2.1
Maakaasumarkkinalaki
Maakaasumarkkinalain siirtymäsäännösten mukaan Suomen maakaasumarkkinat avataan kilpailulle 1 päivänä tammikuuta 2020. Samassa yhteydessä Suomessa otetaan käyttöön maakaasuverkkoasetuksen 13 artiklaan perustuvat maakaasun verkkoon syötön ja verkosta oton maksut eli syöttö- ja ottomaksuihin perustuva uusi siirtotariffijärjestelmä.
22 §.Maakaasun verkkoon syötön ja verkosta oton maksut. Maakaasumarkkinalain verkkoon syötön ja verkosta oton maksuja koskevan 22 §:n 1 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi nykyistä tarkemmat säännökset maakaasujärjestelmän eristyneisyyden päättävien ulkomaanyhteyksien siirtomaksuja koskevista alennuksista. Säännöksen tarkoituksena on määritellä maakaasuverkkoasetuksen 26 artiklaan perustuvalla kansallisella yksityiskohtaisemmalla säännöksellä ne edellytykset, joilla komission asetuksen (EU) 2017/460 9 artiklan 2 kohdan tariffien asettamista koskevan poikkeussäännöksen mukaisena alennuksena voitaisiin kokonaan poistaa syöttö- ja ottomaksut maakaasujärjestelmän eristyneisyyden päättävästä yhdysputkesta. Kansallista säännöstä ei sen sijaan sovellettaisi niihin tilanteisiin, joissa alennus kattaisi vain osan syöttö- tai ottomaksua.
Voimassa olevan säännöksen mukaan syöttö- ja ottopisteelle, johon on liitetty yhdysputki Euroopan talousalueeseen kuuluvan toisen valtion maakaasuverkkoon, ei aseteta siirtomaksua, jos syöttö- ja ottomaksun asettamatta jättäminen perustuu Suomea sitovaan kansainväliseen velvoitteeseen tai sopimukseen. Esityksen mukaan edellytyksenä syöttö- ja ottomaksun asettamatta jättämiselle maakaasujärjestelmän eristyneisyyden päättävässä yhdysputkessa olevaan syöttö- ja ottopisteeseen olisi, että maksujen asettamatta jättäminen parantaisi maakaasun toimitusvarmuutta. Toimitusvarmuuden paranemiseksi katsottaisiin esimerkiksi maakaasuvarastojen ja vaihtoehtoisten maakaasun hankintalähteiden käyttömahdollisuuksien helpottuminen syöttö- ja ottomaksujen poistamisen seurauksena. Edellytyksenä olisi myös, että syöttö- ja ottomaksun asettamatta jättäminen perustuu Suomea sitovaan kansainväliseen velvoitteeseen tai kansainväliseen sopimukseen. Esityksessä ehdotettaisiin lisäksi, että maakaasujärjestelmän eristyneisyyden päättävässä yhdysputkessa olevaan syöttö- ja ottopisteeseen olisi mahdollista olla asettamatta siirtomaksua myös siirtoverkonhaltijoiden tekemään, vastavuoroisiin markkinaedellytyksiin perustuvaan sopimukseen perustuen. Maakaasujärjestelmän eristyneisyydellä tarkoitettaisiin ehdotuksessa tilannetta, jossa maakaasujärjestelmästä ei olisi yhteyttä toisen Euroopan unionin jäsenvaltion maakaasujärjestelmään. Ehdotetulla muutoksella helpotettaisiin mahdollisuutta muodostaa alueelliset maakaasumarkkinat, joissa Suomen maakaasujärjestelmä olisi mukana.
Alueelliseen tariffijärjestelyyn osallistuvien siirtoverkonhaltijoiden tehtävänä olisi selvittää keskinäisenä yhteistyönä maakaasujärjestelmien välisistä siirroista aiheutuvat vaikutukset siirtoverkonhaltijoiden tuloihin ja menoihin sekä niiden kompensointi siirtoverkonhaltijoiden välillä. Suomalaisen siirtoverkonhaltijan vastaanottamat ja maksamat kompensaatiomaksut tulisi huomioida tuloina ja kustannuksina siirtoverkonhaltijan hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa. Huomioimisen edellytyksenä olisi, että alueellinen tariffijärjestely perustuisi Suomea sitovaan kansainväliseen velvoitteiseen tai kansainväliseen sopimukseen taikka siirtoverkonhaltijoiden tekemään, vastavuoroisiin markkinaedellytyksiin perustuvaan sopimukseen.
