1  Tausta

Euroopan komissio antoi 10.12.2025 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan laajuisten energiainfra-struktuurien suuntaviivoista (TEN-E), asetuksien (EU) 2019/942, (EU) 2019/943 ja (EU) 2024/1789 muuttamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 kumoamisesta (COM/2025/1006, jäljempänä asetusehdotus) osana ns.Euroopan verkkopakettia. Kokonaisuus koostuu asetusehdotuksen lisäksi tiedonannosta COM (2025) 1005 final sekä direktiiviehdotuksesta uusiutuvan energian tuotannon ja energiainfrastruktuurihankkeiden lupamenettelyiden nopeuttamisesta (COM/2025/1007). Direktiiviehdotuksesta annetaan eduskunnalle erillinen kirjelmä.  

Komissio perustelee ehdotuskokonaisuutta sillä, että Venäjän hyökkäyssota sekä viimeaikaiset geopoliittiset jännitteet ovat korostaneet Euroopan tarvetta vahvistaa energiaomavaraisuuttaan ja kilpailukykyään. EU:n tulee taata jäsenvaltioille puhtaan, kohtuuhintaisen ja Euroopassa tuotetun energian saatavuus. Komission mukaan tämä onnistuu vain uudistamalla eurooppalainen energiainfrastruktuuri, erityisesti sähköverkot. Sähköverkot nähdään Euroopan energiajärjestelmän selkärankana, sillä niillä on keskeinen rooli puhtaan energian integraation ja sähköistymiskehityksen mahdollistajana sekä siten osaltaan energian hintojen alentamisessa.  

Komissio korostaa haasteena sitä, että EU:n energialainsäädännön kehittymisestä huolimatta, Eurooppa tuottaa itse yhä liian vähän energiaa eikä toisaalta rajatylittävien yhteenliitäntöjen (energian siirtoyhteyksien) puutteita jäsenvaltioiden välillä ole pysty ratkaisemaan. Peräti 70 % EU:n energiankulutuksesta vuonna 2022 perustui fossiilisiin polttoaineisiin, ja lähes kaikki käytetty öljy ja kaasu (98 %) tuotiin EU:n ulkopuolelta. Tämä altistaa EU:n näiden energialähteiden hinnanvaihteluille ja geopoliittisille riskeille. Vuonna 2024 Euroopan energiantuonnin kustannukset olivat 375 miljardia euroa. Investoinnit uusiutuvaan energiaan ja sähköverkkoihin ovat myös liian matalalla tasolla suhteessa tarpeisiin. Ilman lisätoimia jopa 45 % tarvittavasta rajat ylittävästä siirtokapasiteetista voi jäädä toteutumatta vuoteen 2030 mennessä ja siten uusiutuvaa energiaa hyödyntämättä jopa 310 TWh vuoteen 2040 mennessä. Rajatylittävien yhteenliitäntöjen parantaminen voi tuoda kymmenien miljardien eurojen vuotuiset säästöt sekä alentaa energian hintoja koko mantereella.  

Euroopan verkkopaketti sisältää toimenpiteitä, joilla toisaalta puututaan rakenteellisiin pullonkauloihin ja toisaalta se ehdottaa hankkeiden toteuttamista nopeuttavia toimia. Komission tavoitteena on uudistaa verkkojen suunnittelua EU-tasolla ja sen kunnianhimoinen tavoite on parantaa koordinaatiota kehittämällä keskitetty EU-skenaario, jonka perusteella määriteltäisiin tulevat verkko‑ ja kapasiteettitarpeet. Komission ehdottaa myös toimia verkkoinvestointien tehostamiseksi sekä kustannusten jakamisen sääntöjen uudistamista. Komissio pyrkii myös edistämään energiainfrastruktuurin turvallisuutta ja resilienssiä. Toisaalta komissio pyrkii tehostamaan nykyverkkojen suorituskyvyn hyödyntämistä mm. edistämällä älyverkkoja, digitalisaatiota ja tekoälyratkaisuja, jotta 70 % siirtokapasiteetista on käytettävissä rajatylittävään sähkökauppaan. Komissio ehdottaa lisäksi verkkopaketissa toimia, joilla se pyrkii nopeuttamaan lupaprosesseja. Kokonaisuus sisältää myös Energy Highways-aloitteen eli komissio on tunnistanut kahdeksan eurooppalaista strategista energiainfrastruktuurihanketta, joiden edistämisen se näkee keskeisenä aidon energiaunionin saavuttamiseksi.1) Iberian niemimaan yhteenliitynnän vahvistaminen (Espanjan ja Ranskan välisten sähköyhteyksien parantaminen), 2) Kyproksen kytkeminen vahvemmin Euroopan sähköverkkoon, 3) Baltian sähköyhteyksien vahvistaminen Keski-Euroopan kanssa, 4) kaasun toimitusvarmuuden parantaminen Kaakkois-Euroopassa (olemassa olevan maakaasun siirtokapasiteetin tehokas käyttö etelästä pohjoiseen), 5) Bornholmin energiasaari -hanke eli merituulivoiman käytön edistäminen Itämeren alueella, 6) Kaakkois-Euroopan sähkönhintojen vakauden edistäminen ja sähköverkon vahvistaminen, 7) Etelän vetykäytävä eli vedyntuotannon ja -siirron kehittäminen Välimereltä Keski-Eurooppaan sekä 8) Lounaan vetykäytävä eli vedynsiirron edistäminen Portugalista ja Espanjasta Keski-Eurooppaan.  

