7.1
Laki sähköisen viestinnän palveluista
2 §.Eräiden säännösten soveltaminen. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin lain 247 a §:ssä tarkoitettuihin toimijoihin sovellettavasta lainsäädännöstä. Verkko- ja tietoturvadirektiivin (EU 2016/1148) 18 artiklan mukaisesti verkossa toimivan markkinapaikan, hakukonepalvelun ja pilvipalvelun tarjoajan katsottaisiin kuuluvan sen jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin, jossa sen tosiasiallinen toimipaikka sijaitsee. Toimipaikan katsottaisiin olevan jäsenvaltiossa, jos 247 a §:ssä tarkoitetun toimijan pääasiallinen kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa. Pykälässä säädettäisiin myös Euroopan unioniin sijoittumattomien palveluntarjoajien velvollisuudesta nimetä edustaja.
Verkko- ja tietoturvadirektiivin mukaan direktiivissä vahvistetut verkossa toimivien markkinapaikkojen, verkossa toimivien hakukoneiden ja pilvipalvelujen määritelmät on tarkoitettu nimenomaisesti kyseistä direktiiviä varten, eivätkä ne rajoita muiden välineiden soveltamista. Kyseiset toimijat ovat myös sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 1 momentin 29 kohdassa tarkoitettuja tietoyhteiskunnan palveluita. Näin ollen niihin sovellettaisiin ensisijaisesti sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 175 §:ää siltä osin, kuin niiden toimintaa on tarkasteltavana osana tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamista koskevaa sääntelyä.
Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin kielenhuoltoa.
3 §. Pykälän 1 kohdan audiovisuaalisen ohjelman määritelmää ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sillä tarkoitetaan ääntä sisältävää tai ääntä sisältämätöntä liikkuvien kuvien sarjaa, joka muodostaa pituudestaan riippumatta yhden yksittäisen osan mediapalvelun tarjoajan laatimassa ohjelma-aikataulussa tai ohjelmaluettelossa. Ohjelman muodon ja sisällön ei enää edellytetä rinnastuvan televisiolähetyksen muotoon ja sisältöön. Ohjelma voi olla esimerkiksi videoklippi. Määritelmä vastaa direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.
Audiovisuaalisen sisältöpalvelun määritelmä ehdotetaan muutettavaksi direktiiviä vastaavaksi. Audiovisuaalisella sisältöpalvelulla, josta direktiivissä käytetään termiä audiovisuaalinen mediapalvelu, tarkoitetaan paitsi palvelua myös siitä erotettavissa olevaa osaa, jonka pääasiallinen tarkoitus on tarjota yleisölle televisio-ohjelmia tai tilausohjelmapalveluja elinkeinotoiminnassa. Palvelun tarjoajalta edellytetään lisäksi toimituksellista vastuuta tarjoamistaan ohjelmista. Toimituksellisella vastuulla viitataan direktiivissä tilanteeseen, jossa palveluntarjoaja tekee valinnan, mitä ohjelmia sen palvelussa esitetään ja jossa palveluntarjoaja tosiasiallisesti valvoo sisällönorganisointia.
Direktiivin johdantokappaleen 3 mukaisesti direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin palveluihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tarjota ohjelmia tiedonvälitys-, viihdytys- tai valistustarkoituksessa. Pääasiallista tarkoitusta koskevan vaatimuksen katsottaisiin kuitenkin täyttyvän myös siinä tapauksessa, että palvelulla on audiovisuaalista sisältöä ja muotoa, joka on erotettavissa kyseisen palveluntarjoajan päätoiminnasta, esimerkkeinä verkkolehtien erilliset osat, jotka sisältävät audiovisuaalisia ohjelmia tai käyttäjien tuottamia videoita, jos kyseisten osien voidaan katsoa olevan erotettavissa verkkolehtien pääasiallisesta toiminnasta. Palvelua ei kuitenkaan johdantokappaleen 3 perusteella katsota audiovisuaaliseksi sisältöpalveluksi, kun siinä tarjottava mediasisältö on ainoastaan pääasiallista toimintaa täydentävää ja siihen kiinteästi liittyvää sisältöä kuten esimerkiksi verkkolehtien erillisessä osiossa esitettävä videosisältö silloin, kun se liittyy tekstimuotoiseen sisältöön. Pääasiallista toimintaa täydentäväksi palveluksi katsottaisiin esimerkiksi verkkolehtien erillisessä osiossa esitettävä uutisaineisto, joka tukee tekstimuodossa julkaistua uutisaineistoa. Audiovisuaalisen sisältöpalvelun määritelmä vastaa direktiiviin 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 b kohta, jolla määriteltäisiin erittäin suuren kapasiteetin verkko. Ehdotuksen mukaan sillä tarkoitettaisiin viestintäverkkoa, joka koostuu kokonaan valokuituelementeistä tai joka pystyy tarjoamaan tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa vastaavan verkon suorituskyvyn laskevan ja nousevan siirtotien kaistanleveyden, selviytymiskyvyn, virheisiin liittyvien parametrien sekä vasteaikojen ja niiden varianssin osalta. Kokonaan valokuituelementeistä koostuvana yhteytenä voitaisiin pitää laajakaistaverkkoa, jossa valokuitu ulottuu talojakamoon eli niin sanottua Fibre to the Building - eli FTTB-yhteyttä sekä laajakaistaverkkoa jossa valokuitu ulottuu asuinhuoneistoon tai toimitilaan asti eli niin sanottua Fibre to the Home - eli FTTH-yhteyttä. Yhteyttä olisi mahdollista pitää vastaavana riippumatta siitä, vaihteleeko loppukäyttäjän kokemat ominaisuudet loppukäyttäjän päätelaitteesta tai muista käytössä olevista välineistä, joilla verkko yhdistyy liityntäpisteeseen, johtuvista syistä. Määritelmää ei sidottaisi tiettyyn teknologiaan, eikä sen soveltumisen kannalta olisi merkityksellistä, toteutettaisiinko verkko kiinteällä vai langattomalla teknologialla, vaan määräävää olisi verkon tarjoama suorituskyky. BEREC antaa suuntaviivat vaatimuksista, jotka verkon on täytettävä, jotta sitä pidetään erittäin suuren kapasiteetin verkkona. Suuntaviivojen määritelmät liittyisivät erityisesti laskevan ja nousevan siirtotien kaistanleveyteen, selviytymiskykyyn, virheisiin liittyviin parametreihin sekä vasteaikoihin ja niiden varianssiin. BEREC antaisi suuntaviivat 21.12.2020 mennessä ja päivittäisi niitä viimeistään 31.12.2025. Kohdalla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 2 artiklan 2 kohta ja 82 artikla.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena 7a kohtana määritelmä käyttäjän tuottamasta videosta. Käyttäjän tuottamalla videolla tarkoitetaan pääasiassa liikkuvista kuvista ja niihin liitetystä äänestä muodostuvaa kokonaisuutta, joka on käyttäjän luoma ja jonka käyttäjä tai joku muu lataa videonjakoalustalle. Määritelmä vastaa AVMS-direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ba alakohtaa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena 10a kohtana loppukäyttäjän määritelmä. Loppukäyttäjällä tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei tarjoa käyttöön yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja eikä yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja. Määritelmä vastaa suoraan teledirektiivin 2 artiklan 14 alakohdan määritelmää. Ehdotettu muutos selventää nykyistä, laissa jo käytössä olevaa termiä. Loppukäyttäjän määritelmää käytetään huomattavaa markkinavoimaan tai muuhun perusteeseen liittyvään käyttöoikeuden luovuttamista ja yhteenliittämistä koskevissa lain 7-11 ja 7 a luvuissa sekä radiolaitteiden vaatimuksenmukaisuutta ja markkinavalvontaa koskevassa 30 luvussa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena 11a kohtana mikroyrityksen ja pienen yrityksen määritelmä. Mikroyrityksen ja pienen yrityksen tulee täyttää kulloinkin voimassa olevan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetun Euroopan komission suosituksen mikroyrityksen tai pienen yrityksen ehdoista siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (2003/361/EY). Tällä hetkellä mikroyrityksen palveluksessa tulee olla vähemmän kuin kymmenen henkilöä ja sen vuosiliikevaihdon tai taseen loppusumman tulee olla alle 2 miljoonaa euroa. Pienellä yrityksellä tulee suosituksen mukaan olla alle 50 työntekijää ja sen vuosiliikevaihdon tai taseen loppusumman tulee olla alle 10 miljoonaa euroa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena 12a kohtana pienalueen liityntäpiste, jolla tarkoitetaan laajakaistaiset mobiiliyhteydet ja langattoman lähiverkon yhteydet mahdollistavaa langattoman lähiverkon (RLAN) laitetta tai matkaviestinverkon lyhyellä kantamalla toimivaa laitetta, mukaan lukien sen käyttöönottoon tarvittavat johdot.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena 27a kohtana tietojen antaminen pysyvällä tavalla. Tällä tarkoitettaisiin tietojen antamista henkilökohtaisesti kirjallisesti tai sähköisesti siten, että vastaanottaja voi tallentaa ja toisintaa tiedot muuttumattomina. Määritelmä vastaisi teledirektiivin edellyttämällä tavalla kuluttajansuojalain 6 luvun 8 §:n 2 kohdan määritelmää.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena 32 a kohtana tukkumarkkinoilla toimivan yrityksen määritelmä. Määritelmän täyttyminen edellyttäisi, että yritys ei itse eikä mikään samaan kirjanpitolain (1336/1997) 6 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluva yritys tai mikään yritys, johon samalla lopullisella omistajalla olisi kirjanpitolain 5 §:n mukainen määräysvalta, harjoittaisi tai suunnittelisi harjoittavansa toimintaa millään vähittäismarkkinoilla. Yritys ei saisi myöskään olla sidottu toimimaan yksinoikeussopimuksella tai muulla yksinoikeutta tosiasiallisesti tarkoitettavalla sopimuksella toisen yrityksen kanssa, joka toimisi vähittäismarkkinoilla. Määritelmä vastaisi teledirektiivin 80 artiklan 1 kohdan mukaista määritelmää.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena 36 a kohtana myös videonjakoalustapalvelun määritelmä. Videonjakoalustapalvelulla tarkoitetaan AVMS-direktiivin 1 artiklan 1 kohdan aa alakohdan mukaan palvelua, kun palvelun tai siitä erotettavissa olevan osan tai sen olennaisen toiminnon pääasiallisena tarkoituksena on tarjota yleisölle ohjelmia, käyttäjien tuottamia videoita tai molempia tiedonvälitys, viihdytys- tai valistustarkoituksessa direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen sähköisten viestintäverkkojen avulla ja joiden tarjoamisesta videonjakoalustan tarjoaja ei ole toimituksellisessa vastuussa. Videonjakoalustapalvelulta edellytetään lisäksi, että videonjakoalustan tarjoaja määrittää käyttäjien tuottamien videoiden ja ohjelmien sisällön esittämisen, asiasanoituksen, järjestämisen ja muun organisoinnin algoritmeilla, automaattisilla keinoilla tai muilla keinoilla.
Määritelmän mukaiselta palveluntarjoajalta edellytetään nimenomaisesti toimituksellisen vastuun puuttumista. Kuten edellä audiovisuaalisen sisältöpalvelun määritelmän osalta on todettu, viitataan toimituksellisella vastuulla tilanteeseen, jossa palveluntarjoaja tekee valinnan palvelussa esitettävästä sisällöstä ja tosiasiallisesti valvoo sisällön organisointia. Mikäli esimerkiksi lehti valitsee verkkolehtensä erillisessä osiossa esitettävän sisällön ja tosiasiallisesti valvoo sisällön organisointia palvelussaan, voidaan sen katsoa olevan AVMS-direktiivin tarkoittamassa toimituksellisessa vastuussa palvelussa esitettävästä sisällöstä. Verkkolehden erillisessä osiossa tarjottavassa palvelussa ei tällöin olisi kyse videonjakoalustapalvelun tarjoamisesta.
Videonjakoalustapalvelun määritelmä kattaisi direktiivin johdantokappaleen 5 mukaisesti myös sosiaalisen median palvelut, jos ohjelmien ja käyttäjien tuottamien videoiden tarjoaminen on kyseisten palvelujen olennainen toiminto. Ohjelmien ja käyttäjien tuottamien videoiden tarjoamisen voitaisiin katsoa olevan sosiaalisen median palvelun olennainen toiminto, jos audiovisuaalinen sisältö ei ole kyseisen sosiaalisen median palvelun toiminnassa vain oheistoimintaa tai ei muodosta siitä vain pientä osaa. Komissio antaa tarkempaa ohjeistusta videonjakoalustapalvelun määritelmän olennaista toimintoa koskevan kriteerin käytännön soveltamista varten. Mikäli palvelun erotettavissa oleva osa on videonjakoalustapalvelu, sovelletaan videonjakoalustapalveluja koskevaa sääntelyä vain kyseiseen osaan ja vain ohjelmien ja käyttäjien tuottamien videoiden osalta.
Videonjakoalustapalvelun määritelmä ei direktiivin johdantokappaleen 6 mukaan kattaisi ei-taloudellista toimintaa, kuten audiovisuaalisen sisällön tarjoamista yksityisillä verkkosivustoilla ja muissa kuin kaupallisissa intressiyhteisöissä. Sääntely ei myöskään soveltuisi sanomalehtien ja aikakauslehtien sähköisten versioiden toimitukselliseen sisältöön sisällytettyihin videoleikkeisiin ja liikkuviin kuviin, kuten GIF-kuviin.
Videonjakoalustan tarjoaja. Uuden 36 b kohdan videonjakoalustan tarjoajan määritelmällä tarkoitettaisiin oikeushenkilöä tai henkilöä, joka tarjoaa edellä mainittua videonjakoalustapalvelua.
Teleyrityksenmääritelmä vastaisi voimassaolevaa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain määritelmää (HE 221/2013 vp). Teleyrityksellä tarkoitettaisiin jatkossakin sitä, joka tarjoaa verkkopalvelua tai viestintäpalvelua ennalta rajaamattomalle käyttäjäpiirille eli harjoittaa yleistä teletoimintaa. Sääntelyn alaa ei tältä osin muutettaisi.
Viestintäpalvelun määritelmä säilyisi pääosin samanlaisena kuin voimassa olevassa laissa (HE 221/2013 vp). Teledirektiivin myötä viestintäpalvelun määritelmään ehdotetaan kuitenkin muutamia teledirektiivin mukaisia täsmennyksiä. Määritelmän täsmentämisellä täytäntöönpannaan teledirektiivin 2 artiklan 4 kohta.
Viestintäpalvelulla tarkoitetaan yhä palvelua, joka muodostuu kokonaan tai pääosin viestien siirtämisestä viestintäverkossa sekä siirto- ja lähetyspalvelua joukkoviestintäverkossa. Lisäksi viestintäpalvelulla tarkoitetaan henkilöiden välisen viestinnän palvelua. Lisäys täsmentää viestintäpalvelun määritelmää. Lisäys vastaa teledirektiivin 2 artiklan 5 alakohdan mukaista henkilöiden välisen viestintäpalvelun määritelmää. Henkilöiden välisen viestinnän palvelut mahdollistavat interaktiivisen kohdeviestinnän viestintäverkon välityksellä osallistuvien henkilöiden määrittelemien henkilöiden välillä. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta toiseen palveluun olennaisesti liittyvää vähäistä liitännäistoimintoa
Viestintäpalvelu on laissa yläkäsite, joka kattaa kaiken kohdeviestinnän ja joukkoviestinnän siirtämisen. Erilaisia viestintäpalvelutyyppejä on paljon ja niitä syntyy lisää tekniikan kehittymisen myötä.
Viestien siirtämisellä tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joilla kontrolloidaan viestien siirtymistä tai ohjaamista viestintäverkon elementtien välillä. Siirtäminen voi koskea koko viestin siirtämisen ketjua käyttäjältä käyttäjälle tai vain osaa tästä ketjusta,
Tulkinnassa viestintäpalvelun määritelmän täyttävänä siirtämisenä on vähimmillään pidetty internetiin liitetyn sähköpostipalvelimen hallintaa tai puheluiden hallintaa IN-luonteisilla toiminnoilla. Henkilöiden välisten viestinnän palveluiden osalta teledirektiivissä viestien siirtäminen ei ole kriteeri tietyn palvelun kuulumiselle henkilön välisiin viestintäpalveluihin. Määritelmä kattaa myös muut viestinnän mahdollistavat palvelut. Loppukäyttäjän näkökulmasta ei ole olennaista, siirtääkö palveluntarjoaja signaalit itse vai tapahtuuko viestintä esimerkiksi internetyhteyspalvelun kautta.
Esimerkiksi henkilöiden välisen viestinnän palvelun toteuttaminen vertaisverkkoperiaatteella saattaa vaikuttaa siihen, että palvelun tarjoajalla ei ole pääsyä kaikkeen palvelussa siirrettävään tietoon. Kyseessä voi tästä huolimatta olla viestintäpalvelu.
Lähtökohta viestintäpalvelun määritelmässä on neutraalius teknologiaan ja vastikkeellisuuteen nähden. Määritelmä kattaa siis varsin laajasti sekä perinteisiä että uusia palveluja ja yleiseltä yhteiskunnalliselta merkitykseltään hyvin eritasoisia palveluja.
Uuden teledirektiivin määritelmässä sähköisellä viestintäpalvelulla tarkoitetaan internetyhteyspalveluita, numeroihin perustuvia tai niistä riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluita sekä palveluita, jotka koostuvat kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä, kuten siirtopalvelut, joita käytetään M2M-palvelujen tarjoamiseksi ja radio- ja televisiotoiminnassa.
Käytännössä lain laaja viestintäpalvelun määritelmä on jo nykylaissa pääosin sisältänyt edellä mainitut palvelutyypit, mutta erityisesti koneiden välisen viestinnän osalta tilanne on ollut osin tulkinnanvarainen. Koneiden välisellä viestinnällä tarkoitetaan esimerkiksi sähkömittarien tai kiinteistön kosteusmittarien ohjausta ja etälukua. Edellä mainituille palveluille tarjottavat tiedonsiirtopalvelut luettaisiin myös viestintäpalveluksi. Tiedonsiirtoyhteys voidaan toteuttaa esimerkiksi matkaviestinverkkoon SIM-kortilla. M2M-laiteliittymiä hyödyntävistä päätelaitteista esimerkkejä ovat myös hälyttimet, myyntiautomaatit ja ajoneuvopäätteet.
Numeroista riippumattomat henkilöiden väliset viestintäpalvelut ehdotetaan määriteltäväksi myös omana määritelmänään tarkemmin jäljempänä, sillä niihin kohdistuu osin muusta teletoiminnasta poikkeavia vaatimuksia. Muun muassa lain 4 §:n mukaista teletoimintailmoitusta ei tarvitse tehdä, mikäli teleyritys tarjoaa vain numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja.
Vaikka viestintäpalvelun määritelmä on tarkoitettu laajaksi, viestintäpalvelua koskevia velvoitteita on laissa rajoitettu eri säännöksissä siten, että sääntely kohdistuu erilaisiin palveluihin sääntelyn tavoitteisiin nähden tarkoituksenmukaisesti. Esimerkiksi koneiden väliseen viestintään liittyvien viestintäpalveluiden osalta ei sovellettaisi kuluttajan ja tilaajan oikeuksiin liittyvää V osan sääntelyä.
Edellä ehdotetulla soveltamisalan tarkennuksella ei ole tarkoitus vaikuttaa laajemmin viestintäpalvelun määritelmään ja sisältöpalvelut eivät edelleenkään kuuluisi verkko- tai viestintäpalveluihin. Esimerkkejä sisältöpalveluista ovat lisämaksullisissa puhelinnumeroissa tai tekstiviestinumeroissa tarjotut palvelut, vaikka ne veloitettaisiinkin puhelinlaskulla, internetsivujen tai keskustelupalstojen sisältö tai sosiaalisen median julkaisut samoin kuin internetissä tarjotut videot, lineaarisen television ohjelmistot, radio-ohjelmistot tai tilausohjelmapalvelut taikka muu maksutelevisiosisältö.
Uuden 11a-kohdan Numeroista riippumattomalla henkilöiden välisellä viestintäpalvelullatarkoitetaan viestintäpalvelua, joka ei yhdisty yleiseen käyttöön osoitettujen numerovarojen eli kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla. Viestintä numerointisuunnitelmissa olevan tai olevien numeroiden kanssa ei ole edellä mainituilla palveluilla mahdollista. Määritelmä vastaa teledirektiivin 2 artiklan 6 kohdan määritelmää.
Numeroista riippumaton henkilöiden välinen viestintäpalvelu on viestintäpalvelun alakategoria. Palvelu on tarkoitettu henkilöiden väliseen suoraan tietojenvaihtoon. Viestinnän aloittavat tai siihen osallistuvat henkilöt määrittelevät viestinnän vastaanottajat. Numeroista riippumatonta henkilöiden välistä viestintäpalvelua voidaan tarjota viestintäpalvelun tavoin joko korvausta vastaan tai vastikkeetta.
Käytännössä numeroista riippumattomilla henkilöiden välisillä viestintäpalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi Whatsappin tai Messengerin tyyppisiä kohdehenkilöiden väliseen pikaviestintään tarkoitettuja, internetin välityksellä toimivia palveluita. Nämä palvelut eivät kuitenkaan toimi numeroinnin perusteella, kuten esimerkiksi perinteiset puhelin- ja ääniviestintäpalvelut sekä SMS-viestit.
Määritelmä on uusi ja se vastaisi teledirektiivissä esitettyä määritelmää. Numeroista riippumattoman henkilöiden välisen viestintäpalvelun määritelmä ehdotetaan lisättäväksi, sillä teledirektiivin myötä erilaisiin palvelutyyppeihin kohdistuvaan sääntelyyn tulee muutoksia. Pelkästään numeroista riippumatonta henkilöiden välistä viestintäpalvelua tarjoavan teleyrityksen ei esimerkiksi tarvitse tehdä 4 § esitettyä teletoimintailmoitusta eikä maksaa tietoyhteiskuntamaksua. Myös käyttäjien oikeuksien osalta numeroista riippumattoman henkilöiden välisen viestintäpalvelun tarjoavien teleyritysten velvoitteet ovat erilaisia.
Pykälään lisättäisiin uusi 43a kohta. Ehdotuksen mukaan yhdenmukaistetuilla radiotaajuuksilla toimivalla matkaviestinverkolla tarkoitettaisiin sellaista matkaviestinverkkoa, joka toimii taajuusalueella, jonka saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat yhdenmukaistetut ehdot on vahvistettu teknisellä täytäntöönpanotoimenpiteellä Euroopan parlamentin ja neuvoston radiotaajuuspäätöksen (N:o 676/2002/EY) 4 artiklan mukaisesti.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännöksiä, jotka koskevat ainoastaan edellä mainittuja matkaviestinverkkoja teledirektiivin mukaisesti. Teledirektiivin mukaan yhdenmukaistetuilla taajuuksilla tarkoitetaan radiotaajuuksia, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat yhdenmukaistetut ehdot on vahvistettu teknisellä täytäntöönpanotoimenpiteellä radiotaajuuspäätöksen 4 artiklan mukaisesti. Päätöksen 4 artiklan mukaan komissio esittää radiotaajuuskomitealle teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla taataan yhdenmukaistetut ehdot radiotaajuuksien saatavuudelle ja tehokkaalle käytölle. Edellä mainituin perustein on annettu päätökset taajuusalueista 700 megahertsiä, 800 megahertsiä, 900 megahertsiä, 1800 megahertsiä, 1500 megahertsiä, 2000 megahertsiä, 2600 megahertsiä, 3600 megahertsiä sekä 26 gigahertsiä.
Muiden määritelmien osalta muutoksia ei esitetä tehtäväksi ja määritelmät vastaisivat voimassa olevan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain määritelmiä (HE 221/2013 vp).
4 §. Toiminnan harjoittamista koskevat ilmoitusvelvollisuudet.Lain ilmoitusvelvollisuutta koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös Suomeen sijoittautuneiden videonjakoalustan tarjoajien tulee ennen toiminnan aloittamista tehdä ilmoitus Liikenne- ja viestintävirastolle.
AVMS-direktiivin 2 artiklan 5b kohta ja vastaavasti videonjakoalustan tarjoajiin soveltuva 28b artiklan 6 kohta edellyttävät, että jäsenvaltiot laativat ja pitävät ajan tasaista luetteloa lainkäyttövaltaansa kuuluvista audiovisuaalisen sisältöpalvelun- ja videonjakoalustan tarjoajista ja ilmoittavat, mihin direktiivin kohtiin niiden lainkäyttövalta perustuu. Kyseiset luettelot ja niiden mahdolliset päivitykset tulee toimittaa komissiolle. Käytännössä Liikenne- ja viestintäviraston tulee toimittaa luettelot komissiolle.
AVMS-direktiivin ei muilta kuin ilmoitusvelvollisten piirin laajentumisen osalta katsota aiheuttavan muutoksia ilmoitusvelvollisuutta koskeviin säännöksiin. Direktiivin säännökset huomioon ottaen Liikenne- ja viestintäviraston tulee kuitenkin jatkossa entistä tarkemmin arvioida palvelun tarjoajien tosiasiallista sijoittautumista ja lainkäyttövallan määräytymisen perusteita. Virastolla tulee olla kulloinkin ajantasainen tieto sen toimivaltaan kuuluvista palveluntarjoajista. Tieto tarvitaan paitsi viraston valvontatehtävien hoitamiseksi myös ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi komissiolle. Liikenne- ja viestintävirasto voi lain 4 § 3 momentin perusteella antaa myös tarkempia määräyksiä ilmoituksessa annettavista tiedoista. Määräyksessä olisi mahdollista mm. velvoittaa audiovisuaalisen sisältöpalvelun – ja videonjakoalustan tarjoaja yksilöimään ilmoituksessa syy, johon Suomen lainkäyttövalta perustuu.
Säännöstä ehdotetaan lisäksi muutettavan siten, että ilmoitusvelvollisuuden piiristä vapautetaan teledirektiivin 12 artiklan 2 kohdan edellyttämällä tavalla toiminta, joka koskee lain 3 §:n 1 momentin 11 a-kohdan tarkoittamaa numeroista riippumatonta henkilöiden välisen viestintäpalvelun tarjoamista. Ehdotettu teletoimintailmoitusvelvollisuuden rajaus ei aiheuttaisi merkittävää muutosta nykytilaan, koska teletoimintailmoitusrekisterissä on vain rajallinen määrä toimijoita, jotka tarjoavat vain numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävät yritykset olisivat esimerkiksi sähköpostipalveluiden tarjoajia, jotka eivät harjoita muuta teletoimintaa.
Ilmoitusvelvollisuus ei edelleenkään loisi oikeuksia eikä velvollisuuksia toimijoille, vaan sen tavoitteena on turvata viranomaisen ja toimijoiden tiedonsaanti ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvista toiminnan harjoittajista. Teletoiminnan harjoittamisen osalta teledirektiivin johdantokappaleen 42 mukaisesti teletoimintailmoituksen tekemättä jättäminen tai puutteellisuus ei ole peruste estää verkkojen tai palvelujen tarjoamista. Viranomaisen tiedonsaantikeinojen turvaamiseksi on kuitenkin tärkeää, että teletoimintailmoitusvelvollisuus koskee lähtökohtaisesti kaikkia yleistä teletoimintaa harjoittavia tahoja.
Teledirektiivin 12 artiklan 4 kohta sisältää luettelon tiedoista, joita jäsenvaltiot voivat ilmoituksessa edellyttää. Direktiivin säännöksen sekä 43 johdantokappaleen mukaan jäsenvaltiot eivät saa asettaa ilmoitusta koskevia lisävaatimuksia tai erillisiä vaatimuksia. Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin julkaisee direktiivin 12 artiklan 4 kohdan nojalla ilmoitusmallia koskevat ohjeet. Tarkemmat säännökset ilmoituksen sisällöistä, muodosta ja Liikenne- ja viestintävirastolle toimittamisesta voitaisiin edelleen antaa Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä, jonka tulee olla yhdenmukainen direktiivin sekä yhteistyöelimen julkaiseman ilmoitusmallin kanssa.
4 a §. Tiedonantovelvollisuus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a §, jossa säädetään niistä tiedoista, jotka audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoajan on vähintään asetettava palvelun vastaanottajien saataville. Säännöksen mukaan tällaisia tietoja olisivat palvelun tarjoajan nimi, maantieteellinen osoite sijoittautumisvaltiossa, sähköpostiosoite tai verkko-osoite sekä sellaiset muut yhteystiedot, joiden avulla palvelun tarjoajaan voidaan saada yhteys nopeasti, suoraan ja tehokkaasti. Palvelun tarjoajan tulisi lisäksi asettaa vastaanottajien saataville tieto jäsenvaltiosta, jonka lainkäyttövaltaan palvelun tarjoaja kuuluu sekä tieto toimivaltaisista sääntelyviranomaisista. Toimivaltaisilla viranomaisilla tarkoitettaisiin keskeisiä sääntelyviranomaisia, joiden toimivaltaan kuuluu AVMS-direktiivin alaisten audiovisuaalisten sisältöpalvelujen valvonta. Tiedot tulisi ilmoittaa ainakin Liikenne- ja viestintävirastosta, Kilpailu- ja kuluttajavirastosta ja Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista. Palvelun tarjoajan verkkosivuilla voisi olla esimerkiksi linkki valvovan viranomaisen verkkosivuille.
Direktiivin edellyttämien vähimmäistietojen lisäksi audiovisuaalisen sisältöpalvelun tarjoajan tulisi saattaa palvelun vastaanottajien saataville myös tiedot omistusrakenteestaan. Medioiden omistajuutta koskeva läpinäkyvyys liittyy suoraan sananvapauteen. Audiovisuaalisten sisältöpalvelujen erityisluonteen vuoksi ja koska niillä on vaikutusta ihmisten mielipiteenmuodostukseen, käyttäjillä on oikeutettu intressi tietää, kuka on vastuussa kyseisten palvelujen sisällöstä. Sananvapauden vahvistamiseksi ja median moniarvoisuuden edistämiseksi on tärkeää, että käyttäjillä on vaivaton ja suora pääsy audiovisuaalisia sisältöpalveluntarjoajia koskeviin tietoihin, minkä vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi omistustietojen julkaisemista koskevat säännökset.
Omistusrakennetta koskevat tiedot tulee ilmoittaa riittävällä tarkkuudella. Toimenpiteissä on direktiivin edellyttämin tavoin kunnioitettava perusoikeuksia, kuten todellisten omistajien ja edunsaajien yksityis- ja perhe-elämää. Yksityisten henkilöiden omistajatiedot tulisi ilmoittaa yleisellä tasolla, esimerkiksi prosentuaalisena osuutena siten, että niissä ei mainita yksityishenkilöiden nimiä tai muita tunnistetietoja.
Tiedot on oltava helposti, välittömästi ja jatkuvasti palvelun vastaanottajien saatavilla. Velvoite voitaisiin toteuttaa esimerkiksi julkaisemalla tiedot palvelun tarjoajan verkkosivuilla. Säännös vastaa AVMS-direktiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohtia.
5 §.Ilmoitusluettelo. Säännökseen lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston on välitettävä vastaanottamansa teletoimintailmoitukset sähköisesti Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle. Se ylläpitää unionin tietokantaa toimivaltaisille viranomaisille toimitetuista teletoimintailmoituksista. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 12 artiklan 4 kohta. Direktiivin mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston on toimitettava sille ennen 21.12.2010 tehdyt teletoimintailmoitukset yhteistyöelimelle viimeistään 21.12.2021. Direktiivin johdantokappaleen 42 mukaan tietokannan tarkoituksena olisi tukea tehokasta rajat ylittävää yhteistyötä erityisesti yleiseurooppalaisten toimijoiden osalta.
6 §.Verkkotoimilupaa edellyttävä toiminta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4. momentti. Ehdotetun momentin mukaan vähäisen paikallisen verkkopalvelun tarjoaminen rajatulla alueella toimivassa matkaviestinverkossa, jossa harjoitetaan yleistä teletoimintaa, ei edellytä verkkotoimilupaa, jos verkkopalvelua tarjotaan 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa tällaiseen käyttöön osoitetulla taajuusalueella.
Ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa vähäinen ja paikallinen rajaamattomalle käyttäjäpiirille suunnattu teletoiminta tietyllä valtioneuvoston taajuusasetuksessa säädetyllä taajuusalueella. Liikenne- ja viestintävirasto voi jo tällä hetkellä myöntää käyttöoikeuden taajuuksiin radioluvalla sellaisiin verkkoihin, joissa käyttäjien piiri on ennalta rajattu. Kummassakin tapauksessa on kysymys pienimuotoisesta rajatulla alueella tapahtuvasta toiminnasta, jolla ei ole suurta vaikutusta viestintämarkkinoihin.
Säännöstä sovellettaisiin tilanteissa, joissa toiminnan harjoittamisen mittakaava ja yksittäisen käyttöoikeuden myöntämisen vaikutus viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen ei edellyttäisi valtioneuvoston myöntämää toimilupaa. Tarkoituksena olisi mahdollistaa vähäisen paikallisen yleisen teletoiminnan harjoittaminen rajatulla maantieteellisellä alueella ainoastaan Liikenne- ja viestintäviraston myöntämän radioluvan nojalla. Voimassa olevan lain mukaan tällaisen toiminnan harjoittaminen edellyttäisi sekä valtioneuvoston myöntämän verkkotoimiluvan, että Liikenne- ja viestintäviraston myöntämän radioluvan.
Kyseessä olisi vastaavan kaltainen poikkeussäännös kuin voimassa olevan pykälän 3 momentissa on säädetty joukkoviestintäverkkojen osalta. Sen mukaan verkkopalvelun tarjoamiseen digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa ei tarvita toimilupaa, jos käytettävän televisiolähettimen säteilyteho, ottaen huomioon sen käyttöpaikka, on niin pieni, että toiminta kohdistuu vain rajatulle alueelle.
Valtioneuvoston myöntämä verkkotoimilupa olisi tarpeettoman raskas menettely vähäiseen paikalliseen toimintaan rajatulla alueella toimivassa verkossa eli pienimuotoiseen toimintaan. Lupia tulisi voida hakea valtioneuvoston asetuksessa ennalta määrätyille taajuusalueille joustavasti tilanteen mukaan. Valtioneuvoston myöntämät verkkotoimiluvat tulee julistaa erikseen haettavaksi. Paikallisten verkkojen toiminta ei edellytä samanlaista poliittista harkintaa kuin valtakunnallisille matkaviestinverkoille myönnettävät toimiluvat. Lisäksi paikallisia verkkoja mahtuu taajuuksien käytön kannalta samalle maantieteelliselle alueelle useita, joten taajuuksista ei ole samanlaista niukkuutta kuin valtakunnallisten verkkojen osalta.
Liikenne- ja viestintävirasto voi radiolupamenettelyssä soveltaa voimassa olevan lain 41 §:n 4 momentin säännöstä siitä, että jos radiolupa voidaan taajuuksien niukkuuden vuoksi myöntää vain osalle hakijoista, se myönnetään niille hakijoille, joiden toiminta parhaiten edistää lain 1 §:ssä säädettyjä tavoitteita. Lisäksi, jos radioluvan myöntämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, voimassa olevan lain 40 §:n 2 momentin mukaan radioluvan myöntää Liikenne- ja viestintäviraston sijasta valtioneuvosto. Esityksessä lakia ehdotetaan myös muutettavaksi siten, että tilanteisiin, joissa Liikenne- ja viestintäviraston sijasta valtioneuvosto myöntää radioluvan, lisättäisiin kansallisen turvallisuuden vaarantuminen. Asiaa on käsitelty ehdotetun 40 §:n perusteluissa.
Valtioneuvoston myöntämää verkkotoimilupaa ei edellytettäisi silloin, jos verkkopalvelua tarjotaan valtioneuvoston asetuksessa tällaiseen käyttöön osoitetulla taajuusalueella. Näin ollen valtioneuvostolla olisi päätäntävalta siitä, mille taajuusalueille Liikenne- ja viestintävirasto voi kyseessä olevia lupia myöntää.
Vähäisellä paikallisella toiminnalla tarkoitettaisiin rajaamattomalle käyttäjäpiirille tarjottavaa palvelua, jota ei kuitenkaan tarjottaisi suurelle käyttäjäryhmälle tai valtakunnallisesti, vaan rajatulla alueella vähäiselle määrälle käyttäjiä. Näin ollen toiminnan tulisi olla pienimuotoista. Tällaista verkkopalvelua voitaisiin tarjota esimerkiksi satamassa, oppilaitoksessa, tehdasalueella tai rajatulla asuinalueella, kuten kylässä tai kaupunginosassa.
Koska kyse olisi pienimuotoisesta toiminnasta verkkojen käyttö ei olisi verrattavissa valtakunnallisten matkaviestinverkkojen liiketoimintaan. Olennaista olisi toiminnan pienimuotoisuus, joka arvioitaisiin tapauskohtaisesti alueen ja verkon käyttötarkoituksen perusteella.
Valtaosa paikallisista verkoista tulee jatkossakin olemaan rajatun käyttäjäpiirin verkkoja, jotka eivät ole yhteydessä valtakunnallisten teleyritysten verkkoihin.
