2.1.1  EU-lainsäädäntö ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Lintudirektiivi

Lintudirektiivi koskee kaikkien Euroopassa luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua. Direktiivin tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely. Lisäksi direktiivi sisältää säännökset kyseisten lajien hyödyntämisestä. Lintudirektiivin 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset, taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon. Lintukantojen tavoiteltu suojelun taso käy välillisesti ilmi lintudirektiivin johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta, missä metsästyksen sallimisen osalta viitataan lajien kantojen tyydyttävään tasoon. Lintudirektiivissä tätä tyydyttävää tasoa ei tarkemmin määritellä. 

Lintudirektiivin yleinen lähtökohta on kaikkien lintujen suojelu. Tarkempia säännöksiä annetaan direktiivin liitteissä luetelluista lintulajeista, kuten esimerkiksi kaikissa jäsenvaltioissa metsästettävistä lajeista (liite II A) ja tietyissä jäsenvaltioissa metsästettävistä lajeista (liite II B). 

Lintudirektiivin 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet, joilla kielletään muun muassa lintujen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen (a alakohta), pesien ja munien tahallinen tuhoaminen tai vahingoittaminen (b alakohta) sekä lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin (d alakohta). Jäsenvaltioiden on luotava yleinen, kaikki lintulajit kattava suojelujärjestelmä. Suomessa lintulajien rauhoituksesta säädetään luonnonsuojelulain 8 luvussa siltä osin, kun lintulajit eivät kuulu metsästyslain 5 §:n mukaiseen soveltamisalaan. Metsästyslaissa annetaan lintudirektiivin täytäntöönpanoa koskevat säännökset riista- ja rauhoittamattomien lintulajien osalta.  

Lintudirektiivin 9 artiklassa säädetään poikkeusmenettelystä, jonka nojalla on edellytysten täyttyessä mahdollista poiketa myös 5 artiklan kiellosta. Tällaisia perusteita ovat muun muassa kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaaminen sekä viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estäminen.  

Lintudirektiivin 5 artiklassa säädetyn lintulajien yleisen suojelujärjestelmän lisäksi lintudirektiivi sisältää myös säännökset tiettyjen lajien elinympäristöjen suojelusta. Direktiivin 4 artiklan mukaan liitteessä I mainittujen lintulajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Näin ollen elinympäristöjä koskevan suojelun piiriin kuuluu suppeampi määrä lintulajeja. Lintudirektiivin 4 artiklan velvoitteet elinympäristöjen suojelusta on korvattu luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin (92/43/ETY, jäljempänä luontodirektiivi) 7 artiklan mukaisesti 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan velvoitteilla eli Natura 2000 -verkostoa koskevin säännöksin.  

Luontodirektiivi on lintudirektiivin ohella keskeinen luonnonsuojelua koskeva EU-säädös. Luontodirektiivissä ei säädetä yleisestä kaikki lajit kattavasta suojelujärjestelmästä vaan tiettyjä lajeja koskevasta tiukasta suojelujärjestelmästä. Luontodirektiivin 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä muun muassa kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa (a alakohta) ja näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana (b alakohta). Toisin kuin lintudirektiivissä, luontodirektiivin suojelujärjestelmän osalta viitataan sananmukaisesti tiukkaan suojelujärjestelmään, joka koskee liitteessä IV lueteltuja lajeja. Luontodirektiivin 12 artiklan d alakohdassa säädetään tiukkaa suojelua edellyttävien, yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellosta. Vastaava kielto puuttuu lintudirektiivin 5 artiklasta.  

Lintudirektiiviä 13 vuotta myöhemmin annettu luontodirektiivi poikkeaa lintudirektiivistä myös siten, että luontodirektiivissä säädetään eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tasosta. Luontodirektiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen. Lajin suojelun tasolla tarkoitetaan luontodirektiivin 1 artiklan määritelmän mukaan eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa lajin kantojen levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä. Suojelun taso on direktiivin määritelmän mukaan suotuisa, kun kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.  

Luontodirektiivissä säädetään edelleen unionin kattavasta Natura 2000 -verkostosta, jota edellä todetusti sovelletaan myös lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvien lintulajien elinympäristöihin. 

EU:n tuomioistuimen ratkaisu Voore Mets ja Lemeks Põlva

Unionin tuomioistuin antoi 1.8.2025 ratkaisun (Voore Mets ja Lemeks Põlva, C-784/23, jäljempänä Voore Mets -ratkaisu), joka koskee lintudirektiiviä ja pesintäaikaisia metsänhakkuita. Kyseessä oli virolaisen tuomioistuimen Riigikohusin unionin tuomioistuimelle esittämä ennakkoratkaisupyyntö. Ratkaisussa täsmennetään EU:n lintudirektiivin 5 artiklan tulkintaa erityisesti liittyen artiklassa tarkoitettuun tahallisuuteen ja toisaalta pesintäaikaisiin metsänhakkuisiin. Merkittävää on se, että ennen kyseistä unionin tuomioistuimen ratkaisua ei lintudirektiivin tahallisuuden käsitteestä ollut oikeuskäytännössä nimenomaisesti lausuttu.  

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys ja siihen tuomioistuimen antama vastaus koskevat yleisesti 5 artiklan tulkintaa eikä niiden yhteydessä yksilöidä mitään nimenomaista toimintaa tai sektoriesimerkkejä. Ratkaisussa ensinnäkin vahvistetaan, että lintudirektiivin 5 artiklassa säädettyjä kieltoja sovelletaan kaikkiin lintulajeihin. Ratkaisun kohdassa 45 todetaan, että 5 artiklassa säädettyjä kieltoja sovelletaan kaikkiin luonnonvaraisina eläviin lintulajeihin jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon perussopimuksia sovelletaan, eikä kieltojen soveltamista ole näin ollen rajattu tiettyihin konkreettisiin lintulajeihin tai lajeihin, jotka ovat uhanalaisia jollakin tasolla tai joiden kannat pienenevät pitkällä aikavälillä. Tämä oli jo aiemmin linjattu myös unionin tuomioistuimen antamassa Skydda Skogen -ratkaisussa (tuomio 4.3.2021, Föreningen Skydda Skogen, yhdistetyt asiat C-473/19 ja C-474/19, EU:C:2021:166). Tämän voidaan arvioida osaltaan vahvistavan lintudirektiivin 5 artiklan suojelujärjestelmän luonnetta yleisenä, nimenomaan kaikkia lajeja koskevana järjestelmänä. 

Toisekseen Voore Mets -ratkaisussa linjataan tahallisuudesta. Ratkaisun 46 kohdassa viitataan sen osalta Skydda Skogen -ratkaisuun. Lisäksi ratkaisun 47 kohdassa todetaan, että 5 artiklassa esiintyvää tahallisuuden käsitettä on tulkittava samalla tavoin kuin unionin tuomioistuin on kyseistä käsitettä tulkinnut luontodirektiivin 12 artiklan yhteydessä. Ratkaisun 49 kohdan mukaan lintudirektiivin 5 artiklan a, b ja d alakohdassa säädettyjä kieltoja sovelletaan paitsi ihmisen toimintaan, jonka tarkoituksena on lintujen pyydystäminen, tappaminen ja häirintä taikka niiden pesien tai munien tuhoaminen tai vahingoittaminen, myös sellaiseen ihmisen toimintaan, jolla ei ilmeisellä tavalla ole tällaista tarkoitusta, mutta joka kuitenkin sisältää hyväksynnän tällaisen pyydystämisen, tappamisen, häirinnän, tuhoamisen tai vahingoittamisen mahdollisuudesta. 

Ratkaisussa tahallisuutta ei ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen käsittelyn yhteydessä yksilöidä liittyväksi mihinkään tiettyyn toimintaan tai sektoriin. Näin ollen tahallisuuden määrittelyn voidaan katsoa koskevan kaikkea sellaista ihmistoimintaa, jonka tarkoituksena ei ole esimerkiksi tappaminen tai tuhoaminen, mutta joka sisältää hyväksynnän tällaisen mahdollisuudesta. Tällainen toiminta on mahdollista ymmärtää hyvin laajasti.  

Kolmanneksi ratkaisussa arvioidaan ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen kohdalla lintudirektiivin 5 artiklan d alakohdassa säädetyn tahallisen häirinnän kiellon soveltamista. Ratkaisun 50 kohdassa todetaan, että kyseistä kieltoa sovelletaan, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi lintudirektiivin tavoitteisiin. Toisaalta todetaan myös, että 5 artiklan a ja b alakohtien kieltojen kohdalla kyseisestä edellytyksestä ei säädetä. Ratkaisun 51 kohdassa on todettu tarkemmin, mitä tavoitteella tarkoitetaan. Sen osalta viitataan direktiivin 1 ja 2 artiklaan sekä johdanto-osan kolmanteen, viidenteen, seitsemänteen, kahdeksanteen ja kymmenenteen perustelukappaleeseen. Tavoitteisiin liittyen lintukantojen tason osalta ratkaisussa viitataan lintukantojen tyydyttävään tasoon. Ratkaisun 51 kohdan mukaan direktiivin 5 artiklan d alakohdan sanamuotoa ”jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi [lintudirektiivin] tavoitteisiin” on ”edellä mainitut säännökset huomioiden tulkittava siten, että häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana on kiellettävä sikäli kuin sillä olisi merkittävä vaikutus kyseisten lintulajien kantojen ylläpitämistä tyydyttävällä tasolla taikka niiden saattamista kyseiselle tasolle koskevaan tavoitteeseen”. Näin ollen muussa tapauksessa häirinnän kielto ei tule sovellettavaksi.  

Toisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen tuomioistuin käsitteli yhdessä, ja ne koskevat lintudirektiivin 5 artiklan a, b ja d alakohtia sekä metsänhakkuita. Kysymykset liittyivät siihen, onko lintudirektiivin 5 artiklan a, b ja d alakohtaa tulkittava siten, että kun eri lintuja koskevien tieteellisten tietojen ja niiden tarkkailun perusteella voidaan katsoa, että metsässä, jossa suunnitellaan puiden täysimääräistä hakkuuta (päätehakkuu) tai niiden osittaista hakkuuta (harvennushakkuu), pesii noin kymmenen lintuparia hehtaaria kohti eikä ole osoitettu, että hakkuualueella pesisi lintulajeja, joiden suojelun taso on epäsuotuisa, tällaisten hakkuiden suorittaminen lintujen lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana kuuluu kyseisessä säännöksessä säädettyjen kieltojen soveltamisalaan. 

Tuomioistuin katsoo ratkaisun 60. kohdassa, että kun hehtaaria kohti pesii noin kymmenen lintuparia metsässä, johon on tarkoitus kohdistaa hakkuutoimi, pääte- ja harvennushakkuiden suorittaminen tällaisessa metsässä lintujen lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana merkitsee sen mahdollisuuden hyväksymistä, että lintuja tapetaan tai niitä häiritään kyseisellä ajanjaksolla taikka että niiden pesiä tai munia tuhotaan tai vahingoitetaan. Tuomioistuin katsoo, että kyseisessä ratkaisussa tarkoitetut hakkuutoimet kuuluvat tuomion lintudirektiivin 5 artiklan a ja b alakohdassa säädettyjen kieltojen soveltamisalaan ja – sikäli kuin häirintä vaikuttaa merkittävästi direktiivin tavoitteeseen ylläpitää kyseisten lintulajien kannat tyydyttävällä tasolla taikka saattaa ne tälle tasolle – sen 5 artiklan d alakohdassa säädetyn kiellon soveltamisalaan. Ennakkoratkaisukysymyksissä 2 ja 3 viitattiin metsään, jossa lintuja koskevien tieteellisten tietojen ja tarkkailun perusteella voitiin päätellä, että metsässä pesiin noin 10 lintuparia hehtaaria kohden. Tuomioistuin vastaa vain esitettyihin kysymyksiin ja on muotoillut vastauksen koskemaan metsää, jossa pesii noin 10 lintuparia hehtaaria kohden. Tuomioistuimen ratkaisusta ei voida tehdä johtopäätöksiä siitä, miten säännöstä tulkittaisiin tilanteessa, jossa metsässä pesisi alle kymmenen lintuparia hehtaaria kohden. 

Ratkaisun 61 kohdassa viitataan SEUT 191 artiklan 2 kohdassa määrättyyn ennalta varautumisen periaatteeseen ja todetaan lintujen määrän arvioinnista. Tuomioistuimen mukaan ”ei vaikuta perusteettomalta perustaa toteamusta tietyn lintuparimäärän pesimisestä hehtaaria kohti eri lintuja koskeviin tieteellisiin tietoihin ja niiden tarkkailuun, kuten metsätyyppiin ja metsän ikään sekä tiettyjen yksilöiden tunnistamiseen asianomaisten alueiden katselmuksen yhteydessä”. Tuomioistuin ei kuitenkaan täsmennä, miten metsätyyppiä tai metsän ikää tulisi arvioida taikka mitä alueen katselmuksella käytännössä tarkoitetaan. Tuomioistuin ei ratkaisussaan tee eroa pääte- ja harvennushakkuun suorittamisen välillä direktiivin 5 artiklan tulkinnassa vaan käsittelee niitä yhtenä kokonaisuutena, vaikka ennakkoratkaisupyynnössä oli ensimmäistä kysymystä lukuun ottamatta esitetty kysymykset erikseen päätehakkuun ja harvennushakkuun osalta.  

Muu EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Unioin tuomioistuin on ennen Voore Mets -ratkaisua ottanut kantaa tahallisuuteen luontodirektiivin soveltamiseen liittyen. Tahallisuutta on arvioitu merikilpikonnien häirintää koskevassa tapauksessa vuodelta 2002 (tuomio 30.1.2002, komissio v. Kreikka, C-103/00, ECLI:EU:C:2002:60). Tuomioistuin totesi, että on kiistatonta, että mopedien liikkuminen merikilpikonna Caretta carettan lisääntymisrannoilla on erityisesti meluhaitan takia omiaan häiritsemään kyseistä eläinlajia munimisen, hautomisen, poikasten munista kuoriutumisen ja niiden mereen siirtymisen aikana. Samoin tuomioistuin totesi, että lisäksi on ilmennyt, että alusten läsnäolo lisääntymisrantojen läheisyydessä merkitsee kyseisten eläinten henkeen ja terveyteen kohdistuvaa vaaraa (kohta 34). Gerakasin ja Dafnin merialue oli luokiteltu ehdottomaksi suojelualueeksi ja sinne oli asetettu erityismerkintöjä (kohta 35). Tuomioistuin katsoi, että mopedien liikkuminen Laganasista itään sijaitsevalla hiekkarannalla ja polkuveneiden ja pienveneiden esiintyminen Gerakasin ja Dafnin merialueella merkitsevät kyseisen eläinlajin direktiivin 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tahallista häiritsemistä lisääntymisaikana (kohta 36).  

Samoin luontodirektiivissä tarkoitettua tahallisuutta on arvioitu saukkoja koskevassa tapauksessa vuodelta 2006 (tuomio 18.5.2006, komissio v. Espanja, C-221/04, ECLI:EU:C:2006:329). Tuomioistuin katsoi, että saukoille vaarallisten ansalankojen käytön salliminen ketun metsästyksessä useilla yksityisillä metsästysalueilla ei ollut tahallista saukkojen pyydystämistä. Tuomioistuimen mukaan (kohdat 71–73) ”(J)otta luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esiintyvä tahallisuuden edellytys täyttyy, on osoitettava, että tekijä on tavoitellut suojellun eläinlajin yksilön pyydystämistä tai tappamista tai ainakin hyväksynyt tällaisen pyydystämisen tai tappamisen mahdollisuuden. On kuitenkin kiistatonta, että riidanalainen lupa koski ketunmetsästystä. Näin ollen itse luvalla ei pyritä sallimaan saukonpyyntiä. … saukon esiintymistä asianomaisella alueella ei ole osoitettu, joten ei myöskään ole osoitettu, että espanjalaisviranomaiset olisivat ketunmetsästysluvan myöntäessään tienneet, että ne vaaransivat saukon olemassaolon.” Kyseisessä asiassa ei siten ollut kyse tietoisesta riskistä siitä, että lajin yksilö voi kuolla.  

Tahallisuutta käsiteltiin luontodirektiivin kannalta myös tapauksessa, joka liittyi metsätalouden harjoittamiseen Ruotsissa (tuomio 4.3.2021, Föreningen Skydda Skogen, yhdistetyt asiat C-473/19 ja C-474/19, ECLI:EU:C:2021:166). Tuomioistuin totesi luontodirektiivin osalta, että luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohtaa on tulkittava yhtäältä siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan siinä tapauksessa, että metsätaloustoiminnan tai maankäytön kaltaisen ihmisen toiminnan tarkoitus on selvästi muu kuin eläinlajien tappaminen tai häiritseminen, kyseisessä säännöksessä säädettyjä kieltoja sovelletaan ainoastaan silloin, jos on olemassa vaara siitä, että kyseisten lajien suojelun taso heikkenee, ja toisaalta siten, että kyseisen säännöksen mukaista suojelua sovelletaan edelleen lajeihin, jotka ovat saavuttaneet suotuisan suojelun tason. Lintudirektiiviin liittyen unionin tuomioistuin totesi samassa ratkaisussa, että lintudirektiivin 5 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä säädetyt kiellot koskevat ainoastaan lajeja, jotka on lueteltu kyseisen direktiivin liitteessä I, jotka ovat uhanalaisia jollakin tasolla tai joiden kanta pienenee pitkällä aikavälillä (tuomiolauselman kohta 1).  

Metsätalouden harjoittamisen kannalta kyseisessä ratkaisussa merkityksellistä on myös ennaltaehkäisevä lähestymistapa. Ratkaisun kohdassa 77 todetaan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, perustuvatko pääasioissa kyseessä olevan kaltaiset metsätaloustoimenpiteet ennaltaehkäisevään lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon kyseisten lajien suojelutarpeet, ja onko ne suunniteltu ja suoritetaanko ne siten, ettei luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohdasta johtuvia kieltoja rikota, ottaen samalla huomioon taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset, alueelliset ja paikalliset vaatimukset, kuten mainitun direktiivin 2 artiklan 3 kohdasta ilmenee.  

Unionin tuomioistuin antoi helmikuussa 2026 ratkaisun, joka koskee lintudirektiivissä säädettyä tahallisen häirinnän kieltoa (tuomio 26.2.2026, VIRUS ym., C131/24, ECLI:EU:C:2026:109). Kyse oli itävaltalaisen tuomioistuimen tekemästä ennakkoratkaisupyynnöstä ja tapaus liittyi maantien rakentamista koskevaan hankkeeseen. EU-tuomioistuin korosti muun muassa asianmukaisia ehkäiseviä toimenpiteitä. Samoin se otti kantaa siihen, kuinka lintudirektiivin 5 artiklan d alakohdan tahallisen häirinnän kiellon soveltamisen edellytyksenä olevaa merkittävää vaikutusta lintukantojen tilaan tulisi arvioida. Tuomioistuin katsoi, ettei yksilöihin kohdistuvalla häirinnällä ole kiellon soveltamisen edellyttämää merkittävää vaikutusta, paitsi, jos se kohdistuu sellaisen lajin yksilöihin, joiden kanta on numeerisesti niin pieni, että kyseisten yksilöiden häirintä on omiaan vaarantamaan lajin suojelun. 

Unionin tuomioistuin on 2.3.2023 antamassaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeneessa asiassa (tuomio 2.3.2023, komissio v. Puola, C-432/21, ECLI:EU:C:2023:169) viitannut lintudirektiiviin ja muun muassa sen 5 artiklaan. ”Lisäksi unionin tuomioistuin on korostanut, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit kuuluvat Euroopan unionin luonnonperintöön, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen kuuluu yhteisvastuun perusteella kaikille jäsenvaltioille, ja täsmentänyt, että jäsenvaltioiden on kyseisen direktiivin, jossa säädetään monimutkaisista ja teknisistä ympäristöoikeuden alan säännöksistä, yhteydessä valvottava erityisesti, että niiden mainitun direktiivin täytäntöönpanemiseksi antama lainsäädäntö on selkeä ja täsmällinen (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2012, komissio v. Puola, C‑46/11, ei julkaistu, EU:C:2012:146, 26 ja 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisaalta unionin tuomioistuin on todennut lintudirektiivin osalta, että perusteet, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat poiketa kyseisessä direktiivissä säädetyistä kielloista, on toistettava riittävän selkeissä ja täsmällisissä kansallisissa säännöksissä, koska täytäntöönpanon täsmällisyys on erityisen tärkeää alalla, jossa yhteisen luonnonperinnön hoitaminen on uskottu kullekin jäsenvaltiolle niiden alueilla (tuomio 26.1.2012, komissio v. Puola, C‑192/11, ei julkaistu, EU:C:2012:44, 56 kohta)” (kohdat 68-70, 72-73). 

2.1.2  Kansallinen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö

Metsälaki

Metsälaki (1093/1996) tuli voimaan vuoden 1997 alussa. Metsälaissa säädetään metsän hoitamisesta ja käyttämisestä sellaisella alueella, joka luetaan metsätalousmaaksi. Lain 1 §:n mukaan tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvä tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Metsälaki asettaa metsien hoidolle ja käytölle vähimmäisvaatimukset liittyen muun muassa puun korjuuseen, metsän uudistamiseen ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. 

Metsälain 2 §:n 2 momentin mukaan metsän hoitamisessa ja käyttämisessä on metsälain lisäksi noudatettava, mitä muinaismuistolain (295/1963) 1, 4, 5 ja 13–16 §:ssä, luonnonsuojelulain 4, 16, 70, 73, 74, 76–79, 81–83, 85, 104, 124, 125 ja 127 §:ssä sekä 5–7 ja 10 luvussa, sekä muussa laissa säädetään. 

Metsälain 3 luvussa säädetään metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Luvussa on säännökset monimuotoisuuden säilyttämisestä ja erityisen tärkeistä elinympäristöistä. Lain 10 §:n 2 momentissa on lueteltu tällaisten kohteiden ominaispiirteitä. Lain 10 a ja 10 b §:ssä on säädetty, millaisia toimenpiteitä tällaisissa kohteissa saa tehdä. Kyseinen erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskeva sääntely turvaa osaltaan myös lintujen pesintää, sillä erityisen tärkeissä elinympäristöissä on säilytettävä muun muassa kuolleet ja lahot puut, mitkä ovat tärkeitä myös lintujen pesinnän kannalta, eikä niissä pääsääntöisesti sallita metsänkäsittelyä, joka voisi johtaa pesien vahingoittamiseen.  

