1
Dumppauspöytäkirjan ja siihen tehtyjen muutosten sisältö sekä niiden suhde Suomen lainsäädäntöön
1 artikla. Määritelmät. Artiklan 1 – 10 kohdissa määritellään dumppauspöytäkirjassa käytetyt käsitteet.
Keskeisimpänä käsitteenä artiklassa määritellään jätteen meren laskeminen, jolla tarkoitetaan artiklan 4 kohdan mukaan tahallista jätteen tai muun aineen mereen sijoittamista aluksista, ilma-aluksista, alustoilta tai muilta rakennelmilta, kaikkea tahallista alusten, ilma-alusten, alustojen tai muiden merellisten rakennelmien mereen sijoittamista, kaikkea jätteen tai muun aineen varastointia merenpohjaan ja sen sisustaan aluksista, ilma-aluksista, alustoilta ja muilta rakennelmilta sekä kaikkea alustojen tai muiden merellisten rakennelmien hylkäämistä tai jättämistä paikalleen yksinomaan tahallisen poistamisen tarkoituksessa.
Jätteen mereen laskemisella ei artiklan 4 kohdan mukaan tarkoiteta alusten, ilma-alusten, alustojen tai muiden merellisten rakennelmien ja niiden varusteiden tavanomaiseen toimintaan liittyvää tai siitä johtuvaa jätteen tai muun aineen mereen sijoittamista, paitsi jos kysymyksessä on jäte tai muu aine, jota kuljettavat merellä tällaisen aineen poistamista varten toimivat alukset, ilma-alukset, alustat tai muut rakennelmat taikka jota kuljetetaan niille, tai joka on peräisin tällaisen jätteen tai muun aineen käsittelemisestä tällaisilla aluksilla, ilma-aluksilla, alustoilla tai rakennelmilla.
Jätteen mereen laskemisella ei kohdan mukaan myöskään tarkoiteta aineen sijoittamista mereen muussa kuin yksinomaan poistamistarkoituksessa eikä sellaisen materiaalin hylkäämistä, joka on laskettu mereen muussa kuin yksinomaan poistamistarkoituksessa. Tällaista materiaalia ovat esimerkiksi johdot, putket ja merentutkimuslaitteet.
Edelleen artiklan 4 kohdan mukaan sellainen jätteen tai muun aineen sijoittaminen tai varastointi, joka välittömästi perustuu tai liittyy merenpohjan mineraalivarojen tutkimiseen tai hyödyntämiseen tai niiden käsittelyyn merellä, ei kuulu pöytäkirjan soveltamisalaan.
Pilaantuminen on pöytäkirjassa määritelty kattavasti. Pilaantuminen tarkoittaa artiklan 10 kohdan mukaan sellaista suoraan tai välillisesti ihmisen toimintaan perustuvaa jätteen tai muun aineen joutumista mereen, jolla on tai voi olla haittavaikutuksia, kuten elävien luonnonvarojen ja meren ekosysteemin vahingoittuminen, ihmisten terveyden vaarantuminen, merellä tapahtuvan toiminnan, kuten kalastuksen ja muiden sallittujen meren käyttötapojen, vaikeutuminen, meriveden käyttölaadun heikkeneminen ja virkistysalueiden väheneminen.
Määritelmät ovat linjassa Suomen lainsäädännössä käytettyjen määritelmien kanssa.
2 artikla.Tavoitteet. Artiklan mukaan pöytäkirjan tavoitteena on suojella ja säilyttää meriympäristöä. Pöytäkirjan osapuolet sitoutuvat suojelemaan merta erikseen ja yhteisesti kaikilta pilaantumisen lähteiltä ja ryhtymään toimenpiteisiin tieteellisten, teknisten ja taloudellisten valmiuksiensa rajoissa ehkäistäkseen, vähentääkseen ja mahdollisuuksien mukaan lopettaakseen sellaisen meren pilaantumisen, joka aiheutuu jätteen tai muun aineen mereen laskemisesta tai merellä polttamisesta.