2  Ehdotuksen tavoite

Asetusehdotuksen tavoitteena on vahvistaa EU:n energian siirtoverkkojen kehittämistä, yhteen toimivuutta ja resilienssiä, jotta unioni pystyy vastaamaan kasvavaan sähkön ja vedyn kysyntään, edistämään kilpailukykyä sekä saavuttamaan ilmasto- ja energiatavoitteensa. Energiajärjestelmä kohtaa merkittäviä haasteita, sillä sähköistymisen kasvu, vedyn käytön laajeneminen, uusiutuvan energian massiivinen integrointi sekä tarve digitalisoida ja hajauttaa verkkoja tapahtuvat yhtä aikaa. 

EU tarvitsee vuoteen 2040 mennessä mittavia investointeja; 1,2 biljoonaa euroa sähköverkkoihin ja 240 miljardia euroa vetyverkkoihin. Voimassa oleva TEN-E -asetus on edistänyt rajat ylittäviä energiainfrastruktuurihankkeita, mutta sen puutteet mm. luvituksen osalta, hidastavat kehitystä. Komissio katsoo, että EU:ssa on infrastruktuurivaje, sillä noin puolet vuoden 2030 rajat ylittävistä sähkötarpeista jää kattamatta, mikä uhkaa markkinoiden toimivuutta ja ilmastotavoitteita. Lisäksi hidas hankkeiden toteutus on ongelmallista, sillä luvitus ja kustannusten jako viivästyttävät projekteja jopa vuosikymmenellä. Myös turvallisuusriskit ovat lisääntyneet, niin fyysiset kuin kyberuhat ja kolmansien maiden investoinnit lisäävät haavoittuvuutta. 

Draghin raportti EU:n kilpailukyvystä korosti tarvetta yksinkertaistaa ja nopeuttaa energiainfrastruktuurin lupamenettelyjä sekä vahvistaa rajat ylittävää, strategista verkkojen suunnittelua.  

Ehdotettu TEN-E-asetuksen uudistus pyrkii kohdentamaan infrastruktuurihankkeet paremmin todellisiin tarpeisiin ja huomioimaan myös verkkoa laajentamattomat ratkaisut (esim. digitaaliset ja joustoratkaisut). Se pyrkii nopeuttamaan rajat ylittävien hankkeiden toteutusta selkeyttämällä kustannusten jakoa, yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan lupaprosesseja, parantamaan energiainfrastruktuurin fyysistä ja kyberturvallisuutta ja vähentämään sääntelytaakkaa ja tehostamaan TEN-E-asetuksen toimeenpanoa. 

3  Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Asetusehdotuksella pyritään erityisesti mahdollistamaan energiamurroksen ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättömien unionin sisällä ja naapurimaiden kanssa toteutettavien rajat ylittävien hankkeiden ja investointien yksilöinti, sekä parantamaan infrastruktuurien suunnittelua energiajärjestelmän integrointia ja merellä sijaitsevia sähköverkkoja varten. Lisäksi sillä pyritään edelleen lyhentämään PCI (Projects of Common Interest)-hankkeiden lupamenettelyjä, jotta vältetään viivästykset hankkeissa, joilla helpotetaan energiakäännettä ja varmistamaan kustannustenjakovälineiden ja sääntelykannustimien asianmukainen käyttö.  

Ehdotuksen tavoitteena on vauhdittaa ja tehostaa koko EU:n energiaverkkojen kehittämistä ja yhteentoimivuutta, jotta unioni pysyy kilpailukykyisenä, turvallisena ja etenee kohti energia- ja ilmastotavoitteitaan. Energiajärjestelmä kohtaa kuitenkin merkittäviä haasteita, sillä sähköverkkojen on vastattava nopeasti kasvavaan kysyntään, jota lisäävät loppukäytön sähköistyminen ja vetytalouden laajeneminen. Sähkön osuus loppuenergiankulutuksesta on tarkoitus nousta noin 23 prosentista 32 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä Clean Industrial Deal -linjausten mukaisesti. 

