2.1
Taloudelliset vaikutukset
Esityksen säästövaikutukset oikeus- ja sisäministeriön hallinnonaloille ovat yhteensä 12,4 miljoonaa euroa vuodesta 2018 lukien. Peruutettavaksi ehdotetun sakon muuntorangaistusuudistuksen suurin kustannusvaikutus viisi miljoonaa euroa vuodessa olisi kohdistunut sisäministeriön hallinnonalalle poliisin työmäärän lisääntyessä. Vankiluvun nousun aiheuttama kustannus Rikosseuraamuslaitokselle olisi ollut 3,9 miljoonaa euroa. Lisäksi olisivat nousseet syyttäjälaitoksen (2,5 miljoonaa euroa) ja tuomioistuinten (miljoona euroa) kustannukset. Uudistuksen kustannuksiin oli kevään 2015 kehyspäätöksessä osoitettu 12,4 miljoonan euron määräraha. Taloudellisen tilanteen huononemisen johdosta syyskuun kehys- ja budjettineuvottelussa tämä määräraha on poistettu eikä se sisälly Julkisen talouden suunnitelmaan vuosille 2016-2019. Sisäministeriön osalta poisto (5 miljoonaa euroa) koskee jo vuotta 2016 ja sisäministeriön pääluokkaa vuotta 2016 koskevassa talousarvioesityksessä. Uudistusta ei voi toteuttaa ilman rahoitusta, joten kesäkuussa 2015 hyväksytyt lainmuutokset ehdotetaan kumottaviksi. Lisämäärärahaa tähän tarkoitukseen ei enää tarvita.
2.2
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Koska lait eivät ole tulleet vielä voimaan, lakien kumoaminen merkitsisi nykyisen tilanteen säilymistä. Mahdollisuus määrätä sakon muuntorangaistus on tälläkin hetkellä olemassa. Muuntorangaistus on mahdollista määrätä sakoista, jotka tuomioistuin on tuominnut. Pelkästään sakon muuntorangaistusta suorittavia on noin 50 vankia päivittäin. Lisäksi osalla vankeusrangaistusta suorittavista on suoritettavana myös sakon muuntorangaistus. Poliisi on uudistanut lokakuussa 2014 sakotusohjettaan ja sen mukaan tuomioistuimen käsiteltäväksi viedään sakkorikokset tilanteissa, joissa kysymyksessä on toistuvasti samanlaisiin rikoksiin syyllistynyt henkilö. Lisäksi asianomistajalla on mahdollisuus olla hyväksymättä rangaistusmääräysmenettelyn käyttöä ja saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Eduskunnan lausumassa mainitun tavoitteen voidaan siis katsoa toteutuvan lainmuutosten kumoamisesta huolimatta, koska sakon muuntorangaistuksen määrääminen on mahdollista toistuvasti sakkorikoksiin syyllistyville. Toistuvuuteen puuttuminen poliisin sakotusohjeella varsin kaavamaisen lain säännöksen sijasta jättää yksittäistapauksissa sellaista tilanteen kokonaistarkastelun varaa, jota myös poliisihallinnosta on pidetty tarpeellisena.
Muuntorangaistusjärjestelmän kalleuden johdosta tulisikin nykyisessä tiukassa taloudellisessa tilanteessa panostaa ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin ja pyrkiä tehostamaan ja lisäämään rangaistusjärjestelmän ennalta estävää vaikutusta. Yhteiskunnan tukipalveluita tulisi kehittää niin, että nimenomaan maksukyvyttömät tai muutoin syrjäytyneet henkilöt pääsisivät tarvitsemansa avun piiriin.
Muun muassa sakon muuntorangaistusjärjestelmän kehittämistä selvittänyt selvitysmies esitti vuonna 2013 valmistuneessa selvityksessä useita edellä todetun suuntaisia ehdotuksia. Selvityksessä korostettiin julkisen sektorin ja kolmannen sektorin tukipalveluiden käytön lisäämistä sakotettujen tilanteen selvittämisessä. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi etsivä nuorisotyö ja velkaneuvonta. Lisäksi muuntorangaistusten välttämiseksi tulisi lisätä maksuohjelmien käyttöä ja tehostaa perintää.
Muuntorangaistus tulisi mahdollisuuksien mukaan panna täytäntöön muualla kuin vankilassa. Sen aikana voitaisiin käynnistää sakotetun olosuhteiden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi selvitysmies ehdotti ensinnäkin, että vaikka muuntorangaistus tuomitaan edelleen vankeutena, sen täytäntöönpano pyritään järjestämään sijoituksena päihdekuntoutuslaitokseen tai vastaavaan soveltuvaan paikkaan. Toisena keinona olisi, että muuntorangaistusta suorittaneiden vapautumisvaiheessa edistetään heidän pääsemistään kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Tämä asia edellyttää erityistä selvittämistä ja toimivien käytäntöjen luomista, sillä kyse on kunnallisista peruspalveluista, joiden järjestäminen on kehitysvaiheessa. Edellä todettujen tavoitteiden edistämiseksi vuonna 2014 käynnistettiin Rikosseuraamuslaitoksessa kokeilu, jossa sakon muuntorangaistusta suorittavia vankeja sijoitetaan päihdekuntoutuslaitokseen tai tuetun asumisen palveluihin rangaistuksen suorittamisen aikana. Toimintamallista on saatu positiivista palautetta, mutta se soveltuu vain niille muuntorangaistusta suorittavista, joilla on päihdeongelma.
Lisäksi hallituksen kärkihankkeisiin sisältyy toimenpidesuunnitelmia, joilla on vaikutusta tämän moniongelmaisen ryhmän tilanteeseen. Tällaisia ovat erityisesti kärkihankkeet, joilla pyritään edistämään terveyttä ja hyvinvointia ja vähentämään eriarvoisuutta sekä kohdennetut toimenpiteet osatyökykyisten työllistämiseksi ja sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevien palvelujen kehittämiseksi. Vaikeassa tilanteessa olevien nuorten auttamiseen kehitetään yhden luukun palvelupisteitä, ohjaamoita ja vahvistetaan etsivää nuorisotyötä. Tavoitteena on myös vahvistaa nuorten sosiaali- ja terveyspalveluita, mielenterveyspalveluita sekä taata heille kuntoutuspaikkoja. Tällä on merkitystä erityisesti koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle syrjäytyneiden nuorten tukemisessa ja sitä kautta rikosten ennaltaehkäisyssä. Myös koulupudokkuutta pyritään ennaltaehkäisemään. Laajalla poikkihallinnollisella lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmalla pyritään vaikuttamaan lasten ja nuorten syrjäytymiseen, mielenterveysongelmien vaikeutumiseen ja lastensuojelutarpeen vähenemiseen. Yhtenä kohderyhmänä on tunnistettu rikoksiin syyllistyneiden nuorten palvelut.
Hyväksyessään kesäkuussa vahvistetut lait eduskunta (EV 363/2014 vp) hyväksyi myös lausuman, jossa edellytetään hallituksen viipymättä selvittävän mahdollisuudet keventää ja yksinkertaistaa sakon muuntorangaistusmenettelyä. Tämä selvitys tehdään muuntorangaistuksen laajentamista koskevan lainsäädännön kumoamisesta huolimatta.