3 artikla.Yleiset velvoitteet. Artiklassa määritellään ne yleiset periaatteet, jotka velvoittavat pöytäkirjan osapuolia. Artiklan mukaan osapuolten tulee pöytäkirjaa täytäntöön pannessaan soveltaa sekä varovaisuusperiaatetta että niin kutsuttua ”saastuttaja maksaa” – periaatetta. Osapuolten tulee lisäksi toimia niin, etteivät ne siirrä suoraan tai välillisesti vahinkoja tai vahinkojen mahdollisuutta ympäristön yhdestä osasta toiseen taikka muuta pilaantumisen tyyppiä toiseksi. Artiklassa todetaan myös, ettei minkään pöytäkirjan määräyksen saa tulkita estävän osapuolia ryhtymästä erikseen tai yhdessä tiukempiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi tai mahdollisuuksien mukaan poistamiseksi.
4 artikla.Jätteen tai muun aineen mereen laskeminen. Pöytäkirjan määräykset edellyttävät osapuolten lähtökohtaisesti kieltävän kaiken jätteen tai muun aineen mereen laskemisen. Poikkeuksen tästä pääsäännöstä muodostavat pöytäkirjan liitteessä 1 luetellut jätteet tai muut aineet. Liitteessä 1 lueteltujen jätteiden tai muiden aineiden mereen laskeminen edellyttää lupaa, jonka myöntämisen ja ehtojen tulee täyttää pöytäkirjan liitteen 2 edellytykset. Osapuolet voivat kuitenkin artiklan mukaan kieltää myös liitteessä 1 mainittujen jätteiden tai muiden aineiden laskemisen mereen omalla alueellaan.
Suomessa on jo vanhastaan kielletty kaikki aluksista tapahtuva mereen laskeminen lukuun ottamatta ruoppausjätteen läjittämistä. Ruoppausjätteen läjittämistä koskeva lupasääntely on linjassa pöytäkirjan määräysten kanssa. Suomen voimassaolevaa lainsäädäntöä on esitelty tarkemmin edellä yleisperustelujen kappaleessa 2.1.
Pöytäkirja edellyttää valtioita ilmoittamaan IMO:lle omalla alueellaan kieltämästään liitteen 1 mukaisesta jätteestä tai muusta aineesta. Suomen on tarkoitus toimittaa järjestölle tieto Suomessa sovellettavasta lainsäädännöstä pöytäkirjan hyväksymiskirjan toimittamisen yhteydessä.
5 artikla.Merellä polttaminen. Artiklan nojalla osapuolten tulee kieltää jätteen tai muun aineen polttaminen merellä. Suomessa on jo vanhastaan kattavasti kielletty jätteen polttaminen merellä edellä yleisperustelujen kappaleessa 2.1 esitetyllä tavalla.
6 artikla.Jätteen tai muun aineen vienti. Artiklassa kielletään jätteen tai muun aineen vienti toisiin maihin mereen laskemista tai merellä polttamista varten. Määräykseen tehtiin poikkeus vuonna 2009 tehdyllä pöytäkirjan 6 artiklan muutoksella, jolla sallittiin hiilidioksidivirtojen vienti ulkomaille sijoitettavaksi pöytäkirjan liitteen 1 mukaisesti, jos kyseiset valtiot ovat tehneet asiasta sopimuksen tai sitoutuneet muuhun järjestelyyn. Vuonna 2009 tehty muutos ei ole toistaiseksi kansainvälisesti voimassa.
Suomesta peräisin olevan jätteen laskeminen mereen samoin kuin Suomesta peräisin olevan, Suomen kautta kuljetetun tai Suomessa lastatun jätteen polttaminen muussa aluksessa on kielletty merensuojelulaissa. Lisäksi jätteiden vientiä koskevat jätelain ja jätteensiirtoasetuksen yleiset säädökset, joiden mukaan jätteiden siirto on sallittua ainoastaan tiettyjen ehtojen toteutuessa. Dumppaustarkoituksessa toteutettu jätteen vienti ei missään olosuhteissa täytä mainittuja ehtoja. Hiilidioksidivirtojen vienti on Suomessa sallittu lailla hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista edellä yleisperusteluiden kappaleessa 2.1 esitetyllä tavalla.
7 artikla.Sisäiset aluevedet. Artiklan mukaan pöytäkirjaa sovelletaan osapuolten sisäisiin aluevesiin ainoastaan siten kuin artiklassa erikseen määrätään. Artiklan mukaan osapuolet voivat harkintansa mukaan soveltaa joko pöytäkirjan määräyksiä sisäisiin aluevesiinsä tai ottaa käyttöön muita tehokkaita lupa- ja sääntelykäytäntöjä, joilla ne voivat valvoa jätteen tai muun aineen tahallista sijoittamista sisäisiin aluevesiin, jos sijoittaminen olisi merellä tehtynä jätteen mereen laskemista tai merellä polttamista.