Merkittävimpiä uudistuksia ovat energiainfrastruktuurin turvallisuuden ja resilienssin parantamisen lisääminen asetuksen piiriin. Kyse voisi olla laitteista tai asennuksista, jotka on erityisesti suunniteltu suojaamaan ja vahvistamaan kriittisiä verkkoelementtejä, jotka ovat fyysisesti suoraan kytkettyinä näihin verkkoelementteihin tai ovat välttämättömiä järjestelmän turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan kannalta. Muut hankekategoriat säilyvät ennallaan; sähkö ja älyverkot, vety, elektrolyyserit, hiilidioksidin kuljetus ja merituulivoimahankkeet. Älykaasuverkko-hankekategoria on poistettu.  

Ehdotettu TEN-E - asetuksen uudistus päivittää EU:n energiainfrastruktuurin suunnittelua, lupamenettelyjä, turvallisuutta ja rahoitusta koskevat säännöt vastaamaan kasvavia sähkö- ja vetyverkkotarpeita sekä uusia turvallisuus- ja digitalisaatiovaatimuksia. Asetuksen määritelmiä päivitetään vastaamaan EU:n uutta vety- ja kaasulainsäädäntöä. Sähköverkoille otetaan käyttöön “non wire solutions” käsite verkon kehittämisen kustannustehokkaiden vaihtoehtojen arvioimiseksi. 

Sähkö- ja vetyinfrastruktuurin suunnittelu EU:ssa perustuu siirtoverkonhaltijoiden yhteistyötahojen (ENTSO-E, ENTSO-G ja ENNOH) laatimiin 10-vuotisiin verkkosuunnitelmiin (Ten Year Network Development Plan – TYNDP). PCI-hankkeiksi voidaan valita hankkeita vain näistä TYNDP-suunnitelmista. Komissio ehdottaa nyt, että he laatisivat oman skenaarionsa EU:n energiainfratarpeista ja tekisivät tätä suunnittelua EU:n politiikkatavoitteiden pohjalta, osaksi TYNDP:iä. Tämä vähentäisi TSO:iden, ja siten kansallista vaikutusvaltaa skenaarioiden laadintaan. Jos valmistelu siirtyy komissiolle, vaikutusmahdollisuudet skenaarioparametreihin ja tulosten kommentointiin kaventuvat ja virkamiestyön merkitys kasvaa vastaavasti. Lisäksi on mahdollista, että komissio käyttää ulkopuolisia konsultteja, mikä voi entisestään heikentää prosessin läpinäkyvyyttä ja puolueettomuutta. Jos skenaariotyö etääntyy TSO:iden teknisestä asiantuntemuksesta, riskinä on, että lopputulos painottuu poliittisiin tavoitteisiin tavalla, joka ei täysin huomioi järjestelmän reaalimaailman rajoitteita.  

Valtioiden väliset energiainfrastruktuurit on aiemmin suunniteltu siirtoverkonhaltioiden kesken vastaamaan tarpeita. Valtioiden väliset energiainfrastruktuurit ja erityisesti merenalaiset infrat ovat erittäin kalliita toteuttaa ja näihin hankkeisiin lähdetään harkiten vain tarpeesta.  

EU:n yhteisen edun hankkeiden (PCI) arviointia ja hankelistojen valmistelua yksinkertaistetaan, erityisesti edistyneiden hankkeiden osalta. Kolmansien maiden hankkeiden arviointia täsmennetään ja Energiayhteisö maiden hyödyt huomioidaan aiempaa laajemmin. Lisäksi projektien seuranta vahvistuu, erityisesti fyysisen ja kyberturvallisuuden osalta. 

Ehdotuksen III luku koskee lupamenettelyitä ja yleisön osallistumista. Lupamenettelyitä selkeytettäisiin ja nopeutettaisiin, mukaan lukien niiden digitalisointi ja selkeämpi vaiheistus. Lupamenettelylle asetettaisiin määräaikoja (24 ja 18 kuukautta koskien lupamenettelyn eri vaiheita). Lupahakemukset katsottaisiin hyväksytyiksi, jos hakemuksia ei ole käsitelty kyseisissä aikarajoissa. Tämä hiljainen hyväksyntä ei koskisi ympäristöllisiä päätöksiä eikä tilannetta, jossa kansallisessa oikeusjärjestelmässä ei ole käytössä hiljaisen hyväksynnän periaatetta. Sähköhankkeille annettaisiin automaattinen “erittäin tärkeän yleisen edun” asema, mikä voi nopeuttaa lupamenettelyitä. Lisäksi rajat ylittävää viranomaisyhteistyötä vahvistettaisiin. Jokaisen jäsenvaltion olisi varmistettava, että yksi kansallinen toimivaltainen viranomainen toimisi muun muassa lupamenettelyn yhteyspisteviranomaisena. 

