Tätä voidaan perustella myös sillä, että esteellisyystilanteet ovat edunvalvontatoimistoissa harvinaisia, jolloin kuuleminen olisi usein turhaa. Yksittäiseen esteellisyystilanteeseen voidaan reagoida määräyksen saavuttua edunvalvontatoimistoon. Näissä tapauksissa tuomioistuimen tai holhousviranomaisen ei ole tarpeen kuulla edunvalvontatoimistoa ennen edunvalvojan tehtävää koskevan määräyksen antamista.
Mikäli edunvalvojaksi määrätään muun palvelun tuottajan kuin edunvalvontatoimiston yleinen edunvalvoja, tulee palvelun tuottajaa kuulla sopivin tavoin ennen edunvalvojan tehtävää koskevan määräyksen antamista.
Pykälän 6 momentin mukaan siirrettäessä edunvalvojan tehtävä oikeusapu- ja edunvalvontapiirin sisällä palvelun tuottajan yleiseltä edunvalvojalta toiselle tai edunvalvontatoimiston yleiseltä edunvalvojalta toisen edunvalvontatoimiston yleiselle edunvalvojalle, holhoustoimesta annetun lain 48 § 1 momentin ja 52 §:n säännöksiä omaisuusluettelon ja päätöstilin antamisesta ei sovelleta. Näissä tapauksissa päämiehen oikeusturva ei edellytä omaisuusluettelon tai päätöstilin antamista, koska yleisen edunvalvojan työnantaja ei vaihdu ja vahingonkorvauslaissa tarkoitettu isännänvastuu säilyy samalla taholla.
Omaisuusluettelo ja päätöstili tulee kuitenkin laatia, jos palvelun tuottajan vaihdos tarkoittaa samalla yleisen edunvalvojan työnantajan vaihtumista, esimerkiksi siirrettäessä tehtävä edunvalvontatoimistolta ostopalvelun tuottajalle.
17 §.Yleisen edunvalvojan esteellisyys. Voimassa olevan järjestämislain 5 § säätelee yleisen edunvalvojan esteellisyyttä. Pykälä on käytännössä ollut vaikeasti tulkittava. Nyt ehdotettava 17 § vastaa asiallisesti aiemmin säädettyä, mutta pykälän tekstiä on pyritty selkeyttämään.
Pykälän 1 momentin mukaan yleinen edunvalvoja on esteellinen edustamaan päämiestä, jos hän on itse edustanut vastapuolta samassa tai muussa sellaisessa asiassa, jossa tietoon tulleilla seikoilla voi olla merkitystä asiassa. Yleinen edunvalvoja voi edustaa päämiestään, vaikka vastapuolta edustaa toinen saman palvelun tuottajan palveluksessa oleva yleinen edunvalvoja.
Edunvalvontapalveluiden tuottaminen on voimassa olevan järjestämislain mukaan oikeusaputoimistojen tehtävä. Koska oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot ehdotetaan muodostettaviksi rinnakkaisiksi toiminnoiksi, tilanteet, joissa joku saman palvelun tuottajan palveluksessa oleva on aikaisemmin edustanut päämiehen vastapuolta, tulevat olemaan harvinaisia.
Pykälän 2 momentin mukaan yleisen edunvalvojan esteellisyyteen sovelletaan tämän lisäksi, mitä holhoustoimesta annetussa laissa säädetään edunvalvojan esteellisyydestä.
18 §.Oikeus palkkioon. Pykälän mukaan oikeus holhoustoimesta annetun lain 44 §:ssä tarkoitettuun palkkioon ja korvaukseen päämiehen varoista kuuluu sille, jonka palveluksessa edunvalvoja on. Säännös vastaa pääosin nykyisen järjestämislain 8 §:ää.
19 §.Tietojen saanti teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälässä säädettäisiin yleisen edunvalvojan oikeudesta saada holhoustoimesta annetun lain 89 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista henkilörekisteriin oikeusapu- ja edunvalvontapiirin on esitettävä rekisterinpitäjälle selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
Holhoustoimesta annetun lain 89 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojalla on tehtäviinsä kuuluvissa asioissa oikeus saada ne tiedot, joihin päämiehellä olisi itsellään oikeus, jollei erikseen toisin säädetä. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 29 §:n 3 momentissa säädetään mahdollisuudesta avata pykälässä tarkoitettu tekninen käyttöyhteys muun viranomaisen pitämään henkilörekisteriin. Säännös mahdollistaisi, että edunvalvontatoimiston yleinen edunvalvoja voisi teknisen käyttöyhteyden avulla saada veroviranomaisilta ja Kansaneläkelaitokselta päämiehen suostumuksesta riippumatta hänen tulojaan ja varallisuuttaan koskevia salassa pidettäviä tietoja.
Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista oikeusapu- ja edunvalvontapiirin tulisi esittää rekisteritietojen luovuttajalle selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti. Näin turvattaisiin asiakkaan henkilötietojen suoja.
4 luku. Erinäiset säännökset
20 §.Tietojen luovuttaminen ja salassapito. Pykälän 1 momentti koskee 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun palveluntuottajan velvollisuutta luovuttaa tietoja oikeusapu- ja edunvalvontapiirille. Tällainen palveluntuottaja olisi tiedon antamiseen velvollinen siinä laajuudessa kuin se on tarpeen sopimuksen noudattamisen valvontaa varten.
Pykälän 2 momentissa säädetään edunvalvontapalveluiden tuottajan salassapitovelvollisuudesta. Tähän sovellettaisiin holhoustoimesta annetun lain 92:ää. Säännös vastaa voimassa olevan järjestämislain 10 §:n 2 momenttia.
21 §. Tarkemmat säännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin seikoista, joista voidaan antaa tarkempia säännöksiä oikeusministeriön asetuksella.
Pykälän 2 momentin mukaan työskentelyn järjestämisestä oikeusapu- ja edunvalvontapiirissä määrättäisiin tarkemmin oikeusapu- ja edunvalvontapiirin työjärjestyksessä.
22 §.Voimaantulo. Pykälän 1 momentti sisältäisi tavanomaisen voimaantulosäännöksen.
Pykälän 2 momentilla kumottaisiin voimassa oleva laki valtion oikeusaputoimistoista (258/2002) sekä voimassa oleva laki holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä (575/2008).
23 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan yleisellä edunvalvojalla tämän lain voimaantullessa oleviin edunvalvojan määräyksiin sovelletaan 16 §:n 1 momentissa määräyksen antamisesta säädettyä. Voimassa olevan järjestämislain 6 §:n mukaan määräys edunvalvojan tehtävään annetaan asianomaisen oikeusaputoimiston tai muun palvelun tuottajan yleiselle edunvalvojalle. Nyt ehdotettavan lain 16 §:n 1 momentin mukaan määräys annettaisiin asianomaisen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin yleiselle edunvalvojalle. Ennen lain voimaantuloa annetut määräykset katsotaan lain voimaantulon jälkeen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin yleiselle edunvalvojalle annetuiksi. Ennen lain voimaantuloa annettujen määräysten holhousasioiden rekisteriin uudelleen merkitsemistä varten vastaanottavan palvelun tuottajan tulee ilmoittaa holhousviranomaiselle edunvalvojan nimike ja edunvalvojan järjestysnumero. Holhoustoimesta annetun lain 48 § 1 momentin ja 52 §:n mukaista omaisuusluetteloa ja päätöstiliä ei tarvitse tällöin antaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että muualla laissa tai asetuksessa oleva viittaus 22 §:n 2 momentilla kumottuun lakiin tarkoittaa tämän lain voimaantulon jälkeen viittausta tähän lakiin. Muualla laissa tai asetuksessa oleva viittaus valtion oikeusaputoimistoon tarkoittaa tämän lain voimaan tultua viittausta oikeusapu- ja edunvalvontapiiriin.