Suomen metsäkeskus valvoo metsälain noudattamista, mistä säädetään metsälain 25 §:n 1 momentissa. Ennen hakkuun tekemistä on velvollisuus tehdä metsänkäyttöilmoitus metsäkeskukselle, mistä säädetään metsälain 14 §:ssä. Metsänkäyttöilmoitus on toimitettava viimeistään kymmenen päivää ja aikaisintaan kolme vuotta ennen hakkuun aloittamista. Metsänkäyttöilmoituksen sisällöstä säädetään tarkemmin metsänkäyttöilmoituksesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1320/2013). Metsälain 18 §:ssä säädetään puolestaan metsälain rikkomiseen liittyvistä sanktioista. Rangaistus metsärikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 48 a luvun 3 §:ssä. Metsälain 18 §:n 2 momentissa säädetään rangaistus metsärikkomuksesta.  

Luonnonsuojelulaki

Uusi luonnonsuojelulaki tuli voimaan 1.6.2023. Luonnonsuojelulain tavoitteena on muun muassa luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen sekä luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen. Luonnonsuojelulakia sovelletaan luonnon ja maiseman suojeluun ja hoitoon.  

Luonnonsuojelulain säännökset, jotka liittyvät eliölajien rauhoittamiseen, koskevat myös talouskäytössä olevia alueita, kuten metsätalousalueita. Edellä todetusti metsälaissa on viittaussäännös luonnonsuojelulain niihin säännöksiin, joita on noudatettava metsälain 2 §:n 2 momentin mukaan metsän hoitamisessa ja käyttämisessä metsälain lisäksi. Viittaussäännöksen mukaan näitä ovat muun muassa luonnonsuojelulain lajien suojelua koskevan luvun 70, 73, 74, 76–79, 81–83 ja 85 §:t. 

Luonnonsuojelulain 8 luvussa säädetään eliölajien suojelusta. Lain 68 §:n mukaan 8 luvun säännöksiä sovelletaan lintuihin lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä mainittuja riistalintuja ja rauhoittamattomia lintuja. Lain 69 §:n mukaan lain 8 luvun soveltamisalaan kuuluvat linnut ja nisäkkäät sekä matelijat ja sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja.  

Lain 70 §:ssä säädetään rauhoitettuihin eläinlajeihin liittyvistä kielloista, joilla pannaan kansallisesti täytäntöön lintudirektiivin 5 artiklan ja luontodirektiivin 12 artiklan kiellot. Lain 70 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on rauhoitettujen eläinlajien: 1) yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; 3) yksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Luonnonsuojelulain 70 §:n 3 momentin mukaan pesän vahingoittaminen on kiellettyä lisääntymiskauden ulkopuolella vain, jos kyse on eläimen tekemästä pesästä, jota se käyttää toistuvasti. 

Hallituksen esityksessä 76/2022 todetaan, että eläinlajien rauhoituksen sisältö vastaa säätämisajankohtana voimassa olleen luonnonsuojelulain 39 §:ää. Lajien yksilöiden tahallisen tappamisen ja häirinnän kieltämisen osalta säännös esitettiin pysyvän pitkälti ennallaan. Voimassa olleeseen säännökseen ei esitetty muita muutoksia, kuin että eläinten pesien tahallisen vahingoittamisen kieltoa selkeytettäisiin ja pykälään lisättäisiin mahdollisuus pihapiirissä esiintyvän tai muutoin ihmiselle tai kotieläimelle vaaraa aiheuttavan kyyn siirtämiseen tai tappamiseen (HE 76/2022 vp., s. 210). 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan rauhoitettujen eläinlajien yksilöiden tahallinen tappaminen ja pyydystäminen esitettiin säädettävän kielletyksi voimassa olleen lain tavoin. Hallituksen esityksessä todetaan, että kielto koskisi vain tahallista toimintaa. Esityksen mukaan ”tahallisuuden käsitettä ja sen tulkintaa on tarkasteltu esimerkiksi komission luontodirektiiviä koskevassa tulkintaohjeessa (Natura 2000 -alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset) sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Koska luonnonsuojelulain säännös on muotoiltu niin, että se täyttää luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohtien ja lintudirektiivin 5 artiklan vaatimukset, tulkintaohjeella ja EU–tuomioistuimen oikeuskäytännöllä (esimerkiksi C-103/00, C-221/04 ja yhdistetyt asiat C-473/19 ja C-474/19) on tahallisuuden tulkinnan kannalta merkitystä. Myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa (esimerkiksi KHO: 2015:124) tahallisuuden edellytyksiä on arvioitu.” 

Esityksessä todetaan häirintäkiellosta, että säännöksen 1 momentin 3 kohdan mukaan kiellettyä olisi myös yleisesti eläinten tahallinen häiritseminen. Hallituksen esityksen mukaan pykälää täsmennetään siten, että häirintä olisi kielletty erityisesti sellaisina aikoina, jolloin sen kielteiset vaikutukset voivat olla merkitykseltään huomattavia. Sanamuodoltaan ehdotettu säännös oli yhdenmukainen voimassa olleen säännöksen kanssa. Esityksen mukaan säännös on muotoiltu niin, että se täyttää luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohtien ja lintudirektiivin 5 artiklan vaatimukset. Hallituksen esityksessä viitattiin lintudirektiivin 5 artiklan tarkkaan sanamuotoon, jonka mukaan lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana on kielletty, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi kyseisen direktiivin tavoitteisiin (HE 76/2022 vp., s. 210). 

Metsätalouden harjoittamisen kannalta keskeistä on se, että esityksessä todetaan, että ”esimerkiksi maa- ja metsätalouden harjoittamisen ja muun luonnonvarojen hyödyntämisen sekä rakentamisen tarkoituksena ei ole rauhoitettujen lajien häirintä tai tappaminen taikka lintujen pesien ja munien vahingoittaminen. Häirintäkiellon arvioinnissa otetaan huomioon toiminnan luonne. Tapauskohtaiseen luontoarvojen huomioon ottamiseen muun muassa metsätalouden tueksi on laadittu alan toimijoille ohjeistusta, jolla talousmetsien linnusto voidaan ottaa huomioon metsänkäsittelyn yhteydessä.” (HE 76/2022 vp., s. 210).  

Luonnonsuojelulain 70 §:ää muutettiin 1.7.2024 voimaan tulleella lailla (422/2024, HE 41/2024 vp) liittyen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/2413 (jäljempänä RED III -direktiivi) 16 b artiklan 2 kohdan täytäntöönpanoon. Lain 70 §:n uuden 5 momentin mukaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyistä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annetun lain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun uusiutuvan energian tuotantolaitoksen rakentamisessa ja käytössä tapahtuvaa rauhoitetun lajin yksilön tappamista tai häiritsemistä ei pidetä tahallisena, jos rakentamisen ja toiminnan aikana on lieventävin toimenpitein asianmukaisesti pyritty estämään rauhoitetun lajin yksilöiden kuolema ja niihin kohdistuvat häiriöt.  

Lintujen suojelun kannalta merkityksellinen säännös on myös luonnonsuojelulain 73 §, jossa säädetään suurten petolintujen pesäpuiden suojelusta. Pykälän 1 momentin mukaan maakotkan, merikotkan, kiljukotkan, pikkukiljukotkan tai sääksen pesäpuu, jossa oleva pesä on toistuvasti käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu. Edelleen pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettujen pesäpuiden sijaintitietoja ylläpidetään luonnonsuojelun tietojärjestelmässä. Mainittu säännös oli voimassa myös aiemmassa, vuoden 1996 luonnonsuojelulaissa. Säännös sisältyi silloiseen 39 §:n eläinlajien rauhoitussäännökseen ja se siirrettiin lainuudistuksessa omaksi pykäläkseen. Samalla pykälän sanamuotoja täsmennettiin siten, että siinä yksilöidään suuret petolinnut ja tarkennetaan, että pesäpuun on oltava toistuvasti käytössä. Hallituksen esityksessä todetaan, että pesät ovat kooltaan suuria, joten ne ovat käytännössä useimmiten myös selvästi nähtävissä. Suurilla petolinnuilla on tyypillisesti vaihtopesiä, joita ne käyttävät toistuvasti, mutta eivät säännöllisellä vuosirytmillä. Tiedossa olevia petolintujen pesäpuiden paikkatietoja käytetään laajasti muun muassa metsätaloustoiminnassa (HE 76/2022 vp., s. 212). 

Luonnonsuojelulain 82 §:ssä säädetään yleispoikkeuksesta eläin- ja kasvilajien 70 ja 74 §:ssä säädettyihin rauhoitussäännöksiin. Pykälän mukaan aluetta saa käyttää maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan ja rakennuksia sekä laitteita tarkoituksensa mukaisesti. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Säännöksen soveltamisalasta on pykälän toisessa momentissa rajattu pois lintulajit ja 78 §:ssä tarkoitetut tiukkaa suojelua edellyttävät eliölajit. 

Lain 83 §:ssä säädetään Lupa- ja valvontaviraston toimivallasta myöntää poikkeus eliölajien rauhoitussäännöksistä. Pykälän ensimmäisen momentin edellytys koskee kaikkia eliölajeja. Sen mukaan poikkeus 70, 73, 74 ja 77–79 §:ssä säädetystä voidaan myöntää, jos siitä ei ole haittaa eliölajin suotuisan suojelutason säilyttämiselle tai sen saavuttamiselle. Pykälän toisessa ja kolmannessa momentissa säädetään erityisistä poikkeusedellytyksistä lintulajeille ja 78 §:ssä tarkoitetuille tiukkaa suojelua edellyttäville eliölajeille. Lintulajien osalta poikkeamisen edellytyksenä on lintudirektiivin mukaisesti 1 momentissa säädetyn lisäksi, ettei poikkeukselle ole muuta tyydyttävää ratkaisua, ja että poikkeus on tarpeen joko 1) eläimistön tai kasviston suojelemiseksi; 2) kansanterveyden, lentoturvallisuuden tai muun yleisen turvallisuuden turvaamiseksi; 3) viljelmille, kotieläimille, metsille, kalataloudelle tai vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi; tai 4) tutkimus- ja opetustarkoituksen, kannan lisäämis- tai uudelleenistutustarkoituksen taikka näitä varten tapahtuvan kasvatuksen mahdollistamiseksi. 

Metsästyslaki  

Metsästyslaissa säädetään riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen osalta lintudirektiivin 5 artiklan velvoitteista. Metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään linnuille nimenomaisia rauhoitusaikoja. Metsästyslain 37 §:n 1 momentin mukaan, jos riistaeläimen kannan säilymisen tai riistaeläinlajin häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää, riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Edelleen momentissa säädetään, että rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. Rauhoittamattomista linnuista säädetään puolestaan metsästyslain 50 §:n 2 momentissa ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Metsästyslain säännösten rikkomisesta säädetään lain 75 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta vahingoittaa riistaeläintä tai häiritsee sen soidinta, pesintää tai poikasia 37 §:n 1 momentin nojalla annetulla asetuksella säädettynä rauhoitusaikana, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, metsästyslain säännösten rikkomisesta sakkoon. Samoin 75 §:n 1 momentin nojalla voidaan tuomita se, joka luvatta pyydystää tai tappaa rauhoittamattoman eläimen vastoin 50 §:n nojalla annetun asetuksen säännöstä  

Tiedonsaantioikeudet

Luonnonsuojelulain 120 §:n 2 momentin mukaan ylläpitäjillä sekä Suomen Metsäkeskuksella, kunnilla ja maakuntien liitoilla, Suomen riistakeskuksella ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on salassapitosäännösten estämättä ja maksutta oikeus saada luonnonsuojelun tietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä niille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Lain esitöiden mukaan säännöksellä edistettäisiin luontotiedon hyödyntämistä viranomaisten päätöksenteossa ja varmistettaisiin tiedon saatavuutta ja sen käyttöä erityisesti niissä viranomaisissa, joissa tehdään merkittäviä luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Lain esitöissä mainitaan esimerkkeinä tällaisista tiedoista luonnonsuojelualueiden ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä rajattujen luontotyyppien esiintymien tai lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sijainti ja tiedot luonnonsuojelulain nojalla tehdyistä sopimuksista ja päätöksistä, mukaan lukien sen henkilön nimi, keneen päätös on kohdistettu tai kuka on sopimuksessa osapuolena (HE 76/2022 vp s. 255).  

Suomen metsäkeskuksen yhtenä julkisena hallintotehtävänä ovat Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetussa laissa (419/2011), jäljempänä metsätietolaki, säädetyt tehtävät. Lain suhteesta muuhun lainsäädäntöön säädetään lain 1 §:ssä. Laissa säädetään muun ohella digitaalista palvelua ja teknisen rajapinnan avaamista koskevista päätöksistä yksityiselle. Kyseiset ns. rekisteröintipäätökset liittyvät metsäkeskuksen tarjoamiin sähköisiin palveluihin, joiden avulla metsäalan palvelun tarjoajat voivat tarkastella asiakkaidensa metsiä koskevia tietoja. Metsäkeskuksen sähköisessä palvelussa julkisia henkilötietoja voidaan luovuttaa sivullisille toistuvasti tiettyjen edellytysten täyttyessä.  

Kansallinen oikeuskäytäntö

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2015:124 arvioinut muun ohella lintudirektiivin 5 artiklan tahallisuutta. Ratkaisu koski turvetuotantoalueen sijoittumista vuoden 1996 luonnonsuojelulain mukaan erityisesti suojellun maakotkan pesäpuiden läheisyyteen. Maakotka kuuluu suuriin petolintuihin, joiden pesäpuut oli vuoden 1996 luonnonsuojelulaissa rauhoitettu. Tuotannosta aiheutuvan kokonaishäiriön arvioitiin johtavan lajin häviämiseen alueelta. Toimintaa oli tämän vuoksi pidettävä voimassa olleessa luonnonsuojelulaissa kiellettynä rauhoitetun lajin tahallisena häiritsemisenä. Tahallisuuden osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että voimassa olleessa luonnonsuojelulaissa ei tarkemmin määritelty, mitä lain 39 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan tahallisella häiritsemisellä. Poikkeuksena tahallisen häiritsemisen kiellosta lain 48 §:n 1 momentissa tarkoitettu alueen käyttäminen maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan tai rakennuksen tai laitteen tarkoituksenmukainen käyttäminen. Turvetuotantoa ei ole mainittu säännöksessä poikkeuksena. Edelleen korkein hallinto-oikeus totesi, että lintujen tahallisen häiritsemisen kielto perustuu lintudirektiivin 5 artiklan 1 kohdan d alakohtaan. Vastaava tahallisen häiritsemisen kielto on luontodirektiivin 92/43/ETY) 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa. Suomessa kummankin direktiivin mainitut kohdat oli pantu täytäntöön vuoden 1996 luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin 3 kohdalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että luontodirektiivin mainittua kohtaa koskeva ohjeistus ja oikeuskäytäntö voitiin tämän vuoksi ottaa huomioon myös lintudirektiivin asianomaisen kohdan tulkinnassa. 

2.1.3  Voimassa olevan lainsäädännön arviointi

Lintudirektiivin 5 artiklan soveltamisesta metsätalouteen ei ole ollut EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tämä kuitenkin muuttui, kun unionin tuomioistuin antoi Voore Mets -ratkaisunsa 1.8.2025. Siinä todetaan, että lintudirektiivin 5 artiklan a, b ja d alakohdassa säädettyjä kieltoja sovelletaan myös sellaiseen ihmisen toimintaan, jolla ei ilmeisellä tavalla ole lintujen pyydystämisen, tappamisen, häirinnän, tuhoamisen tai vahingoittamisen tarkoitusta mutta joka kuitenkin sisältää hyväksynnän tällaisen mahdollisuudesta. Edelleen ratkaisussa katsottiin, että ennakkoratkaisukysymyksessä esiin nostetut metsänhakkuut kuuluivat lintudirektiivin 5 artiklan a, b ja d alakohtien kieltojen soveltamisalaan.  

Tuoreen oikeustapauksen myötä on oikeustila metsätalouden harjoittamisen kannalta kansallisesti jossain määrin epäselvä. Kyse on erityisesti siitä, kuinka lintudirektiivin 5 artiklan täytäntöönpanoa luonnonsuojelulain soveltamisalaan kuuluvien lajien osalta koskevaa luonnonsuojelulain 70 §:ää tulisi käytännössä soveltaa metsätalouden harjoittamisen yhteydessä. Voore Mets -ratkaisussa korostetaan, että 5 artiklan d alakohdan häirinnän kiellon soveltamiseen liittyy edellytyksiä, mitkä käytännössä tuovat joustoa sen soveltamiseen. Vastaavat joustot eivät sisälly a ja b alakohdan lintujen tahallista tappamista ja pesien vahingoittamista koskeviin kohtiin. Se voisi tarkoittaa sitä, että metsätalouden harjoittamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota juuri pesien vahingoittamisen estämiseen, koska kiellon piirissä ovat kaikki lintulajit niiden kannan tilasta riippumatta. Tuomiossa ei todeta, että lintudirektiivi edellyttäisi hakkuiden kieltämistä lintujen pesintäaikaan. Tuomiota on tulkittava huomioiden siinä viitattu, luontodirektiivin tahallisuutta koskeva ratkaisu asiassa komissio v. Espanja, C-221/04, jossa tuomioistuin katsoi, että kun lajin (saukko) esiintymistä asianomaisella alueella ei ole osoitettu, ei myöskään ollut osoitettu, että espanjalaisviranomaiset olisivat ketunmetsästysluvan myöntäessään tienneet, että ne vaaransivat saukon olemassaolon. Tuomioistuimen kyseisen ratkaisun mukaan kyse ei ole niin sanotusta ankarasta vastuusta, joka ei edellyttäisi minkäänlaista tuottamusta tai laiminlyöntiä. Tahallinen tietämättömyys eli tarkoituksellinen selonottovelvollisuuden laiminlyönti ei kuitenkaan vapauta kieltojen soveltumisesta. Voore Mets -ratkaisussa tuomioistuin viittaakin lintuparien määrään alueella ja arvioi sopivia keinoja lintujen määrän selvittämiseksi eli tarkentaa toiminnan harjoittajalta edellytettävää selvillä olovelvollisuutta.  

Lähtökohtaisesti direktiivi sääntelyinstrumenttina velvoittaa jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättää kansallisesti valittavaksi muodon ja keinot (SEUT 288 artiklan kolmas kohta). Lintudirektiivin kohdalla kyse on vähimmäissääntelyä sisältävästä direktiivistä, joten lintudirektiivi sisältää kansallista liikkumavaraa ja kansallisesti on mahdollisesti säätää myös vähimmäistasoa tiukemmin, mikä todetaan lintudirektiivin 14 artiklassa. Joka tapauksessa direktiivejä ei ole tarkoitus soveltaa sellaisenaan jäsenvaltioissa, vaan niiden osalta edellytetään erillistä täytäntöönpanoa kansallisella tasolla.  

On tarkoituksenmukaista, että kansallista lainsäädäntöä selkeytetään ja täsmennetään, jotta varmistetaan se, että metsänhakkuiden ja muun metsätalouden harjoittamisen toimintatavat ovat Suomessa lintudirektiivin vaatimusten mukaisia. Metsän hoitamisesta ja käyttämisestä säädetään metsälaissa, joten niitä koskeva kansallinen sääntely lintujen huomioon ottamiseksi olisi tarkoituksenmukaista sisältyä metsälakiin. Käytännössä metsälaissa olisi tarpeen säätää siitä, millaisia rajoituksia ja velvoitteita metsätalouden harjoittamisessa on noudatettava, jotta se olisi lintudirektiivin vaatimusten mukaista eikä kyse olisi luonnonsuojelulain 70 §:ssä säädetystä tahallisesta kieltojen rikkomisesta eikä metsästyslain 37 §:n 1 momentin tai 50 §:n 2 momentin tai sen nojalla annettujen velvoitteiden rikkomisesta. Tällainen uusi sääntely voisi sopia metsälain 3 lukuun, missä säädetään metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta.  

Luonnonsuojelulain 70 §:ssä ei ole säädetty lintudirektiivin d alakohtaan sisältyvästä häirinnän kiellon soveltamiseen liittyvästä edellytyksestä (”jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin”). Näin ollen voimassa oleva kansallinen sääntely on tiukempaa kuin lintudirektiivin sanamuoto edellyttäisi. Tämä on sinänsä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon kannalta sallittua, kun kyse on minimisääntelystä.  

Lintudirektiivin sanamuotoa tiukempi luonnonsuojelulain tahallisen häirinnän kieltävä säännös on ollut kansallisesti voimassa vuodesta 1996 alkaen. Pesinnän tahallisen häirinnän kielto on keskeinen keino turvata lintulajien lisääntymisedellytyksiä. Samoin säännöksellä turvataan lintulajien muutonaikaista levähtämistä ja myös ruokailumahdollisuuksia.  

Edellä todetusti lintudirektiivin säännöksen sanamuotoa ”jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin” selkiytettiin Voore Mets -ratkaisussa siten, ”että häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana on kiellettävä sikäli kuin sillä olisi merkittävä vaikutus kyseisten lintulajien kantojen ylläpitämistä tyydyttävällä tasolla taikka niiden saattamista kyseiselle tasolle koskevaan tavoitteeseen” (kohta 51). 

EU:n tuomioistuimen käyttämää käsitettä lintukantojen tyydyttävä taso ei käytetä lintudirektiivin artikloissa, vaan lintudirektiivin artiklassa 2 edellytetään lintulajien kantojen ylläpitämistä sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset. Luonnonsuojelulain 1 §:n 2 momentin mukaan säännöksen 1 momentissa tarkoitettujen tavoitteiden eli muun muassa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luonnonsuojelulain 3 §:n mukaan eliölajin suotuisalla suojelutasolla tarkoitetaan sitä, että laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Edellä todetusti eliölajien eli myös lintulajien suojelusta poikkeamisen edellytyksenä luonnonsuojelulain 83 §:n 1 momentin mukaan on, että poikkeuksesta ei ole haittaa eliölajin suotuisan suojelutason säilyttämiselle tai sen saavuttamiselle.  