Ehdotuksen mukaan asetuksen liitteen II eri kategorioihin kuuluviin hankkeisiin sovellettaisiin erilaisia säännöksiä koskien tiettyjä lupamenettelyitä. Liitteen II 1 kohdan mukaisten infrastruktuurihankkeiden (koskevat sähköhankkeita) osalta jäsenvaltioiden tulee katsoa hankkeiden olevan erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia ja palvelevan kansallista terveyttä ja turvallisuutta arvioitaessa luonto- ja lintudirektiivien sekä vesipuitedirektiivin poikkeamisedellytyksiä. Lisäksi ne kyseiseen kategoriaan kuuluvat hankkeet, jotka kuuluvat kansalliseen kehittämissuunnitelmaan voitaisiin tietyin edellytyksin vapauttaa YVA-direktiivin mukaisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä sekä luontodirektiivin mukaisesta Natura-arvioinnista. Näitä hankkeita koskisi myös mahdollisuus korvata lintu- ja luontodirektiivin mukaisesti suojeluille lajeille aiheutunut haitta, jota ei voida välttää. Korvaaminen olisi mahdollista toteuttaa myös suorittamalla rahallinen korvaus.  

Asetusehdotuksen liitteen II 2, 3 ja 4 mukaisten hankkeiden osalta jäsenvaltiot voisivat katsoa hankkeet erittäin tärkeän yleisen edun mukaisiksi luonto- ja lintudirektiivien sekä vesipuitedirektiivin mukaisissa poikkeamismenettelyissä. Näiden hankkeiden osalta korvaavien toimenpiteiden toteuttaminen Natura -verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi voitaisiin suorittaa samanaikaisesti hankkeen toteutuksen kanssa. Tämä on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan korvaavat toimenpiteet on suoritettava ennakolta. Energiainfrastruktuurisuunnittelua tehostetaan ja komissio ehdottaa itselleen valtuuksia laatia yhteisen EU-tasoisen skenaarion verkkojen pitkän aikavälin suunnitteluun. Siirtoverkonhaltijoiden Euroopan kattojärjestöt, sähkön osalta ENTSO-E ja vedyn osalta ENNOH, velvoitetaan tunnistamaan sähkö ja vetyverkon infrastruktuuritarpeet yhtenäisellä menetelmällä. Jos verkon kehittämissuunnitelmat eivät kata tarpeita, komissio voi käynnistää “needs matching” prosessin ratkaisujen löytämiseksi. 

Rajat ylittävän kustannustenjaon periaatteita täsmennetään ja EU:n energiavirastojen ACER-järjestölle annetaan uusia tehtäviä. Mahdollistetaan hankkeiden “niputtaminen” kustannustenjaon helpottamiseksi. Lisäksi siirtoverkonhaltijoita kannustetaan entistä voimakkaammin ohjaamaan osa pullonkaulatuloista verkon investointeihin. 

Verkkojen Eurooppa -rahoitusvälineen CEF:n rahoituksen kriteerejä täsmennetään erityisesti hankkeille, jotka eivät kuulu kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan.  

Asetusehdotuksella lisäksi vahvistetaan raportointia ja digitalisaatiota. 

Komission verkkosuunnitelma (artikla 11) 

Euroopan komissio laatisi kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta – ja vähintään neljän vuoden välein – keskisen skenaarion sähkö-, vety- ja kaasusektoreille. Tätä skenaariota käytetään EU:n laajuisissa kymmenvuotisissa verkon kehittämissuunnitelmissa sekä infrastruktuuritarpeiden arvioinnissa, kustannus-hyötyanalyyseissä ja rajat ylittävien kustannusten jaossa. Tämän skenaarion tulisi olla linjassa EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden kanssa ja ulottua vähintään vuoteen 2050 tukien ilmastoneutraaliustavoitetta, sekä tarkastella sähkö-, vety- ja kaasusektoreita yhtenä kokonaisuutena ja optimoida järjestelmien tehokkuutta nykyistä paremmin. Komissio voi antaa delegoituja säädöksiä skenaarion vahvistamiseksi.  