Rajaamattomalle käyttäjäpiirille tarjottavaa verkkopalvelua koskevat myös lain ja määräysten tietoturvaa ja toimintavarmuutta koskevat säännökset. Lisäksi teleyrityksiin sovelletaan kaikkia niitä koskevia lain mukaisia velvoitteita, jotka eivät ole riippuvaisia siitä edellyttääkö toiminta valtioneuvoston myöntämän verkkotoimiluvan, vaan siitä onko kyseessä yleinen teletoiminta. Osaa sovellettavista velvoitteista on kuitenkin esimerkiksi lain 243 §:n 2 momentin mukaan suhteutettava verkkojen ja –palvelujen käyttäjämäärään, maantieteelliseen alueeseen sekä niiden merkitykseen käyttäjille.
Muutos tulisi voimaan aiemmin, samaan aikaan AVMS-direktiivin vuoksi tehtävien muutosten kanssa. Esimerkiksi koskien 26 GHz taajuusaluetta päätettiin keväällä 2020 jättää osa taajuusalueesta paikallisten verkkojen käyttöön, joten ehdotettu muutos on tarkoituksenmukaista tulla voimaan mahdollisimman pian.
7 a §.Vertaisarviointimenettely. Lakiin lisättäisiin uusi 7 a § vertaisarviointimenettelystä. Pykälässä säädettäisiin valtioneuvoston velvollisuuksista liittyen EU:n jäsenvaltioiden toimilupaprosessien pääasiallisesti vapaaehtoisuuteen perustuvaan vertaisarviointimenettelyyn, joka järjestetään radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän toimesta.
Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä (Radio Spectrum Policy Group) on komissiolle neuvoa antava korkean tason ryhmä. Ryhmä avustaa ja neuvoo komissiota radiotaajuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Ryhmän tarkoituksena on erityisesti tukea Euroopan unionin radiotaajuuspolitiikan kehittämistä. Ryhmä muodostuu jäsenvaltioiden strategisesta taajuuspolitiikasta vastaavien tahojen edustajista. Suomesta ryhmään on nimetty jäsenet liikenne- ja viestintäministeriöstä sekä Liikenne- ja viestintävirastosta.
Vertaisarviointimenettelyssä jäsenvaltiot keskustelevat kansallisista verkkotoimilupien myöntämisessä noudattamistaan menettelyistä. Vertaisarviointimenettelyn tarkoituksena on muun muassa jakaa parhaita käytäntöjä. Vertaisarviointimenettely koskee direktiivin mukaan käyttöoikeuksien myöntämistä sellaisille yhdenmukaistetuille taajuusalueille, jotka on harmonisoitu langattoman laajakaistan käyttöön Euroopan unionissa.
Vertaisarviointimenettelyn tavoitteena on vapaaehtoisuuteen perustuen edistää radiotaajuuksien yhdenmukaisempaa käyttöä Euroopan unionissa. Vertaisarviointimenettely edistäisi parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja kansallisten toimilupamenettelyiden avoimuutta.
Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä kutsuu kansallisen toimilupaviranomaisen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan koolle vertaisarviointifoorumin tarkastelemaan jäsenvaltion kansallista toimenpide-ehdotusta. Vertaisarviointifoorumi järjestetään ennen kuin kansallinen viranomainen myöntää verkkotoimiluvat. Vertaisarviointimenettely ei ole kansallisen toimilupaprosessin muodollinen edellytys. Näkemysten vaihto muiden jäsenvaltioiden kanssa perustuisi käsittelyä pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen, Suomen tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriön, toimittamiin tietoihin toimenpide-ehdotuksestaan. Vertaisarviointifoorumi koostuu radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän jäsenistä.
Ehdotetun 1 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriön olisi ilmoitettava Euroopan komission radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle Suomen tarkoituksesta myöntää lain 8 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä verkkotoimilupa taajuusalueelle, joka on Euroopan unionissa yhdenmukaistettu matkaviestinverkkojen käyttöön. Tällaisia taajuusalueita ovat tällä hetkellä niin sanotut 700 megahertsiä, 800 megahertsiä, 900 megahertsiä, 1800 megahertsiä, 1500 megahertsiä, 2000 megahertsiä, 2600 megahertsiä, 3600 megahertsiä sekä 26 gigahertsiä. Suurimmalle osalle edellä mainituista taajuuksista on Suomessa myönnetty verkkotoimiluvat, jotka ovat voimassa vuoden 2033 loppuun saakka.
Liikenne- ja viestintäministeriön olisi ehdotetun 1 momentin mukaan samalla ilmoitettava, pyytääkö se ryhmää järjestämään vertaisarviointimenettelyn. Ehdotus vastaa direktiivin 35 artiklan 1 kohtaa. Mikäli vertaisarviointimenettely joko liikenne- ja viestintäministeriön pyynnöstä tai poikkeuksellisesti radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän aloitteesta järjestetään, liikenne- ja viestintäministeriön tulisi ehdotetun 2 momentin mukaan perustella, kuinka 1 momentissa tarkoitettu verkkotoimiluvan myöntäminen edistäisi Euroopan unionin yleisiä ja taajuuspoliittisia tavoitteita. Ehdotus vastaa direktiivin 35 artiklan 1 ja 4 kohtaa.
Direktiivin 35 artiklan mukaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä voi poikkeuksellisesti tehdä myös itse aloitteen vertaisarviointifoorumin koolle kutsumisesta, jos se katsoo, että kansallinen toimenpide-ehdotus rajoittaisi merkittävästi kansallisen viranomaisen mahdollisuutta saavuttaa teledirektiivissä säädetyt yleiset tavoitteet. Tällaisia tavoitteita ovat esimerkiksi taajuuksien tehokas käyttö, suuren kapasiteetin viestintäverkkojen käyttöoikeuden ja käyttöönoton edistäminen, radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämisen ennakoitavuus ja kilpailun edistäminen. Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä määrittelee ja julkaisee objektiiviset edellytykset, joiden perusteella ryhmä voi poikkeuksellisesti kutsua vertaisarviointimenettelyn koolle. Vertaisarviointifoorumi järjestetään kerran kansallisen valmisteluprosessin aikana, jollei kansallinen toimilupaviranomainen pyydä foorumia kokoontumaan uudelleen.
Liikenne- ja viestintäministeriö voisi ehdotetun 2 momentin mukaan pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä lausunnon antamastaan selvityksestä. Ehdotettu momentti vastaa direktiivin 35 artiklan 4 ja 9 kohtaa.
Euroopan unionin yleisillä tavoitteilla sekä taajuuspoliittisilla tavoitteilla tarkoitettaisiin sitä, kuinka toimenpide-ehdotus edistää sisämarkkinoiden kehittämistä, palvelujen rajat ylittävää tarjoamista ja kilpailua, lisää hyötyjä kuluttajille, varmistaa radiotaajuuksien tehokkaan käytön ja taajuuksien käyttäjien investointiedellytykset.
8 §.Verkkotoimiluvan myöntäminen. Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 3. momentti, jossa säädettäisiin yhteistyöstä muiden EU:n jäsenvaltioiden ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän kanssa. Momentti vastaisi direktiivin 37 artiklaa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan valtioneuvosto voisi tehdä yhteistyötä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan komission radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän kanssa verkkotoimilupien myöntämistä valmistellessaan. Valtioneuvosto myöntäisi verkkotoimiluvan kuitenkin aina tämän lain 8, 10 ja 11 §:ssä säädetyn mukaisesti.
Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden olisi voitava halutessaan harkita yhteisiä toimilupamenettelyjä. Kansallinen toimilupaviranomainen voisi esimerkiksi markkinoilla toimivien yritysten mahdollisesti osoittaman kiinnostuksen huomioon ottaen tehdä yhteistyötä tai sopia yhteisistä tavoitteista muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa.
Direktiivin mukaan kaksi tai useampi jäsenvaltio voisi tehdä yhteistyötä verkkotoimilupien myöntämiseksi esimerkiksi joko määrittelemällä yhdessä toimilupaprosessin yhteiset osatekijät tai tarvittaessa jopa tekemällä yhteistyötä toimilupaprosessissa.
Direktiivissä on kuvattu seikkoja, joita jäsenvaltiot voisivat yhteistyötä suunnitellessaan huomioida. Direktiivin mukaan kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voisivat halutessaan esimerkiksi aloittaa kansalliset toimilupaprosessit yhteisen aikataulun mukaisesti. Taajuuksien myöntämiselle voitaisiin tarvittaessa myös määritellä yhteisiä menettelytapoja. Tarvittaessa voitaisiin määritellä yhteisiä tai keskenään vertailukelpoisia toimilupaehtoja. Direktiivin mukaan yhteisen prosessin pitäisi olla avoin muillekin jäsenvaltioille sen päättymiseen saakka.
Suomessa kaikkiin valtioneuvoston myöntämiin toimilupiin sekä niitä koskeviin menettelyihin ja toimilupien ehtoihin, myös sellaisiin toimilupiin, joiden myöntämisessä olisi mahdollisesti tehty yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, sovellettaisiin aina sähköisen viestinnän palveluista annetun lain säännöksiä. Ehdotetun yhteistyötä koskevan säännöksen soveltaminen on suomalaisten viestintämarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi melko epätodennäköistä.
11 §. Verkkotoimiluvan myöntäminen huutokaupalla. Pykälää ehdotetaan kokonaisuudessaan muutettavaksi.
Ehdotettujen muutosten tarkoituksena olisi mahdollistaa sellainen taajuushuutokauppoja koskeva sääntely, joka selkeämmin mahdollistaisi erilaisten huutokauppamallien käyttämisen. Suomessa on toistaiseksi kaikissa taajuushuutokaupoissa käytetty sähköisellä järjestelmällä toteutettua, niin sanottua Simultaneous Multiround Auction –mallia, myöhemmin SMRA, eli nousevan hinnan ja yhtäaikaisten tarjousten huutokauppaa. SMRA –malli on yksi yleisimmistä usean tuotteen huutokaupoissa käytetyistä huutokauppamalleista ja siitä on myös erilaisia muunnoksia.
Euroopassa on viimeisen vuosikymmenen aikana käytetty taajuuksien huutokauppaamiseen muitakin huutokauppamalleja, kuten Combinatorial Clock Auction, myöhemmin CCA –malli. Toisin kuin SMRA –malli, sallii CCA –malli myös pakettitarjoukset ja se soveltuu paremmin huutokauppoihin, joissa myydään taajuuksia useilta taajuusalueilta. Toisin kuin SMRA –mallissa, CCA –mallissa voittaja ei maksa itse tekemäänsä tarjousta vaan voittonsa vaihtoehtoiskustannuksen. Kaksi muuta, hieman harvemmin käytettyä huutokauppamallia ovat Sealed Bid Combinatorial Auction ja Clock Auction erilaisine muunnoksineen.
Ehdotetun 1 momentin mukaan valtioneuvoston olisi myönnettävä 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu toimilupa yritykselle tai yhteisölle, joka on tehnyt huutokaupassa voittavan tarjouksen taajuuskaistasta tai taajuuskaistaparista, jollei ole erityisen painavia perusteita epäillä toimiluvan myöntämisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta. Osassa yleisesti käytössä olevista huutokauppamalleista korkein tarjous ei ole voittava tarjous. Korkeimman tarjouksen sijaan toimilupa olisi näin ollen ehdotetun momentin mukaan myönnettävä voittavan tarjouksen tehneelle. Ehdotuksen tarkoituksena olisi joustavoittaa ja selkeyttää sääntelyä mahdollistamalla nykyistä useamman huutokauppamallin käyttö. Muilta osin momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassaolevaa 2 momenttia. Momentin mukaan huutokaupan järjestää Liikenne- ja viestintävirasto. Huutokauppa tulee järjestää siten, että se on puolueeton, selkeä, avoin, syrjimätön sekä teknologia- ja palveluriippumaton.
Pykälän voimassaolevassa 3 momentissa on lueteltu yksittäistä huutokauppaa koskevat seikat, joista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Momenttiin lisättäisiin maininta tarjousten sitovuudesta. Muilta osin momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä. Ehdotetun 3 momentin mukaan myönnettävien taajuuskaistojen ja taajuuskaistaparien määrästä, yritystä ja yhteisöä kohden myönnettävien taajuuksien enimmäismäärästä, käytettävästä huutokauppamallista, tarjousten sitovuudesta sekä huutokaupattavien taajuuksien lähtöhinnasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Muutoksella mahdollistettaisiin nykyistä useamman eri huutokauppamallin käyttäminen, kun kyseessä olevassa huutokaupassa voitaisiin soveltaa siihen tapauskohtaisesti tarkoituksenmukaisinta huutokauppamallia ottaen huomioon myönnettävien taajuuksien ominaisuudet. Esimerkiksi CCA –huutokauppamallissa kaikki tehdyt tarjoukset eivät ole sitovia.
Voimassa olevan pykälän 4 ja 6 momenteissa säädetään huutokauppamenettelyn eräistä yksityiskohdista, joista ei ole tarpeen säätää pykälässä ja jotka voisivat estää joidenkin huutokauppamallien käyttämisen.
Ehdotettu 4 momentti vastaisi voimassa olevaa 5 momenttia. Momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto julistaa huutokaupan päättyneeksi sen tarjouskierroksen jälkeen, jonka kuluessa yhdestäkään taajuuskaistaparista tai taajuuskaistasta ei enää ole tehty uusia tarjouksia.
12 §.Tarkemmat määräykset huutokauppamenettelystä. Pykälän 6 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että korkeimman tarjouksen sijasta määrättäisiin voittavasta tarjouksesta. Ehdotus liittyy ehdotettuun 11 §:n muutokseen, jonka tarkoituksena olisi selkeämmin mahdollistaa erilaisten huutokauppamallien käyttäminen. Se miten voittava tarjous huutokaupassa määritellään, riippuu käytettävästä huutokauppamallista.
14 §.Huutokauppamenettelyn julkisuus. Pykälän 1 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Momentin mukaan huutokauppaan ilmoittautuneen yrityksen ja yhteisön nimi ja muut ilmoittautumisen yhteydessä annetut tiedot eivät ole julkisia ennen huutokauppamenettelyn päättymistä. Kyseinen säännös on säädetty silloin kun taajuushuutokaupoista ei ollut vielä Suomessa juurikaan kokemusta. Salassapidon syynä pidettiin pääasiallisesti tavoitetta vähentää osallistujien välisen kielletyn yhteistyön riskiä.
Sääntelyn voimaantulon jälkeen Suomessa on järjestetty neljä taajuushuutokauppaa. Suomessa järjestettyjen taajuushuutokauppojen perusteella on ilmeistä, että säännöksen kaltainen poikkeaminen julkisuusperiaatteesta ei ole tarpeen. Suomalaisissa taajuushuutokaupoissa osallistujia on ollut rajallinen määrä ja suomalaisten viestintämarkkinoiden rakenteesta johtuen on helppo päätellä taajuushuutokauppoihin osallistuneet yritykset.
Osallistujia koskevien tietojen salassa pitäminen ei ole vaikuttanut Suomessa säännöksen alkuperäisten tavoitteiden toteutumiseen. Huutokauppaan osallistuvien tietojen käsitteleminen julkisuusperiaatteen mukaisesti lisäisi huutokauppojen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä todennäköisesti lisäisi niiden yleistä kiinnostavuutta. Säännöksen kumoaminen ei vaaranna taajuushuutokauppaan osallistuvien yritysten liiketoimintastrategian luottamuksellisuutta, koska pykälän 2 momentissa säädettäisiin edelleen huutokaupassa annettavien tarjousten salassapidosta.
16 §.Verkkotoimiluvan ehdot. Pykälää ehdotetaan kokonaisuudessaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassaolevaa 1 momenttia. Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto myöntää verkkotoimiluvan määräajaksi, enintään 20 vuodeksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Euroopan unionissa yhdenmukaistetuilla radiotaajuuksilla toimivalle matkaviestinverkolle myönnetyn verkkotoimiluvan voimassaolosta. Ehdotus vastaisi direktiivin 49 artiklan 2 kohtaa. Ehdotetun 2 momentin mukaan valtioneuvosto myöntäisi verkkotoimiluvan yhdenmukaistetuilla radiotaajuuksilla toimiville matkaviestinverkoille vähintään 15 vuodeksi. Yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia on käsitelty edellä lain 3 §:ää koskevissa perusteluissa.
Säännöksen tavoitteena on direktiivin mukaan taajuuksien tehokkaan käytön ja yritysten investointi- ja innovointiedellytysten turvaaminen varmistamalla toimilupien riittävän pitkä kesto. Direktiivin mukaan toimiluvan keston tulisi olla riittävän pitkä, jotta tehdyt investoinnit voidaan kattaa.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tällaisen verkkotoimiluvan voisi myöntää 15 vuotta lyhyemmäksi ajaksi rajatulle maantieteelliselle alueelle, jossa ei ole saatavilla nopeita langattomia laajakaistaverkkoja tai niiden tarjonta on rajallista. Lyhytaikaisemman toimiluvan voisi myöntää myös erityiseen lyhytaikaiseen hankkeeseen, Euroopan unionin yhdenmukaistetusta taajuusalueen käyttötarkoituksesta poikkeavaan vaihtoehtoiseen taajuuksien käyttöön tai sen varmistamiseksi, että verkkotoimilupien voimassaolo päättyy samanaikaisesti yhdellä tai useammalla taajuuskaistalla. Edellä mainitut 15 vuoden määräajasta poikkeamisen perusteet ovat direktiivissä säädetyn mukaisia.
Erityisen lyhytaikaisella hankkeella tarkoitettaisiin esimerkiksi tapahtumaa tai sen valmistelua tai tilapäistä verkkoa ennen rakenteilla olevan varsinaisen verkon valmistumista. Euroopan unionin vahvistamasta taajuusalueen yhdenmukaistetusta käytöstä poikkeavalla taajuuksien käytöllä tarkoitettaisiin taajuuksien vaihtoehtoista käyttöä, joka poikkeaa unionissa taajuuksille harmonisoidusta käyttötarkoituksesta.
Pykälän 3 momentti vastaisi voimassaolevaa 2 momenttia. Momentin mukaan verkkotoimiluvassa voidaan määritellä teleyrityksen maantieteellinen toimialue sekä verkon peittoalue.
Pykälän 4 momentti vastaisi pääosin voimassaolevaa 3 momenttia. Momentissa olisi uusi viides alakohta, jonka mukaan toimilupaan voidaan liittää ehtoja, joka koskevat matkaviestinverkon siirtoteknistä yhteysnopeutta. Ehdotetulla muutoksella voitaisiin varmistaa, että verkkotoimiluvan mukaisella verkon peittoalueella viestintäpalvelujen tarjoajan olisi mahdollista tarjota loppukäyttäjälle ainakin tiettyä yhteysnopeutta. Verkkoteknisellä yhteysnopeudella tarkoitettaisiin nopeutta, joka matkaviestinverkon tulee teknisesti kyetä siirtämään.
Valtioneuvosto voisi myöntämissään verkkotoimiluvissa näin ollen määrittää verkossa tarjottavan laajakaistan yhteysnopeuden eli nopeuden, jonka kyseessä olevan matkaviestinverkon tulisi teknisesti kyetä siirtämään. Yhteysnopeutta koskeva ehto vaikuttaisi käytännössä verkon tukiasematiheyteen ja verkon välityskykyyn. Ehdon asettamista harkitessa otettaisiin huomioon siitä aiheutuvat verkon rakentamis- ja ylläpitokustannukset. Ehto olisi mahdollista asettaa myös alueellisena vain sellaisille alueille, joissa verkon yhteysnopeuden sääntelylle olisi tarvetta esimerkiksi suuren käyttäjämäärän vuoksi.
Voimassaolevat verkkotoimiluvat sisältävät ehtoja verkon kattavuudesta, mutta eivät toistaiseksi ole sisältäneet ehtoja koskien verkon yhteysnopeutta. Verkon laatua koskevia vaatimuksia voisi asettaa toimiluvanhaltijalle myös momentin 1 alakohdan nojalla. Selvyyden vuoksi verkkoteknisestä yhteysnopeudesta ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi omassa alakohdassaan.
Verkkotekniikkaa koskeva ehto velvoittaisi verkkotoimiluvan haltijaa silloin kun se rakentaa ja ylläpitää verkkotoimiluvan mukaista verkkoa toimiluvassa määrätyllä peittoalueella. Ehto ei koskisi palvelujaan verkossa tarjoavaa yritystä eikä velvoittaisi sitä tarjoamaan loppukäyttäjälle tiettyä yhteysnopeutta.
Ehdotetun 4 momentin 1 kohdan mukaan toimilupaan voitaisiin liittää 1 §:ssä säädettyjä tavoitteita edistäviä vaatimuksia. Momentin 2 kohdan mukaan toimilupaan voitaisiin liittää 243 §:ssä säädettyjä vaatimuksia tai 244 §:ssä tarkoitettuja Liikenne- ja viestintäviraston teknisiä määräyksiä täydentäviä ehtoja, jotka koskevat viestintäverkkojen teknisiä ominaisuuksia tai taajuuksien tehokasta käyttöä. Momentin 3 kohdan mukaan toimilupaan voitaisiin liittää ehtoja, jotka koskevat ohjelmistotoimiluvan haltijalle varattavan kapasiteetin määrää taikka ohjelmistoluvan haltijoiden yhteistyötä kapasiteetin jakoon tai sähköiseen ohjelmaoppaaseen liittyvissä kysymyksissä. Momentin 4 kohdan mukaan toimilupaan voitaisiin liittää lähetystekniikkaa tai lähetysten salaamista koskevia ehtoja. Momentin 5 kohdan mukaan toimilupaan voitaisiin liittää ehtoja, jotka koskevat toimiluvan haltijan velvollisuutta poistaa toiminnastaan muulle määräysten mukaiselle radioviestinnälle aiheutuvat häiriöt sekä näiden häiriöiden poistamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Uuden 6 kohdan mukaan toimilupaan voitaisiin liittää ehtoja, jotka koskevat matkaviestinverkkojen verkkoteknistä yhteysnopeutta peittoalueella.
Ehdotetun 5 momentin mukaan radiotaajuuksien yhteiskäyttöä ei saisi toimilupaehdolla estää. Radiotaajuuksien yhteiskäytöllä tarkoitettaisiin tilannetta, jossa useampi kuin yksi teleyritys tai radiolähettimen käyttäjä käyttää samalla maantieteellisellä alueella samoja taajuuksia. Yhteiskäytössä taajuuksia voidaan käyttää joko käyttäjien yhteisessä verkossa tai käyttäjien omissa erillisissä verkoissa. Ehdotus vastaisi direktiivin 47 artiklan 2 kohtaa. Radiotaajuuksien yhteiskäyttö saattaa edistää taajuuksien tehokasta käyttöä ja verkkojen rakentamista etenkin harvaan asutuilla alueilla. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan estäisi sitä, että toimilupaviranomainen sääntelisi yhteiskäyttöä eikä myöskään kilpailulainsäädännön soveltamista.
Pykälän 6 momentti vastaisi voimassaolevaa 4 momenttia. Momentin mukaan verkkotoimilupa, joka koskee verkkopalvelun tarjoamista maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa, voidaan myöntää sillä ehdolla, että toimiluvanhaltija omalta osaltaan huolehtii siitä, että Yleisradio Oy sekä tämän lain 22 §:ssä ja radio- ja televisiotoiminnasta annetun maakuntalain (Ålands författningssamling 2011:95) 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltija saavat käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarvittavan kapasiteetin.
Pykälän 7 momentti vastaisi voimassaolevaa 5 momenttia. Momentin mukaan valtioneuvoston on edellä mainituilla toimilupaehdoilla huolehdittava siitä, että 6 momentissa mainitut televisio- ja radiotoiminnan harjoittajat saavat kaikissa tilanteissa käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarvittavan kapasiteetin.
17 a §.Verkkotoimiluvan jatkaminen. Lakiin lisättäisiin uusi 17 a §, jossa säädettäisiin verkkotoimiluvan voimassaolon jatkamisesta teledirektiivin 49 artiklan 2-4 kohdan mukaisesti. Säännöstä sovellettaisiin ainoastaan yhdenmukaistetuilla taajuuksilla toimivien matkaviestinverkkojen verkkotoimilupiin. Yhdenmukaistettuja taajuuksia on käsitelty edellä 3 §:n perusteluissa.
Ehdotetun 1 momentin mukaan viimeistään kaksi vuotta ennen 16 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä verkkotoimiluvan voimassaolon päättymistä valtioneuvosto päättää voidaanko verkkotoimiluvan voimassaoloa jatkaa. Toimiluvanhaltijalle ja teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille olisi ennen päätöksen antamista varattava tilaisuus esittää lausuntonsa asiasta kolmen kuukauden kuluessa ehdotetun 310 §:n mukaisesti. Kyseessä olisi käytännössä verkkotoimiluvan jatkaminen siten, että ainoastaan verkkotoimiluvan toimilupakauden pituutta muutetaan. Muiden toimilupaehtojen osalta sovellettaisiin verkkotoimiluvan muuttamista tai uusimista koskevia 17 ja 17 b §:n säännöksiä.
Valtioneuvosto ottaisi verkkotoimiluvan jatkamista harkitessaan huomioon tavoitteen edistää pitkän aikavälin investointeja verkkoihin. Direktiivin mukaan verkkotoimiluvan haltijoille on taattava sääntelyn ennustettavuus vähintään 20 vuoden ajaksi investointiedellytysten osalta. Riittävät investointiedellytykset varmistettaisiin siten, että verkkotoimilupa olisi ehdotetun 16 §:n 2 momentin mukaisesti pääsääntöisesti voimassa vähintään 15 vuoden ajan ja toimilupaa jatkettaisiin ehdotetun 17 a §:n mukaisesti pääsääntöisesti vähintään viidellä vuodella, jos sille säädetyt edellytykset täyttyvät. Lain 16 §:n 1 momentissa säädetty 20 vuoden maksimikesto verkkotoimiluville ei estäisi verkkotoimiluvan jatkamista viidellä vuodella, vaikka jatkamisen vuoksi verkkotoimiluvan kokonaiskestoksi muodostuisikin yli 20 vuotta.
Valtioneuvoston olisi ehdotetun 2 momentin mukaan jatkettava verkkotoimiluvan voimassaoloa, jos valtioneuvostossa ei ole vireillä 19 §:ssä säädetty verkkotoimiluvan peruuttaminen tai Liikenne- ja viestintävirastossa ei ole vireillä 42 luvussa säädettyä valvontapäätösmenettelyä tai pakkokeinomenettelyä toimiluvanhaltijan 330 §:ssä tarkoitetun merkittävän tai toistuvan laiminlyönnin vuoksi. Verkkotoimiluvan voimassaolon jatkaminen ei saisi ehdotetun 2 momentin mukaan myöskään heikentää tämän lain 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden edistämistä tai heikentää yleisen edun vastaisesti ihmishengen turvaamiseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä maanpuolustukseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista.
Lain 1 §:ssä säädetyillä tavoitteilla tarkoitettaisiin teledirektiivin 49 artiklan mukaisesti kilpailun edistämistä viestintämarkkinoilla, taajuuksien tehokkaan käytön edistämistä ja laadukkaiden ja nopeiden langattomien laajakaistayhteyksien sekä langattoman viestintäteknologian kehittämisen edistämistä kansallisesti ja Euroopan unionissa. Ihmishengen turvaamiseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä maanpuolustukseen liittyvien yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamisella tarkoitettaisiin viranomaisten ja puolustusvoimien mahdollisesti tarvitseman taajuuskapasiteetin saatavuutta. Kyse on näin ollen valtioneuvoston tekemästä kokonaisharkinnasta, jossa se ottaa huomioon edellä mainittuja viestintäpoliittisia tavoitteita.
Jos 2 momentissa säädetyt edellytykset eivät täyttyisi ja valtioneuvosto ei jatkaisi teleyrityksen verkkotoimilupaa, sovellettaisiin lain 7 §:ää. Jos verkkotoimilupaa ei jatkettaisi, valtioneuvosto näin ollen julistaisi verkkotoimiluvan haettavaksi, jos se on taajuuksien teknisen ja tehokkaan käytön kannalta tarkoituksenmukaista.
17 b §.Verkkotoimiluvan uusiminen. Lakiin lisättäisiin uusi 17 b §, jossa säädettäisiin yhdenmukaistetuilla taajuuksilla toimivan matkaviestinverkon verkkotoimiluvan uusimisesta teledirektiivin 50 artiklan mukaisesti. Verkkotoimiluvan uusimisessa olisi kysymys uuden verkkotoimiluvan myöntämisestä samalle toimiluvanhaltijalle, jonka verkkotoimiluvan voimassaolo on päättymässä. Verkkotoimilupa voitaisiin myöntää julistamatta sitä avoimeen hakuun lain 7 §:n mukaisesti. Kaikkia verkkotoimiluvan ehtoja voitaisiin arvioida uudelleen verkkotoimiluvan uusimista arvioitaessa. Verkkotoimiluvan uusiminen eroaisi tältä osin verkkotoimiluvan jatkamisesta, jossa ehdotetun 17 a §:n mukaisesti pidennettäisiin vain verkkotoimiluvan voimassaoloaikaa.
Ehdotetun 1 momentin mukaan valtioneuvosto päättäisi kohtuullisessa ajassa tai verkkotoimiluvanhaltijan pyynnöstä aikaisintaan 5 vuotta ennen verkkotoimiluvan voimassaolon päättymistä, voidaanko yhdenmukaistetuilla taajuuksilla toimivalle matkaviestinverkolle myönnetty verkkotoimilupa uusia määräajaksi, jos uusimista ei ole verkkotoimilupaa myönnettäessä kielletty. Euroopan unionissa yhdenmukaistettuja taajuuksia on käsitelty edellä ehdotetun 3 §:n perusteluissa. Ehdotus vastaa direktiivin 50 artiklan 1 kohtaa.
Toimiluvan uusimisen arviointi tapahtuisi joko valtioneuvoston tai toimiluvanhaltijan aloitteesta. Päätös tulisi tehdä toimiluvanhaltijan kannalta kohtuullisessa ajassa, esimerkiksi vähintään vuotta ennen verkkotoimiluvan voimassaolon päättymistä.
Ehdotetun 310 §:n mukaan toimiluvanhaltijalle ja teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille olisi ennen päätöksen antamista varattava tilaisuus esittää lausuntonsa vähintään 30 päivän kuluessa. Verkkotoimilupaa ei luonnollisesti uusittaisi vastoin verkkotoimiluvanhaltijan tahtoa.
Verkkotoimiluvan uusimista arvioidessaan valtioneuvosto ottaisi huomioon muun muassa Euroopan unionin yleiset viestintäpoliittiset tavoitteet, tarpeen edistää kilpailua, taajuuksien tehokasta käyttöä ja häiriöttömyyttä sekä markkinoilla taajuuksille esiintyvän mahdollisen muun kysynnän sekä sen miten toimiluvanhaltija on noudattanut verkkotoimilupansa ehtoja.
Verkkotoimiluvan uusimista arvioidessaan valtioneuvosto ottaisi näin ollen huomioon, missä määrin uusiminen edistäisi sekä Euroopan unionin sääntelykehyksen, että kansallisten tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi tarkastelussa otettaisiin huomioon, kuinka toimiluvanhaltija on täyttänyt verkkotoimiluvan ehdot. Valtioneuvosto suorittaisi tarkoituksenmukaisuusharkinnan, jossa se tarkastelisi verkkotoimilupien uusimisen vaikutusta kilpailuun markkinoilla, taajuuksien tehokkaaseen käyttöön ja vakiintuneen toiminnan mahdollisesta keskeytymisestä loppukäyttäjille aiheutuviin haittoihin.
Euroopan unionin sääntelykehyksen tavoitteilla tarkoitetaan direktiivin mukaan muun muassa erittäin nopeiden laajakaistaverkkojen saatavuuden ja käyttöönoton sekä kilpailun edistämistä. Sillä tarkoitetaan myös radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamista, sääntelyn ennustettavuutta, teknologianeutraliteettia, investointien ja innovointien edistämistä, kansallisten olosuhteiden huomioimista, häiriöiden estämistä sekä myöntämismenettelyjen avoimuutta, puolueettomuutta, läpinäkyvyyttä, syrjimättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta.
Toimiluvat uusittaisiin aina määräajaksi. Säännöstä sovellettaisiin ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaisesti lain voimaantulon jälkeen myönnettyihin verkkotoimilupiin. Jos valtioneuvosto ei uusisi verkkotoimilupaa, sovellettaisiin lain 7 §:ää. Tällöin valtioneuvosto julistaisi verkkotoimiluvan haettavaksi, jos se on taajuuksien teknisen ja tehokkaan käytön kannalta tarkoituksenmukaista.
18 §. Verkkotoimiluvan siirtäminen. Pykälän 5 ja 6 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Pykälään ehdotetaan lisäksi lisättäväksi uusi 9 momentti. Ehdotukset vastaisivat teledirektiivin 51 artiklaa.
Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan täsmennystä, jonka mukaan, jos määräysvalta muuttuu yrityskaupassa, joka on kilpailulain mukaan ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tai yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen mukaan komissiolle, toimilupaviranomaisen päätös on annettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun yrityskauppaa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on selkiyttää sitä, että toimilupaviranomaisen päätös annetaan myös ennakkopäätösten osalta vasta sitten, kun yrityskauppaa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu Kilpailu- ja kuluttajaviraston tai komission toimesta.
Pykälän 6 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että verkkotoimiluvan siirtäminen olisi direktiivin edellyttämällä tavalla pääsääntö ja toimiluvanhaltijan verkkotoimiluvan siirtoa koskevan pyynnön saisi hylätä vain tietyin säädetyin perustein. Säännös koskisi ainoastaan huutokauppamenettelyssä myönnettyjä verkkotoimilupia ja se olisi poikkeus pykälän 1 momentin pääsääntöön, jonka mukaan verkkotoimilupaa ei saa siirtää. Lisäksi toimilupaehtojen noudattaminen säädettäisiin direktiivin mukaisesti verkkotoimiluvan siirtämisen hyväksymisen edellytykseksi.
Koska verkkotoimiluvan siirto edellyttäisi edelleenkin valtioneuvoston hyväksynnän, olisi toimiluvanhaltijan ilmoitettava aina välittömästi valtioneuvostolle aikeistaan siirtää verkkotoimilupa.
Ehdotetun 6 momentin ensimmäisen kohdan mukaan valtioneuvoston olisi verkkotoimiluvan haltijan pyynnöstä siirrettävä 11 §:ssä säädetyssä huutokauppamenettelyssä myönnetty verkkotoimilupa, jos sillä ei ole erityisen painavia perusteita epäillä siirron estävän kilpailua tai vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta. Kohta vastaisi pääasiallisesti voimassa olevaa säännöstä.
Ehdotetun momentin toisen kohdan mukaan valtioneuvoston olisi verkkotoimiluvan haltijan pyynnöstä siirrettävä verkkotoimilupa, jos verkkotoimiluvan uusi haltija sitoutuu noudattamaan verkkotoimiluvan ehtoja sellaisenaan, eikä valtioneuvostolla olisi perusteita epäillä, ettei verkkotoimiluvan uusi haltija kykenisi niitä noudattamaan.
Valtioneuvoston päätöksenteon ajankohtaa koskeva säännös vastaisi edelleen voimassaolevaa lakia.
Ehdotetun 9 momentin mukaan valtioneuvoston olisi julkaistava tieto siirtokelpoisista eli huutokauppamenettelyssä myönnetyistä verkkotoimiluvista. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön verkkosivuilla voitaisiin pitää ajantasaista luetteloa huutokauppamenettelyssä myönnetyistä verkkotoimiluvista.
20 §.Taajuuksien käyttöoikeuden vuokraaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä. Momentin mukaan toimiluvanhaltija, jonka toimilupa on myönnetty 8 §:n 2 momentissa tarkoitetussa huutokauppamenettelyssä, voi vuokrata käyttöoikeuden toimiluvassa tarkoitettuihin taajuuksiin toiselle yritykselle tai yhteisölle. Toimiluvan ja siihen liittyvän 39 §:ssä säädetyn radioluvan ja 44 §:ssä säädetyn taajuusvarauksen mukaisista velvoitteista vastaa kuitenkin edelleen toimiluvanhaltija.
Ehdotetun 2 momentin mukaan verkkotoimiluvassa tarkoitettujen taajuuksien vuokraamisen hyväksyminen olisi direktiivin edellyttämällä tavalla pääsääntö ja toimiluvanhaltijan taajuuksien vuokraamista koskevan pyynnön saisi hylätä vain tietyin säädetyin perustein. Koska taajuuksien vuokraaminen edellyttäisi edelleenkin viranomaisen hyväksynnän, olisi toimiluvanhaltijan ilmoitettava aina välittömästi valtioneuvostolle tai 4 momentissa säädetyissä tilanteissa Liikenne- ja viestintävirastolle aikeistaan vuokrata käyttöoikeus toimiluvassa tarkoitettuihin taajuuksiin toiselle yritykselle.
Ehdotetun 2 momentin mukaan valtioneuvoston olisi hyväksyttävä toimiluvanhaltijan hakemuksesta taajuuksien käyttöoikeuden vuokraaminen toiselle yritykselle, jos sillä ei ole erityisen painavia perusteita epäillä vuokraamisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta tai estävän kilpailua ja vuokralle antaja sitoutuu vastaamaan verkkotoimiluvan ehtojen noudattamisesta. Kansallista turvallisuutta koskeva peruste vastaisi voimassa olevaa säännöstä. Ehdotus vastaisi direktiivin 51 artiklaa.
