Ravintola-anniskelu on vähentynyt jatkuvasti kuluneiden vuosien aikana. Toistuvilla alkoholiveronkorotuksilla ja raskaalla sääntelyllä kotimaisten ravintoloiden kustannukset on ajettu korkeiksi ja toimintaympäristö miltei mahdottomaksi.  

Ravintolakulutuksen osuus alkoholinkulutuksesta on puolittunut vuoden 1997 jälkeen ja laskenut 2000-luvulla 17 prosentista noin 10 prosenttiin. Ravintoloiden jatkoajoilla kulutetun alkoholin osuus on kutistunut arviolta puoleen prosenttiin.  

Alkoholin kulutus on siirtynyt koteihin ja muihin valvomattomiin tiloihin. Myös laiton anniskelu rehottaa. Matkustajatuonti on jo lähes kaksinkertaista ravintolamyyntiin verrattuna. Suomelta jää saamatta merkittävä määrä verotuloja. Haitat kuitenkin hoidetaan ja maksetaan Suomessa.  

Vuoden 2014 aikana punaviinin anniskelumyynti laski 5,9 % verrattuna vuoden takaiseen vastaavaan ajanjaksoon. Siiderin anniskelumyynti laski 7,2 % ja oluen 2,5 % vastaavana ajanjaksona. Yhteensä alkoholijuomien anniskelumyynti laski vuoden 2014 aikana 3,7 % verrattuna vuoden takaiseen vastaavaan ajanjaksoon. (Valvira: Alkoholijuomien myynti 2014)  

Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ry:n mukaan anniskelu työllistää alkoholin vähittäismyyntiin verrattuna nelinkertaisesti ja 35 kertaa niin paljon kuin alkoholin hankinta matkustajalaivoilta. Anniskelusta saatavat verotulot ovat alkoholin vähittäismyyntiin verrattuna kolminkertaiset. Anniskeluravintolat tuottavat vuodessa valtiolle noin 1,4 miljardin euron verotulot.  

Lainsäätäjien tulisi olla avarakatseisia ja nähdä ravintola-ala hyödyllisenä elinkeinotoimintana sekä iloisuutta ja sosiaalista kulttuuria edistävänä tekijänä yhteiskunnassa. Anniskelu on sosiaalinen ja valvottu tapa nauttia alkoholia.