Valtioiden rajat ylittävä kustannusten jako (artikla 17) 

Jos vähintään 10 % hankkeen arvioiduista hyödyistä kohdistuu johonkin jäsenvaltioon, kyseisen jäsenvaltion ja sen sääntelyviranomaisen tulisi osallistua kustannustenjakoprosessiin. Kustannukset jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken nettokustannus–hyötyjakauman perusteella, jotta kustannusjako heijastaa todellista hyötyjen jakautumista. Kustannustenjaon tulee perustua etukäteen sovittuun, läpinäkyvään ja ennustettavaan sopimukseen, joka takaa investointivarmuuden. Sopimus voi sisältää tarkasti rajatut mahdollisuudet jälkikäteisiin tarkistuksiin (aikataulut, kustannuskategoriat). 

25 % pullonkaulatulojen sivuun laitto (artikla 19) 

Siirtoverkonhaltijoiden (TSOjen) olisi varattava 25 % pullonkaulatuloista, joita ei käytetä kapasiteetin saatavuuden varmistamiseen tai merituulivoiman tuottajien korvauksiin, verkkoinvestointeihin, jotka sisältyvät EU:n hankelistaan ja vähentävät rajasiirtoyhteyksien pullonkauloja kyseisessä maassa. TSOjen on pidettävä nämä varat erillisellä tilillä, kunnes ne käytetään pullonkauloja vähentävien EU‑hankkeiden rahoittamiseen, tai TSO osoittaa, että rajasiirtokapasiteetin lisääminen ei ole enää tarpeen kyseisillä rajoilla. Komissio voi antaa delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään millä ehdoilla TSOt voivat käyttää varoja ja milloin pullonkaulojen vähentämistä koskeva tavoite katsotaan täyttyneeksi. 

4  Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin

Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 172 artikla, jonka nojalla vahvistetaan suuntaviivoja, jotka kattavat EU: n tavoitteet, painopisteet ja pääperiaatteet suunnitelluista toimista Euroopan laajuisten verkkojen. Suuntaviivoissa yksilöidään yhteistä etua koskevat hankkeet.  

Asia käsitellään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Neuvoston päätöksenteko tapahtuu määräenemmistöllä. 

Valtioneuvosto katsoo, että asetusehdotuksen oikeusperustaa voidaan pitää asianmukaisena. 

Energiansiirtoinfrastruktuureilla on rajat ylittävien vaikutusten vuoksi eurooppalaista lisäarvoa. Rajat ylittävien energiainfrastruktuurien kehittäminen edellyttää jäsenvaltioiden välistä alueellista yhteistyötä. Yksittäisten jäsenvaltioiden säännökset ja toimet eivät riitä näiden infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen kaikilta osin. Ehdotus koskee riittävien energiainfrastruktuurien viiveettömän kehittämisen helpottamista kaikkialla unionissa ja sen naapurialueilla. Toimenpiteet kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan energia-alalla, mutta rajat ylittävien hankkeiden luonne ja niihin liittyvät koordinointitarpeet edellyttävät EU-tason sääntelyä ja rahoitusta. Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen. 

Komissio katsoo, että ehdotus noudattaa myös suhteellisuusperiaatetta. Sen mukaan ehdotus on oikeasuhteinen sen tunnistamien haasteiden laajuuteen ja luonteeseen sekä toisaalta ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseen nähden. Ehdotus ei ylitä sitä, mitä on komission mukaan tarpeen ehdotuksen tavoitteen eli EU:n energiainfrastruktuurin oikea-aikaisen ja tehokkaan kehittämisen, saavuttamiseksi. Komissio toteaa myös, että ehdotetut toimet auttavat tehokkaammin vastaamaan EU:n energia‑infrastruktuurin tarpeisiin, varmistavat hankkeiden nopeamman toteutuksen ja parantavat EU:n energiaverkkoinfrastruktuurin kestävyyttä ilman, että ne aiheuttaisivat merkittäviä kustannuksia siirtoverkonhaltijoille ja hankkeiden edistäjille, jäsenvaltioille, kansallisille sääntelyviranomaisille tai energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER).  

Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen voidaan katsoa täyttävän myös suhteellisuusperiaatteen vaatimukset. 

5  Ehdotuksen vaikutukset

Komissio ei ole tehnyt ehdotuksista vaikutusten arviointia. Komissio julkaisi ehdotuksen yhteydessä lyhyen työasiakirjan SWD (2025) 2000 final, jossa vaikutuksia on kuvattu hyvin karkealla tasolla. Ehdotuksen vaikutusten arviointi perustuu pääosin työasiakirjassa (SWD (2025) 2000 final) esitettyihin näkemyksiin. 