Uhanalaisarviointi on tieteellinen menetelmä, jonka avulla luonnonsuojelulain säännöstä suotuisan suojelutason määritelmän täyttymisestä arvioidaan. Eliölajien suojelutaso arvioidaan Suomessa määräajoin noudattaen kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokittelua ja kriteereitä sekä niihin liittyvää soveltamisohjetta. IUCN:n uhanalaisuusarviointi on yhdenmukainen menetelmä, jonka avulla voidaan luokitella lajien häviämisriskiä ja uhanalaisuutta. Kriteereissä tarkastellaan lajin populaatioita ja niiden kehitystä suhteessa lajin elinkiertoon (sukupolven pituuteen). Uhanalaisia ovat kaikki äärimmäisen uhanalaisiksi (CR), erittäin uhanalaisiksi (EN) ja vaarantuneiksi (VU) luokitellut lajit. Sijoittaminen uhanalaisten lajien luokkiin perustuu määrällisiin kriteereihin, jotka on suunniteltu kuvastamaan eriasteista häviämisriskiä. Jos yhdenkään kriteerin uhanalaisten luokkien (VU–CR) ehdot eivät täyty, laji on silmälläpidettävä (NT) tai elinvoimainen (LC). Jos arviointi ei yrityksestä huolimatta johda mihinkään selvään luokkaan, voi laji olla puutteellisesti tunnettu (DD). Vuoden 2022 luonnonsuojelulain hallituksen esityksessä on todettu, että ”Lajien uhanalaisuusluokat määräytyvät arviointikriteerien ja niiden sisältämien raja-arvojen perusteella. Arviointikehikkoon sisältyy viisi eri kriteeriä alakriteereineen. IUCN:n ohjeiden mukaan lajin tulee täyttää vähintään yhden kriteerin vaatimukset, jotta se voidaan luokitella uhanalaiseksi. Viisi käytettävää kriteeriä ovat a) populaatiokoon pieneneminen, b) levinneisyys- tai esiintymisalueen pieni koko sekä pirstoutuminen, jatkuva taantuminen tai voimakkaat vaihtelut, c) pieni populaatiokoko ja jatkuva taantuminen, pirstoutuminen tai voimakkaat vaihtelut, d) hyvin pieni populaatiokoko tai erittäin rajoittunut esiintyminen, ja e) häviämisriskin kvantitatiivinen analyysi.” (HE 76/2022 vp., s. 213). 

Uhanalaisuusarvioinnilla on käytännössä suuri merkitys lainsäädännön sisällön kannalta. Luonnonsuojelulain 75 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka riski hävitä luonnosta on Suomessa esiintyvien lajien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella vähintään korkea. Häviämisriski arvioidaan perustuen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon eliölajin populaation tai levinneisyys- ja esiintymisalueen koosta, muutoksista, pirstoutumisesta ja jatkuvasta taantumisesta tai häviämisriskin määrällisen analyysin perusteella. Säännöksen toisen momentin mukaan ympäristöministeriön on laadittava ehdotus 1 momentissa tarkoitetun asetuksen tarkistamisesta Suomessa esiintyvien lajien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella aina kahden vuoden kuluessa arvioinnin valmistumisesta. Hallituksen esityksessä on todettu, että vaarantuneeksi luokitellun lajin häviämisriski on korkea säännöksessä tarkoitetulla tavalla (HE 76/2022 vp., s. 213). Mikäli laji uhanalaisarvioinnin perusteella on määritelty vähintään luokkaan vaarantunut (VU), lajin suojelutaso ei ole suotuisa.  

Eläinlajin yksilöiden häirintä on toiminnan ja sen vaikutuksen muodostama kokonaisuus ja siksi erityisen haastava arvioida. Toiminta, joka ei aiheuta eläinlajin häiriintymistä, ei ole häirintäkiellon vastaista. Lajikohtainen herkkyys häirinnälle vaihtelee ja jonkin eläinlajin populaatiot ovat voineet sopeutua esimerkiksi hyvinkin merkittävään meluun, kuten puolustusvoimien kovapanosammuntaharjoituksiin. Häirintä voi toisaalta olla seurauksiltaan erittäin merkittävää erityisesti eläinlajien lisääntymisaikana, sillä se voi keskeyttää lintuyksilön haudonnan tai poikasten ruokkimisen ja siten johtaa poikasten menehtymiseen. Siirtymä haitattomasta häirinnästä poikasten välillisen kuoleman aiheuttamiseen on liukuva ja riippuu lajista sekä olosuhteista. Uhanalaisten ja hitaasti lisääntyvien eläinlajien lisääntymisen epäonnistumisella on lähtökohtaisesti merkittävä haitallinen vaikutus eläinlajin suojelun tasoon. 

Voimassa oleva lainsäädäntö on jo lähes kolme vuosikymmentä kieltänyt ilman luonnonsuojeluviranomaisen myöntämää poikkeusta eläinlajien yksilöiden tahallisen häirinnän eli toiminnan, jolla nimenomaisesti tavoitellaan eläinlajin yksilöiden häirintää sekä toiminnan, johon lajin yksilöiden erityisesti pesintärauhan häiriintyminen väistämättä liittyy. Esimerkiksi lintulajin yksilön pesään kiipeäminen pesäkameran asentamis- tai valokuvaamistarkoituksessa tai poikasten rengastamiseksi on omiaan häiritsemään pesintää. Viimeksi mainittu edellyttää luonnollisesti lisäksi poikkeusta yksilöiden haltuunoton kiellosta. Tällaiseen toimintaan haetaan ja lain edellytysten täyttyessä myönnetään poikkeuksia. 

Ajan tasalla oleva metsävaratieto antaa hyvän lähtökohdan suunnitella ja toteuttaa hoitotöitä ja hakkuita tehokkaasti ja oikeaan hetkeen ajoittuen samalla kun metsien monimuotoisuudesta huolehditaan. Samoin on tärkeää, että metsäalan toimijoiden käytössä on sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa erilaiset metsän käyttöön liittyvät rajoitukset.  

2.2.1  Linnuston tila ja siihen vaikuttavat tekijät

Suomessa pesii säännöllisesti 244 lintulajia Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, J.-P. (toim.) 2019: Punaisen kirjan verkkopalvelu. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. https://punainenkirja.laji.fi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on pesinyt yli 250 lintulajia. Luonto- ja lintudirektiivien raportointi kattaa 255 lintudirektiivin suojelemaa lintulajia. Raportoinnin tulosten (2019–2024) mukaan Suomessa pesii tätä nykyä noin 46,7 miljoonaa lintuparia. Tämä on 2,7 miljoonaa paria (kuusi prosenttia) vähemmän kuin edellisessä arvioinnissa Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikka-nen, H. & Valkama, J. 2025: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. – Linnut-vuosikirja 2024: 16–25.. Edelliseen raportointiin (2013–2018) verrattuna lintulajeista 62:n arvioitiin runsastuneen, 80 lajin vähentyneen ja 96 lajin kannan arvioitiin pysyneen vakaanaLuonnontieteellinen keskusmuseo Luomus (14.5.2025). 50 vuotta ja 62 000 lintulaskentakilometriä kertovat muutokset linnustossa. Tiedote. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto.. 

Kaksitoista runsainta pesimälintulajia parimäärän keskikannan mukaisessa järjestyksessä olivat peippo, pajulintu, metsäkirvinen, talitiainen, punarinta, vihervarpunen, räkättirastas, punakylkirastas, järripeippo, harmaasieppo, hippiäinen ja laulurastas. Näiden lajien parimäärä muodostaa lähes 60 prosenttia kaikista pesivistä pareista Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikka-nen, H. & Valkama, J. 2025: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. – Linnut-vuosikirja 2024: 16–25. . 

Suomessa pesivät lintulajit voidaan jakaa 11 ryhmään pesimäympäristön perusteella. Ryhmiä ovat metsän yleislinnut, havumetsälinnut, vanhan metsän linnut, lehtimetsälinnut, pensaikkolinnut, peltolinnut, suolinnut, tunturilinnut, saaristolinnut, karujen sisävesien linnut sekä kosteikkolinnut. Näistä neljään ensin mainittuun linturyhmään sisältyvät lintulajit pesivät metsäisissä ympäristöissä ja muodostavat parimäärältään lähes 3/4 kaikista Suomessa pesivistä lintupareista Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. (1998). Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki.. 

Metsien yleisten pesimälintujen kannat ovat yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella parantuneet vähintään 3 prosenttia 1970- ja 80-lukujen taitteeseen verrattuna, mutta on myös mahdollista, että tilan parantuminen on ollut tätä voimakkaampaa. 2000-luvun kehitys on ollut jokseenkin vakaa. Yksittäisten lajien kehitykset kuitenkin poikkeavat toisistaan. Havupuuvaltaisia varttuneita metsiä suosivat paikkalinnut ovat suurelta osin vähentyneet, mutta useimpien muuttolintujen kannat ovat kasvaneet. Eteläiset lajit ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä. Luonnontila.fi 

Metsäkanalintuja on laskettu Suomessa järjestelmällisesti 1960-luvulta lähtien. Metso, teeri, ja paikoin pyy vähenivät huomattavasti 1960-luvulta 1980-luvulle. Pääsyynä metsäkanalintujen vähenemiseen 1960-luvun tasolta pidetään metsätalouden suoria ja välillisiä vaikutuksia. Metsäkanalintujen kannoissa on kuitenkin tapahtunut myönteistä kehitystä 1980-luvulta lähtien. Muutosta osaltaan selittää suojelualueiden lisääntyminen ja muutokset talousmetsien käsittelyssä viimeisien vuosikymmenten aikana Maa- ja metsätalousministeriö (2014). Suomen metsäkanalintukantojen hoito-suunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisusarja 2014:4. Helsinki.. 

Lintujen uhanalaisuus

Viimeisin uhanalaisarviointi tehtiin 2019. Lajien uhanalaisuuden arvioinnissa arvioiduista 246 lintulajista uhanalaisia lintuja (vaarantunut (VU), erittäin uhanalainen (EN) tai äärimmäisen uhanalainen (CR) on 86 lajia eli 35 prosenttia kaikista lintulajeista. Ensisijaisesti metsässä elävistä lintulajeistamme 11 (13 %) on uhanalaisia lajeja Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomenlajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus.Helsinki. 704 s. ja uhanalaisista lintulajeista 19 prosenttia elää metsäisissä elinympäristöissä. Ensisijaisesti metsäympäristön lajeista kahdeksan lajia on silmälläpidettäviä eli lähellä uhanlaisuuden alarajaa. Pöllöistä uhanalaisia lajeja on 22,2 prosenttia, haukoista (ryhmään sisältyy kotkat) 77,8 prosenttia. 

Yleisimmät tunnetut lintujen uhanalaisuuden syyt olivat maatalouteen (peltomaiden muutokset ja rantaniittyjen sulkeutuminen laidunnuksen vähentyessä) sekä metsätalouteen (uudistus- ja hoitotoimet, vanhojen metsien sekä lahopuiden väheneminen) liittyvät muutokset, populaatiokoko, pyynti ja ulkomailla esiintyvät uhat. Alhaisina tiheyksinä esiintyvillä lajeilla pieni populaatiokoko on merkittävä uhanalaisuuden syy. 30 lajilla tärkein uhanalaisuuden syy oli tuntematon Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomenlajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus.Helsinki. 704 s.. 

Taulukko SEQ Taulukko \* ARABIC 1. Metsäympäristöissä elävät uhanalaiset lintulajit, VU - vaarantunut, EN - erittäin uhanalainen, CR - äärimmäisen uhanalainen. Suomen lajien uhanalaisuus 2019. 

Yleiskuva ihmistoiminnan vaikutuksesta lintukantoihin

Ihmistoiminnan vaikutus lintukantoihin on laaja-alaista ja liittyy useisiin yhteiskunnan toimintamuotoihin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset sääoloihin ja lintujen elinympäristöihin sekä maankäytön aiheuttamat lintujen elinympäristöjen muutokset vaikuttavat lintukantoihin niin pesimä- ja talvehtimisalueilla kuin muuton aikaisilla levähdysalueilla. Ihmistoiminta kasvattaa lintuyksilöiden kuolleisuutta esimerkiksi liikenteen, rakentamisen, metsästyksen, vieraspetojen ja pesimäaikaisen häirinnän kautta. Muutokset Suomen ulkopuolella ovat merkittävä Suomen lintukantoihin vaikuttava tekijä. Esimerkiksi 40 prosentilla uhanalaisista lajeista yhtenä tulevaisuuden uhkatekijänä on elinympäristöjen muutokset lintujen talvehtimisalueilla tai muuton aikaisilla levähdysalueilla Suomen rajojen ulkopuolella. 

Yksittäisen lajin kannan herkkyys ihmisvaikutukselle on sidoksissa moneen biologiseen ja ekologiseen osatekijään. Kannan taantumiseen liittyvälle ihmisvaikutukselle herkempiä lajeja ovat esimerkiksi elinympäristövaatimuksiltaan tai ravinnonkäytöltään erikoistuneet lajit tai suurikokoiset lajit, kuten petolinnut, joiden elinaikainen poikastuotanto on suhteellisen alhainen ja kanta luonnostaan tai ihmistoiminnan vaikutuksesta pienikokoinen. 

Maankäytön muutoksissa tärkeimmät muutokset ovat peltolintujen väheneminen etenkin 1970–1980-luvulla maatalouden tehostumisen myötä, monien varttuneempaa metsää suosivien lajien väheneminen sekä suolintujen väheneminen soiden ojitusten takia Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus (14.5.2025). 50 vuotta ja 62 000 lintulaskentakilometriä kertovat muutokset linnustossa. Tiedote. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto.. Suolintujen taantuma liittyy soisten pesimäelinympäristön määrän vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Maatalousympäristöissä syitä taantumiseen ovat maanviljelyn tehostuminen, erityisesti avo-ojien, pientareiden ja karjanlaidunnuksen vähentyminen sekä kemiallisten torjunta-aineiden käyttö. Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 

Lintujen elinympäristöjen tilaa voidaan parantaa sekä lintujen kuolleisuutta vähentää suojelu- ja ennallistamistoimilla. Useilla lintulajeilla vaste ennallistamiseen ja potentiaali kantojen kasvuun tulevaisuudessa on melko hyvä. Näiden lajien kantojen väheneminen ei ole ollut erityisen voimakasta eikä esimerkiksi ilmastonmuutos todennäköisesti heikennä niiden kantoja. Kolmella lintulajilla kannat ovat kasvaneet nopeasti erityisesti 2000-luvun aikana. Peukaloinen, mustapääkerttu ja tiltaltti hyötyvät elinympäristöjen elvyttämistoimien lisäksi ilmaston lämpenemisestä. Heikoin kantojen kasvun potentiaali on niillä lintulajeilla, joiden kantojen alamäki on ollut jyrkkä ja/tai joiden levinneisyysalueen etelärajaa ilmastonmuutos todennäköisesti siirtää pohjoisemmaksi. Tällaisia lajeja ovat hömötiainen, lapintiainen, töyhtötiainen ja kuukkeli. Auvinen, A.-P., Lehikoinen, A., Sirkiä, P., Jukarainen, A., Kahilainen, A., Lindén, A., Mikkola-Roos, M., Piha, M., Pessa, J., Krüger, H., Holopainen, S., Alhainen, M. & Below, A. 2023: Kuinka paljon lintukantoja voidaan elvyttää? – Linnut-vuosikirja 2022: 132–139. 

Metsäelinympäristöissä elävillä uhanlaisilla lintulajeilla tärkeimmiksi kantojen tilaa heikentäviksi tekijöiksi on lajien uhanalaisuusarvioinnissa tunnistettu vanhojen metsien väheneminen, lahopuun väheneminen ja pyynti sekä elinympäristömuutokset Suomen ulkopuolella. Jokainen näistä tekijöistä on ensi- tai toissijaisena uhanalaisuuteen vaikuttavana tekijänä 27 prosentilla lajeista. Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 Tosiasiassa jonkin lajin kannan heikentymistä ei pystytä useinkaan selittämään jollakin yksittäisellä tekijällä, vaan se johtuu yleensä useasta samaan aikaan vaikuttavasta tekijästä, jotka eivät kytkeydy välittömästi ihmistoimintaan. Müller M.M. (2024). Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa? Metsätieteen aikakauskirja 2024-23002. Katsaus. 19 s. .https://doi.org/10.14214/ma.23002 

Uusimman arvion mukaan lintujen pesiä hakkuissa tuhoutuu vuosittain jonkin verran yli satatuhatta kappalettaLehikoinen, A. 2026. Lintujen pesien tuhoutuminen pesimäaikaisissa hakkuissa. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto.. Tuhoutuvien pesien määrä vastaa suuruusluokaltaan 0,3 prosenttia Suomessa pesivien lintuparien määrästä. Muista metsien hoitamiseen ja käyttämiseen liittyvistä toimista ei ole käytettävissä vastaavaa arvioita. Niiden merkityksen voidaan kuitenkin olettaa olevan metsänhakkuita huomattavasti vähäisempi, koska niitä toteutetaan vuosittain pienemmällä pinta-alalla. Metsien hoitamiseen ja käyttämiseen liittyviä metsäkäsittelytoimia käsitellään tarkemmin luvussa 2.2.2. 

Kuolleisuuden vaikutus lintukantoihin

Lintujen törmäyskuolemista on esitetty useita arvioita, jotka poikkeavat osin merkittävästi toisistaan. Vertaisarvioitua tutkimustietoa törmäyskuolemien vuotuisesta määrästä Suomessa ei ole saatavilla ja esitetyt luvut perustuvat asiantuntija-arvioihin sekä suppeista aineistoista tehtyihin yleistyksiin. Uusimman arvion mukaan törmäyksistä aiheutuu Suomessa vuosittain vähintään 12,6 miljoonaa lintukuolemaa Laitinen, A., Salmela, A. & Vähätalo, A. V. 2022: Lintujen ikkunakuolleisuus Suomessa. – Linnut-vuosikirja 2021: 144–151.. Arviossa merkittävimmin törmäyskuolemia Suomessa syntyy rakennuksista (8–20 miljoonaa). Aiemmin Koistinen Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. – Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto oli arvioinut tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia määritellessään rakennusten aiheuttamaksi lintukuolleisuudeksi Suomessa 500 000 yksilöä vuodessa. Laitinen ym. arviot ovat selvästi aiempia suurempia, yli kymmenkertaisia. Siinä lintujen ikkunakuolleisuutta on tarkasteltu yhden, varsin suppean aineiston perusteella ja saadut tulokset on yleistetty koko maan tasolle yksinkertaisella matemaattisella tarkastelulla. Toiseksi merkittävin kuolemien aiheuttaja on liikenne, jossa arvion mukaan kuolee törmäyksen seurauksena yli 4 miljoonaa lintua vuosittain. Metsästykseen on kuollut vuosina 2018–2020 keskimäärin 1 070 000 lintua vuodessa Luonnonvarakeskus (2022). Metsästys 2021. Tilasto. Luonnonvarakeskus.. Vuonna 2024 saatiin Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan saaliiksi yhteensä noin 575 000 lintua Luonnonvarakeskus (2025). Metsästys 2024. Tilastojulkaisu.. Lintusaaliin määrässä on merkittävää vuosien välistä vaihtelua. 

Myös ihmisen luontoon päästämät vieraspedot aiheuttavat linnuille kuolleisuutta. Minkki ja supikoira on tunnistettu yhdeksi merkittävimmistä syistä monien saariston ja sisämaan vesilintulajien taantumiseen. Ne saalistavat tehokkaasti lintujen munia, poikasia ja aikuisia lintuja, erityisesti pesimäaikaan. Saalistus kohdentuu erityisesti maassa ja rantavyöhykkeillä pesiviin lajeihin, kuten vesilintuihin ja kahlaajiin, mikä heikentää pesimätulosta ja voi romahduttaa paikallisia kantoja. Minkin ja supikoiran tappamien lintujen määrästä ei ole arvioita, mutta vuosittain Suomessa pyydetään 40 000–50 000 minkkiä ja 140 000–150 000 supikoiraa Vieraslajit.fi (2025). Vieraspedot: minkki ja supikoira. Luonnonvarakeskus & Suomen ympäristökeskus.. Vieraspetojen poistotoimien vaikutusten seuranta on osoittanut, että lintukannat voivat elpyä nopeasti, kun vieraspetopainetta vähennetään. 

Vapaana liikkuvat kotikissat ja villiintyneet kissapopulaatiot tappavat lintuja ja heikentävät pesimämenestystä etenkin taajamissa ja mökkialueilla. Ympäristöjärjestö Birdlife kertoo verkkosivuillaan, että Suomen 700 000 kissaa tappaa vähintään 3,1 miljoonaa lintua vuodessa BirdLife Suomi (2025). Kissa ja linnut. www.birdlife.fi.. 

Ihmisen välittömästä tai välillisestä toiminnasta aiheutuva vuotuinen lintuyksilöiden lisääntyvä kuolleisuus tunnetaan heikosti. Julkaistujen asiantuntija-arvioiden valossa kyse näyttäisi olevan vähintään useista miljoonista lintuyksilöistä vuosittain. Jos esitetyt arviot ovat oikean suuntaisia, kyse voi olla yli 10 miljoonan lintuyksilön vuotuisesta kuolemasta liikenteen, rakennustörmäysten, metsästyksen, vieraspetojen ja kissojen seurauksena. Ainoastaan riistalajien osalta metsästyksen tuottama kuolleisuus tiedetään suhteellisen luotettavasti.  

Kuolleisuuden vaikutuksesta yksittäisten lajien kantoihin ei ole käytössä arvioita. Esimerkiksi lajien uhanalaisuuden arvioinnissa lintujen törmäyskuolemia ei mainita uhanalaisuuden syynä tai uhkatekijänä. Lintudirektiivin tavoitteena olevan tyydyttävän kantojen tilan saavuttamisessa ihmistoiminnan aiheuttama kuolleisuus on kuitenkin todennäköisesti merkittävä tekijä elinympäristöjen muuttumisen ohella. Aikuisten lintujen kuolleisuuden vähentäminen voikin olla pesinnän onnistumisen lisäämistä tehokkaampi keino vaikuttaa lintukantojen tilaan Nousiainen, I., Bosco, L., Lehikoinen, P. et al. 2025. Adult survival has a stronger role than productivity in the annual population change of European songbirds. Oecologia 207, 173 (2025). https://doi.org/10.1007/s00442-025-05810-4. 

2.2.2  Pesinnänaikaisen metsäkäsittelyn vaikutus lintuihin

Linnuston kannalta merkittävimpiä metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä ovat metsänhakkuut, metsän uudistushakkuuta seuraava maanmuokkaus ja istutus, taimikonhoito, metsän lannoitus, metsätien rakentaminen ja kunnostaminen sekä ojien kunnostaminen. Koska lintudirektiivin 5 artiklan a, b ja d alakohdat rajoittuvat lintuyksilöiden kuolemaan, pesien vahingoittumiseen tai direktiivin tavoitteiden kannalta merkittäviä vaikutuksia aiheuttavaan häirintään, metsänkäsittelyä ole tarkoituksenmukaista arvioida elinympäristövaikutusten näkökulmasta. Merkittävin metsänkäsittelyn suora vaikutus liittyy pesien vahingoittamista koskevan kiellon toteutumiseen, sekä tiettyjen häirinnälle alttiiden lajien pesinnän onnistumiseen. Näitä häirinnälle alttiita lajeja ovat tyypillisesti isot petolinnut, jotka aloittavat pesinnän aikaisin kevättalvella, ja joilla haudonta ja poikasten kasvatusaika on pitkä. Metsänkäsittelyssä tappamista koskevan kiellon toteutuminen liittyy ensi sijassa pesien vahingoittamista koskevan kiellon toteutumiseen ja lentokyvyttömiin poikasiin, sillä metsätoimet eivät juurikaan aiheuta aikuisten lintujen kuolemia. Metsäelinympäristöissä esiintyvistä uhanalaisista lintulajeista maakotkalla, huuhkajalla, kiljukotkalla ja turturikyyhkyllä pyynti tai häirintä on mainittu yhtenä uhanalaisuuteen johtaneista syistä tai uhkatekijänä. Mainituista lajeista kiljukotkalla ja turturikyyhkyllä ei kuitenkaan ole havaittu lainkaan pesintöjä Suomessa viime vuosina.  

