Perustamme arviomme hallitusohjelman kirjauksiin ja millaista vastakaikua ne saavat hallituksen vuoden 2024 talousarvioesityksessä, julkisen talouden suunnitelmassa 2024—2027 sekä hallintovaliokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa.
Tiivistettynä voidaan perustellusti todeta, että vaikka hallitusohjelman useimmat kirjaukset syleilevät koko Suomea myös hallintovaliokunnalle kuuluvissa asioissa, niin hallituksen tekemät rahoituslinjaukset ja muut päätökset osoittavat joko suoraan tai välillisesti, että hallitusohjelman monet tavoitteet ovat hiekalle rakennettuja. Riittävien voimavarojen puuttuessa moni kirjaus on jäämässä tyhjäksi lupaukseksi.
Ymmärrämme julkisen talouden vaikean tilan ja että menosopeuttamistoimia tarvitaan. Emme kuitenkaan hyväksy hallituksen isoa sopeuttamislinjaa, jossa voimavaroja lisätään vahvimmille alueille ja niitä leikataan pois heikommilta. Muistutamme, että Suomen menestys on perustunut koko maan kehittämiseen ja alueiden voimavarojen kestävään käyttöön. Ei tietoiseen keskittämispolitiikkaan, jota hallitus tosiasiassa on alkamassa harjoittaa jokaisella valtion budjettitalouden hallinnonalalla.
Pidämme käsittämättömänä, kuinka puutteellisesti hallitus on arvioinut päätöstensä kokonaisvaikutuksia. Hallitus ei ilmiselvästi ole halunnut tehdä kokonaisarviota siitä, kuinka monet menojen sopeuttamistoimet sekä alueiden kehittämispolitiikan linjamuutokset osuvat samoille alueille ja ihmisryhmille. Maakuntien liitoilta saamiemme selvitysten mukaan voidaan vetää valitettava johtopäätös, että hallitus on syventämässä harvinaisen rajusti alueellista eriarvoisuutta ja samalla siellä asuvia ihmisiä.
Emme myöskään hyväksy hallituksen tekemättömyyttä tai suorastaan välinpitämättömyyttä turvata lakisääteiset peruspalvelut jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta koskien erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ovat kuntien vastuulla. Hallituksen tulisi ymmärtää, että vaikeat ajavat vaativat kansallisen eheyden ja yhtenäisyyden vaalimista ja kaikkein vähiten kansan jakamista kahtia, mitä hallitus politiikallaan tulee aiheuttamaan.
Erikseen on myös syytä tähdentää, että sisäisen turvallisuuden kannalta keskeisen sisäministeriön hallinnonalan rahoituskehys on kehyskaudella 2024—2027 poukkoileva ja laskusuunnassa aikana, jolloin turvallisuusympäristömme on vaikeutumassa ja muuttumassa ennakoimattomaksi. Tässä ajassa painopisteen tulisi olla kokonaisturvallisuuden vahvistamisessa, johon nivoutuvat yhteen Suomen ulko- ja puolustuspolitiikka sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus.
Hallitus on myös omilla toimillaan syventämässä turvallisuushaastetta jättämällä koko itäisen Suomen kehittämistoimiensa ulkopuolelle vastoin hallitusohjelman lupauksia tilanteessa, jossa aivan välttämätöntä olisi huolehtia monipuolisilla aluepolitiikan keinoilla koko Suomen elinvoimasta, joka kytkeytyy tiiviisti myös rajaturvallisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamistarpeisiin. Hallituksen harjoittama päämäärätietoinen keskittämispolitiikka on tälle ajalle jopa vahingollista ja vastuutonta.
Hyvinvointialueiden riittävä rahoitus on turvattava
Ihmisillä on oikeus lakisääteisiin peruspalveluihin asuinpaikasta riippumatta. Valtiovallalla eli maan istuvalla hallituksella on tässä viimesijainen vastuu. Perustuslaista johdetun ns. rahoitusperiaatteen nojalla sekä sosiaali- ja terveydenhuollosta ja pelastustoimesta vastaaville hyvinvointialueille sekä muista ihmisten peruspalveluista vastaaville kunnille on varmistettava riittävät voimavarat. Perustuslakivaliokunnan omaksuman tulkintakäytännön nojalla rahoitusperiaatteen toteutumista on arvioitava hyvinvointialue- ja kuntatasolla.