Valtioneuvoston päätöksenteon ajankohtaa koskeva ehdotettu 3 momentti vastaisi voimassaolevaa säännöstä. Momentin mukaan valtioneuvoston on päätettävä hyväksymisestä kahden kuukauden kuluessa hakemuksen saapumisesta.
Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa taajuuksien vuokraamista koskevan päätöksen tekee valtioneuvoston sijasta Liikenne- ja viestintävirasto. Ehdotetun 4 momentin mukaan hyväksymisestä päättää Liikenne- ja viestintävirasto, jos taajuudet vuokrataan vähäisen paikallisen verkkopalvelun tarjoamiseen rajatulla alueella toimivassa matkaviestinverkossa. Muissa tapauksissa taajuuksien vuokraamisen hyväksyisi edelleen valtioneuvosto. Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta hyväksyä taajuuksien vuokraus olisi siis rajattu tiettyihin tilanteisiin. Kyseessä ei olisi sellainen taajuuksien käyttöoikeuden vuokraaminen, jolla voisi olla esimerkiksi vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen tai kilpailutilanteeseen.
Vähäisellä paikallisella verkkopalvelulla tarkoitettaisiin sekä 6 §:n 4 momentissa tarkoitettua verkkopalvelua, että toimintaa jota voidaan harjoittaa lain 39 §:n mukaisesti radioluvan nojalla. Lain 6 §:n 4 momentissa säädetään rajaamattomalle käyttäjäpiirille tarjottavasta verkkopalvelusta, jota ei kuitenkaan tarjota suurelle käyttäjäryhmälle tai valtakunnallisesti, vaan rajatulla alueella melko vähäiselle määrälle käyttäjiä. Lain 39 §:n nojalla Liikenne- ja viestintävirasto voi myöntää radioluvan paikalliseen toimintaan, jossa verkon käyttäjien piiri on ennalta rajattu.
Ehdotetun 5 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston on hyväksyttävä käyttöoikeuden vuokraaminen 2 momentissa säädetyn mukaisesti. Liikenne- ja viestintäviraston on päätettävä hyväksymisestä kuukauden kuluessa hakemuksen saapumisesta tai siirrettävä asia valtioneuvoston käsiteltäväksi. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi näin ollen hyväksyä vuokraaminen tilanteissa, joissa ei ole erityisen painavia perusteita epäillä vuokraamisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta tai estävän kilpailua ja vuokralle antaja sitoutuu vastaamaan verkkotoimiluvan ehtojen noudattamisesta. Jos hakemuksen hyväksymisellä voisi olla vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen tai kilpailuun markkinoilla, asian ratkaisee valtioneuvosto eli viraston tulisi siirtää asia valtioneuvoston käsiteltäväksi. Kansallisen turvallisuuden osalta toimivallanjako valtioneuvoston ja Liikenne- ja viestintäviraston välillä olisi näin ollen vastaava kuin ehdotetussa 40 §:ssä.
25 §. Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen. Pykälässä luetellaan ne edellytykset, joiden vallitessa Liikenne- ja viestintäviraston tulee myöntää ohjelmistotoimilupa. Pykälän 1 momentin 3 kohdan muutoksella laajennettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeusharkintaa digitaalisten ohjelmistotoimilupien myöntämisessä siten, että ohjelmistotoimilupa myönnettäisiin lähtökohtaisesti hakijalle, jos säännöksessä jo edellettyjen seikkojen ohella ei myöskään ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksiä terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta rikokseen. Joukkoviestiminä televisio ja radio tarjoavat kanavan säännöksen mukaisten rikosten tekemiseen. Rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohtaan liittyvän toimiluvan myöntämisedellytysten osalta merkityksellistä olisi, onko tuomioistuin aiemmin todennut hakijan syyllistyneen julkiseen kehottamiseen terroristiseen tekoon. Lisäyksellä saatetaan voimaan AVMS-direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohta.
26 §. Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen yleisen edun televisiotoimintaan. Lain 26 §:n 3 momenttiin ehdotetaan uutta kohtaa 8. Ohjelmistotoimilupa olisi myönnettävä yleisen edun televisiotoimintaan, jos ohjelmiston päivittäinen lähetysaika olisi vähintään 8 tuntia digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa. Yleisen edun televisiotoiminnan harjoittajalta voidaan asemansa vuoksi edellyttää täysimittaisen televisio-ohjelmiston tarjoamista. Yleisen edun ohjelmistotoimiluvan nojalla lähetettävien ohjelmistojen tarkoituksena on turvata sananvapauden, moniarvoisen viestinnän ja televisiotarjonnan monipuolisuuden toteutumista ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi yleisen edun ohjelmiston tulee olla myös ajallisesti riittävän kattavaa ja laajaa ja palvella siten monenlaisia yleisöjä.
28 §.Lyhytaikainen ohjelmistotoimilupa. Pykälässä luetellaan ne edellytykset, joiden vallitessa Liikenne- ja viestintäviraston tulee myöntää ohjelmistotoimilupa lyhytaikaiseen televisio- ja radiotoimintaan digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa. Vastaavasti kuin on ehdotettu 25 §:n osalta, laajennettaisiin pykälän 1 momentin muutoksella Liikenne- ja viestintäviraston oikeusharkintaa digitaalisten lyhytaikaisten ohjelmistotoimilupien myöntämisessä siten, että ohjelmistotoimilupa myönnettäisiin lähtökohtaisesti hakijalle, jos ei ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksiä terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta rikokseen. Säännös vastaa AVMS-direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.
30 §.Ohjelmistotoimiluvan siirtäminen. Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jonka mukaan toimilupaviranomaisten toimivalta määräytyy lain 25 § 3 momentin mukaisesti. Jos ohjelmistotoimilupaa koskevalla ratkaisulla voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, valtioneuvosto myöntää toimiluvan. Jos toimilupa-asia on siirretty valtioneuvoston ratkaistavaksi, valtioneuvoston tulee ratkaista asia kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on siirretty. Säännöstä muutettaisiin siten vastaamaan vallitsevaa käytäntöä toimilupaviranomaisten toimivallan osalta ja selkeytetään Liikenne- ja viestintäviraston ja valtioneuvoston välistä toimivaltaa määräysvallan muutoksia koskevien ratkaisujen osalta. Valtioneuvosto on ratkaissut sellaiset määräysvallan muutoksia koskevat ennakkopäätökset, joilla on katsottu olevan huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden kehitykseen. Valtioneuvoston määräysvallan muutosta koskevan ratkaisun määräaika alkaa siitä, kun hakemukset tarvittavine liitteineen siirtyvät Liikenne- ja viestintävirastolta valtioneuvoston käsittelyyn. Valtioneuvosto pyytää ohjelmistotoimiluvan haltijalta hakemuksen täydennystä siirtopäivän jälkeen, mikäli se on asian käsittelyn kannalta tarpeellista.
Lisäksi pykälän 5 momenttiin ehdotetaan täsmennystä, jonka mukaan, jos määräysvalta muuttuu yrityskaupassa, joka on kilpailulain mukaan ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tai yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen mukaan komissiolle, toimilupaviranomaisen päätös on annettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun yrityskauppaa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Muutoksella selkiytetään sitä, että toimilupaviranomaisen päätös annetaan myös ennakkopäätösten osalta vasta sitten, kun yrityskauppaa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu Kilpailu- ja kuluttajaviraston tai komission toimesta.
32 §.Ohjelmistotoimiluvan peruuttaminen. Pykälässä luetellaan ne edellytykset, joiden vallitessa Liikenne- ja viestintävirasto voi peruuttaa toimiluvan osaksi tai kokonaan. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavan siten, että lupa olisi mahdollista peruuttaa myös jos, ohjelmistotoimiluvan haltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohtaa, joka sisältää säännökset terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta rikokseen. Säännös vastaa AVMS-direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Pykälään on lisäksi tehty kielenhuollollisia tarkennuksia.
36 §. Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen analogiseen radiotoimintaan. Pykälässä luetellaan ne edellytykset, joiden vallitessa Liikenne- ja viestintäviraston tulee myöntää ohjelmistotoimilupa analogiseen radiotoimintaan. Säännöksen 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan tehtävän vastaava lisäys kuin 25 §:ään ja 28 §:ään eli ohjelmistotoimilupa olisi myönnettävä hakijalle, jos ei ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksiä terroristisessa tarkoituksessa tehdystä julkisesta kehottamisesta rikokseen.
39 §.Radiolupa. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Lisäksi pykälän 3 ja 7 momentteja ehdotetaan muutettavaksi.
Pykälän 2 momentissa säädetään radioluvan myöntämisen määräajoista. Määräajoista ehdotetaan säädettäväksi 39 §:n sijasta lain 40 §:ssä, jossa säädetään myös muista radioluvan myöntämiseen liittyvistä seikoista.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 3 momentissa säädetään radiolähettimien luvasta vapauttamisen perusteista. Voimassa olevan momentin mukaan radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön ei tarvita radiolupaa, jos radiolähetin toimii ainoastaan Liikenne- ja viestintäviraston sille määräämällä yhteistaajuudella ja sen vaatimustenmukaisuus on varmistettu laissa säädetyllä tavalla.
Vaatimusta siitä, että radiolähetin saisi toimia ainoastaan sille määrätyillä yhteistaajuuksilla, on teknisesti vaikeaa soveltaa markkinoilla nykyisin saatavilla oleviin monitaajuuslaitteisiin, joihin lähettimen käyttäjä tai sen myyjä voi ohjelmoida sallitut käytettävät taajuudet. Momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että radiolähettimen luvanvaraisuus riippuisi siitä, millä taajuuksilla käyttäjä lähetintä käyttää. Mikäli lähetintä käytettäisiin ainoastaan yhteistaajuudella, sen käyttö olisi luvasta vapaata. Mikäli lähetintä käytettäisiin myös muilla kuin yhteistaajuudella, sen käyttö olisi luvanvaraista. Ehdotetun 3 momentin mukaan radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön ei tarvita radiolupaa, jos radiolähetintä käytetään ainoastaan Liikenne- ja viestintäviraston sille määräämällä yhteistaajuudella ja sen vaatimustenmukaisuus on varmistettu tässä laissa säädetyllä tavalla.
Pykälän 7 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ainoastaan sellaiset puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käytössä olevat radiolähettimet, joita käytetään yksinomaan puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käyttöön osoitetuilla taajuusalueilla, olisivat luvasta vapaita. Voimassaolevan säännöksen mukaan puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos eivät tarvitse radiolupaa yksinomaan sotilaalliseen maanpuolustukseen tarkoitetun radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos eivät tarvitse radiolupaa radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön, jos radiolähetintä käytetään ainoastaan Liikenne- ja viestintäviraston 96 §:n 1 momentin nojalla antamassa määräyksessä yksinomaan puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käyttöön määrätyillä taajuusalueilla.
Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on selventää tilanteita, joissa puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos eivät tarvitse radiolupaa käytössään oleville radiolähettimille. Voimassa oleva säännös on todettu epäselväksi etenkin tilanteissa, joissa puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos pitää hallussaan tai käyttää sellaisia radiolähettimiä, jotka ovat saman tyyppisiä kuin yleisesti muidenkin radiolaitteiden käyttäjillä. Sotilaalliseen maanpuolustukseen tarkoitetut radiolähettimet ja –järjestelmät voivat toimia myös sellaisilla taajuusalueilla, joita ei ole osoitettu ainoastaan puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käyttöön ja joilla toimii myös muita taajuuksien käyttäjiä.
Taajuushallinnollisista syistä, taajuuksien häiriöttömän käytön turvaamiseksi, on ollut myös tarvetta ohjata puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen yksinomaan sotilaalliseen maanpuolustukseen tarkoitettujen radiolähettimien ja -järjestelmien käyttöä silloin, kun näitä käytetään muilla kuin heidän yksinomaisessa käytössään olevilla taajuusalueilla. Ohjaaminen on toteutettu myöntämällä puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen käyttämille radiolähettimille ja –järjestelmille lain 96 §:n nojalla taajuuksien käyttöoikeuksia. Tämä ohjaaminen olisi kuitenkin oikeudellisesti selkeää tehdä radioluvilla.
Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen radiolähettimien ja –järjestelmien kannalta ehdotettu menettely ei muuttaisi tilannetta nykyisestä tai velvoittaisi hakemaan taajuuksien käyttöoikeuksia nykyistä laajemmin. Käytännössä puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle myönnettäisiin taajuuksien käyttöoikeuden sijaan radiolupa, joka oikeuttaisi puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen radiolähettimet tai –järjestelmät vastaavan taajuusalueen käyttöön radioluvan nojalla aikaisemmin käytetyn käyttöoikeuden sijasta. Nykytilannetta vastaavasti radioluvat olisivat myös myönnettävissä kaikille taajuusaluetta käyttäville radiolaitteille ja –järjestelmille yhdellä luvalla.
Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen radiolähettimet olisivat ehdotetun muutoksen jälkeenkin valtaosin vapautettu radioluvasta. Myönnettävien radiolupien salassapitoon sovellettaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) säännöksiä. Näin ollen ehdotettu muutos ei aiheuttaisi myöskään muutoksia puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen radiolähettimien tietoturvallisuuteen. Myönnettävistä radioluvista ei myöskään perittäisi hallinnollisista taajuusmaksuista ja Liikenne- ja viestintäviraston taajuushallinnollisista suoritteista perittävistä muista maksuista annetussa Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa (1150/2018) tarkoitettua taajuusmaksua, vaan ainoastaan asetuksessa määritelty sotilaallisen radioviestinnän taajuushallintomaksu nykyistä vastaavasti, joten ehdotettu muutos ei lisäisi puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen kustannuksia.
40 §.Radioluvan myöntäminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassaolevaa 1 momenttia. Momentin mukaan radioluvan myöntää Liikenne- ja viestintävirasto. Hakemuksessa on esitettävä Liikenne- ja viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin radioluvan myöntämisen määräajoista. Säännös vastaisi voimassaolevan lain 39 §:n 2 momenttia. Asia sopii kuitenkin paremmin säädettäväksi 40 §:ssä, jossa säädetään muista radioluvan myöntämiseen liittyvistä seikoista.
Ehdotetun momentin mukaan radiolupa sähköisten viestintäpalvelujen käyttöön tarkoitetuille radiotaajuuksille olisi myönnettävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun Liikenne- ja viestintävirasto on saanut kaikki asian ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjat. Liikenne- ja viestintävirasto voisi pidentää kuuden viikon määräaikaa enintään kahdeksalla kuukaudella, jos se on hakumenettelyn tasapuolisuuden, kohtuullisuuden, selkeyden tai avoimuuden varmistamiseksi, hakemusten täydentämiseksi taikka muusta erityisestä syystä tarpeen. Määräajan pidentämisestä olisi ilmoitettava julkisesti.
Pykälän 3 momentti vastaisi pääosin voimassaolevaa 2 momenttia. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tilanteisiin, joissa Liikenne- ja viestintäviraston sijasta valtioneuvosto myöntää radioluvan, lisättäisiin kansallisen turvallisuuden vaarantuminen. Voimassaolevan lain mukaan valtioneuvosto myöntää radioluvan Liikenne- ja viestintäviraston sijasta vain niissä tilanteissa, joissa radioluvan myöntämisellä voisi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen.
Kansallisen turvallisuuden vaarantumisella tarkoitettaisiin esimerkiksi ihmisten henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaavaa toimintaa, vieraan valtion toimintaa, joka voi aiheuttaa vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille, taloudellisille tai muille tärkeille eduille taikka ulkomaalaista tiedustelutoimintaa. Kansallista turvallisuutta uhkaavalla toiminnalla tarkoitettaisiin lähtökohtaisesti toimintaa, joka ei ensisijaisesti kohdistu kehenkään yksilönä vaan yleisemmin yhteiskuntaan ja sen ihmisyhteisöön. Kansallisen turvallisuuden vaarantumiseen liittyvät tilanteet olisivat hyvin todennäköisesti erittäin harvinaisia. Niihin voi kuitenkin liittyä poliittista tai muuta yhteiskunnallisesti laajempaa harkintaa, joka edellyttäisi tarkoituksenmukaisuusharkintaan perustuvaa valtioneuvoston päätöstä. Kansallista turvallisuutta on käsitelty myös 41 §:ää koskevissa perusteluissa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan, jos yksittäisen radioluvan myöntämisellä voi olla vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen, Liikenne- ja viestintäviraston on lupapäätöstä valmistellessaan kuultava liikenne- ja viestintäministeriötä ja toimittava yhteistyössä sen kanssa. Jos radioluvan myöntämisellä voisi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen tai ilmeisesti kansalliseen turvallisuuteen, valtioneuvosto myöntäisi radioluvan.
Ehdotettu 4 momentti vastaisi voimassaolevaa 3 momenttia. Momentin mukaan radiolupa myönnetään enintään 10 vuodeksi kerrallaan. Edellä 6 §:ssä tarkoitetun toimilupaa edellyttävän teletoiminnan tarjoamiseen käytettävän radiolähettimen ja 22 §:ssä tarkoitetun digitaalisen televisio- ja radiotoiminnan ja 34 §:ssä tarkoitetun analogisen radiotoiminnan harjoittamiseen käytettävän radiolähettimen radiolupa myönnetään kuitenkin enintään 20 vuodeksi kerrallaan.
Ehdotettu 5 momenttia vastaisi voimassaolevaa 4 momenttia. Momentin mukaan lain 11 §:ssä tarkoitetussa huutokauppamenettelyssä toimiluvan saaneelle tai tällaisen toimiluvan siirron saajalle Liikenne- ja viestintävirasto myöntää radioluvan hakemuksesta sen jälkeen, kun toimiluvan haltija on suorittanut 287 §:ssä säädetyn toimilupamaksun ensimmäisen maksuerän.
Ehdotettu 6 momentti vastaisi voimassaolevaa 5 momenttia. Momentin mukaan radiolupa, joka myönnetään 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuun enintään kolme kuukautta kestävään toimintaan, voidaan myöntää uudelleen samalle tai osittain samalle peittoalueelle ja samalle toiminnanharjoittajalle tai pääosin saman ohjelmiston tarjoamiseen aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen radioluvan päättymisestä. Mitä edellä säädetään, ei kuitenkaan koske toimintaa, joka on tilapäistä tai ei ole muusta syystä jatkuvaa tai säännöllistä.
Ehdotettu 7 momentti vastaisi voimassaolevaa 6 momenttia. Momentin mukaan radiolupa myönnetään 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuun vähäiseen, rajatulla alueella harjoitettavaan radiotoimintaan enintään vuodeksi kerrallaan.
Ehdotettu 8 momentti vastaisi voimassaolevaa 7 momenttia. Momentin mukaan radiolupa 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuun toimintaan on myönnettävä, jos ei ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo tätä lakia tai syyllistyy rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun kiihottamiseen kansanryhmää vastaan taikka 10 a §:ssä tarkoitettuun törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.
41 §.Radioluvan ja taajuusvarauksen myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentin 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Ehdotuksen mukaan radiolupa voitaisiin jättää myöntämättä myös tilanteessa, jossa on syytä epäillä radioluvan myöntämisen sitä hakeneelle taholle vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta. Kansallisen turvallisuuden käsitettä on käsitelty edellä 40 §:n perusteluissa.
Tällä hetkellä laissa ei ole säädetty lupaviranomaiselle mahdollisuutta arvioida radioluvan myöntämisen vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen. Yksittäinen radiolupaa koskeva asia ei voi nykyisen lainsäädännön nojalla myöskään kansalliseen turvallisuuteen liittyvien näkökohtien vuoksi siirtyä valtioneuvoston ratkaistavaksi. Tämän vuoksi edellä esitetään muutosta myös lain 40 §:ään.
Ehdotetun 4 kohdan mukaan radiolupa tai taajuusvaraus on myönnettävä, jos Liikenne- ja viestintävirastolla ei ole perusteltua syytä epäillä hakijan rikkovan radioviestintää koskevia säännöksiä, määräyksiä tai radiolupaan liitettyjä ehtoja tai vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta.
Muun muassa verkkotoimiluvan myöntämiseen, siirtämiseen ja taajuuksien vuokraamiseen liittyen voimassaolevassa laissa on jo säännöksiä, joissa valtioneuvoston myönteinen hallintopäätös edellyttää, ettei asia vaaranna ilmeisesti kansallista turvallisuutta. Säännösten tarkoituksena on ollut vastata turvallisuusympäristön muutoksiin myös viestintäverkkojen osalta.
Viestintäverkkojen varma ja turvallinen toiminta on tärkeää tietoyhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta. Myös muu kuin toimiluvanvaraiseen tele- ja digitaaliseen joukkoviestintään liittyvä radioviestintä voi olla tällaista merkittävää viestintää.
Tilanteet, joissa radioluvan myöntäminen voisi vaarantaa kansallista turvallisuutta, ovat erittäin harvinaisia. Kansallinen turvallisuus voisi vaarantua esimerkiksi silloin, jos radiolähetintä pitäisi hallussa yritys, jonka Suomen turvallisuusetujen vahingoittamistarkoituksesta olisi vahva epäilys. Kyse voisi olla esimerkiksi satelliittien maa-asemista tai tutkista.
42 §.Lupaehdot. Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Momentin mukaan suuren häiriöriskin aiheuttavan radiolähettimen lupaehdoissa voidaan määrätä, ettei lähetintä saa ottaa käyttöön, ennen kuin Liikenne- ja viestintävirasto on tarkastuksen perusteella hyväksynyt käyttöönoton. Liikenne- ja viestintävirasto määrää ne radiolähetinlajit, joiden katsotaan aiheuttavan suuren häiriöriskin, ja antaa tarkemmat määräykset niiden tarkastusmenettelystä, sekä lähettimien säätämisestä ja muista siihen verrattavista käyttöönoton hyväksymisen edellytyksistä.
Koska radiolaitteiden vaatimustenmukaisuus on radiolaitedirektiivillä (2014/53/EU) harmonisoitu, ei momentissa säädetty kansallinen ennakkotarkastusmenettely ole enää mahdollinen. Tämän vuoksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että suuren häiriöriskin radiolähettimen radioluvan ehdoissa ei enää voida määrätä ennakkotarkastusmenettelystä. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lupaehdoissa voidaan määrätä, että radiolähetin on kuuden kuukauden kuluessa lähettimen käyttöönotosta tarkastettava luvanhaltijan hakemuksesta.
Säännös koskisi myös sellaisen suuren häiriöriskin lähettimen tarkistusta, jonka ominaisuuksia on muutettu luvan voimassaoloaikana. Kyseessä olisi erityinen tarkastamisvelvollisuus, eikä Liikenne- ja viestintäviraston valvontatehtävään kuuluva tarkastus. Suuren häiriöriskin lähettimien tarkastusmahdollisuus on tarpeellista säilyttää laissa, koska ne usein muodostuvat asemakohtaisesta laitekokonaisuudesta, joka on käyttöä varten säädettävä ja suunnattava määräysten ja radioluvan ehtojen mukaisesti. Luvanhaltija vastaa näistä toimista itse, jonka vuoksi liikenne- ja viestintäviraston on voitava tarkastaa tehdyt asetukset. Voimassa olevan sääntelyn mukaisissa tarkastuksissa asetuksissa on usein havaittu virheitä ja puutteita.
45 §.Taajuusvarauksen myöntäminen. Pykälän 2 ja 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto myöntää 6 §:ssä tarkoitetun verkkotoimiluvan ja 34 §:ssä tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltijalle taajuusvarauksen toimiluvan voimaantulosta lukien ilman hakemusta. Momenttia esitetään muutettavaksi siten, että velvollisuus myöntää taajuusvaraus ilman hakemusta 34 §:ssä tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltijalle analogisen radiotoiminnan harjoittamiseen poistetaan. Maininta analogisesta radiotoiminnasta tulisi näin ollen poistaa myös pykälän 3 momentista.
Taajuusvarauksella tarkoitetaan mahdollisuutta etukäteen varata tarvittavat taajuudet radiolähettimen tai radiojärjestelmän käyttöön. Radiolähettimen tai kokonaisen radiojärjestelmän hankkiminen sekä radiojärjestelmän suunnittelu ja toteuttaminen edellyttävät tietyissä tapauksissa ennen hankinnasta päättämistä varmaa ennakkotietoa taajuuksista, jotka Liikenne- ja viestintävirasto radioluvassa osoittaisi laitteen käyttöön.
Analogisessa radiotoiminnassa taajuusvaraukselle ei ole vastaavaa tarvetta, koska tarvittavat taajuudet käytännössä varataan toimiluvanhaltijan käyttöön myönnettäessä toimintaan tarvittava ohjelmistotoimilupa. Ohjelmistotoimiluvassa määrätään ne taajuuskokonaisuudet ja alueet, joilla toimiluvanhaltija on oikeutettu harjoittamaan analogista radiotoimintaa. Ohjelmistotoimiluvan lisäksi analogisen radiotoiminnan harjoittajalla tulee olla lain 39 §:ssä säädetty radiolupa toiminnassa käytettävän radiolähettimen tai radioaseman hallussapitoon ja käyttöön. Lain 41 §:n 3 momentin mukaan tällaista radiolupaa ei voida myöntää, jos hakijalla ei ole tarvittavaa ohjelmistotoimilupaa. Näin ollen radiolupa voidaan kyseessä oleville taajuuksille myöntää vain asianomaisen ohjelmistotoimiluvan haltijalle, eikä siksi tarvita erillistä taajuusvarausta radioaseman suunnittelua tai hankkimista varten.
Lisäksi muutettavaksi esitettävä voimassa oleva säännös on osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi radioluvista perittävien taajuushallinnollisten maksujen kannalta. Toimijoilta on jouduttu perimään lyhyellä aikavälillä maksu sekä taajuusvarauksesta että radioluvasta.
51 §. Markkinamäärittely. Ehdotettu pykälä koskee Liikenne- ja viestintäviraston tekemää markkinamäärittelyä. Pykälä vastaisi sisällöltään pääasiallisesti voimassaolevan lain 51 §:ää. Lain soveltamisen selkeyttämiseksi viittaus komission markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskeviin suuntaviivoihin sekä komission suositukseen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista lisättäisiin pykälään. Ehdotetun momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi ottaa komission suuntaviivat ja suositus mahdollisimman tarkasti huomioon määritellessään merkityksellisiä hyödykemarkkinoita ja maantieteellisiä markkinoita. Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston olisi analysoitava markkinat, jotka eivät sisälly komission suositukseen, mutta joille on asetettu Suomessa tämän lain mukaisia velvollisuuksia aiempien 52 §:n mukaisten markkina-analyysien perusteella, sekä muita markkinoita, joilla on riittävät perusteet komission markkinasuosituksen mukaisen kolmen kriteerin testin täyttymiselle. Kolmen kriteerin testillä tarkoitetaan kriteeristöä, jonka täyttyessä markkinoita voidaan nimetä ennakkosääntelyn alaiseksi. Ensinnäkin tämä edellyttää, että markkinoilla on suuria ja pysyväisluonteisia esteitä markkinoille pääsylle. Toisen kriteerin mukaan markkinoiden rakenne ei ole omiaan johtamaan todelliseen kilpailuun. Kolmantena kriteerinä on, että yleisen kilpailuoikeuden soveltaminen ei yksin riittäisi korjaamaan näitä markkinahäiriöitä. Komission suosituksessa merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista yksilöidään sähköisen viestinnän tuote- ja palvelumarkkinat, jotka ominaisuuksiensa perusteella saattavat edellyttää tämän lain mukaisten sääntelyvelvoitteiden asettamista 53 tai 54 §:n mukaisesti.
Komissio kuulee suositusta valmistellessaan kansallisia sääntelyviranomaisia sekä huomioi BERECin asiasta antaman lausunnon. Komissio sisällyttää tuote- ja palvelumarkkinat suositukseen, jos se katsoo, että markkinoille tulolle on suuria ja pysyväisluonteisia rakenteellisia, oikeudellisia tai sääntelyllisiä esteitä tai jos markkinarakenne ei ole omiaan johtamaan todelliseen kilpailuun merkityksellisellä aikavälillä, eikä pelkän kilpailulainsäädännön soveltaminen riitä korjaamaan todettuja markkinoiden häiriöitä.
Komissio tarkastelee suositusta uudelleen 21.12.2020 mennessä ja tämän jälkeen säännöllisin väliajoin. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi tarvittaessa otettava huomioon 51 a §:n mukaisen maantieteellisen kartoituksen tulos. Pykälällä pannaan täytäntöön teledirektiivin 64 artiklan 3 kohta.
51 a §. Viestintäverkkoja koskeva maantieteellinen kartoitus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 51 a §, joka koskisi viestintäverkkoihin liittyviä maantieteellisiä kartoituksia ja ennusteita. Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä vähintään kolmen vuoden välein maantieteellinen kartoitus laajakaistaverkkojen kattavuudesta. Enimmäisaika maantieteellisten kartoitusten tekemisen välissä olisi teledirektiivin mukainen enimmäisaika, joka ei rajoittaisi viraston mahdollisuutta tehdä kartoituksia tätä useammin. Tällä hetkellä virasto kerää vuosittain tietoja esimerkiksi laajakaistan saatavuudesta, eikä pykälällä ole tarkoitus muuttaa nykykäytäntöä tältä osin. Jotta tietoja voidaan hyödyntää ehdotetussa pykälässä tarkoitettuihin tarkoituksiin, on tärkeää, että tiedot ovat mahdollisimman ajantasaisia. Esimerkiksi kolme vuotta vanhat tiedot eivät luultavasti olisi riittävän luotettavia esimerkiksi kulloinkin vallitsevaa markkinatilannetta analysoitaessa.
Teledirektiivin 22 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäinen maantieteellinen kartoitus olisi tehtävä viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2023. Nykykäytännön mukaisesti Liikenne- ja viestintävirasto tekisi kuitenkin seuraavan kartoituksen jo ennen vuotta 2023. BEREC antaa suuntaviivat maantieteellisten kartoitusten ja ennusteiden johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi viimeistään 21.6.2020. Viraston tulee hyödyntää suuntaviivoja maantieteellistä kartoitusta laatiessaan. Säännöksen tavoitteena on mahdollistaa, että Liikenne- ja viestintävirastolla, muilla viranomaisilla sekä laajakaistayhteyksien käyttäjillä olisi riittävästi tietoa laajakaistan paikallisesta ja alueellisesta saatavuudesta sekä teleyrityksillä tietoa muiden teleyritysten yhteyksien tarjonnasta. Lisäksi tietojen kerääminen ja julkaiseminen todennäköisesti edistäisi investointeja muun muassa erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 22 artiklan 1 ja 7 kohta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi sisällyttää maantieteelliseen kartoitukseen ennusteen laajakaistaverkkojen kattavuudesta. Viraston laatiman ennusteen tulisi sisältää erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin liittyvät investointisuunnitelmat sen määrittelemän ajanjakson aikana. Ennusteiden tulisi koskea enintään kolmen vuoden ajanjaksoja. Jos virasto päättäisi laatia ennusteen, olisi sen pyydettävä yrityksiltä ja muilta viranomaisilta asianmukaiset tiedot niiden suunnitelmista ottaa käyttöön uusia verkkoja sekä laajentaa tai parantaa olemassa olevia verkkojaan siltä osin kuin tällaisia tietoja on saatavilla ja ne voidaan toimittaa kohtuullisin toimin. Viraston tulisi ottaa huomioon ennustetta laatiessaan palveluntarjoajien investointiaikeet tietojen keräyshetkellä sekä telemarkkinoiden taloudelliset näkymät. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 22 artiklan 1 kohta.
Virasto voisi pyytää kartoitusten ja ennusteiden laatimista varten tarvittavat tiedot viranomaisten yleistä tiedonsaantia koskevan 315 §:n mukaisesti. Lisäksi 315 §:ään esitetään lisättäväksi Liikenne- ja viestintävirastolle valtuus antaa määräyksiä ehdotetun pykälän nojalla kerättävistä tiedoista.
Ehdotetun 3 momentin mukaan virasto voisi nimetä yksittäisiä ja tarkasti määriteltyjä alueita, joille ehdotetun 1 momentin mukaisesti kerättyjen tietojen ja mahdollisesti laaditun ennusteen mukaan ei suunnitella otettavan käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoa sillä ajanjaksolla, jonka ennuste kattaa. Liikenne- ja viestintävirasto voisi nimetä tällaisia alueita myös tilanteessa, jossa olemassa olevia verkkoja ei suunniteltaisi paranneltavan tai laajennettavan siten, että niiden suorituskyky nousisi vähintään 100 megabitttiä sekunnissa latausnopeuteen.
Viraston olisi julkaistava nämä alueet. Virasto voisi pyytää yrityksiä ja viranomaisia ilmoittamaan kohtuullisen ja riittävän määräajan puitteissa aikeistaan ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja tällaisilla nimetyillä alueilla. Jos joku yritys tai viranomainen kyseisen pyynnön perusteella ilmoittaa tällaisista aikomuksistaan, Liikenne- ja viestintävirasto voisi velvoittaa muita yrityksiä ilmoittamaan vastaavista aikeistaan tai aikeistaan tehdä olemassa olevaan verkkoon merkittäviä parannuksia tai laajennuksia, joilla verkon suorituskyky nostetaan vähintään 100 megabititiä sekunnissa latausnopeuteen, nimetyllä alueella. Viraston olisi ilmoitettava kiinnostuksensa ilmaisseelle yritykselle, onko alueella olemassa tai todennäköisesti tulossa viestintäverkko. Viraston olisi ilmoitettava olemassa olevasta tai todennäköisesti tulevasta verkosta riippumatta siitä, onko verkon latausnopeus yli tai alle 100 megabittiä sekunnissa.
Viraston olisi noudatettava tehokasta, puolueetonta, avointa ja syrjimätöntä menettelyä. Teledirektiivin mukaan menettely loisi avoimuutta toimijoille, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoon, sillä ne pystyisivät arvioimaan todennäköisen kilpailun kyseisillä alueilla. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 22 artiklan 2–4 kohta.
Ehdotetun 4 momentin mukaan viranomaisten on otettava huomioon maantieteellisen kartoituksen ja ennusteen tulokset sekä nimetyt alueet laatiessaan kansallisia laajakaistasuunnitelmia, myöntäessään julkista tukea laajakaistaverkkojen rakentamiseen, asettaessaan verkkotoimilupien peittovelvoitteita sekä tarkastaessaan yleispalveluvelvollisuuden soveltamisalaan kuuluvien palveluiden saatavuutta.
Momentti esitetään kirjoitettavaksi siten, että se koskisi kaikkia viranomaisia, jotka hoitavat siinä lueteltuja tehtäviä sen sijasta, että momentissa nimenomaisesti mainittaisiin kyseiset viranomaistahot. Tämä mahdollistaisi momentin soveltamisen muuttamattomana myös tilanteessa, jossa julkista tukea myöntävät viranomaiset vaihtuvat. Laissa säädettyjen tehtävien lisäksi viranomaiset voivat muilta osin päättää, missä tehtävissään ne hyödyntäisivät tämän pykälän mukaisia tietoja. Lain 318 §:ssä säädetään, millä edellytyksin Liikenne- ja viestintävirasto voisi luovuttaa ehdotetun pykälän nojalla kerättyjä tietoja muille viranomaisille sekä komissiolle. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 22 artiklan 5 kohta.
52 §. Markkina-analyysi ja päätös huomattavasta markkinavoimasta. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tekemistä markkina-analyyseista. Pykälän voimassaolevan 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston on kilpailutilanteen selvittämiseksi tehtävä merkityksellisistä tukku- ja vähittäismarkkinoista säännöllisin väliajoin markkina-analyysi. Säännöllisin väliajoin tehtävät markkina-analyysit antavat Liikenne- ja viestintävirastolle mahdollisuuden reagoida markkinoilla tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi etukäteen asetettu aikataulu antaa markkinatoimijoille varmuutta sääntelyolosuhteiden osalta. Ehdotetun momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto tekisi jatkossakin markkina-analyysit säännöllisin väliajoin. Teledirektiivin vuoksi markkina-analyysisykliä ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi. Jatkossa Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä markkina-analyysi viimeistään kolmen vuoden kuluttua komission antamasta markkinasuosituksesta, jos kyseessä ovat aiemmin määrittelemättömät markkinat ja vähintään viiden vuoden välein, jos kyseessä ovat jo aiemmin määritellyt markkinat. Viiden vuoden määräaikaa voitaisiin pidentää enintään vuodella, jos Liikenne- ja viestintävirasto pyytäisi sitä komissiolta vähintään neljä kuukautta ennen määräajan päättymistä, eikä komissio kieltäisi sitä kuukauden kuluessa pyynnöstä.