Metsänhakkuut

Metsätaloustoimien ajoitusta säätelevät luonnonolot ja kasvukauden vaiheet sekä hakkuita raakapuun kysyntä puuta jalostavassa teollisuudessa. Suuressa osassa metsiä hakkuut ovat maanpinnan heikon kantavuuden vuoksi mahdollisia vain maan ollessa jäässä. Tämän vuoksi hakkuista merkittävä osa tehdään talvella, jolloin hakkuita on mahdollista tehdä kaikissa metsissä. Hakkuut vähentyvät merkittävästi keväällä joidenkin kelirikkoviikkojen ajaksi, kun maanpinnan kantavuus on heikoimmillaan ja metsäteiden kunto estää puiden kuljettamisen tehtaille tienvarsivarastoista. Kelirikkoajan pituus ja ajoitus vaihtelevat vuosittain sääolosuhteista ja maantieteellisestä sijainnista riippuen. Kelirikkoa esiintyy myös vaihtelevasti syksyllä, mikä vaikuttaa myös puunkorjuuolosuhteisiin. Talvien lämpeneminen ilmastonmuutoksen vuoksi on vähentänyt puunkorjuuseen käytettävissä olevaa aikaa varsinkin Etelä-Suomessa, missä jäätyneen maan aika talvella on lyhentynyt merkittävästi. Käytännössä puunkorjuuta tehdään tällä hetkellä talvikuukausina suurimmalla volyymilla käytettävissä olevan kaluston ja henkilöstön sallimissa puitteissa eikä hakkuumäärien merkittävä lisääminen ole mahdollista ympärivuotiseen toimintaan hankitulla konekalustolla ja ympärivuotisesti työllistettävällä henkilöstöllä. Kelirikkoaika ajoittuu usein päällekkäin lintujen pesintäajan kanssa huhti-toukokuussa, mikä vähentää luontaisesti hakkuumääriä lintujen pesintäaikana (Kuva 1). Toisaalta lintujen pesintäaika ulottuu kesä- ja heinäkuulle, jolloin keliolosuhteet eivät rajoita puunkorjuuta. Heinäkuussa puun korjuuta vähentää kesälomakausi. Nykytilanteessa puuta pystytään varastoimaan kelirikkoajan teollisuuden puunkäyttöä vastaava määrä, mutta pidempi puunkorjuun keskeytys voisi johtaa tuotannon alasajoon puuta käyttävissä laitoksissa, jotka on suunniteltu ympärivuotiseen toimintaan. Vuosina 2015–2025 hakkuita on Suomen metsäkeskuksen hakkuuaikomustilaston perusteella tehty vuosittain keskimäärin noin 669 000 hehtaarin alalla, joista uudistushakkuita on ollut keskimäärin noin 164 000 hehtaaria, kasvatushakkuita noin 492 000 hehtaaria ja muita hakkuita noin 12 000 hehtaaria.  

Kuva 1: Hakkuumäärien kuukausittainen vaihtelu vuosina 2022–2024 suhteessa keskeiseen pesintäaikaan SVT: Luonnonvarakeskus, Puun markkinahakkuut 

Jaksolliseen kasvatukseen kuuluvassa uudistushakkuussa poistetaan suurin osa puustosta ja alueelle jätetään usein yksittäisiä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä. Suomen metsäkeskuksen luontolaaturaporttien mukaan viime vuosina on keskimäärin jätetty 20 säästöpuuta hehtaarille Suomen metsäkeskus, Luontolaatuarviointi, PowerBI-raportti. Uudistushakkuita tehdään varttuneissa metsissä, joissa puiden kasvu on hidastunut ja korjattavat puut ovat pääsääntöisesti saavuttaneet tukkipuun mitat. Uudistushakkuulle vaihtoehtoisessa jatkuvan kasvatuksen hakkuussa hakkuita tehdään säännöllisesti poistamalla lähinnä järeimpiä sahatavaraksi kelpaavia puuyksilöitä ja/tai tekemällä alueelle pienialaisia aukkoja, jotka taimettuvat luontaisesti. Valtaosaa metsistä kasvatetaan jaksolliseen kasvatukseen luettavalla periaatteella, jossa ennen uudistushakkuuta alueella tehdään kaksi tai kolme harvennushakkuuta, jossa poistetaan osa puustosta. Jatkuvan kasvatuksen yleisyyttä rajoittaa metsien erilaiset lähtötilanteet. Jatkuvaan kasvatukseen soveltuvat parhaiten metsät, joissa on jo valmis alikasvos tai jotka ovat valmiiksi erirakenteisia. Olennaista on myös maanpohjan taimettumisherkkyys ja luontaisen taimettumisen onnistuminen, jota ilman jatkuva kasvatus ei ole mahdollista. 

Lintujen pesinnän huomioiminen on tarpeellista kaikissa hakkuissa hakkuutavasta riippumatta. Pesiä voi tuhoutua, kun hakkuussa kaadetaan puita, joissa pesintä on käynnissä, joten pesäpuiden tunnistaminen on erityisen tärkeää hakkuissa, joissa kaadetaan iso osa puustosta. Pesiä voi tuhoutua myös ennen hakkuuta tehtävän pieniläpimittaisen puuston ennakkoraivaamisen yhteydessä. Maassa sijaitsevia pesiä voi tuhoutua, kun alueella liikutaan koneella ja kone ajaa maahan tehdyn pesän päältä. Pesintä voi epäonnistua myös, mikäli haudonta tai kuoriutuneiden poikasten ruokinta keskeytyy hakkuun aikana liian pitkäksi aikaa tai emo hylkää pesän. Eniten linnun pesiä on vanhoissa järeissä puissa, jotka tarjoavat suojaa. Erityisen tärkeitä ovat suurikokoiset haavat, koloja sisältävät vahingoittuneet puut sekä kuolleet pysty- ja maalahopuut, jotka toimivat myös tietyille lintulajeille tärkeinä ravinnonlähteinä. 

Maanmuokkaus, kylvö ja istutus

Maanmuokkauksen tarkoituksena on edistää alueen taimettumista ja parantaa syntyvien taimien kasvuoloja. Maanmuokkausta voidaan tehdä vain lumettoman tai sulan maan aikana. Koska maanmuokkaus pitää tehdä ennen taimien istuttamista, maanmuokkauksista suuri osa tehdään keväällä tai alkukesällä, osin päällekkäin lintujen pesintäajan kanssa. Toisaalta maanmuokkauksen vaikutus lintuihin rajoittuu tiettyihin aukeilla alueilla maassa pesiviin lintuihin sekä tiettyihin lintulajeihin, joiden pesintään lyhytaikainen liikkuminen ja melu voi vaikuttaa häiritsevästi. Maanmuokkauksia tehdään vuosittain keskimäärin 93 000 hehtaarilla. 

Muokatuilla aloilla tehtävät kylvöt ja istutukset painottuvat alkukesään. Männyn koneellinen kylvö tapahtuu yleensä maanmuokkauksen yhteydessä alkukesällä. Istutukset tehdään puulajista ja taimityypistä riippuen touko–syyskuussa, pääpainon kuitenkin ollessa touko–heinäkuussa. Vähäisessä määrin taimia istutetaan myös elo-syyskuussa. Istutusaloilla, tyypillisesti edellisenä vuonna tehdyn puunkorjuun aukolla, saattaa pesiä esimerkiksi metsäkanalintuja, mutta pesät ovat helposti havaittavissa istutustyön aikana ja siten pesät pystytään istuttajien toimesta kiertämään. Valtaosa taimista istutetaan ihmistyönä.  

Taimikonhoito

Taimikonhoidon tavoitteena on varmistaa viljeltyjen tai luontaisesti syntyneiden puuyksilöiden suotuisa kehitys ja kasvu suhteessa kilpailevaan taimiainekseen. Taimikonhoidon työlajeihin kuuluvat heinäntorjunta, taimikon varhaisperkaus sekä taimikon harvennus. Heinäntorjunnassa taimia tukahduttava pintakasvillisuus poistetaan taimien ympäriltä. Taimikon varhaisperkauksessa tyypillisesti poistetaan lehtipuuvesakkoa, joka vähentää istutettujen taimien tai luontaisesti syntyneiden havupuun taimien kasvua ja alentaa niiden selviytymisen todennäköisyyttä. Taimikon harvennuksessa kasvatettavan puuston tiheys ja puulajisuhteet säädetään tavoitteen mukaiseksi. Taimikonharvennus tehdään laadullisesti parhaiden ja hyväkasvuisten puiden hyväksi. Tyypillisesti taimikonhoitoa tehdään raivaussahalla ihmistyönä. Heinäntorjunnan ja taimikon varhaisperkauksen tarve riippuu muun muassa kasvupaikan viljavuudesta. Taimikoissa pesivät tyypillisesti pienikokoiset linnut, jotka tekevät pesiä heinikkoon ja mättäisiin sekä suojaisiin tiheikköihin. Linnut pyrkivät piilottamaan pesät luontaisilta saalistajilta, mikä tekee pesien havaitsemisesta vaikeaa. Pesintäaikana tehtävässä taimikonhoidossa pesien tahatonta tuhoutumista voidaan välttää jättämällä raivaamatta suojaisissa paikoissa ja vesistöjen rannoilla sijaitsevia lehtipuuvaltaisia tiheikköjä, joita linnut suosivat pesinnässä. Taimikonhoito voi aiheuttaa myös melua, joka voi häiritä tiettyjen melulle alttiiden lajien pesintää. Taimikonhoitoa ei voida tehdä pelkästään talvella, sillä lumi estää työskentelyn ja hoidettavien taimikoiden suuri pinta-ala ja käytettävissä olevan työvoiman määrä rajoittavat mahdollisuutta siirtää työt tehtäväksi kokonaan pesintäajan ulkopuolella. Vuosittain taimikonhoitoa tehdään keskimäärin 130 000 hehtaarin alalla. 

Muu metsänkäsittely

Lannoituksia metsissä tehdään vuosittain keskimäärin yhteensä 68 000 hehtaarilla. Osa lannoittamisesta tapahtuu helikopterilevityksenä talvella. Metsätraktorilla maalevityksenä tehtävää tuhkalannoitusta voidaan tehdä myös talvella. Osa kivennäismaiden terveyslannoituksesta tehdään ihmistyönä. Merkittävä osa lannoituksesta tapahtuu pesintäajan ulkopuolella. Lannoituksen vaikutukset lintujen pesintään ovat todennäköisesti vähäisiä ja rajoittuvat potentiaalisesti yksittäisiin tilanteisiin, jossa maahan tehty pesä jää havaitsematta ja se sijaitsee koneen kulkureitillä. 

Metsäojituksia on tehty viime vuosina keskimäärin 2 900 kilometriä ja ne keskittyvät pääsääntöisesti vanhoille aikaisemmin ojitetuille turvemaille, joissa vanha umpeenkasvanut ojasto puhdistetaan. Koska toiminta kohdistuu pääasiassa vanhoihin ojiin, ei metsäojituksella ole yleensä suoria vaikutuksia lintujen pesintään. Häirinnän mahdollisuus liittyy tilanteisiin, jossa toimitaan häirinnälle alttiiden lajien pesien lähistöllä niiden pesintäaikana. 

Metsäautotieverkoston kokonaispituudeksi arvioidaan 125 000–160 000 kilometriä, eikä uusia metsäautoteitä enää juurikaan rakenneta. Metsäteiden kunnossapitoon liittyy vesakoiden säännöllinen niitto sekä tienpinnan lanaaminen ja sorastaminen. Metsäteiden perusparannuksessa tien runko muotoillaan uudelleen, sivuluiskat ja ojat puhdistetaan kasvillisuudesta ja tielle ajetaan uusi kerros soraa tai mursketta. Teiden kunnossapitoa tehdään vuosittain ja perusparannus tapahtuu yleensä yli 20 vuoden välein. Vuosittain metsäteiden perusparannusta tehdään 1 600 kilometrin matkalla. Koska uusien metsäteiden tekeminen on hyvin vähäistä, linnustovaikutukset liittyvät ensisijaisesti teiden kunnossapitoon ja perusparannukseen. Merkittävimmät vaikutukset liittyvät mahdollisesti tien luiskissa pesiviin lintuyksilöihin, joihin niitto tai perusparannus voisi vaikuttaa. Vaikutuksia vähentää niittojen ajoittuminen yleensä loppukesään.  

Kulotus tarkoittaa hakkuutähteiden ja pintakasvillisuuden eli maaston hallittua polttamista. Kulotus voidaan tehdä metsänuudistamisen yhteydessä tai erillisenä toimenpiteenä, jonka tavoitteena on parantaa uudistamistulosta ja puuston kasvua. Kulotusta voidaan käyttää myös luonnonhoidon menetelmänä luoden elinympäristöjä paloriippuvaisille eliölajeille. Tyypillisiä luonnonhoidollisen kulotuksen kohteita ovat harjujen valorinteet, joissa kulotuksella pyritään ylläpitämään harjulajiston elinolosuhteita. Yleisesti ottaen kulotus on erityisen tärkeää niille harvinaisille, taantuneille ja uhanalaisille lajeille, jotka ovat sopeutuneet elämään palaneessa maassa sekä hiiltyneessä tai muuten palon vaurioittamassa puu- ja nila-aineksessa. Luonnonhoidollista kulotusta voidaankin tehdä myös polttamalla uudistusaloille jätettyjä säästöpuuryhmiä. Linnuista erityisesti tikat hyötyvät runsaasta säästöpuustosta ja poltosta. Kulotuksen toteutukseen paras ajankohta on alku- tai loppukesästä maaston ollessa kuivaa. Kulotusta tehdään keskimäärin 900 hehtaaria vuodessa. Koska vuotuiset kulotusmäärät ovat pieniä, niiden linnustovaikutukset ovat myöskin vähäisiä. Ennallistamisen tavoitteena on palauttaa ekosysteemien luontaiset toiminnallisuudet ja rakennepiirteet, jotka riippuvat kunkin ennallistettavan ekosysteemin ominaisuuksista. Usein ennallistaminen parantaa myös alueen soveltumista lintujen pesintään pitkällä tähtäimellä ja sitä voidaan tehdä myös tiettyjen lintulajien elinympäristövaatimukset huomioiden lintukantojen vahvistamiseksi. Vaikka lähtökohtaisesti ennallistamisen voidaankin katsoa edistävän lintukantojen suojelua, voi itse ennallistamistyö aiheuttaa pesintäaikana tehtynä pesien tuhoutumista tai pesinnän häirintää, sillä ennallistamistyötä tehdään usein koneellisesti ja siihen voi liittyä puiden kaatamista. Ennallistamista on tehty tähän mennessä yhteensä muutaman kymmenen tuhannen hehtaarin alalla, pääasiassa suojelualueilla. Jatkossa ennallistamisasetuksen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1991, luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta toimeenpano tulee kasvattamaan todennäköisesti huomattavasti nykyisiä vuotuisia ennallistamisaloja. 

2.2.3  Valvonta ja viranomaisyhteistyö

Metsänkäyttöilmoitus

Metsänkäyttöilmoituksen avulla valvotaan metsälain toteutumista ja sitä voidaan hyödyntää myös sen varmistamiseen, etteivät suunnitellut hakkuut riko luonnonsuojelulakia, vesilakia (578/2011), muinaismuistolakia tai alueidenkäyttölain (132/199) mukaisen yleis- tai asemakaavan määräyksiä. Metsänkäyttöilmoitus on metsälain 14 §:n mukaan tehtävä metsälain soveltamisalan piiriin kuuluvalla alueella tehtävästä kasvatushakkuusta, uudistushakkuusta, metsätuhon takia tehtävästä hakkuusta ja muusta hakkuusta sekä lain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelystä.  

Metsälakia sovelletaan metsien hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Metsälakia ei sovelleta esimerkiksi suojelualueilla, kaavassa suojelualueiksi osoitetuilla alueilla, asemakaava-alueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita, eikä oikeusvaikutteisilla yleiskaava-alueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen sekä virkistykseen osoitettuja alueita. Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä sähkölinjojen ja junaratojen reunavyöhykkeiden hakkuista eikä oja-, vesijohto- tai viemärilinjan hakkuusta eikä pienialaisista tie-, sähkö- tai muun vastaavan linjan hakkuusta. Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä myöskään esimerkiksi taimikon hoitotyöstä ja lannoituksesta tai muusta hoitotyöstä, joihin ei liity metsänhakkuuta. Metsänkäyttöilmoitus on toimitettava viimeistään kymmenen päivää ja aikaisintaan kolme vuotta ennen hakkuun tai muun toimenpiteen aloittamista. Metsäkeskus voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen edellä mainitusta määräajasta. Metsäkeskukselle toimitettavat ilmoitukset laativat ja toimittavat usein metsänomistajan valtuuttama taho esimerkiksi metsänhoitoyhdistys tai puuta ostava yritys. 

Suomen metsäkeskus tarkastaa kaikki saapuvat metsänkäyttöilmoitukset hallinnollisena tarkastuksena automaattisesti vertaamalla ilmoituksen tietoja metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän tietoihin metsänkäsittelyn rajoituksista. 

Metsälain 7 a §:n mukaan Metsäkeskuksen on ilmoitettava välittömästi maanomistajalle, tiedossaan olevalle maanomistajan edustajalle ja metsänhakkuuoikeuden haltijalle, jos metsäkeskukselle on toimitettu metsänkäyttöilmoitus, johon sisältyvällä käsittelyalueella tai sen läheisyydessä on tai sitä koskee metsäkeskuksen tiedossa oleva luonnonsuojelulaissa tarkoitettua erityisesti suojeltavan eliölajin esiintymää koskeva päätös. 

Viranomaistiedon vaihto ja luonnonsuojelulain noudattamisen valvonta

Metsälain 7 a §:n mukaisen Metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuuden lisäksi Suomen metsäkeskus ja luonnonsuojelua valvovana viranomaisena vuoden 2025 loppuun asti toimineet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat sopineet menettelystä, jonka mukaan metsäkeskus lähettää tiedon maanomistajalle, tiedossa olevalle hakkuuoikeuden haltijalle sekä tietyissä tapauksissa luonnonsuojelua valvovalle viranomaiselle (1.1.2026 lukien Lupa- ja valvontavirasto), mikäli sen vastaanottama metsänkäyttöilmoitus kohdistuu luonnonsuojelulain tietojärjestelmästä sille toimitettuun lajihavaintoon tai sen läheisyyteen. Menettelyn piirissä oli vuonna 2025 yhteensä 2557 kasvi- ja eläinlajia, josta lintulajeja oli 23 kappaletta. Vuonna 2025 metsänkäyttöilmoitus kohdistui johonkin sille toimitettuun kasvi- tai eliölajin esiintymään tai sen läheisyyteen 5232 kertaa, joista lintuja koskevia ilmoituksia oli 2296 kappaletta. Menettelyn piiriin kuuluvat muun muassa kotka, merikotka, kiljukotka ja sääksi, joiden pesäpuut on suojeltu luonnonsuojelulain 73 §:n perusteella. 

Kokonaisuutena metsänkäyttöilmoituksia vuonna 2025 saapui yhteensä 136 448 kappaletta Suomen metsäkeskus 2026. Hakkuuaikomukset. https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietoa-metsien-kaytosta/hakkuuaikomukset, joten ilmoituksia, jotka kohdistuivat johonkin luonnonsuojelulain tietojärjestelmästä toimitettuun ja menettelyn piirissä olevan lintulajin esiintymään, oli suhteellisesti hyvin vähäinen määrä ilmoitusten koko määrään verrattuna. Lintuesiintymiin kohdistuvien ilmoitusten määrää selittää se, että menettelyn piiriin kuuluvat lajit ovat harvalukuisia ja niiden pesintää koskevien tietojen määrä on myös rajallinen. Menettelyllä on kuitenkin huomattava merkitys menettelyn piirissä olevien lajien suojelun kannalta, sillä menettelyn avulla pyritään varmistamaan, ettei hakkuussa tietämättömyydestä vahingoiteta pesää tahattomasti tai aiheuteta tahallista häiriötä kyseisille linnuille. 

Luonnonsuojeluviranomaiset käyvät tarvittaessa neuvottelun maanomistajan ja/tai hakkuuoikeuden haltijan kanssa siitä, miten hakkuussa huomioidaan luonnonsuojelulain säännösten noudattaminen. Tarvittaessa luonnonsuojeluviranomainen voisi luonnonarvojen turvaamiseksi viimesijaisena keinona käyttää luonnonsuojelulain 126 §:ssä säädettyjä pakkokeinoja lainvastaisen toiminnan estämiseksi. 

Luonnonsuojelulain mukaisten poikkeuslupien käsittely

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ollut 31.12.2025 asti toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan kaikki luonnonsuojelulain 83 §:ssä tarkoitetut lintuja koskevat lupatehtävät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun lain (897/2009) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1373/2018) 5 §:n 1 momentin 8 kohdan nojalla. 1.1.2026 lukien poikkeuslupahakemukset käsittelee toimivaltaisena viranomaisena Lupa- ja valvontavirasto. 

Vuonna 2025 Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ratkaissut 168 luonnonsuojelulain 83§:n mukaista lintulajia koskevaa lupa-asiaa (ks. taulukko 2). Niistä suuri osa on edellyttänyt poikkeusta useammasta eläinlajin rauhoitussäännöksestä eli niin häirintä-, kuin haltuunotto- tai jopa tappamisen kiellosta. Pelkästään häirintää koskevia poikkeuksia on myönnetty 50 tapauksessa eli vajaassa kolmasosassa kaikista poikkeusta koskeneista asioista. Niitä on myönnetty uusiutuvan energian hankkeen toteuttamiseen (3), sekä terveysperustein (5) että vakavien viljelysvahinkojen välttämistarkoituksessa (26) lintuyksilöiden karkottamiseen, lintujen pesinnän kuvaamiseen joko tutkimus- (13) tai opetustarkoituksessa (2) ja luontotyypin hoitotoimenpiteiden toteuttamiseen (1).  