Suomessa toimeenpantiin vuoden 2023 historiallisen suuri sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus. Kyseiset tehtävät siirrettiin kunnilta uusien hyvinvointialueiden vastattavaksi. Rahoituksensa ne saavat valtion budjetista, koska hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta. Jo tuolloin oli tiedossa, että uudistuksen toimeenpanovaiheessa voi ilmetä asioita, jotka vaativat pikaisia lainsäädännöllisiä muutoksia. Jokaisen hallituksen olisi siten elettävä ajassa ja toimittava eikä pelkästään moittia uudistajia, joka näyttäisi olevan nykyisen hallituksen linjana reagoida haasteisiin.
Asiantuntijakuulemisten perusteella kaikilla hyvinvointialueilla on ilmennyt rahoituksellisia ongelmia. Ne eivät johdu uudistuksesta vaan ennakoimattomista suurista kustannuksista, kuten Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan käynnistyneestä voimakkaasta inflaatiosta, yleistä linjaa korkeammista sote-palkkaratkaisuista sekä sote-työntekijäpulasta, jota joudutaan paikkaamaan huomattavan kalliilla vuokratyövoimalla.
Näissä olosuhteissa pidämme käsittämättömänä ja vastuuttomana hallitusohjelmaan kirjattua yhteensä 1,4 miljardin euron leikkausta hyvinvointialueiden rahoituksesta, joka käytännössä tarkoittaisi sote-lähipalveluiden karsimisia. Muistutamme valtiovarainministeriön 6.3.2023 julkistamassa meno- ja rakennekartoituksessa esittämästä arviosta, jonka mukaan hyvinvointialueiden rahoitusta on käytännössä mahdoton vähentää sote-palveluita vaarantamatta ilman tehtävien tai velvoitteiden vastaavaa keventämistä. Pidämme siksi hallituksen ohjelmaansa kirjaamaa leikkausehdotusta vastuuttomana.
Koska hallitus ei ole antamassa hyvinvointialueille lainkaan joustoja selviytyä ennakoimattomista ja suurista kustannuksista, hyvinvointialueilla ei ole muita mahdollisuuksia kuin hakea nopeita säästöjä karsimalla sote-lähipalveluja. Joustamattomuudellaan hallitus on vesittämässä sote-uudistuksen päämäärän perustason sote-palveluiden vahvistamisesta, jolloin painopistettä siirtoa vaativimmista sote-palveluista perustasoisiin palveluihin jäisi toteutumatta. Tämä tulisi inhimillisesti sekä julkisen talouden kannalta hyvin kalliiksi.
Keskustan eduskuntaryhmä on esittänyt hallitukselle yhteensä kuusi toimenpide-ehdotusta, joilla turvataan hyvinvointialueiden riittävä rahoitus, vastataan sote-työntekijäpulaan sekä turvataan uudistajille työrauha. Ongelmien pikainen ratkaisu on edellytys sille, että sote-kustannukset eivät ala kasvaa hallitsemattomasti. Valitettavasti hallituksen suhtautuminen ehdotuksiimme on ollut hyvin penseä.
Kuntia ja kuntalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti
Kuntatalouden kokonaiskuvassa hallitusohjelman kirjaukset ovat valtiontalouden vaikeaan tilanteeseen nähden maltillisia. Pelättyjä isoja leikkauksia kuntien peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmään ei näillä näkymin olla tekemässä. Kuntatalouden isossa kuvassa myös tämä hallitus on jatkamassa perinnettä, että verotulomenetykset ja uudet tehtävälisäykset kunnille korvataan täysimääräisesti. Yhden prosenttiyksikön indeksileikkuri on valtiontalouden haasteet huomioiden maltillinen.