8 artikla.Poikkeukset. Artiklan mukaan jätteen tai muun aineen mereen laskemista ja merellä polttamista koskevia määräyksiä ei sovelleta silloin, kun on välttämätöntä varmistaa ihmishengen, aluksen, ilma-aluksen, alustan tai muun rakennelman turvallisuus merellä sääolojen aiheuttaman ylivoimaisen esteen vuoksi jos jätteen tai muun aineen mereen laskeminen tai merellä polttaminen on ilmeisimmin ainoa tapa torjua vaara ja jos on todennäköistä, että mereen laskemisesta tai merellä polttamisesta aiheutuu pienempi vahinko kuin niistä pidättymisestä. Edelleen artiklan mukaan osapuoli voi tarvittaessa antaa tällaista poikkeuksellista menettelyä koskevan luvan.
Suomessa poikkeuksellisista tilanteista on säädetty merenkulun ympäristönsuojelulaissa edellä yleisperustelujen kappaleessa 2.1 esitetyllä tavalla.
9 artikla.Lupien myöntäminen ja ilmoittaminen. Artiklassa osapuolet velvoitetaan nimeämään lupaviranomainen, joka myöntää pöytäkirjan mukaiset luvat, pitää luetteloa kaiken luvallisesti mereen lasketun jätteen tai muun aineen ominaisuuksista ja määristä sekä seuraa joko itse tai yhteistyössä muiden osapuolten ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa meren tilaa pöytäkirjan tavoitteiden kannalta. Artiklassa täsmennetään edelleen, milloin luvanmyöntäminen kuuluu minkäkin osapuolen vastuulle ja millaisia menettelyjä luvanmyöntämisessä noudatetaan.
Suomessa lupaviranomaistehtävistä on säädetty vesilaissa ja merensuojelulaissa edellä yleisperustelujen kappaleessa 2.1 esitetyllä tavalla. Lupaviranomaistehtävät jakautuvat Suomen ympäristökeskuksen ja aluehallintoviranomaisen välille. Suomen ympäristökeskus on jo entuudestaan toiminut yleissopimuksen mukaisena Suomen yhteysviranomaisena IMO:n suuntaan vastaten ruoppausläjityksiä koskevien seurantatietojen koonnista ja niiden raportoinnista. Viranomaistehtäviin ei ole tarvetta tehdä muutoksia dumppauspöytäkirjan hyväksymisen johdosta. Pöytäkirjan voimaansaattamisasetukseen on kuitenkin tarkoitus lisätä informatiivinen säännös, jossa todetaan pöytäkirjan 9 artiklan mukaiset toimivaltaiset viranomaiset.
10 artikla.Soveltaminen ja täytäntöönpano. Artiklassa määritellään ne toimijatahot, joihin pöytäkirjaa sovelletaan. Artiklan mukaan pöytäkirjaa sovelletaan kaikkiin valtion alueella rekisteröityihin tai sen lippua käyttäviin aluksiin ja ilma-aluksiin, aluksiin ja ilma-aluksiin, jotka valtion alueella lastaavat mereen laskettavaa tai merellä poltettavaa jätettä tai muuta ainetta sekä aluksiin, ilma-aluksiin ja alustoihin ja muihin rakennelmiin, joiden otaksutaan osallistuvan mereen laskemiseen tai merellä polttamiseen alueilla ja jotka kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat valtion lainkäyttövaltaan.
Pöytäkirjaa ei sovelleta sellaisiin aluksiin ja ilma-aluksiin, joilla on kansainvälisen oikeuden mukaan oikeus täysivaltaiseen koskemattomuuteen, jollei valtio erikseen ilmoita, että se soveltaa pöytäkirjaa myös näihin aluksiin.
11 artikla.Noudattamiseen liittyvät menettelyt. Artiklassa on määräyksiä sellaisista menettelyistä ja järjestelmistä, joita tarvitaan pöytäkirjan noudattamisen arvioimiseksi ja varmistamiseksi.
12 artikla.Alueellinen yhteistyö. Artiklan mukaan osapuolten tulee pyrkiä parantamaan alueellista yhteistyötä pöytäkirjan soveltamisalan mukaisissa kysymyksissä ottaen huomioon alueelliset erityispiirteet.