Esityksen tavoitteena on edistää alueellisia toimenpiteitä, joiden seurauksena suomalaiset maakaasualan yritykset ja loppukäyttäjät voisivat helpommin ja pienemmillä siirtokustannuksilla hyödyntää muissa jäsenvaltioissa olevia maakaasun toimitusvarmuutta parantavia infrastruktuureja ja kilpailevia maakaasun hankintalähteitä sekä päästä markkinoiden ja infrastruktuurin kehittyessä ostamaan kaasua myös Keski-Euroopan yhteenliitetystä siirtoverkosta. On mahdollista, että Latvian, Viron ja Suomen siirtoverkko-operaattorit solmivat vuoden 2020 alusta voimaan tulevan siirtotariffeja koskevan alueellisen sopimuksen jo kuluvan vuoden aikana.
Maakaasumarkkinalain 22 §:n säännökseen ei esitetä muilta osin muutoksia.
33 a §.Syöttö- ja ottojärjestelmä. Maakaasumarkkinalakiin sisällytettäisiin säännökset alueellisen syöttö- ja ottojärjestelmän muodostamisesta. Säännöstä sovellettaisiin tilanteiseen, jossa kansallinen maakaasujärjestelmä liittyisi komission asetuksen (EU) 2017/460 11 artiklassa tarkoitettuun kahden tai useamman Euroopan unionin jäsenvaltion alueelle ulottuvaan syöttö- ja ottojärjestelmään.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan Suomen maakaasujärjestelmä muodostaa oman syöttö- ja ottojärjestelmänsä. Suomi voi myös liittyä osaksi usean Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion muodostamaa alueellista syöttö- ja ottojärjestelmää. Vastaavalla alueella toimivan yhteisen tasehallinta-alueen perustaminen olisi edellytys alueellisen syöttö- ja ottojärjestelmän muodostamiselle. Alueelliseen syöttö- ja ottojärjestelmään kuuluvat maakaasujärjestelmät yhdistävistä sisäisistä yhdysputkista poistettaisiin syöttö- ja ottopiste, eikä kaasun siirrosta yhdysputkessa perittäisi erillisiä syöttö- ja ottomaksuja. Kaasu pääsisi siirtymään vyöhykkeen sisällä maasta toiseen ilman syöttö- ja ottomaksuja. Alueellisen syöttö- ja ottojärjestelmän muodostamisesta ja sen edellytyksistä ei säädetä suoraan voimassa olevassa lainsäädännössä. Käytännössä voimassa olevan lain 22 §:n 1 momentin säännöksen perusteella suomalaisen siirtoverkonhaltijan liittyminen alueelliseen syöttö- ja ottojärjestelmään edellyttäisi Suomea sitovaa kansainvälistä velvoitetta tai kansainvälistä sopimusta yhdysputken siirtomaksujen poistamisesta.
Ehdotuksen mukaan kansallinen maakaasujärjestelmä muodostaisi jatkossakin ilman erityisjärjestelyjä oman syöttö- ja ottojärjestelmänsä. Alueelliseen syöttö- ja ottojärjestelmään kuuluisi puolestaan kahden tai useamman Euroopan unionin jäsenvaltioiden maakaasujärjestelmiä. Ehdotuksen mukaan alueellinen syöttö- ja ottojärjestelmä olisi mahdollista muodostaa Suomea sitovaan kansainväliseen velvoitteeseen tai kansainväliseen sopimukseen taikka siirtoverkonhaltijoiden tekemään, vastavuoroisiin markkinaedellytyksiin perustuvaan sopimukseen perustuen. Alueellinen syöttö- ja ottojärjestelmä muodostaisi yhtenäisen tasehallinta-alueen. Yhdysputkessa, joka yhdistäisi maakaasujärjestelmän yhteiseen alueelliseen syöttö- ja ottojärjestelmään, ei perittäisi erillisiä maakaasun verkkoon syötön ja verkosta oton maksuja.