Hallitus on pakkokorottamassa kiinteistöverotusta korottamalla maapohjaan kohdistuvan kiinteistöveroprosentin alarajaa, joka tuottaisi kuntataloudelle yhteensä 108 miljoonan euroa lisää verotuloja. Pidämme tätä kunnallisen itsehallinnon vastaisena ja huomautamme, että summasta 2/3 ohjautuisi Helsingille ja Espoolle, joissa asumisen kustannukset ovat jo entuudestaan maan korkeimmat.
Sen sijaan kuntien tehtäväkenttään ja rahoitukseen vaikuttavat huomattavasti vuoden 2023 alussa toimeenpantu sote- ja pelastustoimen uudistus. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan jatkossa noin 3/4 eli noin 15 miljardia euroa kuntien kokonaismenoista on sivistystoimen kustannuksia. Talousarvioesityksen kanssa samaan aikaan julkistetun kuntatalousohjelman mukaan kuntien tulopohjassa verorahoituksen painoarvo tulee kasvamaan huomattavasti.
Uudistukseen liittyvä ns. sote-siirtymä aiheuttaa kuntien talouksille kuluvaan vuoteen verrattuna suuria heilahteluja vuosille 2024—2025. Jopa kymmenelle kunnalle on koitumassa ns. negatiivinen valtionosuus. Toisin sanoen kunta joutuisi ulosmittauksen uhalla maksamaan valtiovarainministeriölle siitä, että ne ovat velvoitettuja järjestämään asukkailleen lain määräämiä palveluja. Ns. rahoitusperiaatteen sekä kuntalaisten yhdenvertaisuuden kannalta pidämme tätä vähintäänkin kyseenalaisena.
Hallitus voisi halutessaan hoitaa ns. negatiivisten valtionosuuksien kunnat korottamalla kuntien harkinnanvaraista rahoitusavusta vastaavalla summalla, joka olisi laskujemme mukaan noin 30 miljoonaa euroa.
Sen sijaan hallitus on ensi vuodelle puolittamassa kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavun 10 miljoonaan euroon. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseemme hallitus kertoo lakonisesti toimineensa täysin oikein viittaamalla voimassa oleviin kuntien ja hyvinvointialueiden rahoituslakeihin. Kuitenkin ymmärtämättä, että lakeja olisi kiireesti muutettava, jos ne johtavat kohtuuttomuuksiin.
Lisäksi on perusteltua huomioida, että hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatio kokonaisuudessaan tekee eroa siirtyvien vuositason kustannusten lähtötasoon. Hyvinvointialueilla, joissa palkkoja on jo harmonisoitu laaja-alaisissa kuntayhtymissä, kunnista siirtyy enemmän kustannuksia, kun alueilla, joissa palkkaharmonisaatiota ei ole tehty. Tästä kärsivät pysyvinä valtionosuuksien leikkauksena erityisesti ne kunnat ja alueet, jotka ovat olleet edelläkävijöitä sote-alueiden muodostamisessa. Tarvittaessa tämä vääristymä tulee korjata takautuvasti ja huomioida tulevissa valtionosuuksissa.
Poliisin lisäresursseja ohjattava koko Suomeen
Kannatamme hallitusohjelman kirjausta nostaa poliisien määrää 8 000 henkilötyövuoteen vaalikauden loppuun mennessä. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan rahoituksen voimavarojen vahvistamiseksi pitäisi olla riittävä.
Poliisin määrärahoja lisätään ensi vuodelle 55 miljoonalla eurolla ja poliisien määrää ollaan lisäämässä sadalla, josta Poliisihallituksen mukaan Uudellemaalle oltaisiin perustamassa yli 60 uutta poliisin virkaa. Loppujen lisävirkojen sijoituspaikoista ei ole vielä päätöksiä.
Pidämme poliisin lisävoimavarojen voimakasta alueellista keskittämistä käsittämättömänä. Hallitus on jättämässä yhä useampia alueita Suomessa oman onnensa nojaan ymmärtämättä, että rikollisuus rehottaa kautta Suomen ja ammattimainen rikollisuus, esimerkiksi ns. liivijengit, hakeutuu alueille, joissa niillä on "työrauha" poliisin häiritsemättä. Poliisin näkymättömyys heijastuu kielteisesti myös yhteiskuntarauhan ylläpitämiseen ja kannustaa omankädenoikeuden käyttämiseen.