13 artikla.Tekninen yhteistyö ja apu. Artiklassa on määräyksiä sekä osapuolten että IMO:n tarjoamasta teknisestä yhteistyöstä ja avusta sellaisille valtioille, jotka tarvitsevat sitä pöytäkirjassa tarkoitettuun mereen laskemisen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyyn ja vähentämiseen liittyen.
14 artikla.Tieteellinen ja tekninen tutkimus. Artiklassa on määräyksiä siitä, miten osapuolten tulisi edistää ja tukea pöytäkirjan kannalta olennaista tieteellistä ja teknistä tutkimusta.
15 artikla.Vastuu. Artiklan mukaan osapuolten tulee kehittää menettelyt, jotka koskevat jätteen tai muun aineen mereen laskemisesta tai merellä polttamisesta syntyvää kansainvälisoikeudellista vastuuta.
16 artikla.Riitojen ratkaiseminen. Artiklan mukaan pöytäkirjan tulkintaa koskevat erimielisyydet tulee ensisijaisesti ratkaista neuvottelemalla, sovittelemalla tai muilla rauhanomaisilla keinoilla, mutta jollei näillä keinoilla päästä yhteisymmärrykseen, riita tulee ratkaista pöytäkirjan liitteen 3 mukaisessa välimiesmenettelyssä.
17 artikla.Kansainvälinen yhteistyö. Artikla velvoittaa osapuolia edistämään pöytäkirjan tavoitteita toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen toiminnassa.
18 artikla.Osapuolten kokoukset. Artiklassa on määräyksiä pöytäkirjan osapuolten kokouksista.
19 artikla.Järjestön tehtävät. Artiklassa on määräyksiä IMO:n tehtävistä pöytäkirjan puitteissa.
20 – 21 artikla. Artiklat sisältävät tavanomaisia kansainvälisen sopimuksen määräyksiä pöytäkirjan liitteistä, pöytäkirjan muuttamisesta sekä pöytäkirjan liitteiden muuttamisesta.
23 artikla.Pöytäkirjan ja yleissopimuksen välinen suhde. Pöytäkirja korvaa yleissopimuksen niiden pöytäkirjan osapuolten osalta, jotka ovat myös yleissopimuksen sopimuspuolia. Näin ollen yleissopimus lakkaa olemasta voimassa myös Suomen osalta sen jälkeen kun Suomi on hyväksynyt pöytäkirjan. Tämän hallituksen esityksen yhteydessä irtisanotaan samalla aiempi yleissopimus.
24 – 29 artikla. Artiklat sisältävät tavanomaisia kansainvälisen sopimuksen määräyksiä pöytäkirjan allekirjoittamisesta, ratifioinnista, hyväksymisestä ja liittymisestä, voimaantulosta, siirtymäajasta, irtisanomisesta, tallettajasta sekä pöytäkirjan todistusvoimaisista versioista.
Liite 1. Jätteet tai muut aineet, joita voidaan harkita mereen laskettaviksi. Liitteessä määritellään ne jätetyypit ja muut aineet, joita voidaan pöytäkirjan nojalla harkita mereen laskettaviksi. Tällaisia aineita ovat ruopattu aines, viemärilieju, kalaperäinen jäte tai teollisesta kalankäsittelystä syntyvä aines, alukset ja alustat tai muut rakennelmat merellä, pysyvä, epäorgaaninen geologinen aines, luonnosta peräisin oleva orgaaninen aines, suurikokoiset, tietyin ehdoin sellaiset raudasta, teräksestä, betonista ja muista vastaavista vaarattomista aineksista koostuvat kappaleet, joiden haitat ovat fyysisiä, sekä hiilidioksidin talteenotosta syntyneet hiilidioksidivirrat varastointitarkoituksessa.
Liitteessä on edelleen määräyksiä jätteestä ja muusta aineesta poistettavasta aineksesta, aineen radioaktiivisuudesta sekä hiilidioksidivirtojen laskemista koskevista erityismääräyksistä.
Dumppauspöytäkirjan sääntely on vähimmäissääntelyä ja kansalliset rajoitukset voivat olla pöytäkirjaa tiukempia. Suomessa on sallittu ainoastaan ruoppausjätteen läjitys edellä yleisperustelujen kappaleessa 2.1 esitetyllä tavalla. Pöytäkirja edellyttää valtioita ilmoittamaan IMO:lle omalla alueellaan kieltämästään liitteen 1 mukaisesta jätteestä tai muusta aineesta. Suomen on tarkoitus toimittaa järjestölle tieto Suomessa sovellettavasta lainsäädännöstä pöytäkirjan hyväksymiskirjan toimittamisen yhteydessä.
