7.1
Laki Finanssivalvonnan valvontamaksuista
1 §. Maksuvelvollinen. Pykälässäsäädettäisiin toimijoista, jotka olisivat velvollisia suorittamaan valvontamaksuja Finanssivalvonnalle. Pykälällä ei luotaisi uusia maksuvelvollisuuksia, vaan ehdotetut maksuvelvolliset vastaisivat voimassa olevan lain mukaisia maksuvelvollisia. Pykälän rakenteeseen tehtäisiin kuitenkin muutoksia, sillä maksuvelvolliset selkeyden vuoksi ryhmiteltäisiin toimialojen perusteella ja pitkät lakiviittausketjut poistettaisiin.
Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin luottolaitosalalla toimivien maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisiksi luettaisiin luottolaitos, ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliike, kolmannen maan luottolaitoksen sivuliike, vanha talletussuojarahasto, vakuusrahasto, kolmannen maan luottolaitoksen edustusto, talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö, luottolaitoksen omistusyhteisö sekä eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetussa laissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja, lukuun ottamatta mainitun lain 2 §:n soveltamisen piiriin kuuluvia elinkeinonharjoittajia. Luottolaitoksen omistusyhteisöllä tarkoitettaisiin sekä omistusyhteisöä, jolle on myönnetty luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu omistusyhteisötoimintaa koskeva lupa, että muuta luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettua omistusyhteisöä.
Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin maksupalvelualalla toimivien maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisiksi luettaisiin maksulaitos, ulkomaisen maksulaitoksen sivuliike sekä maksulaitoslain (297/2010) 7 §:ssä tarkoitettu maksupalvelun tarjoaja, 7 a §:ssä tarkoitettu sähköisen rahan liikkeeseenlaskija ja 7 b §:ssä tarkoitettu tilitietopalveluiden tarjoaja.
Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin vakuutus- ja eläkealalla toimivien maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisiksi luettaisiin vakuutusyhtiö, erillisyhtiö, ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön sivuliike, kolmannen maan vakuutusyhtiön sivuliike, työeläkevakuutusyhtiö, vakuutusyhdistys, eläkesäätiö, eläkekassa, lisäeläkekassa, lisäeläkesäätiö, ETA-lisäeläkesäätiö, ETA-lisäeläkekassa, sairauskassa, muu vakuutuskassa, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Merimieseläkekassa, Työllisyysrahasto, Tapaturmavakuutuskeskus, Potilasvakuutuskeskus, Ympäristövakuutuskeskus, työttömyyskassa, työttömyyskassojen tukikassa, valtion eläkerahasto, Keva-niminen eläkelaitos, kirkon eläkerahasto, Valtion ydinjätehuoltorahasto, vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen omistusyhteisö, vakuutusmeklari, sivutoiminen vakuutusmeklari, vakuutusedustaja ja sivutoiminen vakuutusedustaja, joka on rekisteröity muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa ja jolla on Suomessa sivuliike, ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos, jolla on Suomessa sivuliike, Eläketurvakeskus, Liikennevakuutuskeskus sekä liikenne- ja potilasvahinkolautakunta.
Pykälän 4 kohdassa säädettäisiin rahoitusalalla toimivien maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisiksi luettaisiin rahastoyhtiö; sijoitusrahastolain (213/2019) mukaan toimiluvan saanut säilytysyhteisö sekä muu laissa tarkoitettu säilytysyhteisö; ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliike; ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla ei ole Suomessa sivuliikettä ja joka hoitaa Suomessa sijoitusrahastoa; vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa (162/2014) tarkoitettu sellainen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolla ei ole Suomessa sivuliikettä ja joka hoitaa Suomessa vaihtoehtorahastoa; vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolle on myönnetty vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupa; vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu säilytysyhteisö sekä lain nojalla toimiluvan saanut säilytysyhteisö; vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain mukaisesti rekisteröitymisvelvollinen vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolla ei ole rahastoyhtiön toimilupaa; ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan sivuliike sekä kiinteistörahasto.
Pykälän 5 kohdassa säädettäisiin sijoituspalvelualalla toimivien maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisiksi luettaisiin sijoituspalveluyritys; sijoituspalvelulaissa (747/2012) tarkoitettu kolmannen maan yrityksen sivuliike; sijoituspalvelulaissa tarkoitettu kolmannen maan yritys, joka tarjoaa palveluita sivuliikettä perustamatta; ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sivuliike, sijoittajien korvausrahasto sekä sijoituspalveluyrityksen omistusyhteisö.
Pykälän 6 kohdassa säädettäisiin arvopaperin liikkeeseenlaskijana toimivien maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisiksi luettaisiin säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteeksi Suomessa hakemuksesta otetun arvopaperin liikkeeseenlaskija; suomalainen yhtiö, jonka liikkeeseen laskema arvopaperi on otettu hakemuksesta kaupankäynnin kohteeksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa (1070/2017) tarkoitetulla säännellyllä markkinalla yksinomaan muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa sekä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteeksi Suomessa hakemuksesta otetun arvopaperin liikkeeseenlaskija.