Tätä aikataulua sovellettaisiin sillä edellytyksellä, ettei markkinaolosuhteissa tapahtuisi sellaisia muutoksia, jotka edellyttäisivät uutta markkina-analyysia nopeammalla aikataululla. Direktiivin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston katsotaan noudattaneen viiden vuoden määräaikaa, jos se vähintään joka viides vuosi tekee komissiolle ilmoituksen, johon sisältyy uusi arvio markkinoiden määrittelystä ja huomattavasta markkinavoimasta. Lisäksi momenttiin lisättäisiin viittaus komission markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskeviin suuntaviivoihin, jotka Liikenne- ja viestintäviraston olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon markkina-analyysia tehdessään. Lisäys ei muuttaisi nykytilaa, sillä Liikenne- ja viestintävirasto huomioi suuntaviivat jo nykyään markkina-analyysia tehdessään. Viittauksen lisääminen lakiin selkeyttäisi kuitenkin säännöksen soveltamista. Liikenne- ja viestintävirasto voi tarvittaessa tehdä 308 §:n mukaisesti yhteistyötä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa markkina-analyysia laatiessaan. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 67 artiklan 1 ja 5 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi mahdollisuus pyytää BERECiltä apua markkina-analyysin tekemiseen, siinä tapauksessa, että Liikenne- ja viestintävirasto katsoisi, ettei se pysty tekemään markkina-analyysia 1 momentin mukaisessa aikataulussa. BEREC voisi antaa tällaista apua esimerkiksi muodostamalla asiaa käsittelevän työryhmän, joka koostuisi muiden kansallisten sääntelyviranomaisten edustajista. Jos Liikenne- ja viestintävirasto saisi BERECiltä apua markkina-analyysin valmistelussa, Liikenne- ja viestintäviraston olisi ilmoitettava toimenpide-ehdotuksensa komissiolle 82 §:n mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetusta aikarajasta. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 67 artiklan 6 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin uusista edellytyksistä, joiden tulee täyttyä, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa kyseisillä markkinoilla huomattavan markkinavoiman aseman perusteella velvollisuuksia. Edellytysten mukaan velvollisuuksia voisi asettaa, jos kyseisille markkinoille tulolle olisi suuria ja pysyväisluonteisia rakenteellisia, oikeudellisia tai sääntelyllisiä esteitä, markkinarakenne ei olisi omiaan johtamaan todelliseen kilpailuun merkityksellisellä aikavälillä eikä pelkän kilpailulainsäädännön soveltaminen riittäisi korjaamaan markkinoiden häiriöitä. Kaikkien edellytysten on täytyttävä, jotta huomattavaan markkinavoimaan liittyviä velvollisuuksia olisi mahdollista asettaa. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioida markkinoille pääsyn esteiden taustalla olevan infrastruktuuripohjaisen ja muun kilpailun tila, kun se arvioi, onko markkinarakenne omiaan johtamaan todelliseen kilpailuun. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 67 artiklan 1 ja 3 kohta.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi katsoa, että 3 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät automaattisesti, jos tarkastellut markkinat sisältyvät komission suositukseen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista luetelluilla markkinoilla, jollei se erikseen toteaisi, ettei yksi tai useampi 3 momentissa tarkoitetuista edellytyksistä täyty. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 67 artiklan 1 ja 3 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi arvioida markkinoita ennakoivasta näkökulmasta, kun se tekee markkina-analyysia. Arvio tulisi perustaa sellaiseen lähtötilanteeseen, jossa markkinoita ei olisi lainkaan säädelty. Mikäli markkinoiden toimivuutta arvioitaisiin perustuen tilanteeseen, jossa markkinoille on asetettu huomattavan markkinavoiman sääntelyä, olisivat markkina-analyysin johtopäätökset kilpailuongelmista epäluotettavia. Momenttiin sisällytettäisiin nelikohtainen lista asioista, joita Liikenne- ja viestintäviraston tulisi arviointia tehdessään huomioida. Ensinnäkin Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioida sellaiset markkinoiden kehityssuunnat, jotka vaikuttavat tosiasiallisen kilpailun syntymiseen. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi myös huomioida kaikki asiaan vaikuttavat tukku- ja vähittäismyyntitason kilpailunrajoitukset riippumatta siitä, ovatko tällaiset rajoitukset osa merkityksellisiä markkinoita. Myös muut merkityksellisille markkinoille tai niihin läheisesti liittyville vähittäismarkkinoille asetetut sääntelyt tai toimenpiteet tulisi huomioida markkina-analyysissa. Toimenpiteet voisivat olla esimerkiksi 55 §:ssä tarkoitettuja muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavia velvollisuuksia sekä verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä annetun lain (276/2016) mukaisia velvollisuuksia.
Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioida muille merkityksellisille markkinoille huomattavan markkinavoiman perusteella asetetut velvollisuudet. Jos tässä momentissa tarkoitetuilla seikoilla ei Liikenne- ja viestintäviraston mukaan voisi perustella huomattavaan markkinavoimaan liittyvien velvollisuuksien asettamista, ei tällaisia velvollisuuksia saisi asettaa. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 67 artiklan 2 ja 3 kohta.
Ehdotettu 6 momentti koskisi BERECin tekemää analyysia valtioiden rajat ylittävistä markkinoista. Momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan jäsenvaltion eli ETA-valtion kanssa pyytää yhteistyöelintä tekemään tällaisen analyysin. Analyysi pitäisi tehdä myös komission pyynnöstä. Pyyntö pitäisi perustella ja sen tueksi pitäisi osoittaa näyttöä analyysin tarpeellisuudesta. Analyysin tekemisen jälkeen komissio voi hyväksyä päätöksiä, joissa määritellään valtioiden rajat ylittävät markkinat kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti. Komission on päätöstä antaessaan otettava huomioon BERECin analyysi mahdollisimman tarkasti huomioon ja kuultava sidosryhmiä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 65 artiklan 1 kohta.
Ehdotettu 7 momentti vastaisi osittain sisällöltään voimassaolevaa 52 §:n 2 momenttia, jossa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta tehdä markkina-analyysi yhteistyössä toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa, jos kyse on valtion rajat ylitettävistä markkinoista. Momenttia ei tältä osin esitetä muutettavaksi, mutta siinä täsmennettäisiin, että markkina-analyysin lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä yhteen sovitetusti toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa päätös huomattavan markkinavoiman perusteella 53, 53 a tai 54 §:n mukaisesti asetettavista, muutettavista tai poistettavista velvollisuuksista.
Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston olisi mahdollista toimia näin myös tilanteessa, jossa komissio ei ole antanut valtioiden rajat ylittävistä markkinoista päätöstä, mutta maiden markkinaolot muutoin ovat riittävän yhtenäiset. Markkinaolojen tulisi olla siten riittävän yhdenmukaiset, että velvollisuuksien asettaminen koordinoidusti voisi hyödyttää. Markkinaolot voivat olla yhdenmukaiset esimerkiksi samanlaisten kustannusten, markkinarakenteen tai teleyritysten osalta taikka jos markkinoilla on rajat ylittävää kysyntää.
Lisäksi pykälätekstiin nostettaisiin viittaus komission markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskeviin suuntaviivoihin, jotka Liikenne- ja viestintäviraston ja toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon. Jos Liikenne- ja viestintävirasto tekee markkinamäärittelyn tai asettaa huomattavaan markkinavoimaan liittyvät velvollisuudet yhteensovitetusti toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa, tulee sen myös kuulla komissiota ja BERECiä 82 ja 83 §:n mukaisesti yhteensovitetusti toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa.
Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 8 momentti, jossa säädettäisiin valtioiden rajat ylittävän kysynnän määrittelemisestä. Valtion rajat ylittävää kysyntää voisi ilmetä esimerkiksi tilanteessa, jossa loppukäyttäjän toimipaikat sijaitsevat useassa eri jäsenvaltiossa tai muussa tilanteessa, jossa yhdeltä tai useammalta loppukäyttäjältä ilmenisi rajat ylittävää kysyntää, mutta markkinat olisi määritelty ainoastaan kansallisesti tai alueellisesti. Ehdotetun momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi yhdessä toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa pyytää BERECiä tekemään analyysin mahdollisesta valtioiden rajat ylittävästä loppukäyttäjien kysynnästä. Myös komissio tai markkinatoimijat voisivat tehdä vastaavan pyynnön. Pyyntö olisi mahdollista tehdä, jos pyynnön tekijä on havainnut vakavia ongelmia kysyntään vastaamisessa 51 §:ssä tarkoitetussa komission suosituksessa luetelluilla markkinoilla. Pyynnön tueksi olisi esitettävä perustelut ja riittävästi näyttöä. Tällaisen pyynnön saatuaan BERECin olisi tehtävä analyysi valtioiden rajat ylittävästä loppukäyttäjien sellaisten tuotteiden ja palvelujen kysynnästä, joita tarjotaan yhdellä tai useammalla komission suosituksessa luetelluilla markkinoilla. Analyysi voisi koskea lisäksi sellaisia tuotteita ja palveluita, joita tarjotaan eri ETA-valtioissa eri tavoin määritellyillä markkinoilla, jos nämä tuotteet ja palvelut ovat korvattavissa jollain suosituksessa luetelluilla markkinoilla toimitettavilla tuotteilla ja palveluilla.
BERECin tekemä analyysi ei rajoittaisi Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuutta tehdä 7 momentissa tarkoitetulla tavalla markkina-analyysi yhteensovitetusti toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa tai 51 §:ssä tarkoitettua markkinamäärittelyä. Jos BEREC antaa analyysin perusteella suuntaviivoja yhteisistä lähestymistavoista, Liikenne- ja viestintäviraston olisi otettava ne mahdollisimman tarkasti huomioon 53, 53 a ja 54 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksia asettaessaan.
BEREC voi antaa suuntaviivoja, jos se katsoo, että valtioiden rajat ylittävä kysyntä on merkittävää, mutta siihen ei pystytä riittävällä tavalla vastaamaan. Suuntaviivoilla vahvistetaan yhteiset lähestymistavat, joiden pohjalta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vastata määriteltyyn valtioiden rajat ylittävään kysyntään. Suuntaviivoissa voidaan esimerkiksi antaa ohjeistus sellaisten tukkumarkkinoiden käyttöoikeustuotteiden teknisten eritelmien yhdenmukaistamiselle, jolla olisi mahdollista vastata kyseiseen määriteltyyn rajat ylittävään kysyntään. BERECin tulee kuulla sidosryhmiä ja toimia yhteistyössä komission kanssa suuntaviivoja antaessaan. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 66 artikla.
Ehdotetussa 9 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston päätöksestä määrätä yritys huomattavan markkinavoiman yritykseksi. Momentti vastaisi sisällöltään pääosin voimassaolevaa 3 momenttia. Lain selkeyttämisen vuoksi viittaus komission markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskeviin suuntaviivoihin lisättäisiin momenttiin. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi soveltaa komission laatimia suuntaviivoja arvioidessaan kilpailun toimivuutta tietyillä markkinoilla sekä yritysten markkina-aseman merkittävyyttä. Komission laatimissa suuntaviivoissa käsiteltäisiin nykyisten markkinoiden lisäksi kehittymässä olevien uusien markkinoiden arviointia. Komissio kuulee BERECiä suuntaviivoja valmistellessaan sekä tarkastelee suuntaviivoja säännöllisin väliajoin ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, taloustieteellisen ajattelun sekä kokemukset markkinoilta.
Lisäksi voimassaolevasta 3 momentista erotettaisiin läheisiä markkinoita koskeva säännös uudeksi 10 momentiksi. Jatkossa merkityksellisten markkinoiden läheisessä yhteydessä oleville markkinoille voisi asettaa vain tiettyjä 8–10 momentissa tarkoitettuja velvollisuuksia, joten mahdollisuus asettaa velvollisuuksia merkityksellisten markkinoiden kanssa läheisessä yhteydessä oleville markkinoille olisi lain soveltamisen selkeyttämiseksi tarkoituksenmukaista siirtää omaan momenttiinsa. Ehdotetuilla 9 ja 10 momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 63 artikla ja 67 artiklan 4 kohta.
Ehdotetussa 11 momentissa säädettäisiin tilanteista, joissa Liikenne- ja viestintäviraston pitäisi muuttaa tai peruuttaa huomattavaa markkinavoimaa koskeva päätös. Momentti vastaisi pääasiallisesti pykälän voimassaolevaa 5 momenttia. Ehdotetun lisäyksen mukaan huomattavan markkinavoiman asema olisi poistettava tilanteessa, jossa 3–5 momentissa säädetyt edellytykset eivät täyttyisi. Aiemmin Liikenne- ja viestintävirastolla on ollut velvollisuus poistaa huomattavan markkinavoiman asema ainoastaan tilanteessa, jossa yrityksellä ei enää ole huomattavaa markkinavoimaa. Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin toimivalta varmistaa, että huomattavan markkinavoiman yritys ilmoittaisi asianmukaisesti velvollisuuksiensa poistamisesta niille osapuolille, joita velvollisuuksien poistaminen koskee. Tämän varmistamiseksi Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa määräajan ilmoituksen tekemiselle sekä vahvistaa siihen liittyviä erityisedellytyksiä ja irtisanomisaikoja. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi edellytyksiä määritellessään ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan käyttöoikeuden tarjoajien ja hakijoiden väliset sopimukset, joita on tehty asetettujen velvollisuuksien perusteella. Tällaiset sopimukset saattavat sisältää irtisanomisaikoja tai muita ehtoja, joilla turvataan käyttöoikeuden hakijan oikeuksia tietyksi ajaksi. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi lisäksi huomioida markkinatoimijoiden tosiasialliset mahdollisuudet tarttua mahdollisiin kaupallisiin tukkutason käyttöoikeutta tai yhteisinvestointeja koskeviin tarjouksiin. Myös aikaisempien sopimusten valvonnan laajuus ja ajoitus irtisanomisajan alettua tulisi huomioida Liikenne- ja viestintäviraston asettamissa siirtymäjärjestelyissä. Lisäksi momentissa korjattaisiin pykäläviittaukset vastaamaan esityksessä ehdotettuja muita muutoksia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 67 artiklan 3 kohta.
53 §. Tukkumarkkinoilla huomatavan markkinavoiman yritykselle asetettavat velvollisuudet. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle tässä laissa tarkoitettuja velvollisuuksia. Toimivalta velvollisuksien asettamiseen vastaa teledirektiivin 68 mukaisia mahdollisuuksia velvollisuuksien asettamiseen Teledirektiivin 68 artiklan 3 kohdan mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa muita kuin teledirektiivin mukaisia käyttöoikeusvelvollisuuksia ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa komission suostumuksella. Momentti vastaisi pykälän voimassaolevaa 1 momenttia, mutta sen sanamuotoa yhdenmukaistettaisiin muuta huomattavaa markkinavoimaa koskevien säännösten kanssa vaihtamalla sana velvoite velvollisuuteen. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 67 artiklan 4 kohta ja 68 artiklan 2–4 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Säännös koskisi sellaisia huomattavan markkinavoiman yrityksiä, joiden huomattavan markkinavoiman on katsottu lain 52 §:n 10 momentin mukaisesti ulottuvan merkityksellisten markkinoiden läheisessä yhteydessä oleville markkinoille. Säännöksellä rajoitettaisiin niitä velvollisuuksia, joita läheisessä yhteydessä oleville markkinoille voitaisiin asettaa, sillä säännöksen mukaan voitaisiin asettaa ainoastaan 68–71 ja 74 §:n mukaisia velvollisuuksia. Ehdotetulla momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 63 artiklan 3 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen velvollisuuksien asettamista harkitessaan arvioitava, riittäisivätkö 55 §:n perusteella asetettavat velvollisuudet, kaupalliset käyttöoikeustarjoukset tai 53, 53 a tai 54 §:n perusteella aiemmin asetetut velvollisuudet loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Kaupallisten sopimusten riittävyyttä arvioitaessa tulisi tarkastella markkinoiden uusia kehityssuuntia, millä saattaisi olla vaikutuksia kilpailudynamiikkaan markkinoilla. Tällaisia kaupallisia sopimuksia voisi olla esimerkiksi yhteisinvestointisopimukset. Liikenne- ja viestintävirastolla tulee kuitenkin olla mahdollisuus asettaa huomattavan markkinavoiman yrityksille velvollisuuksia tämän pykälän mukaisesti, jos huomattavan markkinavoiman yritys esimerkiksi sanoisi irti kaupallisen sopimuksen tai jos sopimuksen ehdot eivät riittävällä tavalla turvaisi loppukäyttäjien etua. Ehdotetulla momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 73 artiklan 2 kohta.
Ehdotettu 4 momentti vastaisi pääasiallisesti voimassaolevan lain 2 momenttia. Sitä kuitenkin ehdotettaisiin muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin jatkossa 1 momentin lisäksi tiettyjen markkinoiden läheisessä yhteydessä olevia markkinoita koskevaan 2 momenttiin. Lisäksi momentissa olevaan listaukseen niistä seikoista, jotka Liikenne- ja viestintäviraston tulee ottaa huomioon velvollisuuksia asettaessaan, tehtäisiin muutamia teledirektiivin mukaisia muutoksia. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioidessaan huomattavan markkinavoiman yrityksen tekemät investoinnit ja riskit huomioida erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkoon tehdyt investoinnit. Liikenne- ja viestintäviraston olisi varmistettava, että uuden infrastruktuurin käyttöoikeuden luovutukseen liittyvien velvollisuuksien ehdot heijastaisivat investointipäätöksen taustalla olevia olosuhteita huomioiden esimerkiksi rakentamiskustannukset, uusien tuotteiden ja palvelujen odotettu käyttöönottovauhti sekä odotettu vähittäishintojen taso. Kun Liikenne- ja viestintävirasto arvioisi tarvetta turvata kilpailua pitkällä aikavälillä, sen tulisi erityisesti huomioida taloudellisesti tehokas infrastruktuurikilpailu ja kestävää kilpailua tukevat investointimallit, kuten esimerkiksi yhteisinvestointeihin perustuvat mallit. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolle asetettaisiin velvollisuus ottaa huomioon odotettavissa oleva teknologinen kehitys, joka vaikuttaa verkon suunnitteluun ja hallintaan sekä tarve varmistaa teknologianeutraalius, joka antaa osapuolille mahdollisuuden omien verkkojen suunnitteluun ja hallintaan. Momentin luettelo olisi esimerkinomainen, ja siten Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioida kaikki sellaiset seikat, joiden avulla se pystyy arvioimaan asetettavien velvollisuuksien asianmukaisuutta ja suhteellisuutta. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 68 artiklan 2 ja 4 kohta.
Ehdotettu 5 momentti vastaisi pykälän voimassaolevaa 3 momenttia.
Ehdotettu 6 momentti vastaisi pääasiasiallisesti voimassaolevan lain 4 momenttia. Momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden perusteella Liikenne- ja viestintäviraston on muutettava huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia koskevaa päätöstään. Momenttiin lisättäisiin viittaus uuteen 2 momenttiin, jotta muuttamisperusteet koskisivat jatkossakin tilanteita, joissa huomattavan markkinavoiman yritykselle on asetettu velvollisuuksia merkityksellisten markkinoiden läheisessä yhteydessä oleville markkinoille. Momentilla pantaisiin täytäntöön 67 artiklan 4 kohta.
53 a §.Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavat velvollisuudet. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin niistä velvollisuuksista, joita Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle, joka toimii ainoastaan tukkumarkkinoilla. Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivalle yritykselle voisi lähtökohtaisesti asettaa ainoastaan 56 §:n 3 momentin mukaisia käyttöoikeusvelvollisuuksia, 61 §:n mukaisia yhteenliittämisvelvollisuuksia, 67 §:n mukaisia teknisiä velvollisuuksia, 68 §:n mukaisia syrjimättömyysvelvollisuuksia sekä 71 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja oikeudenmukaista ja kohtuullista hinnoittelua koskevia velvollisuuksia
Velvollisuuksien asettaminen olisi mahdollista, jos se olisi perusteltua markkina-analyysin ja ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivan huomattavan markkinavoiman yrityksen toimintaa koskevan ennakkoarvioinnin perusteella. Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiva yritys määriteltäisiin lain 3 §:ssä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 80 artiklan 1 ja 2 kohta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja 1 momentissa viestintäviraston olisi muutettava 1 momentissa tarkoitettua päätöstä, jos sen perusteena olevissa seikoissa tapahtuu merkityksellisiä muutoksia. Erityisesti päätöstä tulisi muuttaa, jos yritystä ei enää voitaisi pitää vain tukkumarkkinoilla toimivana yrityksenä. Pykälän 1 momentissa tarkoitettujen yritysten olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle merkityksellisistä muutoksista ilman aiheetonta viivytystä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 80 artiklan 3 kohta.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi lisäksi muutettava 1 momentissa tarkoitettua päätöstä, jos se arvioisi ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivan huomattavan markkinavoiman yrityksen asiakkailleen tarjoamien ehtojen ja edellytysten perusteella, että on syntynyt tai voi todennäköisesti syntyä käyttäjiin haitallisesti vaikuttavia kilpailuongelmia sekä tarvittaessa asetettava päätöksellään yritykselle 1 momentissa tarkoitettujen velvollisuuksien lisäksi 56 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 69–71 ja 74 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 80 artiklan 4 kohta.
54 §. Vähittäismarkkinoilla huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavat velvollisuudet. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Sen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi 1 momentissa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja loppukäyttäjien etujen suojelemiseksi asettaa vähittäismarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle lisäksi velvollisuuden noudattaa Liikenne- ja viestintäviraston asettamia enimmäishintoja, kustannussuuntautunutta hinnoittelua, vastaavilla markkinoilla käytettävää hinnoittelua tai hinnoittelun valvontaa koskevia velvollisuuksia. Huomattavan markkinavoiman yritykselle olisi mahdollista asettaa velvollisuuksia vähittäismarkkinoilla ainoastaan sellaisessa tilanteessa, jossa mitkään tukkumarkkinoilla asetettavat velvollisuudet eivät riittäisi markkinoilla havaittujen ongelmien ratkaisuun. Kynnys velvollisuuksien asettamiseen vähittäismarkkinoilla olisi siten korkealla ja asettamista voidaan pitää poikkeuksellisena toimenpiteenä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 83 artiklan 2 kohta.
Uuden momentin lisäämisen vuoksi pykälässä ehdotetaan teknisenä muutoksena siirrettäväksi voimassa oleva 3 momentti uudeksi 4 momentiksi sekä voimassa oleva 4 momentti uudeksi 5 momentiksi.
55 §. Muun kuin huomattavan markkinavoiman aseman perusteella asetettavat velvollisuudet. Teledirektiivin lähtökohtana on, että teleyritysten väliset käyttöoikeus- ja yhteenliittämisjärjestelyt sovittaisiin kaupallisin perustein. Liikenne- ja viestintävirastolla tulisi kuitenkin kaupallisten neuvottelujen epäonnistuessa olla valtuudet varmistaa verkkojen riittävät käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen sekä palvelujen yhteentoimivuus loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Liikenne- ja viestintävirasto voisi ehdotetun 1 momentin mukaisesti varmistaa eri toimijoiden verkkojen päästä päähän -liitettävyyden esimerkiksi asettamalla oikeasuhtaisia velvollisuuksia teleyrityksille, jotka hallitsevat yhteyksiä loppukäyttäjiin.
Tällainen voisi tulla tarpeen etenkin tilanteessa, jossa markkinoilla on jatkuvasti suuria eroja yritysten neuvotteluasemien vahvuudessa ja joilla jotkut yritykset ovat riippuvaisia muista yrityksistä. Liikenne- ja viestintäviraston olisi varmistettava, että kaikilla teleyrityksillä koosta ja liiketoimintamallista riippumatta olisi mahdollisuus yhteenliittämiseen kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi. Lisäksi velvollisuuksien asettaminen olisi erityistilanteissa mahdollista myös muille kuin teleyrityksille, jos asiasta nimenomaisesti säädettäisiin 7 a luvussa.
Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi päätöksellään asettaa muun muassa käyttöoikeuteen ja yhteenliittämiseen liittyviä velvollisuuksia myös muille kuin huomattavaa markkinavoimaa omaavalle teleyritykselle. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetetuilla velvollisuuksilla tarkoitettaisiin tässä laissa velvollisuuksia, jotka voitaisiin asettaa mille tahansa teleyritykselle riippumatta siitä, olisiko yrityksellä merkittävää markkina-asemaa vai ei.
Ehdotettu momentti vastaisi pääasiallisesti voimassaolevan pykälän 1 momenttia. Säännökset, joiden perusteella olisi mahdollista asettaa velvollisuuksia muun kuin huomattavan markkinavoiman aseman perusteella, esitetään kerättäväksi lain rakenteen selkiyttämiseksi uuteen 7 a lukuun, minkä vuoksi säännöksen viittaukset esitetään muutettavaksi momentissa. Jatkossakin momentissa lueteltaisiin ne säännökset, joiden mukaisia velvollisuuksia Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella.
Velvollisuuksien asettamisen edellytykset ilmenisivät siitä säännöksestä, johon 1 momentissa viitataan. Yhteinen tekijä niille usein olisi, että velvollisuuden asettaminen olisi loppukäyttäjien edun kannalta välttämätöntä. Ensisijaisesti teleyritysten ja muiden yritysten tulisi sopia kaupallisin perustein ja Liikenne- ja viestintäviraston määräämien yleisesti käytettävien menettelyiden mukaisesti yhteenliittämisestä ja käyttöoikeudesta. Ehdotetun momentin perusteella asetettavat velvollisuudet eivät rajoittaisi 53, 53 a ja 54 §:n perusteella asetettavien velvollisuuksien asettamista. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 61 artiklan 1 ja 2 kohta.
Liikenne- ja viestintäviraston tulisi ehdotetun 1 momentin mukaista päätöstä valmistellessaan arvioida, riittäisikö pelkkä kaupallinen sopiminen yhteenliittämisen tai käyttöoikeuden saamisen toteuttamiseksi. Jos kaupalliset sopimukset eivät riitä ratkaisemaan havaittuja ongelmia, tulisi Liikenne- ja viestintäviraston arvioida, voisiko ongelmia ratkaista tämän ehdotetun 1 momentin mukaisella päätöksellä. Liikenne- ja viestintäviraston tulee arviossaan huomioida markkinoiden nykytilanne, ennustettavissa oleva markkinoiden kehitys sekä esimerkiksi 53, 53 a ja 54 §:n perusteella asetetut velvollisuudet. Liikenne- ja viestintäviraston on ennen päätöksen antamista varattava komissiolle, BERECille ja muiden ETA-valtioiden sääntelyviranomaisille tilaisuus antaa asiasta lausuntonsa 82 §:n mukaisesti. Ennen komissiolle tehtävää ilmoitusta Liikenne- ja viestintäviraston tulisi 1 momentin mukaisia velvoitteita asettaessaan kuulla teleyrityksiä ja käyttäjiä lain 310 §:n mukaisesti.
Ehdotetussa 3 momentissa asetettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle velvollisuus arvioida 1 momentin perusteella asetettujen velvollisuuksien ja ehtojen tuloksia viiden vuoden kuluttua velvollisuuksien asettamisesta. Muilta osin momentti vastaisi voimassaolevaa momenttia. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi muuttaa tai peruuttaa 1 momentin perusteella asetetut velvollisuudet, jos velvollisuuden asettamisen edellytyksenä olleissa olosuhteissa tapahtuu merkityksellisiä muutoksia. Liikenne- ja viestintäviraston olisi ilmoitettava uudelleenarviointitulos lain 82, 83 ja 310 §:ssä asetettujen menettelyiden mukaisesti. Momentilla pannaan täytäntöön teledirektiivin 61 artiklan 5 kohta.
55 a §. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 55 a §, johon kerättäisiin muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet. Samalla toimivalta käyttöoikeuden luovutukseen liittyvien velvollisuuksien asettamiseksi muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella yhdenmukaistettaisiin vastaamaan teledirektiivin säännöksiä. Voimassa oleva käyttöoikeuksien luovutusta koskevien velvollisuuksien asettamista koskeva 57 § ehdotetaan kumottavaksi.
Ehdotetun pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle tai muille johtojen ja kaapeleiden omistajille muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella velvollisuuden luovuttaa käyttöoikeuden johtoihin ja kaapeleihin sekä niiden liitännäistoimintoihin rakennuksissa tai päätöksessä määriteltyyn ensimmäiseen rakennuksen ulkopuolella sijaitsevaan keskittimeen tai jakelupisteeseen saakka, jos johtojen ja kaapeleiden toisintaminen olisi taloudellisesti tehotonta tai fyysisesti mahdotonta. Toisintamisella tarkoitettaisiin tässä yhteydessä etenkin päällekkäisten verkkojen rakentamista. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa tällaisia edellytyksiä erityisesti kohtuullisesta pyynnöstä. Loppukäyttäjien edun ja kilpailun varmistamiseksi Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa velvollisuuksia kaikille johtojen ja kaapeleiden omistajille riippumatta siitä, ovatko ne teleyrityksiä. Suomessa kiinteistöjen ja rakennusten sisäiset viestintäverkot omistaa yleensä taloyhtiö tai asukas itse, joten säännöksen tehokkaan soveltamisen vuoksi on tärkeää, että velvollisuuksia voisi asettaa tarvittaessa myös esimerkiksi asunto-osakeyhtiöille.
Liikenne- ja viestintäviraston tulisi velvollisuuksien asettamista harkitessaan arvioida nykyisen toisinnettavuuden lisäksi myös toisinnettavuuden mahdolliset tekniset ja taloudelliset esteet tulevaisuudessa. Velvollisuuksia voisi asettaa ainoastaan, jos ne olisivat perusteltuja ja oikeasuhtaisia kestävän kilpailun aikaansaamiseksi merkityksellisillä markkinoilla, sillä velvollisuuksien asettaminen saattaisi heikentää investointikannusteita sekä vahvistaa määräävässä asemassa olevien toimijoiden asemaa. Osoitukseksi verkkojen toisinnettavuudesta ei riittäisi, että rakennuksessa on jo usea päällekkäinen infrastruktuuri. Käyttöoikeusvelvollisuuksien asettaminen ehdotetun momentin mukaisesti ei poissulkisi tai rajoittaisi 111 §:n mukaisia velvollisuuksia luovuttaa käyttöoikeus kiinteistön tai kiinteistöryhmän sisäisen viestintäverkon vapaana olevaan kapasiteettiin, vaan mahdollistaisi erityisen käyttöoikeusvelvollisuuden asettamisen 111 §:n soveltamisen lisäksi, jos se olisi välttämätöntä. Liikenne- ja viestintäviraston tämän momentin mukaisesti asettamien velvollisuuksien tulisi olla yhteensopivia lain 111 §:n 2 momentin nojalla tehtyjen mahdollisten päätösten kanssa.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi liittää 1 momentin mukaiseen velvollisuuteen määräyksiä johtojen ja kaapeleiden sekä niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen käyttöoikeudesta, avoimuudesta ja syrjimättömyydestä, käyttöoikeuden kustannusten jakamisesta sekä mahdollisesta mukauttamisesta riskitekijöiden huomioimiseksi.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa velvollisuuden luovuttaa käyttöoikeus myös ensimmäistä keskitintä tai jakelupistettä pidemmälle, jos johtojen ja kaapelien toisintamiseen liittyvät taloudelliset tai fyysiset esteet olisivat niin suuria ja pysyväisluonteisia, että 1 momentin mukaisesti asetettu velvollisuus ei riittäisi estämään kilpailun vähenemistä merkittävästi loppukäyttäjien kannalta nykyisessä tai syntymässä olevassa markkinatilanteessa. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa velvollisuuden käyttöoikeuden luovuttamiseen oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin sellaiseen pisteeseen asti, joka on riittävän lähellä loppukäyttäjiä ollakseen kaupallisesti kannattava. Velvollisuudet voisi ulottaa ainoastaan sellaiseen mahdollisimman lähellä loppukäyttäjiä olevaan pisteeseen, johon voi muodostaa yhteyden riittävä määrä loppukäyttäjiä. Ehdotetun momentin mukaiset velvollisuudet voisivat tulla tarpeen erityisesti alueilla, joilla vaihtoehtoisen infrastruktuurin käyttöönotto on liiketaloudellisesti riskialttiimpaa eli esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla. Velvollisuuksien asettaminen alueille, joilla on paljon kotitalouksia, olisi luultavasti siten harvinaisempaa.
Pistettä määritellessään Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioida mahdollisimman hyvin BERECin suuntaviivat ja valita niiden mukainen keskitin tai jakelupiste. Mitä lähempänä piste olisi loppukäyttäjiä, sitä enemmän sen voitaisiin katsoa hyödyttävän infrastruktuurikilpailua sekä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa. Sen vuoksi Liikenne- ja viestintäviraston tulisi ensisijaisesti ulottaa asettamansa velvollisuudet 1 momentin mukaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto voisi liittää velvollisuuteen aktiivisia tai virtuaalisia käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia, jos se on teknisesti tai taloudellisiesti perusteltua. Liikenne- ja viestintävirasto voisi sisällyttää velvollisuuteen luovuttaa käyttöoikeus näitä velvollisuuksia, jos passiivisten verkkoelementtien käyttöoikeus olisi taloudellisesti tehotonta tai fyysisesti mahdotonta toteuttaa ja jos se katsoisi, että käyttöoikeusvelvollisuudet eivät saavuttaisi tavoitettaan ilman aktiivisia ja virtuaalisia käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia.
Liikenne- ja viestintäviraston tulisi toistettavuutta arvioidessaan tehdä markkinaselvitys, joka sisältäisi markkinaolosuhteiden riittävän taloudellisen arvioinnin, jonka pohjalta ehdotetun momentin mukaisia velvollisuuksien asettamisen kriteereitä voitaisiin arvioida. Markkinaselvityksellä ei tarkoitettaisi 52 §:n mukaista markkina-analyysiä, eivätkä ehdotetun momentin nojalla asetettavat velvollisuudet edellyttäisi yritykseltä huomattavaa markkinavoimaa. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi tarvittaessa kuitenkin huomioida asiaan liittyvät huomattavan markkinavoiman perusteella asetetut velvollisuudet ja tarkastella, voisiko velvollisuuksien asettaminen vahvistaa sellaisen yrityksen asemaa, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima.
BEREC julkaisee asiaa koskevat suuntaviivat 21.12.2020 mennessä. Suuntaviivoissa määritellään ensimmäinen keskitin ja jakelupiste sekä ensimmäistä keskitintä tai jakelupistettä pidemmällä oleva piste, johon voi muodostaa yhteyden riittävän suuri määrä loppukäyttäjiä, jotta tehokas yritys voi poistaa toisintamiseen liittyvät hyvin merkittävät esteet. Lisäksi suuntaviivoissa määritellään, millaiset verkon käyttöönotot voidaan katsoa uusiksi, millaiset hankkeet voidaan katsoa pieniksi ja mitkä toisintamiseen liittyvät taloudelliset tai fyysiset esteet ovat uusia ja pysyväisluonteisia.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto ei saisi asettaa 3 momentin mukaisia velvollisuuksia, jos ehdotetun 53 a §:n mukaisesti ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiva yritys asettaisi muiden teleyritysten saataville vastaavanlaisen vaihtoehdon, jonka kautta muut teleyritykset voivat saada käyttöoikeuden toisten johtoihin, kaapeleihin tai niiden liitännäistoimintoihin oikeudenmukaisin, syrjimättömin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin.
Ehdotetun 5 momentin mukaan poiketen siitä, mitä 4 momentissa säädettäisiin, Liikenne- ja viestintävirasto voisi päätöksellään asettaa 3 momentin mukaisia velvollisuuksia, jos ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivan yrityksen verkko on julkisesti rahoitettu.
Ehdotetun 6 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi soveltaa 4 momenttia myös sellaisiin teleyrityksiin, jotka tarjoavat käyttöoikeuden erittäin suuren kapasiteetin verkkoon oikeudenmukaisin, syrjimättömin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin.
Liikenne- ja viestintävirasto ei saisi asettaa 3 momentin mukaisia velvollisuuksia, jos velvollisuuksien asettaminen vaarantaisi uuden verkon käyttöönoton taloudellisen ja rahoituksellisen toteutettavuuden. Uuden verkon käyttöönoton toteutettavuus voisi vaarantua esimerkiksi pienten paikallisten laajakaistahankkeiden osalta.
Ehdotetulla 7 momentilla rajattaisiin pykälän soveltamisalan ulkopuolelle julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta annetun lain mukainen turvallisuusverkkotoiminta. Momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto ei voisi asettaa ehdotetun pykälän 1 ja 3 momentissa tarkoitettua velvollisuutta johtojen ja kaapeleiden omistajille silloin, kun kyseessä olevat johdot ja kaapelit palvelevat julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta annetussa laissa (10/2015) tarkoitettua turvallisuusverkkotoimintaa.
Pykälällä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 61 artiklan 3 kohta.
55 b §. Sähköisen ohjelmaoppaan ja ohjelmointirajapinnan käyttöoikeuden luovutukseen liittyvien velvollisuuksien asettaminen. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle mahdollisuus asettaa sähköisen ohjelmaoppaan (EPG, electronic programme guide) ja ohjelmointirajapinnan (API, application programming interface) käyttöoikeuden luovutukseen liittyviä velvollisuuksia. Pykälä vastaa voimassaolevaa 57 §:n 1 momentin 2–3 kohtaa. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat velvollisuudet esitetään kerättäväksi uuteen 7 a lukuun, minkä vuoksi säännös esitetään siirrettäväksi voimassaolevasta pykälästä uuteen 55 b §:ään. Lisäksi pykälää yhdenmukaistettaisiin direktiivin sanamuodon kanssa, joten siinä jatkossa viitattaisiin digitaalisten televisio- ja radiolähetysten lisäksi niiden lisäpalveluihin. Lisäpalveluita voisivat olla esimerkiksi ohjelmiin liittyvät palvelut, jotka on erityisesti suunniteltu parantamaan vammaisten loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia sekä ohjelmiin liittyviä hybriditelevisiopalveluita. Pykälällä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 61 artiklan 2 kohdan d alakohta.