Liite 2. Mereen laskettavaksi harkittavan jätteen tai muun aineen arviointi. Liitteessä on määräyksiä siitä, miten osapuolten tulisi pyrkiä jatkuvasti vähentämään mereen laskemisen tarvetta ja miten jätteen syntyä tulisi ehkäistä. Lisäksi liitteessä on määräyksiä vaihtoehtoisista toimintatavoista jätteen käsittelylle, jätteen ja sen ominaisuuksien yksityiskohtaisista kuvauksista, kansallisista jätteiden seulontajärjestelmiä koskevista toimenpideluetteloista, mereenlaskemispaikan valinnasta, mahdollisten vaikutusten arvioinnista, seurannasta ja lupaehdoista.
Liite 3. Välimiesmenettely. Liitteessä on määräyksiä välimiesmenettelystä, jota sovelletaan osapuolten välisiin erimielisyyksiin silloin, jos niitä ei saada selvitettyä pöytäkirjan 16 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti.
Vuoden 2009 muutokset: 6 artiklan muuttaminen. Vuonna 2009 pöytäkirjaan tehtiin muutos, jolla sallittiin hiilidioksidivirtojen vienti ulkomaille sijoitettavaksi pöytäkirjan liitteen 1 mukaisesti edellyttäen, että valtiot ovat tehneet asiasta sopimuksen tai sitoutuneet muuhun järjestelyyn. Muutos ei ole toistaiseksi kansainvälisesti voimassa. Suomessa hiilidioksidivirtojen vienti on edellä yleisperustelujen kappaleessa 2.1 esitetyn mukaisesti sallittu toisiin Euroopan unionin maihin.
Vuoden 2013 muutokset: 1 artiklan muuttaminen, uusi 6bis artikla sekä uudet liitteet 4 ja 5. Vuonna 2013 pöytäkirjaan tehtiin muutoksia, joiden tarkoituksena on säädellä niin kutsuttua keinotekoista merenmuokkausta. Pöytäkirjan määritelmiin tehdyn lisäyksen mukaan keinotekoisella merenmuokkauksella tarkoitetaan tahallista meriympäristöön puuttumista, jonka tarkoituksena on käsitellä luonnon prosesseja, mukaan lukien ihmisen toiminnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja/tai sen vaikutusten vastaiset toimet, ja jolla voi olla haitallisia vaikutuksia varsinkin, jos vaikutukset ovat laajalle levinneitä, pitkäkestoisia ja vakavia.
Pöytäkirjaan lisättiin lisksi uusi 6bis artikla, jonka mukaan osapuolet eivät lähtökohtaisesti saa sallia keinotekoista merenmuokkausta. Merenmuokkaus voidaan kuitenkin osapuolen harkinnan mukaan sallia, jos toiminnalle tai sen osalle on mahdollista saada lupa pöytäkirjaan lisätyn uuden liitteen 4 mukaisen luettelon perusteella. Tässä tapauksessa osapuolten tulee varmistua, että lupien myöntäminen ja lupaehdot noudattavat pöytäkirjaan lisätyn uuden liitteen 5 mukaista arviointikehystä. Toistaiseksi meren lannoittaminen on ainoa liitteessä 4 tunnistettu keinotekoisen merenmuokkauksen tyyppi, jota voitaisiin harkita luvitettavaksi.
Suomessa merensuojelulaki ja ympäristönsuojelulaki kieltävät lähtökohtaisesti kaiken toiminnan, josta voi aiheutua meren pilaantumista. Meren lannoittaminen on näin ollen lähtökohtaisesti Suomessa tällä hetkellä kiellettyä. Dumppauspöytäkirjan muutettu 6bis artikla ei edellytä, että osapuolten tulisi jatkossa sallia liitteessä 4 lueteltuja merenmuokkaustoimia, se ainoastaan mahdollistaa niiden sallimisen osapuolten oman harkinnan mukaan. Suomessa ei ole tarkoituksenmukaista sallia meren lannoittamista koskevia toimia millään edellytyksin.
4
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
4.1
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Suomen perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).
Dumppauspöytäkirjan hyväksyminen ei edellytä asiasisältöisiä muutoksia voimassaoleviin lakeihin. Pöytäkirja sisältää kuitenkin määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan ja joiden hyväksyminen edellyttää näin ollen eduskunnan suostumusta.