Taulukko SEQ Taulukko \* ARABIC 2. Luonnonsuojelulain 83 §:n mukaisesti ratkaissut poikkeuslupa-asiat vuonna 2025. 

Luonnonsuojeluviranomaisen myöntämässä poikkeusluvassa arvioidaan poikkeusluvan myöntämisehtojen täyttymistä ja tyypillisesti asetetaan ehtoja, joilla lajin yksilöille aiheutuva häiriö voidaan välttää tai sitä minimoida siten, että lajin suojelutason säilymisen tai saavuttamisen kannalta merkittävä pesinnän epäonnistuminen voidaan välttää. Esimerkiksi sääksen pesinnän kuvausta koskevassa poikkeusluvassa (VARELY/8019/2025) on edellytetty, että kameran asentaminen ja poistaminen tulee tehdä sääksen pesimäkauden ulkopuolella, mikä aika luvassa on yksilöity. Lisäksi on edellytetty, että mikäli kuvauksen havaitaan merkittävästi häiritsevän pesintää, tulee laitteisto poistaa viipymättä sekä että käytettävät laitteet ja välineet on sijoitettava maastoon siten, että ne eivät houkuttele ulkopuolisia henkilöitä pesän läheisyyteen. Kuvauskulmat tulee rajata niin, ettei paikka ole tunnistettavissa tai muuten tule julkiseksi. Samoin esimerkiksi vakavien viljelysvahinkojen välttämiseksi myönnettävän valkoposkihanhen yksilöiden karkottamista koskevan poikkeusluvan osalta arvioidaan myönnettävän poikkeuksen vaikutuksia lajin muutonaikaisiin levähdys- ja ruokailumahdollisuuksiin, mutta myös muiden lintulajien pesintään ja sen häiriintymisen välttämiseen ja minimointiin.  

On syytä kiinnittää huomiota siihen, että haetuista poikkeuksista neljä koski toimintaa, joiden ensisijainen tarkoitus oli toteuttaa jonkin taloudellisen toiminnan hanke eli synteettisen metanolilaitoksen rakentaminen ja toiminta, tuulivoiman tuottaminen ja e-metaanilaitoksen rakentaminen sekä metsätaloustoimenpiteet lintulajin (sääksi) pesinnän aikana. Kolmen ensiksi mainitun osalta hankkeiden katsottiin täyttävän kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden edellytys. Viimeksi mainittuun tarkoitukseen poikkeusta ei myönnetty (VARELY/4683/2025, 28.7.2025), koska päätöksen perusteluiden mukaan hakemus ei täyttänyt luonnonsuojelulain 83 §:n ehtoja. Hakemusta oli perusteltu hakkuiden syksyiseen ajankohtaan liittyvillä turvallisuusriskeillä, jotka liittyivät työturvallisuuteen sekä polttoaineen ja muiden kemikaalien kuljetukseen. Tämän ei katsottu täyttävän kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden edellytystä. Lisäksi päätöksessä katsottiin, että ottaen huomioon korjuutöiden pituus, 1–2 viikkoa, työt oli mahdollista suunnitella ja rytmittää sääennusteiden mukaisesti ajankohtaan, jolloin sääolosuhteet eivät muodosta turvallisuusongelmaa hakkuiden toteutukselle, millä ilmeisesti on tarkoitettu, että myöskään edellytys vaihtoehdon puuttumisesta ei täyttynyt.  

2.2.4  Käytännöt linnuston huomioimiseksi metsätaloudessa

Metsäsektorilla on käytössä kattavasti suosituksia ja ohjeistuksia linnuston huomioonottamiseksi metsänkäsittelyssä. Näitä ovat Metsänkäsittely ja linnusto -opas, metsänhoidon suositukset sekä Metsähallituksen ympäristöopas. Myös FSC-metsäsertifikaatissa edellytetään linnuston pesintäajan huomioimista metsänhoidon toimenpiteissä. 

Kaikissa edellä mainituissa metsäsektorin ohjeissa ja suosituksissa on petolintujen pesiä koskevia yksityiskohtaisia ohjeita, jotka koskevat metsähoidon toimenpiteiden suorittamista pesien läheisyydessä. Metsänkäsittely ja linnusto -oppaassa, metsänhoidon suosituksissa ja FSC-standardissa on pesimäaikaan ja tiettyyn etäisyyteen pesästä sidottuja toimenpideohjeita. Metsähallituksen ympäristöoppaassa on näiden lisäksi tiettyjen petolintujen kohdalla määritelty pesälle suojavyöhykkeitä, joissa kaikki toimenpiteet ovat kielletty ajankohdasta riippumatta. PEFC-standardissa petolintujen pesäpuut jätetään säästöpuiksi. 

Metsänkäsittely ja linnusto -opas

Metsätehon Metsänkäsittely ja linnusto -oppaassa https://www.metsateho.fi/metsankasittely-ja-linnusto/ on ohjeita ja suosituksia, jotka ohjaavat muun muassa metsänsuunnittelua, kasvatus- ja uudistushakkuita, raivauksia, maanmuokkausta ja taimikonhoitoa. Oppaassa on ohjeita eri metsänkäsittelyn toimenpiteiden rajaamiseen joko ajallisesti tai paikallisesti sekä linnustolle tärkeiden rakennepiirteiden lisäämiseen. Oppaassa on myös laji- ja lajiryhmäkohtaisia toimintaohjeita, jotka koskevat peto- ja kololintuja, metsoa sekä kuukkelia. Toimintaohjeet pitävät sisällään sekä näille lajeille tärkeiden rakennepiirteiden lisäämistä että tiettyjä toimenpiderajoituksia. Metsänkäsittelyn toimenpiteiden rajaamisen osalta oppaassa keskeistä on lintujen pesimäaikaa koskevat suositukset. Oppaan mukaan kasvatus- ja uudistushakkuita tulee välttää lintujen pesimäaikana 15.4.–15.7. (Pohjois-Suomessa 1.5.–31.7.) rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä sekä tärkeillä lintualueilla ja lintukosteikoiden lähellä (ei 50 metriä lähempänä). Rehevällä metsällä tarkoitetaan lehtoa, lehtomaista ja tuoretta kangasta tai rehevyydeltään vastaavaa turvekangasta. Hakkuut suunnataan tällöin mahdollisuuksien mukaan kuivahkoille ja kuiville kankaille, joissa lajien ja yksilöiden määrä on reheviä metsätyyppejä vähäisempi. Ohjeen mukaan lintujen pesimäaikana karuimmilla metsätyypeillä tulee huomioida muun muassa metso ja huuhkaja. Tunnetuilla ja toimivilla metson soidinpaikoilla tulee välttää hakkuita 15.3.–20.5. (Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5.). Lisäksi oppaassa suositellaan välttämään energiapuunkorjuuta ja maanmuokkausta lintujen pesimäaikana 1.5.–30.6.  

Oppaan mukaan suurten petolintujen, tiettyjen haukkojen ja pöllöjen sekä huuhkajan pesäpaikkojen läheisyydessä tulee välttää hakkuita ja koneellisia metsätaloustoimia lajien pesintäaikoina. Oppaassa on määritelty maa- ja merikotkalle, kalasääskelle, hiiri-, kana- ja mehiläishaukalle, huuhkajalle sekä varpus- ja helmipöllölle omat pesintäajat ja pesien suojaetäisyydet. Ajankohdat ja suositeltava etäisyys pesästä vaihtelevat lajeittain. Etäisyys pesästä on lajista, suunnitellusta toimenpiteestä ja sen ajankohdasta riippuen 25–1 000 metriä. Ajankohdat osuvat pääasiassa välille 1.5.–31.8. ja lajin ohella siihen voi vaikuttaa pesän maantieteellinen sijainti. Esimerkiksi maakotkan osalta pesintäaika ajoittuu toisin, sillä se on Etelä-Suomessa 1.2-.31.7. ja Pohjois-Suomessa 15.2.-31.7. Metsänkäsittelyn ohje maakotkan pesän lähistöllä https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/metsankasittely-ohje-maakotkapesan-lahistolla.pdf.. Oppaassa on myös pesintäajan huomioimiseen liittyvien suositusten lisäksi suosituksia esimerkiksi suurten petolintujen osalta rajata hakkuut muuna kuin pesintäaikana vähintään 50 metrin päähän pesästä. 

Metsätehon vuosien 2022–2024 hakkuukonetietoihin pohjautuvan selvityksen mukaan rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä ja korvissa hakkuita on tehty pesimäkaudella keskimäärin noin 7 300 hehtaarilla, mikä on alle 8 prosenttia rehevien lehtipuuvaltaisten metsien ja korpien vuotuisesta hakkuupinta-alasta, joten oppaassa esitettyjä suosituksilla voidaan katsoa olleen merkittävä ohjaava vaikutus. Pesimäkaudeksi selvityksessä määriteltiin Metsätehon Metsänkäsittely ja linnusto-oppaan mukaisesti 15.4.–15.7 Etelä-Suomessa ja 1.5.–31.7 Pohjois-Suomessa. https://www.metsateho.fi/hakkuiden-ajallinen-vaihtelu-ja-kohdentuminen-hakkuukonetiedon-perusteella-pesimaaikaisten-hakkuiden-nakokulmasta/ 

Hyvän metsänhoidon suositukset

Metsänhoidon suositukset muodostavat kokonaisuuden, joiden avulla tähdätään kokonaiskestävään metsien hoitoon ja käyttöön. Metsänhoidon suosituksissa on esitetty luonnonhoitotoimia, joiden avulla linnuston elinolosuhteita parannetaan ja metsänhoidon kielteisiä vaikutuksia linnustoon lievennetään. Suosituksien mukaiset metsälinnuille tärkeät rakennepiirteet, kuten suojavyöhykkeet, tiheiköt, pysty- ja maalahopuut, lehtipuuosuus sekä tekopökkelöt edistävät pesimärauhan säilymistä ja monimuotoisen lajiston turvaamista tarjoamalla linnuille sekä suojaa että ravintoa. Metsänhoidon suosituksissa on lisäksi listattu erityisesti huomioitavia lintuja, joita ovat uhanalaiset (valkoselkätikka, varpuspöllö, huuhkaja, töyhtötiainen, hömötiainen, pyy ja riekko) ja silmälläpidettävät (helmipöllö, lapintiainen ja kuukkeli) metsälinnut sekä kolopesijät. https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lajien-turvaaminen-metsankasittelyssa 

Metsähallituksen ympäristöopas

Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöopas Thomssen, P-M., Ahokumpu, M., Hokkanen, R., Nurmi, A., ja Siirtola, P. (toim.) 2025:Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöopas. on metsänhoidon käsikirja valtion monikäyttömetsien hoitoon ja käyttöön. Oppaassa petolinnut ovat yksi monikäyttömetsien hoidossa huomioonotettavista lajiryhmistä ja siinä yksilöidään lajikohtaiset ohjeet pesien ympärillä toteutettaville toimenpiteille. Ympäristöoppaassa on myös ohjeita metsäkanalintujen huomioimiseksi. Metsäkanalintujen pesintäaika otetaan huomioon maanmuokkauksessa ja löydetyt pesät suojellaan muokkauksen yhteydessä. Vuotta nuoremmilla hakkuualoilla hakkuutähteet pyritään keräämään vasta juhannuksen jälkeen kanalintujen pesinnän takia. Mikäli tämä ei ole mahdollista, pesät pyritään paikantamaan ennen korjuun aloitusta. 

Ympäristöoppaan ohjeet linnuston huomioimiseksi vastaavat merkittäviltä osin Metsätehon Linnusto-oppaan ohjeita. Hakkuita vältetään tärkeimpänä pesimäaikana touko-kesäkuussa rehevillä ja lehtipuuvaltaisilla alueilla, rantametsissä ja korvissa. Ympäristöopas sisältää Metsänkäsittely ja linnusto -oppaan petolintujen lisäksi omat ohjeensa toimimiseen pikkukiljukotkan, kiljukotkan, muutto- ja tunturihaukan pesän läheisyydessä. Oppaat poikkeavat jonkin verran toisistaan myös pesimäaikojen suhteen. Ympäristöoppaassa maa- ja merikotkan sekä sääksen pesimäajat ovat 0,5–2 kuukautta pidemmät.  

Metsäsertifiointi

Metsäsertifiointi on järjestelmä, joka varmistaa riippumattoman arvioinnin perusteella, että metsänhoito ja puunhankinta toteutetaan kestävästi. Suomessa on käytössä FSC- ja PEFC-sertifiointijärjestelmät. Suomen metsistä noin 12 prosenttia on FSC-sertifioituja ja yli 80 prosenttia PEFC-sertifioituja. Metsänhoidon FSC-standardissa on lintujen pesintäaikaisia rajoituksia hakkuisiin. Lehtipuuvaltaisissa rehevissä metsissä (lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas sekä rehevyydeltään vastaavat turvekankaat), korvissa ja vesistöjen suojavyöhykkeillä Etelä-Suomessa hakkuita ei tehdä 1.5.–30.6. ja niitä vältetään 15.4.–30.4. ja 1.7.–15.7. Pohjois-Suomessa hakkuita ei tehdä 15.5.–15.7. ja niitä vältetään 1.5.–14.5. ja 16.7.–31.7. Lisäksi standardin mukaan Suomen kansainvälisesti tärkeillä lintualueilla (IBA-kohteet) hakkuita ei tehdä 15.4. –31.7. sekä Suomen kansainvälisesti, kansallisesti ja maakunnallisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA-, FINIBA- ja MAALI-alueet) kuuluvien lintukosteikkojen (matalat järvet, lammet, merenlahdet, luhdat) läheisyydessä (alle 50 metriä) hakkuita ei tehdä 15.4.–31.7. Molemmissa sertifioinneissa huomioidaan lisäksi linnustolle tärkeät rakennepiirteet, jotka tulee säilyttää metsänkäsittelyn yhteydessä. Näitä ovat mm. kookkaat haavat, kolopuut, kuolleet puut sekä riistatiheiköt. Suomen FSC-standardi FSC-STD-FIN-02-2023 FI, Metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimukset PEFC FI 1002:2024 

4.2.1  Yleistä vaikutusten arvioinnista

Hallituksen esityksen olennaiset vaikutukset kohdistuvat talouteen ja yrityksiin sekä ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuteen. Vaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu erityisesti näitä olennaisia vaikutuslajeja. Lisäksi jossain määrin vaikutuksia on myös viranomaistehtäviä hoitavalle metsäkeskukselle. Keskeisimmät taloudelliset vaikutukset koskevat puunkorjuuta ja kuljetusta sekä puunhankintaa ja puuta käyttävän teollisuuden toimintaa. Esityksen taloudellisia vaikutuksia arvioidaan nykytilaan verrattuna kotitalouksien, yritysten, julkisen talouden ja kansantalouden näkökulmasta. Ympäristövaikutusten osalta merkitystä on erityisesti lintuihin kohdistuvilla vaikutuksilla.  

Esityksen vaikutuksia on arvioitu sekä puunkorjuun että myös muun metsätaloustoiminnan kannalta, sillä ehdotettavat metsälain muutokset ulottuisivat puunkorjuuta laajemmalle. Muita toimialoja, joihin liittyy metsänkäsittelyä ovat esimerkiksi liikenneväylien rakentaminen ja ylläpito Väylävirasto 2025. Puuston poisto ja linnut., sähköverkkojen rakentaminen ja ylläpito Fingrid 2025. Lintujen pesintäaikaisen kasvustonkäsittelyn merkitys ja lintujen suojelun toimintatavat kantaverkkoyhtiössä. sekä laajemmin eri energiasektorin toiminnot Energiateollisuus 2025. Lintujen pesintä ja energiasektorin toiminnot..  

Esityksen vaikutusten arvioinnin tärkeimpinä tietolähteinä on käytetty Luonnonvarakeskuksen selvitystä hakkuiden vaikutuksesta metsäsektorin toimintaan Väätäinen, K., Laitila, J., Mutanen, A., Viitanen, J. & Kniivilä, M. 2026. Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan ja kansantalouteen – väliraportti. Luonnonvarakeskus.., Metsäteho Oy:n selvitystä hakkuiden ajallisesta vaihtelusta ja kohdentumisesta hakkuukonetiedon perusteella Metsäteho Oy 2025. Hakkuiden ajallinen vaihtelu ja kohdentuminen hakkuukonetiedon perusteella –Pesimäaikaisten hakkuiden näkökulmasta. Metsätehon tuloskalvosarja 16/2025. https://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/Tuloskalvosarja-2025-16-hakkuiden-ajallinen-vaihtelu-ja-kohdentuminen-hakkuukonetiedon-perusteella.pdf, Suomen metsäkeskuksen selvitystä hakkuiden ajankohdasta ja kohdistumisesta Suomen metsäkeskus 2025. Hakkuiden ajankohdan ja kohdistumisen analysointi 15.12.2025. sekä Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon selvitystä hakkuiden vaikutuksesta pesien tuhoutumiseen Lehikoinen, A. 2026. Lintujen pesien tuhoutuminen pesimäaikaisissa hakkuissa. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto.. Samoin vaikutusten arvioinnin tukena on ollut maa- ja metsätalousministeriön asettaman pesintäaikana tapahtuvien hakkuiden vaikutuksia arvioivan kansallisen työryhmän työ. Lisäksi hallituksen esityksen luonnoksen vaikutuksia on arvioitu virkatyönä lainvalmistelun yhteydessä hyödyntämällä muun muassa tilastotietoa, eliölajien uhanalaisuusarviointia, ympäristöministeriölle toimitettuja viranomaispäätöksiä sekä olemassa olevia tutkimuksia ja selvityksiä.  

4.2.2  Taloudelliset vaikutukset

Yleistä taloudellisten vaikutusten arvioinnista

Metsätalouteen liittyvät suurimmat taloudelliset vaikutukset lintujen huomioimista koskevista velvoitteista syntyisivät, mikäli ne säädettäisiin niin laajoiksi, että velvoitteiden täyttäminen vähentäisi puun kokonaiskäyttöä. Koska merkittävä osa Suomessa korjatusta puusta hyödynnetään vientituotteiden valmistamiseen, puunkäytön volyymiä säätelee Suomessa toimivien yritysten kustannuskilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin. Kilpailuaseman suhteellisesta heikkenemisestä seuraavalla puunkäytön supistumisella olisi puolestaan merkittäviä vaikutuksia yksityishenkilöiden ja yhteisöjen puunmyyntituloihin, julkisen talouden rahoitukseen verotulojen kautta, työllisyyteen sekä erityisesti metsätaloudesta riippuvaisille Itä- ja Pohjois-Suomen aluetalouksille. Kustannuskilpailukykyyn vaikuttaisivat olennaisesti puunhankinnan kustannukset, johon sisältyvät puunkorjuu ja kuljetuskustannukset, talvivarastointikustannukset, ainespuun arvonalenema, terminaalikustannukset sekä varastoon sitoutuneen pääoman kustannukset. 

Luonnonsuojelulain 82 §:ään tehtävällä muutoksella pyritään täsmentämään lintujen tahallista häirintää koskevan kiellon soveltamista siten, ettei häirintäkiellon laajuus tosiasiallisesti muuttuisi verrattuna siihen tilanteeseen, joka edelsi Voore Mets-ratkaisua. Käytännössä metsätalouden suosituksilla erityisesti tiettyjen harvalukuisten ja häirinnälle alttiiden lajien pesinnän huomioimisesta on jo noudatettu vastaavaa häirinnän välttämistä, joten luonnonsuojelulakia koskevalla muutoksella ei arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia.  

Kotitalouksien asema

Suomessa metsää omistavien yksityishenkilöiden lukumäärä on yli 600 000. Vuonna 2024 yksityishenkilöt saivat bruttokantorahatuloja yli 3 miljardia euroa Luonnonvarakeskus 2025. Tilastotietokanta. Taulukko: Bruttokantorahatulot (1000 euroa) omistajaryhmittäin ja puutavaralajeittain maakunnittain. https://statdb.luke.fi/PxWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__met/. Vaikka metsät eivät muodostakaan useimmissa tapauksissa kotitalouksien pääasiallista tulonlähdettä, on metsätaloudesta saatava tulo merkittävä isolle osalle kotitalouksia metsäomistusrakenteesta johtuen. Metsäpinta-alasta yli 60 prosenttia on yksityishenkilöiden omistuksessa. 

Tulonmuodostukseen vaikuttavat olennaisesti myytävän puutavaran hintakehitys, jota säätelevät puunkäytön kokonaisvolyymi sekä puusta jalostettavien tuotteiden arvo. Koska merkittävä osa tuotteista suuntautuu vientiin, puunkäytön volyymiin vaikuttaa olennaisesti suomalaisen metsäteollisuuden suhteellinen kilpailuasema kansainvälisillä markkinoilla. Puunkäytön ei oleteta kokonaisuutena vähentyvän ehdotettavan lainsäädäntömuutoksen seurauksena, joten esityksen ei arvioida vaikuttavan merkittävästi puun myyntihintaan ja siten kotitalouksien saamiin puukauppatuloihin. 

Koska esitykseen sisältyvä ehdotus tiettyjen kohteiden puunkorjuun kolmen kuukauden pituisesta kiellosta lintujen pesintäaikana koskee pienialaisia kohteita, joiden hakkuu on mahdollista tehdä esityksen estämättä pesintäajan ulkopuolella, ei esityksestä arvioida aiheutuvan yleensä merkittäviä vaikutuksia yksittäiselle metsäkiinteistön omistajalle tai kotitaloudelle. Taloudellisia vaikutuksia voisi aiheutua siitä, että puun myyntihinta olisi keväällä kiellon piirissä olevana ajankohtana hakattuna korkeampi, kuin muuna aikana hakattuna. Tällöin hakkuun siirtäminen kyseisillä kohteilla alentaisi jonkin verran puunmyynnistä saatavia tuloja. Lisäksi arvioidaan, että esitykseen sisältyvä rajoitus poistaa edellisen puusukupolven isoja haapoja, pystylahopuita sekä kolopuita pesintäaikana tehtävien hakkuiden yhteydessä on yksittäisen maanomistajan näkökulmasta vähäinen, sillä niiden taloudellinen tai muu käyttöarvo on alhainen, eikä niiden poistamista rajoiteta pesintäajan ulkopuolella. 