Alueelliseen syöttö- ja ottojärjestelmään kuuluvien siirtoverkonhaltijoiden tehtävänä olisi selvittää keskinäisenä yhteistyönä maakaasujärjestelmien välisistä siirroista aiheutuvat vaikutukset siirtoverkonhaltijoiden tuloihin ja menoihin sekä niiden kompensointi siirtoverkonhaltijoiden välillä. Suomalaisen siirtoverkonhaltijan vastaanottamat ja maksamat kompensaatiomaksut tulisi huomioida tuloina ja kustannuksina siirtoverkonhaltijan hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa. Huomioimisen edellytyksenä olisi, että alueellinen tariffijärjestely perustuisi Suomea sitovaan kansainväliseen velvoitteiseen tai kansainväliseen sopimukseen taikka siirtoverkonhaltijoiden tekemään, vastavuoroisiin markkinaedellytyksiin perustuvaan sopimukseen.
100 §.Maakaasun siirtoa koskevat siirtymäsäännökset. Maakaasun siirtoverkonhaltija Gasum Oy toimii maakaasumarkkinoiden avautumiseen saakka vertikaalisesti integroidun yritysrakenteen mukaisesti. Yhtiö harjoittaa samanaikaisesti sekä siirtoliiketoimintaa että maakaasun tuontia, biokaasun tuotantoa ja niiden myyntiä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan yhtiö päättää siirtoverkonhaltijalle kuuluvien tehtävien ja voimassa olevan sääntelyjärjestelmän puitteissa vuonna 2020 noudatettavat siirtopalvelun tariffit ja muut ehdot. Maakaasualan yritysten ja maakaasun loppukäyttäjien piiristä useat toimijat ovat kyseenalaistaneet sen, että sama yhtiö, joka avautuvilla markkinoilla toimii muiden yhtiöiden kilpailijana, valmistelee yksin kaikkiin markkinaosapuoliin vaikuttavat siirtotariffit ja muut siirtopalvelun ehdot. Kritiikki on kohdistunut ennen kaikkea rajat ylittävään maakaasukauppaan liittyvän siirtopalvelun ehtojen valmisteluun. Nämä ehdot ovat maakaasukaupan kilpailun kannalta avainasemassa. Kansallisen maakaasumarkkinan markkinasääntöjen ja siirtopalvelun ehtojen valmistelu on tapahtunut avoimesti ja yhteistyössä muiden markkinaosapuolten kanssa. Myös ulkomaanyhteyksien ehtojen valmistelu on edistynyt. Ulkomaanyhteyksien ehtojen valmistelussa ei ole muissa maissa noudatettavien menettelyjen johdosta mahdollista järjestää samanlaista avointa yhteistyötä markkinaosapuolten kanssa kuin kansallisten markkinasääntöjen valmistelussa on sovellettu. Maakaasualan yritysten ja maakaasun loppukäyttäjien olisi kuitenkin voitava luottaa siihen, että maakaasukaupan siirtomaksut ja muut siirtopalvelun ehdot määritellään puolueettomasti, erityisesti ulkomaanyhteyksien osalta. Tämän luottamuksen varmistamiseksi maakaasujärjestelmän ulkomaanyhteyksien siirtomaksujen ja siirtopalvelun muiden ehtojen sääntelyä ehdotetaan lisättäväksi maakaasumarkkinoiden avaamiseen liittyvän siirtymävaiheen ajaksi.
Maakaasumarkkinalain 100 §:n maakaasun siirtoa koskevaa siirtymäsäännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kansallisena sääntelyviranomaisena toimivalle Energiavirastolle säädettäisiin maakaasumarkkinoiden kilpailun avaamiseen liittyvä määräaikainen toimivalta vahvistaa maakaasujärjestelmän ulkomaanyhteyksissä noudatettavat siirtomaksut ja muut ulkomaanyhteyksissä noudatettavat siirtopalvelun ehdot vuosiksi 2020 ja 2021. Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY, jäljempänä maakaasun sisämarkkinadirektiivi, 41 artiklan 6 kohdan mukaan sääntelyviranomaisilla on oltava velvollisuus vahvistaa tai hyväksyä riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa rajat ylittäviin infrastruktuureihin pääsyä koskevat tariffit tai menetelmät niiden laskemiseksi ja muut niihin pääsyä koskevat ehdot ja edellytykset, mukaan lukien kapasiteetin jakoa ja ylikuormituksen hallintaa koskevat menettelyt. Esityksen tarkoituksena on tältä osin varmistaa, että maakaasualan yritykset ja loppukäyttäjät voivat luottaa siihen, että rajat ylittävän siirtopalvelun siirtomaksut ja muut siirtopalvelun ehdot on asetettu puolueettomasti.