55 c §. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön ja paikallisiin verkkovierailusopimuksiin liittyvät velvoitteet. Ehdotetussa 55 c §:ssä säädettäisiin mahdollisuudesta asettaa muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella velvollisuuksia langattoman laajakaistan tarjoamiseen liittyvän passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön sekä paikallisiin verkkovierailusopimuksiin.
Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyrityksellemuun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella velvollisuuden passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön sekä velvollisuuden tehdä paikallisia verkkovierailua koskevia sopimuksia. Passiivisella infrastruktuurilla tarkoitettaisiin tässä verkon osaa, johon on tarkoitus sijoittaa muita verkon osia ilman, että siitä itsestään tulee aktiivinen verkon osa. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa velvollisuuden, jos se olisi välittömästi tarpeen radiotaajuuksien käyttöön perustuvien palveluiden tarjoamiseksi paikallisesti ja jos muiden yritysten ei olisi mahdollista saada käyttöoikeutta vastaavaan infrastruktuuriin oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa velvollisuuden ainoastaan, jos alueella on ylitsepääsemättömiä taloudellisia tai fyysisiä esteitä radiotaajuuksia edellyttävien verkkojen tai palveluiden tarjoamiseen käytettävän infrastruktuurin markkinaehtoiselle käyttöönotolle, minkä vuoksi loppukäyttäjillä on erittäin rajalliset mahdollisuudet päästä verkkoon tai käyttää palveluita. Ehdotetun momentin mukaisen passiivisen infrastruktuurin yhteiskäytön tavoitteena olisi maksimoida erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien saatavuus kaikkialla. Erityisesti velvollisuuksien asettaminen voisi olla tarpeen haja-asutusalueilla ja muilla alueilla, joilla verkkojen toisintaminen ei käytännössä olisi mahdollista, minkä seurauksena loppukäyttäjät olisivat vaarassa jäädä ilman yhteyksiä. Velvollisuuksien asettamista passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön voitaisiin teledirektiivin johdantokappaleen158 mukaisesti pitää ensisijaisena keinona paikallisten verkkovierailusopimusten tekemiseen verrattuna.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi 1 momentissa tarkoitettuja velvoitteita asettaessaan ottaa huomioon tarve maksimoida laajakaistayhteyksiä Euroopan unionissa, tärkeimmillä liikenneväylillä ja erityisalueilla sekä käyttäjien saatavilla olevaa palveluvalikoimaa ja palveluiden laatua, radiotaajuuksien tehokas käyttö, yhteiskäytön tekninen toteutettavuus sekä siihen liittyvät ehdot, infrastruktuuri- ja palvelukilpailu, teknologinen innovointi sekä kannusteiden luominen infrastruktuurin käyttöönottoon.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa 1 momentin mukaisia käyttöoikeusvelvollisuuksia myös aktiiviseen infrastruktuuriin, eli aktiivisia verkon osia sisältävään verkon osaan, jos 1 momentin mukaiset velvollisuudet eivät riittäisi tilanteen korjaamiseen. Tällaisessa tilanteessa Liikenne- ja viestintävirasto voisi joustavasti valita tilanteeseen parhaiten sopivan yhteiskäyttö- tai käyttöoikeusvelvollisuuden, joka olisi tilanteessa oikeasuhtainen ja perusteltu.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa 1 momentin mukaisia velvollisuuksia ainoastaan, jos mahdollisuudesta asettaa velvollisuuksia olisi selkeästi todettu 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua verkkotoimilupaa tai 39 §:n 1 momentissa tarkoitettua radiolupaa myönnettäessä. Käytännössä mahdollisuudesta tulisi ilmoittaa esimerkiksi verkkotoimiluvan hakuilmoituksessa.
Ehdotetun 5 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi 314 §:n mukaisen riita-asioiden ratkaisemisen yhteydessä määrätä 1 momentin mukaisen infrastruktuurin käyttöoikeuden saajalle velvollisuuden antaa infrastruktuurin haltijalle alueella, jota 1 momentin mukainen velvollisuus koskee, oikeus niiden radiotaajuuksien yhteiskäyttöön, joiden käyttöön saajalla on käyttöoikeus. Pykälällä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 61 artiklan 4 kohta.
55 d §. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat yhteenliittämiseen liittyvät velvollisuudet. Ehdotetun pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi 55 §:n mukaisella päätöksellä asettaa käyttäjien yhteyksiä viestintäverkkoon hallitseville teleyritykselle yhteenliittämis- ja yhteentoimivuusvelvollisuuksia. Pykälän 1 momentti vastaa sisällöllisesti voimassaolevaa 62 §:ää. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat velvollisuudet esitetään kerättäväksi uuteen 7 a lukuun, minkä vuoksi säännös esitetään siirrettäväksi voimassaolevasta pykälästä uuteen 55 d §:ään. Muuhun kuin huomattavaan markkinavoimaan perustuvien velvollisuuksien erottamisella huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavista velvollisuuksista tavoitellaan lain rakenteen selkiyttämistä ja soveltamisen helpottamista. Lisäksi momenttia selkeytettäisiin yhdenmukaistamalla sitä teledirektiivin sanamuodon kanssa. Päästä päähän –liitettävyydellä tarkoitettaisiin jatkossakin verkkojen yhteenliitettävyyttä siten, että varmistetaan käyttäjien palveluiden toimivuus. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 61 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa 1 momentin 2 kohdan kaltaisen velvollisuuden tehdä palveluistaan yhteentoimivia myös numeroista riippumattoman henkilöiden välisten viestintäpalveluiden tarjoajille, mikäli palvelu on kattavuudeltaan ja käyttäjäkunnaltaan merkittävä. Merkittävyydellä tarkoitetaan lähtökohtaisesti sitä, että merkittävän osan loppukäyttäjistä tulisi käyttää palvelua pääsääntöisenä tai ainoana viestintäkeinona esimerkiksi numeroista riippuvien viestintäpalveluiden sijasta. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa tällaisen velvollisuuden ainoastaan perustelluissa tapauksissa, joissa Euroopan komissio on hyväksynyt asiassa täytäntöönpanotoimenpiteitä ja joissa se on välttämätöntä loppukäyttäjien päästä päähän -liitettävyyden ja henkilöiden välisten viestintäpalveluiden yhteentoimivuus muuten vaarantuisi. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 61 artiklan 2 kohdan c ja ii alakohta.
Ehdotetun 2 momentin mukainen velvollisuus voitaisiin asettaa vain numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalveluiden tarjoajille. Velvollisuus voisi kuitenkin koskea tällaisten palveluiden yhteentoimivuutta numeroista riippuvien palveluiden kanssa. Numeroista riippumattomilla henkilöiden välisillä viestintäpalveluilla tarkoitetaan 2 §:n ehdotetun 11 a kohdan mukaan viestintäpalvelua, joka ei yhdisty yleiseen käyttöön osoitettujen numerovarojen eli kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla. Tällä hetkellä numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluita ovat muun muassa viestintäpalvelut WhatsApp ja Facebookin Messenger, joiden kautta käyttäjät voivat lähettää toisilleen tekstiviestien kaltaisia viestejä tai soittaa äänipuheluita, mutta jotka eivät kuitenkaan toimi numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla. Numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalveluiden uskotaan lisääntyvän jatkossa, mikä saattaisi johtaa puutteisiin viestintäpalveluiden yhteentoimivuudessa sekä estää joidenkin toimijoiden pääsyjä markkinoille. Ehdotettu momentti mahdollistaisi sen, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa tällaisille toimijoille yhteentoimivuusvelvollisuuksia, mikäli tämä katsottaisiin välttämättömäksi loppukäyttäjien päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi.
Velvollisuuksia voitaisiin kuitenkin asettaa ainoastaan kaikkien laissa asetettujen ehtojen täyttyessä, joten se olisi mahdollista ainoastaan, jos komissio hyväksyy asiassa täytäntöönpanotoimenpiteitä. Komissio voi hyväksyä asiassa täytäntöönpanotoimenpiteitä ainoastaan, jos päästä päähän -liitettävyys on uhattuna vähintään kolmessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Komission tulee täytäntöönpanotoimenpiteitään hyväksyessä ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin asiassa antama lausunto, joka sisältäisi tosiseikkoihin perustuvan arvion Euroopan unionin markkinatilanteesta. Komissio voisi antaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos BERECin lausunnon ja muun aineiston perusteella se katsoo, että kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarpeen harkita sääntelytoimenpiteitä. Täytäntöönpanotoimenpiteillä täsmennettäisiin mahdollisesti asetettavien velvollisuuksien luonne ja soveltamisala. Täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään komission viestintäkomitean tarkastelumenettelyssä. Viestintäkomiteassa on edustettuna Euroopan unionin jäsenvaltiot.
Liikenne- ja viestintäviraston tulisi komission täytäntöönpanotoimenpiteiden antamisen jälkeen arvioida, olisiko 2 momentin mukaisten velvollisuuksien asettaminen kansallisesti tarpeen ja perusteltua päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi. Numeroista riippumaton henkilöiden välinen viestintäpalvelu voitaisiin katsoa kattavuudeltaan ja käyttäjäkunnaltaan merkittäväksi, jos palveluntarjoajan maantieteellinen kattavuus ja loppukäyttäjien lukumäärä muodostaisivat kriittisen massan loppukäyttäjien välisen päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi. Velvollisuuksia ei tavallisesti voitaisi asettaa sellaiselle numeroista riippumattoman henkilöiden välisen viestintäpalvelun tarjoajalle, joiden palveluita käyttää vähäinen määrä loppukäyttäjiä tai joiden maantieteellinen kattavuus on rajallinen.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi liittää 2 momentin mukaiseen velvollisuuteen oikeasuhtaisia velvollisuuksia, jotka koskevat viranomaisten ja muiden palveluntarjoajien antamien merkityksellisten tietojen julkaisemista, käytön sallimista, muuttamista ja levitystä sekä velvoitteen käyttää eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja ja eritelmiä. Standardit voivat olla esimerkiksi eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja. Komissio julkaisee luettelon standardeista ja eritelmistä, jotka koskevat palvelujen tarjoamista, teknisiä rajapintoja ja verkkotoimintoja. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi kannustaa näiden standardien ja eritelmien käyttöön ainoastaan siinä määrin kuin se on välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden parantamiseksi. Ehdotetulla momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 61 artiklan 2 kohdan i alakohta.
55 e §. Rinnakkain sijoittaminen ja yhteiskäyttö. Ehdotettu rinnakkain sijoittamista ja yhteiskäyttöä koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi voimassaolevan lain 58 §:stä uuden 7 a luvun 55 e §:ksi, sillä kaikki muun kuin huomattavan markkinavoiman aseman perusteella asetettavat velvollisuudet ehdotetaan kerättäväksi samaan lukuun. Ehdotetun pykälän 1 momentti vastaisi voimassaolevan 58 §:n 1 momenttia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 44 artiklan 1 kohta.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa rinnakkain sijoittamista ja yhteiskäyttöä koskevia velvollisuuksia. Sen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden, jos rakentamista tai sijoittamista ei muutoin voitaisi järjestää tyydyttävällä tavalla tai kohtuullisin kustannuksin. Rakentamisen tai sijoittamisen esteet voisivat liittyä esimerkiksi ympäristöön, kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden toteuttamiseen tai kaupunki- ja aluesuunnittelun tavoitteiden toteuttamiseen.
Järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuuden uskotaan alentavan viestintäverkon käyttöönotoista aiheutuvia ympäristökustannuksia. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa 1 momentin mukaisia velvollisuuksia esimerkiksi tilanteissa, joissa maapohja olisi erittäin kuormittunut tai olisi ylitettävä luonnollinen este. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi yhteensovittaa eri vaatimukset velvollisuuksia asettaessaan. Lisäksi velvollisuuden asettamisen edellytyksenä on lisäksi, ettei sillä estetä tai rajoiteta kohtuuttomasti verkkoyrityksen omaa käyttöä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen edellytys sille, että Liikenne- ja viestintäviraston asettamien velvollisuuksien tulisi olla puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhtaisia. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi kuulla kaikkia asiaan liittyviä tahoja ennen velvollisuuden asettamista 310 §:n mukaisesti. Muilta osin ehdotettu 2 momentti vastaisi voimassaolevan 58 §:n 2 momenttia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 44 artikla.
Ehdotettu 3 momentti vastaisi voimassaolevan 58 §:n 3 momenttia. Sillä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 44 artiklan 1 kohta.
55 f §. Puhelinverkon laskevan liikenteen hinnoittelu. Pykälässä rajoitettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaa asettaa 71 §:n mukaisia käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen hinnoittelua koskevia velvoitteita puhelinverkon laskevan liikenteen hinnoittelun eli niin sanottujen terminointihintojen osalta. Pääsääntöisesti laskevan liikenteen enimmäishinnat asetettaisiin yhtenäisesti Euroopan unionissa komission täytäntöönpanosäännöksellä. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa laskevan liikenteen puhelinverkon käytöstä perittävien korvausten hinnoitteluvelvoitteita vain tilanteissa, joissa komissio ei asettaisi hintakattoja ja esitetyn 2 momentin mukaisten edellytysten täyttyessä.
Ehdotetun muutoksen tavoitteena on tukkutason laskevan puheliikenteen kilpailuongelmien ehkäiseminen. Komission tekemä kysynnän ja tarjonnan korvattavuuden analyysi on osoittanut, että nykyisin tai lähitulevaisuudessa ei ole nähtävissä sellaisia tukkutason laskevan puheliikenteen korvaavia tuotteita tai palveluita, jotka rajoittaisivat halukkuutta ja mahdollisuutta nostaa hintoja yli kustannustason. Tähän asti Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat itse asettaneet laskevaa liikennettä koskevia hinnoitteluvelvollisuuksia. Esitetyllä 55 f §:llä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 75 artiklan 1 ja 2 kohta.
Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta Liikenne- ja viestintäviraston 71 §:n mukaiseen toimivaltaan asettaa teleyrityksille hinnoittelua koskevia velvollisuuksia. Teleyritysten olisi jatkossa hinnoiteltava 65 §:n 3 momentin mukainen laskeva liikenne teledirektiivin 75 artiklassa tarkoitetun komission delegoidun säädöksen mukaisesti. Säädöksessä tullaan asettamaan unionin laajuiset enimmäishinnat matkaviestinverkon sekä kiinteän verkon laskevalle puheliikenteelle. Komissio voi asettaa delegoidulla säädöksellä enimmäishinnat sekä kiinteän verkon että matkaviestinverkon laskevalle puheliikenteelle tai ainoastaan toiselle niistä. Asetetut enimmäishinnat koskisivat kaikkia teleyrityksiä, jotka tarjoavat kiinteän verkon tai matkaviestinverkon puheliikenteen terminointipalveluita. Komissio hyväksyy säädöksen 31.12.2020 mennessä ja tulee arvioimaan delegoidussa säädöksessä asetettujen enimmäishintojen tarpeellisuutta viiden vuoden välein. Delegoidussa säädöksessä säädetään myös niistä tilanteista tai erityisolosuhteista, jolloin erillistä siirtymäaikaa voitaisiin soveltaa enimmäishintoihin. Mahdollinen 12 kuukauden siirtymäaika voisi olla mahdollinen ottaen esimerkiksi huomioon Suomen laskevan puheliikenteen tämän hetkisen hinnoittelun, joka on korkeampi kuin muualla Euroopassa.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa komissio päättäisi viisivuotistarkastelun perusteella olla asettamatta yhteisiä unionin laajuisia terminointimaksujen enimmäishintoja joko kiinteälle verkolle tai matkaviestinverkolle. Tässä tapauksessa Liikenne- ja viestintävirasto voisi arvioida markkina-analyysin perusteella, olisiko Suomessa tarpeellista asettaa teleyrityksille terminointihintoja koskevia velvollisuuksia. Jos Liikenne- ja viestintävirasto asettaa terminointihintoihin hinnoittelua koskevia velvollisuuksia, sen olisi noudatettava valtioneuvoston asetuksen mukaisia periaatteita, kriteereitä ja parametreja. Liikenne- ja viestintäviraston olisi kuultava ennen velvollisuuksia koskevan päätöksen asettamista komissiota, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelintä ja muiden ETA-maiden sääntelyviranomaisia ehdotetun 82 ja 83 §:n mukaisesti sekä teleyrityksiä ja käyttäjiä edustavia tahoja 310 §:n mukaisesti.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi raportoitava vuosittain komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle laskevan liikenteen hinnoittelun soveltamisesta. Ehdotetulla momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 75 artiklan 3 kohta.
56 §. Huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet. Ehdotetussa pykälässä säädetään niistä käyttöoikeuden luovutukseen liittyvistä velvollisuuksista, jotka Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle. Voimassa oleva 56 § on mahdollistanut samankaltaisten velvollisuuksien asettamisen, mutta pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusia velvollisuuksia, joita Liikenne- ja viestintäviraston olisi päätöksellään mahdollista asettaa. Lisäksi osa velvollisuuksista tehtäisiin ensisijaiseksi muihin mahdollisiin velvollisuuksiin verrattuna.
Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden luovuttaa kohtuulliseksi katsottava käyttöoikeus rakennustekniseen infrastruktuuriin. Rakennustekniseen infrastruktuuriin voisivat lukeutua esimerkiksi rakennukset, niiden sisääntulot ja kaapeloinnit, mastot, antennit, tornit, muut tukirakennelmat, kaapelikanavat ja -kaivot, tyhjät putket ja jakamot. Momentin luettelo ei olisi tyhjentävä. Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa velvollisuuden, jos se olisi tarpeen kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymiseksi tai loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi velvollisuutta asettaessaan määritellä, mikä käyttöoikeuden kohteena olevan rakennusteknisen omaisuuden arvo on käyttäen sellaista regulaatiolaskennan arvoa, josta on vähennetty laskenta-ajankohtaan mennessä kertyneet poistot ja joka on korjattu asianmukaisella hintaindeksillä, kuten vähittäishintaindeksillä, ja ottamatta huomioon omaisuutta, jonka kirjanpitoarvo on kokonaan poistettu vähintään 40 vuoden aikana, mutta joka on edelleen käytössä.
Momentti vastaisi pääosin voimassaolevan 1 momentin 3 kohtaa, mutta ehdotetussa momentissa ulotettaisiin mahdollisuus myöntää käyttöoikeuksia myös esimerkiksi tyhjiin putkiin. Jatkossa käyttöoikeuden luovuttaminen rakennustekniseen infrastruktuuriin olisi ensisijainen käyttöoikeusvelvollisuus muihin asetettaviin velvollisuuksiin nähden. Teledirektiivin mukaan rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeuksiin liittyviä toimia tulisi pitää ensisijaisena, koska ne johtavat yleensä kestävämpään kilpailuun myös infrastruktuurin alalla. Rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeuden saamisella uskotaan olevan hyvin positiivisia vaikutuksia tuotantoketjun loppupään markkinoiden kilpailudynamiikalle, joten sitä pitäisi hyödyntää itsenäisenä ensisijaisena velvollisuutena, eikä vain liitännäisenä korjaavana toimena muihin velvollisuuksiin nähden. Teledirektiivissä pidetään käyttöoikeuden myöntämistä rakennustekniseen infrastruktuuriin, johon voidaan asentaa sähköisiä viestintäverkkoja, ratkaisevassa asemassa uusien verkkojen yleistymisen kannalta, sillä sen uudelleenrakentaminen on kallista ja olemassa olevan omaisuuden uudelleenkäytöstä on mahdollista saada merkittäviä säästöjä. Samaan tavoitteeseen tähtää myös verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä annettu laki, jossa säädetään ehdoista, joilla verkkotoimija on velvollinen luovuttamaan käyttöoikeuden fyysiseen infrastruktuuriinsa tai suostumaan toisen verkkotoimijan fyysisen infrastruktuurin yhteisrakentamista ja verkkojen yhteisrakentamista koskevaan pyyntöön. Koska yhteisrakentamista ja -käyttöä koskeva lainsäädäntö mahdollistaa verkkotoimijalle erilaisia kieltäytymisperusteita lain mukaisesta käyttöoikeuden myöntämisestä, olisi Liikenne- ja viestintävirastolle tarpeellista antaa toimivalta asettaa päätöksellään erityisiä korjaustoimia sellaisia tilanteita varten, joissa huomattavan markkinavoiman yritys omistaa rakennusteknisen omaisuuden. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 72 artiklan 1 kohta.
Ehdotetussa 2 momentissa mahdollistettaisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa ehdotetun 1 momentin mukaisen velvollisuuden myös sellaiseen infrastruktuuriin, joka ei ole 52 §:n mukaisen markkina-analyysin mukaisesti osa merkityksellisiä markkinoita, jos se katsoisi velvollisuuden olevan tarpeellinen ja oikeassa suhteessa 1 §:ssä säädettyihin tavoitteisiin. Lain tavoitteena on 1 §:n mukaan edistää sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa ja käyttöä sekä varmistaa, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluja on kohtuullisin ehdoin jokaisen saatavilla koko maassa. Lain tavoitteena on lisäksi turvata radiotaajuuksien tehokas ja häiriötön käyttö sekä edistää kilpailua ja varmistaa, että viestintäverkot ja -palvelut ovat teknisesti kehittyneitä, laadultaan hyviä, toimintavarmoja ja turvallisia sekä hinnaltaan edullisia. Lain tavoitteena on myös turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen. Säännöksen tavoitteena on täydentää verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä annetun lain sekä 1 momentin nojalla asetettavaa käyttöoikeutta koskevaa velvollisuutta. Olemassa olevan rakennusteknisen infrastruktuurin yhteiskäyttöä voidaan pitää keskeisenä keinona lisätä markkinoiden loppupään kilpailua sekä myös alentaa verkon rakentamisesta koituvia kustannuksia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 72 artiklan 2 kohta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä käyttöoikeuden luovutukseen liittyvistä velvollisuuksista, joita Liikenne- ja viestintävirasto voisi 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle, jos 1 momentin mukaan asetetut velvollisuudet eivät riittävällä tavalla edistäisi kilpailua ja loppukäyttäjien etua. Momentti vastaisi pääosin pykälän voimassaolevaa 1 momenttia. Momenttia kuitenkin muutettaisiin siten, että sen mukaan asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet olisivat toissijaisia ehdotetun 1 momentin nojalla asetettaviin velvollisuuksiin nähden. Sen nojalla olisi mahdollista asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuus luovuttaa myös muu kohtuulliseksi katsottava käyttöoikeus viestintäverkkoon taikka viestintäverkkoon tai viestintäpalveluun liittyvään liitännäistoimintoon tai liitännäispalveluun. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa velvollisuuden käyttöoikeuden luovuttamiseen, jos se olisi tarpeen kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymiseksi vähittäismyynnissä tai loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Tämän lisäksi momentissa lueteltaisiin sellaiset velvollisuudet, jotka käyttöoikeus voi sisältää.
Luettelo vastaisi pääsääntöisesti voimassa olevan 1 momentin luetteloa. Sitä kuitenkin yhdenmukaistettaisiin teledirektiivin 73 artiklan mukaisen listan kanssa, joten jatkossa momentissa mainittaisiin myös mahdollisuus asettaa velvollisuus luovuttaa käyttöoikeus aktiivisiin tai virtuaalisiin verkkoelementteihin ja palveluihin, olla peruuttamatta jo myönnettyä toimintojen käyttöoikeutta, neuvotella käyttöoikeutta pyytävien yritysten kanssa vilpittömässä mielessä, tarjota tiettyjä palveluja tukkumyynnissä kolmansille osapuolille jälleenmyyntiä varten. Lista ei kuitenkaan olisi tyhjentävä, sillä jatkossakin velvollisuus luovuttaa käyttöoikeus saattaisi sisältää velvollisuuden luovuttaa muun 1–10 kohdassa tarkoitettuihin rinnastettavan kohtuulliseksi katsottavan 1 momentissa tarkoitetun käyttöoikeuden. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 73 artiklan 1 ja 2 kohta.
Ehdotettu 4 momentti koskisi niitä ehtoja, joita voi liittää ehdotetussa pykälässä tarkoitettuun käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuteen. Momentti vastaisi pääosin pykälän voimassaolevaa 2 momenttia. Sitä kuitenkin muutettaisiin siten, että jatkossa käyttöoikeuden luovutukseen liittyvään velvollisuuteen voitaisiin liittää myös vilpittömyyttä ja kohtuullisuutta koskevia ehtoja sen lisäksi, että niihin olisi jatkossakin mahdollista liittää määräaikoja koskevia ehtoja. Lisäksi momentin viittaukset korjattaisiin koskemaan 1–3 momenttia, joihin käyttöoikeuden myöntämiseen liittyvät velvollisuudet ehdotetaan sijoitettavaksi. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 73 artiklan 1 kohta.
Ehdotettu 5 momentti vastaisi pääasiallisesti pykälän voimassaolevaa 3 momenttia. Siihen kuitenkin lisättäisiin viittaus myös ehdotetun 3 momentin nojalla asetettaviin velvollisuuksiin, jotta se koskisi jatkossakin kaikkia ehdotetussa pykälässä tarkoitettuja velvollisuuksia.
57 §. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvollisuudet. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä kaikki muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat velvollisuudet ehdotetaan siirrettäväksi ehdotettuun uuteen 7 a lukuun ja yhdenmukaistettavaksi teledirektiivin säännösten kanssa. Jatkossa muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavista käyttöoikeuden luovutukseen liittyvistä velvollisuuksista ehdotetaan säädettävän 55 a ja 55 b §:ssä.
58 §. Rinnakkain sijoittaminen ja yhteiskäyttö. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä kaikki muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat velvollisuudet ehdotetaan siirrettäväksi ehdotettuun uuteen 7 a lukuun.
59 §. Oma käyttö tai kohtuullinen tuleva tarve. Pykälästä ehdotettaisiin poistettavaksi viittaukset kumottavaksi ehdotettuun 57 §:ään. Muilta osin pykälän sisältö vastaisi voimassaolevaa lakia.
60 §. Neuvotteluvelvollisuus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi valtuus antaa tarkempia määräyksiä, joilla asetettaisiin yleisesti käytettävät menettelyt, joita sovellettaisiin käyttöoikeuden saamiseksi ja yhteenliittämiseksi. Teledirektiivin 61 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat yleisesti käytettäväksi menettelyt, joita sovelletaan käyttöoikeuden saamiseksi ja yhteenliittämiseksi. Tarkoituksenmukainen keino tällaisten menettelyiden asettamiseksi kansallisesti on viraston määräys, jonka Liikenne- ja viestintävirasto voisi tarvittaessa antaa. Määräyksissä voitaisiin asettaa menettelyitä, jotka liittyvät teleyritysten taloudellisin perustein sopimiin käyttöoikeus- ja yhteenliittämisjärjestelyihin eli lähinnä tässä pykälässä tarkoitettuihin yhteenliittämisneuvotteluihin. Määräykset eivät kuitenkaan koskisi niitä tilanteita, joissa Liikenne- ja viestintävirasto asettaa käyttöoikeuden luovuttamista tai yhteenliittämistä koskevia velvollisuuksia esitettyjen 53-55 tai 53 a §:n perusteella. Yleisten menettelyiden asettamisen tavoitteena olisi edistää riittäviä käyttöoikeuksia, yhteenliittämistä ja palvelujen yhteentoimivuutta, mikä puolestaan saattaa edistää lain 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumista lisäämällä kestävää kilpailua ja tehokkaita investointeja.
Suomessa toimivien teleyritysten markkina- ja neuvotteluasemissa on suuria eroavaisuuksia. Yhtenäistetyillä menettelyillä pyrittäisiin varmistamaan, että yrityksillä olisi koosta ja liiketoimintamallista riippumatta mahdollisuudet käyttöoikeuden saamiseen, yhteenliittämiseen ja palveluiden yhteentoimivuuteen kohtuullisin ehdoin. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi menettelyjä asettaessaan huomioida myös pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet käyttöoikeuksiin, yhteenliittämiseen ja palveluiden yhteentoimivuuteen erityisesti maantieteellisesti rajatuilla alueilla. Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston tulisi mahdollisuuksiensa mukaan antaa ohjeita yhtenäisten menettelyiden soveltamisesta.
61 §. Yhteenliittämisvelvollisuus huomattavan markkinavoiman perusteella. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi pykäläviittauksen osalta. Momentissa viitattaisiin 53 §:ään, joka koskee tukkumarkkinoilla huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia sekä 53 a §:ään, joka koskee ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia. Muilta osin momentti vastaisi voimassaolevaa 1 momenttia.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momentista poistettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta asettaa velvollisuuden tehdä palveluista yhteentoimivia toisen teleyrityksen palvelujen kanssa. Jatkossa tällaisia velvollisuuksia voisi asettaa ainoastaan muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella ehdotetun 55 d §:n mukaisesti. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavia velvollisuuksia on kuitenkin mahdollista asettaa myös yrityksille, joilla on huomattavan markkinavoiman asema. Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi liittää 1 momentissa tarkoitettuun yhteenliittämisvelvollisuuteen vilpittömyyttä, kohtuullisuutta ja määräaikoja koskevia ehtoja. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 73 artiklan 1 kohta.
Pykälän 3 momentti vastaisi sisällöltään pykälän voimassaolevaa 3 momenttia.
62 §. Muulla perusteella asetettava yhteenliittämisvelvollisuus. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä kaikki muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat velvollisuudet ehdotetaan siirrettäväksi ehdotettuun uuteen 7 a lukuun.
65 §.Puhelinverkon käytöstä perittävä korvaus. Ehdotettu pykälä vastaa pääosin voimassa olevan lain 65 §:ää lukuun ottamatta muutosta 1 momenttiin. Muutoksella edistettäisiin matkapuhelimilla tapahtuvaa yhteydenottoa eri tahoihin sekä muutettaisiin sääntely vastaamaan sen alkuperäistä tarkoitusta, mikä oli saada soittajalle mahdollisuus vakiohintaiseen puheluun ilman kaukopuhelumaksua. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa valtakunnallisten tilaajanumeroiden access-hintaa ei saisi hinnoitella erikseen, jonka myötä jatkossa valtakunnallisten tilaajanumeroiden hinnoittelu määräytyy liittymäsopimuksen mukaan ja maksaa vain normaalin matkapuhelinmaksun tai paikallispuhelinmaksun verran. Ehdotettu muutos katsotaan olevan perusteltu, koska valtakunnallisten tilaajanumeroiden selvästi kotimaan puheluita kalliimmalle hinnoittelulle ei ole tiedossa varsinaista kustannusperusteista syytä. Ehdotetun muutoksen myötä erillinen hinnoittelu nousevassa liikenteessä olisi jatkossa mahdollista vain ilmaisnumeroon taikka palvelunumeroihin, jotka määritellään tarkemmin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä (32 M). Koska valtakunnallisten tilaajanumeroiden hinnoittelun muuttaminen vaatii teleyrityksiltä ja toimijoilta päivityksiä niin sopimuksien kuin myös uusien rahoituslähteiden etsimisen osalta, on perusteltua ehdottaa lain voimaantulosäännöksissä myöhempää voimaantuloaikaa säännöksen soveltamiselle.
67 §. Käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuteen liittyvät tekniset velvollisuudet. Ehdotetun pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle 56 §:n mukaiseen käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuteen ja 61 §:n mukaiseen yhteenliittämis velvollisuuteen liittyviä teknisiä tai käyttöä koskevia velvollisuuksia. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin lain voimassaolevaa 67 §:ää. Jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto voisi kuitenkin asettaa tällaisia velvollisuuksia ainoastaan huomattavan markkinavoiman yrityksille, joten momentista poistettaisiin mahdollisuus asettaa teknisiä velvollisuuksia pykälän nojalla muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella. Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta asettaa velvollisuuksia muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella ehdotetaan koottavaksi uuteen 7 a lukuun. Lisäksi pykälään tehtäisiin teknisiä muutoksia, joilla vaihdettaisiin sana velvoite sanaksi velvollisuus lain yhdenmukaistamiseksi. Pykälällä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 73 artiklan 3 kohta.
68 §. Syrjimättömyysvelvollisuus. Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa 53 tai 53 a §:n mukaisella päätöksellä huomattavan markkinavoiman teleyritykselle käyttöoikeuden luovutusta tai yhteenliittämistä koskevan syrjimättömyysvelvollisuuden. Momentti vastaisi pääosin pykälän voimassaolevaa 1 momenttia. Jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa ehdotetun 68 §:n perusteella syrjimättömyysvelvollisuuksia ainoastaan huomattavan markkinavoiman yrityksille, joten momentista poistettaisiin mahdollisuus asettaa syrjimättömyysvelvollisuuksia muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella. Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta asettaa velvollisuuksia muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella ehdotetaan koottavaksi uuteen 7 a lukuun. Lisäksi momenttia muutettaisiin pykäläviittauksen osalta ja siinä viitattaisiin 53 §:ään, joka koskee tukkumarkkinoilla huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia sekä 53 a §:ään, joka koskee ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 70 artiklan 1 kohta.
Myös ehdotetusta 2 momentista poistettaisiin viittaukset muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettaviin velvollisuuksiin, sillä jatkossa 2 momentti koskisi ainoastaan tilanteita, joissa velvollisuuksia asetetaan huomattavan markkinavoiman perusteella. Muilta osin momentti vastaisi voimassaolevan pykälän 2 momenttia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 70 artiklan 2 kohta.
69 §. Avoimuutta koskevat velvollisuudet. Ehdotettu 1 momentti koskee Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuutta asettaa yrityksille avoimuutta koskevia velvollisuuksia. Momentti vastaa pääosin pykälän voimassaolevaa 1 momenttia. Voimassaolevan momentin perusteella avoimuusvelvollisuuksia on voinut asettaa yrityksille sekä huomattavan markkinavoiman perusteella, että muulla perusteella. Jatkossa avoimuusvelvollisuuksia voisi momentin perusteella asettaa ainoastaan huomattavan markkinavoiman perusteella, sillä muilla perusteilla asetettavat velvollisuudet ehdotetaan koottavaksi uuteen 7 a lukuun. Momentissa viitattaisiin jatkossa 53 §:ään, joka koskee tukkumarkkinoilla huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia sekä 53 a §:ään, joka koskee ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia.
Lisäksi momentissa yhdenmukaistettaisiin teledirektiivin sanamuodon kanssa listausta niistä avoimuusvelvollisuuksista, jotka Liikenne- ja viestintävirasto voisi päätöksellään asettaa. Lista on esimerkinomainen, eikä se siten rajoita muiden avoimuusvelvollisuuksien asettamista. Jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa teleyritykselle velvollisuuden julkaista käyttöoikeuden luovuttamisen tai yhteenliittämisen kannalta merkitykselliset tiedot, kuten kirjanpitotiedot, tarjonnan ja käytön ehdot, tekniset eritelmät, verkon ominaisuudet ja olemassa oleva kehitys, hinnasto sekä tehdyt sopimukset siltä osin, kun ne eivät sisällä liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia tietoja. Julkaistavat tiedot voisivat myös sisältää sellaisia ehtoja, jotka muuttaisivat palvelujen käyttöoikeutta huomattavan markkinavoiman yrityksen korvatessa vanhaa infrastruktuuriaan uudella infrastruktuurilla. Koska kyseessä ei ole tyhjentävä luettelo, Liikenne- ja viestintävirasto voi päätöksessään määritellä julkaistavat tiedot, niiden yksityiskohtaisuuden sekä julkaisutavan. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 69 artiklan 1 ja 3 kohta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa teleyritykselle velvollisuuden julkaista käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskeva viitetarjous, jos teleyritykselle on asetettu 68 §:ssä tarkoitettu syrjimättömyysvelvollisuus. Viitetarjouksen olisi oltava niin yksilöity, etteivät käyttöoikeuden pyytäjät joutuisi maksamaan tuotteista, jotka eivät ole tarjottavan palvelun kannalta välttämättömiä. Momentti vastaisi muilta osin voimassaolevaa 2 momenttia, mutta siitä poistettaisiin viittaus muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettaviin velvollisuuksiin, sillä 69 §:ää ei jatkossa sovellettaisi muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettaviin velvollisuuksiin. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 69 artiklan 2 kohta.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi velvoitettava yritys julkaisemaan viitetarjous myös tilanteessa, jossa sille on asetettu velvollisuus luovuttaa käyttöoikeus viestintäverkkoon tai sen osaan. Ehdotettu momentti vastaisi pääasiallisesti sisällöltään momentin voimassaolevaa 3 momenttia. Siihen kuitenkin lisättäisiin viittaus BERECin antamiin suuntaviivoihin viitetarjouksen vähimmäisvaatimuksista, jotka Liikenne- ja viestintäviraston tulisi ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon. BEREC antaisi suuntaviivat viimeistään 21.12.2019 ja se päivittäisi niitä teknologian ja markkinoiden kehittyessä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 69 artiklan 4 kohta.
71 §.Käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen hinnoittelua koskevat velvollisuudet. Teledirektiivin 74 artikla sisältää säännökset hintavalvontaa ja kustannuslaskentaa koskevista HMV-yritykselle asetettavista velvollisuuksista.