Pykälän 7 kohdassa säädettäisiin muiden kuin 1–6 kohdissa määriteltyjen toimijoiden maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisiksi luettaisiin pörssi ja sen omistusyhteisö; arvopaperikeskus, myös kirjausrahasto ja selvitysrahasto; arvopaperikeskuksen omistusyhteisö; suomalainen keskusvastapuoli; selvitysosapuoli; tilinhoitaja; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012 OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä, jäljempänä markkinarakennetoimija-asetuksen, 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu finanssialalla toimiva vastapuoli; markkinarakennetoimija-asetuksen 2 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu finanssialan ulkopuolinen vastapuoli; markkinarakennetoimija-asetuksen 2 artiklan 10 kohdassa tarkoitettu eläkejärjestelmä, jonka kotivaltio on Suomessa; Suomessa kansainvälisiä yhteisötunnisteita myöntävä toimija; joukkorahoituspalvelun tarjoaja; rekisteröity ja sellainen asunto-omaisuuteen liittyvien kuluttajaluottojen välittäjä, joka on rekisteröity muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa ja jolla on Suomessa sivuliike; joukkolainanhaltijoiden edustajasta annetussa laissa (574/2017) tarkoitettu rekisteröity edustaja; vertailuarvon hallinnoija, joka ei ole Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimilupavalvottava ja jolle Finanssivalvonta on myöntänyt toimiluvan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1011 rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta, jäljempänä vertailuarvoasetus, 34 artiklan perusteella; Finanssivalvonnan vertailuarvoasetuksen 34 artiklan perusteella rekisteröimä vertailuarvon hallinnoija; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2402 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhteisö, jolle on myönnetty mainitun asetuksen 28 artiklassa tarkoitettu toimilupa; virtuaalivaluutan tarjoaja; rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa (699/2004) tarkoitettu ryhmittymän omistusyhteisö sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 600/2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014 rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 2 artiklan 1 kohdan 34 alakohdassa tarkoitettu hyväksytty julkistamisjärjestely ja 36 alakohdassa tarkoitettu hyväksytty ilmoitusjärjestelmä, jolle Finanssivalvonta on myöntänyt toimiluvan ja jonka valvonnasta se vastaa mainitun asetuksen 27 b artiklan 1 kohdan toisen alakohdan perusteella.
2 §. Määritelmät. Pykälä sisältäisi määritelmät sivuliikkeistä ja niiden maksuluokista. Sisällöltään pykälän 1–5 kohdat vastaisivat voimassa olevan lain 1 a §:ä. Oikeustila on tarkoitus säilyttää ennallaan ulkomaisten ETA-luottolaitosten sivuliikkeiden osalta, joten ETA-luottolaitoksen sivuliikkeellä tarkoitettaisiin jatkossakin kaikkia Finanssivalvonnasta annetun lain 4 §:n 5 momentin mukaisia sivuliikkeitä. Maksuluokkia sovellettaisiin vain valvontamaksua määrättäessä. Ulkomaisten ETA-luottolaitosten sivuliikeluokkien määräytymistä on kuvattu tarkemmin HE 201/2016 vp:n sivuilla 36–38.
Pykälään lisättäisiin myös sisällöltään voimassaolevaan lakiin nähden uudet kohdat 6–8. Kohdissa määriteltäisiin ulkomaisten ETA-vakuutusyhtiöiden sivuliikkeille luokat, joiden perusteella niiden valvontamaksun suuruus määräytyisi. Kohdan 6 mukaiseen luokkaan I kuuluisivat toimijat, joiden vakuutusmaksutulo Suomessa olisi alle 50 miljoonaa euroa. Kohdan 7 mukaiseen luokkaan II sisältyisivät puolestaan toimijat, joiden vakuutusmaksutulo Suomessa olisi vähintään 50 miljoonaa, mutta enintään 500 miljoonaa euroa. Kohdan 8 mukaiseen luokkaan III kuuluisivat taas toimijat, joiden vakuutusmaksutulo Suomessa ylittäisi 500 miljoonaa euroa. Sivuliikkeiden jaottelu eri luokkiin niiden vakuutusmaksutulon mukaan mahdollistaisi sen, että valvontamaksut vastaisivat paremmin kunkin sivuliikkeen aiheuttamaa valvontatyön määrää.
3 §. Valvontamaksu. Pykälä sisältäisi luonteeltaan yleisiä säännöksiä valvontamaksuista. Pykälä vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevan lain 2 §:ä.
Pykälän 1 momentin mukaan valvontamaksu olisi mahdollista määrätä joko perusmaksuna, suhteellisena maksuna tai näiden yhdistelmänä kalenterivuosittain.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin perusmaksun olevan euromääräinen kiinteä maksu.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin suhteellisen maksun määräytymisestä. Momentin mukaan suhteellinen maksu laskettaisiin maksuvelvollisen viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukaisen taseen loppusumman, vakuutusmaksutulon, hallinnoitujen sijoitusrahastojen tai hoidettujen vaihtoehtorahastojen varojen yhteismäärän, liikevaihdon tai jäsenmaksutulon perusteella. Momentin sijoituspalveluyrityksiä, vaihtoehtorahastoja, maksulaitoksia sekä sähkörahayhteisöjä koskevat laskentasäännökset säilyisivät sisällöltään voimassa olevaa lakia vastaavina.
Pykälän 4 momentissa täsmennettäisiin, ettei maksua peritä useampaan kertaan, vaikka maksuvelvollisuus syntyisi 4–8 tai 10 §:n mukaisesti useammalla perusteella. Momentin mukaan maksu perittäisiin vain kertaalleen ja korkeimpaan maksuun johtavan perusteen mukaisena. Mahdollista kuitenkin olisi, että toimijan tulisi 4–8 tai 10 §:ssä säädetyn maksun lisäksi suorittaa harjoittamansa toiminnan perusteella 9 sekä 11 §:ssä tarkemmin määriteltäviä maksuja.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti eräistä omistusyhteisöjen valvontamaksuja selventävistä seikoista. Jos maksuvelvollinen omistusyhteisö olisi samalla toisen konsernin tytäryhteisö, konsernin emoyhteisöltä ei perittäisi maksua samalla 4–8 tai 10§:n mukaisella perusteella.