Koska 1 päivänä tammikuuta 2020 kilpailulle avautuvien maakaasumarkkinoiden edellyttämät siirtoverkkopalveluiden ehdot on määriteltävä vuoden 2019 alkupuoliskolla, jolloin eriytettyä siirtoverkonhaltijaa ei ole vielä perustettu, ehdotetaan lain 100 §:n 1 momenttiin siirtymäkauden järjestelynä Energiavirastolle toimivaltaa vahvistaa rajat ylittävää siirtopalvelua koskevat tariffit niiden laskentamenetelmien asemesta. Ehdotuksen mukaan Energiavirastolla olisi määräaikainen toimivalta vahvistaa ulkomaanyhteyksien siirtomaksut ja muut ulkomaanyhteyksissä noudatettavat ehdot omasta aloitteestaan ilman, että siirtoverkonhaltijan tekemä ehdotus rajoittaisi viraston toimivaltaa mainittujen ehtojen määrittämisessä. Vahvistuspäätöksen aineellisoikeudellinen perusta määräytyisi sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 12 §:n mukaisesti. Kansallinen ja Euroopan unionin maakaasumarkkinalainsäädäntö sitoisivat siten Energiavirastoa sen antaessa vahvistuspäätöksensä. Siirtymäsäännös koskisi vuosiksi 2020 ja 2021 vahvistettavia ehtoja. Sen jälkeen palattaisiin kansallisen sääntelyjärjestelmän mukaiseen normaaliin menettelyyn. Vahvistuspäätös olisi voimassa vuoden kerrallaan.
Vahvistuspäätökseen saisi hakea muutosta maakaasumarkkinalain 96 §:n 2 momentissa säädetyn menettelyn mukaisesti. Muutoksenhakutuomioistuimena toimisi markkinaoikeus. Asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädettäisiin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013). Vahvistuspäätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen sovellettaisiin maakaasumarkkinalain 97 §:n säännöstä. Energiaviraston päätöstä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei Energiavirasto päätöksessään toisin määrää. Muutoksenhakutuomioistuimella olisi lisäksi oikeus antaa määräyksiä päätösten täytäntöönpanosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Pykälän 2 momentin säännöksen tarkoituksena on määritellä maakaasuverkkoasetuksen 26 artiklaan perustuvalla kansallisella yksityiskohtaisemmalla säännöksellä ne edellytykset, joilla Energiavirasto voisi määrätä vahvistuspäätöksessään komission asetuksen (EU) 2017/460 9 artiklan 2 kohdan tariffien asettamista koskevan poikkeussäännöksen mukaisesta alennuksesta syöttö- ja ottomaksuihin maakaasujärjestelmän eristyneisyyden päättävässä yhdysputkessa. Energiaviraston vahvistuspäätöksessä ei voitaisi poiketa lain 33 a §:ään ehdotetussa säännöksessä tarkoitettuun alueelliseen syöttö- ja ottojärjestelmään liittymisen edellytyksistä. Maakaasujärjestelmän eristyneisyydellä tarkoitettaisiin ehdotuksessa tilannetta, jossa maakaasujärjestelmästä ei olisi yhteyttä toisen Euroopan unionin jäsenvaltion maakaasujärjestelmään. Ehdotetulla muutoksella helpotettaisiin mahdollisuutta muodostaa alueelliset maakaasumarkkinat, joissa Suomen maakaasujärjestelmä olisi mukana. Esityksen tavoitteena on edistää alueellisia toimenpiteitä, joiden seurauksena suomalaiset maakaasualan yritykset ja loppukäyttäjät voisivat helpommin ja pienemmillä siirtokustannuksilla hyödyntää muissa jäsenvaltioissa olevia maakaasun toimitusvarmuutta parantavia infrastruktuureja ja kilpailevia maakaasun hankintalähteitä sekä päästä markkinoiden ja infrastruktuurin kehittyessä ostamaan kaasua myös Keski-Euroopan yhteenliitetystä siirtoverkosta.