Lintujen pesintäaikaa koskevan rajoituksen lisäksi ehdotetuilla metsälain muutoksilla lisätään velvollisuuksia arvioida käsiteltävää aluetta linnuston kannalta ennen käsittelytoimenpiteen suorittamista. Velvollisuus koskee ympärivuotisesti kaikkia metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä metsänhoito- ja hakkuutoimenpiteitä ja sen tarkoituksena on varmistaa, että ne toteutetaan rikkomatta lintudirektiivin 5 artiklan kieltoja. Merkittävimpiä metsänhoidon toimenpiteitä ovat taimikonhoito sekä uudistushakkuita seuraava maanmuokkaus ja siementen kylvö tai taimien istutus sekä metsänlannoitus. Metsien hoitoon ja käyttöön luetaan myös metsäteiden tekeminen ja niiden kunnossapito sekä metsäojien kunnostaminen. Useimmissa tapauksissa maanomistajat tilaavat tarvittavan suunnittelu- ja toteutuspalvelun niitä tarjoavilta yrityksiltä tai metsänhoitoyhdistyksiltä, joten arviointivelvollisuus koskee useimmissa tapauksissa näitä tahoja maanomistajan sijaan. Vaadittavan arvioinnin ei arvioida kasvattavan olennaisesti hakkuu- tai metsänhoitotoimenpiteiden suunnittelukustannuksia, sillä arvioinnissa voidaan hyödyntää tietojärjestelmiin tallennettuja tietoja ja täydentää niitä maastossa toimenpiteen suunnittelun yhteydessä kerättävällä tiedolla. Esityksellä ei täten arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia metsänhoitotöiden toteutuskustannuksiin, sillä esityksestä ei aiheudu uusia lisäkustannuksia synnyttäviä velvollisuuksia metsänhoitotöiden toteutukseen, eikä niiden toteutuksen siirtäminen syys- tai talvikaudelle ole pääsääntöisesti mahdollista. Luonnonsuojelulain kieltoja on jo aikaisemmin sovellettu samansisältöisenä metsien hoitoon ja käyttämiseen. Kiellettyä on esimerkiksi asutun pesän päältä ajaminen tai sellaisen puun kaataminen, jossa havaitaan käytössä oleva pesä. Täten esityksen ei kokonaisuutena arvioida alentavan metsän omistamisen kannattavuutta tai nettotuloja, joten esityksen vaikutuksen kotitalouksien asemaan arvioidaan vähäiseksi.  

Vaikutukset puunhankintaan ja puuta käyttävän teollisuuden toimintaan

Esitykseen sisältyvän korvet, rehevät lehtipuuvaltaiset metsät sekä vesistöjen suojavyöhykkeet käsittävän ja yleisten lintujen pesintäaikaan ajoittuvan määräaikaisen hakkuukiellon arvioidaan lisäävän puunhankinnan kokonaiskustannuksia jonkin verran. Luonnonvarakeskus on arvioinut Suomen metsäkeskuksen hakkuiden ajoitusta koskevaan arvioon Suomen metsäkeskus 2025. Hakkuiden ajankohdan ja kohdistumisen analysointi 15.12.2025. perustuen kyseisen hakkuurajoituksen lisäävän puunhankinnan kokonaiskustannuksia alle 3 prosenttia, kyseisten kohteilta korjatun puumäärän vastatessa alle 2 % teollisuuden käyttämästä puumäärästä Väätäinen, K., Laitila, J., Mutanen, A., Viitanen, J. & Kniivilä, M. 2026. Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan ja kansantalouteen – väliraportti. Luonnonvarakeskus.. Koko Suomen tasolla korvissa ja rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsistä pesintäaikana tehtyjen hakkuiden pinta-ala vuosina 2022–2024 oli 1,15 prosenttia koko keskimääräisestä vuotuisesta hakkuupinta-alasta ja samalla ajanjaksolla vesistöjen suojavyöhykkeiltä korjattu puu vastasi 0,05 prosenttia vuotuisesta teollisuuden käyttämästä puusta Metsäteho Oy 2025. Hakkuiden ajallinen vaihtelu ja kohdentuminen hakkuukonetiedon perusteella –Pesimäaikaisten hakkuiden näkökulmasta. Metsätehon tuloskalvosarja 16/2025. https://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/Tuloskalvosarja-2025-16-hakkuiden-ajallinen-vaihtelu-ja-kohdentuminen-hakkuukonetiedon-perusteella.pdf. Kokonaisuutena esityksen vaikutukset puunhankinnan kustannuksiin ja puun saatavuuteen arvioidaan muodostuvan kokonaisuutena sellaiseksi, joka ei vähennä metsätalouden tai puunkäyttöön perustuvan teollisen toiminnan kannattavuutta ja kilpailukykyä merkittävällä tavalla. 

Hallituksen esityksessä metsän hakkaajalle asetettaisiin velvollisuus arvioida käsittelyalueen linnustoa metsätyypin, metsän iän ja muiden saatavissa olevien tietojen perusteella sekä toteuttaa arvioinnin perusteella asianmukaiset ennalta ehkäisevät toimenpiteet, joilla pyritään estämään lintulajin yksilöiden kuolema ja niihin kohdistuvat häiriöt sekä pesien vahingoittuminen. Samoin metsän hoitamiseen ja käyttämiseen liittyvien muiden toimenpiteiden yhteydessä toimenpiteen toteuttajan olisi arvioitava käsittelyalueen linnustoa ja toteutettava asianmukaiset ennalta ehkäisevät toimenpiteet linnuston huomioon ottamiseksi. Hakkuissa arviointivelvollisuus asetettaisiin hakkaajalle, jolla tarkoitetaan metsälain 2 a §:n 7 kohdan mukaan maanomistajaa tai silloin kun hakkuuoikeus on luovutettu toiselle taholle, hakkuuoikeuden haltijaa. Useimmissa tapauksissa maanomistaja luovuttaa hakkuuoikeuden puunostajalle, jota arviointivelvollisuus näin ollen koskisi. Arviointi voitaisiin sisällyttää nykyisiin puunkorjuun suunnittelun ja toteutuksen työvaiheisiin ja siinä voitaisiin hyödyntää nykyisiä yleisesti ammattimaisessa toiminnassa käytettyjä tietojärjestelmiä, joihin lintuja koskevia tietoja ja niiden huomioimisessa tarvittavia tietoja tallennetaan jo tällä hetkellä. Olennaista arvioinnissa olisi, että lintujen huomiointi olisi kattavasti sisällytetty ammattimaisessa puunkorjuussa käytettyihin toiminnanohjausjärjestelmiin sekä yritysten sisäisiin puunkorjuun ohjeistuksiin. Koska ehdotetut hakkuissa noudatettavat ja ennakkoarviointiin sisältyvät suunnittelukäytännöt ovat sisältyneet jo useimpien yritysten toiminnassaan laajasti noudattamiin suosituksiin tai metsäsertifioinnin kriteereihin, ei esityksestä arvioida muodostuvan merkittävää lisäkustannusta tai hallinnollista taakkaa puunhankintaan. 

Vaikutukset puunkorjuuseen ja kuljetukseen

Luonnonvarakeskuksen edellä viitatun selvityksen mukaan hallituksen esitys olisi kalusto-, kuljettajatarpeet ja puunhankintalogistiikka huomioiden toteutettavissa suhteellisen pienin muutoksin. Esitys kuitenkin lisäisi jonkin verran kausiyrittäjyyden sekä kausikaluston ja -kuljettajien tarvetta Väätäinen, K., Laitila, J., Mutanen, A., Viitanen, J. & Kniivilä, M. 2026. Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan ja kansantalouteen – väliraportti. Luonnonvarakeskus.. Tarvittavan puunkorjuun ja kuljetuksen lisäkaluston ja työvoiman tarve kasvattaisivat kuitenkin puunkorjuun ja kuljetuksen kustannuksia alle kaksi prosenttia. 

Vaikutukset julkiseen talouteen

Metsäsektorin koko arvoketjulla on merkittävä vaikutus julkiseen talouteen. Sen tuottama verokertymä oli vuonna 2021 noin 3,8 miljardia euroa EY Advisory Oy 2023. Metsäteollisuuden taloudelliset vaikutukset Suomessa. https://assets-global.website-files.com/5f44f62ce4d302179b465b3a/65435941df02a2aa725fd654_Mets%C3%A4teollisuuden%20taloudelliset%20vaikutukset%20Suomessa.pdf. Tästä työntekijöiden maksamia veroja ja sivukuluja kertyi 1 109,7 miljoonaa euroa, työnantajan maksamia sivukuluja 770,7 miljoonaa euroa, yhteisöjen tuloveroja 672,3 miljoonaa euroa, metsätalouden pääomatuloveroa 400,9 miljoonaa euroa, arvonlisäveroa 369,1 miljoonaa euroa ja energia- ja polttoaineveroa 228,5 miljoonaa euroa. Lisäksi muita veroja ja maksuja kertyi yhteensä 256,9 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia metsäsektorin tuottamaan verokertymään ja näin ollen julkisen talouden rahoituspohjaan.  

Hallituksen esityksen vaikutukset metsälain sekä luonnonsuojelulain valvonnan kustannuksiin arvioidaan vähäisiksi. Ehdotetusta metsäkeskukselle asetettavasta uudesta velvollisuudesta ilmoittaa välittömästi maanomistajalle, tiedossaan olevalle maanomistajan edustajalle ja tiedossa olevalle metsänhakkuuoikeuden haltijalle, jos metsäkeskukselle on toimitettu metsänkäyttöilmoitus, johon sisältyvällä käsittelyalueella tai sen läheisyydessä on tai sitä koskee ehdotetun 10 c §:n 2 momentissa tarkoitettu alue, arvioidaan aiheutuvan jonkin verran kertaluontoisia tietojärjestelmän muutoskustannuksia sekä ilmoitusten lähettämisestä aiheutuvia pysyviä menoja.  

Ehdotetut muutokset sitovat jonkin verran metsäkeskuksen metsälain valvontaan kuuluvia valvonta- ja hallintoresursseja. Muutosten ei kuitenkaan arvioida edellyttävän metsäkeskuksen henkilöresurssin lisäämistä, vaan resurssointi voitaisiin hoitaa kohdentamalla olemassa olevia henkilöresursseja uudella tavalla. Metsäkeskuksen valvontaresurssien uudelleenkohdentaminen liittyisi lähinnä hakkuiden ajankohdan tarkastamiseen sekä toteutuneisiin hakkuisiin liittyviin maastotarkastuksiin. Kyseiset tarkastukset sisällytettäisiin metsäkeskuksen vuosittaisiin metsälain valvontaan liittyviin tavoitteisiin, jotka asetetaan vuosittain maa- ja metsätalousministeriön antamassa tarkastusmääräyksessä. 

Esityksellä arvioidaan olevan vain vähäinen vaikutus luonnonsuojelulakia valvovan lupa- ja valvontaviraston resurssitarpeisiin, sillä esityksen tarkoituksena ei ole laajentaa luonnonsuojelulain kieltojen soveltamisalaa nykytilanteeseen verrattuna. Ehdotettujen metsälain muutosten vuoksi metsäkeskuksen valvonnan yhteydessä todennäköisesti saatetaan havaita joitakin tapauksia, joihin liittyy epäily luonnonsuojelulain 70 §:n kieltojen rikkomisesta. Nämä siirtyisivät jatkokäsiteltäväksi Lupa- ja valvontavirastolle, joka valvoo luonnonsuojelulain noudattamista.  

Metsäkeskukselle aiheutuu kertaluonteisia kustannuksia siitä, että salassa pidettävän lajitiedon luovuttamisesta johtuen sähköisiä järjestelmiä ja teknisiä rajapintoja joudutaan muuttamaan.  

Kansantaloudelliset vaikutukset

Metsäsektorilla on suuri merkitys Suomen kansantaloudelle. Metsäsektorin arvonlisän suuruus vuonna 2024 oli 8,2 miljardia euroa ja se oli ylivoimaisesti suurin yksittäinen toimiala koko biotaloussektorilla. Vuonna 2024 metsäsektorilla oli työllisiä 57 900, joka vastaa noin viidesosaa koko biotaloussektorin työllisistä. Biotalouden viennin arvo vuonna 2023 oli neljäsosa koko viennin arvosta, josta metsäsektorin osuus oli kaksi kolmasosaa Luonnonvarakeskus 2025. Tilastot. Biotalous lukuina. https://www.luke.fi/fi/tilastot/indikaattorit/biotalouslukuina/. Metsäsektorin toimintaympäristössä tapahtuvilla muutoksilla voidaankin yleisesti arvioida edellisen perusteella olevan merkittäviä vaikutuksia kansantalouteen, riippumatta siitä mitataanko vaikutuksia arvonlisän, tuotoksen, työllisten, investointien tai viennin avulla. 

Koska ehdotetut yleiseen pesintäaikaan ajoittuvat puunkorjuun rajoitusten vaikutukset puunhankinnan kustannuksiin, metsäteollisuuden raaka-aineenhankintaan ja metsätalouden kannattavuudelle arvioidaan niin vähäisiksi, etteivät ne heikennä metsätalouden toimintaedellytyksiä kokonaisuutena, ei esityksellä arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kansantalouteen. Ehdotuksen vaikutukset arvioidaan vähäisiksi myös siksi, koska ehdotettu hakkurajoitus pesintäaikana koskisi vain pientä osaa tienpitoon sekä sähköverkon rakentamiseen liittyvästä puuston poistamisesta, eikä ehdotuksella lisättäisi uusia rajoituksia kyseisissä toiminnoissa tarpeellisen kasvillisuuden tai pensaikon raivaamista koskevaan sääntelyyn. 

4.2.3  Ympäristövaikutukset

Vaikutukset monimuotoisuuteen

Viime vuosina hakkuita on tehty keskimäärin 3,5 prosentilla metsäalasta. Uudistushakkuita määrästä on ollut 0,8 prosenttia ja kasvatushakkuita 2,7 prosenttia. Tästä edelleen pesintäaikana on tehty Metsätehon selvityksen Metsäteho 2025. Hakkuiden ajallinen vaihtelu ja kohdentuminen hakkuukonetiedon perusteella –Pesimäaikaisten hakkuiden näkökulmasta. perusteella 16 prosenttia. Käytännössä hakkuiden piirissä yleisenä lintujen pesintäaikana olisi keskimäärin 0,6 prosenttia metsäpinta-alasta. Keskimäärin Suomessa lintupareja metsissä pesii hehtaarilla kaksi paria, määrän vaihdellessa yhden ja neljän lintuparin välillä hehtaarilla Virkkala, R. 2004. Bird species dynamics in a managed southern boreal forest in Finland. Forest Ecology and Management 195 (2004) 151–163.. Eniten lintupareja pesii rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä ja vähiten mäntyvaltaisissa kasvupaikan ravinteisuudeltaan karuissa metsissä Lehikoinen, A., Sirkiä, P., & Tirri, I.-S. 2017. Yleisten metsälintujen runsaus suhteessa elinympäristöjen piirteisiin. Linnut-vuosikirja, 2016, 54‒67.leisten metsälintujen runsaus suhteessa elinympäristöjen piirteisiin. 

Vuonna 1999 julkaistussa linjalaskenta-aineistoon perustuvassa tutkimuksessa pesintäaikaisten uudistushakkuiden arvioitiin johtavan vuosittain 35 000 pesän tuhoutumiseen Oksanen 1999. Uudistushakkuiden linnustovaikutukset. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu., joka vastasi määrältään noin 0,1 prosenttia 36 miljoonasta tuolloin Suomessa pesineistä lintuparista Kesähakkuutyöryhmä 2000. Työryhmämuistio MMM 2000:8.. Luonnontieteellisen keskusmuseon päivittämän arvion mukaan nykyään pesintäaikaisten uudistushakkuiden ja kasvatushakkuiden seurauksena tuhoutuu vuosittain yhteensä 121000–128000 pesää Lehikoinen, A. 2026. Lintujen pesien tuhoutuminen pesimäaikaisissa hakkuissa. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto., joka vastaa määrältään noin 0,3 prosenttia Suomessa pesivien 46,7 miljoonan lintuparin määrästä. Uudistamis- ja kasvatushakkuissa yhteensä tuhoutuneiden pesien määrä ei näyttäisi uuden selvityksen perusteella muuttuneen merkittävästi viimeisen 25 vuoden aikana suhteessa pesivien lintujen määrään, vuotuisten hakkuumäärien kasvusta huolimatta. 

Hakkuiden yhteydessä tuhoutuvien pesien määrä on riippuvainen vuosittain pesintäaikana tehtävien hakkuiden pinta-alasta, hakattavien alueiden lintutiheydestä, hakkuun laadusta sekä siitä, kuinka lintujen pesät tunnistetaan ja huomioidaan hakkuun yhteydessä. Ehdotukseen sisältyvällä reheviä lehtipuuvaltaisia metsiä ja korpia koskevalla määräaikaisella hakkuukiellolla pyritään vähentämään pesien tuhoutumista ja pesinnän epäonnistumiseen johtavaa häirintää estämällä hakkuut kokonaan linnustoltaan tiheimmillä alueilla. Koska linnustoltaan tiheimpien alueiden hakkuita vältetään tehokkaasti jo tällä hetkellä Suomen metsäkeskus 2025 ja Metsäteho 2025., ehdotuksen ei arvioida lisäävän tältä osin merkittävästi lintujen pesinnän onnistumista nykytilaan verrattuna.  

Hallituksen esitykseen sisältyvällä kaikkia metsiä koskevalla, määräaikaisella velvollisuudella jättää korjaamatta edellisen puusukupolven isot haavat, kolopuut sekä pystylahopuut arvioidaan olevan merkittävä myönteinen vaikutus pesien tuhoutumisen vähentämisessä, sillä niihin linnut rakentavat usein pesiä. Haapa on tikkojen yleisin kolopuulaji ja tikkojen tekemissä koloissa pesii myös muita lintulajeja. Tikan tekemiä koloja on enemmän elävissä kuin kuolleissa puissa, kun taas tiaiset kaivavat koloja pääasiassa kuolleisiin puihin. Pakkala, T., Peltonen, A., Lindberg, H. et al. The intensity of forest management affects the nest cavity production of woodpeckers and tits in mature boreal forests. Eur J Forest Res 143, 617–634 (2024). https://doi.org/10.1007/s10342-023-01645-x Erityisen suuri myönteinen vaikutus ehdotuksella onkin kolopesijöiden pesintään. Vaikka velvollisuus koskeekin vain lintujen yleisenä pesintäaikana tehtäviä metsänhakkuita, arvioidaan sen lisäävän kyseisten linnuston kannalta tärkeiden rakennepiirteiden säilymistä metsissä pysyvästi ja siten niiden soveltuvuutta lintujen pesintään. Lahopuun määrän kasvattamista edistävät toimenpiteet parantavat yleisesti talousmetsien monimuotoisuutta, sillä lahopuu toimii tärkeänä resurssina monille usein harvinaisille eliöryhmille. Myös haapa parantaa talousmetsien monimuotoisuutta. Haapaa pystyy hyödyntämään noin 1 000 seuralaislajia sen elinkierron eri vaiheissa. Näistä lajeista, joihin lukeutuu hyönteisiä, sieniä, jäkäliä, lintuja ja nisäkkäitä, noin 200 ovat erikoistuneet haavalla elämiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että aikaisemmin silmällä pidettäviä lajeja on noussut takaisin elinvoimaiseksi, kun haapoja on jätetty metsänhoidon toimenpiteiden ulkopuolelle. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. 

On kuitenkin huomattava, että osa linnuista pesii maassa ja niiden luontaiseen käyttäytymiseen kuuluu pyrkimys piilottaa pesät, joten varsinkin kaikkien yleisimpien pienikokoisten lintujen pesien havaitseminen ei käytännössä ole mahdollista. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna esityksessä määritellään tehokkaimmat toteuttamiskelpoiset toimenpiteet, joilla pesien tuhoutumisen todennäköisyyttä voidaan vähentää, vaikkei pesien tuhoutumisen, poikasten kuoleman tai pesinnän epäonnistumiseen johtavan häirinnän mahdollisuutta voidakaan poistaa kokonaan metsien hoitamiseen tai käyttämiseen liittyvien toimenpiteiden tai laajemmin ihmistoiminnan yhteydessä.  

Ehdotuksella ei ennakoida olevan merkittävää vaikutusta nykyisiin lintukantoihin kokonaisuutena, koska pesintäaikaisia hakkuita enemmän lintukantoihin arvioidaan vaikuttavan ennen kaikkea lintujen elämänkierron eri vaiheissa tarvitsemien elinympäristöjen riittävä määrä ja laatu Carrillo-Rubio, E., Kéry, M., Morreale, S., Sullivan, P., Gardner, B.,Cooch, E., & Lassoie, J. 2014. Use Of Multispecies Occupancy Models To Evaluate The Response Of Bird Communities To Forest Degradation Associated With Logging. Conservation Biology, 28(4). 1034-1044. sekä toisaalta muut lintujen kuolemia aiheuttavat ihmistoiminnot. Tuoreimman arvion mukaan yksistään törmäykset rakennuksiin tappaisivat lintuja vuodessa vähintään 8 miljoonaa kappaletta Laitinen, A., Salmela, A.,Vähätalo, A. Lintujen ikkunakuolleisuus Suomessa. Linnut vuosikirja 2021. BirdLife Suomi. ja seuraavaksi eniten lintuja arvioidaan kuolevan liikenteessä, yli 4 miljoonaa yksilöä Manneri 2002. Pienten ja keskikokoisten selkärankaisten liikennekuolleisuus Suomessa. Tiehallinto. http://www.doria.fi/handle/10024/139093. Yksinomaan edellä mainituista syistä aiheutuvien lintukuolemien määrä vastaa neljäsosaa Suomessa pesivien lintuparien määrästä ja on noin satakertainen pesintäaikana tuhoutuvien pesien määrään. Edellä esitetyn perusteella kaikkien pesintäaikaisten hakkuiden kieltäminen metsissä olisi pesivien lintuyksiköiden kokonaismäärään sekä ihmistoiminnasta aiheutuvaan kokonaiskuolleisuuteen suhteutettuna hyvin tehoton ja laajoja kielteisiä vaikutuksia yhteiskunnan toimintaan aiheuttava keino varmistaa direktiivin tavoitteen mukainen lintukantojen suojelu ja sääntely.  

Lintukantojen tilan ylläpitämisen sijaan hallituksen esityksen merkittävimpien myönteisten vaikutusten arvioidaan kohdistuvan pesintäaikana metsänkäsittelytoimien kohteena olevilla alueilla pesivien lintuyksilöiden pesien säilymiseen ja pesinnän onnistumiseen. Ehdotetuilla toimilla ohjattaisiin huomioimaan lintujen pesintä hakkuiden ja muiden metsien hoitoon ja käyttöön liittyvien toimien suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä siten, että lintujen pesien sijainteja pyrittäisiin tavoitteellisesti tunnistamaan ja merkitsemään ne toteutussuunnitelmaan niin, että niiden vahingoittamista pyrittäisiin välttämään. Lisäksi pesintäaikana tehtävissä hakkuissa velvoitettaisiin säästämään usein pesintää käytettyjä puita, riippumatta siitä havaitaanko niissä pesä vai ei. Velvoitteella vähennettäisiin merkittävästi havaitsematta jäävien pesien tahattoman tuhoutumisen mahdollisuutta.  