Viime vaalikaudella tehtiin perinpohjaista selvitystyötä poliisihälytysten enimmäisvasteajan määrittämiseksi tavoitteella, että kenttäpoliisin heikompia palvelualueita vahvistetaan. Sisäisen turvallisuuden nimissä kannustamme hallitusta ohjaamaan Poliisihallitusta lisävirkojen tasapuolisemmassa jakamisessa.
Rajojemme turvallisuutta on vahvistettava
Suomessa Rajavartiolaitos valvoo EU:n pisintä yhtenäistä ulkorajaa, ylläpitää ja kehittää rajaturvallisuutta, meriturvallisuutta sekä kriisivalmiutta. Kokonaisturvallisuuden ylläpitämisen kannalta Rajavartiolaitoksen rooli on merkittävä. Se on osa Suomen puolustusjärjestelmää.
Tilanne Suomen rajoilla on vaikeutunut. Erityisesti turvallisuus Itämerellä sekä riski Suomeen kohdistuville ns. hybridioperaatioille on kasvanut huomattavasti. Myös Ruotsissa rehottava jengirikollisuus huumekauppoineen on ulottunut Suomeen saakka.
Haluamme muistuttaa hallitusta, että jollemme Suomessa huolehdi itse Rajavartiolaitoksen suorituskyvystä ja riittävistä voimavaroista, olemme riippuvaisia naapurimaidemme — erityisesti Venäjän, Ruotsin ja Norjan — suorituskyvyn varassa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella Rajavartiolaitos on aliresursoitu jo tiedossa oleviin haasteisiin nähden. Perusrahoituksen vajeet johtuvat tarpeisiin nähden liian alhaisesta lähtötasosta aikaisempien sopeuttamistoimien johdosta sekä merkittävästä kustannustason noususta. Rajavartiolaitoksen toimintamenojen rahoitusvaje on vuonna 2027 noin 28 milj. euroa. Rahoitusvaje leikkaa merkittävästi Rajavartiolaitoksen operatiivista suorituskykyä viimeistään vuodesta 2025 alkaen. Sopeuttamistarve on niin iso, että sillä on väistämättä suuria henkilöstövaikutuksia. Turvallisuustilanteen edellyttämän tavoitetilan (3 100 htv) ja kehyksen välinen ero olisi jopa noin150 henkilötyövuotta.
Katsomme, että hallitukselle annettaisiin velvoite etsiä puuttuva rahoitus, koska vallitsevissa epävarmoissa olosuhteissa meillä ei ole varaa tinkiä kokonaisturvallisuudesta eikä laiminlyödä omaa rajaturvallisuuttamme. Harkitsisimme myös, että Rajavartiolaitoksen rahoitus kytkettäisiin pysyvien tasokorotusten lisäksi indeksiin puolustusvoimien rahoituksen tapaan, jotta rahoitustaso kehittyisi kustannustason nousun mukaisesti eikä vajetta perusrahoitukseen syntyisi.
Pelastusopiston riittävä rahoitus on turvattava
Hallitusohjelmassa luvataan lisätä pelastajien koulutusmäärää ja vahvistaa Kuopiossa sijaitsevan Pelastusopiston pelastajakoulutusta. Pelastusopisto seuraa koko Suomen pelastajatarvetta ja järjestää tarpeen vaatiessa myös alueellisia pelastajakursseja.
Asiantuntijakuulemisten perusteella pelastustoimea koskevat hallitusohjelmatavoitteet ja Kuopion Pelastusopistolle asetettavat toiminnalliset tulostavoitteet ovat selkeässä ristiriidassa talousarvioesitykseen sisältyvien resurssien kanssa. Pelastusopisto tarvitsisi pelastajalisäykseen 4,5 miljoonan euron lisäystä vuoden 2024 talousarvioon, jotta pelastajaopiskelijoiden aloituspaikkojen kaksinkertaistaminen Pelastusopistolla Kuopiossa voidaan aloittaa suunnitellusti syksyllä 2024.