Pykälän 2 momentin mukaan vahvistuspäätöksessä voitaisiin lain 22 §:n estämättä määrätä maakaasujärjestelmän eristyneisyyden päättämiseksi kehitetyssä yhdysputkessa olevaan syöttö- ja ottopisteeseen liittyvien siirtomaksujen asettamatta jättämisestä tai niitä koskevasta muusta alennuksesta, jos siirtomaksujen asettamatta jättäminen tai niitä koskeva muu alennus parantaisi toimitusvarmuutta, perustuisi maakaasujärjestelmien vastavuoroisiin markkinaedellytyksiin ja järjestely olisi maakaasumarkkinoiden kehityksen kannalta tarkoituksenmukaista. Esityksen mukaan edellytyksenä syöttö- ja ottomaksun asettamatta jättämiselle tai muulle alennukselle maakaasujärjestelmän eristyneisyyden päättävässä yhdysputkessa olevaan syöttö- ja ottopisteeseen olisi, että maksujen asettamatta jättäminen parantaisi maakaasun toimitusvarmuutta. Toimitusvarmuuden paranemiseksi katsottaisiin esimerkiksi maakaasuvarastojen ja vaihtoehtoisten maakaasun hankintalähteiden käyttömahdollisuuksien helpottuminen syöttö- ja ottomaksujen poistamisen seurauksena. Vastavuoroisten markkinaedellytysten täyttymisen keskeisenä edellytyksenä olisi alueellisen tariffijärjestelyn noudattaminen yhtenäisesti alueelliseen järjestelyyn kuuluvissa maakaasujärjestelmissä. Arvioinnin tulisi kohdistua lisäksi maakaasumarkkinoiden avaamisen tasoon ja vastavuoroisten kilpailuedellytysten olemassaoloon muissa maakaasujärjestelmissä. Vastavuoroiset kilpailuedellytykset liittyvät esimerkiksi markkinoille pääsyyn. Arvioitaessa hankkeen tarkoituksenmukaisuutta maakaasumarkkinoiden kehityksen kannalta olisi tarpeellista arvioida ainakin niitä vaikutuksia, joita alueellisella tariffijärjestelyllä olisi Suomen maakaasujärjestelmään ja maakaasuverkkoon, maakaasun toimitusvarmuuteen sekä maakaasun tarjontaan ja hintaan. Tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa Energiaviraston tulisi painottaa toimitusvarmuuden parantamiseen liittyvän tavoitteen ohella erityisesti maakaasumarkkinoiden kilpailun lisääntymiseen ja uusien maakaasuntoimittajien markkinoille pääsyn helpottamiseen perustuvia näkökohtia. Lisäksi tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon, että alueellisen tariffijärjestelyn ehtojen vuoksi suomalaisille maakaasun loppukäyttäjille ei tulisi lisäkustannuksia muiden maiden maakaasuverkoston ja infrastruktuurin kehittämisestä ja ylläpitämisestä. Lisäksi tulisi ottaa huomioon alueellisen tariffijärjestelyn merkitys maakaasun sisämarkkinoille. Energiavirasto voisi päättää momentissa tarkoitetusta siirtomaksujen asettamatta jättämisestä tai niitä koskevasta muusta alennuksesta siitä riippumatta, onko siirtoverkonhaltijoiden välillä tehty 22 §:ssä tarkoitettua, vastavuoroisiin markkinaedellytyksiin perustuvaa sopimusta.
Jos Energiaviraston vahvistuspäätöksessä määrättävien ehtojen perusteella muodostettaisiin 22 §:ssä tarkoitettua vastaava alueellinen tariffijärjestely, olisi alueen siirtoverkonhaltijoiden tehtävänä selvittää keskinäisenä yhteistyönä maakaasujärjestelmien välisistä siirroista aiheutuvat vaikutukset siirtoverkonhaltijoiden tuloihin ja menoihin sekä niiden kompensointi siirtoverkonhaltijoiden välillä. Suomalaisen siirtoverkonhaltijan vastaanottamat ja maksamat kompensaatiomaksut tulisi huomioida tuloina ja kustannuksina siirtoverkonhaltijan hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (590/2013) 10 §:n 2 momenttiin ehdotetun säännöksen mukaan huomioimisen edellytyksenä olisi kuitenkin, että alueellinen tariffijärjestely perustuisi siirtoverkonhaltijoiden tekemään, vastavuoroisiin markkinaedellytyksiin perustuvaan sopimukseen. Tällainen sopimus voitaisiin tehdä myös vahvistuspäätöksen antamisen jälkeen.