Metsälakiin ja luonnonnonsuojelulakiin ehdotetuilla muutoksilla arvioidaan olevan myönteinen vaikutus suurten petolintujen ja muiden menettelyn piirissä olevien lintulajien suojeluun, sillä niiden tunnetut pesät ovat jo nykyisellään Suomen metsäkeskuksen ja Lupa- ja valvontaviraston välisen tiedonvaihdon piirissä. Menettelyn avulla on varmistettu, että metsänomistaja ja tiedossa oleva hakkuuoikeuden haltija ovat saaneet viimeistään metsäkäyttöilmoituksen jättämisen yhteydessä hakkuita koskevat ohjeet, joita noudattamalla tiedossa olevan suuren petolinnun, mutta myös eräiden muiden vähälukuisten ja hitaasti lisääntyvien lintulajien pesinnän epäonnistumiseen johtava häiriön aiheutuminen pystytään välttämään. Petolintujen pesien sijainti on ollut tyypillisesti viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, salassapitoa koskevien säännösten piirissä ja petolintuja koskevan tiedon on saanut vasta metsänkäyttöilmoituksen jättämisen jälkeen. Salassa pidettävien lintulajeja koskevien tietojen luovuttamista koskevilla uusilla säännöksillä edistetään tiedon hyödyntämistä jo hakkuiden suunnitteluvaiheessa, jolloin petolintujen pesät ja häirintä estäminen voidaan ottaa jo lähtökohtaisesti paremmin huomioon verrattuna tilanteeseen, jossa tiedon saa vasta ennen hakkuun aloittamista. Useat petolintulajit ovat alttiita häiriöille, joten petolinnun pesää koskevan tiedon hyödyntäminen on tärkeää myös muita metsänhoito- ja käyttötoimenpiteitä koskevien toimenpiteitä suunniteltaessa. Ehdotetut uudet tietojen luovuttamista koskevat säännökset parantavat lajitiedon saatavuutta ja hyödyntämistä erityisesti niiden metsänhoitoa ja käyttöä koskevien toimenpiteiden suunnittelussa, jotka eivät ole metsänkäyttöilmoitusmenettelyn piirissä. Tällä on myönteinen vaikutus erityisesti häiriölle alttiiden lajien suojelulle.  

Ehdotukseen sisältyvällä ennen hakkuuta sekä muita metsien hoitoon ja käyttöön liittyvien toimien toteutusta tehtävällä pakollisella ennakkoarvioinnilla varmistettaisiin, että alueen linnustoon kiinnitetään asianmukaisesti huomioita ja suunnitellaan toimenpiteiden toteutusta linnuston suojeluvelvoitteet huomioiden. Koska velvollisuus koskisi kaikkea metsien hoitoa ja käyttöä, olisi sillä myös laajemmin merkitystä metsäelinympäristöissä pesivän linnuston huomioimisessa metsätalouteen liittyvässä ihmistoiminnassa. Yleisesti tiedossa on, että pesivien lintujen tiheys ja siten metsänhakkuiden potentiaalisten vaikutusten suuruus vaihtelee riippuen siitä, minkälaisessa elinympäristössä hakkuu suoritetaan. Ehdotukseen sisältyvällä, tiettyjä linnustoltaan runsaita alueita koskevalla yleisen lintujen pesinnän aikaisella kiellolla pystytään vähentämään tehokkaasti lintujen pesien tuhoutumisen mahdollisuutta. Samoin pesintäaikana tehtävissä hakkuissa tiettyjä eläviä ja kuolleita puita koskevan säästämisvelvoitteen arvioidaan olevan linnuston suojelun kannalta merkittävä toimenpide, jolla voi olla lisäksi myös muita myönteisiä monimuotoisuusvaikutuksia.  

Luonnonsuojelulain 82 §:ään ehdotettavalla, lintulajien tahallisen häirinnän kieltoa rajoittavalla muutoksella on jossain määrin vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Heikentävänä vaikutuksena voidaan pitää sitä, että häirintäkielto ei jatkossa koskisi pääasiassa muita kuin harvalukuisia ja uhanalaisia lintulajeja siltä osin, kun häirintä aiheutuisi maa- ja metsätalouden sivuvaikutuksena tahi laitteen tai rakennuksen normaalin käytön seurauksena. Tämä on ollut vallitseva tulkintalinja Voore Mets -ratkaisuun asti sikäli, kun häiritsemistä ei ole tarkoituksellisesti tavoiteltu vaan kyse on ollut ei-tarkoituksellisesta häiritsemisestä. Selkeyttävän säännöksen voi itse asiassa katsoa jossain määrin parantavan uhanalaisten lintulajien asemaa, koska – ja toki huomioiden, että metsätalouden lintujen huomioimista koskevat ohjeet tähän ovat vapaaehtoisesti vastuullisesti toimivia ohjanneet ja metsäsertifioinnissa tiettyjen lajien huomioimista on myös edellytetty – jatkossa on selvää, että uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien pesinnän häirintä on yksiselitteisesti kiellettyä. Tähänastisessa hallintokäytännössä metsähakkuita on ohjattu rajoittamaan lintujen pesintään aiheutuvan häiriön perusteella lähinnä tilanteissa, joissa on ollut kyse esimerkiksi tiedossa olevasta petolinnun pesästä.  

Lintulajien tahallisen häirinnän rajoitus koskisi esitetysti myös maataloutta ja rakentamista sekä laitteiden ja rakennusten käyttämistä tarkoituksensa mukaisesti. Tältä osin ei arvioida aiheutuvan muutosta siihen, miten lakia on sovellettu ennen Voore Mets -ratkaisua. 

Luonnonvarojen käyttö

Luonnonvaroilla tarkoitetaan kaikkea luonnossa olevaa, jota ihminen kykenee hyödyntämään aineena tai energiana. Luonnonvarat voidaan jakaa uusiutumattomiin ja uusiutuviin. Uusiutuvia luonnonvaroja ovat esimerkiksi biomassa ja pohjavesi. Biomassa on metsien tuottamista uusiutuvista luonnonvaroista merkittävin, vuonna 2024 raakapuuta metsistä korjattiin yhteensä 73,8 miljoonaa kuutiometriä, josta polttopuun ja kotitarvepuun osuus oli 6,8 miljoonaa kuutiometriä Suomen virallinen tilasto (SVT): Hakkuukertymä ja puuston poistuma alueittain 2024 [verkkojulkaisu]. Luonnonvarakeskus. [Viitattu: 27.12.2025].https://www.luke.fi/fi/tilastot/metsanhoito-ja-metsanparannustyot. Lisäksi samaan aikaan metsistä korjattiin energiakäyttöön 2,6 miljoonaan kuutiometriä latvusmassaa ja kantoja. Raakapuusta 62,7 miljoonaa kuutiometriä jalostettiin metsäteollisuudessa ja siitä kotimaasta peräisin olevan puun osuus oli 94 prosenttia Suomen virallinen tilasto (SVT): Puun käyttö 2024 [verkkojulkaisu]. Luonnonvarakeskus. [Viitattu: 27.12.2025].https://www.luke.fi/fi/tilastot/puun-kaytto/puun-kaytto-2024. Teollisuuspuusta puutuoteteollisuus käytti 45 prosenttia ja loput käytettiin massa- ja paperiteollisuudessa Suomen virallinen tilasto (SVT): Metsäteollisuuden puunkäyttö 2024 [verkkojulkaisu].Luonnonvarakeskus. [Viitattu: 27.12.2025].https://www.luke.fi/fi/tilastot/puun-kaytto/metsateollisuuden-puunkaytto-2024.  

Energiatuotantoon raakapuusta ohjautui suoraan 14,1 miljoonaa kuutiometriä, josta noin puolet käytettiin kotitalouksissa ja maatiloilla Suomen virallinen tilasto (SVT): Puun käyttö 2024 [verkkojulkaisu].. Kokonaisuudessaan kiinteiden puupolttoaineiden kokonaiskäyttö ylsi vuonna 28,9 miljoonaan kuutiometriin vuonna 2024 Suomen virallinen tilasto (SVT): Puun energiakäyttö 2024 [verkkojulkaisu]. Luonnonvarakeskus. [Viitattu: 27.12.2025https://www.luke.fi/fi/tilastot/puun-kaytto/puun-energiakaytto-2024 ja kun otetaan huomioon metsäteollisuuden jäteliemien osuus energiantuotannossa, vuonna 2024 puubiomassa vastasi 27 prosenttia koko Suomen energiatuotannosta ja kahta kolmasosaa uusiutuvan energian kokonaistuotannosta, ylittäen samanaikaisesti ydinvoiman osuuden energiantuotannossa Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus [verkkojulkaisu].. 

Suomen tavoite lisätä edelleen uusiutuvan energian osuutta edellyttää toimivien sähkönsiirtoyhteyksien lisärakentamista. Vuonna 2024 tuuli- ja aurinkovoiman osuus oli yhteensä 5,9 prosenttia Suomen energiantuotannosta. Molempien osuuden odotetaan kuitenkin kasvavan merkittävästi tulevaisuudessa, mikä edellyttää myös uusien sähkönsiirtoyhteyksien rakentamista. Pesintäaikaiset hakkuurajoitukset pidentäisivät yhteyksien rakentamisaikoja sekä vaikeuttaisivat nykyisten voimajohtolinjojen (14 700 kilometriä) kunnossapitoa. Ilmajohdoilla toteutetun sähköverkon laajuus vuonna 2024 oli yhteensä noin 206 000 kilometriä Energiavirasto 2025. [Viitattu: 28.12.2025].https://energiavirasto.fi/verkkotoiminnan-julkaisut. Fingridin arvion mukaan kantaverkon ylläpidon kannalta välttämättömistä raivauksista merkittävä osa tehtiin (62 prosenttia) lintujen pesintäaikana Fingrid 2025. Lintujen pesintäaikaisen kasvustonkäsittelyn merkitys ja lintujen suojelun toimintatavat kantaverkkoyhtiössä. ja onkin epätodennäköistä, että kaikkea puuston käsittelyä ja raivaamista voitaisiin välttää lintujen pesintäaikana, alentamatta sähköverkkojen toimintavarmuutta ja lisäämättä sähkönsiirron kokonaiskustannuksia nykyiseen verrattuna.  

Hallituksen esityksen rajatun hakkuukiellon sekä muiden metsien käyttöön liittyvien vaatimusten vaikutukset puunkäyttöön arvioidaan kokonaisuutena muodostuvan vähäiseksi, eikä esityksellä arvioida olevan merkittävää vaikutusta puupohjoisten uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen tuotteiden kilpailuasemaan suhteessa fossiilisiin raaka-aineisiin perustuviin tuotteisiin. Esityksen ei myöskään arvioida vähentävän puupohjaisen energian tuotantoa, joka voisi heikentää Suomen huoltovarmuutta. Tiettyjen kohteiden hakkuita lintujen pesintäaikana koskevasta kiellosta sekä velvoitteesta säästää pesintäaikana tehtävissä hakkuissa edellisen puusukupolven haavat, kolopuut sekä kuolleet pysty- ja maapuut ei arvioida aiheutuvan merkittävää rajoitetta sähköverkon tai muiden energian siirtoverkkojen rakentamiselle tai niiden kunnossapidolle. 

4.2.4  Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Vaikutukset viranomaisiin

Suomen metsäkeskus tarkastaa kaikki saapuvat metsänkäyttöilmoitukset hallinnollisena tarkastuksena automaattisesti vertaamalla ilmoituksen tietoja metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän tietoihin metsänkäsittelyn rajoituksista. Vuonna 2024 metsäkeskus asiatarkasti yli 150 000 metsänkäyttöilmoitusta, joka koski noin 800 000 hehtaarin pinta-alaa. Mikäli metsäkeskus havaitsee satelliittikuvien muutostulkintaa, metsävaratietoja ja muihin paikkatietoaineistoihin tehtäviä analyysejä hyödyntäen viitteitä metsälain mahdollisesta rikkomisesta, metsäkeskus tekee kohteelle maastotarkastuksen tai hankkii asiasta muun vaihtoehtoisen luotettavan selvityksen. Esitykseen sisältyvä rehevien lehtipuuvaltaisten metsien sekä korpien hakkuukielto yleisenä lintujen pesintäaikana koskisi pientä osaa metsäpinta-alasta (noin 1 prosenttia aikaisemmasta vuotuisesta hakkuupinta-alasta) Metsäteho 2025. Hakkuiden ajallinen vaihtelu ja kohdentuminen hakkuukonetiedon perusteella –Pesimäaikaisten hakkuiden näkökulmasta., joten tarkastettavien kohteiden ei odoteta lisääntyvän merkittävästi. Velvoitetta jättää korjaamatta edellisen puusukupolven haavat, pystylahopuut sekä kolopuut voidaan valvoa osana nykyisiä hakkuita koskevia metsälain tarkastuksia, valitsemalla osa tarkastettavista kohteista hakkuun ajankohdan perusteella. Metsäkeskuksen tällä hetkellä käytössä olevaa satelliittiaineiston analysointiin perustuvaa valvontamenettelyä voidaan kehittää edelleen. On myös todennäköistä, että tulevaisuudessa isojen haapojen sekä maa- ja pystylahopuiden todennäköiset sijainnit pystytään tunnistamaan suoraan kaukokartoitusaineistosta, joka tehostaisi niiden säästämistä koskevan velvoitteen noudattamisen valvontaa. Chowdhury, A.I., Heinaro, E., Tanhuanpää, T., Rahman, A.U. & Junttila, S. 2025. Mapping large European aspens (Populus tremula L.) using national aerial imagery and a U-Net convolutional neural network. Remote Sensing Applications: Society and Environment 40 (2025). https://doi.org/10.1016/j.rsase.2025.101755, Heinaro E. 2023. Detecting individual dead trees using airborne laser scanning.Dissertationes Forestales 343. 55 p. https://doi.org/10.14214/df.343 

Metsäkeskuksen ja Lupa- ja valvontaviraston keskinäiseen hallinnolliseen menettelyyn kuuluu, että metsäkeskus ilmoittaa metsänomistajalle, tiedossa olevalle hakkuuoikeuden haltijalle sekä Lupa- ja valvontavirastolle, mikäli sen vastaanottama metsänkäyttöilmoitus kohdistuu luonnonsuojelulain tietojärjestelmästä sille toimitetun lajihavainnon läheisyyteen. Koska hallituksen esityksellä ei muuteta nykyisen ilmoitusmenettelyn laajuutta tai soveltamista lintuja koskien, eikä luonnonsuojelulain 70 §:n kieltojen soveltamista laajenneta nykyisestä, arvioidaan hallituksen esityksen vaikutusten olevan vähäisiä sekä metsälakia valvovan Suomen metsäkeskuksen, että luonnonsuojelulakia valvovan lupa- ja valvontaviraston toimintaan. Suurin muutos metsäkeskuksen toimintaan arvioidaan aiheutuvan rehevien lehtipuuvaltaisten metsiä, korpia ja rantametsiä koskevan hakkuukiellon sekä edellisen puusukupolven isoja haapoja, kolopuita, sekä pystylahopuita koskevan säästämisvelvoitteen valvonnassa, jos hakkuu tehdään yleisenä lintujen pesintäaikana. Metsäkeskukselle lisättäisiin velvollisuus ilmoittaa metsälain 7 a §:n perusteella maanomistajan edustajalle ja metsänhakkuuoikeuden haltijalle, mikäli metsänkäyttöilmoituksella ilmoitettu hakkuu kohdistuu tai sen läheisyydessä on 10 c §:n 2 momentissa tarkoitettu alue. Ilmoituksella pyrittäisiin vähentämään tahattomia kieltojen rikkomisia ja sen arvioidaan vähentävän siten epäiltyjen kieltojen rikkomiseen liittyvää metsäkeskuksen selvitystyötä. 

Esityksessä ehdotettavien velvoitteiden valvonnan ei arvioida kasvattavan metsänkäyttöilmoituksiin perustuvien metsälain noudattamista koskevien tarkastusten määriä, sillä ne voidaan sisällyttää tarkastettavien ilmoitusten valintaperusteisiin. Metsäkeskus selvittäisi pesintäaikana tehdyn hakkuun tarkastuksen yhteydessä onko hakkuuoikeuden haltija arvioinut aluetta linnuston kannalta, toteuttanut sen perusteella asianmukaiset ennalta ehkäisevät toimenpiteet, joilla pyritään estämään rauhoitetun lintulajin yksilöiden kuolema ja niihin kohdistuvat häiriöt sekä pesien vahingoittuminen. Edelliseen liittyen metsäkeskuksen tekemä tarkastus sisältäisi hakkuusuunnitelmaan merkittyjen lintujen huomioimista koskevien tietojen ja niiden riittävyyden selvittämisen. Tähän sisältyisi ainakin sen tarkastaminen, onko tietojärjestelmiin merkitty alueella pesivien lintujen pesiä ja onko ne huomioitu hakkuusuunnitelmassa, onko hakkuusuunnitelmassa huomioitu velvollisuus jättää korjaamatta edellisen puusukupolven isoja haapoja, kolopuita ja pystylahopuita ja kuinka hakkuusuunnitelmassa on varmistettu, että suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä puussa tai maassa havaittuja pesiä ei vahingoiteta. Hakkuusuunnitelman lisäksi tarkastettaisiin, onko hakkuu tehty rehevässä lehtipuuvaltaisessa metsässä tai korvessa ja onko edellisen puusukupolven isot haavat, kolopuut ja pystylahopuut jätetty korjaamatta. Hakkuusuunnitelman ja muiden edellä mainittujen seikkojen sisällyttäminen lisäisi jonkin verran metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoituksen tarkastuksen laajuutta ja siihen tarvittavaa työpanosta verrattuna tarkastuksiin, joissa hakkuu ei ole tapahtunut lintujen pesintäaikana.  

Mikäli metsäkeskuksen tarkastuksen tai muun vastaavan selvityksen tuloksena havaittaisiin, ettei ehdotettuja lintujen huomioimiseksi säädettyjä velvollisuuksia ole noudatettu metsien hoidon ja käytön yhteydessä ja sen tietoon tulisi, että kyseiset toimet olisivat johtaneet linnun kuolemaan, pesän vahingoittumiseen tai häirintään, olisi metsäkeskuksen käytännössä ilmoitettava tapahtuneesta luonnonsuojelulakia valvovalle lupa- ja valvontavirastolle. Metsäkeskuksen tehtävä liittyy siis sen selvittämiseen, onko metsän hoitamisen tai käyttämiseen liittyvän toimenpiteen yhteydessä pyritty asianmukaisin toimin välttämään lintuyksilöiden kuolemia, pesien vahingoittumista tai häirintää siten, ettei lintudirektiivin 5 artiklan velvoitteet rauhoitettujen lintujen osalta täytäntöönpanevan luonnonsuojelulain 70 §:n kieltojen tarkoittama tahallisuuden edellytys täyty. Mikäli metsäkeskus arvioisi hankkimansa selvityksen perusteella, ettei linnun kuolemaa, pesien vahingoittamista tai häirintää ole tämän ehdotuksen arviointikriteerien perusteella pyritty asianmukaisesti välttämään, tulisi linnun tappamista, pesän vahingoittamista tai häirintää pitää lähtökohtaisesti tahallisena eikä vahinkona.  

Kun Lupa- ja valvontavirasto saisi metsäkeskukselta tietoonsa, että metsän hoitamisen tai käyttämisen yhteydessä on mahdollisesti rikottu luonnonsuojelulain 70 §:n kieltoja, arvioisi se metsäkeskukselta saatua selvitystä hyödyntäen kieltojen soveltamisen edellytyksenä olevaa tahallisuutta. Vastaavasti mikäli Lupa- ja valvontaviraston tietoon tulisi metsän hoitamisen tai käyttämisen yhteydessä tapahtunut linnun tappaminen, pesän vahingoittaminen tai häirintä, pyytäisi se käytännössä selvitystä metsäkeskukselta siitä, onko metsän hoitamisessa ja käyttämisessä noudatettu metsälaissa säädettäväksi ehdotettuja velvollisuuksia eli siitä, onko toiminnassa pyritty asianmukaisesti välttämään kiellettyjen seuraamusten syntymistä.  

Luonnonsuojelulain 70 §:n 1 momentissa säädettyjen kieltojen noudattamista luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien osalta valvoo Lupa- ja valvontavirasto myös metsätalouden harjoittamisessa. Samoin metsästyslain 37 §:n sekä 50 §:n 2 momentin noudattamista riistalajien ja rauhoittamattomien lajien osalta valvoo metsästyslain 88 §:ssä säädetyt tahot. Suomen Metsäkeskus valvoo metsälain säännösten noudattamista.  

Ehdotettujen metsänhoidossa ja käytössä välttämättömien lintutietojen luovuttamista koskevien uusien säännösten arvioidaan lisäävän lajitiedon hyödyntämistä metsänhoitoa ja käyttöä koskevien toimenpiteiden suunnittelussa, jo ennen metsänkäyttöilmoituksen laatimista. Lajitiedon hyödyntäminen jo suunnittelun alkuvaiheessa parantaa suunnitelmien laatua ja vähentää viranomaisten selvitystyön tarvetta metsänkäyttöilmoituksen jättämisen jälkeen. 

Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Esityksessä ehdotettu sääntely on merkityksellinen perustuslain 20 §:ssä turvatun vastuuta ympäristöstä koskevan perusoikeuden sekä perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuudensuojan kannalta. Esityksellä säädettäisiin metsätalouden harjoittamiselle rajoituksia ja velvoitteita, joiden tavoitteena on lintujen suojelu. Voidaan katsoa, että ehdotetulla sääntelyllä on myönteisiä vaikutuksia ympäristöä koskevan perusoikeuden näkökulmasta. Esityksen taustalla on lintudirektiivin sääntely ja sääntelyllä asetettaisiin konkreettisia rajoituksia ja velvoitteita metsänhoidolle ja käytölle lintujen suojelemiseksi ja niiden pesinnän turvaamiseksi. Toisaalta voidaan katsoa, että ehdotetulla luonnonsuojelulain muutoksella olisi ympäristöä koskevan perusoikeuden kannalta jossain määrin kielteisiä vaikutuksia, koska siinä rajoitettaisiin lintujen häirintää koskevan kiellon soveltamista sikäli, kun häirinnällä ei olisi merkittävää vaikutusta lintukantoihin. Samalla ehdotettu sääntely on merkityksellinen perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan kannalta, sillä sääntelyllä rajoitetaan metsien käyttöä ja hoitoa. Ehdotettava sääntely sisältää velvoitteita, jotka rajoittavat metsäomaisuuden käyttämistä ja hoitamista esimerkiksi määrittelemällä ajanjaksoja, jolloin metsien hoito ja käyttö on tietynlaisissa metsissä kokonaan kiellettyä. Ehdotuksella on myös merkitystä perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen toteutumisen kannalta, koska sillä selvennetään aineellisessa sääntelyssä olevan kielletyn menettelyn sisältöä.  

