2.1  Lainsäädäntö

Ympäristönsuojelulaki 

Syyskuun 1 päivänä 2014 voimaan tulleella ympäristönsuojelulailla ajanmukaistettiin ympäristönsuojelulaki vastaamaan Euroopan unionin uudistettua teollisuuspäästödirektiiviä ja Suomen perustuslain (731/1999) säännösten kehittynyttä tulkintaa sekä parannettiin lupa- ja ilmoitusjärjestelmän toimivuutta. Lain tarkoituksena on suojata ympäristöä sille haitallisilta toimilta ja edistää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ympäristöllisessä päätöksenteossa. Näiden tavoitteiden edistämiseksi tietyt ympäristöön vaikuttavat toimet on säädetty luvanvaraisiksi. Luvanvaraisuudesta säädetään lain 4 luvussa. Lupamenettelystä säädetään lain 5 luvussa. 

Valtion ympäristölupaviranomaisena toimii aluehallintovirasto ja valvontaviranomaisena elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jäljempänä ELY-keskus. Kunnalle kuuluvista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Muita valvontaviranomaisia ovat muun muassa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, jäljempänä Tukes sekä kunnan terveydenhuoltoviranomaiset. 

Ympäristönsuojelulain 39 §:n mukaan ympäristölupahakemus on toimitettava toimivaltaiselle lupaviranomaiselle kirjallisesti. Hakemus valtion ympäristölupaviranomaiselle on toimitettava sähköisesti, jollei viranomainen ole muuta hyväksynyt. Jos hakemus on puutteellinen tai asian ratkaiseminen edellyttää erityistä selvitystä, hakijalle varataan ympäristönsuojelulain 40 §:n mukaan tilaisuus täydentää hakemusta viranomaisen asettamassa määräajassa. 

Ympäristönsuojelulain uuden 39 a §:n mukaan lupaviranomaisen on annettava pyynnöstä hakijalle tietoa sähköisessä muodossa liittyen muun muassa hakemuksen laatimiseen, hankittaviin lausuntoihin ja päätöksen arvioituun antamisajankohtaan. Lupaviranomainen voi myös järjestää tapaamisen neuvonnan tarjoamiseksi. Neuvonta on maksutonta. 

Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan ennen asian ratkaisemista lupaviranomainen varaa asianosaisille, eli niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuuden tehdä muistutuksia lupa-asian johdosta. Myös muille varataan tilaisuus ilmaista mielipiteensä. Kuulemisen järjestämiseksi lupaviranomaisen on tiedotettava lupahakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan toiminnan vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla ja internetsivuillaan sekä ilmoitettava siitä vaikutusalueen sanomalehdessä, ellei se ole tarpeetonta. Ympäristönsuojelulain 44 §:n mukaan hakemusasiakirjat pidetään nähtävillä vähintään kuulutusajan toiminnan vaikutusalueen kunnissa. Valtion ympäristölupaviranomaisen on julkaistava internetsivuillaan lupahakemuksesta yleisölle laadittu tiivistelmä, hakemuksen muu keskeinen sisältö sekä käsittelyn lopuksi tehtävä päätös. Lain 42 §:ssä säädetään tahoista, joilta lupaviranomaisen tulee pyytää lausunto. 

Ympäristönsuojelulain 47 §:ssä säädetään ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittelystä vesilain mukaisen hakemuksen tai ympäristönsuojelulain 47 a §:ssä tarkoitetun maa-aineslupahakemuksen kanssa. Vesien pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa koskevat vesi- ja ympäristölupahakemukset tulee käsitellä yhdessä, jollei sitä ole pidettävä tarpeettomana. Asiat käsitellään vesilain mukaisessa menettelyssä huomioiden ympäristönsuojelulain säädökset lupahakemuksen ja päätöksen sisällöstä, hakemuksen toimittamisesta sähköisesti sekä hakemuksesta ja päätöksestä tiedottamisesta. Myös maa-ainesten ottamistoimintaa koskevan hankkeen ympäristö- ja maa-aineslupahakemukset tulee käsitellä yhdessä noudattaen ympäristönsuojelulain menettelysäännöksiä. Lupahakemuksen sisältöön ja lupaharkintaan, luvan myöntämisen edellytyksiin ja lupamääräyksiin sovelletaan kuitenkin erikseen ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain aineellisia säännöksiä. Jos ympäristölupa-asian käsittelyn aikana ilmenee tarve maa-aineslain tai vesilain mukaiselle luvalle, tulee luvanhakijan tehdä tätä koskeva lupahakemus. Muussa tapauksessa ympäristölupahakemus jätetään tutkimatta. 

Ympäristönsuojelulain 84 §:n mukaan ympäristölupaa koskeva päätös annetaan julkipanon jälkeen ja sen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon silloin, kun se on annettu. Ympäristönsuojelulain 85 §:n mukaan lupapäätös on lähetettävä hakijalle ja niille, jotka ovat päätöstä erikseen pyytäneet, sekä valvontaviranomaisille ja asiassa yleistä etua valvoville viranomaisille. Päätös on lisäksi annettava tiedoksi sekä niille viranomaisille, joilta on pyydetty lausunto hakemuksesta, että niille, jotka ovat tehneet muistutuksen tai esittäneet mielipiteen asiassa tai ovat ilmoitusta erikseen pyytäneet. Tieto päätöksestä on viipymättä julkaistava toiminnan sijaintikunnassa ja muussa kunnassa, jossa toiminnan vaikutukset saattavat ilmetä sekä lupaviranomaisen internetsivuilla. Päätöksestä on myös ilmoitettava toiminnan vaikutusalueella leviävässä yleisessä sanomalehdessä, ellei ilmoittaminen ole ilmeisen tarpeetonta. 

Laissa säädetään sähköisestä käsittelystä lupamenettelyn eri vaiheissa. Ympäristönsuojelulain 45 ja 86 §:ssä säädetään, että kenellä tahansa on oikeus pyynnöstä saada tieto tietyllä alueella vireille tulleista ympäristölupa-asioista ja annetuista ympäristölupapäätöksistä sähköisin viestein sen mukaan kuin viranomaisen tietojärjestelmässä on mahdollista ottaa vastaan tällaisia pyyntöjä ja lähettää viestejä automatisoidusti. Ympäristönsuojelulain 197 §:n mukaan muutoksenhakutuomioistuimen on puolestaan toimitettava lupa- ja valvontaviranomaiselle sähköisesti tietoja niiden antamiin päätöksiin tehdyistä muutoksista ja päätösten lainvoimaisuudesta, jotta tiedot voidaan tallentaa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. 

Ympäristönsuojelulain 19 luvussa säädetään muutoksenhausta. Ympäristönsuojelulain mukaisiin päätöksiin haetaan muutosta pääsääntöisesti valittamalla Vaasan hallinto-oikeudelle. 

Vesilaki 

Tammikuun 2012 alussa voimaantulleen uuden vesilain tarkoituksena on turvata vesivarojen ja vesiympäristön tarkoituksenmukainen ja järkevä käyttö erilaiset intressit yhteen sovittavalla tavalla. Vesitaloushankkeista vesilain mukaista lupaa edellyttävät useat vesistöön rakentamista tarkoittavat hankkeet, veden ottaminen, eräät ojitushankkeet, keskivedenkorkeuden pysyvä muuttaminen, vesistön säännöstely ja vesivoiman hyödyntäminen. Luvan lisäksi vesilain mukaisia ennakkovalvonnan muotoja ovat pienemmistä hankkeista tehtävät ilmoitukset, oikeus veden ottamiseen, ojitustoimitus ja yleiseksi kulkuväyläksi määrääminen. 

Vesilain 1 luvun 7 §:n mukaan aluehallintovirasto toimii vesilaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja ojitustoimituksen toimivallasta ojitusasioissa säädetään lain 5 luvussa. Aluehallintovirasto käsittelee vesilain mukaisten vesitaloushankkeiden lupahakemukset sekä eräitä vesilain mukaisia korvaus- ja hallintopakkoasioita. ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimivat vesilaissa tarkoitettuina valvontaviranomaisina. 

Vesilain 11 luvun 2 §:ssä säädetään, että lupa-asia pannaan vireille lupaviranomaisessa kirjallisella hakemuksella. Vesilain 11 luvun 5 §:n nojalla hakemuksen ollessa puutteellinen hakijalle varataan tilaisuus täydentää hakemusta määräajassa. Vesilain 11 luvun 6 §:ssä luetellaan ne tahot, joilta lupaviranomaisen on pyydettävä lausunto. Lupaviranomaisen on varattava vesilain 11 luvun 7 §:n mukaan niille, joiden oikeutta, etua tai velvollisuutta asia saattaa koskea (asianosainen) tilaisuus tehdä muistutuksia asiasta. Muille kuin asianosaisille varataan ennen asian ratkaisua tilaisuus ilmaista mielipiteensä. Vesilain 11 luvun 8 §:ssä säädetään, että kuulemisten johdosta tulee hakijalle ja muille asianosaisille varata tilaisuus selityksen antamiseen. Asianosaiselle voidaan varata selityksen johdosta tilaisuus oman selityksensä antamiseen. 

Vesilain 11 luvun 10 §:n mukaan hakemuksesta tiedotetaan lupaviranomaisen ja hankkeen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla julkaistavalla kuulutuksella, jota pidetään nähtävillä 30 päivän ajan. Julkaisemisesta on ilmoitettava alueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, ellei kyseessä ole merkitykseltään vähäinen asia, jolloin tiedottaminen voidaan hoitaa muulla tavoin. Vesilain 11 luvun 11 §:ssä säädetään, että kuulutuksesta on annettava erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Jos hakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua hanketta, lain 11 luvun 10 §:n mukaan kuulutus on lisäksi julkaistava lupaviranomaisen ja kuntien internetsivuilla. 

Vesilain 11 luvun 12 §:n nojalla hakijan tulee laatia ympäristölupahakemus, jos vesilain mukaista lupaa käsiteltäessä ilmenee, että hanke edellyttää myös ympäristölupaa. Yhteiskäsittelytilanteissa sovelletaan, mitä ympäristönsuojelulain 47 §:ssä säädetään lupahakemusten yhteiskäsittelystä. Jos kyse on vesien pilaantumista koskevasta hakemuksesta, tulee hakemus käsitellä ja ratkaista yhdessä vesilain mukaisen lupahakemuksen kanssa. 

Vesilain 11 luvun 22 §:n mukaan vesilain mukainen päätös annetaan julkipanon jälkeen ja sen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon silloin, kun se on annettu. Päätöksen antamisesta on ilmoitettava ennen sen antamispäivää lupaviranomaisen ilmoitustaululla. Päätös toimitetaan hakijalle ja jäljennös päätöksestä toimitetaan niille, jotka ovat sitä pyytäneet, valvontaviranomaisille ja asiassa yleistä etua valvoville viranomaisille sekä hankkeen vaikutusalueen kuntiin yleisesti nähtäväksi. Lupaviranomaisen on ilmoitettava päätöksestä vaikutusalueen kunnissa julkisella kuulutuksella ja kuulutuksesta on ilmoitettava muun muassa asianosaisille. Tieto päätöksestä on lisäksi julkaistava ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai julkaiseminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta. 

Vesilain 15 luvun 1 §:n nojalla annettuun päätökseen voi hakea muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeudelle siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. 

Luonnonsuojelulaki 

Luonnonsuojelulailla säädetään alueiden ja lajien suojelusta tavoitteena säilyttää luonnon monimuotoisuus. Lailla pannaan täytäntöön neuvoston direktiiviä 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta ja neuvoston direktiiviä 2009/147/EY luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Suojelun toteuttamiseksi laissa säädetään kielloista hävittää tai heikentää erityisiä luonnonarvoja. 

Luonnonsuojelulain mukaisia toimivaltaisia viranomaisia ovat ympäristöministeriö, ELY-keskukset sekä kunnat. Luonnonsuojelulain 6 §:n mukaan luonnon- ja maisemansuojelun ylin ohjaus ja valvonta kuuluvat ympäristöministeriölle. 

Luonnonsuojelulain 29 §:ssä säädetään suojelluista luontotyypeistä. Säännöksessä mainittuihin luontotyyppeihin kuuluvia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt luontotyypin rajat. Kiellosta on mahdollisuus poiketa lain 31 §:n mukaisesti, jos suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. 

Eliölajien suojelusta säädetään luonnonsuojelulain 6 luvussa. Lain 38 §:n mukaan 6 luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja. Itse rauhoitussäännökset luetellaan 39 §:ssä ja sen mukaan esimerkiksi rauhoitettujen eläinlajien yksilöiden tappaminen, tahallinen häiritseminen ja pesien siirtäminen tai vahingoittaminen on kiellettyä. Kasvilajien rauhoittamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella voidaan säätää myös erityisesti suojeltavista lajeista, joiden säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojellun lajin esiintymispaikan rajat. 

Luonnonsuojelulain 48 ja 49 §:n mukaan kielloista on mahdollista poiketa. ELY-keskus voi 48 §:n mukaan myöntää luvan poiketa 39, 42 ja 47 §:ssä säädetyistä rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Poikkeusta koskevaan päätökseen voidaan liittää tarpeellisia ehtoja. Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset ovat lain 49 §:ssä, jonka mukaan ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonto- ja lintudirektiiveissä mainituin perustein. 

Luonnonsuojelun poikkeuslupa-asioiden käsittelyssä noudatetaan hallintolain säännöksiä. Päätökseen voi hakea muutosta valittamalla alueellisesti toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle. 

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 

YVA-lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja arvioinnin yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kaikkien tiedon saantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-lailla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/52/EU tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta. 

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Arviointimenettelyä aina edellyttävät hankkeet luetellaan lain liitteessä 1. Lisäksi YVA-lain 11 §:ssä on säädetty, että ELY-keskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa, jos hanke tai sen muutos todennäköisesti aiheuttaa laadultaan tai laajuudeltaan liitteessä 1 tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia. YVA-lain 13 §:n mukaan ennen YVA-menettelyn soveltamista yksittäistapauksessa koskevan päätöksen tekemistä on arviointimenettelyn tarpeesta kuultava asianomaisia viranomaisia, ellei tämä ole ilmeisen tarpeetonta. Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä päätös arviointimenettelyn soveltamisesta viipymättä, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista riittävät tiedot. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ELY-keskus toimii yhteysviranomaisena, paitsi ydinenergialaissa tarkoitettuja ydinlaitoksia koskevissa hankkeissa yhteysviranomaisena toimii työ- ja elinkeinoministeriö. 

YVA-menettely toteutetaan YVA-lain 15 §:n mukaan hankkeen suunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun hankkeen toteutusvaihtoehdot ovat vielä avoinna. YVA-lain 4 §:n mukaan YVA-lakia sovellettaessa otetaan huomioon, mitä hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista on muussa yhteydessä selvitetty, sekä sovitetaan yhteen YVA-laissa ja muussa lainsäädännössä edellytetyt selvitykset. 

YVA-lain 8 §:n mukaan ennen arviointimenettelyä tai sen kuluessa yhteysviranomainen voi järjestää ennakkoneuvottelun yhteistyössä hankkeesta vastaavan ja keskeisten viranomaisten kanssa. Arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa yhteysviranomaiselle ympäristövaikutusten arviointiohjelman, jonka jälkeen yhteysviranomainen huolehtii YVA-lain 17 §:n mukaan, että arviointiohjelmasta tiedotetaan kuuluttamalla, pyydetään tarvittavat lausunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen. Yhteysviranomaisen on myös varattava hankkeen vaikutusalueen kunnille tilaisuus antaa lausuntonsa arviointiohjelmasta. Mielipiteet ja lausunnot on toimitettava yhteysviranomaiselle kuulutuksessa ilmoitettuna aikana, joka alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja kestää 30 päivää. Erityisestä syystä aikaa voidaan pidentää enintään 60 päivän mittaiseksi. 

Ympäristövaikutusten arviointiohjelman sisällöstä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (277/2017). Sen 3 §:n mukaan arviointiohjelmassa on muun ohella esitettävä tarpeellisessa määrin hankkeen kohtuulliset vaihtoehdot, jotka ovat hankkeen ja sen erityisominaisuuksien kannalta varteenotettavia ja joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton, sekä tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista ja luvista. 

Yhteysviranomainen antaa hankkeesta vastaavalle lausuntonsa ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä. Yhteysviranomaisen on otettava lausunnossaan kantaa arviointiohjelman laajuuteen ja tarkkuuteen. Lausunnosta on myös käytävä ilmi, kuinka tarvittavat selvitykset sovitetaan tarpeen mukaan yhteen hanketta koskevien muissa laeissa edellytettyjen selvitysten kanssa. Yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa ja muut lausunnot ja mielipiteet hankkeesta vastaavalle. Lausunto on samalla toimitettava tiedoksi asianomaisille viranomaisille sekä julkaistava yhteysviranomaisen internetsivuilla (18 §). 

Hankkeesta vastaava laatii YVA-lain 19 §:n mukaisesti ympäristövaikutusten arviointiselostuksen arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen antaman lausunnon pohjalta ja toimittaa sen yhteysviranomaiselle. Arviointiselostuksen sisällöstä säädetään tarkemmin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa valtioneuvoston asetuksessa. YVA-lain 20 §:n mukaan yhteysviranomainen tiedottaa arviointiselostuksesta ja huolehtii siitä, että arviointiselostuksesta pyydetään tarvittavat lausunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen. Arviointiselostuksesta kuulemisaika on vähintään 30 päivää ja enintään 60 päivää. 

Hanketta koskevan YVA-menettelyn kuuleminen on lain 22 §:n mukaan mahdollista sovittaa yhteen hankkeen toteuttamiseksi laadittavasta kaavasta järjestettävän kuulemisen kanssa näiden ollessa samanaikaisesti vireillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuuleminen arviointiohjelmasta voidaan yhdistää maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen ilmoitukseen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta. Myös ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta kuuleminen voidaan yhdistää mielipiteen pyytämiseen kaavan valmisteluaineistosta tai kaavaehdotuksen julkisesti nähtäville asettamiseen. Yhteensovittamisesta sopivat yhteysviranomainen ja kaavoituksesta vastaava viranomainen hankkeesta vastaavaa kuultuaan. 

Hankkeen ympäristövaikutukset voidaan arvioida YVA-menettelyn sijaan muun lain mukaisessa menettelyssä, jos vaikutukset selvitetään YVA-laissa tarkoitetulla tavalla ja asiasta säädetään erikseen siinä laissa, jonka mukaisessa menettelyssä ympäristövaikutukset on mahdollista selvittää (5 §). Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ään on lisätty YVA-lain uudistuksen yhteydessä säännökset ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttamisesta kaavoituksen yhteydessä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kaavoituksesta vastaava viranomainen on tällöin vastuussa arviointiin liittyvästä menettelystä. YVA-laissa tarkoitettu yhteysviranomainen vastaa tällöinkin arvioinnin sisällöllisestä riittävyydestä ja se myös laatii perustellun päätelmän. 

YVA-lain 23 §:n nojalla yhteysviranomainen tarkistaa ympäristövaikutusten arviointiselostuksen riittävyyden ja laadun ja laatii tämän jälkeen perustellun päätelmänsä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Perusteltu päätelmä annetaan hankkeesta vastaavalle kahden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä. Yhteysviranomainen toimittaa perustellun päätelmän sekä muut lausunnot ja mielipiteet hankkeesta vastaavalle. Perusteltu päätelmä on samalla toimitettava tiedoksi hanketta käsitteleville viranomaisille, hankkeen vaikutusalueen kunnille sekä tarvittaessa maakuntien liitoille ja muille asianomaisille viranomaisille sekä julkaistava yhteysviranomaisen internetsivuilla. YVA-lain 24 §:n mukaan, jos yhteysviranomainen ei voi tehdä perusteltua päätelmää arviointiselostuksen puutteellisuuden vuoksi, sen on ilmoitettava hankkeesta vastaavalle, miltä osin arviointiselostusta on täydennettävä. Yhteysviranomaisen on huolehdittava siitä, että arviointiselostuksesta kuullaan myös täydentämisen jälkeen. 

Hanketta koskevaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja siitä laadittu perusteltu päätelmä, jotka viranomaisen on saatava käyttöönsä ennen kuin se saa myöntää luvan hankkeen toteuttamiseen. Lupaviranomaisen on sisällytettävä YVA-lain 26 §:n perusteltu päätelmä myös lupapäätökseen ja otettava huomioon päätöksessään, mitä arviointiselostuksesta, perustellusta päätelmästä ja kuulemisista käy ilmi. 

YVA-lain 27 §:ssä säädetään, että ratkaistessaan lupa-asiaa, lupaviranomaisen tulee varmistaa, että perusteltu päätelmä on ajan tasalla. Yhteysviranomaisen on lupaviranomaisen pyynnöstä esitettävä näkemyksensä perustellun päätelmän ajantasaisuudesta. Jos perusteltu päätelmä ei ole ajantasainen, tulee arviointiselostusta täydentää noudattaen mitä 20 §:ssä säädetään arviointiselostuksesta kuulemisesta. Kuuleminen voidaan lain esitöiden (HE 259/2016 vp) mukaan sovittaa yhteen lupahakemuksesta kuulemisen kanssa. Yhteysviranomainen antaa tämän jälkeen ajantasaistetun perustellun päätelmän 23 §:n mukaisesti. 