Pykälän 4 momentissa säädetään Liikenne- ja viestintäviraston asettaman enimmäishinnan enimmäiskestosta. Enimmäiskestoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa enimmäishinta voitaisiin asettaa enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Muutos vastaisi 52 §:n 1 momenttiin ehdotettua muutosta, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä markkina-analyysi vähintään viiden vuoden välein, jos kyseessä ovat jo aiemmin määritellyt markkinat. Olisi tarkoituksenmukaista, etteivät markkina-analyysien tekosyklit ja hinnoittelua koskevien velvollisuuksien enimmäiskestot olisi keskenään ristiriitaisia. Lisäksi teknisenä muutoksena momentissa käytetty sana velvoite yhdenmukaistettaisiin muun pykälän kanssa käyttämällä jatkossa sanaa velvollisuus. Muilta osin 4 momentti vastaisi pykälän voimassaolevaa 4 momenttia.
Verrattuna vanhan käyttöoikeusdirektiivin 2002/19/EY tekstiin uuden teledirektiivin 74 artikla mainitsee erityisesti kilpailun edistämistarpeen ja loppukäyttäjien pitkän aikavälin edut, jotka liittyvät seuraavan sukupolven verkkojen ja erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoon. Yritysten kannustamiseksi tekemään investointeja, myös seuraavan sukupolven verkkoihin, kansallisten sääntelyviranomaisten tulee ottaa huomioon yrityksen tekemät investoinnit.
Edellä mainitun johdosta pykälän 5 momentin 5 kohtaa muutettaisiin niin, että kohtuullista tuottoa koskevassa säännöksessä mainittaisiin erityisesti teleyrityksen investointiin liittyvät riskit. Ehdotetun 5 kohdan mukaan asetettavien hinnoitteluvelvollisuuksien ja säännellyn hinnan tulee taata teleyritykselle kohtuullinen tuotto säänneltyyn toimintaan sitoutuneelle pääomalle ottaen huomioon investointiin liittyvät riskit. Se, että säännellyssä hinnassa otetaan huomioon tiettyyn uuteen verkkoinvestointiin liittyvät riskit, edistää uusien ja kapasiteetiltaan suurempien verkkojen käyttöönottoa direktiivin 74 artiklan 1 kohdan mukaisella tavalla.
72 §. Muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettava hinnoitteluvelvollisuus. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä kaikki muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavat velvollisuudet ehdotetaan siirrettäväksi ehdotettuun uuteen 7 a lukuun.
74 §. Kustannuslaskentajärjestelmä. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin pykäläviittauksen osalta ja siinä viitattaisiin 53 §:ään, joka koskee tukkumarkkinoilla huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia sekä 53 a §:ään, joka koskee ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavia velvollisuuksia. Jos HMV-yritykselle on asetettu velvollisuus noudattaa 71 §:ssä säädettyä kustannussuuntautunutta hinnoittelua, käytännössä kustannussuuntautuneen hinnoitteluvelvollisuuden valvomiseksi on tarpeen, että yritys käyttää kustannuslaskentajärjestelmää.
Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi osana HMV-päätöstä määrittää hinnoitteluvelvoitteeseen liittyvää kustannuslaskentajärjestelmää koskevia vaatimuksia kustannusten kohdentamisesta pääluokkiin, jos se on tarpeen yritykselle asetetun hinnoitteluvelvollisuuden valvomiseksi. Käytännössä viraston määrittelemät vaatimukset kustannuslaskentajärjestelmälle liittyvät kustannussuuntautuneen hinnoittelun valvontaan erityisesti säänneltyjen tuotteiden tai palveluiden osalta. Käytännössä HMV-yritys saa siis edelleenkin valita oman kustannuslaskentajärjestelmänsä (esimerkiksi SAP, Oracle tms.), mutta virasto voisi HMV-päätöksessä asettaa tätä järjestelmää koskevia vaatimuksia kustannusten kohdentamisesta pääluokkiin.
Teledirektiivin 74 artiklan 4 kohdan mukaan, jos jonkin kustannuslaskentajärjestelmän käyttäminen määrätään hintavalvonnan tukemiseksi pakolliseksi, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että tästä kustannuslaskentajärjestelmästä julkistetaan kuvaus, josta käyvät ilmi vähintään kustannusten pääluokat ja säännöt, joiden mukaan kustannukset kohdistetaan. Direktiivin säännöksen mukaisesti pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin toimivalta antaa tarkempia määräyksiä yleisesti kustannusten kohdentamisesta pääluokkiin ja säännöistä, joiden mukaan kustannukset kohdennetaan. Määräysten valmistelussa Liikenne- ja viestintäviraston tulisi kuulla teleyrityksiä ja muita tahoja, joihin määräyksellä voi olla vaikutuksia.
75 §. Kustannuslaskentajärjestelmän valvonta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että yrityksen tulisi julkaista kertomus kustannuslaskentajärjestelmän tarkastuksesta, mikä vastaisi teledirektiivin 74 artiklan 4 kohdan sanamuotoa. Yrityksen tulisi toimittaa kustannuslaskentajärjestelmää koskeva tarkastuskertomus vain pyydettäessä Liikenne- ja viestintävirastolle. Jälkimmäinen ehdotettu muutos ei liity teledirektiivin täytäntöönpanoon, vaan on kansallinen.
Liittyen 74 artiklan 4 kohdan säännökseen, pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Teledirektiivi ei edellytä toimivaltaista viranomaista julkaisemaan kertomusta kustannuslaskentajärjestelmien noudattamisesta eikä Liikenne- ja viestintäviraston selvityksen mukaan yleistä tarvetta sen laatimalle kertomukselle enää ole.
77 §. Omistajanvaihdosta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin huomattavan markkinavoiman yrityksen ilmoitusvelvollisuudesta sen suunnitellessa paikallisverkkonsa tai sen huomattavan osan omistajanvaihdosta. Momentti vastaisi pääasiallisesti pykälän voimassaolevaa 1 momenttia. Momenttiin kuitenkin lisättäisiin säännös, jonka mukaan huomattavan markkinavoiman yrityksen tulisi ilmoittaa tällaisesta aikeesta vähintään kolme kuukautta etukäteen Liikenne- ja viestintävirastolle. Omistajanvaihdos voitaisiin toteuttaa joko siirtämällä paikallisverkko tai sen osa huomattavan markkinavoiman perustamalle erilliselle liiketoimintayksikölle tai erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja. Aiemmin ilmoitukselta on edellytetty etukäteisyyttä ja että se tehdään viipymättä. Lisäksi huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle aietta koskevista muutoksista sekä omistajanvaihdoksen lopputuloksesta. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 78 artiklan 1 kohta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan huomattavan markkinavoiman yritys voisi1 momentissa tarkoitetun omistajanvaihdoksen toteutuessa, voisi tarjota ehdotetun 81 a §:n mukaisessa menettelyssä sellaisia hyväksyttäviä ja riittävän yksityiskohtaisia sitoumuksia käyttöoikeusehdoista, joita sovelletaan sen verkkoon tosiasiallisen ja syrjimättömän käyttöoikeuden varmistamiseksi. Sitoumusten tavoitteena olisi turvata tosiasiallinen ja syrjimätön käyttöoikeus kolmansille osapuolille huomattavan markkinavoiman yrityksen itse laatimien sitoumusten avulla sen sijaan, että Liikenne- ja viestintävirasto asettaisi sille huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavia velvollisuuksia. Sitoumustarjouksen olisi oltava riittävän yksityiskohtainen ja sisällettävä esimerkiksi tiedot sitoumusten täytäntöönpanon ajoituksesta ja kestosta, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voisi arvioida sitoumusten riittävyyden. Liikenne- ja viestintävirasto arvioisi sitoumusten ehtojen riittävyyden ehdotetun 81 a §:n mukaisella markkinatestillä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 78 artiklan 1 ja 2 kohta.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi ilmoituksen vastaanotettuaan tehtävä uusi 52 §:n mukainen markkina-analyysi kyseiseen viestintäverkkoon liittyvillä markkinoilla, jos luovutuksella olisi merkittävä vaikutus kyseisillä markkinoilla. Momentti vastaisi pääasiallisesti pykälän voimassaolevaa 2 momenttia. Siihen kuitenkin tehtäisiin lisäys, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi markkina-analyysia tehdessään huomioitava huomattavan markkinavoiman yrityksen tekemät 2 momentin mukaiset sitoumukset. Liikenne- ja viestintäviraton tulisi arvioida suunnitellun omistajanvaihdoksen vaikutukset ja kuulla muita yrityksiä 310 §:n 1 momentin mukaisesti. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 78 artiklan 2 kohta.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa 53 §:n mukaisia velvollisuuksia omistajanvaihdoksen kohteena olevalle verkolle, jos 3 momentin mukaiset sitoumukset eivät ole lain tavoitteet huomioon ottaen riittäviä. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos huomattavan markkinavoiman yrityksen tekemät sitoumukset täyttäisivät tässä pykälässä ja ehdotetussa 81 a §:ssä säädetyt edellytykset ja ne riittäisivät edistämään lain tavoitteita, olisi niillä etusija huomattavan markkinavoiman perusteella asetettaviin velvollisuuksiin. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 78 artiklan 3 kohta.
80 §. Tietojen luottamuksellisuus teleyritysten välillä. Ehdotetussa 1 momentissa säädetään tietojen luottamuksellisuudesta teleyritysten välillä. Ehdotettu 1 momentti vastaisi pääasiallisesti voimassa olevaa 80 §:n 1 momenttia. Luottamuksellisuutta laajennettaisiin lain soveltamisen selkeyttämiseksi kuitenkin koskemaan kaikkia 7, 7 a, 8 ja 10 luvussa tarkoitettua käyttöoikeuden luovutusta ja 9 luvussa tarkoitettua yhteenliittämistä koskevien neuvottelujen yhteydessä saataviin tietoihin riippumatta siitä, onko tiedot saatu ennen neuvotteluita, niiden aikana vai neuvottelujen jälkeen. Tiedot olisivat luottamuksellisia myös tilanteessa, jossa neuvottelut eivät johtaisi käyttöoikeuden luovuttamiseen tai yhteenliittämiseen. Samalla momentissa muutettaisiin säännösviittaukset vastaamaan tässä esityksessä ehdotettuja muutoksia. Momentilla pannaan täytäntöön teledirektiivin 60 artiklan 2 kohta.
81 a §. Huomattavan markkinavoiman yrityksiä koskeva sitoumusmenettely.Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi huomattavan markkinavoiman yrityksen hakemuksesta päätöksellään määrätä osin tai kokonaan sitovaksi huomattavan markkinavoiman yrityksen tekemiä käyttöoikeusehtoihin tai investointiehtoihin liittyviä sitoumuksia. Tällaiset sitoumukset voisivat liittyä yhteistyöjärjestelyihin, jotka liittyvät 53 §:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien asettamisen arviointiin, ehdotetussa 81 b §:ssä tarkoitettuihin yhteisinvestointisopimuksiin, ehdotetussa 77 §:ssä tarkoitettuihin omistajanvaihdoksiin tai muihin näitä vastaaviin seikkoihin. Momentin tavoitteena olisi varmistaa, että huomattavan markkinavoiman yritys voisi osana markkina-analyysia antaa sitoumuksia, joilla se pyrkisi itse korjaamaan markkinoilla esiintyviä kilpailuongelmia ja siten mahdollisesti välttymään Liikenne ja viestintäviraston huomattavan markkinavoiman perusteella asettamista velvollisuuksista. Sitoumusten antaminen ei kuitenkaan rajoittaisi Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaa asettaa tarvittaessa ja tämän lain edellytysten täyttyessä huomattavan markkinavoiman perusteella yrityksille velvollisuuksia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 79 artiklan 1 kohta.
Ehdotetun 2 momentin mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä yrityksen hakemuksen perusteella markkinatesti liittyen erityisesti sitoumukseen liitettyihin ehtoihin. Markkinatestillä ei tarkoitettaisi 53 §:n mukaista markkina-analyysia vaan kevyempää menettelyä, jonka avulla Liikenne- ja viestintävirasto voisi arvioida, täyttävätkö sitoumuksen ehdot tässä laissa säädetyt edellytykset. Markkinatestin lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston tulisi tehdä erillinen 53 §:n markkina-analyysi, jos se määräisi sitoumukset sitovaksi. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi antaa sidosryhmille ja erityisesti niille tahoille, joita sitoumukset koskisivat, mahdollisuus antaa lausuntonsa 310 §:n 1 momentin mukaisesti markkinatestistä, sitoumuksen ehdoista sekä mahdollisesta markkina-analyysista. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi kuulemisen jälkeen ja siinä ilmaistut näkemykset huomioiden ilmoittaa huomattavan markkinavoiman yritykselle alustavat päätelmänsä siitä, täyttääkö suostumus tämän lain edellytykset. Huomattavan markkinavoiman yritys voisi tehdä muutoksia sitoumukseensa Liikenne- ja viestintäviraston ilmoituksen perusteella. Liikenne- ja viestintäviraston ei tarvitsisi tehdä markkinatestiä, jos huomattavan markkinavoiman yrityksen sitoumus ei selkeästi täyttäisi tämän pykälän mukaisia ehtoja tai edellytyksiä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 79 artiklan 2 kohta.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi arvioidessaan yhteistyöjärjestelyä, joka koskee 53 §:n mukaisten asianmukaisten ja oikeasuhtaisten velvollisuuksien arviointia, otettava erityisesti huomioon näyttö tarjottujen sitoumusten oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta, tarjottujen sitoumusten avoimuus kaikille markkinaosallistujille, käyttöoikeuksien asettaminen viipymättä saataville oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin ennen vähittäispalveluiden käyttöönottoa sekä tarjottujen sitoumusten riittävyys liittyen kestävän kilpailun mahdollistamiseen ja erittäin suuren kapasiteetin verkkojen yhteistyössä tapahtuvan käyttöönoton edistämiseen loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 79 artiklan 2 kohta.
Ehdotetun 4 momentin mukaisesti huomattavan markkinavoiman yrityksen sitoumuksen olisi sisällettävä riittävän yksityiskohtaiset tiedot 3 momentin mukaisen arvioinnin tekemiseksi. Sitoumuksen tulisi muun muassa sisältää sitoumuksen ajoitus, toteuttamislaajuus ja kesto. Ehdotetun 53 §:n mukaisten markkina-analyysien syklit eivät rajoittaisi huomattavan markkinavoiman yrityksen mahdollisuutta määritellä sitoumustensa kestoa. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 79 artiklan 1 kohta.
Ehdotetun 5 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi päätöksellään asettaa 1 momentin mukaiset järjestelyt sitoviksi määräajaksi, jos ne täyttäisivät ehdotetun pykälän ja muualla tässä laissa säädetyt edellytykset. Sitoumukset voitaisiin määritellä sitovaksi esimerkiksi siksi ajanjaksoksi, jolle niitä tarjotaan. Lain 81 b §:n mukaisia yhteisinvestointeja koskevat sitoumukset voitaisiin kuitenkin määrätä sitoviksi vähintään seitsemäksi vuodeksi. Liikenne- ja viestintäviraston olisi arvioitava sitoumusten sitovuuden jatkamista, kun niitä koskeva määräaika päättyy. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 78 artiklan 4 kohta ja 79 artiklan 3 ja 4 kohta.
Ehdotetun 6 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi 52 §:ssä tarkoitettua markkina-analyysia tehdessään huomioitava ehdotetun pykälän mukaisesti sitovaksi määräämänsä sitoumukset. Sitovaksi asetetut sitoumukset eivät poissulkisi mahdollisuutta asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle 53 §:ssä tarkoitettuja velvollisuuksia. Sitoumukset tulisi kuitenkin ottaa huomioon markkina-analyysia tehdessä, missä tulisi arvioida sitoumusten vaikutusta kehitykseen sekä kuinka asianmukaista olisi asettaa tai pitää voimassa 53 §:n nojalla asetettavia velvollisuuksia sinä ajankohtana, jolla sitoumukset olisivat voimassa. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 79 artiklan 3 kohta.
81 b §.Yhteisinvestoinnit erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin. Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi päätöksellään 81 a §:n mukaisessa menettelyssä asettaa huomattavan markkinavoiman yrityksen ja yhden tai useamman muun teleyrityksen välisen valokuituelementeistä loppukäyttäjän tiloihin tai tukiasemaan asti koostuvaa erittäin suuren kapasiteetin verkkoa koskevan yhteisinvestointisopimuksen sitovaksi, jos se täyttää jäljempänä ehdotetussa pykälässä säädetyt edellytykset. Liikenne- ja viestintävirasto ei saisi asettaa sitovan yhteisinvestointisopimuksen mukaiselle verkolle 53, 53 a ja 54 §:n nojalla huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavia velvollisuuksia.
Ehdotetun momentin tavoitteena on, että huomattavan markkinavoiman yritys voisi välttyä huomattavan markkinavoiman velvollisuuksilta sellaisen valokuituverkon osalta, jonka se on rakentanut yhteistyössä yhden tai useamman muun teleyrityksen kanssa yhteisinvestointina. Vaikka yhteisinvestointijärjestelyille säädettäisiin pykälässä teledirektiivin mukaisesti useita edellytyksiä, jätettäisiin yhteisinvestoinnin toteuttamiseksi tarvittava liiketoimintamalli siihen osallistujien päätettäväksi. Yhteisinvestoinnin voisi siten toteuttaa esimerkiksi yhteisinvestoijien välisellä yhteisomistajuudella, pitkän aikavälin riskinjaon yhteisrahoituksella tai hankintasopimuksilla, jotka sisältäisivät erityisiä luonteeltaan rakenteellisia oikeuksia. Esimerkiksi kaupallisia käyttöoikeussopimuksia ei kuitenkaan pidettäisi tämän pykälän mukaisina yhteisinvestointisopimuksina, sillä ne rajoittuvat kapasiteetin vuokraamiseen eivätkä ole luonteeltaan rakenteellisia. Ehdotetun pykälän tavoitteena olisi tasata merkittävästi kustannuksia ja riskejä eri teleyritysten välillä sekä edistää pienten yritysten investointeja taloudellisesti kannattavin ehdoin myös alueilla, joilla infrastruktuuriin perustuva kilpailu ei välttämättä muuten olisi tehokasta. Tämä puolestaan saattaisi edistää kestävää pitkäaikaista kilpailua. Tämän lain yhteisinvestointeja koskevalla sääntelyllä ei rajoitettaisi verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja käytöstä annetun lain soveltamista. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 76 artiklan 1 ja 2 kohta.
Pykälän 2 momentissa mahdollistettaisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi lisäksi perustelluissa tapauksissa asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle 8–10 luvun mukaisia huomattavaan markkinavoimaan liittyviä velvollisuuksia, jos se toteaisi, että velvollisuuksien asettaminen on välttämätöntä markkinoilla olevien merkittävien kilpailuongelmien ratkaisemiseksi näiden markkinoiden erityispiirteiden vuoksi. Liikenne- ja viestintäviraston olisi otettava huomioon sitovat yhteisinvestointisitoumukset 52 §:n mukaisissa markkina-analyyseissa. Tarve huomattavaan markkinavoimaan perustuvien velvollisuuksien asettamiselle saattaisi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa olisi useita loppupään markkinoita, joilla ei saavutettaisi samaa kilpailuastetta. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 76 artiklan 2 kohta.
Ehdotetun momentin mukainen yhteisinvestointi perustuisi huomattavan markkinavoiman yrityksen tekemään yhteisinvestointitarjoukseen ja sen pohjalta yhteisinvestoijien kesken laadittavaan yhteisinvestointisopimukseen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, jotka yhteisinvestointia koskevan tarjouksen tulisi vähintään täyttää, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa yhteisinvestointisopimuksen 1 momentin mukaisesti sitovaksi. Listaus ei olisi täysin tyhjentävä, sillä Liikenne- ja viestintävirasto voisi harkita lisäkriteereiden asettamista siinä määrin kuin ne olisivat tarpeen, jotta voitaisiin varmistaa potentiaalisten investoijien pääsy yhteisinvestointeihin huomioiden paikalliset olosuhteet ja markkinarakenteen. Ehdotuksen tulisi kuitenkin täyttää vähintään kaikki kahdeksan ehdotetussa momentissa lueteltua edellytystä.
Ensimmäisen ehdon mukaisesti yhteisinvestointia koskevan tarjouksen olisi oltava syrjimättömästi avoin kaikille teleyrityksille missä tahansa verkon käyttöiän vaiheessa. Syrjimättömiä ehtoja koskevalla velvollisuudella ei tässä tilanteessa tarkoiteta sitä, että kaikkien yhteisinvestoijien tulisi saada keskenään täysin samat ehdot, vaan sitä, että ehdot voitaisiin perustella puolueettomin, avoimin, syrjimättömin ja ennakoitavissa olevin kriteerein. Ehdot saattaisivat vaihdella esimerkiksi riippuen sitoudutusta loppukäyttäjien linjojen lukumäärästä. Yhteisinvestoijien taloudellisia korvauksia määritellessä olisi huomioitava, että varhaisessa vaiheessa yhteisinvestointiin osallistuneet hyväksyvät suurimmat riskit ja tuovat pääomaa aiemmin. Tämän vuoksi niihin yhteisinvestoijiin, jotka osallistuvat yhteisinvestointiin vasta myöhemmässä vaiheessa, voisi olla perusteltua soveltaa suurenevaa maksua. Toisen edellytyksen mukaisesti tarjouksen tulisi mahdollistaa, että verkon yhteisinvestoijat voivat tosiasiallisesti ja kestävällä tavalla kilpailla keskenään tuotantoketjun loppupään markkinoilla. Kolmannen edellytyksen mukaisesti yhteisinvestoijien tulisi saada oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin ja edellytyksin yhteisinvestoinnin kohteena olevan verkon täyden kapasiteetin käyttöoikeuden yhteisinvestoinnin kohteena olevasta verkosta.
Neljännen edellytyksen mukaan tarjouksen tulisi olla ehdoiltaan sellainen, että yhteisinvestoijat voivat osallistua yhteisinvestointiin arvoltaan ja ajoitukseltaan joustavalla osuudella, jota on mahdollista kasvattaa tulevaisuudessa. Tarjouksien tulisi mahdollistaa, että erilaiset yhteistoimijat osallistuisivat erilaisin sitoumuksin yhteisinvestointeihin ja että sitoumuksia voitaisiin tarvittaessa kasvattaa. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi sen, että pienemmät ja rajalliset yhteisinvestoijat voisivat ryhtyä yhteisinvestointiin kohtuullisella vähimmäistasolla. Viidennen edellytyksen mukaisesti yhteisinvestoijien tulisi saada vastavuoroiset oikeudet oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin yhteisinvestoinnin kohteena olevaan verkkoon sen jälkeen, kun verkko on otettu käyttöön. Ehdot tulisi ilmaista yhteisinvestointitarjouksessa ja sen perusteella tehtävässä sopimuksessa.
Kuudennen edellytyksen mukaan tarjouksessa vahvistettaisiin etukäteen yhteisinvestointihankkeen etenemissuunnitelma. Etenemissuunnitelmaan sisältyvistä välietapeista olisi annettava tietoa syrjimättömästi. Seitsemännen edellytyksen mukaan tarjouksen ehtojen mukaisesti yhteisinvestoinnissa saavutetut oikeudet olisi mahdollista siirtää eteenpäin samoin oikeuksin. Oikeuden saavan yrityksen olisi noudatettava kaikkia yhteisoikeussopimuksessa alkuperäiselle yhteisinvestoijalle asetettuja velvollisuuksia. Kahdeksannen edellytyksen mukaisesti huomattavan markkinavoiman yrityksen olisi tehtävä yhteisinvestointia koskeva tarjous vilpittömässä mielessä. Edellytysten täyttyminen arvioitaisiin ehdotetun 81 a §:n mukaisella markkinatestillä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 76 artiklan 1 ja 2 kohta ja liite IV.
Ehdotetun 4 momentin mukaan huomattavan markkinavoiman yrityksen olisi julkaistava tarjous yhteisinvestointiin hyvissä ajoin ja muiden kuin 53 a §:n mukaisten ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivien yritysten osalta vähintään kuusi kuukautta ennen verkon käyttöönottoa. Yhteisinvestointia koskeva tarjous olisi julkaistava yrityksen verkkosivuilla siten, että se olisi helposti havaittavissa ja saatavilla. Lisäksi yksityiskohtaiset tiedot tarjousta koskien olisi annettava viipymättä. Tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi yhteisinvestointisopimuksen oikeudellinen muoto sekä mahdollisesti yhteisinvestointivälineen hallintosääntöjen aiekirje. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 76 artiklan 1 kohta ja liite IV.
Ehdotetun 5 momentin mukaan huomattavan markkinavoiman yritys voi sisällyttää tarjoukseen kohtuullisia ehtoja, jotka liittyvät yritysten taloudelliseen valmiuteen osallistua yhteisinvestointiin. Tällaisia ehtoja voisivat olla esimerkiksi ehdot, joiden mukaan mahdollisten yhteisinvestoijien täytyisi esimerkiksi osoittaa kykynsä suorittaa vaiheittaisia maksuja tai olisi hyväksyttävä strateginen suunnitelma, jonka perusteella keskipitkän aikavälin suunnitelma laadittaisiin. Ehdotetun momentin mukaiset ehdot eivät kuitenkaan saisi olla ristiriidassa ehdotetun 3 momentin 1 kohdan, jonka mukaan yhteisinvestointisopimuksen tulisi olla syrjimättömästi avoin kaikille teleyrityksille, kanssa. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin liite IV.
Ehdotetussa 6 momentissa säädettäisiin tilanteessa, jossa yhteisinvestoinnilla rakennettavalla valokuituverkolla korvattaisiin huomattavan markkinavoiman yrityksen aikaisempaa verkkoa kuten kupariverkkoa. Tällaisessa tilanteessa sellaisten yritysten, jotka eivät osallistu yhteisinvestointiin, tulisi saada pääsy yhteisinvestoinnin kohteena olevaan verkkoon samoin laatua, nopeutta ja loppukäyttäjien saavutettavuutta koskevin ehdoin, jotka olivat saatavilla vanhassa verkossa ennen sen korvaamista yhteisinvestoinnin kohteena olevan uuden verkon käyttöönottoa ja jotka Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaisi 1 momentissa tarkoitetulla päätöksellään. Liikenne- ja viestintävirasto voisi liittää 1 momentin mukaiseen päätökseen ehtoja, joilla käyttöoikeuden laatua voitaisiin syrjimättömästi mukauttaa huomioiden vähittäismarkkinoiden kehityksen ja yhteisinvestointiin liittyvien kannustimien säilyminen. Ehtoja asetettaessa tulisi punnita sekä käyttöoikeuden hakijoiden tarve saada käyttöoikeus erittäin suuren kapasiteetin verkkoon ja sen osiin avoimin ja syrjimättömin ehdoin että yhteisinvestoijien kantama riski tehdyistä investoinneista. Lisäksi tulisi arvioida yleistä kilpailutilannetta vähittäismarkkinoilla. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 76 artiklan 1 kohta.
Ehdotetun 7 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi ottaa yhteisinvestointisitoumusta arvioidessaan huomioon BERECin suuntaviivat. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 76 artiklan 4 kohta.
Ehdotetun 8 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi liittää yhteisinvestointisopimukseen huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuden toimittaa vuosittain vaatimuksenmukaisuusvakuutuksia. Liikenne- ja viestintäviraston olisi lain 303 §:n 1 momentin mukaan valvottava tämän pykälän nojalla annettujen päätösten noudattamista. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 76 artiklan 3 kohta.
81 c §. Huomattavan markkinavoiman yrityksen aikaisemman verkon korvaaminen tai poistaminen käytöstä. Ehdotetun 1 momentin mukaan huomattavan markkinavoiman yrityksen olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle hyvissä ajoin ennen kuin se aikoo poistaa käytöstä tai korvata uudella verkolla olemassa olevaa verkkoaan tai sen osia mukaan luettuna kupariverkon toimintaan tarvittu aikaisempi infrastruktuuri. Ilmoitus olisi tehtävä Liikenne- ja viestintävirastolle sähköisesti. Momentin tavoitteena olisi osaltaan edistää viranomaisen kanssa tapahtuvan asioinnin siirtymistä paperisista asiakirjoista sähköisiin. Ensisijaisesti tavoitteena olisi ilmoituksen tekeminen Liikenne- ja viestintäviraston sähköisen lomakkeen kautta. Sähköisen asiointivelvoitteen täyttäisi kuitenkin tarvittaessa myös sähköpostitse toimitettu hakemus. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 81 artiklan 1 kohta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan ilmoitus tulisi tehdä kuusi kuukautta ennen käytöstä poistamisen tai korvaamisen suunniteltua aloituspäivää. On kuitenkin tilanteita, joissa huomattavan markkinavoiman yritys ei voi itse määritellä aikataulua aiemman verkkonsa käytöstä poistamiseen. Tällaisessa tilanteessa, jossa aikataulu verkon poistamiseen tai korvaamiseen määräytyy siitä itsestään riippumattomasta syystä, ilmoitus Liikenne- ja viestintävirastolle olisi tehtävä viipymättä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 81 artiklan 1 kohta.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, jotka huomattavan markkinavoiman yrityksen tulisi vähintään sisällyttää 1 momentin mukaiseen ilmoitukseensa. Tietojen tulisi olisi olla siten riittävät, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi niiden perusteella arvioida tämän pykälän nojalla asetettavien velvollisuuksien tarpeellisuuden. Momentin mukaan ilmoitukseen olisi liitettävä riittävät tiedot korvaamista tai poistamista suunnittelevasta huomattavan markkinavoiman yrityksestä, poistettavasta tai purettavasta verkosta sekä suunnitelluista toimenpiteistä. Tällaisia olisivat erityisesti yrityksen perustiedot, toimenpiteiden suunniteltu ajankohta, verkon maantieteellinen peittoalue joko kiinteistökohtaisesti paikkatietona tai kartalla, josta ilmenee tarkat alueet, verkon käyttäjämäärät, vuokratut tilaajayhteydet sekä kapasiteettituotteet ja niiden käyttäjät, poistettava tai korvatta liittymätyyppi, vaihtoehtoisten tai korvaavien tuotteiden saatavuus ja ominaisuudet sekä tieto siitä, onko kyseessä yleispalveluyritys tai -alue. Lisäksi momentissa annettaisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä tai sen sähköisestä tekemisestä.
Ehdotetun 4 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi päätöksellään asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle velvollisuuksia soveltaa läpinäkyvää aikataulua sekä irtisanomis- tai siirtymäaikaa koskevia ehtoja tai muita ehtoja verkkoa korvattaessa tai poistettaessa käytöstä, jos se on tarpeen kilpailun ja loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Lisäksi momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle määräaika, jonka mukaan sen tulisi asettaa mahdolliset vanhan infrastruktuurin korvaamiseen liittyvät velvollisuudet vähintään kaksi kuukautta ennen suunniteltua purkamista, mikäli teleyritys on ilmoittanut purettavasta tai käytöstä poistettavasta verkosta vähintään kuuden kuukautta ennen suunniteltua toimenpidettä. On huomattava, että huomattavan markkinavoiman yritys voisi poiketa kuuden kuukauden määräajasta ainoastaan tilanteessa, jossa verkon käytöstä poistamisen tai korvaamisen aikataulu määrittyisi siitä itsestään riippumattomasta syystä. Lähtökohtaisesti Liikenne- ja viestintävirastolla olisi siten neljä kuukautta aikaa käsitellä käytöstä poistamista tai korvaamista koskeva ilmoitus. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 81 artiklan 2 kohta.
Ehdotetun 5 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi päätöksellään lisäksi varmistaa vähintään vastaavanlaatuisten vaihtoehtoisten tuotteiden saatavuuden, joilla voi saada käyttöoikeuden aiemmat verkkoelementit korvaavaan parannettuun verkkoinfrastruktuuriin, jos se olisi tarpeen kilpailun ja loppukäyttäjien edun turvaamiseksi. Kilpailun ja loppukäyttäjien etu ei vaatisi vaihtoehtoisten tuotteiden saatavuutta etenkään tilanteessa, jossa käytöstä poistettava tai korvattava verkko ei ole ollut tosiasiallisesti käytössä.
Arvioitaessa kilpailun ja loppukäyttäjien etua tulisi huomioida, että markkinoiden kilpailudynamiikkaan tietyillä markkinoilla sekä loppukäyttäjien palveluiden saatavuuteen vaikuttavat myös muut kuin kyseisille markkinoille kuuluvat palvelut. Näin ollen kilpailun ja loppukäyttäjien etua arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota myös langattoman laajakaistan saatavuuteen alueella, jolla aiempaa infrastruktuuria ollaan poistamassa käytöstä. Mahdollisten velvollisuuksien asettamista arvioitaessa Liikenne- ja viestintäviraston tulisi arvioida niiden kohtuullisuutta myös huomattavan markkinavoiman yrityksen kannalta. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi esimerkiksi arvioida, olisiko purettavalla keskitinalueella käytössä vain yksittäisiä yhteyksiä. Arvioitaessa sitä, onko purettava verkko ollut käytössä, tulisi arvioida sekä sitä, onko käyttöoikeustuote ollut käytössä, että onko teleyritys itse tarjonnut sillä yhteyksiä loppukäyttäjille. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 81 artiklan 2 kohta.
Ehdotetun 6 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi peruuttaa 53, 53 a ja 54 §:n perusteella asetetut velvollisuudet niiltä verkon osilta, jotka on ilmoitettu käytöstä poistettavaksi tai korvattavaksi, jos käyttöoikeuden tarjoaja olisi vahvistanut asianmukaiset edellytykset siirtymälle asettamalla saataville vähintään vastaavanlaatuisen vaihtoehtoisen käyttöoikeustuotteen, joka mahdollistaa samojen loppukäyttäjien saavuttamisen kuin olemassa olevassa infrastruktuurissa tai muulla vastaavalla tavalla sekä noudattanut tämän pykälän mukaisia sekä Liikenne- ja viestintäviraston ehdotetun pykälän perusteella asettamia edellytyksiä ja menettelyitä. Verkon omistajien olisi kuitenkin voitava poistaa aikaisemmat verkot käytöstä. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 81 artiklan 2 kohta.
82 §. Markkinamäärittelyä, markkina-analyysia ja huomattavaa markkinavoimaa koskeva kuuleminen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tekemästä yhteistyöstä komission, BERECin ja muiden ETA-valtioiden kanssa sekä komission veto-oikeudesta Liikenne- ja viestintäviraston päätösluonnokseen. Ehdotettu pykälä vastaisi pääsääntöisesti voimassaolevaa 82 §:ää. Pykälää yhdenmukaistettaisiin kuitenkin teledirektiivin sanamuodon kanssa säännöksen soveltamisen helpottamiseksi ja selkeyttämiseksi.
Ehdotetussa 1 momentissa laajennettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston kuulemisvelvollisuus myös muihin ETA-valtioihin komission ja BERECin lisäksi. Tämän lisäksi kuulemisvelvollisuus laajennettaisiin muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella 55 §:n mukaisesti asetettaviin velvollisuuksiin. ETA-valtioiden väliseen kauppaan negatiivisesti vaikuttavat toimenpiteet voisivat olla esimerkiksi toimenpiteitä, joilla olisi suoraa tai epäsuoraa, tosiasiallista tai mahdollista vaikutusta ETA-valtioiden välisen kaupan muotoihin tavalla, joka saattaisi muodostaa esteitä sisämarkkinoille.
Lisäksi tällaisia saattaisivat olla toimenpiteet, joilla on merkittävä vaikutus muiden ETA-valtioiden yrityksiin tai käyttäjiin tai toimenpiteet, jotka vaikuttavat kuluttajahintoihin muissa ETA-valtioissa tai toiseen ETA-valtioon sijoittuneen yrityksen kykyyn tarjota sähköisiä viestintäpalveluja tai rajat ylittäviä palveluita taikka toimenpiteet, jotka vaikuttavat markkinoiden rakenteeseen ja markkinoille pääsyyn. Liikenne- ja viestintävirasto varaisi komissiolle, BERECille sekä muille ETA-valtioille mahdollisuuden antaa lausuntonsa sen jälkeen, kun Liikenne- ja viestintävirasto olisi kuullut asianomaisia osapuolia ehdotetun 310 §:n mukaisesti. Liikenne- ja viestintäviraston olisi mahdollista missä tahansa valmistelun vaiheessa peruuttaa toimenpide-ehdotuksensa. Lisäksi 1 momentissa laajennettaisiin kuulemisvelvollisuus 55 §:ssä tarkoitettuun muun kuin huomattavan markkinavoiman yritystä koskevaan päätökseen sekä 270 §:ssä tarkoitettuun velvollisuuden poistamista koskevaan päätökseen. Muilta osin momentti vastaisi 82 §:n voimassaolevaa 1 momenttia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 32 artiklan 2 ja 3 kohta.
Pykälän 2 momenttia esitetään yhdenmukaistettavaksi direktiivin sanamuodon mukaisesti siten, että siitä selviäisi, että komissio voi pyytää Liikenne- ja viestintävirastoa lykkäämään päätöksen tekemistä kahdella kuukaudella, jos komissio katsoisi päätösehdotuksen muodostavan esteen sisämarkkinoille. Muilta osin momentti vastaisi voimassaolevaa 82 §:n 2 momenttia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 32 artiklan 4 kohta.