4 §. Luottolaitosalan toimijoiden maksut. Pykälässä säädettäisiin kaikista sellaisista perusmaksuista ja suhteellisista maksuista, jotka koskisivat luottolaitosalalla toimivia maksuvelvollisia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niiden toimijoiden maksusta, jotka maksavat sekä suhteellista maksua että perusmaksua. Tällaisia toimijoita olisivat talletuspankit, luottoyhteisöt, muut luottolaitokset, ETA-luottolaitosten sivuliikkeet sekä kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeet. Perusmaksun määrä vaihtelisi toimijoiden välillä. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 5 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 18prosentilla. ETA-luottolaitosten perusmaksun määrä vaihtelisi luokan mukaan siten, että ensimmäiseen luokkaan kuuluvien perusmaksu olisi matalin ja kolmanteen luokkaan kuuluvien perusmaksu olisi korkein.
Säännöksessä tarkoitettujen toimijoiden suhteellinen maksu määräytyisi toimijan taseen loppusumman perusteella. Maksu olisi talletuspankin ja luottoyhteisön osalta 0,002781 prosenttia taseen loppusummasta. Vastaavalla tavalla määräytyisi ulkomaisten luottolaitosten sivuliikkeiden valvontamaksu. Koska toisesta ETA-valtiosta olevan luottolaitoksen talouden valvonta kuuluu yhtiön kotivaltion valvontaviranomaiselle, tällaisen sivuliikkeen suhteellinen valvontamaksu olisi alhaisempi eli luokasta riippuen 0,000927, 0,001442 tai 0,001854 prosenttia sivuliikkeen taseen loppusummasta. Kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen osalta suhteellinen maksu on 0,002781 prosenttia kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen laskennallisen taseen loppusummasta. Maksut vastaisivat näin ollen voimassa olevan lain 4 §:n prosenttiosuutta korotettuna 3 prosentilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusmaksusta niiden toimijoiden osalta, joilta ei peritä suhteellista maksua. Tällaisia toimijoita olisivat vanha talletussuojarahasto, vakuusrahasto, kolmannen maan luottolaitoksen edustusto, talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö, luottolaitoksen omistusyhteisö sekä eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetussa laissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja, lukuun ottamatta mainitun lain 2 §:n soveltamisen piiriin kuuluvia elinkeinonharjoittajia. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 6 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28 prosentilla. Kolmannen maan luottolaitoksen edustuston osalta korotus olisi luottolaitoksia vastaavasti 18 prosenttia. Tällaisia edustustoja ei toimi Suomessa tällä hetkellä.
5 §.Maksupalvelualan toimijoiden maksut. Pykälässä säädettäisiin kaikista sellaisista perusmaksuista ja suhteellisista maksuista, jotka koskisivat maksupalvelualalla toimivia maksuvelvollisia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niiden toimijoiden maksusta, jotka maksavat sekä suhteellista maksua että perusmaksua. Tällaisia toimijoita olisivat sähkörahayhteisö, muu maksulaitos sekä ulkomaisen maksulaitoksen sivuliike. Perusmaksun määrä vaihtelisi toimijoiden välillä siten, että kotimaisten toimijoiden perusmaksu olisi 2 740 euroa ja ulkomaisen maksulaitoksen sivuliikkeen maksu olisi 1 370 euroa. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 5 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28prosentilla.
Säännöksessä tarkoitettujen toimijoiden suhteellinen maksu määräytyisi toimijan liikevaihdon tai taseen perusteella. Kotimaisten sähkörahayhteisöjen suhteellinen maksu olisi 0,003051 prosenttia taseen loppusummasta ja niitä vastaavien ulkomaisten maksulaitosten sivuliikkeiden suhteellinen maksu olisi 0,001017 prosenttia taseen loppusummasta. Kotimaisen muun maksulaitoksen osalta suhteellinen maksu olisi 0,2712 prosenttia liikevaihdosta ja muun ulkomaisen maksulaitoksen sivuliikkeen maksu olisi 0,113 prosenttia liikevaihdosta. Maksu vastaisi näin ollen voimassa olevan lain 4 §:n prosenttiosuutta korotettuna 13 prosentilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusmaksusta niiden toimijoiden osalta, joilta ei peritä suhteellista maksua. Tällaisia toimijoita olisivat maksulaitoslain 7, 7 a ja 7 b §:ssä tarkoitettuja palveluja tarjoavat luonnolliset henkilöt sekä oikeushenkilöt. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 6 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28 prosentilla eli luonnollisten henkilöiden osalta 270 euroa ja oikeushenkilöiden osalta 1 370 euroa.