Pykälän 3 momentin mukaan Energiaviraston olisi ennen vahvistuspäätöksen antamista neuvoteltava ehdoista maakaasujärjestelmän siirtoverkonhaltijoiden kanssa ja kuultava maakaasualan yrityksiä, loppukäyttäjiä ja muita asiaan liittyviä sidosryhmiä. Neuvotteluvelvollisuus tarkoittaisi myös sitä, että Energiaviraston tulisi päätöstä tehdessään huomioida siirtoverkonhaltijoiden tekemä tariffien ja muiden ehtojen valmistelutyö sekä olemassa olevat alueellista tariffijärjestelyä koskevat siirtoverkonhaltijoiden sopimusjärjestelyt edellyttäen, että nämä olisivat asiaan liittyvien aineellisoikeudellisoikeudellisten säännösten mukaisia ja markkinatoimijoille syrjimättömiä ja tasapuolisia.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan siirtoverkonhaltijan verkkoon syötön ja verkosta oton maksujen julkaisun takarajaa siirrettäisiin kahdella kuukaudelle eteenpäin 30 päivään kesäkuuta 2019. Lisäksi säädettäisiin, että maksujen julkaisun tulisi tapahtua Energiaviraston 1 momentissa tarkoitetun vahvistuspäätöksen antamisen jälkeen. Ehdotuksen tarkoituksena on antaa lisäaikaa ulkomaanyhteyksien tariffien ja muiden ehtojen valmisteluun.
2.3
Sähkömarkkinalaki
56 §.Sähköntuotannon verkkopalvelumaksuja koskevat erityissäännökset jakeluverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa. Sähkömarkkinalakiin lisättäisiin säännökset, jotka mahdollistaisivat sähköntuotannon jakelumaksujen sääntelyn suurjännitteisissä jakeluverkoissa. Ehdotuksen tavoitteena on saattaa suurjännitteisiin jakeluverkkoihin liittyneiden voimalaitosten verkkoon pääsyn ehdot vastaamaan nykyistä paremmin kantaverkoissa sovellettavaa Euroopan unionin lainsäädäntöä. Pykälän säännöksiä ei muutettaisi muilta osin. Myös sähkömarkkinalain 3 §:n 14 kohtaan sisältyvä pienimuotoisen sähköntuotannon määritelmä jäisi tässä yhteydessä ennalleen.
Pykälän 1 momentin säännöksellä ehdotetaan jakeluverkoissa ja suurjännitteisissä jakeluverkoissa poikettavaksi verkkopalveluiden hinnoittelua sääntelevään lain 24 §:ään sisältyvän kustannusvastaavuuden periaatteen eli niin sanotun aiheuttamisperiaatteen tiukasta soveltamisesta sähkön tuottajien liittymis- ja jakelumaksujen määrittämisessä. Näiltä osin yksittäisten sähköntuottajien verkolle aiheuttamat kustannukset, joita verkonhaltija ei voisi kattaa kyseisiltä tuottajilta veloittamillaan verkkopalvelumaksuilla, katettaisiin kaikilta verkonkäyttäjiltä yleisesti kerätyillä jakelumaksuilla.
Momentin 1 kohdan säännöstä ei muutettaisi sisällöllisesti. Kohdan mukaan jakeluverkonhaltija ei saisi sisällyttää pienimuotoiselta sähköntuotannolta jakeluverkkoon liittämisestä veloitettavaan liittymismaksuun sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia. Pienimuotoisella sähköntuotannolla tarkoitettaisiin säännöksessä lain 3 §:n 14 kohdan määritelmän mukaisesti voimalaitosta tai usean voimalaitoksen muodostamaa kokonaisuutta, jonka teho on enintään kaksi megavolttiampeeria. Pienimuotoista sähköntuotantoa harjoittavan tuottajan osalta sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat verkonhaltijan kehittämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia kustannuksia, jotka katettaisiin yleisesti jakelumaksuissa. Säännös ei vaikuttaisi muilta osin verkon kehittämisvelvollisuuden ja liittämisvelvollisuuden väliseen rajanvetoon ja siihen perustuvaan liittymismaksujen ja siirtomaksujen määrittämiseen. Liittyjä olisi siten velvollinen edelleen suorittamaan korvauksen yksinomaan sitä palvelevan verkonosan ja laitteistojen rakentamisesta. Säännös ei koskisi myöskään samaan verkonosaan liittyvää sähkönkulutusta, vaan sähkönkulutukseen sovellettaisiin edelleen liittymismaksuista ja verkkopalveluiden hinnoittelusta annettuja muita säännöksiä. Siten kohteissa, joissa sähköntuotannon ohella olisi myös sähkönkulutusta, verkonhaltija voisi veloittaa liittymismaksun sähkönkulutuksen osalta sähkönkäyttökohteita koskevien hinnoitteluperiaatteiden mukaisesti. Liittymismaksun määrittämistä koskisi myös lain 24 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan verkkopalvelujen hinnoittelussa tulee ottaa huomioon hyödyt, jotka aiheutuvat voimalaitoksen liittämisestä verkkoon. Verkonhaltija voisi myös edelleen asettaa voimalaitoksen liittämiselle lain 19 §:n sekä 20 §:n mukaisia teknisiä vaatimuksia.