Ehdotettuun 3 momenttiin lisättäisiin viittaus erityistä kuulemisvelvollisuutta koskevaan 310 §:ään lain soveltamisen selkeyttämiseksi. Lisäksi momentissa laajennettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston ilmoitusvelvollisuus muutetusta päätöksestä komission lisäksi BERECiin. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 32 artiklan 7–9 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi varattava komissiolle, BERECille ja muille jäsenvaltioille 1 momentin mukainen tilaisuus antaa lausunto yhdessä toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa, jos markkinamäärittely on laadittu toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa 52 §:n 7 momentin mukaisesti. Olisi tarkoituksenmukaista, että jos Liikenne- ja viestintävirasto tekisi markkina-analyysin yhteistyössä toisen ETA-valtion kanssa, järjestettäisiin tästä markkina-analyysista vain yksi kuuleminen kahden erillisen menettelyn sijasta.
83 §. Yrityksille asetettavaa velvollisuutta koskeva kuuleminen. Pykälä koskee komission ja BERECin kuulemista sellaisten velvollisuuksien osalta, joihin komissiolla ei lähtökohtaisesti ole veto-oikeutta. Pykälä vastaisi pääosin voimassaolevaa 83 §:ää, mutta siihen tehtäisiin muutamia täsmennyksiä. Lisäksi pykälään lisättäisiin säännös, jonka mukaan komissiolla olisi veto-oikeus muutaman velvollisuuden kohdalla.
Ehdotettuun 1 momenttiin lisättäisiin teledirektiivin mukainen maininta siitä, että Liikenne- ja viestintävirastolla olisi 1 momentin mukainen velvollisuus varata komissiolle ja BERECille tilaisuus antaa lausuntonsa myös tilanteessa, jossa se suunnittelee muuttavansa tai poistavansa 1 momentin mukaisia velvollisuuksia. Momentin pykäläviittaukset muokattaisiin vastaamaan muita tässä esityksessä ehdotettuja muutoksia. Muilta osin momentti vastaisi voimassaolevaa 1 momenttia. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 33 artiklan 1 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon 1 momentissa tarkoitetut lausunnot. Tämä koskisi erityisesti tilanteita, joissa komissio ei ole ilmoittanut 1 momentin mukaisen päätösehdotuksen muodostavan esteitä yhtenäismarkkinoille tai epäilevänsä päätösehdotuksen olevan Euroopan unionin oikeuden vastainen. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 33 artiklan 5 kohta.
Ehdotettu 3 momentti vastaisi sisällöltään voimassaolevaa 2 momenttia, ehdotettu 4 momentti voimassaolevaa 3 momenttia ja ehdotettu 5 momentti voimassaolevaa 4 momenttia.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jolla poikettaisiin siitä pääsäännöstä, jonka mukaan pykälä koskee ainoastaan niitä tilanteita, joissa komissiolla ei ole veto-oikeutta. Ehdotetun pykälän mukaan komissiolla olisi veto-oikeus tilanteessa, jossa Liikenne- ja viestintävirasto olisi 55 a §:n 3 momentin mukaisesti asettamassa käyttöoikeusvelvollisuuden ensimmäistä keskitintä tai jakelupistettä pidemmälle tai 81 b §:n mukaisesti tekemässä päätöstä, joka liittyy teleyritysten yhteisinvestointeihin erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin. Lain 55 a §:n 3 momentin mukainen mahdollisuus asettaa velvollisuuksia olisi uusi velvollisuus, jonka voisi asettaa ainoastaan poikkeuksellisessa tilanteessa, jos käyttöoikeusvelvollisuuden ulottaminen vain ensimmäiseen keskittimeen tai jakelupisteeseen ei riitä. Myös yhteisinvestointeja koskevat sitoumukset ja niiden perusteella tietyissä tilanteissa tehtävät päätökset olla asettamatta huomattavaan markkinavoimaan liittyviä velvollisuuksia uuteen infrastruktuuriin on tässä esityksessä ehdotettua uutta sääntelyä.
Teledirektiivin mukaan komission olisi johdonmukaisen sääntelykäytännön parantamiseksi voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan yhteisinvestointiin liittyvä toimenpide-ehdotuksensa, jos se ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin epäilisi toimenpiteen yhteensopivuutta Euroopan unionin oikeuden ja teledirektiivin tavoitteiden kanssa. Tehokkuuden vuoksi Liikenne- ja viestintäviraston olisi mahdollista toimittaa komissiolle ainoastaan yksi ilmoitus toimenpide-ehdotuksesta, joka liittyy asiaan liittyvät vaatimukset täyttävään yhteisinvestointijärjestelmään. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 33 artiklan 5 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti, joka koskisi tilanteita, joissa Liikenne- ja viestintävirasto valmistelisi huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavan velvollisuuden asettamista, muuttamista tai poistamista toisen ETA-valtion sääntelyviranomaisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa sääntelyviranomaisten tulisi yhteistyössä kuulla komissiota, BERECiä sekä muita ETA-valtioita. Velvollisuuksien asettamisesta yhteistyössä toisen valtion kanssa ehdotetaan säädettäväksi 52 §:n 7 momentissa.
84 §. Menettely kiireellisissä tapauksissa. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin siitä, millä edellytyksin Liikenne- ja viestintävirasto voisi poiketa 82 ja 83 §:n mukaisista kuulemisvelvollisuuksista. Koska 83 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi kuulemisvelvollisuus teledirektiivin mukaisesti myös muiden ETA-maiden sääntelyviranomaisille, tulisi ehdotetun momentin mukainen poikkeusvelvollisuus kuulemisesta ulottaa myös näiden kuulemiseen. Myös pykälän 2 momentin mukainen Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuus toimittaa 1 momentissa tarkoitettu toimenpide viipymättä tiedoksi ehdotetaan ulotettavaksi velvollisuudeksi ilmoittaa asiasta myös muiden ETA-valtioiden sääntelyviranomaisille. Muilta osin ehdotettu momentti vastaisi voimassaolevaa 84 §:ää. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 32 artiklan 10 kohta.
85 §.Yleispalveluyrityksen nimeäminen. Pykälän 2 momentissa esitetään, miten teleyritykselle voitaisiin antaa puhelinpalveluita ja internetyhteyspalveluita koskevia yleispalveluvelvoitteita. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulee yleispalveluyrityksen nimeämisessä huomioida myös 51a pykälän mukaisten maantieteellisten kartoitusten tulokset. Muutos vastaa teledirektiivin 86 artiklan 1 kohtaa. Käytännössä Liikenne- ja viestintäviraston tulisi nimetessään 2 momentin mukaisesti yleispalveluyritystä tarvittaessa huomioida analyysissaan 51 a §:n mukaisesti ilmoitetut suunnitelmat verkon laajakaistaverkkojen laajentamisesta eri maantieteellisillä alueilla.
Yleispalvelusääntely on peruspalveluiden turvaverkko tilanteisiin, joissa ääniviestintäpalveluiden ja internetyhteyspalveluiden saatavuutta ei voida varmistaa kaupallisen tarjonnan avulla. Verkon laajentamista koskevat suunnitelmat vaikuttavat myös alueelliseen kaupalliseen saatavuuteen.
Muilta osin pykälän sisältö vastaisi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 85§:ää. (HE221/2013vp). Yleispalveluyrityksen nimeäminen tehtäisiin edellä esitettyjä täsmennyksiä lukuun ottamatta samalla tavalla kuin aiemmin.
Pykälän 3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston on muutettava 2 momentissa esitettyä yleispalvelupäätöstä, jos päätöksen perusteena olleissa seikoissa tapahtuu olennaisia muutoksia. Lain 87 §:ssä esitetyn tarkoituksenmukaisen internetyhteyden vähimmäisnopeudesta säädettäisiin asetuksella. Käytännössä Liikenne- ja viestintäviraston tulisi asetuksen antamisen jälkeen muuttaa päätöstä yleispalveluyrityksistä, mikäli esimerkiksi vähimmäisnopeudessa tapahtuu muutoksia.
86 §.Yleisiä puhelinpalveluita koskeva yleispalveluvelvollisuus. Pykälässä annetaan tarkempia säännöksiä yleisiä puhelinpalveluita koskevasta yleispalveluvelvollisuudesta. Pykälän 1 momentissa korvattaisiin kaikkiin oikeushenkilöihin viittaava sana tilaaja teledirektiivin 84 artiklan 5 kohdan salliman liikkumavaran mukaisesti mikroyrityksillä. Teledirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat laajentaa yleispalvelun soveltamisalan koskemaan mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä sekä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä.
Mikroyritys on yritys, joka on määritelty Euroopan komission suosituksessa mikroyrityksen sekä pienten ja keskisuurten yrityksen ehdoista siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (2003/361/EY). Mikroyrityksellä on henkilöstöä vähemmän kuin 10henkeä. Lisäksi joko sen vuosiliikevaihto voi olla enintään 2miljoonaa euroa tai taseen loppusumma voi olla enintään 2 miljoonaa euroa.
Mikroyritykset ovat rinnasteisessa asemassa kuluttajaan nähden. Tätä suuremmat yritykset eivät kuuluisi pykälän soveltamisalaan. Käytännössä mikroyrityksiä suurempia yrityksiä koskevia yleispalvelupäätöksiä ei ole tehty.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin lisäys, jonka mukaan puhelinpalveluiden yleispalveluun tarjottavan liittymän on oltava saatavilla myös ilman pakollisia lisäpalveluita tai –toimintoja. Säännöksellä varmistettaisiin, että yleispalveluliittymän tilaajat saisivat halutessaan käyttöönsä myös pelkän ääniviestintäpalvelun ilman liittymään paketoituja muita palveluita. Muita mahdollisia palveluita ei tällöin voitaisi liittää yleispalvelunliittymän saamisen ehdoksi. Ehdotuksella saatettaisiin voimaan teledirektiivin 88 artiklan 1 kohta.
Muilta osin esitetty pykälä vastaa voimassa olevan lain 86 §:ää.
87 §. Internetyhteyspalvelua koskeva yleispalveluvelvollisuus. Ehdotettu säännös vastaa pääosin voimassa olevan lain 87 §:ää.
Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 86 §:ää vastaava muutos ja muutettaisiin soveltamisala koskemaan kaikkien tilaajien sijaan käyttäjiä ja mikroyrityksiä.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan täsmennyksiä, joilla saatettaisiin voimaan teledirektiivin 84 artiklan 3 kohta. Momenttiin ehdotetaan lisäystä, jonka direktiivin EU1972/2018 liitteessä V määriteltyjen palveluiden tulee olla käytettävissä tarjottavalla liittymällä. Teledirektiivin liitteessä V on määritelty, että riittävän laajankaistan internetyhteyspalvelun on tuettava seuraavia palveluita: sähköposti, hakukoneet, jotka pystyvät hakemaan ja löytämään kaikenlaista tietoa, verkkopohjaiset perusvälineet koulutukseen, verkkolehdet tai –uutiset, tavaroiden tai palvelujen ostaminen tai tilaaminen verkossa, työnhaku ja työhakuvälineet, ammatillinen verkostoituminen, verkkopankki, sähköisten viranomaispalvelujen käyttö, sosiaalinen media ja pikaviestintä ja vakiolaatuiset puhelut ja videopuhelut.
Pykälän 3 momentin mukaan tarkoituksenmukaisesta yleispalveluun käytettävän internetyhteyspalvelun nopeudesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuutta ehdotetaan muutettavaksi. Asetuksen antaisi liikenne- ja viestintäministeriön sijaan valtioneuvosto. Perustuslain 80 pykälän 1 momentin mukaan Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lähtökohtana valtioneuvoston ja ministeriön välisessä toimivallan jaossa on, että valtioneuvosto antaa asetukset laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Ministeriölle voi asetuksenantovaltuuden antaa lähinnä teknisemmissä asioissa, joiden yhteiskunnallinen ja poliittinen merkitys on pienempi. Internetyhteyttä voidaan pitää välttämättömyyshyödykkeenä. Internetyhteyden toimivuus, nopeus ja laatu määrittävät käytännössä, miten kansalainen voi osallistua tietoyhteiskuntaan ja käyttää verkkopalveluita. Internetyhteyspalvelun tarkoituksenmukaista nopeutta voidaan pitää merkitykseltään periaatteellisesti, yhteiskunnallisesti ja poliittisesti tärkeänä asiana, jolloin asetuksenantajana tulisi toimia valtioneuvosto. Valtioneuvoston asetus voitaisiin antaa samassa yhteydessä ja samassa asetuksessa 86 pykälän 4 momentissa tarkoitetun vammaisten henkilöiden erityistarpeita koskevan asetuksen (nykyään 1247/2014) kanssa.
Ennen asetuksen antamista Liikenne- ja viestintäviraston tulee tarvittaessa laatia selvitys tiedonsiirtopalvelujen markkinoista, käyttäjien ja tilaajien enemmistön käytössä olevasta yhteysnopeudesta ja teknisestä kehitystasosta sekä arvio sääntelyn taloudellisista vaikutuksista teleyrityksille. Käytännössä selvityksessä tulisi 2 momentin muutoksen jälkeen ottaa huomioon myös teledirektiivin liitteen V palvelulistaus ja arvioida, millä yhteysnopeudella edellä mainitut palvelut olisivat käytettävissä.
Liikenne- ja viestintäviraston tulisi ehdotetun 3 momentin mukaan huomioida selvityksessä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun määrittelemisen parhaita käytäntöjä koskeva raportti. Ehdotettu lisäys vastaisi teledirektiivin 84 artiklan 3 kohtaa. Artiklan mukaan yhteistyöelin antaa viimeistään 21.6.2020 raportin jäsenvaltioiden parhaista käytännöistä, jotka tukevat riittävän laajakaistayhteyspalvelun määrittelemistä. Raporttia tulee päivittää säännöllisesti.
Komissiolle on teledirektiivin 116 artiklassa siirretty toimivalta antaa delegoituja säädöksiä liitteen mukauttamisesta, jotta voidaan ottaa huomioon teknisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja markkinakysynnän muutokset.
88 §. Liittymän tarjoamista koskevat muut oikeudet ja velvollisuudet. Pykälässä säädetään yleispalveluliittymän tarjoamista koskevista muista oikeuksista ja velvollisuuksista. Pykälän mukaan yleispalveluyritys voi tarjota yleispalvelua useamman liittymän välityksellä, mikäli siitä ei aiheudu lisäkustannuksia käyttäjälle tai tilaajalle. Pykälän 1 momentin soveltamisala muutettaisiin koskemaan kaikkien tilaajien sijasta käyttäjiä ja mikroyrityksiä
Pykälän 3 momentissa säädetään yleispalveluyrityksen oikeudesta kieltäytyä sopimuksen teosta, mikäli käyttäjä tai tilaaja on asetettu syytteeseen tai viimeisen vuoden aikana tuomittu jonkin teleyrityksen liittymää hyväksi käyttäen tehdystä tietoliikenteen häirinnästä taikka jos tilaajalla on yleispalveluyrityksen tarjoaman toisen liittymän käytöstä aiheutuneita maksamattomia, erääntyneitä ja riidattomia velkoja. Momenttiin ehdotetaan muutosta, jossa soveltamisala muutettaisiin koskemaan kaikkien tilaajien sijasta käyttäjiä mikroyrityksiä
91 §. Yleispalveluyrityksen velvollisuus tiedottaa yleispalveluvelvoitteistaan sekä tarjota yleispalvelutuotteitaan ja –palvelujaan. Pykälän 1 momentissa säädetään yleispalveluyrityksen velvollisuudesta tiedottaa tarkoituksenmukaisella tavalla yleispalveluvelvoitteistaan. Yleispalveluyrityksen on myös tarjottava yleispalvelutuotteitaan ja -palvelujaan.
Pykälän 2 momentissa säädetään, että yleispalveluyrityksellä on velvollisuus julkaistava tiedot ja aineistot tarjoamistaan yleispalvelutuotteista ja -palveluista siten, että ne ovat helposti tilaajien ja käyttäjien saatavilla.
Pykälää ehdotetaan kumottavaksi. Sääntelyn tarkoituksena on ollut varmistaa, että yleispalvelutuotteet ovat käytännössä kuluttajien saatavilla ja niistä saadaan tietoa. Erityisesti sääntely on ollut soveltuvaa tilanteessa, jossa kuluttajille tarjottaisiin erillisiä yleispalvelutuotteita muiden tuotteiden rinnalla.
Nykyisin käytäntönä on ollut se, että yleispalvelu toimii ongelmatilanteissa turvaverkkona. Kaupalliset ratkaisut ovat ensisijaisia toteuttamisvaihtoehtoja. Liikenne- ja viestintävirasto ottaa yhteyksien ongelmatilanteissa yhteyttä teleyrityksiin ratkaisun löytämiseksi. Suurimmassa osassa yhteydenottoja ratkaisu löytyy ilman varsinaista lain 85 §:n mukaista yleispalveluyrityksen nimeämistä. Lain 85§:n mukaisia maantieteellisiä alueita, joille on viraston päätöksellä ennakkoon nimetty yleispalveluyritys, on etupäässä Lapissa. Näihin yleispalveluyrityksen nimeämisiin ehdotetulla pykälän kumoamisella ei ole vaikutusta.
Varsinaisia lain yleispalveluliittymiä on käytössä hyvin vähän. Nykyään vuositasolla Liikenne- ja viestintävirastolle tulee muutama kymmenen yhteydenottoa yleispalvelulaajakaistaan liittyen. Lisäksi tietoa yleispalvelusta on yleisesti saatavilla myös esimerkiksi Liikenne- ja viestintäviraston verkkosivuilta.
Näin ollen markkinointia ja tiedottamista koskevia velvollisuuksia ei pidetä tarkoituksenmukaisina keinoina saatavuuden varmistetaan ja sääntelyä ehdotetaan tältä osin kevennettäväksi.
91 a §.Velvollisuus ilmoittaa verkon luovuttamisesta. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä säädettäisiin menettelystä tilanteessa, jossa 85§:n mukaisesti nimetty yleispalveluvelvollinen teleyritys luovuttaisi yleispalvelun tarjonnassa välttämättömän verkon tai verkonosan siitä erilliselle oikeushenkilölle. Edellä mainitussa tilanteessa teleyritys olisi velvollinen tekemään Liikenne- ja viestintävirastolle ilmoituksen.
Ilmoitukseen johtava tilanne voisi syntyä esimerkiksi yrityskaupan, määräysvallan muutoksen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Yleispalveluyritys voisi tehdä ilmoituksen vapaamuotoisesti.
Muutos yleispalveluvelvollisen teleyrityksen tilanteessa voi vaikuttaa 85 §:n mukaisesti tehtävään yleispalveluyrityksen nimeämiseen, erityisesti sen osalta, millä teleyrityksellä on parhaat edellytykset yleispalvelun tarjoamiseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto voi ilmoituksen jälkeen muuttaa, peruuttaa tai asettaa yleispalveluvelvollisuuksia 85 §:ssä määritellyllä tavalla. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi tarkastella yleispalveluvelvollisuuksia, mikäli markkinatilanne olisi selvästi muuttunut. Myös esimerkiksi tilanne, jossa verkkopalvelu eriytettäisiin ääniviestintäpalveluiden ja internetyhteyspalveluiden tarjoamisesta, voisi vaikuttaa yleispalveluvelvollisuuksiin. Yleispalvelun toteuttaminen vaatii käytännössä niin verkko- kuin palvelutoimintaa.
Pykälä vastaa teledirektiivin 86 artiklan 5 kohtaa.
93 §. Yleispalvelun nettokustannukset. Pykälässä säädetään Liikenne- ja viestintäviraston yleispalveluvelvollisen teleyrityksen pyynnöstä tekemästä yleispalvelun nettokustannusten laskemisesta ja korvaamisesta. Nettokustannuksilla tarkoitetaan niitä palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia, joita yleispalveluyritys ei saa katetuiksi palvelun tuottamilla tuloilla. Mikäli yleispalvelun tarjonta muodostaa yleispalveluyritykselle kohtuuttoman taloudellisen rasitteen, voidaan nettokustannuksia korvata. Nettokustannuslaskentaa ei ole nykyisen lainsäädännön aikana täytynyt tehdä, eikä näin ollen kyseessä olevaa pykälää ole suoraan sovellettu. Nettokustannusten laskennassa tulisi huomioida myös teledirektiivin liitteessä VII esitetyt periaatteet laskennasta.
Pykälän 2 ja 4 momentteihin esitetään täsmennyksiä liittyen nettokustannusten laskennan avoimuuteen sekä raportointiin. Muutokset vastaisivat suoraan teledirektiivin 91 artiklaa. Ehdotetun 2 momentin muutoksen mukaan nettokustannusten laskennan periaatteiden, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot käytettävistä menetelmistä, tulisi olla yleisesti saatavilla. Velvoite koskee Liikenne- ja viestintävirastoa, jonka tulisi esimerkiksi verkkosivuillaan tai muulla vastaavalla keinolla toimittaa nettokustannusten laskentapa yleisesti saataville, mikäli kustannuslaskentaa tulisi tehdä. Muutoksella pyritään laajempaan avoimuuteen nettokustannusten laskennan suorittamisen osalta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin nettokustannusten laskennan raportoinnista. Jos Liikenne- ja viestintävirasto pykälän 1 ja 2 momenttien mukaisesti laskee nettokustannuksia, sen tulee julkaista vuosiraportti, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot yleispalveluvelvollisuuksien kustannuksista ja jossa yksilöidään kaikkien asianosaisten yritysten osuudet, mukaan lukien mahdolliset markkinaedut, joita yritys on voinut saada yleispalveluvelvollisuuksien johdosta.
95 §.Taajuuksien käyttöä ja taajuussuunnitelmaa koskeva valtioneuvoston asetus. Pykälää ehdotetaan kokonaisuudessaan muutettavaksi.
Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa momenttia. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella vahvistetaan yleiset periaatteet 3 momentissa tarkoitettujen taajuuksien käytölle. Säädettäessä viestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvien taajuuksien käytöstä on noudatettava tekniikka- ja palveluriippumattomuutta.
Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevaa momenttia. Momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetussa asetuksessa voidaan kuitenkin poiketa verkko- ja viestintäpalvelujen tekniikkariippumattomuudesta haitallisten häiriöiden välttämiseksi, yleisön suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä ja palvelujen teknisen laadun, taajuuksien yhteiskäytön tai yleisen edun tavoitteiden saavuttamiseksi. Palveluriippumattomuudesta voidaan poiketa ihmishengen turvallisuuden takaamiseksi, sosiaalisen, alueellisen tai maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi, taajuuksien tehottoman käytön välttämiseksi ja kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseksi.
Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan valtioneuvosto vahvistaisi taajuussuunnitelman lain 6 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun verkkotoimilupaa edellyttävään teletoimintaan ja 6 §:n 4 momentissa tarkoitettuun yleiseen teletoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille. Ehdotetulla uudella 6 §:n 4 momentilla mahdollistettaisiin vähäisen paikallisen verkkopalvelun tarjoaminen ilman toimilupaa, mutta valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin niistä taajuusalueista, joilla tällaista toimintaa voisi harjoittaa radioluvan nojalla. Muilta osin momentin 1 kohta vastaisi voimassa olevaa 1 kohtaa.
Pykälän 3 momentin 2-5 kohdat vastaisivat voimassa olevia kohtia. Momentin 2-5 kohtien mukaan valtioneuvoston asetuksella vahvistetaan taajuussuunnitelma 22 ja 34 §:ssä tarkoitettuun toimiluvanvaraiseen televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen tarkoitetuille taajuusalueille, 96 §:n 5 momentissa tarkoitetuille taajuusalueille, tuotekehitys-, testaus- ja opetustoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille sekä Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuun julkisen palvelun televisio- ja radiotoimintaan tarkoitetuille taajuusalueille.
Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevaa 4 momenttia. Momentin mukaan ennen kuin valtioneuvosto vahvistaa taajuussuunnitelman, teleyrityksille, Yleisradio Oy:lle ja muille taajuusalueiden käyttäjäryhmille on varattava tilaisuus tulla kuulluksi taajuussuunnitelmasta. Valtioneuvoston on tarkasteltava taajuussuunnitelmaa uudelleen, jos 3 momentissa tarkoitettuun julkiseen palveluun tai toimiluvanvaraiseen toimintaan voidaan osoittaa lisää taajuusalueita tai jos tässä momentissa mainittu taho esittää tarkastelua koskevan perustellun pyynnön.
Direktiivin 45 artiklassa säädetään yhdenmukaistettujen taajuuksien vaihtoehtoisen käytön sallimisesta. Jäsenvaltion on artiklan 3 kohdan mukaan ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tekemästään asiaa koskevasta päätöksestä. Koska 95 §:ssä säädetyssä valtioneuvoston asetuksessa vahvistetaan yleiset periaatteet taajuuksien käytölle, ehdotetun 5 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriön olisi ilmoitettava Euroopan komissiolle ja Euroopan unionin jäsenvaltioille, jos 1 momentissa tarkoitetulla valtioneuvoston asetuksella sallitaan 3 momentissa tarkoitetulla taajuusalueella Euroopan unionissa yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttötarkoituksesta poikkeava vaihtoehtoinen käyttö.
Euroopan parlamentin ja neuvoston radiotaajuuspäätöksen N:o 676/2002/EY mukaan komissio esittää radiotaajuuskomitealle teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla taataan yhdenmukaistetut ehdot radiotaajuuksien saatavuudelle ja tehokkaalle käytölle. Direktiivin 53 artiklan 2 kohdan mukaan sellaisten matkaviestinverkoille yhdenmukaistettujen taajuusalueiden, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat yhdenmukaistetut ehdot on vahvistettu komission teknisellä täytäntöönpanotoimenpiteellä radiotaajuuspäätöksen mukaisesti, käyttö on mahdollistettava mahdollisimman pian ja viimeistään 30 kuukauden kuluttua komission päätöksestä.
Jäsenvaltio voi direktiivin 53 artiklan 3 kohdan mukaan lykätä käyttöönoton määräaikaa siinä määrin kuin se on tarpeellista, jos taajuusalueen vaihtoehtoinen käyttö perustuu ihmishengen turvaamiseen tai kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden edistämiseen liittyvään yleisen edun tavoitteeseen. Määräaikaa voidaan artiklan mukaan lykätä myös silloin, kun taajuuksia ei ole koordinoitu kolmannen maan kanssa ja taajuuksien käyttö johtaisi haitallisiin häiriöihin. Lisäksi määräaikaa voidaan direktiivin mukaan lykätä kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen tai ylivoimaisen esteen perusteella. Jäsenvaltion on tarkasteltava uudelleen tällaista lykkäystä vähintään joka toinen vuosi.
Säädettyä määräaikaa voidaan artiklan 4 kohdan mukaan lykätä enintään 30 kuukautta silloin, jos taajuuksia ei ole koordinoitu jäsenvaltioiden välillä ja taajuuksien käyttö johtaisi haitallisiin häiriöihin tai jos on tarve varmistaa taajuuksien olemassa olevan käytön tekninen siirtyminen pois taajuuksilta. Jäsenvaltion on direktiivin mukaan ilmoitettava lykkäyksestä sekä komissiolle että toiselle jäsenvaltiolle, jonka taajuuksien käyttöön asia voi vaikuttaa.
Ehdotetun 6 momentin mukaan Euroopan unionissa yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttö olisi mahdollistettava mahdollisimman pian tai viimeistään 30 kuukauden kuluttua radiotaajuuspäätöksen mukaisesta taajuusalueen teknisestä täytäntöönpanotoimenpiteestä. Käytännössä säännös tarkoittaisi sitä, että valtioneuvoston tulisi säätää taajuusalueen käytöstä taajuusasetuksessa sekä mahdollisimman pian julistaa asetuksen mukaisen taajuusalueen toimiluvanvaraiset taajuudet haettavaksi lain 7 §:n mukaisesti.
Valtioneuvosto voisi poiketa momentissa säädetystä määräajasta, jos taajuusalueen vaihtoehtoinen käyttö perustuu 2 momentin 2 kohdan a ja d alakohdissa tarkoitettuun yleisen edun tavoitteeseen. Määräajasta voitaisiin ehdotuksen mukaan poiketa myös silloin, jos taajuuksia ei ole koordinoitu kolmannen maan kanssa ja taajuuksien käyttö johtaisi haitallisiin häiriöihin. Lisäksi määräaikaa voisi ehdotuksen mukaan lykätä kansallisen turvallisuuden, puolustuksen tai ylivoimaisen esteen vuoksi.
Ehdotetun 7 momentin mukaan edellä 6 momentissa tarkoitettua määräaikaa voitaisiin lykätä enintään 30 kuukautta, jos taajuuksia ei ole koordinoitu Euroopan unionin jäsenvaltion kanssa ja taajuuksien käyttö johtaisi haitallisiin häiriöihin tai olisi tarpeen varmistaa nykyisten käyttäjien tekninen siirtyminen taajuuksilta.
Ehdotetun 8 momentin mukaan valtioneuvoston olisi tarkasteltava uudelleen edellä 6 momentissa tarkoitettua poikkeusta vähintään joka toinen vuosi. Näin ollen valtioneuvoston tulisi säännöllisin väliajoin arvioida perustetta poikkeamiselle ja sitä, voitaisiinko taajuudet ottaa Euroopan unionissa yhdenmukaistettuun käyttötarkoitukseen. Momentin mukaan valtioneuvoston olisi ilmoitettava 6 ja 7 momentissa tarkoitetusta poikkeuksesta komissiolle ja sellaiselle Euroopan unionin jäsenvaltiolle, jonka taajuuskäyttöön asia voisi vaikuttaa.
96 §.Taajuuksien käytöstä annetut Liikenne- ja viestintäviraston määräykset. Pykälän 6 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Muutoksen tavoitteena olisi paremmin mahdollistaa taajuuksien yhteiskäyttö sallimalla vähäiset häiriöt ja rajoitteet taajuusalueen käyttötarkoituksenmukaiselle käytölle.
Ehdotetun 6 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi radiotaajuuksien yhteiskäytön edistämiseksi tai muusta perustellusta syystä sallia 95 §:n 1 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetylle radiotaajuusalueelle tai tämän pykälän 1 momentin nojalla annetussa määräyksessä tarkoitetulle taajuusalueelle myös muuta kuin sen käyttötarkoituksen mukaista radioviestintää, jos muu radioviestintä ei vähäistä enempää rajoita taajuusalueen käyttöä sen ensisijaisiin käyttötarkoituksiin eikä aiheuta haitallisia häiriöitä ensisijaisten käyttötarkoitusten mukaiselle radioviestinnälle. Haitallisella häiriöllä tarkoitetaan häiriötä, joka vakavasti heikentää radioviestintää tai estää tai toistuvasti keskeyttää sen. Ensisijaisen käytön vähäinen rajoittaminen olisi luonteeltaan satunnaista tai tilapäistä ja estäisi ensisijaisen käytön vain hetkellisesti. Voimassa olevan momentin mukaan vähäisiäkään häiriöitä tai rajoituksia ei saa aiheutua ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaiselle radioviestinnälle.
Taajuuksien yhteiskäytön edistäminen lisää taajuuksien käytön tehokkuutta. Ehdotettu muutos mahdollistaisi taajuuksien alkuperäisen ja asetuksen mukaisen käyttötarkoituksen vähäisen rajoittamisen ja siihen liittyvän vähäisen häiriöriskin, mikäli se edistäisi taajuuksien tehokasta käyttöä. Ehdotettu muutos ei käytännössä heikentäisi ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaisen radioviestinnän laatua ja sujuvuutta.
99 §. Numerointia koskeva Liikenne- ja viestintäviraston määräys. Pykälä vastaa pääasiassa voimassa olevan lain 99 §:ää. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston on toimitettava tietoja numeroalueista, joita voidaan käyttää myös Suomen alueen ulkopuolella, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle. Yhteistyöelin avustaa kansallisia viranomaisia näiden pyynnöstä toimintansa koordinoinnissa sellaisten numeroiden tehokkaan hallinnan varmistamiseksi, joita on oikeus käyttää Suomen alueen ulkopuolella Euroopan unionissa. Yhteistyöelin perustaa näistä numeroista tietokannan. Liikenne- ja viestintävirasto tulee määrittämään muiden kuin maantieteellisten numeroiden alueen numerointimääräyksessä teledirektiivin 93 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
100 §.Numerointipäätös. Pykälä vastaa pääasiassa voimassa olevan lain 100 §:ää. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka tarkoituksena on edistää tervettä kilpailua sähköisen viestinnän alalla. Pykälään ehdotetaan lisättävän 6 momentiksi teleyritykselle kielto syrjiä muita teleyrityksiä niiden palvelujen käyttöön tarvittavien numeroiden ja tunnusten osalta. Ehdotetulla 6 momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 93 artiklan 3 kohta. Lisäksi ehdotetaan teknistä muutosta 3 momenttiin, jonka mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston on tehtävä päätös numeron tai tunnuksen myöntämisestä (numerointipäätös) kolmen viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Termi myöntäminen kuvastaa paremmin viranomaisen päätöstä verrattuna voimassa olevan lain termiin jakaminen.
102§. Puhelinnumeron siirrettävyys. Pykälä vastaa pääasiassa voimassa olevan lain 102 §:ää. Numeron siirrettävyys nähdään keskeisenä kuluttajan valinnanvaraa helpottavana ja todellista kilpailua lisäävänä tekijänä. Uudeksi 2 momentiksi ehdotetaan lisättävän tilaajan oikeus siirtää puhelinnumero vähintään yhden kuukauden ajan irtisanomispäivästä, ellei tilaaja ilmoita luopuvansa tästä oikeudesta. Ehdotetussa momentissa säädettäisiin myös siitä, että tilaajan sopimus siirrettävän numeron osalta päättyisi automaattisesti silloin, kun vaihtoprosessi saadaan päätökseen. Vaikka siirrettävän numeron osalta sopimus päättyy, se ei tarkoita luovuttavan teleyrityksen ja tilaajan välisten sopimusvelvoitteiden loppumista. Siirtoprosessia tulisi johtaa numeron vastaanottava teleyritys, joka käytännössä on nytkin toimintatapana. Jos on teknisesti mahdollista, teleyrityksen tulisi edistää SIM-parametrien vaihtamista langattomasti (eSIM). Numeron luovuttavalla sekä vastaanottavalla teleyrityksellä olisi velvollisuus tiedottaa tilaajalle vaihtoprosessin etenemisestä koko prosessin ajan. Ehdotetulla 2 momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 106 artiklan 3 ja 6 kohdan vaatimuksia.
103 §. Puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevat määräykset. Pykälä vastaa pääasiassa voimassa olevan lain 103 §:ää. Teledirektiivin yleisperusteluiden mukaan toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrätä yleisestä numeroiden siirtämisprosessista. Jotta tilaajan etuja voitaisiin suojella koko siirtoprosessin ajan vähentämättä kuitenkaan siirtoprosessin houkuttelevuutta, ehdotetaan 2 momentin muutoksella laajennettavan Liikenne- ja viestintäviraston määräysvaltaa puhelinnumeron siirrettävyyden osalta. Liikenne- ja viestintäviraston määräys voisi jatkossa koskea myös luovuttavan ja vastaanottavan teleyrityksen tehtäviä palveluntarjoajaa vaihdettaessa sekä tilaajalle siirtoprosessista tiedottamisen yksityiskohtia. Ehdotetulla 2 momentin muutoksella pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 106 artiklan 6 kohdan mukainen mahdollisuus määrätä numeroiden yleisestä vaihto- ja siirtämisprosessista.
106 §. Soveltamisala ja säännösten pakottavuus. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että tämän lain V osan säännöksistä ei saisi poiketa tilaajan vahingoksi, ellei ehdotetun pykälän 2 momentissa toisin säädetä. Pykälän 2 momentissa yksilöitäisiin ne osan säännökset, jotka ovat muissa kuin kuluttajasopimussuhteissa dispositiivisia eli niitä sovellettaisiin ainoastaan, jos osapuolet eivät ole muuta sopineet. Ehdotetulla muutoksella ei muuttaisi sääntelyä sisällöllisesti, vaan sillä ainoastaan selkiytettäisiin sääntelyn soveltamista muissa kuin kuluttajasopimussuhteissa, koska sääntelyn soveltamisessa näissä tilanteissa on ollut epäselvyyttä.
Kuluttajalla tarkoitetaan esityksessä luonnollista henkilöä, joka käyttää palveluja pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin elinkeinotoimintaa varten. Kuluttajan käsite vastaa kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 4 §:n käsitettä. Kuluttajasopimussuhteissa lain V osan sääntely olisi aina pakottavaa ja kuluttajansuojan vähimmäistasosta kuluttajan vahingoksi poikkeava sopimusehto mitätön. Muissa kuin kuluttajasopimussuhteissa normisto olisi pakottavaa, ellei ehdotetussa 2 momentissa toisin säädetä. Lisäksi osa sisältää lukuisia säännöksiä, joita pykälän nimenomaisen sanamuodon mukaisesti sovelletaan vain kuluttajan ja yrityksen väliseen sopimussuhteeseen, eikä niitä näin ollen sovelleta yrityssopimussuhteissa. Osan säännökset, jotka ovat pakottavia myös yrityssopimussuhteissa, ovat pääsääntöisesti teledirektiivin täytäntöön panemiseksi välttämättömiä.