6  Ehdotuksen suhde perustuslakiin sekä perus- ja ihmisoikeuksiin

Asetusehdotuksen arvioidaan olevan perustuslain mukainen. 

Kuitenkin ehdotuksen mukainen ”hiljainen hyväksyntä” vaikuttaisi olevan ongelmallinen perustuslain 21 §:n osalta muun muassa muutoksenhakukeinojen käyttämisen näkökulmasta (U 38/2025 vp; U 7/2023 vp; U 2/2023 vp). Tarkemmin hiljaisen hyväksynnän suhdetta perustuslain 21 §:ään on käsitelty esimerkiksi U-kirjelmässä 2/2023 vp. Kyseisen U-kirjelmän antamisen jälkeen hiljaisesta hyväksymisestä on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1309 toimenpiteistä gigabittitason sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi, asetuksen (EU) 2015/2120 muuttamisesta ja direktiivin 2014/61/EU kumoamisesta sekä kansallisesti hyvin rajatuissa tapauksissa uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelystä ja eräistä muista hallinnollisista menettelyistä annetun lain (1145/2020) 17 b §:ssä. Hiljainen hyväksyntä voisi myös olla alustavan arvion mukaan ongelmallinen tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen (nk. Århusin sopimuksen, SopS 122/2004) kannalta. Ehdotuksella tunnistetaan lisäksi voivan olla merkitystä myös perustuslain 20 §:n (vastuu ympäristöstä) kannalta. 

7  Ahvenanmaan toimivalta

Valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan välisestä toimivallanjaosta säädetään Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991), (jäljempänä itsehallintolaki) 18 ja 27 §:ssä. Itsehallintolain 18 §:n 1 momentin 10 ja 22 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat luonnon- ja ympäristönsuojelua ja elinkeinotoimintaa. 

Näin ollen ehdotuksen katsotaan kuuluvan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Ahvenanmaan maakunta lähtökohtaisesti vastaa Euroopan unionin säädösten täytäntöönpanosta siltä osin kuin asia kuuluu sen toimivaltaan. 

8  Ehdotuksen käsittely Euroopan unionin toimielimissä ja muiden jäsenvaltioiden kannat

Komissio esitteli asetusehdotuksen neuvoston energiatyöryhmässä 13.1.2026, jonka jälkeen ehdotusta on käsitelty työryhmässä viikoittain. Neuvoston puheenjohtajamaa Kypros on kertonut pyrkivänsä käsittelemään asetusehdotusta kaudellaan ripeästi ja tuovansa sen energiaministereiden käsiteltäväksi kesäkuun energianeuvostossa edistymisraporttia tai jopa yleisnäkemystä varten.  

Euroopan parlamentissa ehdotuksen käsittelystä vastaava valiokunta on teollisuus-, tutkimus ja energiavaliokunta (ITRE). Parlamentti ei ole vielä nimennyt raportöörejä eikä parlamentin käsittelyaikataulusta ole tietoa.  

9  Ehdotuksen kansallinen käsittely

Valtioneuvoston U-kirjelmä on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa.  

U-kirjelmäluonnos on käsitelty EU21-jaoston (energia- ja Euratom) kirjallisessa menettelyssä 5.–6.2.2026. 

10  Valtioneuvoston kanta

Suomen kantoja verkkopakettiin on muodostettu selvityksissä U 52/2025 vp (valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa-välineen perustamisesta vuosiksi 2028–2034) ja U 74/2025 vp (valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan kilpailukykyrahaston perustamisesta, mukaan lukien puolustusalan tutkimuksen ja innovoinnin erityisohjelma), joissa nyt kyseessä olevan ehdotuksen näkökulmasta olennaisia kirjauksia ovat seuraavat kannat: 

Valtioneuvosto katsoo, että EU:n kriittisen infrastruktuurin ja erityisesti merenalaisen infrastruktuurin suojelu ja korjaaminen sekä niihin käytettävät teknologiat ovat tärkeitä EU:n energiaturvallisuuden ja resilienssin vahvistamisessa ja niiden kehittämisessä tulisi hyödyntää EU-tason toimia. 

Lähtökohtaisesti energiainfrastruktuuriin tehtävät investoinnit tulisi tehdä markkinaehtoisesti. Valtioneuvoston ensisijaisena tavoitteena on, että CEF-rahoituksella ei tulisi tukea jäsenvaltioiden sisäisiä energiainfrastruktuuri-investointeja. 