6 §. Vakuutus- ja eläkealan toimijoiden maksut. Pykälässä säädettäisiin kaikista sellaisista perus- ja suhteellisista maksuista, jotka koskisivat vakuutus- ja eläkealalla toimivia maksuvelvollisia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niiden toimijoiden maksusta, jotka maksavat sekä suhteellista maksua että perusmaksua. Tällaisia toimijoita olisivat vahinkovakuutusyhtiö, henkivakuutusyhtiö, erillisyhtiö, kolmannen maan vakuutusyhtiön sivuliike, työeläkevakuutusyhtiö, eläkesäätiö, eläkekassa, lisäeläkekassa, lisäeläkesäätiö, ETA-lisäeläkesäätiö, ETA-lisäeläkekassa, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Merimieseläkekassa, Työllisyysrahasto, Tapaturmavakuutuskeskus, Liikennevakuutuskeskus, Potilasvakuutuskeskus, Ympäristövakuutuskeskus, työttömyyskassojen tukikassa, valtion eläkerahasto, Keva-niminen eläkelaitos, kirkon eläkerahasto, Valtion ydinjätehuoltorahasto sekä työttömyyskassa. Perusmaksun määrä vaihtelisi toimijoiden välillä. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 5 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 18 tai 28prosentilla riippuen toimijasta. Vakuutusyhtiön, erillisyhtiön, Tapaturmavakuutuskeskuksen, Liikennevakuutuskeskuksen, Potilasvakuutuskeskuksen, Ympäristövakuutuskeskuksen, työttömyyskassojen tukikassan sekä työttömyyskassan osalta korotus on 28 prosenttia. Kolmannen maan vakuutusyhtiön sivuliikkeen, työeläkevakuutusyhtiön, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen, Merimieseläkekassan, Työllisyysrahaston, valtion eläkerahaston, Keva-nimisen eläkelaitoksen, kirkon eläkerahaston sekä Valtion ydinjätehuoltorahaston osalta korotus on 18 prosenttia. Korotusten taso vaihtelee eri toimijoiden kesken, sillä tarve tasapainottaa maksuja vaihtelee toimijan voimassa olevan maksun lähtötason mukaan. Aiemmasta poiketen eläkesäätiön, eläkekassan, lisäeläkekassan, lisäeläkesäätiön, ETA-lisäeläkesäätiön, ETA-lisäeläkekassan osalta korotus on 200 prosenttia, sillä näiden toimijoiden osalta maksu vaatii tasokorjauksen, jotta maksut vastaisivat paremmin niihin käytettyä arvioitua työmäärää.
Suhteellinen maksu määräytyisi pääosin toimijan kirjanpidollisen taseen loppusumman perusteella, mutta kolmannen maan vakuutusyhtiön sivuliikkeen osalta maksu määräytyisi vakuutusmaksutulon ja työttömyyskassan osalta maksu määräytyisi jäsenmaksutulon perusteella. Maksu olisi toimijasta riippuen 0,0027–0,003051 prosenttia taseen loppusummasta. Jotta maksu olisi kohtuullisessa suhteessa asianomaisen ryhmän valvonnasta arvion mukaan syntyviin kustannuksiin, tasetta korjattaisiin eräissä tapauksissa pykälässä ilmenevällä kertoimella. Kolmannen maan vakuutusyhtiön sivuliikkeen osalta maksu olisi 0,03277 prosenttia vakuutusmaksutulosta. Työttömyyskassan osalta maksu olisi 0,7119 prosenttia jäsenmaksutulosta. Maksut vastaisivat näin ollen voimassa olevan lain 4 §:n prosenttiosuutta korotettuna5–30 prosentilla toimijasta riippuen. Työeläkevakuutusyhtiöiden, valtion eläkerahaston, Keva-nimisen eläkelaitoksen, kirkon eläkerahaston sekä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen osalta maksut nousevat 5 prosenttia, sillä eläkealan toimijoiden varojen käyttö on lain mukaan tarkasti rajattua. Lisäksi valtion ydinjätehuoltorahaston osalta maksu nousee 5 prosenttia. Voimassa olevan lain mukaan Merimieseläkekassan osalta sovelletaan suhteellisen maksun laskemisessa kerrointa 0,4. Tälle huojennukselle ei ole löydettävissä enää perusteita, joten siitä luovuttaisiin. Muutoksen myötä Merimieskassan suhteellinen maksunousisi 250 prosenttia, mutta tosiasiallinen nousu yhdessä perusmaksun kanssa olisi 103 prosenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusmaksusta niiden toimijoiden osalta, joilta ei peritä suhteellista maksua. Tällaisia toimijoita olisivat ulkomainen ETA-vakuutusyhtiön sivuliike; vakuutusyhtiön ja vakuutusyhdistyksen omistusyhteisö; vakuutusmeklari; sivutoiminen vakuutusmeklari; vakuutusedustaja ja sivutoiminen vakuutusedustaja, joka on rekisteröity muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa ja jolla on Suomessa sivuliike; ulkomainen ETA-lisäeläkelaitos, jolla on Suomessa sivuliike; Eläketurvakeskus; liikenne- ja potilasvahinkolautakunta; vakuutusyhdistys; sairauskassa sekä muu vakuutuskassa. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 6 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 18–75 prosentilla eli perusmaksun määrä ja korotuksen suuruus vaihtelisi eri toimijoiden välillä. Vakuutusyhdistyksen, vakuutuskassan sekä sairauskassan osalta toteutetaan rakenteellinen muutos ja poistetaan suhteellinen maksu kokonaan, sillä niiden maksamat suhteelliset maksut ovat olleet pieniä verrattuna laskutukseen liittyvään hallinnolliseen työhön.
Edellä mainitusta poiketen vakuutusyhtiön omistusyhteisön perusmaksu korotettaisiin 200 prosentilla. Omistusyhteisöjen osalta ryhmävalvonta on korostunut entisestään sääntelyn kehittymisen myötä ja 200 prosentin korotuksella maksu vastaisi paremmin ryhmävalvontaan kohdistettua valvontatyön määrää. Lisäksi Ulkomaisten ETA-vakuutusyhtiöiden sivuliikkeiden osalta maksun rakennetta muutettaisiin siten, että ne maksavat vain perusmaksua, jonka määrä vaihtelisi luokan mukaan siten, että ensimmäiseen luokkaan kuuluvien perusmaksu olisi matalin ja kolmanteen luokkaan kuuluvien perusmaksu olisi korkein. Markkinoilla tapahtuneiden muutosten myötä myös sivuliikkeiden merkitys on kasvanut ja menettelytapavalvontaan kohdistuva työmäärä siten lisääntynyt. Korotuksen myötä perusmaksun on tarkoitus vastata paremmin sivuliikkeisiin kohdistuvaa valvontatyötä. Myös vakuutusedustajan ja sivutoimisen vakuutusedustajan, joka on rekisteröity muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa ja jolla on Suomessa sivuliike, osalta tehtäisiin tasokorotus, jotta maksut vastaisivat paremmin valvontatyön määrää. Maksuja korotettaisiin näiden osalta 500prosenttia.