Dumppauspöytäkirjan 1 artiklassa esitetään pöytäkirjaa koskevat määritelmät. Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään katsonut, että jos kansainvälisessä velvoitteessa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Dumppauspöytäkirjan määritelmistä jätteen mereen laskemisen, merellä polttamisen, alusten ja ilma-alusten, meren, jätteen tai muun aineen, luvan ja pilaantumisen käsitteet ovat sellaisia, joilla on yhtymäkohtia Suomen voimassaolevaan lainsäädäntöön ja jotka kuuluvat siten itsekin lainsäädännön alaan.
Pöytäkirjan 4 artiklassa ja liitteessä 1 säädetään jätteen tai muun aineen laskemisesta mereen. Suomessa jätteen ja muun aineen mereen laskemisesta säädetään ympäristönsuojelulain 18 §:ssä ja merensuojelulain 7 §:ssä. Mainitut määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.
Pöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet kieltävät kaiken jätteen tai muun aineen mereen laskemisen lukuun ottamatta pöytäkirjan liitteessä 1 lueteltuja poikkeuksia. Artiklan 2 kohdan mukaan pöytäkirjan osapuolet voivat kuitenkin kieltää jonkin liitteessä 1 mainitun aineen mereen laskemisen omalta osaltaan. Mikäli osapuoli näin tekee, sen tulee antaa tästä ilmoitus IMO:lle. Suomessa voidaan kansallisten säännösten nojalla sallia ainoastaan ruoppausjätteen läjitys. Suomen on näin ollen tarpeen tehdä pöytäkirjan hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä IMO:lle ilmoitus niistä pöytäkirjan nojalla laskettavaksi harkittavista jätteistä ja muista aineista, jotka on Suomessa kielletty. Tällainen ilmoitus edellyttää eduskunnan hyväksyntää.
Pöytäkirjan 5 artiklassa säädetään merellä polttamisesta, mistä on kansallisesti säädetty merensuojelulain 8 §:ssä ja jätelain 18 §:ssä. Mainitut määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.
Pöytäkirjan 6 artiklassa on määräyksiä jätteen tai muun aineen viennistä, mistä on kansallisesti säädetty sekä jätelaissa, merensuojelulaissa että hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista annetussa laissa. Jätelain säännökset perustuvat EU:n jätteensiirtoasetukseen ja toimivalta jätteen siirtoja koskevissa määräyksissä on näin ollen osittain siirtynyt Euroopan unionille. Hiilidioksidin vientiä koskevien määräysten osalta toimivalta on kuitenkin edelleen osittain jäsenmailla, kuten jäljempänä vuoden 2009 muutosta koskevan kappaleen yhteydessä esitetään. Määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan ja ovat osittain kansallisessa toimivallassa.
Pöytäkirjan 8 artiklassa on määräyksiä dumppauskieltoa ja jätteenpolttokieltoa koskevista poikkeuksista. Merenkulkua koskevista poikkeuksellisista tilanteista on Suomessa säädetty merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 2 §:ssä, 5 luvun 2 §:ssä ja 6 luvun 2 §:ssä. Pöytäkirjan 9 artiklassa on puolestaan määräyksiä lupaviranomaisesta. Suomessa on annettu soveltuvia säännöksiä lupanviranomaisista vesilaissa ja merensuojelulaissa. Mainityt määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.
Pöytäkirjan 10 artiklassa säädetään pöytäkirjan asiallisesta soveltamisalasta, joka välillisesti määrittää lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusvelvoitteiden sisältöä. Perustuslakivaliokunnan omaksuman kannan (PeVL 48/2004 vp) mukaan tämänsisältöiset velvoitteet kuuluvat lainsäädännön alaan.
Pöytäkirjan 16 artiklaan ja liitteeseen 3 sisältyy lisäksi määräyksiä dumppauspöytäkirjan sitovasta välimiesmenettelystä, jonka ratkaisu sitoo lopullisesti sopimuspuolia. Koska dumppauspöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Riitojenratkaisulausekkeen katsotaan tällöin perustuslakivaliokunnan vallitsevan tulkintakäytännön mukaan myös itsessään kuuluvan lainsäädännön alaan (PeVL 31/2001 vp).