YVA-lain 37 §:n nojalla hankkeesta vastaava saa hakea muutosta valittamalla arviointimenettelyn soveltamista koskevaan päätökseen sekä 36 §:n nojalla tehtyyn päätökseen. Se, jolla on oikeus hakea muutosta hanketta koskevaan lupapäätökseen, saa hakea muutosta samassa järjestyksessä ja yhteydessä kuin hanketta koskevasta lupapäätöksestä valitetaan myös päätökseen, jolla on katsottu, ettei YVA-menettely ole tarpeen. ELY-keskuksella puolestaan on oikeus hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut sen arviointimenettelyn soveltamista koskevan päätöksen. YVA-lain 34 §:n nojalla ELY-keskus tai se, jolla muutoin on oikeus hakea lupapäätökseen muutosta valittamalla, voi valituksessaan vedota siihen, ettei YVA-menettelyä ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osiltaan puutteellisesti. 

Maa-aineslaki 

Maa-aineslailla säännellään ammattimaista ja kaupallista soranottotoimintaa sekä muiden kiviainesten, saven ja mullan siinä tarkoituksessa tapahtuvaa ottamista. Maa-aineslailla on rajoitettu maa-ainesten ottamista määräämällä se luvanvaraiseksi. Maa-ainesten ottaminen muuhun kuin omaan kotitarvekäyttöön vaatii maa-aineslain mukaisen luvan. 

Maa-aineslaissa tarkoitettuun ainesten ottamiseen on oltava lupa maa-aineslain 4 §:n mukaan. Maa-aineslain 7 §:n mukaan luvan maa-ainesten ottamiseen myöntää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Lupaa ainesten ottamiseen haetaan kirjallisesti ja hakemukseen liitetään ottamissuunnitelma, jos se on tarpeen. 

Maa-aineslain 7 §:n mukaan ennen luvan myöntämistä lupaviranomaisen on pyydettävä ELY-keskuksen lausunto. Lisäksi lausunto tulee pyytää asetuksessa tarkemmin säädetyissä tilanteissa toiselta kunnalta tai maakuntakaavoitusta hoitavalta kuntayhtymältä taikka muulta viranomaiselta. 

Maa-aineslupaa koskevasta hakemuksesta on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla 30 päivän ajan. Lisäksi ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvien kiinteistöjen ja muiden alueiden omistajille ja haltijoille on pääsääntöisesti varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Tarvittaessa hakemuksesta on ilmoitettava ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Luvanhakija voi liittää hakemukseensa selvityksen siitä, että naapurit ovat tietoisia hankkeesta sekä selvityksen heidän mahdollisesta kannastaan hankkeeseen. Siltä osin kuin hakija ei ole esittänyt riittävää selvitystä naapurien kuulemisesta, on kunnan järjestettävä kuuleminen. Jos hakemus koskee YVA-laissa tarkoitettua hanketta, on lain 13 §:n mukaan hakemuksen vireilletulosta tiedotettava kuulutuksella, joka julkaistaan lupaviranomaisen ja kuntien internetsivuilla. 

Lupaviranomaisen ottamislupaa koskeva päätös annetaan julkipanon jälkeen. Päätöksen antamisesta on ilmoitettava ennen sen antamispäivää viranomaisen ilmoitustaululla ja ilmoitus on pidettävä siellä vähintään valituksen tekemiselle varatun ajan. Päätös on toimitettava luvanhakijalle ja luvan myöntämisestä on viipymättä ilmoitettava niille, jotka asian käsittelyn yhteydessä ovat sitä pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa. Päätöksen katsotaan tulleen asianomaisten tietoon, kun se on annettu. Maa-aineslain 19 §:n mukaan ottamisluvasta on lisäksi viivytyksettä ilmoitettava ELY-keskukselle. 

Maa-aineslain 2 §:n 3 kohdan mukaan maa-aineslaki ei koske sellaista maa-ainesten ottamista vesialueella, johon vesilain mukaan vaaditaan aluehallintoviraston lupa. Lisäksi maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. 

Maa-aineslupahakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittelystä säännellään maa-aineslain 4 a §:ssä. Jos hakemukset koskevat samaa hanketta, tulee ne käsitellä yhdessä ja ratkaista samalla päätöksellä, ellei yhteiskäsittely ole erityisestä syystä tarpeetonta. Yhteistä lupaa voidaan hakea yhdellä lupahakemuksella. Yhteiskäsittelyssä toimivaltainen viranomainen on pääsääntöisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Maa-aineslain 7 §:n mukaan asian käsittelyssä noudatetaan maa-aineslain säännöksiä lausunnon pyytämisestä ja ympäristönsuojelulain 42—45 §:n säännöksiä kuulemisesta ja siitä tiedottamisesta sekä lausunnoista sekä 84—86 §:n säännöksiä päätöksen antamisesta ja siitä tiedottamisesta. 

Maa-aineslain mukaiseen lupapäätökseen voi hakea muutosta maa-aineslain 20 §:n nojalla valittamalla alueellisesti toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle. Valitusoikeuden ja muutoksenhaun osalta noudatetaan, mitä kuntalaissa säädetään. 

Maankäyttö- ja rakennuslaki 

Maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000 ja lakiin on sen voimassaolon aikana tehty lukuisia muutoksia. Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään alueidenkäytön suunnittelusta ja rakentamisesta. Rakentamiseen liittyen laissa säädetään rakennus-, toimenpide-, maisematyö- ja purkamisluvasta (jäljempänä rakentamista koskevat luvat). 

Rakentamista koskevien lupien osalta toimivaltainen viranomainen on kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Maisematyölupa voidaan kuitenkin siirtää myös kunnan määräämän muun viranomaisen ratkaistavaksi. 

Rakennuslupaa haetaan kirjallisesti kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) 85 §:ssä luetellaan tarkemmin lupahakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja muista selvityksistä. Maankäyttö- ja rakennuslain 132—133 §:ssä säädetään tilanteista, joissa hakemuksesta on pyydettävä ELY-keskuksen lausunto. Maankäyttö- ja rakennuslain 133 §:n mukaan lupahakemuksen vireilletulosta on ilmoitettava naapurille, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 65 §:ssä säädetään, että naapureille on tämän jälkeen varattava 7 päivää tai jos kyseessä on hanke, johon sovelletaan YVA-menettelyä, 14 päivää huomautuksen tekemiseen. Hakija voi liittää hakemukseensa selvityksen naapurien mahdollisesta kannasta rakentamiseen, eikä tällöin viranomaisen toimittama kuuleminen ole tarpeen. Asian vireilläolosta tiedotetaan rakennuspaikalla ja tästä huolehtii rakennushankkeeseen ryhtyvä. Jos luvanvaraisesta toimenpiteestä on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, on maankäyttö- ja rakennuslain 132 §:n mukaan hakemuksen vireille tulosta sen lisäksi tiedotettava internetissä. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 67 §:ssä säädetään, että purkamisluvasta on asetuksessa mainituissa erityistapauksissa tiedotettava kunnanhallitukselle ja ELY-keskukselle. 

Rakentamista koskeva lupapäätös annetaan julkipanon jälkeen ja päätöksen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu. Maankäyttö- ja rakennuslain 142 §:n nojalla lupapäätös toimitetaan hakijalle, asetuksella säädettäville viranomaisille ja niille, jotka ovat sitä huomautuksessa tai erikseen pyytäneet. 

Rakentamista koskeviin lupapäätöksiin voi hakea muutosta valittamalla alueellisesti toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle. 

Kaivoslaki 

Kaivoslaissa (621/2011) säädetään kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän etsinnästä ja hyödyntämisestä, kullanhuuhdonnasta valtion omistamalla alueella ja näihin liittyvän toiminnan lopettamisesta, kaivosturvallisuudesta sekä kaivostoimituksesta. Kaivoslaissa säädetään malminetsintä, kaivostoiminta ja kullanhuuhdonta luvanvaraisiksi toimiksi. Kaivoslain 4 §:n mukaan Tukes toimii laissa tarkoitettuna kaivosviranomaisena. 

Malminetsintää, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskeva hakemus on toimitettava lupaviranomaiselle. Lupaviranomaisista on säädetty kaivoslain 33 §:ssä. Kaivoslain 37 §:ssä säädetään tahoista, joilta lupaviranomaisen on pyydettävä lausunto lupaa koskevasta hakemuksesta. 

Lupaviranomaisen on tiedotettava hakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan ilmoitustaulullaan sekä asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Kuulutuksesta on myös annettava erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Kaivoslain 40 §:n mukaan, jos hakemuksesta tai päätöksestä on tiedotettava yli kolmellekymmenelle tiedossa olevalle henkilölle tai kun henkilöiden lukumäärää ei tiedetä, voidaan asiasta tiedottaa ilmoittamalla siitä sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon. 

Lupaviranomaisen on ennen asian ratkaisemista varattava asianosaisille tilaisuus tehdä muistutuksia lupa-asian johdosta. Muille kuin asianosaisille varataan tilaisuus ilmaista mielipiteensä asiasta. Kaivoslain 39 §:ssä säädetään, että muistutusten ja mielipiteiden esittämiselle on asetettava riittävä määräaika. Hakijalle ja muille asianosaisille on varattava tilaisuus selityksen antamiseen sellaisista lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyistä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kaivoslain 42 §:n mukaan selityksen johdosta asianosaisille on varattava tilaisuus vastaselityksen antamiseen, jos selitys saattaa vaikuttaa asian ratkaisuun. 

Lupaa koskeva päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja sen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon silloin, kun se on annettu. Päätösten antamisesta on ilmoitettava etukäteen pitämällä ilmoitus nähtävillä vähintään sen ajan, jonka kuluessa päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla. Kaivoslain 57 §:n mukaan päätöksen tulee olla saatavana ilmoituksessa mainittuna antamispäivänä myös sähköisesti. 

Lupaviranomaisen on toimitettava lupaa koskeva päätös hakijalle ja jäljennös päätöksestä niille, jotka ovat tätä erikseen pyytäneet, sekä niille kunnille, ELY-keskuksille ja muille viranomaisille, joille asiasta sen käsittelyn aikana on annettu tieto tai joilta on pyydetty lausunto. Laissa määritellyissä tietyissä tapauksissa jäljennös päätöksestä on toimitettava muun muassa myös Säteilyturvakeskukselle, Maanmittauslaitokselle ja saamelaiskäräjille. Lupaviranomaisen on ilmoitettava päätöksen antamisesta niille, jotka ovat tehneet muistutuksen asiassa tai ovat ilmoitusta erikseen pyytäneet, sekä niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Lupaviranomaisen on myös huolehdittava, että kunnat, joiden alueita päätös koskee, julkaisevat viipymättä tiedon päätöksestä. Lisäksi kaivoslain 58 §:ssä säädetään, että lupaviranomaisen on julkaistava tieto päätöksestä ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai sen julkaiseminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Kaivoslain 162 §:n mukaan kaivosviranomaisen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla alueellisesti toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen. Toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy sen mukaan, minkä hallinto-oikeuden tuomiopiirissä pääosa päätöksessä tarkoitetusta malminetsintäalueesta, kaivosalueesta tai kullanhuuhdonta-alueesta sijaitsee. 

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettu laki 

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettu laki (390/2005), jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki on vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallista käsittelyä koskeva yleislaki. Kemikaaliturvallisuuslakiin on 1.6.2015 voimaan tulleella muutoksella (358/2015, HE 275/2014 vp) lisätty yleisön kuulemista ja päätöksentekoon osallistumista koskevat erityissäännökset. 

Kemikaaliturvallisuuslain soveltamisala on laaja ja sillä on liittymäpintoja muuhun kemikaaliturvallisuutta edistävään lainsäädäntöön, kuten Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöön, työsuojelu-, ympäristönsuojelu- ja maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntöön. Kemikaaliturvallisuuslailla ja sen nojalla annetuilla asetuksilla on saatettu voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (2012/18/EU), jäljempänä Seveso III –direktiivi. Seveso III-direktiivissä määritetään velvoitteita, joilla pyritään ehkäisemään suuronnettomuuksien syntyminen ja minimoimaan onnettomuuksien seurausvaikutukset kemikaalilaitoksissa ja niiden ulkopuolella. Velvoitteet koskevat teollisuuslaitoksia, joissa käsitellään fysikaalisia, terveydelle ja ympäristölle vaaroja aiheuttavia kemikaaleja direktiivissä annetuista ainemääristä lähtien. 

Kemikaaliturvallisuuslain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien sekä räjähteiden valmistuksesta, käytöstä, siirrosta, varastoinnista ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja sekä edistää yleistä turvallisuutta. Henkilövahingoilta suojellaan sekä tuotantolaitoksessa työskenteleviä, että tuotantolaitoksen ulkopuolella toimivia ja asuvia ihmisiä. Kemikaaliturvallisuuslaki koskee niin yksityisiä henkilöitä kuin suuria tuotantolaitoksia toiminnanharjoittajina. 

Kemikaaliturvallisuuslain 23 §:n mukaista vaarallisen kemikaalin laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia sekä kemikaaliturvallisuuslain 58 §:n mukaista räjähteiden valmistusta ja varastointia saa harjoittaa Tukesin luvalla. Tukes valvoo kemikaaliturvallisuuslain noudattamista siltä osin kuin tehtävää ei ole säädetty muulle viranomaiselle. Kemikaaliturvallisuuslain 115 §:ssä säädetään lisäksi viranomaistehtävistä pelastusviranomaisille, poliisille ja tulliviranomaisille. Tukes on keskeinen kemikaaliturvallisuuslain lupavalvontaviranomainen laajamittaisissa tuotantolaitoksissa ja räjähteiden valvonnassa. Pelastusviranomaiset valvovat kemikaaliturvallisuuslain noudattamista koskien vaarallisten kemikaalien vähäistä teollista käsittelyä ja säilytystä sekä muun muassa ilotulitteiden luovutusta yksityiseen kulutukseen. Poliisi valvoo muun muassa räjähteiden käyttöä ja luovutusta. 

Lupahakemus on tehtävä kirjallisesti ja Tukesin pyynnöstä on hakemusasiakirjoista toimitettava lisäkappaleita, jos se on tarpeen asian kuuluttamisen tai lausuntojen pyytämisen vuoksi. Muilta osin lupahakemuksen käsittelyssä noudatetaan hallintolakia. Vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (685/2015), jäljempänä kemikaalivalvonta-asetus, 8 §:n ja räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (819/2015) 5 §:n mukaan Tukesin tulee lupahakemusta käsitellessään pyytää lausunnot ELY-keskukselta ja pelastusviranomaiselta sekä tarvittaessa muilta tahoilta. Kemikaaliturvallisuuslain 104 b §:n mukaan lupahakemuksesta tiedotetaan kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla ja lupaviranomaisen internet-sivuilla. Lisäksi kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai ilmoittaminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Kuulutuksesta on annettava erikseen tieto yleisölle, jota asia koskee. Jos hakemuksesta on tiedotettava yli kolmellekymmenelle tiedossa olevalle henkilölle tai kun henkilöiden lukumäärää ei tiedetä, voidaan asiasta tiedottaa ilmoittamalla siitä sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon. 

Kemikaaliturvallisuuslain 104 c §:n mukaan yleisölle, jota asia koskee, on varattava tilaisuus tehdä muistutuksia ja ilmaista mielipiteensä asian johdosta. Sen lisäksi mitä hallintolaissa säädetään, hakijalle ja yleisölle, jota asia koskee, on varattava tilaisuus selityksen antamiseen sellaisista lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyistä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Tämän johdosta hakijalle tai yleisölle, jota asia koskee, on varattava tilaisuus vastaselityksen antamiseen, jos selitys saattaa vaikuttaa asian ratkaisuun. 

Kemikaalivalvonta-asetuksen 11 §:n mukaan Tukesin on toimitettava tieto vaarallisen kemikaalin lupapäätöksestä aluehallintovirastolle, ELY-keskukselle, pelastusviranomaiselle sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja rakennusvalvontaviranomaiselle. Räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n mukaan räjähteiden valmistus ja varastointiluvasta Tukesin on toimitettava tieto lupapäätöksestä aluehallintovirastolle, ELY-keskukselle, pelastusviranomaiselle, poliisille sekä kunnalle. Kemikaaliturvallisuuslain 126 §:n nojalla lupapäätökseen voi hakea muutosta valittamalla alueellisesti toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle. 

Kemikaaliturvallisuuslain 24 §:n mukaan vaarallisen kemikaalin vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain tekemällä siitä ilmoituksen. Toiminnanharjoittajan tulee tehdä ilmoitus pelastusviranomaiselle, jollei ilmoitusta kemikaaliturvallisuuslain 23 §:n 2 momentin nojalla tule tehdä Tukesille. Vaikka kemikaaliturvallisuuslain mukainen ilmoitusmenettely ei ole mukana esitetyssä ympäristöllisten lupien yhteensovittamisessa, voi sillä olla liittymäpintaa ehdotettujen lupien yhteensovittamisen kanssa. Sillä kemikaaliturvallisuuslaissa säädetty lupavelvollisuus on riippuvainen kohteessa käytettävistä kemikaalimääristä. Usein kohteessa käytettävät kemikaalien määrät täsmentyvät aivan suunnittelun loppuvaiheessa. Tästä syystä on mahdollista, että kemikaaliturvallisuuslupa voi muuttua aivan lupamenettelyn loppuvaiheessa kemikaaliturvallisuuslain nojalla tehtäväksi ilmoitukseksi pelastusviranomaiselle tai päin vastoin. 

Hallintolaki 

Hallintolain tavoitteena on edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Hallintolaki toimii yleislakina säännellen viranomaisten toimintaa, mukaan lukien lupamenettelyjä. 

Hallintolakia sovelletaan muun muassa valtion viranomaisissa ja kunnallisissa viranomaisissa niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen hallintoasian hoitamiseen liittyvää maksutonta neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Hallintolain 8 §:n mukaan, jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, viranomaisen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Hallintoasia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Hallintolain 23 § edellyttää, että viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin. Viranomaisen on määriteltävä toimialansa keskeisissä asiaryhmissä odotettavissa oleva käsittelyaika sellaisille hallintopäätöksellä ratkaistaville asioille, jotka voivat tulla vireille vain asianosaisen aloitteesta. Tämä ei koske hallintolain 23 a §:n mukaan asioita, joiden käsittelylle on säädetty määräaika. 

Hallintolain 20 §:n mukaan hallintoasia tulee vireille, kun asian vireille panemiseksi tarkoitettu asiakirja on saapunut toimivaltaiseen viranomaiseen tai kun asia on sille suullisen vireillepanon yhteydessä esitetty ja käsittelyn aloittamiseksi tarvittavat tiedot on kirjattu. Jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on tarvittaessa kehotettava lähettäjää täydentämään asiakirjaa. Viranomaisen on ylipäätään huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä. Hallintolain 31 §:ssä säädetään, että asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen. Hallintolain 22 §:n mukaan asianosainen voi myös omasta aloitteestaan täydentää tai muuttaa hakemustaan. 

Hallintolain 11 §:n mukaan asianosainen hallintoasiassa on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Asianosaiselle on varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Hallintolain 34 §:ssä luetellaan tapaukset, joissa asian saa ratkaista asianosaista kuulematta. Jos asian ratkaisulla voi olla huomattavaa vaikutusta muihin henkilöihin kuin asianosaisiin, viranomaisen tulee varata näille mahdollisuus saada tietoja asiasta ja lausua mielipiteensä siitä. Hallintolain 41 §:n mukaan asian vireilläolosta ja vaikuttamismahdollisuuksien käyttämisestä on ilmoitettava asian merkityksen ja laajuuden kannalta sopivalla tavalla. 

Hallintopäätös on annettava kirjallisesti. Päätös voidaan antaa suullisesti, jos se on välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi. Hallintolain 43 §:n nojalla suullinen päätös on viipymättä annettava myös kirjallisena oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen. Viranomaisen on annettava tekemänsä päätös viipymättä tiedoksi asianosaiselle ja muulle tiedossa olevalle, jolla on oikeus hakea siihen oikaisua tai muutosta valittamalla. Viranomaisen on huolehdittava jo asian käsittelyn kuluessa käsittelyyn vaikuttavan asiakirjan tiedoksiantamisesta. Hallintolain 54 §:n nojalla asiakirja annetaan tiedoksi alkuperäisenä tai jäljennöksenä. Hallintolain 58 §:n mukaan tiedoksianto toimitetaan sille viranomaiselle, joka käyttää asiassa puhevaltaa. 

Tiedoksiannossa noudatettavasta menettelystä säädetään hallintolain 10 luvussa. Tavallinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle. Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Hallintolain 59 §:n mukaan asian katsotaan tulleen viranomaisen tietoon kuitenkin kirjeen saapumispäivänä. Hallintolain 60 §:n mukainen todisteellinen tiedoksianto on kyseessä, kun tiedoksianto toimitetaan postitse saantitodistusta vastaan. Hallintolain 62 §:n mukaan yleistiedoksiannossa asiakirja pidetään määrätyn ajan vastaanottajan nähtävillä viranomaisessa ja asiakirjan nähtäville asettamisesta on ilmoitettava sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua saavan parhaiten tiedon. 

Laki julkisista kuulutuksista 

Lailla julkisista kuulutuksista (34/1925) säädetään menettelystä, jolla päätökset saatetaan yleisesti tiedoksi kuuluttamalla. Tiedonannot, jotka voimassa olevien säännösten mukaan on kuulutuksella saatettava yleisesti tiedoksi, on kuulutettava panemalla kuulutus näkyviin kunnassa tätä tarkoitusta varten varatulle ilmoitustaululle. 

