3
Ehdotusten pääasiallinen sisältö
3.1
EAKR- ja koheesiorahastoasetus ml. Interreg
3.1.1
Luku I (1–6 artiklat)
EAKR:ää ja koheesiorahastoa koskevan ehdotuksen I luvussa vahvistettaisiin yleiset säännökset, jotka koskevat EAKR:stä, mukaan lukien Euroopan alueellinen yhteistyö (Interreg), ja koheesiorahastosta vuosina 2028–2034 myönnettävän tuen soveltamisalaa.
Tuki EAKR:stä ja koheesiorahastosta
EAKR:stä ja koheesiorahastosta tuettaisiin NRPP-asetuksessa vahvistettuja erityistavoitteita, joilla edistettäisiin sen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettua yleistavoitetta SEUT-sopimuksen 176 ja 177 artiklassa vahvistetun rahastojen soveltamisalan mukaisesti. SEUT 176 ja 177 artiklojen määräysten mukaan EAKR:n tarkoituksena on osaltaan vähentää eri alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä ja koheesiorahasto osallistuu ympäristöalan hankkeiden rahoittamiseen sekä Euroopan laajuisten verkkohankkeiden rahoittamiseen liikenteen infrastruktuurin alalla. NRPP-asetusehdotuksen asianomaisen yleistavoitteen mukaisesti vähennettäisiin alueellista epätasapainoa unionissa ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä ja edistettäisiin Euroopan alueellista yhteistyötä, mukaan lukien ympäristöhankkeiden ja Euroopan laajuisten verkkojen tukeminen liikenneinfrastruktuurien alalla.
Tuki epäsuotuisille alueille
Komission ehdotusten mukaan jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota haasteisiin epäsuotuisilla alueilla, erityisesti maaseutualueilla, teollisuuden muutosprosessissa olevilla alueilla, vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla, kuten pohjoisimmilla alueilla, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueilla, oikeudenmukaisen siirtymän alueilla sekä Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan raja-alueilla SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti.
Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden ja alueiden olisi tarvittaessa esitettävä kansallisissa ja alueellisissa kumppanuussuunnitelmissaan yhdennetty lähestymistapa väestökehityksen haasteisiin tai tässä kohdassa tarkoitettujen alueiden erityistarpeisiin vastaamiseksi NRPP-asetuksen 72–74 artiklan [yhdennetty alue- ja kaupunkikehitys] mukaisesti. Tällaiseen yhdennettyyn lähestymistapaan voi sisältyä sitoumus tähän tarkoitukseen kohdennetusta rahoituksesta, ja se voidaan sisällyttää kansallisen ja alueellisen kumppanuussuunnitelman asiaa koskeviin lukuihin.
Kestävä kaupunkikehitys
Jäsenvaltion olisi osana alueellista kehitystään tuettava yhdennettyjä kaupunkikehitysstrategioita, joissa keskityttäisiin kestävään kehitykseen ja vastattaisiin ympäristö-, energia- ja ilmastohaasteisiin, erityisesti oikeudenmukaiseen siirtymiseen kohti puhdasta, ilmastoneutraalia ja sopeutumiskykyistä taloutta vuoteen 2050 mennessä, kiinnittäen erityistä huomiota asumiseen, köyhyyteen, kulttuuriperintöön ja digitaaliteknologian potentiaalin hyödyntämiseen innovointitarkoituksiin ja energiatehokkuuteen, toiminnallisten kaupunkialueiden kehittämisen tukemiseen sekä kaupunkien ja maaseudun välisten yhteyksien tukemiseen.
Syrjäisimmät alueet
Kansallisissa ja alueellisissa kumppanuussuunnitelmissa olisi vahvistettava toimenpiteet, joilla katettaisiin rakenteellinen tuki taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen kehitykseen ja toimintakustannuksiin tai korvauksiin, mukaan lukien julkisen palvelun velvoitteen ja sopimusten mukaisten palvelujen tarjoaminen kyseisillä alueilla, jotta voitaisiin korvata lisäkustannukset, joita syrjäisimmillä alueilla aiheutuu yhdestä tai useammasta SEUT-sopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa luetellusta niiden kehitykseen kohdistuvasta pysyvästä rajoituksesta.
Syrjäisimmillä alueilla tarkoitetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artikla mukaisia Euroopan mantereesta erillään olevia alueita, joita ovat Guadeloupe, Ranskan Guayana, Martinique, Réunion, Saint Barthélemy, Saint Martin, Azorit, Madeira ja Kanariansaaret.
3.1.2
Luku II
Euroopan alueellinen yhteistyö (Interreg)
Ehdotuksen 7–12 artikloissa vahvistettaisiin säännöt Interreg-suunnitelmalle ja sen luvuille, joilla edistettäisiin yhteistyötä jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä unionissa sekä jäsenvaltioiden, niiden alueiden ja muiden kuin jäsenvaltioiden tai alueellisten yhdentymis- ja yhteistyöorganisaatioiden välillä Interreg-suunnitelman puitteissa.