Sen sijaan hallitus on toimimassa jopa oman ohjelmansa vastaisesti, koska se on aikeissa alkaa rahoittaa Helsingin pelastuskoulua, jossa koulutuskustannukset ovat Kuopion Pelastusopistoa huomattavasti korkeammat. Vastuuministerin puheiden perusteella jopa koulutuksen painopistettä ollaan siirtämässä Kuopiosta Helsinkiin.
Mielestämme Kuopiossa sijaitsevan valtakunnallisen Pelastusopiston rahoitusta ei pidä hajauttaa Pelastusopiston ja Helsingin pelastuskoulun kesken. Se ei olisi kokonaistaloudellisesti tarkoituksenmukaista eikä kasvattaisi pelastajamäärää suhteessa pelastajakoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin.
Huomautamme myös, että sisäministeriön Helsingin kaupungin pelastuslaitokselle myöntämässä Helsingin pelastuskoulun toimiluvassa 3.11.2021 todetaan, että hyvinvointialueita koskeva lainsäädäntö ei nykyisellään mahdollista Helsingin pelastuskoulun rahoittamista hyvinvointialueiden valtionrahoituksesta. Hallituksen antamasta talousarvioesityksestä ei ilmene, millä perusteilla rahoitus jaettaisiin kahden oppilaitoksen välillä. Samaten epäselväksi jää mekanismi ja lakiperuste, joihin perustuen rahoituksen kanavointi tapahtuisi.
Mielestämme taloudellisesti, rahoitusteknisesti ja toiminnallisesti paras kompromissiratkaisu olisi Helsingin pelastuskoulun liittäminen osaksi valtakunnallista Pelastusopistoa, joka noudattaisi myös hallitusohjelman kirjausta.
Vastaanottomenoissa olisi huomattavasti säästö- ja tehostamisvaraa
Valtiovarainministeriön 6.3.2023 julkaistussa meno- ja rakennekartoituksessa todetaan, että "Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton uudistamisen ja oleskelulupamenettelyn tehostamisen kautta voisi olla saavutettavissa noin 100 miljoonan euron säästö."
Hallitusohjelma, vuoden 2024 talousarvioesitys sekä julkisen talouden suunnitelma 2024—2027 huomioiden, olemme hämmästyneitä, että hallitus ei ole tekemässä edellä mainitun säästöpotentiaalin toteutumisen kannalta mitään. Myöskään julkisen talouden suunnitelma 2024—2027 ei anna viitteitä, että vastaanottomenot alenisivat.
Ensi vuoden talousarvioesityksessä vastaanottomenoihin toki esitetään noin 50 miljoonan euron vähennystä, mutta se todennäköisesti johtuu vain olettamasta, että Suomeen saapuisi vähemmän Ukrainan sotaa pakenevia. Mielestämme tämä on toiveajattelua useistakin syistä: Venäjä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa, Lähi-Idässä on vaarana puhjeta laajamittainen sota sekä hallitus on hyväksynyt kesäkuussa 2023 ns. EU-paktin, jonka tavoitteena on jakaa EU-jäsenmaiden kesken turvapaikanhakijoista aiheutuvaa taakkaa. Yhteenlaskettuna kaikki tämä pitää edelleenkin yllä paineita jopa turvapaikanhakijoiden määrän kasvulle, johon hallitus ei ole varautunut lainkaan.
Sen sijaan talousarvioesitykseen sisältyvien vastaanottomenojen yksikköhinta-arvioiden nojalla näyttäisi, että hinnat säilyvät tai ovat kasvussa ensi vuonna kuluvan vuoden tasoon verrattuna. Mielestämme varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa hallituksen tulisi ottaa vakavasti valtiovarainministeriön arvio 100 miljoonan euron säästöpotentiaalista ja uudistaa vastaanottopalveluita esimerkiksi lisäämällä majoitusta kuntien vuokra-asunnoissa tai yksityismajoituksessa kalliiden vastaanottokeskusten sijasta.