Edellä mainittuja valtioneuvoston kantoja täydennetään tällä U-kirjelmällä seuraavasti: 

Valtioneuvosto pitää Euroopan verkkopakettia tervetulleena aloitteena, jonka myötä komissio kiinnittää huomiota sähköverkkojen kehittämiseen ja niiden tärkeään osuuteen puhtaan siirtymän mahdollistamisessa. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti komission tavoitteeseen vastata kriittiseen tarpeeseen EU-tasolla vahvistaa energiainfrastruktuuria sekä poistaa pullonkauloja, jotka hidastavat rajat ylittävien yhteenliitäntöjen vahvistumista jäsenvaltioiden välillä. Hyvin toimivat ja riittävät energiaverkot ovat välttämättömyys Euroopan kilpailukyvyn, energiaturvallisuuden ja resilienssin kannalta. 

Valtioneuvosto pitää TEN-E-asetuksen päivittämistä lähtökohtaisesti perusteltuna. Vaikka asetuksen peruslinjaukset ovat edelleen ajankohtaisia, tarvitaan rajat ylittävien energiainfrastruktuurihankkeiden kehittämiseen lisäpanostusta.  

Infrastruktuurin turvallisuuden ja resilienssin parantaminen 

Valtioneuvosto pitää erittäin tärkeänä, että TEN-E -asetuksen CEF-rahoitukselle kelpoiseksi hankekategoriaksi on lisätty infrastruktuurin turvallisuuden ja resilienssin parantaminen. Valitettavaa kuitenkin on, että tämä turvallisuuden parantaminen koskee komission ehdotuksessa vain sähköön liittyvää infrastruktuuria eikä kaasua. Valtioneuvosto toteaa, että kaasulla on EU:ssa merkittävä asema ja EU:n kaasusektorilla on tapahtunut merkittäviä muutoksia Ukrainan sodasta johtuen. Itämerellä on lisäksi tapahtunut kaksi merkittävää kaasuinfran rikkoa. Valtioneuvosto pitää huolestuttavana, että sinänsä tärkeä energiainfrastruktuurin turvallisuuden ja resilienssin parantaminen ei sähkön osalta käytännössä sisältäisi rajoitteita. TEN-E -asetuksen mukaisten hankkeiden tulisi aina olla vain valtioiden rajat ylittäviä tai niihin liittyviä eikä kansallisia ja niiden tulisi koskea turvallisuuden tason normaalitason päälle tehtäviä parannuksia. 

Komission rooli energiainfrastruktuurin suunnittelussa 

Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti komission toimivallan lisäämiseen EU-laajuisten energiaverkkojen kehittämisessä. Jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuudet ja prosessien läpinäkyvyys tulisi varmistaa.  

Komissiolle ehdotettua säädösvallan siirtoa antaa joka neljäs vuosi EU-laajuinen verkon kehittämissuunnitelma tulisi vielä tarkastella sen asianmukaisuuden, laajuuden ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmista. Kyse on EU:n energiainfran suunnittelun keskeisestä toimesta, josta ei tulisi säätää delegoidulla säädöksellä.  

Valtioneuvosto katsoo, että on tärkeää säilyttää jäsenvaltiolla valta päättää sen alueelle tulevista energiainfrastruktuureista ja erityisesti rajat ylittävistä yhteyksistä.  

Valtioneuvosto katsoo, että sähkö-, kaasu- ja vetyverkkojen kymmenvuotisten suunnitelmien yhteensopivuutta voidaan parantaa kevyemmilläkin toimilla. 

Valtioiden rajat ylittävä kustannustenjako 

Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti komission ehdotukseen rajat ylittävien energiainfrahankkeiden hyötyjen arvioinnista hankkeen lähtömaiden ulkopuolelle. Valtioneuvosto korostaa, että kustannustenjakokeskusteluihin osallistumisen ei tule ennakoida osallistumista kustannustenjakoon. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti ehdotettuun velvoitteeseen käynnistää CBCA-menettely aina, kun vähintään 10 % projektin arvioiduista hyödyistä kohdistuu jäsenmaahan, joka ei ole mukana hankkeessa. Valtioneuvosto katsoo, että selkein lähtökohta olisi, että kustannukset jaetaan niiden maiden kanssa, joihin hanke suoraa kytkeytyy ja joista projektipromoottoritkin ovat. Muussa tapauksessa neuvotteluosapuolien määrä lisääntyy ja neuvottelut monimutkaistuvat huomattavasti. Lisäksi laskennalliset hyödyt ja kustannukset jakautuvat kymmenille vuosille, jolloin hyödyt ja kustannukset riippuu käytännössä valitusta skenaariosta ja sisältävät runsaasti epävarmuuksia. 