Interregiä hallinnoitaisiin jaetussa hallinnossa jäsenvaltioiden toimesta ja suoraan komission hallinnoimana. Komissio laatisi yhden Euroopan laajuisen Interreg-suunnitelman, joka kattaisi nykysääntelyä vastaavat yhteistyömuodot (a, b, c ja d – yhteistyön osa-alueet, strandit).
EAKR- ja koheesiorahastoasetusehdotuksen mukaisesti yhteistyön osa-alueet olisivat
a) vierekkäisten alueiden välinen yhteistyö, jolla edistetään yhdennettyä ja yhtenäistä alueellista kehitystä läheisillä maa- ja meriraja-alueilla, (rajatylittävä yhteistyö);
b) laajemmilla valtioiden rajat ylittävillä alueilla tai merialueilla toteutettava valtioiden välinen yhteistyö, johon osallistuu jäsenvaltioiden ja muiden kuin jäsenvaltioiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia kumppaneita alueellisen yhdentymisen lisäämiseksi, (valtioiden välinen yhteistyö);
c) yhteistyö koheesiopolitiikan tehostamiseksi edistämällä kokemusten vaihtoa, innovatiivisia lähestymistapoja ja valmiuksien kehittämistä, (alueiden välinen yhteistyö);
d) yhteistyö syrjäisimpien alueiden kesken ja niiden naapureina olevien muiden kuin jäsenvaltioiden kanssa tai alueellisen yhdentymisen ja yhteistyön organisaatioiden kanssa naapurialueiden alueellisen yhdentymisen ja sopusointuisen kehityksen edistämiseksi, (syrjäisimpien alueiden välinen yhteistyö).
Interreg-suunnitelmaan sovellettaisiin NRPP-asetuksessa vahvistettuja sääntöjä, paitsi jos tässä asetuksessa vahvistetaan Interreg-suunnitelman täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisempia sääntöjä.
Interreg-suunnitelmaan ei sovellettaisi NRPP-asetuksessa esitettyä lainatukea, lainasopimusta eikä lainanotto- ja lainanantotoimia, väliarviointia eikä 25 prosentin joustomäärä.
Interreg-suunnitelman lukuja koskevat vaatimukset
Ehdotuksen 7–10 artikloissa kuvattaisiin soveltamisala, Interreg-suunnitelman lukuja koskevat vaatimukset, sen hyväksyminen ja muuttaminen sekä luvusta vastaavien viranomaisten että seurantakomitean tehtävät. Ehdotus täydentäisi NRPP-asetuksessa esitettyjen vastaavien viranomaisten tehtävien sisältöä.
Lisäksi 11–12 artikloissa kuvattaisiin muita kuin jäsenvaltioita koskevat säännökset, joita tuetaan Globaali Eurooppa -välineestä sekä määrärahojen palauttamisen ja keskeyttämisen menettely, jos maksusitoumus vapautetaan.
Ehdotuksen mukaan jäsenvaltion, jossa tuleva hallintoviranomainen sijaitsee olisi toimitettava Interreg-suunnitelman luku komissiolle kuuden kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulosta kaikkien ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden ja muiden kuin jäsenvaltioiden puolesta.
Komissiolle toimitettavassa luvussa olisi kuvattava Interreg-yhteistyön osa-alue ja maantieteellinen kattavuus. Lisäksi lukuun olisi kuvattava ohjelmatyöhön liittyvät keskeiset sisällöt muun muassa interventiostrategia kuvaamalla toimenpiteet yleis- ja erityistavoitteet, joihin sen toimenpiteillä pyrittäisiin sekä suunnitellut välitavoitteet ja tavoitteet. Interregin odotettaisiin tukevan NRPP-asetuksen 2 ja 3 artiklassa vahvistettuja tavoitteita sekä lisäksi Interreg-suunnitelman erityistavoitteiden ”parempaa yhteistyön hallinnointia”, ”turvallisempaa ja suojatumpaa Eurooppaa” ja ”Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan raja-alueiden selviytymiskyvyn parantamista” koskevia tavoitteita ja siirtymistä ilmastoneutraliuuteen.
Lisäksi Interreg-luvussa olisi esitettävä ja kuvattava toimenpiteiden kokonaiskustannukset ja rahoitus sekä esitettävä perustelut siitä, miten ne ovat kustannustehokkaita ja moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisia, joilla varmistetaan varojen sääntöjenmukainen, vaikuttava ja tehokas käyttö.
Luvussa olisi esitettävä lisäksi korvausvastuiden jakaantuminen jäsenvaltioiden ja tapauksen mukaan muiden kuin jäsenvaltioiden kesken mahdollisten rahoitusoikaisutapahtumien osalta.
Interreg-suunnitelman hyväksyminen ja muuttaminen
Ehdotuksen mukaan komissio hyväksyisi Interreg-suunnitelman täytäntöönpanosäädöksellä komiteamenettelyä noudattaen.
Komissiolle siirrettäisiin täytäntöönpanovaltaa hyväksyä luettelo Interreg-luvuista ja luettelo unionin tuen kokonaismäärästä kussakin Interreg-luvussa ja muuttaa niitä.
Komissio hyväksyisi komiteamenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistettaisiin:
a) luettelo Interreg-suunnitelman luvuista, kussakin luvussa käsiteltävien aiheiden nimeäminen ja alustavat määrärahat rahastosta ja tapauksen mukaan Globaali Eurooppa -välineestä;
b) tarvittaessa yksityiskohtaiset järjestelyt, jotka kattavat Interreg-ohjelman täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt johdonmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi.
Komissio voisi myös vahvistaa 9 artiklan mukaisessa täytäntöönpanosäädöksessä muita vaatimuksia, jotka tarkastuksia hoitavien elinten tai henkilöiden on täytettävä sekä muita vaatimuksia, jotka seurantakomitean on täytettävä.
14 artiklan mukaisessa komiteamenettelyssä komissiota avustaisi komitea, joka perustettaisiin kumppanuusrahastoa koskevan NRP-asetuksen 88 artiklan mukaisesti.
Muita kuin jäsenvaltioita koskevat säännökset
Globali Europpa -välineestä tullaan laatimaan erillinen U-kirjelmä.
PEACE PLUS
Ehdotuksen PEACE PLUS -luku kattaisi Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajakreivikuntien välisen yhteistyön jatkumista.
3.1.3
Luku III
Ehdotuksen III luku kattaisi loppusäännökset.
3.2
ESR-asetusehdotus
ESR tuettava toiminta
ESR tukisi NRPP-asetusehdotuksen 3 artiklassa säädettyjä erityistavoitteita. ESR:n käytön olisi 2 artiklan b alakohtaa sovellettaessa perustuttava perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin. Tuki kohdennettaisiin työllisyyssuuntaviivojen sekä eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä hyväksyttyjen maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon. Se edistäisi myös älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun yleistavoitetta vuoden 2030 jälkeen (YK:n kestävän kehityksen tavoitteet) ja ylöspäin suuntautuvaa lähentymistä.
Unionin sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen tulisi varata jokaisessa kumppanuussuunnitelmassa vähintään 14 % unionin rahoitusosuudesta ja lainoista (pl. YMP:n suorat tulotuet ja SCF) laskettuna tuloskehysasetuksen kertoimilla. ESR tyyppiset toimenpiteet edistäisivät sosiaalisia tavoitteita täysimääräisesti, eli niille asetettu kerroin olisi tulosperusteisuusasetuksen mukaisesti 100 %.
Kohde ja ESR:n tuki (1–2 artiklat)
Komission asetusehdotuksella vahvistettaisiin Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpanoa ohjelmakaudella 2028–2034 koskevat erityisedellytykset osana unionin tukea NRPP-asetuksen 2 artiklassa ja erityisesti sen b ja e alakohdassa vahvistettujen yleistavoitteiden mukaisesti.Tätä unionin tukea myönnettäisiin kansallisen ja alueellisen kumppanuussuunnitelman nojalla NRPP-asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) tuettaisiin NRPP-asetuksen 3 artiklassa vahvistettuja erityistavoitteita. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden ESR:n käytön olisi NRPP-asetuksen 2 artiklan b alakohdan soveltamiseksi perustuttava perussopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin, jotka vahvistetaan päätöksessä (EU) xxxx [neuvoston viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2027 hyväksymät työllisyyden suuntaviivat].
NRPP-asetuksen 2 artiklan mukaisiin yleistavoitteisiin pyrittäisiin ESR:n osalta erityistavoitteilla, joilla vahvistettaisiin erityisesti sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukemalla ihmisiä ja vahvistamalla unionin yhteiskuntia ja sosiaalista mallia NRPP-asetuksen 3 c) alakohdan mukaisesti.
Komission ehdotuksen mukaan kumppanuusrahastossa olisi yhteensä 28 erityistavoitetta. Komission ehdotuksen mukaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) tuettaisiin NRPP-asetuksen 3 artiklassa ehdotettuja erityistavoitteita, kuten esimerkiksi
i) tukemalla työllisyyttä, yhdenvertaista pääsyä työmarkkinoille, oikeudenmukaisia ja laadukkaita työoloja ja työvoiman liikkuvuutta;
ii) parantamalla työvoiman tarjontaa sekä koulutuksen ja taitojen elinikäistä hankkimista erityisesti edistämällä täydennys- ja uudelleenkoulutusta;
iii) edistämällä kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia, tukemalla vahvoja sosiaalisia turvaverkkoja, edistämällä sosiaalista osallisuutta ja torjumalla köyhyyttä ja asunnottomuutta sekä tukemalla investointeja sosiaaliseen infrastruktuuriin;
iv) helpottamalla palvelujen ja niihin liittyvän infrastruktuurin saatavuutta, mukaan lukien terveydenhuoltojärjestelmien sekä lasten- ja pitkäaikaishoitopalvelujen nykyaikaistaminen, digitalisaatio ja laadun ja häiriönsietokyvyn vahvistaminen;
v) vastaamalla väestörakenteen muutoksen haasteisiin kaikkialla EU:ssa, mukaan lukien työvoimapula sekä sukupolvien ja alueiden väliset erot.
Lisäksi ESR:llä voitaisiin artiklan 3 e) alakohdan mukaisesti suojella ja vahvistaa perusoikeuksia, demokratiaa, tasa-arvoa ja oikeusvaltioperiaatetta sekä vaalia unionin arvoja.
Sosiaalinen innovointi
Asetuksessa ehdotetaan sosiaalista innovointia tuettavaksi ESR:n soveltamisalaan kuuluvilla aloilla erityisesti innovatiivisten ratkaisujen testaamiseksi, arvioimiseksi ja laajentamiseksi, myös paikallisella tai alueellisella tasolla, jotta voitaisiin vastata sosiaalisiin tarpeisiin yhteistyössä asianomaisten kumppaneiden ja erityisesti työmarkkinaosapuolten kanssa.
Ehdotuksen mukaisesti komissio käyttäisi omasta aloitteestaan teknistä apua NRPP-asetuksen 12 artiklan mukaisesti helpottaakseen valmiuksien kehittämistä sosiaalista innovointia varten erityisesti tukemalla vastavuoroista oppimista ja kansainvälistä yhteistyötä, perustamalla verkostoja sekä levittämällä ja edistämällä hyviä käytäntöjä ja menetelmiä.
Väestörakenteen muutokseen vastaamista varten myönnettävä tuki
Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden ja alueiden olisi tarvittaessa esitettävä yhdennetty lähestymistapa väestörakenteen muutoksesta johtuviin haasteisiin vastaamiseksi kansallisen ja alueellisen kumppanuussuunnitelman yhdessä tai useammassa asiaa käsittelevässä luvussa.
Aineelliseen puutteeseen vastaamista varten myönnettävä tuki
Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voisivat myöntää tukea aineelliseen puutteeseen vastaamista varten jakamalla sellaisia elintarvikkeita ja tavaroita, jotka olisivat kulutustavaroiden turvallisuutta koskevan unionin lainsäädännön mukaisia.
Asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden ja tuensaajien olisi valittava elintarvikkeet ja/tai perushyödykkeet vähävaraisimpien henkilöiden tarpeisiin liittyvin objektiivisin perustein. Elintarvikkeisiin ja tapauksen mukaan tavaroihin sovellettavissa valintaperusteissa olisi reilun ja oikeudenmukaisen vihreän siirtymän varmistamiseksi myös otettava huomioon ilmastoon ja ympäristöön liittyvät näkökohdat, etenkin elintarvikejätteen ja kertakäyttömuovien vähentämiseksi. Jaettavien elintarviketyyppien valinnassa olisi tarvittaessa otettava huomioon se, miten ne edistäisivät vähävaraisimpien tasapainoista ruokavaliota. Elintarvikkeet ja/tai perushyödykkeet voitaisiin antaa vähävaraisimmille suoraan tai välillisesti esimerkiksi sähköisten tai muunlaisten arvosetelien tai korttien muodossa edellyttäen, että ne voitaisiin lunastaa ainoastaan elintarvikkeina ja/tai perushyödykkeinä. Vähävaraisimmille annettavan tuen olisi oltava täydentävää niihin mahdollisiin sosiaalietuuksiin nähden, joita voidaan tarjota kansallisista sosiaalijärjestelmistä tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Lisäksi ehdotetaan, että komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että myönnettäessä tukea aineelliseen puutteeseen puuttumista varten vähävaraisimpien ihmisarvoa kunnioitettaisiin ja estettäisiin heidän leimautumisensa.
Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi täydennettävä elintarvikkeiden ja/tai perushyödykkeiden antamista liitännäistoimenpiteillä, kuten ohjaamalla toimivaltaisten tahojen puoleen, tai edistämällä vähävaraisimpien yhteiskuntaan integroitumista.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovellettaisi, jos tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen ei ole mahdollista, esimerkiksi jos tukea annettaisiin luonnonkatastrofin kaltaisen hätätilanteen johdosta.
Artiklaa sovellettaessa ’vähävaraisimmilla’ tarkoitettaisiin luonnollisia henkilöitä, jotka olisivat yksittäisiä henkilöitä tai henkilöiden muodostamia perheitä, kotitalouksia tai ryhmiä, mukaan lukien haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja asunnottomat, joiden avuntarve olisi todettu sellaisin objektiivisin perustein, jotka kansalliset toimivaltaiset viranomaiset olisivat vahvistaneet asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan eturistiriitoja välttäen ja joihin voisi sisältyä elementtejä, jotka mahdollistavat kohdentamisen tietyillä maantieteellisillä alueilla eläville vähävaraisimmille.
Jäsenvaltioiden hallinnoinnin osalta olisi huomioitava, että kohderyhmien avuntarpeen arvioiminen objektiivisen perustein ja kohderyhmien vähävaraisuuden tai haavoittuvan aseman tunnistaminen toimivaltaisten viranomaisten toimesta lisää toiminnan sääntelyä verrattuna nykyiseen voimassa olevaan sääntelyyn.
Säädösehdotuksessa esitetyn nykyistä tiukemman sääntelyn arvioidaan lisäävän hallinnollista taakkaa ja hallinnollisia kustannuksia ja joiltain osin muuttamaan nykyisiä toimintatapoja. Muutoksesta aiheutuisi myös lisää kansallista säädöstarvetta.
Lisäksi ESR-asetuksessa säädettäisiin SEUT 163 artiklassa tarkoitetusta komiteasta.
4
Ehdotusten oikeusperusta ja suhde suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteisiin
4.1
EAKR- ja koheesiorahastoasetus
Komissio ehdottaa Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston toimintaa säätelevälle asetukselle useita oikeusperustoja: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä “SEUT” 177, 178 ja 349 artiklat.
SEUT 177 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittelevät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan, rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet, joihin voi sisältyä rahastojen uudelleenryhmittely, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 178 artiklan soveltamista. Samaa menettelyä noudattaen vahvistetaan myös rahastoihin sovellettavat yleiset säännöt ja annetaan säännökset, jotka ovat tarpeen rahastojen tehokkuuden turvaamiseksi ja eri rahastojen keskinäiseksi sekä rahastojen ja muiden rahoitusvälineiden yhteensovittamiseksi. Samaa menettelyä noudattaen perustettu koheesiorahasto osallistuu ympäristöalan hankkeiden rahoittamiseen sekä Euroopan laajuisten verkkohankkeiden rahoittamiseen liikenteen infrastruktuurin alalla.
SEUT 178 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät Euroopan aluekehitysrahastoa koskevat soveltamisasetukset tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan.
SEUT 349 artiklan määräysten mukaan on hyväksyttävä erityistoimenpiteitä, jotta voidaan ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne, jota vaikeuttavat erityispiirteet, jotka haittaavat suuresti näiden alueiden kehitystä. SEUT 349 artikla viittaa erityiseen lainsäätämisjärjestykseen, jossa Euroopan parlamenttia ainoastaan kuullaan. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön sekä vastaavia säädöksiä koskevan käytännön mukaan tällainen oikeusperustojen yhdistäminen, joka ei loukkaa Euroopan parlamentin oikeuksia, on mahdollista.
Suomessa ei ole SEUT 349 artiklassa tarkoitettuja syrjäisiä alueita.
Komission ehdotuksen johdanto-osan perusteluteksteissä viitataan lisäksi SEUT 176 ja 174 artikloihin. Määräysten mukaan EAKR:n tarkoituksena on osaltaan vähentää eri alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Näiden alueiden osalta erityistä huomiota kiinnitetään vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista ja etenkin väestön vähenemiseen liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin.
Valtioneuvoston arvion mukaan oikeusperustat on asianmukaisesti valittu. Oikeusperustojen yhdistäminen on mahdollista. Ne edellyttävät samaa päätöksentekomenettelyä neuvostossa ja neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä.
Komissio hyväksyisi komiteamenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksiä Interregistä. Valtioneuvoston arvion mukaan toimivallan siirtäminen on tarkoituksenmukaista.
Komissiolle ei ehdoteta siirrettäväksi valtaa hyväksyä delegoituja säädöksiä.
4.2
ESR-asetus
Komissio ehdottaa ESR:n toimintaa säätelevälle asetukselle useita oikeusperustoja:
SEUT 164 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan Euroopan sosiaalirahastoa koskevat soveltamisasetukset.
SEUT 175 artiklan 3 kohdan mukaan, jos rahastojen ulkopuoliset erityistoimet osoittautuvat tarpeellisiksi, Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat päättää niistä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin muussa politiikassa päätettyjen toimenpiteiden soveltamista.
Komission ehdotuksen perusteluissa katsotaan, että ESR-ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden oikeusperustana ovat erityisesti EUT-sopimuksen 164, 174 ja 175 artiklat. Komissio viittaa lisäksi SEUT 162 artiklaan, jonka mukaan työntekijöiden työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi sisämarkkinoilla ja siten osaltaan elintason nostamiseksi perustetaan jäljempänä määrätyn mukaisesti Euroopan sosiaalirahasto, joka pyrkii edistämään työntekijöiden työnsaantia sekä heidän alueellista ja ammatillista liikkumistaan unionissa sekä helpottamaan mukautumista teollisiin muutoksiin ja tuotantojärjestelmien muutoksiin erityisesti ammatillisella koulutuksella ja uudelleenkoulutuksella. Komissio katsoo perusteluissaan, että tuki köyhyyden torjuntaan erityisesti puuttumalla ruoan ja perushyödykkeiden puutteeseen sekä tuki EU:n perusarvojen edistämiseen perustuvat SEUT-sopimuksen 175 artiklan kolmanteen kohtaan.
Valtioneuvoston arvion mukaan oikeusperustat on asianmukaisesti valittu. Oikeusperustojen yhdistäminen on mahdollista. Ne ovat keskenään yhteensopivat ja edellyttävät samaa päätöksentekomenettelyä. Neuvosto ja Euroopan parlamentti käsittelevät ehdotuksen tavallisessa lainsäädäntömenettelyssä ja neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä.
Komissiolle ei ehdoteta siirrettäväksi valtaa hyväksyä delegoituja säädöksiä.
4.3
Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate
Valtioneuvosto arvioi tässä U-kirjelmässä tarkasteltavien molempien asetusehdotusten säännökset sekä toissijaisuus- että pääosin suhteellisuusperiaatteen mukaisiksi.
Jotkin jäsenvaltioilta ESR-asetusehdotuksen 2 artiklan 1 kohdassa esitetyt toimet NRPP-asetuksen 3 artiklan sääntelyyn perustuen voivat edellyttää joustavoittamista kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin, jotta sovellettavat säännökset olisivat oikeasuhtaisia tavoiteltaviin päämääriin ja toimenpiteille osoitettavaan rahoitusvolyymiin nähden.
Komissio ehdottaa lisäksi tuloksellisuusasetuksessa, että NRP-suunnitelmiin sovellettaisiin 14 prosentin sosiaalista tavoitetta, jolla varoja ohjattaisiin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoon ja tuettaisiin laadukkaita työpaikkoja, osaamisen kehittämistä, sosiaalista osallisuutta, kohtuuhintaista asumista sekä sosiaalista ja terveydenhoidon infrastruktuuria kaikissa jäsenvaltioissa. Sosiaalisen tavoitteen vähimmäisvelvoite ei suoraan liity ESR-asetusehdotukseen, vaan kiintiötä voitaisiin täyttää myös muilla NRP-suunnitelman mukaisilla toimilla.
Tuloksellisuusasetusehdotuksessa komissio esittää myös, että NRP-suunnitelmiin sovellettaisiin 43 prosentin ilmasto- ja ympäristötavoitetta. Tavoite ei suoraan liity ESR- ja EAKR- ja koheesiorahaston asetusehdotuksiin, vaan kiintiötä voitaisiin täyttää myös muilla NRP-suunnitelman mukaisilla toimilla.
NRPP-asetusehdotuksesta ja tuloksellisuusasetusehdotuksesta on annettu erillinen U-kirjelmä 53/2025 vp.
10
Valtioneuvoston kanta
Suomen ensivaiheen kantoja komission ehdotukseen EU:n seuraavaksi rahoituskehykseksi vuosille 2028–2034 on muodostettu selvityksessä E 73/2025 vp, jossa todetaan muun muassa seuraavasti:
Komission ehdottama kokonaistaso on liian korkea. Hallitusohjelman mukaisesti Suomi katsoo, että EU-budjetin taso tulee säilyttää kohtuullisena välttäen Suomen nettomaksuosuuden kasvua. Suomi pitää tärkeänä, että tulevaa rahoituskehystä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.
Suomi pitää välttämättömänä EU-rahoituksen painopisteiden priorisointia ja korostaa Suomen tavoitteiden arviointia kokonaisvaltaisesti ja strategisesti. On välttämätöntä löytää taso, joka ei kasvattaisi maksutaakkaamme kohtuuttomasti, mutta mahdollistaisi keskeiset painotukset, kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamisen, ja turvaisi merkittävimpiä saantojamme, kuten maatalouden rahoituksen.
Komission esittämät rahoituskehysehdotuksen yleiset painopisteet ovat kannatettavia ja yhdensuuntaisia Suomen EU-avaintavoitteiden kanssa. Suomi korostaa rahoituksen kohdentamista nykyistä vahvemmin keskeisimpiin poliittisin prioriteetteihin kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Eri rahastoista laadittava yksi kansallinen suunnitelma voi edistää synergiaetujen saavuttamista eri politiikkatoimien kesken. Kansalliseen suunnitelmaan liittyvien lukuisien yksityiskohtien tarkoituksenmukaisuutta ja vaikutuksia tulee selvittää ja arvioida tarkemmin viimeistään varsinaisten säädösehdotusten käsittelyn yhteydessä.
Suomen keskeinen neuvottelutavoite on, että NRP-ohjelman sisällä riittävä joustavuus rahoituksen toimeenpanossa varmistettaisiin.
Suomi korostaa vakiintuneesti kansallisen osarahoituksen merkitystä EU-toimissa.
Ennallistamistoimiin liittyen Suomi korostaa mahdollisuutta hyödyntää laaja-alaisesti eri välineitä ennallistamistoimien rahoitukseen.
Komission esittämä koheesiorahoituksen määrän vähentäminen olisi Suomen ennakkovaikuttamistavoitteiden mukaista, sillä alueellisen koheesion edetessä tarve EU:n yhteiselle koheesiorahoitukselle vähenee.
Suomi pitää keskeisenä, että rahoituskehyksessä huomioidaan Suomen itäisten ulkoraja-alueiden erityistilanne johtuen muuttuneesta turvallisuusympäristöstä ja sen välillisesti aiheuttamista sosioekonomisista haasteista.
Suomelle on keskeistä varmistaa, että komission ehdotuksessaan Suomelle esittämä rahoitusosuus sisäasioiden rahastoihin turvataan ja että sen toimeenpano olisi joustavaa ja raja-alueiden elinvoimaa tukevaa.
NRP-rahastoon sisältyvän rahoituksen osalta olisi tarpeen selvittää, mitä rahoituksen joustavalla käytöllä ja rahoituksen käytöllä eri asetusehdotuksissa asetettuihin tavoitteisiin tarkoitetaan.
Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta Suomelle on keskeistä korostaa kaksikäyttö- ja puolustusulottuvuutta sekä alueiden elinvoimaa osana tulevan koheesiopolitiikan toimia.
Suomi korostaa jäsenvaltioiden ja unionin välistä toimivallan jakoa EU:n koheesiopolitiikan uudistamisessa eikä siten pidä perusteltuna asumispolitiikkaan tai kansalliseen sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten kytkemistä siihen.
Suomi katsoo, että Suomen liittymissopimukseen perustuva, vakavista ja pysyvistä haitoista kärsivien pohjoisten harvaan asuttujen alueiden NSPA-erityisrahoitus tulisi turvata myös jatkossa.
Suomi korostaa jäsenvaltion ja unionin välistä toimivallan jakoa EU:n koheesiopolitiikan uudistamisessa eikä siten pidä perusteltuna asumispolitiikkaan tai kansalliseen sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten kytkemistä siihen.
Suomi katsoo, että rahoituskehyksellä tulisi jatkossakin tukea EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista komission esityksen mukaisesti.
Suomi tukee komission rahoituskehysehdotuksen lähtökohtaa edistää sukupuolten tasa-arvoa.
Kokonaisuudesta
Valtioneuvosto tarkastelee komission ehdotuksen yksityiskohtia osana rahoituskehyksen kokonaisuutta ja tarkentaa kantaansa neuvottelujen edetessä. Suomen lopulliset kannat muodostetaan neuvottelujen loppuvaiheessa muodostumassa olevan kokonaisuuden perusteella Suomen kokonaisetu huomioiden.
Komission ehdotusten rahoituksen mitoitukseen otetaan kantaa erikseen osana rahoituskehysneuvottelujen kokonaisuutta.
Lisäksi Suomen kantoja komission ehdotukseen kumppanuusrahastoasetuksesta on muodostettu kyseistä asetusta koskevassa valtioneuvoston kirjelmässä.
Valtioneuvosto toteaa, että kumppanuusrahastoasetuksen ja siihen liittyvien sektorikohtaisten asetusehdotusten tulisi muodostaa mahdollisimman johdonmukainen ja hallinnollisesti selkeä kokonaisuus.
Valtioneuvosto pitää neuvottelujen tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena tiettyä joustavuutta sen suhteen, säänneltäisiinkö joistakin yksityiskohdasta osana kumppanuusrahastoasetusehdotusta, vai kyseisessä sektorikohtaisissa lainsäädäntöehdotuksissa.
Sektorikohtaisissa valtioneuvoston selvityksissä voidaan täydentää kantaa kumppanuusrahastoasetukseen sisältyviin sektorikohtaisiin säännöksiin kuitenkin niin, että asetuksen sisällölle asetetut kokonaistavoiteet tulevat huomioiduiksi.
Valtioneuvosto tukee kumppanuusrahastoasetuksen yleistavoitteita.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota lukuisiin erityistavoitteisiin ja korostaa, että rahoituksen tarpeetonta pirstaleisuutta tulisi välttää. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti siihen, että kaikilta jäsenvaltioilta edellytettäisiin kaikkien erityistavoitteiden yksityiskohtaista käsittelyä kumppanuussuunnitelmissa.
Valtioneuvoston tavoitteena on, että jäsenvaltiolla on vahva rooli määriteltäessä suunnitelmansa kansallisia ja alueellisia painopisteitä sekä niihin liittyviä uudistuksia ja investointeja.
Valtioneuvosto korostaa joustavuutta kumppanuussuunnitelman laadinnassa synergioiden sekä kansallisten ja alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden ja haasteiden huomioimiseksi.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että kumppanuussuunnitelman sisällä voidaan varmistaa riittävä joustavuus rahoituksen toimeenpanossa.
Valtioneuvosto katsoo riittävän kansallisen osarahoituksen olevan tärkeä osa EU-rahoitteisten ohjelmien tehokasta toimeenpanoa.
Valtioneuvosto katsoo, että useat kumppanuusasetuksen artikloissa 2 ja 3 määritellyt erityistavoitteet vastaavat ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.
Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisen varauksellisesti siihen, että kumppanuussopimuksen tai tuloksellisuusasetuksen kautta jäsenmaille aiheutuisi uusia huomattavia seurantavelvoitteita.
Valtioneuvosto pitää kannatettavana komission asetusehdotuksen sisältämiä moninaisia vaihtoehtoja alueiden kehittämiseksi. Valtioneuvosto korostaa etenkin kilpailukyvyn, työllisyyden, osaamisen kehittämisen ja elinvoiman edistämisen merkitystä koheesiopolitiikassa.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että osana kumppanuusrahoitusasetuksen toimia huomioidaan riittävästi kaupunkien merkittävä rooli kilpailukyvyn ja alueellisen elinvoiman edistämisessä.
Liikennerahoituksen osalta valtioneuvosto pitää tärkeänä, että rahoituskehyksen eri instrumentit täydentävät toisiaan tarkoituksenmukaisesti, jotta EU-rahoitusta voitaisiin Suomessa hyödyntää valtakunnallisen liikennejärjestelmän kehittämisen kannalta merkittäviin tarpeisiin.
Valtioneuvoston tavoitteena on, että niin kestävä kaupunkikehittäminen kuin maaseudun ja alueiden kehittämistoimetkin turvattaisiin, synergiaetuja hyödyntäen.
Valtioneuvosto kannattaa komission ehdotusta alueellisen ja kansallisen kumppanuussuunnitelman valmisteluun ja toimeenpanoon sovellettavasta kumppanuusperiaatteesta.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että jäsenvaltioiden tekemien korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseen liittyvät vaatimukset olisivat kohtuullisia.
Valtioneuvosto katsoo, että on tarkoituksenmukaista, että EU-rahoitus tähtää tulosten ja vaikutusten saavuttamiseen. Komission eri yksiköiden yksityiskohtaisten ja eri tavalla painotettujen valvonta- ja tilintarkastusohjeiden ei tulisi ohjata tuotos- ja tulosperusteisten interventioiden suunnittelua.
Edellä esitettyjä valtioneuvoston kantoja täydennetään tällä U-kirjelmällä seuraavasti:
Valtioneuvosto pitää hyvänä, että komission kumppanuusrahastoehdotuksessa on laaja valikoima erilaisia toimenpiteitä tukea erilaisten alueiden kehittämistä.
Valtioneuvosto tukee pääosin komission ehdotuksia EAKR- ja koheesiorahasto- ja ESR-asetusehdotusten kumppanuusrahastoehdotusta täydentäväksi sääntelyksi.
Valtioneuvosto katsoo, että varojen suuntaamisessa EAKR- ja koheesiorahastoasetusehdotuksen 2 artiklan mukaisesti tulee huomioida Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston perussopimuksen mukainen tarkoitus komission ehdottamalla tavalla.
Valtioneuvoston tavoitteena on, että kestävä kaupunkikehittäminen perustuisi jatkossakin integroituihin kaupunkikehittämisen strategioihin. Valtioneuvosto korostaa strategioiden päätavoitteina erityisesti kilpailukyvyn ja elinvoiman vahvistamista tehokkailla tavoilla, kuten mahdollistamalla kaupunkien välinen yhteistyö.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan Euroopan sosiaalirahastosta ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista tukea kaikkia NRP-asetuksen 3 artiklan mukaisia erityistavoitteita, vaan jäsenvaltion tulee voida laatia kumppanuussuunnitelma huomioiden keskeiset tarpeet ja resurssit.
Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti komission esitykseen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti myöntää tukea vähävaraisten aineelliseen puutteeseen vastaamiseen. Valtioneuvosto kiinnittää kuitenkin huomiota, että ehdotettu sääntely ei saa johtaa merkittävästi hallinnollisen taakan ja hallinnollisten kustannusten lisääntymiseen.
Valtioneuvosto tukee komission ehdotusta jatkaa nykyisen kaltaista Euroopan alueellista yhteistyötä (Interreg). Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että Interreg-ohjelmien sisällöllisistä painopisteistä, lukumäärästä ja maantieteestä sovitaan ohjelmiin osallistuvien maiden ja alueiden kesken.
Valtioneuvosto korostaa Interreg-yhteistyön merkitystä erityisesti arktisella ja Itämeren alueella mukaan lukien Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren molemmin puolin tehtävä yhteistyö, huomioiden niiden kasvanut strateginen merkitys ja kokonaisturvallisuus.