7 §. Rahastoalan toimijoiden maksut. Pykälässä säädettäisiin kaikista sellaisista perusmaksuista ja suhteellisista maksuista, jotka koskisivat rahastoalalla toimivia maksuvelvollisia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niiden toimijoiden maksusta, jotka maksavat sekä suhteellista maksua että perusmaksua. Tällaisia toimijoita olisivat rahastoyhtiö; toimiluvan saanut vaihtoehtorahastojen hoitaja; yhteisö, joka Suomessa toimiluvan nojalla sekä hallinnoi sijoitusrahastoa että hoitaa vaihtoehtorahastoa; ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliike, joka ei hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa; sellaisen ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliike, joka hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa; ulkomainen ETA-rahastoyhtiö, jolla ei ole Suomessa sivuliikettä ja joka hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa; sellainen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan sivuliike, joka ei hoida Suomessa vaihtoehtorahastoa; sellainen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan sivuliike, joka hoitaa Suomessa vaihtoehtorahastoa sekä sellainen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolla ei ole Suomessa sivuliikettä ja joka hoitaa Suomessa vaihtoehtorahastoa. Perusmaksun määrä vaihtelisi toimijoiden välillä. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 5 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28 prosentilla.
Suhteellinen maksu määräytyisi pääosin toimijan hoitaman rahaston varojen yhteismäärän perusteella. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdan osalta varojen yhteismäärällä viitattaisiin käytännössä rahastoyhtiön tai vaihtoehtoisrahaston hoitajan nettovarallisuuden arvoon. Maksu olisi 0,002373 prosenttia varojen yhteismäärästä 1–3 kohdan osalta. ETA-rahastojen ja ETA-vaihtoehtorahastojen, jotka hallinnoivat tai hoitavat Suomessa rahastoa, maksu olisi 0,001921 prosenttia varojen yhteismäärästä. Sellaisen ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön sivuliikkeen, joka ei hallinnoi Suomessa sijoitusrahastoa, sekä sellaisen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan sivuliikkeen, joka ei hoida Suomessa vaihtoehtorahastoa, osalta suhteellinen maksu määräytyisi liikevaihdon perusteella. Maksu olisi edellä mainitun ETA-rahastoyhtiön ja ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan osalta 0,1582 prosenttia liikevaihdosta.Maksut vastaisivat näin ollen voimassa olevan lain 4 §:n prosenttiosuutta korotettuna 13 prosentilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusmaksusta niiden toimijoiden osalta, joilta ei peritä suhteellista maksua. Tällaisia toimijoita olisivat rekisteröitymisvelvollisen vaihtoehtorahastojen hoitaja, jolla ei ole rahastoyhtiön toimilupaa; vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 10 luvun 2 §:n 3 momentin mukaisella poikkeusluvalla toimiva; sijoitusrahastolain sekä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain mukaiset toimiluvalliset säilytysyhteisöt sekä erityinen säilytysyhteisö. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 6 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28 prosentilla.
8 §. Sijoituspalvelualan toimijoiden maksut. Pykälässä säädettäisiin kaikista sellaisista perusmaksuista ja suhteellisista maksuista, jotka koskisivat sijoituspalveluiden saralla toimivia maksuvelvollisia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niiden toimijoiden maksusta, jotka maksavat sekä suhteellista maksua että perusmaksua. Tällaisia toimijoita olisivat sijoituspalveluyritys, ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sivuliike sekä kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliike. Perusmaksun määrä vaihtelisi toimijoiden välillä. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 5 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28 prosentilla.
Säännöksessä tarkoitettujen toimijoiden suhteellinen maksu määräytyisi toimijan liikevaihdon perusteella. Maksu olisi 0,113–0,3616 prosenttia liikevaihdosta riippuen toimijasta ja vastaisi näin ollen voimassa olevan lain 4 §:n prosenttiosuutta korotettuna 13 prosentilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perusmaksusta niiden toimijoiden osalta, joilta ei peritä suhteellista maksua. Tällaisia toimijoita olisivat sijoittajien korvausrahasto, sijoituspalveluyrityksen omistusyhteisö sekä kolmannen maan yritys, joka tarjoaa palveluja sivuliikettä perustamatta. Perusmaksun määrä olisi voimassa olevan lain 6 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28 prosentilla.
9 §. Arvopaperin liikkeeseenlaskijoiden maksut. Pykälässä säädettäisiin kaikista sellaisista perusmaksuista, jotka koskisivat liikkeeseenlaskijoina toimivia maksuvelvollisia.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niiden toimijoiden perusmaksusta, jotka harjoittavat jotakin kohdissa 1–7 lueteltua toimintaa. Tällaisia toimijoita olisivat säännellyllä markkinalla Suomessa kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen liikkeeseenlaskija; suomalainen yhtiö, jonka liikkeeseenlaskema osake on otettu hakemuksesta kaupankäynnin kohteeksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla yksinomaan muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa; säännellyllä markkinalla Suomessa kaupankäynnin kohteena olevan muun arvopaperin kuin osakkeen liikkeeseenlaskija; suomalainen yhtiö, jonka liikkeeseenlaskema muu arvopaperi kuin osake on otettu hakemuksesta kaupankäynnin kohteeksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla yksinomaan muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa; monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena Suomessa hakemuksesta olevan osakkeen liikkeeseenlaskija sekä monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena Suomessa hakemuksesta olevan muun arvopaperin kuin osakkeen liikkeeseenlaskija. Maksut vaihtelevat toimijasta riippuen 1 370–21 230 euron välillä. Perusmaksun määrä vastaa siis voimassa olevan lain 6 §:n mukaista perusmaksua korotettuna 28 prosentilla. Jos 4–8 tai 10 §:n perusteella oleva maksuvelvollinen harjoittaa myös arvopapereiden liikkeellelaskua, sille voidaan 4–8 tai 10 §:ssä säädetyn maksun lisäksi asettaa tämän pykälän 1 momentissa säädetty perusmaksu kuten 11 §:n 7 kohdassa säädetään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että maksuvelvolliselta peritään maksu kummankin perusteen mukaisesti, jos toimija on osakkeen liikkeeseenlaskija ja sen lisäksi laskenut liikkeeseen myös muita pykälässä tarkoitettuja arvopapereita.