Pykälän 2 momentissa yksilöitäisiin edellä kuvatusti ne säännökset, joita sovelletaan muiden kuin kuluttajan kanssa tehtäviin sopimuksiin vain, jos muuta ei ole sovittu. Momentti vastaisi sisällöltään pääosin voimassa olevaa 2 momenttia. Siinä ei kuitenkaan enää mainittaisi viivästys- ja virhesääntelyä siltä osin kuin esityksessä ehdotetaan, että kyseisiä säännöksiä sovellettaisiin ainoastaan kuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sekä ehdotetun 3 momentin nojalla dispositiivisesti mikroyritysten, pienten yritysten ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kanssa tehtäviin sopimuksiin.
Pykälän 3 momentin mukaan tiettyjä säännöksiä, joita sovelletaan kuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin, sovellettaisiin myös mikroyritysten, pienten yritysten ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kanssa tehtäviin sopimuksiin, ellei muuta ole sovittu. Mikroyritys ja pieni yritys on määritelty lain ehdotetussa 3 §:n 11 a kohdassa. Niillä tarkoitetaan Euroopan komission suosituksessa (2003/361/EY) määriteltyjä mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä. Mikroyritys on yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa. Pieni yritys on komission suosituksen mukaan yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa. Voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä tarkoitetaan teledirektiivin johdanto-osan 259 kappaleen mukaan oikeushenkilöitä, jotka eivät tuota voittoa omistajilleen tai jäsenilleen. Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ovat tavallisesti hyväntekeväisyysjärjestöjä tai muita yleishyödyllisiä järjestöjä. Momentin mukaan mikroyrityksiin, pieniin yrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin sovellettaisiin 106 b §:ää, 108 a §:n 1 ja 3 momenttia, 109 §:n 2 momenttia, 112 §:n 1 momenttia sekä 113 §:ää, 118 §:n 2 momenttia, 119 §:ää ja 121-124 §:ää, jos ei ole muuta sovittu. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 102 artiklan 2 kohta, 105 artiklan 2 kohta ja 107 artiklan 4 kohta.
106 a §.Soveltamisalan rajoitukset. Ehdotettu pykälä on uusi ja siinä säädettäisiin pääosin teledirektiiviin täytäntöön panemiseksi välttämättömistä rajoituksista osan soveltamisalaan.
Pykälän 1 momentin mukaan osan säännöksiä ei 107 §:n 2 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa lukuun ottamatta sovellettaisi sellaisiin mikroyrityksiin, jotka tarjoavat vain numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Niiden olisi kuitenkin ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava tilaajalle, että niihin ei sovelleta osan sääntelyä mainittua poikkeusta lukuun ottamatta. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 98 artikla.
Pykälän 2 momentissa esitetään säädettäväksi rajoituksista osan soveltamiseen numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin. Momentin mukaan näihin viestintäpalveluihin ei sovellettaisi 109 §:n 2-5 momenttia eikä 114 ja 116 §:ää. Momentilla pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 105 artiklan soveltamisalaa koskeva rajoitus.
Pykälän ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin teledirektiivin mukaisista rajoituksista osan soveltamiseen laitteiden välisiin siirtopalveluihin. Laitteiden välisillä siirtopalveluilla tarkoitetaan teledirektiivin mukaisia laitteiden välisen viestinnän palvelujen tarjontaan liittyvät siirtopalveluja. Näitä ovat teledirektiivin 2 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan palvelut, jotka koostuvat kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä, kuten siirtopalvelut, joita käytetään M2M-palvelujen tarjoamiseksi. Momentin mukaan 106 b §:ää, 107 §:n 3 ja 4 momenttia, 109 §:n 2 ja 4 momenttia, 112 §:n 1 momenttia ja 113 §:ää ei sovellettaisi laitteiden välisiin siirtopalveluihin.
Pykälän ehdotettu 4 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 106 §:n 3 momenttia.
106 b §.Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot ja sopimustiivistelmä. Pykälä olisi uusi, ja siinä säädettäisiin ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle annettavista tiedoista ja sopimustiivistelmästä. Pykälällä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin 102 artiklan 1-3 kohta.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan teleyrityksen olisi ennen viestintäpalvelusopimuksen tekemistä kuluttajan kanssa annettava kuluttajalle kuluttajansuojalain 2 luvun 8 a §:n 1 momentissa tai 6 luvun 9 §:ssä tarkoitetut tiedot. Kuluttajansuojalain mainitussa 8 a §:ssä säädetään ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista muussa kuin kulutushyödykkeiden koti- ja etämyynnissä. Viestintäpalvelu on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kulutushyödyke. Mainittu 9 § puolestaan koskee tiedonantovelvoitteita ennen sopimuksen tekemistä koti- ja etämyynnissä. Vastaavasti viestintäpalvelusopimusten kyseessä ollessa tulisi nyt esitetyn pykälän nojalla antaa joko kuluttajansuojalain 2 luvun 8 a §:ssä tai 6 luvun 9 §:ssä säädetyt tiedot sen mukaan, onko kyse koti- tai etämyynnistä vai muusta myyntitilanteesta kuten myynnistä teleyrityksen liiketiloissa.
Kuluttajansuojalain mainitun 8 a §:n 1 momentin mukaan elinkeinoharjoittajan on ennen kulutushyödykesopimuksen tekemistä muussa kuin koti- ja etämyynnissä annettava kuluttajalle seuraavat tiedot: kulutushyödykkeen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin on asianmukaista ottaen huomioon kulutushyödyke ja käytetty viestin; elinkeinonharjoittajan nimi ja sijaintipaikan maantieteellinen osoite sekä puhelinnumero; kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen; mahdolliset kokonaishintaan sisältymättömät toimituskulut tai, jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, tieto siitä, että tällaisia kuluja voi aiheutua; maksua, toimitusta ja muuta sopimuksen täyttämistä koskevat ehdot sekä asiakasvalituksia koskevat käytännöt; sekä maininta lakisääteisestä virhevastuusta, asiakastuesta, muista kaupanteon jälkeisistä palveluista ja takuusta sekä niitä koskevista ehdoista. Virhevastuusta koskevan velvoitteen täyttämiseksi riittävää on yleisluonteinen maininta sähköisen viestinnän palveluista annetun lain virhevastuusta, eikä teleyritykseltä edellytettäisi lain virhevastuusäännösten sisällön selostamista.
Lisäksi kuluttajalle on tarvittaessa ilmoitettava sopimuksen kesto tai, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai sitä jatketaan automaattisesti, sen päättämistä eli sopimuksen irtisanomista tai purkamista koskevat ehdot, kuten irtisanomisaika. Kyseessä olevan esityksen 109 §:ssä ehdotetaan, että määräaikainen sopimus voisi jatkua automaattisesti, mutta automaattisen jatkumisen jälkeen se olisi irtisanottavissa kuten toistaiseksi voimassa oleva sopimus.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 a §:n 1 momentin 8 kohta koskee digitaalista sisältöä koskevia sopimuksia. Sähköisen viestinnän palveluista annettu lain 15 luku ei kuitenkaan koske sähköisiä sisältöjä, joten kyseisellä kohdalla ei ole relevanssia viestintäpalvelusopimusten osalta lukuun ottamatta ehdotetussa 108 a §:ssä säädettyjä sopimuspaketteja tapauksissa, joissa pakettiin sisältyy sisältöpalvelu.
Kuluttajansuojalain 6 luvun 9 §:ssä säädetään kuluttajalle ennen koti- tai etämyyntisopimuksen tekemistä annettavista tiedoista. Jos viestintäpalvelusopimus siten tehdään koti- tai etämyynnissä, on kuluttajalle annettava kyseisen pykälän mukaiset tiedot. Kotimyyntisopimus on määritelty kuluttajansuojalain 6 luvun 6 §:ssä. Kotimyyntisopimuksella tarkoitetaan muun muassa sopimusta, joka tehdään tai jota koskevan tarjouksen kuluttaja tekee muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa osapuolten ollessa samanaikaisesti läsnä. Etämyyntisopimuksella puolestaan tarkoitetaan kuluttajansuojalain 6 luvun 7 §:n mukaisesti etämyyntiä varten luodussa myynti- ja palveluntarjontajärjestelmässä tehtävää kulutushyödykepalvelusopimusta, joka tehdään ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä ja jonka tekemiseen käytetään yhtä tai useampaa etäviestintä. Etäviestimiä ovat esimerkiksi puhelin, posti, televisio ja tietoverkko.
Kuluttajansuojalain 6 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla kuluttajalle on annettava koti- ja etämyynnissä edellä lueteltujen tietojen lisäksi tiedot muun muassa etäviestimen käyttämisestä sopimuksen tekemisessä aiheutuvista kuluista, jos siitä veloitetaan perushintaa enemmän, tiedot peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevista ehdoista, määräajoista ja menettelyistä sekä tiedot käytännesääntöjen olemassaolosta.
Tarkemmin kuluttajasuojalain mukaan vaadittuja ennakkotietoja on kuvattu hallituksen esityksessä HE 157/2013 vp laeiksi kuluttajansuojalain ja sähkömarkkinalain 88 §:n muuttamisesta.
Ehdotetun 1 momentin mukaan tiedot olisi annettava selkeästi ja ymmärrettävästi sekä pysyvällä tavalla. Pysyvällä tavalla tarkoitetaan ehdotetun 3 §:n 27 a kohdan mukaisesti tietojen antamista kirjallisesti tai sähköisesti siten, että vastaanottaja voi tallentaa ja toisintaa tiedot muuttumattomina. Jos teleyrityksen ei esimerkiksi puhelinmyynnissä olisi mahdollista antaa tietoja kuluttajalle pysyvällä tavalla, sen olisi 1 momentin mukaan annettava tiedot kuluttajan saataville asetetussa asiakirjassa, joka on helppo ladata. Tällöin teleyrityksen olisi nimenomaisesti kiinnitettävä kuluttajan huomiota asiakirjan saatavuuteen sekä siihen, että asiakirjan lataaminen on tärkeää tietojen säilyttämistä ja myöhempää käyttöä varten sekä tallennettujen tietojen toisintamiseksi muuttumattomina. Teleyrityksen kuluttajan saataville asettaman asiakirjan tulisi teledirektiivin johdanto-osan 261 kappaleen mukaisesti olla helposti avattavissa ja luettavissa kuluttajien yleisesti käyttämillä laitteilla. Tietojen tulisi myös olla tallennettavissa kuluttajan yleisesti käyttämillä tavoilla, jotta tiedot olisi tarvittaessa mahdollista toisintaa myöhemmin.
Sääntely poikkeaa kuluttajansuojalain yleisestä sääntelystä sikäli, että ehdotetun säännöksen mukaan ennakkotiedot tulisi viestintäpalvelusopimusten osalta aina antaa pysyvällä tavalla tai mikäli tämä ei ole mahdollista, kuluttajan saataville asetetussa helposti ladattavassa asiakirjassa, niin ns. kivijalkakaupassa kuin etä- ja kotimyynnissäkin. Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 a §:ssä ei edellytetä tietojen antamista pysyvällä tavalla, 6 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tietojen antaminen etämyynnissä pysyvällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä ei ole ehdotonta ja kotimyynnissä ennakkotiedot tulee puolestaan kuluttajansuojalain 6 luvun 11 §:n nojalla antaa paperilla ja vain kuluttajan suostumuksella muulla pysyvällä tavalla. Viestintäpalvelusopimusten osalta tiedot tulisi siten kuluttajansuojalain yleisestä sääntelystä poiketen aina antaa pysyvällä tavalla tai mikäli tämä ei ole mahdollista, kuluttajan saataville asetetussa helposti ladattavassa asiakirjassa. Säännöksellä pannaan täytäntöön teledirektiivin 102 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ennen viestintäpalvelusopimuksen tekemistä annettavista tiedoista teledirektiivin VIII liitteen täytäntöön panemiseksi. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää teledirektiivin mainitun liitteen sisältämistä tarkemmista tietovaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksen mukaisten asiankuuluvien tietojen, jotka olisivat kuluttajansuojalain vaatimuksia tarkempia ja yksityiskohtaisempia sekä eräissä tapauksissa ohjailevampia, antaminen täyttäisi samalla teledirektiiviin johdanto-osan 258 kappaleen mukaisesti kuluttajansuojalain vastaavan tiedonantovaatimuksen. Kuluttajansuojalain edellä kuvatut tiedonantovaatimukset ja annettavan valtioneuvoston asetuksen mukaiset tiedonantovaatimukset eivät johtaisi siten päällekkäisten tietojen antamiseen sopimuksen tekoa edeltävissä asiakirjoissa ja sopimusasiakirjoissa.
Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot olisi pyydettäessä annettava vammaisille soveltuvassa muodossa noudattaen tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/882 (jäljempänä esteettömyysdirektiivi). Esteettömyysdirektiivin I liitteen III jakso sisältää sähköisiä viestintäpalveluja koskevat yleiset esteettömyysvaatimukset. Jakson mukaan 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot olisi annettava useamman kuin yhden aistikanavan kautta. Esimerkkinä vaatimuksen noudattamisesta esteettömyysdirektiivissä mainitaan tilanne, jossa teleyritys toimittaa sokealle henkilölle tiedot sellaisena sähköisenä tiedostona, joita tietokone voi lukea käyttämällä näytönlukijoita. Tiedot olisi myös esitettävä ymmärrettävässä muodossa ja tavoilla, jotka käyttäjä voi havaita. Edelleen tiedot tulisi saattaa saataville tekstimuodoissa, jotka soveltuvat sellaisten vaihtoehtoisten avustavien muotojen tuottamiseen, jotka voidaan esittää eri tavoin ja useamman kuin yhden aistikanavan kautta. Tiedot tulisi myös esittää käyttäen riittävän suurta kirjasinkokoa, asianmukaista kirjasinlajia ja riittävää kontrastia sekä säädettävää kirjasin-, rivi- ja kappaleväliä.
Ehdotetun pykälän 4 momentissa esitetään, että teleyrityksen olisi annettava kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä maksutta helppolukuinen sopimustiivistelmä. Sopimustiivistelmän olisi oltava ytimekäs ja siinä olisi esitettävä keskeiset osat 1 momentin mukaisista tietovaatimuksista. Keskeisiä osia ovat teleyrityksen nimi, osoite ja yhteystiedot, yhteystiedot mahdollisia valituksia varten, jos nämä tiedot ovat erilaiset sekä kunkin tarjottavan palvelun keskeiset ominaisuudet. Jos kyse on maksullisesta sähköisestä viestintäpalvelusta, keskeinen tieto on myös palvelun aktivoinnin sekä mahdollisten toistuvien tai kulutukseen perustuvien maksujen hinnat. Keskeisiä tietoja, jotka pitää myös käydä ilmi sopimustiivistelmästä, ovat myös sopimuksen voimassaoloaika sekä ehdot sopimuksen uusimiselle ja irtisanomiselle sekä tieto siitä, missä määrin tuotteet ja palvelut on suunniteltu vammaisille loppukäyttäjille.
Komissio antoi 17.12.2019 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2019/2243 sopimustiivistelmän mallista, jota yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on määrä käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 mukaisesti. Teleyrityksen olisi ehdotetun 4 momentin mukaan tehtävä sopimustiivistelmä komission täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettua mallia käyttäen. Teleyritysten olisi siten täyttääkseen momentin vaatimukset käytettävä asetuksenmukaista mallia. Tämä helpottaa kuluttajia niiden vertaillessa eri viestintäpalveluja ja toisaalta vähentää niitä kustannuksia, joita teleyrityksille aiheutuu vaatimuksen noudattamisesta.
Jos sopimustiivistelmää olisi teknisesti mahdotonta antaa ennen sopimuksen tekemistä, kuten voisi olla esimerkiksi puhelinmyynnissä, se olisi momentin mukaan annettava viipymättä sopimuksen tekemisen jälkeen. Tällöin sopimus tulisi voimaan vasta, kun kuluttaja on sopimustiivistelmän saatuaan vahvistanut hyväksyvänsä sopimuksen. Sopimuksen voimaantulo edellyttäisi siten näissä tapauksissa kuluttajalta nimenomaista reaktiota, jolla hän hyväksyy sopimuksen. Säännös täydentäisi kuluttajalla kuluttajansuojalain nojalla koti- ja etämyynnissä olevaa sopimuksen peruuttamisoikeutta.
Sopimustiivistelmästä ja ehdotetun pykälän 1 momentin mukaisista tiedoista tulisi teledirektiivin 102 artiklan 4 kohdan mukaisesti olennainen osa sopimusta, eikä niitä saisi muuttaa, elleivät sopimuspuolet nimenomaisesti toisin sovi. Tämä vastaa sopimusoikeuden yleisiä periaatteita.
Esityksessä ehdotetun 106 §:n 3 momentin mukaan kyseessä olevaa pykälää sovellettaisiin myös viestintäpalvelusopimuksiin, joita teleyritys tekee mikroyritysten, pienten yritysten ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kanssa, elleivät ne ole nimenomaisesti toisin sopineet. Pykälää ei 106 a §:n 3 momentin nojalla sovellettaisi laitteiden välisiin siirtopalveluihin.
107 §. Sopimusehdot ja tietojen julkaiseminen.Pykälä vastaa osin voimassa olevaa pykälää, mutta sitä ehdotetaan muutettavaksi teledirektiivin 99, 102 ja 103 artiklassa edellytetyllä tavalla. Muutokset liittyvät pääosin siihen, että teledirektiivissä ei säädetä yksityiskohtaisesti viestintäpalvelusopimusten ehdoista toisin kuin voimassa olevassa yleispalveludirektiivissä, vaan teledirektiivissä pääpaino on sopimuksen säätelemisen sijaan vaatimuksessa antaa kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä yksityiskohtaiset tiedot sopimuksesta. Tämä vastaa myös kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (kuluttajanoikeusdirektiivi) omaksuttua lähestymistapaa. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin ehdotettua pykälää.
Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin, että viestintäpalvelusopimuksessa ei saa olla kuluttajien kannalta kohtuuttomia ehtoja ja rajoituksia. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia muutoin, mutta sitä täsmennettäisiin käyttämällä kuluttajista monikkomuotoa. Täsmennyksellä selvennettäisiin sitä, että kyse on nimenomaan kollektiivisesta kuluttajansuojasta, ei yksittäisten sopimussuhteiden suojaamisesta. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo sopimusehtojen yleistä kohtuullisuutta lain 303 §:n ja 336 §:n nojalla. Sen toimivalta on tältä osin rinnakkainen kuluttaja-asiamiehen kanssa. Säännös ei oikeuta Liikenne- ja viestintävirastoa ottamaan kantaa yksittäistä sopimusta koskevaan riita-asiaan.
Momentissa ei enää esitetä säädettäväksi teleyrityksen velvollisuudesta laatia kuluttajan kanssa tehtäviä viestintäpalvelusopimuksia varten vakiosopimusehdot ja velvollisuudesta käyttää niitä tehtäessä sopimuksia kuluttajan kanssa. Teledirektiivissä ei toisin kuin yleispalveludirektiivissä edellytetä, että teleyrityksen on käytettävä vakiosopimusehtoja kuluttajan kanssa tehtävissä viestintäpalvelusopimuksissa. Jos kuitenkin teleyritys käyttää vakiosopimusehtoja, nämä on teledirektiivin 103 artiklan ja liitteen IX mukaan julkaistava. Tästä ehdotetaan säädettäväksi pykälän 3 momentissa. Kun viestintäpalvelusopimukset ovat tavanomaisesti massasopimuksia, on kuitenkin syytä olettaa, että teleyritykset jatkossakin käyttävät pääosin vakiosopimusehtoja tehdessään viestintäpalvelusopimuksia. Tällöin niiden olisi julkaista käyttämänsä vakiosopimusehdot.
Koska teledirektiivissä ei säädetä sopimusehdoista, vaan ennakkotietovaatimuksista, ehdotettu 1 momentti ei myöskään sisällä enää nimenomaista säännöstä siitä, että sopimusehdot on laadittava selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Sen sijaan ennakkotiedot tulisi antaa ehdotetun 106 b §:n 1 momentin mukaan selkeästi ja ymmärrettävästi pääsääntöisesti pysyvällä tavalla. Ennakkotiedoista tulee osa sopimusta, elleivät sopimuspuolet nimenomaisesti toisin sovi.
Pykälän 2 momentin mukaan teleyritys ei saisi soveltaa tilaajiin erilaisia kansalaisuuteen, asuinpaikkaan tai sijoittautumispaikkaan perustuvia ehtoja, elleivät erilaiset ehdot ole objektiivisesti perusteltuja. Momentti on uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön teledirektiivin syrjimättömyyttä koskeva 99 artikla. Erilaisten ehtojen soveltaminen esimerkiksi asuinpaikan perusteella olisi näin ollen lähtökohtaisesti kiellettyä. Jos erilaiset ehdot ovat kuitenkin objektiivisesti arvioiden perusteltuja, erilaisten ehtojen soveltaminen olisi sallittua. Erilaisten ehtojen soveltaminen olisi mahdollista esimerkiksi silloin, kun ehtojen erilaisuus perustuu objektiivisesti perusteltavissa oleviin eroihin kustannuksissa tai riskeissä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tiedoista, joita teleyrityksen on julkaistava. Momentilla pantaisiin osaltaan täytäntöön teledirektiivin 103 artiklan 1 kohta. Avointen, ajan tasalla olevien ja vertailukelpoisten tietojen saaminen tarjonnasta ja palveluista on tilaajille tärkeää kilpailuun perustuvilla markkinoilla. Tietojen julkaisemisvelvollisuus mahdollistaa osaltaan sen, että tilaajat voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan tarjolla olevien eri viestintäpalvelujen välillä.
Teleyrityksen olisi ehdotetun momentin mukaan julkaistava voimassa olevaa lakia vastaavasti käyttämänsä vakiosopimusehdot - jos teleyritys käyttää vakiosopimusehtoja - sekä viestintäpalveluja koskevat hinnastot. Lisäksi ehdotettuun momenttiin esitetään lisättäväksi uusina julkaistavina tietoina hätäpalvelujen saatavuutta ja käyttöä koskevat tiedot sekä tiedot vammaisille tarkoitetuista tuotteista ja palveluista. Jos yritys on numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoaja, sen olisi julkaistava näiden palvelujen osalta tiedot hätäpalvelun saatavuudesta sekä liittymänhaltijan sijaintitiedon saatavuudesta ja sen rajoituksista. Jos yritys on taas numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoaja, sen olisi julkaistava näiden palvelujen osalta tieto siitä, onko hätäpalvelujen käyttö mahdollista kyseisellä viestintäpalvelulla. Lisäksi teleyrityksen olisi julkaistava tiedot vammaisille tarkoitetuista tuotteista ja palveluista. Tällä tarkoitetaan erityisesti yksityiskohtaisten tietojen antamista siitä, miten tuotteet ja palvelut soveltuvat vammaisille käyttäjille.
Voimassa olevassa laissa ei ole asetettu yleistä julkaisuvelvollisuutta hätäpalvelujen saatavuutta koskevista tiedoista, vaan teleyritysten on tullut ainoastaan tiedottaa tilaajilleen, jos saatavuudessa on tapahtunut muutoksia. Vastaava koskee tietoja vammaisille tarkoitetuista tuotteista ja palveluista.
Pykälän 4 momentti vastaisi sisällöltään osittain voimassa olevan pykälän 2 momenttia. Sen mukaisesti edellä 3 momentissa tarkoitetut tiedot olisi julkaistava siten, että ne ovat helposti saatavilla ilman korvausta. Tiedot olisi myös saatettava ajan tasalle säännöllisesti. Lisäksi tiedot olisi myös julkaistava vammaisten henkilöiden käyttöön soveltuvassa muodossa esteettömyysdirektiiviä noudattaen. Esteettömyysdirektiivin asettamia vaatimuksia on kuvattu edellä 106 b §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.
108 §.Viestintäpalvelusopimus. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan pykälän 1 ja 4 momenttia. Ehdotettu pykälä ei sisältäisi voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentin sääntelyä viestintäpalvelusopimuksen sisällöstä, koska teledirektiivissä sopimusehtoja koskeva sääntely on korvattu ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevalla sääntelyllä.
108 a §. Teleyrityksen toimittama palvelupaketti. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön direktiivin 107 artikla. Ehdotettu 1 momentti sääntelisi palveluiden tai palveluiden ja niihin liittyvän päätelaitteen myymistä yhdessä pakettina, silloin kun yksi myydyistä palveluista on internetyhteys tai yleinen numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu. Vaikka teleyrityksen pakettina myymistä palveluista on usein hyötyä kuluttajille, palveluita tarjoavan teleyrityksen vaihto voi niiden takia olla vaikeampaa tai kalliimpaa, ja ne myös lisäävät riskiä joutua tilanteeseen, jossa kuluttaja ei pääse sopimuksesta tai sopimuksista irti. Jos eri palveluihin tai pakettiin kuuluvien päätelaitteiden hankintaan liittyviin sopimussitoumuksiin sovellettaisiin erilaista lainsäädäntöä koskien irtisanomista ja palvelujen vaihtamista, kuluttajien olisi vaikea käyttää säännöksistä johtuvia oikeuksiaan vaihtaakseen koko paketin tai sen osia kilpaileviin tarjouksiin.
Ehdotetun 1 momentin mukaan, jos teleyritys toimittaa kuluttajalle internetyhteyspalvelun tai numeroihin perustuvan henkilöiden välisen viestintäpalvelun yhdessä muiden palveluiden tai päätelaitteen kanssa eli pakettina, sovelletaan paketin kaikkiin palveluihin ja päätelaitteeseen tiettyjä keskeisiä tämän lain säännöksiä, jotka koskevat sopimustiivistelmää, tietojen julkaisemista sekä sopimuksen kestoa, irtisanomista ja palvelujen vaihtamista.
Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat sopimustiivistelmää (106 b § 4 mom.), tietojen julkaisemista (107 §:n 3 ja 4 mom.), sopimuksen kestoa ja irtisanomista (109 § 1, 2 ja 4 mom., 114 §:n 4 mom., 116 §:n 2, 6 ja 7 mom.) sekä palveluntarjoajan vaihtamista (110 a § 1 mom.) olisi sovellettava soveltuvin osin palvelupaketin kaikkiin osiin, myös päätelaitteisiin sekä muihin palveluihin, kuten digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin palveluihin ja niihin sähköisen viestinnän palveluihin, jotka eivät suoraan kuulu momentissa mainittujen pykälien soveltamisalaan. Sen sijaan muihin teleyrityksen pakettiin sisältyvissä sopimuksissa sovittuihin kysymyksiin, joita pykälän 1 momentissa mainitut lainkohdat eivät sääntele, sovellettaisiin kyseisen sopimuksen säännöksiä.
Teleyrityksen tarjoaman paketin kaikkiin osiin sovellettaisiin sopimustiivistelmää koskevaa 106 b §:n 4 momentin säännöksiä. Paketin osalta sopimustiivistelmässä mainittaisiin, tapauksen mukaan, myös päätelaitteen tyyppi sekä palvelut, kuten tv-kanavapaketit, tilausvideopalvelut tai muut mediapalvelut. Televisiolähetysten siirtopalvelujen ja tällaisia palveluja sisältävien pakettien osalta voidaan kuvailla tarjottujen tv‐kanavapakettien tyypit, jos kaikkia pakettiin sisältyviä kanavia ei ole mahdollista luetella. Sopimustiivistelmästä teleyritysten pakettien osalta on säädetty komission täytäntöönpanoasetuksessa sopimustiivistelmästä.
Teleyrityksen tarjoaman paketin kaikkiin osiin sovellettaisiin soveltuvin osin tietojen julkaisemista koskevia 107 §:n 3 ja 4 momenttien säännöksiä, joiden mukaan teleyrityksen on julkaistava käyttämänsä vakiosopimusehdot, hinnastot sekä tiedot hätäpalvelun saatavuudesta.
Teleyrityksen tarjoaman paketin kaikkiin osiin sovellettaisiin sopimuksen kestoa ja irtisanomista koskevia säännöksiä. 109 §:n 2 momentti sisältää kaksi erilaista enimmäismääräaikaa määräaikaiselle sopimukselle. Näitä sovellettaisiin teleyrityksen tarjoamaan pakettiin sisältyviin palveluihin. Säännösten mukaisesti esimerkiksi teleyrityksen pakettiin sisältyviin päätelaitteiden vuokrasopimuksiin, tv-kanavapaketteihin sekä tilausvideopalveluihin sovellettaisiin säännöstä enintään 24 kuukauden määräaikaista sopimuksesta, vaikka kyseiset palvelut eivät kuulu muutoin tämän lain soveltamisalaan. Pakettiin kuuluvien sopimusten määräaikainen pituus voi olla erilainen esimerkiksi matkaviestinverkon puhelinliittymän (enintään 12 kuukautta) ja maksutelevisiopalvelun (enintään 24 kuukautta) osalta. 109 §:n 4 momentin mukaan teleyrityksen tulee ilmoittaa kuluttajalle, jos pakettiin kuuluvien palvelujen osalta määräaikainen sopimus jatkuu automaattisesti sopimuskauden päätyttyä.
Teleyrityksen tulisi 114 §:n 4 momentin mukaan ilmoittaa kuluttajalle pakettiin kuuluvan palvelun sopimusehtojen muutoksesta viimeistään kuukautta ennen kuin muutetut ehdot tulevat voimaan sekä kuluttajan oikeudesta irtisanoa sopimus.
Edelleen 116 §:n 2 momentin nojalla kuluttajalla olisi oikeus purkaa pakettiin kuuluva sopimus, jos teleyritys ilmoittaa muuttavansa sopimusehtoja kuluttajan vahingoksi, ellei sopimusehtojen muutos johdu suoraan lainsäädännön muutoksista. Jos kuluttajalla on oikeus tässä tapauksessa oikeus purkaa pakettiin kuuluva sopimus, teleyritys ei saa periä kuluttajalta sopimuksen käyttämättä jäävään sopimusaikaan kohdistuvia maksuja, lukuun ottamatta korvausta tilaajan haltuun jäävästä sopimukseen sisältyvästä päätelaitteesta.
Teleyrityksen tarjoaman paketin kaikkiin osiin, esimerkiksi viestintäpalveluihin, sovellettaisiin 110 a §:n 1 momenttia. Sen mukaan kuluttajan vaihtaessa palveluntarjoajaa, luovuttava ja vastaanottava teleyritys ovat velvollisia varmistamaan palvelun jatkumisen lukuun ottamatta korkeintaan vuorokauden katkosta, ellei tämä ole teknisesti mahdotonta ja teleyritysten on tiedotettava kuluttajalle vaihtoprosessin etenemisestä.
Direktiivin 107 artiklassa ei määritellä tarkemmin teleyrityksen tarjoamien palvelujen pakettia. Direktiivin 283 johdantokappaleen mukaisesti teleyrityksen kuluttajalle toimittamien tai myymien palvelujen ja päätelaitteiden katsotaan muodostavan paketin, jos sen osat toimittaa tai myy sama teleyritys samalla sopimuksella taikka toisiinsa läheisesti liittyvillä tai kytketyillä sopimuksilla ja yksi teleyrityksen myymistä palveluista on internetyhteyspalvelu tai numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu. Voidaan katsoa, että paketin muodostavien palvelujen tulisi läheisesti liittyä teleyrityksen tarjoamaan internetyhteyspalveluun tai numeroihin perustuvaan henkilöiden väliseen viestintäpalveluun. Kaikissa sopimuksissa sopimuspuolten on oltava samoja. Esimerkiksi jos kodinkonekauppa myy kuluttajalle päätelaitteen sekä samalla kuluttaja ottaa kauppiaan tarjoaman teleyrityksen matkaviestinliittymän, ehdotettu pykälä ei soveltuisi.
Teledirektiivin 2 artiklan mukaan päätelaitteella tarkoitetaan kilpailusta telepäätelaitemarkkinoilla annetun komission direktiivin 2008/63/EY 1 artiklassa määriteltyä päätelaitetta. Pykälässä tarkoitettu päätelaite olisi esimerkiksi älypuhelin, tabletti sekä kiinteän verkon laajakaistamodeemi. Päätelaitteen vuokraamiseen teleyritykseltä sovellettaisiin soveltuvin osin 1 momentissa mainittuja säännöksiä. Numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu on määritelty teledirektiivin 2 artiklassa.
Ehdotetun 1 momentin mukaan siinä viitattuja tämän lain säännöksiä sovellettaisiin myös sellaisiin kuluttajalle toimitettuun pakettiin sisältyviin palveluihin, jotka eivät kuulu momentissa viitattujen tämän lain säännösten soveltamisalaan tai jotka eivät ylipäänsä kuulu tämän lain soveltamisalaan. Näin olisi esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että teleyritys on tehnyt sopimuksen kuluttajan kanssa internetyhteyspalvelujen tai numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen toimittamisesta ja sen lisäksi teleyritys toimittaa kuluttajalle myös maksutelevisiopalveluja samalla sopimuksella tai erillisellä sopimuksella.
Direktiivin 283 johdantokappaleen mukaan pakettiin voisi internetyhteyspalvelun tai numeroihin perustuvan henkilöiden välisen viestintäpalvelun lisäksi kuulua muita palveluja kuten esimerkiksi numeroista riippumaton henkilöiden välinen viestintäpalvelu, lineaarinen televisiolähetys, laitteiden välinen viestintäpalvelu, maksutelevisiopalvelu, tilausvideopalvelu tai päätelaite.
Ehdotetun 2 momentin mukaisesti, jos kuluttajalle muodostuisi lain nojalla oikeus purkaa ennen sovitun sopimuskauden päättymistä mikä tahansa 1 momentissa tarkoitettuun pakettiin sisältyvä sopimus, koska kyseisen paketin osa ei ole ollut sopimuksen mukainen tai sitä ei ole toimitettu, kuluttaja olisi oikeutettu purkamaan paketin kaikki osat. Esimerkiksi kuluttajan oikeudesta purkaa pakettiin kuuluva viestintäpalvelusopimus säädetään tämän lain 117 §:n 1 momentissa. Muutoin kuluttajan oikeudesta purkaa sopimus säädetään kuluttajansuojalaissa.
Ehdotetun 3 momentin mukaisesti, jos teleyritys on tehnyt sopimuksen kuluttajan kanssa internetyhteyspalvelun tai numeroihin perustuvan henkilöiden välisen viestintäpalvelun toimittamisesta ja kuluttaja hankkii teleyritykseltä aikaisempaan sopimukseen liittyvän lisäpalvelun tai päätelaitteen, uusi sopimus ei saa pidentää alkuperäisen sopimuksen voimassaoloa, elleivät kuluttaja ja teleyritys sovi toisin jälkimmäistä sopimusta solmittaessa.
Ehdotetun pykälän mukainen teledirektiivin 107 artiklassa tarkoitettu sopimuspaketti on osittain rajattu uuden digitaalisia palveluja koskevan direktiivin ulkopuolelle (tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/770).
Ehdotetun soveltamisalasäännöksen 106 §:n 3 momentin mukaan 1 ja 3 momenttia sovellettaisiin myös mikroyrityksiin, pieniin yrityksiin tai voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin, elleivät ne ole sopineet toisin.
Ehdotettua 108 a §:än 1 ja 2 momenttia sovellettaisiin vasta lain voimaantulopäivän jälkeen tehtyihin sopimuksiin. Näin siksi, että pykälän 1 ja 2 takautuva soveltaminen merkitsisi joidenkin sähköisen viestinnän palvelulain säännösten takautuvaa soveltamista sopimuksiin (esimerkiksi maksutelevisiopalveluita koskevat sopimukset), joihin ei ole aiemmin sovellettu sähköisen viestinnän palvelulain säännöksiä.
Lain voimaantulon jälkeen 108 a §:n 3 momentin mukaisesti, jos kuluttaja, mikroyritys, pieni yritys tai voittoa tavoittelematon yhteisö hankkii momentissa tarkoitettuun aikaisempaan sopimukseen liittyvän lisäpalvelun tai päätelaitteen, uusi sopimus ei saa pidentää alkuperäisen sopimuksen voimassaoloa, elleivät sopimuksen osapuolet sovi toisin.
Ehdotetulla pykälällä sekä soveltamisalasäännöksellä 106 §:n 3 momentissa pantaisiin täytäntöön direktiivin 107 artikla eikä artiklan 5 kohdassa säädettyä kansallista liikkumavaraa ei esitetä käytettävän. Kansallisen liikkumavaran mukaan jäsenvaltiot voisivat soveltaa 1 momentissa tarkoitettuun teleyrityksen toimittamaan pakettiin myös muita direktiivissä säädettyjä loppukäyttäjän oikeuksia kuin nyt direktiivin täytäntöön panemiseksi 1 momentissa esitetään.
109 §.Viestintäpalvelusopimuksen kesto. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa pykälää.
Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäisiin määräaikaisten viestintäpalvelusopimusten enimmäiskestosta silloin, kun sopimus tehdään kuluttajan kanssa. Momentin mukaan teleyritys saisi tehdä kuluttajan kanssa enintään 24 kuukauden määräaikaisen sopimuksen. Tästä poiketen kuluttajan kanssa tehtävä matkaviestinverkon puhelinliittymää koskeva määräaikainen sopimus saisi olla enintään 12 kuukauden mittainen. Lyhyempi 12 kuukauden määräaikaisten sopimusten enimmäiskesto koskisi ainoastaan puhelinliittymiä. Muihin matkaviestinverkon liittymiin kuten lan