Momentin 2 kohdan mukaan jakeluverkossa ja suurjännitteisessä jakeluverkossa sähköntuotannolta veloitettavilla jakelumaksuilla tulisi kattaa suhteellisesti pienempi osuus sähköverkon kustannuksista kuin sähkönkulutukselta perittävillä jakelumaksuilla. Säännökseen ehdotettu suurjännitteistä jakeluverkkoa koskeva muutos antaisi mahdollisuuden edistää suurjännitteiseen jakeluverkkoon liittyvän sähköntuotannon kilpailuedellytyksiä suhteessa kantaverkkoon liittyneeseen sähköntuotantoon. Samalla mahdollistettaisiin sähkön tuotannon jakelumaksujen yhtenäistäminen myös suurjännitteisessä jakeluverkossa. Tuotannon siirtomaksuja koskeva yhtenäistäminen on kantaverkkoon liittyneen tuotannon osalta toteutettu sähkökauppa-asetuksen valtuutukseen perustuvalla komission asetuksella. Jakeluverkkoon liittyneen sähköntuotannon jakelumaksujen yhtenäistäminen puolestaan perustuu voimassa olevaan sähkömarkkinalain 56 §:ään. Suurjännitteiseen jakeluverkkoon liittyneen sähköntuotannon jakelumaksujen yhtenäistäminen toteutettaisiin pykälän 2 momenttiin sisältyvän valtuutuksen nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella, joka valmisteltaisiin valtuussäännöksen voimaantulon jälkeen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä sähköntuotannon jakelumaksuista ja niiden määrittämistavasta sekä jakeluverkossa että suurjännitteisessä jakeluverkossa. Asetuksella voitaisiin säätää sähköntuotannon jakelumaksujen määrittämisessä noudatettavista menetelmistä ja maksujen rakenteesta. Kysymykseen voisi tulla myös vaihteluvälin asettaminen sähkön tuottajalta veloitettavien jakelumaksujen yhteismäärälle suhteessa siirrettyyn energiamäärään nähden. Säännös ei sen sijaan oikeuttaisi säätämään sellaista yleistä jakelumaksun määrää, jota kaikki jakeluverkonhaltijat olisivat velvollisia noudattamaan. Asetuksessa tulisi suurjännitteisten jakeluverkkojen osalta huomioida, että suurjännitteiset jakeluverkot ovat erilaisia ja sähköntuotannon ja –kulutuksen keskinäinen suhde vaihtelee voimakkaasti eri verkoissa. Asetuksessa tulisi myös huomioida, että suurjännitteisten jakeluverkkojen asiakaskunta ja liiketoiminnan tulonmuodostus poikkeavat jakeluverkoista. Näiden seikkojen vuoksi suurjännitteisiin jakeluverkkoihin liittyneen sähköntuotannon jakelumaksuja koskeva sääntely tulisi toteuttaa asetuksessa suurjännitteisten jakeluverkkojen ominaispiirteet huomioiden. Suurjännitteistä jakeluverkkoa ja jakeluverkkoa koskeva sääntely voisi siten olla erilaista. Verkkopalveluiden hinnoittelun perusteet säädetään sähkömarkkinalain 4 luvussa. Asetuksessa säädettävien kriteerien tulisi täyttää lain verkkopalveluiden hinnoittelulle asettamat vaatimukset.