5.1.1  Laaja hakkuukielto pesintäajalle

Esityksen valmistelussa on arvioitu eri vaihtoehtoja sen suhteen, kuinka laajamittainen hakkuiden rajoittaminen on lintujen pesinnän turvaamisen ja lintudirektiivin velvoitteiden täyttämisen kannalta välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista. Kansallista liikkumavaraa on tämän osalta kuvattu edellä luvussa 4.1. Lintudirektiivi ja sen tulkintaa täsmentänyt unionin tuomioistuimen Voore Mets -ratkaisu eivät edellytä metsänhakkuiden täysimittaista kieltämistä lintujen pesintäaikana. Kansallisesti voidaan kuitenkin säätää lintudirektiivin vähimmäisvaatimuksia pidemmälle menevää sääntelyä. Esityksessä ehdotetaan rajoituksia ja velvoitteita metsänhakkuille ja muulle metsätalouden harjoittamiselle linnuston suojelemiseksi, jotka täyttävät lintudirektiivin 5 artiklassa säädettyjen kieltojen vähimmäisvaatimukset. Valmistelun aikana on kuitenkin arvioitu myös tiukempia rajoituksia ja niihin liittyviä vaikutuksia. 

Esityksen valmistelussa punnintaa on tehty erityisesti sen suhteen, olisiko metsänhakkuiden kieltäminen kokonaan perusteltu ja toteuttamiskelpoinen keino varmistaa lintudirektiivin tavoitteiden toteutuminen, vai voitaisiinko samaan tai lähes samaan lopputulokseen päästä säätämällä tarkemmin metsänhakkuita koskevista velvollisuuksista ja asettamalla niitä koskevia linnuston kannalta kohdennettuja rajoituksia. Hallituksen esityksessä päädyttiin jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle vertaamalla molempien vaihtoehtojen vaikutuksia linnuston tilaan sekä vaikutuksia kotitalouksille metsäomistuksen kautta, yrityksille, kansantaloudelle, julkiselle taloudelle sekä luonnonvarojen käytölle. 

Luonnontieteellisen keskusmuseon arvion Lehikoinen, A. 2026. Lintujen pesien tuhoutuminen pesimäaikaisissa hakkuissa. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto.. perusteella pesintäaikana tehdyissä hakkuissa tuhoutuu keskimäärin yli satatuhatta pesää vuodessa. Tuhoutuvien pesien suuruusluokka vastaa siten noin 0,3 prosenttia Suomessa pesivien lintujen kokonaismäärästä. Lintulajeja koskevassa viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s. metsätalouden suurimmat vaikutukset liittyivätkin metsäelinympäristöjen muutoksiin pidemmällä aikajaksolla, pesintäaikaisen pesien tuhoutumisen tai pesinnän epäonnistumiseen johtavan häirinnän sijaan. Lisäksi on otettava huomioon, että osa lintulajeista aloittaa pesinnän jo talvella ja viimeiset yksilöt pesivät elokuussa, joten vaihtoehtona ollut kolmen tai neljän kuukauden pituinen hakkuukielto koskisi vain osaa lajeista ja lintuyksilöistä. Linnustovaikutusten suuruus riippuu siitä, kohdistuuko hakkuu linnustoltaan runsaalle alueelle vai alueelle, jossa lintujen määrä on pieni. Samaten vaikutuksen suuruus riippuu siitä, pesiikö alueella lajeja, jotka ovat yksilömääriltään pieniä eli kuinka riippuvainen lintulajin kannan lintudirektiivin mukaan tavoiteltavan tason saavuttaminen on pesinnän onnistumisesta kyseisellä tietyllä hakkuualueella. 

Tällä perusteella yleistä lintujen pesintäaikaa koskevalla hakkuiden kiellolla kaikissa metsissä niiden lintutiheydestä ja pesivästä lajistosta riippumatta, arvioidaan olevan vain vähäinen positiivinen vaikutus direktiivin mukaan tavoiteltavan lintukantojen tilan saavuttamiseen, verrattuna ehdotettuihin lintujen huomioimista koskeviin velvoitteisiin ja linnuston suojelun näkökulmasta kohdennettuihin metsänhakkuun rajoituksiin. 

Erilaisilla metsänkäsittelyyn kohdistuvilla yleisillä pesintäaikaisilla rajoituksilla olisi sen sijaan huomattavan laajoja ja toimialarajat ylittäviä taloudellisia vaikutuksia, eivätkä ne rajoittuisi pelkästään metsälain soveltamisalaan tai tässä arvioituihin vaikutuksiin. Kotitalouksille metsähakkuiden kieltämisen kokonaan yleisenä lintujen pesintäaikana arvioitiin aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia ennen kaikkea pitkällä tähtäimellä. Vaikutukset liittyisivät ennen kaikkea epäsuoriin vaikutuksiin, jotka johtuisivat puunkäytön vähentymisestä sekä puunkorjuun kustannusten kasvusta, jotka molemmat alentaisivat puusta maksettavaa hintaa ja vähentäisivät puunmyyntimahdollisuuksia.  

Vuonna 2020 valmistuneessa selvityksessä arvioitiin pesintäaikaisen hakkuukiellon kasvattavan puunhankinnan suoria kustannuksia 170–190 miljoonaa euroa vuodessa Metsäteho Oy 2020. Kesähakkuurajoitusten vaikutus puunhankinnan kustannuksiin ja puunkorjuuyritysten toimintaedellytyksiin. https://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/Kesahakkuutarkastelu_2020.pdf, joka nykykustannustasolla vastaa yli 200 miljoonaan euron vuotuista lisäkustannusta. Luonnonvarakeskuksen selvityksessä arvioitiin kattavan pesintäaikaisen hakkuukiellon lisäävän puunhankinnan yksikkökustannuksia enimmillään lähes 20 prosenttia Väätäinen, K., Laitila, J., Mutanen, A., Viitanen, J. & Kniivilä, M. 2026. Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan ja kansantalouteen – väliraportti. Luonnonvarakeskus.. Laskelmassa oletettiin, että vastaava määrä puuta voitaisiin korjata muuna ajankohtana, pääasiassa talvella. On kuitenkin epätodennäköistä, että se pystyttäisiin kokonaisuudessaan korjaamaan, varastoimaan ja kuljettamaan puuta käyttäville laitoksille laitosten ympärivuotisen toiminnan turvaavalla tavalla. Olisikin todennäköistä, että pesintäaikainen hakkuukielto johtaisi puunkäytön vähentymiseen ja siten metsäteollisuuden tuotannon pienentymiseen. Korjuurajoite koskisi vuosien 2019–2024 vuotuisesta puunkäytöstä laskien keskimäärin 15,6 miljoonan kuutiometrin teollisuuspuun määrää, joka taasen vastaisi 2,6 keskimääräisen sellutehtaan, 11,6 sahan ja 1,4 keskimääräisen koivuvaneritehtaan koko vuoden puunkäyttöä Väätäinen, K., Laitila, J., Mutanen, A., Viitanen, J. & Kniivilä, M. 2026. Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan ja kansantalouteen – väliraportti. Luonnonvarakeskus.. 

Puunkorjuun ja kaukokuljetuksen kustannukset nousisivat lähes viidesosalla vaihtoehtoisen kaikkia metsiä koskevan hakkuukiellon seurauksena, mikäli puunkäyttöä ei samanaikaisesti supistettaisi Väätäinen, K., Laitila, J., Mutanen, A., Viitanen, J. & Kniivilä, M. 2026. Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan ja kansantalouteen – väliraportti. Luonnonvarakeskus.. Lisäksi on otettava huomioon, että nykytilanteessa sääolosuhteet rajoittavat voimakkaasti puunkorjuuta ja kuljetusta niin, että käytännössä puunkorjuuta voidaan suorittaa osassa metsiä vain maan ollessa jäässä maaperän heikon kantavuuden vuoksi. Näin ollen puunkorjuu- ja kuljetuskalusto on jo tällä hetkellä täyskäytössä talvella. Lauhojen ja sateisten syksyjen ja talvien lisääntyminen ilmastonmuutoksen vuoksi vaikeuttaa puunkorjuuta talvikuukausina jatkossa entisestään. 

Käytännössä puunkäytön säilyttäminen nykytasolla ei olisi mahdollista, sillä ongelmaksi muodostuisi toiminnan kausiluoteisuuden voimakas lisääntyminen. Ammattitaitoisen lisätyövoiman saatavuus ja sitoutuminen vain osan vuotta työllistävään ammattiin olisi haasteellista ja eikä kalustointensiivinen puunkorjuuseen ja kuljetukseen liittyvän yritystoiminnan harjoittaminen ole mahdollista, mikäli kalusto ei ole käytössä lähes ympäri vuoden. 

Luonnonvarakeskus arvioi, että lintujen pesintäaikaan sijoittuvalla ja kaikkia metsäelinympäristöjä koskevalla hakkuukiellolla olevan hyvin merkittäviä kielteisiä vaikutuksia metsäelinkeinoon kokonaisuutena Väätäinen, K., Laitila, J., Mutanen, A., Viitanen, J. & Kniivilä, M. 2026. Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan ja kansantalouteen – väliraportti. Luonnonvarakeskus.. On epätodennäköistä, että hakkuukiellon aikana nykyisin korjattu puumäärä voitaisiin korjata kokonaan kiellon ulkopuolisena aikana. Tämä johtuu ympärivuotista työllisyyttä edellyttävästä puunkorjuu- ja kuljetuskalustosta, ammattitaitoisen kausityövoiman saatavuushaasteista, sekä siitä ettei kyseisen puumäärään varastointi ole mahdollista ilman puunkäyttöarvon merkittävää heikentymistä ja huomattavia lisäkustannuksia Metsäteho Oy 2020. Kesähakkuurajoitusten vaikutus puunhankinnan kustannuksiin ja puunkorjuuyritysten toimintaedellytyksiin. https://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/Kesahakkuutarkastelu_2020.pdf. Koska nykyaikana ei teollisen mittakaavan taloudellista toimintaa voida harjoittaa kannattavasti siten, että tuotanto keskeytyy osaksi vuotta, tilanne johtaisi metsätalouden kannattavuuden alentumiseen sekä tuotantomäärien vähenemiseen. Tämä laskisi metsätalouden arvonlisää, tuotosta, työllisyyttä, investointeja sekä vientiä, varsinkin mikäli vastaavia hakkuukieltoja ei otettaisi käyttöön tärkeimmissä kilpailijamaissa. 

Kokonaisuutena puunkäytön vähentymisellä ja metsäteollisuuden supistumisella olisi myös merkittävä kotitalouksien ja yritysten maksamien verojen kokonaismäärään EY Advisory Oy 2023. Metsäteollisuuden taloudelliset vaikutukset Suomessa. https://assets-global.website-files.com/5f44f62ce4d302179b465b3a/65435941df02a2aa725fd654_Mets%C3%A4teollisuuden%20taloudelliset%20vaikutukset%20Suomessa.pdf, joka on suuruusluokaltaan merkittävä myös julkisen talouden näkökulmasta. 

Usean kuukauden pituisella hakkuukiellolla olisi lisäksi merkittäviä vaikutuksia metsätalouden lisäksi muihin ihmistoimintoihin, kuten liikenneväylien ylläpitoon Väylävirasto 2025. Puuston poisto ja linnut., sähkönsiirron kantaverkon rakentamiseen ja ylläpitämiseen Fingrid 2025. Lintujen pesintäaikaisen kasvustonkäsittelyn merkitys ja lintujen suojelun toimintatavat kantaverkkoyhtiössä. sekä energiasektorille laajemmin Energiateollisuus 2025. Lintujen pesintä ja energiasektorin toiminnot., millä olisi merkittäviä negatiivisia heijastusvaikutuksia myös kansantalouden tasolla. Puupohjaisen energian osuus oli vuonna 2024 energian kokonaiskulutuksesta yli neljäsosa Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus [verkkojulkaisu]. https://stat.fi/tilasto/ehk [Viitattu: 27.12.2025].. Mikäli puun energiakäyttö vähenisi merkittävästi, jouduttaisiin merkittävä osa siitä korvaamaan fossiilisella tuontienergialla ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tällä olisi merkittävien huoltovarmuuden heikentymiseen liittyvien vaikutusten lisäksi suuri vaikutus Suomen vaihtotaseeseen, kun kotimainen puu jouduttaisiin korvaamaan ulkomailta tuotavalla useita kertoja kalliimmalla öljyllä, kaasulla ja kivihiilellä. 

Luonnonvarakeskuksen arvion Väätäinen, K., Laitila, J., Mutanen, A., Viitanen, J. & Kniivilä, M. 2026. Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan ja kansantalouteen – väliraportti. Luonnonvarakeskus. mukaan neljän kuukauden pituinen hakkuukielto voisi johtaa enimmillään teollisuuden käyttämän puunkäytön pienentymiseen pysyvästi määrällä, joka vastaisi yli viidesosaa metsistä hakatun raakapuun määrästä vuonna 2024. Määrä olisi merkittävä uusiutuvien luonnonvarojen kokonaiskäytön näkökulmasta. Kohonneet puunhankinnan kustannukset ja haasteet raaka-aineen ympärivuotisessa saatavuudessa kasvattaisivat merkittävästi riskiä nykyisten Suomessa sijaitsevien laitosten uusimista koskevien investointien suuntautumisesta kilpailijamaissa sijaitseviin laitoksiin, mikä vähentäisi edelleen puunkäyttöä Suomessa. Puunkäytön vähentyminen Suomessa ei todennäköisesti juurikaan vähentäisi puunkäyttöä edes Euroopassa, vaan muutos johtaisi hakkuiden lisääntymiseen muualla Kallio, A. M. I., & Rannestad, M. M. 2025. Potential impacts of the EU’s biodiversity strategy on the EU and global forest sector and on the risk of biodiversity loss. Environment Systems & Decisions, 45(4), Article 58. https://doi.org/10.1007/s10669-025-10050-1 ja toisaalta puupohjaisten tuotteiden lisääntyneeseen tuontiin Suomeen. 

On todennäköistä, että puunhankinnan kohonneet kustannukset nostaisivat myös puusta tehtyjen lopputuotteiden hintoja ja alentaisivat niiden suhteellista kilpailukykyä suhteessa uusiutumattomista raaka-aineista valmistettuihin materiaaleihin. Tämä vaikeuttaisi puutuotteiden pitkäikäisen hiilivaraston kasvattamiseen perustuvien ilmastotavoitteiden saavuttamista, kuten puun käytön lisäämistä rakennusmateriaalina.  

Kaikkia metsiä koskevalla määräaikaisella hakkuukiellolla olisi myös merkittäviä vaikutuksia Suomen energiaomavaraisuudelle ja johtaisi todennäköisesti merkittävään tuontienergian kasvuun tuontipolttoaineiden sekä suoran sähköntuonnin lisääntymisen muodossa. Myös sähkön suuret hintavaihtelut todennäköisesti lisääntyisivät erityisesti talvella ja vähätuulisina aikoina. Puun saatavuuden heikentymisellä ja kustannusten nousulla voisi olla myös vaikutusta erityisesti puupohjaisista polttoaineista riippuvaisten paikallisten energiayhtiöiden toimintaan. 

Edellä esitetyn perusteella kaikkien hakkuiden kieltämistä lintujen yleisenä pesintäaikana ei voida pitää tarkoituksenmukaisena toteuttamisvaihtoehtona ehdotettuun verrattuna, koska sen myönteiset vaikutukset lintukantoihin jäisivät suhteessa vähäisiksi ja sillä olisi erittäin merkittäviä vaikutuksia myös kansantalouden mittakaavassa tarkasteltuna ja kielteiset seurannaisvaikutukset ulottuisivat metsäsektorin ulkopuolelle. 

5.1.2  Vaihtoehdot tahallisen häiritsemiskiellon rajoittamiseen

Luonnonsuojelulain häirintäkieltoa olisi mahdollista joustavoittaa usein vaihtoehtoisin tavoin.  

Ensinnä luonnonsuojelulain 70 §:n 1 momentin 3 kohtaan voitaisiin lisätä lintulajien osalta lintudirektiivin lisäedellytys ”jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi lintudirektiivin tavoitteisiin”. Tämä johtaisi kuitenkin kiellon merkittävään rajoittumiseen, koska se koskisi myös niitä tilanteita, joissa nimenomaisesti tarkoitetaan häiritä lintulajien yksilöitä erityisesti niiden lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Voimassa olevan lainsäädännön jo lähes kolme vuosikymmentä voimassa ollutta säännöstä tahallisen häirinnän kiellosta erityisesti lisääntymisaikana ei ole perusteltua muuttaa siltä osin, kun kyse on tarkoitustahallisesta toiminnasta, jotta lain muutoksella ei heikennettäisi lajin suojelutason saavuttamista tai säilyttämistä. Sama koskee sellaista toimintaa, johon lajin yksilöiden pesintärauhan häiriintyminen väistämättä liittyy. Lintujen tarkoituksellista häirintää aiheuttavalta toiminnalta on edelleen perusteltua edellyttää viranomaisen myöntämää poikkeuslupaa. Esimerkiksi valkoposkihanhien karkottamiseen myönnettävien poikkeuslupien käsittelyyn on muodostunut yhdenmukainen hallintokäytäntö. Lisäksi luonnonsuojelulain 84 §:n nojalla voidaan myöntää poikkeuslupa rauhoitetun lintulajin häiritsemiskiellosta yhden tai useamman kunnan alueelle, jos lajin runsaslukuisuudesta johtuen on todennäköistä, että lajin yksilöt aiheuttavat ennakoimattomasti kohdentuvaa, erityisen merkittävää vahinkoa viljelmille, kalankasvatukselle tai ammattikalastukselle. Säännöksen mukaan poikkeuksen myöntämisen edellytyksenä on, että lajin muutonaikaiseen ruokailuun, levähtämiseen tai vastaavaan tarpeeseen on osoitettavissa riittävästi alueita.  

Säännösvaihtoehto jättäisi yksittäistapauksellisesti arvioitavaksi, vaikuttaisiko häirintä merkittävästi lintudirektiivin tavoitteisiin. Yksittäisen toimijan, kuten maanomistajan tai hakkuu-urakoitsijan kannalta tämä aiheuttaisi lain soveltamiseen hyvin merkittävää epävarmuutta. Säännöstä voitaisiin jossain määrin selkeyttää rajoittamalla häirintäkielto koskemaan uhanalaisia lintulajeja. Edellä todetusti tämä olisi kuitenkin omiaan johtamaan lintulajien oikeudellisen suojan merkittävään heikentymiseen tavalla, joka ei ole lakimuutoksella tavoitellun ongelmanratkaisun kannalta relevantti, vaan jopa ristiriidassa sen kanssa. Mitä parempi suojelutilanne lintulajilla on, sitä paremmin se kestää sellaista pesinnänaikaista häiriötä, joka ei-tarkoituksellisesti aiheutuu taloudellisesta toiminnasta.  

Toinen vaihtoehto olisi säätää lintulajien osalta häirintäkiellon tahallisuutta koskeva rajoitus luonnonsuojelulain 70 §:n uudeksi momentiksi uusiutuvan energian tuotantolaitosten rakentamista ja käyttöä koskevan 5 momentin rajoitussäännöksen tavoin. Viimeksi mainittu säännös perustuu oikeudellisesti lintu- ja luontodirektiivien kanssa samantasoiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston RED III -direktiivin 16 b artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan ”Jos uusiutuvan energian hankkeessa on toteutettu tarvittavia lieventäviä toimenpiteitä, direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2009/147/EY 5 artiklan nojalla suojeltujen lajien mahdollista tappamista tai häiritsemistä ei pidetä tahallisena.” Näin ollen säännöksellä on voitu rajoittaa myös mainittujen direktiivien mukaisten tappamisen ja pesien tuhoamisen tahallisuuden määritelmää. Muun taloudellisen toiminnan osalta unionin lainsäädännössä ei ole vastaavanlaista säännöstä koskien luontodirektiivissä ja lintudirektiivissä tarkoitetun tahallisuuden arviointia. Mahdollista olisi tarkentaa häirinnän kieltoa siten, että se vastaisi lintudirektiivin 5 artiklan lisäedellytystä häirinnän merkittävästä vaikutuksesta lintudirektiivin tavoitteisiin. Häirintäkiellon rajoitus tulisi kuitenkin säätää koskemaan muita kuin uhanalaisia lintulajeja ja yksilöidä koskemaan tiettyjä toimintoja, jotta säännös ei heikentäisi lintulajien voimassa olevaa suojelua laajemmin kuin mikä on tarpeen ja tarkoituksenmukaista eli rajaten pois lajien häirintää tavoitteleva tai sitä välittömästi aiheuttava toiminta. Säännös olisi osin päällekkäinen lain 82 §:n kanssa. Säännös olisi ongelmallinen sikäli, että myös se jättäisi yksittäistapauksellisesti arvioitavaksi häiriöstä aiheutuvat vaikutukset ja jättäisi epävarmuutta toiminnan harjoittajalle. Uhanalaiset lajit toki määritellään voimassa olevan luonnonsuojelulain 75 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella ja ne siten ovat – edellyttäen, että asetus vastaa viimeisintä tieteellistä arviota lajien uhanalaisuudesta – yleisesti tiedossa.  

Tässä hallituksen esityksessä on arvioitu ainoastaan metsätaloustoiminnasta aiheutuvia vaikutuksia lintujen suojelutilanteeseen. Metsälakiin esitetään säädettävän sellaisista asianmukaisista ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä, joilla voitaisiin varmistautua, että lintujen pesintäaikaisessa metsänkäsittelyssä ei hyväksyttäisi vastoin ennalta varautumisen periaatetta tietoista riskiä lintujen tappamisesta, pesien tuhoamisesta ja lintujen häirinnästä tavalla, jonka merkittävästi vaikuttaisi lintudirektiivin tavoitteisiin. Edellä esitetyn säännöksen sijasta olisi kolmantena vaihtoehtona säätää rajoitus koskemaan vain metsätaloutta ja viitata luonnonsuojelulaissa metsälakiin sisällytettäviin säännöksiin. Mikäli tämä olisi ainoa lisättävä säännös luonnonsuojelulakiin, se jättäisi häirintäkiellon sellaisenaan voimaan kaiken muun taloudellisen toiminnan osalta. Tällainen yhtä toimintaa koskeva säännös ei olisi lainsäädännöltä edellytettävän yleisen sovellettavuuden kannalta hyväksyttävä ratkaisumalli, vaikka unionin tuomioistuimen ratkaisulla todennäköisesti onkin merkittävin vaikutus juuri metsätaloustoimintaan.