Pöytäkirjaan vuonna 2009 tehdyllä muutoksella sallittiin hiilidioksidivirtojen vienti toisiin maihin varastointitarkoituksessa. Lisäksi muutoksella annettiin määräyksiä vientiä koskevista sopimuksista tai järjestelyistä. Suomessa hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista annetun lain 4 § sallii hiilidioksidin viennin muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin. Lailla on pantu täytäntöön hiilidioksidin varastointidirektiivi, joka sisältää säännöksiä hiilidioksidin talteenotosta ja siirtämisestä varastointipaikoille tätä toimintaa varten rakennetuissa putkistoissa. Hiilidioksidin vientiä koskeva toimivalta on toisin sanoen tältä osin siirtynyt Euroopan unionille.
Direktiivi ei kuitenkaan sisällä säännöksiä hiilidioksidin kuljettamisesta laivoilla tai muilla kuljetusvälineillä eikä Euroopan unioni ole antanut muutakaan tähän tarkoitukseen soveltuvaa lainsäädäntöä. Käytännössä hiilidioksidin laivakuljetusten suhteen noudatettavaksi tulee IMO:n kaasusäiliöaluksia koskeva nk. IGC-koodi (”The International Code for the Construction and Equipment of Ships Carrying Liquefied Gases in Bulk”), joka on Suomessa saatettu voimaan valtioneuvoston asetuksella ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen II-1 ja II-2 lukuun, mainittuun yleissopimukseen liittyviin eräisiin säännöstöihin sekä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvään vuoden 1978 pöytäkirjaan liittyviin eräisiin säännöstöihin tehtyjen muutosten voimaansaattamisesta (1528/2015). Hiilidioksidin laivakuljetukset ovat näin ollen kansallisessa toimivallassa ja kuuluvat lainsäädännön alaan.
Pöytäkirjaan vuonna 2013 tehdyillä muutoksilla säännellään meren keinotekoista muokkausta. Muutosten lähtökohtana on se, että meren keinotekoinen muokkaus on tiettyjä erikseen yksilöityjä ja yksittäisesti arvioitavia toimenpiteitä lukuun ottamatta kiellettyä. Muutokset pitivät lisäksi sisällään lukuisia teknisiä määräyksiä siitä, miten mereen tutkimustarkoituksessa sijoitettavaksi harkittavia aineita ja niiden vaikutuksia tulisi arvioida, miten toimintaan liittyviä riskejä tulisi hallita ja millaista seurantaa toiminta edellyttää. Merenmuokkaustoiminta on Suomessa lähtökohtaisesti kiellettyä ympäristönsuojelulain ja merensuojelulain yleisten meren pilaamista koskevien kieltojen nojalla. Vuoden 2013 muutosten ne osat, joissa on määräyksiä aineen sijoittamisesta mereen, kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.
Koska edellä mainitut määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, dumppauspöytäkirjan ja sen muutosten hyväksyminen edellyttää eduskunnan suostumusta. Myös dumppauspöytäkirjan 4 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen antaminen edellyttää eduskunnan hyväksyntää.
Eduskunnan on perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan hyväksyttävä myös samassa lainkohdassa tarkoitetun kansainvälisen velvoitteen irtisanominen. Dumppauspöytäkirja korvaa jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen. Koska mainittu yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, sopimuksen kumoavan uuden velvoitteen on katsottava myös näiltä osin kuuluvan eduskunnan toimivaltaan. (PeVL 18/2002 vp ja PeVL11/2003 vp).
4.2
Käsittelyjärjestys
Dumppauspöytäkirjaan ja siihen tehtyihin muutoksiin ei sisälly sellaisia määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Määräysten voimaansaattaminen ei näin ollen edellytä niin sanotun supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä. Koska määräykset eivät muutoinkaan ole ristiriidassa perustuslain kanssa, hallituksen käsityksen mukaan dumppauspöytäkirjan ja sen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lakiehdotukset samoin kuin lakiehdotus talousvyöhykelain muutoksesta voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että:
eduskunta hyväksyisi jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehtyyn vuoden 1972 yleissopimukseen (SopS 33 ja 34/1979) Lontoossa 7 päivänä marraskuuta 1996 tehdyn vuoden 1996 pöytäkirjan sekä siihen Lontoossa 30 päivänä lokakuuta 2009 ja 18 päivänä lokakuuta 2013 tehdyt muutokset niiltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan,
ja että eduskunta hyväksyisi annettavaksi pöytäkirjan 4 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen.