Suomalaisia yliopistoja on rahoitettu 2000-luvun alusta saakka laskennallisen rahoitusmallin kautta. Rahoitusmalli on keskeinen osa tulosohjausta, ja mallia on päivitetty sopimuskausittain, mutta tietyt mallin keskeiset indikaattorit ovat olleet olennainen osa rahoitusmallia koko sen historian ajan.
Uusimmasta rahoitusmallista sopimuskaudelle 2021—2024 on päätetty tammikuussa 2019. Tavoitteiltaan ja rakenteeltaan uusi malli on jatkumoa etenkin vuonna 2013 käyttöön otetulle mallille, mutta sen on katsottu edustavan aiempaa voimakkaampaa tuloksellisuusorientaatiota.
Rahoitusmallin tarkoitus on jakaa valtion talousarviossa määritelty yliopistojen perusrahoitus yliopistojen kesken. Vaikka yliopistoilla on lain takaama muodollinen autonomia päättää sisäisestä rahanjaostaan ja johtamisestaan, on kiistatonta, että käytetyllä rahoitusmallilla ja siinä käytettävillä indikaattoreilla on ohjaus- ja kannustinvaikutuksia, jotka ulottuvat syvälle yliopistojen toimintaan.
Useissa viimeaikaisissa arvioinneissa ja tutkimuksissa on todettu, että OKM:n käyttämistä yliopistojen ohjausvälineistä juuri rahoitusmalli vaikuttaa voimakkaimmin yliopistojen sisäiseen resurssienjakoon ja johtamiseen (OKM 2016, 2018b; Seuri & Vartiainen 2018; Wahlfors & Pölönen 2018). Sisäisessä rahanjaossa mallia sovelletaan useissa yliopistoissa lähes sellaisenaan ja/tai sitä käytetään sisäisen johtamisen välineenä erityisesti informaatio-ohjauksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että mallin kannustinrakenne tosiasiallisesti ulotetaan yliopistojen alayksikkö- sekä opetus- ja tutkimushenkilökunnan tasolle asti.
Sivistysvaliokunta on todennut lausunnossaan SiVL 3/2019 vp, että nykyisen korkeakoulu- ja tutkimusrahoituksen erityispiirteet eli jatkuva kilpailu ja tulosohjauksen mittareiden perässä juokseminen aiheuttavat tilanteen, jossa resursseja valuu tutkimustyöstä rahan hakemiseen ja indikaattoreiden palkitseman tuotoksen maksimoimiseen.
Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaista yliopistojen rahoitusmallia voidaan pitää poikkeuksellisena juuri sen erittäin vahvan tulosrahoitusorientaation vuoksi (mm. de Boer ym. 2015; Claeys-Kulik & Estermann 2015). Lisäksi Suomen kannalta olennaisissa vertailumaissa, kuten Norjassa ja Tanskassa, perusrahoituksen osuus suhteessa tulosrahoitukseen on huomattavasti suurempi.
Norjassa vakaan perusrahoituksen osuus (edellisen vuoden rahoitustaso) on 70 % mallin kautta kohdennettavasta rahoituksesta (OECD 2017). Tanskassa noin 50 % kohdennetaan historiallisin perustein määräytyvänä perusrahoituksena (de Boer ym. 2015). Muissakin Suomen kannalta olennaisissa vertailumaissa, kuten Ruotsissa, Alankomaissa, ja useissa Saksan osavaltioissa, perusrahoituksen osuus on huomattavasti Suomea suurempi tulosrahoituksen ollessa niin ikään merkittävästi pienempi.
Suomalaisten yliopistojen rahoitusmallin voimakas tulosorientaatio on myös havaittu kansainvälisissä arvioinneissa.
OECD toteutti vuonna 2017 Suomen innovaatiopolitiikan kokonaisarvioinnin, joka sivusi myös yliopistojen rahoitusmallin vaikutuksia niiden toiminnan ohjaajana. Yliopistojen tulosrahoituksen osalta arvioinnissa todettiin muun muassa, että pidemmällä tähtäimellä siitä on haittaa, jos hyvin suuri osa institutionaalisesta tutkimusrahoituksesta myönnetään tulosten perusteella. (OECD 2017, 40.)
Yliopistojen rahoitusmallin aikaansaamia vaikutuksia on toistaiseksi arvioitu tai tutkittu valitettavan vähän. Tämä on hämmästyttävää ottaen huomioon rahoitusmallin keskeisyys korkeakoulupoliittisena ohjausinstrumenttina.
Systemaattisemman ja kattavamman arviointitiedon saaminen rahoitusmallin vaikutuksista yliopistojen itsehallintoon, toimintaan ja tuloksiin olisi jatkossa ensiarvoisen tärkeää. Viimeksi tätä esitti yliopistojen autonomian tilaa arvioinut selvitysryhmä, joka myös totesi, että perustuslakiin sisältyy myös oikeuksien turvaamistehtävä (OKM 2021).
Perusoikeusuudistuksen (1995) yhteydessä on todettu, että oikeuksien turvaamistehtävä tarkoittaa myös sitä, että julkisella vallalla on velvoite tukea tieteen ja taiteen vapauden toteutumista.
Yliopistojen strategisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää pitkäjänteistä ja ennakoitavaa rahoitusta. Tästä syystä OKM:n autonomiaselvitysryhmä suosittaa, että lähitulevaisuudessa suoritetaan OKM:n rahoitusmallin ja -ohjauksen vaikutusten arviointi.