Julkisista kuulutuksista annetun lain 3 §:n mukaan ilmoitustaulu on pidettävä kunnan virastotalossa tai muussa kunnanhallituksen määräämässä sopivassa paikassa, johon virka-aikana on vapaa pääsy. Lain 4 §:n nojalla julkipanoa koskevien tehtävien hoitamisesta huolehtii kunnanhallitus. Kun viranomainen on saanut kuulutuksen, on se tai ilmoitus siitä viipymättä julkipantava. Lain 5 §:n mukaan kuulutukseen on merkittävä, milloin julkipano on tapahtunut. 

Vireillä olevassa kuulutuslainsäädännön uudistamishankkeessa (Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi hallintolain muuttamisesta, julkisista kuulutuksista annetun lain kumoamisesta ja maakaaren 12 luvun 3 §:n muuttamisesta, HE 239/2018 vp) kuulutuslaki ehdotetaan kumottavaksi ja julkista kuuluttamista koskevat yleissäännökset lisättäväksi hallintolakiin.  

Kuntalaki 

Uusi kuntalaki (410/2015) tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 2015 ja sen pääasiallinen soveltaminen alkoi vuonna 2017 valittujen valtuustojen toimikauden alussa. Kuntalaissa säädetään kunnan päätöksenteosta ja toimielimistä. 

Kunnan on tiedotettava toiminnastaan ja sen tulee antaa riittävästi tietoja esimerkiksi valmistelussa olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä päätöksistä ja päätösten vaikutuksista. Kunnan on tiedotettava, millä tavoin päätösten valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa. Kuntalain 29 §:n nojalla kunnan on lisäksi huolehdittava, että toimielinten käsittelyyn tulevien asioiden valmistelusta annetaan tarpeellisia tietoja yleisessä tietoverkossa. 

Kunnan ilmoitukset saatetaan tiedoksi julkaisemalla ne yleisessä tietoverkossa, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä tarpeen vaatiessa muulla kunnan päättämällä tavalla. Kuntalain 108 §:n mukaan ilmoitusten on oltava yleisessä tietoverkossa 14 vuorokautta, ellei päätöksen luonteesta muuta johdu. 

Kuntalain 134 §:n mukaan kunnan viranomaisen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen oikaisua. Oikaisuvaatimus tehdään asianomaiselle toimielimelle. Kuntalain 135 §:ssä mainittujen kunnan viranomaisten päätöksiin sekä oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Kuntalain 140 §:n nojalla valtuuston, kunnanhallituksen ja lautakunnan sekä kuntayhtymän toimielimen pöytäkirja oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen pidetään tarkastamisen jälkeen nähtävänä yleisessä tietoverkossa. 

Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 

Lakia sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) sovelletaan muun muassa hallintoasian sähköiseen vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon, jollei muualla laissa toisin säädetä. Lakia sovelletaan soveltuvin osin myös muussa viranomaistoiminnassa. 

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 5 §:n mukaan viranomaisen on järjestelmiensä puitteissa tarjottava kaikille mahdollisuus lähettää viesti sähköisessä muodossa asian vireille saattamiseksi tai käsittelemiseksi. Viranomaisen on mahdollistettava myös täydennysten, selvitysten ja muiden vastaavien asiakirjojen tai viestien sähköinen toimittaminen sekä pyrittävä käyttämään asiakkaan kannalta teknisesti mahdollisimman yhteensopivia ja helppokäyttöisiä laitteistoja ja ohjelmistoja. Asioinnissa ja tiedonvaihdossa tulee aina varmistaa riittävä tietoturvallisuus. Lain 6 §:n nojalla viranomaisen tulee huolehtia siitä, että sen sähköiset tiedonsiirtomenetelmät ovat toimintakunnossa ja käytettävissä muulloinkin kuin viraston aukioloaikana. Lain 7 §:n mukaan viranomaisen tulee sopivalla tavalla ilmoittaa sähköisessä asioinnissa käytettävät yhteystietonsa. 

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 8 §:n mukaan sähköinen viesti toimitetaan viranomaiselle lähettäjän omalla vastuulla ja sen katsotaan lain 10 §:n saapuneen perille silloin, kun se on viranomaisen käytettävissä siten, että viestiä voidaan käsitellä. Lain 9 §:n mukaan sähköinen asiakirja täyttää vaatimuksen kirjallisesta muodosta. Lain 9 §:ssä säädetään, että viranomaiselle saapunutta sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä. Pyydetty asiakirja katsotaan toimitetun määräajassa, jos asiakirja saapuu viranomaiseen sähköisesti viimeistään määräajan viimeisen päivän aikana. 

Lain 16 §:n mukaan päätösasiakirja voidaan allekirjoittaa sähköisesti. Lain 18 §:ssä säädetään, että todisteellisesti toimitettava asiakirja voidaan asianosaisen suostumuksella antaa tiedoksi myös sähköisenä viestinä. Asiakirja katsotaan annetun tiedoksi, kun asiakirja on noudettu viranomaisen osoittamalta yhteydeltä. Jos asiakirjaa ei ole noudettu seitsemän päivän kuluessa viranomaisen ilmoituksesta, tiedoksiannossa noudatetaan, mitä siitä muualla laissa säädetään. Lain 19 §:n mukaan muu kuin todisteellisesti toimitettava asiakirja voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle sähköisenä viestinä hänen suostumuksellaan. 

Nykyiset sähköiset järjestelmät ja sähköisen asioinnin nykytilanne 

Valtion ympäristölupaa ja vesilupaa haetaan aluehallintovirastolta, jolla on käytössään sähköinen asiointijärjestelmä luvan hakemiseen. Järjestelmällä on mahdollista hoitaa nykyisin paitsi lupa-asian vireillepano, myös lausuntojen, muistutusten ja mielipiteiden antaminen. 

Luonnonsuojelulain mukaisia poikkeamislupia haetaan ELY-keskukselta. Luonnonsuojelulain mukaisia poikkeuslupia ei toistaiseksi voi hakea sähköisesti. 

Kaivoslain mukaista malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 23 §:n mukaista lupaa vaarallisten kemikaalien laajamittaiseen teolliseen käsittelyyn ja varastointiin sekä 58 §:n mukaista lupaa räjähteiden valmistukseen ja varastointiin haetaan Tukesilta. Tukesin lupia ei nykyisin voi hakea sähköisesti. 

Kunnat myöntävät maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennusluvan, toimenpideluvan, rakennuksen purkamisluvan ja maisematyöluvan. Lisäksi kunnan toimivaltaan kuuluvat ympäristöluvat. Sähköisen asioinnin kannalta kuntia voidaan luokitella seuraavasti: 

1) kunnalla on käytössään kaupallinen sähköisen asioinnin ratkaisu (esimerkiksi Lupapiste.fi), voidaan arvioida, että näitä ratkaisuja käyttää 50-60 % kunnista; 

2) kunnalla on käytössään oma sähköisen asioinnin ratkaisu (lähinnä isommat kunnat); 

3) sähköinen asiointi kunnan kanssa ei ole mahdollista. 

2.2  Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja Euroopan unionin lainsäädäntö

2.3  Käytäntö

Lupapäätösmäärät ja lupamenettelyjen keskimääräinen kesto 

Aluehallintovirastoissa on ympäristönsuojelulain nojalla vuosina 2010—2015 tehty keskimäärin 730 päätöstä vuosittain. Kunnissa on ympäristönsuojelulain nojalla vuosina 2013—2015 tehty keskimäärin 770 päätöstä vuosittain. Vuosina 2013—2015 aluehallintovirastoissa on vesilain nojalla tehty keskimäärin 480 päätöstä vuosittain. 

Maa-aineslain nojalla on tehty vuosittain keskimäärin 600 päätöstä, joista pääosa on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksiä. Näistä arviolta vajaa puolet on ollut sellaisia, jotka ovat vaatineet myös ympäristöluvan. Vuosittain on käsitelty noin 20—30 sellaista maa-aineslain mukaista lupa-asiaa, johon on liittynyt lisäksi vesilain mukainen lupa. 

Edellä mainitut aluehallintovirastojen ympäristölupapäätösten lukumäärät, lupapäätösten tyypit ja käsittelyajat sekä muut taustatiedot perustuvat SYKEn lupatietokantoihin. Aluehallintovirastojen tekemät vesilain mukaisten päätösten lukumäärät perustuvat aluehallintovirastojen verkkosivuilta saatuihin tietoihin. Kuntien ympäristölupatiedot on saatu kuntien ympäristölupia käsitelleistä selvityksistä ja niitä varten kerätyistä aineistoista. Maa-aineslupien määrät perustuvat SYKEn seurantatietoihin ja asiantuntija-arvioon. Näin saatuja tietoja on SYKEssä tarkennettu erillisillä selvityksillä ja haastatteluilla. 

ELY-keskusten tekemiä luonnonsuojelulain mukaisten laji- tai luontotyyppisuojelusta poikkeamista koskevia päätöstietoja on järjestelmällisesti seurattu ympäristöministeriössä vasta vuodesta 2015 alkaen. Arvio vuosien 2015—2017 seurantatiedoista osoittaa, että tällä ajanjaksolla on myönnetty vuosittain vaihteluvälillä 9—23 luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupapäätöstä sellaiselle toiminnalle, jonka toteuttamiseen on todennäköisesti liittynyt myös muun lain mukainen lupa tai päätös. 

Taulukko 1: ELY-keskusten vuosina 2015—2017 tekemät päätökset laji- ja luontotyyppisuojelusta poikkeamisesta. Tiedot päätöksistä perustuvat ELY-keskusten ympäristöministeriölle vuosittain toimittamiin raportteihin. Arviot hankkeiden mahdollisesti edellyttämistä muun lain mukaisista päätöksistä perustuvat poikkeamispäätöksiin sisältyviin hankekuvauksiin. 

Tukes (vuoteen 2011 saakka Turvatekniikan keskus) on vuosina 2008—2016 myöntänyt kemikaaliturvallisuuslupia vuosittain keskimäärin 27, mutta päätöksistä vuosittain vain muutama on kohdistunut toimintoon, joka vaatii myös ympäristöluvan. Rakennuslupa on liittynyt kemikaaliturvallisuusluvan vaatineeseen hankkeeseen vuosittain arviolta noin 20 tapauksessa. 

Vuosina 2011—2016 on myönnetty kaivoslain mukaisia kaivoslupia vuosittain 1—3 hankkeelle, jotka edellyttävät sekä kaivoslupaa että ympäristölupaa. Arvio perustuu Tukesin myöntämiin kaivoslupapäätöksiin, kaivosalan asiantuntijoilta saatuun tietoon sekä ympäristöviranomaisten ja SYKEn tietoaineistoihin ympäristöluvista. Arvio sisältää uudet toiminnat ja sellaiset olemassa olevien hankkeiden muutokset, jotka edellyttävät muutosta sekä ympäristölupaan että kaivoslupaan. Tiedot Tukesin kaivos- ja kemikaalilupien kokonaislupamääristä on koottu Tukesin verkkosivuilta. 

Edellä kuvattujen eri lupia koskevien päätösmäärien pohjalta on SYKEssä laadittu toteutuneiden lupamäärien perusteella arvio, miten paljon sellaisia eri lupayhdistelmiä edellyttäviä hankkeita voisi vuosittain tulla vireille, joihin voitaisiin soveltaa ehdotettavaa uutta lakia lupamenettelyjen yhteensovittamisesta. Lupamäärien arvioinnissa on huomioitu ympäristönsuojelulain 1 päivänä toukokuuta 2015 voimaan tullut muutos, jossa on luovuttu lupamääräysten tarkistamismenettelystä ja jonka vuoksi hakemukset ympäristöluvan muuttamiseksi tulevat jatkossa vähenemään huomattavasti verrattuna vertailuajanjaksoon 2013—2015. Lisäksi lupamäärien arvioinnissa on ennakoivasti otettu huomioon ympäristönsuojelulakiin valmisteilla oleva muutos, jolla osa nykyisin ympäristöluvanvaraisista toiminnoista siirtyisi yleiseen ilmoitusmenettelyyn. 

Taulukko 2: Arviot eri lupayhdistelmien vuosittain vireille tulevista enimmäismääräistä. 

Ympäristölupien keskimääräinen käsittelyaika on viime vuosina ollut aluehallintovirastoissa 11,6 kuukautta ja kunnissa 4,2 kuukautta. Tiedot perustuvat SYKEn lupaseuranta- ja kuntalupa-aineistoihin. Kemikaaliturvallisuuslain mukaisen luvan keskimääräinen käsittelyaika on Tukesista saadun tiedon mukaan 8 kuukautta. Tiedot perustuvat SYKEn vaikutustenarviointiraporttiin. Kaivoslain mukaisten luvan käsittelyaika voi Tukesin verkkosivujen mukaan vaihdella kolmen kuukauden ja vuoden välillä hankkeen sijainnista riippuen. 

Rakennuslupien käsittelyajat vaihtelevat kunnittain ja hankkeesta riippuen. Kuntaliitosta saadun tiedon mukaan rakennusluvan keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2012 oli kolme viikkoa. Eräiden kaupunkien (Helsinki, Espoo, Oulu, Rovaniemi, Raahe, Raisio, Hanko) verkkosivuilta saatujen tietojen mukaan rakennusluvan keskimääräinen käsittelyaika voi niissä vaihdella 2—6 viikon välillä. 

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamismäärät 

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan Suomessa keskimäärin 30—50 hankkeeseen vuodessa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan vain ympäristövaikutuksiltaan merkittävämpiin hankkeisiin, jolloin pienen mittakaavan hankkeet jäävät menettelyn soveltamisen ulkopuolelle. Vireille tulleiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen määrä on kasvanut lain voimaantulon alkuvuosista ja vaihtelee paljon myös vuosittain (kuva 1). Aikaisemmin 1990-luvulla vuosittain vireille tuli keskimäärin 20—30 arviointimenettelyä vuodessa, kun taas 2000-luvun alussa vireille tuli vuosittain 35—40 arviointimenettelyä ja 2008 jälkeen useimpina vuosina yli 40 arviointimenettelyä vuodessa. Eniten arviointimenettelyjä tuli vireille vuonna 2009, 72 kappaletta. 

Vuosina 1994—2016 vireille tulleiden arviointimenettelyjen yleisin hanketyyppi oli jätehuolto, joita oli yhteensä 168 hanketta, seuraavaksi yleisin oli energiantuotanto (153 kpl) ja kolmanneksi yleisin oli luonnonvarojen otto ja käsittely (137 kpl). Vähiten ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on sovellettu metsäteollisuushankkeisiin (2 kpl), metalliteollisuushankkeisiin (2 kpl), eläintenpitoon (7 kpl), vesistön rakentamiseen (7 kpl) ja vesihuoltoon (13 kpl). Jätehuollon lainsäädännön muutokset ja jätehuollon kehittyminen ovat vaikuttaneet näiden hankkeiden arviointimenettelyjen määrään. Viime vuosina energiapolitiikan muutokset ovat tuoneet paljon tuulivoimahankkeita ympäristövaikutusten arviointimenettelyn piiriin. 

Kaikkiaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä on tullut vireille vuodesta 1994 vuoden 2016 loppuun mennessä yhteensä 781 kappaletta. Näistä päättyneitä on 712 menettelyä, vireillä on 52 menettelyä ja 17 on keskeytetty. 

Kuva 1: Vuosina 1994—2016 vireille tulleet ympäristövaikutusten arviointimenettelyt hanketyypeittäin ja vuosittain. YVA-laki tuli voimaan syyskuussa 1994, mikä vaikuttaa sen vuoden vähäisempään menettelyjen määrään. 

Kuva 2: Vuosina 1994—2016 vireille tulleet ympäristövaikutusten arviointimenettelyt ja niiden jakautuminen hanketyyppeihin. 

Kuva 3: Vuosina 1994—2016 käynnistyneiden muutoshankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyt (yhteensä 124 kpl) ja niiden jakautuminen hanketyypeittäin. 

2.4  Nykytilan arviointi

Lupamenettelyjen yhteensovittaminen 

Ympäristöön vaikuttavan hankkeen käynnistämiseen voi liittyä useita eri ennakkovalvontamenettelyjä. Näitä voivat hanketyypistä riippuen olla kaavoitus, ympäristövaikutusten arviointimenettely, toimintoa koskeva ympäristölupa, vesitalouslupa, luonnonsuojelulain mukainen poikkeamispäätös, maa-ainesten ottolupa, kaivoslain mukainen lupa, vanhan rakennuksen purkulupa tai uuden rakennuslupa, sekä jos hankkeeseen liittyy vaarallisten kemikaalien tai räjähteiden käsittelyä, kemikaaliturvallisuuslain mukainen lupa tai ilmoitus vaarallisen kemikaalin laajamittaiseen teolliseen käsittelyyn tai varastointiin. 

Erilaisten ympäristöllisten lupamenettelyjen lukumäärä, kesto, sujuvuus ja ennakoitavuus vaikuttavat yrityksille aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan, hallinnolle aiheutuvaan työmäärään ja kustannuksiin, yleisön osallistumismahdollisuuksiin sekä päätöksenteon laatuun ja läpinäkyvyyteen. Ympäristöllisten lupien lisäksi hankkeen käynnistäminen voi tietysti edellyttää myös muiden hallinnonalojen viranomaisten lupia tai muita päätöksiä. 

Ympäristöön vaikuttavan hankkeen käynnistymisen edellytyksenä voi olla, että hankkeelle on myönnetty useaan eri lakiin perustuvia lupia, joiden osalta toimivalta on eri viranomaisilla. Eduskunnalle annetun hallituksen esityksen (HE 14/2018 vp) mukaan valtion ympäristölupaviranomaisena toimisi 1 päivästä tammikuuta 2021 lukien uusi valtakunnallinen Valtion lupa- ja valvontavirasto. Sen toimivaltaan kuuluvat ympäristöllisistä menettelyistä ympäristönsuojelulain, vesilain, luonnonsuojelulain sekä YVA-lain mukaiset tehtävät. Tukes toimii kaivoslain ja kemikaaliturvallisuuslain mukaan toimivaltaisena viranomaisena. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on toimivaltainen viranomainen maa-aineslain mukaisissa lupa-asioissa sekä niissä ympäristönlupa-asioissa, jotka ympäristönsuojelulain mukaan sille kuuluvat. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen on toimivaltainen rakentamista koskevien lupien osalta. 

Perustettavaksi ehdotettavilla uusilla maakunnilla ei tulisi olemaan ympäristöön vaikuttavan hankkeen osalta toimivaltaa lupaviranomaisena. Maakunnilla olisi toimivalta maakuntakaavan laatimiseen sekä vesien- ja merenhoitoon liittyvissä tehtävissä. Lisäksi saman maakunnan alueen kunnat voivat jatkossa yhteisellä päätöksellä siirtää ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan lupatehtävät maakunnalle. 

Ympäristöllisistä menettelyistä säädetään useissa laeissa, joita on valmisteltu eri aikoina ja eri hallinnonaloilla. Eräitä eri lakiin perustuvia lupamenettelyjä on jo yhdistetty säätämällä ympäristönsuojelulain ja vesilain sekä ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain mukaisten lupahakemusten yhteiskäsittelystä. Muihin ympäristöllisiin lupamenettelyihin ei sisälly säännöksiä yhteiskäsittelystä tai käsittelyjen yhteensovittamisesta. YVA-laissa on säännökset arviointimenettelyn ja kaavoituksen yhteensovituksesta. Lisäksi YVA-laissa on säännöksiä saman hankkeen eri lakeihin perustuvien selvitystarpeiden yhteensovittamisesta. 

Lupaharkinta eri lupien osalta tapahtuu itsenäisesti kussakin toimivaltaisessa viranomaisessa ja viranomaisten välinen vuorovaikutus toteutuu pääsääntöisesti antamalla lausunto toisessa viranomaisessa vireillä olevassa asiassa. Kukin viranomainen toimii itsenäisesti eikä mikään viranomainen kanna kokonaisvastuuta hankkeen ennakkovalvontamenettelyistä tai niiden etenemisestä. Menettelyjen moninaisuus ja erillisyys voi olla ongelmallista paitsi lupaa hakeneelle toiminnanharjoittajalle myös muille osallisille tai haitankärsijöille, joita kuullaan samasta hankkeesta useassa menettelyssä moneen eri otteeseen. 

Eri lupia koskevissa laeissa säädetään lupahakemuksen käsittelyvaiheista pääosin yhteneväisesti. Yhteisiä käsittelyvaiheita ovat hakemuksen ja siihen liitettävien selvitysten laatiminen, hakemuksen vireille saattaminen, lausuntojen pyytäminen muilta viranomaisilta, osallistahojen kuuleminen, lupaharkinta, päätöksen antaminen sekä päätöksen tiedoksiantaminen ja päätöksestä tiedottaminen. Lisäksi luvan myöntämisen jälkeen lupapäätöksestä voidaan hakea muutosta hallintotuomioistuimelta. 

Lupamenettelyä, osallistumista ja muutoksenhakua koskevat säännökset ovat ympäristönsuojelulaissa, vesilaissa ja kaivoslaissa pitkälti samansisältöiset, mutta esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain vastaavat säännökset eroavat edellä mainituista. Luonnonsuojelulakiin sisältyy vain vähän menettelysäännöksiä ja lain mukaisten päätösten valmistelussa noudatetaan pääosin hallintolain yleissäännöksiä. 

Menettelysäännösten erilaisuus voi perustua paitsi niiden säätämiseen eri ajankohtana myös kyseisen lupa-asian luonteeseen ja säänneltävän toiminnan erilaisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset rajautuvat yleensä vain kohteen lähiympäristöön, kun taas rakennuksessa harjoitetun ympäristöpäästöjä aiheuttavan toiminnan vaikutukset voivat levitä laajemmalle. Lupamenettelyyn osallistuvien asianosaisten piiri on tarpeen ulottaa kussakin menettelyssä niihin, joihin siinä ratkaistava toiminta tosiasiassa vaikuttaa. Esimerkiksi luonnonsuojelulain mukaisen poikkeamisluvan osalta vaikutukset harvemmin kohdistuvat luontoarvojen lisäksi muihin kuin hakijaan. 

Lupamenettelyn vireilletulosta tiedotetaan ja hakemuksista voidaan kuulla eri lupamenettelyissä eri tavalla. Tiedottamisella varataan muille kuin luvanhakijalle tilaisuus antaa asiassa muistutus tai mielipide. Muita asianosaisia tai haitankärsijöitä ja niitä edustavia yhteisöjä kuullaan osassa lupamenettelyjä laajasti, kun joissain lupa-asioissa kuullaan käytännössä vain hakijaa. Asianosaisia kuullaan laajimmin ympäristönsuojelu-, vesi- ja kaivoslain mukaisissa lupamenettelyissä sekä maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain yhteismenettelyssä. Näissä menettelyissä asianosaisiksi katsotaan myös ne tahot, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa lupa-asioissa kuullaan pääsääntöisesti vain naapurikiinteistön omistajaa tai haltijaa ja hankkeesta tiedotetaan rakennuspaikalla. Luonnonsuojelulain mukaisissa poikkeamista koskevista hakemuksista ei pääsääntöisesti kuulla muita kuin luvanhakijaa. 

Myös lupapäätöksen antamista koskevat menettelyt voivat olla erilaiset lupatyypistä riippuen. Osa päätöksistä annetaan julkipanoilmoituksen jälkeen ja päätöksen antamisesta tiedotetaan erikseen. Myös päätösten muutoksenhaun ohjautumisessa on eroja. Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisista lupapäätöksistä valitetaan ensi asteessa Vaasan hallinto-oikeuteen, jossa päätöksen valmisteluun ja antamiseen on käytettävissä luonnontieteellistä asiantuntemusta. Muissa lupa-asioissa muutoksenhaku ohjautuu toiminnan sijaintipaikan mukaan alueellisesti toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen. Myös valitusoikeuden laajuus voi eri lupapäätöksissä vaihdella. 

Sähköisen asioinnin nykytilanne 

Aluehallintovirastoissa on ollut käytössä vuodesta 2017 sähköinen ympäristölupajärjestelmä. Siinä toiminnanharjoittaja voi tehdä ja lähettää ympäristö- ja vesilupahakemuksen ja täydentää tarvittaessa hakemusta sekä aluehallintovirasto lupaviranomaisena voi lähettää päätöksen. Vuonna 2018 lupajärjestelmän kehittämisessä on keskitytty viranomaisten työskentely-ympäristön työstämiseen. 

ELY-keskusten myöntämissä luonnonsuojelulain mukaisissa poikkeamisasioissa on mahdollista hyödyntää ELY-keskusten yleistä sähköistä asiointiratkaisua, mutta erillistä asiointimahdollisuutta luonnonsuojelulain mukaisille poikkeamisasioille ei ole. 

Tukesin myöntämissä luvissa sähköinen asiointi ei toistaiseksi ole mahdollista. 

Kuntien ympäristönsuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisten sähköisen asioinnin ratkaisut vaihtelevat kuntakohtaisesti. Esimerkiksi kaupallista Lupapiste.fi -palvelua hyödyntää sähköisessä asioinnissa 185 kuntaa. Lisäksi on kuntia, joilla voi olla jokin muu kaupallinen tai itse kehitetty sähköisen asioinnin ratkaisu. Edellä kuvatut sähköisen asioinnin ratkaisut ovat yleisemmin käytössä kunnan rakennusvalvonnan tehtävissä kuin kunnan ympäristönsuojelutehtävissä. Kunnan ympäristönsuojelutehtävissä vain 14 prosentilla kunnista on käytössä sähköiset järjestelmät. Osassa kuntia sähköinen asiointi ei ole mahdollista. 

YVA- ja lupamenettelyn yhteensovittaminen 

Uusi YVA-laki on ollut voimassa toukokuusta 2017 alkaen, joten sen soveltamisesta on toistaiseksi vain vähän kokemuksia. Lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja arvioinnin yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kaikkien tiedon saantia ja osallistumismahdollisuuksia. Hankkeesta vastaavan kannalta YVA-menettelyn tarkoitus on tuottaa kokonaisvaltainen arvio tietyn hankkeen mahdollisista ympäristövaikutuksista hankkeen toteuttamisen suunnittelemiseksi. Hankkeesta vastaavan näkökulmasta ympäristövaikutusten arviointi ja siihen liittyvät selvitykset hyödyttävät hankkeen suunnittelua tehokkaasti, jos YVA-menettelyssä laadittuja selvityksiä voidaan hyödyntää myös hankkeen edellyttämien lupien selvityksinä. 

YVA-lakiin sisältyy nykyisellään säännöksiä, joiden tavoitteena on sovittaa yhteen ympäristövaikutusten arvioinnin ja muiden menettelyiden edellyttämiä selvitystarpeita. YVA-lain 4 §:n 1 momentin mukaan lakia sovellettaessa otetaan huomioon, mitä hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista on muussa yhteydessä selvitetty, sekä sovitetaan yhteen YVA-laissa ja muussa lainsäädännössä edellytetyt selvitykset. YVA-lain kokonaisuudistuksen yhteydessä YVA-lakiin lisättiin hankkeesta vastaavan ja eri viranomaisten välistä ennakkoneuvottelua koskeva uusi 8 §. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ennakkoneuvotteluissa voitaisiin käsitellä, miten eri lakien mukaiset selvitysvelvoitteet voisivat sijoittua hankkeen suunnittelun elinkaarella ja missä määrin selvityksiä olisi mahdollista yhdistää. YVA-lain 18 §:n mukaan yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antamasta lausunnosta on käytävä ilmi, kuinka ympäristövaikutusten arvioinnissa tarvittavat selvitykset sovitetaan tarpeen mukaan yhteen hanketta koskevien muissa laeissa edellytettyjen selvitysten kanssa. Selvitystarpeiden yhteensovittamista on tarpeen edelleen korostaa ja täsmentää erityisesti YVA- ja lupamenettelyn yhteensovittamisen kannalta. 

Uuteen YVA-lakiin ei toistaiseksi sisälly nimenomaisia säännöksiä YVA- ja lupamenettelyn yhteensovittamiseksi. YVA-lakiin sisällytettiin uudistuksessa säännökset hanketta koskevan kaavoituksen ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kuulemisten yhteensovittamisesta. Lisäksi YVA-lain säätämisen yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslakiin lisättiin säännökset ympäristövaikutusten arvioimiseksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn sijaan kaavoituksen yhteydessä. YVA-menettelyn ja kaavoituksen tiivistä yhdistämistä tukee se, että molemmat menettelyt liittyvät ajallisesti pääsääntöisesti hankkeen suunnitteluvaiheeseen ja menettelyt ovat kaksivaiheisia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn liittyvää arviointiohjelmavaihetta kuulemisineen vastaa kaavan valmistelussa osallistumis- ja arviointisuunnitelmavaihe kuulemisineen ja arviointiselostusvaihetta kuulemisineen kaavan valmisteluvaihe (kaavaluonnos) ja siitä kuuleminen. 

YVA-lain 15 §:n mukaan hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä suunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hankkeen muu valmistelu huomioon ottaen vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna. Arvioinnin on kuitenkin oltava käytettävissä lupa-asiaa ratkaistaessa. YVA-lain 25 §:n 1 momentin mukaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja perusteltu päätelmä. Säännökset ohjaavat toteuttamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja lupamenettelyn ajallisesti peräkkäin. YVA-lain uudistusta koskevasta hallituksen esityksestä annetussa ympäristövaliokunnan mietinnössä on katsottu (YmVM 4/2017 vp, s. 3) YVA-lain 25 §:n sananmuodon mahdollistavan tarvittaessa sen, että sekä arviointiselostuksesta että lupahakemuksesta järjestetään kuuleminen samanaikaisesti. Tämän mahdollisuuden varmistamiseksi YVA-lakia olisi tarve täsmentää. 

YVA-laki ei ohjaa yhdistämään YVA- ja lupamenettelyjen kuulemisia myöskään YVA-lain 27 §:n mukaisessa tilanteessa, jossa perusteltua päätelmää ja arviointiselostusta on ajantasaistettava. Säännöksen sanamuodon mukaan perustellun päätelmän ja YVA-selostuksen ajantasaistamistilanteessa noudatetaan, mitä YVA-lain 20 §:ssä säädetään arviointiselostuksesta kuulemisesta. Yhteysviranomainen antaa tämän jälkeen ajantasaistetun perustellun päätelmän YVA-lain 23 §:n mukaisesti. Laista ei ilmene, että hankkeesta vastaava voisi liittää lain 27 §:ssä tarkoitetun täydennetyn arviointiselostuksen lupahakemukseen, jolloin siitä kuuleminen voitaisiin toteuttaa samassa yhteydessä lupahakemuksen kanssa. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että täydennyksestä kuuleminen voitaisiin vaihtoehtoisesti sovittaa yhteen lupahakemuksesta kuulemisen kanssa tarkentamatta, miten yhteensovittaminen käytännössä toteutetaan. Yhteensovittamista koskevan säännösperustan puuttuminen voi johtaa siihen, että arviointiselostuksen päivittämiseen liittyvä kuuleminen käytännössä toteutetaan erillään lupamenettelystä. Lain 27 §:ää olisi tarpeen tältä osin täsmentää. 

3.1  Esityksen tavoitteet

Esityksen tavoitteena on nopeuttaa ja sujuvoittaa ympäristöön vaikuttavien hankkeiden lupamenettelyjä. Lupamenettelyjen yhteensovittamista koskevalla ehdotuksella tavoitellaan lupamenettelyjen tehostumista ja niiden kokonaiskestoajan lyhentymistä yhteensovittamalla ja yhdistämällä lupamenettelyiden päällekkäisiä vaiheita. YVA- ja lupamenettelyjen yhteensovittamiseen liittyvillä ehdotuksilla tavoitellaan vastaavaa tehostumista. Tavoitteena on sujuvoittaa ja tehostaa menettelyjä ilman, että ympäristönsuojelun tasoa tai kansalaisten osallistumisoikeuksia ja mahdollisuuksia heikennetään. 

Ensisijaisesti menettelyjä pyritään kehittämään hallinnon asiakkaiden näkökulmasta. Asiakkaita ovat luvanhakija ja muut menettelyihin osallistuvat tahot. Tavoitteena on selkeyttää ja sujuvoittaa asiointia ja huolehtia neuvonnan riittävyydestä. Viranomaisten osalta esityksen tavoitteena on tehostaa prosessinjohtoa, vähentää eri viranomaisissa tehtävää päällekkäistä työtä ja lisätä viranomaisten välistä yhteistyötä. Esityksen tavoitteiden toteutumisen reunaehtona voidaan pitää sähköisen asiointijärjestelmän hyödyntämistä yhteensovitettavien lupien hakemisessa ja lupahakemusten käsittelyssä. 

Esityksen tarkoituksenmukaisuuden kokonaisarviona on todettava, että säädösehdotukset ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta parantavat hankkeiden vaatimien lupamenettelyjen kokonaisuuden hallintaa ja lisäävät ennakoitavuutta sekä toteuttavat lakiehdotuksen 1 §:n tavoitetta sovittaa yhteen ja jouduttaa lupakäsittelyjä. Kuten esityksen vaikutusten arvioinnista ilmenee, investointien nopeutumisesta ja yritysten hallinnollisten kustannusten vähentymisestä johtuvat taloudelliset hyödyt voivat jäädä vuositasolla vähäisiksi. Sen sijaan pidemmällä aikavälillä kustannussäästöt voivat olla merkittävät. Uudistuksen hyödyt ovat kuitenkin riippuvaisia kahdesta epävarmuustekijästä eli siitä, kuinka paljon monilupaisia hankkeita käsitellään yhteensovittavassa menettelyssä ja siitä kuinka paljon kunkin hankkeen lupamenettelyjen kokonaiskesto lyhenee. 

Lakiehdotuksen tavoitteet ovat myönteisiä kaikkien osapuolten (luvanhakija, muut asianosaiset ja viranomaiset) kannalta. Uudistuksen täytäntöönpanossa on kiinnitettävä erityisesti huomiota tunnistettujen riskien ennakolliseen torjuntaan. Yhteensovittava menettely edellyttää käytännössä sähköistä asiointia. Tässä hyödynnetään jo olemassa olevia sähköisen asioinnin kanavia. Lisäksi lain voimaantulon ulottaminen vuoden 2021 alkuun mahdollistaa vuosina 2019 ja 2020 uudistukseen varautumisen muun muassa tietoteknisten edellytysten osalta. Uudistuksen hyötyjä kuten lupamenettelyjen kokonaisuuden hallintaa ja menettelyjen ennakoitavuutta ei voitaisi saavuttaa pelkästään sähköisiä järjestelmiä kehittämällä ilman yhteensovittavien menettelyjen lainsäädäntöä eikä ilman, että luotaisiin yhteensovittava viranomainen. 

3.2  Toteuttamisvaihtoehdot

Yhteensovitettavat menettelyt 

Valmistelussa on arvioitu kaavoituksen ja siihen liittyvien päätösten sisällyttämistä yhteensovitettaviin menettelyihin. Kaavoitus maankäytön suunnittelua koskevana menettelynä on kuitenkin rajattu jatkovalmistelun ulkopuolelle, koska kaavoitus menettelynä ja siihen liittyvät käsittelyvaiheet poikkeavat lupamenettelyistä. Hankkeen toteuttamisen edellyttämä kaavoitus ajoittuu myös pääsääntöisesti lupamenettelyä aikaisempaan vaiheeseen. Suunnittelutarveratkaisu ja poikkeaminen kaavoituksesta puolestaan liittyvät keskeisesti kaavoitukseen. Kaavoituksen ja lupamenettelyn yhteensovittaminen edellyttäisi merkittäviä muutoksia menettelyjen nykyiseen sisältöön. Kaavoituksen kehittämistarpeita suhteessa lupamenettelyihin on mahdollista tarkastella tarkemmin käynnissä olevan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Kaavoituksen ja YVA-menettelyn yhteensovittaminen on toteutettu YVA-lain uudistuksen yhteydessä. 

Tarkasteluun on sisällytetty myös varsinaista lupamenettelyä edeltävä lupahakemuksen valmisteluvaihe, jossa hankkeesta vastaava selvittää, mitä lupia tai muita päätöksiä hankkeen toteuttaminen edellyttää ja valmistelee hakemukset. Lupamenettelyä voi seurata vielä muutoksenhakuvaihe, jossa lainkäyttömenettelyssä selvitetään lupapäätöksen oikeellisuus. Esitykseen sisältyy ehdotus ennen lupa-asian vireilletuloa järjestettävästä neuvonnasta. Yhteensovittaminen ei koskisi muutoksenhakuvaihetta, koska sen yhteensovittamiseen liittyy erityisiä hallintolainkäytön järjestämiseen liittyviä näkökohtia. 

Valmistelussa on ollut esillä myös erilaisten rekisteri- ja ilmoitusmenettelyjen yhteensovittaminen lupamenettelyihin. Rekisteröinti- ja ilmoitusmenettelyt ovat tarkoituksella säädetty kevyemmiksi kuin varsinainen lupamenettely, joten niiden käsittelyn yhteensovittaminen lupa-asioiden käsittelyyn tarkoittaisi, että menettely niissä tulisi raskaammaksi ja voisi ajallisesti pidentyä. Rekisteröinti- ja ilmoitusmenettelyssäkin asiointi voidaan jatkossa toteuttaa sähköisen yhden luukun asiointijärjestelmän kautta, joten rekisteröintiä tai ilmoitusta edellyttävän asian samanaikainen vireillepano lupahakemusten kanssa hyödyntäen yhden luukun toimintamallia on mahdollista. Sähköisten järjestelmien kehittämisessä onkin otettava huomioon järjestelmien yhteensopivuus muihin menettelyihin. 

Lupamenettelyjen yhteensovittaminen 

Valmistelussa on tarkasteltu erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja lupamenettelyjen yhteensovittamiseksi tai yhdistämiseksi. Nollavaihtoehdossa lupamenettelyjen yhteensovittamista kehitettäisiin ilman lainsäädäntömuutoksia hyödyntäen toimintatapojen ja toimintaympäristön muutosta. Toimintaympäristön muutoksena on tarkasteltu erityisesti aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten yhdistämistä uudeksi Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Valtion lupa- ja valvontaviraston perustaminen synnyttää varsinaisia synergiahyötyjä kuitenkin vain kyseisessä viranomaisessa käsiteltävissä asioissa. 

Nollavaihtoehdossakin toteutuu mahdollisuus hakea eri lupia sähköisen asiointijärjestelmän kautta yhden luukun periaatteella, mutta eri lupaviranomaiset käsittelisivät lupahakemuksia nykyisen lainsäädännön mukaisesti kukin erikseen, jolloin kukin lupamenettely etenisi omaa tahtiaan. Nollavaihtoehtoa ei ole pidetty hankkeen tavoitteiden toteutumisen kannalta riittävänä. Nollavaihtoehtoon liittyvät toimintatapojen ja toimintaympäristön kehittyminen sisältyvät lähtökohtana myös muihin toteuttamisvaihtoehtoihin. 

Toisena vaihtoehtoisena ratkaisumallina on tarkasteltu niin kutsuttua yhdennettyä lupamenettelyä. Yhdennetyllä lupamenettelyllä tarkoitetaan, että eri lupia haettaisiin yhdellä hakemuksella, luvat käsiteltäisiin yhdessä menettelyssä ja menettelyn lopputuloksena syntyisi yksi yhdennetty lupapäätös. Vaihtoehdossa yhdelle viranomaiselle siirrettäisiin myös joko osittain tai kokonaan päätöstoimivaltaa muilta toimivaltaisilta viranomaisilta. Vaihtoehto edellyttäisi näin ollen laajempia muutoksia viranomaisten välisiin toimivaltasuhteisiin tai viranomaisten uudelleenorganisointia. Erilliset toimivaltaiset lupaviranomaiset olisi tässäkin vaihtoehdossa mahdollista säilyttää, mutta toimivalta yhdennetyn lupapäätöksen antamiseen olisi muodollisesti vain yhdellä viranomaisella. 

Yhdennetty lupamenettely edellyttäisi, että eri lupamenettelyihin liittyvät säännökset, kuten asianosaisten määritelmät ja kuulemismenettelyt yhtenäistettäisiin. Yhden lupapäätöksen malliin liittyy monia ratkaistavia kysymyksiä, kuten päätöksen osittainen lainvoimaisuus, mahdollisuus luvan osittaiseen määräaikaisuuteen ja miten keskenään ristiriitaiset lupapäätökset ja -määräykset sovitettaisiin yhteen. Yhdennetyn lupamenettelyn vaihtoehto edellyttäisi laajoja muutoksia lupalakien aineelliseen sisältöön. Myös muutoksenhakua tulisi yhdentää, koska yhdennetystä lupapäätöksestä muutoksenhaun tulisi ohjautua yhtenä kokonaisuutena. Tämä tarkoittaisi, että lupapäätöksiä koskevat valitusoikeutta ja muutoksenhakua koskevat säännökset tulisi yhdenmukaistaa. Vaihtoehto edellyttäisi muutoksia myös Vaasan hallinto-oikeuden nykyiseen erityisasemaan ympäristöasioiden muutoksenhaussa. 

Yhdennettyä lupamenettelyä pidemmälle menevässä kokonaisvaltaisessa uudistamisessa ympäristöä ja sen käyttöä koskeva lainsäädäntö koottaisiin ja yhdennettäisiin aineellisesti ja menettelyllisesti uudeksi laiksi vastaavasti kuin esimerkiksi Ruotsin ympäristökaari. Yhdennetyn lupamenettelyn tai lainsäädännön kokonaisuudistuksen edellyttämiin laaja-alaisiin muutoksia ei ole tässä vaiheessa pidetty tarpeellisena. Näin laajojen säädösmuutosten valmistelu ei ollut tämän lainsäädäntöhankkeen toimeksianto, eikä se myöskään olisi ollut mahdollista asetettu aikataulu huomioon ottaen. 

YVA- ja lupamenettelyn yhteensovittaminen 

YVA- ja lupamenettelyn yhteensovittamisen osalta on vastaavasti tarkasteltu ja arvioitu erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja. Menettelyjen sujuvoittamiseksi ja jouduttamiseksi on tarkasteltu mahdollisuuksia yhdistää menettelyihin sisältyviä päällekkäisiä vaiheita. Tällaisena menettelyvaiheena on tunnistettu arviointiselostuksesta ja lupahakemuksesta kuuleminen. Jos YVA- ja lupamenettelyitä yhdistettäisiin tätä laajemmin, edellyttäisivät muutokset todennäköisesti merkittäviä muutoksia sekä YVA-menettelyn että nykyisen lupamenettelyn sisältöön. 

YVA- ja lupamenettelyjen yhteensovittamisen osalta valmistelussa on tarkasteltu erityisesti kahta päävaihtoehtoa: nollavaihtoehtoa sekä vaihtoehtoa, jossa laissa säädettäisiin arviointiselostuksesta ja lupahakemuksen yhteisestä kuulemisesta. Nollavaihtoehdossa menettelyjen yhteensovittaminen toteutettaisiin voimassa olevan YVA-lain mukaisesti ilman lainsäädäntömuutoksia hyödyntäen toimintatapojen ja toimintaympäristön muutosta. Sähköisen asiointijärjestelmän käyttöönotolla sekä YVA- että lupamenettelyt sujuvoituvat nykyisestä ja YVA-menettelyssä syntyneet asiakirjat ja selvitykset ovat nykyistä helpommin hyödynnettävissä myös lupamenettelyssä. 

Valtion lupa- ja valvontavirastossa hoidetaan sekä ympäristönsuojelu- ja vesilakiin perustuvia lupatehtäviä että YVA-yhteysviranomaisen tehtäviä, vaikka tehtävät viranomaisen sisällä voivat edelleen olla osoitettuna eri henkilöille. Uudessa virastossa tehtävien yhteensovittaminen voi joka tapauksessa olla nykyistä tiiviimpää. YVA-lain esitöiden mukaan voimassa oleva lainsäädäntö ei periaatteessa estä kuulemasta arviointiselostuksesta ja lupahakemuksesta yhdessä. 

Nollavaihtoehdossa YVA- ja lupamenettely säilyvät lähtökohtaisesti erillisinä menettelyinä eikä niiden yhteensovittamista ohjattaisi lainsäädännöllä. Erilliset menettelyt ohjaavat hankkeen suunnittelua tarkentumaan vaiheittain, jolloin eri toteuttamisvaihtoehtojen ympäristövaikutukset ja arviointiselostuksesta saatu palaute on mahdollista ottaa huomioon hankkeen suunnittelun edetessä lupahakemusvaiheeseen. Osallistuminen YVA-menettelyyn ja arviointiselostuksesta kuulemiseen ajoittuvat suunnitteluvaiheeseen, jossa hankkeen toteuttamisvaihtoehto on mahdollisesti vielä auki. Tällöin lausuminen hankkeen vaihtoehtotarkastelusta voi vielä tosiasiallisesti vaikuttaa hankkeen jatkosuunnitteluun. Menettelyjen edetessä ajallisesti peräkkäin yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antama perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista on lupahakemuksesta kuultaessa osallisten käytettävissä. 

Arviointiselostuksesta ja lupahakemuksesta kuulemisen yhdistäminen on mahdollista toteuttaa eri laajuisesti riippuen siitä, miten soveltamisala rajataan. Valmistelussa on tältä osin arvioitu erilaisia alavaihtoehtoja. Alavaihtoehdossa 1A YVA- ja lupamenettelyjen yhteensovittaminen toteutettaisiin säätämällä mahdollisuudesta kuuluttaa arviointiselostuksesta ja Valtion lupa- ja valvontavirastossa vireillä olevasta ympäristönsuojelulain mukaisesta lupahakemuksesta samalla kuulutuksella. Tämä koskisi teollisuuslaitosten muutos- ja laajennushankkeita, joissa hankkeen toteuttamiselle ei olisi käytännössä vaihtoehtoja tai ainakaan vaihtoehtotarkastelulla ei olisi ympäristövaikutusten kannalta juuri merkitystä. 

Alavaihtoehdosta 1A yrityksille kertyvien taloudellisten säästöjen arvioidaan jäävän kokonaisuudessaan melko vähäisiksi, koska soveltamisalan mukaisia hankkeita tulee vireille todennäköisesti suhteellisen harvoin. Muutos- ja laajennushankkeita koskevien YVA-menettelyjen osuus kaikista vuosittain vireille tulleista YVA-menettelyistä on ollut keskimäärin noin 10 prosenttia, tosin vaihteluväli on vuosina 1994—2016 ollut kahdesta prosentista 40 prosenttiin. Määritelmän mukaiset muutos- ja laajennushankkeet olisivat pääosin sellaisia, joissa YVA-menettelyssä edellytetyllä vaihtoehtotarkastelulla ei olisi hankkeen ympäristövaikutusten kannalta suurta merkitystä, joten menettely ei tosiasiassa juurikaan heikentäisi mahdollisuuksia YVA-menettelyyn osallistumiseen ja osallistumisen vaikuttavuutta. Näin ollen alavaihtoehdolla ei todennäköisesti olisi myöskään suoria ympäristövaikutuksia. 

Toisena alavaihtoehtona on arvioitu vaihtoehtoa 1B, jossa arviointiselostuksesta ja Valtion lupa- ja valvontavirastossa vireillä olevasta lupahakemuksesta kuuleminen voitaisiin yhdistää aina kun YVA-velvollinen hanke edellyttää Valtion lupa- ja valvontaviraston ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaista lupaa. Tässä alavaihtoehdossa kuulemisten yhdistäminen voisi siten koskea muutoshankkeiden lisäksi myös uusia hankkeita. Alavaihtoehto 1B mahdollistaisi arviointiselostuksesta ja lupahakemuksesta kuulemisten yhdistämisen valtaosassa YVA-velvollisista hankkeista ja sen arvioidaan voivan tulla sovellettavaksi jopa 60 prosentissa kaikista vuosittain vireille tulevista YVA-menettelyistä. Alavaihtoehdossa yrityksille kertyvät taloudelliset hyödyt menettelyjen nopeutumisesta voisivat siten olla suurempia. Soveltamisalan laajentaminen vesilain mukaisiin lupamenettelyihin ei todennäköisesti toisi soveltamisalan piiriin juurikaan hankkeita, koska YVA-menettelyä on sovellettu vesistörakentamista koskeviin hankkeisiin vain harvoin. 

Alavaihtoehdossa 1B voidaan kuitenkin osallistumismahdollisuuksien arvioida heikentyvän nykyisestä sekä YVA- että lupamenettelyssä. Arviointiselostusvaiheessa osallistumisen tosiasiallinen vaikuttavuus vähenisi, koska arviointiselostuksesta vaihtoehtotarkasteluineen kuultaisiin myös uusien hankkeiden osalta vasta siinä vaiheessa, kun hankkeesta vastaava on jo hakenut lupaa tietylle YVA-menettelyssä tarkastellulle vaihtoehdolle. Vastaavasti alavaihtoehdossa osallistumismahdollisuudet heikentyisivät myös lupamenettelyssä, koska lupahakemuksen kuulemisaineistoon ei sisältyisi muiden viranomaisten arviointiselostuksesta antamia lausuntoja eikä yhteysviranomaisen antamaa perusteltua päätelmää hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Alavaihtoehdosta voisi aiheutua myös kielteisiä ympäristövaikutuksia, kun YVA-menettelyllä ja siinä saadulla palautteella ei olisi vaikutusta hankkeen toteutusvaihtoehdon valintaan. YVA-menettelyn merkitys suunnitteluvälineenä todennäköisesti vähenisi. 

Kolmantena alavaihtoehtona 1C on arvioitu vaihtoehtoa, jossa arviointiselostuksesta ja lupahakemuksesta kuulemisten yhdistäminen olisi mahdollista kaikissa hanketyypeissä, mutta edellytyksenä olisi hankkeen vaihtoehdottomuus. Lisäksi alavaihtoehdossa YVA-menettelyn arviointiohjelmavaihetta ei sovellettaisi lainkaan kiireellisiin hankkeisiin. Muissa kuin kiireellisissä hankkeissa yleisölle tiedotettaisiin arviointiohjelmasta ja -selostuksesta kuulemisen sijaan. Alavaihtoehdon 1C piiriin tulevien tapausten määrää ja taloudellisia vaikutuksia yrityksiin on vaikea etukäteen arvioida, koska soveltamisalaan liittyvät hankkeen vaihtoehdottomuus ja kiireellisyys olisivat aina tapauskohtaisesti arvioitavia edellytyksiä. Alavaihtoehdon 1C toteuttaminen heikentäisi todennäköisesti olennaisesti nykyisiä osallistumismahdollisuuksia sekä arviointiohjelma- että arviointiselostusvaiheessa, mikä voisi heikentää mahdollisuuksia tunnistaa hankkeen ympäristövaikutuksia. Alavaihtoehdosta voisi aiheutua kielteisiä ympäristövaikutuksia. 

Sähköinen asiointi 

Ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittaminen edellyttää käytännössä, että toiminnanharjoittaja, viranomaiset sekä muistutusten ja mielipiteiden esittäjät voivat asioida sähköisesti seuraavissa vaiheissa: 

1) lupahakemukset on toimitettava viranomaisille sähköisesti, 

2) yhteensovittava viranomainen pyytää lausunnonantajia toimittamaan lausunnot sähköisesti määräajassa, 

3) yhteensovittava viranomainen varaa hakijalle sähköisesti tilaisuuden antaa selityksensä hakemusten johdosta annetuista lausunnoista, muistutuksista ja mielipiteistä. Sähköinen asiointi on välttämätöntä yhdennettyjen menettelyjen toimeenpanolle niin asioivan toiminnanharjoittajan sujuvamman menettelyn kuin viranomaisten yhteistoiminnan kannalta. 

3.3  Keskeiset ehdotukset

4.1  Yleistä

Esityksen vaikutusten arviointi perustuu pääosin SYKEn ja Itä-Suomen yliopiston yhteishankkeena laadittuun selvitykseen Ympäristöllisten menettelyjen yhden luukun palveluiden lainsäädäntöhankkeen vaikutusten arviointi. 

Lupamenettelyjen yhteensovittamista koskevien ehdotusten vaikutukset on arvioitu oletuksella, että yhteensovittamista sovellettaisiin vuosittain noin 200 hankkeen lupamenettelyissä. Lupamenettelyjen yhteensovittamisen piiriin on arvioitu tulevan eniten hankkeita, joiden toteuttaminen edellyttää ainakin ympäristölupaa ja rakennuslupaa. Tällaisia hankkeita koskevia lupahakemuksia on arvioitu tulevan vuosittain vireille lähes 200. Näistä hankkeista noin 75 prosentin arvioidaan olevan sellaisia, joissa ympäristöluvan myöntää valtion lupaviranomainen. Kaivoslain mukaista kaivoslupaa edellyttäviä hankkeita, joihin liittyy myös ympäristöluvan tarve, arvioidaan tulevan vuosittain vireille vain muutamia. Samoin hankkeita, jotka vaativat ainakin ympäristöluvan ja kemikaaliturvallisuuslain mukaisen luvan, arvioidaan tulevan vuosittain vireille vain muutamia. Yritysten investointihalukkuuteen ja vireille tulevien yhteensovitettavien lupahakemusten määrään vaikuttaa luonnollisesti yleinen taloudellinen tilanne, joten tosiasiallinen soveltamismäärä voi poiketa ennakkoarvioista molempiin suuntiin. Lupamenettelyjen yhteensovittamisessa hakijalla olisi päätösvalta, sovelletaanko yhteensovittamista ja missä luvissa sitä sovelletaan. Lupamenettelyjen erillismenettelyt säilyisivät edelleen vaihtoehtona. Hakijan näkökulmasta menettely olisi siten joustava. 

Lupien yhteensovittamisen piiriin voi lähtökohtaisesti tulla mitä tahansa teollista toimintaa harjoittavia laitoksia ja lupien käsittelyn yhteensovittaminen voi tilanteesta riippuen sopia sekä pienille ja keskisuurille että suurille toiminnanharjoittajille. Luvanhakijan päätökseen valita lupamenettelyjen yhteensovittaminen vaikuttaa todennäköisesti eniten se, miten suurella varmuudella hakija voi luottaa saavansa toiminnalle ympäristöluvan haetulle sijoituspaikalle. Muussa tapauksessa hakijan ei välttämättä kannata ympäristölupahakemusta laatiessaan panostaa toimintaan liittyvien rakennusten yksityiskohtaiseen suunnitteluun ja hakea niille rakennuslupaa ennen kuin toiminnan sijoittuminen on ympäristöluvalla ratkaistu. Tällä olettamalla yhteensovittamisen voidaan arvioida tulevan useimmin sovellettavaksi toiminnan muuttamista koskevien lupahakemusten käsittelyyn. 

Käsittelyjen yhteensovittamisesta syntyy yrityksille suurin hyöty, jos yhteensovittaminen lyhentää lupamenettelyjen kokonaiskäsittelyaikaa. Käsittelyn nopeutuminen vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti yritys voi investoida suunniteltuun hankkeeseen, jolloin taloudellinen hyöty syntyy tuotannon aikaistumisesta. Yhteensovitettavista luvista ympäristölupahakemuksen käsittelyn oletetaan kestävän pisimpään. Ympäristölupahakemuksen keskimääräinen käsittelyaika on nykyään 11,6 kuukautta. Arviointihankkeen työpajoissa ja tehdyissä kyselyissä yritysten ja viranomaisten arviot yhteensovittamisen vaikutuksesta lupahakemuksen käsittelyaikaan eroavat toisistaan huomattavasti. Yritysten arvion mukaan kokonaiskäsittelyaika voisi nopeutua noin 23 prosenttia menettelyjen lisääntyvän koordinoinnin, luvanhakijan ja viranomaisten tapaamisen sekä sähköisen järjestelmän hyödyntämisen vuoksi. Sen sijaan viranomaisten arvion mukaan lupahakemusten käsittelyaika saattaisi yhteensovittamisen seurauksena pidentyä jopa 15 prosenttia, ellei yhteensovittamista hidastumisen vuoksi keskeytettäisi. Arvioon yhteensovittamisen vaikutuksesta käsittelyaikaan sisältyy näin ollen merkittävää epävarmuutta. Lisäksi lakiehdotusten vaikutuksia arvioitaessa on mahdotonta eritellä, miltä osin käsittely nopeutuu pelkästään sähköisen asiointijärjestelmän käyttöönoton vuoksi. Sähköisen asiointijärjestelmän lisäksi lupahakemusten käsittelyn nopeutumiseen vaikuttaisivat olennaisesti myös asiakasneuvonnan ja menettelyjen prosessinjohdon sekä viranomaisten yhteistyön parantuminen. 

Tilanteita, joissa Valtion lupa- ja valvontavirastossa tulisi käsiteltäväksi luonnonsuojelulain mukainen poikkeamislupa yhdessä vesilain mukaisen luvan tai ympäristöluvan kanssa, arvioidaan vuosien 2015—2017 poikkeamispäätösmäärien perusteella olevan vuosittain enintään muutamia kymmeniä. Mainittuna ajanjaksona myönnetyt luonnonsuojelulain poikkeamisluvat ovat useimmin liittyneet johonkin vesistörakentamista koskevaan hankkeeseen, joka on voinut vaatia myös vesilain mukaista lupaa. Valtion lupa- ja valvontaviraston sisäisen yhteiskäsittelyn ei arvioida juurikaan vaikuttavan lupahakemusten kokonaiskäsittelyaikaan, koska ympäristöluvan tai vesilain mukaisen luvan käsittelyyn ei ehdoteta muutoksia. 

Etukäteen on mahdoton arvioida määrällisesti, miten usein YVA- ja lupamenettelyn yhteensovittamista koskevia säännöksiä tullaan soveltamaan. Todennäköisesti hankkeen vaihtoehdottomuusedellytys täyttyy useimmin muutoshankkeiden osalta. Muutoshankkeita koskevia YVA-menettelyjä on tullut vuosittain vireille keskimäärin viidestä kymmeneen. Saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole ollut mahdollista arvioida vaihtoehdottomuuden edellytykset täyttävien uusien hankkeiden lukumäärää. Tämä edellyttäisi aikaisemman YVA-käytännön yksityiskohtaista läpikäyntiä. Todennäköisesti tällaisten vaihtoehdottomien uusien hankkeiden määrä on rajallinen. 

Arviointiselostuksesta voitaisiin ehdotuksen mukaan kuulla samassa yhteydessä ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaisen lupahakemuksen kanssa myös silloin, kun arviointiselostusta on täydennettävä perustellun päätelmän ajantasaistamiseksi. Säännöksen soveltamisen laajuutta on etukäteen vaikea ennakoida, koska uuden YVA-lain soveltamisesta ei ole vielä käytäntöä. Soveltaminen voi esimerkiksi tulla kysymykseen tilanteessa, jossa arviointiselostuksen laatimisesta on kulunut aikaa tai jos se on laadittu hankkeen varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Kuulemisen yhdistäminen näissä tilanteissa nopeuttaisi menettelyjä todennäköisesti enimmillään muutamalla kuukaudella. 

Yhdistämällä arviointiselostuksesta ja lupahakemuksesta kuuleminen voidaan menettelyjen yhteenlaskettua kestoa nopeuttaa ainakin kahdella kuukaudella verrattuna tilanteeseen, että lupahakemus tulee vireille vasta, kun perusteltu päätelmä arviointiselostuksesta on annettu. Menettelyjen käsittelyaikojen lyhenemistä arvioitaessa on otettava huomioon, että lupahakemusta on usein tarpeen täydentää sen vireille tulon jälkeen, mikä voisi viivästyttää kuulemisten alkamista. Yhdistetyssä kuulemisessa yhteinen kuulemisaika olisi 15—30 päivää pidempi verrattuna siihen, että lupahakemuksesta kuullaan erikseen. Kuulemisten jälkeen tulee yhteysviranomaiselle varata kahden kuukauden määräaika perustellun päätöksen antamiselle. Samaan ajankohtaan lupamenettelyssä ajoittuu vaihe luvanhakijan kuulemiselle ja vastineen antamiselle, mihin pääsääntöisesti varataan 30 päivää. Tässä vaiheessa kuulemisten yhdistäminen tarkoittaisi siten menettelyn pidentämistä enintään 30 päivää verrattuna siihen, että lupamenettely etenisi erillisenä menettelynä. Lisäksi on otettava huomioon aika, jonka lupaviranomainen tarvitsee perustellun päätelmän huomioon ottamiseksi lupapäätöksessä. 

4.2  Taloudelliset vaikutukset

4.3  Vaikutukset kansantalouteen

Esityksen kansantaloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Euromääräisiä kansantaloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida, sillä tällaisten makrotaloudellisten pitkän aikavälin kerrannaisvaikutusten määrällinen arviointi vaatisi esimerkiksi yleisen tasapainon mallin hyödyntämistä. Yleisen tasapainon malli vaatii runsaasti lähtötietoja, joita ei ole usein saatavilla, ja tiedon puuttuessa analyysissa joudutaan usein tukeutumaan huomattavaan määrään oletuksia. Esityksellä voidaan arvioida olevan välillisiä kansantaloudellisia vaikutuksia muun muassa työllisyyteen yritysten investointien nopeutumisen ja siitä seuranneiden lisääntyneiden tuottojen perusteella. Investointien nopeutumisesta arvioidaan koituvan yrityksille yhteensä nettonykyarvoltaan 199 miljoonan euron taloudelliset hyödyt tarkastelujaksolla 2020–2029. Vaikutusten ollessa positiiviset, voidaan perustellusti olettaa sen hyödyttävän kansantaloutta myös laajemmin ja vaikuttavan positiivisesti esimerkiksi työllisyyteen. 

4.4  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Lupamenettelyjen yhteensovittamisen vaikutukset viranomaisten keskinäisiin suhteisiin aiheutuvat toisaalta yhteensovittavan viranomaisen tehtävistä lupamenettelyn eri käsittelyvaiheissa sekä eri lupaviranomaisten välisen yhteistyön tiivistymisestä. Vastuu lupakäsittelyyn liittyvistä menettelyvaiheista (hakemusten täydentämiset, kuulemiset, lausunnot, vireille tulosta ja päätöksistä tiedottaminen) sekä lupakäsittelyn projektinhallinnasta (ennakkotapaamiset, tarvittavien viranomaisten mukaantulo, toiminnanharjoittajan ja asianosaisten asiakaspalvelu, aikataulutus) siirtyy yhteensovittamisessa osin lupaviranomaisilta yhteensovittavalle viranomaiselle. Yhteensovittamislainsäädännöllä olisi tarkoitus ratkaista viranomaisten keskinäistä yhteistyötä. Yhteensovittava viranomainen vastaisi hakijan ja viranomaisten välisen tapaamisen järjestämisessä, neuvonnasta menettelyä koskevissa kyselyissä, lausuntopyyntöjen, kuulemisen ja tiedottamisen toteuttamisesta sekä myös luvan käsittelystä omalla toimialallaan. Tehtävän hoito edellyttää hyvää projektinhallinnan ja projektijohtamisen osaamista. 

Käynnistysvaiheessa kaikille viranomaisille, jotka tulevat olemaan tekemisissä yhteen sovitettujen lupamenettelyjen kanssa, olisi syytä järjestää koulutusta uuteen tilanteeseen. Yhteensovittavan viranomaisten henkilöstö tarvitsisi koulutusta muiden viranomaisten lupamenettelyistä, jotta koordinointi voisi onnistua. Yhteensovittavalle viranomaiselle olisi annettava lisäkoulutusta projektinjohdosta ja heidän tiedottamisvastuuta tulisi korostaa. Yhteensovittavan viranomaisen henkilöstö tulisi kouluttaa ottamaan huomioon kaikkien lupatyyppien erilaiset asianosaispiirit, kuulemis- ja lausuntovelvoitteet sekä päätösten antaminen. Osaaminen tulisi säilyttää myös toimivaltaisella viranomaisella, koska osa luvista tulee kulkemaan ilman yhteensovittamista. Toimivaltainen viranomainen tulee tarvitsemaan koulutusta uuden menettelyn johdosta. 

Lupahakemuksen käsittelyvaiheeseen liittyvä neuvonta vaatii viranomaiselta voimavaroja ja työaikaa, mikä voi olla pois hakemusten käsittelyyn käytetystä ajasta. Lupahakemusten laadullinen paraneminen erityisesti riittävän aikaisessa vaiheessa tuotettuine tarpeellisine selvityksineen voi puolestaan nopeuttaa lupa-asian käsittelyä. Neuvonnasta huolimatta voidaan olettaa, että luvanhakijat hyödyntäisivät luvan hakemiseen ulkopuolisia konsulttipalveluja tai hakemuksen tekemiseen erikoistunutta henkilöstöä samoissa määrin kuin aiemminkin. Tällöin ei ole odotettavissa, että esitys siirtäisi toiminnanharjoittajan kustannuksia viranomaiselle. Jos neuvonnan toteuttamiseksi järjestetään tapaaminen, se vaatii runsaasti viranomaisten lupahakemusten käsittelyyn käyttämää työaikaa. Lisäksi viranomainen joutuu toiminnassaan huolehtimaan siitä, että luvanhakijat tulevat neuvontaan käytetyn työajan osalta kohdelluiksi yhdenvertaisesti. 

Vaikutukset viranomaisten henkilöstöön tai organisaatioon riippuvat siitä, kuinka paljon toiminnanharjoittajat tulevat käyttämään lupien ajallisen yhteensovittamisen mahdollisuutta. Erityisesti pienissä kunnissa, joissa resurssit ovat jo nykyisellään niukat, ympäristönsuojeluviranomaiselle tulevalla yhteensovittamistehtävällä voi soveltamisen laajuudesta riippuen olla vaikutusta viranomaisen kokonaisresurssitarpeeseen. Riittävästä resursoinnista ja koulutuksesta uuteen menettelyyn on huolehdittava, jotta yhteensovittamisesta ei aiheudu viivästymistä viranomaisen muiden asioiden käsittelyssä. 

Lupamenettelyjen yhteensovittamisella ei muuteta eri lupalakien mukaisia menettelyitä, joten viranomaisten tehtävätkään eivät lähtökohtaisesti muutu. Osa lupamenettelyn käsittelyyn liittyvistä työvaiheista jää yhteensovittamistilanteessa toimivaltaiselta viranomaiselta pois, kun taas yhteensovittavan viranomaisen osalta esitetään uusia yhteensovittamiseen liittyviä tehtäviä. On selvää, että tämän johdosta yhteensovittavan viranomaisen työmäärä lisääntyy jonkin verran ja muiden viranomaisten työmäärä puolestaan vähenee. Yhteensovittavan viranomaisen ja toiminnanharjoittajan yhteistyö todennäköisesti myös tiivistyy verrattuna nykytilanteeseen, jossa toiminnanharjoittaja asioi lukuisten viranomaisten kanssa. 

Yhteiskäsittelyn laajentaminen Valtion lupa- ja valvontavirastossa käsiteltävissä asioissa siten, että luonnonsuojelulain mukainen poikkeamista koskeva hakemus voidaan käsitellä yhdessä ympäristölupahakemuksen tai vesilain mukaisen hakemuksen kanssa, ei käytännössä aiheuta juurikaan vaikutuksia viranomaisten tehtäviin. Tehtävien käytännön järjestäminen Valtion lupa- ja valvontavirastossa voidaan toteuttaa nykyisillä voimavaroilla viraston sisäisin järjestelyin. 

Ehdotuksella voi yhteiskäsittelyä koskevan ehdotuksen osalta olla vähäisiä vaikutuksia työmäärän jakaantumiseen eri hallinto-oikeuksissa olettaen, että päätökseen haetaan muutosta. Yhteiskäsittelyssä annetusta päätöksestä haetaan jatkossa kokonaisuudessaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Vaasan hallinto-oikeudessa työmäärä voisi tältä osin kasvaa, mikäli yhteiskäsittelyssä annettuihin päätöksiin haetaan muutosta, koska tällöin ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten päätösten lisäksi myös luonnonsuojelulain poikkeamispäätöksestä tehty valitus ohjautuisi Vaasan hallinto-oikeuteen riippumatta siitä, minkä hallinto-oikeuden tuomiopiirin alueella poikkeamislupa on myönnetty. Yhteiskäsittelyllä saattaa olla vaikutusta myös Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisukokoonpanojen laajuuteen. Vastaavasti muiden alueellisesti toimivaltaisten hallinto-oikeuksien työmäärä tältä osin vähenisi. Joka tapauksessa vaikutuksen arvioidaan jäävän vähäiseksi, koska uusien yhteiskäsittelyssä annettavien päätösten lukumäärän arvioidaan jäävän vuosittain alle kymmeneen. 

Ympäristövaikutusten arviointiselostukseen ja lupahakemukseen sisällytettävien selvitystarpeiden nykyistä tiiviimpi yhteensovittaminen tarkoittaa, että lupaviranomainen osallistuu nykyistä useammin ja aktiivisemmin YVA-menettelyyn arviointiohjelmavaiheessa, jotta siinä voidaan paremmin tunnistaa lupamenettelyn edellyttämiä selvitystarpeita. Lupaviranomaisen kokonaistyömäärän ei arvioida kuitenkaan kovin paljon lisääntyvän, koska osallistuminen vähentää työmäärää vastaavasti myöhemmin lupahakemusvaiheessa. Arviointiselostuksesta ja lupahakemuksesta kuulemisen yhdistämisellä on vaikutuksia viranomaistehtäviin vain Valtion lupa- ja valvontavirassa sisäisesti. Ehdotuksen ei arvioida juurikaan vaikuttavan viranomaisen kokonaistyömäärään. Ehdotus tiivistää yhteysviranomaisen ja lupaviranomaisen välistä yhteistyötä ja tehostaa viranomaisen toimintaa. 

Kemikaaliturvallisuuslain lupamenettelyissä korostuisi jatkossakin yhteistyö pelastusviranomaisten kanssa. Kemikaaliturvallisuuslaissa säädetty lupavelvollisuus on riippuvainen kohteessa käytettävistä kemikaalimääristä, jotka usein täsmentyvät aivan suunnittelun loppuvaiheessa, kun ilmenee, että vaarallisia kemikaaleja onkin käytössä vähemmän kuin alun perin arvioitiin. On mahdollista, että kemikaaliturvallisuuslupa voi muuttua aivan lupamenettelyn loppuvaiheessa kemikaaliturvallisuuslain nojalla tehtäväksi ilmoitukseksi pelastusviranomaiselle. Tämä voi hidastaa lupamenettelyä erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. 

4.5  Ympäristövaikutukset

Lupamenettelyjen yhteensovittamisella ei ole suoranaisia ympäristövaikutuksia, koska lupien myöntämisen edellytyksiä ei muuteta. Sähköisen asioinnin lisääntyminen vähentäisi paperisten asiakirjojen määrää, mikä edistäisi kestävää kehitystä. Menettelyjen yhteensovittamisesta voi aiheutua kuitenkin välillisiä ympäristövaikutuksia. 

Menettelyjen nopeutuminen ja eri lupien kuulemisten yhteensovittaminen voi käytännössä vaikeuttaa haitankärsijöiden ja asianosaisten käytännön mahdollisuuksia osallistua lupahakemuksesta kuulemiseen, kun samalla kertaa on nähtävillä mielipiteitä ja muistutuksia varten useampi lupahakemus selvityksineen. Osa vaikuttamismahdollisuuksista ja sitä kautta hankkeeseen liittyvästä paikallistuntemuksesta voisi tällaisessa tilanteessa jäädä hyödyntämättä, jos tieto kuulemisesta ei jostain syystä tavoittaisi osallisia ja tilaisuus on tarjolla vain kertaalleen. 

Toisaalta menettelyjen yhteensovittamisen voi arvioida myös parantavan haitankärsijöiden ja asianosaisten tosiasiallisia mahdollisuuksia saada kokonaiskuva hankkeesta ja sen vaikutuksista. Yhteensovittamisella vältetään moninkertainen kuuleminen saman hankkeen eri osavaiheissa, jolloin osallistumisen edellyttämä kokonaistyömäärä todennäköisesti vähenee. Hankkeen koolla ja luonteella, lupajärjestelmien toimivuudella sekä viranomaisten antamalla ohjauksella ja neuvonnalla on merkittävä rooli sen suhteen, ovatko vaikutukset myönteisiä vai kielteisiä. 

Laajat, yhtä aikaa kuultavana olevat aineistot voivat olla haaste myös hakemuksista lausuntonsa antavalle viranomaiselle, vaikka lausuminen eri hakemuksista samanaikaisesti tuo myös synergiahyötyjä. Yhteensovitetut menettelyt voivat näin kokonaisuudessaan vapauttaa viranomaisresursseja muuhun käyttöön. Tämä koskee sekä lupaviranomaisia että lausunnonantajina toimivia viranomaisia. 

Eri lupamenettelyjen nykyistä parempi keskinäinen koordinaatio myös niihin liittyvien selvitystarpeiden osalta voi parantaa selvitysten laatua ja kattavuutta. Kattavampien ja laadukkaampien selvitysten ansiosta lupapäätöksen ehdot voivat olla myös ympäristön kannalta laadukkaampia niin, että ympäristön suojelun taso paranee. Lupapäätösten ja niihin sisältyvien määräysten yhdenmukaisuus voi parantua viranomaisten keskinäisen yhteistyön lisääntymisen myötä. 

Lupamenettelyjen nopeutumisen vaikutus ympäristönsuojelun tasoon puolestaan riippuu siitä, millaisesta toiminnasta on kyse. Jos kyse on olemassa olevan toiminnan muuttamisesta, ovat uudet lupaehdot yleensä tiukemmat kuin aiemmat, jolloin nopeutuminen merkitsee ympäristönsuojelun tason nopeampaa paranemista. Jos kyse on puolestaan kokonaan uudesta toiminnasta, voi nopeutuminen merkitä lupaa aloittaa ympäristön tilaa heikentävä toiminta aikaisemmin. Tämän vaikutuksen osalta on merkitystä myös sillä, tarkastellaanko asiaa vain Suomen osalta vai laajemmin niin, että Suomi on yksi mahdollinen sijoitusvaihtoehto ympäristön pilaamista mahdollisesti aiheuttavalle toiminnalle. Ympäristövaikutusten kannalta voidaan myös olettaa, että erityisesti teollisten toimintojen muutos- ja laajennushankkeissa otetaan yleensä käyttöön uutta, aiempaa puhtaampaa tekniikkaa. Koska aineellista lainsäädäntöä ei muuteta, ei edellä kuvattujen välillisten vaikutusten arvioida olevan kovin merkittäviä. 

Ympäristövaikutusten arviointiselostukseen ja lupahakemukseen sisällytettävien selvitystarpeiden nykyistä tiiviimmällä yhteensovittamisella ei arvioida olevan suoria ympäristövaikutuksia, koska arviointiselostuksen tai lupahakemusten sisältövaatimuksia ei muuteta. Ehdotuksella pyritään yhteensovittamaan eri lainsäädäntöön perustuvat selvitystarpeet nykyistä paremmin silloin, kun se on mahdollista. 

Myöskään arviointiselostuksesta ja ympäristölupahakemuksesta kuulemisen yhdistämisestä ei arvioida aiheutuvan merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kuulemiset on mahdollista yhdistää vain sellaisten hankkeiden osalta, joiden toteuttamiselle ei hankkeen sijainnin, laajuuden tai teknisen toteuttamistavan kannalta ole muuta toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Tällaisessa tilanteessa kokonaan erillisestä YVA-menettelystä ei todennäköisesti olisi saatavissa ympäristön kannalta sellaisia hyötyjä, joita arviointimenettely parhaimmillaan voi tuottaa. Menettelyjen yhteensovittaminen voi käytännössä vaikuttaa myös niin, että hankkeesta vastaava pyrkii laatimaan mahdollisimman korkeatasoisen arviointiselostuksen, mikä tukee laadukasta hankesuunnittelua ja lupahakemusta. Muussa tapauksessa hakijalle voi syntyä riski siitä, että hanketta ja arviointia on kuulemisen ja perustellun päätelmän vuoksi vielä tarpeen muuttaa tai täydentää, jolloin menettelyjen nopeutumisesta saatava hyöty menetetään. 

4.6  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Kansalaisten osallistumisen kannalta lupamenettelyjen yhteensovittamisella voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Eri lupia koskevien hakemusten samanaikainen tiedottaminen ja kuuleminen sitovat lupahakemukset aiempaa selkeämmin yhdeksi kokonaisuudeksi, mikä helpottaa hankekokonaisuuden ymmärtämistä ja osallistumisen kohdentamista. Hankkeeseen osallistuvan ei myöskään tarvitse perehtyä samaa hanketta koskevaan kuulemisaineistoon montaa kertaa. Toisaalta kansalaisten ja järjestöjen voi olla myös nykyistä vaikeampaa saavuttaa riittävä ymmärrys hankekokonaisuudesta ja sen edellyttämistä eri luvista ja valmistella muistutus tai mielipide laajasta kuulemisaineistosta, ellei kuulemisaika ole riittävän pitkä. Moninkertainen kuuleminen saman hankkeen eri vaiheissa on omiaan aiheuttamaan myös kansalaisissa ”osallistumisväsymystä”. 

Sähköisten järjestelmien ansiosta kansalaisten ja järjestöjen tiedonsaantimahdollisuuden tulevat parantumaan. Sähköisten järjestelmien avulla hankkeesta ja päätöksistä voidaan tiedottaa enemmän ja hankkeesta saa tietoa myös virka-ajan ulkopuolella. Sähköiset järjestelmät lisäävät osaltaan kansalaisten ja järjestöjen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia muistutusten ja mielipiteiden antamiseen. Lupamenettelyjen yhteensovittamisella edistetään sähköisten asiointipalveluiden kehittämistä ja digitaalisation etenemistä valtion hallinnossa. Sähköisellä asioinnilla vähennetään hallinnollista taakkaa, mikä vaikuttaa yritysten kilpailukyvyn kasvuun. 

Pitkällä aikavälillä lupamenettelyjen yhteensovittamisella voidaan arvioida olevan välillisiä kansantaloudellisia vaikutuksia muun muassa työllisyyteen. Lupaprosessien nopeutuminen voi kiihdyttää yritysten halukkuutta investoida suunniteltuun hankkeeseen, jolloin taloudellista hyötyä syntyy tuotannon aikaistamisesta ja siitä seuranneiden lisääntyneiden tuottojen perusteella. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen ja ympäristölupahakemuksen kuulemisen yhdistäminen voi heikentää kansalaisten ja järjestöjen osallistumisen vaikuttavuutta, kun arviointiselostuksesta kuulemisessa hankkeen toteuttamista koskeva lupahakemus on samanaikaisesti kuultavana kohdistuen tiettyyn toteuttamisvaihtoehtoon. Toisaalta kuulemisten yhdistämisen vaikutusta vähentää kuulemisten yhdistämiselle säädettävä edellytys hankkeen tosiasiallisesta vaihtoehdottomuudesta. Yhteysviranomaisen perustellun päätelmän puuttumista lupahakemuksen kuulemisvaiheessa kompensoitaisiin lisäksi pidentämällä kuulemisaikaa näissä tilanteissa. 

4.7  Uudistuksen vaikutusten seuranta

Yhden luukun lainsäädäntöhankeen vaikutusten seuranta olisi jälkikäteen tarpeen. Seurannan perusteella saadaan selville toteutuvatko lainsäädäntöhankkeen odotetut vaikutukset. Jälkikäteisseurannan tulisi kohdistua erityisesti lupahakemusten käsittelyaikoihin. Yhden luukun lainsäädäntöhankkeen piirissä lupahakemusten käsittelyaikoja voisi seurata sähköisen järjestelmän kautta. Ehdotuksen seuranta ei edellytä uusien tutkimusmenetelmien perustamista eikä myöskään kunnilta erillisten kyselyjen tekemistä. Aluehallintovirastojen toimivaltaan kuuluvien päätösten käsittelyaikoja seurataan jo tällä hetkellä ja vastaavaa menettelyä on tarkoitus jatkaa myös Valtion lupa- ja valvontaviraston osalta. Myös kuntien tekemien päätösten käsittelyaikoja seurataan jo nykyisellään. Sähköisen järjestelmän kautta voisi seurata yhden luukun hankkeen kuulutuksen ja päätöksen antamisen välistä aikaa. Yhden luukun menettelyssä hankkeen alkuneuvottelut voivat ajoittua hyvin aikaiseen vaiheeseen jopa vuosia ennen kuin hakemus tulee vireille. Tästä syystä seurattavaksi ajankohdaksi olisi selkeää ottaa tietty väli lupaprosessista. 

Edellä kuvatun lupahakemusten käsittelyaikojen seurannan lisäksi on tärkeää seurata esityksen kuntataloudellisia vaikutuksia. Esityksen kuntataloudellisia vaikutuksia olisi tarkoitus seurata haastatteluin jälkeen päin siinä yhteydessä, kun lain toimivuutta seurataan. Vaikutusten seurannasta saatuja tietoja voitaisiin hyödyntää muun muassa viranomaisten toiminnan ja resurssien suunnittelussa. Alkuvaiheessa tulisi seurata sähköisen asioinnin ja viranomaiskoordinoinnin toimivuutta sekä kansalaisten ja järjestöjen osallistumismahdollisuuksien toteutumista. 

Kun uudistusta tukevat toiminnot on vakiinnutettu, uudistuksen eri osa-alueiden tavoitteiden toteutumista ja vaikutuksia tulisi arvioida huolellisesti kaikkien osallisten ja ympäristövaikutusten näkökulmista. Seurannan perusteella voidaan tarvittaessa tehdä myös säädösmuutoksia. 

5.1  Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen

Ympäristöministeriö lähetti luonnoksen hallituksen esityksestä laajalle lausuntokierrokselle Lausuntopalvelun kautta 6.2. –20.3.2018. Lausuntopalvelu.fi:n kautta lausuntoa pyydettiin seuraavilta tahoilta: Aalto-yliopisto, Bioenergia ry, BirdLife Suomi ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Elintarviketeollisuusliitto ry, Energiateollisuus ry, Energiavirasto, Espoon kaupunki, Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Etelä-Pohjanmaan liitto, Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Etelä-Savon maakuntaliitto, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, Geologian tutkimuskeskus GTK, Helsingin hallinto-oikeus, Helsingin yliopisto, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Hämeen liitto, Hämeenlinnan hallinto-oikeus, Infra ry, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen hallinto-oikeus, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän kaupunki, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Kainuun liitto, Kaivosteollisuus ry, Kemianteollisuus ry, Keski-Pohjanmaan liitto, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Keski-Suomen liitto, Keski-Uudenmaan ympäristökeskus, Suomen Kiinteistöliitto ry, Korkein hallinto-oikeus, Kymenlaakson Liitto, Lainsäädännön arviointineuvosto, Lapin aluehallintovirasto, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Lapin Kullankaivajain Liitto ry, Lapin liitto, Lapin yliopisto, liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Luonnonvarakeskus, Luonto-Liitto ry, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, maa- ja metsätalousministeriö, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Maanomistajain Liitto ry, Metsähallitus, Metsäteollisuus ry, Natur och miljö, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Paliskuntain yhdistys, Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Pirkanmaan liitto, Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Pohjois-Savon liitto, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, puolustusministeriö, Päijät-Hämeen liitto, Pöyry Finland Oy, Ramboll Finland Oy, Saamelaiskäräjät, Satakunnan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Satakuntaliitto, Seinäjoen kaupunki, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kalankasvattajaliitto ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Omakotiliitto ry, Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry, Suomen ympäristökeskus, Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry, Suomen Yrittäjät ry, Sweco Ympäristö Oy, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund, Säteilyturvakeskus STUK, Teknologiateollisuus ry, Turun hallinto-oikeus, Turun yliopisto, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, työ- ja elinkeinoministeriö, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Uudenmaan liitto, Vaasan hallinto-oikeus, valtiovarainministeriö, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Varsinais-Suomen liitto, WWF, Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä, Ympäristönsuojeluviranhaltijat ry, Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry, YVA ry ja Öljy- ja biopolttoaineala ry. 

Lausuntoja saatiin 74. Lausuntopyyntö ja saadut lausunnot ovat Lausuntopalvelu.fi-sivustolla ja valtioneuvoston hankeikkunassa. Lausuntopalvelun kautta annetuista lausunnoista on myös laadittu lausuntotiivistelmä, joka on tallennettu valtioneuvoston hankeikkunaan. 

Esityksen tavoite 

Lausunnonantajat ja erityisesti elinkeinoelämän edustajat kannattivat lähtökohtaisesti esitettyjä tavoitteita. 

Osa lausunnonantajista suhtautui epäilevästi lupaprosessin sujuvoittamiseen. Vaasan hallinto-oikeuden mukaan esitys on omiaan pirstaloittamaan järjestelmää ja vaikeuttamaan sen ymmärtämistä. Suomen Kuntaliitto ry, Espoon kaupunki ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto pitävät mahdollisena sitä, että esitys pitkittää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten lupien käsittelyaikaa entisestään. Suomen luonnonsuojeluliitto ry lausui, että ehdotuksen hyötyjen saaminen jää epäselväksi. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin mukaan esitys siirtää yleisen edun valvontaa järjestöille, mikä lisää niiden työtä ja kustannuksia. 