Uusi ehdotus 25 % pullonkaulatulojen laittamisesta sivuun 

Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta pullonkaulatulojen sivuun laittamisesta epäselvänä ja osin liian pitkälle menevänä. Valtioneuvosto katsoo, että jatkotyössä tulisi pyrkiä selventämään ehdotuksen useita yksityiskohtaisesti, kuten mistä 25 % on laskettava, minne varat konkreettisesti siirretään tai pitävätkö sisällään maiden sisäisiä pullonkaulatuloja. Valtioneuvosto ei lähtökohtaisesti kannata, että sähkömarkkinoilla kerättyjä pullonkaulatuloja käytettäisiin kaasu- tai vetyinfrojen rakentamiseen tai muihin kuin suoraan Suomeen liittyviin sähköverkkohankkeisiin.  

Lupamenettelyt 

Sääntelyssä tulisi varmistaa ympäristön- ja luonnonsuojelun korkea taso ja johdonmukaisuus unionin muihin ympäristötoimiin ja ympäristötavoitteisiin sekä yleisön osallistumiseen nähden (U 6/2023 vp; U 7/2023 vp). 

Valtioneuvosto katsoo – viitaten muihin ympäristösääntelyä koskeviin aloitteisiin, että ympäristöarviointeja ja lupamenettelyjä koskevissa muutoksissa tulisi pyrkiä yhtenäiseen ja johdonmukaiseen sääntelykokonaisuuteen. Lukuisia poikkeuksia sisältävät säädösehdotukset ovat omiaan johtamaan ympäristö- ja lupamenettelyjä koskevan EU-sääntelyn pirstaloitumiseen ja monimutkaistumiseen.  

Valtioneuvosto näkee tarpeellisena selkeyttää luonto- ja lintudirektiivin vaatimusten huomioimista energiainfrastruktuurihankkeissa. Valtioneuvosto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tavoitteen mukaiset muutokset olisi parempi tehdä lintu- ja luontodirektiiveihin osana toimia, joihin direktiivien stressitestin pohjalta mahdollisesti ryhdytään.  

Valtioneuvosto huomauttaa, että hiljaiseen hyväksyntään tulee kiinnittää huomiota perustuslain näkökulmasta. Valtioneuvosto katsoo, että ensisijaisesti hiljainen hyväksyntä olisi pyrittävä poistamaan asetusehdotuksesta tai tavoiteltava muotoa, jossa jäsenvaltiot voivat itse päättää sen käyttöönotosta. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että hiljainen hyväksyntä ei koskisi ympäristöllisiä lupia. 

Ehdotuksen mukaan kansallisen kehittämissuunnitelman perusteella hankkeita voitaisiin vapauttaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja Natura-arvioinnista menettelyllä, mikä vaikuttaa samankaltaiselta suhteessa uusiutuvan energian direktiivin nopean kehittämisen alueiden säännöksiin. Valtioneuvosto kannattaa EU-säädöskokonaisuuden kannalta mahdollisimman selkeitä säännöksiä, jotka eivät johda tarpeeseen määritellä jo olemassa olevaa terminologiaa eri tavoin eri säädöksissä. 

Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn sisällyttämiseen 10 artiklassa tarkoitettuihin lupamenettelyn määräaikoihin. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti yhtenäiseen aikarajaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeen määrittämiselle ja arviointiohjelmavaiheelle. Ehdotuksen vaikutusta on tarkasteltava tarkemmin jatkokäsittelyn aikana. 

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyn vaiheita sujuvoitetaan ja että kaikki vaiheet sekä arviointimenettelyn tarpeen määrittäminen olisi jatkossakin mahdollista toteuttaa kansallisissa määräajoissa. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti hankkeesta vastaavan toimintaan kohdistuviin määräaikoihin ympäristövaikutusten arvioinnin laadintaan liittyen. 

Valtioneuvosto katsoo, ettei asetusehdotuksen toimivaltaiselle viranomaiselle tulisi siirtää YVA-menettelyssä toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvia viranomaistehtäviä. 

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että siltä osin kuin asetuksessa viitataan alueidenkäytön suunnitteluun, pitäydyttäisiin voimassa olevan asetuksen mukaisessa kansallisen lainsäädännön huomioivissa sanamuodoissa tai muutoin varmistettaisiin, että asetuksen soveltaminen voi tapahtua kansallinen lainsäädäntö ja olosuhteen huomioon ottaen. Lisäksi olisi tärkeää, että alueidenkäytön suunnittelu rajattaisiin selkeästi lupamenettelyjen ulkopuolelle.