10 §.Muiden toimijoiden maksut. Pykälässä säädettäisiin niistä perusmaksuista ja suhteellisista maksuista, jotka koskisivat muita kuin 4–9 §:ssä mainittuja maksuvelvollisia.Tällaisia toimijoita olisivat 1 §:n 7 kohdassa luetellut maksuvelvolliset. Voimassa olevaa lakia vastaavasti pörssi maksaisi vain suhteellista maksua, joka olisi 1,4012 prosenttia liikevaihdosta, mutta kuitenkin vähintään 50 000 euroa. Maksun määrä olisi voimassa olevan lain 4 §:n mukainen suhteellinen maksu korotettuna 13 prosentilla. Joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annetun lain 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettu joukkorahoituspalvelun tarjoaja maksaisi sekä suhteellista maksua että perusmaksua; perusmaksu olisi 2 740 euroa ja suhteellinen maksu olisi 0,113 prosenttia liikevaihdosta. Maksun määrä olisi voimassa olevan lain 4 §:n mukainen suhteellinen maksu korotettuna 13 prosentilla ja voimassa olevan lain 5 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28 prosentilla.
Pykälän 3–18 kohdan mukaiset toimijat maksaisivat vain perusmaksua. Maksun määrä olisi 510–356 100 euron välillä toimijasta riippuen. Maksun määrä olisi voimassa olevan lain 6 §:n mukainen perusmaksu korotettuna 28 prosentilla. Kohdassa 11 tarkoitetun yhteisötunnisteita myöntävän toimijan osalta maksu kuitenkin alenisi 48 prosentilla. Finanssivalvonnan työmäärä LEI-tunnuksiin liittyen on vähentynyt merkittävästi, minkä vuoksi maksua alennettaisiin paremmin valvontatyön määrää vastaavaksi. Kohdassa 16 tarkoitetun vertailuarvon hallinnoijan osalta maksu ei nousisi, sillä maksua on korotettu elokuussa 2023 voimaan astuvalla lakimuutoksella (HE 278/2022 vp). Pykälän 3 kohtaan on voimassa olevasta laista poiketen yhdistetty sekä arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa tarkoitetut tilinhoitajat että selvitysosapuolet. Käytännössä arvopaperikeskuksen säännöissä osapuolille myönnetään aina sekä tilinhoitajan että selvitysosapuolen oikeudet.
11 §. Lisämaksut. Pykälässä säädettäisiin sellaisista valvontamaksuista, joita Finanssivalvonnan olisi mahdollista periä 4–10 §:ssä määriteltyjen perusmaksujen ja suhteellisten maksujen lisäksi. Tällainen lisämaksu olisi mahdollista määrätä maksuvelvollisen harjoittaman toiminnan perusteella. Pykälässä ei säädettäisi uusia lisämaksuvelvoitteita voimassa olevaan lakiin verrattuna eikä lisämaksuja kohdistettaisi kehenkään uuteen toimijaan. Sääntelyä on ainoastaan pyritty selkeyttämään erottamalla lisämaksut omaksi pykäläkseen.
Pykälän 1–15 kohdassa on lueteltu lisämaksun aiheuttavat toimet. Lisämaksut ovat joko prosenttiosuuksia tai euromääräisiä. Lisämaksut vastaavat voimassa olevan lain mukaisia maksuja korotettuna 13, 18 tai 28 prosentilla. Kohdassa 3 säädetty hajautetun tilinkirjan järjestelmän ylläpitäjän lisämaksu koskisi kaikkia tällaisen järjestelmän ylläpitäjiä, kuten sijoituspalveluyrityksiä, pörssejä ja arvopaperikeskuksia, jotka ovat myös voimassa olevan sääntelyn mukaan maksuvelvollisia tällä perusteella. Kohdan 3 lisämaksuun ei ehdoteta korotusta, sillä maksu on luotu elokuussa 2023 voimaan astuvalla lakimuutoksella (HE 278/2022).
12 §. Valvontamaksun määrääminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 8 §:ä. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta määräisi valvontamaksun maksettavaksi. Valvontamaksun maksuunpanosta vastaisi Finanssivalvonta ja maksu suoritettaisiin Suomen Pankille. Päätöksessään Finanssivalvonta myös määräisi maksun eräpäivän, joka voi olla aikaisintaan maksuunpanovuoden kesäkuun viimeinen päivä. Maksu voidaan maksaa useammassa erässä, jos Finanssivalvonta niin päättää. Maksupäätös lähetettäisiin maksuvelvolliselle viimeistään 30 päivää ennen eräpäivää. Valvontamaksun määrää koskeva tieto on julkinen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella, jota sovelletaan yleislakina.
Pykälän 2 momenttiin otettaisiin säännös siitä, että perusmaksu maksetaan täysimääräisenä siitä huolimatta, että maksuvelvollisuus alkaisi kesken kalenterivuoden, esimerkiksi vuoden lopulla. Momenttiin otetaan myös säännös siitä, että perusmaksua ei palauteta maksuvelvolliselle missään vaiheessa, vaikka maksuvelvollisuus päättyisi kesken kalenterivuoden.
Pykälän 3 momentissa sisältäisi pääosin voimassa olevan lain 8 §:n 2 momenttia vastaavat säännökset siitä, miten maksu määrätään suhteellisen maksun osalta, kun maksuvelvollisuus alkaa kesken kalenterivuoden. Lisäksi momenttiin otettaisiin säännös siitä, jos maksuvelvollisen maksuvelvollisuuden peruste muuttuu yritysjärjestelyn vuoksi kalenterivuoden aikana. Kyseinen momentti koskee vain suhteellista maksua. Ehdotetun säännöksen mukaan suhteellinen valvontamaksu on kahdestoistaosa jokaista kokonaista tai osittaista kalenterikuukautta kohden, jotka ovat vielä jäljellä kyseisenä kalenterivuotena.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin maksun palauttamisesta, jos maksuvelvollisuus päättyy kesken kalenterivuoden. Kyseinen momentti koskee vain suhteellista maksua. Ehdotetun säännöksen mukaan maksetusta suhteellisesta valvontamaksusta palautetaan niin monta kahdestoistaosaa kuukautta kohden kuin täysiä kalenterikuukausia on jäljellä kyseisenä kalenterivuotena. Vakuutus- ja eläkelaitosten osalta momentissa on oma säännöksensä, jonka mukaan suhteellinen valvontamaksu peritään sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana laitoksen koko vakuutuskanta tai eläkevastuu on luovutettu toiselle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka laitoksen vakuutustoiminnasta johtuvat vastuut on muutoin todistettavasti selvitetty.
Pykälän 5 momentti sisältäisi valtuutuksen Finanssivalvonnalle antaa voimassa olevan lain tapaan tarkempia määräyksiä maksumenettelystä sekä maksun mahdollisesta suorittamisesta useammassa erässä. Momentissa tarkoitetut määräykset olisivat luonteeltaan teknisiä.
13 §. Valvontamaksun määrääminen arvioimalla. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta määrätä valvontamaksu arvioimalla, jos maksuvelvollinen ei ole 15 §:n tiedonantovelvollisuuden mukaan toimittanut niitä tietoja, joita Finanssivalvonta tarvitsee valvontamaksun määräämiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi määrätä valvontamaksun arvioimalla, jos maksuvelvollinen ei ole toimittanut tarvittavia tietoja taikka tiedot ovat ilmeisen virheellisiä tai puutteellisia, minkä vuoksi tietoja ei voi käyttää maksun perusteena. Ajankohta, johon mennessä tiedot tulee antaa Finanssivalvonnalle, on ehdotetun 15 §:n 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan määrittämä. Hallintolain säännösten mukaisesti maksupäätöksessä on mainittava arvion perusteet sekä tieto muutoksenhakumahdollisuudesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä seikoista, jotka Finanssivalvonnan on otettava huomioon arvioidessaan maksun määrää. Huomioon otettavia seikkoja ovat maksuvelvollisen koko ja markkina-asema, maksuvelvollisen aiempina vuosina ilmoittamat tiedot, vertailutiedot muista vastaavaa toimintaa harjoittavista maksuvelvollisista sekä muut näihin rinnastettavat maksuvelvollisen maksun määräämisperusteeseen vaikuttavat seikat. Finanssivalvonnan pitäisi siis pyrkiä arvioimaan maksun peruste todellista vastaavaksi. Jos on mahdollista, Finanssivalvonnan on vertailtava maksuvelvollisen toimintaa muihin samalla alalla ja saman laatuisissa olosuhteissa toimiviin.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi lähetettävä kehotus maksuvelvolliselle toimittaa tarvittavat tiedot sen uhalla, että maksu määrätään arvioimalla, ellei tietoja toimiteta Finanssivalvonnan asettamassa kohtuullisessa ajassa. Kehotuksen tulisi sisältää tieto arvioidun maksun määrästä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnalle oikeus oikaista arviomaksuunpanoa vuoden kuluessa arviomaksuunpanoa seuraavan kalenterivuoden alusta. Oikaisun Finanssivalvonta voi tehdä omasta aloitteestaan. Finanssivalvonta voi tehdä oikaisun valvontavelvollisen hyväksi, jos valvontamaksua on virheen johdosta määrätty liikaa. Finanssivalvonta voi tehdä oikaisun valvontavelvollisen vahingoksi, jos valvontamaksua on virheen johdosta jäänyt osaksi tai kokonaan määräämättä. Oikaisu rajoittuisi kuitenkin käytännössä vain selvien tai ilmeisten virheiden oikaisuun. Oikaisu voisi koskea valvontamaksupäätöksessä olevia asia-, kirjoitus-, lasku- ja muita virheitä. Virheeksi katsotaan myös tilanne, jossa valvontamaksu on perustunut virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka asiassa on ilmennyt sellaista uutta selvitystä, joka olisi merkittävästi voinut vaikuttaa asian ratkaisuun.
Finanssivalvonnan on tehtävä oikaisu vuoden kuluessa siitä hetkestä, kun arviomaksuunpanoa seuraava kalenterivuosi on alkanut. Kyseessä on määräaika, johon mennessä oikaisu on viimeistään tehtävä. Määräaika ei estä sitä, että oikaisu tehtäisiin arviomaksun kanssa samana kalenterivuonna eli Finanssivalvonta voi oikaista valvontamaksun myös heti valvontamaksun erääntymisen jälkeen, jos Finanssivalvonta huomaa virheen.
Oikaisulla on tarkoitus mahdollistaa oikean valvontamaksun määrääminen niissä tilanteissa, kun virhe huomataan valvontamaksun määräämisen jälkeen. Finanssivalvonta voi soveltaa säännöstä muun muassa, jos Finanssivalvonnan tietoon on tullut jotain uutta tietoa, joka merkittävästi olisi vaikuttanut valvontamaksun määräämiseen. Tällainen merkittävä tieto voi olla esimerkiksi myöhemmin vahvistettu tilinpäätös.
14 §. Valvontamaksun alentaminen. Pykälä vastaisi tarkoitukseltaan voimassa olevan lain 7:§ä. Tähän pykälään tehdyillä muutoksilla on tarkoitus tehdä pykälästä helpommin ymmärrettävä ja selkeämpi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta periä valvontamaksuina ja muina tuottoina yhteensä määrän, joka kattaa 95 prosenttia Finanssivalvonnan talousarviossa vahvistetuista kustannuksista. Muita tuottoja ovat edellisiltä vuosilta syntynyt ylite tai alite sekä toimenpidemaksut, joista säädetään tarkemmin Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Momentissa todettaisiin myös se, että Suomen Pankki vastaa vahvistettujen kustannusten jäljelle jäävästä viidestä prosentista (julkisen rahoituksen osuus).
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta periä ylitettä eli 1 momentissa määritettyä 95 prosentin rajaa enemmän valvontamaksuja ja muita tuottoja. Ylitettä saisi kuitenkin kerätä enintään määrän, joka vastaa viittä prosenttia Finanssivalvonnan talousarviossa vahvistetuista kustannuksista (puskurierä). Momentissa todettaisiin myös, että ylitettä voitaisiin kerätä vain mahdollista alitetta varten eli tilannetta, jossa valvontamaksuina ja muina tuottoina kerättävä määrä jää alle 1 momentissa määritetyn 95 prosentin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valvontamaksu on määrättävä alennettuna, jos olisi todennäköistä, että 2 momentissa mainittua ylitettä kertyisi enemmän kuin viisi prosenttia Finanssivalvonnan talousarviossa vahvistetuista kustannuksista. Alentaminen koskisi kaikkia maksuvelvollisia niiden 4–11 §:ssä säädettyjen maksujen osalta. Alentamista laskettaessa tulisi myös huomioida tuottojen lisäyksenä edellisiltä kalenterivuosilta syntynyt ylite sekä tuottojen vähennyksenä edellisiltä kalenterivuosilta syntynyt alite.
15 §. Maksuvelvollisen tiedonantovelvollisuus ja Finanssivalvonnan tietojensaantioikeus. Ehdotettu pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain 11 §:ä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maksuvelvollisen tiedonantovelvollisuudesta antaa valvontamaksun määräämistä varten Finanssivalvonnalle kaikki kyseistä maksuvelvollista koskevat tiedot, jotka ovat ehdotettujen 4–11 §:n mukaan valvontamaksun perusteena. Tiedot olisi toimitettava viimeistään Finanssivalvonnan määrittämänä ajankohtana. Tarkoituksena on, että tiedot ovat Finanssivalvonnan käytettävissä riittävän ajoissa, jotta maksu voidaan määrätä 12 §:n mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan tietojensaantioikeudesta valvontamaksun määräämiseksi. Finanssivalvonnasta annetun lain 18 §:n 3 momentissa on viittaussäännös Finanssivalvonnan valvontamaksulakiin tietojensaantioikeudesta. Tarkoitus on, että 1 momentin tiedonantovelvollisuus ei aiheuta kaksinkertaista velvollisuutta raportoida samoja tietoja Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonnan tulisi siis käyttää valvontatyön perusteella sillä jo olevia tietoja, jos se on mahdollista.
Pykälän 3 momentti sisältäisi valtuutuksen Finanssivalvonnalle antaa voimassa olevan lain tapaan tarkempia määräyksiä valvontamaksun määräämiseksi tarvittavista tiedoista sekä niiden toimittamistavasta. Momentissa tarkoitetut määräykset olisivat luonteeltaan teknisiä.
16 §. Muutoksenhaku. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 9 §:ä. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Finanssivalvonnan antamaan valvontamaksuja koskevaan päätökseen. Pykälän 1 momentin mukaan päätöksen tyytymättömän olisi ensin tehtävä Finanssivalvonnalle oikaisuvaatimus.
Pykälän 2 momentin mukaan muutoksenhakuoikeus kohdistuisi ainoastaan Finanssivalvonnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen. Muutosta saisi hakea valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen.
17 §. Valvontamaksun viivästyskorko ja periminen ulosottotoimin. Pykälä sisältää voimassa olevan lain 10 §:ä vastaavat säännökset valvontamaksun viivästyskorosta ja maksun perimisestä ulosottotoimin.
Pykälän 1 momentin mukaan olisi suoritettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti, jos valvontamaksua ei makseta viimeistään eräpäivänä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvontamaksun perimisestä ulosottotoimin. Ehdotuksen mukaan valvontamaksu korkoineen saataisiin periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään.
18 §. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantuloajankohdasta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erikseen Ympäristövakuutuskeskuksesta. Momentin mukaan 1 §:n 3 kohdan m alakohtaa ja 6 §:n 1 momentin 11 kohtaa Ympäristövakuutuskeskuksen valvontamaksusta ehdotetaan sovellettavaksi kuitenkin vain 31.12.2024 asti, sillä Ympäristövakuutuskeskuksen maksuvelvollisuus on kumottu 1.1.2025 voimaan tulevalla lailla 1262/2022.
Uudella lailla kumottaisiin voimassa oleva laki. Tätä koskeva säännös olisi pykälän 3 momentissa. Samalla kumoutuvat näiden lakien nojalla annetut määräykset.