Valtiovarainministeriö katsoi yhteensovittamisen aiheuttavan uusia työvaiheita kunnan ja Valtion lupa- ja valvontaviraston viranomaisille ja lisäävän hallinnollista taakkaa. Valtiovarainministeriön ja Suomen Kuntaliitto ry:n mukaan esityksellä puututaan kunnan itsemääräämisoikeuteen. Suomen Kuntaliitto ry:n mukaan esityksellä vaikeutetaan perusteettomasti myös kuntien toimintaa ja taloutta. Sähköisten järjestelmien toimivuuden tärkeyttä korostivat useat tahot, muun muassa työ- ja elinkeinoministeriö, sisäministeriö, Kainuun ELY-keskus ja Bioenergia ry. 

Ehdotus on valmisteltu laajapohjaisessa työryhmässä, joka antoi yksimielisen ehdotuksen sisältäen Suomen Kuntaliitto ry:n täydentävän lausuman. Esitetystä uudistuksesta hyötyisivät kaikki tahot, luvanhakijan lisäksi myös viranomaiset niin kunta kuin valtiokin sekä muut asianosaiset mukaan lukien haitankärsijät. Viranomaisten saavuttamat edut eivät tulisi näkyviin heti, vaan ne saavutettaisiin pitkässä ajanjuoksussa. Sähköisten järjestelmien kehittäminen tulisi tehostamaan viranomaisen toimintatapoja ja helpottamaan heidän työtä. 

Soveltamisala (2 §) 

Suurin osa lausunnon antajista kannatti ehdotettua soveltamisalaa. Toisaalta soveltamisalan laajentamista jatkossa kannattivat muun muassa INFRA ry, Teknologiateollisuus ry, Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry ja Bioenergia ry. Pirkanmaan ELY-keskus ja Lassila & Tikanoja Oyj esittivät Euroopan unionin sivutuoteasetuksen (1069/2009) mukaisten rekisteröintimenettelyjen sisällyttämistä yhteensovittamismenettelyyn. Pirkanmaan ELY-keskus, Metsäteollisuus ja Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry näkevät kaavoitusmenettelyn sisällyttämistä lain soveltamisalaan hyödyllisenä. Suomen Ympäristöoikeustieteenseura ry ehdottaa pohdittavaksi muinaismuistolain edellyttämien lupien sisällyttämistä lain soveltamisalan piiriin. Sisäministeriö piti ongelmallisena, että esitysluonnos ei kemikaaliturvallisuuslain osalta koske lupamenettelyyn rinnastettavaa ilmoitusmenettelyä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:n mukaan tulisi tarkastella rekisteröinti- ja ilmoitusmenettelyn yhteensovittamista, sillä ilmoitusten käyttö ennakkovalvonnan keinona tulee lisääntymään. 

Soveltamisalan supistamisen puolesta lausui Suomen Kuntaliitto ry. Se katsoi, että yhteensovittamista on tarpeetonta soveltaa hankkeisiin, jotka edellyttävät vain kuntien lupia, kuten maankäyttö- ja rakennuslain tai maa-aineslain mukaisia lupia. Vaasan hallinto-oikeus piti hyvänä, että lupakäsittelyä ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä ei ole esitetty laajemmin yhdennettäväksi. Energiavirasto esitti, että yhteensovittamislakia ei tulisi soveltaa, jos lupiin sovelletaan energiainfrastruktuurilain perusteella energiainfrastruktuurilain ja energiainfrastruktuuriasetuksen mukaista PCI-menettelyä. Puolustusministeriö ei pitänyt tarkoituksenmukaisena ympäristölupamenettelyn ja kemikaaliturvallisuuslain mukaisen lupamenettelyn yhteensovittamista. 

Lausuntopalautteen perusteella ei esityksen soveltamisalaa esitetä muutettavaksi. Esitys on valmisteltu laajapohjaisessa työryhmässä, joka antoi yksimielisen esityksen. Työryhmän esityksessä oli esitetty, että kaavoitus jätettäisiin esitetyn lain soveltamisalan ulkopuolelle. Kaavaprosessi eroaa menettelyllisesti lupamenettelystä. Kaavoitus on yksi kunnan itsehallinnon kulmakiviä, jolla asetetaan tavoitteita ja reunaehtoja toimintojen sijoittumiselle kunnan alueella, sitä ei tule alistaa yksittäisen ympäristölupaa vaativan toiminnon aikatauluihin ja menettelyihin. Kaavoitusta ei siten esitä otettavaksi lain soveltamisalaan. Rekisteröintien ja ilmoitusmenettelyjen yhteensovittaminen lupien kanssa ei olisi mielekästä, koska rekisteröinti- ja ilmoitusmenettelyt käsitellään nopeammin ja niiden nivominen esitettyyn yhden luukun lainsäädäntöhankkeeseen hidastaisi rekisteröinti- ja ilmoituskäsittelyjä. Lisäksi rekisteröinti- ja ilmoitusmenettelyjen luonne ja kirjo on hyvin moninainen. 

Ehdotus ympäristöllisten menettelyjen yhteensovittamisesta on yksi askel kohti nykyistä yhtenäisempää lupamenettelyä.  

Soveltamisen joustavuus (7, 13 §) 

Suurin osa lausunnon antajista kannatti yhteensovittamismenettelyn soveltamisalan joustavuutta. Erityisesti työ- ja elinkeinoministeriö, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Kemianteollisuus, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry, Metsäteollisuus ry, Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry ja Bioenergia ry pitivät tärkeänä hakijan mahdollisuutta voida päättää yhteensovittamisen aloittamisesta ja keskeyttämisestä. 

Osa lausunnon antajista katsoi soveltamisalan joustavuuden aiheuttavan epäselvyyttä menettelyssä. Oikeusministeriö katsoi, että menettelyn riippuminen hakijan määräämistoimista saattaa johtaa asianosaisten epävarmuuteen siitä, minkä lakien mukaisissa menettelyissä asiat käsitellään. Vaasan hallinto-oikeus katsoo lainsäädännöllisen tilan muuttuvan huomattavasti nykyistä epäselvemmäksi. Sen mukaan tulkinnalliset epäselvyydet lisääntyvät ja menettelyvirheiden mahdollisuus kasvaa. Itä-Suomen hallinto-oikeus pitää lakiluonnosta epäselvänä siltä osin, millä perusteella yhteensovittaminen on mahdollista hylätä. Keski-Suomen ELY-keskus pitää epäselvänä, onko eri hakemuksia käsittelevillä viranomaisilla velvollisuus käsitellä hakemukset yhdessä hakijan pyynnöstä. 

Korkein hallinto-oikeus, Itä-Suomen hallinto-oikeus, Etelä-Suomen AVI, Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry, Suomen luonnonsuojeluliitto ry ja Ympäristönsuojeluviranhaltijat ry katsoivat, että viranomaiselle tulisi jättää toimivaltaa päättää yhteensovittamisen tarpeellisuudesta. WWF painottaa, ettei menettely saisi vaihtua kesken prosessin. Suomen luonnonsuojeluliitto ry korostaa haitankärsijän aseman ottamista huomioon niissä tilanteissa, joissa hakija saa vaikuttaa yhteensovitettavaan menettelyyn. 

Vaasan hallinto-oikeus lausui, että 13 §:n sanamuotoa tulisi täsmentää vastaamaan perusteluja. Muutoin voi jäädä se käsitys, että yhteensovittamisen keskeyttämispyyntö johtaa yhteensovittamisen keskeyttämiseen kokonaan, eikä vain jonkin yksittäisen lupahakemuksen jättämiseen pois yhteensovittamismenettelystä. 

Ympäristöllisten lupien erillismenettelyt säilyisivät edelleen vaihtoehtoisena menettelynä, jos hakija ei haluaisi hankkeeseensa sovellettavan ympäristöllisten lupien yhteensovittamista. Työryhmän ehdotuksen mukaisesti menettelyä pidettäisiin hakijan kannalta joustavana ja disponointi säilyisi hakijalla. Hakijalla on parhaat tiedot hankkeesta ja ennakkotapaamisessa viranomaisen kanssa hakijalla on mahdollista keskustella hankkeesta tarkemmin. Pykälän 13 sananmuotoa ehdotetaan täydennettäväksi niin, että se vastaa pykälän perusteluja. 

Yhteensovittava viranomainen (5 §) 

Lausunnonantajat kannattivat pääsääntöisesti ehdotusta yhteensovittavasta viranomaisesta (työ- ja elinkeinoministeriö). Vaasan hallinto-oikeus kuitenkin painotti riittävien resurssien ja koulutuksen takaamista yhteensovittavalle viranomaiselle. 

Teknologiateollisuus ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry ja Kaivannaisteollisuus ry toivoivat, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto toimisi myös yhteensovittavana viranomaisena. Etelä-Karjalan liiton mukaan yhteensovittavaan viranomaiseen tulisi sisällyttää myös kunnat. Myös Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry kiinnitti huomiota kunnan rooliin, sillä se kaipasi täydennystä siitä, onko kunnan viranomaisen tarkoitus sovittaa yhteen luonnonsuojelulain mukaiset luvat. Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry kyseenalaistaa uuden viranomaisen luomisen hyödyn: se katsoo uuden viranomaisen olevan byrokraattinen ratkaisu, koska sillä ei ole aitoa osallistumismahdollisuutta ennallaan säilyvissä lupaprosesseissa. Uudenmaan ELY-keskus kaipasi selvennystä siihen, kantaako yhteensovittava viranomainen vastuun mahdollisista menettelyvirheistä. 

Lausuntopalautteen enemmistön mukaisesti pysyttiin työryhmän ehdotuksessa. Ehdotusta tarkennettiin siltä osin, että Valtion lupa- ja valvontaviranomainen on yhteensovittava viranomainen siltä osin, kun yhteensovitetaan luonnonsuojelulain mukaisia lupia. 

Määräajat käsittelylle (8, 12 §) 

Esitys koskien käsittelyvaiheiden määräaikoja jakoi lausunnonantajien mielipiteitä. Suomen Kuntaliitto ry vastusti sitovien määräaikojen asettamista itsehallinnollisille kunnille. Sen mukaan määräaikojen asettaminen haittaa kunnan toiminnan ja talouden suunnittelua ja toteutusta. Valtiovarainministeriö piti myös ongelmallisena, että valtion viranomainen asettaisi määräaikoja kunnan viranomaiselle lupahakemusten käsittelyyn. Lisäksi valtiovarainministeriö edellytti, että käsittelyaikojen kehittymistä ja kuntataloudellisia vaikutuksia seurataan tarkasti. Etelä-Suomen Aluehallintovirasto piti hyvänä, ettei lakiluonnoksessa ole ehdotettu säädettäväksi sitovista määräajoista. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan määräaikojen tulisi olla viranomaisille vain tavoitteellisia esityksen mukaisesti. Kaakkois-Suomen ELY-keskus piti epäselvänä, kuinka sitovina viranomaisten antamia käsittelyaika-arvioita on pidettävä. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus nosti esiin, että 12 §:ään olisi otettava lausuma tilaisuudesta vastaselityksen antamiseen tarvittaessa. 

Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y, INFRA ry, Bioenergia ry ja Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry kannattivat sitovia määräaikoja. Suomen Yrittäjät ry ja Teknologiateollisuus ry:n mukaan esitykseen tulisi kirjata nykyistä selkeämmin velvollisuus eri käsittelyajoille annettavista määräajoista. 

Lausuntopalautteen perusteella sekä valtiovarainministeriön ja Suomen Kuntaliitto ry:n kanssa käytyjen keskustelujen perusteella 8 §:n sananmuotoa tarkennettiin. Käsittelyajat esitetään pidettäväksi edelleen työryhmän esityksen mukaisesti tavoitteellisina, ei sitovina, eikä niistä seuraa sanktioita ehdotettavan lain mukaan. Kunnan itsemääräämisoikeuteen esityksellä ei olisi tarkoitus puuttua. Esitykseen lisättiin kappale käsittelyaikojen ja kuntataloudellisten vaikutusten seurannasta. 

Hakemuksen täydentäminen (9 §) 

Lausunnonantajat pitivät täydennysmahdollisuutta tärkeänä. Teollisuustoimialan ja elinkeinoelämän edustajat, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Teknologiateollisuus ry ja Bioenergia ry pitivät tärkeänä, että täydennyksille varataan riittävästi aikaa. Suomen luonnonsuojeluliitto ry pitää tärkeänä, että täydennyksiä on mahdollista tehdä prosessin eri vaiheissa. 

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan viranomaisten välisestä yhteydenpidosta ei ole tarpeen säätää lain tasolla. Oikeusministeriön mukaan esityksessä tulisi huomioida menettely tilanteessa, jossa viranomainen ei kykene noudattamaan sanottua määräaikaa koskien täydennyspyynnön jättämistä. Vaasan hallinto-oikeuden ja Uudenmaan ELY-keskuksen mukaan esityksestä tulisi nykyistä selkeämmin käydä ilmi, vastaako yhteensovittava viranomainen myös mahdollisista lisätäydennyspyynnöistä. Suomen Kuntaliitto ry esitti myös käsittelyajan osalta 9 §:n muutosta. 

Lausuntopalautteen perusteella 9 §:n alusta esitetään poistettavaksi tarpeettomana sivulause.  

Lupahakemuksesta kuuleminen (10—11 §) 

Useat lausunnonantajat totesivat, ettei heillä ole huomauttamista lupahakemuksesta kuulemista koskien. Suomen luonnonsuojeluliitto ry korostaa riittävän pitkien kuulutusaikojen merkitystä, sillä lyhyet kuulutusajat voivat lisätä valitusten määrää. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry ja Suomen Ympäristöoikeustieteenseura ry pitivät 30 vuorokauden lausuntoaikaa liian lyhyenä, jotta haitankärsijät voisivat tehdä perustellun muistutuksen. Metsäteollisuus ry piti tärkeänä, että prosessia ei pitkitetä liian pitkillä kuulemisajoilla ja että 30 vuorokauden kuulemisaikaa on pidettävä pääsääntönä. 

Oikeusministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö huomauttavat, että esityksellä on riippuvuussuhde oikeusministeriössä valmistelussa olevaan esitykseen julkisista kuulutuksista annetun lain kumoamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi ja että lakiehdotus tulisi muotoilla yhdenmukaiseksi hallintolain 62 a §:n kanssa. 

Vaasan hallinto-oikeus ehdottaa esitystä täydennettäväksi siten, että esityksen 10 §:n 1 momenttiin lisätään maininta siitä, että lausuntopyynnössä on mainittava, minkä lain mukaisesta hakemuksesta lausuntoa pyydetään. Keski-Suomen ELY-keskuksen mukaan 10 §:ää voitaisiin täydentää siten, että pykälässä säädettäisiin toimivaltaisen lupaviranomaisen velvollisuudesta toimittaa yhteensovittavalle viranomaiselle tieto niistä tahoista, joille on varattava tilaisuus muistutuksen tekemiseen. Uudenmaan ELY-keskus piti epäselvänä, miten lausunnonantamisaika päätetään silloin, kun erillislain mukaan on säädetty erillisestä lausunnonantoajasta. Itä-Suomen hallinto-oikeus toteaa, että lain 11 §:n 4 momentista voi saada sen käsityksen, että myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesta lupahakemuksesta on kuulutettava 1 momentin mukaisesti, mutta sen lisäksi on sovellettava maankäyttö- ja rakennuslain 133 §:n 1 momenttia. Keski-Suomen ELY-keskus pitää epäselvänä, kuka huolehtii naapurien kuulemisesta. Suomen Omakotiliitto ry katsoo tärkeäksi huolehtia myös sellaisten ihmisten kuulemisesta, joilla ei ole käytössä ICT-teknologiaa. 

Esitys on yhteensovitettu hallituksen esityksen (HE 239/2018 vp) sisältyvän hallintolain 62 a §:n kanssa. Lupahakemuksen tiedottamista koskevaa 11 §:n 3 ja 4 momenttia korjattiin Itä-Suomen hallinto-oikeuden lausunnon perusteella. Substanssilakeihin ei ehdoteta tässä hallituksen esityksessä tehtäväksi muutoksia kuuluttamisen osalta. Lain 10 §:n perusteluihin esitetään lisättäväksi, että lausuntopyynnössä olisi mainittava, minkä lain mukaisesta hakemuksesta lausuntoa pyydetään. 

Lupapäätöksen antaminen (14—15 §) 

Useat lausunnonantajat kannattivat viranomaisten yhteistyötä lupapäätösten antamiseksi. Teollisuuden edustajista muun muassa Bioenergia ry kannatti lupien antamista samanaikaisesti. Ehdotus samaan aikaan annettavista päätöksistä keräsi kuitenkin jonkin verran kritiikkiä. Vaasan hallinto-oikeus piti epäselvänä, miksi päätökset tulee antaa yhtä aikaa, vaikka se ei edistäisi hankkeen jouduttamista. Se ehdotti pykälän ehdottoman sanamuodon muuttamista esimerkiksi siten, että lupaviranomaiset pyrkivät antamaan päätöksensä samanaikaisesti. Suomen luonnonsuojeluliitto ry katsoi samaan aikaan annettavien päätösten heikentävän valitusmahdollisuutta laajoissa asioissa. Espoon kaupungin mukaan lupapäätösten antaminen samanaikaisesti on ongelmallista silloin, kun luvan myöntävänä viranomaisena on monijäseninen luottamushenkilöistä koostuva toimielin. 

Oikeusministeriön mukaan ehdotetun 14 §:n 2 ja 3 momentit sisältävät päällekkäistä säätelyä ehdotetun hallintolain 62 a §:n kanssa. Itä-Suomen hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä julkisista kuulutuksista annetun lain kumoamisesta ja sen yhteydessä muihin lakeihin tehtävistä muutoksista ei ole esitetty muutoksia maankäyttö- ja rakennuslakiin, jossa on omat säännökset päätösten antamisesta julkipanon jälkeen (142 ja 198 §). Tästä johtuen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa luvissa annettaisiin päätökset eri tavalla riippuen siitä, sovelletaanko yhteensovittamismenettelyä. 

Lupamaksut (16 §) 

Useat tahot, kuten Metsäteollisuus ry, Suomen Kalankasvattajaliitto ry, Teknologiateollisuus ry, Bioenergia ry ja Lapin Kullankaivajain Liitto ry pitävät tärkeänä, etteivät lupamaksut nouse. Lupamaksuja pidettiin kuitenkin olennaisina. Suomen Kuntaliitto ry:n mukaan kustannuksia voi syntyä 6 §:n mukaisesta neuvonnasta ja viranomaisen oikeus periä maksuja tulee varmistaa esitettyä selkeämmin lain tasolla. Suomen luonnonsuojeluliitto ry katsoo uudistuksen lisäävän viranomaisten työtaakkaa, ja työstä on voitava laskuttaa lupamaksujen muodossa. Kyseisen tahon mukaan lupamaksut tulisi osoittaa ympäristöhallinnolle. 

Korkein hallinto-oikeus lausuu, että yhteensovittavan viranomaisen työstä perittävän maksun tulisi heijastua laitostyyppikohtaisen maksun määrään. Sen mukaan yhteensovittamisesta perittävään maksuun liittyvät valitustiet voivat poiketa esimerkiksi ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaisen maksun valitustiestä. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan on syytä tarkentaa, miten menetellään maksujen osalta, jos hakija keskeyttää prosessin. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y:n mukaan maksujen perimistä tulee seurata virkatyönä. 

Esityksen tavoitteena on, ettei yhteensovitettavien lupien maksut saisi olla suuremmat kuin mitä maksut olisivat, jos luvat haettaisiin erikseen. Sujuvoittamisen pitäisi halventaa lupamaksuja, eikä kallistaa niitä. Ehdottomana ylärajana yhteensovitettavien lupien maksujen osalta voitaisiin pitää sitä, etteivät maksut saisi olla suurempia kuin mitä maksut olisivat, jos luvat olisi haettu erikseen. Lausuntopalautteen perusteella 6 ja 16 §:n yksityiskohtaisia perusteluja täydennettiin. 

Ympäristönsuojelulain muutos 

Vaasan hallinto-oikeus pitää ympäristönsuojelulain 47 b §:n ja vesilain 11 luvun 12 a §:n sanamuotoa ehdottomana verrattuna kyseisen pykälän perusteluihin, joiden mukaan ”yhteiskäsittelyä” voitaisiin pitää tarpeettomana esimerkiksi tilanteessa, jossa ennakkoon näyttää epävarmalta, voidaanko molemmat luvat myöntää. Vaasan hallinto-oikeuden mukaan ei ole selvää, minkä vuoksi vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaiset sekä ympäristönsuojelulain ja maa-ainelain mukaiset yhteiskäsittelytilanteet jätettäisiin yhteensovittamismenettelyn ulkopuolelle. Perusteluina sille, miksi vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaiset sekä ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain mukaiset yhteiskäsittelytilanteet on esitetty jätettäväksi yhteensovittamismenettelyn ulkopuolelle, on se, että edellä mainitut menettelyt on jo sujuvoitettu aikaisemmin ja ne voidaan siten nyt jättää uuden ehdotetun sujuvoittamismenettelyn ulkopuolelle. 

