Voimassa olevan tuloverolain 127 a §:n (995/2000) perusteella verovelvollinen voi vähentää kotitalouden siivous- ja hoivapalveluista sekä käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa kunnossapidosta tai perusparannustyöstä aiheutuneita kustannuksia. Tämän kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on 2 400 euroa vuodessa. Verohallinnon vuotta 2014 kuvaavien tilastojen perusteella kotitalousvähennystä käytti noin 383 000 henkilöä ja vähennysten kokonaismäärä oli 364 miljoonaa euroa. Keskimääräinen kotitalousvähennys oli näin ollen noin 950 euroa vuodessa. 

Asuntojen kunnossapidosta tai perusparannustyöstä aiheutuneiden kustannusten osuus kotitalousvähennyksestä on koko vähennysjärjestelmän voimassa ollessa ollut huomattavan suuri. Tätä ns. remonttivähennyksen käyttöä on monesta syystä perusteltua pitää myönteisenä seikkana. 

Tärkeä remonttivähennyksen käyttöä tukeva näkökohta on sen vaikutus kansallisvarallisuuteen. Asuinrakennukset ovat suurin yksittäinen erä kansallisvarallisuudessamme. Vaikkakin päävastuu asuntovarallisuuden ylläpidosta kuuluu omistajille, on verotuki yhteiskunnan kokonaisedun mukainen: monet asunnonomistajat lykkäävät tarpeellisia kunnostustöitä aiheuttaen näin korjausvelkaa ja myöhemmin kasvavia kustannuksia. Remonttivähennys ei myöskään siirry merkittävässä määrin rakennusalan palkkoihin ja muihin kustannuksiin, sillä asuntojen peruskorjaus on kuitenkin vain pienehkö osa alan toiminnasta. Tuki menee siis sinne, minne kuuluukin. 

Remonttivähennyksen käyttö jakautuu muuta kotitalousvähennystä tasaisemmin eri tuloluokkiin: esimerkiksi siivouspalveluita ostavat useimmin hyvätuloisimmat kotitaloudet, mutta remontteja teetetään ulkoisella työllä kaikissa tuloluokissa. Vähennyksen kautta annettava tuki ei kuitenkaan mene tasaisesti asumismuotojen mukaan. Kotitaloudet, joiden hallitsemat omistusasunnot ovat omakotitaloissa, voivat käyttää kotitalousvähennyksen täysimääräisesti. Sitä vastoin ne asuntonsa omistavat kotitaloudet, jotka asuvat asunto-osakeyhtiöissä, voivat käyttää vähennystä vain siltä osin kuin kyse on asuntojen ns. sisäremonteista. Asunto-osakeyhtiöiden asuinrakennuksiin tekemät perusparannus- ja kunnostustyöt jäävät vähennyksen ulkopuolelle. Erottelu vaikuttaa erityisen sattumanvaraiselta, kun otetaan huomioon vähennyksen käyttömahdollisuus vapaa-ajan asunnoissa. Mökkiremonttiin tukea saa, mutta oman asuintalon kunnossapitoon ei. 

Tuloverolain 127 a §:ää tulisi muuttaa siten, että myös asunto-osakeyhtiön perusparannuskustannuksia voitaisiin helpottaa ulottamalla tuki myös asunto-osakeyhtiön kustannuksiin. Jotta muutos ei pysäyttäisi peruskorjaus- ja kunnossapitotoimintaa pitkäksi ajaksi, lainmuutoksen tulisi tulla voimaan jo 1.7.2016.