Kainuun ELY-keskus katsoo, että ympäristönsuojelulain 47 §:n mukaiseen yhteiskäsittelyyn voidaan katsoa sisältyvän lupaus asian käsittelyn tietynlaisesta lopputuloksesta, mitä ei ole pidettävä tarkoituksenmukaisena. Uudenmaan ELY-keskus pitää tärkeänä, että ympäristönsuojelulain 47 b §:n ja vesilain 11 luvun 12 a §:n mukaisessa yhteiskäsittelyn ratkaisukokoonpanossa turvataan myös luonnonsuojeluintressin edustus lain tasolla. Uudenmaan ELY-keskus pitää epäselvänä ympäristönsuojelulain 47 b §:n, vesilain 11 luvun 12 a §:n ja luonnonsuojelulain 72 b §:n yhteiskäsittelyä koskevia voimaantulosäännöksiä: mitä ilmaisulla ”kokonaisuudessaan palautetaan” tarkoitetaan ja miten toimitaan tilanteessa, jossa ympäristölupa tai vesilupa on jo saanut lainvoiman, mutta luonnonsuojelun lupa kumotaan ja palautetaan. Lausuntopalautteen perusteella ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia ympäristönsuojelulain muutoksesta annettavaan lakiesitykseen. 

Luonnonsuojelulain poikkeamisluvat 

Lausuntopalautteessa esitettiin melko paljon huomioita luonnonsuojelulain mukaisia poikkeamislupia koskien ja erityisesti osana ehdotettua yhteiskäsittelyä. Lausuntopalautteesta johtuen jatkovalmistelussa on tehty muutosehdotuksia hallituksen esitykseen. 

Korkeimman hallinto-oikeuden ja eräiden muiden lausunnonantajien mukaan on syytä huomata, että luonnonsuojelulain mukaisesta poikkeamisluvasta osana yhteiskäsittelyä ei enää valitettaisi alueelliseen toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen vaan Vaasan hallinto-oikeuteen. Myös Vaasan hallinto-oikeus nostaa lausunnossaan esiin sen, että valitusoikeus luonnonsuojelulain mukaista poikkeamista koskevasta päätöksestä voisi riippua siitä, onko poikkeamista haettu tai jouduttu hakemaan ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaisen lupahakemuksen yhteydessä vai jossain muussa yhteydessä. Vaasan hallinto-oikeus pitää tästä syystä muutoksenhakua koskevaa luonnonsuojelulain 61 §:n 5 momenttia ja sen perusteluja ongelmallisina yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Ongelmallisena pidetään Vaasan hallinto-oikeuden lausunnossa myös tilannetta, jossa hallinto-oikeuden alueellinen toimivalta ja ratkaisukokoonpanon jäsenten perehtyneisyys vaihtelisivat sen mukaan, liittyykö luonnonsuojelulain mukainen poikkeamishakemus vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaiseen lupahakemukseen vai onko se tehty siitä erillään. Vaasan hallinto-oikeuden mukaan esitys edellyttäisi hallinto-oikeuslain 12 §:n 2 momentin ja korkeinta hallinto-oikeutta koskevan lain 11 §:n 1 momentin muuttamista. 

Erityisesti eräät ELY-keskukset kiinnittivät huomiota luonnonsuojelulain asiantuntemuksen varmistamiseen yhteiskäsittelytilanteissa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen mukaan päätöksenteossa tulee olla mukana luonnonsuojelulain asiantuntijoita ja luonnonsuojelulaista poikkeaminen ei tule olla painoarvoltaan millään tavoin alisteisessa asemassa ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaisen asian kanssa. Myös Kainuun ELY-keskus pitää keskeisenä sen varmistamista, että yhteiskäsittelyssä käsiteltävien luonnonsuojelulain mukaisten poikkeamislupa-asioiden valmistelussa turvataan se, että käsittelijät ovat luonnonsuojelun asiantuntijoita, eivätkä luonnonsuojeluun liittyvät näkökohdat jää yhteiskäsittelyssä toissijaisiksi ympäristölupa-asiaan nähden. Keski-Suomen ELY-keskuksen mukaan Valtion lupa- ja valvontaviraston sisällä tehtävä yhteistyö lupakäsittelijän ja luonnonsuojelulain asiantuntijan kesken ei ole riittävä ratkaisu siihen asiantuntijavajeeseen, joka luonnonsuojelulain mukaista poikkeamispäätöstä koskevan ratkaisuvallan siirtoon liittyy, kun otetaan vielä huomioon viraston sisäisen valitusoikeuden puuttuminen. Kyseisen tahon mukaan luonnonsuojelulaissa, ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa pitäisi nimenomaisesti säätää, että yhteiskäsittelyn piiriin kuuluva lupahakemus on hylättävä, jos luvan myöntämisedellytykset täyttyvät vain osittain. Vaasan hallinto-oikeus kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että kysymys luonnonsuojelulain mukaisen poikkeamisen tarpeesta voi olla tulkinnanvarainen ja poikkeamisen tarve voi riippua siitä, millä tavoin hanketta mahdollisesti voidaan muotoilla lupamääräyksin. Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry:n mukaan olisi tarkoituksenmukaista, että vasta lupaviranomainen arvioisi luonnonsuojelulain kieltojen ja rajoitusten merkitystä, kuten nykyisinkin tehdään. 

Lisäksi eräissä lausunnoissa kritisoitiin lausunnolla ollutta ehdotusta siitä, että yhteiskäsittelyssä käsiteltäisiin yksinomaan asioita, joissa sekä ympäristö- tai vesilupa että luonnonsuojelulain mukainen lupa voitaisiin myöntää. Muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto piti lainsäädäntöteknisesti jossain määrin kyseenalaisena, että yhdistämismenettelyn aineellisena esikysymyksenä etukäteen ratkaistaisiin, voidaanko poikkeuslupa mahdollisesti myöntää vai ei. Tällainen "esiratkaisu" ei Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan vastaa lainsäädännölle asetettuja vaatimuksia, etenkin kun luonnonsuojelulain osalta on usein kyse EU-sääntelyn toimeenpanosta. Myös Kainuun ELY-keskus kritisoi sitä, että valittavaan käsittelymuotoon voitaisiin tulkita sisältyvän lupaus asian käsittelyn tietynlaisesta lopputuloksesta. 

Toisaalta ehdotettu luonnonsuojelulain poikkeamislupien ja ympäristö- tai vesiluvan yhteiskäsittely koettiin useissa lausunnoissa positiiviseksi. Muun muassa korkein hallinto-oikeus lausui, että luonnonsuojelulain poikkeuslupien yhteiskäsittely ympäristönsuojelulain ja vesilain lupamenettelyjen kanssa vaikuttaa hyvin perustellulta silloin, kun Valtion lupa- ja valvontaviranomainen on toimivaltainen kaikissa näissä asioissa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan esityksessä on myös perustellusti tunnistettu, että yhteiskäsittely ei ole mielekästä kaikissa tilanteissa. Suomen luonnonsuojeluliitto katsoi, että yhteiskäsittelystä luopumisen tulisi olla selvä poikkeus pääsääntöön ja sille tulisi olla selkeät perusteet, vaikka joissakin tilanteissa saattaakin olla perusteltua erottaa luonnonsuojelulain poikkeuslupa muusta luvasta. 

Lausuntopalauteen perusteella on yhteiskäsittelyä koskevien pykäläehdotusten ja luonnonsuojelulain 61 §:n yksityiskohtaisia perusteluja tarkennettu. Perusteluissa on kuvattu luonnonsuojelulain poikkeamislupien muutoksenhakumenettelyjä. Yhteiskäsittelyä koskevien vesilain, ympäristönsuojelulain ja luonnonsuojelulain pykälien perusteluja on tarkennettu. Perusteluista on poistettu maininta siitä, että yhteiskäsittelyä voitaisiin soveltaa vain silloin, kun molemmat luvat voidaan myöntää. Perusteluissa todettaisiin lisäksi aiempaa selvemmin, että luvan myöntäminen hankkeelle edellyttäisi, että myöntämisen edellytykset täyttyvät sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain että luonnonsuojelulain mukaan. Perusteluissa todettavan mukaisesti käsittelyn yhteydessä tulisi selvittää myös lupamääräysten merkitys, millä voidaan joissain tilanteissa saavuttaa tilanne, ettei erillinen luonnonsuojelulain mukainen poikkeuslupa ole hankkeessa ylipäätään tarpeen. Yhteiskäsittelyä koskeviin pykäläehdotuksiin ei ole kuitenkaan tehty näiltä osin muutoksia, vaan ne vastaavat lausunnolla ollutta ehdotusta. 

Lisäksi lausuntopalauteen perusteella on esitykseen valmisteltu kolme uutta liitelakia: laki korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain muuttamisesta, laki tuomioistuinlain muuttamisesta ja laki hallinto-oikeuslain muuttamisesta. Edellä mainittujen liitelakien avulla selvennettäisiin sitä, missä kokoonpanossa asiat käsitellään silloin, kun on kyse esitetystä yhteiskäsittelystä. Tuomioistuimia koskevat lakimuutokset on valmisteltu yhteistyössä oikeusministeriön, korkeimman hallinto-oikeuden ja Vaasan hallinto-oikeuden kanssa. 

Suomen Kuntaliitto ry:n mukaan luonnonsuojelulain 72 b §:stä jää epäselväksi sovelletaanko yhteiskäsittelyä vain silloin kun kyseessä on valtion toimivaltaan kuuluva ympäristölupa vai myös silloin kun kyseessä on kunnan toimivaltaan kuuluva ympäristölupa. Esitystä on tältä osin tarkennettu siten, että yhteiskäsittelyä sovelletaan vain silloin kun kyseessä on Valtion lupa- ja valvontaviraston toimivaltaan kuuluva lupa. 

Ehdotetun yhteensovittavan lupamenettelyn ja yhteiskäsittelyn soveltamisalan osalta esityksestä on poistettu tarpeettomana viittaus luonnonsuojelulain 49 §:n 4 momenttiin. Kyseisessä momentissa on kyse poikkeuksista, jotka koskevat kasvi- tai lintulajien yksilön, sen osan tai johdannaisen hallussapitoa, kuljetusta, myymistä ja vaihtamista sekä tarjoamista myytäväksi ja vaihdettavaksi. Tällaiset vaihdantaa koskevat poikkeamisluvat eivät yleensä tule käsiteltäväksi minkään toisen ympäristöllisen luvan yhteydessä, eikä niitä näin ollen ole tarkoituksenmukaista sisällyttää yhteensovittavaan lupamenettelyyn. 

YVA- menettelyn ja -lupamenettelyjen yhteensovittaminen 

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry, Energiateollisuus, Teknologiateollisuus ry, Bioenergia ry, Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry sekä Metsäteollisuus kannattivat YVA- ja lupamenettelyn yhteensovittamista esitetyssä laajuudessa ja katsoivat ehdotuksen palvelevan esityksen tavoitteita. 

Satakuntaliitto ja Keski-Suomen ELY-keskus katsoivat, että YVA-menettelyn yhdistäminen lupamenettelyyn saattaa heikentää osallistumismahdollisuuksia ja haitankärsijän asemaa, mistä syystä kyseiset tahot pitivät tärkeänä, että asianosaisten ja sidosryhmien osallistumismahdollisuudesta huolehditaan riittävän kuulemisen ja tiedottamisen kautta. 

Ehdotettu 22 a § keräsi muutosehdotuksia. Yva ry:n mukaan tulisi säätää erikseen, millä edellytyksillä voidaan hyväksyä vain yksi hankevaihtoehto. Sen mukaan ei ole riittävää, että toiminnanharjoittaja ainoastaan ilmoittaa, että toteutuskelpoisia hankevaihtoehtoja ei ole. Hämeen ELY-keskus katsoo, että ehdotetun lain 22 a §:n 2 momentti sisältää riskin siitä, että vaihtoehtojen etsiminen ja vaihtoehtotarkastelusta luopuminen tulee uusissa hankkeissa liian houkuttelevaksi ja YVA-menettelylle ominainen vaihtoehtojen käsittely vähenee olennaisesti. Vaasan hallinto-oikeuden ja Suomen Kuntaliitto ry:n näkemyksen mukaan esitys on ristiriitainen YVA-direktiivin perusajatuksen kanssa: esityksessä lähdetään siitä, että YVA-menettely voidaan suorittaa siten, ettei se sisällä todellista vaihtoehtojen tarkastelua. Esityksessä on jo todettu, että yhteensovittamien tulee kysymykseen vain, kun hankkeella ei ole sijainnin, laajuuden tai teknisten ominaisuuksien kannalta toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Tällainen tapaus voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin kun olemassa olevaa hanketta muutetaan, eikä tällöin ole muuta vaihtoehtoja. 

Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry ehdotti, että 22 a §:ään lisätään maininta siitä, että selvityksiä saattaa olla tarpeen täydentää. Hämeen ELY-keskus ehdottaa, että 22 a §:ssä käytettäisiin selvitykset-sanan sijasta ilmaisua ”selvityksiä”. Edellä mainittu termimuutos on tehty 22 a §:ään. 

Suomen luonnonsuojeluliitto kritisoi ehdotettua 25 §:ää ja sen mukaan YVA-selostus tulisi jatkossakin jättää ennen lupahakemusta. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan YVA- ja lupamenettelyn yhteensovittaminen voi vaarantaa YVA-menettelyn yleisen ohjausvaikutuksen heikentymisen, sillä jos ei enää edellytetäkään, että YVA-arviointiselostus tehdään ennen lupamenettelyä, heikentää se mahdollisuuksia ottaa YVA huomioon päätöksenteossa. Uudenmaan ELY-keskuksen mukaan ehdotettu 25 § saattaa heikentää kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja hankkeen vaihtoehtotarkastelun merkittävyyttä YVA-menettelyssä. 

Oikeusministeriön mukaan ympäristönsuojelulain 44 a §:n ja vesilain 11 luvun 11 a §:n muotoilu on kirjoitusasultaan epäselvä. Sen mukaan pykälistä tulisi selkeästi ilmetä, että kyse on lupaviranomaisen asettamasta määräajasta, joka ei saa olla 45 päivää lyhyempi tai 60 päivää pidempi. Tältä osin esityksen yksityiskohtaisia perusteluja on täydennetty. 

Maa-aineslain yhteensovittaminen 

Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:n ja Infra ry:n mukaan vesilain ja maa-aineslain mukaisen luvan yhteiskäsittely tulee mahdollistaa. 

Yhden luukun lainsäädäntövalmistelun yhteydessä ei olla tekemässä muutoksia lupien edellytyksiin tai eri lupien välisiin edellytyssuhteisiin, johon edellä mainittu muutosesitys liittyy. Tässä syystä esityksessä ei ole esitetty tehtäväksi vesilain ja maa-aineslain mukaista luvan yhteiskäsittelyä. Lisäksi voidaan todeta, että vesilain ja maa-aineslain mukaisten lupien määrä on vähäinen, noin 20 lupaa vuodessa. 

Vaasan hallinto-oikeus katsoo, että esityksessä käytetty ilmaisu ”käsitellään yhdessä” ympäristönsuojelu- ja vesilakiin viitaten on terminologisesti epäonnistunut ratkaisu, sillä esitetty sanamuoto voisi helposti sekaantua jo olemassa oleviin yhteiskäsittelyä koskeviin säännöksiin. 

Termin ”käsitellään yhdessä” osalta on todettava, että ympäristönsuojelu- ja vesilain yhteiskäsittely-säännös tuli jo vuonna 2000 ympäristönsuojelulakiin ja ympäristönsuojelu- ja maa-aineslain yhteiskäsittely tuli vuonna 2015 maa-aineslakiin. Siten yhteiskäsittely-termi on näissä yhteyksissä jo vakiintunut käsite. 

Voimaantulo 

Lausunnonantajat olivat yksimielisiä siitä, että lain voimaantulon yhteydessä sähköisten asiointijärjestelmien on oltava käytössä kokonaisvaltaisesti. Teknologiateollisuus ry:n mukaan voimaantuloa ei tulisi lykätä tai porrastaa. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry sekä maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry pitivät tärkeänä muutosten vaikutusten seurantaa ja käsittelyajan seurantaa. Esityksen perusteluja on täydennetty vaikutusten seurannan ja käsittelyaikojen kehittymisen seurannan osalta. 

Neuvottelu kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 

Hallituksen esitysluonnosta käsiteltiin 11 päivänä syyskuuta 2018 kuntalaissa (410/2015) tarkoitetussa kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnan kokouksessa (Kuthanek), josta asia siirrettiin syyskuun 21 päivänä 2018 pidettävään erillisneuvotteluun. Neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan neuvottelu oli erimielinen sähköisen järjestelmän kustannusten korvaamisen ja henkilötyövuosien osalta. 

Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto ja sen huomioiminen 

Luonnos hallituksen esitykseksi on ollut lainsäädännön arviointineuvostossa arvioitavana. Lainsäädännön arviointineuvosto antoi hallituksen esityksen luonnoksesta lausunnon 27 päivänä syyskuuta 2018 (VNK/1556/32/2018). Arvioitineuvosto katsoi, että hallituksen esitysluonnos noudattaa pääosin säädösehdotusten vaikutusten arviointiohjetta. Arviointineuvosto piti myönteisenä, että esitysluonnoksesta saa hyvän käsityksen asian taustasta ja nykytilasta sekä esityksen tavoitteista, keskeisistä ehdotuksista ja vaikutusarvioista epävarmuuksineen. Arviointineuvoston lausunnon mukaan esitysluonnos on kokonaisuudessaan suhteellisen ymmärrettävästi kirjoitettu, joskin vaikutusarviojakso on sekava. Arviointineuvosto piti myönteisenä sitä, että vaikutusarvioiden tukena on käytetty erillistä selvitystä ja esitys rakentuu useiden selvitysten varaan. Arvioitineuvosto piti hyvin myönteisenä, että lausunnot ja niiden perusteella tehdyt muutokset oli esitelty huolellisesti esitysluonnoksessa. Lausunnossa pidettiin myös hyvänä, että esitysluonnokseen on kirjattu tarve uudistuksen vaikutusten arvioinnin seurantaan. 

Arviointineuvosto totesi lausunnossaan, että esityksen keskeisimmät puutteet ja kehittämiskohteet olivat muut muassa seuraavat: 

1) Lakiesityksen tarkoituksenmukaisuutta tulisi perustella kokonaisarviolla, jossa tavoitteet ja ehdotukset sekä mahdolliset hyödyt, riskit ja kustannukset suhteutetaan toisiinsa. 

2) Ehdotusta tulisi verrata huolellisesti vaihtoehtoon, jossa ehdotettua uudistusta ei toteuteta, mutta sähköinen asiointijärjestelmä on käytössä. Lisäksi sähköisen asiointijärjestelmän toimivuudesta tulisi saada selkeämpi arvio. 

3) Kustannusarvioita kannattaisi tarkentaa yritysten hyötyjen näkökulmasta. 

4) Esitysluonnoksesta tulisi käydä ilmi, kuinka varmistetaan kuntien edellytykset lain tarkoituksenmukaiseen toimeenpanoon. 

5) Esitysluonnoksesta tulisi käydä selvästi ilmi, kuinka riskit mahdollisuuksien mukaan vältetään, ettei ehdotuksella heikennetä ympäristönsuojelun tasoa tai kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. 

Lainsäädännön arviointineuvoston lausuntopalautteen johdosta esitykseen on tehty seuraavia muutoksia. Lakiesityksen tarkoituksenmukaisuutta on perusteltu kokonaisarviolla jaksossa 3.1. ”Esityksen tavoitteet”. Esityksessä on tuotu selvemmin esille, että esityksen tavoitteisiin ei päästäisi ilman lainsäädännöllisiä toimenpiteitä pelkästään sähköisen asiointijärjestelmän kehittämisellä. Esityksen jaksoon ”Vaikutukset julkiseen talouteen” on lisätty alakohta ”Sähköinen asiointi”, jossa on kuvattu sähköisen järjestelmän kehittämisestä ja siitä aiheutuvia kustannuksia yleisellä tasolla. Euromääräistä arviota sähköisen asiointijärjestelmän kehittämiskustannuksista ei ole kuitenkaan kyetty arvioimaan. Viranomaisten resurssitarpeita on kohdennettu yhteensovittavan viranomaisen Valtion lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen osalta. Vaikutuksia viranomaisten toimintaan on tarkennettu kuvaamalla millä keinoilla voitaisiin varmistua, että yhteensovittava viranomainen ja toimeenpaneva viranomainen tulevat selviytymään ehdotuksen mukaisista viranomaistehtävistä. Ehdotuksen vaikutuksia yrityksiin on syvennetty ja niitä on pyritty kuvaamaan vankemmin yritysten näkökulmasta. Arviointineuvoston suositusta huomioida tarkemmin minkälaisiin yrityksiin uudistus erityisesti kohdistuu tai mikä on uutta menettelyä harkitsevien yritysten määrän suuruusluokka ei ole voitu huomioida. Yhteiskunnallisia vaikutuksia on täsmennetty niin, että esityksestä saisi paremmin varmuuden siitä, ettei kansalaisten tai viranomaisten kuulemisen edellytykset heikenny eikä ympäristönsuojelun taso alene. Niin ikään esitykseen on lisätty arviointineuvoston lausunnon johdosta uusi jakso ”Vaikutukset kansantalouteen”. Uudistuksen vaikutusten seurantaa on ehdotettu laajennettavaksi arviointineuvoston lausunnon perusteella. 

Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston laintarkastusyksikö on tarkastanut esityksen pääasiallisen sisällön ja lakiehdotukset.